Arveluja oikeistokoalitiosta

Touko 31, 2018

Itävallassa on nyt jonkin aikaa katseltu samantapaista oikeistohallitusta kuin Suomessakin: iso porvaripuolue on koalition isompi osapuoli, sivuvaununaan oikeistopopulistinen, salonkikelpoisena esiintyvä ja avorasistisia ja natsimielisiä reunuksiaan peittelevä puolue. Avainkysymys on, missä määrin ykköspuolueen konservatiivisuus vakauttaa demokratiaa ja miten paljon populistien mahdollinen räyhämeininki sitä pystyy keikuttamaan.

Olen tässä blogissa ennenkin miettinyt, mitä politiikkaa tai aatesuuntaa ykköspuolue ÖVP:n, ”Itävallan Kokoomuksen” Sebastian Kurz oikein edustaa, enkä edelleenkään sitä oikein ymmärrä. Kurz on ns. karismaattinen poliitikko, joka vetoaa persoonallisuudellaan, hieman samaan tapaan kuin Ranskan Macron. Lisäksi hän on jo kauan ollut ukkoutuvan ÖVP:n melkeinpä ainoa nuori toivo, jolta puolueelle odotettiin kasvojenkohotusta hieman samaan tapaan kuin silloin, kun meillä Kokoomus vaihtoi Kekkos-Suomen kabineteissa marinoituneen hikisen Kanervan sedän nuorekkaaseen ja urheilulliseen Alex Stubbiin. Kurz on hyvä esiintyjä, taitavan viileästi sanansa asettava poliitikko, mutta hämäräksi jää, mitä muuta kuin omaa persoonaansa hän on myymässä. Poliittisessa linjassaan hän on tehnyt loivan ja hallitun mutta selkeän käänteen nuoresta monikulttuurisen kaupunginosan kasvatista, joustavasta ja suvaitsevaisesta integraatioasioiden valtiosihteeristä yhä tiukkenevaa, konservatiivisten kansalaisten pelkoihin vastaavaa rajatkiinni-linjaa vetäväksi ulkoministeriksi.

Ja niin, mikä mahtaa olla Kurzin suhde itänaapurin Orbániin, jota nykyään yhä selvemmin ja avoimemmin pidetään uhkana EU:n arvoille ja tulevaisuudelle? Tästä on nähty monenlaista arvailua, Kurzia on väitetty sekä Orbánin kaveriksi ja henkiseksi ottopojaksi että pohjimmiltaan kuitenkin eurooppalaiseksi liberaaliksi, jota reaalisosialismin käytänteisiin sosiaalistuneen itäeurooppalaisen machosedän silavanhajuiset röyhtäilyt hermostuttavat. Kuten tässä taannoin kirjoitin, Unkarin ja Itävallan suhde ei myöskään ole aivan pilvetön. Venäjältä tilattu Paksin ydinvoimalalaajennus hermostuttaa ydinvoimavastaisia itävaltalaisia, ja toisaalta Itävallan kansallispopulistisella ”oma kansa ensin” -linjalla kaavailema sosiaalietujen leikkaus ulkomaalaisilta osuu kipeästi kymmeniintuhansiin Itävallassa työskenteleviin unkarilaisiin.

Jos Kurz jossain määrin pitääkin etäisyyttä Orbániin ja asemoi itsensä ja Itävallan mieluummin lähemmäksi Euroopan liberaalidemokraattista ydintä jonnekin Saksan ja Ranskan viereen, ja jos hänen onkin kuultu Orbánin rinnalla korostavan ”liberaalia” arvomaailmaansa, niin pienempi hallituspuolue FPÖ kiehnää innoissaan Unkarin nykyisten vallanpitäjien kyljessä. Myös ”perusitävaltalaisille”, kuten heidän aateveljilleen kautta Euroopan, Orbán on sankari. Lähinnä oikeistokonservatiiviseksi luettava Die Presse -lehti kirjoitti pari päivää sitten happameen sävyyn Unkarin lähetystössä järjestetystä tilaisuudesta, jonka yleisössä kuhisi FPÖ:n johtoporrasta. Tilaisuuden teemana olivat ”eurooppalaiset arvot”, joista ”paljon puhutaan mutta harvoin keskustellaan”, ja siellä, näin Die Presse, ”eri maailmat törmäsivät toisiinsa”. Mitkä siis ovat ne Euroopan perusarvot, joita Unkarin ja Puolan nyt väitetään vaarantavan?

”Kristillisistä juurista” puhuivat tilaisuudessa sekä EU-komissaari Tibor Navracsics että entinen inhimillisten resurssien superministeri ja reformoitu pappi Zoltán BalogDie Pressen mukaan kuultiin myös vastaiskuja. Tšekin entinen ulkoministeri, keskieurooppalaisen ruhtinassuvun vesa Kar(e)l (von und zu) Schwarzenberg jyrähti, että nykyään arvoista jaaritetaan koska yhteisistä pelisäännöistä ei haluta pitää kiinni. Wienissä toimivan EU:n perusoikeuselimen FRA:n johtaja Michael O’Flaherty taas napautti, että eurooppalaisten kulttuuriperintö on hyvin monisyinen ja että turvapaikkaan oikeutettujen syrjiminen ei voi olla eurooppalainen arvo. Ja kun FPÖ:n sisäministeri Herbert Kickl muistutti, että ”kohtuullinen” maahanmuutto rikastaa mutta nykyinen alkaa jo vaarantaa ”sosiaalisen rauhan”, ja ilmoitti näkevänsä turvapaikanhakijoiden käsittelyssä vielä paljon säästövaraa, ÖVP:n entinen mahtimies ja ex-varaliittokansleri Erhard Busek hermostui: keskustelua ei saisi viedä näin yksitahtiselle (simpel) tasolle, ja ”politiikan tehtävä on lievittää pelkoja eikä nostattaa niitä”. (Tähän tosin berliiniläinen liberaalimuslimi- ja naisoikeusaktivisti Seyran Ateş vastasi, että häntä ei pelota herra Kickl vaan poliittinen islam.)

Tässä oikeastaan tiivistyy aika paljon Itävallan nykyisen poliittisen menon huolenaiheita. Pahin pelko kai on, että ÖVP tekee fidekszet eli ryhtyy kilpailemaan populistis-kansallismielis-muukalaisvihaisella linjalla varsinaisten äärioikeistopopulistien kanssa. Ja toivonsa voi panna siihen, että Itävallassa perinteinen konservatismi ja eurooppalaisten demokraattisten arvojen arvostus – joihin kuuluu tuo Schwarzenbergin mainitsema yhteisistä pelisäännöistä kiinni pitäminen – kuitenkin pitää pintansa.

Tähän voisi loppukevennykseksi panna Falter-lehden pilapiirtäjän Daniel Jokeschin näkemyksen hallituskoalition yhteistyöstä. (Liittokanslerin ja varaliittokanslerin suhdetta käsittelevät Jokeschin piirrokset löytyvät erikseenkin otsikolla Basti & Bumsti.  Basti on Sebastian-nimisten miesten tavallinen lempinimi, sitä en tiedä, käytetäänkö sitä liittokansleri Kurzista hänen lähipiirissään ja miten lähi-. Bumsti taas oli kuulemma FPÖ-johtajan ja varaliittokanslerin Heinz Christian (HC) Strachen lempinimi hänen lapsuudessaan; ilkeät poliittiset vastustajat ovat sen jostakin kaivaneet esiin ja käyttävät sitä mielellään.)

Regierungsarbeit.jpg

Saapasjalkaisen hevosen selässä istuvat varaliittokansleri Strache idolinsa Putinin tyyliin yläruumis paljaana sekä hänen pitkäaikainen spindoctorinsa, nykyinen sisäministeri Kickl. Hevonen viittaa Kicklin uuteen, huvittunutta ärtymystä herättäneeseen projektiin: hän haluaa Wieniin ratsupoliisiosaston valvomaan järjestystä, mutta kallista hanketta vastustavat jokseenkin kaikki, poliiseista ja eläinsuojelijoista kuuluisaan Espanjalaiseen ratsastuskouluun. Hevosen koppalakki-nauha-saapasvarustus kuvaa Burschenschaft-järjestöjä, äärioikeistolaisia ylioppilaiden ja akateemisen väen klubeja, jotka ovat kaikessa hiljaisuudessa kaapanneet FPÖ:ssä vallan tavanomaisemmalta ja rasvanahkaisemmalta populistiklienteeliltä. Burschenschaftien ajatusmaailma on ”saksalais-kansallinen” (mikä on hieman ongelmallista koko sodanjälkeisen ajan rakennetun Itävallan valtioidentiteetin kannalta), kuten näkyy ”musta-puna-kultaisista” väreistä nauhassa sekä hevonkakkaroihin isketyssä miekassa. (Myös miekkailu, kaksintaisteluarpien viiltelöinniksi ritualisoituneessa muodossaan, kuuluu Burschenschaftien kulttuuriperintöön.) Ja sekä hevosen että Strachen suupielessä palaa tupakki, koska kansainvälisten sopimusten mukainen ehdoton tupakointikielto ravintoloissa kumottiin hallituksen päätöksellä ja nimenomaan FPÖ:n tahdosta; tämä oli samantapainen symboliarvohanke kuin meillä perussuomalaisille autoveron korotusten estäminen.

Vaikuttaa siis siltä, että hevosen riimusta pitelevä Kurz haluaa pitää haisevat ja käryävät hallituskumppaninsa matkan päässä. Toivottavasti näin on jatkossakin.

Mainokset

Kohti illiberaalia oikeuslaitosta

Touko 14, 2018

Olin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen työkeikalla Budapestissa. Keskustaa kohti ajaessa jokin oudoksutti, kunnes tajusin, mikä katukuvasta puuttui: ei näkynyt viime vuosina tutuiksi tulleita sinipohjaisia ”Hallituksen informaatiota” -julisteita, joissa uhitellaan Brysselille, haukutaan Sorosia tai pelotellaan maahanmuuttajilla. Vaalithan ovat ohi ja Unkari ikään kuin vetää henkeä.

Eiväthän nämä teemat tietenkään ole mihinkään kadonneet. Mitä Sorosin häijyihin puuhiin tulee, ulkoministeri Szíjjártó äskettäin hieman kimpaantui Itävallan liittopresidentti Van der Bellenille, joka taannoin siteeraamassani haastattelussakin oli kehdannut epäillä niitä ”paikkansapitäviä huhuja”, että katala Soros tarkoituksellisesti ohjailisi maahanmuuttajavirtoja Eurooppaan. Tehdäkseen asian kerrallaan selväksi Szíjjártó lähetti Van der Bellenille sen oikean alkuperäisen Soros-suunnitelman, jonka Itävallan lehdistökin hieman pirullisesti kommentoiden julkaisi (konservatiivinen Die Presse: “Tämä siis on olevinaan se Soros-suunnitelma!”). Tämä ”suunnitelma” koostui muutamista sitaateista, jotka oli saksittu Sorosin vuonna 2015, pakolaiskriisin kärjistyessä julkaisemasta artikkelista – kyseessä on siis yksityishenkilön yksityisajattelema ehdotelma siitä, miten Euroopan pitäisi pakolaisongelman ratkaisemiseksi menetellä, ei mikään EU:lle virallisesti tarjottu saati EU:n hyväksymä strategiapaperi eikä myöskään mikään salainen sotajuoni. Ja täysin älytöntä on väittää, että sotia, katastrofeja ja köyhyyttä pakenevat ihmiset tulisivat Eurooppaan siksi, että Soros ja hänen rahoittamansa kansalaisjärjestöt tätä kannustavat ja tukevat.

”Migranteilla” pelottelun puolestaan nosti tänään uusiin ulottuvuuksiin Orbánin uuden hallituksen maatalousministeri István Nagy. Esittäytymispuheenvuoronsa yhteydessä Nagy nimittäin otti kantaa myös Itä-Euroopassa tavattuun sikaruttoon. Afrikkalainen sikarutto on viime aikoina levinnyt sekä Romaniaan että Ukrainaan; ihmisille vaaraton mutta sioille kohtalokas tauti tarttuu sekä villi- että kesysikoihin, leviää näiden eritteistä mutta myös saastuneista lihavalmisteista, eikä siihen toistaiseksi tunneta rokotetta tai parannuskeinoa. Oli tietenkin vain ajan kysymys, milloin tauti leviää myös Unkariin, ja huhtikuussa sitten tulikin julkisuuteen tieto, että Hevesin läänissä, Pohjois-Unkarin keskiosassa, on villisianraadosta löydetty sikaruttovirusta. Muutamissa maissa kiellettiin oitis unkarilaisten sianlihatuotteiden maahantuonti, ja oppositiomediat epäilevät Unkarin viranomaisten salailevan tilanteen todellista vakavuutta. Mutta mitäpä sanoikaan ministeri Nagy: ”Sikarutto on saattanut joutua Hevesin lääniin siten, että migrantti tai vierastyöläinen heitti eväsvoileipänsä menemään, villisika löysi sen ja sairastui.” Itse asiassa on hyvinkin mahdollista, että sikaruttovirus on saapunut Unkariin rajantakaisesta saastuneesta lihasta valmistettujen elintarvikkeiden mukana – mutta onko tässäkin todellakin oletettava, että pelissä on ollut ”laittoman maahanmuuttajan” häijy käsi?

Mutta Soros ja siat sikseen, minua järkyttivät tämän päivän uutisannissa eniten arvelut siitä, mitä uusi hallinto tulee ensi töikseen panemaan toimeen, kun kahden kolmasosan parlamenttienemmistö eli lainsäädäntäkoneen häiriötön raksutus on varmistettu. Parhaillaan ystävällismielisessä Varsovassa vieraileva pääministeri Orbán ehti jo julistamaan, että vaalien tärkeimpiä kysymyksiä oli ns. Stop Soros -lakipaketti, joka tullaan säätämään mahdollisimman pian, koska ”unkarilaiset äänestivät sen puolesta”. Lakipaketin tarkasta sisällöstä kuultaneen vielä, mutta tähänastisten arvelujen mukaan siihen sisältyisi Venäjän ns. agenttilain tapaista kansalaisjärjestöjen kurmottamista, niiden ulkomailta saavan tuen erikoisverottamista sekä kansalaisjärjestöaktiivien kiusaamisen mahdollistava liikkumiskieltojärjestely, idegenrendészeti távoltartás.

Ja kun kerran lakeja säätämään ruvettiin, niin ilmeisesti perustuslakiinkin olisi taas tulossa ”parannuksia”. Viime vuonna yritys perustaa uusi hallintoasioiden korkeampi oikeusistuin, jossa vallanpitäjille hankalia kysymyksiä käsiteltäisiin, kaatui perustuslakituomioistuimen päätökseen ja presidentti Áderin vetoon: tämmöisestä säätämiseen olisi tarvittu kahden kolmasosan enemmistö, joka viime vuonna oli juuri ja juuri sulanut käsistä. Nyt tilanne on toinen, ja tuleva oikeusministeri László Trócsányi ehti jo julistamaan, että ”erikoistuomioistuimet” tulevat. Näissä oikeusistuimissa tullaan käsittelemään valtion elinten, esimerkiksi Unkarin valtionpankin, julkisista hankinnoista päättävien viranomaisten tai valtion medianeuvoston toimenpiteiden lainmukaisuutta koskevia kiistoja – siis toisin sanoen yritykset käsitellä ikäviä korruptiojuttuja päätyvät vastedes erikseen tähän tehtävään valittujen tuomarien eteen. Erikoistuomioistuimissa käsiteltäisiin myös kysymykset tietojen tai asiakirjojen salaisiksi julistamisesta – siis: mistä asioista kansalaisilla on oikeus perustuslain mukaan saada tietoa – sekä vaaleista ja niiden toimittamisesta, esimerkiksi mahdollisista vaalivilppiepäilyistä.

Tämän päälle sopiikin katsella 444.hu-sivuston video, jossa ”propagandaministeri” Antal Rogán kommentoi Budapestin hovioikeuden äskettäistä ikävää päätöstä. Ihmisoikeusjärjestö ”Unkarin Helsinki-komitea” (nuoremmalle polvelle muistutukseksi: ”Helsinki” merkitsee etenkin entisen Itä-Euroopan ihmisille yhä Kekkosen isännöimää ETYK-kokousta ja siellä esille nousseita ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiä) nimittäin voitti oikeusjuttunsa Rogánin ministeriötä vastaan. Oikeus katsoi toteen näytetyksi, että ns. Soros-suunnitelmaa koskevan ”kansallisen konsultaation” viides kysymys sisälsi valheellisia ja Helsinki-komitean mainetta loukkaavia väitteitä. Ministeriö velvoitettiin maksamaan kahden miljoonan forintin vahingonkorvaukset sekä esittämään Helsinki-komitealle julkinen anteeksipyyntö, jonka on oltava näkyvillä hallituksen verkkosivuilla 30 päivän ajan. Rogánia tämä ei pahemmin heilauta:

”Olen eri mieltä oikeuden kanssa tästä päätöksestä. Minusta me olimme oikeassa, ja asia on niin, että Helsinki-komitea todellakin toimii Sorosin rahoilla ja pyrkii edistämään sitä prosessia, että maahanmuuttajia saapuisi Eurooppaan ja Unkariin. (…) [Kansallisessa konsultaatiossa esitetyt väitteet] olivat kaikki oikein ja vastasivat totuutta. (…) Oikeusistuimet Unkarissa tuomitsevat faktakysymyksissäkin usein hyvin omituisella tavalla…”

Kommenttiosastossa nimimerkki Galamb (‘Kyyhkynen’) toteaa tylyn sarkastisesti:

“Ei oikeusistuimien kanssa pidä riidellä, ne pitää lakkauttaa.”


Kansa on puhunut, se toinenkin puoli

huhtikuu 15, 2018

Unkarin parlamenttivaalien ääntenlaskenta on päättynyt ja tulokset vahvistuneet. Vaalimatematiikan ansiosta vajaan puolet äänistä (vajaan kolmasosan kaikista äänioikeutetuista) saanut Fidesz-KDNP-liittouma sai kahden kolmasosan parlamenttienemmistön ja jatkaa vallan kahvassa. Viimeisin vahvistus tuli rajantakaisilta unkarilaisvähemmistöiltä, jotka – toisin kuin Unkarista ulkomaille muuttaneet, jotka viikko sitten seisoivat ennätyspitkissä jonoissa Unkarin ulkomaanedustustojen luona – saavat äänestää kirjeitse. Näistä äänistä 95% näyttää menneen Orbánille ja hänen edustamilleen ”kansallismielisille” arvoille, jotka todellista kansallista sortoa kokeneille unkarilaisvähemmistöille, esimerkiksi Ceauşescun diktatuuria yhä muisteleville Romanian unkarilaisille, merkitsevät symbolisella tasolla hyvin paljon. (Ja käytännön tasolla nämä arvot merkitsevät, että Orbánin hallitus emämaasta käsin toimittaa taloudellista tukea monenlaisille sinänsä hyville ja kauniille asioille, esimerkiksi kahdelle Romaniassa toimivalle unkarilaiselle yliopistolle tai Nagyváradin (Oradea) 1700-luvulla rakennetun upean piispanpalatsin peruskorjaukselle.)

Monet oppositiotahot eivät edelleenkään suostu uskomaan, että vaalitulos olisi saavutettu rehellisellä pelillä. Jonkinlaisia epäselvyyksiä on ilmoiteltu sieltä täältä, ja oppositiopuolueet ovat julkistaneet vaalilautakuntien pöytäkirjoja verkossa ja kutsuneet kansalaisia avuksi tarkistamaan, vastaavatko ne virallisella vaalisivustolla ilmoitettuja tuloksia. Näkyy kuitenkin myös vakuuttavia arveluja, että ääntenlaskennan omituisuudet olisivat johtuneet lähinnä taitamattomuudesta ja tietämättömyydestä.

444.hu-sivusto tutki tarkemmin ääntenlaskentaa Dejtárissa Slovakian rajan pinnassa. Siellä ensimmäisten pöytäkirjojen ja virallisen vaalituloksen välillä on huima ero: oppositiopuolueille annettuja ääniä on mitätöitynyt runsaasti (esimerkiksi Jobbikia äänesti ensimmäisen pöytäkirjan mukaan 126, virallisen vaalitilaston mukaan 84 dejtárilaista, LMP:n aluksi 40 ääntä ovat kadonneet kokonaan). Puolueille annetuista äänistä noin kolmasosa meni hukkaan, mikä kasvatti valtapuolueen ääniosuutta. Tämä taas ilmeisesti johtuu järjestelmän mutkikkuudesta ja vaalitoimitsijoiden virheestä.

Unkarin parlamenttivaaleissahan äänestettiin kahdella lipulla: toisella annettiin ääni valtakunnalliselle puolueiden listalle, toisella oman vaalipiirin ehdokkaalle. Puolueäänisysteemin rinnalla toimii kuitenkin eräänlaisena ”puolueena” myös vähemmistökansallisuuksien kiintiöjärjestelmä: kansallisilla vähemmistöillä on mahdollisuus äänestää parlamenttiin oma edustajansa (tällä kertaa parlamenttiin valittiinkin yksi edustaja Unkarin saksalaisten mandaatilla). Tämän vähemmistökiintiön äänestyslippu olisi pitänyt antaa vähemmistöäänestäjille valtakunnallisen puoluelistan lipun sijasta. Tätä eivät Dejtárissa näköjään kaikki vaalitoimitsijat tajunneet, vaan antoivat 42:lle vähemmistön (Dejtárissa ”vähemmistökiintiöläiset” lienevät lähinnä romaneja) äänestäjälle sekä vähemmistölipun että (vaalipiirin henkilölistalipun asemesta) valtakunnallisen puolueäänestyslipun. Kun sitten selvisi, että puolue- ja vähemmistölistojen uurnassa oli lippuja 764, vaikka äänestäjiä oli käynyt vain 722, asia korjattiin vaalilautakunnassa jälkikäteen vähentämällä kaikilta puolueilta tasapuolisesti tuo ylimääräinen 42.

Dejtárin tapaista tohelointia on ilmeisesti tapahtunut muuallakin. Erityisesti niissä vaalipiireissä, missä mukana on kansallisia vähemmistöjä, huomattavia osia äänistä on mitätöitynyt. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksellista vaalipetosta vaan taitamattomuutta, väittää 444.hu – vaalilautakunnat tekivät parhaansa mutta eivät olleet tehtäviensä tasalla, ja sähläilyssä olivat mukana sekä hallitus- että oppositiopuolueiden paikalliset edustajat. Toisaalta voi toki väittää, että tämä selitys ei vielä poista kaikkia epäselvyyksiä. Kolmasosassa vaalipiireistä oli ilmeisesti pelkästään hallituspuolueiden edustajista muodostuva vaalilautakunta… Kunnon salaliittoteorioita pyöritellään jo sen ympärillä, mitä vaali-illan tiedotuksessa tapahtui. Ensimmäisten osatulosten julkistamisen jälkeen Fidesz-puolueen edustajat olivat vielä tyyntä ja vaatimatonta, odottivat enemmistöä mutta eivät vielä uskaltaneet toivoa kahta kolmasosaa. Sitten kaatui virallinen tulospalvelin – tai ainakaan tulokset eivät olleet julkisesti tavoitettavissa, ennen kuin lähes kaikki äänet oli laskettu ja Fidesz-KDNP:n murskavoitto yhtäkkiä selvillä.

Oli laskenta sitten epärehellistä tai pelkästään taitamatonta (ja tässä tekisi mieli muistuttaa, että Itävallan presidentinvaalien toinen kierros taannoin uusittiin paljon vähäisempien muotovirheiden takia), selvää on, että vaalijärjestelmä oli alun alkaen vino ja epäreilu. Samoin selvää on, että Unkarissa kuten muuallakin Euroopassa – tai USA:ssa, kuten viime presidentinvaalien yhteydessä nähtiin – yhteiskunta alkaa yhä selvemmin jakautua ja kuplautua.

oevker_325.jpg

Virallisen vaalisivuston kartassa kirjavan pääkaupunkiseudun ulkopuolella Fidesz-puolueen oranssista tunnusväristä erottuvat vain Jobbik-edustajan valinnut Dunaújváros (tummanvihreä läikkä Budapestin lounaispuolella) sekä sosialisminpunainen yliopistokaupunki Szeged etelässä Serbian rajalla. Koulutetut ja nuoremmat, kansainväliseen liikkuvuuteen tottuneet kaupunkilaiset elävät eri todellisuudessa kuin vähemmän koulutetut, muutoksia ja pelottavia muukalaisia (joita oikeasti ei kukaan ole nähnyt) kammoavat, perinteisten arvojensa puolesta huolta kantavat vanhenevien ja köyhtyvien pikkupaikkakuntien ihmiset.

Tätä paljolti mutta ei todellakaan pelkästään pääkaupunkilaista vaalien jälkeistä, epäuskoista ”miten voi koko maa olla näin sekaisin päästään?” -järkytystä purkivat myös ne kenties jopa satatuhatta mielenosoittajaa, jotka eilen illalla täyttivät Budapestin keskustan. Järkytykseen sekoittui hirtehistä huumoria (Sándor Czinkóczin ottamat valokuvat 444.hu-portaalin jutusta):

andorralux.jpeg

”Jos Budapest eroaisi [Unkarista], niin ei ainakaan olisi niin noloa saada turpaansa Andorralta tai Luxemburgilta” [viittaus Unkarin jalkapallomaajoukkueen viimeaikaisiin tappioihin]

fideszkirjaimet.jpeg

[Fidesz-puolueen nimi muodostuu sanoista] Felcsút [Orbánin kotikylä], Putin, stadion, viha, varkaus, Tiborcz [Orbánin korruptioskandaaliin sotkeutunut vävy].

stoporban

”Serverin voi pysäyttää, kansaa ei!” Oikeanpuoleinen kuva on mukaelma hallituksen vaalien alla levittämästä julisteesta, pakolaisvirran tilalle on monistettu Viktor Orbánin kuvia.

lehdistön_kuuluu.jpeg

”Lehdistön kuuluu valvoa vallanpitäjiä, ei nuolla heitä!”

orbanized_crime.jpeg

Hallituksen virallisen selityksen mukaan (näin kerrottiin myös tänään propagandaministeri Antal Rogánin lausuneen) mielenosoitus ”ei ollut yksityisestä aloitteesta syntynyt vaan Soros-verkoston järjestämä ja György Sorosin rahoittama”. Figyelő-lehti on jo ehtinyt oikein julkaisemaan listankin ”Sorosin palkkasotureista” (Viktor Orbán oli jo aiemmin käyttänyt tämmöistä ilmausta – ”Soros-verkostolla on 2000 palkattua työntekijää, me sanoisimme heitä palkkasotureiksi [zsoldosok]”). Mielenosoituspäivän aattona sanasta sanaan samoin otsikoidun ”uutisen” julkaisivat Ádám Matolcsyn (keskuspankin johtajan György Matolcsyn veljenpoika) omistama Origo.hu-sivusto, elokuva- ja kasinomoguli Andy Vajnan keltalehti Bors sekä Orbánin naapurin ja nykyisen ykkösoligarkin Lőrinc Mészárosin paikallislehtiryväs:

origo-soros-rohamosztag

Márton Gulyás [teatterimies, kulttuuri- ja oppositioaktivisti] kutsui koolle Sorosin iskujoukot: He aikovat kylvää tuhoa Budapestissa! He sytyttivät Hampurissa tulipaloja

Vielä messevämpi esimerkki mielenosoituspäivältä:

origo_tüntetesröl.png

Suuren vaalitappion jälkeen Sorosin kannattajat raivoavat ja hävittävät kaupunkia. Umpikuja ja väkivaltaa, aggressiota, vihaa. Opposition murskatappion jälkeen Sorosin väki haluaa katutaisteluja. Poliisi on valmistautunut anarkistien provokaatioon. Dokumentit todistavat: Soros puuttuu useiden maiden sisäisiin asioihin. Lähistön asukkaat pelkäävät väkivaltaisia Soros-mielenosoittajia. Sorosilta voidaan odottaa äärivasemmistolaisen väkivallan aaltoa Budapestissa…

Mitään väkivalta-aaltoa ei nähty. Ihanassa lämpimässä kevätsäässä (”Soros ei ole säästellyt, vaan on järjestänyt vieläpä asianmukaiset ilmatkin!”) mielenosoittajat marssivat hyväntuulisina, veljeillen hymyilevien poliisien kanssa, ja ilmeisesti pahin järjestysrikkomus oli se, että tyhjiä juomatölkkejä oli heitelty paperiroskiksiin. Mutta mitä sitten? Mielenosoitus näytti, että hallituksella on vastassaan suuri ja tällä hetkellä melkein absurdin yksimielinen rintama. Hvg.hu:n mukaan mielenosoituksessa nähtiin kerrassaan surrealistisia kohtauksia: parlamentin portailla seisoivat rinnakkain punkkarit ja Jobbik-paitaiset nuorukaiset, äärioikeiston punavalkoista ns. Árpád-raitaista lippua heiluttavat skinit marssivat yhdessä EU:n tähtilippua kantavien luomulattehipsterien kanssa. Jatkoa mielenosoituksille on luvassa. Monet somessa näkemäni kommentit viittaavat kuitenkin siihen, että tunnelma ei ollut pelkästään onnellinen ja innostunut vaan myös turhautunut: joo joo, puhutaan kauniita asioita hyvää tarkoittavien kansalaisaktivistien kesken, mutta seuraako tästä oikeasti yhtään mitään, ja miten nämä kauniit ajatukset voisi toteuttaa? Mihin päästään epäpoliittisella vastarinnalla, jos poliitikoilta ei kuulu mitään järkevää tai realistista? HVG:n kolumnistin Árpád W. Tótan sanoin ”tuli kytee, mutta lietsojaa ei ole”.

Ehkä masentavimmalta vaikuttaa se, miten nopeasti Unkarin vallanpitäjät ovat palaamassa ns. normaalitilaan. Suorastaan kylmäsi, kun tänä aamuna vilkaisin valtion yleisradioyhtiön uutissivua (hirado.hu). Se näytti tältä:

tuntetes_utan

Pääuutisaiheena eivät olleet Syyrian tapahtumat (niistä on oikealla pieni uutinen: ”Asiantuntijan mukaan Syyrian konfliktista ei tule maailmansotaa”) eikä myöskään edellisenä iltana nähty kaikkien aikojen oppositiomielenosoitus (siitäkin oli pieni uutinen: ”Vaalitulokseen tyytymättömät osoittivat mieltä pääkaupungissa”). Ehei, vaan taas on palattu ns. pääasiaan ja varmimpaan propagandavalttiin. Vasemmanpuoleinen pääuutinen kertoo Wienissä osoitetun mieltä maahanmuuttajien väkivallantekojen johdosta. Otsikolla ”Kandel on kaikkialla” on jo aiemmin järjestetty mielenosoituksia ympäri Saksaa; Kandel on Rheinland-Pfalzin osavaltiossa sijaitseva pieni kaupunki, jossa joulukuussa 15-vuotiaan tytön puukotti hengiltä tämän afganistanilainen ex-poikaystävä. Mielenosoituksia (joiden yhteydessä on nähty myös vastamielenosoituksia) järjestämässä ovat olleet tunnetut äärioikeistopopulistiset AfD-puolueeseen tai Pegida-liikkeeseen liittyvät tahot, joita ilmeisesti oli myös Wienin mielenosoituksen takana. Itävallan vakavat uutismediat, ei vain ”punaiseksi” haukuttu yleisradio ORF vaan myös esimerkiksi lähinnä katolilais-oikeistokonservatiivinen Die Presse, eivät näköjään vielä ole nähneet aiheelliseksi antaa lainkaan palstatilaa Wienin Kandel-mielenosoitukselle. Pikaisella nettihaulla löytämieni äärioikeistolähteiden mukaan mielenosoitus oli ollut onnistunut, paikalla oli parisataa ihmistä. Tottahan Unkarin valtion ykkösuutisten siitä kuuluu raportoida näyttävämmin kuin sadastatuhannesta tyytymättömästä oman pääkaupungin kaduilla.

Niin, tämä ilmeisesti kuuluu Orbánin brändäysstrategiaan. Unkarista on tulossa rasistien ja muukalaisvihaajien mallimaa ja Orbánista niiden sankari, jotka uskovat, että suurin vaara on muslimien maahanmuutto. Tästä joukosta löytyy myös ulkomailta innokasta yleisöä, joka ei tunnu paljon perustavan diktatuurin ilmapiiristä, koulutettujen ja nuorten maastapaosta, koulujen ja terveydenhuollon surkeasta tilasta… Mutta tähän on varmaan palattava vielä myöhemmin. Valitettavasti.


Yskiikö kone?

maaliskuu 14, 2018

Unkarissa valmistaudutaan parhaillaan huomisen kansallisen juhlapäivän viettoon: 15. maaliskuuta on vuonna 1848 Habsburgien valtaa vastaan syttyneen kansannousun muistopäivä. Tänä vuonna vuosilukua on nähty julisteissa myös päivämääräksi jaettuna: 18.4.8. Huhtikuun kahdeksantena on parlamenttivaalit, ja vaalitaistelu kuumenee koko ajan.

Hallituskoalition vaalikampanjointi tuntuu entistä tiiviimmin keskittyvän yhteen ainoaan teemaan, maahanmuutolla pelotteluun. Jopa roistomaisen György Sorosin haukkuminen tuntuu jääneen hieman taka-alalle: vaikuttaa siltä, että nyt ei enää niinkään päivitellä sitä, miten häijy Soros ja hänen kätyrinsä (siis oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt) haluavat tuhota Unkarin ja Euroopan, vaan keskitytään suoraan asian ytimeen. Jos Fidesz-KDNP-koalitio ei uusi vaalivoittoaan, ”migrantit” tulevat, ja silloin koko Unkari lakkaa olemasta (näin lausui parlamentin puhemies László Kövér) eikä enää tule edes joulua (näin puolestaan lausui surullisenkuuluisasta sikakuvasta tunnetuksi tullut kansanedustaja János Pócs). Valtion ”kuninkaallisen” ykköskanavan uutislähetyksistä vähintään noin puolet tuntuu nykyään koostuvan ”migranttien” Länsi-Euroopan kaupungeissa tekemistä murhista, ryöstöistä ja raiskauksista. Ja tältä näytti tiistaina Origo-uutissivuston etusivu (kuvakaappaus 444.hu-sivustolta):

origo.png

”Paine ei hellitä. Yhä enemmän laittomia migrantteja Saksassa.”
”Pöyristyttävää. Uusi migranttihyökkäys Wienissä.”
”Migrantti puukotti 16-vuotiasta tyttöä ilman mitään syytä.”
”Neljä migranttia hakkasi hengiltä liikuntavammaisen.”
”Tuntemattomat migrantit täyttivät yhden Brysselin puistoista.”
”Neljä migranttia katkaisi ruotsalaisnaisen kurkun ja melkein irrotti koko pään.”
”Migranttijengien sota riehuu Ruotsissa.”
”Pakistanilaiset migrantit terrorisoivat turisteja Ateenassa.”
”Migrantteja halutaan sijoittaa eläkeläisten asuintaloon.”
”Leikkaan kurkkusi – näyttää migranttilapsi videolla.”
”On sanottava, että migraatio on paha juttu.”
”Viktor Orbán: On kaksi vaaraa, migraatio ja saavutustemme menettäminen.”
Punaisella kehystettyjen migranttiuutisten lisäksi sinisellä merkityssä uutisessa kristitty syyrialainen kertoo palanneensa kotimaahansa, koska Syyriassa on turvallisempaa kuin Euroopassa. Ja tämän migranttivyörytyksen sekaan on mahtunut vain kaksi muuta uutista, jotka nekin liittyvät asiaan: kansaa (tai siis kaikkia, joille ”lasten ja äitien turvallisuus” on tärkeä) kutsutaan ”rauhanmarssille” eli hallitusta tukevaan mielenosoitukseen, ja Lajos Kósa parka puolestaan on joutunut Jobbikin propagandahyökkäyksen uhriksi (tästä hieman lisää tuonnempana).

Jotkut jo kyselevät, voiko tämä sataprosenttinen muukalaispelkoon panostaminen jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan. Eikö suuri osa kansaa lopulta kyllästy siihen, että uutiset ovat maailman ja kotimaan merkittävien tapahtumien sijaan täynnä juttuja pelottavista ”migranteista”? Vai pyritäänkö tässä vain varmistamaan uskollisimman kannattajakunnan kannatus, muista viis?

Tämän kaiken keskittymisen ja panostuksen ohessa onkin hieman kummallista, että hallituskoalitiolle ja sen hallitsemalle medialle on viime päivinä sattunut useita kommunikaatiokommelluksia. Ensin János Lázárin pelotteluvideo tavalliselta wieniläiseltä kävelykadulta herätti kansainvälistä hilpeyttä. Sitten ykköskanavan uutislähetysten haastattelema, maahanmuuttajien terrorisoimasta Ruotsista turvalliseen Unkariin paennut ruotsalais-unkarilainen nainen paljastui juuri sellaiseksi kuin edellisessä postauksessani jo ounastelin, eli vähän, tuota, tuulellakäyväksi tapaukseksi. Index-uutissivusto sai selville, että Natalie Contessa af Sandebergillä on Ruotsissa rekisterissään useita sakkotuomioita merkillisistä huijauksista (mm. psykologina esiintyminen), kissatappeluista (naapurin eukon haukkuminen huoraksi ja psykopaatiksi) ja solvauksista. 24.hu puolestaan raportoi, että Natalie oli kesällä 2016 vuokrannut Budan linna-alueelta kalliin luksusasunnon mutta nopeasti riitaantunut vuokraisännän kanssa (mm. äidin ja koiran majoittamisesta asuntoon, mikä alun perin ei kuulunut sopimukseen) ja lopulta poistunut – uhkaillen läheisellä ystävällään Viktor Orbánilla ja jättäen osan vuokrista maksamatta.

Aivan putkeen ei mennyt myöskään viime blogahdukseni sankarilla, suurella poronmetsästäjällä, varapääministeri Zsolt Semjénillä. Magyar Nemzet -lehti paljasti juttusarjassaan, että Semjénin Ruotsin-retket hotelliasumisineen ja helikopterilentoineen oli kustantanut muuan József Farkas, liikemies, joka vuoden 2010 jälkeen on saanut huomattavan runsaasti valtion EU-rahoitteisia toimeksiantoja. (Samainen Farkas kunnostautui pari vuotta sitten kustantajana: hänen kustantamonsa EU:n tuella julkaisema, nimiölehden mukaan unkarilaisten asiantuntijoiden kirjoittama kaniininkasvatuksen oppikirja nuorisolle osoittautui suoraksi käännökseksi Amerikassa ilmestyneistä oppimateriaaleista.) Vero- ja tullihallitus NAV on nyt saanut virallisen kantelun Semjénin puuhista, mutta Semjén itse tuntuu ottavan asian rennosti. HírTV:n kameran edessä hän selitti lupsakkana yleisötilaisuuden kuulijoille, että ”metsästäjän etiikan perusteisiin kuuluu se, että ei kerrota, kenen kanssa ja missä on käynyt metsällä.” Hän ei myöskään koskaan kehuskele saaliillaan (?), mutta nyt poikkeuksellisesti, kun kerran kysyttiin, onko hän koskaan ampunut jääkarhua, täytyy näin pilke silmäkulmassa tunnustaa, että siihen ei valitettavasti ole vielä koskaan tullut tilaisuutta. Mutta jos kuka hyvänsä, kuka hyvänsä, kutsuisi hänet jääkarhujahtiin, se ”inspiroisi” häntä kovasti. Heh heh heh.

Entäpä sitten tuo ylempänä jo ohimennen mainittu Lajos Kósa, entinen Debrecenin pormestari ja nykyään salkuton ministeri vastuualueenaan maaseutukaupunkien kehittäminen? Kósa ei myöskään ole penaalin terävimmän kynän maineessa: 444.hu-sivusto julkaisi tänään itkunaurua nostattavan valikoiman legendaarisimpia Kósa-videopätkiä, joissa miehemme kameroiden ja mikrofonien edessä logiikkaprosessorin ylikuumetessa jäätyy täysin sanattomaksi, sekoaa sanoissaan tai tuottaa suorastaan taiteellisiin mittoihin yltävää dadaa esimerkiksi ”metallikorkeista” (jotenkin ne liittyvät verouudistuksiin ja niiden seuraamuksiin tavallisen kuluttajan kannalta, mutta miten, se ei ainakaan parilla-kolmella kuuntelulla selviä). Mukana myös tässäkin blogissa aiemmin esiintynyt klassikko ”säätiöön sijoitetut julkiset varat menettävät julkisten varojen luonteensa”.

Tuoreimmat Kósa-uutiset liittyvät perin merkilliseen juttuun. Magyar Nemzet -lehti sai käsiinsä julkisen notaarin vahvistaman dokumentin, jonka mukaan muuan naishenkilö pienestä Csengerin kaupungista läheltä Romanian rajaa olisi uskonut Kósan hoitoon, siis sijoitettavaksi, yli neljä miljardia (!) euroa. Seurasi sarja sekavia ja vaihtelevia selityksiä – ”tämä nainen otti yhteyttä minuun, koska ei luottanut pankkeihin eikä lakimiehiin”, ”kehotin häntä sijoittamaan rahat valtion obligaatioihin, koska siitä olisi valtiolle hyötyä”, ”rahat olivat perintö Saksassa kuolleelta sukulaiselta” – ja nyttemmin Kósa väittää itse joutuneensa huijauksen uhriksi. Väkisinkin tässä herää epäilys, että kyseessä voisi olla jonkinlainen rahanpesuyritys, jonka julkisivuksi on ostettu joku syyntakeeton onneton. Éva S. Balogh, joka englanninkielisessä blogissaan selostaa juttua yksityiskohtaisemmin, muistuttaa mieliin Fidesz-puolueen aikaisempia operaatioita, jotka junaili Viktor Orbánin vanha ystävä ja sittemmin luotto-oligarkki, nykyisin verivihollinen Lajos Simicska (joka, kuinka ollakaan, myös omistaa Magyar Nemzetin). 1990-luvulla puolue hankkiutui eroon epäonnistuneista bisneksistään myymällä yrityksiä köyhille reppanoille, joilta saatavia ei koskaan saatu velottua takaisin. Mieleen muistuu myös kolmen vuoden takaa Béla Orgován, työtön ex-linnankundi, joka tempaistiin jostakin Quaestor-sijoitusyhtiön johtoon juuri ennen kuin se kaatui vieden mukanaan lukuisien unkarilaisten säästöt.

Toisin sanoen: hallituskoalition eturivissä seisovat tyypit ovat viime aikoina onnistuneet sekä hankkimaan negatiivista julkisuutta että sekoilemalla ja ristiin puhumalla myös varmistamaan, että tämä negatiivinen julkisuus ei heti katkea. Samaan aikaan myös omissa propagandakampanjoissa on tullut näyttäviä kömmähdyksiä. Hvg.hu-sivusto toteaa, että hallituksen kommunikaatio on muuttunut huitomiseksi ja oman kuopan kaivamiseksi. Ja kun vaalikampanja keskittyy yhteen ainoaan asiaan eli pahoilla migranteilla pelottelemiseen, muille puolueille jää tilaa puhua asioista, jotka oikeasti koskettavat kaikkia unkarilaisia. Ei vain julkisten varojen valumisesta korruptioon ja vallanpitäjien luksuselämään. Vaan myös esimerkiksi sairaaloiden ja koulujen tilanteesta; tuoreen tutkimuksen mukaan 72% unkarilaisista on huolissaan terveydenhuollon tilasta, yli viidesosaa (21%) huolettaa koululaitoksen tilanne, kun taas terrorismin mainitsi ensisijaisten huolenaiheiden joukossa vain 3% unkarilaisista.

Tältä kannalta todella mielenkiintoista olikin lukea hvg.hu-sivuston kolumnistin Árpád W. Tótan kommentti ”Riippumattoman opiskelijaparlamentin” järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jossa oppositiopuolueiden pääministeriehdokkaat – tai siis kolme heistä, sosialistien (MSZP) ja ”Vuoropuhelun” (Párbeszéd Magyarországért) yhteinen ehdokas Gergely Karácsony, LMP:n Bernadett Szél ja Jobbikin Gábor Vona – väittelivät koulujärjestelmän tulevaisuudesta. Viktor Orbán ei ollut paikalla, hänhän ei ikiaikoihin ole suostunut julkisiin väittelyihin poliittisten vastustajien kanssa vaan esiintyy vain omilleen ja omilla ehdoillaan. Eikä häntä ja hänen ”työperustaista yhteiskuntaansa” tähän kaivattukaan, väittää Tóta:

Viktor Orbán ei ollut paikalla, eikä häntä suoraan sanoen kukaan kaivannutkaan.

Täällä vakavat ihmiset keskustelivat vakavista asioista. Kahden minuutin blokkeihin ei tietenkään paljoa mahdu, korkeintaan ehtii nimeämään ongelmat ja väläyttelemään ratkaisuja tai keskustelemaan yleisistä suunnista. Mutta näinkin tämä oli riittävän syvää ja mutkikasta. Arvotonta olisi ollut, jos näyttämöllä olisi röhkinyt Orbán, jankannut Sorosin nimeä vastaukseksi jokaiseen kysymykseen ja lopuksi julistanut paikalle kokoontuneille opiskelijoille, että menkääpäs nyt siitä hitsaamaan ja hevosia kengittämään.

Miljardin (nykyinen kurssi huomioon ottaen) forintin kysymys onkin, miten oppositiopuolueet tätä saamaansa tilaa käyttävät ja onnistuvatko ne saamaan aikaan minkäänlaista hedelmällistä yhteistyötä. Ennen kaikkea: mitä tekee perusteellisen imagouudistuksen kokenut, maltilliseksi ja salonkikelpoiseksi kansanpuolueeksi muuntautunut Jobbik? Mutta tästä ehkä tuonnempana lisää.


Lennä porosein

maaliskuu 11, 2018

Kansliaministeri Lázárin hirmuiset kokemukset maahanmuuttajien tuhoamasta Wienistä saavat parhaillaan Unkarin hallituksen vaikutuspiiriin kuuluvassa mediassa taustatukea muista vastaavista kauhutarinoista (”Unkarilaiset toimittajat vierailivat Brysselin no-go-vyöhykkeellä”, ”Emme halua takaisin niitä aikoja, kun eloon jäädäkseen piti kääntyä islamin uskoon” [puhe on kenraali Bemistä, vuosien 1848-49 vapaustaistelun sankarista, joka hävityn taistelun jälkeen pakeni Turkkiin, missä joutui vaihtamaan uskontoa], ”Wienissä maahanmuuttajat ovat merkinneet ongelmaa jo vuosia sitten”).

Toissapäivänä valtion viestimet toivat unkarilaisten nähtäville myös ruotsalais-unkarilaisen Natalie Contessa af Sandebergin, joka M1-kanavan haastattelussa kertoi muuttavansa Ruotsista turvalliseen Unkariin, koska ei enää kestä maahanmuuttajien luomaa kaaosta ja turvattomuutta. Tukholman metrossa ahdistelijat käyvät kimppuun eikä edes poliisi tule auttamaan, kouluissa opettajia uhkaillaan puukotuksella, kaduilla ryöstetään lapsia, monet perheet suunnittelevat Ruotsista pois muuttoa, koska pelkäävät. Kaiken lisäksi maahanmuuttajat vievät ruotsalaisten työpaikat, sairaalassa, jossa af Sandeberg työskenteli, 80% lääkäreistä ja hoitajista oli maahanmuuttajia.

contessa

Komeaa nimeä kantava Natalie Contessa af Sandeberg kertoo olevansa äitinsä puolelta unkarilainen ja pitävänsä Unkaria toisena kotimaanaan. Hän myös puhuu unkaria oikein sujuvasti ja lähes ilman aksenttia, vain harvinaisemmat sanat tekevät tiukkaa (mecset, ’moskeija’, ei heti löydy – näitä moskeijoja hänen kertomansa mukaan rakennetaan kaikkiin Ruotsin kaupunkeihin vieläpä niin, että kaikki joutuvat tulevaisuudessa kuuntelemaan minareeteista kaikuvia rukouskutsuja).

Ruotsalaisesta internetistä ei paljon tietoja tästä rouvasta löydy. Yritysrekisterin mukaan hän omistaa Båstadissa hedelmien ja vihannesten tukkukauppaa harjoittavan firman, joka ei enää ole aktiivinen. Juorupalstoilta sitä vastoin löytyy väitteitä, joiden mukaan Natalie Contessa, koulutukseltaan lääkäri, on isänsä puolelta venäläistä syntyperää, upporikkaasta perheestä ja asunut elämänsä aikana useissa eri maissa. Af Sandebergien suku on oikea ruotsalainen aatelissuku, mutta arvoitukseksi jää, miten unkarilaisen äidin ja venäläisen isän tytär siihen liittyy. Natalie on ilmeisesti ollut naimisissa kohutoimittaja Staffan Erforsin kanssa, ja näköjään tästä syystä hänen persoonaansa ruotii myös ”Skandalbloggen”-niminen hämärä palsta. Siellä muuan hieman oikeinkirjoitusrajoitteinen nimetön kommentoija toteaa, että Natalie on hieno, hyväsydäminen ihminen mutta ”hänelle Ruotsi on kuin Irak”, sillä ”hän ei ole ruotsalainen vaan venäläinen, ne eivät tykkää asua semmoisessa maassa, joka on täynnä keltaisen värisiä [!] ihmisiä”.

Kaiken kaikkiaan hieman epätavallinen persoona ja erikoinen tarina siis, mielenkiintoisia Venäjä-kytköksiä myöten… Mutta valtion viestimien kohdeyleisön suhteen se täyttänee tarkoituksensa ja auttaa monia uskomaan, että Tukholma ja Malmö ovat täynnä palavia ghettoja ja riehuvia terroristeja, joita tavalliset kunnon ruotsalaiset ovat valmiita päätä pahkaa pakenemaan. Samaan aikaan kuitenkin Ruotsi on ollut Unkarin uutisissa myös toisella tavalla.

Varapääministeri, Fidesz-puolueen pienen apupuolueen, kristillisdemokraattisen KDNP:n puheenjohtaja Zsolt Semjén on se mies, joka parlamentin etupenkissä istuu pääministeri Orbánin vieressä sietämättömän makea hymy huulillaan. Semjén muistetaan myös uutiskuvista, joissa hän ratsastaa perinnejuhlan yhteydessä transilvanianunkarilaiseen Kézdivásárhelyn (Târgu Secuiesc) kaupunkiin kuin valloittajaruhtinas ikään, sekä vuonna 2012 julkisuuteen tulleista plagiaattiepäilyistä: hänen katolisessa Péter Pázmány -yliopistossa tekemänsä teologian lopputyö (laureatus), joka sittemmin korkeakoulu-uudistuksen myötä uudelleenarvioitiin tohtorinväitöskirjan arvoiseksi, sisälsi runsaasti lainauksia, joita ei ollut asianmukaisesti merkitty. Lisäksi Semjén oli myöhemmin jättänyt samaa aihetta käsittelevän tekstin ELTE-yliopistoon sosiologian graduna, ja tämä teksti sisälsi runsaasti päällekkäisyyksiä sekä edellisen väitöskirjan että työn ohjaajan aikaisemmin ilmestyneen tutkielman kanssa. ELTE-yliopiston asiaa tutkinut työryhmä totesi lopulta Semjénin syyllistyneen ammatillisiin ja eettisiin rikkomuksiin mutta ei nähnyt mahdollisuuksia konkreettisiin seuraamuksiin asian johdosta.

Kuten kansliaministeri Lázár, myös Semjén on innokas metsästyksen harrastaja, jota silloin tällöin on nähty uutiskuvissa poseeraamassa pyssyineen tai saaliineen. Nyt, kun vaalien lähestyessä oppositio entistä raivokkaammin yrittää kohdistaa kansan huomiota korruptioskandaaleihin ja -epäilyihin sekä ylipäätään Unkarin vallanpitäjien epäilyttävän kalliiseen luksuselämään, on hanakasti tartuttu myös tuoreisiin kuviin Semjénin Ruotsin-matkoista. Magyar Nemzet -lehden mukaan Semjén on viime vuosina käynyt vuosittain Ruotsissa hirvi-, peura- tai metsojahdissa. Ministerille ja hänen seurueelleen on toisinaan vuokrattu kokonainen hotelli, ja metsästysten oheisjärjestelytkin ovat olleet komeat: mukana on ollut apumiehiä varmistamassa, että ministerin tähtäimeen osuu riittävästi saalista, tarvittaessa ministerin jalkavaivojen säästämiseksi hänelle on järjestetty ratsuhevonen, ja nyt tuoreimmissa uutiskuvissa näkyy helikopteri, joka köydestä roikottaen kuljettaa kaadettua hirvieläintä metsästä ihmisten ilmoille.

Helikopteri luksuselämäntavan symbolina on ollut Unkarin julkisuudessa esillä myös puolitoista vuotta sitten, kun ministeri Antal Rogánin ja hänen puolisonsa huviretki helikopterilla rouva Rogánin ystävättären häihin herätti epäilyksiä siitä, kuka tämän lystin viime kädessä maksaa. Nyt ministeri Semjén hermostui helikopterijutuista sen verran, että katsoi tarpeelliseksi Facebook-sivullaan muistuttaa, että helikopterilla matkusti vain hänen saaliinsa, ei hän itse.

(Alkuperäisessä postauksessaan Semjén nimitti saaliseläintä ’hirveksi’, jávorszarvas, mutta korjasi sen myöhemmin ”peuraksi” tai ”poroksi”, rénszarvas. Montakohan metsästysretkeä Pohjolaan tarvitaan, että keskieurooppalainen pyssymies oppii erottamaan toisistaan hirven ja poron? Népszava-lehti toi julkisuuteen unkarilaisen luontoharrastajan Facebook-postauksen: Ruotsissa asuva luontokuvaaja Zoltán Török muistuttaa, että villipeuroja ei Ruotsissa ole elänyt 150 vuoteen, joten Semjén on todennäköisimmin ampunut poron. Niitä Ruotsin poronhoitajat kuulemma saattavat myydä turistien ammuttavaksi syksyisin, kun laumasta on erotettu rykimäajan jäljiltä pahanmakuiset isot hirvaat. Tämmöinen puolikesyjen eläinten ”metsästäminen”, näin Török, on kuin Unkarin pustalla ammuttaisiin laiduntavia nautoja. Vaan eipä ilmeisesti perinteinen keskieurooppalainen tarhattujen puolikesyjen fasaanien ammuskelu ole sekään paljon uljaampi saavutus.)

Semjénin selittelyistä yleisö vain innostui, ja Internetissä kiertää muunnelma täälläkin esillä olleesta kärvennetyn sian kuvasta:

helikopterezett

”Hän se helikopterilla matkusti!”

Valtion uutiskanavat yrittävät rientää Semjénin avuksi ja selittävät, että kyseessä on asiaa tuntemattomien oppositiomedioiden ”ajojahti”. Nyttemmin hallituksen käsissä oleva Origo-uutissivusto muistuttaa, että saaliin kuljettaminen helikopterilla on Pohjois-Ruotsin metsissä välttämätöntä, koska teitä ei ole, ja metsäänkään ei kaadettua eläintä lain mukaan saa jättää. (Oikeastaanhan Ruotsin kuten Suomenkin poro- ja hirvimetsämiehet kai käyttävät tiettömissä selkosissa liikkumiseen mönkijöitä, mutta mitäpä pienistä.) Ennen kaikkea ministeri Semjénin Ruotsin-matkojen pääsyynä on sukulaisten luona vieraileminen: hänen setänsä perheineen asuu Ruotsissa. Ministeri Semjén ei siis tehnyt mitään muuta kuin kävi tapaamassa sukulaisiaan ja tämän yhteydessä osallistui metsästykseen, joka suoritettiin ”Skandinavian tapojen ja lain määräysten mukaisesti”.

Selvä. Nyt kun vielä kerrottaisiin, miksi ihmeessä ministeri antaa setänsä ja serkkujensa asua maahanmuuton tuhoamassa, hengenvaarallisessa Ruotsissa. Eikö varapääministerin sukulaiset pitäisi tuoda turvaan Unkariin, vaikka helikopterilla?


Vielä Wienin porteilta

maaliskuu 9, 2018

Tarina kansliaministeri János Lázárin kuuluisasta Wien-pelotteluvideosta jatkuu. Useammat unkarilaiset kriittiset viestimet ovat lähettäneet toimittajansa Wieniin faktantarkistusmatkalle. Uutisportaali 24.hu löysi kameransa eteen saman turbaanipäisen miehen, joka esiintyy Lázárinkin videolla; korosteisella mutta täysin ymmärrettävällä saksan kielellä mies ihmettelee, miksi häntä on kuvattu ja miksi ihmeessä väitetään, että täällä olisi epäjärjestystä ja rikollisuutta. Favoritenissa kasvanut toimittaja Bernhard Odehnal puolestaan kertoo heti videon nähtyään kiukuissaan kirjoittaneensa ministeri Lázárille ja kutsuneensa tämän tutustumaan asioiden todelliseen tilaan. ATV-kanava kuvasi omaan reportaasiinsa vertailukohdaksi todellisia katunäkymiä Budapestista, missä köyhyys, likaisuus ja rikollisuus näkyy aivan toisella tavalla kuin Lázárin videossa.

Tällä välin on tosin Wienissä tapahtunut oikeasti jotakin kamalaa: 23-vuotias afgaanimies on puukottanut hengenvaarallisesti neljää ihmistä. (Puukotus ei kylläkään tapahtunut Lázárin kauhistelemassa Favoritenin kaupunginosassa vaan Leopoldstadtissa, 2. kaupunginosassa, jossa toki on etenkin Praterin huvipuistoalueen ja Pratersternin aseman lähistöllä vähemmän miellyttäviä, mm. katuprostituutiosta tunnetuksi tulleita kortteleita.) Puukottaja on poliisille kertonut tekonsa syyksi, että hänellä oli ”paha, aggressiivinen olo ja koko elämäntilanne raivostutti”, ilmeisesti pelissä saattoi olla myös huumeiden vaikutus.

Ilmiöhän on tunnettu Euroopan suurkaupungeissa, ja itse asiassa juuri viime viikolla siitä kirjoitti Profil-lehti. Vaikka väkivaltarikollisuus kokonaisuudessaan on Itävallassa koko ajan vähentynyt, ihmisten subjektiivinen turvattomuudentunne kasvaa, ja yhtenä syynä on puukotusten lisääntyminen. Siinä, missä ennen kapakka- tai katutappeluissa nyrkit heiluivat, vedetään tietyissä piireissä nyt heti veitset esiin. Puukotuksia on lähes mahdoton ennalta ehkäistä, koska veitsien hallussapidon valvonta on käytännössä mahdotonta, ja tositilanteessa puukonheiluttajan torjuminen vaatisi todella ammattimaiset itsepuolustustaidot. Profilin haastattelema sosiaalityöntekijä kertookin korostavansa ohjaamilleen nuorukaisille, että ”jos puukkoon tartut, lähdet varmasti tilanteesta piipaa-autolla, joko ambulanssin tai maijan kyydissä”. Holtittomaan väkivallankäyttöön ovat alttiita syrjäytyvät, huumeiden ja rikollisuuden pariin valuvat maahanmuuttajamiehet, ja Wienissä etenkin nuoret afgaanit ja tšetšeenit, jotka usein ovat tulleet jo valmiiksi traumatisoivista oloista väkivallan keskeltä, ovat saaneet perin huonon maineen.

Ongelmana on siis nuorten, väkivaltaan taipuvaisten miesten syrjäytyminen ja rikollistuminen. Liittokansleri Kurz on kuitenkin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen kerätäkseen ”maahanmuuttokriittisten” piirien sympatioita. Kurzin eilisen twiitin mukaan ”selvää on, että viime vuosina maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa on tehty paljon virheitä. Rajoittamaton maahanmuutto on syynä moniin ongelmiin, joita nyt kohtaamme. Uusi hallitus pyrkii siis korjaamaan nämä viime vuosien virheet.” Tämän persupopulistisemmaksi asiaa tuskin pystyy vääntämään: myytti ”rajoittamattomasta maahanmuutosta” (”rajoittamatonta” se ei ole ollut Itävallassakaan!) ongelmien syynä, todellisen ongelman eli syrjäytymisvaaraisten maahanmuuttajien valvonta- ja kotouttamisresurssien puutteen peitteleminen ja edellisen hallituksen syytteleminen on kaikki ahdettu yhteen lyhyeen twiittiin.

Unkarin hallituksen vaikutuspiiriin kuuluvassa mediassa Wienin puukotusuutinen on otettu voitonriemuisesti vastaan. Sen nähdään vahvistavan ministeri Lázárin kohuvideon väitteet siitä, miten Wien maahanmuuton takia hukkuu rikollisuuteen ja epäjärjestykseen. Ja samaa mieltä ovat Itävallassakin ilmeisesti olleet myös monet keltalehti Kronen Zeitungin ”maahanmuuttokriittiset” lukijat, jotka ovat kommentoineet uutista Lázárin videosta. Näinhän nämä asiat koetaan: yhdestä väkivaltarikoksesta – monien joukossa, joita suurkaupungissa tapahtuu – nostetaan esiin kaikkein pelottavimpana piirteenä se, että tekijä oli maahanmuuttaja ja muslimi. (Ei sitä, että poliisin ennestään tuntemaa väkivaltaista huumerikollista ei ajoissa ole saatu talteen vaarantamasta yleistä turvallisuutta. Saati sitä, että valitettavasti yksittäisten sekoajien väkivaltapurkauksia ei koskaan pystytä täysin ennalta ehkäisemään. Ajatellaanpa vaikka kouluammuskelijoita tai Imatran joukkosurmaa joulukuussa 2016.)

Mutta palataanpa Lázáriin. Näin puusta katsoen ei tunnu ihan ulkopolitiikan suursaavutukselta, että hallituksen ministeri marssii naapurimaan pääkaupunkiin kuvaamaan videota, jonka pääsanomana on: ”täällä on kamalaa ja aina kamalammaksi muuttuu, äänestäkää meidän puoluetta, ettei meilläkin muutu elämä samanlaiseksi kuin täällä”. Ministeri Lázár onkin kuulemma jo keskustellut asiasta itävaltalaisen kollegansa Gernot Blümelin kanssa, ja kaikessa ystävyydessä on todettu, että Unkarin ja Itävallan suhteet ovat niin hyvät, ettei niitä yksi vaalivideo mihinkään turmele. Samaisessa 444.hu-sivuston selostuksessa, joka ilmeisesti perustuu hallituksen tiedotustilaisuuteen, tiivistetään olennainen näin:

Lázárin mukaan hänen videonsa tarkoitus oli näyttää todellisuus sellaisena, kuin hän sen koki. Tarkoitus ei ollut loukata wieniläisiä. Hän sanoi, että video oli tarkoitettu ennen kaikkea Unkaria varten, sillä täällä vaaleissa on kysymys siitä, tuleeko maahanmuuttoa.

Toisin sanoen: uskokaa jo, Unkarissa ei ole maahanmuuttajia (tämä ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, ja tästä on viime aikoina runsaasti kirjoiteltu hallituskriittisissä viestimissä), ja on elämän ja kuoleman kysymys, että niitä ei myöskään tule. Koko käynnissä olevan vaalikampanjan ydinkysymykseksi on entistä selvemmin nostettu maahanmuutto, sillä muukalaispelko on todettu vahvimmaksi vaalivaltiksi.

Mutta ennen kaikkea tästä käy selväksi yksi pääsyy myös siihen, miksi pidän tätä blogia. Unkarin hallituksen tiedotuspolitiikka perustuu koko ajan kaksoisstrategiaan: kotimaiselle ja ulkomaiselle yleisölle on omat tarjontansa, Brysselissä käydään puolustamassa Eurooppaa ja eurooppalaisia arvoja samalla kun kotimaassa raivotaan pahoja Brysselin byrokraatteja vastaan. Ja kotimainen propagandatarjonta tuntuu koko ajan perustuvan siihen kuvitelmaan, että kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä unkarin kieltä eikä huomaa, mitä unkarinkielisessä mediassa tapahtuu. Näin Lázár saattoi marssia Wieniin päivittelemään köyhyyttä, likaa ja rikollisuutta, ikään kuin ei voisi joutua tilille sanoistaan.

Tai sitten Lázárin nolon tempauksen taustalla ei ollutkaan pelkkä naiivius. Kriittisessä mediassa ja omassa somekuplassani liikkuu tällä hetkellä kaksi selitystä tapahtuneelle. Ilkeämmän version mukaan ministeri Lázár on tarkoituksella komennettu nolaamaan itsensä (kuten ronski unkarilainen kielikuva asian ilmaisee: ”suu auki kyrpämetsään”), joko rangaistukseksi tai kuuliaisuudenosoituksena vaalitappion jälkeen, jossa Fidesz-puolue yllättäen hävisi pormestarinvaalit Lázárin omassa kotikaupungissa. Toiset taas huomauttavat, että Lázárin video ja siitä noussut kansainvälinen äläkkä ovat tehokkaasti vieneet huomion meneillään olevasta, pääministerin vävypoikaa ikävästi koskettavasta korruptioskandaalista. Mene tiedä.


Minkä mitäkin Tirolista ja muualtakin Itävallasta

maaliskuu 7, 2018

Itävallassahan on se kiva puoli, että kun tämä on liittovaltio ja eri osavaltiot järjestävät vaalinsa eri aikoihin, niin melkein koko ajan on jossakin vaalit tulossa. Tänä vuonna on jo nähty osavaltioparlamenttien vaalit Ala-Itävallassa, Tirolissa ja Kärntenissä. Ala-Itävallan vaalit tammikuussa eivät tuoneet mitään kovin yllättävää. Jo pitkään hallinnut ”Itävallan Kokoomus” ÖVP säilytti valta-asemansa vaikka menettikin absoluuttisen enemmistön saaden enää 49,63% äänistä eli vähän yli prosenttiyksikköä heikomman tuloksen kuin edellisellä kerralla. Varsin ponteva saavutus silti, ottaen huomioon, että paikallisen ÖVP:n pitkäaikainen johtaja ja puolueen harmaa eminenssi Erwin Pröll oli juuri äskettäin vetäytynyt eläkkeelle ja siirtänyt valtansa Johanna Mikl-Leitnerille, samaiselle tuikealle rouvalle, joka sisäministerinä vuonna 2015 pakolaiskriisin huipentuessa herätti kohinaa saksankielisessä Euroopassa möläytyksellään ”Euroopan linnoituksesta”, Festung Europa. (Tätä termiähän natsit käyttivät valtakunnastaan etenkin Stalingradin jälkeen, kun valloitussota oli kääntynyt puolustustaisteluksi.) Mikl-Leitner siis pärjäsi naisihmiseksi oikein hyvin, oikeistopopulistien FPÖ sai yli 6 prosenttiyksikköä lisää ääniä mutta jäi silti yhä kolmanneksi demarien (SPÖ) taakse – puolueiden järjestys ei siis muuttunut. Myös Tirolin vaaleissa helmikuussa tulos oli samantapainen. Osavaltiota ennestäänkin hallinnut ÖVP jopa kasvatti ääniosuuttaan hieman, 44,26 prosenttiin, FPÖ nousi aivan SPÖ:n kintereille mutta ei ohittanut sitä.

Niin, itävaltalaiset ovat oikeistolaisia (etenkin kaupunkien vahvan sosiaalidemokratiaperinteen ohella) ja konservatiivisia. Nyt maalla on oikeistokonservatiivien ja oikeistopopulistien muodostama hallitus, jonka sisäministeri puhuu sumeilematta pakolaisten ”keskittämisestä leireihin”, puolustusministeri, jonka kirjoituksia on ilmestynyt äärioikeistolaisissa julkaisuissa, varaliittokansleri, joka on nuoruudessaan pyörinyt uusnatsipiireissä ja jonka puolueesta tavan takaa paljastuu yhteyksiä natseihin sekä yleistä epäkorrektiutta. (Viimeksi Ala-Itävallan FPÖ:n johtajan Burschenschaft-järjestön sitsilaulukirja, josta löytyvät esimerkiksi säkeet: ”Nyt kaasua, germaanit, vielä seitsemäskin miljoona me hoidellaan.”)

Sveitsiläisen Republikin sivuilla Solmaz Khorsand pohtii Itävallan oikeistosuuntauksen taustoja haastattelemalla useita itävaltalaisia kulttuurihenkilöitä. Artikkeli piirtää kuvan tyypillisestä itävaltalaisesta, joka on oivallinen alamainen, altis ihailemaan kulloistakin Suurta Johtajaa – ja raivokkaasti hyökkäämään kaikkien ”oman pesän likaajien” kimppuun. Samalla itävaltalainen on myös turhautunut uhri, joka ei ymmärrä, miksi meitä aina kiusataan. Miksi esimerkiksi Kurt Waldheim, mies, joka vain teki velvollisuutensa ja totteli käskyjä, tuomitaan natsien myötäjuoksijaksi ja ”kirjoituspöytärikolliseksi”? Itävaltalainen kunnioittaa hallintoa ja hierarkioita, oudoksuu kaikkea uutta ja vierasta, ja tämä selvästikin luo oivan kasvupohjan oikeistopopulismille. Mutta tässä ei ole koko totuus.

Nimittäin: etelästä Kärntenistä kuuluu kummia.  Täälläkin äskettäisissä vaaleissa FPÖ ja hieman ÖVP:kin lisäsivät kannatustaan, mutta veretseisauttavan vaalivoiton sai sosiaalidemokraattien SPÖ, jonka ääniosuus nousi yli kymmenen prosenttiyksikköä, 47,94 prosenttiin, jolla puolue sai myös puolet osavaltioparlamentin paikoista. Tämä siis maakunnassa, joka pitkään tunnettiin Euroopan oikeistopopulismin pioneerin Jörg Haiderin omana valtakuntana – Haiderkaan ei koskaan saanut näin suurta ääniosuutta. Vaalitulosten analyyseissa on korostettu Kärntenin demarijohtajan Peter Kaiserin merkitystä. Tämä on showmies ja symbolipoliitikko Haiderin täydellinen vastakohta, kuivakan asiallinen kirjanpitäjätyyppi, joka on voittanut kansan luottamuksen vaivalloisesti mutta vähäeleisesti jalkautumalla kansan ja kuntapäättäjien pariin. Ja ilmeisesti juuri tätä kärnteniläiset kaipasivat: rehellistä ja luotettavan tuntuista faktajohtajaa. Haiderin aikaa olivat leimanneet suurisuuntaiset projektit (kuten talouskatastrofiksi osoittanut Wörtherseebühne, järveen rakennettu spektaakkelinäyttämö) ja kansaa kosiskelevat erikoistukiaiset sekä lopulta osavaltiojohdon ylimääräisenä kassalippaana toimineen Hypo-Alpe-Adria-pankin romahdus (tätä laskua maksavat koko Itävallan veronmaksajat vielä pitkään). Nyt selvästikin halutaan vähemmän leipää ja sirkushuveja. Antaisiko Kärntenin vaalitulos kaivattua uskoa järjen voittoon?

***

Samaan aikaan pääkaupungissa Wienissä nähtiin merkillinen Unkarin vaalikampanjan liitännäisnäytös, joka uutistoimisto AP:n ansiosta on levinnyt ympäri maailman lehdistöä ja jota Itävallan viestimet ovat jo hanakasti kommentoineet. Pääministerin kansliaministeri János Lázár, Orbánin kakkosmies ja mahdollinen perintöprinssi, julkaisi eilen Facebook-sivullaan videon, jossa hän seisoo Wienin Favoritenin kaupunginosassa sateisella kadulla ja kertoo dramaattisella äänellä, miten maahanmuutto on muuttanut Wienin kaupungin olemuksen kokonaan, valkoiset kristityt ihmiset eläkeläisiä lukuun ottamatta ovat paenneet tästäkin kaupunginosasta, jota nyt leimaa lika, epäjärjestys, köyhyys ja rikollisuus. (Mitään näistä ei tosin videolla näy, vain tavallinen liikekatu ja sillä tavallisia wieniläisiä jalankulkijoita, osalla tosin vähän tummempi ihonväri tai päässä hijab tai turbaani.) Ja tämä sama on tapahtuva myös Unkarin kaupungeissa, elleivät äänestäjät huhtikuussa varmista Fidesz-puolueen vallassa pysymistä. Video on sittemmin kadonnut, Lázárin väittämän mukaan Facebookin sensuroimana, mutta Internethän muistaa kaiken, ja videosta on nyt tarjolla myös englanniksi tekstitetty versio:

Koko juttuhan on puusta katsoen täysin tolkuton, ja siihen sävyyn sitä on Itävallassakin kommentoitu. Pakolaiskriisistä ja maahanmuutosta huolimatta rikollisuus ei Itävallassa ole viime vuosina kasvanut, päinvastoin, turvallisuus ja siisteys ovat Wienissä aivan toista luokkaa kuin Budapestissa (kenties aivan Budapestin keskikaupunkia lukuun ottamatta, missä turistien suosimat paikat on järjestetty hyvään kuntoon), ja köyhyys… kuten joku jo kommentoi, ei vaikuta kovin uskottavalta, miten tyylikäs pukumies kaikessa rauhassa kenenkään häiritsemättä seisten keskellä katua, jolla ei näy roskan roskaa ja jossa ohi kulkee siististi puettuja, täysiä ostoskasseja kantavia ihmisiä, puhuu rikollisuudesta, epäjärjestyksestä ja köyhyydestä. Ja tietenkin on täysin älytöntä väittää, että Favoriten, Wienin Vuosaari, olisi vasta parinkymmenen viime vuoden aikana ”pilaantunut” maahanmuuton johdosta – itse asiassa siellä on asunut maahanmuuttajia maailman sivu, ja nykyäänkin siellä asuu myös tuhansia unkarilaisia.

Twitterissä kaupunginhallituksen edustaja, sosiaalidemokraatti Renate Brauner tuomitsee Lázárin möläytykset jyrkästi ja lausuu toivovansa Unkarin kaupungeille samaa kuin Wienissä eli kansainvälisten vertailujen mukaan maailman parasta elämänlaatua. Monet unkarilaiset kommentoijat liittyvät häneen ja paheksuvat Lázária – itse asiassa Lázárin alkuperäinen Facebook-postauskin keräsi kasapäin kiukkuisia kommentteja niiltä monilta unkarilaisilta, jotka itse asuvat Wienissä tai ovat siellä käyneet ja nähneet asioiden oikean laidan.

Ympäri unkarilaista somekuplaani spekuloidaan sillä, oliko Lázár pakotettu tähän noloon videotempaukseen äskettäisen Hódmezővásárhelyn vaalitappion johdosta vai nähtiinkö tässä itse asiassa puolueen sisäinen valtataistelutemppu, jolla Lázár saatiin julkisesti munaamaan itsensä. Vai onko kuitenkin niin, että suureen osaan unkarilaisia tämä raivokas maahanmuuttovastaisuus yhä puree, uskottavuudesta viis? Tai että hallituksen ykköspäämääränä on pitää kiinni siitä kantaäänestäjiensä joukosta, joka ei lue lehtiä eikä osaa kieliä, ei matkaile maailmalla ja on valmis oikeasti uskomaan, että siellä vaarallisessa Länsi-Euroopassa kaikki kaupungit ovat täynnä allahu akbaria huutavien murhaaja-raiskaaja-terroristien valtaamia no go -vyöhykkeitä? Ja että siksi hallituksen propagandassa pääpaino on yhä sen korostamisessa, että ”Unkariin ei saa päästää ainuttakaan maahanmuuttajaa”? Hallituksen viestintäasioiden valtiosihteeri Bence Tuzson on ilmeisesti juuri tiedotustilaisuudessa ilmoittanut, että sensuroimalla Lázárin alkuperäisen videon Facebook on sekaantunut Unkarin lähestyviin vaaleihin ja Fidesz-puolueen vaalikampanjaan.

Ääh. Haluaisin lopuksi antaa puheenvuoron suosikkipakinoitsijalleni Péter Konokille, joka taas kerran tiivistää olennaisen:

János Lázár pelottelee meitä Wienillä pikku videossaan.
Wienissä sataa, tihuttaa surullista varhaiskevään sadetta, ja János Lázár on myös surullinen.
Kadulla kulkee kaikenlaista väkeä, menossa asioilleen tai työmatkalla. Tätä János Lázár ei ymmärrä. Hän ei ole koskaan tehnyt työtä.
Maahanmuuttajia, sanoo János Lázár. Migrantteja. Eivät ole valkoisia, kauhistelee János Lázár, moneen otteeseen. Eivät valkoisia, eivät kristittyjä ihmisiä. (Ovatko ne edes ihmisiä ollenkaan?) Taustalla huivipäinen nainen työntää lastenvaunuja. Mitähän sen huivin alla piilee? Minkähänlainen juonikas vauva siellä vaunuissa on kasvamassa? Taustalla nuorisoa, kuulokkeet korvissa. Mitähän ne kuuntelevat? Pelottavaa!
Pieni, pelästynyt valkoinen miekkonen tämä János Lázár keskellä Wienin infernoa. Hän on yrittänyt puhutella useita ihmisiä, näin János Lázár sanoo, mutta kukaan ei puhunut saksaa (onpa harmi, että tästä ei ole videokuvaa). Kaduilla on valtavasti roskia, János Lázár valittelee (onpa harmi, että kuvissa ei näy edes yhtä tupakantumppia).
Täällä on köyhyyttä, János Lázár toteaa järkyttyneenä, seistessään siinä kastumassa keskellä silminnähden vaurasta keskivertowieniläistä katua.
János Lázár pelottelee meitä wieniläisellä kadulla. Tämmöinen siis odottaa meitä. Ei mikään kurjalistokortteli Borsodissa, se on okei. Ei Budapestin 8. kaupunginosan ghetto, se on ihan kunnon juttu. Ei Hős utca [Budapestin Kőbányan kaupunginosan huumeista ja rikollisuudesta kuulu, yhä saneerausta odottava katu. Suom. huom.]. Ei meitä pelotella tällä Unkarilla, varastetulla, rikki tongitulla, viiltelöidyllä, asunnossaan kylmään kuolevalla, päivystyspoliklinikan odotushuoneeseen menehtyvällä, sairaalan käytävillä homehtuvalla, koulujen luokkahuoneissa päällystakki yllä istuvalla, rajoilleen piikkilankaa vetävällä, kanansiipiä jonottavalla, ulkomaille pakenevalla Unkarilla. János Lázár pelottelee meitä Wienillä. Wienin arjella.
Minä ihan oikeasti säikähdin. En tahtoisi nähdä Unkarin tulevaisuutta tällaisena: katu, jolla seisoo János Lázár. En ylipäätään haluaisi nähdä jánoslázáreja.
Sateesta, surullisesta varhaiskevään sateesta en tietenkään myöskään pidä, mutta sitä tarvitaan.