Väkivalta- ja naisasiaa…

syyskuu 16, 2018

… taas kerran.

Eurooppa-parlamentissa käsitellyn, Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa arvostelevan Sargentinin raportin yksi kohta koski tasa-arvokysymyksiä. Jo ennen tätä oli äänestetty aloitteesta, joka koski kiusaamisen ja seksuaalisen ahdistelun torjumista työpaikoilta, julkisesta elämästä ja politiikasta. Hyväksytyssä julkilausumassa vaaditaan EU:n kaikkia jäsenmaita ryhtymään tehokkaampiin toimiin syrjinnän ja seksuaalisen ahdistelun vähentämiseksi ja kehotetaan niitä maita, jotka vielä valitettavasti eivät ole allekirjoittaneet tai ratifioineet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista Istanbulin sopimusta, kiireesti korjaamaan tämä laiminlyönti. Kuten arvata saattaa, Unkarin Fidesz-puolueen mepit pidättäytyivät äänestämästä, jopa aiemmin valiokunnassa tämän esityksen puolesta äänestänyt Fidekszen ”kiintiöromani” Lívia Járóka.

Niin, Unkarihan ei ole ratifioinut Istanbulin sopimusta eikä ilmeisesti aio sitä tehdäkään. Kuten Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja Szilárd Németh vajaa vuosi sitten julisti, tämmöinen on tarpeetonta, sillä Unkarin naisia ei uhkaa mikään muu kuin maahanmuutto ja himokkaiden muslimiraiskaajien tulva, sitä vastoin mokomat sopimukset vaarantavat perinteiset perhearvot ja väestönlisäyksen kunnon kristillisissä heteroperheissä. Naisjärjestöt saavat turhaan muistuttaa, että useimmiten naisen ahdistelijana tai raiskaajana on tuttava, työtoveri, partneri tai perheenjäsen ja että Unkarissa nykyään vähintään nainen viikossa saa surmansa (ex-)miehensä tai (ex-)miesystävänsä kädestä.

Viikko sitten suopea kohtalo tarjosi vahvistusta maahanmuuttaja-raiskaaja-narratiiville, kun uutisissa kerrottiin, että turvapaikan Unkarista saanut afganistanilainen pakolainen oli tehnyt seksuaalista väkivaltaa naiselle budapestilaisen kebabravintolan vessassa. Poliisi käynnisti oitis etsinnät, tapauksesta on uutisoitu laajalti, mies on nyt saatu kiinni Itävallassa junassa matkalla Saksaan, ja samaan aikaan Index-uutisportaalille on ilmoittautunut toinenkin nainen, joka kertoo joutuneensa samaisen miehen raiskaamaksi. Tästä tapauksesta ja edessä olevasta oikeudenkäynnistä tullaan varmasti ottamaan irti kaikki mahdollinen, ja eihän tässä voi muuta kuin toivoa miehelle reilua ja perusteellista tutkintaa ja, mikäli hän tosiaan on syyllinen, oikeudenmukaista mutta mahdollisimman ankaraa tuomiota. (Valitettavasti ”terrorismista” syytetyn Ahmed H:n oikeudenkäynnin ja etenkin asian ”julkisuuskäsittelyn” jälkeen on aiempaa vaikeampi luottaa siihen, että etukäteen epäilyttäväksi julistetun ihmisryhmän jäsen saisi Unkarissa reilun ja puolueettoman oikeuskohtelun.)

Samaan aikaan Unkarin julkisuudessa on pyörinyt toinenkin vastenmielinen rikosjuttu, josta ensimmäisenä uutisoi juorulehti Blikk. Kaksi ”tunnettua urheilijaa”, ilmeisesti vesipalloilijoita, toinen julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan menestyksekkäästi edustanut Unkaria olympialaisissakin, on käyttänyt hyväkseen alaikäistä tyttöä, joka ”suhteen” alkaessa kaksi vuotta sitten oli 11-vuotias. (Suostumusikäraja Unkarin lain mukaan on 14 vuotta, tätä nuoremman kanssa harrastettu seksi luokittuu aina raiskaukseksi.) Tyttöä edustava asianajaja sai tietää tapauksesta ystäväperheen kautta, jolle tyttö oli puolitoista vuotta tapahtuneen jälkeen uskoutunut; HVG:n mukaan asianajaja on vakuuttunut siitä, että tyttö puhuu totta eikä lapsi ole voinut omasta päästään keksiä kaikkia inhottavia yksityiskohtia, jotka tyttö luottamuksellisesti hänelle kertoi.

Urheilijoita edustava asianajaja puolestaan on jo somessa pyytänyt yleisöä pidättäytymään tuomioiden langettamisesta niin kauan kuin tutkimuksetkin ovat vielä kesken. Yllättävää sivustatukeaan on tarjonnut myös tässä blogissa monesti ennenkin esiintynyt Fidesz-puolueen perustajajäsen, kristillis-konservatiivisista ansioistaan kunniamerkillä palkittu alatyylisen vihapuheen mestari, toimittaja ja blogisti Zsolt Bayer. Blogissaan Bayer puolustaa epäiltyjä miehiä, ystäviään, oikein nimeltä mainiten. Bayer tietää jostakin lähteestä, että ilmeisesti onnettoman lapsuuden kokenut tyttö – joka potkittiin pois urheiluseurasta varastelun takia – on jo aiemmin syyttänyt hyväksikäytöstä omaa kasvatusisäänsä, ja syyllinen, näin Bayer uskoo, löytyy tältä suunnalta. Siinä täytyy myöntää Bayerin olevan oikeassa, että epäiltyjen riepotteleminen julkisuudessa nimiä myöten ennen kuin asiaa on edes kunnolla tutkittu on vastuutonta ja vastenmielistä. Mutta vielä vastenmielisempää on syyttää alaikäistä uhria, vaikkapa yhdessä kasvatusisänsä kanssa, tai levitellä tämän onnettomia perheoloja julkisuuteen.

Tässä voisi tietysti kysyä, mitä ihmettä Unkarin urheiluvalmennuksessa ja etenkin uintipiireissä oikein tapahtuu. Pari vuotta sittenhän nähtiin varsin ikävä näytelmä, kun vanha László Kiss, entinen mestariuimari ja sittemmin pitkäaikainen menestyksekäs ja palkittu uintivalmentaja, Unkarin uintimaajoukkueen johtaja, joutui vetäytymään tehtävistään vuonna 1961 tapahtuneen joukkoraiskauksen takia – silloinen uhri (tai yksi heistä, väitettiin uhreja kenties olleen useampiakin) tuli julkisuuteen, kävi ilmi, että Kiss oli selvinnyt minimaalisella rangaistuksella, jonka jälkeen juttu oli painettu villaisella. Onko uintilajien – joissa Unkari tunnetusti on aina ollut kansainvälisestikin vahva – maailmassa yhä menestyvillä miehillä oikeus erikoiskohteluun, onko heillä kohtuuton valta naisiin ja alaikäisiin valmennettaviin? Mutta asiassa on enemmänkin ulottuvuuksia.

Nämä kaksi väitettyä rikosta, afgaaniraiskaajan tapaus ja pienen uimaritytön hyväksikäyttö, liittyvät yhteen, väittää riippumattoman Mérce-sivuston päätoimittaja András Jámbor. Ja tämä liitos löytyy siitä kohdasta, missä valtion ja yhteiskunnan pitäisi paremmin puuttua naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan. Afgaanimiehen tapauksen tultua julki alkoi julkisuuteen tulla lisää naisia kertomaan, että sama mies oli ahdistellut heitäkin. Tällaisissa tapauksissa herää aina kysymys, miksi nämä naiset eivät ole aiemmin tehneet ilmoitusta ja hakeneet apua – ja vastaus on valitettavasti, että he ovat hävenneet ja pelänneet kokevansa vain syyllistämistä ja vähättelyä. Aivan samoin kävi hyväksikäytetylle tytöllekin, joka odotti puolitoista vuotta, ennen kuin uskalsi kertoa kokemastaan ystävälleen.

Toisinkin voisi olla, kirjoittaa Jámbor. Mutta se vaatisi sitä, että tällaisista tapauksista ja niiden ehkäisemisestä puhuttaisiin avoimesti, että hallitus ei kuluttaisi miljoonia omaa valtaansa pönkittävään propagandaan vaan siihen, että koko yhteiskunta oppisi tunnistamaan väkivallan merkit, että väkivaltaan liittyvistä stereotypioista päästäisiin eroon, että poliiseille, opettajille, koko kansalle opetettaisiin, miten väkivallan uhreja tuetaan ja puolustetaan. Valitettavasti vain, näin Jámbor, väkivalta, välinpitämättömyys ja uhrien turvattomuus on Unkarissa kansantauti.

Näin on ollut jo ennen Viktor Orbánin ja Fidesz-puolueen valtakautta. Mutta siitä, että yhteiskunnan rakenteisiin syöpynyt naisviha ja naisiin kohdistuva väkivalta saa rauhassa rehottaa edelleen, on ainakin osaksi vastuussa nykyisen hallituksen ”kristillis-konservatiivinen” ”perhearvopolitiikka”. Hieman peloissani jo odotan, mitä tulee sisältämään seuraava ”kansallinen konsultaatio” eli hallituksen kansalaisille lähettämä johdattelevien kysymysten kokoelma; semmoinen on nimittäin tulossa parin viikon päästä, kertoi lauantaina Tatan kaupungissa pidetyssä Suurperheisten liiton (Nagycsaládosok Országos Egyesülete) kokouksessa valtiosihteeri Csaba Dömötör. Tämän konsultaation painopisteenä tulee kuulemma olemaan perhe ja se, miten hallitus voisi parhaiten tukea Unkarin kehittämistä mahdollisimman perheystävälliseksi maaksi. Pahoin pelkään, että tähän perheystävällisyyteen ei sisälly perheväkivallan ehkäiseminen tai perheväkivallan uhrien auttaminen.

Mainokset

Jälkimaininkien takana

syyskuu 15, 2018

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa ankarasti arvostelevan Sargentini-raportin hyväksyminen EU-parlamentissa nostatti Unkarissa tietenkin maininkeja, jotka eivät vieläkään ole tyyntyneet – vaikka, kuten viimeksi kirjoitin, hallituksen taholta on jo ilmoitettu, että koko raporttia EI hyväksytty, siis juridisesti se on mitätön, koska Unkarin hallituksen tulkinnan mukaan äänestyksessä raportin taakse ei saatu kahden kolmasosan enemmistöä.

Sekä maailmalla että Unkarin riippumattomissa viestimissä on arveltu, että Orbán laski korttinsa väärin: hän ei ehkä osannut odottaa, että hänen oman europuolueryhmänsä EPP:n sisällä kritiikki hänen puoluettaan ja hallintoaan kohtaan olisi niin ankaraa. Pohjois- ja Benelux-maiden EPP-edustajien lisäksi “Unkarin-syöjien” rintamaan siirtyi suuri joukko saksalaisia konservatiiveja ryhmäjohtaja Manfred Weberin johdolla. HVG.hu:n palstoilla tapahtunutta erittelevä Dániel Hegedűs, Saksassa toimivan Marshall Fund of the United Statesin analyytikko, arvelee, että tässä vaikuttivat myös Euroopan komission puheenjohtajaksi tähtäävän Weberin omat ambitiot: Weber laski, että vihreän ja vasemman laidan tuki on hänelle aikanaan tärkeämpi kuin oikeistopopulististen Orbánin kaverien kannatus. Aatteelliselta kannalta Weberin ja muiden Sargentinin raportin puolesta äänestäneiden konservatiivi-meppien päätöstä ei kuitenkaan, näin Hegedűs, voi pitää ”maahanmuuttomielisenä” politiikkana, niin kuin Unkarin hallituksen mediassa on viime päivät valitettu, vaan paluuna perinteisille maltillis-konservatiivis-kristillisdemokraattisille juurille, joita Orbánin Fidesz väitteistään huolimatta ei edusta.

Ympäri Eurooppaa pohdiskellaan nyt myös, mikä on EPP:n tulevaisuus ja eroavatko sen ja Fidesz-puolueen tiet heti vai kohta. Unkarin hallituksen taholta tulevat ristiriitaiset viestit – välillä EPP:tä arvostellaan tiukasti, välillä vakuutellaan halua jatkaa sen riveissä – ovat Hegedűsin mielestä merkki suuresta hämmennyksestä: ei tässä näin pitänyt käydä. Edessä saattaa olla Unkarin valtapuolueen ajautuminen yhä lähempään toveruuteen oikeistopopulististen puolueiden kanssa ja samalla yhä tiukempaan vastakkainasetteluun EU:n keskeisissä kysymyksissä. EPP:n helmoista putoaminen tekisi kuitenkin Orbánin Unkarista entistäkin haavoittuvamman ja alttiimman Brysselin mahdollisille sanktioille. Toisaallahan Orbán on yrittänyt lähentyä Putinin Venäjää, Kiinaa sekä – kuten äskettäin nähtiin – Turkkia ja Keski-Aasian diktatuureja. Mutta, näin Hegedűs, ”juuri [Unkarin] entistä heikomman aseman vuoksi heikkenevät myös sen neuvotteluasemat Moskovan ja Pekingin suuntaan”. Monet unkarilaiset kommentaattorit ovat ilmaisseet asian paljon ronskimmin: Orbánin Unkari on Putinille tärkeä vain porttina Eurooppaan, EU:n ulkokehälle tai jopa sen ulkopuolelle suistunut Unkari ei Venäjää enää kiinnostaisi.

Politiikantoimittajien ja tutkijoiden pohdiskellessa vaikutuksia ja syitä Unkarin syville riveille tarjotaan edelleen ”atomipelotteita”. Meidän kimppuumme hyökätään, meitä vainotaan, ja syypäitä ovat Tiedätteketkä, eli ennen muuta György Soros. Hallitusta lähellä olevassa mediassa Sargentinin raportti on jo uudelleennimetty Soros-Sargentinin raportiksi tai jopa väitetty, että koko raportin tai ainakin sen idean alullepanija on nimenomaan Soros. Ja kun torstaina menin huvikseni vilkaisemaan, mitä Unkarin valtion yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu tänään tarjoaa, leukani loksahti. Artikkelissa, jonka otsikkona on ”Kuka Judith Sargentini oikein on?”, kerrotaan näin.

(…) Judith Sargentini pääsi Euroopan parlamenttiin vuonna 2009. Jo ehdokkaana ollessaan hän painotti, että maahanmuutto on niitä alueita, joiden parissa hän edustajana haluaisi toimia. Tämän ohella hän on kuluneen lähes kymmenen vuoden aikana useaan otteeseen käyttänyt puheenvuoroja HLBT (homo-, lesbo-, biseksuaali- ja trans-) -ihmisten puolesta. Selontekojen [missä, kenen?] mukaan hän on jo teini-ikäisenä sitoutunut avoimen yhteiskunnan kannattajaksi ja liittyi 16-vuotiaana Hollannin vasemmistovihreiden nuorisojärjestöön.

Puolueen tärkeimpiä päämääriä oli monimuotoisen yhteiskunnan luominen. Asiantuntijan [kenen?] mukaan ei ole sattumaa, että Sargentini osallistui Soros-suunnitelman toteuttamiseen.

Dániel Deák, Figyelőn [entinen kriittinen aikakauslehti, nykyään Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin hallussa] johtava toimittaja, korosti: kun tarkastelemme Judith Sargentinin elämäkertaa, huomaamme, että hän on toiminnassaan palvellut avoimen yhteiskunnan aatteita. György Sorosin järjestön [minkä?] mukaan Judith Sargentinia voi pitää luotettavana liittolaisena. He etsivät sellaista edustajaa, joka täysin rinnoin palvelisi niitä odotuksia, jotka amerikkalainen miljardööri muotoilee. [Kyllä: ”palvelisi odotuksia, jotka muotoillaan”. Sananvalinta on luullakseni unkariksi tyylillisesti yhtä omituinen kuin suomeksikin.]

Asiantuntija arvelee, että myös [Sargentinin] maastamme esittämät arvostelmat vastaavat avoimen yhteiskunnan odotuksia, ja hän haluaa vetää Unkarin vastuuseen liberaalien aatteiden mukaisesti. Yksi raportin kohdista esimerkiksi arvostelee perinteistä perhemallia. [Näin juuri. Kohta se selitetään:]

Kokoelma tekaistuja syytöksiä

”Esimerkiksi se olettaa, että Unkarissakin olisi oikeusvaltion kannalta ongelma, jos perustuslain mukaan avioliitoksi hyväksytään miehen ja naisen välinen liitto, tai jos esimerkiksi homoseksuaalien juridiset mahdollisuudet [???, jogi lehetőségei] eivät ole riittävän laajat, jos Unkarin yhteiskunta on liian patriarkaalinen tai Unkarin koulujärjestelmä vahvistaa sukupuolistereotypioita. Tältä perustalta hän näkee Unkarissa juridisten vääristelyjen ohella demokratiaongelmia”, sanoi Miklós Szánthó, “Perusoikeuksien puolesta” -keskuksen johtaja. [Tämä Alapjogokért Központ oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseessä näyttää olevan, kuten arvata saattaa, Fidesz-puoluetta lähellä oleva, taustaltaan ja rahoitukseltaan epäselvä mutta ilmeisesti valtion varoilla tuettu ”riippumaton” kansalaisen perusoikeuksien tutkimuskeskus.]

Vaikka Sargentini on monesti korostanut, ettei hänellä ole mitään tekemistä György Sorosin kanssa, hän on aiemmin sosiaalisessa mediassa kertonut tehneensä erään tämän miljardööri-keinottelijan kansalaisjärjestön kanssa vuosikymmeniä yhteistyötä. Myös maastamme laadittua raporttia varten hän lähes poikkeuksetta kysyi Sorosin järjestöjen mielipidettä, ottamatta huomioon Unkarin hallituksen tätä raporttia varten toimittamaa 108-sivuista aineistoa. (…)

Judith Sargentini, hollantilainen vihreän puolueen edustaja, tunnetaan Euroopan parlamentissa György Sorosin luotettavana liittolaisena, hänen selontekonsa on olennaisilta osin täkäläisten Soros-järjestöjen kokoama, ja siinä on sellaisia tulkintoja, jotka voidaan kohta kohdalta kiistää. (…)

Judith Sargentini on tällä välin ilmoittanut, että tämä nykyinen, maatamme vastaan kohdistunut menettely on hänen viimeinen poliittinen tehtävänsä Euroopan parlamentissa, ensi vuoden vaaleissa hän ei asetu ehdolle. Lehdistötietojen mukaan hän siirtyy työskentelemään György Sorosin etupiiriin kuuluvissa kansalaisjärjestöissä, kuten on työskennellyt aiemminkin.

Huh huh. Halusin kääntää tästä tekstistä näin suuren osan, että suomalaiselle lukijalle välittyisi kuva siitä, millä tasolla on Unkarin valtion yleisradioyhtiön journalistinen anti nykyään. Teksti on kielellisesti ja tyylillisesti kehno, selvästi kiireessä kirjoitettu. (Luultavasti siinä on myös käytetty niitä valmiita fraasimalleja ja tekstiblokkeja, joita ”propagandaministeri” Rogánin toimiston väitetään toimittavan tiedotusvälineiden käyttöön.) Sanoma on pohjoiskorealaisen yksinkertainen ja tunteisiin vetoava: Sargentini on Unkarin vihollinen ja pahan puolella, hän on Sorosin kätyri tai ”luotettava liittolainen”, koska hänellä on kytköksiä ”Sorosin järjestöihin”. (Sitä, mitä nämä Sorosin järjestöt ovat, ei kerrota. Sorosin perustama Open Society Foundation on eri tavoin avustanut lukuisia kansalaisjärjestöjä muun muassa Euroopassa. Tämä tietenkin merkitsee, että kaikki nämä järjestöt ja niiden toimijat ovat Sorosin henkilökohtaisessa käsiohjauksessa toteuttamassa hänen häijyjä juoniaan.) Sargentinin pahuutta todistaa myös se, että hän näkee sukupuolten tasa-arvon ongelmat demokratiaongelmina ja että hän on ”useaan otteeseen” käyttänyt puheenvuoroja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustaminenhan tietenkin on ”perinteisen perhemallin arvostelemista”.

Vielä luokattomammaksi menee muutamien vaikuttajien kannanotoissa. Orbánin hallituksen kanssa lämpimissä väleissä olevan Romanian unkarilaisten RMDSZ-puolueen (Romániai Magyar Demokrata Szövetség) meppi Csaba Sógor ylsi jo tuon onnettoman äänestyksen jälkeen Strasbourgissa käyttämässään puheenvuorossa lähes samantasoiseen hengenlentoon kuin aiemmin kuvailemani 888.hu-sivuston pilapiirros. Sógor nimittäin äänsi Sargentinin nimen ensi tavun irrottaen ja sitä painottaen, niin että unkarintaitoisille ”vitsi” oli aivan selvä: Sar- niin kuin unkarin szar, ’paska’. Yhtä korkealaatuista poliittista huumoria viljeli blogissaan István Kecskés, Unkarin opiskelija- ja nuorisolehtien toimittajien liiton puheenjohtaja. (Kyseinen liitto yhdistää nuoria toimittajiksi opiskelevia ja toimittajan uralle tähtääviä kautta maan, koordinoi kouluissa toimivia oppilasradioita ja julkaisee Tallózó-lehteä.) Näin Kecskés: ”Sargentini on wikipedia-sivunsa mukaan kasvissyöjä, ehkä meille olisi parempi, jos hän saisi suuhunsa kunnolla lihaa…” (Unkarilaisessa solvauskulttuurissa oraaliseksiin viittaavat ilmaukset lienevät suosituimmuusjärjestyksessä vähintään kolmostilalla, solvattavan äidin seksuaalimoraaliin viittaavien insestivihjausten sekä orihevosen vehkeellä suoritettavan anaalipenetraation toivotusten jälkeen.)

Mutta samaan aikaan, kun Sargentinin raporttia, sitä koskenutta äänestystä ja tämän seuraamuksia – joita ei käytännön tasolla ole heti odotettavissa – puidaan ympäri unkarinkielistä mediaa ja somea, samaan aikaan kun Unkarin kansalle syötetään uhkakuvia siitä, miten – näin Orbán perjantaisessa radiopuheessaan – EU haluaa riistää Unkarilta sen omien rajojen valvonnan ja lähettää tilalle ”palkkasotureita” (jotka tietenkin päästäisivät ”migrantit” rajan yli)… samaan aikaan Unkarin hallitus ilmoittaa, että EU:n tukemien kehityshankkeiden maksuja tullaan leikkaamaan tai hidastamaan. Syynä on Brysselin rahavirtojen ehtymisestä syntynyt ennätysvaje: tähän asti Unkari on käyttänyt saamiaan EU-varoja hyvin etupainotteisesti, mutta Euroopan komission kanssa syntyneet tilitysepäselvyydet ovat johtaneet siihen, että Brysselistä on viime kuukausina tullut hyvin vähän rahaa. Niinpä esimerkiksi tutkimus- ja kehitysprojekteihin, joihin aiemmin on maksettu ennakkona EU-tukea jopa 75%, tulee nyt valtiolta vain 50%, mikä tietenkin saattaa monet hankkeet melkoisiin hallinto- ja maksuvaikeuksiin.

Ja samaan aikaan on käymässä kulttuuri- ja tiede-elämän aiempaakin intensiivisempi ”tasaus” eli Gleichschaltung, kuten Natsi-Saksassa asia ilmaistiin. Maanantaina Unkarin Tiedeakatemian – jonka uutta rahoitusmallia koskevasta taistelusta olen jo aiemmin kirjoittanut – johto sai ohimennen tietää, että innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics suunnittelee akatemian tutkimusinstituuttiverkoston massiivisia leikkauksia ja alasajoja. Palkovicsin kerrottiin myös möläyttäneen, että Akatemian alainen Kansantaloustieteen instituutti (Közgazdaságtudományi Intézet) lakkautettaisiin, koska ”sen saavutukset olivat niin heikkoja”. Akatemian ja ministeriön välille syttyi melkoinen sota, jo käynnissä olleet neuvottelut uudesta rahoitusmallista katkesivat, ja Akatemian presidentti, maailmankuulu matemaatikko László Lovász uhkasi erota. Nyt näyttää Index-uutisportaalin mukaan siltä, että ministeriö on perääntymässä, neuvottelut ovat käynnistyneet jälleen, eikä Akatemian tutkimusinstituutteihin toistaiseksi kajota. Pelkäänpä kuitenkin, että joudun vielä palaamaan tähänkin asiaan.


Ite on, joka toista sanoo

syyskuu 13, 2018

No nyt. Euroopan parlamentti hyväksyi ns. Sargentinin raportin kahden kolmasosan enemmistöllä, ja Unkarissa on tietenkin räjähtänyt aiheesta täysi mediasota. Kuten Suomenkin uutisissa jo eilen nähtiin, ulkoministeri Péter Szíjjártó, jonka ennenkin on nähty kiivaasti ja sanojaan turhia seulomatta läksyttävän milloin mitäkin ulkovaltaa Unkarin hallituksen, siis ”Unkarin kansakunnan” loukkaamisesta, julisti tapahtuneen pikkumaiseksi kostoksi Unkaria kohtaan. Perimmäisenä syynä tähän on edelleenkin, ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki edelleenkin, MAAHANMUUTTO. (Ei oikeusvaltion rapautuminen, ei sananvapaus eikä ihmisoikeudet, ei korruptio…) Pahat maahanmuuttomieliset (bevándorláspárti) EU-poliitikot ja heidän takanaan koko juttua masinoiva Soros haluavat kostaa Unkarille sen, että Unkari ”suojelee Eurooppaa” (jopa omalla verellään, kuten Orbán puheessaan Strasbourgissa julisti) eikä suostu rupeamaan ”maahanmuuttomaaksi”.

Lisäksi tämä päätös on syntynyt petoksella (csalással) tai vilpillisesti, julistavat Unkarin hallituksen edustajat. Ennen äänestystä oli nimittäin ollut vääntöä siitä, kuuluuko äänestyksestä pidättäytyneiden ääniä ottaa huomioon tuota kahden kolmasosan enemmistöä vaadittaessa vai ei. Jos pidättäytyneetkin (48 edustajaa) otetaan huomioon, silloin Sargentinin paperin puolesta äänestäneiden (448 edustajaa) osuus jää hieman alle kahden kolmasosan, jos lasketaan läsnä olleet (alla olevan, 444.hu:n jutusta lainatun kuvion alempi palkki), ja jos osuudet lasketaan koko europarlamentin 750 edustajan määrästä, silloin tuo osuus on tietenkin vieläkin pienempi.

szazalekok.png

Nyt kuitenkin jo pari päivää ennen äänestystä europarlamentin oikeusasiantuntijat olivat antaneet asiasta lausunnon puhemies Antonio Tajanin pyynnöstä. Heidän mielipiteensä ja siitä annettu päätös olivat yksiselitteiset: äänestyksestä pidättäytymistä ei lasketa, eli äänestyksestä pidättäytynyt ei ole ”antanut ääntään”, ja vaadittujen jaa-äänten osuus lasketaan vain annetuista jaa- ja ei-äänistä. Tämä ei tietenkään edelleenkään Unkarille kelpaa. Ministeri Gergely Gulyás on jo hallituksen tiedotustilaisuudessa esittänyt asian niin, että Sargentinin raportti on mitätön eikä Eurooppa-parlamentti ole sitä hyväksynyt – siis ei ole hyväksynyt laillisesti. Asiasta uhotaan vielä seuraavan kansainvälisiä oikeustoimia.

Oikeasti koko asialla ei välttämättä ole konkreettisia seuraamuksia. Euroopan myllyt jauhavat edelleenkin hitaasti jos laisinkaan, ja jos Unkari tästä kansainvälisten oikeusistuimien puoleen kääntyy, ei sieltäkään ole odotettavissa vuosikausiin mitään todellista muutosta mihinkään. Huikea viihdearvo tällä kärhämällä kuitenkin on. Etenkin, kun Orbánin hallinnon vastustajien on turhankin helppo verrata tätä määräenemmistöstä jankuttamista siihen, miten tämä hallitus suhtautuu omiin enemmistöihinsä. Unkarissa on – taannoista Unkarin Helsingin-lähettilästä siteeratakseni – enemmistödemokratia, eli ”kansa on päättänyt ja pulinat pois”. Orbánin hallitus ja sen puolustajat vetoavat jatkuvasti siihen, että sen takana on kaksi kolmasosaa kansasta, vaikka todellisuudessa Fidesz-KDNP-koalition kahden kolmasosan parlamenttienemmistö saavutettiin 48%:lla äänistä sekä valtapuoluetta suosivalla vaalijärjestelmällä.

marabuketharmad.jpg

”Petosta!” – ”Mutta mehän laskimme kaiken niin kuin teilläkin on tapana vaaleissa laskea.” – Orbán: ”Nimenomaan.”

Toisen riemukkaan ”ite on se, joka toista sanoo” -esimerkin löysin  HVG:n jutusta, jossa kerrotaan, miten hallitusta tukevan (muita ei enää juuri olekaan) tv-kanavan Echo TV:n reportteri tiukkasi Judith Sargentinilta, mitä tällä oikein on Unkaria vastaan. Sargentini vastasi, että Unkarissa on paljon kaikenlaista, mitä hän arvostaa, ja ettei hänellä ole Unkaria vastaan yhtään mitään, vain sen hallitusta, joka riistää kansalaisiltaan oikeuksia. ”Tämä kysymys teidän pitäisi esittää itsellenne.” Jutun kommenttiketjussa nimimerkki Harkály (‘Tikka’) siteeraa – kuinka ollakaan – Fidesz-puolueen europarlamenttivaaliohjelmaa vuodelta 2009, siis ajalta, jolloin Orbánin puolue oli vielä oppositiossa ja harjoitti oppositiopolitiikkaa myös Brysselissä ja Strasbourgissa. Näin siis silloin:

”Usein olemme joutuneet siihen tilanteeseen, että Unkarin kansalaisten etuja onkin edustanut Brysseli Unkarin hallitusta vastaan. (…) Fidesz-puolue (…) on vakuuttunut siitä, että yhteisten etujemme ja periaatteidemme toteuttamista ei saa alistaa harkinnanvaraiseksi asiaksi. On varustettava Euroopan Unioni sellaisilla keinoilla, että se pystyy jatkuvasti kannustamaan jäseniään arvojensa edustamiseen ja periaatteidensa noudattamiseen…”

Nyt taas entinen sosialistipoliitikko, nykyinen Orbánin hallituksen luottoavustaja Katalin Szili raivoaa siitä, miten ”Unkarin niin kutsuttu vasemmisto tukee rajoittamattoman maahanmuuton kannattajia omaa isänmaataan vastaan”, ja yllä mainitun Echo TV:n toimittaja kysyi Strasbourgissa unkarilaiselta sosialistimeppi Tibor Szanyilta: ”Ettekö tunne itseänne ainakin vähän maanpetturiksi?”

Ja sittenhän on tämä riemukas videoklippi, joka tiistaista lähtien on kiertänyt verkkoa. Sargentinin raportin äänestystä edeltäneessä puheenvuorossaan Viktor Orbán lausuu näin:

Me emme koskaan alentuisi vaientamaan niitä, jotka ovat eri mieltä kanssamme.

Tämän johdosta ainakin HVG:n Tamás Gomperz ja Magyar Narancsin Márton Gera ovat koonneet omat pienet listansa niistä kerroista, kun Orbán ja hänen hallituksensa ovat kuin ovatkin niin sanotusti alentuneet tämmöiseen. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi Népszabadság-lehden lakkauttaminen, Origo-uutissivuston valtaus (entinen kriittinen uutisportaali suoltaa nyt hallituksen propagandaa, tämänhetkinen ykkösotsikko kuuluu: ”Näytämme, miten Sargentini ja kotimaamme Soros-maailma [!!!] toimivat yhteistyössä”), kansalaisjärjestöjen hätyyttäminen, kriittisten kulttuurihenkilöiden kuten teatteriohjaaja Róbert Alföldin toiminnan vaikeuttaminen, entisen opetusministerin ja ”Orbánin vastaisen tiede-eliitin puhetorven” József Pálinkásin erottaminen Kansallisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohallituksen (meidän Suomen Akatemiaamme vastaava tutkimusrahoituksen jakaja) johdosta…

Mutta samaan aikaan, kun luku- ja medialukutaitoiset ihmiset kautta Euroopan hihittelevät tälle tahattoman huumorin ilotulitukselle, unkarilaisten syville riveille todellakin kerrotaan, että Brysselin pahikset ilkeän Sorosin johdolla suunnittelevat Euroopan hukuttamista muslimiterroristien tulvaan ja tältä heidät voi pelastaa yksin Viktor Orbán. Tästä syystä Unkaria vihaavat ja kadehtivat kaikki (ja tämä retoriikkahan on ollut unkarilaisen isänmaallisuuden ytimessä viimeistään 1500-luvulta lähtien). Ja syviin riveihin tämä tuntuu uppoavan. Saksalaisen ZDF-kanavan pikareportaasi ”Orbánin järjestelmästä” vieraili – paitsi pääkaupungissa unkarinsaksalaisten parlamenttiedustajan Imre Ritterin kanssa parlamenttitaloa ihastelemassa, pikkukaupungissa pienyrittäjä-kiinteistönvälittäjän kyydissä tyhjeneviä taloja ihmettelemässä ja Tokajissa tukiaisiinsa tyytyväisen viinintuottajan luona – köyhässä kylässä, missä yli 90% asukkaista oli äänestänyt viime vaaleissa Orbánin puoluetta. (Ruokakupongit ja työllistämistyöt, nähkääs.) Paikallinen perheenisä, joka asuu vaatimattomassa kaksihuoneisessa mökissä viisihenkisine perheineen, pelkää menettävänsä tämänkin, jos ”migrantit” tulevat. Ja televisiossa on kerrottu, että EU haluaa pudottaa Unkariin atomipommin.

Varmaan useammatkin ovat viime vuosien keskusteluissa verranneet EU:n 7. artiklan soveltamista – siis sitä, mikä Unkaria nyt periaatteessa uhkaa – ”atomiaseeseen”. Mutta mahtavatko Brysselissä vallan kieliä puhuvat poliitikot ja politiikan toimittajat tajutakaan, miten vähällä medialukutaidolla jossain päin Eurooppaa kansalaiset äänensä antavat?


EU:n ja Unkarin arvoista

syyskuu 11, 2018

Tänään on sitten Strasbourgissa Euroopan parlamentin kokouksessa jännät paikat, kun vihdoinkin keskustellaan ns. Sargentinin paperista eli oikeusvaltion tilaa Unkarissa koskevasta mietinnöstä. EU:n myllyt ovat jauhaneet tapansa mukaan jo vuosikausia; asiaan liittyvä dokumentaatio on kärsivällisten tiedonhakijoiden saatavilla EU-parlamentin asianmukaisilla verkkosivuilla, ja löytyy sieltä se kyseinen mietintökin jopa suomeksi.

Unkarista katsoen asia näyttää hieman erilaiselta. Kaiken huippu on ehkä 888.hu-sivustolla muutama päivä sitten julkaistu ”viikon pilapiirros”, jossa ”rouva Sargentini työskentelee mietintönsä kimpussa”. En halua linkittää kuvaa tähän; siinä Unkaria koskevan mietinnön keulakuvana toimiva hollantilainen vihreä meppi Judith Sargentini istuu miettiväisen näköisenä housut kintuissa vessanpytyllä. Tämä sivustohan tietenkin on laadultaan ja tyyliltään mitä on; hallituksen (kansalaisten verovaroilla!) tukema 888.hu on tarkoitettu jonkinlaiseksi räväkäksi virtuaali-keltalehdeksi (ja selvästikin vastaamaan suositun, nuorekkaan, vitsikkään ja ärhäkän kriittisen 444.hu-portaalin haasteeseen), ja etenkin näitä nimimerkki Ludmillan ”pilapiirroksia” käyn toisinaan ihmettelemässä vain naureskellakseni lukijoiden murskaaville kommenteille. Tällä kertaa sekä tekninen toteutus että huumorin taso kuitenkin alittivat kaikki tähän asti näkemäni pohjanoteeraukset.

Joka tapauksessa Unkarin mediassa, jonka tarjontaa internetin ulkopuolella dominoivat hallituksen valvonnassa olevat tv-, radio- ja lehtifirmat, Sargentini ja hänen taustavoimansa esitetään verenhimoisina Unkarin vihollisina. Lievemmästä päästä on tämä kuva, jonka symboliikka ei äkkinäiselle aivan aukea: Károly Pósan piirros valtion yleisradioyhtiön hirado.hu-uutissivustolla esittää Sargentinin eläintenkesyttäjänä, joka piiskalla yrittää ajaa Unkarin vapaata lintua EU:n tähtirenkaan lävitse – mutta mitä tarkoittaa kanto, johon on isketty kirves ja jonka juurella on kalanruoto?

Keskeisin sanoma, jota Unkarin hallituksen valvomat tiedotusvälineet yrittävät Sargentinin paperin yhteydessä kansaan iskostaa, mahtuu tietenkin yhteen tuttuun sanaan: maahanmuutto! Sargentini ja hänen kaverinsa (tietenkin etenkin näyttämön takana kaikista naruista vetelevä superpahis György Soros) ovat ”maahanmuuton puolella” (bevándorláspárti), ja taas Unkari parkaa vainotaan ja vihataan, niin kuin on tehty jo viidensadan vuoden ajan. Pääministeri Orbánin viralliselle kotisivulle on ladattu 25-minuuttinen videoviesti, jossa – kuten HVG.hu ilkeästi huomauttaa – Brysselit ja Strasbourgit menevät sekaisin. Siinä Orbán lausuu kansalleen mm. näin:

Euroopan parlamentissa maahanmuuttoa puolustavat edustajat ovat enemmistönä, he valmistelevat nyt kostoa Unkarille, sillä unkarilaiset ovat päättäneet, että meistä ei tule maahanmuuttomaata. Totuus on, että tuomio on jo kirjoitettu, mutta minä lähden nyt Brysseliin [!] puolustamaan Unkaria ja unkarilaisia epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja valheita vastaan.

Maahanmuuttoteemaa on jankutettu myös Unkarin hallituksen Facebook-sivulta, jonka Sargentinin mietintöön liittyvät postaukset Átlátszó-sivuston mukaan menivät kuluneen viikon aikana näin:

10.9.: Sargentinin mietintö on hyökkäys koko Unkarin kansakuntaa kohtaan, siksi, että Unkari ei ota vastaan laittomia maahanmuuttajia.

8.9.: Brysselin maahanmuuttoa puolustava enemmistö käynnistää viimeisen, epätoivoisen hyökkäyksen Unkaria vastaan.

8.9.: Maahanmuuttoa puolustavat voimat haluavat Sargentinin mietinnön avulla leimata Unkarin ja unkarilaiset, sillä me torjumme päättäväisesti maahanmuuton.

7.9.: Macron ja Juncker ovat maahanmuuttoa puolustavia poliitikkoja, siksi he hyökkäävät Unkarin kimppuun, sillä me emme päästä maahanmuuttajia maahan ja puolustamme rajoja.

7.9.: Maahanmuuttoa puolustavat voimat Emmanuel Macronin johdolla hyökkäävät jatkuvasti Unkarin kimppuun.

6.9.: Valheellinen Sargentinin mietintö on ilmeinen kosto Unkaria kohtaan. Maahanmuuttoa puolustavat voimat hyökkäävät unkarilaisten kimppuun, koska nämä sanovat ei maahanmuutolle.

5.9.: Soros-järjestöt ohjailevat Brysselin Unkarin-vastaista hyökkäystä.

4.9.: Soros-mietintö on ilmeinen kosto Unkaria kohtaan, koska tämä torjuu laittoman maahanmuuton.

Ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki? MAAHANMUUTTO!

Átlátszó-sivusto on puolestaan tiivistänyt Sargentinin mietinnön 12 kohtaa helppolukuisemmaksi koosteeksi. Kuten arvata saattaa, maahanmuuttokysymykset ovat siinä vain yksi kohta, järjestyksessä toiseksi viimeinen. Oikeasti kysymys on siis mm. tästä:

  1. Perustuslaki ja vaalijärjestelmä. EU ei tykkää siitä, että perustuslakituomioistuimen valtaa puuttua budjettia koskettavaan lainsäädäntöön on rajoitettu, ei myöskään siitä, miten uusi perustuslaki ajettiin läpi ilman kunnon kansalaiskeskustelua. Eikä siitä, miten uusi laki antaa hallitukselle yhä enemmän valtaa perustuslakituomioistuimen nimityksiin ja kokoonpanoon. Vaaleissa ei ole todettu varsinaista vilppiä, mutta vaalipiirien rajoja on vedelty uusiksi suosimaan valtapuoluetta, ja vaaleja edeltävä tiedotus ja vaalimainonta oli valtapuolueen mediamonopolin ansiosta kaikkea muuta kuin tasapuolista.
  2. Oikeusistuimien riippumattomuudessa ja tuomarien asemassa on erinäisiä ongelmia.
  3. Korruptio rehottaa Unkarissa, ja suureksi osaksi EU:n veronmaksajien laskuun. Yli puolet Unkarin valtion investoinneista on EU-rahoitteisia, ja samalla esimerkiksi vuonna 2016 kilpailutetuista julkisista hankinnoista 36 %:ssa oli yksi ainoa pätevä hakemus. Vuonna 2017 Euroopan korruptionvastaisen elimen OLAFin hampaisiin joutui jopa pääministeri Orbánin vävyn katuvalaistusfirma.
  4. Yksityisyydensuoja- ja tietosuoja-asioissa on ilmennyt ongelmia esim. ns. Szabón ja Vissyn jutussa.
  5. Sananvapaus: Unkarin media on väkevästi hallituksen hallinnassa, riippumattomien viestimien toimintaa rajoitetaan (esimerkiksi estämällä riippumattomien toimittajien pääsy parlamenttiin) ja useissa viestimissä vallitsee selvä itsesensuuri.
  6. Tieteen vapaus: tässä on kyse erityisesti Keski-Euroopan yliopiston (CEU) hätyyttämisestä jopa lainsäädännön keinoin.
  7. Uskonnonvapaus: vuoden 2011 uusi kirkkolaki, joka riisti virallisen aseman useilta pienemmiltä ja nuoremmilta uskonnollisilta yhteisöiltä, oli myös Unkarin perustuslakituomioistuimen mukaan perustuslain vastainen.
  8. Yhdistymisen vapaus: tässä on kyse tässäkin blogissa monesti esillä olleesta kansalaisjärjestöjen hätyyttämisestä, tarpeettomista ratsioista, solvauksista, Venäjän agenttilain tapaisesta ”ulkomailta tuettujen järjestöjen” rekisteröitymispakosta…
  9. Tasa-arvoinen kohtelu: naisten ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo-ongelmista Unkarissa on ollut tässä blogissa monesti puhetta, lisäksi EU haluaa puuttua vammaisten hoidossa ilmenneisiin epäkohtiin.
  10. Vähemmistöjen oikeusturva ja viharikokset. Tähän kuuluvat esimerkiksi romanien segregaatio ja syrjintä sekä se, että heihin kohdistuvien rikosten rasistisia motiiveja ei oteta huomioon.
  11. Maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten perusoikeudet. Tässä siis lopultakin korutonta kertomaa esimerkiksi rajoilla tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista.
  12. Ja lopuksi taloudelliset ja sosiaaliset ihmisoikeuskysymykset: asunnottomuuden kriminalisointi ja köyhien pakkohäädöt, kehno työttömyysturva, riittämättömät eläkkeet ja suuri etenkin köyhyydessä elävien lasten määrä.

Tästä siis miettimään, toteutuvatko Unkarissa eurooppalaisen demokratian arvot. Kohtahan kuulemme itsensä Viktor Orbánin käyttävän asiasta puheenvuoron, ja huomenna sitten äänestetään.

 


Menipäs viraaliksi

syyskuu 9, 2018

Pari viimeistä blogahdusta on tullut omistettua kielisukulaisuuden kysymyksille, jotka ovat monille kielentutkijoillekin yllättävän vaikeita ymmärtää mutta Unkarissa tämän lisäksi oudosti politisoituneita ja siksi käsittämättömän kipeitä. Ja pari päivää sitten, kun taas törmäsin uutiseen siitä, mitä pääministeri Orbán on kirgiisien luona kyläillessään lausunut unkarin kielen sukulaisuussuhteista, päässäni napsahti ja parissa minuutissa tekaisin tämmöisen väritetyn version Orbánin möläytyksestä:

“Me elämme Unkarissa, olemme unkarilaisia, puhumme unkaria, tämä on ainutlaatuinen ja erikoinen kieli, joka on sukua turkkilaiskielille.”

Näyttökuva 2018-09-05 kello 21.32.50

En siis tehnyt sen kummempaa kuin mitä kuka hyvänsä pari fennougristiikan peruskurssia opiskellut, lukutaitoinen ja joskus vähän etymologisia sanakirjoja katsellut ihminen voisi tehdä. Väritin Orbánin lausahduksesta vihreällä kaikki ne sanat ja päätteet, joiden alalla yleisesti katsotaan olevan suomalais-ugrilaista tai, no, ainakin ugrilaista perua, ja muihin lisäsin lonkalta pari värikoodia.

Turkkilaisten oma nimitys on luullakseni turkkilaisperäinen, ja sanan ország ‘maa, valtakunta’ alkuosa lienee alkuaan sama sana kuin úr ‘herra’; sen suhteen minusta Ulla-Maija Forsbergin yhdessä takavuosien esitelmässä kuulemani arvelu, että sana olisi iranilaista perua samoin kuin vaikkapa mordvan azoro ‘herra, isäntä’, on uskottavampi kuin vanhemmissa etymologisissa sanakirjoissa pyörivä suomalais-ugrilainen etymologia. (Näitä iranilaisperäisiä kulttuurisanoja unkarissa on muitakin, kuten asszony ‘rouva’, arany ‘kulta’ tai sör ‘olut’.) Sinisellä väritin slaavilaisen lainasanan beszél, ‘puhua’ – tosin virtuaalikynä lipsahti, sillä itse asiassa on vanha suomalais-ugrilainen johdin eikä kuulu slaavilaiseen kantasanaan. (Slaavilainen beseda merkitsee mm. keskustelua, juttelua, myös jonkinlaista hauskanpitotilaisuutta tai illanviettoa, kuten pohjoisvenäläisistä murteista karjalaan lainautunut be(s)soda.)

Mustiksi jäivät rokon ‘sukulainen’ sekä abstraktisubstantiivien johdin -ság/-szág. Ensinmainittua näkee vanhoissa etymologisissa sanakirjoissa yhdistettävän suomen rakas-sanaan, joka kuitenkin on pikemminkin germaaninen laina, samaa kantaa kuin saksan frech tai ruotsin fräck ‘röyhkeä’; se on meillä alkuaan tarkoittanut jotain sellaista kuin ‘ahne, himokas’. Unkarin rokon on siis jotain muuta perua. Johdin -ság/-szág (tai etuvokaalisena -ség/-szég) palautunee johonkin substantiiviin, mutta mihin, se on epäselvää, ja siksi epäselvää on myös sen suomalais-ugrilaisuus.

Kaikkein kyseenalaisin on inessiivipäätteessä -ban/-ben (rokonságban ‘sukulaisuudessa’) piileskelevä vanha ‘sisusta, sisäosaa’ merkinnyt substantiivi, nykyunkarissa bél ‘suoli’. Jossain hieman obskyyrissä lähteessä sille tarjotaan turkkilaista etymologiaa suomalais-ugrilaisen rinnalle, ja siksi halusin olla jalomielinen ja värittää edes tämän inessiivipäätteen alkuosan turkinpunaiseksi. Lopun -n on tietenkin ikivanha suomalais-ugrilainen lokatiivipääte, sama kuin vaikkapa suomen sanassa kotona.

Joka tapauksessa olennaista on, että suomalais-ugrilaista perua ovat unkarin monet tärkeät perussanat (él ‘elää’, vagy-/val- ‘olla’ sekä áll ‘seistä’, jolla ei satu olemaan suomessa vastinetta; mi ‘me’ tai nyelv ‘kieli’, jolla samoin ei ole varmaa vastinetta suomen yleiskielessä mutta kylläkin esimerkiksi saamessa: njálbmi ‘suu’). Unkarilaisten oma nimitys magyar on alkuosaltaan samaa kantaa heidän lähimpien kielisukulaistensa Siperian mansien eli vogulien oman nimityksen kanssa, loppuosaa näkee etymologisissa sanakirjoissa yhdistettävän suomen ylkä ~ yrkä -sanaan, jolla on ’poikaa, nuorukaista’ tms. merkitseviä vastineita muissakin sukukielissä. Suomalais-ugrilaisia ovat myös useimmat päätteet ja johtimet. Ja kun tuotetaan tällaista tahallisen naiivin yksinkertaista kieltä, missä sormella osoittaen väännetään perusasioita rautalangasta, niin noiden vanhojen perussanojen sekä niistä samoin enimmäkseen ikivanhoilla johtimilla muodostettujen johdosten osuus nousee korkeaksi. Jostakin toisesta tekstilajista tai aiheesta olisi helposti saanut aikaan tekstinpätkän, jossa esimerkiksi turkkilais- tai slaavilaisperäistä sanastoa olisi ollut paljon runsaammin.

Siispä tämä kaunis värikuvio onkin oikeasti vähän harhaanjohtava. Sukulaisuutta ei nimittäin osoita sukulaissanojen määrä sinänsä: suomalais-ugrilaista sanastoa ei lukumääräisesti unkarissa niin kamalasti ole, vaikka juoksevassa tekstissä määrää toki lisääkin näiden sanojen ja niiden johdannaisten keskeisyys. Sukulaisuus merkitsee sitä ja vain sitä, että nämä keskeiset sanat, johtimet ja taivutuspäätteet voidaan säännönmukaisesti palauttaa yhteisiin alkumuotoihin muiden sukukielten kanssa ja että näitä säännöllisiä vastaavuuksia löytyy perussanastosta riittävästi, että yhteisen kantakielen oletus olisi uskottava. Kuvioni ei siis ”todista” kielisukulaisuutta vaan vain havainnollistaa yhtä todistusketjun lenkeistä.

Menin onneton kuitenkin postaamaan tämän värikuvioni Facebook-seinälleni täysin julkisena, ja leviämäänhän se lähti. Tällä hetkellä jakoja ja kommentteja kilahtelee jatkuvasti lisää. Ja koska journalismi Unkarissakin entistä enemmän merkitsee juttujen tekemistä siitä, mikä somessa leviää, niin tähän mennessä ainakin 444.hu, HVGIndex ja 168 Óra (samoin kuin Itävallan puolella ORFin unkarinkielinen toimitus!) ovat uutisoineet siitä, miten “Wienissä asuva suomalainen kielentutkija kumosi Viktor Orbánin väitteen tämän omin sanoin”. Tai jopa, niin kuin yksi oppositioryhmä FB-jakonsa saatesanoissa kertoo, ”suomalainen kielentutkija pyyhki lattiaa Unkarin pääministerillä”. Lukuisat somekuplani asukit, joilla on jotakin hampaankolossa Orbánia ja hänen hallitustaan vastaan, näkevät tässä tietenkin ennen kaikkea tukea omille poliittisille mielipiteilleen. Muuan 444.hu:n kommentoija täydensi värikoodien listaa: ”ja oranssinkeltaisella [Fidesz-puolueen tunnusväri] on merkitty ne kohdat, joissa Orbán puhui totta”. Toiset sarkastiset kommentoijat hymähtelevät, että wieniläisen migrantin (ja varmaan myös Sorosin palkkasoturin) piipityksistä ei pääministeri paljoa tule perustamaan, varsinkaan, kun ei tunnetusti välitä naisjutuista.

Kommentteja on alkuperäiseen postaukseen sekä sen jakoihin ja uutisiin tullut myös aivan toisesta todellisuudesta, sieltä, missä suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus on pelkkä Habsburgien ja sittemmin kommunistien ilkeä salajuoni unkarilaisten päänmenoksi ja heidän todellisen, kunniakkaan esihistoriansa häivyttämiseksi. Näin tietää herra, jonka Facebook-profiilin julkisesta osasta ei selviä juuri muuta kuin että hän on jostain syystä valinnut kansikuvakseen bodattua ylävartaloa(an) esittävän kuvan:

okadek

”Tuo oksettava suomalais-ugrilaisteoria on kumottu jo aikaa päiviä… turhaan pinnistelette onnettomat…. hyvä olisi jos valheiden sijasta lopultakin toisitte totuuden julki surkeat roistot….”

Väkevästi oikeinkirjoitusrajoitteinen foliopipoveikko puolestaan todistaa:

foliopipo

Mitä tämä typerä suomalaisugrilainen sukulaisuus on Unkarin kieli on vaikuttava [???] kieli sillä ei ole mitään tekemistä Suomen kielen kanssa tämän Suomalaisugrilainen typeryys on Habsburgien keksintöä . Me olemme Skyyttejä aikoinaan Paavi UrbanusV puhutteli meitä näin Rakkaat Unkarilaiset veljeni Kuninkaalliset Skyytit . Geeni tutkimuskin todistaa sen. R1a geeniä on löydetty 2010 Koreastakin haudoista ,mutta myös Idän Hunneilta . Sanopas Johanna Lakso nimesikin on vaihdettu [???] millon oli Suomalaisilla Haukka ja Hirvi [viittaus unkarilaisten alkuperälegendojen petolintuun ja ihmehirveen, jotka ovat arojen paimentolaiskansojen tyypillisiä ”toteemieläimiä”] . Tämä Suomalaisugrilainen hölmöily vuotaa pahasti. (Toinen kommentoija: ”En ole tämän postauksen kirjoittaja, mutta herralta menevät nyt sekaisin geneettinen ja kielisukulaisuus.”) Sanoppas miten on mahdollista se että miten voi olla että missä kyseinen Kansa elää niin sen kieli ei muodostu siellä.

Myöhemmissä puheenvuoroissaan kyseinen elämänkoululainen pääsee myös hänelle hyvin tärkeään uskonasiaan eli unkarilaisissa esoteriapiireissä suosittuun ajatukseen siitä, että maapallon sydäntšakra, siis jonkinlainen yliluonnollinen energiakeskus, sijaitsee Unkarissa, tarkemmin sanoen Dobogókőssä Pilisin kukkuloilla, Tonavan mutkassa Budapestin ja Esztergomin välillä. Ehkä tämän takia hänelle on mahdoton ajatus, että unkarilaiset ja heidän kielensä olisivat ”kotoisin” jostakin muualta.

Monista muistakin kommenteista käy ilmi, että uskomus kielen ja kansan ykseyteen – etnolingvistinen oletus, niin kuin sitä alan tutkijat toisinaan nimittävät – istuu Unkarin kansan syvissä riveissä todella lujassa. Suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus siis merkitsee ”suomalais-ugrilaista alkuperää”. Tämä ”alkuperä” ei tietenkään sovi yhteen hunnilais-skyyttiläis-sumerilaisten ynnä muiden vaihtoehtoteorioiden kanssa, Egyptistä Etelä-Amerikkaan ja ulkoavaruuteen asti. (Niin juuri. Joissakin esoteriapiireissä uskotaan vakaasti, että unkarilaisten esi-isät ovat tulleet Siriuksesta, ja siksi heillä on DNA:ssaan ylimääräinen kierre.) Mutta kiperämpi juttu on, että toisten mielestä suomalais-ugrilainen alkuperä sulkee pois kaiken muunkin, mitä kansallisromantiikan ajoista saakka on opetettu kansallisena esi- ja varhaishistoriana, aina Tapani Pyhää myöten. Suomalais-ugrilaisuus on epäkansallismielistä, ja siksi sitä pitää vastustaa.

Surullisinta tietenkin näin kielentutkijan näkökulmasta on se, että kielisukulaisuuden olemusta ei edes haluta ymmärtää. Oikeastihan unkarilaisten esihistoriaan ja identiteettiin mahtuisivat hyvin rinnakkain sekä kaukainen kielisukulaisuus suomalaisten ja muiden suomalais-ugrilaisten kanssa että ne myöhemmät vaiheet, jotka ovat jättäneet syviä jälkiä myös unkarin kieleen mutta ennen kaikkea unkarilaisten kulttuuriin ja geeniperimään. Turkkilaiset tai slaavilaiset lainasanat eivät ole parempia tai huonompia kuin perityt suomalais-ugrilaiset, ne ovat vain eri asia. Eikä unkarin kielen katkeamaton suomalais-ugrilainen sukulinja ole parempi tai huonompi asia kuin unkarilaisten esihistoria arojen hevospaimentolaisina tai unkarilaisten myöhemmät vaiheet siinä itäisen Keski-Euroopan suuressa geenisekoittimessa, josta nykyisten unkarilaisten fyysinen perintömassa enimmäkseen on peräisin. Näistä olisi myös Viktor Orbán voinut poimia esiin soveltuvia näkökohtia milloin mitäkin ulkomaanvierailuaan varten – eikä hänen olisi välttämättä tarvinnut möläytellä älyttömyyksiä niin spesifistä ja väärinymmärryksille alttiista käsitteestä kuin kielisukulaisuus.


Mitä onkaan kielisukulaisuus?

syyskuu 4, 2018

Kieliö – sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä

Edesmennyt Lennart Meri, silloin kun ei vielä ollut valtiomies ja uudelleen itsenäistyneen Viron elävä kansallis- ja kulttuurisymboli vaan vain Neuvostoliiton suomalais-ugrilaisia vähemmistökansoja harrastava kulttuurin moniottelija, kohtasi Siperiassa jukagiireja, arvoituksellista ja hyvin uhanalaista kieltä puhuvan alkuperäiskansan edustajia. Jukagiirin kielellä ei ole varmasti todistettuja sukulaisia, vaikka aina välillä ihan vakavasti otettavatkin tutkijat ovat yrittäneet nähdä sen jonkinlaisena suomalais-ugrilaisten kielten pikkuserkkuna. Tähän sukulaisuusajatukseen oli ihastunut myös Meri. Erityisesti häntä innosti, että ’äiti’ on jukagiiriksi jotain sentapaista kuin eme, mikä kovasti muistuttaa viron ’äiti’-sanaa ema. Kirjassaan, en nyt muista, missä niistä, hän kirjoittaa jotain tämäntapaista, muistista siteeratakseni: ”Tuhansien vuosien kuilun yli ojentuu käsi ja ojentaa kämmenellään lämpivän, sykkivän sanan: äiti.”

Näinhän me haluaisimme kielisukulaisuuden ymmärtää: se on kuin ajatus tai muisto omasta äidistä, lämmin tunteenomainen yhteys johonkin sellaiseen, joka on tehnyt meistä sen, mitä me olemme, osa kaikkein ominta itseämme. Varmaan useimpien maallikkojen – siis sellaisten ihmisten, jotka eivät ole opiskelleet historiallisen kielitieteen…

View original post 1 133 more words


Täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin

syyskuu 1, 2018

Aloitetaanpa taiteesta. Tässä blogissa on joskus ennenkin ollut esillä Unkarin Taideakatemia, Magyar Művészeti Akadémia (MMA), joka sai alkunsa kansallis-konservatiivisesti ajattelevien taiteilijoiden seurana – tunnetuimpana edustajanaan arkkitehti Imre Makovecz – ja josta Orbánin hallitus teki korkean valtiollisen taide-elimen ja rahahanojen vartijan. Alkuviikosta osui silmiini 444.hu-sivustolta László Szilyn myrkyllinen ja herkullisesti kuvitettu kuvaus MMA:n uuden klubirakennuksen vihkiäisistä:

80-päisen henkilökunnan varassa pyörivällä, 295-jäsenisellä MMA:lla on tähän asti ollut käytössään vain 7,5 miljardilla forintilla [n. 23 miljoonaa euroa] entistetty Vigadó-konserttisali, miljardilla forintilla [n. kolme miljoonaa euroa] remontoitu Hild-huvila Budakeszi útilla, koko Műcsarnok-taidehalli, pääkaupungin hienoimmasta toimistotalosta Vörösmarty tériltä vuokrattuja toimistoja sekä Rakennustaiteen museon rakennus. Ja näistä nöyryyttävän pienistä pytingeistä, kuten ilmeni, ei löytynyt ainuttakaan sopivaa tilaa, huonetta tai edes pientä surkeaa nurkkausta, jonne taideakateemikot voisivat rauhassa kokoontua vähän juttelemaan, syömään suolakeksejä ja viettämään klubielämää.

Tämä epäkohta siis korjattiin, ja MMA sai käyttöönsä Andrássy útilta upeasti kunnostetun vanhan hienostohuvilan uusine lasiseinäisine siipirakennuksineen. (Rakennus on aiemmin toiminut Unkarin valtakunnallisen lehtimiesliiton toimitalona ja ollut sittemmin tyhjillään ja laiminlyötynä.) Yllä linkitetyn artikkelin kuvat kannattaa katsella, alkaen tästä alkukuvasta. Hajamielisenä lattiannurkkaan tuijottava toimittaja tajusi hätkähtäen, millaista ”pinnoitepornoa” tämä rakennus tarjoaa: nurkassa kohtaavat parketti, marmori, käsinpakotettu kuparipinnoitus ja etsattu lasi. Kelpaa sitä auton hintaisissa nahkanojatuoleissa istuvien akateemikkojen (joista viisi kuudesosaa on päälle kuusikymppisiä herrasmiehiä) keskenään ihastella. Yleisöähän ei näihin tiloihin päästetä, lehdistöllekin näytettiin avajaisten yhteydessä vain pieni osa veronmaksajien kustantamasta klubitalosta.

Mutta kiihdyttävintä oli uuden inhimillisten voimavarojen ministerin Miklós Káslerin avajaispuhe, jota viime päivät on unkarilaisessa mediassa ja somessa puitu. Tunteisiin vetoava puhe syöksähteli Szilyn mukaan villisti edestakaisin uskonnollis-raamatullisten viittausten (”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja tämän ulkopuolella ei ole totuutta”, kuuluivat avaussanat) ja ihmiskunnan historian eri vaiheiden välillä, alkuihmisestä (jonka uskonto erotti eläimestä) nykyajan kulttuurielämää hallitsevien ”ismien” ”totaaliseen hegemoniaan”, ”Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta” siihen, miten ”joustajännittävien kansojen liitto” aikoinaan muodosti ”eheän arovaltion”.

Niinpä. Monien aateveljiensä tapaan historianharrastaja-ministeri (oikealta ammatiltaan kirurgi ja syöpätutkimusinstituutin johtaja) Kásler onnistuu yhdistämään ”kristillisillä arvoilla” mehustelun 1800-lukulaiseen kansallisromantiikkaan, johon Unkarissa kuuluu arokansojen kuviteltu soturiperintö. Tosin unkarilaisten villit esi-isät, jotka sodankäyntitaidollaan – kuten kaikki unkarilaiset varmaan koulussakin oppivat, heidän spesialiteetteihinsa kuului taito ampua ratsailta jousella myös taaksepäin – kauhistivat koko Keski-Eurooppaa, olivat pakanoita. Vasta Tapani Pyhän perustama kuningaskunta onnistui – saksalaisten ynnä muiden liittolaisten avulla – rauhoittamaan ja kristitsemään heidät. Villimmissä kansallisen historian kuvitelmissa tämä ristiriita ylitetään tekemällä jo unkarilaisten aropaimentolais-esi-isistä jonkinlaisen puhtaamman ja alkuperäisemmän (huom: ei-juutalaisen) kristinuskon edustajia. Näin pitkälle huuhaan puolelle ei ministeri Káslerin tarvinnut edetä, mutta varmaan hänen sanansa uppoavat hyvin myös niihin epäortodoksisemman historian harrastajiin, jotka uskovat esimerkiksi ”Jeesus-uskoiseen Attilaan” unkarilaisten esi-isänä.

Viime viikkoina on muutenkin päivitelty tätä symbolisen kristinuskon ja kuvitteellisen pakanuuden ongelmatonta yhdistelyä, jota Unkarin valtiojohto harrastaa. Kun äskettäin taas vietettiin Unkarin kansallispäivää, parlamenttitalo oli koristettu ristilipuilla, kuulemma perustuslakiin kirjattujen kristillisten arvojen kunniaksi.

(MTI:n kuva Index-uutissivustolta.)

Tämmöinen risti ei kuitenkaan kuulu kansalliseen ikonografiaan (toisin kuin väitetään, Tapani Pyhän punaisessa sotalipussa ei ilmeisesti ollut ristiä), ja viimeksi vastaavaa ristimeininkiä harrastettiin Horthyn aikaan.

Puolitoista viikkoa tätä ennen puolestaan – toteaa András Hont myrkyllisessä mielipidekirjoituksessaan HVG.hu-sivustolla – parlamenttitalossa avattiin juhlallisesti tämän vuoden Kurultáj-tapahtuma. Kyseessä on siis ”hunnilais-turkkilaisten kansojen” perinnefestivaali. (Kotisivulla mainitaan näiden kansojen joukossa myös mongolikielten puhujia kuten burjaatit, sekä ”avaarit”, millä ilmeisesti tarkoitetaan tämännimistä, kieleltään koilliskaukasialaiseen ryhmään kuuluvaa Dagestanin kansaa.) Kurultájn kentillä eteläisen Unkarin Bugacissa yleisö pääsee katselemaan ratsastus- ja jousiammuntanäytöksiä, kokeilemaan huovutusta, ihastelemaan ”muinaisunkarilaista” riimukirjoitusta tai aistimaan yhteyttä esi-isien henkiin ja muinaisuskoon esimerkiksi ”Attilan jurtassa”. (Kotisivulta löytyy tietenkin väistämätön viittaus häijyyn kommunistien salaliittoon, joka on turhaan yrittänyt propagoida valheellista ja tieteellisesti jo kumottua ajatusta suomalais-ugrilaisesta sukulaisuudesta…)

Parlamentin puhemies László Kövér vieraili myös festivaalin tapahtumapaikalla puhumassa siitä, miten nykyään jotkin vihamieliset voimat valloittaakseen maan ensin ”hämärtävät sen asukkaiden identiteetin”. Jousi käteen ja foliopipo päähän siis! Kövériä ei, kuten Hont huomauttaa, lainkaan häirinnyt se, että Kurultáj-festivaalin osanottajakansoista, joita kristillis-kansallisten arvojen puolustajat juhlivat veljinään ja heimolaisinaan, ylivoimainen enemmistö on muslimeja. Saman uskonnon edustajia siis, jota maahanmuutosta puhuttaessa pidetään suurimpana vaarana Euroopalle.

Mutta palataanpa ministeri Káslerin puheeseen MMA:n uuden klubitalon avajaisissa. Ihmiskunnan ja kulttuurin historiasta ministerillä on nimittäin aika mielenkiintoisia käsityksiä. Renessanssi – näin Kásler yllä linkitetyn László Szilyn artikkelin mukaan lausui – levitti semmoista kummallista, valheellista käsitystä, että ”maailmankaikkeuden toiminta voitaisiin palauttaa luonnonlakeihin”. Ja sitten tuo ”niin kutsuttu valistus”, joka ainoastaan ”loi henkisen perustan Euroopan historian brutaaleimmalle diktatuurille”.

Siis. Valistus, josta nousivat Ranskan vallankumous ja kaikki se, mitä olemme oppineet ajattelemaan demokratiasta, hyvinvointivaltiosta, yksilön vapaudesta ja kaikkien ihmisten ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, sukupuoleen, ihonväriin tai uskontoon katsomatta, on Unkarin tiedettä ja koulutusjärjestelmää ohjaavalle ministerille merkittävä vain siinä suhteessa, että se loi pohjan hirveälle reaalisosialismille. Valistus ei vain heittänyt ihmistä kylmään tieteellis-tekniseen maailmaan, ulos heimon (tai feodaalijärjestelmän henkilölojaaliusverkostojen) ja heimouskonnon lämpimästä pesästä, vaan se myös päästi valloilleen kamalat Marxin aatteet. Ja sehän oli hirveintä, mitä voi olla. Hei, katsokaa, kommareita, tuolla noin, vasemmiston kulttuurimarxilainen hegemonia jyrää meitin!

En missään nimessä millään tavalla halua puolustaa stalinismia tai entisen Neuvostoliiton ja sen alusmaiden puoluediktatuureja. Enkä halua myöskään heittäytyä mihinkään vertailevaan ruumiidenlaskentaan 1900-luvun diktatuurien kesken: Auschwitz ei oikeuta Gulagia, eikä toisinpäin. Kristittynä minua suuresti surettaa ja suututtaa se, miten sosialistiset järjestelmät aikoinaan vainosivat uskontoja ja toisaalta myös primitiivisellä ateismipropagandallaan ajoivat ihmisiä erilaisten vaihtoehto-huuhaaoppien kynsiin. (Tämän uskonnollisen sivistyksen tuhoutumisen jäljet näkyvät yhä entisissä sosialistimaissa, maallistunut ja samalla monenlaisten hörhöaatteiden riivaama Viro on siitä meille lähimpänä esimerkkinä.)

Valistuksella oli toki pimeät puolensa. (Jo Topelius-setä aikoinaan muistutti, miten ”järkeä” ylistävä valistuksen aika itse asiassa palvoi Cagliostroa ja muita huijareita.) Mutta aikamoista historian vääristelyä on sosialismin (ja muiden valistuksesta nousevien aatteiden) myönteisten saavutusten unohtaminen, eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta lähtien, jossa myös tytöt pääsevät kouluun ja köyhät lääkäriin. Ilman universaaleja, ehdottomia ihmisoikeuksia ja niihin kuuluvaa ajatuksen, vakaumuksen ja sanan vapautta sekä uskonnot että muut aatteelliset järjestelmät rappeutuvat häikäilemättömän ”etujoukon” mielivallan oikeuttimiksi. Näin kävi ns. reaalisosialismissa, ja näin on käymässä myös Unkarissa – samaan aikaan, kun maan johto puhuu ”kristillisdemokratiasta” ja ”kristillisten arvojen puolustamisesta”. Ja nimittää tieteestä vastaavaksi ministeriksi ihmisen, jonka käsitys historiasta on huuhaan rajamailla.

Yksi positiivinen tiedeuutinen sentään. Kansainvälisen painostuksen takia Unkarin hallitus on toistaiseksi jäädyttänyt suunnitelmat sukupuolentutkimuksen koulutusohjelmien kieltämiseksi (näin kertoi historiantutkija Andrea Pető Facebook-sivullaan, lehtiuutista asiasta en ole vielä löytänyt). Taistelu tietenkin jatkuu.