Kaikkien rasistien sankari

syyskuu 14, 2017

Samaan aikaan, kun EU:n kärsivällisyys demokratian perusarvoja ja yhteisiä pelisääntöjä uhmaavia Puolaa ja Unkaria kohtaan alkaa entistä pahemmin rakoilla, Länsi-Euroopan äärioikeistolaiset ja rasistit yhä selkeämmin juhlivat Unkarin Viktor Orbánia sankarina, joka raja-aidallaan pelasti Euroopan ja joka uskaltaa sanoa sen, mitä monet muutkin ajattelevat: me ei haluta tänne yhtään toisenväristä ja toisenuskoista maahanmuuttajaa, koska ne eivät kuulu meikäläiseen kulttuuriin eivätkä kuitenkaan sopeudu tänne! Meillähän äskettäin Laura Huhtasaari, sen kuuluisan vihapuhelausunnon allekirjoitettuaan ja siitä saman tien etäisyyttä otettuaan, kehui Unkarin ulkomaalaispolitiikkaa: ”Mahtaa Unkarin kansa olla ylpeä johtajastaan.”

(Rikkaat ulkomaalaiset tosin kelpaavat Unkariin, eikä heidän ihonväriään tai kulttuurista sopeutuvuuttaan kysellä. Vuosina 2013–2016 yli 17 000 ulkomaalaista on lunastanut ns. maahanmuutto-obligaation (letelepedési kötvény), maksaen siitä yhteensä yli miljardi euroa. Tästä summasta noin kolmannes on päätynyt obligaatioita välittäville oligarkkien veroparatiisifirmoille. Ostajista suurin osa tulee Kiinasta ja Venäjältä, mutta jonkin verran on myös pakistanilaisia, iranilaisia, syyrialaisia ja irakilaisia. Kuukausi sitten parlamentin puhemies Kövér palautti bumerangina villin sosialistiedustajan Márta Demeterin kysymyksen, joka koski näitä obligaatiofirmoja ja niiden perustamisajankohtien outoa yhteensattumista asiaa koskevien lainmuutosten kanssa. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!)

Orbán itse on etenkin kotiyleisönsä edessä yhä aggressiivisemmin levitellyt harteilleen Euroopan pelastajan viittaa. Näitä väitteitä puolestaan ruotii kriittisesti 444.hu-sivuston video, jota lämpimästi suosittelen kaikille unkarintaitoisille.

Ja seuraavassa yritän selostaa sen pääkohdat.

Näin siis Orbán tänä kesänä ”Tusványosin” eli Transilvanian Tusnádfürdőn kesäjuhlilla, myöhemminkin median huomiota herättäneessä neonvihreässä paidassaan:

orban2017neoning

”Unkari puolusti itseään. Ja sen mukana Eurooppaa maahanmuuttajatulvalta, invaasiolta. Se maksoi meille 260-270 miljardia forinttia [n. 850 miljoonaa euroa]. Tästä EU on korvannut meille murusen verran [kirjaimellisesti: ”pähkinänkokoisen summan”]. Voisin sanoa niinkin, että EU:n ei pidä puhua solidaarisuudesta niin kauan, kuin se ei ole maksanut meille noita 250 miljardia forinttia, jotka se on meille velkaa Euroopan puolustamisesta.”

Euroopan puolustaminen on siis viime kädessä EU:n velvollisuus? Mielenkiintoista on, että Orbán ei ole aina ollut tätä mieltä. Vielä vuonna 2015 Bratislavassa järjestetyssä turvallisuuskonferenssissa Orbán oli painokkaasti lausunut, että EU:n ja etenkin Schengenin ulkorajan puolustaminen ei ole yhteisön velvollisuus vaan kunkin valtion kansallinen tehtävä. Sitten alkoi pakolaiskriisi kärjistyä, ja Unkarin kautta virtasi väkeä Eurooppaan. Syyskuussa 2015 Orbán Brysselissä pitämässään lehdistötilaisuudessa kertoi, että Unkari ottaa vastaan kaikki turvapaikanhakijat, ”otamme kaikista kopin ja rekisteröimme kaikki, jotenkin, mutta emme voi taata, ettei 175 kilometrin mittaisen rajan yli jossain tule joku, joka sitten ei rekisteröidykään”. Kului vuosi, ja hallituksenkin oli tunnustettava, että pitkästi yli kaksisataatuhatta pakolaista on kulkenut Unkarin halki länteen ilman virallista rekisteröintiä. (Ja niistä sadastaseitsemästäkymmenestätuhannesta, jotka rekisteröityivät, suurin osa ei halunnut jäädä Unkariin vaan suuntasi edelleen kohti länttä.)

Kuten muistamme, loppukesästä 2015 tilanne alkoi olla kestämätön. Ilman vapaaehtoisjärjestöjen uhrautuvaa työtä Unkarin rajoilla ja pakolaisleiriksi muuttuneella Budapestin Keleti-rautatieasemalla olisi nähty todellinen humanitaarinen katastrofi. Lopulta, sen lisäksi, että laumoittain pakolaisia päästettiin tai pääsi omin jaloin tai auttajien avustuksella jatkamaan matkaa Itävaltaan ja Saksaan, myös Unkarin viranomaiset kylmästi rahtasivat tuhansia pakolaisia busseilla ja junilla suoraan Itävallan rajalle. Tätä, huomauttaa 444.hu:n toimittaja viileästi, on varsin vaikea nimittää ”Euroopan suojelemiseksi pakolaisvirralta”.

Ja sitten rakennettiin se kohuttu aita, ensin Serbian-, sitten myös Kroatian-vastaiselle rajalle. Unkariin saapuneiden rajanylittäjien määrä tietenkin tipahti oitis lähes olemattomaksi. Mutta edelleenkään ei voi puhua Euroopan suojelemisesta. Pakolaisvirta ei nimittäin tipahtanut vaan ainoastaan vaihtoi suuntaa: vuoden 2015 viimeisen neljänneksen aikana pakolaiset vaelsivat Länsi-Eurooppaan Kroatian ja Slovenian kautta.

pakolaisvirrat

Lopullisesti tilanne kuitenkin muuttui vuoden 2016 alussa, siis puoli vuotta Unkarin aidan valmistumisen jälkeen. Pakolaisvirta Balkanin reitillä tyrehtyi, eikä tämän syynä ollut Orbánin rajatkiinni-politiikka vaan EU:n ja Turkin sopimus, jonka ansiosta Turkin viranomaiset ryhtyivät aktiivisemmin pysäyttämään länteen pyrkiviä pakolaisia.

Tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaansa Unkari on alusta alkaen puolustellut terrorismin vaaralla. Samoin kuin lännen oikeistopopulistit, myös Orbánin hallitus on jatkuvasti toistanut, että pakolaiset, siis tuota, ”migrantit”, tuovat mukanaan terrorismia; tätä viestiä iskostetaan kansaan sekä julistekampanjoin että esimerkiksi valtion tv-kanavan uutislähetyksissä, joissa lähes joka kerta on esillä muslimi-maahanmuuttajiin yhdistettävä rikollisuus tai terrorismin uhka onnettomassa palavien ghettojen Länsi-Euroopassa. Mutta: tiukasta linjastaan huolimatta Unkarin viranomaiset eivät todellisuudessa ole pystyneet estämään terroristien liikkumista.

Vuonna 2015 Unkarin kautta matkasi länteen tovereineen Salah Abdeslam, terroristi ja Pariisin joukkomurhan toimeenpanija. Abdeslam ja kumppanit eivät vain päässeet ongelmitta kulkemaan Unkarin halki, vaan he myös ostivat Unkarista puhelimiinsa ne SIM-kortit, joita käyttivät terrori-iskujensa järjestelemiseen. Tästä korttikaupasta Unkarin viranomaiset saivat tiedon vasta myöhemmin, ranskalaisilta ja belgialaisilta kollegoiltaan. Tästä tosin hallituksen kontrollissa olevat mediat eivät välittäneet vaan sitä vastoin raportoivat riemukkaasti, että Abdeslam tovereineen oli Unkarissa ollessaan nauttinut pakolaisjoukkoja huoltavien kansalaisjärjestöjen apua. Toisin sanoen: ruokaa ja majoitusta järjestävien vapaaehtoisten olisi tätä valtion laiminlyömää tehtävää hoitaessaan samalla pitänyt kyetä siihen, mihin Unkarin turvallisuusviranomaiset eivät kyenneet, eli tunnistamaan pakolaisvirran joukosta siihen piiloutuneet ISIS-terroristit?

Loppupäätelmä: on siis perin outo temppu Unkarin hallitukselta väittää, että tässä on suojeltu Eurooppaa pakolaisvirroilta ja terrorismilta.

Mutta Unkarin hallitustahan mikään tämmöinen argumentointi ei heilauta mihinkään. Euroopan oikeusistuimen tuomiokin, jonka mukaan Unkari on velvollinen EU:n yhteisten sopimusten mukaisesti ottamaan käsiteltäväkseen 1294 turvapaikanhakijaa, vain ”merkitään tiedoksi” mutta ”ei tule vaikuttamaan Unkarin toimintaan”. (Tästä hyvästä, näin lataa mm. Angela Merkel, Unkarin tapaus tullaan ottamaan esille Euroopan neuvostossa lokakuussa.) Mielenkiintoista on – huomauttaa 444.hu-sivusto – verrata Unkarin reaktioita Slovakian toimintaan. Slovakit, jotka luultavasti ovat yhtä itäeurooppalaisen ”empatiavajeisia” ja muukalaiskammoisia kuin unkarilaisetkin, ovat myös virallisesti vastustaneet EU:n pakolaiskiintiöitä ja hävinneet oikeusjutun EU:ta vastaan. Mutta tästä ei Slovakiassa raivota eikä virallisesti lyödä Brysselille nyrkkiä pöytään, vaan tähän mennessä on määrätyistä 902:sta turvapaikanhakijasta otettu vastaan 16 henkeä eli 1,7%, ja Slovakian hallitus antaa ristiriitaisia lausuntoja, joiden mukaan toisaalta EU:n päätöstä tullaan kunnioittamaan, toisaalta pakolaisia ei edelleenkään haluta. Näin Slovakia myös ainakin toistaiseksi onnistuu luikertelemaan pois EU:n mahdollisten pakkotoimien alta.

Unkari sitä vastoin panostaa aggressiiviseen öyhötykseen. ”Politiikka on raiskannut Euroopan oikeuden ja eurooppalaiset arvot”, mekasti ulkoministeri Szíjjártó tuomioistuimen pakolaiskiintiöpäätöksen johdosta. ”Taistelu jatkuu.” Ja tähän taisteluun on myös rakennettu kunnon salaliittoteoriahengessä oikein mahtava päävihollinen. Kiintiöoikeudenkäynnin myötä – näin julisti toissapäivänä pääministerin kanslian nimissä valtiosihteeri Csaba Dömötör – Brysselin politiikka on siirtynyt uudelle tasolle ja ryhtynyt tosissaan toteuttamaan ”Soros-suunnitelmaa”. Aivan niin, tuo koukkunokkainen miljonääri, joka kulissien takana vetelee kaikista naruista tuhotakseen vapaan ja kansallismielisen Unkarin, käyttää käsikassaranaan myös EU:n päättäviä elimiä. Päämääränä on EU-maiden pakottaminen rajattomasti korotettaviin pakolaiskiintiöihin, muukalaisten pakkoasuttaminen ilman ylärajaa. Ja tätä vastaan, näin ilmoitti Viktor Orbán eilen illalla, tullaan järjestämään uusi kansallinen konsultaatio – siis taas kerran painatetaan veronmaksajien laskuun kallista paperia kyselyksi (”EU ja Soros haluavat tuhota Unkarin hillitsemättömän maahanmuuton avulla, onhan se kamalaa, onhan, onhan?”) naamioituun propagandakampanjaan.

Jäämme seuraamaan tilannetta. Ja edelleenkin ihmettelemään, onko Unkarin hallitukselle todellakin tässä maailmantilanteessa tärkeintä varjella mainettaan ja arvostustaan koti- ja ulkomaisten muukalaisvihaajien sankarina.

Mainokset

Islamisaatio lastentarhoissa – onko sitä?

heinäkuu 5, 2017

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin kohututkimuksesta, jonka mukaan Wienin islamilaisissa lastentarhoissa muhii radikaali islamismi. Tutkimus oli tehty Wienin yliopiston islamintutkimuksen laitoksella, islamilaisen uskontopedagogiikan professorin Ednan Aslanin johdolla, ja se näytti viittaavan siihen, että islamilaisia lastentarhoja pyörittävät ainakin osaksi yhdistykset ja tahot, joiden tavoitteena ei ole kotouttaa lapsia saksankieliseen yhteiskuntaan vaan eristää heidät omaan yhteisöönsä ja joiden arvot edustavat hyvin konservatiivista ja äärimmäistä islamin tulkintaa. Tutkimusta epäiltiin jo tuolloin, ja nyt siitä on Falter-lehti räväyttänyt jutun, joka saattaa myös konservatiivipuolue ÖVP:n uuden johtajan ja kansansuosikin, jo toiveikkaasti vaalivoittoon ja liittokanslerin pallille tähyävän nuoren Sebastian Kurzin hieman outoon valoon.

Kurz, näin juttu alkaa, oli äskettäin Ö3-radiokanavan haastateltavana ja kommentoi pakolaiskriisiä sen entistä ”tiukemman maahanmuuttopolitiikan” hengessä, jonka on huomattu hyvin uppoavan kohdeyleisöön, arvostellen ”kansalaisjärjestötolkuttomuutta” eli venepakolaisten pelastustoimia Libyan rannikolla. Kun haastattelija viittasi Lontoon yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan avustusjärjestöjen toiminta ei suinkaan ”auta ihmissalakuljettajia” vaan pelastaa ihmishenkiä, Kurz totesi, että ”politiikassahan voi tilata millaisen hyvänsä tutkimuksen oman mielipiteensä tueksi”. Juuri tästä Kurzia itseään nyt epäillään.

Kurz, jonka toimialaan ulkoministerinä kuuluvat myös Eurooppa- ja kotouttamiskysymykset, oli tilannut 36 000 eurolla Ednan Aslanilta tutkimuksen Wienin islamilaisista lastentarhoista. Pariisin terrori-iskujen jälkeen Kurz monien Euroopan oikeistopoliitikkojen lailla oli todennut islamin uhkan ja maahanmuuton riskit hyväksi, kansaan meneväksi teemaksi.  Joulukuussa 2015 Kurz jopa henkilökohtaisesti soitteli lehdistölle saadakseen Aslanin tutkimuksen julkisuuteen. Tutkimus itse ei tosin ollut vielä valmis; Kurzin kanslia toimitti mm. keltalehti Kronen Zeitungin käyttöön siitä tiivistelmän, joka – näin Aslan nyt kertoo Falter-lehdelle – ei ollut tarkoitettu julkistettavaksi.

Aslanin tutkimus valmistui vuoden 2016 alussa, mutta ei ilmeisesti täyttänyt toimeksiantajansa kaikkia toiveita. Falter-lehdelle on nyt vuodettu Word-tekstitiedosto, jossa tekstiin tehdyt muutokset näkyvät, ja siitä ilmenee lehden väitteiden mukaan aivan yksiselitteisesti, että tekstiä on muuteltu Kurzin ministeriön kotouttamisosastolla – tiedostosta näkyvät tekstin korjailijoiden nimet ja korjausten ajankohdat. Vaikuttaa todellakin siltä, että ministeriön työntekijät saatuaan tutkimuksen käsiinsä totesivat, että se oli tutkimuksena heikonlainen eikä tuonut riittävän selvästi esille aiemmassa tiivistelmässä korostettua ”islamismin” vaaraa, joten tutkimusta oli muokattava aiemmin julkistettujen kärkevien teesien mukaiseksi. Tähän tapaan:

kurzleaks-werte.png

Alkuperäisessä tekstissä kerrotaan, että haastatellut vanhemmat ovat kyseisen lastentarhan toimintaan hyvin tyytyväisiä.

Heille on erityisen tärkeää, että lastentarhassa tarjotaan halal-ruokaa ja että lapsille välitetään sellaisia arvoja kuin kunnioitus, kohtuullisuus, lapsen yksilöllisyys, hygienia, lasten tyytyväisyys, täsmällisyys, rakkaus, lämpö ja turvallisuus, itsenäisyys, sääntöjen selkeys.

Muokattu teksti antaa lastentarhan arvopohjasta aivan erilaisen kuvan:

Heille on erityisen tärkeää, että lastentarhassa tarjotaan halal-ruokaa ja lapsille välitetään islamilaisia arvoja.

Samaan tapaan tässä:

kurzleaks-repro2.png

Alkutekstin mukaan

Uskontokasvatuksen yhteydessä on vanhemmille tärkeää, että lapsia informoidaan heidän arvoistaan ja kulttuuristaan. Lasta on kasvatettava itsenäiseksi, kunnioittavaksi ja rakastavaksi.

Toimitetussa tekstissä päämäärä on hieman muuttunut:

Uskontokasvatuksen yhteydessä on vanhemmille tärkeää, että lapsia informoidaan heidän arvoistaan ja kulttuuristaan. Toisinaan lapsia on myös suojeltava enemmistöyhteiskunnan moraaliselta vaikutukselta.

Ovatko islamilaiset lastentarhat siis jokin pelottavan muukalaisuuden tukikohta Itävallan sydämessä?

kurzleaks-repro3.png

Alkutekstin mukaan

(…) tulokset (…) osoittavat, että lastentarha ei koulutustarjontansa, pedagogisten painopisteiden tai arvojen välittämisen suhteen eroa muista lastentarhoista (…)

mutta ministeriön muokkaamassa versiossa

(…) tulokset (…) osoittavat, että erottavana piirteenä toisiin lastentarhoihin verraten uskonto-opetuksen/-kasvatuksen merkitystä (…) korostetaan.

Maahanmuutto- ja kotoutumiskeskustelun keskeisiä teemoja saksalaisella kielialueella on syvä huoli siitä, että maahanmuuttajalapset eivät opi kunnolla saksaa, eivät kotoudu vaan syrjäytyvät perintökieliseen rinnakkaisyhteiskuntaansa. Tämä pelko on, ilmeisesti aika kyseenalaisella tavalla, upotettu myös tutkimuksen tekstiin. Alkuperäisessä tutkimuksessa mainittiin, että kielitaidon kehittäminen ja tukeminen on monille vanhemmille lastentarhan tärkeimpiä tehtäviä – tämän lauseen ministeriön työntekijät poistivat. Paljonpuhuva on myös tämä esimerkki:

kurzleaks-repro4.png

Alkuperäisessä tekstissä haastateltu lastentarhan johtaja kehuu työntekijöitään:

Ne tulevat kaikki meille Saksasta. Voin näyttää sinulle kansion. Uskomatonta, miten hyvää ainesta muslimien parista löytyy. Olen todella positiivisesti yllättynyt. Loistava koulutus, loistavat tiedot. On muslimeja, jotka osaavat pätevästi yhdeksää vierasta kieltä. Yhdeksää kieltä täydellisesti. Seitsemää kieltä täydellisesti. Ja niin edelleen. Filosofian tohtori ja niin edelleen ja niin edelleen. Loistava koulutus! Mutta valitettavasti kukaan ei ota heistä koppia Saksassa, niin kuin tiedät, he eivät saa työskennellä huivi päässä. He tulevat tänne.

 

Tämä Saksasta tulevan työvoiman hehkutus on poistettu tykkänään. Jäljelle jää sitä seuraava lause, joka kääntää kuvan päälaelleen:

Itävallassa koulutettujen pedagogien puutteessa palkataan opettajia usein uusista EU-valtioista. Tämän suhteen esim. vanhemmat valittavat, että tämä henkilökunta ei osaa kunnolla saksaa.

Falterin paljastukset ovat jo ehtineet nostattaa melkoisen myräkän Itävallan muissakin tiedotusvälineissä. Professori Aslan vakuuttaa seisovansa itse tekstin jokaisen pilkun ja pisteen takana, ja konservatiivinen Die Presse -lehti haastattelee itävaltalaista islam-teologia, jonka mielestä epäkohdat ovat todellisia ja Aslanin arvostelun sijasta päähuomio tulisi kohdistaa niiden korjaamiseen. Mutta miten sitten selittyvät nämä korjaukset, jotka Falterin toimittajien käsiinsä saaman tiedoston mukaan ovat selvästi ministeriön työntekijöiden tekemiä?

Sinänsä en epäile, ettei ongelmia ainakin joissain lastentarhoissa, yhdistyksissä tai piireissä voisi ollakin. Toivottavasti niiden korjaamisessa myös edistytään. (Esimerkiksi maahanmuuttajalasten äidinkielen säilyttämistä ja saksan kielen oppimista pitäisi tukea paljon nykyistä pontevammin ja asiantuntevammin; tämä on siis ongelma, joka ei koske pelkästään islamilaisia lastentarhoja!) Mutta sitä ennen on selvitettävä, mitä Ednan Aslanin tutkimuksessa oikeasti piilee; Wienin yliopisto on nyt asettanut työryhmän selvittämään, onko tutkimuksessa mahdollisesti rikottu hyvää tieteellistä käytäntöä.

Ja tietenkin päivänpoliittinen pääkysymys on nyt, mikä ministeri Kurzin oma osuus tutkimuksen ”muokkaamiseen” on – onko hän ollut alaistensa ”toimitustyöstä” tietoinen tai suorastaan ohjeistanut sitä? Jos Falterin syytökset pitävät paikkansa, ”prinssi Rautasydämen” hohtavaan kilpeen tulee näin vaalien alla melkoinen tahra.

 


Julistaen julistein

heinäkuu 3, 2017

Viime päivien avainsanoja Unkarin poliittisilla foorumeilla on ollut  plakáttörvény,  julistelaki, jolla hallitus yrittää säädellä julkisiin tiloihin leviävää poliittista mainontaa. Ei vain vitsipuolue ”Kaksihäntäinen koira” käytä taitavasti julkisia mainostiloja hallituksen pyörittämien julistekampanjojen naurunalaiseksi tekemiseen. Varsinaisesti ongelmana on äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik, jonka kanssa valtapuolue Fidesz kilpailee osaksi samoilla ääniapajilla ja joka viime aikoina on omalla julistekampanjallaan osunut muutamiin todella arkoihin kohtiin.

Toukokuussa Budapestissa käydessäni näin omin silmin, miten julkiset tilat olivat täynnä Jobbikin kustantamia julisteita, joissa hallitusta syytetään korruptiosta ja julkisten varojen kähmimisestä pois tärkeämmistä kohteista.

lopnak_dolgozotok_jobbik_kampany.jpeg

”TE teette työtä. HE [kuvassa pääministeri Orbán ja hänen naapurinsa ja bulvaaninsa, super-oligarkki Lőrinc Mészáros] varastavat. Siksi koulutukseen ei ole rahaa.”

”He varastavat” on aika rajua kieltä, ja näin puusta katsoen sitä ihmettelee, eikö tuommoisen johdosta voisi nostaa kunnianloukkauskannetta. Jostain syystä pääministeri Orbán ja muut julisteissa esiintyvät henkilöt (toisessa versiossa ”he varastavat” -tekstin taustalla näkyvät hallituksen medianeuvonantaja Árpád Habony ja ”propagandaministeri” Antal Rogán) eivät kuitenkaan halua perätä kunniaansa oikeusteitse vaan ovat tarttuneet toiseen keinoon eli parlamentin lainsäädäntökoneen pyörittämiseen.

Temppu, jolla nimenomaan Jobbikin poliittiseen mainontaan päästään käsiksi, perustuu syihin, jotka jälleen kerran juontavat juurensa ns. Gecigateen eli Viktor Orbánin ja hänen nuoruudenaikaisen ystävänsä, mediaoligarkki Lajos Simicskan taannoiseen totaaliseen välirikkoon. Simicskan yhtiöiden hallinnassa on yhä suuri osa julkisista mainostiloista, ja sattuneesta syystä hän on ilmeisesti vuokrannut niitä Jobbikin käyttöön hyvin edulliseen hintaan. Nyt uusi julistelaki määrää, että valtion budjetista tukea saavat elimet ja järjestöt, siis myös puolueet, saavat lunastaa julkista mainostilaa ainoastaan edellisen kirjanpitovuoden listahinnoilla ja mainosjulisteita koskevat sopimukset on viipymättä toimitettava asianomaiselle viranomaiselle, joka julkistaa ne kotisivullaan. Vanhojen sopimusten mukaisia julisteita saa pitää näkyvillä vain heinäkuun 15:nteen saakka. Määräys ei tietenkään koske hallitusta itseään eikä kansalaisjärjestöjä, ei myöskään hallitusta tukevia ”rauhanmarsseja” järjestävää ”Kansalaisten yhteishenkifoorumia” (CÖF).

Oppositiopuolueissa ja -medioissa melkoista rutinaa on nostattanut tapa, jolla tämä hallituksen tueksi räätälöity laki nuijittiin läpi. Sitä voi nimittäin hyvällä syyllä väittää perustuslain vastaiseksi. Perustuslain mukaan puolueiden talouteen liittyvien lainmuutosten hyväksymiseen tarvitaan parlamentissa kahden kolmasosan enemmistö, ja puolueiden taloudenpidosta on lain valmistelujen yhteydessä puhuttu koko ajan: myös valtapuolue Fideszin edustajat ovat koko ajan toitottaneet silmääkään räpäyttämättä, että julistelailla pyritään torjumaan korruptiota politiikasta. Kun kahta kolmasosaa ei saatu, puolueiden talouteen liittyvät lain osat siirrettiin taajamien julkisivuja koskevaan lakiin, jota on mahdollista muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä. Temppu on perustuslain vastainen, väittävät ainakin oppositiomedioiden haastattelemat perustuslakiasiantuntijat. Siitä huolimatta presidentti János Áder teki sen, mitä uskollisena puolueen soturina on tehnyt tähänkin asti, eli allekirjoitti lain.

Julkisten tilojen poliittista ilmoittelua dominoivat siis tulevaisuudessa entistäkin selvemmin, mikäli mahdollista, hallituksen omat kampanjat. Niiden teemoina ovat viime aikoina olleet maahanmuuttovastaisuus, Brysseli-vastaisuus sekä näitä kahta yhdistävä super-salaliitto-pahishahmo György Soros, tuo ilkeä miljardööri, johon henkilöityvät kaikki kansallismielisyyden vastaiset salajuonet. Soros haluaa hukuttaa Euroopan islaminuskoisiin maahanmuuttajiin, joiden mukana saapuvat terrorismi ja sharia-lain hallitsemat no go -vyöhykkeet, ja Sorosin tukemat kansalaisjärjestöt, jotka muka puolustavat ihmisoikeuksia ja vastustavat korruptiota, ovat itse asiassa terroristien ja ihmissalakuljetuksen puolella. Suorastaan pohjoiskorealaiseen naiiviuteen yltävässä tv-mainoskampanjassa on nähty jo ainakin kaksi ”tietoiskua”. Tässä toinen, Vastagbőr-blogin tubettamana englanninkielisin tekstein:

99% unkarilaisista torjuu laittoman maahanmuuton, meille kerrotaan. (Tuo 99% viittaa siis niihin, jotka vastasivat tuoreimman ”kansallisen konsultaation” lievästi sanoen johdatteleviin kysymyksiin. Kyselykaavakkeen palauttaneiden todellista määrää ei tiedetä, ja kaavakkeen verkkoversio ei vaatinut kunnollista tunnistautumista, joten sen saattoi sama ihminen täyttää vaikka miten moneen kertaan.) Niin että: Eipä anneta Sorosin nauraa viimeiseksi!

Tv-mainokseen liittyy tietenkin joka paikkaan levitettyjä julisteita. Naureskelevan Sorosin ja viimeisistä nauruista varoittelevan tekstin takana piilee myös ulottuvuus, joka julisteiden kohdeyleisölle on täysin selvä – viis siitä, että Unkarin hallitus jatkuvasti vakuuttelee nollatoleranssiaan antisemitismin suhteen. Niitä varten, jotka jostain ihmeen syystä eivät tajuaisi, mistä on kysymys, joku tämän kohdeyleisön edustaja on tarttunut tussiin selventääkseen sanomaa:

bzs

Nauravan Sorosin otsaan on kirjoitettu: HAISEVA JUUTALAINEN


Lupsakan itävaltalaista kannunvalantaa

heinäkuu 1, 2017

En ole aikoihin kirjoitellut Itävallan asioista. Siellä on kuitenkin koko poliittinen kenttä mullistumassa, kun lähes kaikki puolueet ovat vaihtaneet johtohahmoa.

Liittokansleripuolue demareista se alkoi, toista vuotta sitten. Kun kevään 2016 liittopresidentinvaaleissa Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue SPÖ ei löytänyt riittävän karismaattista ehdokasta ja presidenttiehdokkaaksi kaivettu väritön vanha puoluejyrä Rudolf Hundstorfer sai itkettävän huonon ääniosuuden, SPÖ:n riveissä alettiin yhä ankarammin kritisoida siihenastista puoluejohtajaa ja liittokansleria Werner Faymannia. Faymannin tilalle vaihdettiin Christian Kern, reipas viisikymppinen kaveri julkisen sektorin ja liike-elämän risteyskohdasta eli Itävallan valtionrautateiden (ÖBB) holding-yhtiön johdosta. Siinä missä Faymannia hänen aikoinaan puolueen johtoon astuessaan kiiteltiin karismaattisuudesta ja sympaattisesta ihmisläheisyydestä, Kernillä on sympaattisuuden lisäksi sekä uskottavuutta talouselämän suuntaan että puolueen älymystösiipeä miellyttävää kulttuuriharrastuneisuutta. Hänellä on työväenluokkainen tausta – isä sähköasentaja, äiti sihteeri, lapsuus Wienissä Simmeringin työläiskaupunginosassa – mutta akateeminen koulutus, uransa hän aloitti tiedotusopin opintojen jälkeen taloustoimittajana. Ukkoutuvan ja mummoutuvan SPÖ:n gallup-lukemat lähtivät kohta nousuun.

Sitten oli vuorossa SPÖ:n perinteinen hallituskumppani, konservatiivinen ÖVP. Myös siellä podettiin ukkoutumista, karismaattisen ja nuorekkaan johtohahmon puutetta. Kun puoluejohtaja ja varaliittokansleri Reinhold Mitterlehner lopulta tänä keväänä väsyi ja ilmoitti vetäytyvänsä, puolueen oli pakko lopulta nostaa johtoon ainoa mutta sitäkin suurempi nuori toivonsa, politiikan ihmepoika Sebastian Kurz, joka vuonna 2013 nimitettiin vain 27-vuotiaana Itävallan historian nuorimmaksi ulkoministeriksi. Kurz on miellyttävän oloinen nuori mies, josta on pitkään ollut vaikea sanoa, onko hänen siloisen teflonkuorensa alla kiltisti setien ohjeita kuunteleva mallipoika vai aito poliittinen luonnonlahjakkuus.

Alun perin ”ihmiskasvoista konservatismia” edustaneesta Kurzista näyttää nyt kuoriutuvan yhä kovemman linjan populisti, joka viimeksi korotti äänensä islamilaisia lastentarhoja vastaan (viitaten puolentoista vuoden takaiseen kiisteltyyn tutkimukseen) – hänen mielestään ne haittaavat kotoutumista ja edistävät rinnakkaisyhteiskunnan syntyä ja radikalisoitumisen vaaraa. Meikäläisen punavihreässä somekuplassa puolestaan hermostuttiin siitä, että Kurz käytti lähteenä ja perusteena vanhan kunnon keltalehti Kronen Zeitungin (jonka rinnalla, kuten monesti olen todennut, meikäläiset iltapulut edustavat laatujournalismin siintäviä huippuja) julkaisemaa valokuvaa. Närkästyneen Kronen lukijan lähettämässä kuvassa näkyy rivi pieniä tyttöjä, kaikilla hijab-huivi päässä, ja kuva on kuulemma otettu Wienin Liesingissä sijaitsevassa lastentarhassa. Näin ei kuitenkaan ole – kuva esittää Wienin islamilaisessa kulttuurikeskuksessa järjestettyä tilaisuutta, jossa muslimiperheiden lapset lukevat Koraanin tekstejä, eikä siis kerro väitetystä ”Wienin lastentarhojen islamisaatiosta” yhtikäs mitään. (Kuvan tytöt ovat sitä paitsi 9–13-vuotiaita, selvästi eivät lastentarhaikäisiä, mutta yllätys yllätys, Kronen toimitus ja lukijakunta eivät ole vaivautuneet kuvaa sen kriittisemmin tutkimaan.)

Kurzin myötä ÖVP:n kannatuslukemat gallupeissa ovat singahtaneet huikeaan nousuun: ilmeisesti yksi ainoa mies on pelastanut puolueen kuihtumasta vanhojen ukkojen perinneyhdistykseksi. Tällä on kuitenkin hintansa. Kurz suostui johtoon vain sillä ehdolla, että uudet vaalit järjestetään pikimmiten, ja vaaleissa hän ei halua olla vain ÖVP:n ehdokas vaan koota äänestäjiä yli puoluerajojen omalle henkilökohtaiselle vaalilistalleen – Liste Kurz, tunnusvärinä ÖVP:n perinteisen mustan sijasta turkoosi. Näinhän teki entinen vihreä, sittemmin ”sitoutumaton” Alexander Van der Bellen liittopresidentinvaaleissa, ja ilmeisesti myös Ranskan Macron ”kansanliikkeineen” on näyttänyt mallia.

Ohjelmasta ja sisällöistä on puhuttu varsin vähän. Eniten huomiota on saanut populistinen maahanmuuttovastaisuudella ratsastaminen, jossa Kurz ja oikeistopopulistisen FPÖ:n HC Strache kilpailevat keskenään, rapakontakaisen populismin mieleen tuovin ottein.

strache-vs-kurz.jpg

Strache: Välimeren reitti heti kiinni!
Kurz: Muuri pystyyn, Välimeri kiinni!
Strache: Välimerelle kaksi muuria ja aurinkokennot!
Kurz: Kolme muuria, aurinkokeräimet, Pohjois-Afrikka maksaa muurit!
Strache: Neljä muuria, keräimiä, tuuligeneraattoreita, startup-yrityksiä muurille, Afrikka maksaa…
Kurz: Neljä muuria, keräimiä, hoitolaitoksia, startuppeja, tuuligen… Mexico pays!
(Michael Pammesbergerin pilapiirros Kurier-lehdessä)

Ja kun myös SPÖ ja Kern ovat siirtäneet maahanmuuttoasioissa poliittista kurssiaan yhä konservatiivisempaan suuntaan, onkin nähty mielenkiintoinen (mutta suomalaisittain tutunoloinen) kehitys. Pitkään galluppien kärjessä porskuttaneet ”perusitävaltalaiset” ovat tipahtaneet kahden perinteisen valtapuolueen taakse, ja HC Strachen liittokansleriushaaveet näyttävät taas karkaavan käsistä.

profil-umfrage.jpg

Profil-lehden julkaisemasta kannatuskyselygrafiikasta näkyy hyvin, miten FPÖ:n käyrä lähtee lievään laskuun keväällä 2016, kun SPÖ:n Faymannin tilalle vaihtuu Kern, ja miten FPÖ:n kannatus suorastaan sukeltaa keväällä 2017 samalla kun ÖVP:n musta käyrä Mitterlehnerin vaihtuessa Kurziin syöksähtää suoraan ylös. FPÖ:n tärkein valtti, tiukka maahanmuuttopolitiikka, on alkanut entistä selvemmin näkyä myös kahden vanhan valtapuolueen linjassa, ja muita eroja näiden kolmen välillä on entistä vaikeampi hahmottaa. Populistipuolueethan tunnetusti nojaavat johtajan persoonaan, ja tätä kehitystä katsellessa kysyy väkisinkin: miten paljon tässä on kysymys vain siitä, että HC Strache ei enää ole nuorin ja komein alfauros? Kymmenen vuotta sitten asetelmat olivat vielä selvät: nuorekas ja timmi diskokuningas Strache kiiti Wienin yöelämässä ja hurmasi etenkin vähemmän koulutettujen kansankerrosten nuoret, joiden silmissä kaikki muut puoluejohtajat olivat tylsiä ja rumia vanhoja ukkoja. Nyt, tunnollisesta salilla ja solariumissa käymisestä huolimatta, vuodet alkavat jättää jälkensä Stracheen, joka on jopa ruvennut esiintymään julkisuudessa silmälasit päässä.

neuebrille

SPÖ: Uusi kansleri, uusi suunnitelma! ÖVP: Uusi puoluejohtaja, uusi puolue! FPÖ: Uudet silmälasit. (Michael Pammesbergerin piirros Kurier-lehdestä)

Kun kolme suurinta puoluetta pakkautuvat kentän oikeaan laitaan, vihreillä olisi mahdollisuus nousta uudeksi vaihtoehtoiseksi vasemmistovoimaksi. Vaan kuinkahan käy? Puoluejohtaja Eva Glawischnig jätti politiikan vähän aikaa sitten, vedoten terveys- ja perhesyihin. Uutena johtohahmona ja puolueen ykkösehdokkaana tulevissa vaaleissa on oleva Ulrike Lunacek, tuo unkarilaisen törkypopulisti Zsolt Bayerin aikoinaan ”aivottomaksi kapiseksi idiootiksi” ja ”haisevaksi saastaksi” haukkuma kokenut poliitikko, yksi EU-parlamentin varapuhemiehistä. Lunacek on taitava ja järkevä, mutta viime vuodet Brysselissä vietettyään kotimaan yleisölle aika tuntematon, ja pelättävissä on, että toisaalta lyhyttukkainen lesbotäti on perinteiselle äijävasemmistolle liian radikaali vaihtoehto ja toisaalta taas anarkistisemmat viheränkyrät eivät tykkää rauhallisesta ja realistisesta EU-poliitikosta.

Gallup-grafiikkojen alalaidassa matelee vihreiden ohella yhä myös NEOS, oikeistoliberaali uuspuolue, jolla saattaisi olla saumaa ei-vasemmistolaiseksi vaihtoehdoksi niille, jotka eivät tykkää populismista eivätkä kansallis-konservatiivisesta stagnaatiosta. Mutta mihinkähän asti mahtaa Itävallassa – pääkaupungin hipsteripiirien ulkopuolella – päästä ei-konservatiivisella agendalla? Kelpaisiko NEOS, tunnusväriltään pinkki (värit ovat keskieurooppalaisessa politiikassa tärkeä asia), täytepuolueeksi vaikkapa puna-viher-pinkkiin koalitioon, jos semmoinen uhkarohkea mahdollisuus tarjoutuisi?

Sen nyt ainakin voi todeta, että alun alkaenkin tahattomalta vitsiltä vaikuttanut Team Stronach -puolue, hieman erikoisen kanadanitävaltalaisen miljardöörin yksityisharrastus, on tainnut lakata olemasta. Käytännössä ns. vakavasti otettavilta puoluekartoilta mini- ja vitsipuolueiden joukkoon (esimerkiksi Itävallan kommunistisen puolueen KPÖ:n rinnalle) on luiskahtanut myös BZÖ, Itävallan ”Sininen tulevaisuus” (BZÖ on todellakin Bündnis Zukunft Österreich, Itävallan tulevaisuuden liitto, tunnusväri tosin ei ollut FPÖ:n omima sininen vaan oranssi), jonka Jörg Haider, tuo Itävallan Timo Soini, rakensi vuonna 2002, kun vanha FPÖ hajosi hallitusvastuun paineisiin. Haiderin kuoltua BZÖ:n elinvoimaisimmat jäänteet palasivat FPÖ:n helmoihin, tynkä-BZÖ lienee vielä olemassa mutta on kadonnut poliittisista uutisista tykkänään.

Vaalit ovat siis edessä lokakuussa. Mutta sitä ennen on paahtavan kuuma kesä ja lomat. Itävalta ottaa rauhallisesti, ja tämä blogi palannee asiaan viimeistään syksymmällä. Totaalista kesätaukoa en kuitenkaan lupaa pitää, aina Sentroopassa jotain tapahtuu.


Brysselissä ja peräkylissä

huhtikuu 28, 2017

Täytyy vielä palata Central European Universityn tapaukseen, johon optimistisimmat ovat jo arvelleet Viktor Orbánin vihdoinkin kompastuvan. Orbánin EU-vastainen kekkalointi on lopultakin saanut Brysselin hermostumaan, niin että Suomessakin uutiskynnys ylittyi, kun Unkarin pääministeri joutui Euroopan pääkallonpaikalle tekemään tiliä toimistaan. CEU:n ohella esille nostettiin myös tässäkin blogissa jo selostettu ja suomennettu ”kansallinen konsultaatio” johdattelevine ja valheellisine kysymyksineen (”Brysseli haluaa täyttää Unkarin laittomilla maahanmuuttajilla, estää meitä alentamasta energiahintoja ja veroja ja luomasta lisää työpaikkoja – eihän tämmöistä voi sallia, eihän, eihän?”). Siihen on Euroopan komissio jo laatinut selkeän vastauskirjasen (verkossa myös englanniksi), jossa kyselyn perättömät väitteet kohta kohdalta kumotaan.

Keskiviikkona Orbán siis puolusti linjaansa Euroopan parlamentin edessä, kiistäen itsepintaisesti kaikki syytökset. CEU:ta ei todellakaan olla sulkemassa. (Siis sekä yliopisto itse että lukemattomat oppineet ja oikeusoppineet kautta Unkarin ja Euroopan ovat ymmärtäneet parlamentista pikavauhtia läpi runnotun lainmuutoksen aivan väärin ja hermoilevat täysin aiheettomasti?) Uusi laki ei muka ole mitenkään ristiriidassa Euroopan lakien ja kansainvälisten sopimusten kanssa, eikä Orbán aio perua sitä. Euroopan komissio käynnisti rikkomusmenettelyn Unkaria kohtaan, ja selvitystä vaaditaan kuukauden kuluessa, mutta saattaa käydä niin, että CEU:n kannalta aika loppuu kesken: monet povailevat, että Orbánia ei saada antamaan periksi, ennen kuin uusi laki on jo tehnyt lopun CEU:n toiminnasta Unkarissa ja pakottanut sen muuttamaan maasta. Avoin kysymys on korkeintaan, haluaako eurooppalainen kattopuolue EPP ryhtyä kovistelemaan jäsentään Fidesztä ja riittävätkö sen painostuskeinot.

Tästähän on kerrottu kaikissa Euroopan uutisvälineissä. Vähemmän kansainvälistä huomiota sai Unkarin oppositiomedioissa hilpeyttä herättänyt mielenosoitustempaus. Nimittäin: jo aiemmin niin kutsutuilla rauhanmarsseilla tukeaan hallitukselle osoittanut ”vapaa kansalaisjärjestö” (tai paremminkin GONGO eli government-organized non-government organization) Civil Összefogás Fórum (‘Kansalaisten yhteishenkifoorumiksi’ sen ehkä voisi suomentaa), jota oppositiolähteiden mukaan rahoittavat Unkarin veronmaksajat Fidesz-puolueen välityksellä, järjesti nyt joukon aktivistejaan Brysseliin osoittamaan solidaarisuuttaan ja protestoimaan György Sorosin vierailua ja vastaanottoa vastaan. Viitisenkymmentä CÖF-aktiivia, joiden lentolippuja ei ollut ainakaan Soros maksanut, seisoi europarlamentin edessä CÖF-liput jännityksestä hieman miten päin sattui (kuva 444.hu:n jutusta). (Paikalla oli myös CEU:n puolesta mieltään osoittavaa joukkoa, kertoo hvg.hu, ilmeisesti noin kaksi kertaa niin paljon kuin CÖF:n väkeä, joskin CEU-mielenilmaisijat olivat keskimäärin noin puolta nuorempia.)

cöf

Mielenilmauksessa laulettiin kansallislaulua, luettiin Isä meidän -rukous (ihan totta!) ja kannustettiin Viktoria. Tunnelmaa pilaamaan ilmestyi kuitenkin paikallinen poliisi, joka hajotti tilaisuuden, koska siitä ei ollut ilmoitettu asianmukaisesti. Hvg.hu-sivuston mukaan tämä hajottaminen sujui hieman hankalasti: poliisit yrittivät selittää, että CÖF-mielenilmaus oli asianmukaisesti ilmoitettu vasta seuraavaksi päiväksi, joten nyt ei vielä oikein sopisi, mutta hallituksen tukijoukoissa ei kielitaito oikein riittänyt kommunikointiin poliisien kanssa.

Vaan ei tässä vielä kaikki. Ihmisoikeusjärjestö TASZ (Társaság a Szabadságjogokért), yksi Unkarin hallituksen nimenomaisesti vastustajikseen nimeämiä ”Sorosin valekansalaisjärjestöjä”, tarttui tilaisuuteen ja ryhtyi keräämään tulisia hiiliä CÖF:n pään päälle. Facebook-puheenvuorossaan se julisti solidaarisesti tukevansa myös CÖF:n oikeutta vapaaseen mielenilmaukseen: pelkkä asianmukaisen ilmoituksen tekemättä jättäminen ei anna poliisille oikeutta hajottaa mielenosoitusta. Hih hih.

Suuri keskustelu on nyt ohi, Orbán on palannut omalle maalleen ja pitänyt omalle väelleen perinteisen perjantaiaamun radiopuheenvuoronsa. Se löytyy tietenkin hallituksen verkkosivuilta, ja ykkösaiheena ei ole CEU, ei Soros eivätkä kansalaisjärjestöt vaan, tietenkin, Unkarin turvallisuus – joka on nyt taattu pitkäksi aikaa, kun maan etelärajalle on valmistunut kaksinkertainen, käytännössä läpitunkematon raja-aitajärjestelmä.

Ja turvallisuudesta on toki kysymys myös Brysselissä, sillä ”kun Unkarin kimppuun hyökätään, pääministerin on lähdettävä puolustamaan maataan”. György Soros ja kansalaisjärjestöt ovat hyökänneet Unkarin maahanmuuttopolitiikan kimppuun, vaativat purkamaan aidat ja päästämään maahan joukoittain laittomia maahanmuuttajia. (Tästä ilmauksesta ei Orbán selvästikään halua luopua, vaikka miten selitettäisiin, että turvapaikanhakijalla – joka siis ei ole ”maahanmuuttaja” – on kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus jättää turvapaikkahakemus ja odottaa sen käsittelyä.)

Pääministeri selitti näin: Sorosin migraatio-ohjelman mukaisesti EU:hun pitää joka vuosi tuoda miljoona maahanmuuttajaa, joiden rahoittamiseen Soros mielellään myöntää lainaa. Siksi hänen verkostonsa pyrkii kansainvälisen painostuksen kautta pakottamaan Unkarin päästämään maahanmuuttajat sisään tai läpi. ”Juuri tämä on tehnyt finanssikeinottelija György Sorosista maahanmuuttoa kannattavan eurooppalaisen poliitikko György Sorosin”, hän luonnehti asiaa.

Myös kahden bangladeshiläisen turvapaikanhakijan tapaus osoittaa Orbánin mielestä, että Soros on rakentanut laajan Unkarin-vastaisen järjestelmän. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli nimittäin todennut, että miehet oli pidätetty lainvastaisesti, ja määräsi Unkarin maksamaan oikeudenkäyntikulut sekä bangladeshiläisille kelpo korvaukset. Orbánin mukaan tässä ”Sorosin rahoittama järjestö” (Unkarin Helsinki-komitea, joka edusti pakolaisia oikeudessa) oli haastanut Unkarin oikeuteen, asiantuntijana kuultiin toista Soros-järjestöä, ja oikeuden puheenjohtajanakin oli Soros-yliopiston opettajana toimiva oikeusoppinut. (Ja tällä tavalla myös CEU liittyy kuin liittyykin asiaan.) Tällä tavalla Unkaria tullaan lypsämään jatkossakin. El akarják venni a magyarok pénzét, ne haluavat viedä unkarilaisten rahat! Paljon selvemmin ei asiaa voisi ilmaista niin, että pustan peräkylissäkin ymmärretään. (Eikä paljon selvemmin voisi huomiota viedä siltä, ketkä oikeastaan Unkarin veronmaksajien rahat vievät: että valtakunnan korkein johto viettää luksuselämää, jollaiseen sillä ei palkkansa perusteella mitenkään voisi olla varaa, ja että koko aikuisikänsä ammattipoliitikkona toiminut pääministeri Orbán on jotenkin mystisesti onnistunut keräämään huikean omaisuuden.)

Niinpä. Samaan aikaan kun sivistyneistön somekuplassa puhutaan akateemisesta vapaudesta ja kansainvälisyydestä ja ihmisoikeuksista, Abcúg-blogin väki lähti maan hiljaisten, pienten paikkakuntien vähemmän koulutettujen ihmisten pariin selvittämään, mitä nämä tietävät ajankohtaisista asioista ja uutisaiheista, mitä heille sanovat ”Soros” tai ”CEU”. Ja tähän tapaan Kitti Fődi tiivistää heidän ajatuksiaan:

Kysyimme bussipysäkillä odottelevilta kahdelta naiselta ja heidän lapsiltaan, mitä he katsovat tv:stä joutohetkinään. Nämä vastasivat oitis, että ei ainakaan uutisia, siellä on pelkkää valehtelua ja loanheittoa. M3-kanavaa (valtion viihdekanava) he sitä vastoin katsovat mielellään, siellä näytetään vanhoja hyviä elokuvia, joita on kiva katsella ja muistella entisaikoja. (…)
Poikkesimme paikalliseen krouviin, missä seinällä riippuva tv oli sammuksissa. Tiskin takana seisova tyttö ei sitä yleensä avaa, sillä hänen mukaansa se ei kiinnosta ketään, ja jos joku joskus kaukosäätimeen tarttuukin, niin musiikkikanavaa tai jotain elokuvaa etsien. Tyttö itse ei välitä politiikasta, Sorosista hän ei ole koskaan kuullutkaan. (…)
Józsi, joka tuli krouviin lämmittelemään, tilaa Hevesin läänin paikallislehteä, ja se hänen mielestään riittääkin paikalliseksi kulttuuriksi. Hän katselee tv:tä, mutta yleensä vain selaa läpi kymmenen kanavaa ja sulkee sitten tv:n, kun ei löydä mitään. M1-kanavaa [valtion ykköskanava] hän suorastaan inhoaa, sillä siellä aina vain haukutaan [edellisen sosialistihallituksen pääministeriä] Gyurcsánya. CEU:sta hän ei ole kuullutkaan, mutta Sorosin nimen hän hetken mietittyään tunnistaa:
György Soros? Odotas! LMP [= vihreä oppositiopuolue]? Ai joo, se paska, tukee maahanmuuttajia, eikö niin? Se pitäisi ampua siellä Amerikassa ja sillä siisti.

Ja niin edelleen. Tarinoita ei tarvitse kertoa montakaan, kun selviää, että kaikissa toistuu sama. Nämä ihmiset eivät seuraa politiikkaa eivätkä maailman tapahtumia. He eivät ole mitenkään erityisen innoissaan Orbánista tai Fidesz-puolueesta, jotkut ovat suorastaan suivaantuneita jatkuvaan Unkari nousuun -hehkutukseen, kun ei mitään positiivista muutosta näy heidän omassa arjessaan. Mutta eivät he kannata mitään muutakaan puoluetta tai oppositiopoliitikkoa, vaan kääntävät selkänsä politiikalle tykkänään – he eivät kerta kaikkiaan usko, että voisivat mitenkään vaikuttaa mihinkään.

Jokin kansainvälinen yliopisto Budapestissa ei maan hiljaisia heilauta mihinkään, eikä jonkun kansainvälisen finanssimiehen nimi sano heille mitään. Mutta yksi asia on heidänkin tietoisuuteensa tunkeutunut: maahanmuuttajat. Pienten peräkylien asukkaat, jotka eivät ole ikinä nähneet oikeaa ”maahanmuuttajaa”, eivät vilaustakaan pakolaiskriisin Eurooppaan tuomista Lähi-Idän tai Afrikan ihmisistä, ovat aivan vakuuttuneita siitä, että ”maahanmuuttajien” mukana tulevat Eurooppaan islam, väkivalta ja terrorismi. ”Ei niissä ole ainuttakaan säädyllistä ihmistä, ei yhtään kunnon perheenisää, jolla olisi siellä kotipuolessa työ ja asunto”, kertoo suunnilleen Budapestin ja Debrecenin puolessavälissä, kuudentuhannen asukkaan Fegyvernekissä asuva vanhempi mies – joka ei tosin itse ole nähnyt ainuttakaan ”migranttia”.

Viha ja pelko. Ne leviävät. Valitettavasti myös paljon paremmin kuin Euroopan komission painattamat valistuslehtiset. Kysymys kuuluu vain, saadaanko tähän liitetyksi vielä Orbánin puheessaan pohjustelema ”ne vie meidän rahat” -linja, niin että köyhimmät ja onnettomimmat eivät vain mykkänä tyydy kaikkeen tapahtuvaan vaan heidät saadaan vielä talikot ja soihdut käsissä rajat kiinni -marssille.

 


Kymmenentuhatta forinttia, kymmenen vuotta

joulukuu 1, 2016

Tämä otsikko ja idea on lainattu Péter Konokin FB-postauksesta. Valitettavasti sen tiivis ja iskevä verbalistiikka ei sellaisenaan käänny unkarista suomalaislukijan ymmärrettävään muotoon, joten joudun kertoilemaan vähän yksityiskohtaisemmin. Kaksi kaunista pyöreää lukua. Otetaan ensiksi se kymmenentuhatta.

Muistatteko vielä tässäkin blogissa esiintyneen Rozika-tädin? Joka hihhulioikeistokanava EchoTV:n studiossa vuonna 2013 lauloi itse sanoittamansa kansanlaulun sävelin: Ei ole rahaa lompakossani, mutta kyllä Viktor Orbán sinne laittaa, hilipatihippanhei.

Rozika-tädillä oli ennustajan lahjoja. Toivottavasti hän on vielä elossa ja voimissaan, että ehtii näkemään ennustuksensa täyttymisen. Pari päivää sitten nimittäin pääministeri Orbán ilmoitti, että kaikki eläkeläiset saavat valtiolta joululahjan, 10 000 forinttia – ei tosin kylmänä käteisenä vaan ns. Elisabet-kuponkeina, mikä merkitsee, että kuponkijärjestelmässä mukana olevat yritykset saavat myös mukavan pienen siivun tästä valtion joululahjasta. Lisäksi eläkkeitä korotetaan ensi vuonna suunnitellun 0,9%:n sijasta 1,6 %:n verran.

Niin kuin jossain jo ehdittiin kommentoimaan: No nyt on vuoden 2018 vaalitulos varma! Eläkeläiset ovat olleet Orbánin ja Fidesz-puolueen näkyvimpiä ja uskollisimpia kannattajia, ja ainakin jotkin hallituksen tempaukset näyttävät selvästi tähtäävän juuri tämän ryhmän kannatuksen vahvistamiseen. Eivät toki kaikki – en usko, että Rozika-tätiä kauheasti lämmittää Székesfehérváriin, Viktor Orbánin entiseen koulukaupunkiin nouseva uusi stadion, yksi monista. (Székesfehérvárin stadionin budjetista puuttuvat 3,3 miljardia forinttia hallitus erityisenä tukitoimena irrotti valtion ns. maansuojelurahastosta, Országvédelmi Alap – tämä rahasto on talouskasvun heikkenemisen varalle tarkoitettu hätävarakassa, mutta mikäpä olisi tärkeämpää kuin jalkapallo ja uusien stadionien rakentaminen?) Olen myös ihmetellyt, että jos eläkeläisille Unkarin koululaitoksen ja sen hallinnon surkea tila ei paljoa merkitsekään, niin eikö heitä järkytä julkisen terveydenhuollon rapistuminen, lääkärien ja sairaanhoitajien joukkopako ulkomaille ja sairaaloista kantautuvat kauhu-uutiset. (Tuorein tällainen: budapestiläisen sairaalan yleisö-wc:stä löytyi vainaja, joka oli maannut siellä jo useampia päiviä.)

Ehkä tämä kymmenentuhannen forintin joululahja – jonka selvyyden vuoksi saavat kaikki eläkeläiset, myös suurituloiset – silti täyttää tarkoituksensa. Summa vastaa päivän kurssin mukaan vajaata kolmeakymmentäkahta euroa. Péter Konokin mukaan sillä saa unkarilainen eläkeläinen vuoden ajan kaksi pientä veteenleivottua vehnäsämpylää päivässä, tai ehkä kolme, jos tyytyy alennuksella myytäviin eilisiin. Eräs toinen kommentaattori taas laski, että jos keskimääräisen eläkeläisen painoksi oletetaan 70 kiloa, tällä summalla eläkeläiselle tulee suunnilleen sama kilohinta kuin sipulille. Mutta sipulithan eivät äänestä, joten hallitus tietää hyvin, mitä on ostamassa.

Kymmenen vuotta, kuritushuonetta, puolestaan on tuomio, jonka äskettäin sai szegediläisessä tuomioistuimessa syyrialainen Ahmed H. Ahmedin rikos oli seuraavanlainen: Hän oli asunut jo vuosikausia Kyproksella vaimoineen ja lapsineen, oli siis laillinen EU:n asukas, mutta lähti viime vuoden syksyllä, pakolaiskriisin kärjistyessä, auttamaan liikuntavammaista isäänsä ja sokeaa diabeetikkoäitiään, jotka pyrkivät pakolaisvirran mukana Serbian kautta Unkariin. Unkarin rajalla Röszkessä hän oli mukana väkijoukossa, joka ryhtyi riehumaan ja pyrki väkisin aidan ja poliisiketjun läpi rajan yli. Ahmed oli huudellut megafoniin (oman kertomansa mukaan rauhoittaakseen joukkoa), tarttunut aitaan ja ravistellut sitä sekä heitellyt kiviä muiden mukana – sitä tosin ei ilmeisesti varmuudella tiedetä, osuivatko kivet keneenkään – ja kun väkijoukko lopulta murtautui aidan läpi ja rajan yli, Ahmed oli mukana ensimmäisten joukossa. Syyte: terroriteko (terrorcselekmény). Myös Ahmedin vanhempia kohtaan on syyteprosessi menossa, ensimmäisessä oikeusasteessa heidät on tuomittu laittomasta rajanylityksestä. Vertailukohdaksi: samoihin aikoihin budapestiläinen lääkäri, joka kostoksi ex-naisystävälleen oli valellut tämän jalkoväliin syövyttävää lipeää tuottaen tälle pysyvät ja tuskalliset vammat, sai neljän vuoden vankeustuomion ja on toistaiseksi vapaalla jalalla (prosessi on etenemässä korkeampiin oikeusasteisiin).

Ahmed H:n tueksi on lauantaina tulossa mielenosoitus. Amnesty Internationalin edustaja on ilmoittanut, että kymmenen vuoden tuomio on ”absurdi”. Samaan aikaan Viktor Orbán maailman unkarilaisjärjestöjen keskusfoorumilla (Magyar állandó értekezlet) pitämässään puheessa julisti, että tuomio oli oikeudenmukainen. ”Me olemme pelanneet avoimin kortein, siitä oli ennalta ilmoitettu, koko maa oli täynnä julisteita.” Olisihan sokean naisen ja hänen invalidimiehensä pitänyt nähdä ja ymmärtää ne kaikkialle Unkariin levitetyt unkarinkieliset julisteet, joissa luki, että ”jos tulet Unkariin, sinun täytyy noudattaa maan lakeja”.

Tätä voimattoman raivon määrää. Hashtag-aktivismi tuntuu todella surkealta ja avuttomalta. Silti: #freeahmedh!


Kuvitellusta ja todellisesta maahanmuutosta

marraskuu 18, 2016

Yhdysvaltain presidentinvaalien ja niiden Euroopan populistipiireissä nostattaman riemun jälkeen ei ole tehnyt mieli paljon kommentoida politiikkaa. Ajattelin palata verkkoon etäisempien ja/tai hauskempien asioiden merkeissä. Mutta tilaamani kirjamateriaali viipyy, ja uutisvirrassa ajelehtii kaikenlaista, johon sitten kuitenkin tulee puuttuneeksi.

Mietin tässä rasismin ja muukalaisvihan olemusta – asiaa, joka omassa kuplassani tuntuu niin ilmiselvältä ja joka toisissa kuplissa selvästi nähdään aivan toisin. Jotkut eivät selvästikään osaa tai halua tajuta, mikä ero on rasismin ja poliittisen antipatian välillä, sillä, tuomitaanko ihminen jo etukäteen etnisen taustan tai uskontokuntaan kuulumisen perusteella (“muslimit raiskaa ja ahdistelee”) vaiko jälkikäteen sen perusteella, mitä hän tai hänen itse aikuisena vapaaehtoisesti valitsemansa aatetoverit ovat tahtoen ja tietoisesti tehneet ja julistaneet (“NN on natsi ja rasisti”). Tätä eroa hämärretään muun muassa väittämällä omaan poliittisen toiminnan tai mielipiteiden arvostelua ”rasismiksi” tai ”vihapuheeksi”. Suomalaiset älämölörasistit reagoivat arvosteluun ruikuttamalla, miten ”suvakit” vihaavat suomalaisia ja suomalaisuutta, ja samoin Unkarissa jokainen kriittinen rasismianalyysi laukaisee kommenttiketjuissa valitusvyöryn ”unkarilaisten solvaamisesta”.

Näin kävi taas äskettäin, kun hvg.hu-sivustolla ilmestyi Judit Windischin artikkeli rasismin ja muukalaisvihan lisääntymisestä Unkarissa. Se perustui European Social Surveyn tuoreeseen tutkimukseen, jota Unkarin osalta on tehnyt Unkarin tiedeakatemian Yhteiskuntatutkimuksen instituutin työryhmä, ja tulokset sopivat yhteen myös unkarilaisen TÁRKI-tutkimuslaitoksen maaliskuussa julkistettujen tulosten kanssa. Lyhyesti: hallituksen maahanmuuttovastainen propaganda on purrut, vaikka luultavasti asenteet eivät alun alkaenkaan olleet turhan suvaitsevaisia. Tässä muutama hyytävä diagrammi:

euroopan_ulkop_mamu

”Miten suuri osa Euroopan ulkopuolisten köyhien maiden asukkaista pitäisi päästää muuttamaan Unkariin?” Oranssit (”monia”) ja punaiset (”aika monia”) kaistat ovat koko ajan olleet kapeita, mutta sinisen (”muutamia harvoja”) ohella vihreä kaista (”ei ketään”) on leventynyt vuoden 2002 25 %:sta melkein kaksinkertaiseksi: 47 % unkarilaisista ei siis haluaisi ottaa Unkariin ainuttakaan Euroopan ulkopuolista maahanmuuttajaa.

Seuraavassa kaaviossa taas on kansainvälistä vertailua maahanmuuttoon liittyvistä asenteista, kohteena kolme Unkarissa pahimmin vieroksuttua ryhmää eli juutalaiset (oranssit pylväät), muslimit (tummanpunaiset pylväät) ja romanit (siniset pylväät). Kysymys kuuluu, ”missä määrin pitäisi sallia” näiden ryhmien maahanmuutto, ja pisteytetyistä vastauksista (1 – monille, 2 – aika monille, 3 – vain harvoille, 4 – ei kenellekään) on laskettu keskiarvot.

bev_nemzetkozi

Siinä, missä ruotsalaisten (vasemmanpuolimmaiset pylväät) suhtautuminen on varsin positiivista, kaikista ryhmistä ovat ainakin ”aika monet” tervetulleita, Unkari sijoittuu toiseen laitaan. Lähes yhtä kielteisesti tosin suhtaudutaan myös Tšekissä, mutta Unkari vie ”voiton” selvimmin juutalaisvastaisten asenteidensa ansiosta. Suomi (Finnország) on kaavion keskivaiheilla, ennakkoluuloisemmin asentein kuin vasemman laidan Ruotsi, Saksa, Norja ja Tanska, mutta sentään selvästi suvaitsevaisempana kuin naapurimme Viro (Észtország).

Puhutaanpa asioista oikeilla nimillä. Rotuennakkoluulot tässä kukkivat, sitä on ihan turha kiistää.

Näin kävi, kun kysyttiin, miten tärkeitä (asteikolla 0–10) maahanmuuttoluvan myöntämisen kannalta ovat kielitaito (oranssit pylväät), kyseisessä maassa tarvittava asiantuntemus (punaiset pylväät), kristitty kulttuuritausta (siniset pylväät) ja valkoinen ihonväri (vihreät pylväät):

kriteerit

Ruotsissa (vasemmalla laidalla) ihonvärillä ja uskonnollisella taustalla ei näytä juuri olevan väliä. (Näin siis maassa, jossa, kuten monet unkarilaiset ovat vakaasti tietävinään, kaupunkeja ympäröivät palavien ghettojen no go -vyöhykkeet ja rikollisuus on räjähtänyt käsiin.) Kielen ja asiantuntemuksen merkitys nousee heti Ruotsin jälkeen huomattavaksi, mutta valkoisen ihonvärin arvostuksen suhteen erottuu oikeassa laidassa kolmen ryhmä: Unkari on äärilaidassa, sen vieressä vihreä pylväs nousee korkeaksi myös Tšekin ja Viron vastaajilla.

Ja lopuksi kenties kaikkein hyytävin kaavio. Kuinka moni onkaan sitä mieltä, että tiettyjen rotujen tai etnisten ryhmien edustajat ovat synnynnäisesti vähemmän älykkäitä kuin muut? Unkarissa näin ajattelee yli kolmasosa väestöstä.

intelligencia

Ruotsalaisista tunnustavia avorasisteja on vain 2 %. Suomi sijoittuu keskivaiheille (nolot 13 %, prosenttiyksikön verran enemmän kuin Itävallassa), ja oikeassa laidassa komeilevat jälleen kolme ystäväämme: Unkari jää tällä kertaa jaetulle kakkossijalle yhdessä Viron kanssa (34 %), kunnon tšekeistä rotujen eriarvoisuuteen älykkyysasioissa uskoo kokonaista 41 %.

Että näin nämä asiat koetaan. Etenkin maassa, jossa oikeita eläviä toisenuskoisia ja -värisiä maahanmuuttajia on läntisempiin naapurimaihin verraten häviävän vähän.

***

Samaan aikaan Itävallassa lähestyy presidentinvaalien uusintapäivä. Ainakin Wienissä katuja reunustavat julisteet, joissa FPÖ:n Hofer poseeraa Itävallan lipun edessä ”niin totta kuin Jumala minua auttakoon” -iskulauseineen, sitoutumaton vihreä Van der Bellen taas näyttäytyy joko valtiomiesmäisessä pukukuvassa puolustamassa ”Itävallan kansainvälistä arvostusta” (Für das Ansehen Österreichs.) tai rennosti kaulus auki alppimaisemassa edustamassa ”järkeä ääripäiden sijaan” (Vernunft statt Extreme). Mielipidemittaukset ovat pelotelleet Trump-efektillä – ja yhteistä USA:n vaalikampanjan kanssa saattaa olla ainakin se, että vaalikampanjan julkisuuskuva tuntuu kovasti painottuvan henkilökohtaisuuksiin ja ehdokkaiden henkilökohtaiseen uskottavuuteen.

Van der Belleniä maalaillaan vastustajiensa toimesta (melkeinpä) kommunistiksi, Hoferia taas (melkeinpä) natsiksi. Muun muassa tähän puuttui äskettäin Itävallan yleisradion ORF:n uutislähetyksessä Zeit im Bild toimittaja Armin Wolf haastatellessaan Hoferia. Haastattelu on ainakin vielä jonkin aikaa nähtävissä ORF:n verkkosivuilla, ja mainio Neuwal-sivusto on julkaissut siitä kommentoidun transkription.

Wolf halusi haastattelussa nostaa keskusteltavaksi etenkin Hoferin äskettäin Tirolissa pitämän vaalipuheen, jossa jotkin ilmaukset ja painotukset olivat huomattavan paljon räväkämpiä kuin pääkaupungin ja valtamedioiden yleisölle esitetyt. Maakuntayleisölle Hofer oli esimerkiksi nimittänyt Van der Belleniä kommunistiksi, tarkkaan ottaen näin:

Sehän [puheenaiheena on Irmgard Griss, eläkkeellä oleva tuomari ja presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella karsiutunut sitoutumaton ehdokas] oli aivan pihalla. Jalat aivan irti maasta. Ja suositteli sitten vielä äänestämään Van der Belleniä. Oikeastaan liberaali tukemassa kommunistia. Siis oikeastaan uskomatonta.

Väite Van der Bellenin kommunistiudesta perustuu siihen, että hän on itsekin tunnustanut nuorena kerran äänestäneensä Innsbruckin paikallisvaaleissa kommunistien ehdokasta. Tästä on viitisenkymmentä vuotta. Sitä vastoin, muistutti Wolf, vain parikymmentä vuotta sitten René Schimanek, Hoferin luottoavustaja ja toimistopäällikkö, oli aktiivisesti mukana uusnatsi Gottfried Küsselin ”kamppailu-urheiluharjoituksissa” – yhtä hyvin ja paremminkin voitaisiin siis sanoa, että presidentti Hoferin kansliapäälliköksi saattaa olla tulossa uusnatsi.

Maakuntapuheessaan Hofer oli myös palaillut kuuluisan varhaisemman, presidentin valtaoikeuksia koskevan möläytyksensä ”Te tulette vielä ihmettelemään, mikä kaikki on mahdollista” linjoille:

Tämän suurisuisen julistuksen jälkeen, että Itävallassa tulee nyt muuttumaan kaikki, ei ole tapahtunut yhtään mitään. Siksi sanon liittohallitukselle: joko te pääsette nyt vauhtiin tai lähdette.

Se, miten ja millaisin ehdoin Itävallan liittopresidentti voi erottaa hallituksen, ei taida olla kenellekään aivan selvää. Mutta ORF:n uutisstudiossa Hofer joka tapauksessa oli paljon sovinnollisemmilla linjoilla:

Siis ensinnäkin. Martinpäivä, se on vähän niin kuin poliittinen tuhkakeskiviikko. [Laskiaistiistaita seuraavana päivänä FPÖ on jo Jörg Haiderin aikoina pitänyt reipashenkisiä kaljatelttatilaisuuksia, joissa möläytellään ns. suoraan, niin että medialla riittää päivittelemistä pääsiäiseen asti.] Missä siis jo… esiinnytään vähäsen kärkevämmin. Mutta totta se on. Minä olen kovasti, kovasti toivonut että tämä New Deal todellakin toteutettaisiin. Ja tähän mennessä on tullut vain aivan vähän asioita, kuten yrityslaki, jota on osaksi uudistettu. Enkä tarkoita, että erotan hallituksen heti kun pääsen liittopresidentiksi. Mutta se keskustelu, jossa sanon, ”pyydän, tehkää se nyt tai tehkää tietä uusille vaaleille”, sen minä tulen kyllä käymään.

Ainakin ”punaviher-, suvakki- ja valtamedia” on kommentoinut Hoferin tuoreimpia esiintymisiä tunnussanalla ‘liitu’, Kreide. Tämä viittaa Grimmin satuun, jossa vuohiäiti jättää pikku kilinsä yksin kotiin ja katala susi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naamioituu vuoheksi liituamalla turkkinsa valkoiseksi ja syömällä liitua, että ääni kuulostaisi vienommalta. Hans Rauscher kirjoittaa Der Standard -lehden etusivun kolumnissaan Hoferin tv-haastattelusta: ”Ääni oli lempeä, katse vilpitön, liitu pöllysi halki studion.”

Haastattelun loppuun Wolf oli säästänyt maahanmuuttoon liittyvän möläytyksen, josta itävaltalaisessa julkisuudessa on nyt keskusteltu kiivaasti päiväkausia. Näin lausui Hofer Tirolin-puheessaan:

Tunnetteko te muslimia, joka on hoitoalalla töissä? Joka on valmis vaikka vaihtamaan vaippoja meidän vanhuksillemme? Minä en tunne.

Jos on Itävallassa käynyt sairaalassa tai hoitolaitoksessa, ei ole voinut olla huomaamatta, että niissä tippapulloja vaihtamassa ja piikittämässä, ruokakärryjä työntelemässä, vuodepotilaita nostelemassa tai lattioita moppaamassa on sankka joukko maahanmuuttajia, joista todennäköisesti joltinenkin osa on islaminuskoisia. Ilman maahanmuuttajia koko hoitoala romahtaisi välittömästi. Tämä pitäisi myös Hoferin tietää – hänen vaimonsa Verena työskentelee itse vanhustenhoidon alalla. (Siitä puhumattakaan, että riippuliidinonnettomuudessa vammautunut ja edelleenkin kepin avulla kulkeva Hofer on päässyt näkemään sisältäpäin varmasti useampiakin sairaaloita ja hoitokoteja.) Hoferin muslimimöläytykseen onkin tullut kasoittain kiukkuisia reaktioita eri sairaaloilta ja hoitoalan ihmisiltä.

Armin Wolfin haastattelussa Hofer kiemurtelee kuin mato koukussa yrittäen suhteellistaa sanomaansa:

Pelkästään sairaaloissa on työssä 75 000 ihmistä. Näillä aloilla, siellä on, en tiedä, pari sataa… Luojan kiitos… Olen iloinen ja olen kiitollinen jokaiselle naiselle, joka tätä tekee. Tiedän, että niitä ovat ennen kaikkea bosnialaiset naiset, joilla on paljon liberaalimpi suhtautuminen. Mutta en ole vielä nähnyt sairaalassa burkaan pukeutunutta hoitajaa. Sellaista ei varmaan olekaan.

Tämähän tunnetaan argumentointivirheenä nimeltä no true Scotsman, eli ”ne vastaesimerkit, jotka kumoavat väitteeni, eivät ole kunnon esimerkkejä”. Kun osoitetaan, että islaminuskoista hoitohenkilökuntaa on Itävallan sairaaloissa varmaan vähintäänkin sadoittain, kenties tuhansittain (tarkkaa lukumäärää ei tietenkään voi kertoa, koska työntekijöiden uskontoa ei tilastoida), Hofer alkaa höpistä burkaan pukeutuneista naisista. (Kasvot ja koko ruumiin peittävään telttamaiseen burkaan pukeutuu Itävallan musliminaisista pikkuinen vähemmistö, muutamia vuosia sitten käydyn burkakieltodebatin yhteydessä selvisi, että kasvonsa peittäviä musliminaisia on Itävallassa arviolta 100–150. Useimmat käyttävät esimerkiksi hiukset peittävää hijab-huivia tai sitten kulkevat avopäin kuten kaikki muutkin.)

Koko älyttömän ”musliminaiset eivät osallistu meidän vanhustemme hoitamiseen” -väitteen taustalla on siis vain kömpelö yritys lietsoa rasistisia ennakkoluuloja. Ja näin maassa, jossa islaminuskoisia maahanmuuttajia on katseltu (ja heidän työpanoksestaan hyödytty) jo vuosikymmenten ajan. Olen niin kiukkuinen, että lopetan siteeraamalla satiiripalstalta Blutgruppe HC Negativ vilpittömän tyylitöntä kuva-asetelmaa, jossa natsismin perinteinen tunnusväri ruskea on saanut odotetunlaisen tulkinnan:

hofer_pflegekraft

(Kauhistuneen näköinen Hofer:) … ei, ei, ei, sitä minä en tunne!
(Huivipäinen hoitaja wieniläisittäin murtaen:) No mutta, herra Hofer, älkääpäs nyt noin – minä tässä vain katsoisin, onko siellä vaipassa taas jotain RUSKEAA!