Yskiikö kone?

maaliskuu 14, 2018

Unkarissa valmistaudutaan parhaillaan huomisen kansallisen juhlapäivän viettoon: 15. maaliskuuta on vuonna 1848 Habsburgien valtaa vastaan syttyneen kansannousun muistopäivä. Tänä vuonna vuosilukua on nähty julisteissa myös päivämääräksi jaettuna: 18.4.8. Huhtikuun kahdeksantena on parlamenttivaalit, ja vaalitaistelu kuumenee koko ajan.

Hallituskoalition vaalikampanjointi tuntuu entistä tiiviimmin keskittyvän yhteen ainoaan teemaan, maahanmuutolla pelotteluun. Jopa roistomaisen György Sorosin haukkuminen tuntuu jääneen hieman taka-alalle: vaikuttaa siltä, että nyt ei enää niinkään päivitellä sitä, miten häijy Soros ja hänen kätyrinsä (siis oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt) haluavat tuhota Unkarin ja Euroopan, vaan keskitytään suoraan asian ytimeen. Jos Fidesz-KDNP-koalitio ei uusi vaalivoittoaan, ”migrantit” tulevat, ja silloin koko Unkari lakkaa olemasta (näin lausui parlamentin puhemies László Kövér) eikä enää tule edes joulua (näin puolestaan lausui surullisenkuuluisasta sikakuvasta tunnetuksi tullut kansanedustaja János Pócs). Valtion ”kuninkaallisen” ykköskanavan uutislähetyksistä vähintään noin puolet tuntuu nykyään koostuvan ”migranttien” Länsi-Euroopan kaupungeissa tekemistä murhista, ryöstöistä ja raiskauksista. Ja tältä näytti tiistaina Origo-uutissivuston etusivu (kuvakaappaus 444.hu-sivustolta):

origo.png

”Paine ei hellitä. Yhä enemmän laittomia migrantteja Saksassa.”
”Pöyristyttävää. Uusi migranttihyökkäys Wienissä.”
”Migrantti puukotti 16-vuotiasta tyttöä ilman mitään syytä.”
”Neljä migranttia hakkasi hengiltä liikuntavammaisen.”
”Tuntemattomat migrantit täyttivät yhden Brysselin puistoista.”
”Neljä migranttia katkaisi ruotsalaisnaisen kurkun ja melkein irrotti koko pään.”
”Migranttijengien sota riehuu Ruotsissa.”
”Pakistanilaiset migrantit terrorisoivat turisteja Ateenassa.”
”Migrantteja halutaan sijoittaa eläkeläisten asuintaloon.”
”Leikkaan kurkkusi – näyttää migranttilapsi videolla.”
”On sanottava, että migraatio on paha juttu.”
”Viktor Orbán: On kaksi vaaraa, migraatio ja saavutustemme menettäminen.”
Punaisella kehystettyjen migranttiuutisten lisäksi sinisellä merkityssä uutisessa kristitty syyrialainen kertoo palanneensa kotimaahansa, koska Syyriassa on turvallisempaa kuin Euroopassa. Ja tämän migranttivyörytyksen sekaan on mahtunut vain kaksi muuta uutista, jotka nekin liittyvät asiaan: kansaa (tai siis kaikkia, joille ”lasten ja äitien turvallisuus” on tärkeä) kutsutaan ”rauhanmarssille” eli hallitusta tukevaan mielenosoitukseen, ja Lajos Kósa parka puolestaan on joutunut Jobbikin propagandahyökkäyksen uhriksi (tästä hieman lisää tuonnempana).

Jotkut jo kyselevät, voiko tämä sataprosenttinen muukalaispelkoon panostaminen jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan. Eikö suuri osa kansaa lopulta kyllästy siihen, että uutiset ovat maailman ja kotimaan merkittävien tapahtumien sijaan täynnä juttuja pelottavista ”migranteista”? Vai pyritäänkö tässä vain varmistamaan uskollisimman kannattajakunnan kannatus, muista viis?

Tämän kaiken keskittymisen ja panostuksen ohessa onkin hieman kummallista, että hallituskoalitiolle ja sen hallitsemalle medialle on viime päivinä sattunut useita kommunikaatiokommelluksia. Ensin János Lázárin pelotteluvideo tavalliselta wieniläiseltä kävelykadulta herätti kansainvälistä hilpeyttä. Sitten ykköskanavan uutislähetysten haastattelema, maahanmuuttajien terrorisoimasta Ruotsista turvalliseen Unkariin paennut ruotsalais-unkarilainen nainen paljastui juuri sellaiseksi kuin edellisessä postauksessani jo ounastelin, eli vähän, tuota, tuulellakäyväksi tapaukseksi. Index-uutissivusto sai selville, että Natalie Contessa af Sandebergillä on Ruotsissa rekisterissään useita sakkotuomioita merkillisistä huijauksista (mm. psykologina esiintyminen), kissatappeluista (naapurin eukon haukkuminen huoraksi ja psykopaatiksi) ja solvauksista. 24.hu puolestaan raportoi, että Natalie oli kesällä 2016 vuokrannut Budan linna-alueelta kalliin luksusasunnon mutta nopeasti riitaantunut vuokraisännän kanssa (mm. äidin ja koiran majoittamisesta asuntoon, mikä alun perin ei kuulunut sopimukseen) ja lopulta poistunut – uhkaillen läheisellä ystävällään Viktor Orbánilla ja jättäen osan vuokrista maksamatta.

Aivan putkeen ei mennyt myöskään viime blogahdukseni sankarilla, suurella poronmetsästäjällä, varapääministeri Zsolt Semjénillä. Magyar Nemzet -lehti paljasti juttusarjassaan, että Semjénin Ruotsin-retket hotelliasumisineen ja helikopterilentoineen oli kustantanut muuan József Farkas, liikemies, joka vuoden 2010 jälkeen on saanut huomattavan runsaasti valtion EU-rahoitteisia toimeksiantoja. (Samainen Farkas kunnostautui pari vuotta sitten kustantajana: hänen kustantamonsa EU:n tuella julkaisema, nimiölehden mukaan unkarilaisten asiantuntijoiden kirjoittama kaniininkasvatuksen oppikirja nuorisolle osoittautui suoraksi käännökseksi Amerikassa ilmestyneistä oppimateriaaleista.) Vero- ja tullihallitus NAV on nyt saanut virallisen kantelun Semjénin puuhista, mutta Semjén itse tuntuu ottavan asian rennosti. HírTV:n kameran edessä hän selitti lupsakkana yleisötilaisuuden kuulijoille, että ”metsästäjän etiikan perusteisiin kuuluu se, että ei kerrota, kenen kanssa ja missä on käynyt metsällä.” Hän ei myöskään koskaan kehuskele saaliillaan (?), mutta nyt poikkeuksellisesti, kun kerran kysyttiin, onko hän koskaan ampunut jääkarhua, täytyy näin pilke silmäkulmassa tunnustaa, että siihen ei valitettavasti ole vielä koskaan tullut tilaisuutta. Mutta jos kuka hyvänsä, kuka hyvänsä, kutsuisi hänet jääkarhujahtiin, se ”inspiroisi” häntä kovasti. Heh heh heh.

Entäpä sitten tuo ylempänä jo ohimennen mainittu Lajos Kósa, entinen Debrecenin pormestari ja nykyään salkuton ministeri vastuualueenaan maaseutukaupunkien kehittäminen? Kósa ei myöskään ole penaalin terävimmän kynän maineessa: 444.hu-sivusto julkaisi tänään itkunaurua nostattavan valikoiman legendaarisimpia Kósa-videopätkiä, joissa miehemme kameroiden ja mikrofonien edessä logiikkaprosessorin ylikuumetessa jäätyy täysin sanattomaksi, sekoaa sanoissaan tai tuottaa suorastaan taiteellisiin mittoihin yltävää dadaa esimerkiksi ”metallikorkeista” (jotenkin ne liittyvät verouudistuksiin ja niiden seuraamuksiin tavallisen kuluttajan kannalta, mutta miten, se ei ainakaan parilla-kolmella kuuntelulla selviä). Mukana myös tässäkin blogissa aiemmin esiintynyt klassikko ”säätiöön sijoitetut julkiset varat menettävät julkisten varojen luonteensa”.

Tuoreimmat Kósa-uutiset liittyvät perin merkilliseen juttuun. Magyar Nemzet -lehti sai käsiinsä julkisen notaarin vahvistaman dokumentin, jonka mukaan muuan naishenkilö pienestä Csengerin kaupungista läheltä Romanian rajaa olisi uskonut Kósan hoitoon, siis sijoitettavaksi, yli neljä miljardia (!) euroa. Seurasi sarja sekavia ja vaihtelevia selityksiä – ”tämä nainen otti yhteyttä minuun, koska ei luottanut pankkeihin eikä lakimiehiin”, ”kehotin häntä sijoittamaan rahat valtion obligaatioihin, koska siitä olisi valtiolle hyötyä”, ”rahat olivat perintö Saksassa kuolleelta sukulaiselta” – ja nyttemmin Kósa väittää itse joutuneensa huijauksen uhriksi. Väkisinkin tässä herää epäilys, että kyseessä voisi olla jonkinlainen rahanpesuyritys, jonka julkisivuksi on ostettu joku syyntakeeton onneton. Éva S. Balogh, joka englanninkielisessä blogissaan selostaa juttua yksityiskohtaisemmin, muistuttaa mieliin Fidesz-puolueen aikaisempia operaatioita, jotka junaili Viktor Orbánin vanha ystävä ja sittemmin luotto-oligarkki, nykyisin verivihollinen Lajos Simicska (joka, kuinka ollakaan, myös omistaa Magyar Nemzetin). 1990-luvulla puolue hankkiutui eroon epäonnistuneista bisneksistään myymällä yrityksiä köyhille reppanoille, joilta saatavia ei koskaan saatu velottua takaisin. Mieleen muistuu myös kolmen vuoden takaa Béla Orgován, työtön ex-linnankundi, joka tempaistiin jostakin Quaestor-sijoitusyhtiön johtoon juuri ennen kuin se kaatui vieden mukanaan lukuisien unkarilaisten säästöt.

Toisin sanoen: hallituskoalition eturivissä seisovat tyypit ovat viime aikoina onnistuneet sekä hankkimaan negatiivista julkisuutta että sekoilemalla ja ristiin puhumalla myös varmistamaan, että tämä negatiivinen julkisuus ei heti katkea. Samaan aikaan myös omissa propagandakampanjoissa on tullut näyttäviä kömmähdyksiä. Hvg.hu-sivusto toteaa, että hallituksen kommunikaatio on muuttunut huitomiseksi ja oman kuopan kaivamiseksi. Ja kun vaalikampanja keskittyy yhteen ainoaan asiaan eli pahoilla migranteilla pelottelemiseen, muille puolueille jää tilaa puhua asioista, jotka oikeasti koskettavat kaikkia unkarilaisia. Ei vain julkisten varojen valumisesta korruptioon ja vallanpitäjien luksuselämään. Vaan myös esimerkiksi sairaaloiden ja koulujen tilanteesta; tuoreen tutkimuksen mukaan 72% unkarilaisista on huolissaan terveydenhuollon tilasta, yli viidesosaa (21%) huolettaa koululaitoksen tilanne, kun taas terrorismin mainitsi ensisijaisten huolenaiheiden joukossa vain 3% unkarilaisista.

Tältä kannalta todella mielenkiintoista olikin lukea hvg.hu-sivuston kolumnistin Árpád W. Tótan kommentti ”Riippumattoman opiskelijaparlamentin” järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jossa oppositiopuolueiden pääministeriehdokkaat – tai siis kolme heistä, sosialistien (MSZP) ja ”Vuoropuhelun” (Párbeszéd Magyarországért) yhteinen ehdokas Gergely Karácsony, LMP:n Bernadett Szél ja Jobbikin Gábor Vona – väittelivät koulujärjestelmän tulevaisuudesta. Viktor Orbán ei ollut paikalla, hänhän ei ikiaikoihin ole suostunut julkisiin väittelyihin poliittisten vastustajien kanssa vaan esiintyy vain omilleen ja omilla ehdoillaan. Eikä häntä ja hänen ”työperustaista yhteiskuntaansa” tähän kaivattukaan, väittää Tóta:

Viktor Orbán ei ollut paikalla, eikä häntä suoraan sanoen kukaan kaivannutkaan.

Täällä vakavat ihmiset keskustelivat vakavista asioista. Kahden minuutin blokkeihin ei tietenkään paljoa mahdu, korkeintaan ehtii nimeämään ongelmat ja väläyttelemään ratkaisuja tai keskustelemaan yleisistä suunnista. Mutta näinkin tämä oli riittävän syvää ja mutkikasta. Arvotonta olisi ollut, jos näyttämöllä olisi röhkinyt Orbán, jankannut Sorosin nimeä vastaukseksi jokaiseen kysymykseen ja lopuksi julistanut paikalle kokoontuneille opiskelijoille, että menkääpäs nyt siitä hitsaamaan ja hevosia kengittämään.

Miljardin (nykyinen kurssi huomioon ottaen) forintin kysymys onkin, miten oppositiopuolueet tätä saamaansa tilaa käyttävät ja onnistuvatko ne saamaan aikaan minkäänlaista hedelmällistä yhteistyötä. Ennen kaikkea: mitä tekee perusteellisen imagouudistuksen kokenut, maltilliseksi ja salonkikelpoiseksi kansanpuolueeksi muuntautunut Jobbik? Mutta tästä ehkä tuonnempana lisää.

Mainokset

Mielenosoituksen jälkeen

huhtikuu 10, 2017

Tämä päivä alkoi aika hilpeissä merkeissä. Ympäri unkarinkielistä nettiä naureskellaan eilisen mielenosoituksen uutisoinnille ja väitteille György Sorosin kustantamista lentolipuista. 444.hu-sivuston kommentoijayhteisö panee tässä parastaan (valikoiden suomennettu katkelma):

– Oli siinä naapureilla ihmettelemistä, kun äsken palattiin mielenosoituksesta ja laskeuduttiin Gyurin [= György (Soros)] koneella sivukadulle.
– Gyuri-setä sinulle.
– Mepäs juotiinkin bisnesluokassa sinunmaljat.
– Olihan teidän samppanja kunnolla jäähdytettyä? Lankomies vähän hermostui, kun Gyuri-sedän Dom Perignon oli ihan haaleaa. Sanoikin, että toiste miettii toisenkin kerran, lähteekö Gyurin kanssa miekkariin.
– Tiedä samppanjasta, me juotiin neitsyiden verta. Oli vähän turhankin jäähdytettyä.

Mutta mitä enemmän seuraa Unkarin vallanpitäjien reaktioita, sen hyytävämmältä alkaa tuntua. Jokaisen täysjärkisen tarkkailijan luulisi tekevän juuri sen päätelmän, joka on yllä linkitetyn 444.hu-sivuston jutun otsikkona: näin huikea väkijoukko ei selityksiä kaipaa. On selvää, että kansan tyytymättömyys on valtava eikä sitä ole nostattanut pelkästään Central European Universityn kohtalo. Vaan mitä tekeekään valtapuolue Fidesz: yrittämättäkään etsiä mitään järkevää perustelua laittaa töihin parlamenttiryhmänjohtajansa Lajos Kósan, pönäkän ohipuhumisen ja tahattoman huumorin mestarin.

Parlamentin työjärjestyksen aluksi pitämässään ylimääräisessä puheenvuorossa (jota selostaa videolinkin kera myös 444.hu), Kósa toteaa, että mielenosoituksen virallinen syy on täysin absurdi. Eihän Unkarin hallitus ole sulkemassa yhtään yliopistoa (no juu, ainoastaan säätämässä pikamenettelyllä lain, joka tekee yhden tietyn yliopiston toiminnan mahdottomaksi…), ei opetuksen eikä tutkimuksen vapaus ole uhattuna. Kaikki kautta Unkarin, Euroopan ja koko maailman solidaarisuuttaan CEU:lle ilmaisseet ja Unkarin hallituksen toimia arvostelleet oppineet miehet ja naiset, Nobel-palkitut tutkijat ja akateemikot, lukuisat yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat ymmärtäneet asian ihan väärin. Oikea syy on päivääkin selvempi, ja se on… ta-daa, maahanmuuttajat! Tai paremminkin ”maahanmuuttajabisnes”…

… sillä maahanmuuttoasioissa, joissa György Sorosin ja hänen järjestöjensä kanta on hyvin selvä, jos Unkarin hallituksen pyrkimykset toteutuvat, silloin hänen migraatiobisneksensä on mennyttä kalua. Tämä migraatiobisnes, jonka olemme nähneet toteutuvan bangladeshiläisten miesten tapauksessa: György Sorosin rahoittama järjestö kääntyy oikeusistuimen puoleen, György Sorosin rahoittama järjestö toimii oikeudenkäynnin asiantuntijana, György Sorosin rahoittama järjestö hankkii tuomarin, ettei jäisi mitään epäselvyyttä, tällä on myös virka György Sorosin yliopistossa. Tältä kannalta voitte kuvitella, että György Sorosin edustama kanta voitti. Vain unkarilaiset ja Unkari joutuivat maksumiehiksi, ja Unkari uhkaa joutua maksamaan suolaisia summia tuntemattomille bangladeshiläisille nuorukaisille. Tämä on se migraatiobisnes, josta pitää tehdä loppu, tämä pitää pysäyttää, ja siksi olemme närkästyneitä, arvoisa parlamentti. (…)

Kysymys on siis jo täälläkin esillä olleesta tapauksesta, jonka itse pääministeri Orbán puolitoista viikkoa sitten otti esille perjantaisessa radiopuheenvuorossaan. Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin oli tuominnut Unkarin maksamaan korvauksia bangladeshiläisille turvapaikanhakijoille, jotka oli laittomasti pidätetty rajavyöhykkeellä. Tämä on Orbánin tulkinnan mukaan ”bisnestä”. Toisin sanoen: Soros ja hänen tukemansa kansalaisjärjestöt pyrkivät hyötymään ”migraatiosta” (kuten monesti olen todennut, Unkarin vallanpitäjät eivät vahingossakaan puhu ‘pakolaisista’), ehkäpä suorastaan kannustavat mustia ja muslimeja ynnä muita pakenemaan Eurooppaan, ties vaikka olisivat koko pakolaiskriisin takana.

Uskomatonta, mutta näin se menee. Rasismi ja muukalaiskammo, tuo Unkarissa(kin) lähes ehtymätön energialähde, saadaan näin ohjatuksi niitä tahoja vastaan, jotka taistelevat avoimen yhteiskunnan, valistuksen, ihmisoikeuksien ja tiedon vapauden puolesta, niitä rakenteita vastaan, jotka aikoinaan toiveikkaasti luotiin tukemaan entisten Neuvostoliiton satelliittimaiden siirtymistä länsimaiseen demokratiaan. Sekä CEU että kansalaisjärjestöt ovat kaikki pelkkää julkisivua, jonka takana ilkeä koukkunokkainen György Soros hautoo kaikkein häijyintä suunnitelmaansa eli Euroopan ylpeiden kansallisvaltioiden tuhoamista hukuttamalla ne muukalaisten tulvaan.

Ja mikä vielä uskomattomampaa, tämä pelottelu tehoaa ja uppoaa. On jo nähty, että Unkarissa viattomat lapset ja syrjäisten tuppukylien mummelit osaavat jo pelätä kuollakseen ”migrantteja”, jotka tulevat ja tappavat. Valtapuolueen epävirallinen törkytuutti-journalisti Zsolt Bayer väittää haastattelussa silmää räpäyttämättä, ettei uskalla päästää teinipoikaansa kavereineen matkalle Ranskaan, kun siellä on niitä arabiterroristeja joka nurkalla. Saksassa asuva unkarilaistuttavani kertoi, miten häneltä Unkarissa tavan takaa kysellään, eikö häntä pelota asua kaupungissa, jossa on niin paljon ulkomaalaisia…

Eikä pelkästään Unkarissa. Vielä pahemmin masennuin, kun uutisvirtaani tipahti Postimees-lehden uutinen, jonka mukaan Mall Hellam, pitkän linjan Unkarin-ystävä ja Viron ja Unkarin ystävyyssuhteiden aktivisti vuosikymmenten ajan, eroaa Unkarin kunniakonsulin tehtävästä. Näin Hellam:

«Viime vuodet olen yhä suuremman huolen vallassa seurannut Unkarin hallituksen toimia vapaata mediaa, riippumatonta oikeusjärjestelmää, kansalaisyhteiskuntaa ja nyt myös akateemista vapautta vastaan,» totesi Hellam. «Lopullisesti päätökseni ratkaisi hallituksen voimanosoitus Keski-Euroopan yliopistoa kohtaan, jonka toiminnan jatkuminen Unkarissa on nyt vajaassa viikossa joutunut vakavasti kyseenalaiseksi.»

Hellam toimii Sorosin (haa!) alulle paneman Avatud Eesti -säätiön johtajana. Ja eikö tämänkin artikkelin kommenttiketjuun singahda muutama perusvirolainen haukkumaan ”soroslaisia” ja ihmettelemään, miksi ”rouva Hellam ei tykkää muurista, jonka Unkari on rakentanut maansa ja kansansa suojelemiseksi vandaaleilta”? Niin, tämä aitajuttukin vielä. MITEN IHMEESSÄ täysi-ikäiset, syyntakeiset ja oikeustoimikelpoiset ihmiset kautta Euroopan on voitu saada uskomaan, että Orbánin aita ”suojelee Eurooppaa”?

(Ja siltä varalta, että tännekin singahtaisi kommentoimaan joku ”maahanmuuttokriitikko” lainausmerkeissä, korostan, että en todellakaan väitä, että toisenlaisesta kulttuurista saapuvien, osaksi sotien ja terrorismin traumauttamien ihmisten kotouttaminen olisi ongelmatonta onnelaa. Mutta maailmamme pienenee, ihmisiä liikkuu ja tulee ilmastonmuutoksen edetessä liikkumaan yhä enemmänkin, ja rasismilla ja tietämättömyydellä lannoitettu härkäpäinen rajat kiinni -politiikka on kaikista mahdollisista ratkaisuista – joita on muitakin kuin ”rajat kiinni” ja se tarunomaisen toisen ääripään ”rajoittamaton maahanmuutto” – tässä kaikkein lyhytnäköisin, typerin ja vaarallisin.)

Mutta kun Lajos Kósa tuli jo mainituksi, niin pakkohan tähän juttuun on saada Fidesz-puolueen toinen järjenjättiläinen, häränniskainen varapuheenjohtaja ja rezsicsökkentés- eli energiahintakomissaari Szilárd Németh. Hänellä on Népszava-lehden ilkeän artikkelin mukaan varmat todisteet siitä, että eilinen mielenosoitus (jossa hän ei suinkaan ollut nähnyt useita kymmeniä tuhansia ihmisiä) oli järjestetty juttu. Koska siellä puhuttiin ulkomaankieltä ja kannettiin ulkomaankielisiä julisteita!

”Sorosin rahoittamat agenttijärjestöt olivat eilisen mellakan takana”, totesi kansallisen turvallisuuden valiokunnan Fidesz-puoluetta edustava varapuheenjohtaja Szilárd Németh sunnuntaisesta monikymmentuhatpäisestä CEU-mielenosoituksesta, lisäten: mieltään osoittavista Soros-aktivisteista suuri osa oli raahattu tänne ulkomailta. ”Heidän päämääränään on rajojen hajottaminen ja laittomien migranttien päästäminen tänne ilman tarkistuksia, sekä Unkarin hallituksen maineen mustaaminen.”

Kysyimme varapuheenjohtajalta, mistä hän tietää, että mielenosoittajat saapuivat ulkomailta.

”Lehdistötiedotteista kävi yksiselitteisesti ilmi, että monet mielenosoittajat puhuivat useampia vieraita kieliä”, Németh Szilárd valotti asiaa. Hänen mielestään “tämä osoitti yksiselitteisesti, mistä merkittävä osa heistä oli järjestetty paikalle.”

Rupeaa jotenkin entistä enemmän ahdistamaan se typerä röyhkeys ja röyhkeä typeryys, jolla Unkarin hallitus ajaa tarkoitusperiään. Toisaalta juuri tältä kannalta uutiset eilisestä mielenosoituksesta, sen kehutusta hyvästä tunnelmasta ja pitkäksi venyneestä mutta lopulta jokseenkin väkivallattomasta (mellakkapoliiseja oli tönitty ja heitelty pulloilla, mutta ei päästy lähellekään vuoden 2006 pahamaineisten mellakoiden murtuneita luita ja puhjenneita silmiä) päätöksestä rohkaisevat. Kaikki unkarilaiset eivät vieläkään usko yksinkertaistettuun viholliskuvaan – Soros ja ”migrantit” – mutta ymmärtävät, että asiat liittyvät toisiinsa toisella tavalla: puolustamalla vapaata yliopistoa puolustaa myös vapaata ja avointa yhteiskuntaa. Seuraava mielenosoitus on luvassa Budapestiin keskiviikkona.


Sananvapauden kukkasia

heinäkuu 30, 2016

Muistattehan vielä Pia Kauman ja maahanmuuttajien luksuslastenvaunut? Samaahan tapahtuu ympäri Eurooppaa, myös Itävallassa: levitetään perättömiä huhuja ja suoranaisia valheita maahanmuuttajien saamista etuisuuksista, että tavalliset ja etenkin köyhiksi itsensä kokevat kansalaiset saataisiin kateellisiksi ja katkeriksi. Tässäkin blogissa on ollut esillä esimerkiksi keksitty raiskaustarina, joka johti porttikieltoon pakolaisille, sekä kauhujuttu siitä, miten kiltti itävaltalainen mummo häädettiin asunnostaan pakolaisten tieltä. Kysymys on yleensä nykyajan kansanperinteestä, ja kansanperinteen lakien mukaan kaikki perustuu siihen, mitä joku jonkun ihan henkilökohtaisesti tunteman ihmisen tuttavan naapurin kumminkaima on ihan itse kuullut joltakulta asianosaiselta…

Tuorein näkemäni itävaltalaisesimerkki lähti liikkeelle oikeistopopulistisen Vapauspuolueen FPÖ:n presidenttiehdokkaan Norbert Hoferin tukijaryhmän Facebook-sivulta. Tarinan pahiksena on optiikka- ja elektroniikkafirma Hartlauerin lisäksi Caritas, katolista kirkkoa lähellä oleva avustusjärjestö, joka katolisessa Keski-Euroopassa on näissä tarinoissa näköjään samassa syntipukin ja sylkykupin roolissa kuin meillä SPR tai joskus ”sossun tantat”.

hartlauer

”Hartlauerin työntekijä puhuu suunsa puhtaaksi: Turvapaikanhakija ostaa Caritaksen laskuun 900 euron iPhonen! Soitto Caritakselle. Homma hoituu! EI ENÄÄ LAHJOITUKSIA TÄLLE PETTURIYHDISTYKSELLE!!! LOPPU TURVAPAIKKATEOLLISUUDELLE!!!”

Tämä tutun iPhone-tarinan uusin redaktio sai runsaasti myötätuntoisia kiukku- ja peukkureaktioita, kunnes jotkut ilonpilaajat ryhtyivät tarkistamaan faktoja ja ikävästi muistuttelemaan, että ei netissäkään saa rankaisematta väittää ihan mitä sattuu. Sekä Hartlauer että Caritas kiistivät kiivaasti tämän iPhone-tarinan todenperäisyyden, Die Presse -lehden mukaan Caritas harkitsee kanteen nostamista. Hoferin tukijoiden Facebook-ryhmä – joka myös muistuttaa koostuvansa riippumattomista, yksityisistä vapaaehtoisista – joutui pahoittelemaan tapahtunutta ja toteaa uudessa Facebook-postauksessaan, että ”varsinkin firma Hartlauerin lausunto vaikuttaa meistä vakuuttavalta”. (Ärgh, ainakaan Caritaksesta emme suostu sanomaan mitään myönteistä edelleenkään!)

Ja tietenkin asiaan tarttui satiirisivusto Die Tagespresse, jonka versio tarinasta on tällainen:

Hartlauer kohahduttaa sydäntälämmittävällä tempauksella: 30. heinäkuuta elektroniikkaketju jakaa kaikissa liikkeissään iPhone 6S -puhelimia ilmaiseksi Hoferin äänestäjille. Halukkaiden on vain esitettävä täytetty äänestyslippunsa viime vaaleista.

”Kun eilen Facebookissa alkoi levitä perättömiä huhuja turvapaikanhakijoille jaettavista ilmaisista iPhoneista, meissä heräsi sääli”, kertoo johtaja Robert Hartlauer. ”Jos joku todella kadehtii täpötäydessä tilapäismajoituksessa kenttäpatjalla yöpyviä pakolaisia siinä määrin, että ryhtyy levittämään tällaisia valeita, silloin hänellä täytyy olla asiat todella kurjalla tolalla.”

Hartlauer ei epäröinyt sekuntiakaan vaan avasi sydämensä ja varastotilansa tukeakseen hätää kärsiviä FPÖ:n äänestäjiä.

”Hätätila on todellinen”, selittää sosiologi Dorothea Blume Tagespresselle. ”Monet FPÖ:n äänestäjät joutuvat rahapulassaan kirjoittamaan vihaviestinsä Android-puhelimella. Toisilla ei ole varaa ’elämän korkeaan kouluun’ vaan ainoastaan ’elämän kouluun’. Onhan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa alkaa raivo kasautua.”

Vapaaehtoisten, riippumattomien kannattajiensa tempausten lisäksi Hofer on ollut sananvapauden rajoja pohtivan keskustelun aiheena myös aivan henkilökohtaisesti. Kuten Kurier-lehti eilen kertoi, Hoferin nostama kunnianloukkauskanne kaatui Tirolin osavaltion oikeusistuimessa – ja, kuten saksalaisessa lehdistössä hieman mutkia suoristellen uutisoitiin, nyt Hoferia saa sanoa natsiksi oikein tuomarin luvalla.

Kunnianloukkauskanteen aiheena olivat Tirolin sosiaalidemokraattien johtajan Ingo Mayrin Facebook-töksäytykset Hoferista. Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen aikaan Mayr oli vastannut, kun häntä kehotettiin äänestämään Hoferia:

Sitä en valitettavasti voi tehdä. Myös minua koskee mielipiteen ja valinnan vapaus. Ja natseja en tue.

Jatkokeskustelun tuoksinassa Mayr vielä täsmensi:

En ole sanonut, että kolmasosa itävaltalaisista on natseja. Olen vain sitä mieltä, että he ovat äänestäneet natsia, ja tiedän, että minä en tule tekemään niin…

Kohta tämän jälkeen Mayr pahoitteli sanomisiaan, joita selitteli väsymyksellä ja vaalidebatin kiivaudella, ja pyysi anteeksi Hoferilta ja kaikilta muiltakin, joita mahdollisesti oli loukannut. Seurasi kuitenkin siviilikanne, jonka Mayr kesäkuun alussa hävisi. Oikeuden päätöksellä hänen olisi luovuttava suoraan tai epäsuorasti väittämästä, että Hofer on natsi. Nyt sitä vastoin samasta jutusta nostettu rikosoikeudenkäynti päättyi vapauttavaan tuomioon. Kurier-lehden mukaan tuomari oli perustellut päätöstä tähän tapaan: Sananvapaus ei ole rajaton oikeus, mutta sitä saa rajoittaa vain tietyin ehdoin. Mayrin mielipiteenilmaus perustui tosiseikkoihin, sillä FPÖ-puolue, jota Hofer edustaa, ei sanoudu irti äärioikeistolaisista ryhmittymistä vaan suorastaan etsii yhteyttä niihin.

Niinpä. Ei Hofer varmaankaan itse henkilökohtaisesti ole natsi siinä mielessä, että haluaisi perustaa uudelleen Hitlerin kansallissosialistisen puolueen, avata jälleen Mauthausenin keskitysleirin tai hyökätä valtaamaan Itävallan (tai siis Saksan…) kansalle elintilaa naapurimaista. Mutta hän ja hänen puolueensa, kuten muutkin samalla tavalla kaksinaamaiset oikeistopopulistiporukat, käyttävät tunnettuja kaappinatsisymboleja ja antavat ”vapaaehtoisten, riippumattomien tukijoidensa” vapaasti lietsoa raivonationalismia, rasismia ja muukalaisvihaa sekä kerätä kannattajajoukkoihin myös ”oikeita” uusnatseja. Tai ainakin porukkaa, jolta oikea käsivarsi pyrkii nousemaan  yläviistoon (”heilailevat” miehet kuvasi Wienissä Hoferin vaalikampanjan päätöstilaisuudessa Huffington Postin reportteri):

huffpost_hitlergruss

Jos se kävelee kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka… niin jos se ei olisikaan ankka, niin ainakaan sen sanominen ankaksi ei ole rikos. Hyvä näinkin.

***

Unkarista käsin katsoen asiat ovat tietenkin aivan toisinpäin. Fidesz-valtapuolueen parlamenttiryhmyri Lajos Kósa tietää hallitukselle uskollisen Magyar Hírlap -lehden haastattelussa totuuden Itävallan presidentinvaaleista, jotka nyt joudutaan uusimaan:

Kiintoisaa, että mitään Euroopan-laajuista pahennusta ei noussut siitä, että vasemmistoliberaalipuolueet yhteistyössä vihreiden kanssa käytännössä petkuttivat presidentinvaaleissa. Koko jutun on EU:n eliitti tyylikkäästi ohittanut. Vaikka tietenkin, jos sama olisi ilmennyt radikaalista [??!!] ehdokkaasta, silloin Itävalta olisi demokratian häpeäpilkku, jonne natsismi on palannut.

En aivan ymmärrä, mitä Kósa tarkoittaa ”radikaalilla” tai ”petkuttamisella”, mutta ilmeisesti hän uskoo samaa kuin suuri osa Itävallan FPÖ:n kannattajista, eli että Itävallan presidentinvaalit uusitaan, koska sitoutumattoman vihreän Van der Bellenin vaalivoitto oli saavutettu vilunkipelillä. Näinhän EI OLE, vaikka FPÖ:n syvien rivien mutapohjassa vellookin kaikenlaista salaliittoteoriaa. Perustuslakituomioistuimen yksityiskohtainen selvitys paljasti huolimattomuuksia ja menettelytapavirheitä, joiden takia vaalit uusitaan – mutta ei mitään merkkiä siitä, että vaalitulosta olisi tahallisesti peukaloitu suuntaan tai toiseen. Niissä vaalipiireissä, missä ilmeisimpiä ongelmia todettiin, enemmistön äänistä sai Hofer, ja itse asiassa amerikkalaiset asiantuntijat ovat osoittaneet vaalimatemaattisella analyysillaan, että Itävallan vaalituloksessa ei ollut mitään manipulaatioon viittaavaa.

Mutta jos rupeaisin hermostumaan jokaisesta älyttömyydestä, mitä Magyar Hírlapista löytyy, saisin istua tässä koneen ääressä lopun ikääni. Tarkoitukseni oli vain kommentoida sitä, mitä Kósa sananvapaudesta lausui ja mihin Magyar Narancs -lehti lyhyessä, ilkeässä kommenttijutussaan puuttui. Näin siis Kósa:

Euroopan valtavirralla on sellainen ”söpö” ominaisuus, että se tosin väittää olevansa vapaamielinen, mutta jos joku on eri mieltä, hänestä tehdään selvää, hänet suljetaan ulos, mitätöidään. Tämä on jakobiinien tai bolševikkien ominaispiirre. Ei nytkään ole toisin. Olen viime aikoina seurannut Saksan uutisia, ja kaikki, mitä kuulen, on tuttua jo Neuvostoliiton ajoilta. 1970-80-luvuilla politiikan ohjaama julkisuus toimi juuri niin kuin nyt saimme nähdä Saksassa. Media pidetään kontrollissa, ja maahanmuuttajien tekemiä rikoksia yritetään vähätellä tai vääristellä.

Juu. Eurostoliitto. Brysseli on uusi Moskova, ja EU-eliitin valtavirtamedia salailee, vääristelee ja sensuroi. Ei ole siellä sananvapautta, ei.

Alkaa vähitellen tuntua siltä, että sananvapaudesta puhumisen voisi kieltää vähäksi aikaa. Ainakin siihen asti, että ”sananvapaus”-käsitteen tahallinen populistinen väärinkäyttö vähän vähenisi.