Viktor Orbán on vuosikaudet rakentanut itselleen kristillisten perus- ja perhearvojen puolustajan imagoa. Näistä ensinmainittu eli ”kristillisyys” nostattaa toisinaan hieman arveluja. Orbán on kastettu ja (jossain mielessä kai) kasvatettu reformoidun kirkon jäseneksi, mutta ainakaan nuorempana hän ei tiettävästi osoittanut minkäänlaista uskonnollisuutta. Koulutoverin kertoman mukaan ”Viktor ei käynyt kirkkoa lähelläkään, paitsi jos pallo kieri kentältä kirkon seinustalle”, ja vielä hänen poliittisen uransa alkuaikoinakin, nuorena liberaalina, hänen julkinen suhtautumisensa uskontoon ja kirkkoihin oli ilmeisen kriittistä. Sitten Orbán perusti perheen opiskelutoveri Anikó Lévain kanssa, joka oli kasvatettu hartaaksi katolilaiseksi, ja entinen nuorliberaali Fidesz-puolue purjehti poliittisen kentän toiseen laitaan. Miten nämä kaksi kehitystä sitten liittyvätkin toisiinsa – joka tapauksessa Orbán aloitti toisen pääministerikautensa vuonna 2010 rukoilemalla työhuoneessaan juorulehden kuvaajien kameran edessä, mukana koko perheensä: Anikó-vaimon lisäksi tyttäret Ráhel, Sára, Róza ja Flóra sekä poika Gáspár. Lapsista tiettävästi kaksi vanhinta eli Ráhelin ja Gáspárin kastoi entinen perhetuttava, nyttemmin Orbánin merkittäväksi poliittiseksi vastustajaksi muuttunut metodistipappi Gábor Iványi, ja siitä, onko heidät kasvatettu katoliseen vai reformoituun uskoon, näkyy eri lähteissä erilaisia tietoja.
Perhearvoista ja Orbánista puhuminen samaan hengenvetoon puolestaan saa Orbánin järjestelmän kriitikot usein muistuttamaan, että tämän systeemin ytimessä on korruptio ja nepotismi eli ainakin oman perheen taloudellisen hyvinvoinnin turvaaminen on pääministerille keskeinen arvo. Aivan erityisesti näissä uutisissa on esiintynyt ”omilla jaloillaan seisova” tytär Ráhel aviomiehineen: vävypoika István Tiborcz on ollut mukana useammassakin korruptionkäryisessä bisneksessä. Mutta siinä missä Ráhel Orbán on juorulehtien kestojulkkiksia, vuonna 1992 syntyneestä Gáspár-veljestä ei vuosikausiin ole kuultu julkisuudessa juuri mitään. (Häntä ei nähty edes kuuluisassa perhepotretissa, jossa viime keväänä koko muu Orbánin perhe lapsenlapsia myöten poseerasi yhdessä paavin kanssa.) Eikä toki tarvitsisikaan, eihän poliitikkojen jälkeläisiä kuulu mediassa käsitellä, elleivät he itse tee mitään yhteiskunnallisesti merkittävää ja uutisarvoista. Gáspárin tapauksessa tähän liittyy kuitenkin muutamia kysymysmerkkejä.
Intohimoisen jalkapalloharrastajan poikana myös Gáspár Orbán luultavasti pienestä pitäen ohjattiin jalkapallouralle, ja hän pelasikin jonkinasteisena ammattilaisena 2010-luvun alussa ensin kasvattajaseuransa Videoton FC:n riveissä, sitten isänsä kotipihansa perälle perustamassa Felcsútin Puskás-akatemiassa. Urheilu-ura päättyi vuonna 2014 loukkaantumisiin, minkä jälkeen Gáspár suoritti isänsä lailla oikeustieteelliset opinnot Budapestin ELTE-yliopistossa. Samoihin aikoihin hän ilmeisesti koki voimakkaan uskonnollisen heräämisen, lähti vapaaehtoistyöhön Ugandaan ja esiintyi sen jälkeen julkisuudessa kahden toisen nuorukaisen kanssa perustamansa vapaakarismaattisen yhteisön nimeltä Felház (‘Yläsali’) johtajana. ”Yläsali” lopetti toimintansa vuonna 2019, saamatta aikaan sellaista laajalle leviävää herätysliikettä, jollaista sen johtajat ilmeisesti olivat toivoneet. Samoihin aikoihin Gáspár Orbán siirtyi sotilasuralle ja katosi julkisuudesta lähes täysin.
Gáspár Orbánin uskonnolliset etsinnät ovat tietenkin hänen yksityisasiansa, sikäli kuin hän itse ei ole halunnut tuoda niitä julkisuuteen. Vielä enemmän yksityisasia on hänen seksuaalinen suuntautumisensa, josta jatkuvasti liikkuu juoruja: Gáspárin rinnalla ei missään vaiheessa ole nähty minkäänlaista tyttöystävää, ja hänen gradunsa käsitteli homoavioliittojen oikeudellisen sääntelyn mahdollisuuksia Unkarissa ja Euroopassa. Julkisuusarvoa tällä asialla on sikäli, että se saattaa olla jonkin verran kiusallinen Viktor Orbánille, jonka politiikka ja kansansuosio nojaa tukevasti ”lastensuojeluksi” verhottuun homofobian lietsontaan ja ”sateenkaaripropagandalla” pelotteluun. Kolme vuotta sitten saksalaisen Stern-lehden haastattelija kysyi pääministeri Orbánilta suoraan, mitä hän tekisi, jos hänen oma lapsensa tulisi kaapista, ja Orbán vastasi, että Luojan kiitos tätä ei vielä ole tullut eteen, sillä se olisi ankara haaste, vaikka toki hänen vaimonsa ja hän rakastaisivat lapsiaan yhtä lailla, suuntautumisesta riippumatta. Tähän sitten puuttui opposition tuolloinen kärkiehdokas Péter Márki-Zay syyttäen julkisuudessa Orbánia oman poikansa kieltämisestä – ja tästä käynnistyi melkoinen arvokeskustelu, sillä Gáspár Orbán ei ole poliitikko, ei ole julkisesti osallistunut hallituksen homofobiakampanjoihin, ja hänen yksityiselämänsä, vielä kerran, on todellakin hänen oma asiansa eikä sitä tulisi riipiä julkisuuteen myöskään hänen isäänsä kohdistuvan kritiikin välineeksi.
Nyt kuitenkin Gáspár Orbánin rauhoitusaika näyttää taas päättyneen, ja tällä kertaa ei ole kyse hänen intiimistä yksityiselämästään. Gáspár siis värväytyi armeijan palvelukseen vuonna 2019 (yleinen asevelvollisuushan on Unkarissa lopetettu 2004) ja suoritti seuraavana vuonna Britanniassa, Sandhurstin sotilasakatemiassa yhdeksänkuukautisen upseerikurssin. Paljon muuta ei hänen sotilasurastaan ole julkisuudessa tiedetty, ennen kuin aivan äskettäin Direkt36-sivustolla tutkivat journalistit Szabolcs Panyi ja Jean-Baptiste Chastand kertoivat merkillisestä Afrikan-operaatiosta: viime joulukuussa Unkarin ulkoministeri Péter Szijjártó matkusti Tšadiin mukanaan korkea-arvoisia sotilashenkilöitä ja salaperäinen lierihattuinen viiksimies…
Direkt36 ja Le Monde ovat kuukausien ajan analysoineet kuvia Unkarin valtuuskuntien viimeaikaisilta vierailuilta Tšadiin ja Nigeriin. Afrikkalaisten julkaisemassa kuvamateriaalissa näkyy unkarilaisten diplomaattien ja sotilashenkilöiden seassa outo viiksekäs, siviilipukuinen, lierihattuinen mies, jota unkarilaisten julkistamissa kuvissa ei esiinny laisinkaan. Ja niissäkin kuvissa, joissa tämä mysteerimies nähdään, hän usein peittää kasvonsa hatulla tai hengityssuojaimella tai kameran nähdessään piiloutuu pylvään taakse.
(Pysäytyskuva Direkt36:n videosta.)
Lopulta toimittajat saivat käsiinsä kuvia, joissa mysteerimiehen kasvot olivat näkyvissä, ja sekä kasvojentunnistusohjelma että Gáspár Orbánin henkilökohtaisesti tuntevat haastatellut vahvistivat, että kyseessä oli pääministerin poika. Mutta mitä hän tekee Afrikassa, ja mistä tässä Tšad-operaatiossa ylipäätään on kyse? Asianosaiset unkarilaiset virkamiehet eivät ensin suostuneet kommentoimaan Gáspár Orbánin läsnäoloa tai hänen tehtäviään mitenkään, puolustusministeriöstä ilmoitettiin vain, että Gáspár palvelee Unkarin armeijassa upseerina, mutta Tšadin sotilasmission tehtävät eivät ole julkista tietoa. Le Monden toimittajan mukavatunnelmainen haastatteluhetki unkarilaisten virkamiesten kanssa hyytyi välittömästi, kun Gáspár Orbánin rooli otettiin puheeksi. Pian sen jälkeen itse puolustusministeri Kristóf Szalay-Bobrovniczky kertoi, että Gáspár toimii Tšad-operaation valmisteluissa yhteysupseerina erityisen asiantuntemuksensa perusteella. (Mutta miksi siviilikamppeissa univormupukuisten sotilashenkilöiden keskellä, ja miksi hänen mukanaoloaan peitellään?)
Telex-uutissivuston ja sen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Unkarin läsnäololle Tšadissa on vaikea löytää perusteita. Tšad, entinen Ranskan siirtomaa keskellä Afrikkaa ja entisten siirtomaasuurvaltojen valtapiirien rajoilla, on öljyvaroistaan huolimatta köyhä, monietninen ja ristiriitojen repimä maa, naapureinaan sisällissodan koettelema Sudan, äskettäin vallankaappauksen kokenut Niger ja pahamaineisen Wagner-yksityisarmeijan tyyssijana tunnettu Keski-Afrikan tasavalta. Tšad yrittää myydä itseään yhteistyökumppaneille jonkinlaisena vakaana alueena konfliktipesäkkeiden keskellä, mutta tämäkin taitaa olla toiveajattelua. Maata kolmekymmentä vuotta hallinneen presidentti Idriss Débyn syrjäytti kolme vuotta sitten hänen poikansa Mahamat Déby Itno, joka tällä hetkellä johtaa Tšadia ”väliaikaisena” presidenttinä ”väliaikaisen” sotilasneuvoston kärjessä, tukenaan velipuolensa Abdelkerim Idriss Débyn johtama klaani. Viime vuonna hallituksen joukot hajottivat verisesti demokraattisia vaaleja vaatineen mielenosoituksen: kolmesataa henkeä sai surmansa.
Unkarilla ei tietenkään ole minkäänlaisia historiallisia suhteita Tšadin kanssa, eikä nyt kehitelty operaatio myöskään liity mihinkään laajempaan kansainväliseen kehikkoon – toisin kuin esimerkiksi lännempänä Malissa, missä Unkari on osallistunut eurooppalaisiin yhteistyöhankkeisiin. Ennen kaikkea tämän kahdenvälisen Tšad-operaation taustat ja päämäärät ovat epäselvät. Ulkoministeri Szijjártón mukaan käynnisteillä on laaja turvallisuus-, talous-, humanitaarisen ja koulutusyhteistyön ohjelma, ja marraskuussa Unkarin parlamentti päätti lähettää Tšadiin jopa 200 sotilasta, perusteluna ”terrorismin vastainen taistelu” sekä olojen vakaannuttaminen Eurooppaan kohdistuvan ”maahanmuuttopaineen” hillitsemiseksi. Telex-sivustolle tihkuneiden tietojen mukaan armeijassa ei olla erityisen innoissaan tästä operaatiosta, jonka riskit ja kustannukset ovat melkoiset ja hyöty epäselvä.
Le Monden toimittajat saivat Tšadin viranomaisia lähellä olevilta lähteiltä tietoonsa, että Gáspár Orbán on ollut avainasemassa luomassa yhteyksiä Afrikkaan. Ilmeisesti alun perin tarkoitus oli lähettää unkarilainen sotilasosasto Nigeriin, mutta kun siellä viime heinäkuussa tapahtui vallankaappaus, syrjäytetyn presidentin poika Mohamed Bazoum järjesti Gáspár Orbánille yhteyden hyvään ystäväänsä Karimo Débyyn, Tšadin presidentin velipuoleen. Tämä on ”perhediplomatiaa”, jollainen on Afrikassa tavallista, kertoo Direkt36. Mutta mitä ihmettä Unkari oikein tällä perhediplomatialla tavoittelee, paitsi ehkä pääministerin perheenjäsenelle mahdollisuutta kunnostautua kansainvälisillä areenoilla? Ja jos näin on, miksi sitten Gáspár Orbánin osallisuutta operaatioon peitellään? Havitellaanko Tšadista varallisuutta, vaikutusvaltaa ja ystäviä Unkarille vai kenties Orbánin perheelle? Mitkä oikein ovat Gáspár Orbánin Afrikka-yhteydet, ja miten hän on valmentaessaan futisjunnuja kristillisen lähetysjärjestön palveluksessa Ugandassa samalla onnistunut verkostoitumaan Nigerin ja Tšadin johtavien muslimiperheiden kanssa?
Tämä juttu on niin surrealistinen, että ehkä parhaiten sen nostattamat tuntemukset kiteyttää OSTOBÁK-huumoriryhmän eilinen FB-postaus. Kuvissa Unkarin valtuuskunnan taustalla näkynyt lierihattupäinen Gáspár Orbán on inspiroinut ryhmää käyttämään kuuluisaa René Magritten maalausta vihreän omenan taakse kätkeytyvästä hattumiehestä:
“Tällä kertaa Gáspár Orbán nähtiin Belgiassa.”
Sentrooppa-Santra 