Gileadin balsamia

Touko 25, 2017

Taas on maailmalla tapahtunut kaikenlaista. Donald Trump on kiertänyt Lähi-Itää ja Eurooppaa, ja Manchesterin terrori-iskun uhreja surraan kautta maailman. (Unkarin hallitusta lähellä olevat mediat keksivät tähänkin asianmukaisen kommentin. Keltalehti Ripost repäisi etusivunsa Manchester-juttuun ison otsikon: ”Herra Soros, tulkaa järkiinne!” Koska terrorismi johtuu maahanmuutosta, ja ykköspahis Soros haluaa tuoda Eurooppaan lisää maahanmuuttajia…) Itävallassa on käynnissä pienoinen sisäpoliittinen myllerrys, puoluejohtajia vaihtuu – konservatiivisen ÖVP:n puheenjohtaja, varaliittokansleri eli hallituksen kakkosmies Reinhold Mitterlehner väistyi lopultakin kansansuosikki-perintöprinssi Sebastian Kurzin tieltä, jonka gallup-lukemat alkavat vaalien lähestyessä hermostuttaa tähän asti ennusteiden ykkösenä paistatellutta oikeistopopulistista FPÖ:tä. Ehkäpä vielä joskus kerkiän kirjoittamaan tästäkin.

Unkarissa siis jatkuu Brysselin vastainen ”itsenäisyystaistelu”, ”sorostelu” sekä loputon kissanhännänveto Central European Universityn kohtalosta. Sen taustalla käydään ehkä maailman mitassa pienempää mutta oikeastaan hyvin monia koskettavaa vääntöä näistä ”naisjutuista” (nőügyek, kuten pääministeri Orbán ehkä mukavitsikkäästi kommentoi naispuolisen USA:n-lähettilään erottamista tehtävästään). Tarkemmin sanoen kysymys on Istanbulin sopimuksesta, jonka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet vuoden 2011 jälkeen useimmat Euroopan valtiot. (Unkari on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 2014, mutta ratifiointia odotetaan yhä.) Pari viikkoa sitten sopimukseen liittyi myös EU kokonaisuudessaan.

Sopimuksen tarkoitus on torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (raiskaus, ahdistelu, silpominen, avioliittoon pakottaminen tms.) sekä perheväkivaltaa sekä edistää väkivallan uhrien suojelu- ja tukitoimia. Siinä mukana olevien maiden on siis saatettava lainsäädäntönsä ja käytänteensä sopimuksen mukaisiksi ja osallistuttava kansainväliseen seurantaprosessiin. Poliisit, sosiaalityöntekijät ja tuomarit ynnä muut perheväkivallan kanssa tekemisiin joutuvat olisi koulutettava kohtelemaan uhreja asianmukaisesti, turvakotien ja lähestymiskieltojen ynnä muiden suojatoimenpiteiden toimivuus taattava, jne. Lisäksi sopimus edellyttää sen tunnustamista, että naisiin kohdistuva väkivalta nousee sukupuolten eriarvoisuudesta, ja vaatii tämän mukaisia, tasa-arvoon ja väkivallattomuuteen ohjaavia sisältöjä mediaan ja koululaitoksen opetusohjelmiin. Ja tämähän ei tietenkään Unkarin vallanpitäjille sovi, kuten Rita Antoni yksityiskohtaisessa artikkelissaan Nőkért-sivustolla kertoo.

Tässäkin blogissa on jo ollut esillä se vastarinta, jota naisaktivistit ovat kohdanneet yrittäessään ajaa Unkarin lainsäädäntöön selvemmin perheväkivallan vastaisia pykäliä. On kuultu uskomattomia möläytyksiä siitä, miten naisten ei tarvitsisi kokea väkivaltaa tai epäkunnioittavaa kohtelua, jos vain pysyisivät ensin kotona ja synnyttäisivät ne kolme-neljä lasta ennen kuin säntäävät maailmalle toteuttamaan itseään. On nähty useita naisjärjestöjen mielenosoituksia. Esimerkiksi syksyn 2014 Budapestin “lutkakävelyn” (slutwalk / ribiséta, ideana on siis muistuttaa siitä, että ”provosoivinkaan” vaatetus tai esiintyminen ei oikeuta ahdistelua tai raiskauksia) erityisenä kohteena oli Unkarin poliisin tuottama video Tehetsz róla, tehetsz ellene (vapaasti suomentaen: ”Se on sinusta itsestäsi kiinni”). Kolmiminuuttisessa videopätkässä kolme nuorta naista tälläytyy näyttävästi ja lähtee viettämään tyttöjen iltaa: ryyppäämään, tanssimaan keskenään ja käyttäytymään huomiota herättävästi. Illan päätteeksi yksi tytöistä jää yksin, jolloin varjoista syöksähtää outo huppumies, ja viimeisessä kuvassa näemme tytön ilmeisesti raiskattuna istumassa maassa verkkoaitaan nojaten. Opetus siis: jos noin käy, se on oma syysi, jos oli liian avoin kaula-aukko, liikaa meikkiä ja liikaa promilleja? (Minun silmääni pisti myös videon alkupuolelta kohta, jossa baaritiskin ääressä rellestävät neitoset tuuppivat tieltään paheksuvan huvittuneesti mulkoilevaa, ”siivoa” nuorta heteropariskuntaa. Siis: ei baariin tyttöporukalla vaan vain oman poikaystävän turvallisessa kainalossa? Todellisuudessahan naisen raiskaaja, pahoinpitelijä tai tappaja on erittäin usein oma kumppani, puoliso tai tuttu, ja tämä pitäisi poliisinkin tietää.)

Maaliskuussa 2015 Unkarin parlamentti jälleen kerran torjui ehdotuksen Istanbulin sopimuksen ratifiointitoimista sillä perusteella, että prosessi on jo käynnissä ja parlamentin oikeusasiain valiokunnan asettama työryhmä valmistelee jo esitystään. Tämän työryhmän kokoonpanoa ja tehtäviä, väittää Antoni, ei kuitenkaan koskaan julkistettu, eikä sen toimintaan (toisin kuin Istanbulin sopimus edellyttää) otettu mukaan yhtään uhrien oikeuksia puolustavaa järjestöä. Äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik taas kunnostautui – sievän nuoren naisen, kansanedustaja Dóra Dúrón suulla – vastustamalla Istanbulin sopimusta, koska se ”ei käsittele perheväkivallan laajimmalle levinnyttä ja raainta muotoa, nimittäin aborttia.” (Itse asiassa käsittelee, muistuttaa Antoni – Istanbulin sopimukseen kuuluu myös aborttiin pakottamisen kielto.)

Ja nyt ollaan taas asian ytimessä. Unkarin väestö vähenee, syntyvyys on tosin viime aikoina ollut hieman nousussa mutta silti liian alhainen. Maahanmuuttoa ei haluta, koska hallitus on tehnyt muukalaispelosta ja rasismista poliittisen päävaluuttansa. Siispä on panostettava perheisiin, saatava naiset arvostamaan äitiyttä uravalintana, nuoret vastuuntuntoisesti sitoutumaan avioliittoon ja lasten hankintaan. (Näin siitä huolimatta, että tutkimukset osoittavat hedelmällisyyden korreloivan positiivisesti sukupuolten tasa-arvon kanssa.)

syntyvyys-tasa-arvo

Kaavio index.hu-portaalin artikkelista.

”Perhearvojen” politiikka sopii yhteen kansallis-konservatiivisten perusarvojen kanssa. Siihen voidaan kytkeä rasismin lisäksi homofobia (nuorisoa ei saa päästää homahtamaan, sillä homoparit tai muut heteroperheihanteesta poikkeavasti käyttäytyvät eivät saa lapsia, eikö niin?) ja abortinvastaisuus, ja se luo myös hyvän pohjan yhteistyölle kirkkojen (tai Unkarin kirkkojen konservatiivisten vallanpitäjien) kanssa, joilta Orbánin hallitus tunnetusti ostaa kansalaisten ideologiakasvatuspalvelut. Pahimpana viholliskuvana tälle politiikalle ovat naisten ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvopyrkimykset – sekä viime vuosina mahtavaksi pelotteeksi paisutettu ”gender-ideologia” (siis ajatus siitä, että sukupuoli on suhteellinen ja yhteiskunnallisesti konstruoitu rakenne), jopa akateeminen sukupuolentutkimus. Ja tietenkään siihen ei sovi ”perheen” ja ”perheväkivallan” yhdistäminen tai naisen oikeus asettaa oma hyvinvointinsa perheen koossa pysymistä tärkeämmäksi.

Tätä politiikkaa ollaan juuri nyt demonstroimassa Budapestissa käynnistyneessä ”Perheiden maailmankongressissa”, jossa on koolla, sanoisinko nyt, ”Aito avioliitto” -porukkaa eri puolilta maailmaa (muun muassa Venäjän valtioelimet ja ortodoksinen kirkko ovat hyvin edustettuina). Tapahtuman amerikkalainen pääjärjestäjä on kunnostautunut kampanjoimalla seksuaalivähemmistöjä, feminismiä ja aborttia vastaan, ja samanhenkistä porukkaa näyttää olevan myös osanottajisto. Tapahtuman pääsivulla kehutaan Unkaria perheystävälliseksi maaksi, ja tässä ihailussa paistatteli myös tapahtuman avaajana esiintynyt pääministeri Orbán.

Index-uutissivuston mukaan Orbán oli kansainvälisen perhearvoväen edessä luvannut Unkarin lapsiperheille verovähennyksiä, pitempiä äitiyslomia, vähintään kolmilapsisille perheille velkahelpotuksia ja täyttä vapautusta opintoveloista, lisäksi tulossa on uusi lastenseimien kehitysohjelma, ja ns. babakötvény eli syntyville vauvoille maksettava kertakaikkinen tukisumma tulee saataville ”koko Karpaattien altaassa” eli entisessä Suur-Unkarissa – siis ilmeisesti naapurimaiden unkarilaisvähemmistöjä kosiskellaan jälleen. Sitä, mistä nämä tukitoimet maksetaan, ei kerrottu. Huomionarvoista on myös, että tukitoimet on selvästi suunnattu koulutetun keskiluokan lisääntymistä tukemaan, ei auttamaan kaikkein köyhintä väestönosaa – ja sen joukossa etenkin (perinteisten pahojen puheiden mukaan, joissa on tietty totuuden siemen) ”holtittomasti lisääntyvää” romaniväestöä. Kuitenkin EU:n tilastojen mukaan Unkarissa yli 41% lapsista on vaarassa joutua kärsimään köyhyydestä; vielä heikommin ovat asiat vain Romaniassa ja Bulgariassa.

Unkarin hallitus ei siis halua maahan muukalaisten tai mustalaisten (ynnä muiden epäsosiaalisten ainesten) lapsia vaan toivoo yhä kunnon valkoisten, kristittyjen, keskiluokan unkarilaisten perheiden ryhtyvän tuottamaan lisää rotupuhdasta unkarilaista jälkikasvua (vaikkapa myös Unkarin ulkopuolella). Tämän politiikan ikoniksi nousi juuri Fidesz-puolueen painijanniskainen varapuheenjohtaja, “Rezsi-Szilárd” Németh, joka puolueen äskettäisessä yleisötilaisuudessa lausui:

aki_teleszuli

”Maailma kuuluu sille, joka synnyttää sen täyteen.” Kuva kaapattu index.hu-sivuston artikkeliin upotetusta videosta.

Lausahdus, jota unkarilainen somekuplani parhaillaan kauhistelee, ei ole uusi eikä varsinkaan Szilárd Némethin keksimä. Nopealla Google-haulla suunnilleen vastaava ilmaus (”maailman” sijasta tosin puhuttiin ”maasta”) löytyi esimerkiksi vuodelta 2002, lausujana reformoidun kirkon piispa, äärioikeistolaisista kytköksistään tunnettu Lóránt Hegedűs. Nyt nämä äärioikeistohörhöjen ajatukset on siis entistä avoimemmin omaksuttu valtavirtapuolueena esiintyvän valtapuolueen ideologiaan.

Tämän kehityksen valossa on ilmiselvää, että Istanbulin sopimuksellakaan ei näytä Unkarissa olla mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi. Rita Antoni toteaa artikkelinsa lopussa, että vuosi 2017 alkoi hallituksen epämääräisillä lupauksilla Istanbulin sopimuksen toteutumista edistävistä selvityksistä, mutta nämä peruttiin nopeasti. Toukokuussa asetelma alkoi olla ilmiselvä, kun hallituksen tukema ”valekansalaisjärjestö” Alapjogokért Központ (”Perusoikeuksien puolesta -keskus”) julkisti vastalauseensa Istanbulin sopimukselle. Pari valittua otetta:

Päämäärä, johon sopimus kehottaa ratifioivien sopimuspuolivaltioiden lainsäätäjiä, on toki tärkeä ja tukemisen arvoinen: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on vastustettava mahdollisimman tehokkain lainsäädännöllisin keinoin. Tämän ylevän päämäärän takaa piirtyy kuitenkin näkyviin gender-lobbyn ja äärifeminismin aatemaailma: Sopimus ei määrittele ”sukupuolen” käsitettä biologian mukaan vaan ”yhteiskunnallisesti muotoutuneena roolina”, määrää opetettavaksi ”stereotyypeistä vapaita sukupuolen ulottuvuuksia” ja kieltää kaikenlaisen erottelun konstruoitujen yhteiskunnallisten sukupuolten perusteella (…) Luonnollisesta ja normaalista käsityksestä poiketen Sopimus siis torjuu biologisen sukupuolen määritelmän ja määrittelee sen ”genderiksi”. Terveen järjen – ja biologian – mukaan on kuitenkin ilmiselvää, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen. Kaikki muu ”yhteiskunnallisen sukupuolen” oikeudellinen määrittely palvelee itse asiassa perinteisten sukupuoliroolien luonnon luomien erojen löyhdyttämistä ja perinteisen perhemallin heikentämistä. Istanbulin sopimus on siis itse asiassa gender-sopimus, johon toisaalta sisältyy perinteisen perhemallin ja normaalien sukupuoliroolien kannalta katsottuna aivan erityinen vaara, toisaalta se myös vääristäisi jo olemassa olevien sukupuolten tasa-arvoa kiistäessään niiden mies/nainen-kaksijakoisuuden.

Tätä samaa ilmausta – ”gender-sopimus” – käytti juur’ikään myös “Rezsi-Szilárd”. Genderistä on näköjään todellakin alkanut tulla yleinen haukkuma-, pelottelu- ja herjasana. Hallituksen kanta on siis selvä. Unkarissa kuolee jatkossakin nainen viikossa parisuhdeväkivallan uhrina – mutta kansainväliselle gender-salaliitolle ei periksi anneta.

Viime aikoina on näkynyt paljon kirjoitettavan Margaret Atwoodin 1980-luvun romaaniin Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) perustuvasta tv-sarjasta. Tarinan ”Gilead” on uskonnollisten fundamentalistien hallitsema dystopiavaltio, teokraattinen diktatuuri, jossa naiset on orjuutettu synnytyskoneiksi. Euroopassa tähän on onneksi vielä pitkä matka – mutta siihen suuntaan Orbánin Unkari näyttää kaivaten katselevan.


Mielenosoituksen jälkeen

huhtikuu 10, 2017

Tämä päivä alkoi aika hilpeissä merkeissä. Ympäri unkarinkielistä nettiä naureskellaan eilisen mielenosoituksen uutisoinnille ja väitteille György Sorosin kustantamista lentolipuista. 444.hu-sivuston kommentoijayhteisö panee tässä parastaan (valikoiden suomennettu katkelma):

– Oli siinä naapureilla ihmettelemistä, kun äsken palattiin mielenosoituksesta ja laskeuduttiin Gyurin [= György (Soros)] koneella sivukadulle.
– Gyuri-setä sinulle.
– Mepäs juotiinkin bisnesluokassa sinunmaljat.
– Olihan teidän samppanja kunnolla jäähdytettyä? Lankomies vähän hermostui, kun Gyuri-sedän Dom Perignon oli ihan haaleaa. Sanoikin, että toiste miettii toisenkin kerran, lähteekö Gyurin kanssa miekkariin.
– Tiedä samppanjasta, me juotiin neitsyiden verta. Oli vähän turhankin jäähdytettyä.

Mutta mitä enemmän seuraa Unkarin vallanpitäjien reaktioita, sen hyytävämmältä alkaa tuntua. Jokaisen täysjärkisen tarkkailijan luulisi tekevän juuri sen päätelmän, joka on yllä linkitetyn 444.hu-sivuston jutun otsikkona: näin huikea väkijoukko ei selityksiä kaipaa. On selvää, että kansan tyytymättömyys on valtava eikä sitä ole nostattanut pelkästään Central European Universityn kohtalo. Vaan mitä tekeekään valtapuolue Fidesz: yrittämättäkään etsiä mitään järkevää perustelua laittaa töihin parlamenttiryhmänjohtajansa Lajos Kósan, pönäkän ohipuhumisen ja tahattoman huumorin mestarin.

Parlamentin työjärjestyksen aluksi pitämässään ylimääräisessä puheenvuorossa (jota selostaa videolinkin kera myös 444.hu), Kósa toteaa, että mielenosoituksen virallinen syy on täysin absurdi. Eihän Unkarin hallitus ole sulkemassa yhtään yliopistoa (no juu, ainoastaan säätämässä pikamenettelyllä lain, joka tekee yhden tietyn yliopiston toiminnan mahdottomaksi…), ei opetuksen eikä tutkimuksen vapaus ole uhattuna. Kaikki kautta Unkarin, Euroopan ja koko maailman solidaarisuuttaan CEU:lle ilmaisseet ja Unkarin hallituksen toimia arvostelleet oppineet miehet ja naiset, Nobel-palkitut tutkijat ja akateemikot, lukuisat yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat ymmärtäneet asian ihan väärin. Oikea syy on päivääkin selvempi, ja se on… ta-daa, maahanmuuttajat! Tai paremminkin ”maahanmuuttajabisnes”…

… sillä maahanmuuttoasioissa, joissa György Sorosin ja hänen järjestöjensä kanta on hyvin selvä, jos Unkarin hallituksen pyrkimykset toteutuvat, silloin hänen migraatiobisneksensä on mennyttä kalua. Tämä migraatiobisnes, jonka olemme nähneet toteutuvan bangladeshiläisten miesten tapauksessa: György Sorosin rahoittama järjestö kääntyy oikeusistuimen puoleen, György Sorosin rahoittama järjestö toimii oikeudenkäynnin asiantuntijana, György Sorosin rahoittama järjestö hankkii tuomarin, ettei jäisi mitään epäselvyyttä, tällä on myös virka György Sorosin yliopistossa. Tältä kannalta voitte kuvitella, että György Sorosin edustama kanta voitti. Vain unkarilaiset ja Unkari joutuivat maksumiehiksi, ja Unkari uhkaa joutua maksamaan suolaisia summia tuntemattomille bangladeshiläisille nuorukaisille. Tämä on se migraatiobisnes, josta pitää tehdä loppu, tämä pitää pysäyttää, ja siksi olemme närkästyneitä, arvoisa parlamentti. (…)

Kysymys on siis jo täälläkin esillä olleesta tapauksesta, jonka itse pääministeri Orbán puolitoista viikkoa sitten otti esille perjantaisessa radiopuheenvuorossaan. Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin oli tuominnut Unkarin maksamaan korvauksia bangladeshiläisille turvapaikanhakijoille, jotka oli laittomasti pidätetty rajavyöhykkeellä. Tämä on Orbánin tulkinnan mukaan ”bisnestä”. Toisin sanoen: Soros ja hänen tukemansa kansalaisjärjestöt pyrkivät hyötymään ”migraatiosta” (kuten monesti olen todennut, Unkarin vallanpitäjät eivät vahingossakaan puhu ‘pakolaisista’), ehkäpä suorastaan kannustavat mustia ja muslimeja ynnä muita pakenemaan Eurooppaan, ties vaikka olisivat koko pakolaiskriisin takana.

Uskomatonta, mutta näin se menee. Rasismi ja muukalaiskammo, tuo Unkarissa(kin) lähes ehtymätön energialähde, saadaan näin ohjatuksi niitä tahoja vastaan, jotka taistelevat avoimen yhteiskunnan, valistuksen, ihmisoikeuksien ja tiedon vapauden puolesta, niitä rakenteita vastaan, jotka aikoinaan toiveikkaasti luotiin tukemaan entisten Neuvostoliiton satelliittimaiden siirtymistä länsimaiseen demokratiaan. Sekä CEU että kansalaisjärjestöt ovat kaikki pelkkää julkisivua, jonka takana ilkeä koukkunokkainen György Soros hautoo kaikkein häijyintä suunnitelmaansa eli Euroopan ylpeiden kansallisvaltioiden tuhoamista hukuttamalla ne muukalaisten tulvaan.

Ja mikä vielä uskomattomampaa, tämä pelottelu tehoaa ja uppoaa. On jo nähty, että Unkarissa viattomat lapset ja syrjäisten tuppukylien mummelit osaavat jo pelätä kuollakseen ”migrantteja”, jotka tulevat ja tappavat. Valtapuolueen epävirallinen törkytuutti-journalisti Zsolt Bayer väittää haastattelussa silmää räpäyttämättä, ettei uskalla päästää teinipoikaansa kavereineen matkalle Ranskaan, kun siellä on niitä arabiterroristeja joka nurkalla. Saksassa asuva unkarilaistuttavani kertoi, miten häneltä Unkarissa tavan takaa kysellään, eikö häntä pelota asua kaupungissa, jossa on niin paljon ulkomaalaisia…

Eikä pelkästään Unkarissa. Vielä pahemmin masennuin, kun uutisvirtaani tipahti Postimees-lehden uutinen, jonka mukaan Mall Hellam, pitkän linjan Unkarin-ystävä ja Viron ja Unkarin ystävyyssuhteiden aktivisti vuosikymmenten ajan, eroaa Unkarin kunniakonsulin tehtävästä. Näin Hellam:

«Viime vuodet olen yhä suuremman huolen vallassa seurannut Unkarin hallituksen toimia vapaata mediaa, riippumatonta oikeusjärjestelmää, kansalaisyhteiskuntaa ja nyt myös akateemista vapautta vastaan,» totesi Hellam. «Lopullisesti päätökseni ratkaisi hallituksen voimanosoitus Keski-Euroopan yliopistoa kohtaan, jonka toiminnan jatkuminen Unkarissa on nyt vajaassa viikossa joutunut vakavasti kyseenalaiseksi.»

Hellam toimii Sorosin (haa!) alulle paneman Avatud Eesti -säätiön johtajana. Ja eikö tämänkin artikkelin kommenttiketjuun singahda muutama perusvirolainen haukkumaan ”soroslaisia” ja ihmettelemään, miksi ”rouva Hellam ei tykkää muurista, jonka Unkari on rakentanut maansa ja kansansa suojelemiseksi vandaaleilta”? Niin, tämä aitajuttukin vielä. MITEN IHMEESSÄ täysi-ikäiset, syyntakeiset ja oikeustoimikelpoiset ihmiset kautta Euroopan on voitu saada uskomaan, että Orbánin aita ”suojelee Eurooppaa”?

(Ja siltä varalta, että tännekin singahtaisi kommentoimaan joku ”maahanmuuttokriitikko” lainausmerkeissä, korostan, että en todellakaan väitä, että toisenlaisesta kulttuurista saapuvien, osaksi sotien ja terrorismin traumauttamien ihmisten kotouttaminen olisi ongelmatonta onnelaa. Mutta maailmamme pienenee, ihmisiä liikkuu ja tulee ilmastonmuutoksen edetessä liikkumaan yhä enemmänkin, ja rasismilla ja tietämättömyydellä lannoitettu härkäpäinen rajat kiinni -politiikka on kaikista mahdollisista ratkaisuista – joita on muitakin kuin ”rajat kiinni” ja se tarunomaisen toisen ääripään ”rajoittamaton maahanmuutto” – tässä kaikkein lyhytnäköisin, typerin ja vaarallisin.)

Mutta kun Lajos Kósa tuli jo mainituksi, niin pakkohan tähän juttuun on saada Fidesz-puolueen toinen järjenjättiläinen, häränniskainen varapuheenjohtaja ja rezsicsökkentés- eli energiahintakomissaari Szilárd Németh. Hänellä on Népszava-lehden ilkeän artikkelin mukaan varmat todisteet siitä, että eilinen mielenosoitus (jossa hän ei suinkaan ollut nähnyt useita kymmeniä tuhansia ihmisiä) oli järjestetty juttu. Koska siellä puhuttiin ulkomaankieltä ja kannettiin ulkomaankielisiä julisteita!

”Sorosin rahoittamat agenttijärjestöt olivat eilisen mellakan takana”, totesi kansallisen turvallisuuden valiokunnan Fidesz-puoluetta edustava varapuheenjohtaja Szilárd Németh sunnuntaisesta monikymmentuhatpäisestä CEU-mielenosoituksesta, lisäten: mieltään osoittavista Soros-aktivisteista suuri osa oli raahattu tänne ulkomailta. ”Heidän päämääränään on rajojen hajottaminen ja laittomien migranttien päästäminen tänne ilman tarkistuksia, sekä Unkarin hallituksen maineen mustaaminen.”

Kysyimme varapuheenjohtajalta, mistä hän tietää, että mielenosoittajat saapuivat ulkomailta.

”Lehdistötiedotteista kävi yksiselitteisesti ilmi, että monet mielenosoittajat puhuivat useampia vieraita kieliä”, Németh Szilárd valotti asiaa. Hänen mielestään “tämä osoitti yksiselitteisesti, mistä merkittävä osa heistä oli järjestetty paikalle.”

Rupeaa jotenkin entistä enemmän ahdistamaan se typerä röyhkeys ja röyhkeä typeryys, jolla Unkarin hallitus ajaa tarkoitusperiään. Toisaalta juuri tältä kannalta uutiset eilisestä mielenosoituksesta, sen kehutusta hyvästä tunnelmasta ja pitkäksi venyneestä mutta lopulta jokseenkin väkivallattomasta (mellakkapoliiseja oli tönitty ja heitelty pulloilla, mutta ei päästy lähellekään vuoden 2006 pahamaineisten mellakoiden murtuneita luita ja puhjenneita silmiä) päätöksestä rohkaisevat. Kaikki unkarilaiset eivät vieläkään usko yksinkertaistettuun viholliskuvaan – Soros ja ”migrantit” – mutta ymmärtävät, että asiat liittyvät toisiinsa toisella tavalla: puolustamalla vapaata yliopistoa puolustaa myös vapaata ja avointa yhteiskuntaa. Seuraava mielenosoitus on luvassa Budapestiin keskiviikkona.


Säätiö ja Imperiumi

tammikuu 14, 2017

Talvi tuli myös Sentrooppaan, verkossa levitetään kauniita kuvia jäätyvästä Tonavasta ja vähemmän kauniita kuvia siitä, miten kaupunkien kodittomat tai Balkanille jämähtäneet Lähi-idästä saapuvat pakolaiset palelevat pakkasessa. Unkarissa arveltiin muutama päivä sitten kylmään kuolleen jo toistasataa ihmistä. Karmeinta on, että näistä ainakin 27 on paleltunut omaan asuntoonsa. Joukossa lienee ainakin heikkokuntoisia eläkeläisiä, joiden on ollut valittava, ostetaanko viimeisillä rahoilla ruokaa vai maksetaanko kaasulasku.

Samaan aikaan Unkarin hallitus näyttää aloittavan uutta vuotta taistelujen merkeissä, kuten pääministeri Viktor Orbán perinteisessä perjantain radiohaastattelussaan uhosi. Brysselille tullaan pistämään kovasti kampoihin, sekä maahanmuuttopolitiikassa että rezsicsökkentésin eli mahtikäskyllä alas painettujen energiakulujen osalta (tätä ”chavistista” politiikkaa, jolla Orbán pyrkii helpottamaan etenkin ydinkannattajajoukkonsa eläkeläisten elämää, kuulemma Brysselin herrat kovasti vastustavat, näin asia ainakin unkarilaisille kerrotaan).

Haastattelun lopulla Orbán vieläpä tarttui, joskin vain epäsuorasti vihjaillen, siihen poliittiseen ”taisteluun”, joka viime päivinä on ollut oppositiomedioiden otsikoissa, eli hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välille jälleen leimahtaneeseen konfliktiin. Hänen mielestään nykymaailmassa on paljon manipulaatioyrityksiä, joista selvillä pysyäkseen unkarilaisten kuuluu saada riittävästi tietoa. Unkarilaisten oikeus on, jos jokin järjestö saa rahaa ulkomailta, saada tietää, mistä raha tulee ja mitä varten. ”Unkarilaisen ihmisen oikeus on saada tietää, millaisessa manipulaatioiden järjestelmässä hän elää.” Ja – tähän hvg.hu:n toimittaja näyttää jo lievästi hermostuneen: ”me tahdomme läpinäkyvyyttä”. Sanoo siis pääministeri, joka ei enää anna haastatteluja muille kuin omille luotto-mikrofonitelineilleen ja jonka hallitus jatkuvasti pyrkii panttaamaan lain mukaan julkisia tietoja, säädättää tärkeitä sopimuksia (esimerkiksi Paksin ydinvoimalan laajennussopimusneuvottelujen tiedot) salaisiksi ja rajoittaa tiedotusvälineiden pääsyä parlamenttiin.

Niin, Unkarin kansalaisjärjestöt ovat viime päivinä taas olleet merkillisen toiminnan kohteena, josta tulee mieleen lähinnä Putinin Venäjällä harrastettu kansalaisjärjestöjen pakkokirjaaminen ”ulkovaltojen agenteiksi”. Tiistaina Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja, rezsicsökkentés-kampanjasta vastaava komissaari Szilárd Németh, jonka jykeväniskainen olemus on ollut esillä tässä blogissa ennenkin, julisti tiedotustilaisuudessaan, että ”Soros-imperiumin valekansalaisjärjestöt” on pantava kuriin keinolla millä hyvänsä tai ajettava maasta, koska ne yrittävät ”runnoa poliittisen korrektiuden ja globaalin suurpääoman maailmaa” kansallisten hallitusten yläpuolelle.

Seuraavana aamuna ATV-kanavan haastattelussa Németh täsmensi sanojaan: hallitusta häiritsevät kansalaisjärjestöt kuuluvat Sorosille vain ”alkuperänsä ja johtajiensa suhteen”. ”Kun näitä kansalaisjärjestöjä perustetaan, tiedetään tarkkaan, että nyt ei perusteta kansalaisjärjestöä vaan semmoinen kansalaisjärjestö, joka haluaa puuttua politiikkaan”, siis ”vaikuttaa kyseisen maan politiikkaan niin, ettei tarvitse osallistua vaaleihin”. Tällä tavalla kansalaisjärjestöt luovat ”rinnakkaismaailman”, jota eivät johda eivätkä rahoita valtion rakenteet vaan yksi miljardööri (siis György/George Soros, suursijoittaja, jonka säätiön aikoinaan nuorelle Viktor Orbánille myöntämää Oxfordin-stipendiä ei enää muista kukaan). Erityisesti tällaisina ikävän rinnakkaistodellisuuden luojina mainittiin ihmisoikeusjärjestöt TASZ (Társaság a Szabadságjogokért) ja ”Unkarin Helsinki-komitea” sekä korruptiota vastaan taisteleva Transparency International.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács jatkoi tulitusta samaisen ATV-kanavan haastattelussa ilmoittaen, että kansalaisjärjestöt ovat muodostamassa ”absurdia koalitiota” myös terrorijärjestöjen kanssa – pakolaisten huoltaminen ja ”yllyttäminen rajanylitykseen” (?) on ilmeisesti nimittäin terrorismia. (Muistamme Ahmed H:n tapauksen: kiviä heitellyt ja pakolaisjoukon ryntäyksessä raja-aidan läpi mukana ollut mies sai mm. Amnesty Internationalia järkyttäneen kymmenen vuoden kuritushuonetuomion terrorismista.) Näitä kansalaisjärjestöjä ei kukaan ole valinnut vaaleilla, silti ne puuttuvat mielipiteenmuodostukseen ja politiikkaan. Toisin sanoen: maassa, jossa suuri osa kansasta on täydellisen pettynyt kaikkiin poliittisiin puolueisiin (sekä hallitus- että oppositio-), valtarakenteisiin ja niiden korruptioon, ei saisi olla ”poliittista toimintaa” näiden rakenteiden ulkopuolella.

Tähän voi toki siteerata nykyisiä vallanpitäjiä muutaman vuoden takaa. Vielä vuonna 2010, juuri vallanvaihdoksen jälkeen, nykyinen voimavaraministeri Zoltán Balog oli puhunut lämpimästi kansalaisjärjestöjen puolesta, nimittäin silloin, kun ne puuttuivat vuonna 2006 silloista sosialistihallitusta vastaan syttyneiden mielenosoitusten tukahduttamiseen:

”Joka väittää, että ihmisoikeuksien ottaminen puheeksi on hyökkäys poliisia ja oikeusvaltiota vastaan, se peluuttaa toisiaan vastaan semmoisia asioita, jotka kuuluvat yhteen. Vieläpä puoluepoliittisista syistä. Unkarin Helsinki-komitea, Kansallinen Oikeuksiensuojelusäätiö (Nemzeti Jogvédő Alapítvány) tai TASZ eivät kuulu samaan poliittiseen leiriin. Mutta ne tietävät, että ihmisoikeuksien kysymys ei ole puoluepoliittinen kysymys. Ne toimittavat yhteistyössä luotettavia dokumentteja vakavista oikeuden loukkauksista.”

Ihmisoikeuksistahan tässä on kysymys, siinä seitsemän vuoden takainen Balog osui naulan kantaan. Annan lopuksi puheenvuoron hvg.hu:n blogistille Árpád W. Tótalle, jolta olen vohkinut myös tämän postaukseni otsikon.

Ajetaan pois, raivataan tieltä – tämän kohtalon valtapuolue on varannut niille [so. kansalaisjärjestöille]. Enää sitä ei kiusaa hallituksen vaihtumisen mahdollisuus vaan se, että ylipäätään on olemassa niitä, jotka ovat eri mieltä ja uskaltavat sanoa sen julki. Tämä psykopaattinen narsismi ei uhkaa vain Soros-säätiöitä vaan kaikkia ”siviilejä” [civil, ”kansalaisyhteiskunnan” tai ”kansalaisjärjestön” määrite unkarissa], siis kaikkia kansalaisia puolue-eliitin ulkopuolella. Niitä, joille ei ole tilaa bunkkereissa.

Sillä tämä järjestelmä voi vielä iskeä keneen hyvänsä. Keneen hyvänsä, jonka läheinen vetelee viimeisiään homeisella sairaalapatjalla ilman kipulääkitystä tai perushoitoa. Tai jonka työpaikkaan joku systeemin suosikki iskee silmänsä, tai jonka yritykseen, kotiin tai naiseen. Tai jonka koko toimeentulo pannaan uusiksi yhdessä yössä, kielletään, kansallistetaan, viedään ja jaellaan kuulapäisten tyhjäntoimittajan-varamiesten sukulaisille.

Mihin silloin menet valittamaan? Kuka maksaa sinulle asianajajan, kuka auttaa tuomaan vääryyden julki? Mihin johtaa se, että muodostuu eliitti, jota ei enää mikään voi kukistaa, koska ei ole enää ketään korottamassa ääntään sitä vastaan? Mikä sitten enää estää puoluetta mätänemästä sisältäpäin… siis vielä tätäkin pahemmin, sillä mätänemisen homekasvustoahan on jo myös tämä Szilárd Németh, tämä puhuva sianpääsyltty, meidän aikamme György Marosán [kommunistipoliitikko, vuoden 1956 kansannousun kukistamisen ja kostotoimien kuuluisin demagogi].

Nyt hyökkäyksen kohteena on ius murmurandi, oikeus napista. Ja tämä oikeus ei ole vain demokratian perusta, vaan sen tunnustavat myös pehmodiktatuurit. On parempi kaikille, jos edes mieltään saa osoittaa rauhallisesti tai ainakin ajatella toisin. Jos sekään ei käy, ollaan sodassa.

 
Follow my blog with Bloglovin


Lehdistön vapaudesta

lokakuu 9, 2016

Eilen tömähti keskelle Trumpin pukuhuonejuttu-uutisia Unkarista yllättävä tieto. Népszabadság (kirjaimellisesti: ”Kansanvapaus”), maan perinteikäs ja johtava lähinnä sosialistiseksi luokiteltava lehti, vasemmiston tärkein äänitorvi perinteisessä paperilehdistössä, oli yhdellä iskulla lakannut olemasta. Töihin saapuvat toimittajat samoin kuin lehden verkkosivustoa nol.hu tavoittelevat lukijat saivat nähdä ilmoituksen (tätä kirjoittaessani nol.hu-sivusto on yhä nurin ja vain tuo unkarin- ja englanninkielinen ilmoitus näkyvissä), jonka mukaan lehden ilmestyminen lakkaa toistaiseksi, samalla kun omistajan vaihduttua uusi toimintamalli (“business model”) on kehitteillä.

Vanha kunnon Népszabi oli toki paininut talousvaikeuksissa ja kannattavuusongelmissa jo pitkään. Kymmenen viime vuoden aikana levikki oli pudonnut neljäsosaan entisestään, eli noin satatuhatta tilaajaa oli kadonnut. Silti se oli perinteisistä päivälehdistä edelleenkin laadukkaimpia ja tärkeimpiä, maassa, jossa päivälehtiä luetaan yleisesti ottaen varsin vähän. (Vuoden 2004 tutkimuksiin perustuvan tilaston mukaan suomalaisista 6,4% ei koskaan lue sanomalehteä, Unkarissa vastaava luku on 21,4% ja monissa Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopan maissa vieläkin heikompi.) Kannattavuusvertailut muihin lehtiin muuttuvat myös hieman kyseenalaisiksi kun muistetaan, että hallitusta lähellä oleviin viestimiin on ilmeisesti kanavoitu melkoiset määrät valtion suoraa tai epäsuoraa tukea.

Kuten Éva S. Baloghin mainiossa englanninkielisessä blogissa yksityiskohtaisemmin selitetään, pelkät talousvaikeudet eivät riitä selittämään, miksi nyt toimittiin näin eikä esimerkiksi ensin leikattu toimitusta tai siirrytty paperiformaatista pelkkään nettijulkaisemiseen, tai yhdistetty Népszabadságia johonkin toiseen julkaisuun. Joitakin taloudellisia tai kenties oikeudellisiakin seuraamuksia kai on siitäkin, että lehden työntekijät ykskaks jäivät työttömiksi ja lehden tilaajat ja ilmoitusasiakkaat vaille kenties jo maksamaansa palvelua?

Népszabadság oli perinteisen paperilehdistön puolella viimeisiä hallituskriittisen tutkivan journalismin linnakkeita. Viimeisen numeron etusivu kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

nepszabi_viimeinen

Nobel-rauhanpalkitusta Juan Manuel Santosista kertovan uutisen ympärillä on hallituksen politiikkaa kriittiseen sävyyn esitteleviä (valtiosihteeri Nándor Csepreghy: ”Me emme tarvitse tuulivoimaa” – energiapolitiikan kivijalkanahan on Venäjältä tilattu Paksin ydinvoiman laajennus…) sekä etenkin korruptiouutisia. Valtion maita myydään oligarkeille. Valtionpankin johtaja György Matolcsy on seurustellut Zita Vajdan kanssa jo vuosikausia; olennaista tässä ei ole Matolcsyn uskottomuus ja äskettäinen avioero vaan se, että naisystävä Zita Vajda on jo muutaman vuoden ajan työskennellyt pätevyyteensä nähden käsittämättömän kovapalkkaisissa viroissa ensin valtionpankissa, sitten sen ylläpitämissä kohutuissa säätiöissä.

Ja keskellä uutinen: ”Orbánia ei häiritse helikopterointi.” Tämä viittaa viime postauksessakin mainittuun ”propagandaministeri” Antal Rogánin luksuselämään ja erityisesti viimeviikonloppuiseen huviretkeen: Rogán rouvineen singahti julkkistuttavansa häihin helikopterilla, ja kertomukset siitä, mistä oikein lennettiin minne ja kuka kyydin maksoi, ovat koko ajan muuttuneet. Népszabadságin mukaan Orbánia ei haittaa Rogánin jetset-elämäntyyli, niin kauan kuin se ei näy puolueen kannatuslukemissa. Ilmeisesti helikopterimeininki kuitenkin häiritsi. Muutenkin kuin siksi, että verbi helikopterez nykyunkarilaisen kielitajussa ei tarkoita vain tietynlaista lentomatkailua vaan kansainvälisessä leikkisässä merkityksessään myös, hm, etuveitikan tuulettelua.

(Historiantutkija ja verraton Facebook-humoristi Péter Konok on viime aikoina usein kirjoitellut fiktiivisiä vuoropuheluja Antal Rogánin ja hänen kauniin naistenlehtijulkkis-rouvansa Cecílian kesken. Niissä ”Toncsika” ja ”Cilike” puhuttelevat toisiaan metkoilla lempinimillä, esimerkiksi ”sinä sydämeni ylitetty äänikynnys”, ”kultaliljainen louisavuittonini”, tai ”Toncsika, oma nahkaroottoriperhoseni”…)

Népszabadságin sulkemisilmoitusta seurasi eilen pikaisesti koolle kutsuttu mielenosoitus. Useampia tuhansia ihmisiä kerääntyi Budapestin keskustaan Kossuth térille.

lehdistomiekkari

(Zoltán Tuban kuva 444.hu-sivuston jutusta.)

Varsinaista ohjelmaa oli vain yhden puheen verran, jota olemattoman äänentoiston takia ei juuri kuultu muutamaa eturiviä kauempana, joten – näin kertoo 444.hu-sivuston raportti – paikalla olijat enemmänkin päivittelivät tapahtunutta keskenään ja tekivät kollektiivista surutyötä. Illan mittaan ilmeisesti puheet kovenivat, ja niissä nostettiin esille paljon muitakin kipupisteitä kuin Népszabadságin tai yleensäkin vapaiden tiedotusvälineiden kohtalo: jo tätä ennen on muitakin kriittisiä viestimiä hiljennetty tai suitsittu.

Népszabadságin toimitus jatkaa vielä vastarintayrityksiään Facebook-sivunsa kautta. Siellä jatkuu ainakin kitkerän poliittisen huumorin viljely.

szabadner

Stalinistisen diktatuurin aikainen etusivu silloin vielä ”Szabad Nép” (’Vapaa kansa’) -nimisestä lehdestä. Otsikkoa on hieman muokattu – NER, Nemzeti Együttműködés Rendszere eli ’Kansallisen yhteistoiminnan järjestelmä’ on Orbánin hallinnon alkuaan tosissaan lanseerattu, sittemmin yhä pilkallisemmin käytetty nimike – ja kuvaan diktaattori Rákosin, ”Stalinin parhaan unkarilaisen oppilaan” päähän istutettu Viktor Orbánin kasvot.

tovarisi

Uudella Népszabadságin toimituksen FB-sivulla julkaistu Attila Pálin* mestarillinen sommitelma yhdistää järjestelmänvaihdosta ja nykyaikaa. Taustalla ”peilikuvaksi” upotettuna näkyy kuuluisa Товарищи конец! [Toverit, loppu!] -juliste, jota vuoden 1990 vaaleissa käytti MDF (Magyar Demokrata Fórum) -puolue. Niillä parilla sanalla, jotka tuonaikaiset unkarilaiset koulussa väkisin jyystetyllä pakkovenäjällä ymmärsivät, tehtiin selväksi, mitä merkitsi päästä eroon paksuniskaisista Kremlin koppalakkimiehistä. Etualalla taas nähdään Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja ja Budapestin Csepelin kaupunginosan pormestari Szilárd Németh, jonka kerrotaan kommentoineen: ”Mielestäni alkoi olla jo aikakin Népszabadságin yllättäen lakata ilmestymästä, tämä on vaatimaton mielipiteeni. Tämän lehden edeltäjä oli Szabad Nép, ja niin se muutenkin käyttäytyy, minä en siis rupea vuodattamaan krokotiilinkyyneliä Népszabadságin tähden.” Visszajöttünk! [‘Olemme tulleet takaisin!’]

 (*Kuva liikkuu somessa myös ainakin Ágnes Inczen nimiin pantuna. Valitettavasti en ehdi enempää selvitellä sen alkuperäistä tekijää.)

Népszabadság-operaation, jota ”Putschiksikin” on jo nimitetty, taustavoimat ovat virallisesti liike-elämässä, mutta niiden poliittiset kytkökset ovat ilmeiset. Viime kädessä – siitä kaikki kommentoijat tuntuvat olevan vakuuttuneita – langat johtavat Viktor Orbániin, ja tärkeimmäksi välikädeksi on ehdolla kaksi Orbánin uskottua: salaperäinen medianeuvonantaja ja -moguli Árpád Habony sekä Orbánin kotikylässä Felcsútissa alun perin kaasuasennusfirmaa pyörittänyt, sittemmin satumaisella vauhdilla rikastunut oligarkki Lőrinc Mészáros, jota yleisesti arvellaan Orbánin hämäräomaisuutta hallinnoivaksi ykkösbulvaaniksi.

Saksankielinen ja kiukkuisen kriittinen Pester Lloyd puolestaan nostaa esiin mielenkiintoisen kansainvälisen kytköksen. Népszabadságin lopettanut uusi omistaja, Mediaworks-niminen yritys, nimittäin kuuluu Wienissä, Prahassa ja Varsovassa toimivalle Vienna Capital Partners VCP -nimiselle yhtiölle, jota johtaa itävaltalainen Heinrich Pecina. Pecina puolestaan on aikoinaan kuulunut itsensä Jörg Haider -vainajan kaveripiireihin ja ollut julkisuudessa myös Hypo Alpe Adria -pankin sotkuja oikeudessa selviteltäessä (Haider aikoinaan Kärntenin maaherrana käytteli Hypo Alpe Adriaa omiin tai puolueensa kyseenalaisiin operaatioihin, kunnes pankki kaatui valtion niskoille, ja laskua tulevat Itävallan veronmaksajat maksamaan ilmeisesti vielä vuosikausia). Jonkinlainen yhteys läntisempiin äärioikeisto- tai oikeistopopulistipiireihin siis on olemassa. Tästä sotkusta puuttuvat enää vain Donald Trump (jolle muuten Unkarin hallitus tiedottajansa Zoltán Kovácsin suulla juuri riensi antamaan tukensa) ja Putinin pojat.

Unkarin mediamaisema on taas yhtä kriittistä ääntä köyhempi. Péter Konok tiivistää taas kerran laittamattomasti: ”Ei ole kansaa (nép; nykyiset vallanpitäjät välttelevät ”kansa”-sanaa sen sosialistisen sävyn takia ja puhuvat mieluummin ”ihmisistä”, az emberek), ei ole vapautta (szabadság). Näitä unkarilaisia ilmoja se vain pitelee.” (Magyar idők járnak. Idő tarkoittaa sekä ‘aikaa’ että ‘säätilaa’, Magyar Idők ‘Unkarilaiset ajat’ taas on Unkarin nykylehdistössä se kaikkein yksiselitteisin ja orjallisin hallituksen äänitorvi.)