Kylpylät kiinni!

elokuu 8, 2017

Onhan noita Unkarin maahanmuuttopolitiikkauutisia jo ihmetelty. Tai siis maahanmuuttopolitiikan nimellä kulkevaa rasismilla ja muukalaisvihalla ratsastamista. Nämä tuoreimmat uutiset saivat silti käämini kärähtämään.

Onhan meillä Suomessakin näitä ns. rajakkiryhmiä, jotka järjestävät mielenosoituksia, kun urheiluseura tarjoaa kursseja maahanmuuttajille, tai jotka käyvät uimahalleissa syynäämässä, istuuko löylyhuoneessa maahanmuuttajia sääntöjen vastaisesti uikkarit jalassa. Mutta osaisitteko kuvitella, että kylpylän tai kylpyläpaikkakunnan johto antaisi virallisen julkilausuman maahanmuuttajia vastaan? Unkarissa tämäkin on mahdollista, ainakin Hévízin kuuluisassa kylpyläkaupungissa, missä maineikkaan terveysveden ansiosta käy vuosittain Budapestin jälkeen toiseksi eniten turisteja.

Nimittäin: Migration Aid -järjestö, joka nyt pakolaistulvan hellitettyä on keskittynyt entistä enemmän tukemaan jo vastaanotettuja kiintiöpakolaisia ja muita laillisesti Unkarissa oleskelevia avuntarvitsijoita, halusi järjestää näille mahdollisuuden lomailla muutaman päivän ajan Balatonjärven rannalla. Itävaltalaisen yksityishenkilön tarjottua tähän käyttöön muutamia puumökkejä omistamallaan tontilla Keszthelyn lähistöllä Migration Aid ryhtyi tiedustelemaan, löytyisikö vastaavanlaista avuliaisuutta muiltakin – ja tästä repesi tolkuton mediasota. Hallituksen äänitorvi Magyar Idők kirjoitti jutusta oman versionsa, jonka mukaan Migration Aid on ”asuttamassa” ”transitvyöhykkeeltä saapuvia turvapaikanhakijoita” Keszthelyhin, ja juttu lähti kiertämään hallitusta lähellä olevasta tiedotusvälineestä toiseen. Keszthelyn pormestari ilmoitti käyttävänsä kaikki lailliset keinot estääkseen tämmöisen suunnitelman, ja paikallinen kansanedustaja (valtapuolue Fidesz, tarvitseeko sanoakaan) Jenő Manninger kirjoitti Facebook-sivullaan (tätä siteeraa Migration Aid verkkosivuillaan):

Näinä päivinä on useissa lehdissä ilmestynyt uutinen, jonka mukaan Migration Aid -niminen, György Sorosiin yhdistettävissä oleva järjestö on asuttamassa maahanmuuttajia Keszthelyn tienoille. Uutinen herätti ymmärrettävää pelkoa paikallisissa, ja siksi pyysin heti viranomaisilta tietoa. (…) Olemme selvillä siitä, että tämä on osa Sorosin suunnitelmaa. Asia ansaitsee erityistä huomiota siksikin, että ei voida sulkea pois sitä, että tämä järjestetty leirittäminen voi toimia välivaiheena myöhemmälle asuttamiselle.

Maahanmuuttajat ja Soros, tässä ollaan taas. Ja terrorismi ja rikollisuus. Migration Aid saa turhaan vakuutella, että kyseessä ovat laillisesti Unkarissa olevat, turvapaikan tai oleskeluluvan saaneet henkilöt, jotka ovat jo käyneet läpi viranomaisten kuulustelut ja tarkastukset kansallisen turvallisuuden kannalta. Upeimman revittelyn tarjosi kuitenkin Hévízin kylpyläkaupungin pormestari kaupunginhallituksen Facebook-sivuilla. Se on kerta kaikkiaan pakko kääntää tähän, muuten sitä voi olla vaikea uskoa:

heviz1 heviz2

Kannanotto Hévízistä koskien pakolaisten asuttamista alueellemme
Lehdistöstä olemme saaneet kuulla, että Migration Aid -kansalaisjärjestö aikoo tilapäisesti asuttaa transitvyöhykkeiltä vapautuvia pakolaisia Keszthelyn, sittemmin Zalavárin alueelle, siis kaupunkimme Hévízin välittömään läheisyyteen. Kaupungin johtajana ja Unkarin kansalaisenakin olen sitä mieltä, että kansalaisjärjestöltä ei odottaisi tällaista ajattelua tai käyttäytymistä. Taustalla ei ole minimaalistakaan tiedottamista asiasta, ja väkivaltaisesti, lyhyt näköisesti [yhdyssanavirhe alkutekstissä – suom. huom.] näin voidaan aiheuttaa vahinkoa kaupungille, alueelle ja koko maalle.
Miksi kirjoitan näin ehdollisessa muodossa? [Alkutekstissä on todellakin feltételes mód, konditionaali. Pormestari ei kuitenkaan ole käyttänyt konditionaalia vaan hat-tunnuksista potentiaalimuotoa, joka suomeksi kääntyy esimerkiksi voida-verbin avulla. – Suom. huom.] Siksi, että voin kuvitella niinkin, että koko juttu on vain provokaatiota ja sillä halutaan kiihdyttää unkarilaisten mieliä.
Näin yhteisömme sivulla ilmoitan siis Migration Aidin johtajille, että Hévízissä pakollisen maahanasutuskiintiön vastainen kansanäänestys oli menestyksekäs ja tuloksekas (äänestysprosentti 56%, 98% vastusti). Kaupunginvaltuusto on kaikissa tilanteissa yksimielisesti äänestänyt kaikissa [EU:n pakolais]kiintiöjärjestelmän torjumiseen liittyvissä kysymyksissä.
Hévíz toivottaa aina tervetulleiksi mistä hyvänsä maailman osasta saapuvat VIERAAT ja tilaisuuden ja tarpeen tullen myös auttaa heitä. Näin olemme tehneet myös kuluneen kuukauden aikana takakarpatialaisten ja transilvanialaisten lasten ja heidän vanhempiensa täällä oleskelun suhteen. [Kysymys on siis ilmeisesti Ukrainan ja Romanian unkarilaisvähemmistöistä. – Suom. huom.]
Hévíz on viime vuosina myös sijoittanut hyvin merkittäviä summia siihen, että yleinen turvallisuus olisi täällä tunnettavissa myös tänne yli 50 maailman maasta saapuville vieraille. Turismista elää tällä alueella tuhansia perheitä, joiden toimeentuloa vaarantaisi pakolaisten sijoittaminen kaupungin lähistölle. Puhumattakaan uutisista, joita tämän yhteydessä ilmestyisi ulkomaiden ja Unkarin mediassa.
Viime vuosina olemme vilkkaiden ulkomaansuhteidemme ansiosta myös henkilökohtaisesti voineet kokea, mitä esimerkiksi Skandinavian maiden tai Saksan tapauksessa maalle tai kaupungille aiheutuu, millaista hävitystä kokevat yhteiskunta, talous ja kulttuuri, jos maahanmuuttajia asutetaan väkisin maahan.
Tämän kaiken tiedostaen torjumme päättäväisesti Migration Aidin harkitsemattoman suunnitelman ja kaupungin johdon ominaisuudessa teemme kaikkemme varjellaksemme tänne parantumaan ja lepäämään saapuvien vieraidemme rauhaa.
Emme kaipaa sellaista kansalaisliikettä, joka ei piittaa porvarillisen väestön eduista!
Gábor Papp (FIDESZ-KDNP), pormestari, Hévíz.

Tämän hysterian raivotessa toinen pakolaisia avustava järjestö Menedék järjesti kaikessa rauhassa Unkarissa laillisesti oleskeleville pakolaisille Balatonin-retken, josta raportoi Abcug-blogi. Matkalla käytiin myös katsomassa Tihanyn kuuluisaa luostaria ja kuulemassa Unkarin historiasta, sitten kaikki halukkaat pääsivät rannalle piknikille ja uimaan. Somalipoika Ismail oli viimeksi ollut veden lähellä pakomatkallaan Turkista Kreikkaan ja totesi onnellisena, että ”Balatonissa on kivaa se, että täällä ei tarvitse pelätä”. Rikoksia ei tapahtunut eikä kenenkään rauha häiriintynyt. Tosin Menedék-yhdistyksen aktiivit kertoivat ilmoittaneensa varmuudeksi retkestä poliisille, etteivät paikalliset turhaan hälyttäisi järjestysvaltaa paikalle nähdessään huivipäisiä musliminaisia rannalla…

Toivoisinpa vain, että tieto Hévízin kaupungin virallisesta linjasta ihan oikeasti leviäisi myös ulkomaiden viestimiin. Ja olisihan se myös mukavaa, jos Hévízissä vierailevat lukuisat saksalaiset ja pohjoismaiset vieraat kävisivät vähän valistamassa kaupungin johtoa siitä, millaista tuhoa ja hävitystä maahanmuuttajien väkivaltainen tulva on heidän maissaan saanut aikaan. Vai miten oikein tämä Unkarissa leviävä järjetön vainoharhainen joukkopsykoosi saataisiin pysäytettyä?

Lisäys. Yksi tapa auttaa joukkopsykoosin pysäyttämisessä on tukea maahanmuuttajia ja pakolaisia avustavia järjestöjä. Migration Aidille voi lahjoittaa haluamansa summan täällä.


Kuvitellusta ja todellisesta maahanmuutosta

marraskuu 18, 2016

Yhdysvaltain presidentinvaalien ja niiden Euroopan populistipiireissä nostattaman riemun jälkeen ei ole tehnyt mieli paljon kommentoida politiikkaa. Ajattelin palata verkkoon etäisempien ja/tai hauskempien asioiden merkeissä. Mutta tilaamani kirjamateriaali viipyy, ja uutisvirrassa ajelehtii kaikenlaista, johon sitten kuitenkin tulee puuttuneeksi.

Mietin tässä rasismin ja muukalaisvihan olemusta – asiaa, joka omassa kuplassani tuntuu niin ilmiselvältä ja joka toisissa kuplissa selvästi nähdään aivan toisin. Jotkut eivät selvästikään osaa tai halua tajuta, mikä ero on rasismin ja poliittisen antipatian välillä, sillä, tuomitaanko ihminen jo etukäteen etnisen taustan tai uskontokuntaan kuulumisen perusteella (“muslimit raiskaa ja ahdistelee”) vaiko jälkikäteen sen perusteella, mitä hän tai hänen itse aikuisena vapaaehtoisesti valitsemansa aatetoverit ovat tahtoen ja tietoisesti tehneet ja julistaneet (“NN on natsi ja rasisti”). Tätä eroa hämärretään muun muassa väittämällä omaan poliittisen toiminnan tai mielipiteiden arvostelua ”rasismiksi” tai ”vihapuheeksi”. Suomalaiset älämölörasistit reagoivat arvosteluun ruikuttamalla, miten ”suvakit” vihaavat suomalaisia ja suomalaisuutta, ja samoin Unkarissa jokainen kriittinen rasismianalyysi laukaisee kommenttiketjuissa valitusvyöryn ”unkarilaisten solvaamisesta”.

Näin kävi taas äskettäin, kun hvg.hu-sivustolla ilmestyi Judit Windischin artikkeli rasismin ja muukalaisvihan lisääntymisestä Unkarissa. Se perustui European Social Surveyn tuoreeseen tutkimukseen, jota Unkarin osalta on tehnyt Unkarin tiedeakatemian Yhteiskuntatutkimuksen instituutin työryhmä, ja tulokset sopivat yhteen myös unkarilaisen TÁRKI-tutkimuslaitoksen maaliskuussa julkistettujen tulosten kanssa. Lyhyesti: hallituksen maahanmuuttovastainen propaganda on purrut, vaikka luultavasti asenteet eivät alun alkaenkaan olleet turhan suvaitsevaisia. Tässä muutama hyytävä diagrammi:

euroopan_ulkop_mamu

”Miten suuri osa Euroopan ulkopuolisten köyhien maiden asukkaista pitäisi päästää muuttamaan Unkariin?” Oranssit (”monia”) ja punaiset (”aika monia”) kaistat ovat koko ajan olleet kapeita, mutta sinisen (”muutamia harvoja”) ohella vihreä kaista (”ei ketään”) on leventynyt vuoden 2002 25 %:sta melkein kaksinkertaiseksi: 47 % unkarilaisista ei siis haluaisi ottaa Unkariin ainuttakaan Euroopan ulkopuolista maahanmuuttajaa.

Seuraavassa kaaviossa taas on kansainvälistä vertailua maahanmuuttoon liittyvistä asenteista, kohteena kolme Unkarissa pahimmin vieroksuttua ryhmää eli juutalaiset (oranssit pylväät), muslimit (tummanpunaiset pylväät) ja romanit (siniset pylväät). Kysymys kuuluu, ”missä määrin pitäisi sallia” näiden ryhmien maahanmuutto, ja pisteytetyistä vastauksista (1 – monille, 2 – aika monille, 3 – vain harvoille, 4 – ei kenellekään) on laskettu keskiarvot.

bev_nemzetkozi

Siinä, missä ruotsalaisten (vasemmanpuolimmaiset pylväät) suhtautuminen on varsin positiivista, kaikista ryhmistä ovat ainakin ”aika monet” tervetulleita, Unkari sijoittuu toiseen laitaan. Lähes yhtä kielteisesti tosin suhtaudutaan myös Tšekissä, mutta Unkari vie ”voiton” selvimmin juutalaisvastaisten asenteidensa ansiosta. Suomi (Finnország) on kaavion keskivaiheilla, ennakkoluuloisemmin asentein kuin vasemman laidan Ruotsi, Saksa, Norja ja Tanska, mutta sentään selvästi suvaitsevaisempana kuin naapurimme Viro (Észtország).

Puhutaanpa asioista oikeilla nimillä. Rotuennakkoluulot tässä kukkivat, sitä on ihan turha kiistää.

Näin kävi, kun kysyttiin, miten tärkeitä (asteikolla 0–10) maahanmuuttoluvan myöntämisen kannalta ovat kielitaito (oranssit pylväät), kyseisessä maassa tarvittava asiantuntemus (punaiset pylväät), kristitty kulttuuritausta (siniset pylväät) ja valkoinen ihonväri (vihreät pylväät):

kriteerit

Ruotsissa (vasemmalla laidalla) ihonvärillä ja uskonnollisella taustalla ei näytä juuri olevan väliä. (Näin siis maassa, jossa, kuten monet unkarilaiset ovat vakaasti tietävinään, kaupunkeja ympäröivät palavien ghettojen no go -vyöhykkeet ja rikollisuus on räjähtänyt käsiin.) Kielen ja asiantuntemuksen merkitys nousee heti Ruotsin jälkeen huomattavaksi, mutta valkoisen ihonvärin arvostuksen suhteen erottuu oikeassa laidassa kolmen ryhmä: Unkari on äärilaidassa, sen vieressä vihreä pylväs nousee korkeaksi myös Tšekin ja Viron vastaajilla.

Ja lopuksi kenties kaikkein hyytävin kaavio. Kuinka moni onkaan sitä mieltä, että tiettyjen rotujen tai etnisten ryhmien edustajat ovat synnynnäisesti vähemmän älykkäitä kuin muut? Unkarissa näin ajattelee yli kolmasosa väestöstä.

intelligencia

Ruotsalaisista tunnustavia avorasisteja on vain 2 %. Suomi sijoittuu keskivaiheille (nolot 13 %, prosenttiyksikön verran enemmän kuin Itävallassa), ja oikeassa laidassa komeilevat jälleen kolme ystäväämme: Unkari jää tällä kertaa jaetulle kakkossijalle yhdessä Viron kanssa (34 %), kunnon tšekeistä rotujen eriarvoisuuteen älykkyysasioissa uskoo kokonaista 41 %.

Että näin nämä asiat koetaan. Etenkin maassa, jossa oikeita eläviä toisenuskoisia ja -värisiä maahanmuuttajia on läntisempiin naapurimaihin verraten häviävän vähän.

***

Samaan aikaan Itävallassa lähestyy presidentinvaalien uusintapäivä. Ainakin Wienissä katuja reunustavat julisteet, joissa FPÖ:n Hofer poseeraa Itävallan lipun edessä ”niin totta kuin Jumala minua auttakoon” -iskulauseineen, sitoutumaton vihreä Van der Bellen taas näyttäytyy joko valtiomiesmäisessä pukukuvassa puolustamassa ”Itävallan kansainvälistä arvostusta” (Für das Ansehen Österreichs.) tai rennosti kaulus auki alppimaisemassa edustamassa ”järkeä ääripäiden sijaan” (Vernunft statt Extreme). Mielipidemittaukset ovat pelotelleet Trump-efektillä – ja yhteistä USA:n vaalikampanjan kanssa saattaa olla ainakin se, että vaalikampanjan julkisuuskuva tuntuu kovasti painottuvan henkilökohtaisuuksiin ja ehdokkaiden henkilökohtaiseen uskottavuuteen.

Van der Belleniä maalaillaan vastustajiensa toimesta (melkeinpä) kommunistiksi, Hoferia taas (melkeinpä) natsiksi. Muun muassa tähän puuttui äskettäin Itävallan yleisradion ORF:n uutislähetyksessä Zeit im Bild toimittaja Armin Wolf haastatellessaan Hoferia. Haastattelu on ainakin vielä jonkin aikaa nähtävissä ORF:n verkkosivuilla, ja mainio Neuwal-sivusto on julkaissut siitä kommentoidun transkription.

Wolf halusi haastattelussa nostaa keskusteltavaksi etenkin Hoferin äskettäin Tirolissa pitämän vaalipuheen, jossa jotkin ilmaukset ja painotukset olivat huomattavan paljon räväkämpiä kuin pääkaupungin ja valtamedioiden yleisölle esitetyt. Maakuntayleisölle Hofer oli esimerkiksi nimittänyt Van der Belleniä kommunistiksi, tarkkaan ottaen näin:

Sehän [puheenaiheena on Irmgard Griss, eläkkeellä oleva tuomari ja presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella karsiutunut sitoutumaton ehdokas] oli aivan pihalla. Jalat aivan irti maasta. Ja suositteli sitten vielä äänestämään Van der Belleniä. Oikeastaan liberaali tukemassa kommunistia. Siis oikeastaan uskomatonta.

Väite Van der Bellenin kommunistiudesta perustuu siihen, että hän on itsekin tunnustanut nuorena kerran äänestäneensä Innsbruckin paikallisvaaleissa kommunistien ehdokasta. Tästä on viitisenkymmentä vuotta. Sitä vastoin, muistutti Wolf, vain parikymmentä vuotta sitten René Schimanek, Hoferin luottoavustaja ja toimistopäällikkö, oli aktiivisesti mukana uusnatsi Gottfried Küsselin ”kamppailu-urheiluharjoituksissa” – yhtä hyvin ja paremminkin voitaisiin siis sanoa, että presidentti Hoferin kansliapäälliköksi saattaa olla tulossa uusnatsi.

Maakuntapuheessaan Hofer oli myös palaillut kuuluisan varhaisemman, presidentin valtaoikeuksia koskevan möläytyksensä ”Te tulette vielä ihmettelemään, mikä kaikki on mahdollista” linjoille:

Tämän suurisuisen julistuksen jälkeen, että Itävallassa tulee nyt muuttumaan kaikki, ei ole tapahtunut yhtään mitään. Siksi sanon liittohallitukselle: joko te pääsette nyt vauhtiin tai lähdette.

Se, miten ja millaisin ehdoin Itävallan liittopresidentti voi erottaa hallituksen, ei taida olla kenellekään aivan selvää. Mutta ORF:n uutisstudiossa Hofer joka tapauksessa oli paljon sovinnollisemmilla linjoilla:

Siis ensinnäkin. Martinpäivä, se on vähän niin kuin poliittinen tuhkakeskiviikko. [Laskiaistiistaita seuraavana päivänä FPÖ on jo Jörg Haiderin aikoina pitänyt reipashenkisiä kaljatelttatilaisuuksia, joissa möläytellään ns. suoraan, niin että medialla riittää päivittelemistä pääsiäiseen asti.] Missä siis jo… esiinnytään vähäsen kärkevämmin. Mutta totta se on. Minä olen kovasti, kovasti toivonut että tämä New Deal todellakin toteutettaisiin. Ja tähän mennessä on tullut vain aivan vähän asioita, kuten yrityslaki, jota on osaksi uudistettu. Enkä tarkoita, että erotan hallituksen heti kun pääsen liittopresidentiksi. Mutta se keskustelu, jossa sanon, ”pyydän, tehkää se nyt tai tehkää tietä uusille vaaleille”, sen minä tulen kyllä käymään.

Ainakin ”punaviher-, suvakki- ja valtamedia” on kommentoinut Hoferin tuoreimpia esiintymisiä tunnussanalla ‘liitu’, Kreide. Tämä viittaa Grimmin satuun, jossa vuohiäiti jättää pikku kilinsä yksin kotiin ja katala susi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naamioituu vuoheksi liituamalla turkkinsa valkoiseksi ja syömällä liitua, että ääni kuulostaisi vienommalta. Hans Rauscher kirjoittaa Der Standard -lehden etusivun kolumnissaan Hoferin tv-haastattelusta: ”Ääni oli lempeä, katse vilpitön, liitu pöllysi halki studion.”

Haastattelun loppuun Wolf oli säästänyt maahanmuuttoon liittyvän möläytyksen, josta itävaltalaisessa julkisuudessa on nyt keskusteltu kiivaasti päiväkausia. Näin lausui Hofer Tirolin-puheessaan:

Tunnetteko te muslimia, joka on hoitoalalla töissä? Joka on valmis vaikka vaihtamaan vaippoja meidän vanhuksillemme? Minä en tunne.

Jos on Itävallassa käynyt sairaalassa tai hoitolaitoksessa, ei ole voinut olla huomaamatta, että niissä tippapulloja vaihtamassa ja piikittämässä, ruokakärryjä työntelemässä, vuodepotilaita nostelemassa tai lattioita moppaamassa on sankka joukko maahanmuuttajia, joista todennäköisesti joltinenkin osa on islaminuskoisia. Ilman maahanmuuttajia koko hoitoala romahtaisi välittömästi. Tämä pitäisi myös Hoferin tietää – hänen vaimonsa Verena työskentelee itse vanhustenhoidon alalla. (Siitä puhumattakaan, että riippuliidinonnettomuudessa vammautunut ja edelleenkin kepin avulla kulkeva Hofer on päässyt näkemään sisältäpäin varmasti useampiakin sairaaloita ja hoitokoteja.) Hoferin muslimimöläytykseen onkin tullut kasoittain kiukkuisia reaktioita eri sairaaloilta ja hoitoalan ihmisiltä.

Armin Wolfin haastattelussa Hofer kiemurtelee kuin mato koukussa yrittäen suhteellistaa sanomaansa:

Pelkästään sairaaloissa on työssä 75 000 ihmistä. Näillä aloilla, siellä on, en tiedä, pari sataa… Luojan kiitos… Olen iloinen ja olen kiitollinen jokaiselle naiselle, joka tätä tekee. Tiedän, että niitä ovat ennen kaikkea bosnialaiset naiset, joilla on paljon liberaalimpi suhtautuminen. Mutta en ole vielä nähnyt sairaalassa burkaan pukeutunutta hoitajaa. Sellaista ei varmaan olekaan.

Tämähän tunnetaan argumentointivirheenä nimeltä no true Scotsman, eli ”ne vastaesimerkit, jotka kumoavat väitteeni, eivät ole kunnon esimerkkejä”. Kun osoitetaan, että islaminuskoista hoitohenkilökuntaa on Itävallan sairaaloissa varmaan vähintäänkin sadoittain, kenties tuhansittain (tarkkaa lukumäärää ei tietenkään voi kertoa, koska työntekijöiden uskontoa ei tilastoida), Hofer alkaa höpistä burkaan pukeutuneista naisista. (Kasvot ja koko ruumiin peittävään telttamaiseen burkaan pukeutuu Itävallan musliminaisista pikkuinen vähemmistö, muutamia vuosia sitten käydyn burkakieltodebatin yhteydessä selvisi, että kasvonsa peittäviä musliminaisia on Itävallassa arviolta 100–150. Useimmat käyttävät esimerkiksi hiukset peittävää hijab-huivia tai sitten kulkevat avopäin kuten kaikki muutkin.)

Koko älyttömän ”musliminaiset eivät osallistu meidän vanhustemme hoitamiseen” -väitteen taustalla on siis vain kömpelö yritys lietsoa rasistisia ennakkoluuloja. Ja näin maassa, jossa islaminuskoisia maahanmuuttajia on katseltu (ja heidän työpanoksestaan hyödytty) jo vuosikymmenten ajan. Olen niin kiukkuinen, että lopetan siteeraamalla satiiripalstalta Blutgruppe HC Negativ vilpittömän tyylitöntä kuva-asetelmaa, jossa natsismin perinteinen tunnusväri ruskea on saanut odotetunlaisen tulkinnan:

hofer_pflegekraft

(Kauhistuneen näköinen Hofer:) … ei, ei, ei, sitä minä en tunne!
(Huivipäinen hoitaja wieniläisittäin murtaen:) No mutta, herra Hofer, älkääpäs nyt noin – minä tässä vain katsoisin, onko siellä vaipassa taas jotain RUSKEAA!


Kansallista kauhuperinnettä

lokakuu 31, 2016

Itävallan kansallispäivää juhlittiin taas lokakuun 26:ntena perinteisin menoin. Wienissä parlamentti, liittokanslerinvirasto ja monet museot viettivät avoimien ovien päivää, Itävallan armeija esitteli aselajiensa osaamista ja alokkaat vannoivat sotilasvalan. Mitään dramaattisempaa ei tapahtunut, ja itse asiassa katukuvassa punavalkopunaisia kansallisvärejä näkyi paljon vähemmän kuin kauppojen Halloween-krääsän oranssia. Kyllä, Halloween on kovasti tulossa myös Itävaltaan.

Keskellä muuten rauhallista vapaapäivän viettoa oikeistopopulistinen FPÖ-puolue onnistui kuitenkin nostattamaan jonkinlaisen kohun. Ja perinteistäkin perinteisempään tyyliin eli möläyttämällä jotakin, minkä voi tulkita natsiperinnön vaalimiseksi. Perusitävaltalaisten johtaja HC Strache postasi Facebook-sivulleen tämmöisen kansallispäivätoivotuksen:

hc-kernstock

Kansallislippu ja parlamenttitalo taustanaan hymyilevän Strachen alla on pätkä perinteistä isänmaallista lyriikkaa, raakasuomennoksena tähän tapaan:

Ei mielivaltaa, ei orjuutta,
tie auki kaikille voimille!
Samat velvollisuudet, samat oikeudet,
vapaaksi taide ja tiede!
Reippain mielin, vakain katsein,
jokaista kohtalon iskua uhmaten
nouse ylös onnen polkua,
Jumala kanssasi, oma Itävaltani!

Kyseessä on, kuten tekstin allakin kerrotaan, Itävallan ns. ensimmäisen tasavallan hymni (Sei gesegnet ohne Ende), jonka sanat kirjoitti steiermarkilainen pappi ja runoilija Ottokar Kernstock. Se oli vuodesta 1929 aina vuoden 1938 Anschlussiin asti Itävallan kansallislaulu, jonka asemasta ja käytöstä tosin käytiin jatkuvaa poliittista kiistaa. Jo käyttöön otettaessa sitä oli hieman muokattu: kolmas säkeistö, jossa puhuttiin idästä koittavasta valosta, jätettiin pois, ja jokaisen säkeistön loppusäkeen mein Österreich! -huudahduksen tilalla oli alkuperäisessä tekstissä ollut Deutschösterreich. Ensimmäisessä säkeistössä, jota Strache tässä ei siteeraa, ylistetään myös ”saksalaista työtä” ja ”saksalaista rakkautta”.

Kernstock-hymni syntyi aikaan, jona itävaltalainen isänmaallisuus aivan avoimesti nimesi itsensä ”saksalaiseksi” sanan kansallisromanttisessa mielessä. Vaikka Saksan valtakuntaan ei poliittisista syistä voitu tai haluttu kuulua, itävaltalaiset nimittivät etnokulttuurista identiteettiään saksalaiseksi aina siihen asti, kunnes vuonna 1945 oli pakko lopullisesti romuttaa haaveet kaikkien saksalaisten yhteydestä ja lähteä rakentamaan modernia ei-saksalaista kansallisvaltiota. Sittemmin tämä ”deutsch-national”-aatemaailma on jatkanut maanalaista elämäänsä politiikan oikealla äärilaidalla, ja siihen viittaaminen nostaa esiin mielleyhtymiä myös natsiaikoihin.

Ottokar Kernstock, tekstin kirjoittaja, oli vuonna 1923 kirjoittanut myös Hakaristilaulun, jota Strachen kansallispäiväpostauksen jälkeen on itävaltalaisessa mediassa närkästyneeseen sävyyn siteerattu. Tässä katkelma:

Das Hakenkreuz im weißen Feld
Auf feuerrotem Grunde
Gibt frei und offen aller Welt
Die frohgemute Kunde
Wer sich um dieses Zeichen schart
Ist deutsch mit Seele, Sinn und Art
Und nicht bloß mit dem Munde!

(‘Hakaristi valkoisella kentällä / tulipunaisella pohjalla / antaa vapaasti ja avoimesti koko maailmalle / riemumielin tämän tiedon: / joka tämän merkin ympärille kokoontuu / on saksalainen sielultaan, mieleltään ja teoiltaan / eikä vain puheissaan!’)

Strache (tai hänen mediatiiminsä) on tietenkin kiivaasti torjunut kaikki natsisyytökset. Ottokar Kernstock kuoli jo vuonna 1928, ennen natsien valtaannousua, ja Sei gesegnet ohne Ende oli demokraattisen valtion kansallishymni (tosin tämä valtio vuonna 1934 luisui sisällissotaa lähentelevän tilanteen kautta ns. austrofasismiin). Mitä ihmeen natsifobiaa tämä oikein on?

Tietenkään Kernstock ei vielä voinut aavistaa hakaristin, tuon romantisoidun germaanisuuden symbolin, hulmuavan tuhotun Euroopan ja keskitysleirien yllä. Hänen ihannoimansa ”saksalaisuus” oli 1800-luvun kansallisromantiikkaa, Blut und Bodenia ja kaipuun sinistä kukkaa, josta nousevan rotu- ja verenperintömystiikan kaikkia karmeita ulottuvuuksia ei vielä ymmärretty. Kernstockin ”viattoman” kansallisromantiikan kasvupohja oli kuitenkin sama kuin natsismilla, ja historiatietoisen nykyeurooppalaisen kuuluu nähdä se vähän erilaisessa valossa kuin 1920-luvun katolisen papin. Ja ennen kaikkea Strachen Kernstock-hymnipostaus on vain osa somestrategiaa, jossa yhä selvemmin voi nähdä sarjan tietoisia provokaatioita.

Aivan äskettäin nimittäin HC Strache onnistui nostattamaan melkoisen some-mekkalan ja käynnistämään syyttäjän tutkinnan samoin yhdellä pienellä Facebook-postauksella. Hän jakoi keltalehti Kronen Zeitungin uutisen, jossa kerrottiin turvapaikanhakijan itsemurhayrityksestä: epätoivoinen mies oli yrittänyt ensin heittäytyä raitiovaunun alle ja sitten kiivetä käsiksi virtajohtoon saadakseen sähköiskun. Strache itse kommentoi vain lyhyesti ja monimielisesti ”Unfassbar!” (‘Käsittämätöntä!’), mutta hänen FB-lukijakuntansa intoutui jakelemaan toinen toistaan vertahyytävämpiä ehdotuksia siitä, mitä tälle onnettomalle miehelle ja ylipäätään turvapaikanhakijoille voisi tehdä. Kansanryhmän vastaisen kiihotuksen ja rasistisen vihapuheen kriteerit ilmeisesti täyttyivät selvästi. Strache voi toki väittää ja väittääkin, ettei kykene koko ajan siivoamaan FB-seinältään kaikkea, mitä sinne suolletaan. Outoa on kuitenkin, että samalla kun verta ja rapaa roiskuvat rasistifantasiat saavat seistä siellä kaiken kansan luettavissa päiväkausia, Caritas-hyväntekeväisyysjärjestön pääsihteerin Klaus Schwertnerin yritys hillitä älämölöä (”Tämä ihminen on sairas. Teidän vihanne on myös sairasta.”) sensuroitiin oitis ja Schwertner sai sivulle porttikiellon.

Eikä tässä vielä kaikki. Viikko sitten, kansallispäivän alla ja osana edelleen jatkuvaa presidentinvaalikampanjaa, FPÖ kutsui kiinnostuneita Wienin Palais Epsteiniin kuulemaan Strachen puhetta ”kansakunnan tilasta”. Puheen kohahduttavinta katkelmaa siteerasi lähes jokainen tiedotusväline:

Kun kulttuurisesti vieraiden köyhyysmaahanmuuttajien virta hillitsemättömänä tihkuu meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme, se järkyttää meidän solidaarisuuteen ja yhteishenkeen perustuvaa yhteiskuntarakennettamme perustuksiaan myöten, ja näin ei keskipitkällä tähtäimellä sisällissotakaan ole epätodennäköinen.

Suvakkeja saunan taakse ja maahanmuuttajavastaista rotusotaa toivotellaan meilläkin tietyillä somefoorumeilla, ja jonkinlaisia taistelufantasioitahan sisälsi taannoin myös persujen Immosen kuuluisa ”lyyrinen” puheenvuoro. Mutta hyvänen aika, nyt ei puhu harjaamaton kenttäväki tai puolueen yli-innokas nuoriso vaan itse puoluejohtaja! Valtiojohdon reaktio seurasikin oitis: konservatiivisen ÖVP:n johtajan, varaliittokansleri Reinhold Mitterlehnerin mielestä kansalaissota-sanan käyttäminen oli ”älytöntä” (aberwitzig), demari-liittokansleri Christian Kern taas kommentoi:

kern

HC Strache pitää Itävallassa ”sisällissotaa keskipitkällä tähtäimellä ei epätodennäköisenä”. Ja näkee tässä oikeutuksen vaikka minkälaisten poliittisten keinojen käyttöön. Näin vieläpä kansallispäivämme johdosta pidetyssä puheessa! Johannes Rau, Saksan entinen liittopresidentti, muotoili osuvasti: ”Patriootti on semmoinen, joka rakastaa isänmaataan. Nationalisti on semmoinen, joka halveksii toisten isänmaita.” HC Strache ei ole mikään patriootti!

Miksi ihmeessä pitää hyvinvoivassa, rauhallisessa maassa oikein asiasta tähden nostattaa pelkoa ja pakokauhuista muukalaisvihaa? Sitähän tässä ollaan tekemässä, samalla kun koko ajan venytetään vihapuheen rajoja ja totutetaan kansaa yhä kovemmaksi käyvään retoriikkaan. Sentroopassa pitäisi muistaa, mihin tämmöinen vie. Der Standard -lehden puheenvuorossaan, ns. etusivunlaatikossa, päätoimittaja Hans Rauscher lataa:

H.-C. ”Sisällissota” Strache ja hänen presidenttiehdokkaansa Norbert ”Niin totta kuin Jumala minua auttakoon” Hofer tahtovat ihan tosissaan takaisin kaikkein pimeimpiin aikoihin. Sen, joka tahtoo seurata heitä, tulisi tajuta, että se tie johtaa perikatoon niin kuin johti jo kerran. Strachen FPÖ on radikalisoitunut niin, ettei siitä enää voi erehtyä. Joka vieläkin haluaa puolustella sitä, on itse valmistamassa tietä.

Mutta mitäpä asianosaiset tuosta välittävät. Tähän loppuun täytyy sijoittaa mainion Daniel Jokeschin pilapiirros, jossa kaksi Burschenschafteria (äärioikeistokonservatiivisen ylioppilasjärjestön jäsentä) lakkeineen ja osakuntanauhoineen keskustelee tuoppien ääressä. Pointti on mainio etenkin kun ottaa huomioon, miten paljon ”sillä, miten nämä asiat koetaan” (tavallisen kansan parissa, joka vie lapsia harrastuksiin ja sillä lailla…) ja ”kansan pelkojen ymmärtämisellä” on tässä diskurssissa kautta Euroopan ratsastettu.

burschis

– Tässä maassa on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät meitä…
– … ja me nimitämme niitä kaikkia summamutikassa äärivasemmistosuvakeiksi.
– Ne pelkäävät, mitä voi tapahtua, kun me päästään valtaan…
– … ja me puhumme sisällissodasta ja sanomme, että ”he tulevat vielä ihmettelemään, mikä kaikki on mahdollista” [näin FPÖ:n presidenttiehdokas Hofer huhtikuussa television vaalikeskustelussa, kun puhuttiin liittopresidentin valtaoikeuksista].
– Pitäisiköhän meidän olla vähemmän ylimielisiä…
– … ja mennä kansaa vastaan ja yrittää ymmärtää ihmisten pelkoja?
(hiljaisuus)
– Suvakkejako me muka ollaan?
– Hahhahhaa, ei!
– Kippis!


Samoista aiheista, ja vähän uusistakin.

elokuu 29, 2016

Ei ole vieläkään loppunut kohina parin viime postauksissani käsitellyn teeman ympäriltä.

Ensinnäkin tuo Unkarin vuoden 1956 kansannousun 60-vuotismuistoa juhlistamaan tarkoitettu pop-hymni. Unkarilaiset juurensa löytänyt amerikkalainen hittimaakari Desmond Child kierrätti alun perin Miamin yliopiston urheilijoille sävelletyn fanfaarialoitus + diskojumputus -biisinsä hovihistorioitsija Mária Schmidtin johtaman juhlavuosikomitean käyttöön, ja Tamás Orbán -niminen laulunsanoittaja (ei sukua pääministeri Orbánille, sitä vastoin tunnettu mm. Smurffit-piirrossarjan tunnarilaulun unkarinkielisten sanojen tekijänä) laati tämmöisen tekstin, jonka raakakäännöskin luultavasti antaa riittävän käsityksen alkutekstin kliseisyydestä ja kömpelyydestä, sekavista kielikuvista puhumattakaan:

Unkari, kuule sanamme,
vapaa maa, kuule sanamme!
Esi-isien taistelun ja veren
kostuttama on täällä maa ja taivas.
Unkari, kuule sanamme!
Olemme kiitoksen velkaa.
Meitä ei enää kova kohtalo eikä
vihollinenkaan voi raastaa hajalle.
Taistelemme yhtenä miehenä
vapaan maan puolesta.

[tässä käynnistyy rumpujumputus ja soolo:]
Voisit elää missä vain,
mutta sydämellesi ei ole muualla paikkaa (ou jeah…)
Sinun täytyy tuntea menneisyytesi,
että saavuttaisit mielekkyyden (o-ooh…).
Puolestasi kamppailivat taisteluissa [!!!]
sadasti sorrettuina ja solvaistuina sankarit,
ja jokainen askeleesi on vain kaikua
heidän ammoisten askeltensa jäljissä.

[Kuoro:] Unkari, kuule sanamme!
Monetko kasvot ja nimet,
jotka urheasti uudelle tielle kääntyivät [???]
Olemme kiitoksen velkaa
siitä, että puhtaampi on taivas,
että meille jo uusi aamu sarastaa,
vapaana maana.

[Solisti:] Voit elää rauhassa,
mutta joka päivä uuteen taisteluun kutsuu.
Monen tulen keskellä jauhautuen [!!!]
ponnistellen pumppaa sydän [!!!].
Sitten huomaat, että on yksi kansa,
yksi kieli, eikä tämä tienoo ole (vain) kartta.
Eikä enää sinulle ole kysymys,
missä oli tai missä on isänmaasi.

Unkari, kuule sanamme…
(jne. jne.)

YouTube-julkistuksesta nousi somessa melkoinen äläkkä, johon erityisen aktiivisesti on osallistunut räväkkä 444.hu-sivusto. Tähän mennessä alkuperäinen, still-otoksilla kuvitettu YouTube-video on poistettu näkyvistä, samoin kaikki Desmond  Childin alkuperäistuotoksen In the steps of champions YouTube-versiot. Erittäin nopeasti näkyvistä siivottiin myös Desmond Childin englanninkielisen Wikipedia-artikkelin hittilistaan tehty lisäys:

smellslikeafish

Keskieurooppalaiset kun eivät useinkaan ymmärrä kalan päälle, erityisen kiivaan some-loukutuksen kohteena on ollut laulajien huolimattoman artikulaation synnyttämä virhetulkinta: Magyarország, halld szavunk ‘Unkari, kuule sanamme’ kuuluu alkuperäisessä YouTube-videossa aivan kuin Magyarország halszagú ‘Unkari haisee kalalta’. Kalanhaju-teeman innoittamasta piruilusta kenties komein esimerkki on täällä ennenkin mainitun nimimerkin Apa zenél uusi ”Kalanhajuinen maa”, sekä musiikillisesti että visuaalisesti herkullinen parodia aikansa eläneen diskojytkytyksen muovisuudesta. Tekstin kliseeparodiat eivät valitettavasti välity raakakäännöksenä, ne täytynee jättää toiseen kertaan…

Kalanhajuongelma korjattiin myös ”Vapaan maan puolesta” -laulun uuteen YouTube-versioon. Kuten 444.hu-sivuston tarkkakorvat huomasivat – tähän artikkeliin on upotettu coub, jossa laulun alkusäkeen eri versioita voi nopeasti vertailla – äänitettä on muokattu lisäämällä halld-sanan loppuun d:tä ja szavunk-sanan loppuun k:ta. Sitä vastoin edelleen on epäselvää, mihin oikein katosivat ne 50 miljoonaa forinttia (päivän kurssin mukaan runsaat 160.000 euroa), jotka laulun tuottamiseen oli myönnetty, jos kerran sekä laulun tekijät että sen esittäjät ovat tehneet työtä ilmaiseksi. Tekniikkaan, toimittamiseen ja jälkitöihin, kuuluu virallinen selitys. Mutta 444.hu:n toimittajat haastattelivat muutamia musiikkialan ammattilaisia, ja näiden mukaan jopa ison, 10–12 kappaletta sisältävän levyn tuottaminen maksaa normaalisti korkeintaan kymmenesosan tästä, eikä videoklippiinkään helpolla saa uppoamaan paria miljoonaa forinttia enempää. Mielenkiintoista.

***

Myös törkytuutti-journalisti ja vihapuhemestari Zsolt Bayerille myönnetyn korkean kunniamerkin nostattama kohu jatkuu. Kohta satakunta merkittävää unkarilaista on palauttanut omat kunniamerkkinsä protestiksi Bayerin palkitsemisesta. Magyar Narancs -lehti julkaisi muutamia ikimuistoisia saatetekstejä. Näin kirjailija László Garaczi:

Olen kerran tavannut Zsolt Bayerin, Kennedy-lentokentällä pitkän lentomatkan jälkeen USA:n passintarkastusjonossa. Hän raivosi ja huusi, väliin unkariksi, väliin kökköenglanniksi, että hän on tärkeällä asialla, päästäkää hänet edelle. Hän tunkeili, töni, tappeli. Mutta ei siinä ole mitään mielenkiintoista. Mielenkiintoista on se, mitä hänellä oli päässään: cowboyhattu.

Elokuvaohjaaja Bence Fliegauf puolestaan kehottaa lyhyesti presidentti Áderia pistämään hänen palauttamansa kunniamerkin “etten paremmin sanoisi – sinne muiden joukkoon!”

Bayer ei tuumaakaan palauttaa ritariristiään. Sitä vastoin hän on luvannut lopettaa rumien sanojen käytön poliittisissa kirjoituksissaan. (Saapa nähdä.) Haastattelussa, jonka englanninnoksen Éva S. Balogh juuri julkaisi Hungarian Spectrum -blogissaan, Bayer purkaa poliittista pessimismiään. Länsimaiden perikato on edessä, ja syynä on oleva nimenomaan muslimien maahanmuutto. Itävallassa, missä aikoinaan oli kaunista ja siistiä, on nykyään saastaa ja ulosteita kaduilla, ja maahanmuuttajat ovat syöneet joutsenet Schönbrunnin puiston lammikoista. (Ohhoh.) Ja kun Bayerin oma poika halusi kavereineen lähteä piipahtamaan Ranskassa, Bayer ex-vaimoineen pohti asiaa ankarasti ja päätyi torppaamaan koko ajatuksen. Menkööt mieluummin heidän Balatonin-huvilalleen ja porsastelkoot niin paljon kuin haluavat, vaikka hajottaisivat koko talon. Sillä poika on ”liian vaalea”, ja jos ”joku arabi huvikseen puukottaisi hänet”, Bayerin isänsydän särkyisi.

(En tiedä, miltä Bayerin poika näyttää. Mutta isä-Bayer ainakin, tummine hiuksineen, rusehtavine ihonväreineen ja pyöreänsoikeine, viirusilmäisine kasvoineen kävisi minun silmääni loistavasti turkkilaisesta tai syyrialaisesta.)

Tässä väkisinkin ihmettelee, onko Bayer tosissaan saanut itsensäkin uskomaan, että Länsi-Euroopan kaupungit ovat täynnä kiilusilmäisiä arabiterroristeja, jotka nimenomaan etsivät vaaleita nuorukaisia puukotettavakseen. Vai onko tämä kauhujuttu suunnattu hänen lukijakunnalleen?

Joka tapauksessa vihaa on kylvetty Unkarissa oikein valtion varoin jo jonkin aikaa, ja kylvö on itänyt kauniisti. Tilaisuus tarkastella sen tuloksia tarjoutui jälleen, kun pääministeri Orbán vieraili paavi Franciscuksen puheilla.

orban.papa_

Orbánin Facebook-sivulla julkaistu kuva kättelystä – kunnon katolilainen ei kättelisi vaan suutelisi paavin Kalastajansormusta, mutta Orbán ei kuulukaan katoliseen vaan reformoituun kirkkoon – nimittäin kirvoitti pääministerin faniyhteisöstä enimmäkseen negatiivisia kommentteja. Ja kommentit näyttivät kohdistuvan nimenomaan siihen, mitä Unkarin kansaa  yritetään kaikin voimin aivopestä pelkäämään:

Kuvassa yksi Euroopan kristityimmistä miehistä, joka puolustaa Eurooppaa muslimeilta… hänen vieressään paavi Franciscus!

Rukoilkaamme Pyhää Henkeä ja Neitsytäitiä! Muuten vapaamuurari-paavimme myy meidät musulmaaniystävilleen!

Kunpa jokainen johtaja ajattelisi niin kuin ORBÁN, olisimme turvassa maahanmuuttajilta.

Miksi menitte sinne? Bergoglio saarnaa niin ahkerasti niitä maita vastaan, jotka sillan sijasta rakentavat piikkilanka-aitaa maahantunkeutujien tielle. Hän on niin maahanmuuttajien puolella, että herää kysymys, onko hänet ostettu vai peloteltu. ISIS on jo virtuaalisesti nostanut lippunsa Vatikaaniin. MIKSI HÄN OIKEIN PUOLUSTAA NIITÄ?

Viktor, potkaise munille sitä idioottiäijää!!

Varokaa, herra pääministeri! Tuo tyyppi, joka esiintyy paavina, on itse Antikristus, joka haluaa kristikunnan loppua!

Yhden Euroopan katalimman mamunhalaajan luona…

pitää varoa tuota paavin asemassa olevaa hahmoa… hänetkin on tähän asemaan nostanut ukko Soros ja hänen verkostonsa… että hän raamattua selittämällä oikeuttaisi pakolaisten tulvan Eurooppaan…

Mielenkiintoista kuitenkin – toteaa Kolozsvári Szalonna -blogin kirjoitus, josta yllä olevat sitaatit on poimittu – miten kaikkein typerimmän kansanosan mobilisointi kaikkein alkeellisimpaan muukalaisvihaan voi kääntyä hetkeksi itseään vastaan. Zsolt Bayer ja kumppanit ovat jo opettaneet tälle joukolle, että pakolaisten jalkoja pesevä paavi Franciscus on joko vanhuudenhöperö tai kristikunnan vihollisten palkkaama kavaltaja. Orbánin fanisivun kommenteista puhuu vihan ohella suuri hämmennys: miten meidän Johtajamme voi tällä tavalla paiskata kättä itsensä Antikristuksen kanssa? Viha on kaksiteräinen miekka.


Yleiseurooppalaisia tarinoita naisrauhasta

heinäkuu 5, 2016

Jotenkin mietityttää, miten vähän siinä julkisessa keskustelussa, jota pakolaiskriisin ja sen nostattaman vihapuheen ympärillä on jo toista vuotta käyty, on ollut esillä kriittinen nais- ja sukupuolinäkökulma. Tavallaan kyllä ymmärrän, että rasistisen öyhötyksen eritteleminen on tarpeeksi rankkaa jo muutenkin, feministinen kritiikki innostaisi öyhöttäjät vain entistä pahempaan raivoon niitä mädättäjä-suvakkihoroja kohtaan, jotka oikeasti vain himoitsevat päästä petiin vaikka raiskaaja-terroristipetojen kanssa, kun eivät reiluille valkoisille miehille kelpaa… Mutta silti: eikö joku oikea sukupuolentutkimuksen asiantuntija voisi antaa analyysikynänsä viuhua ja tosissaan käydä niiden kummallisten sidosten kimppuun, joita rasistisen vihapuheen ja naisvihan väliltä löytyy? Vai onko niin, että tätä jo tutkitaan mutta jostain syystä tämä tuiki tarpeellinen ja ajankohtainen tutkimus ei valtamedioihin pääse?

Ihan ilmeiseltähän näyttää, että muukalaisviha ja naisviha kulkevat käsi kädessä ja kietoutuvat yhdessä kauhukuvaksi muukalaisista, jotka ”tulee ja raiskaa meidän naiset”. Näin väkivaltainen uhittelu voidaan legitimoida heikkojen ja ”viattomien” suojeluksi, ja  rasisminvastustajat, joissa on paljon naisia ja feministejä, voidaan joko leimata naiiveiksi ressukoiksi, joita on suojeltava vaaralta, jota he eivät onnettomat itse edes tajua, tai huorittelemalla siirtää pois kunniallisten ja asiallisten kansalaisten joukosta ”epäihmisten” puolelle.

Kauhukuvien rakennusaineista osa voi tietysti olla ihan tosiperäisiä. Selväähän on, että Eurooppaan tulevista turvapaikanhakijoista osa on peräisin sellaisista kulttuureista tai alakulttuureista, joissa naisen asema on, hm, erilainen kuin meillä. Ja kun tämmöiset kaverit – joista osa voi olla ties millaisten kamalien kokemusten traumatisoimia ja henkisesti vähän horjuvassa tilassa – joutuvat aikansa toimettomina notkumaan erossa omaisistaan ja perheistään, niin ikäviä väärinymmärryksiä ja väärinkäytöksiä voi joidenkuiden kanssa tapahtua. Enkä todellakaan halua niitä puolustella. Ahdistelijoita ja raiskaajia on rangaistava tekojensa mukaan, ihan siitä riippumatta, ovatko kantaväestöä vai muukalaisia.

Itävallassa tuomittiin äskettäin 17-vuotias afgaanipoika 13-vuotiaan tytön raiskauksesta 20 kuukaudeksi vankeuteen (ja hyvä niin). Ilmeisesti (juttu käsiteltiin tietenkin suljetuin ovin, eikä yksityiskohtia ole asiallisissa viestimissä juuri kerrottu) nuoret olivat tunteneet toisensa jo jonkin aikaa, ja heidän välillään oli jonkinlainen seurustelusuhde – jonka fyysisestä puolesta odotukset ja käsitykset eivät sitten käyneetkään yksiin. Hyvä että tyttö jaksoi ja uskalsi hakea oikeutta. (Ja toivottavasti samaan pystyvät myös ne alaikäiset kantaväestön tytöt, joita kantaväestöön kuuluva ”poikaystävä” painostaa ja pakottaa petihommiin, ja toivottavasti hekin saavat tähän ympäristönsä tuen ilman ”pojat on poikia” -vähättelyä, ”haluatko tosiaan pilata nuoren miehen elämän” -uhrinsyyllistämistä ja ”mahdoitkohan itse provosoida” -epäilyjä. Ns. deittiraiskauksia nimittäin sattuu joskus myös alkuperäisten eurooppalaisten kesken.)

Mutta. Aika suuri osa tästä raiskaaja-kauhukuvastosta on rasismin tuella rakenneltua ja paisuteltua. Kyseessä on usein myös kansainvälinen kauhutarina-aines, jota levitetään maasta toiseen (kannattaa lukea Samuli Suonpään hyvä kirjoitus kansainvälisistä rasistimeemeistä). Saksalaisella kielialueella tällaisia kauhutarinoita ja niitä kumoavia tietoja keräilee esimerkiksi hoaxmap-sivusto, jolta löytyy myös useita perättömiä tarinoita raiskauksista ja ahdisteluista. Ja tietenkin löytyy myös sivustoja ja nettifoorumeita, joille päinvastoin kerätään tarkoitushakuista tietoa ”turvapaikanhakijoiden terrorista”.

Yksi tuore esimerkki ei vielä ole hoaxmap-sivulle ehtinyt: Mistelbachissa Itävallan koillisnurkassa, lähellä Tšekin ja Slovakian rajaa, 13-vuotias tyttö kertoi pari viikkoa sitten joutuneensa maauimalassa etelämaisen näköisen miehen seksuaalisesti ahdistelemaksi. Miestä jäljitettiin silminnäkijäkuvauksesta laaditun piirroksen perusteella, tapaus sai laajalti julkisuutta sekä asiallisissa medioissa että vihasivustoilla, ja uimalan johto reagoi tapahtuneeseen välittömästi.

noentryforrefugees

”Today no entry for refugees.” Verkossa kiertävä kuva lienee alkuaan peräisin Kronen Zeitung -lehdestä, jonka alkuperäinen ahdistelutapauksesta kertonut artikkeli ei enää ole verkossa.

Jostain syystä, vaikka 11.000 asukkaan Mistelbachissa on maahanmuuttajia nähty ennenkin (mm. Itävallan islamilaisen uskonyhteisön uusi johtaja Ibrahim Olgun on syntynyt Mistelbachissa turkkilaiseen vierastyöläisperheeseen), ulkomaalaisen oloinen ahdistelija tulkittiin oitis pakolaiseksi tai turvapaikanhakijaksi, ja uimala sulki ovensa ”pakolaisilta” – tosin vain yhdeksi päiväksi, on uimalan johto sittemmin selitellyt. Selittelyihin oli aihetta. 13-vuotias tyttö alkoi nimittäin tutkinnan edetessä muuttaa kertomustaan. Seksiin pakottaminen pukukopissa muuttui takapuolen kourimiseksi käytävällä, ja lopulta tyttö tunnusti keksineensä koko jutun. Poliisi joutui peruuttamaan etsintäkuulutuksen ja antamaan tiedotteen, jossa koko tarina kumottiin.

On tietenkin mahdotonta ja täysin turhaa lähteä spekuloimaan, mitä kolmetoistavuotiaan tytön mielessä oikein on liikkunut ja millaisilla motiiveilla hän käynnisti koko mediametakan, oliko kyseessä henkilökohtainen huomionkipeys vai jokin perheeseen tai kaveripiiriin liittyvä psykologinen kuvio. Kolmetoistavuotias on vielä kovin keskenkasvuinen eikä voi kantaa tapahtuneesta täyttä oikeudellista tai moraalista vastuuta. Mutta mitkä syyt sitten olivatkin, keinoksi tarjoutuva Pahan Raiskaajapakolaisen kauhukuva oli kätevästi lähellä, ja siihen olivat kaikki heti valmiita uskomaan. Olisiko huomionkipeä varhaisteini tullut yhtä vakavasti otetuksi, jos ahdistelijana tai kähmijänä olisi ollut tavallinen kantaväestön mies?

Vielä yksi mielenkiintoinen pointti. Runsas vuosi sitten, juuri ennen pakolaiskriisin kärjistymistä, Itävallassa tiukennettiin ja täsmennettiin rikoslakia. Tasa-arvoministerin (”naisministeri”, Frauenministerin), sosiaalidemokraatti Gabriele Heinisch-Hosekin ajama ns. pyllynkourintapykälä (Po-Grapsch-Paragraf) väljensi lailla rangaistavan seksuaalisen ahdistelun kriteerejä. Ja kukapa tätä pykälää tuolloin vastustikaan ellei oikeistopopulistinen FPÖ (jonka toimihenkilöistä pari on muuten tuomittu myös seksuaalisista rikkomuksista, vaikka suurin osa oikeudessa toimittujen FPÖ-poliitikkojen rikoslistan kohdista liittyykin kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen, Verhetzung, tai ”Wiederbetätigungiin” eli kiellettyjen natsiaatteiden tai -symbolien levittämiseen). Puolueen johtaja HC Strache kertoi tuolloin lehdistötilaisuudessa pontevaan Tuomas Enbuske -tyyliin, että oli itsekin joskus joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Strachen mielestä mitään lainmuutosta ei tarvittaisi, koska ahdisteluongelma olisi helppo ratkaista muutenkin:

Yleensä silloin voi sanoa hyvin selvästi ja yksiselitteisesti, että ei halua tätä. Silloin yleensä myös saa olla rauhassa.

(Juupajuu. Melkein jokainen nainen voisi kertoa, että tyypillinen kähmijä ei mokomasta piittaa, koska joko ei tajua tekevänsä mitään väärää tai ei ylipäätään välitä akkaväen väninöistä.)

Nyt tilanne on jostain syystä aivan toinen. FPÖ on asettunut tiukasti vaatimaan naisrauhaa ja vaatii – perheasiainvastaavansa Anneliese Kindergrippe Kitzmüllerin suulla – hallitusta ryhtymään tehokkaampiin toimiin naisten suojelemiseksi yhä pahemmalta ahdistelulta. Tuoreimpana virikkeenä tälle toukokuussa julkaistulle puheenvuorolle oli Wienissä sattunut ahdistelutapaus: kolme tummaihoista miestä oli tunkenut kähmimään autossaan istuvaa sairaanhoitajaa, joka pontevalla toiminnallaan oli kuitenkin pystynyt pysäyttämään tilanteen. (”Tässähän taas nähtiin, että kun tarpeeksi selvästi ja yksiselitteisesti sanoo, ettei halua, niin saa olla rauhassa…”)

Vuosi sitten mitään kähmintä- ja ahdisteluongelmaa ei ollut, eikä varsinkaan lakeja olisi tarvinnut tiukentaa. Nyt jokainen kähmintätapaus antaa aiheen vaatia valtiovallalta entistä tiukempaa toimintaa – silloin kun ahdistelijana on tummaihoinen muukalainen. Mutta rasistejahan me emme ole!

 


Lisää tarinoita totisuuden tuolta puolen

helmikuu 23, 2016

Tässä äskettäin kirjoitin jo ns. Poen laista eli siitä, miten mahdotonta on poliittisten tai uskonnollisten ääri-ilmiöiden maailmassa erottaa parodiaa vakavissaan esitetystä väitteestä. Tähän ilmiöön kietoutuu myös ääriporukoissa ilmeisen yleinen kehno yleissivistys, huono luku- ja medialukutaito. Näin syntyy herkullisia trollaustarinoita, eikä tuolloisessa blogissani esillä ollut katupartioiden parodiasivusto jäänyt viimeiseksi.

Äskettäin ryhtyi nimellä ”Micha Gerlach” esiintyvä, ilmeisesti saksalainen Facebook-käyttäjä levittämään somessa kuvaa, joka esittää pöydällä sosiaalitoimiston kirjekuoren ja kirjeen päällä lojuvia keltaisia kuponkeja. Kupongeissa on Chemnitzin kaupungin (vanhemmille lukijoille muistutettakoon: entinen Karl-Marx-Stadt entisessä Itä-Saksassa) vaakuna ja viivakoodi, ja niillä luvataan 200 euron arvosta ostovoimaa MediaMarkt-elektroniikkaliikkeeseen (siis esimerkiksi sen kuuluisan älypuhelimen hankintaan), mutta ainoastaan turvapaikanhakijoille. Saatetekstissä päivitellään:

Tämä kuva otettiin Chemnitzin Ebersdorfissa 18.2.2016. Saavatko ne jo valtiolta ihan kaiken suoraan tarjottimella? Eihän tämä voi olla totta!!1! Milloin ihmiset oikein heräävät ja tajuavat, mikä täällä on pielessä???

Kuvaan oli siroteltu muutamia vinkkejä fiksummalle lukijalle. Kuponkien alla olevassa kirjekuoressa on postileiman näköinen leima, jossa lukee ”Ongelma on rasismi”. Ja jos joku rupeaa lukulaitteella tarkistamaan viivakoodia, siitä paljastuu teksti IHR SEID DUMM ‘Te olette tyhmiä’. Mutta eivät nämä hienot vihjeet (eikä myöskään jo kuluneeksi vitsiksi muuttunut ns. capslock-väen harrastama huutomerkkien ja ykkösten sekoittaminen) häirinneet kohderyhmää, jolle kaikki, mistä netissä on oikein kuvan kanssa kerrottu, on varmasti totta. ”Maahanmuuttokriitikot” tarttuivat syöttiin, ja kuvaa jaettiin asianmukaisten kauhistelujen ja rasististen kommenttien kera satoihin ryhmiin ja yksityisille Facebook-käyttäjille ympäri saksankielistä somea. Myös ”perusitävaltalaisten” johtaja HC Strache julkaisi sen omalla seinällään.

Kuvaan kätkeytyi kuitenkin ns. honeypot-troijalainen. Kun ”Gerlach” muutti alkuperäistä kuvaa, se muuttui myös kaikilla sen jakaneilla seinillä:

strohdumm.jpg

”Minä olen pönttöpää NATSI. Levitän vihapuhetta ympäri nettiä ja jaan mitä hyvänsä sontaa tarkistamatta sitä.”

***

Mutta ei netin natsitolvanoiden höynäyttämiseen tarvita edes troijalaisia tai omaa viivakooditulostinta.  Riittää, kun löytyy sopivasti tunteisiin vetoava kohde. Saksan Dortmundissa uusnatsit ovat jo jonkin aikaa surreet taistelukoiraa, jonka poliisin erikoisyksikkö ampui kotietsinnän yhteydessä. Pitbull Odinin muistoksi järjestettiin jopa mielenosoitus, jossa toistasataa henkeä marssi kantaen julisteita tyyliin ”Tänään poliisi ampuu koiria – huomenna ihmisiä?”  Tämähän suorastaan kerjää omaa satiirisaittia, ja kohta olikin Facebookissa pystyssä oma Odinin muistoryhmä, johon liittyi satoja koiran muiston kunnioittajia, monet ilmeisesti aivan vakavin mielin ja parodiaa tajuamatta.

odin.jpg

Äsken Odin-sivulla käydessäni oli kuitenkin jo ilmeistä, että Spiegel-lehden häijy uutinen aiheesta oli karkottanut vakavamielisemmät Odinin muistelijat. Jäljelle jääneet satiiri-iloittelijat voivat siis lopettaa Odin-fanituotteiden markkinoinnin ja keskittyä julkistamaan yhä hulvattomampia vitsiuutisia. Esimerkiksi kuvamanipulaatioita Odinista, joka – esimerkiksi – olikin vain lavastanut oman kuolemansa ja paennut Saksan riistoverotusta, mielipideterroria ja NATO-agentteja turvaan vapaalle Venäjänmaalle paremman isännän hoiviin, kuten kuva järkähtämättömästi todistaa.

odput.jpg

***

Ja lopuksi vielä tyylikkään pelkistetty suoritus Itävallasta. Die Tagespresse -niminen satiirisaitti julkaisi tämmöisen uutisen (”Pohjatonta röyhkeyttä”):

heute.jpg

Käsittämätöntä: Pakolaiset saavat ”Heute”-lehden ilmaiseksi!

Joka ei tiedä, että Die Tagespresse on vakavan kuuloisesta nimestään huolimatta vitsisivusto, ymmärtäisi kyllä jutun juonen, jos vaivautuisi lukemaan alkuperäisen uutisen. Siinä kerrotaan mm. näin:

Lähdemme paikan päälle ja yllätämme pakolaisen itse teosta: Takim S. on Syyriasta. Hän ei lainkaan häpeä tekoaan, päinvastoin: ”Minä luke tämä lehti joka päivä”, hän kerskailee.

”Minä tietä nyt: Richard Lugner kohta olla presidentti, mutta ei se mitä, kun Zika-virus meidät kaikki tappa.” Traaginen lisäys: eräältä ystävältä kuulemme, että Takim ennen Heute-lehden lukijaksi ryhtymistään puhui täydellistä saksaa.

Maahanmuuttajien kotoutumisasiantuntija arvostelee ilmaislehden ilmaista saatavuutta jyrkästi: ”Turvapaikanhakijoiden pitää omaksua sivistyneen yhteiskunnan arvot ja oppia saksaa. Kumpikaan ei onnistu, jos he päivittäin lukevat tätä lehteä.”

Toisin sanoen: Heute (‘Tänään’) on ilmaisjakelulehti, joka sisältää mainosten seassa hyvin sekalaisen tasoisia kohujuttuja. Sen saa esimerkiksi metroasemilla olevasta telineestä napata mukaansa kuka hyvänsä kulkija. Mutta ei se mitään, riittää, kun Facebook-päivityksessä esiintyvät avainsanat ”pakolainen” ja ”ilmaiseksi”. Tätäkin päivitystä jaettiin ”maahanmuuttokriittisiin” ryhmiin ja kommentoitiin aggressiivisesti myös Die Tagespressen seinällä, kertoo Der Standard.

Sentrooppalaisuuden parhaita puolia suomalaisuuteen verraten on kehittynyt ironian, parodian ja satiirin taju. Vielä ei kaikki voi olla hukassa.

 


Vitsillä ja tosissaan, osa 2

tammikuu 24, 2016

Niin kuin viimeksi jo totesin, elämme aikoja, joina parodian ja ironian rajaa on toisinaan mahdotonta erottaa. Viimeksi otin tästä esille itävaltalaisen esimerkin, nyt voisi olla taas Unkarin vuoro – missä jo pitkään on huokailtu, että Hírcsárda (‘Uutiskievari’, meikäläisen Lehti-lehden tai Uutissirkuksen tapainen vitsiuutissaitti) alkaa käydä tarpeettomaksi. Juuri äsken Hírcsárda postasi suoraan Facebook-sivulleen suoraan ”oikeista” uutislähteistä tiedon, jonka mukaan Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF epäilee Unkarissa EU-tukien käyttöä valvovien viranomaisten suhmuroineen EU:n korruption vastaiseen taisteluun myöntämiä rahoja omiin taskuihinsa – siis Unkarissa korruptiontorjuntarahatkin joutuvat korruption uhriksi.

Mutta ei nyt puhuta korruptiosta vaan mennään niille hämärän rajamaille, joilla vakaa usko ja sen pilkka sekoittuvat toisiinsa, ja luodaan silmäys Unkarin nykyisten vallanpitäjien innokkaimpiin kannattajiin ja ihailijoihin. Pääministeri Orbán ja hänen puolueensa Fidesz ovat kulkeneet pitkän matkan nuorista pitkätukkaisista protestoijista (lyhenne Fidesz tulee puolueen entisestä virallisesta nimestä, joka vuoteen 1995 asti oli Fiatal Demokraták Szövetsége ‘Nuorten demokraattien liitto’) kansallis-konservatiiviselle koti-uskonto-isänmaa-linjalle. Nykyiset peruskannattajat eivät ole nuorta älymystöä; toki Fidesz-puolueella on oma nuorisojärjestökin, nimeltään Fidelitas, mutta opiskelevasta nuorisosta – niistä, jotka eivät ole täysin turhautuneet kaikkeen politiikkaan tai valuneet ulkomaille – suurin osa tuntuu kannattavan taitavasti nuorisotyönsä organisoinutta äärioikeistopuolue Jobbikia. Tyypillinen Fidesz-puolueen aktiivikannattaja on hieman kypsemmässä iässä, usein eläkeläinen ja usein hieman vähemmän koulutettu.

Fidesz-kannattajien ns. syviä rivejä pilkataan opposition viestimissä ja älymystön somekuplissa tavan takaa ns. mummotodellisuudessa eläviksi tietämättömiksi eläkeläisiksi. Tämä Viktor Orbánin ihailijajoukko ei ole kiinnostunut veropolitiikasta (unkarilaiset eläkeläiset eivät ilmeisesti maksa veroja), koulutusjärjestelmästä, korkeakulttuurista, yritystaloudesta tai kansainvälisten sijoittajien toimintaedellytyksistä Unkarissa – päinvastoin se suhtautuu lähtökohtaisen epäluuloisesti kaikkeen ulkomaiseen ja kansainväliseen. (Kieliä ei pahemmin osata, ja kansainvälisyydestä hössöttäminen on kommunistien juttuja, tai mikä vielä pahempaa, juutalaisten.) Sitä vastoin eläkeläisiin vetoaa muukalaiskammon ja kansallisromanttisen isänmaallisuuden ohella arkeen pieniä helpotuksia tuova talouspolitiikka, etenkin ns. rezsicsökkentés eli energia- ja kunnallistekniikkalaskujen pienentäminen valtion mahtikäskyllä. Mummo, joka huomaa kaasu- ja sähkölaskun pienentyneen (ja se on tärkeä asia: viikko sitten uutisoitiin, että Unkarissa on tänä talvena jo 38 ihmistä paleltunut kuoliaaksi lämmittämättömään asuntoonsa, useat heistä iäkkäitä ihmisiä, joiden ilmeisesti on pitänyt valita, käytetäänkö eläke energialaskuun vai ruokaan), ei välttämättä osaa laskea, että samaan aikaan arvonlisävero on Unkarissa Euroopan korkeimpia ja hallituksen muut toimenpiteet ovat kenties jo mitätöineet rezsicsökkentésin kuluttajan kukkarolle suomat helpotukset.

Suhteellisen iäkkäässä, kielitaidottomassa ja vähemmän koulutetussa kannattajajoukossa korostuu kriittisen ajattelun, kielellisen sivistyksen ja medialukutaidon heikkous. (Tästä on Zsolt Hanula jo aiemmin kirjoittanut niin hauskasti, että tein jutusta pikasuomennoksen: kiltit mummelit, jotka päivät pitkät postailevat Facebookiin lastenlastensa, söpöjen kissanpentujen tai Coelho-sitaatilla makeutetun palmuranta-auringonlaskun kuvia, ovat usein aivan vastustuskyvyttömiä sekä rajatietohuijauksille että synkeille salaliittoteorioille, niin että heidän sivuillaan voi sydämenkuvien ja herttaisuuksien seassa vyöryä verta ja suolenpätkiä kaihtamatonta vihapuhetta.) Tästä taas on liiankin helppoa poimia esimerkkejä virtuaalisiin häpeäpaaluihin itseään fiksumpina pitävien lukijoiden naurettaviksi. Yksi tällainen on Tumblr-saitti Szeretlek Viktor! (‘Rakastan sinua, Viktor!’), johon olen ollut ilkeästi koukussa jo jonkin aikaa.

fideszes

Fideszläistä ihanaa siunattua sunnuntaita toivotan oikein lämpimästi teille kaikille! Löysin vanhemman kuvan, Viktor Orbánista, jaan sen Teillekin! Tässä hänellä ei vielä ollut niin paljon huolia kuin elämä sittemmin on hänelle tuonut! Me rakastamme ja kunnioitamme sinua, Viktor Orbán, olemme uskollisia seuraajiasi ja tulemme aina olemaan! Kuljemme yhteisvoimin kohti vuoden 2018 vaaleja. Meidän täytyy voittaa!

Szeretlek Viktor! -sivustolle keräillään tahattoman huumorin helmiä sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi sellaisista Facebook-ryhmistä kuin ”Viktor Orbánin puolesta! Juli Szűcsin poliittinen ryhmä!”, ”Unkarilaiset Fidekszen puolesta” tai ”Olen unkarilainen, äänestän Fidesztä”. Tekstit ovat tunteikkaita, huutomerkkejä ja sydämenkuvia ei säästellä, oikeinkirjoitus on usein hieman horjahtelevaa ja monilla ISOT KIRJAIMET JÄÄVÄT PÄÄLLE, kun kerran on tärkeästä isäm maan asiasta kysymys. Viktor Orbánin ihailijapostin lisäksi tässä aineistossa nousevat esiin kansainvälisen vasemmistoliberaali-suuryritys-tiedättekylläkeiden salaliiton luihut juonet, katalat Brysselin herrat ja ilkeä kotimainen oppositio, joka ei tajua arvostaa sankarillisen pääministerimme uurastusta… Vuoden 2015 keskeisiä teemoja oli tietenkin pakolaiskriisi, jonka nämä syvät rivit tietenkin ymmärsivät ulkovaltojen ilkeäksi juoneksi: valepukuisia terroristeja kaikki.

Osa sivustolle aineistoa ”toimittavista” ryhmistä on suljettuja, ja aina toisinaan niistä tihkuu julki myös ylläpitäjien kiukunpurkauksia niitä ryhmään soluttautuneita kohtaan, jotka ovat ruutukaappailleet ryhmän sisäisiä postauksia ja levittäneet niitä suuren yleisön naurettaviksi. Puhumattakaan yllättävistä teknisistä ongelmista. (Vai miten niin yllättävistä? Tiedetäänhän, ketkä tämän Facebookinkin takana ovat. Tarvitseeko sanoa enempää kuin nimi Zuckerberg…)

sandorkinga1.png

sandorkinga2.png

Rakkaat ryhmäläiset! Kirjoitan teille ystävämme Pisti Soltin julkaiseman muistiin panon takia. Kun tässä luen kommenttejanne, minusta tuntuu, että ollaan kaikki samassa veneessä. Emme tiedä oikeaa syytä, voimme vain arvailla. En tiedä, kenellä mitenkin, mutta minä itse, henkilökohtaisesti, en pysty edes avaamaan sivuja, tai vain harvoin, ainakin 10 minuutin odotusajalla. Kuten tiedätte, minulta hajosi tikku ja myös kone. En oikein pysty työskentelemään. Usein en pysty tykkäämään, enkä kommentoimaan, valokuvien lataaminen, varsinkaan ei onnistu. Ehkä viikko sitten, luin jostakin, että facebook oli ilmoittanut, että pari päivää tehdään korjaustöitä, en enää muista, milloin. Kenenkään ei pidä loukkaantua kenellekään, jos kaveri tai ryhmäläinen ei ole tykännyt tai kommentoinut. Minäkään en pysty käyttämään konettani niin kuin haluaisin, vaikka koneeni on asennettu uusiksi jo monta kertaa, tikunkin pitäisi toimia. Ongelma on, että minulla ei hidastele vain facebook vaan koko netti. En edes oikein pysty lataamaan mitään, että saisin laitetuksi sen sivullemme. (…)

Tähän ihastuttavaan postaukseen saapui useita kommentteja, joissa ryhmäläiset vahvistivat, että monella muullakin kone oikuttelee, hidastelee, sähköpostiohjelma lähettää outoja viestejä – toisin sanoen: älkää hätäilkö, vika ei ole teidän koneissanne vaan tiedätte kyllä missä.

Mutta äskettäin juuri tämän päivityksen kirjoittaja, ilmeisesti kypsähkönikäinen rouvashenkilö, sai iloisempaa kirjoitettavaa:

IHAN OIKEASTI KIITOS!

Sanon suoraan, että en koskaan tosissani uskonut, että huonokin mainos voi olla hyvää mainosta! Kiitän sitä asianomaista, joka mainosti kirjoituksiani ja runojani niin että kopioi niitä täältä ja julkaisi omalla trumbl sivullaan.

Ne taas laittoivat sen googleen, vieläpä niin, että riittää, kun kirjoittaa hakukohtaan minun nimeni. Sieltäpäs löytyikin minusta runsaasti aineistoa. Ensin olin vihainen.

Mutta sitten joulun alla jotain lähti liikkeelle. Ensin pyydettiin lupaa esittää yksi minun runoni jouluohjelmassa.

Sittemmin on tullut monen laisia pyyntöjä, julkaista minun runojani, minun muistiinpanojani. Ja nyt sain tarjouksen yhdeltä bloggaajalta, että saisin pyörittää omaa palstaa, mistä maksetaan pieni palkkiokin!

Tämän suurempaa apua en ole vielä saanut keneltäkään!

Pyydän anteeksi kaikilta ystäviltäni, ja tuttaviltani, että olette avunannon suhteen jääneet vähän taka alalle, mistä tässä nyt vielä kerran, kiitos!

OLEN VIELÄKIN IHAN HÄMMENNYKSISSÄNI ETTÄ OLEN SAANUT NÄIN PALJON APUA VIHOLLISELTANI.

Pilkka osui omaan nilkkaan, hyvyys voitti ja ilkeys sai pitkän nenän, kun häijyn trollin julkihäpäisy-yritys ymmärrettiinkin joissakin lukijapiireissä aivan toisin. Ja jos rouva Sándorilta tähän mennessä julkaistuissa teksteissä olisi ollut enemmän ymmärrystä koko ihmiskuntaa kohtaan ja vähemmän avorasismia tai maailmanlaajuisen vapaamuurarisalaliiton yhteyksiä Unkarin poliittiseen oppositioon, olisi vielä helpompi vilpittömästi iloita yhden amatöörikirjoittajan puolesta, joka lopultakin on saanut isänmaallisille runoilleen hieman lisää julkisuutta.