Perheasioita ja kansallisia bisneksiä

helmikuu 16, 2018

Tämä kuva on viime aikoina jatkuvasti tupsahdellut uutisvirtaani. Se on jo useamman vuoden takainen, mutta ilmeisesti paras ja kuvaavin otos, jota kriittiset unkarilaiset viestimet käyttävät, kun haluavat kirjoittaa pääministeri Orbánin suhteista hänen vävynsä István Tiborczin liiketoimiin. Tiborcz on Orbánin ”omilla jaloillaan seisovan” esikoistyttären Ráhelin aviomies.

orbantiborcz3-e1518450440382.jpg

Ilmeisesti rentoa vapaapäivää viettävät Tiborcz ja Orbán nauttivat kameran edessä perinteistä pálinka-viinaa, jonka veroton kotipoltto-oikeus (vuosina 2010–2015, kunnes homma törmäsi EU:n pykäliin) oli Orbánin hallituksen keskeisiä prestiisiprojekteja.

István Tiborczin yhteydessä puolestaan on viime viikkoina uutisissa nähty kirjainyhdistelmä OLAF, Euroopan petostentorjuntaviraston nimilyhenne. OLAF nimittäin pyysi äskettäin Unkarin syyttäjäviranomaisia käymään käsiksi epäselvyyksiin, joita ilmeni EU-varoilla toteutettujen katuvalaistusprojektien yhteydessä. Tiborczin vuoteen 2015 saakka omistama Elios-yhtiö voitti tarjouskilpailuja ympäri Unkaria ilmeisesti siten, että tarjoukset alun alkaen räätälöitiin sille sopiviksi. Elioksen työnjäljessä oli kaiken lisäksi ollut toivomisen varaa, esimerkiksi Zalaegerszegin kaupungissa Elioksen toimittamat katulamput eivät valaisseet kunnolla ja ne oli myöhemmin vaihdettava. OLAF ehdotti Euroopan komissiolle, että valaistusprojektiin myönnetty 40 miljoonan euron tuki vaadittaisiin Unkarilta (siis Unkarin veronmaksajilta…) takaisin.

Tiborcz irrottautui Elios-yhtiöstä vuonna 2015 ja on sen jälkeen omistautunut kiinteistöprojekteille. Hänen kiinteistöyhtiönsä omistuksessa on mm. komeita kivitaloja Budapestin ydinkeskustassa sekä Budapestin lähistöllä Turassa sijaitseva kertaustyylinen satulinna, jonka aateloitu upporikas juutalainen liikemies, paroni Zsigmond Schossberger vuonna 1883 rakennutti pikku metsästysmajakseen. (Kuvia mm. täällä.) Turan linna, joka sosialismin aikana toimi mm. kouluna ja pääsi pahasti rapistumaan, on nyt remontissa, ja ilkeimmät huhut arvelevat siitä rakennettavan uutta vaatimatonta perheasuntoa omilla jaloillaan seisovalle perheelle. Virallisesti linnan omistuksesta tai tulevasta käytöstä ei liene tietoa. Tarina on samantapainen kuin sen Hódmezővásárhelyn lähistöllä sijaitsevan metsästyslinnan, jonka ministeri János Lázárin asianajaja äskettäin hankki omistukseensa. Lázárin lakimies ei harrasta metsästystä (toisin kuin herraskaisista fasaanijahdeistaan kuulu Lázár itse) eikä hänellä myöskään pitäisi olla linnan ostamisen vaatimaa varallisuutta; linnan ympärillä olevat maat ovat Lázárin perheenjäsenten omistuksessa, ja linnan lähistöllä olevan metsästysalueen on äskettäin vuokrannut 20 vuodeksi metsästysseura, johon Lázár kuuluu.

Mutta palatkaamme Tiborcziin ja Elios-juttuun. OLAF on tehtävänsä tehnyt luovutettuaan tutkimustensa tulokset Unkarin viranomaisille. Nämä puolestaan ovat jo ilmoittaneet, että tutkimukset tulevat kestämään vuosikausia – siis ainakaan ennen huhtikuun vaaleja ei vielä tule paljastumaan mitään, mikä voisi vaikuttaa kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. (Magyar Narancs ylistää ironisesti sitä, miten taitavasti syyttäjänviraston lausunto on laadittu – siinä ei mainita Elioksen eikä Tiborczin nimiä.) Ylin syyttäjä Péter Polt on muutenkin hyvissä ja luottamuksellisissa väleissä Orbánin ja Fidesz-puolueen kanssa, oppositiopoliitikot puhuvat suorastaan ”Orbánin ylimääräisestä puolustusasianajajasta”. Fidesz-puolueen virallinen selitys Elios-sotkuille on, että Elios-firman pääomistaja ja päävastuullinen oli tutkittuna ajanjaksona oligarkki Lajos Simicska, Viktor Orbánin entinen luottomies ja nykyinen verivihollinen. Itse asiassa Simicska irrottautui Elioksesta jo aikaisemmin (ollessaan vielä hyvissä väleissä Orbánin kanssa!), kun taas Tiborcz oli yhtiön johdossa koko OLAFin tutkiman ajan.

Vaikka syyttäjänvirasto painaisikin juttua villaisella mahdollisimman pitkään, Fidesz-puolueen johtoa selvästi hermostuttaa uusi korruptioskandaali vaalien alla. Magyar Nemzet -lehden mukaan puolueen ryhmänjohtaja Gergely Gulyás on toimittanut edustajille selkeän kommunikaatio-ohjeistuksen, jota voi käyttää ikävien kysymysten noustessa esiin. Ensinnäkin on korostettava, että ”Elios-ilmoitus on Brysselin kampanjajulistus, Brysselin väliintulo Unkarin vaalikampanjaan”. Toiseksi on palautettava mieliin, että myös ennen vuoden 2014 vaaleja julkisuuteen tuotiin samalla tavalla strategisesti ajoitettuja korruptiosyytteitä, jotka silloin jo tutkittiin – tämä tapaus on siis pelkkää vanhan toistoa. Kolmanneksi pitää muistuttaa, että tätä juttua yritetään kytkeä Viktor Orbániin hänen vävynsä kautta, vaikka suurimman osan OLAFin selvityksen kattamasta ajanjaksosta Elioksen omisti Lajos Simicskan Közgép-yhtiö. Ja jos joku vielä inttää, että yhtiön omistajiin kuului myös István Tiborcz, silloin on vielä kerran toistettava, että Elioksen enemmistöomistaja oli Közgép.

Aivan kohta näytän esimerkin siitä, miten tämä ohjeistus toimii käytännössä. Mutta sitä ennen on vielä selostettava toinen esimerkki siitä, miten Brysselin herrat ovat muka sekaantumassa Unkarin sisäpolitiikkaan.

Orbánin hallituksen lempiprojektejahan on ollut rezsicsökkentés, energia- ja kunnallistekniikkakustannusten alentaminen valtion mahtikäskyllä. Sillä miellytetään etenkin köyhiä eläkeläisiä, jotka eivät maksa veroja eivätkä osaa laskea esimerkiksi arvonlisäveron vaikutusta elinkustannuksiin – mummot ovat tyytyväisiä, kun sähkö- ja kaasulaskut pienenevät. Rezsicsökkentés on myös esitetty kansallisena itsenäisyystaisteluna unkarilaisten kuluttajien puolesta ylikansallisia energiafirmoja ja niiden etuja palvelevia Brysselin byrokraatteja vastaan. Itse asiassa energian hinnat vapailla markkinoilla ovat koko ajan laskeneet, niin että nykyinen markkinahinta on valtion virallisesti halpuuttamaa alhaisempi. Tähän tarttui äskettäin saksalainen E.ON-yhtiö ja lupasi uudessa tarjouskampanjassaan selvästi alhaisempaa kaasunhintaa kuin valtion yhtiö. Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja ja rezsicsökkentés-komissaari Szilárd Németh hermostui ja ärähti, että E.ON saisi vähän hillitä itseään ja olla puuttumatta Unkarin tulossa oleviin vaaleihin. E.ON ilmeisesti ymmärsi uhkauksen ja on kotisivullaan jo valitellut tarjouskampanjan yhteydessä syntyneitä väärinymmärryksiä: kyseinen tarjous on kuulemma tarkoitettu lähinnä pienyrityksille.

Niin, Szilárd Némethiä on viime ajat pidetty runsaasti esillä puolueen puhetorvena. Ehkä siksi, että pulska, kansanomainen ja hieman, hm, epäintellektuellin oloinen entinen painija puhuttelee ns. tavallista kansaa paremmin kuin puolueen sisärenkaan sliipatut armani-rolex-louisvuitton-herrat, joiden pelkkä olemuskin panee miettimään, voisiko niissä korruptioepäilyissä sittenkin olla perää. Némethin hiomaton ulkomuoto ja käytös ehkä myös houkuttelevat kriittisiä viestimiä iskemään vyön alle ja julkaisemaan hänestä ilkeitä kuvia, jotka sitten voivat kääntyä tarkoitustaan vastaan. Tai voisivat kääntyä läntisemmässä maailmassa, missä bodyshamingin ongelmat aletaan tiedostaa. Unkarissa voi edelleenkin esimerkiksi kolumnisti Árpád W. Tóta kaikessa rauhassa nimittää Szilárd Némethiä ”puhuvaksi sianpääsyltyksi”.

Index.hu-sivuston hyytävä videotiivistelmä Némethin lehdistötilaisuudesta alkaa kuvalla, jossa yleisön edessä seisova Németh puheenvuoroja kuunnellessaan tuumaa torkahtaa seisovilta jaloiltaan.

nukahdus

Koko video on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Siitä kuulemme, että…

… uskomattomia summia menee kansalaisjärjestöille, sekä hyväntekeväisyyteen että paikallisiin kansalaistehtäviin, ilmeisesti vain yhteen niitä ei voi käyttää – siihen, mihin Bernadett Soros… Bernadett Szél haluaisi järjestää rahoitusta, Soros-järjestöille.

OLAFin lausunto on – kuten nyttemmin tiedämme, puolueen sisäisen viestintäohjeistuksen mukaisesti…

… ei mitään muuta kuin Brysselin kampanjajulistus. Siis vain väliintulo vuoden 2018, huhtikuun 8:nnen vaaleihin.

Jos oppositiopuolueet valittavat, että eivät saa tarpeeksi mainostilaa vuokratuksi vaalimainontaansa varten…

… puhukoot Simicskan kanssa, sillä sitä on riittämiin.
(Toimittaja:) … tai he väittävät, että heidän ei anneta julkaista poliittisia mainoksia.
– Sehän on valhetta!

Ja E.ON-yhtiölle, joka haluaa myydä kaasua halvemmalla kuin valtion firma…

… ehdottaisin, öö, että vähän hillitsisivät itseään eivätkä puuttuisi vaaleihin, sillä aivan yksiselitteisesti tässä ollaan ryhtymässä poliittiseen taisteluun, nimenomaan Brysselin rinnalla…

Oppositiopuolue LMP:n edustaja…

… siis mikä onkaan sen rouvan nimi, joka ei ole valiokunnan jäsen mutta on aina siellä paikalla… niin juuri, Márta Demeter!

Lopuksi Németh vielä kommentoi Unkarin vaalijärjestelmää. Opposition mukaan nykyinen vaalijärjestelmä ja vaalipiirijako suosivat kohtuuttomasti vallassa olevaa Fidesz-puoluetta. Vielä mitä!

Unkarin vaalijärjestelmä takaa täysin yhtäläiset mahdollisuudet sekä vahvimmalle puolueelle että heikoimmalle.

Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää!

Mainokset

Turvallisuusriski

tammikuu 27, 2018

Piti kirjoittamani ihan muita juttuja. Mutta Unkarin uutisissa on viime päivät pyörinyt niin absurdi juttu, että sitä ei voi jättää kommentoimatta. (Unkarintaitoisille suosittelen tätä ihanan pirullista videoyhteenvetoa.)

Unkarin parlamentillahan on valiokuntiensa joukossa myös ”kansallisen turvallisuuden valiokunnaksi” nimetty elin. Sen puheenjohtajana on lain mukaan opposition edustaja, tätä nykyä sosialistipuolue MSZP:n Zsolt Molnár, lisäksi valiokuntaan kuuluu kolme valtapuolue Fideszin edustajaa (myös varapuheenjohtaja, tässä blogissa monesti ennenkin esillä ollut ja kiistämättömän kuvauksellinen, häränniskainen ex-painija Szilárd Németh), yksi koalition sivuvaunupuolueen, kristillis-demokraattisen KDNP:n edustaja, sekä äärioikeistolaisen Jobbikin ja vihreän LMP:n edustajat. Viimeksimainittu, LMP:n Bernadett Szél, on Szilárd Némethin ohella viime päivät ollut kummallisen poliittisen tositeeveeshown keskeisimmässä roolissa. Szélin näkyvyyttä edistää, paitsi hänen roolinsa puolueessa, joka muutenkin on harrastanut monenlaisia näkyvyystempauksia, myös se, että hän Unkarin politiikan hyvin miesvaltaisessa maisemassa on nuorehko ja simpsakan näköinen nainen.

Viimeiset pari vuottahan Unkarin hallitus on tuutannut kaikista käytössään olevista tuuteista kansaan merkillistä salaliittoteoriaa: kansainvälinen rahamies ja mesenaatti, unkarilaissyntyinen György/George Soros – käskyläisinään sekä Brysselin byrokraatit että Unkarissa toimivat ihmisoikeus- ja korruptionvastustusjärjestöt – pyrkii tuhoamaan kansallisvaltioiden Euroopan ja erityisesti pahimman vihollisensa Unkarin hävittämällä valtioiden rajat ja rajavalvonnan ja hukuttamalla Euroopan muslimiterroristi-maahanmuuttajien tulvaan. Perusteluja tai järkiperäistä todistelua ei ole ihmeemmin esitetty, vaan koko kampanja on alusta alkaen ollut suorastaan pohjoiskorealaisen naiivin-brutaalilla tasolla.

Viime torstaina sitten Szilárd Németh asettui lehdistön mikrofonien eteen kertomaan, että Fidesz-puolueen mielestä Bernadett Szél ei saisi olla läsnä turvallisuusvaliokunnan kokouksissa, sillä hän ”palvelee Sorosin etuja, vieraita etuja” ja edustaa juuri sitä vaaraa, jonka torjumisesta valiokunnassa olisi tarkoitus keskustella. Mitään perusteluja tai todisteita ei ihmeemmin annettu, pitäähän sitä nyt miehen sanaa uskoa. Szél on sitä paitsi aikoinaan työskennellyt ”maahanmuuttoa edistävän”, siis Sorosin tukeman ihmisoikeusjärjestön palveluksessa. (Soros on tunnetusti tukenut monia muitakin järjestöjä ja henkilöitä, myös Fidesz-puoluetta ja monia sen poliitikkoja, mutta sillähän ei nyt ole väliä. Ei myöskään sillä, että samaista ihmisoikeusjärjestöä oli samoihin aikoihin tukenut myös Unkarin valtio.)

Valiokunnan sosialistipuheenjohtaja Zsolt Molnár ei tietenkään noin vain hyväksynyt tätä ajatusta vaan sanoi tylysti sen paljastavan, millä tasolla Szilárd Némethin käsitys parlamentaarisesta demokratiasta on. Fidesz-edustajien oli siis tartuttava raskaimpaan aseeseensa ja julistettava, että mikäli Bernadett Szél tulee valiokunnan kokoukseen, he marssivat ulos (mikä samalla tekee valiokunnan päätösvallattomaksi).

Koitti siis istunnon aika, ja yllättäen se päätettiin pitää avoimin ovin, lehdistön läsnäollessa. Paikalla oli sekä tuvan täydeltä lehdistöä että esimerkiksi sisäministeriön valtiosihteeri Károly Kontrát tarkoituksenaan selostaa ”Soros-verkoston” toimintaa. Tässähän ei ole mitään järkeä – juurihan Szilárd Németh oli eri medioille selostanut, että Bernadett Széliä ei saa päästää valiokunnan kokoukseen, koska siellä kerrotaan salaisia turvallisuustietoja, jotka hän heti vuotaisi Sorosille – paitsi sen kannalta, että Fidesz-edustajat saivat maksimaalisen julkisuuden tempaukselleen. He nousivat ja poistuivat. Valiokunnan puheenjohtaja puolestaan ilmoitti ottavansa yhteyttä itseensä Sorosiin ja pyytävänsä tätä kirjallisesti ottamaan kantaa ”hallituspuolueiden valetehtaan” täällä esittämiin väitteisiin. Sorosin mahdollisesta vastauksesta hän lupasi informoida sekä valiokuntaa että koko Unkarin julkisuutta.

Kun opposition päivittelevät ja paheksuvat kommentit (Szél: ”Hallituspuolueet itse tekevät parlamentin tärkeimmän valiokunnan toiminnan mahdottomaksi!”) oli kuultu, nähtiin parlamentin käytävillä vielä merkillinen kohtaus. Bernadett Szél ja Szilárd Németh tapasivat salin ulkopuolella ja videolle tallentui, miten Szél haluaa keskustella tapahtuneesta, Németh lupaa tulla tämän työhuoneeseen hetken päästä lehdistötilaisuuden jälkeen mutta jättää sitten Szélin hämmentyneenä seisomaan ovelle ja poistuu itse paikalta hissillä.

Szilárd Németh todellakin piti lehdistötilaisuuden ja lausui siellä mikrofoni- ja kamerarivistön edessä, että ”Bernadett Szél soittaa Sorosin nuoteista”. Kun joku toimittajista sitten kertoi, että valiokunnan puheenjohtaja Molnár aikoo itse ottaa yhteyttä Sorosiin, nähtiin ”vuoden vakuuttavin ilme”. Kuva Némethin vilpittömän pöyristyneestä mulkaisusta kiertää nyt unkarinkielistä mediakuplaani – kuten 444.hu:n toimittaja toteaa, ”tätä ei Árpád Habony [Fidesz-puolueen salaperäinen mediaguru] ikinä pystyisi opettamaan, tämä vaatii aitoa uskoa aatteeseen”.

mulko

Némethin ei auttanut muu kuin todeta, että näköjään myös Zsolt Molnár on ”päässyt samalle tasolle kuin Bernadett Szél” ja muodostaa Szélin lailla riskin kansakunnan turvallisuudelle.

Palataan siis alkuun. Sen määrittämiseksi, mikä vaarantaa kansakunnan turvallisuuden ja mitä sen johdosta olisi tehtävä, on valtiossa yleensä asianmukaiset elimet, joihin kuuluu sekä virkamies-asiantuntijoita että kansan valitsemia edustajia, siis parlamentin turvallisuusvaliokunta. Normaalisti homma menisi niin päin, että tämmöiset elimet tutkivat ja asiaperustein osoittavat, missä nämä turvallisuusriskit ovat. Nyt näköjään valtapuolue ensin täysin mielivaltaisesti nimeää itse hihasta ravistamansa turvallisuusriskin ja tähän vedoten estää turvallisuusriskejä torjuvaa elintä toimimasta. Eikä tämä ole ensi kerta, kun Fidesz marssii ulos turvallisuusvaliokunnasta: sama tapahtui vajaa vuosi sitten, kun oli tarkoitus keskustella kansallisen konsultaation verkkolomakkeen koodista, joka toimitti vastaajien tietoja venäläiselle palvelimelle.

Tämähän ei ole pelkkää poliittista pelleilyä. Turvallisuusvaliokunnalla on oikeasti tärkeä tehtävä: elleivät valtion turvallisuudesta vastaavat elimet ole kansan edustajien valvonnassa, vallanpitäjät voivat esimerkiksi salakuunnella ketä hyvänsä tai – niinpä niin, julistaa kenet hyvänsä kansalliseksi turvallisuusriskiksi. ”Kansanvihollisiksi” niitä entiseen maailmanaikaan nimitettiin.

Tuon 444.hu-jutun kommenttiketjuun eräs lukija postasi linkin, jossa toistakymmentä vuotta sutjakampi tuolloinen oppositiojohtaja Viktor Orbán profeetallisesti kertoo, mistä on kysymys:

Hyvät naiset ja herrat, tämän poliittisen taktiikan olemus on siinä, että hallituksen tehtävä ei koskaan ole hallita. Se ei painota sitä, että tekisi oikeita päätöksiä tai koettaisi perustella niitä muutoksia, jotka päätöksillä saadaan aikaan. Vaan, siteeratakseni viime aikoina julkaistuja tekstejä, sen tehtävänä on jatkuvasti hyökätä opposition kimppuun. On rakennettava viholliskuva, kuvailtava vaara, maalattava seinälle sarvipää piru, ja tämän jälkeen tätä vihollista, viholliskuvaa, on syytettävä mitä käsittämättömimmistä asioista.


Maahanmuutosta perheväkivaltaan ja takaisin

joulukuu 16, 2017

Tein taas tänä aamuna typerästi ja menin katselemaan netistä Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutisia. Yhtenä pääaiheena oli tietenkin Brysselin EU-huippukokous, jonne pääministeri Orbán oli matkannut kuvaannollisina viemisinään kansallisen konsultaation 2,3 miljoonaa (näin väitetään, totuutta ei tiedä kukaan) vastausta – joiden sanomana siis on, että Unkarin kansa ei halua maahanmuuttajia, ei yhtään. Uutistoimittajan tekstissä toistuivat tutut iskusanat: kötelező betelepítés ‘pakollinen maahanasuttaminen’, illegális bevándorlás ‘laiton maahanmuutto’, migránspárti politikusok ‘migranttien puolella olevat poliitikot’. Sanoja menekült ‘pakolainen’ tai menedékkérő ‘turvapaikanhakija’ ei käytetty vahingossakaan. Ylipäätään uutisten katsojan oli helppo saada se vaikutelma, että koko huippukokous ja ylipäätään koko EU:n päätöksenteko pyörii pakolais-, korjaan, pakollisten maahanmuuttokiintiöiden ympärillä ja meneillään on suuri taistelu valkoisen Euroopan etnisen puhtauden puolesta.

(Samaan aikaan julkisuuteen on lopultakin päästetty viralliset tiedot tänä vuonna päättyneestä Unkarin korruptionkäryisestä maahanmuutto-obligaatio-ohjelmasta. Isolla rahalla – josta melkoinen osa on ilmeisesti päätynyt hallitusta lähellä olevien tahojen omiin taskuihin – on maahanmuutto-oikeuden Unkariin ja siten myös laillisen asuinpaikan EU:ssa saanut, perheenjäsenet mukaan lukien, noin kaksikymmentä tuhatta ihmistä, siis 15 kertaa niin monta kuin EU:n pakolaiskiintiöohjelman mukaan Unkarin olisi pitänyt ottaa vastaan. Obligaation lunastaneista suuri osa on Kiinasta, mutta paljon on saapunut myös pelätyistä muslimimaista: Irakista, Afganistanista, Iranista ja Pohjois-Afrikasta.)

Katsauksen lopuksi ääneen pääsi itse väsyneen näköinen Orbán, tai hänen Facebook-sivulleen ladattu video, jossa singahtelivat sotaisat metaforat: ankarasti on taisteltu, mutta sotaa ei ole vielä voitettu. Orbán on viime vuosina aniharvoin antautunut oikean toimittajan haastateltavaksi saati vaalikeskustelu- tai väittelyohjelmien kameroiden eteen; hän antaa yleensä ”haastatteluja” vain omille luottotoimittajilleen, joiden kanssa luultavimmin kysymykset on sovittu etukäteen, tai sitten kommunikoi yksisuuntaisesti, kuten nyt.

Viime aikoina oppositioviestimet ovatkin nostaneet esiin tapauksia, joissa Orbán pakenee ikäviä kysymyksiä tai suorastaan kieltäytyy vastaamasta. Kaksi vuotta sitten hän odotteli parlamentin istuntosalin ovella verhon takana piilossa välttyäkseen vastaamasta oppositioedustajien kysymyksiin ja astui sisään vasta, kun esitettiin aiemmin jätetty kysymys, johon hänen parlamentin sääntöjen mukaan oli pakko vastata. Syyskuussa oppositiopuolue LMP muistutti, että Orbán ei vieläkään ollut vastannut yli puoli vuotta aiemmin saamaansa, viiden eläkeläisjärjestön kirjoittamaan kirjeeseen, jossa kerrottiin lukuisien eläkeläisten akuutista köyhyydestä ja pyydettiin minimieläkkeiden korotusta. Lokakuussa Orbán järjesti ”lehdistötilaisuuden”, jossa saliin ei päästetty toimittajia lainkaan – nämä saivat katsella ja kuunnella pääministeriä videokuvan välityksellä.

Ja nyt viime maanantaina LMP:n edustaja Márta Demeter parlamentissa kysyi tiukasti Orbánilta, eikö Unkarin kansalliselle turvallisuudelle ole koitunut vaaraa siitä, että Orbán ja hänen lähipiirinsä liikemiehet, myös Orbánin vävy István Tiborcz, seurustelivat ja tekivät bisnestä viime kesänä edesmenneen saudiarabialaisen pankki- ja rahamiehen Ghaith Pharaonin kanssa, jota FBI ja Interpol ovat epäilleet rahanpesusta ja terrorismikytköksistä. ATV-kanavan julkaisemalla videolla

näkyy, miten Orbán nousee, tapansa mukaan hermostuneesti takkiaan napittaen, ja lausuu:

Kunnioitettu herra puhemies, arvoisa kansanedustajatoverini… hyvää joulua!

Tämä ”vastaus” – johon Orbánin puoluetoverit ympärillä reagoivat sydämellisellä naurunremakalla – ei ehkä edusta vain tavanomaista vallanpitäjän röyhkeyttä, vaan monet ovat nähneet siinä myös sukupuoliaspektin. Ämmien piipitystä ei tarvitse ottaa vakavasti, ja Márta Demeter voisi keskittyä pitämään suunsa kiinni ja näyttämään nätiltä.

Niin, ne naisasiat. Maailmanlaajuinen #metoo-kampanja etenee Unkarissakin – teatteripiirien jälkeen on vuorossa kirjallisuusmaailma, viime aikoina julkisuuteen on tullut ensin nuori runoilija Anna Follinus, sitten hänen jäljessään joukko muitakin nuoria kirjailijoita, joita Stádium-kustantamoa ja sen kirjallista ”salonkia” pyörittänyt aviopari, runoilija Kamil Kárpáti ja hänen vaimonsa Margit Lőkös, merkillisellä, lahkomaisella vallankäytöllään alistivat ja nöyryyttivät, joitakuita myös seksuaalisesti. Samaan aikaan Unkarin köyhien naisten asemasta Länsi-Euroopan punalyhtykatujen lihamarkkinoilla on jälleen keskusteltu, ja “VV Fannina” (VV eli Való Világ, todellinen maailma, on meidän Big Brotherimme tapainen tositeeveeohjelma) tunnetun nuoren naisen murhan uutisoinnista käyty väittely on nostanut esiin naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmat.

”Mustasukkaisuusmurhasta” puhuminen vie huomion pois siitä tosiseikasta, että naisiin kohdistuva rakenteellinen väkivalta on osa Unkarin(kin) yhteiskuntaa. Joka viikko kuolee Unkarissa(kin) joku nainen nykyisen tai entisen puolisonsa tai kumppaninsa pahoinpitelemänä. Unkari ei kuitenkaan ole vieläkään suostunut ratifioimaan Istanbulin sopimusta, jolla monet valtiot jo ovat sitoutuneet taistelemaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja ja viime aikoina usein hallituksen puhetorvena esiintynyt painijanniskainen Szilárd Németh julisti marraskuussa ATV-kanavan haastatteluohjelmassa, että Unkari ei tule ratifioimaan koko sopimusta niin kauan kuin Fidesz on vallassa. Nimittäin: Istanbulin sopimus – joka edellyttää esimerkiksi tukitoimien järjestämistä väkivallan uhreille sekä asianmukaisen koulutuksen tarjoamista viranomaisille ja kansalaisille – ”yrittää istuttaa tänne genderfilosofiaa” ja ”hyökkää perinteistä perhemallia vastaan”. Sitä paitsi – näin on varapääministeri Zsolt Semjén jo lausunut – naisiin kohdistuva väkivalta ja häirintä on pelkästään maahanmuuton tuoma ongelma, ja naisrauhan nimissä tärkeintä on ”että pysäytämme maahanmuuton emmekä salli, että naiset joutuvat massaislamin johdosta elämään sharian varjossa”.

Hyvää joulua siis, naiset ja miehet!

***

Samaan aikaan Itävallassa: uusi hallitus on koossa ja astunee virkaan maanantaina. Oikeistopopulistit ovat jälleen koalition junioriosapuolena, kuten vuosituhannen alussa. Mutta silloin Jörg Haiderin oli muodollisesti vetäydyttävä puolueen johdosta, ja kautta Euroopan kohistiin, pelättiin natseja ja puuhattiin pakotteita. Nyt puoluejohtaja HC Strache virnuilee varakanslerina kenenkään estämättä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tullaan näkemään epäpätevien ja hassunkuristen ministerien pelleparaati. Mutta kun 17 vuotta sitten ykköspaikalla liittokanslerina oli oikeistokonservatiivien ÖVP:n vanha kettu Wolfgang Schüssel, nyt puoluetta johtaa nuori tähti ja yleisönsuosikki, söpö poika Sebastian Kurz, josta kukaan ei vielä tiedä, mikä hänen poliittinen linjansa (jos sellaista on) loppujen lopuksi tulee olemaan. (Huhutaan hänen olevan myös ystävällisissä ja läheisissä väleissä Unkarin Orbánin kanssa.) Taidan tulla vanhaksi, kun päässäni soivat jatkuvasti Walther von der Vogelweiden vanhan erakkomunkin sanat: voi meitä, paavi on liian nuori!

owê der bâbest ist ze junc:
hilf, hêrre, dîner kristenheit!


Hellepäivän päivittelyä

elokuu 2, 2017

Keski-Eurooppa korventuu kuumuudessa. Ei valitettavasti mitään uutta, vaan näin ilmastonmuutoksen aikaan uutta normaalia. Unkariin ennustellaan viikon loppupuolella paikoin jopa 40 asteen helteitä. Uinnin maailmanmestaruuskisat päättyivät, ja kisoihin liittyvien korruptioepäilyjen jauhanta jatkuu oppositioviestimissä. Näitä viestimiä tosin tulee olemaan yhä vähemmän: hallitusta lähellä oleviin tahoihin kytkeytyvä (ja äärioikeistosympatioistaan tunnettu) itävaltalainen Heinrich Pecina sekä hallituksen elokuvakomissaari ja laisäädännön tuella rikastuva kasinomiljonääri, entinen Hollywood-tuottaja Andy Vajna hankkivat juuri tai ovat hankkimassa omistukseensa viimeisetkin riippumattomat paikallislehdet, joten perinteisessä printtimediassa ei kriittisiä ääniä enää tule kuulumaan. Fidesz-puolueen mediamonopoli alkaa olla niin ilmeinen juttu (jota tässäkin blogissa on käsitelty jo monesti), ettei tässäkään uutisessa ole mitään uutta. Oppositiopuolueet riitelevät keskenään ja haukkuvat toistensa taitamattomuutta, ja gallupeissa niiden kaikkien kannatukset jäävät yhä marginaalisiksi Fidesz-puolueen, äärioikeiston Jobbikin ja ennen kaikkea valtaisan ja turhautuneen nukkuvien puolueen rinnalla. Näinhän on ollut jo vuosikausia.

Ja silti muutamat Unkarin uutiset ovat jaksaneet saada meikäläisestäkin irti typertyneen voihkaisun. Aloitetaan tuskaisen mutta tahattoman huumorin sarjasta, eli Fidesz-puolueen varapuheenjohtajan, täälläkin jo esillä olleen painijanniskaisen ja puheenvuoroissaan urheasti logiikkaa uhmaavan Szilárd Némethin uusimmasta neronleimauksesta. Németh oli kutsuttu haastateltavaksi hörhöoikeistolaisen (ja nykyään valtakunnan ykkös-oligarkin, pääministeri Orbánin naapurin, ystävän ja ilmeisen bulvaanin Lőrinc Mészárosin omistaman) EchoTV-kanavan studioon. Aiheena oli muun muassa äskettäinen kansallisen turvallisuuden valiokunnan kokous, jonka parlamentin oppositioedustajat olivat kutsuneet koolle keskustelemaan ”azerbaidžanilaisen wifin” eli uinnin maailmanmestaruuskisoihin azerbaidžanilaiselta firmalta tilatun langattoman nettiyhteyden mahdollisista tietosuoja- ja turvallisuusongelmista. Tätä kokousta Fidesz-puolueen edustajat boikotoivat, koska… SOROS! Atlantintakainen koukkunokka ei vain rahoita ja ohjaile kaikkia mahdollisia hallituskriittisiä ja oppositioaktiviteetteja vaan pystyy kutsuttamaan koolle parlamentin valiokunnatkin.

”Kaikki jauhavat sitä samaa, aivan sama, kuka siellä olisi ollut, (… [Németh luettelee oppositiopoliitikkojen nimiä]…) kaikki vain uhkailivat ja julistivat, että tulevat toteuttamaan Sorosin suunnitelman, sillä syyskuusta lähtien heidän tehtävänään kansallisen turvallisuuden valiokunnassa tulee olemaan, näin he sen sanoivat, heidän tehtävänään tulee olemaan NER:n, Kansallisen yhteistoiminnan järjestelmän [Orbánin hallituksen itsestään käyttämä nimitys] pommittaminen hajalle. Siis mitä? Järjestelmän, josta ihmiset [az emberek, NER-kielen vastine ilmeisesti liian sosialistiselta kuulostavalle ”kansalle”, nép] ovat päättäneet, kaksissa vaaleissa, jolle he ovat useissa dialogeissa, kansallisissa konsultaatioissa ja kansanäänestyksissä antaneet kannatuksensa, tätä vastaan he haluavat käydä. Ja miksikähän? Kuka on taustalla? György Soros. Siksi sanoin, että Fidesz ei tule osallistumaan Sorosin kirjoittamista nuoteista soittavan opposition turvallisuuspelleilyyn…”

***

Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutiset kertovat mielellään maahanmuuton ongelmista ja ”migranttien” rötöstelystä Länsi-Euroopassa – ja kuten on jo ilmennyt, muukalaisvihapropaganda on uponnut hyvin ja monet tavalliset unkarilaiset maan hiljaiset tuntuvat tosissaan uskovan, että Pariisiin, Hampuriin tai Tukholmaan ei enää uskalla tavallinen eurooppalainen ihminen matkustaa kun siellä kaikki paikat ovat täynnä allahu akbaria huutavia tappajia ja raiskaajia. Uudelle levelille noustiin kuitenkin viime viikolla, kun uutisstudioon soitti Unkarin miekkailuliiton edustaja raportoiden Leipzigissa käynnissä olleista maailmanmestaruuskisoista.

Leipzigissa nimittäin oli kuulemma niin rauhatonta ja turvatonta, että miekkailujoukkueen jäsenet eivät uskaltaneet liikkua kaupungilla kuin päiväsaikaan ja ryhmissä eivätkä kunnolla pystyneet keskittymään kisoihin. Miekkamiehet olivat omin silmin nähneet, miten maahanmuuttajamies heilutteli viidakkoveistä keskellä kaupunkia ja miten toinen tummaihoinen maahanmuuttaja yritti ryöstää vauvaa vaaleaihoiselta äidiltä.

Leipzigin kaupungin ja poliisin edustajat tietenkin hämmentyneinä kiistivät kaikki väitteet: esimerkiksi mitään lapsenryöstöyritystä ei ollut tapahtunut unkarilaisten miekkailijoiden nähden, vain sanaharkan tasolle jäänyt ”pohjoisafrikkalaisen pariskunnan” perheriita, jota poliisit olivat hetken aikaa rauhoitelleet. Asiasta uutisoineen 444.hu-sivuston toimitukseen alkoi tulla myös palautetta Leipzigissa asuvilta unkarilaisilta, joita tv-uutisten väitteet lievästi sanoen hämmästyttivät pahemman kerran. Näin esimerkiksi Anna-niminen lukija:

Olen asunut Leipzigissa viime syksystä, ja nuorena unkarilaisena naisena tunnen olevani selvästi paremmassa turvassa täällä kuin Budapestissa. Kymmenen kuukauden kuluessa en ole kokenut täällä niin paljon ahdistelua kuin kotona yhtenä aurinkoisempana iltapäivänä, tappeluja tai aggressiivista käytöstä en ole nähnyt koskaan. Kaupungissa asuu paljon ulkomaalaisia, myös muslimeja, mutta useimmat ovat toisen tai kolmannen sukupolven turkkilaisia, ei pakolaisia. Ulkomaalaisena olen osallistunut moniin kansainvälisiin tilaisuuksiin, siellä tavannut myös pakolaisia, ja kaikki he yrittävät oppia saksaa ja integroitua, enkä yhdeltäkään saksalaiselta kuullut heistä sen pahempaa kuin että he ovat äänekkäitä.
Asun yksin, kuljen yksin joskus öisinkin toiselle puolelle kaupunkia, enkä pyörällä enkä raitiovaunulla liikkuessani ole koskaan tuntenut, että joutuisin pelkäämään ketään. Täällä on myös Saksan muka vaarallisin katu, Eisenbahnstraße, jolla olen myös osunut useita kertoja liikkumaan öisin ja yksin, eikä minulle ole koskaan sattunut mitään (ja tätä ei voi Budapestin keskikaupungista sanoa edes kirkkaalla päivällä).

***

Mutta lopullisesti leukani loksahti, kun löysin uutisvirrastani drot.eu-sivuston artikkelin uudesta yrityksestä, jota tuetaan Széchényi-suunnitelman varoista – joka suunnitelma puolestaan on Unkarin valtion kehikko EU:n yritys- ja kehitystukien kanavoimiseksi. Verkossa toimiva puncs.hu on tietyntyyppisiin asiakkaisiin profiloituva seuranhakupalvelu –  puncs  tarkoittaa punssia tai boolia, siis jonkinlaista makeaa sekoitettua juomaa. (Muitakin mielleyhtymiä samannäköisiin unkarin kielen sanoihin tästä nimestä tulee, mutta ehkä se on vain omaa likaista mielikuvitustani.) Tarkoituksena on luoda tosiaankin ”makeita” suhteita. Näin etusivulla kerrotaan:

Puncs.hu avaa portin siihen maailmaan, jonne me kaikki kaipaamme.
Kukapa ei haluaisi matkustella miellyttävässä seurassa, rentoutua, käydä näyttelyissä, avajaisissa, kynttiläillallisilla, siemailla lempicocktailiaan purjeveneen kannella tai vain rentoutua uuvuttavasta arjesta jossain syrjäisessä mutta upeassa hotellissa? Tätä kaikkea sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa voi kokea täyden parisuhteen ja rakkauden.

Sivulla selitetään myös huolellisesti, mitä sugar-parisuhde merkitsee: viehättävä nuori sugar baby etsii onnea ja huoletonta elämää, arvostaa niitä mahdollisuuksia, joita kumppanin kautta hänelle avautuu, ja vastapalvelukseksi pyrkii kaikin keinoin tekemään sugar daddynsa onnelliseksi. Toki kyseessä voi olla myös sugar mommy, ja onnellistuttajana voi toimia sugar boy, mutta kuvituskuvat ja etunimillään esiintyvät esimerkkitapaukset kertovat kaikki vain tyylikkäästi harmaantuneista mutta timmeistä herrasmiehistä ja huolellisesti tällätyistä nuorista neitokaisista. Index-uutisportaalin toimittajalle kerrottiin myös, että sugar mommyjen ja sugar boyden osuus Puncs-palvelun asiakkaista on hyvin pieni.

Sugar-suhteessa olennaista ei ole raha vaan sen tarjoamien mahdollisuuksien nauttiminen yhdessä, väittää sivusto ja selittää, että itse asiassa kyseessä on ”isoisovanhempiemme arvojen tuominen tähän aikaan”, olihan ennen vanhaankin parisuhteessa olennaista se, että (mies)puoliso kykeni tarjoamaan (naiselle) ”asianmukaisen” elintason. Takaisin 1800-luvulle siis, jolloin naisen ei kuulunut hankkia omaa ammattia eikä elättää itse itseään?

Eihän tällaisiin jo aikansa eläneiksi luultuihin arvoihin perustuva kaupallinen palvelu sinänsä ole mitään uutta, ns. maailmalla ovat jo useammat keksineet tämän idean, jolla kiireiset, tasokkaat herrasmiehet saavat nuorta mutta sosiaalisesti esittelykelpoista lihaa ja köyhät opiskelijatytöt (joille Puncs-palvelu erityisesti näyttää suuntaavan mainontaansa) vaihtelua tonnikalaan ja kirpparivaatteisiin. Eikä Puncs-palvelun avautuminen Unkarissa ole sekään mikään uusi uutinen, vaan Index-sivustolla kirjoitettiin siitä jo viime marraskuussa. Pohjoismaiseen tasa-arvoajatteluun kasvanutta silti vähän hämmentää se kainostelemattomuus, jolla kaikki naisliikkeen saavutukset sadan viime vuoden ajalta heitetään menemään.

Prostituutiotahan tämä on, vaikka sokerikuorrutettua, väittää Ágnes Básthy drot.eu-sivuston artikkelissa. Niinpä. Maksukykyisten miesasiakkaiden eteen (sillä sugar mommyja ei tosiaan juuri ole) levitetään kattaus kauniita ja edustuskelpoisia mutta varattomia nuoria naisia, ja rehellinen osto ja myynti naamioidaan ”ihmissuhde”- ja ”elämäntyyli”-röyhelöihin todellakin 1800-luvun henkisellä tekopyhyydellä. Ennen kaikkea tällä, aivan niin kuin sokerikuorruttamattomalla prostituutiollakin, vahvistetaan sitä patriarkaalista kuviota, jossa mies on palvelun ostaja ja nainen myyjä (päinvastoinkin voi periaatteessa olla, mutta oikeasti niin on hyvin paljon harvemmin), ja varsinaisen seksipalvelun lisäksi myydään miehille hallinnan, vallan ja ylemmyyden mielikuvia, viime kädessä oikeutta toisen ihmisen alentamiseen.

Prostituutio on tietysti hankala ja monikasvoinen ilmiö, josta aivan liian paljon puhuvat ne, jotka eivät siitä mitään tiedä, ja aivan liian vähän itse asianosaiset. Siinä mielessä kuitenkin ”asianosaisia” ovat kaikki naiset, että prostituutio muovaa kulttuurimme kuvaa sukupuolten välisistä suhteista ja siten vaikuttaa myös niiden naisten elämään, jotka eivät itse ole siinä mukana. Ja siinä mielessä ihmettelen minäkin, kuten Ágnes Básthy, miten ihmeessä tämmöistä ”yritystoimintaa” voidaan tukea eurooppalaisen valtion ja EU:n varoilla.


Gileadin balsamia

Touko 25, 2017

Taas on maailmalla tapahtunut kaikenlaista. Donald Trump on kiertänyt Lähi-Itää ja Eurooppaa, ja Manchesterin terrori-iskun uhreja surraan kautta maailman. (Unkarin hallitusta lähellä olevat mediat keksivät tähänkin asianmukaisen kommentin. Keltalehti Ripost repäisi etusivunsa Manchester-juttuun ison otsikon: ”Herra Soros, tulkaa järkiinne!” Koska terrorismi johtuu maahanmuutosta, ja ykköspahis Soros haluaa tuoda Eurooppaan lisää maahanmuuttajia…) Itävallassa on käynnissä pienoinen sisäpoliittinen myllerrys, puoluejohtajia vaihtuu – konservatiivisen ÖVP:n puheenjohtaja, varaliittokansleri eli hallituksen kakkosmies Reinhold Mitterlehner väistyi lopultakin kansansuosikki-perintöprinssi Sebastian Kurzin tieltä, jonka gallup-lukemat alkavat vaalien lähestyessä hermostuttaa tähän asti ennusteiden ykkösenä paistatellutta oikeistopopulistista FPÖ:tä. Ehkäpä vielä joskus kerkiän kirjoittamaan tästäkin.

Unkarissa siis jatkuu Brysselin vastainen ”itsenäisyystaistelu”, ”sorostelu” sekä loputon kissanhännänveto Central European Universityn kohtalosta. Sen taustalla käydään ehkä maailman mitassa pienempää mutta oikeastaan hyvin monia koskettavaa vääntöä näistä ”naisjutuista” (nőügyek, kuten pääministeri Orbán ehkä mukavitsikkäästi kommentoi naispuolisen USA:n-lähettilään erottamista tehtävästään). Tarkemmin sanoen kysymys on Istanbulin sopimuksesta, jonka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet vuoden 2011 jälkeen useimmat Euroopan valtiot. (Unkari on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 2014, mutta ratifiointia odotetaan yhä.) Pari viikkoa sitten sopimukseen liittyi myös EU kokonaisuudessaan.

Sopimuksen tarkoitus on torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (raiskaus, ahdistelu, silpominen, avioliittoon pakottaminen tms.) sekä perheväkivaltaa sekä edistää väkivallan uhrien suojelu- ja tukitoimia. Siinä mukana olevien maiden on siis saatettava lainsäädäntönsä ja käytänteensä sopimuksen mukaisiksi ja osallistuttava kansainväliseen seurantaprosessiin. Poliisit, sosiaalityöntekijät ja tuomarit ynnä muut perheväkivallan kanssa tekemisiin joutuvat olisi koulutettava kohtelemaan uhreja asianmukaisesti, turvakotien ja lähestymiskieltojen ynnä muiden suojatoimenpiteiden toimivuus taattava, jne. Lisäksi sopimus edellyttää sen tunnustamista, että naisiin kohdistuva väkivalta nousee sukupuolten eriarvoisuudesta, ja vaatii tämän mukaisia, tasa-arvoon ja väkivallattomuuteen ohjaavia sisältöjä mediaan ja koululaitoksen opetusohjelmiin. Ja tämähän ei tietenkään Unkarin vallanpitäjille sovi, kuten Rita Antoni yksityiskohtaisessa artikkelissaan Nőkért-sivustolla kertoo.

Tässäkin blogissa on jo ollut esillä se vastarinta, jota naisaktivistit ovat kohdanneet yrittäessään ajaa Unkarin lainsäädäntöön selvemmin perheväkivallan vastaisia pykäliä. On kuultu uskomattomia möläytyksiä siitä, miten naisten ei tarvitsisi kokea väkivaltaa tai epäkunnioittavaa kohtelua, jos vain pysyisivät ensin kotona ja synnyttäisivät ne kolme-neljä lasta ennen kuin säntäävät maailmalle toteuttamaan itseään. On nähty useita naisjärjestöjen mielenosoituksia. Esimerkiksi syksyn 2014 Budapestin “lutkakävelyn” (slutwalk / ribiséta, ideana on siis muistuttaa siitä, että ”provosoivinkaan” vaatetus tai esiintyminen ei oikeuta ahdistelua tai raiskauksia) erityisenä kohteena oli Unkarin poliisin tuottama video Tehetsz róla, tehetsz ellene (vapaasti suomentaen: ”Se on sinusta itsestäsi kiinni”). Kolmiminuuttisessa videopätkässä kolme nuorta naista tälläytyy näyttävästi ja lähtee viettämään tyttöjen iltaa: ryyppäämään, tanssimaan keskenään ja käyttäytymään huomiota herättävästi. Illan päätteeksi yksi tytöistä jää yksin, jolloin varjoista syöksähtää outo huppumies, ja viimeisessä kuvassa näemme tytön ilmeisesti raiskattuna istumassa maassa verkkoaitaan nojaten. Opetus siis: jos noin käy, se on oma syysi, jos oli liian avoin kaula-aukko, liikaa meikkiä ja liikaa promilleja? (Minun silmääni pisti myös videon alkupuolelta kohta, jossa baaritiskin ääressä rellestävät neitoset tuuppivat tieltään paheksuvan huvittuneesti mulkoilevaa, ”siivoa” nuorta heteropariskuntaa. Siis: ei baariin tyttöporukalla vaan vain oman poikaystävän turvallisessa kainalossa? Todellisuudessahan naisen raiskaaja, pahoinpitelijä tai tappaja on erittäin usein oma kumppani, puoliso tai tuttu, ja tämä pitäisi poliisinkin tietää.)

Maaliskuussa 2015 Unkarin parlamentti jälleen kerran torjui ehdotuksen Istanbulin sopimuksen ratifiointitoimista sillä perusteella, että prosessi on jo käynnissä ja parlamentin oikeusasiain valiokunnan asettama työryhmä valmistelee jo esitystään. Tämän työryhmän kokoonpanoa ja tehtäviä, väittää Antoni, ei kuitenkaan koskaan julkistettu, eikä sen toimintaan (toisin kuin Istanbulin sopimus edellyttää) otettu mukaan yhtään uhrien oikeuksia puolustavaa järjestöä. Äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik taas kunnostautui – sievän nuoren naisen, kansanedustaja Dóra Dúrón suulla – vastustamalla Istanbulin sopimusta, koska se ”ei käsittele perheväkivallan laajimmalle levinnyttä ja raainta muotoa, nimittäin aborttia.” (Itse asiassa käsittelee, muistuttaa Antoni – Istanbulin sopimukseen kuuluu myös aborttiin pakottamisen kielto.)

Ja nyt ollaan taas asian ytimessä. Unkarin väestö vähenee, syntyvyys on tosin viime aikoina ollut hieman nousussa mutta silti liian alhainen. Maahanmuuttoa ei haluta, koska hallitus on tehnyt muukalaispelosta ja rasismista poliittisen päävaluuttansa. Siispä on panostettava perheisiin, saatava naiset arvostamaan äitiyttä uravalintana, nuoret vastuuntuntoisesti sitoutumaan avioliittoon ja lasten hankintaan. (Näin siitä huolimatta, että tutkimukset osoittavat hedelmällisyyden korreloivan positiivisesti sukupuolten tasa-arvon kanssa.)

syntyvyys-tasa-arvo

Kaavio index.hu-portaalin artikkelista.

”Perhearvojen” politiikka sopii yhteen kansallis-konservatiivisten perusarvojen kanssa. Siihen voidaan kytkeä rasismin lisäksi homofobia (nuorisoa ei saa päästää homahtamaan, sillä homoparit tai muut heteroperheihanteesta poikkeavasti käyttäytyvät eivät saa lapsia, eikö niin?) ja abortinvastaisuus, ja se luo myös hyvän pohjan yhteistyölle kirkkojen (tai Unkarin kirkkojen konservatiivisten vallanpitäjien) kanssa, joilta Orbánin hallitus tunnetusti ostaa kansalaisten ideologiakasvatuspalvelut. Pahimpana viholliskuvana tälle politiikalle ovat naisten ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvopyrkimykset – sekä viime vuosina mahtavaksi pelotteeksi paisutettu ”gender-ideologia” (siis ajatus siitä, että sukupuoli on suhteellinen ja yhteiskunnallisesti konstruoitu rakenne), jopa akateeminen sukupuolentutkimus. Ja tietenkään siihen ei sovi ”perheen” ja ”perheväkivallan” yhdistäminen tai naisen oikeus asettaa oma hyvinvointinsa perheen koossa pysymistä tärkeämmäksi.

Tätä politiikkaa ollaan juuri nyt demonstroimassa Budapestissa käynnistyneessä ”Perheiden maailmankongressissa”, jossa on koolla, sanoisinko nyt, ”Aito avioliitto” -porukkaa eri puolilta maailmaa (muun muassa Venäjän valtioelimet ja ortodoksinen kirkko ovat hyvin edustettuina). Tapahtuman amerikkalainen pääjärjestäjä on kunnostautunut kampanjoimalla seksuaalivähemmistöjä, feminismiä ja aborttia vastaan, ja samanhenkistä porukkaa näyttää olevan myös osanottajisto. Tapahtuman pääsivulla kehutaan Unkaria perheystävälliseksi maaksi, ja tässä ihailussa paistatteli myös tapahtuman avaajana esiintynyt pääministeri Orbán.

Index-uutissivuston mukaan Orbán oli kansainvälisen perhearvoväen edessä luvannut Unkarin lapsiperheille verovähennyksiä, pitempiä äitiyslomia, vähintään kolmilapsisille perheille velkahelpotuksia ja täyttä vapautusta opintoveloista, lisäksi tulossa on uusi lastenseimien kehitysohjelma, ja ns. babakötvény eli syntyville vauvoille maksettava kertakaikkinen tukisumma tulee saataville ”koko Karpaattien altaassa” eli entisessä Suur-Unkarissa – siis ilmeisesti naapurimaiden unkarilaisvähemmistöjä kosiskellaan jälleen. Sitä, mistä nämä tukitoimet maksetaan, ei kerrottu. Huomionarvoista on myös, että tukitoimet on selvästi suunnattu koulutetun keskiluokan lisääntymistä tukemaan, ei auttamaan kaikkein köyhintä väestönosaa – ja sen joukossa etenkin (perinteisten pahojen puheiden mukaan, joissa on tietty totuuden siemen) ”holtittomasti lisääntyvää” romaniväestöä. Kuitenkin EU:n tilastojen mukaan Unkarissa yli 41% lapsista on vaarassa joutua kärsimään köyhyydestä; vielä heikommin ovat asiat vain Romaniassa ja Bulgariassa.

Unkarin hallitus ei siis halua maahan muukalaisten tai mustalaisten (ynnä muiden epäsosiaalisten ainesten) lapsia vaan toivoo yhä kunnon valkoisten, kristittyjen, keskiluokan unkarilaisten perheiden ryhtyvän tuottamaan lisää rotupuhdasta unkarilaista jälkikasvua (vaikkapa myös Unkarin ulkopuolella). Tämän politiikan ikoniksi nousi juuri Fidesz-puolueen painijanniskainen varapuheenjohtaja, “Rezsi-Szilárd” Németh, joka puolueen äskettäisessä yleisötilaisuudessa lausui:

aki_teleszuli

”Maailma kuuluu sille, joka synnyttää sen täyteen.” Kuva kaapattu index.hu-sivuston artikkeliin upotetusta videosta.

Lausahdus, jota unkarilainen somekuplani parhaillaan kauhistelee, ei ole uusi eikä varsinkaan Szilárd Némethin keksimä. Nopealla Google-haulla suunnilleen vastaava ilmaus (”maailman” sijasta tosin puhuttiin ”maasta”) löytyi esimerkiksi vuodelta 2002, lausujana reformoidun kirkon piispa, äärioikeistolaisista kytköksistään tunnettu Lóránt Hegedűs. Nyt nämä äärioikeistohörhöjen ajatukset on siis entistä avoimemmin omaksuttu valtavirtapuolueena esiintyvän valtapuolueen ideologiaan.

Tämän kehityksen valossa on ilmiselvää, että Istanbulin sopimuksellakaan ei näytä Unkarissa olla mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi. Rita Antoni toteaa artikkelinsa lopussa, että vuosi 2017 alkoi hallituksen epämääräisillä lupauksilla Istanbulin sopimuksen toteutumista edistävistä selvityksistä, mutta nämä peruttiin nopeasti. Toukokuussa asetelma alkoi olla ilmiselvä, kun hallituksen tukema ”valekansalaisjärjestö” Alapjogokért Központ (”Perusoikeuksien puolesta -keskus”) julkisti vastalauseensa Istanbulin sopimukselle. Pari valittua otetta:

Päämäärä, johon sopimus kehottaa ratifioivien sopimuspuolivaltioiden lainsäätäjiä, on toki tärkeä ja tukemisen arvoinen: naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on vastustettava mahdollisimman tehokkain lainsäädännöllisin keinoin. Tämän ylevän päämäärän takaa piirtyy kuitenkin näkyviin gender-lobbyn ja äärifeminismin aatemaailma: Sopimus ei määrittele ”sukupuolen” käsitettä biologian mukaan vaan ”yhteiskunnallisesti muotoutuneena roolina”, määrää opetettavaksi ”stereotyypeistä vapaita sukupuolen ulottuvuuksia” ja kieltää kaikenlaisen erottelun konstruoitujen yhteiskunnallisten sukupuolten perusteella (…) Luonnollisesta ja normaalista käsityksestä poiketen Sopimus siis torjuu biologisen sukupuolen määritelmän ja määrittelee sen ”genderiksi”. Terveen järjen – ja biologian – mukaan on kuitenkin ilmiselvää, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen. Kaikki muu ”yhteiskunnallisen sukupuolen” oikeudellinen määrittely palvelee itse asiassa perinteisten sukupuoliroolien luonnon luomien erojen löyhdyttämistä ja perinteisen perhemallin heikentämistä. Istanbulin sopimus on siis itse asiassa gender-sopimus, johon toisaalta sisältyy perinteisen perhemallin ja normaalien sukupuoliroolien kannalta katsottuna aivan erityinen vaara, toisaalta se myös vääristäisi jo olemassa olevien sukupuolten tasa-arvoa kiistäessään niiden mies/nainen-kaksijakoisuuden.

Tätä samaa ilmausta – ”gender-sopimus” – käytti juur’ikään myös “Rezsi-Szilárd”. Genderistä on näköjään todellakin alkanut tulla yleinen haukkuma-, pelottelu- ja herjasana. Hallituksen kanta on siis selvä. Unkarissa kuolee jatkossakin nainen viikossa parisuhdeväkivallan uhrina – mutta kansainväliselle gender-salaliitolle ei periksi anneta.

Viime aikoina on näkynyt paljon kirjoitettavan Margaret Atwoodin 1980-luvun romaaniin Orjattaresi (The Handmaid’s Tale) perustuvasta tv-sarjasta. Tarinan ”Gilead” on uskonnollisten fundamentalistien hallitsema dystopiavaltio, teokraattinen diktatuuri, jossa naiset on orjuutettu synnytyskoneiksi. Euroopassa tähän on onneksi vielä pitkä matka – mutta siihen suuntaan Orbánin Unkari näyttää kaivaten katselevan.


Mielenosoituksen jälkeen

huhtikuu 10, 2017

Tämä päivä alkoi aika hilpeissä merkeissä. Ympäri unkarinkielistä nettiä naureskellaan eilisen mielenosoituksen uutisoinnille ja väitteille György Sorosin kustantamista lentolipuista. 444.hu-sivuston kommentoijayhteisö panee tässä parastaan (valikoiden suomennettu katkelma):

– Oli siinä naapureilla ihmettelemistä, kun äsken palattiin mielenosoituksesta ja laskeuduttiin Gyurin [= György (Soros)] koneella sivukadulle.
– Gyuri-setä sinulle.
– Mepäs juotiinkin bisnesluokassa sinunmaljat.
– Olihan teidän samppanja kunnolla jäähdytettyä? Lankomies vähän hermostui, kun Gyuri-sedän Dom Perignon oli ihan haaleaa. Sanoikin, että toiste miettii toisenkin kerran, lähteekö Gyurin kanssa miekkariin.
– Tiedä samppanjasta, me juotiin neitsyiden verta. Oli vähän turhankin jäähdytettyä.

Mutta mitä enemmän seuraa Unkarin vallanpitäjien reaktioita, sen hyytävämmältä alkaa tuntua. Jokaisen täysjärkisen tarkkailijan luulisi tekevän juuri sen päätelmän, joka on yllä linkitetyn 444.hu-sivuston jutun otsikkona: näin huikea väkijoukko ei selityksiä kaipaa. On selvää, että kansan tyytymättömyys on valtava eikä sitä ole nostattanut pelkästään Central European Universityn kohtalo. Vaan mitä tekeekään valtapuolue Fidesz: yrittämättäkään etsiä mitään järkevää perustelua laittaa töihin parlamenttiryhmänjohtajansa Lajos Kósan, pönäkän ohipuhumisen ja tahattoman huumorin mestarin.

Parlamentin työjärjestyksen aluksi pitämässään ylimääräisessä puheenvuorossa (jota selostaa videolinkin kera myös 444.hu), Kósa toteaa, että mielenosoituksen virallinen syy on täysin absurdi. Eihän Unkarin hallitus ole sulkemassa yhtään yliopistoa (no juu, ainoastaan säätämässä pikamenettelyllä lain, joka tekee yhden tietyn yliopiston toiminnan mahdottomaksi…), ei opetuksen eikä tutkimuksen vapaus ole uhattuna. Kaikki kautta Unkarin, Euroopan ja koko maailman solidaarisuuttaan CEU:lle ilmaisseet ja Unkarin hallituksen toimia arvostelleet oppineet miehet ja naiset, Nobel-palkitut tutkijat ja akateemikot, lukuisat yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat ymmärtäneet asian ihan väärin. Oikea syy on päivääkin selvempi, ja se on… ta-daa, maahanmuuttajat! Tai paremminkin ”maahanmuuttajabisnes”…

… sillä maahanmuuttoasioissa, joissa György Sorosin ja hänen järjestöjensä kanta on hyvin selvä, jos Unkarin hallituksen pyrkimykset toteutuvat, silloin hänen migraatiobisneksensä on mennyttä kalua. Tämä migraatiobisnes, jonka olemme nähneet toteutuvan bangladeshiläisten miesten tapauksessa: György Sorosin rahoittama järjestö kääntyy oikeusistuimen puoleen, György Sorosin rahoittama järjestö toimii oikeudenkäynnin asiantuntijana, György Sorosin rahoittama järjestö hankkii tuomarin, ettei jäisi mitään epäselvyyttä, tällä on myös virka György Sorosin yliopistossa. Tältä kannalta voitte kuvitella, että György Sorosin edustama kanta voitti. Vain unkarilaiset ja Unkari joutuivat maksumiehiksi, ja Unkari uhkaa joutua maksamaan suolaisia summia tuntemattomille bangladeshiläisille nuorukaisille. Tämä on se migraatiobisnes, josta pitää tehdä loppu, tämä pitää pysäyttää, ja siksi olemme närkästyneitä, arvoisa parlamentti. (…)

Kysymys on siis jo täälläkin esillä olleesta tapauksesta, jonka itse pääministeri Orbán puolitoista viikkoa sitten otti esille perjantaisessa radiopuheenvuorossaan. Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin oli tuominnut Unkarin maksamaan korvauksia bangladeshiläisille turvapaikanhakijoille, jotka oli laittomasti pidätetty rajavyöhykkeellä. Tämä on Orbánin tulkinnan mukaan ”bisnestä”. Toisin sanoen: Soros ja hänen tukemansa kansalaisjärjestöt pyrkivät hyötymään ”migraatiosta” (kuten monesti olen todennut, Unkarin vallanpitäjät eivät vahingossakaan puhu ‘pakolaisista’), ehkäpä suorastaan kannustavat mustia ja muslimeja ynnä muita pakenemaan Eurooppaan, ties vaikka olisivat koko pakolaiskriisin takana.

Uskomatonta, mutta näin se menee. Rasismi ja muukalaiskammo, tuo Unkarissa(kin) lähes ehtymätön energialähde, saadaan näin ohjatuksi niitä tahoja vastaan, jotka taistelevat avoimen yhteiskunnan, valistuksen, ihmisoikeuksien ja tiedon vapauden puolesta, niitä rakenteita vastaan, jotka aikoinaan toiveikkaasti luotiin tukemaan entisten Neuvostoliiton satelliittimaiden siirtymistä länsimaiseen demokratiaan. Sekä CEU että kansalaisjärjestöt ovat kaikki pelkkää julkisivua, jonka takana ilkeä koukkunokkainen György Soros hautoo kaikkein häijyintä suunnitelmaansa eli Euroopan ylpeiden kansallisvaltioiden tuhoamista hukuttamalla ne muukalaisten tulvaan.

Ja mikä vielä uskomattomampaa, tämä pelottelu tehoaa ja uppoaa. On jo nähty, että Unkarissa viattomat lapset ja syrjäisten tuppukylien mummelit osaavat jo pelätä kuollakseen ”migrantteja”, jotka tulevat ja tappavat. Valtapuolueen epävirallinen törkytuutti-journalisti Zsolt Bayer väittää haastattelussa silmää räpäyttämättä, ettei uskalla päästää teinipoikaansa kavereineen matkalle Ranskaan, kun siellä on niitä arabiterroristeja joka nurkalla. Saksassa asuva unkarilaistuttavani kertoi, miten häneltä Unkarissa tavan takaa kysellään, eikö häntä pelota asua kaupungissa, jossa on niin paljon ulkomaalaisia…

Eikä pelkästään Unkarissa. Vielä pahemmin masennuin, kun uutisvirtaani tipahti Postimees-lehden uutinen, jonka mukaan Mall Hellam, pitkän linjan Unkarin-ystävä ja Viron ja Unkarin ystävyyssuhteiden aktivisti vuosikymmenten ajan, eroaa Unkarin kunniakonsulin tehtävästä. Näin Hellam:

«Viime vuodet olen yhä suuremman huolen vallassa seurannut Unkarin hallituksen toimia vapaata mediaa, riippumatonta oikeusjärjestelmää, kansalaisyhteiskuntaa ja nyt myös akateemista vapautta vastaan,» totesi Hellam. «Lopullisesti päätökseni ratkaisi hallituksen voimanosoitus Keski-Euroopan yliopistoa kohtaan, jonka toiminnan jatkuminen Unkarissa on nyt vajaassa viikossa joutunut vakavasti kyseenalaiseksi.»

Hellam toimii Sorosin (haa!) alulle paneman Avatud Eesti -säätiön johtajana. Ja eikö tämänkin artikkelin kommenttiketjuun singahda muutama perusvirolainen haukkumaan ”soroslaisia” ja ihmettelemään, miksi ”rouva Hellam ei tykkää muurista, jonka Unkari on rakentanut maansa ja kansansa suojelemiseksi vandaaleilta”? Niin, tämä aitajuttukin vielä. MITEN IHMEESSÄ täysi-ikäiset, syyntakeiset ja oikeustoimikelpoiset ihmiset kautta Euroopan on voitu saada uskomaan, että Orbánin aita ”suojelee Eurooppaa”?

(Ja siltä varalta, että tännekin singahtaisi kommentoimaan joku ”maahanmuuttokriitikko” lainausmerkeissä, korostan, että en todellakaan väitä, että toisenlaisesta kulttuurista saapuvien, osaksi sotien ja terrorismin traumauttamien ihmisten kotouttaminen olisi ongelmatonta onnelaa. Mutta maailmamme pienenee, ihmisiä liikkuu ja tulee ilmastonmuutoksen edetessä liikkumaan yhä enemmänkin, ja rasismilla ja tietämättömyydellä lannoitettu härkäpäinen rajat kiinni -politiikka on kaikista mahdollisista ratkaisuista – joita on muitakin kuin ”rajat kiinni” ja se tarunomaisen toisen ääripään ”rajoittamaton maahanmuutto” – tässä kaikkein lyhytnäköisin, typerin ja vaarallisin.)

Mutta kun Lajos Kósa tuli jo mainituksi, niin pakkohan tähän juttuun on saada Fidesz-puolueen toinen järjenjättiläinen, häränniskainen varapuheenjohtaja ja rezsicsökkentés- eli energiahintakomissaari Szilárd Németh. Hänellä on Népszava-lehden ilkeän artikkelin mukaan varmat todisteet siitä, että eilinen mielenosoitus (jossa hän ei suinkaan ollut nähnyt useita kymmeniä tuhansia ihmisiä) oli järjestetty juttu. Koska siellä puhuttiin ulkomaankieltä ja kannettiin ulkomaankielisiä julisteita!

”Sorosin rahoittamat agenttijärjestöt olivat eilisen mellakan takana”, totesi kansallisen turvallisuuden valiokunnan Fidesz-puoluetta edustava varapuheenjohtaja Szilárd Németh sunnuntaisesta monikymmentuhatpäisestä CEU-mielenosoituksesta, lisäten: mieltään osoittavista Soros-aktivisteista suuri osa oli raahattu tänne ulkomailta. ”Heidän päämääränään on rajojen hajottaminen ja laittomien migranttien päästäminen tänne ilman tarkistuksia, sekä Unkarin hallituksen maineen mustaaminen.”

Kysyimme varapuheenjohtajalta, mistä hän tietää, että mielenosoittajat saapuivat ulkomailta.

”Lehdistötiedotteista kävi yksiselitteisesti ilmi, että monet mielenosoittajat puhuivat useampia vieraita kieliä”, Németh Szilárd valotti asiaa. Hänen mielestään “tämä osoitti yksiselitteisesti, mistä merkittävä osa heistä oli järjestetty paikalle.”

Rupeaa jotenkin entistä enemmän ahdistamaan se typerä röyhkeys ja röyhkeä typeryys, jolla Unkarin hallitus ajaa tarkoitusperiään. Toisaalta juuri tältä kannalta uutiset eilisestä mielenosoituksesta, sen kehutusta hyvästä tunnelmasta ja pitkäksi venyneestä mutta lopulta jokseenkin väkivallattomasta (mellakkapoliiseja oli tönitty ja heitelty pulloilla, mutta ei päästy lähellekään vuoden 2006 pahamaineisten mellakoiden murtuneita luita ja puhjenneita silmiä) päätöksestä rohkaisevat. Kaikki unkarilaiset eivät vieläkään usko yksinkertaistettuun viholliskuvaan – Soros ja ”migrantit” – mutta ymmärtävät, että asiat liittyvät toisiinsa toisella tavalla: puolustamalla vapaata yliopistoa puolustaa myös vapaata ja avointa yhteiskuntaa. Seuraava mielenosoitus on luvassa Budapestiin keskiviikkona.


Säätiö ja Imperiumi

tammikuu 14, 2017

Talvi tuli myös Sentrooppaan, verkossa levitetään kauniita kuvia jäätyvästä Tonavasta ja vähemmän kauniita kuvia siitä, miten kaupunkien kodittomat tai Balkanille jämähtäneet Lähi-idästä saapuvat pakolaiset palelevat pakkasessa. Unkarissa arveltiin muutama päivä sitten kylmään kuolleen jo toistasataa ihmistä. Karmeinta on, että näistä ainakin 27 on paleltunut omaan asuntoonsa. Joukossa lienee ainakin heikkokuntoisia eläkeläisiä, joiden on ollut valittava, ostetaanko viimeisillä rahoilla ruokaa vai maksetaanko kaasulasku.

Samaan aikaan Unkarin hallitus näyttää aloittavan uutta vuotta taistelujen merkeissä, kuten pääministeri Viktor Orbán perinteisessä perjantain radiohaastattelussaan uhosi. Brysselille tullaan pistämään kovasti kampoihin, sekä maahanmuuttopolitiikassa että rezsicsökkentésin eli mahtikäskyllä alas painettujen energiakulujen osalta (tätä ”chavistista” politiikkaa, jolla Orbán pyrkii helpottamaan etenkin ydinkannattajajoukkonsa eläkeläisten elämää, kuulemma Brysselin herrat kovasti vastustavat, näin asia ainakin unkarilaisille kerrotaan).

Haastattelun lopulla Orbán vieläpä tarttui, joskin vain epäsuorasti vihjaillen, siihen poliittiseen ”taisteluun”, joka viime päivinä on ollut oppositiomedioiden otsikoissa, eli hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välille jälleen leimahtaneeseen konfliktiin. Hänen mielestään nykymaailmassa on paljon manipulaatioyrityksiä, joista selvillä pysyäkseen unkarilaisten kuuluu saada riittävästi tietoa. Unkarilaisten oikeus on, jos jokin järjestö saa rahaa ulkomailta, saada tietää, mistä raha tulee ja mitä varten. ”Unkarilaisen ihmisen oikeus on saada tietää, millaisessa manipulaatioiden järjestelmässä hän elää.” Ja – tähän hvg.hu:n toimittaja näyttää jo lievästi hermostuneen: ”me tahdomme läpinäkyvyyttä”. Sanoo siis pääministeri, joka ei enää anna haastatteluja muille kuin omille luotto-mikrofonitelineilleen ja jonka hallitus jatkuvasti pyrkii panttaamaan lain mukaan julkisia tietoja, säädättää tärkeitä sopimuksia (esimerkiksi Paksin ydinvoimalan laajennussopimusneuvottelujen tiedot) salaisiksi ja rajoittaa tiedotusvälineiden pääsyä parlamenttiin.

Niin, Unkarin kansalaisjärjestöt ovat viime päivinä taas olleet merkillisen toiminnan kohteena, josta tulee mieleen lähinnä Putinin Venäjällä harrastettu kansalaisjärjestöjen pakkokirjaaminen ”ulkovaltojen agenteiksi”. Tiistaina Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja, rezsicsökkentés-kampanjasta vastaava komissaari Szilárd Németh, jonka jykeväniskainen olemus on ollut esillä tässä blogissa ennenkin, julisti tiedotustilaisuudessaan, että ”Soros-imperiumin valekansalaisjärjestöt” on pantava kuriin keinolla millä hyvänsä tai ajettava maasta, koska ne yrittävät ”runnoa poliittisen korrektiuden ja globaalin suurpääoman maailmaa” kansallisten hallitusten yläpuolelle.

Seuraavana aamuna ATV-kanavan haastattelussa Németh täsmensi sanojaan: hallitusta häiritsevät kansalaisjärjestöt kuuluvat Sorosille vain ”alkuperänsä ja johtajiensa suhteen”. ”Kun näitä kansalaisjärjestöjä perustetaan, tiedetään tarkkaan, että nyt ei perusteta kansalaisjärjestöä vaan semmoinen kansalaisjärjestö, joka haluaa puuttua politiikkaan”, siis ”vaikuttaa kyseisen maan politiikkaan niin, ettei tarvitse osallistua vaaleihin”. Tällä tavalla kansalaisjärjestöt luovat ”rinnakkaismaailman”, jota eivät johda eivätkä rahoita valtion rakenteet vaan yksi miljardööri (siis György/George Soros, suursijoittaja, jonka säätiön aikoinaan nuorelle Viktor Orbánille myöntämää Oxfordin-stipendiä ei enää muista kukaan). Erityisesti tällaisina ikävän rinnakkaistodellisuuden luojina mainittiin ihmisoikeusjärjestöt TASZ (Társaság a Szabadságjogokért) ja ”Unkarin Helsinki-komitea” sekä korruptiota vastaan taisteleva Transparency International.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács jatkoi tulitusta samaisen ATV-kanavan haastattelussa ilmoittaen, että kansalaisjärjestöt ovat muodostamassa ”absurdia koalitiota” myös terrorijärjestöjen kanssa – pakolaisten huoltaminen ja ”yllyttäminen rajanylitykseen” (?) on ilmeisesti nimittäin terrorismia. (Muistamme Ahmed H:n tapauksen: kiviä heitellyt ja pakolaisjoukon ryntäyksessä raja-aidan läpi mukana ollut mies sai mm. Amnesty Internationalia järkyttäneen kymmenen vuoden kuritushuonetuomion terrorismista.) Näitä kansalaisjärjestöjä ei kukaan ole valinnut vaaleilla, silti ne puuttuvat mielipiteenmuodostukseen ja politiikkaan. Toisin sanoen: maassa, jossa suuri osa kansasta on täydellisen pettynyt kaikkiin poliittisiin puolueisiin (sekä hallitus- että oppositio-), valtarakenteisiin ja niiden korruptioon, ei saisi olla ”poliittista toimintaa” näiden rakenteiden ulkopuolella.

Tähän voi toki siteerata nykyisiä vallanpitäjiä muutaman vuoden takaa. Vielä vuonna 2010, juuri vallanvaihdoksen jälkeen, nykyinen voimavaraministeri Zoltán Balog oli puhunut lämpimästi kansalaisjärjestöjen puolesta, nimittäin silloin, kun ne puuttuivat vuonna 2006 silloista sosialistihallitusta vastaan syttyneiden mielenosoitusten tukahduttamiseen:

”Joka väittää, että ihmisoikeuksien ottaminen puheeksi on hyökkäys poliisia ja oikeusvaltiota vastaan, se peluuttaa toisiaan vastaan semmoisia asioita, jotka kuuluvat yhteen. Vieläpä puoluepoliittisista syistä. Unkarin Helsinki-komitea, Kansallinen Oikeuksiensuojelusäätiö (Nemzeti Jogvédő Alapítvány) tai TASZ eivät kuulu samaan poliittiseen leiriin. Mutta ne tietävät, että ihmisoikeuksien kysymys ei ole puoluepoliittinen kysymys. Ne toimittavat yhteistyössä luotettavia dokumentteja vakavista oikeuden loukkauksista.”

Ihmisoikeuksistahan tässä on kysymys, siinä seitsemän vuoden takainen Balog osui naulan kantaan. Annan lopuksi puheenvuoron hvg.hu:n blogistille Árpád W. Tótalle, jolta olen vohkinut myös tämän postaukseni otsikon.

Ajetaan pois, raivataan tieltä – tämän kohtalon valtapuolue on varannut niille [so. kansalaisjärjestöille]. Enää sitä ei kiusaa hallituksen vaihtumisen mahdollisuus vaan se, että ylipäätään on olemassa niitä, jotka ovat eri mieltä ja uskaltavat sanoa sen julki. Tämä psykopaattinen narsismi ei uhkaa vain Soros-säätiöitä vaan kaikkia ”siviilejä” [civil, ”kansalaisyhteiskunnan” tai ”kansalaisjärjestön” määrite unkarissa], siis kaikkia kansalaisia puolue-eliitin ulkopuolella. Niitä, joille ei ole tilaa bunkkereissa.

Sillä tämä järjestelmä voi vielä iskeä keneen hyvänsä. Keneen hyvänsä, jonka läheinen vetelee viimeisiään homeisella sairaalapatjalla ilman kipulääkitystä tai perushoitoa. Tai jonka työpaikkaan joku systeemin suosikki iskee silmänsä, tai jonka yritykseen, kotiin tai naiseen. Tai jonka koko toimeentulo pannaan uusiksi yhdessä yössä, kielletään, kansallistetaan, viedään ja jaellaan kuulapäisten tyhjäntoimittajan-varamiesten sukulaisille.

Mihin silloin menet valittamaan? Kuka maksaa sinulle asianajajan, kuka auttaa tuomaan vääryyden julki? Mihin johtaa se, että muodostuu eliitti, jota ei enää mikään voi kukistaa, koska ei ole enää ketään korottamassa ääntään sitä vastaan? Mikä sitten enää estää puoluetta mätänemästä sisältäpäin… siis vielä tätäkin pahemmin, sillä mätänemisen homekasvustoahan on jo myös tämä Szilárd Németh, tämä puhuva sianpääsyltty, meidän aikamme György Marosán [kommunistipoliitikko, vuoden 1956 kansannousun kukistamisen ja kostotoimien kuuluisin demagogi].

Nyt hyökkäyksen kohteena on ius murmurandi, oikeus napista. Ja tämä oikeus ei ole vain demokratian perusta, vaan sen tunnustavat myös pehmodiktatuurit. On parempi kaikille, jos edes mieltään saa osoittaa rauhallisesti tai ainakin ajatella toisin. Jos sekään ei käy, ollaan sodassa.

 
Follow my blog with Bloglovin