Pökköä pesään

Viikko on vierähtänyt työkeikalla Unkarissa. Neljä aamua peräjälkeen jaksoin katsella valtakunnan ykkösteeveen aamu-uutisia, sen jälkeen petti hermo hysteerisen tunteilevaan, paranoidiseen vaihtoehtotodellisuuteen, jossa Unkari on jatkuvan pahan voimien hyökkäyksen kohteena. (Ihan oikeasti, jokunen tämmöinen uutislähetys pitäisi tekstitettynä välittää Länsi-Euroopan yleisölle, samaan tapaan kuin esimerkiksi Julia Davis YouTubessa tai Anton Gerashchenko Twitterissä toimittavat englanniksi tekstitettyjä välähdyksiä Venäjän tv:n mielipuolisesta maailmankuvasta…) Sanktiot, joita Orbánin Unkari määrätietoisesti vastustaa (”Brysselistä ei tule meille apua, vain sanktioita”), ovat yksin syynä inflaatioon ja talouskriisiin (sodasta ja ilmastonmuutoksesta ei hiiskaustakaan). Eva Kailin korruptioskandaalista opimme paitsi että Bryssseli on korruption mädättämä myös sen, että kaiken takana on Soros, jonka lonkerot ulottuvat myös kansalaisjärjestöiksi naamioituihin lobbausryhmiin. ”Dollarivasemmisto” masinoi hallituksenvastaisia mielenosoituksia mm. Debreceniin suunnitellun kiinalaisten akkutehtaan johdosta (jonka ympäristöväki väittää johtavan pohjavesikatastrofiin, mutta siitäkään ei tv-uutisissa sen kummemmin puhuttu).

Todellakin, nimitystä ”dollarivasemmisto” käytetään johdonmukaisesti, ja sillä viitataan siihen, että viime vuonna jotkin väitetysti vasemmiston vaalikampanjaa tukeneet tahot saivat tukea amerikkalaisilta säätiöiltä (Soros!). Laajemmin taustana on se, että Bidenin hallinto on kaivanut sotakirveen esiin ja lähettänyt Budapestiin suurlähettilään, joka – sen lisäksi että on avoimesti sateenkaariperheen isä ja edustaa siis Unkarin perustuslakiin kirjattujen arvojen (“äiti on nainen, isä on mies”) vastaista elämäntapaa – on tehnyt selväksi, että veljeilystä Putinin kanssa ei tykätä. Tästä käytiin jo sananvaihtoa ulkoministeri Szijjártón kanssa, joka oli yrittänyt ojentaa suurlähettilästä Unkarin sisäpolitiikkaan puuttumisesta. Suurlähettiläs Pressman napautti, että USA:n mielestä Venäjän yritys laittaa Euroopan rajat uusiksi ei ole Unkarin sisäinen asia.

Niin, Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Kun tänä aamuna sitten päivän tauon jälkeen avasin M1-kanavan uutiset, siellä tuotiin pitkästä aikaa esille Ukrainan sota. Nimittäin se, että Ukrainassa on meneillään liikekannallepano, joka on paikoin muuttunut suoranaiseksi ihmismetsästykseksi. Katsojille näytettiin somekanavilla kiertäviä videoita, joissa Ukrainan kutsuntaviranomaiset tai poliisit riitelevät tai tappelevat vastahakoisten mobilisoitujen kanssa tai sokea mies kertoo saaneensa palvelukseenastumismääräyksen. Omaa mediakuplaani täyttävät kuvat Venäjän liikekannallepanosta kaikkine lukemattomine inhimillisine, sotilaallisine ja logistisine katastrofeineen puuttuivat Unkarin uutisista täysin. Hallitus ja yleisradioyhtiö (tai sen siteeraamat ja konsultoimat, hallituksen kontrollissa olevat viestimet ja ajatuspajat) eivät suoraan asetu Venäjän puolelle tai Putinia ylistämään, mutta on selvä ero siinä, miten Venäjästä joko vaietaan tai raportoidaan suoraan ”neutraalisti” Putinia siteeraten, ja miten Ukrainan ”ihmismetsästyksestä” kerrotaan yleisölle.

Yhden sortin raja ylitettiin puolitoista viikkoa sitten Budapestissa järjestetyssä tilaisuudessa, jota taustoittaa ja analysoi 444.hu-sivuston artikkeli. Mathias Corvinus Collegiumiin, joka on hallituksen runsaskätisesti tukema korkeakoulu-ajatuspaja, oli kutsuttu kansainvälistä mediaväkeä, lähinnä äärioikeiston vaihtoehtomedian edustajia, blogisteja ja muita poliittisesti sopivia mediapersoonia, ns. valtamediaa edusti korkeintaan saksalainen keltalehti Bild. Tässä samanhenkisten sopuisassa seurassa Viktor Orbán sitten innostui ”vapaan keskustelun” puitteissa lausumaan jotakin, mistä Budapestissa asuva ja Orbánia väkevästi fanittava amerikkalainen ”konservatiivi”-toimittaja Rod Dreher raportoi:

Joku kysyi pääministeriltä, halusiko tämä Unkarin pysyvän EU:ssa. ”En todellakaan!” hän vastasi lisäten, että Unkarilla ei ollut valinnanvaraa, koska 85 % viennistä menee EU:n sisälle.

“Kaikki paha Euroopan historian kolmen viime vuosikymmenen aikana on sisäänrakennettu Brysseliin (embedded in Brussels)”, hän sanoi. Heidän on pakko demonisoida Unkaria, sillä jos Unkari menestyy yhtään missään, se saattaa EU:n politiikan ja ideologian epäilyksen alaiseksi.

Tämä sitaatti levisi Unkarin oppositiomediaan, minkä jälkeen Dreher muokkasi tekstiään (alkuperäinen löytyy yhä Wayback Machinen avulla) vähemmän raskauttavaan muotoon, todeten vain pääministerin sanoneen, että hänelle henkilökohtaisesti Unkarin EU-jäsenyys on kipeä asia. Népszava-lehdelle Dreher tarjosi vielä lisää selityksiä: pääministeri oli EU-jäsenyydestä puhuessaan aivan selvästi laskenut leikkiä.

Tässä on kuitenkin niin sanotusti myöhäistä rypistää. EU-jäsenyyspuheiden ohella pääministerin ”vapaasta keskustelusta” lähti leviämään kohta, jossa Orbán vertasi sodan tuhoamaa Ukrainaa Afganistaniin ja puhui ”ei-kenenkään-maasta”. Tämän johdosta Ukrainan ulkoministeriö hermostui ja kutsui Unkarin Kiovan-lähettilään puhutteluun. Pökköä pesään lisäsi Dnipron kaupungin pormestari Telegram-palvelussa välitetyllä kommentillaan:

”Orbánille. Venäjäksi. Poliittisesti epäkorrektisti. Ensinnäkin, nartunnaama, ”ei-kenenkään-maa” ei ole meillä vaan teillä. Me olemme asuneet täällä tuhansia vuosia emmekä kömpineet esiin jostain Uralin takaa. Toiseksi: te olette kyllä erikoisen lahjakkaasti saattaneet itsenne vihatuiksi kaikkialla, Romaniasta Slovakiaan, Serbiasta Ukrainaan. Trianonin rauhansopimushan oli rangaistusta teidän historiallisesta raakuudestanne. Kolmanneksi, teidän julmuutenne ja jatkuva halunne mielistellä tyranneja kummassakin maailmansodassa ovat tehneet teistä historiallisia hylkiöitä. Neljänneksi: vain oikea roskaväki voi antaa vuoden 1956 tapahtumat anteeksi Neuvostoliitolle ja sen perillisille. Viidenneksi: on moraalisesti vihoviimeisen luokatonta teidän huudella kaikille EU:n ja Naton ”sateenvarjon” suojasta. Tulkaa pois sieltä sateenvarjon alta, niin me teemme teistä selvää kolmessa päivässä.”

No joo, historiallista katkeruutta on pelissä puolin ja toisin, eikä pormestari Filatovin perus-itäeurooppalainen ”me ollaan oltu täällä kauemmin kuin te” -kansallismytologiointikaan sinänsä suuria sympatiapisteitä kerää. Silti tässä vahvistuu se vaikutelma, että nyt alkaa lässytykset riittää ja aletaan vihdoinkin päästä asiaan ja sanoa niin kuin asiat on. Oli kyse sitten unkarilaisen kansallismielisyyden historiallisesta painolastista eli siitä, miten vanha Unkarin kuningaskunta 1800-luvun lopulla potki kansallisia vähemmistöjään (myös silloisen Itävalta-Unkarin Transkarpatian ”ruteeneja”) päähän, tai siitä, miten ”kommunismia” ja ”vasemmistolaisuutta” vihaava Orbánin Unkari kaveeraa Neuvostoliittoa takaisin haikailevan Putinin kanssa.

(Niin, se vuosi 1956 ja ”ne”, jotka murskasivat Unkarin vapaustaistelun. Tätä en ole vielä nähnyt virallisen Unkarin väittävän, mutta yksityisiltä unkarilaiskahjoilta olen itsekin saanut somessa kuulla sen yllättävän selityksen, että vuoden 1956 vapaustaistelun jyräsivät telaketjujen alle itse asiassa ukrainalaiset. Nimittäin ne neuvostoarmeijan yksiköt, jotka Unkariin lähetettiin kansannousua kukistamaan, tulivat – ymmärrettävistä maantieteellisistä syistä – Unkaria lähellä olevilta silloisen Ukrainan neuvostotasavallan alueilta, ja varmaan sotilaissakin oli jonkin verran etnisiä ukrainalaisia. Tietenkään tämä Moskovan määräämä operaatio ei ollut mitenkään erityisesti ”ukrainalaisten” juttu, sen enempää kuin Suomen talvisodan Raatteen tien taistelu, jossa tuhottiin 44. ”Kiovalainen” kivääridivisioona.)

(Viime marraskuussa Orbánin FB-sivulla julkaistiin video, jossa Orbán tapaa jalkapalloilija Balázs Dzsudzsákin kaulassaan fanihuivi, jossa näkyy Suur-Unkarin kartta. Tästä hermostuivat sekä Romanian että Ukrainan ulkoministeriöt.)

Vuosikaudet olen tässä blogissa ihmetellyt, miten kauan Unkarin hallitus saa purra ruokkivaa kättä, huudella naapureilleen hermostuttavia revansistivihjailuja sieltä pormestari Filatovin mainitseman sateenvarjon alta, haukkua suvereenisti hallitsemassaan kansallisessa media-avaruudessa ”korruptoitunutta” Brysseliä, maahanmuuton ja ”gender-ideologian” rappeuttamaa ”Länttä” ja ”Amerikkaa” – ja samalla istua kilttinä poikana EU:n ja Naton pöydissä. Nyt voisi kuvitella, että Ukrainan sodan myötä olisi lopultakin jotain lähtenyt liikkeelle. Kotimaassa Orbánin kannatus lepää yhä halvan energian, oikeistopopulistisen hengennostatuksen, sodalla pelottelun (”paha vasemmisto ei edes tavoittele rauhanneuvotteluja ja vihollisuuksien lopettamista vaan haluaa lähettää Unkarin pojat ja tyttäret sotaan”) ja syyttelyn varassa (”talouskriisi on Brysselin sanktioiden syytä”). Kävisikö nyt vihdoinkin kaikille selväksi, että nämä eivät sovi yhteen niiden kansainvälisten kuvioiden kanssa, joissa Unkarinkin on oman etunsa tähden pakko pysyä mukana?

Viime aikoina Unkarin asema Natossa – samoin kuin Unkarin suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen – on nostattanut entistä enemmän huolta. Epäilyjä Unkarin roolista ”Venäjän Troijan-hevosena” on heitelty jo pitkään, ja tätä keskustelua vauhditti äskettäinen operaatio, jolla satoja korkeitakin Unkarin armeijan upseereja lähetettiin eläkkeelle. Suomessakin on asiantuntijoiden voimin arveltu, että kyseessä on poliittinen puhdistus, jossa ”modernisoinnin” varjolla raivataan tieltä paitsi vanhat ja kielitaidottomat äijät myös liian Nato- ja länsimieliset upseerit. Aivan äskettäin riippumaton Daily News Hungary -uutissivusto arveli, että Nato voisi käynnistää selvittelyt asian johdosta ja jopa heittää Unkarin ulos. Mitään lähteitä tai vankempia todisteita tälle arvelulle jutussa ei kuitenkaan pystytty esittämään. Ei tässä edelleenkään voi muuta kuin tuumia, että ruukku menee kaivolle kunnes särkyy.

Advertisement

Yhä yksinkertaisemmin

Niin kuin tässä blogissa on monesti ollut esillä (yhteenveto täällä), Viktor Orbánin hallinto ei niinkään tykkää kansanäänestyksistä, jotka ovat monella tapaa hankalia, vaan suosii ns. kansallisia konsultaatioita eli joka kotiin lähetettäviä kyselylomakkeita. Niiden tulokset eivät ole poliittisesti sitovia eikä niitä myöskään lasketa tai varmenneta yhtä tiukasti ja luotettavasti kuin vaaleissa tai kansanäänestyksissä: vastata voi kuka vain, käytännössä miten monta kertaa vain, ja tulokseksi voi ilmoittaa oikeastaan mitä hyvänsä, kun puolueettomia vaalitarkkailijoita ei ole. Kivaa ja kätevää!

Vuosien mittaan kansallisten konsultaatioiden muotoilu on muuttunut yhä naiivimman propagandistiseksi. Pragmaattinen implikaatio on yhä ilmeisempi. Samoin kuin jokin ”pitääkö isän nyt suuttua ihan tosissaan?” tai ”haluatko turpaasi?”, nämä eivät ole kysymyksiä, joihin halutaan vastaus, vaan ohjailua ja painostusta. Tuorein konsultaatio, jonka (saksankielisten käännösten kera) julkisti Pester Merkur, ilmestyi pari päivää sitten hallituksen Facebook-sivulla ja lienee matkalla kohti kansalaisten koteja. Vastausaikaa on 25. elokuuta saakka, ja odotamme nyt jännittyneinä, miten kansalaiset vastaavat näihin lievästi sanoen johdatteleviin kysymyksiin, joita on vaikea uskoa todeksi, ellei niitä tosiaankin käännä suomeksi. Kas tässä!

KONSULTAATIO PANDEMIAN JÄLKEISESTÄ ELÄMÄSTÄ

1. On niitä, joiden mielestä pandemian jälkeen maailma on monessa suhteessa muuttunut, on alkanut vaarallisempi aikakausi. Unkaria pitää vahvistaa vastaamaan uusiin haasteisiin. Toisten mielestä taas kaikki palaa entiselleen eikä tätä tarvita. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On alkanut vaarallisempi aika, Unkaria pitää vahvistaa.
□ Maailma palaa vanhaan uomaansa, tätä ei tarvita.

2. On niitä, jotka sanovat, että Unkarin vahvistaminen on aloitettava korottamalla minimipalkkaa. Minimipalkka on nostettava 200 000 forinttiin [568 €], sillä tälläkin taataan, että talouskasvusta eivät pääse osallisiksi vain yritykset vaan myös unkarilaiset ihmiset [emberek, sanaa nép ’kansa’ ei edelleenkään käytetä, koska se ilmeisesti haiskahtaa sosialistiselta]. Toisten mielestä tätä ei tarvita. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Minimipalkkaa on nostettava mahdollisimman nopeasti.
□ Minimipalkan korotukseen ei nyt ole tarvetta.

3. On niitä, jotka sanovat, että Unkaria voi vahvistaa siten, että perheiden tuille, työn alhaiselle verotukselle ja eläkkeille annetaan perustuslain suoja, ettei kriisitilanteessa yksikään hallitus voisi riistää niitä ihmisiltä. Toisten mielestä tähän ei ole tarvetta, kriisien hinta saa tulla ihmisten maksettavaksi. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On tärkeää, että perheiden tuet, alhainen työn verotus ja eläkkeet saavat perustuslaillisen suojan.
□ Nämä toimet eivät tarvitse perustuslain suojaa.

4. On niitä, jotka sanovat, että Unkarin vahvistamiseksi olisi tärkeää pyrkiä siihen, että työhön kohdistuva verotus olisi Unkarissa Euroopan alhaisin. Toisten mielestä tämä ei ole tarpeen, tulisi palata Gyurcsányn ajan politiikkaan ja korottaa työn verotusta. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On päästävä siihen, että työhön kohdistuva verotus olisi Unkarissa Euroopan alhaisin
□ Pitäisi palata Gyurcsányn ajan politiikkaan, veroja on pikemminkin tarpeen korottaa.

5. On niitä, jotka ehdottavat, että mikäli hallitus onnistuu nostamaan talouskasvun yli 5,5 prosentin, silloin lasten vanhemmille tulisi maksaa takaisin heidän vuonna 2021 maksamansa verot (keskimääräisten palkkojen verotuksen mukaisesti), sillä he ovat pandemian aikana kantaneet raskaimman taakan. Toisten mielestä tämä ei ole tarpeen. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Lasten vanhemmille pitää maksaa takaisin heidän vuonna 2021 maksamansa verot (keskimääräisten palkkojen verotuksen mukaisesti).
□ Lasten vanhempien ja perheiden tukemista ei tarvitse jatkaa tämän pitemmälle.

6. On niitä, joiden mielestä lainojen maksuaikoja pitäisi pidentää syyskuusta 2021 ensi vuoden heinäkuuhun, jotta sitä tarvitsevat perheet ja yritykset saisivat lykkäystä luottojensa maksuun. Pankkien mielestä tälle ei ole tarvetta, luottojen maksun lykkäys on lopetettava ja kaikkien on maksettava lainansa takaisin. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Luottomoratoriota on pidennettävä sitä tarvitseville.
□ Pankit ovat oikeassa, luottomoratorio pitää lopettaa.

7. Brysseli tulee pandemian jälkeen taas käyttämään valtaansa ja käynnistämään toimenpiteitä isänmaatamme vastaan pakottaakseen unkarilaiset tahtoonsa. On niitä, joiden mielestä Unkarin on uskaltauduttava kiistaan ja puolustettava etujaan. Toisten mielestä Unkarin pitää antaa periksi Brysselille. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Unkarin tulee kaikissa kiistoissa puolustaa etujaan.
□ Meidän on annettava periksi Brysselille.

8. Brysseli haluaa pakottaa meidät maksamaan uusia veroja, jotta ylikansallisten yritysten aiheuttamasta saastumisesta ja ilmastonmuutoksesta koituvat kulut maksatettaisiin korkeampien kunnallistekniikkakustannusten kautta unkarilaisilla perheillä. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Ylikansallisten yritysten kuuluu maksaa ympäristöä tuhoavan toimintansa kustannukset.
□ Myös ympäristön saastumisesta saavat maksaa perheet.

9. György Sorosin rahoittamat järjestöt ovat käynnistäneet laajan kansainvälisen hyökkäyksen Unkaria vastaan lastensuojelua koskevan lain vuoksi. Tämä laki kieltää lapsiin kohdistuvan seksuaalissisältöisen propagandan lastentarhoissa, kouluissa sekä lasten saavutettavissa olevassa mediassa. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On oikein, että laki rajoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista propagandaa.
□ Lapsiin kohdistuva seksuaalissisältöinen propaganda ei sisällä riskejä, joten sitä on turha kieltää.

9. György Soros tulee pandemian jälkeen jälleen hyökkäämään Unkaria vastaan, sillä unkarilaiset vastustavat laitonta maahanmuuttoa. On niitä, joiden mielestä Soros-järjestöjen painostusta tulee vastustaa, toisten mielestä Unkarin on annettava periksi maahanmuuttokiistassa. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Unkarin on vastustettava Soros-järjestöjen painostusta.
□ Meidän on annettava periksi maahanmuuttokiistassa.

10. Monien mielestä pandemian aikaan on suunnattoman vaarallista, että kaikki saavat vapaasti matkustaa Unkariin. On varauduttava siihen mahdollisuuteen, että uusien pandemia-aaltojen iskiessä voitaisiin määrätä rajoituksia ja pandemian koettelemista maista päästää ihmisiä Unkariin vain terveysviisumilla. Toisten mielestä pandemia on päättynyt, kaikista maista saapuville on myönnettävä rajaton maahantulo-oikeus. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Tarvitaan määräys terveysviisumista niille, jotka saapuvat Unkariin pandemian koettelemista maista.
□ Pandemia on ohi, vapaa maahantulo-oikeus on rajoituksitta myönnettävä kaikista maista saapuville.

11. Brysselin byrokraattien ja György Sorosin järjestöjen mielestä pandemian jälkeisinä vuosina on vauhditettava maahanmuuttajien maahan tuomista. Meritietä saapuvat migrantit on jaettava Euroopan maiden kesken. Unkarin hallitus ei tue mitään pakollista maahanmuuttajien jakamista. Hallituksen mukaan myös pandemian jälkeen maahanmuuttajia voi ottaa vastaan vain vapaaehtoisesti, heitä ei saa pakolla jakaa EU:n jäsenmaiden niskoille. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Pakkojakoa ei tarvita, mitään maata ei saa pakottaa ottamaan vastaan maahanmuuttajia.
□ Meidän pitää vastata Brysselin odotuksiin ja ottaa vastaan maahanmuuttajia myös Unkariin.

12. On niitä, joiden mielestä pandemian jälkeisinä kahtena vuotena tarvitaan maahanmuutto-STOP. Rajat on täysin suljettava maahanmuuttajilta, sillä he voivat kantaa Unkariin uusia virusmutaatioita. Brysselin byrokraattien mielestä pandemian aikaan saapuvia maahanmuuttajia ei saa torjua. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Pandemian jälkeen tarvitaan taudintorjuntasyistä kahden vuoden maahanmuutto-STOP.
□ Pandemian aikaan saapuvat maahanmuuttajat on otettava vastaan.

13. Pandemian aikaan nähtiin, miten kansainvälisillä markkinoilla syntyi taistelu rokotteista. On niitä, joiden mielestä pandemioiden aikaan tästä riippuvuudesta on päästävä eroon ja siksi tarvitaan Unkarin oma rokotetehdas. Toisten mielestä tätä ei tarvita. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Tarvitaan unkarilainen rokotetehdas.
□ Unkariin ei tarvita rokotetehdasta, riittää, kun tukeudumme ulkomaiden tarjoamiin rokotteisiin.

Hohhoijaa. Suuri osa näistä teemoista on nähty kansallisissa konsultaatioissa ja muissakin Unkarin hallituksen propagandatuotteissa jo monesti ennenkin. Viholliskuvan rakentamista, primitiivistä vihannostatusta ja kansan tuen ostamista selvällä rahalla – iankaikkinen chavistinen rezsicsökkentés eli energia- ja kunnallistekniikkakulujen painaminen alas vaikka väkisin, samalla kun niiden mahdolliset nostopaineet selitetään ilkeiden kansainvälisten suurkapitalistien juoneksi. Maahanmuutto, maahanmuutto, maahanmuutto! Brysseli, joka haluaa väkisin asuttaa Unkariin maahanmuuttajia (tämähän ei pidä paikkaansa, mutta mitä siitä) tai ylipäätään ”alistaa Unkarin tahtoonsa”. Ilkeä Soros, joka edelleenkin vetelee naruista ja ohjailee kaikkia niitä kansainvälisiä ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöjä, jotka viime aikoina ovat Unkaria jotenkin kritisoineet. Seksuaalivähemmistöt ja niiden tukijat, jotka haluavat altistaa lapset ”seksuaalissisältöiselle propagandalle”. Nyt tähän on vielä paketoitu koronapandemia. Kokonaisuus on melkoisen villi, mutta tämähän onkin suunnattu semmoiselle kohdeyleisölle, joka ei logiikasta tai faktoista ihmeemmin perusta.

Miettikääpä ihan tosissanne sitä tilannetta, että Suomessa olisi vallassa puolue, joka jakaisi kansalaisten postilaatikkoihin tämäntasoisia, suorastaan pohjoiskorealaisen tyylisiä propagandapläjäyksiä. ”On niitä, jotka niin kuin viisas hallituksemme haluavat hyvää maamme kansalle. Ja sitten on niitä, jotka Brysselin byrokraattien ja Sorosin kanssa haluavat maallemme pahaa. KUMPAA TE KANNATATTE?” Ja miettikääpä sitä, että Suomessa toimii melkoisen suosittu puolue, joka halajaa näiden propagandamaakarien kanssa yhä tiiviimpään yhteistyöhön ja pitää heidän johtajaansa sankarinaan.

Valmistautukaa!

Löysinpähän mediasyötteestäni kerrassaan ihmeellisen sivuston, osoitteesta keszuljetek.hu (készüljetek, ‘valmistautukaa’). Alkusivun täyttää mahtava kuva historiallisesta kohtauksesta (kuten kohta ilmenee, kyseessä on Vajkin eli sittemmin Tapani Pyhänä tunnetun Unkarin kuningaskunnan perustajan kaste), ja sen päällä lukee kolme sanaa. Igazság (sen voisi kääntää ’totuudeksi’ tai ’oikeudeksi’, myös ’oikeudenmukaisuus’ tai ’vanhurskaus’ käy), erő (’voima’, myös fyysinen voima – abstraktimmassa mielessä tulee ensiksi mieleen Tähtien sota), felemelkedés (’nousu, kohoaminen’). Tämän alla: ”Tehkäämme yhdessä Karpaattien altaasta suuri!” (”Karpaattien allas”, kuten tiedämme, on Unkarissa nykyään jonkinlainen poliittisesti korrekti synonyymi historialliselle Suur-Unkarille.) Mutta tämä on vasta alkua, pannaanpa filmi pyörimään. Valmistautukaa!

Elokuvan alussa kamera kuvaa ilmasta vehreää vuori- ja metsämaisemaa. Vanhan miehen ääni alkaa selittää, miten ”jokaisella perheellä on oma tarinansa”, ja sitten näemmekin miehen: isoisä on nuoren perheen seurassa luontoretkellä.

”Meidän tarinaamme on kirjoitettu jo tuhatsata vuotta.” Kuvaan ilmestyvät yllättäen muinaisten unkarilaisten tarunomaiset päälliköt vannomassa veriveljeyttä.

”… Karpaattien altaassa.” Kuva veitsen viiltämästä kämmenestä morfautuu ilmakuvaksi koskemattoman luonnontilaisesta Suur-Unkarista. Sitten seuraa sarja historiallisia kuvaelmia. ”Pyhän Tapanin valtakunnassa, vahvassa, itsenäisessä kristityssä isänmaassa” (tämän taustalla näemme tuon Tapanin kasteen, ja sen jälkeen käännyttäjä-papin ristiä kantamassa keskellä taistelua, jota ilmeisesti käydään pakanoita vastaan – Tapani Pyhän valtaannousuhan ei ollut mikään kaunis ja veretön juttu). ”Meillä oli kutsumus” (tämän taustalla taas näytellään Nándorfehérvárin eli nykyisen Belgradin taistelu 1456, yksi suurista torjuntavoitoista kaakosta leviävää turkkilaisvaltaa vastaan).

”Vieraiden imperiumien keskellä me vartioimme Karpaattien allasta.” Mahtipontisen musiikin pauhatessa nähdään ruhtinas Ferenc Rákóczi II johtamassa yhtä lukuisista epäonnisista vapaustaisteluista 1700-luvun alussa Habsburgeja vastaan. ”Samaa verta olevana kansakuntana.” Siirrytään vuoteen 1848, dramatisoitu Sándor Petőfi lausuu kuuluisan isänmaallisen runonsa Nemzeti dal Unkarin kansallismuseon portailla, ja sieltä hypätään suoraan oikeaan mustavalkoiseen filmidokumenttiin: jalkapallo-ottelu on käynnissä, kuvassa lukee ”6 : 3”, ja jokainen oikea unkarilainen tietää oitis, että siellä Ferenc Puskás ja kumppanit rökittävät Englantia Wembleyn stadionilla 1953. Tämä kuva vaihtuu värilliseksi, ilmeisesti on siirrytty nykyaikaan, vaikka katsoja ei näe ottelua, vain hidastettuna maaliverkkoon työntyvän pallon. (Yhtä sankarillisia saavutuksia ei Unkarin jalkapallon nykytilasta löytyisikään, kaikesta siitä hehkutuksesta ja tuesta huolimatta, jota valtakunnan korkein johto on tälle urheilulajille vuosikausia syytänyt.)

”On ollut sankarillisia aikoja”, jatkaa isoisän ääni. Kuvassa on vuosi 1956, ja epätoivoisesti irvistävät nuorukaiset heittelevät polttopulloilla puna-armeijan panssarivaunua. ”Ja on ollut kohtalon iskuja.” Taas kuvassa heiluvat miekat, viuhuvat nuolet ja kopisevat kaviot: tatárjárás eli tataarien hävitysretket 1200-luvulla. ”Valloittajaimperiumit ahdistivat meitä idästä…” (Mohácsin taistelu on hävitty 1526, taustalla kuuluu muezzinin rukouskutsuhuuto, kun turkkilainen soturi pystyttää vihreän lipun keskelle taistelukentällä makaavia ruumiita.) ”… Ja lännestä.” (Világosin taistelu Habsburg-imperiumin joukkoja vastaan on hävitty 1849, uupuneet sankarit laskevat miekkansa.) Ja samassa ollaankin keskellä ensimmäistä maailmansotaa.

Tästähän seuraa Trianon. Haa, tästä on ollut kyse koko ajan! Kamera kulkee kartan yllä Pariisin ja Versaillesin kohdalle, ja seuraavassa dramatisoidussa kohtauksessa ollaan sinetöimässä Unkarin kohtaloa.

”Sata vuotta sitten meidät haluttiin pyyhkäistä pois maan pinnalta.” Kerronta palaa nykyaikaan, onnellisen perheen patikkaretken on keskeyttänyt ukkoskuuro, ja perhe kiipeää kallioluolaan pitämään sadetta. ”Ja me odotimme turhaan pelastavaa sotajoukkoa.”

Totisten perheenjäsenten tähyillessä taivaalle se lopulta kirkastuu. ”Kunnes tajusimme, että me itse olemme ne, joita odotimme.” (Perhe kiipeää luolasta auringonvaloon.) ”Meidän vastuumme ulottuu omaa kohtaloamme pitemmälle.” Musiikki jytyyttää taas uljaana, ja sarja droonikuvia esittelee nyky-Unkarin upeita kohteita: Egerin kaupungin historiallinen keskustori, Füzérin historiallinen linna vuoren huipulla… ”Kutsumuksemme on sama kuin tuhat vuotta sitten.” Kassan moottoritietyömaa (Kassahan on nykyistä Slovakiaa, kuvasta ei aivan käy ilmi, onko kyseessä Slovakian puolelle mahtavilla EU-tuilla rakennettava tie vaiko sen jatke Unkarin puolella rajaa), Komáromin silta (Tonavan yli Unkarin ja Slovakian välillä). ”Yhdessä kanssamme elävien kansojen kanssa meidän on tehtävä Karpaattien altaasta suuri.” Nyt näkyvät ilmakuvassa Máréfalvan székely-portit eli romanianunkarilaisen perinteisen kansantaiteen ulkoilmanäyttely nykyisen Romanian puolella. Ja sitten onkin lennetty takaisin Budapestiin, missä parlamenttitalo kylpee ilta-auringossa.

Tällä välin onnellinen perhe on päässyt vuoren huipulle, missä Unkarin lippu hulmuaa tuulessa. ”Tämä on meidän tarinamme. Eikä se päättynyt Mohácsiin, ei Világosiin, eikä Trianoniin.” Nyt puhuu perheen poika: ”Ja miten se jatkuu?” ”Sen kirjoitatte te.” (Tämän näyttäisi sanovan perheen isä, mutta ääni on sama kuin tähän asti isoisällä…) ”Ja jos kirjoitatte sen hyvin, Pyhän Tapanin kruunun kaikki jalokivet alkavat taas loistaa.” Ei riittänyt vuoren huipulla seisova perhe, vaan on todellakin zoomattava Pyhään Kruunuun ja sen huipulla vinossa seisovaan ristiin, ennen kuin lopuksi ilmestyvät kuvaan mustalla taustalla nuo kolme sanaa. Igazság, erő, felemelkedés.

Hurraaisänmaallista tunteennostatusta siis, ja jo tutuksi tullutta kansallisromanttis-mytologisen historianäkemyksen iskostamista kansaan. Unkarilaisilla on ylimaallinen historiallinen tehtävä, he ovat puolustaneet koko Eurooppaa ja kärsineet enemmän kuin ketkään muut, olleet koko ajan häijyjen vihollisten hyökkäysten kohteena, joiden huipentumana oli Trianonin tragedia. Unkarin historia on sankarikuninkaiden ja sotapäällikköjen historiaa, jossa ei ole mitään ämmällistä eikä naurettavaa; pienistä ihmisistä ja ”arjen historiasta”, jota voisi toki romanttisesti sanoa myös arkipäivän sankaruudeksi, ei hiiskahdetakaan. Koko Karpaattien allas kuuluu unkarilaisille, vaikka tätä ei suoraan sanotakaan ja vaikka viimeisiin, nyky-Unkarin ulkopuolisia alueita esitteleviin kuviin on liitetty myönnytys ”yhdessä kanssamme elävien kansojen kanssa”. Make the Carpathian Basin great again.

Ei siis puhuta siitä, miten Pyhän Tapanin kuningaskunta alusta alkaen oli vahvassa liitto- ja riippuvuussuhteessa Saksan keisarikuntaan ja osa oman aikansa kansainvälisiä valtapoliittisia verkostoja. Ei kyseenalaisteta myyttiä Rákóczin vapaustaistelusta koko Unkarin kansaa yhdistävänä isänmaallisena hankkeena (todellisuudessa sekin oli herrojen valtapolitiikkaa, josta tavallinen kansa ei useinkaan paljoa ymmärtänyt). Eikä hiiskahdetakaan siitä, että 1800-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka tämän saman kansallisromanttisen mytologian harhoissa elävä Unkari pyrki väen vängällä tekemään lukuisista vähemmistöistään etnisiä unkarilaisia, sorti slaavien ja romanialaisten kansallisromanttisia emansipaatiopyrkimyksiä ja synnytti katkeruutta, joka suurelta osaltaan johti Trianonin tragediaan. Ei, vaan annetaan perin valheellinen kuva yhtenäisestä kansakunnasta, joka koko ajan on ollut ”samaa verta”, symbolinen perhe.

Tähän elämyspakettiin, joka välillä siirtyy romanttisen seikkailufilmin kuvastosta piinallisen lähelle vanhan amerikkalaisen aamiaismuromainoksen estetiikkaa onnellisena hymyilevine patriarkaalisine perheineen, on – ilmakuvineen, stuntteineen, hevosineen, pukuineen ja digitaaliefekteineen – täytynyt upota melkoisesti rahaa. Eikä pelkästään elokuvaan.

Isoja, hintavia mainoksia on nyt ilmestynyt unkarilaisiin lehtiin, ehkä myös julkisiin tiloihin?

Sivuston ja kuvaston julkaisijana näkyy olevan Alapjogokért Központ, ‘Perusoikeuksien puolesta -keskus’, joka on Unkarin hallitusta lähellä oleva ajatuspaja. Sitä johtaa Miklós Szánthó, koulutukseltaan juristi, sama mies, jonka käsissä on myös hallitukselle uskollinen mediakeskittymä KESMA (Keski-Euroopan lehdistö- ja mediasäätiö). Alkuvuodesta tämä ”keskus” lupasi puolen vuoden tutkimusprojektissaan järjestää konferensseja ja työpajoja sekä kustantaa julkaisuja, joiden teemana on ”tehdä Unkarista jälleen suuri”, ohjenuorana taas ”vilpittömyys, rohkeus ja ylpeys”.

Iskulauseet ovat Trianon-juhlavuoden mittaan hieman muuntuneet ja tehostuneet. On siis tehty koko rahalla romanttista viihdettä koko kansalle. (Koko rahalla? Vai olisiko perinteiseen tyyliin hinnoissa ollut reilusti ilmaa ja tämä osa summasta päätynyt joidenkin sopivien tahojen yksityisiin kukkaroihin?) Syvällisempää kulttuuripoliittista analyysia odotellessa voi todeta ainakin, että poliittinen kitsch elää Unkarissa uutta kukoistuskautta. Ja että ideologinen tähtäin on tukevasti menneisyydessä, ei todellisessa historiassa vaan 1800-luvulla rakennetussa kansallisromanttisessa mytologiassa. Nykyaikaan viittaavista moottoritie- ja siltatyömaista loikataan nopeasti kansatieteelliseen ulkomuseoon ja 1800-luvun lopun tuhatvuotisjuhlien rakennusprojektien leimaamaan Budapestin ydinkeskustaan. Tulevaisuus jää, pikaisesti tokaisten, lastenlasten ”kirjoitettavaksi”. Paljon helpompaa ja hauskempaa on paeta ilmastokriisin, demokratiakriisin ja pandemian uhkien alta kauniiseen satuun pyhästä Tapani-kuninkaasta ja hänen pyhästä kruunustaan.

Ihan oikeasti: Voisitteko kuvitella, että missään Länsi-Euroopan maassa tuotettaisiin julkisella rahalla tai merkittävien poliittisten toimijoiden laskuun (sillä valtapuolue Fidesz tätä ajatuspajaa ilmeisesti rahoittaa, mahdollisesti osaksi myös kansalaisten verovaroin) näin kitschistä propagandapakettia? Edes meidän Perussuomalaisemme eivät kehtaa tosissaan käyttää tämmöistä tyyliä, vaan pahamaineinen ”Ketutushirviö”-vaalimainosvideo piti laatia avoimen sarkastisella otteella ja ”saduksi” etäännyttäen.

Lähiaikoina tullaan varmasti näkemään Unkarin riippumattomassa mediassa ja unkarilaisessa somessa toinen toistaan viiltävämpää kritiikkiä ja parodiaa. Ainakaan Péter Konok ei petä odotuksia. Hänellekin ”voimasta” on ensimmäisenä tullut mieleen Tähtien sodan maailma. Tehkäämme yhdessä galaksista suuri!

Epidemian varjolla

Mistäpä tässä kirjoittaisi ellei koronavirusepidemiasta ja sen torjunnasta. Itävallassa viranomaiset ovat luvanneet, että rajoituksia voidaan vähitellen ruveta löysäämään, koska ne vaikuttavat purevan, mutta mihinkään yleiseen helpotukseen ei vielä ole aihetta. Unkarissa tartuntaluvut ovat suhteellisen alhaiset mutta käyrä nousee jyrkästi, samalla kun julkinen kritiikki kohdistuu liian vähäiseen testaukseen: pelätään, että aivan liian paljon tapauksia jää löytämättä ja tartunta pääsee leviämään.

Samoin kuin Suomessa, myös Unkarissa virus on päässyt leviämään joihinkin vanhainkoteihin. Budapestin ylipormestari Gergely Karácsony syyttää tästä hallituksen terveysviranomaisia ja kriisijohtoa: vaikka kaupunki on jo aikoja sitten pyytänyt, ettei sairaalahoidossa olleita vanhuksia palautettaisi hoivakoteihin ilman koronavirustestiä, sairaalat ovat kieltäytyneet tästä viitaten viralliseen ohjeistukseen, jonka mukaan testi on hyödytön. Onhan nimittäin mahdollista, että vielä ennen sairaalasta lähtöä mutta jo testin ottamisen jälkeen potilas ehtisi saamaan tartunnan. Karácsony ilmoittaa, että Budapest aloittaa nyt hoivakodeissa henkilökunnan ja asukkaiden koronatestaukset ja testitulosten julkistukset. Propagandasotaa käydään siis täysillä suuntaan ja toiseen.

Pääministerin viisaudensanoja Fidesz-puolueen Facebook-sivulta: ”Oppositiolle ei edes kulkutaudin aikaan tule mieleen muuta kuin miten voisi heikentää hallitusta ja miten itse pääsisi valtaan. Tähän mennessä he eivät ole selvinneet edes vanhainkodin hoitamisesta, joten kehottaisin heitä harjaantumaan ja keskittymään niihin asioihin, joista he ovat vastuussa.”

Tietenkin poliittista mynttiä on lyötävä sieltä, missä vain pystytään. Jo aiemmin käsittelemäni vääntö EU-tuesta jatkuu. Riippumaton media muistaa kertoa, miten Brysselin rahahanat ovat jatkuvasti auki (uutinen toissapäivältä: Euroopan komissio hyväksyi Unkarin 50 miljardin forintin (n. 140 miljoonaa euroa) tukiohjelman koronakriisin koettelemille yrityksille), hallituksen mediaimperiumissa taas muistutellaan, että EU:lta ei sinänsä tule yhtään ”ylimääräistä” rahaa, koska budjetti on se mikä on. ”Ylimääräinen” tuki kriisitilanteessa muodostuu käyttöehtojen ja luototuksen löysentämisestä. Nämä budjettiasiat ovat abstrakteja ja mutkikkaita, joten siksi on helpompaa näyttää kuvia Turkista tai Uzbekistanista saapuvista rahtilaatikoista ja selittää, että ”Brysselistä”, toisin kuin turkkilaisilta veljiltämme, ei meille tule mitään apua, vain aiheettomia syytöksiä ja solvauksia, yhyy.

Koronaviruksen yhdistäminen maahanmuuttoon ei viime aikoina ole ollut niin tapetilla, koska niitä Unkarin etelärajan kuuluisalle piikkilanka-aidalle rynnäköiviä valtavia pakolais-, anteeksi, migranttilaumoja ei edelleenkään ole näkynyt (tosin poikkeuksellisen maahanmuuttopaineen johdosta vuonna 2015 voimaan julistettu kriisitila on edelleen voimassa) ja koska selväksi on käynyt, että Unkarissa virusta levittävät aivan tavalliset unkarilaiset. Sitä vastoin näin Trianonin häpeärauhan satavuotismuistovuoden kunniaksikin on pidettävä esillä ylirajaisen kansakunnan ajatusta, eräänlaista piilorevansismia, joka on Orbánin keskeisiä vaalivaltteja. Liitänpä tähän vielä toisenkin propagandakuvan Fidesz-puolueen FB-sivulta. Ulkoministeri Péter Szíjjártó julistaa, otsa vakavassa kurtussa:

”Jokainen unkarilainen on vastuussa jokaisesta unkarilaisesta, siksi järjestämme 600 000 kasvosuojusta, muutamia kymmeniä tuhansia suoja-asuja sekä testejä rajantakaisille unkarilaisyhteisöille.”

Hetkinen, eikö niiden testien pitänyt olla käytännössä hyödyttömiä?

Toisin sanoen: koronapandemian aikaankin Unkarin vallanpitäjät keskittyvät valtansa lujittamiseen. Muutamia avainkohtia tiivistää tässäkin blogissa monesti mainittu historiantutkija Krisztián Ungváry itävaltalaisessa Die Presse -lehdessä ilmestyneessä vastineessaan valtiosihteeri Vince Szalay-Bobrovniczkyn kirjoitukseen. (Suomennos täällä.) Jotenkin erityisen huolestuttavalta tuntuu Ungváryn syytöksistä viimeinen: hallitus käyttää koronapandemiaa hyväkseen rajoittaakseen lehdistön vapautta. Tätähän Unkarin tuoreen poikkeuslain (”diktatuurilaki”) arvostelijat ovat korostaneet: lakiin sisältyvä ”huhujen levittämisen” kieltopykälä on sekä koronaviruksen vastaisten toimien kannalta merkityksetön että riittävän hämärä mahdollistaakseen kaikenlaisen kritiikin tukahduttamisen.

Tästä puolestaan näin äskettäin somesyötteessäni huolestuttavan esimerkin.  Hallitusta lähellä oleva ajatuspaja Századvég on ruvennut julkaisemaan jonkinlaista ”valeuutistenvalvontapalstaa”. Taulukossa listataan otsikolla ”Valeuutinen / Pelon lietsontaan soveltuva, harhaanjohtava väite” otteita mediasta ja somesta. Esimerkiksi näin:

• Perustuslakiasiantuntija László Majtényi arvosteli Unkarin poikkeuslakia hvg.hu-sivustolla väittäen, että laki merkitsee ”vapauden rajoittamista rankemmin kuin koskaan ennen on esitetty”.
• Index-uutissivusto kertoi 19.3. (!), että suurimmalla osalla perhelääkäreistä ei ole koronavirustartunnalta suojelevia varusteita eikä tietoa siitä, mistä hengityssuojaimia voisi saada.
• Valaszonline.hu-sivuston mukaan Viktor Orbánille ei kelvannut kolmen kuukauden poikkeusvaltuutus (tämmöiseen poikkeuslakiin olisi suostunut oppositiokin), vaan hän halusi äärettömiin kestävät valtuudet. Suunnilleen samaa ovat kirjoittaneet monet muutkin riippumattomat viestimet ja oppositiopuolueiden edustajat. (Tähän Századvég vastaa, kuten muutkin Unkarin hallituksen puolestapuhujat, että nykyisen poikkeustilan voi parlamentti lopettaa milloin vain. Ongelma on vain se, että (a) hallitus ei ole velvollinen tätä parlamentilta kysymään, (b) parlamentti nykyisellään on täysin hallituspuolueen superenemmistön pyöritettävissä.)
• Oppositiomeppi Katalin Cseh oli Facebook-sivullaan arvostellut Unkarin liikkumisrajoitusten löysyyttä muistuttaen (ilmeisesti hieman liioitellen), että ”Ranskassa on sallittu vain koiran ulkoiluttaminen”.
• Magyar Hang -lehti kirjoitti, että poikkeuslain myötä ”Viktor Orbán on saanut rajattomat valtuudet”.
• Oppositiopoliitikko Bernadett Szél kysyi Facebook-sivullaan, miksi Unkari kehutusta talouskasvustaan huolimatta ei suojele työpaikkoja eikä takaa työntekijöille riittävää elantoa.
• Taloustieteilijä Zoltán Pogátsa arveli, että virallisesta optimismista huolimatta talouskasvua ei tänä vuonna ole odotettavissa, päinvastoin kehitys voi olla negatiivinen.

Toisin sanoen: Unkarin hallituksen ja sen toimien arvosteleminen on vaarallisten valeuutisten levittämistä, josta poikkeuslain mukaan voi seurata jopa viiden vuoden vankeustuomio. Se, että hallitusta lähellä oleva taho on rakentanut tämmöisen virtuaalihäpeäpaalun, jossa ”vaarantaminen”, ”valehtelu” ja ”kritiikki” niputetaan yhteen, on lievästi sanoen huolestuttavaa.

***

Loppukevennys: Unkarissa pääsiäismaanantain perinteisiin kuuluu locsolkodás, kastelu, jonkinlainen vanhan hedelmällisyysrituaalin jäänne. Ennen vanhaan maaseudulla miehet kaatoivat (nuorten) naisten niskaan ämpärikaupalla vettä tai heittivät koko tytön juottokaukaloon, kaupunkikulttuurissa tämä on muuttunut hajuveden roiskutteluksi. Kastelua voidaan säestää mukamaskohteliailla värssyillä, joissa esimerkiksi naista verrataan kuihtumassa olevaan kukkaan, vaikkapa näin:

Zöld erdőben jártam,
kék ibolyát láttam.
El akart hervadni –
szabad-e locsolni?

‘Vihreässä metsässä kuljin,
sinisen orvokin näin.
Se tuumasi kuihtua,
saako kastella?’

Vitsiuutissivusto Hírcsárda, jolla on viime vuosina ollut kova työ pysyä todellisuuden perässä, tarjoilee taas vaihtoehtoisia kasteluvärssyjä.

‘Vihreässä metsässä kuljin,
kasvoilla hengityssuojain,
sadan metrin päästä
katsoin orvokeita.’

‘Vihreässä metsässä kuljin –
ei helvetti!’

‘Vihreässä metsässä kuljin,
montakin sääntöä rikoin,
siitä suuttui Ceci [kriisihallinnon korkein lääkintöviranomainen, Cecília Müller],
Orbán, saako silti kastella?’

‘Olen pieni lääkäripoika,
parantelen potilaita,
yksi niistä tuumasi kuihtua,
kuulemma siitä pitää syyttää Sorosta.’

Hupaisimman ajankohtaisen kasteluvärssyn näin silti tuttavani Facebook-seinällä. Kun kaikki muukin siirtyy virtuaalisesti verkkoon, niin myös ylempänä siteeratun kaikkein tunnetuimman kastelurunon viimeisessä säkeessä on yhdysmerkkiä siirretty. Alkuperäisestä kysymyksestä szabad-e locsolni? ‘saako kastella?’, missä -e on kysymysliite (samanlainen kuin suomen -ko, tosin unkarissa suorat kyllä/ei-kysymykset useimmin ilmaistaan pelkällä intonaatiolla) saadaan näin szabad e-locsolni? ‘saako e-kastella?’.

Tyhmistymisen kierre?

Vaaleja pukkaa taas sekä Itävallassa että Unkarissa. Itävallassahan hallitus kaatui Ibiza-videoskandaaliin jo kesällä, ja entisen korkeimman oikeuden tuomarin Brigitte Bierleinin luotsaama virkamieshallitus (joukossa myös yksi suomalainen, nimittäin suomalaissyntyinen opetusministeri Iris Rauskala) on erittäin matalalla profiililla ja vähin äänin luotsannut maata kohti uusia parlamenttivaaleja, joita ei voitu ruveta järjestämään ennen kuin kansa palaisi kesälomilta. Nyt vaalit ovat edessä 29. syyskuuta, ja tähänastiset gallupit lupailevat varsin yksiselitteisiä tuloksia. Konservatiivipuolue ÖVP on selkeässä johdossa, joten nuoren, siloposkisen Sebastian Kurzin paluuta liittokansleriksi ei enää luultavasti voisi estää kuin jokin uusi järisyttävä skandaali. Ns. Shreddergate jo kuivui kokoon: Ibiza-skandaalin jälkeen entisen liittokanslerin someavustaja salakuljetti kanslerinvirastosta viisi tulostimen kiintolevyä ja toimitti ne silppuriin, mikä sai poliittiset vastustajat ounastelemaan jonkinlaista likaista peliä, kenties jopa Ibiza-skandaaliin johtavia yhteyksiä. Tutkimuksissa ei ilmeisesti kuitenkaan ole onnistuttu löytämään mitään raskauttavaa, vaikka somessa muistilevyjen silppuamisesta jonkin aikaa huumoria heruteltiinkin.

Kontrast.at-sivuston meemivalikoimasta.

Hieman tiukemmat kisat käydään kakkos- ja kolmossijasta: oikeistopopulistien FPÖ uuden ja ryvettymättömämmän johtajansa, taannoisen presidenttiehdokkaan Norbert Hoferin johdolla on toistaiseksi kannatusmittauksissa sosiaalidemokraatteja jonkin verran jäljessä, mutta kaikenlaista voi toki vielä tapahtua. Suurten puolueiden jäljessä rymistelee kaksi haastajaa. Vihreät, jotka viime vaaleissa kokivat murskatappion ja putosivat parlamentista, saattavat hyvinkin tehdä komean comebackin (ja onnistuessaan myös viedä äänestäjiä demareilta, mikä tuo peliin lisää jännitystä). Niille taas, jotka vieroksuvat perinteisiä valtapuolueita eivätkä tykkää rasismista, pöhköpopulismista tai korruptiosta mutta eivät myöskään osaa samastua perinteiseen kukkahattu-vihervasemmistolaisuuteen, tarjoaa uuden ja jännittävän mutta sisäsiistin vaihtoehdon vuonna 2012 perustettu keskustaliberaali NEOS.

Unkarissa puolestaan pidetään lokakuun 13:ntena kunnallisvaalit. Nythän Unkarin viimeaikaiset vaalit ovat olleet hallituskoalition suorastaan masentavan yksitoikkoista sooloilua. Tämä on johtunut osaksi siitä, että oppositiopuolueet ovat kohta kymmenen vuoden ajan keskittyneet riitelemään keskenään, mutta toki myös vaaleissa itsessään ja varsinkin vaalimainonnassa – jossa valtapuolueen mediamonopolin ansiosta ei oppositiopuolueilla ole paljon mahdollisuuksia ollut – on ollut kaikenlaista hieman kyseenalaista. Nyt näyttää siltä, kuin joillakin paikkakunnilla oppositiopuolueet olisivat todellakin onnistumassa yhdistämään voimansa yhteisen vastaehdokkaan taakse, hieman samaan tapaan kuin jo viime vuonna Hódmezővásárhelyn pormestarinvaaleissa sitoutumaton Péter Márki-Zay näytti Fidekszen vaalikoneistolle taivaan merkit. Avainasemassa ovat kaupungit. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla Fidesz-puolueen valta on enimmäkseen rikkumaton, on jopa paikkakuntia, joilla oppositiolla ei edes ole pormestariehdokasta. Mutta esimerkiksi Budapestissa käydään kaupunginosa kaupunginosalta tiukkaa taistelua, ja jopa ylipormestari István Tarlósin valta on uhattuna.

Valtapuolueen vaalipropagandakoneisto jauhaakin jo täysillä, ja vaalitaisteluun haetaan tukea myös korkeammalta taholta. Oppositiomediassa on viime päivinä kerrottu papeista, jotka antavat seurakuntalaisilleen yksiselitteisiä ohjeita siitä, mille puolueelle tai ehdokkaalle ääni on annettava. Elokuussa järjestetyssä mutta vasta äskettäin mediaan levinneessä reformoidun kirkon konferenssissa Balatonszárszón kaupungissa itse parlamentin puhemies László Kövér käytti mieleenpainuvan puheenvuoron, jossa pohdiskeli, voiko kristitty ihminen äänestää sellaista puoluetta, joka periaatteissaan tai käytännössään kiistää ”kristinuskon periaatteet ja niiden käytännön seuraukset”. Eipä tietenkään. Torstaina puolestaan Budapestin Józsefvárosin katolisen seurakunnan kirkkoherra osoitti ymmärtävänsä, mistä on kysymys, ja lähti omalla nimellään ja kuvallaan kampanjoimaan somessa Józsefvárosin tämänhetkisen fideszläisen pormestarin puolesta.

Tietenkin myös oikeistopopulistien tärkeintä ja melkein ainoaa propagandavalttia lyödään pöytään minkä vain ehditään: MAAHANMUUTTO! Eilen Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän tiedottaja János Halász ilmoitti lehdistölle, että

”lähestyvissä pormestarinvaaleissa panokset ovat erityisen korkeat myös siksi, että opposition pormestarit asuttaisivat tänne maahanmuuttajia.”

Sillä, poikkeuksetta, ”koko oppositio on maahanmuuttomielistä” (bevándorláspárti). 

Tätähän on kuultu jo monesti ennenkin. Kun Brysselissä kovistellaan Unkaria korruptiosta, ihmisoikeusrikkomuksista, median tai oikeuslaitoksen riippumattomuuden tuhoamisesta tai kansalaisjärjestöjen hätyyttämisestä, ainakin kotimaiselle yleisölle tarjottu selitys on aina sama: Unkari parkaa kiusataan, koska se ei suostu avaamaan rajojaan ja päästämään aidan takana vaanivaa, allahu akbaria huutavien terroristien ja raiskaajien laumaa tuhoamaan sen eurooppalaisia arvoja. (Sillä maahanmuuttopolitiikassahan ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: rajat kiinni tai tervetuloa jihadistit.) Tätä selitystä yritti myös Twitterissä oikeusministeri Judit Varga joutuessaan EU:n kuultavaksi: taas meitä ollaan panemassa häpeäpaaluun, koska torjumme massamaahanmuuton. Hollantilainen liberaalimeppi Sophie in ’t Veld iski välittömästi takaisin: ”Teitä ei olla panemassa häpeäpaaluun massamaahanmuuton torjumisen takia vaan siksi, että loukkaatte ihmisoikeuksia, tuhoatte oikeusvaltion ettekä noudata EU:n lakia. Älkää esittäkö marttyyria!”

You are not put “on pillory” for rejecting mass immigration, but for violating human rights, destroying the rule of law and non compliance with EU law. Don’t play the martyr.

— Sophie in 't Veld (@SophieintVeld) September 16, 2019

Käsittämättömin vaalikampanjan pohjanoteeraus nähtiin kuitenkin hallituksen äänitorveksi muuttuneen uutissivusto Origon sivuilla. Siellä on jo jonkin aikaa lyöty Budapestin ylipormestariksi pyrkivää Párbeszéd Magyarországért (‘Dialogi Unkarin puolesta’) -puolueen Gergely Karácsonya kuin vierasta sikaa. Uutisjutuissa toistuu epiteetti alkalmatlan, ‘kelvoton’. Karácsony ei vain (tietenkin!) täyttäisi Budapestia niillä pahoilla migranteilla, hän myös välttelee poliittisten vastustajiensa kohtaamista, kirjoittaa ”Budapestin” vahingossa ”Budapet” (kamalaa!), ”eikä edes tunne Unkarin maantiedettä”: hän käyttää Budapestin jalkapallostadionprojekteja vastustavassa postauksessaan kuvaa pääministeri Orbánin kotikylän Felcsútin legendaarisesta Pancho Arénasta. Ilmiselvästi kelvoton pormestariksi siis.

Tämän toimintalinjan jonkinasteinen huipentuma nähtiin Origo-sivustolla eilen. Innokas, nimetön toimittaja otsikoi: ”György Karácsony on kelvoton jopa julistetta laatimaan.” Nimittäin: Karácsonyn vaalijulisteessa näkyy hänen kasvoissaan silmän vieressä ikään kuin reikä.

Siis jos vaalijulisteen valokuvassa on kuvankäsittelijän tai valokuvaajan tekemä virhe, se todistaa ehdokkaan kelvottomuutta tehtäväänsä? Odotetaanko poliitikoilta yleensä, että he omakätisesti editoivat, taittavat, photoshoppaavat ja värimäärittelevät vaalijulisteidensa kuvat? Kaiken lisäksi tämä ”reikä” ei ole mikään graafikon moka vaan aivan normaali valon taittumisesta silmälasin linssissä johtuva ilmiö. Sama efekti näkyy monien muiden miinuslaseja käyttävien poliitikkojen valokuvissa, myös hallituspuolueen edustajien. Someen onkin jo ilmestynyt vitsikampanja ”Miljoona ihmistä Karácsonyn ja kumppanien päässä olevien reikien täyttämisen puolesta”.

Kuvissa reikä kasvoissaan Karácsonyn lisäksi Fidesz-poliitikot Lajos Kósa ja Gergely Gulyás.

Origo-sivuston Facebook-seinällä lukijoilta sataa armotonta palautetta. Nimetöntä toimittajaa kehotetaan palaamaan peruskoulun fysiikan oppimäärän ääreen ja selvittämään itselleen, mitä se valon taittuminen taas tarkoittikaan. Unkarin kielen runsasta haukkumasana- ja herjavarantoa käytetään antaumuksella. Mutta ainakaan ensi lukemalta ei monikaan kommentoija pääse tätä pitemmälle. Kuitenkin kysymys on paljon isommasta asiasta kuin siitä, onko poliitikon kasvoissa näkyvä reikä silmälasien linssin, kuvatoimittajan vai poliitikon itsensä syytä.

Unkarin poliittisesta julkisuudesta kirjoittavat ovat jo vuosikausia, itse asiassa jo ennen Orbánin valtaannousua yhdeksän vuotta sitten, jatkuvasti valitelleet ilmapiirin tulehtumista, keskustelun kiertymistä riitelyksi, solvauksiksi ja vihapuheeksi. Poliittiset kiistat ovat Unkarissa jo pitkään katkoneet ystävyyssuhteita ja rikkoneet sukulaisten ja naapurusten välejä. Eikä yleistä katkeruutta ja vihanpitoa suinkaan lievitä se, miten vallanpitäjät suorastaan lietsovat ennakkoluuloja, vihaa ja pelkoa. Mutta vähemmän on puhuttu ilmiön toisesta puolesta: tyhmistymisen kierteestä.

Sillä silmäänpistävintähän tässä propagandassa on, sanotaan se nyt lopultakin suoraan, sen tyhmyys. Silmälasinlinssin synnyttämän reikäefektin nokkiminen tuo mieleen jonkin ala-asteen koulukiusaajan tempauksen: mikä hyvänsä yksityiskohta kiusatuksi valitun ulkonäössä tai toiminnassa kelpaa huutelemisen aiheeksi. Kukaan ei kysy, miten valokuvassa näkyvä ”reikä” tekisi kuvan esittämästä henkilöstä kelvottoman Budapestin ylipormestariksi, eikä varsinkaan, mitä järkeä tässä kaikessa on. Aivan niin kuin kukaan ei puutu valtapuolueen propagandan väitteiden järjettömyyteen. Juuri kukaan ei kysy, miksi ihmeessä Brysseli haluaisi täyttää Euroopan ja varsinkin Unkarin rikollisilla ja terroristeilla. Niin joo, koska Soros käskee. Ja miksi Soros näin tekisi? Koska Soros on se James Bond -elokuvien superkonna, joka salaisesta tukikohdastaan käsin tavoittelee maailmanherruutta.

Ihan oikeasti, eikö kukaan voisi pyytää ihmisiä rauhoittumaan, hengittämään syvään ja ihan kaikessa rauhassa itsekseen miettimään, mitä järkeä on propagandassa, joka kohtelee aikuisia ihmisiä kuin kymmenvuotiaita? Ilmeisesti ei voi. Sillä tyhmyys on vihan, rasismin ja muukalaiskammon välttämätön kääntöpuoli: rauhallinen harkinta ja ymmärrys ihmiselämän ja todellisuuden monimutkaisuudesta tekisi simppelin vihapropagandan mahdottomaksi. Toisaalta taas tyhmyys tarjoaa vastapuolelle liian helppoja valemaaleja. Vitsitempausten ja meemien tehtailu esimerkiksi reikäpäisten poliitikkojen reikien täyttämisestä on hauskaa ja terapeuttista, mutta sekin vie osaltaan aikaa, energiaa ja julkisuutta esimerkiksi keskustelulta, jossa voitaisiin oikeasti pohtia, kuka on pätevä Budapestin ylipormestariksi ja miksi.

Hän työntää kätensä taskuumme ja syö meidän laskuumme

Jo opiskeluajoiltani muistan (olisikohan ollut Debrecenin legendaarisilla kesäyliopistokursseilla?), miten unkarilainen opettaja ääni kunnioituksesta värähtäen kuvaili meille muutamia kulinarismin temppeleitä, joiden tunteminen kuuluu unkarilaiseen yleissivistykseen. Oli Budapestissa nykyinen Gerbeaud-konditoria, joka silloin kantoi sosialisminaikaista Vörösmarty-nimeä (vörös tarkoittaa ‘punaista’, mutta – tämäkin meille selitettiin sormi pystyssä – Vörösmarty ei mitenkään liittynyt aatteeseen vaan oli sen romanttisen runoilijan nimi, jonka mukaan nimetyllä aukiolla Gerbeaud-konditoria sijaitsee). Ja oli ravintola Gundel, jossa en ole koskaan käynyt mutta joka ilmeisesti on jonkinlainen unkarilaisen paremman väen ruokakulttuurin non plus ultra. Ravintola on toiminut samalla paikalla Budapestin Városliget-puiston laidalla vuodesta 1894, nykyisellä nimellään vuodesta 1910, jolloin se siirtyi kuuluisan Gundel-gourmetkokkisuvun haltuun. Gundel-ravintolassa ovat syntyneet sekä somlói galuska, eräänlainen pappilan hätävaran fiinimpi ja suklaisempi versio, että nykyäänkin Gundel-palacsintana tunnettu pähkinöillä, rusinoilla ynnä muilla herkuilla täytetty suklaakastikkeinen ohukainen. Se on Budapestin fiineimpiä, kauneimpia ja kalleimpia luksuspaikkoja, jonne maksukykyiset turistit edelleenkin viedään. Näinä päivinä Gundel-ravintola on pompannut unkarilaiseen julkisuuteen aivan uudessa yhteydessä.

Hallituskriittiset viestimet ovat pitkään arvostelleet pääministerin kanslian ja muutamien muiden valtion virastojen muuttoa Budan linnakortteliin ja etenkin tämän edellyttämän suurremontti- ja jälleenrakennusprojektin huikeita kustannuksia. Hallituksen taholta taas on korostettu, että uusien toimitilojen sisustus on ”puritaanisen”  yksinkertainen. Index-sivuston Urbanista-blogin artikkelin upeat kuvat kuitenkin osoittavat, että jos kultaa ja barokkikrumeluureja onkin entisen karmeliittaluostarin tiloissa vältetty, tämä ”puritaanisuus” (johon on kuulunut perusteellisia rakennemuutoksia kuten näköalaparveke huikaisevine näkymineen sekä kokonainen uusi sivurakennus) on silti maksanut sievoisia summia. Mielenkiintoista keskustelua on käyty myös luostarirakennuksen päätykulmaan tömäytetystä arkkienkeli Mikaelin ja lohikäärmeen apokalyptista taistelua esittävästä veistoksesta, jonka tulkintaan antaa säväyksensä se, että Viktor Orbánin toinen etunimi on Mihály. (Löysin Facebookista mielenkiintoisen tarinan vuodelta 2005: vuoden 2006 vaalien alla Viktor Orbán oli uskontoa ja politiikkaa käsittelevässä keskustelutilaisuudessa kommentoinut kastenimiään ja todennut kryptisesti, että tämän ”nöyryyttä vailla olevan” etunimen (victor ‘voittaja’) ja Mihály-nimen yhdistelmä ei oikeastaan ole lainkaan hullumpi, mihin tilaisuudessa läsnä ollut myöhempi ministeri, reformoitu pappi Zoltán Balog oli hurskaan maireasti lausunut: ”Sinä ajattelet voittoisaa arkkienkeli Mikaelia…”)

Eilen hvg.hu sitten paljasti, että uusissa tiloissa toimivan henkilöstöruokalan antimet tulevat Gundel-ravintolasta. Lehden tietojen mukaan ravintola oli voittanut tarjouskilpailun ja saanut siten oikeuden toimia, hm, hovihankkijana. Tähän pääministerin kanslia oitis reagoi toimittamalla lehdelle valokuvia pääministerin ja kansliaministeri Gergely Gulyásin vaatimattoman näköisestä työlounaasta uudessa ruokalassa sekä päivän ruokalistasta hintoineen.

Kuva tietenkin nostatti kaikenlaista ilkeää pohdintaa pääministerin yhä turpeammaksi käyvästä olemuksesta (lääkityksen sivuvaikutuksia?) sekä hänen käytöstavoistaan: Orbánin perinteisen huonosti istuvien pukujen ja jatkuvan käsi taskussa patsastelun lisäksi ympäri somea on nyt kommentoitu hänen taitamattomuuttaan ruokailuvälineiden käytössä, veitsikin on kädessä väärinpäin. Mutta vielä onnettomammaksi vedoksi osoittautui ruokalistan julkistaminen. Hinnat, joilla pääministerin elämäntavan ”puritaanisuutta” ilmeisesti yritettiin todistaa, ovat nimittäin noin kymmenesosa siitä, mitä Gundel-ravintolan normaalit asiakkaat joutuvat maksamaan. Eilinen kahden ruokalajin lounasmenyy, joko savusiansorkka-papukeitto ja kaali-pastavuoka tai caesar-salaatti ja paistettu kalkkunanrinta, irtoaa 850 forintilla eli tämänhetkisen valuuttakurssin mukaan 2,64 eurolla. Jossakin joku on nyt saanut todella pontevat tukiaiset.

Verkossa vyöryy nyt kansan viha ja katkeruus kohti Gundel-ravintolaa. Tämä vyöry on tavoittanut myös Googlen. Ainakin vielä äsken Google Mapsista löytyi tämänkaltaisia ravintola-arvioita:

”Tiedustelisin kouluaterioista. Lapseni ovat tyytymättömiä tämänhetkiseen ateriapalveluun ja ilmaisevat tämän jättämällä ruokansa syömättä. Tämä tulee kovin kalliiksi. Olen kuullut, että Teiltä olisi paljon huokeampaan hintaan saatavissa terveellistä ja maukasta ruokaa, jonka lapseni myös suostuisivat syömään. Jos tämä onnistuu, vaikkapa koko koulu voisi tilata ateriat Teiltä. Luotan pääministerimme makuun ja myös siihen, että kansan poikana hän vieroksuu turhaa tuhlausta, kuten pääministerin kanslian ruokalistan hinnoistakin näkyy. Maksun voisin suorittaa online-ateriamaksujärjestelmän välityksellä, 36 kuukauden maksuajalla eli siihen mennessä, kun ylityökorvaukseni saapuvat.”

”Arvoisa Gundel! Tahtoisin yllättää vähäosaiset oppilaani oivalla illallisella. Koska opettajana en ole kovin varakas, tulisimme teille. Valintamme perusteet: loistava keittiö, erinomaiset raaka-aineet ja valikoima sekä omankin maksukykyni rajoihin mahtuva 850 forintin menyyhinta. Varaisimme siis pöydät 468 koululaiselle ja 53-henkiselle opettajakunnalle. Toivomme, että ravintolasalin somistukseen sisällytettäisiin tekstit ”Pedagogin urakehitysmalli” sekä ”Meillä ei ole nälkää näkeviä lapsia”.”

Myös Facebook-ryhmä Beteg voltam és meglátogattatok (‘Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa’, Matt. 25: 36), joka pyrkii korjaamaan Unkarin terveydenhuoltojärjestelmän epäkohtia, on ottanut yhteyttä Gundel-ravintolaan tiedustellen, voisiko näin edullisilla hinnoilla toimittaa aterioita sairaaloihin. Lääkäri- ja hoitajapulan ja hygieniaongelmien ohella sairaaloiden surkea ruoka on Unkarissa jatkuva julkisen keskustelun aihe, ilmeisesti ei ole ollenkaan tavatonta, että omaiset toimittavat potilaille kunnon evästä sairaalan syömäkelvottomien sörssöjen sijaan (sen lisäksi, että joissain sairaaloissa potilaiden on tuotava mukanaan myös liinavaatteet, hygieniatarpeet, reseptittömät särkylääkkeet ja sidetarvikkeet sekä tietenkin rahaa lääkärien ja hoitajien lahjomiseen).

Kansan viha ja harmi kasvaa ja etsii yhä uusia purkautumisteitä, olkoon varaventtiilinä sitten hienostoravintolan Google-palautekanavalla piruileminen tai luova O1G-lyhenteen (Orbán egy geci, käännetään se nyt vaikkapa ‘Orbán on runkku’) käyttö. Edellisessä blogauksessani esiteltyä lumeen tallaamista on harrastettu muidenkin sääkameroiden edessä, ja uusi Facebook-ryhmä ”Ó, egy gödör!” (‘Oo, kuoppa!’) puolestaan kehottaa aivan viattomasti kansalaisia avustamaan tieverkon kunnossapidossa – tienpäällysteiden huono kunto ja kuoppaisuus on sekin Unkarin hallituksen arvostelijoiden suosikkiaiheita.

 

”Oo, kuoppa! O1G. Kun kohtaat kuopan tiessä, merkitse se selkeästi ja lisää viereen lyhenne 1G (egy gödör, kuoppa)! Huomaavaisuudellasi voit vähentää onnettomuusriskiä ja helpottaa teiden kunnossapitäjien työtä. O1G: Fiksu merkintä, nopea korjaus!”

Voimatonta piruilua ehkä – koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee, näin ilmeisesti ajattelevat Orbán ja hänen työtoverinsa ja luottavat Orbánin fanaattisen kannattajajoukon uskolliseen tukeen, kansan kommunismikammoon ja muukalaisvihaan sekä kansainvälisellä Soros-salaliitolla pelotteluun. Ynnä siihen, että poliittinen oppositio on edelleenkin hajallaan ja voimaton. Gundel-ravintolan tapaus oli kuitenkin paha mainosmoka, kenties jopa kohtalokas.

Suomestahan muistamme sen skandaalin, jonka Oiva Lohtanderin tähdittämä ja nopeasti hyllytetty SAK:n TV-mainos vuoden 2007 vaalien alla nostatti. Paksu ponssari ylellisen ruokapöydän ääressä, jonka vihjataan olevan katettu ”meidän” varoillamme, on suorastaan sietämättömän väkevä propagandakuva, jolla on helppo synnyttää primitiivistä raivoa. Etenkin maassa, jossa kolmasosa lapsista elää köyhyydessä ja kaikkein huono-osaisimpia lapsia ja lapsiperheitä tukemaan tarkoitetut yhteiskunnan turvajärjestelmät kärsivät katastrofaalisesta resurssipulasta (kertoo juuri uutissyötteeseeni tipahtanut sosiologi Mária Herczogin haastattelu). Tai jossa viime syyskuun ensimmäisten syyskylmien ja vuodenvaihteen välillä on jo 59 ihmistä paleltunut hengiltä. Näistä suurin osa menehtyi joko omaan lämmittämättömään asuntoonsa tai sitten ambulanssiin tai sairaalaan, koska apu oli ehtinyt paikalle liian myöhään.

Huutava kontrasti kasvavan huono-osaisuuden ja huipputason kleptokraattien yhä ylellisemmän elämäntavan välillä kasvattaa kansan vihaa. Jos tällä vihalla ei ole järkevää poliittista purkautumistietä, tilanne saattaa vielä karata käsistä, semminkin kun vallanpitäjätkin ovat salaliittoteorioilla, muukalaisviha- ja pelottelupropagandalla vieneet julkisen keskustelun melkoiselle tunnekuohulinjalle. Olen tähän asti suhtautunut hieman epäillen niihin unkarilaisten tuttavieni väitteisiin, että ”tässä vielä veri virtaa ennen kuin tämä järjestelmä kaatuu”, mutta nyt minua alkaa vähitellen oikeasti pelottaa.

Tyylistään te heidät tunnette

A stílus maga az ember ‘tyyli on ihminen itse’ on lausahdus, joka tähän asti on osunut silmääni vain unkarinkielisistä teksteistä. Sen alkuperä on kylläkin Ranskassa: näin (Le style est l’homme même) lausui paremmin luonnontieteilijänä tunnettu Georges-Louis Leclerc, Buffonin kreivi (1707–1788). Tätä lausahdusta mietin taas muutamien viimeaikaisten Unkarin-uutisten valossa.

Olen ennenkin tässä blogissa ihmetellyt kitschiä ja myös sen poliittisia käyttötapoja. Populistisella ”taiteella”, joka muotoillaan vetoamaan sekä tunteisiin että mahdollisimman naiiveihin ja suoraviivaisiin käsityksiin siitä, mikä on kaunista ja hyvää, on maailman sivu pönkitetty diktatuureja, Natsi-Saksasta Pohjois-Koreaan. Poliittinen kitsch palvelee propagandaa puhuttelemalla niitä syviä rivejä, joiden estetiikassa kuva kasteisesta ruususta tulee vain kauniimmaksi, kun siihen lisätään kultahileitä, ja sankaripatsaasta tekee sankaripatsaan se, että sankarilla on miekka kädessä ja alla takajaloilleen nouseva ratsu, kaikki tämä mieluiten kullattuna. Mutta samalla poliittinen kitsch antaa merkin niille nenäänsä nyrpisteleville hienostelijoille, jotka tykkäisivät enemmän jostain nonfiguratiivisemmasta tai ”vaikeammasta”: älkää yrittäkökään, täällä määräämme me, ja kaunista on se, mistä me ja meidän kaverit tykätään. Jokin tällainen tulee väistämättä mieleen, kun lukee 444.hu-sivuston juttua ”visuaalisen terrorin” ilmentymästä, joka äskettäin pystytettiin Budapestin menevimmän keskustan ns. Biletyskortteliin (Bulinegyed), Madách térille, keskelle yhtä kaupungin arkkitehtonisesti hienoimmista klassis-moderneista rakennuskomplekseista:

Kuvanveistäjä Mária R. Törleyn luomus esittää Sisiä (nimi on aiemmin tullut monista viihdekulttuurituotteista tunnetuksi muodossa Sissi) eli Itävallan keisarinnaa ja Unkarin kuningatarta Elisabetia. Sisillä oli aikoinaan erityinen Unkari-suhde: hän viihtyi Unkarissa, piti unkarilaisista ja opiskeli unkarin kieltäkin. Nykyäänkin Unkarissa on runsaasti niitä, joita keisarinna Elisabetin romanttisen hahmon ympärille kehrätty viihdekultti ihastuttaa. Kaupunginosa, johon patsas nyt tömäytettiin, on jo vuonna 1882 saanut Elisabetin kunniaksi nimekseen Erzsébetváros. Siitä huolimatta uutisesta ei selvinnyt, miksi tämä esine, joka ”paremmin sopisi 20 sentin korkuisena pitsiliinalle telkkarin päälle”, on pitänyt pystyttää juuri nyt ja juuri tuohon paikkaan, ja onko sen tarkoitus ilmaista muuta kuin päättäjien röyhkeyttä.

***

Toinen taideuutinen liittyy elokuvan maailmaan. Tässä blogissa on ennenkin ollut puhetta Andy (Andrew G.) Vajnasta, unkarilaissyntyisestä Hollywood-tuottajasta (Ramboa ja Terminaattoria sun muuta), jonka Orbánin hallinto nosti jonkinlaiseksi elokuvakomissaariksi. Siinä sivussa Vajna on pöyhistynyt kunnon oligarkiksi myös valtion tukeman kasinomonopolinsa avulla. Mutta – kuten kirjoittaa hvg.hu-sivustolla Árpád W. Tóta – ”vallankumous syö lopulta myös kultahamsterinsa”. Viime aikoina julkisuudessa on näkynyt yhä enemmän merkkejä Vajnan joutumisesta epäsuosioon. Tóta käyttää jutussaan kielikuvaa, joka on Unkarissa hyvin tavallinen mutta jonka suomalaisistakin ehkä muistavat ne, jotka ovat lukeneet Mika Waltarin historiallisen tiiliskiven Mikael Hakim. Siinä kerrotaan, miten Turkin sulttaanin epäsuosioon joutuneille ylimyksille lähetettiin silkkiköysi merkiksi siitä, että näiden tulisi ymmärtää yskä ja pikimmiten hirttäytyä vähin äänin, ettei heitä tarvitse julkisesti teloittaa. Nyt on ilmeisesti silkkiköysi lähetetty myös Andy Vajnalle.

Syynä siihen, että Vajnaa entistä tiukemmin arvostellaan hallituksen valvomilla media- ja somekanavilla, Pesti srácok -sivustosta vanhan kunnon törkytuutti Zsolt Bayerin blogiin, on periaatteessa uusi historiallinen elokuva, jota Vajnan hallitsema Unkarin elokuvasäätiö rahoittaa. Az utolsó bástya (‘Viimeinen linnake’) -nimisen elokuvan aiheena on Nándorfehérvárin (kuten sitä unkarilaiset kutsuivat) eli Belgradin taistelu vuonna 1456. Tuolloin unkarilaiset János Hunyadin (sittemmin tarunomaisen Matias-kuninkaan isän) johdolla voittivat sulttaani Mehmed II:n joukot ja äskettäistä Konstantinopolin kukistumista vielä kauhisteleva kristitty Eurooppa sai hetken huokaista helpotuksesta. Ollaan siis Unkarin kuningaskunnan historian loistokkaimmissa vaiheissa, mutta silti elokuva ei arvostelijoilleen ole riittävän kristillis-kansallismielinen. Turkkilaiset kuvataan inhimillisinä olentoina, joissa on sympaattisiakin piirteitä, unkarilaisten puolella taistelee muitakin kansallisuuksia, eikä tarina ilmeisesti muutenkaan sovi tuttuihin muotteihin.

Tótan mukaan Vajnan ongelmana oikeasti on kuitenkin se, että hän ei ole tuottanut pelkkää kitschiä. Hänen aikanaan Unkarin elokuvasäätiö on onnistunut edelleen saattamaan maailmaan hyviä elokuvia, Oscar-tasoa myöten. Vajnan väitetään myös kivahtaneen, että ”Albert Wassiin hän ei anna rahaa”, ja sehän on nykyään pyhäinhäväistys. Albert Wass, transilvanianunkarilainen isänmaallinen kirjailija, upseeri ja herrasmies, joka sai sodanjälkeisessä Romaniassa poissaolevana kuolemantuomion sotarikoksista mutta eli pitkän elämänsä loppuun mukavasti Amerikassa, on Orbánin Unkarissa jonkinlainen puolipyhimys. Kuvanveistäjät ovat jo tarttuneet tilaisuuteen, ja Wassin patsaita on noussut ympäri Unkaria kuin sieniä sateella, kirjoittaa Tóta…

… sillä harva kunnanhallitus uskaltaa sanoa ei.

Vajna on itse asiassa pelannut kaksilla korteilla. Virnistellyt ryhmäkuvissa oligarkkien joukossa, mutta lääninherralta saamillaan tiluksilla hallinnut luovasti. Hän halusi menestystä ja tiesi, että siihen tarvitaan laatua. Ainakin sellaiseen menestykseen, mitä hän tunsi ja mitä hän oli myös saavuttanut.

Tästä tietenkin syntyi loukattuja tunteita ja vihollisuuksia, kun piti lähettää matkoihinsa joukko kitsch-tehtailijoita, jotka sitten vänisivät, että heidät oli potkittu tiehensä muovisine neitsytmarioineen vain siksi, että käynnissä on kristittyjen vaino. Nyt nämä mielensäpahoittaneet tulevat, toinen toisensa perästä, palkkajyrsijöiden armeija kokoontuu ja alkaa purra. Ne eivät vain ylpeänä kaiuta lojaaliuttaan vaan julistavat samalla olevansa tyhmiä kuin saappaat, heillä ei varmasti tule olemaan ainuttakaan itsenäistä ajatusta.

***

Ja lopuksi vielä otteita uskomattomasta kuvakavalkadista, joka sisältyy 444.hu-sivuston tuoreehkoon juttuun ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlan kunniaksi vaiheittain avatusta, hm, näyttelystä Budapestin Várkert Bazárissa. Näyttelyn emäntänä on tietenkin Orbánin historiapoliittisten projektien keulahahmo Mária Schmidt, ja 444.hu:n jutun kirjoittaja László Szily vetäisee otsikkoonsa jälleen kielikuvan suoraan Péter Bacsón ikimuistoisesta mustasta komediasta A tanú (‘Avaintodistaja’). Tämä stalinistista diktatuuria kuvaava irvailu valmistui jo 1960-luvun lopulla mutta sai odottaa levitykseen pääsemistään hyllyllä kymmenen vuotta, ja monet sen fraaseista ja lausahduksista ovat Unkarin poliittisessa julkisuudessa jatkuvasti käytössä.

“Unkarilaisesta appelsiinista” (“vähän keltaisempi, vähän happamampi, mutta meidän oma”) on ollut täällä jo juttua, nyt Szily viittaa Avaintodistaja-elokuvan kohtaukseen, jossa päähenkilö on joutunut johtamaan huvipuistoa ja korvaamaan perinteisen kummitusjunan ideologisesti sopivammalla rakennelmalla, “sosialistisen hengen rautatiellä” (sanaleikki ei valitettavasti käänny, szellem tarkoittaa sekä ‘kummitusta’ että ‘henkeä’). Tämmöinen ideologisesti asianmukaisen hengen psykedeelinen elämysmatka on nyt Mária Schmidtin johdolla rakennettu tarjoamaan elämyksiä kaikille aisteille. Ensimmäisen maailmansodan taisteluhautoja esittelevän salin lattialla huuruaa ja haisee aito kura, jossa sotilaat joutuivat rämpimään. Unkarin syksyn 1918 veretöntä ns. asterivallankumousta (sotilaat kiinnittivät lakkiinsa kokardin paikalle asterin ja valtasivat keskeiset kohteet, Unkari irtosi Habsburg-monarkiasta ja muuttui porvarillis-edistysmielisen hallituksen johtamaksi tasavallaksi) kuvataan lattiaan upotetuilla astereilla, joita näyttelyssä kävijöiden siis todellakin kuuluu tallata.

Näyttelyn kussakin salissa on yksi näkyvä, visuaalinen teema, esimerkiksi espanjantaudin tuhoista kertova sali on ripustettu täyteen katosta riippuvia sairaalasänkyjä ja lattialla on rivi hautoja. Tätä syvennetään pienemmällä esineistöllä sekä lisätietoa tarjoavilla infonäytöillä.

Historian henkilöt ovat läsnä suurina vahakabinettimaisina nukkeina. Kaunis ja onneton keisarinna Sisi on jostain syystä paikalla (surupuvussa ja yliluonnollisen suuri irlanninsusikoira seuranaan), vaikka kuolikin jo paljon ennen ensimmäisen maailmansodan alkua (ehkä siksi, että Mária Schmidt ihailee suuresti Habsburg-monarkian viimeisiä hallitsijoita). Sarajevossa murhattu kruununperillinen Franz Ferdinand seisoo, intohimoinen metsästäjä kun oli, keskellä psykedeelistä hirvensarvimetsää, amiraali Horthy ratsastaa valkoisella hevosella, Venäjän Nikolai II taas kutistuu kääpiöksi valtavan Rasputinin rinnalla.

Näyttelyssä kuvatut historian toimijat jakaantuvat selvästi hyviksiin ja pahiksiin. Frans Joosef ja hänen Sisinsä, amiraali Horthysta puhumattakaan, ovat hyviä. Pahoja taas ovat Mária Schmidtin mielestä ympärysvallat, erityisesti Ranska, Englanti ja Yhdysvallat. Rauhansopimuksen sanelleita voittajia Schmidt – henkilökohtaisesti esitellessään näyttelyä lehdistölle – nimitti sotarikollisiksi, ja englantilaisten kohdalla hänen piti erityisesti todeta, että hänestä seinällä komeileva David Lloyd George -sitaatti on erittäin osuva: “Englantilainen ei koskaan kunnioita ketään, vain sitä, joka voittaa hänet.” Ja tältä näyttää Yhdysvaltain osuutta esittelevä sali, mottonaan sitaatti “Yhdysvaltain kutsumuksena on tehdä maailmasta parempi”:

Kaikkein psykedeelisin on kuitenkin käytävä, joka johdattaa kevään ja kesän 1919 tapahtumiin eli Unkarin lyhytikäisen neuvostotasavallan (Tanácsköztársaság) aikaan. Käytävän seinät on tehty ikään kuin raa’asta lihasta ja somistettu pienillä sirpeillä, vasaroilla ja punatähdillä. Käytävän päässä väijyy, näin Szily, “Tibor Lukitar Szamuely”. (Oletan siis, että Banyapók on Shelob, en ole vieläkään saanut luetuksi Sormusten herran unkarinnosta, vaikka yhä enemmän tuntuu, että se kuuluisi yleissivistykseen.)

Tibor Szamuely, Neuvostotasavallan puolustus- ja opetusasiain kansankomissaari, siis kuvataan yksiselitteisesti joukkomurhaajana, ja Neuvostotasavallan ajasta ainoaksi olennaiseksi asiaksi nostetaan punainen terrori. Ei sitä tietenkään tule unohtaa: Neuvostotasavallan johto ei kaihtanut väkivaltaa eikä väkivallalla pelottelua, ja enemmän tai vähemmän Szamuelyn johdossa olevat erikoisosastot, joista usein erityisesti mainitaan “Lenin-pojiksi” itseään nimittänyt joukko, murhasivat useita satoja viattomia ihmisiä.

Mutta huomionarvoista on, että visuaalisen raa’alla lihalla mässäilyn huumassa täysin, siis ilmeisesti täysin huomiotta tässä näyttelyssä jää Neuvostotasavallan kukistumista seurannut valkoinen terrori, jonka uhrien määrä liikkui suunnilleen samoissa lukemissa. (Kilpailevaa ruumiidenlaskentaa ja keskinäistä syyttelyä mutkistaa se, että molemmin puolin murhia tekivät puolivillit ”erikoisosastot” ilman virallisia tarkkoja toimintaohjeita.) Valkoisessa terrorissa olennaista oli sen antisemitistinen luonne. Koska Neuvostotasavallan aktivisteista ja johtohahmoista suuri osa oli ollut juutalaisia (järjestäytyneen työväenliikkeen johtohan oli rekrytoitunut kaupunkien keskiluokasta, joka sattuneesta syystä Sentroopassa oli paljolti juutalaista), sen kukistaminen ja kostotoimet saivat usein avoimen juutalaisvastaisen sävyn, ja valkoisen terrorin iskuissa oli joskus selviä pogromin piirteitä. Mutta valkoisesta terrorista ylipäätään ei tässä näyttelyssä ilmeisesti hiiskahdeta sanallakaan. (Sivumennen sanoen: Mária Schmidtin keskeisiä tutkimuskohteita hänen historioitsijan urallaan on ollut Unkarin juutalaisten historia 1900-luvulla.)

Typerän, esteettisesti sivistyneempää katsojakuntaa vyön alle lyövän julkisen kitschin rinnalla Unkarin hallitus siis tarjoaa myös estetiikaltaan hieman kokeilevampaa propagandapakettia. Szilyn mukaan tämä näyttely on Fidesz-hallituksen tähänastisista propagandatuotteista laadukkain ja vaikuttavin. Mutta tunteisiin vetoavaa, järjen sammuttavaa propagandaa se silti on. Ja panee ankarasti miettimään, mitä on liikkunut niiden päässä, jotka tämän näyttelyn mahtavine visuaalisine efekteineen oikein suunnittelivat.

Ohessa tilinumeroni

Tuskin pääsin päivittelemästä sitä, minkätasoista poliittista demagogiaa Unkarissa nykyään julkaistaan ”tutkimusinstituutin” nimissä ja akateemisin tittelein, kun unkarinkielinen somekuplani jo täyttyi seuraavasta päivittelynaiheesta: pääministeri Orbánin uusimmasta kerjuukirjeestä.

Vaalit ovat ovella (vaalien ajankohdan määrää presidentti, lain mukaan niiden on tapahduttava huhtikuun 8:nnen ja toukokuun 27:nnen välillä), ja ellei ihmettä tapahdu ja oppositiosta löydy vakuuttavaa ja suuria kansanjoukkoja vetävää uutta voimaa, Fidesz-puolue uusii aiemmat murskavoittonsa politiikkaan turhautuneiden nukkuvien puolueen avustuksella. Mitään ei tietenkään ole vielä kirkossa kuulutettu, uusimpana yrityksenä on politiikan näyttämölle ilmestynyt Válasszunk! 2018 (‘Valitkaamme! 2018’) -niminen ryhmä, jonka tarkoitus on saada kansa uurnille äänestämään hallitus vaihtoon (mihin se voitaisiin vaihtaa, jää tosin täysin epäselväksi). Niinpä myös Fidekszen propagandakone on lisännyt kierroksia ja vaihtaa neuvostoliittolaisesta tyylistä suorastaan pohjoiskorealaiselle vaihteelle. Tämä kirje, jonka – tilisiirtolomakkeen ohella – Orbánin kampanjatoimisto lähetti suurelle joukolle potentiaalisia kannattajia, on oikeastaan pakko kääntää, muuten voi länsieurooppalaisen lukijan olla vaikea uskoa:

Arvoisa maanmieheni!

Kirjoitan Teille, sillä edessämme on ratkaiseva vaali. Nyt ei ole kysymys sen vähäisemmästä kuin siitä, voiko Unkari säilyä unkarilaisten maana. Me olemme Soros-suunnitelman tiellä; tämä suunnitelma haluaa purkaa raja-aidan, tehdä selvää kansallisista hallituksista ja saada aikaan sen, että Unkaristakin tulee maahanmuuttomaa.

György Soros on pannut toimeen avoimen hyökkäyksen Unkaria vastaan. Hänellä on käytössään valmiiksi rakennettu agenttijärjestöverkosto sekä lähes rajattomat taloudelliset resurssit. Tämän lisäksi hänen suunnitelmaansa toteuttavat myös Brysselin byrokraatit ja Unkarin oppositiopoliitikot.

Me emme voi sallia, että toiset päättävät puolestamme. Meidän on puolustettava saavutuksiamme. Vuonna 2010 maa oli vararikon partaalla. Unkarilaisten yhteishengen ansiosta onnistuimme nostamaan maan jaloilleen. Nyt Unkari jo suorittaa paremmin.

Tämä saattaa nyt vaarantua, ellemme toimi.

Käännyn puoleenne pyytäen, että sen mukaan, kuin varanne sallivat, osallistuisitte Tekin lahjoituksellanne tähän taisteluun ja tukisitte Fidesz-puolueen kampanjaa, niin että saamme sanomamme viedyksi kaikkien kuuluville.

Puolustakaamme Unkaria!

Budapestissä, tammikuussa 2018

Kunnioittaen Viktor Orbán, Fidesz-puolueen puheenjohtaja

Tällaistahan on ollut tapana nimittää salaliittoteoriaksi, ja tämäntasoisia juttuja voi meillä lukea MV-lehdestä tai Jouko Pihon blogista. Unkarissa taas tätä sanomaa – Tiedätteketkä haluavat täyttää Unkarin islamistiterroristeilla, vain Orbán ja hänen raja-aitansa voivat suojella meitä, kun taas Orbánia vastustavat oppositiopoliitikot ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kaikki vihollisen kätyreitä – on jo pitkään levitetty valtion uutismedian, tv-mainosten ja kaikkialla komeilevien julisteiden voimin, ja nyt sitä toistaa myös pääministeri oikein kuvan ja allekirjoituksen kanssa.

Suuri osa kansaa ei tosin paljon perusta Brysselistä tai talouspolitiikasta, ja mitä talousasioihin tulee, sokeakin näkee, että leipäjonot pitenevät ja nuoria koulutettuja ihmisiä valuu jatkuvasti Länsi-Eurooppaan parempaa elämää etsimään. Vaikka taloudellinen noususuhdanne on hieman kohentanut tilannetta, unkarilaisista 14,5% kärsii yhä vaikeasta köyhyydestä (vähintään neljä yhdeksästä köyhyyden kriteeristä täyttyy, esimerkiksi ei ole varaa syödä lihaa tai vastaavaa vähintään joka toinen päivä, ei ole varaa televisioon, puhelimeen tai jääkaappiin tai asunnon riittävään lämmittämiseen). Mutta muukalaisviha puree aina, ja ilmeisesti murhaavien ja raiskaavien ”migranttien” pelko on saatu jo hyvin iskostetuksi kansaan. (Kansan hengellisiä johtajia myöten. Veszprémin arkkipiispa Gyula Márfi julisti juur’ikään hiippakunnan kotisivulla, että “ääriliberaalit huutavat nyt avukseen äärikonservatiiveja muslimeja, jotta voisivat lopullisesti tehdä selvää kristinuskosta Euroopassa”.)

Orbánin kerjuukirjeen poliittisessa sanomassa ei siis ole mitään uutta eikä yllättävää, mutta huomiota herättää rahankerjuu itse. Fidesz-puolue pyytelee kannattajiltaan lahjoituksia vaalityöhön, ilmeisesti väheksymättä vaatimattomintakaan leskenropoa. Samaan aikaan oppositiomediat kertovat, että pääministerin vävy, “omilla jaloillaan seisovan” Ráhel Orbánin aviomies István Tiborcz, omistaa osuuksia 17 yhtiössä, superoligarkki Lőrinc Mészáros puolestaan, tuo huimaavaa vauhtia rikastuva entinen kaasuasentaja ja Viktor Orbánin vanha kaveri (huhujen mukaan bulvaani), osti viime vuoden aikana pitkästi kolmattakymmenettä yritystä entisten lisäksi ja voitti heti tämän vuoden alkajaisiksi tarjouskilpailun, jolla pääsee rakentamaan yli 48 miljardin forintin (155 miljoonan euron) hintaista rautatienpätkää. Pitäisiköhän tässä nähdä jonkinlainen ristiriita?

Vihan hedelmät

Katsokaapa tätä. Uskokaa tai älkää. Tämä mainos pyörii Unkarin tv-kanavilla valmistellen kansaa seuraavaan ns. kansalliseen konsultaatioon eli postitse kaikille lähetettävään mielipidekyselyyn.

Hän on György Soros, maailman vaikutusvaltaisimpia miljardöörejä. Tämä taas on György Sorosin vaarallinen suunnitelma: raja-aidan purkaminen, miljoonan maahanmuuttajan asuttaminen vuosittain, ja 9 miljoonan forintin [vajaat 30 000 euroa] valtionavustus jokaiselle maahanmuuttajalle. Mitä te ajattelette tästä? Kansallinen konsultaatio Soros-suunnitelmasta: Ei jätetä sitä vastausta vaille! (Valmistettu Unkarin hallituksen toimeksiannosta.)

Tämähän on niin kuin siinä yhdessä saksalaismiehityksen aikaan piirretyssä Tintti-sarjakuvassa: pääpahis on koukkunokkainen merentakainen miljardööri, joka jostain syystä haluaa tuhota sankariemme kotimaan. Se, että Soros tukee yliopistoja sekä korruptiota vastustavia tai ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, ei riittävästi mobilisoi kansaa, mutta muukalaisvihan ja pelon on jo todettu toimivan. Siispä Sorosin toiminnasta kaivetaan esiin vuonna 2015 ilmestynyt mielipidekirjoitus, jossa ehdotetaan EU:lle kokonaissuunnitelmaa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. EU:n pitäisi ottaa vastaan miljoona pakolaista vuodessa (tämä taakka pitäisi jakaa mahdollisimman reilusti, ottaen huomioon sekä valtioiden että pakolaisten omat toiveet ja tarpeet) sekä tukea heidän sijoittamistaan 15 000 eurolla vuodessa ensimmäisen kahden vuoden ajan. Tämä on siis ehdotus, miljoona pakolaista pitäisi jakaa koko Euroopan kesken – unkarilainen ”tietoisku” jättää tämän tarkoituksella avoimeksi, ja olen ihan varma, että moni kansan syvissä riveissä kuvittelee tämän miljoonan koskevan pelkästään Unkaria – ja tuota yhteensä 30 000 euron avustusta ei ”Sorosin suunnitelman” mukaan suinkaan luettaisi suoraan maahanmuuttajan vääränväriseen kouraan, vaan sen maksaisi EU vastaanottavalle valtiolle kotouttamistoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Tuolle tv-mainokselle on helppo epäuskoisesti puistella päätään. Tai voi tehdä niin kuin Tejhatalom-kuvablogisti ja kuvittaa mahtipontisen kertojanäänen Tom ja Jerry -piirretyillä. Kas tässä pirullinen suunnitelma, epätoivoinen venepakolainen, konsultaatio ja tilinteon hetki!

Mutta leikki sikseen. Sen, miten pitkälle muukalaisvihan lietsonta on Unkarissa edennyt, osoitti pari päivää sitten Őcsény-nimisessä parintuhannen asukkaan kunnassa Etelä-Unkarissa nähty merkillinen näytelmä. Migration Aid -järjestö halusi viedä muutamia pakolaisperheitä – siis laillisesti Unkarissa oleskelevia, turvapaikanhakumenettelyn läpikäyneitä ja virallisen pakolaisstatuksen saaneita ihmisiä – muutamaksi päiväksi lomailemaan, ja tämmöinenhän on ennenkin nostattanut paniikkia ja hysteriaa (ks. taannoinen blogahdukseni yrityksestä tuoda pakolaisia Balatonin seudun lomakeskuksiin).

Őcsénystä löytyi pieni lomahotelli, jonka omistaja olisi ollut yhteistyöhaluinen. Suunnitelmasta nousi kuitenkin meteli. Maanantaina järjestettiin kyläkokous, jonka ainoana aiheena oli parin pakolaisperheen mahdollinen saapuminen lomahotelliin. Migration Aidin edustajat olivat paikalla valmiina vastaamaan kysymyksiin, mutta järkevästä keskustelusta ei tullut mitään: noin kolmasosa paikkakuntalaisesta yleisöstä ei halunnut kysyä eikä keskustella vaan pelkästään öyhöttää. Esimerkiksi: hotellia vastapäätä on koulu, miten me suojelemme siellä käyviä tyttäriämme? Migration Aidin kertoman mukaan pormestari oli ”keskustelun” lopuksi todennut, että hotellin johtajalla on oikeus majoittaa hotelliinsa kenet haluaa, mutta paikkakuntalaiset voivat tietenkin kansalaistottelemattomuuden avulla estää ei-toivottuja vieraita saapumasta, vaikkapa muodostamalla ihmisketjun hotellin ympärille – henkilöllisyyspaperit kannattaa ottaa mukaan siltä varalta, että poliisi tulee puuttumaan tilanteeseen.

Seuraavana aamuna hotellin omistajan autosta oli puhkottu renkaat, eikä hän tämän jälkeen tietenkään halua enää kuullakaan pakolaisten majoittamisesta. Pormestari puolestaan on tarjoutunut eroamaan, jos ei kunnan johtoelimissä tämän pakolaisdraaman johdosta syntynyt jännite muuten ratkea.

Pelko ja kateus kuplivat kaikkialla. Esztergályhorváti-nimisellä paikkakunnalla, jonne myös oli harkittu pakolaisten tuomista lomailemaan, EchoTV-kanavan haastattelema iäkäs naishenkilö argumentoi: ”Ei tänne, täällä asuu paljon köyhiä ihmisiä, onnettomia vanhuksia, eläkeläisiä, eivät ne pysty mitään maksamaan, niin että miten tänne, maahanmuuttajia?” Maassa, jossa kaksi kolmasosaa asukkaista ei osaa mitään vierasta kieltä, jossa suuri osa pääkaupungin ulkopuolisten alueiden vähemmän koulutetusta väestöstä joko ei katsele tai kuuntele uutisia ollenkaan tai seuraa pelkästään valtion uutiskanavia, propaganda uppoaa kansaan pelottavan helposti. Maassa, jossa Eurostatin tilastojen mukaan puolella kansasta ei ole varaa edes viikon mittaiseen kesälomaan kodin ulkopuolella, on helppo nostattaa katkeruutta muukalaisia kohtaan, joita oltaisiin tuomassa oikein hotelliin ilmaiseksi lekottelemaan.

Ja näin, kun köyhät ja osattomat saadaan toisiaan vastaan, kukaan ei ehdi kysymään, millä valtion johto lähipiireineen rahoittaa luksuselämänsä samalla kun koulut ja terveydenhuolto rapistuvat. Ei siksikään, että täysjärkinen yleisö tulee viettämään lähipäivät kauhistellen kansallisen konsultaation kysymyksiä, jotka hallituksen äänitorvi Magyar Idők juuri äsken julkisti. En välitä linkittää sitä juttua, itse klikkauduin sinne äsken 444.hu-sivustolta, jossa kysymykset myös julkaistiin. Ne tulevat ilmeisesti olemaan aikaisempiakin yksinkertaisempia: nyt on tarjolla vain väitteitä, joista kunkin jälkeen voi rastia joko ”kannatan” tai ”en kannata” -vaihtoehdon. Ja tässä kysymykset pikakäännöksenä:

1. György Soros haluaa saada Brysselin suostumaan siihen, että Afrikasta ja Lähi-idästä asutettaisiin vuosittain vähintään miljoona maahanmuuttajaa EU:n alueelle, siis myös Unkariin.
2. György Soros yhdessä Brysselin johtajien kanssa suunnittelee myös sitä, että EU:n jäsenvaltiot, näin myös Unkari, purkaisivat rajasuoja-aitansa ja avaisivat rajansa maahanmuuttajille.
3. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että Länsi-Euroopan maihin kerääntyneet maahanmuuttajat jaetaan Brysselin toimesta pakolla eri maihin, ottaen erityisesti huomioon Itä-Euroopan maat. Tähän pitäisi myös Unkarin osallistua.
4. Soros-suunnitelman mukaan Brysselin pitäisi velvoittaa kaikki jäsenvaltionsa, myös Unkari, siihen, että jokaiselle maahanmuuttajalle maksetaan 9 miljoonaa forinttia valtion avustusta.
5. György Soros pyrkii myös siihen, että maahanmuuttajat saisivat tekemistään rikoksista lievemmän rangaistuksen. [Tämä kohta on kenties kaikkein uskomattomin, mutta Magyar Idők selittää, että sillä viitataan Ahmed H:n tapaukseen: Röszken raja-aseman välikohtauksessa kiviä heitellyt syyrialainen tuomittiin ensimmäisessä asteessa kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen terrorismista (!), ja Sorosin tukemat ihmisoikeusjärjestöt kehtasivat valittaa tuomiosta ja tukea Ahmed H:n oikeustaistelua.]
6. Soros-suunnitelman päämääränä on painaa Euroopan maiden kieli ja kulttuuri taka-alalle, jotta laittomien maahanmuuttajien integraatio tapahtuisi nopeammin. [Tämä viittaa Magyar Idők -lehden mukaan Sorosin kirjaan ”Avoin yhteiskunta”, jossa Soros kuulemma on kirjoittanut, että ”kansallisvaltioiden arvovallan heikkeneminen on myönteinen ilmiö”. Ja kieltä ja kulttuuriahan ei tunnetusti turvaa mikään muu kuin kansallisvaltio…]
7. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että käynnistetään poliittinen hyökkäys maahanmuuttoa vastustavia maita kohtaan ja niille määrätään ankarat rangaistukset.

Mitähän tämmöisiin oikein voisi vastata? Että juu, kannatan, ilman muuta meidän omaa kieltämme ja kulttuuriamme kuuluu sortaa? Kun en tiedä, itkeäkö vai nauraa, lopetan tämän katsauksen vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” jo ennakolta aavistamaan Soros-suunnitelmaa koskevan kansallisen konsultaation kyselykaavakkeeseen:

KANSALLINEN KONSULTAATIO SOROS-SUUNNITELMASTA

On niitä, esimerkiksi György Soros, joiden mielestä on oikein, että jokaisen unkarilaisen perheen on otettava 100 maahanmuuttajaa asumaan lastenhuoneeseensa ja myös ostettava heille kännykät, siinäkin tapauksessa, että heillä jo on. Toisten mielestä taas tämä ei olisi oikein hyvä asia.

▢ Kyllä. Meidän pitää ostaa heille kännykät, vaikka heillä olisi jo.
▢ Ei, sillä he voisivat käyttää niitä terrorismiin.

Kannatatteko sitä, että myös Unkarin ja Romanian rajalle rakennetaan aita ja kaikki saavat 10 miljoonaa forinttia?

▢ Kyllä. Saisinko 10 miljoonaa forinttia?
▢ Ei, en halua 10 miljoonaa forinttia.

Oletteko samaa mieltä siitä, että György Sorosin pitäisi laittoman maahanmuuton tukemisen sijasta käyttää rahansa tietokonetomografialaitteisiin?

▢ Kyllä, mutta siinäkin tapauksessa vihaisin häntä.
▢ Ei. Kaikki rahat pitää käyttää maahanmuuttoon.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on hyvä, kun maahanmuuttajien joukkoon soluttautuu myös homoja, toisten mielestä lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu. Hyväksyttekö homojen maahanmuuton?

▢ Kyllä, hyvä että ne vievät työpaikat.
▢ Ei, lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu.

Toisia ei häiritse se, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Budapestin Keleti-rautatieasemalla, toiset haluaisivat elää rauhallisessa ja turvallisessa maassa. Kannatatteko sitä, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Keleti-asemalla?

▢ Kyllä, toivon, että ne sytyttävät koko Budapestin tuleen.
▢ Ei, sillä silloin ei saada leipää.

On niitä, joiden mielestä monikulttuurisuuden nimissä pitäisi käynnistää pakollinen väestönvaihto-ohjelma Unkarin ja Syyrian kesken Soros-suunnitelman mukaisesti. Toisten mielestä taas kaikilla pitäisi olla huonot oltavat siellä, minne he ovat syntyneet. Pitäisikö teidän mielestänne jollakulla olla huonot oltavat kotonaan?

▢ Kyllä, hänellä pitäisi olla huonot oltavat.
▢ Ei se ole niin tärkeää.

Pitäisikö teidän mielestänne György Sorosin syödä tänään kalaa vai mieluummin ei?

▢ Kyllä, hänen pitää syödä kalat köyhien pöydästä.
▢ Ei, hän ei saa syödä kaloja köyhien pöydästä.

Pitäisikö György Sorosin nyt heti tehdä kymmenen etunojapunnerrusta?

▢ Kyllä, ja pyytää anteeksi.
▢ Ei tarvitse, minä teen hänen puolestaan.

Jos se katsottaisiin tieteelliseksi kokeeksi eikä siitä tulisi rangaistusta, johtaisitteko 67000 kW sähköä György Sorosiin?

▢ Kyllä. Hakkaa päälle Unkarin poika!
▢ Ei, en lukenut konsultaatiokaavaketta loppuun asti.

Poliittinen satiiri alkaa Unkarissa käydä yhä mahdottomammaksi. Kitkerän lohdullista, että joku vielä jaksaa yrittää.

Porsaita EU:n oomme kaikki

Tänään vain pari pientä tarinaa Unkarin koulujen opetuksesta ja oppikirjoista – aihe, jota hallituskriittisissä viestimissä ja somessa jatkuvasti loukutetaan.

Olen ennenkin viittaillut Péter Konokiin, historiantutkijaan, freelance-kirjoittajaan ja somepersoonaan, joka Facebook-sivullaan julkaisee usein viiltävän humoristisia pohdintoja Unkarin nykymenosta. Konokin juttuja on ilmestynyt äskettäin myös kirjana, otsikolla Történetek a kerítés tövéből (‘Tarinoita aidan juurelta’) – “aita” voi viitata Konokin arkielämäkertomusten ympäristöön (suosittelen esimerkiksi tätä pientä suomentamaani tarinaa vesihanan vaihdosta), pieneen taloon metsikön laidassa ja sen pihapiiriin, mutta laajemmin se tietenkin assosioituu siihen uuteen rautaesirippuun, joka Unkarin ympärille on rakennettu ja johon perustuvasta ns. maahanmuuttopolitiikastaan Unkarin hallitus kehtaa vieläpä olla ylpeä.

Vähän aikaa sitten Konok kertoi sivullaan, miten hänen Flóra-tyttärensä oli koulusta saanut kotitehtäväksi värittää Pyhän Kruunun. Niin, juuri tämän kuuluisan kansallissymbolin, joka symboloi Unkarin valtiota pyhine ja loukkaamattomine rajoineen ja tuhatsatavuotisine historiallisine jatkuvuuksineen, johon liitetään sekä uskonnollista palvontaa että hurjia hörhöteorioita ties minkälaisista paranormaaleista yhteyksistä, jonka pilkkaaminen on Unkarissa erikseen kielletty lailla ja jota vartioi Parlamenttitalossa (!) varta vasten perustettu kaarti. Siteeraan:

Flóra kirjoittaa kotiläksyään. Tarkemmin sanoen ei kirjoita vaan tekee. Lukuläksyä. [Näin tosiaankin: olvasás ‘(tekstin) lukeminen’.] Lukuläksy on seuraava: pitää värittää “Pyhä Kruunu”. Flóra on kolmannella luokalla, täyttää kohta yhdeksän. Tämä on hänen lukuläksynsä.
Mitä tämä kertoo tästä maasta?

Mutta ei tässä kyllin. Tänään Konok jakoi sivullaan elämänkumppaninsa päivityksen:

Flóra: Äiti, tänään pitää taas värittää se kruunu!
Minä: Mutta eilenhän sinä jo väritit sen.
Flóra: Joo, mutta eilen se oli lukuläksy. Tänään se pitää värittää ympäristöoppiin.

Kuten Konok toteaa: Tälle kaikelle alkaa olla entistä vaikeampi nauraa.

***

Samaan aikaan toimittaja Mónika Török julkaisee huppa.hu-sivustolla toisen pienen uutisen nyky-Unkarin peruskoulusta. Kas tässä ote kahdeksannen luokan maantiedon oppikirjan Saksaa käsittelevästä luvusta:

”Maailman johtavia valtioita.” Saksassa on Euroopassa eniten asukkaita, ja sen taloustuotanto on kaikkein suurin. Se on Euroopan Unionin tärkeimpiä poliittisia suunnannäyttäjiä, maailman talouden ja politiikan ratkaiseva vaikuttaja. || Kuva 6.1.: ”Riittääkö kaikille?” Saksa maksaa eniten Euroopan Unionin yhteiseen kassaan. Tunnista pilapiirroksessa esiintyvät liput ja tulkitse kuva!

Kuvassa, joka kahdeksasluokkalaisten kuuluu ”tulkita”, nähdään hattupäinen, ynseäilmeinen emakko imettämässä neljää pientä porsasta (lipuista päätellen Kreikka, Espanja, Belgia, ja mikähän lienee tuo oikeanpuolimmainen syherö, Portugali?). Vain yksi porsas, etualalla seisova Unkari, ei välitä emakon nisästä vaan seisoo syrjässä virnuillen katsojalle. Unkari-porsaan edessä maassa näkyy jonkinlaisia kokkareita, lienevätkö pikkukiviä vai ruokaa?

Miten tämän tulkitsee tavallisen perheen tavallinen lapsi, kysyy Mónika Török. Tavallisen perheen, jossa ”politiikka” on korkeintaan kirosana, jossa vanhemmat eivät vaivaudu seuraamaan, mitä lapsen koulukirjoissa lukee ja mitä koulussa opetetaan, jossa ei keskustella EU:sta tai talouselämästä ja jossa sekä vanhemmat että lapset saattavat olla funktionaalisesti lukutaidottomia?

No juu, funktionaalisesti lukutaidottoman teinin mieleen luultavasti jää, että Saksa on lihava, laiska ja tympeä sika, joka ruokkii muita mutta jostain syystä ei meitä. Jonkin verran lukutaitoiset tajuavat, että kyse on EU:sta, ja kenties kiinnittävät huomiota kuvan lihavoituun otsikkoon Riittääkö kaikille?  Unkarille ilmeisesti ei riitä, mutta miksi? Onko Saksa-emakko vain niin ilkeä ja tympeä, vai eikö Unkari-porsas edes halua Saksan ja EU:n maitoa vaan syö mieluummin omia eväitään?

Väkisinkin tulevat mieleen ne suositut unkarilaiset vitsit, joiden päähenkilönä on agresszív kismalac, aggressiivinen pikkupossu, joka yrittää ratkaista kaikki tilanteet raivoamalla. Yksi kuuluisa esimerkki:

Aggressiivinen pikkupossu ajaa metsätietä polkupyörällä. Etupyörä osuu johonkin, ja possu pyörineen lentää komeasti nurin. Paikalle osunut jänöpupu rientää hädissään kysymään:
– Mitä tapahtui, possu, sattuiko pahasti?
– Turpa kiinni! Tällä tavalla minä aina nousen pyörältä!

”Tämä maa on jo yhtä auttamattomassa tilassa kuin aggressiivinen pikkupossu”, toteaa Török, ”siinä vain ei ole edes mitään nauramista.”

***

Nämä silloin tällöin unkarilaiseen someen kajahtelevat kauhutarinat panevat kysymään, mikä Unkarin koulujärjestelmää tällä hetkellä pyörittää. Samalla kun PISA-tulokset huononevat – siitä huolimatta, että PISA-testit eivät tietenkään ole mikään eksakti ja kaikkitietävä mittari, jota ei voisi eikä saisi kyseenalaistaa – johtavat poliitikot kiistävät ongelmat ja hokevat fraaseja isänmaallisista ja kristillisistä arvoista. Koulun arjessa alipalkatut opettajat yrittävät selviytyä asiantuntemattomiin käsiin keskitetyn hallinnon ja hätiköityjen uudistusten paineista, täyttää uutta kansallista opetusohjelmaa ja kokopäiväiseksi venytettyä työpäivää mahdollisimman sopivilla sisällöillä, kuten isänmaallisten arvojen iskostaminen lapsosiin Pyhää Kruunua värittämällä.

Koulukirjat taas eivät todellakaan kaihda poliittista manipulointia. EU/Saksa syöttää laiskoja porsaita, vain meille ”ei riitä”. Todellisuudessahan Unkari on EU:n nettohyötyjistä suurimpia, 444.hu-portaalin viimekesäisen artikkelin mukaan kuluneen 12 vuoden aikana Unkariin on valunut EU-rahaa kaksi miljardia forinttia päivässä – rahat vain ovat valuneet suureksi osaksi hyödyttömiin tai jopa järjettömiin projekteihin, kannattamattomien järjestelmien hengissä pitämiseen, tai suoraan korruptioon ja oligarkkien taskuihin. (Viime vuonna EU-tukiaisten tulo sitten alkoikin takkuilla, kun kilpailuttamismenettelyt otettiin tiukempaan syyniin, niin että marraskuussa hallituksen oli höllättävä otettaan varojen jaosta.) Mutta kuten kuvasta näkyy, laiska sika mikä laiska sika.