EU:n ja Unkarin arvoista

syyskuu 11, 2018

Tänään on sitten Strasbourgissa Euroopan parlamentin kokouksessa jännät paikat, kun vihdoinkin keskustellaan ns. Sargentinin paperista eli oikeusvaltion tilaa Unkarissa koskevasta mietinnöstä. EU:n myllyt ovat jauhaneet tapansa mukaan jo vuosikausia; asiaan liittyvä dokumentaatio on kärsivällisten tiedonhakijoiden saatavilla EU-parlamentin asianmukaisilla verkkosivuilla, ja löytyy sieltä se kyseinen mietintökin jopa suomeksi.

Unkarista katsoen asia näyttää hieman erilaiselta. Kaiken huippu on ehkä 888.hu-sivustolla muutama päivä sitten julkaistu ”viikon pilapiirros”, jossa ”rouva Sargentini työskentelee mietintönsä kimpussa”. En halua linkittää kuvaa tähän; siinä Unkaria koskevan mietinnön keulakuvana toimiva hollantilainen vihreä meppi Judith Sargentini istuu miettiväisen näköisenä housut kintuissa vessanpytyllä. Tämä sivustohan tietenkin on laadultaan ja tyyliltään mitä on; hallituksen (kansalaisten verovaroilla!) tukema 888.hu on tarkoitettu jonkinlaiseksi räväkäksi virtuaali-keltalehdeksi (ja selvästikin vastaamaan suositun, nuorekkaan, vitsikkään ja ärhäkän kriittisen 444.hu-portaalin haasteeseen), ja etenkin näitä nimimerkki Ludmillan ”pilapiirroksia” käyn toisinaan ihmettelemässä vain naureskellakseni lukijoiden murskaaville kommenteille. Tällä kertaa sekä tekninen toteutus että huumorin taso kuitenkin alittivat kaikki tähän asti näkemäni pohjanoteeraukset.

Joka tapauksessa Unkarin mediassa, jonka tarjontaa internetin ulkopuolella dominoivat hallituksen valvonnassa olevat tv-, radio- ja lehtifirmat, Sargentini ja hänen taustavoimansa esitetään verenhimoisina Unkarin vihollisina. Lievemmästä päästä on tämä kuva, jonka symboliikka ei äkkinäiselle aivan aukea: Károly Pósan piirros valtion yleisradioyhtiön hirado.hu-uutissivustolla esittää Sargentinin eläintenkesyttäjänä, joka piiskalla yrittää ajaa Unkarin vapaata lintua EU:n tähtirenkaan lävitse – mutta mitä tarkoittaa kanto, johon on isketty kirves ja jonka juurella on kalanruoto?

Keskeisin sanoma, jota Unkarin hallituksen valvomat tiedotusvälineet yrittävät Sargentinin paperin yhteydessä kansaan iskostaa, mahtuu tietenkin yhteen tuttuun sanaan: maahanmuutto! Sargentini ja hänen kaverinsa (tietenkin etenkin näyttämön takana kaikista naruista vetelevä superpahis György Soros) ovat ”maahanmuuton puolella” (bevándorláspárti), ja taas Unkari parkaa vainotaan ja vihataan, niin kuin on tehty jo viidensadan vuoden ajan. Pääministeri Orbánin viralliselle kotisivulle on ladattu 25-minuuttinen videoviesti, jossa – kuten HVG.hu ilkeästi huomauttaa – Brysselit ja Strasbourgit menevät sekaisin. Siinä Orbán lausuu kansalleen mm. näin:

Euroopan parlamentissa maahanmuuttoa puolustavat edustajat ovat enemmistönä, he valmistelevat nyt kostoa Unkarille, sillä unkarilaiset ovat päättäneet, että meistä ei tule maahanmuuttomaata. Totuus on, että tuomio on jo kirjoitettu, mutta minä lähden nyt Brysseliin [!] puolustamaan Unkaria ja unkarilaisia epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja valheita vastaan.

Maahanmuuttoteemaa on jankutettu myös Unkarin hallituksen Facebook-sivulta, jonka Sargentinin mietintöön liittyvät postaukset Átlátszó-sivuston mukaan menivät kuluneen viikon aikana näin:

10.9.: Sargentinin mietintö on hyökkäys koko Unkarin kansakuntaa kohtaan, siksi, että Unkari ei ota vastaan laittomia maahanmuuttajia.

8.9.: Brysselin maahanmuuttoa puolustava enemmistö käynnistää viimeisen, epätoivoisen hyökkäyksen Unkaria vastaan.

8.9.: Maahanmuuttoa puolustavat voimat haluavat Sargentinin mietinnön avulla leimata Unkarin ja unkarilaiset, sillä me torjumme päättäväisesti maahanmuuton.

7.9.: Macron ja Juncker ovat maahanmuuttoa puolustavia poliitikkoja, siksi he hyökkäävät Unkarin kimppuun, sillä me emme päästä maahanmuuttajia maahan ja puolustamme rajoja.

7.9.: Maahanmuuttoa puolustavat voimat Emmanuel Macronin johdolla hyökkäävät jatkuvasti Unkarin kimppuun.

6.9.: Valheellinen Sargentinin mietintö on ilmeinen kosto Unkaria kohtaan. Maahanmuuttoa puolustavat voimat hyökkäävät unkarilaisten kimppuun, koska nämä sanovat ei maahanmuutolle.

5.9.: Soros-järjestöt ohjailevat Brysselin Unkarin-vastaista hyökkäystä.

4.9.: Soros-mietintö on ilmeinen kosto Unkaria kohtaan, koska tämä torjuu laittoman maahanmuuton.

Ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki? MAAHANMUUTTO!

Átlátszó-sivusto on puolestaan tiivistänyt Sargentinin mietinnön 12 kohtaa helppolukuisemmaksi koosteeksi. Kuten arvata saattaa, maahanmuuttokysymykset ovat siinä vain yksi kohta, järjestyksessä toiseksi viimeinen. Oikeasti kysymys on siis mm. tästä:

  1. Perustuslaki ja vaalijärjestelmä. EU ei tykkää siitä, että perustuslakituomioistuimen valtaa puuttua budjettia koskettavaan lainsäädäntöön on rajoitettu, ei myöskään siitä, miten uusi perustuslaki ajettiin läpi ilman kunnon kansalaiskeskustelua. Eikä siitä, miten uusi laki antaa hallitukselle yhä enemmän valtaa perustuslakituomioistuimen nimityksiin ja kokoonpanoon. Vaaleissa ei ole todettu varsinaista vilppiä, mutta vaalipiirien rajoja on vedelty uusiksi suosimaan valtapuoluetta, ja vaaleja edeltävä tiedotus ja vaalimainonta oli valtapuolueen mediamonopolin ansiosta kaikkea muuta kuin tasapuolista.
  2. Oikeusistuimien riippumattomuudessa ja tuomarien asemassa on erinäisiä ongelmia.
  3. Korruptio rehottaa Unkarissa, ja suureksi osaksi EU:n veronmaksajien laskuun. Yli puolet Unkarin valtion investoinneista on EU-rahoitteisia, ja samalla esimerkiksi vuonna 2016 kilpailutetuista julkisista hankinnoista 36 %:ssa oli yksi ainoa pätevä hakemus. Vuonna 2017 Euroopan korruptionvastaisen elimen OLAFin hampaisiin joutui jopa pääministeri Orbánin vävyn katuvalaistusfirma.
  4. Yksityisyydensuoja- ja tietosuoja-asioissa on ilmennyt ongelmia esim. ns. Szabón ja Vissyn jutussa.
  5. Sananvapaus: Unkarin media on väkevästi hallituksen hallinnassa, riippumattomien viestimien toimintaa rajoitetaan (esimerkiksi estämällä riippumattomien toimittajien pääsy parlamenttiin) ja useissa viestimissä vallitsee selvä itsesensuuri.
  6. Tieteen vapaus: tässä on kyse erityisesti Keski-Euroopan yliopiston (CEU) hätyyttämisestä jopa lainsäädännön keinoin.
  7. Uskonnonvapaus: vuoden 2011 uusi kirkkolaki, joka riisti virallisen aseman useilta pienemmiltä ja nuoremmilta uskonnollisilta yhteisöiltä, oli myös Unkarin perustuslakituomioistuimen mukaan perustuslain vastainen.
  8. Yhdistymisen vapaus: tässä on kyse tässäkin blogissa monesti esillä olleesta kansalaisjärjestöjen hätyyttämisestä, tarpeettomista ratsioista, solvauksista, Venäjän agenttilain tapaisesta ”ulkomailta tuettujen järjestöjen” rekisteröitymispakosta…
  9. Tasa-arvoinen kohtelu: naisten ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo-ongelmista Unkarissa on ollut tässä blogissa monesti puhetta, lisäksi EU haluaa puuttua vammaisten hoidossa ilmenneisiin epäkohtiin.
  10. Vähemmistöjen oikeusturva ja viharikokset. Tähän kuuluvat esimerkiksi romanien segregaatio ja syrjintä sekä se, että heihin kohdistuvien rikosten rasistisia motiiveja ei oteta huomioon.
  11. Maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten perusoikeudet. Tässä siis lopultakin korutonta kertomaa esimerkiksi rajoilla tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista.
  12. Ja lopuksi taloudelliset ja sosiaaliset ihmisoikeuskysymykset: asunnottomuuden kriminalisointi ja köyhien pakkohäädöt, kehno työttömyysturva, riittämättömät eläkkeet ja suuri etenkin köyhyydessä elävien lasten määrä.

Tästä siis miettimään, toteutuvatko Unkarissa eurooppalaisen demokratian arvot. Kohtahan kuulemme itsensä Viktor Orbánin käyttävän asiasta puheenvuoron, ja huomenna sitten äänestetään.

 

Mainokset

Rasismi on lailla rakennettava

tammikuu 19, 2018

Viime päivien leukojaloksauttava uutinen: Jo vuoden parin ajanhan on Unkarin kansalle erilaisten juliste- ja tietoiskukampanjojen avulla tehty tiettäväksi, että yksi ainoa 87-vuotias merentakainen miljardööri, unkarilaissyntyinen (ja yhä myös Unkarin kansalaisuuden omaava) György/George Soros on jonkinlainen James Bond -elokuvien maailmanherruutta tavoitteleva superkonna, jonka käskyläisinä sekä EU että kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt toteuttavat suurta Soros-suunnitelmaa eli Euroopan hukuttamista muslimi-terroristi-maahanmuuttajien tulvaan. Nyt tämä sorostelu siirtyy lainsäädännön tasolle: hallitus on julkistanut lakiesityksen, jonka otsikkona todellakin, virallisesti on ”STOP SOROS -lakipaketti”. Ja näin esitys alkaa:

Valtion tehtävänä on taata kansakunnan säilyminen ja luoda vankka perusta tuleville sukupolville. Unkarin valtion ensisijainen velvollisuus ja samalla oikeus on puolustaa kansalaisiaan sekä kansallista kulttuuriamme.

Vaaratilanteen tunnustaen Unkarin hallitus on omistanut budjetista 270 miljardia forinttia maahanmuuton hillitsemiseen, Unkarin ja Euroopan Unionin rajan puolustamiseen maahanmuuttajilta.

Kaikki sellainen toiminta, joka vaikuttaa laittoman maahanmuuton edistämisen ja maahanmuuttopaineen lisäämisen suuntaan, on Unkarin valtion etujen vastaista ja aiheuttaa samalla kustannuksin mitattavissa olevaa vahinkoa. Maahanmuuttopropaganda auttaa ihmissalakuljettajajärjestöjä ja vaarantaa ne laittomat rajanylittäjät, jotka olisivat ansainneet paremman kohtalon.

Tämän vuoksi tarvitaan säätelyä, joka tunnistaa maahanmuuttoa tukevat järjestöt ja asettuu vastustamaan Unkarin kansallista turvallisuutta vaarantavia henkilöitä.

Lakipaketin luomiseen ovat Unkarin kansalaiset antaneet valtuutuksen: kansanäänestykseen osallistuneista 98% torjui yksiselitteisesti pakollisen kiintiön, Soros-suunnitelmaa koskevassa kansallisessa konsultaatiossa 2,3 miljoonaa ihmistä ilmoitti yksiselitteisen mielipiteensä. Tulosten perusteella unkarilaiset haluavat yhtenäistä, voimakasta toimintaa laitonta maahanmuuttoa vastaan, maahanasuttamisen sijasta rajojen entistä vahvempaa puolustamista.

Että näin. Sellaisia kansainvälisiin sopimuksiin ankkuroituja käsitteitä kuin pakolaisten oikeus hakea turvapaikkaa tai viranomais- tai oikeustoimien kohteena olevien yksilöiden ihmisoikeudet  ei näytä olevan olemassakaan, on vain ”laitonta maahanmuuttoa”, ”pakollista maahanasuttamista” ja ”Soros-suunnitelma”, jotka vaarantavat Unkarin kansakunnan. Ja tämä vaara siis noin vain tosiasiana todetaan ja kirjataan lakiin. Toisin sanoen: maahanmuutto samastetaan rikollisuuteen ja terrorismiin, humanitaarinen avunanto ihmissalakuljetukseen. Olen tainnut ennenkin kirjoittaa, että Suomessa tämäntasoista päättelyä näkee lähinnä MV-lehdessä tai vastaavilla somefoorumeilla.

Itse lakiesitys on jo nostattanut järkyttynyttä päivittelyä kautta koko unkarinkielisen mediakuplani. Varsinaisia lakeja Stop Soros -pakettiin kuuluu kolme, jotka esimerkiksi 444.hu -sivusto tiivistää seuraavasti:

  1. Järjestön, joka – varsin hämärien kriteerien perusteella – luokitellaan ”maahanmuuttoa propagoivaksi ja tukevaksi järjestöksi”, on ilmoittauduttava erityiseen rekisteriin.
  2. Näin rekisteröidyiltä järjestöiltä valtio verottaa neljäsosan niiden ulkomailta saamasta tuesta.
  3. Henkilöiltä, jotka vaarantavat yleisen turvallisuuden, voidaan kieltää oleskelu rajan sekä kansainvälisten liikennepaikkojen kuten lentokenttien läheisyydessä. Tämä koskee myös Unkarin kansalaisia.

Tuo kolmas kohta on niin uskomaton, että on pakko siteerata kyseisen lakiesityksen ensimmäistä pykälää:

Muukalaispoliisitoimista ja pakolaisasioista vastaava ministeri (tästä eteenpäin: ”ministeri”) voi muukalaispoliisitoimien häiriöttömäksi hoitamiseksi (…) jos hänen tietoonsa tulee tämän menettelyn soveltamiseen aihetta antavia seikkoja, päätöksellään kieltää henkilöä, jonka oleskelu Unkarissa on vastoin Unkarin kansallisen turvallisuuden etua tai vaarantaa yleisen edun, saapumasta 8 km:ä lähemmäksi henkilöiden rajanylitystä säätelevän Euroopan parlamentin ja neuvoston 9.3.2016 annetun asetuksen 2016/399 2. artiklan 2. kohdassa määriteltyjä ulkorajoja.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että – kuten 444.hu:n jutussa havainnollistetaan – jos Budapestissa asuva Unkarin kansalainen viranomaisten mielestä vaarantaa kansallisen turvallisuuden, eli esimerkiksi jos hän avustaa vaikka pienelläkin summalla sellaista järjestöä, joka viranomaisten mielestä ”edistää laitonta maahanmuuttoa” (esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöä, joka antaa humanitaarista apua turvapaikanhakijoille), häntä voitaisiin kieltää liikkumasta Budapestissa 8 km:ä lähempänä Ferih… Ferenc Liszt -lentokenttää sekä Tonavan rannassa sijaitsevaa kansainvälisen liikenteen jokisatamaa, toisin sanoen suurimmassa osassa Budapestin kaupunkia:

tavoltartas.png

Eivät pelkästään kriteerit ole outoja ja hämäriä, myös määräyksen toteuttaminen ja sen valvominen tuntuu jokseenkin mahdottomalta.

Mutta koko tämä muukalaiskammon laillistamisprojekti on tietenkin paitsi mahdoton myös täynnä periaatteellisia ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi, kuten hvg.hu-sivuston teräväkynäinen kolumnisti Árpád W. Tóta muistuttaa, tätä lakia ajavat vallanpitäjät ovat itse veljeilleet terrorismin tukemisesta epäiltyjen kansainvälisten hämärämiesten (äskettäin edesmennyt Ghaith Pharaon) kanssa ja hyötyneet maahanmuutosta myymällä veroparatiisifirmojen välityksellä maahanmuutto-obligaatioita rahakkaille Kiinan ja Lähi-idän ihmisille. Ja jos Unkari rupeaa verotuksellisesti kurittamaan ulkomaista tukea saavia järjestöjä, miten sitten suu pannaan, jos Romania ja Ukraina samalla tavalla iskevät karvaiset kätensä niihin runsaisiin tukiin, joita Unkarin valtio tällä hetkellä jakaa näiden naapurimaiden unkarilaisvähemmistön järjestöille ja laitoksille?

Kaiken lisäksi: kaksi vuotta kestäneen Soros-pelottelukampanjan jälkeen, kun Sorosin naama on komeillut julisteissa kautta koko Unkarin julkisten tilojen, hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács ja sisäministeri Sándor Pintér itse ilmoittavat tiedotustilaisuudessa, ettei ole tiedossa, harjoittaako György Soros tällaista Unkarin turvallisuuden vastaista toimintaa. Toimittajien kysymyksiin, aikooko Unkari kieltää Sorosia saapumasta maahan, herrat vastasivat, että Soros ei tiettävästi ole vielä kertonut kenellekään, harjoittaako hän tässä laissa kiellettyä toimintaa, mutta tietenkin, mikäli hän tunnustaa näin tekevänsä, laki koskee häntäkin. Tämä laki siis, jonka otsikkonakin hallituksen omassa esityksessä on ”Stop Soros”.

Kuten Index-sivuston pilapiirtäjä ”Grafitember” tiivistää:

[Sisäministeri Pintér:] György Soros ei harjoita laitonta maahanmuuttoa tukevaa toimintaa.
[Toimittaja:] Miksi sitten uusi lakipaketti sai nimekseen ”Stop Soros”?
[Sisäministeri:] Mukana kilvassa olivat myös ”Talvista toilailua”, ”Huijarihämäys”, ”Ajojahdin tahtiin” sekä ”Ei lipsuta roolistamme”. Lopulta sitten valittiin ”Stop Soros”.

csakelore.jpg


Ja taas on kansa kaduilla

huhtikuu 13, 2017

Central European Universityä sortavan uuden lain käynnistämät mielenosoitukset jatkuvat yhä. Maanantaina, presidentti Áderin allekirjoitettua lain, Budapestissa useampia tuhansia kokoontui spontaaniin mielenilmaukseen. Keskiviikkona puolestaan järjestettiin monenlaisia tempauksia eri puolilla maata, pääkaupungissa Civilizáció-niminen, useita kansalaisjärjestöjä edustava ryhmä kutsui Sankarten aukiolle koolle mielenosoituksen vapaan kansalaisyhteiskunnan puolesta. Aiheena ei siis ollut pelkästään CEU:n kohtalo vaan myös valmisteilla oleva, ulkomailta tukea saavien kansalaisjärjestöjen rekisteröitymistä vaativa laki, jota monet ovat jo verranneet Putinin Venäjän pahamaineiseen ”agenttilakiin”.

Tapahtuman otsikko oli Hősök Vetója (Sankarien veto), puhujina neljä naista (!) – CEU:n opiskelija Luca László, köyhien romanien syrjäytymistä vastustavan Igazgyöngy-säätiön edustaja Nóra L. Ritók, ihmisoikeusjärjestö TASZ:n Stefánia Kapronczay sekä ympäristönsuojeluun kohdistuvaa kansalaistoimintaa tukevan Ökotárs-säätiön Veronika Móra.

civil

Pysäytyskuva Drónmédian videosta 444.hu-sivuston artikkelista.

Onneksi on keksitty nuo kuvauslennokit: monituhatpäisestä väkijoukosta muodostettu sydämenkuva on kuvittanut tänään monia uutisia. Oma suosikkini on kuitenkin fennougristikollega Csilla Horváthin nappaama kuva György Zalan kuuluisasta ”Seitsemän päällikköä” -veistosryhmästä, joka valmistui aikoinaan unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlan kunniaksi 1896. Ylipäällikkö Árpád on nyt (taas) saanut tehtäväkseen johdattaa unkarilaiset Eurooppaan:

euarpad

Varsinaisen mielenosoituksen päätyttyä tuhansia mukana olleita jäi vaeltelemaan pitkin kaupunkia aamuyöhön asti. Raporttien mukaan tunnelma oli kuin piknikillä tai teknobileissä, vapautunut, enimmäkseen iloinen ja väkivallaton. Mukavat, nuoret ihmiset ovat kuin heränneet horroksesta ja löytäneet toisensa, ja uuden joukkovoiman tunnossa on mukava huutaa kuorossa esimerkiksi ”Eurooppa!”, ”Vapaa maa, vapaa yliopisto!”, ”Demokratiaa!”, ”Meille riitti!” – tai Mocskos Fidesz! (‘Likainen Fidesz!’), Repülővel jöttünk! (‘Tulimme lentokoneella!’), Ki nem ugrál, gázszerelő, hej, hej! (‘Joka ei pompi, on kaasuasentaja!’ – viittaus entiseen kaasuasentajaan ja nykyiseen käsittämätöntä vauhtia rikastuneeseen suurliikemieheen, pääministeri Orbánin naapuriin, luottomieheen ja luultavasti bulvaaniin Lőrinc Mészárosiin, josta on tullut jonkinlainen korruption ikoni) – tai, maanantaista saakka János Áderiin tähdättyä haukkumanimeä bajszos szar! (‘viiksekäs paska’).

Tämähän kuulostaa siis mahtavalta. Ihmiset ovat heränneet osoittamaan mieltään, ja nimenomaan nuoret ihmiset, jotka ymmärtävät, että kysymys on heidän tulevaisuudestaan – monissa aiemmissa mielenilmauksissa on nähty lähinnä perinteisten puolueiden vanhenevaa kenttäväkeä ja joutilaita eläkeläisiä. Siitä huolimatta oppositioviestimissä ja omassa somekuplassani kuuluu myös oudon sapekkaita ja epäluuloisia ääniä. Joo joo, kivahan se on järjestää tämmöisiä pride-henkisiä hipsteribileitä, missä muodostetaan sydämenkuvaa, juodaan siideriä ja väkivallattomasti ollaan sillai kaikkien kivojen ja hyvien asioiden puolesta. Mutta keneen se oikeasti tehoaa? Samaan aikaan Orbán ja pojat nauravat partaansa, sillä ensi vuonna on tulossa vaalit, mutta ellei vaalilainsäädäntöä muuteta ja/tai jostain vihdoinkin ilmesty opposition rivit kokoavaa oikeaa poliittista puoluetta ja karismaattista johtajaa, Fidesz-puolue saattaa kurinalaisine, Brysselin terrorilla ja maahanmuuttajatulvalla peloteltuine eläkeläisäänestäjineen jälleen korjata riittävän äänimäärän, että sen yksinvalta voi jatkua.

Mielenosoituksista on käynyt selväksi, että kysymys ei enää ole pelkästään yhden eliittiyliopiston kohtalosta vaan laajemmin vapaudesta, demokratiasta, kansalaisyhteiskunnasta ja Euroopasta. Kaduilla hyppivät ja huutavat nuoret ovat saaneet tarpeekseen korruptiosta, näköalattomuudesta ja yhä enemmän 1930-luvun mieleen tuovasta propagandatykityksestä. Heitä, toisin kuin Fidesz-puolueen syvien rivien mummoja ja pappoja, ei pysty pelottelemaan Brysselillä eikä ehkä edes pahoilla ”migranteilla”. He ovat yllättävän valveutuneita – 444.hu:n toimittaja ihmettelee lukiolaisilta vaikuttavia tyttöjä, jotka eivät vain tiedä, kuka Zsolt Bayer on vaan myös joukolla haukkuvat tätä. (Bayer, Fidesz-puolueen kantaporukkaan kuuluva ”riippumaton” journalisti tuottaa aina tarvittaessa poliittisesti epäkorrektia, siis rasistista ja sovinistista vihapuhetta niille potentiaalisille äänestäjille, jotka tykkäävät, kun asiat ”sanotaan suoraan”. Nyt hän on pauhannut blogissaan mielenosoittajille, että ”saatte vielä tuntea, miltä tuntuu olla vainottuna ja uhattuna”.)  Ja mielenkiintoista on myös, että nämä nuoret, jotka koko tietoisen ikänsä ovat eläneet Orbánin ”antikommunistisessa” järjestelmässä ja tuntevat reaalisosialismin vain historiankirjoista, myös ymmärtävät pelätä Unkarin ajautumista jälleen Moskovan komentoon ja huutaa, kuin vuonna 1956 konsanaan, ruszkik haza! (‘Ryssät kotiin!’). Ykköskysymys on nyt, löytyykö tälle uudelle poliittiselle voimalle järkevää ja toimivaa kanavaa.

henkilotiedot

Hallituksen uusinta ”kansallista konsultaatiota” mainostavaan ”Pysäytetään Brysseli!” -julisteeseen on liimattu konsultaation verkkosivuston taannoiseen tietoturvajupakkaan viittaava lisäkysymys: ”Suostun siihen, että henkilötietoni lähetetään Moskovaan.” Vastausvaihtoehdot ”kyllä” ja ”da”. (Kuva vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” FB-sivulta.)

Hallitus on tietenkin ryhtynyt vastatoimiin. Pelkkä Sorosin haukkuminen (ja kytkeminen pakolaiskriisiin eli pelottavien ”maahanmuuttajien” tulvaan) ei riitä, vaikka toki silläkin linjalla yhä jatketaan. Nyt hallitusta lähellä oleva Századvég-tutkimuslaitos on pantu tekemään gallup ja toteamaan, että enemmistö kansasta kannattaa uutta korkeakoululain muutosta. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, kuin hallitus etsisi erilaisia pakoteitä CEU-kriisistä – Yhdysvalloista käsin on nimittäin tehty selväksi, että toisin kuin Orbán toivoi, hänen sielunveljensä Trump ei vaivaudu tulemaan apuun, päinvastoin. Apulaisvaltiosihteeri Hoyt Yee lähetettiin Budapestiin tekemään selväksi, että koko Yhdysvaltain hallitus on CEU:n puolella ja toivoo uuden lain peruuttamista. Opetusasiain valtiosihteeri Palkovics puolestaan on jo tarjoillut omituista takaporttiratkaisua, joka jonkinlaisella sisäisellä lisenssijärjestelyllä mahdollistaisi CEU:n toiminnan siinäkin tapauksessa, että uusi laki tekee sen mahdottomaksi. Rehtori Ignatieff ei lämpene ajatukselle.

Operaatio CEU on siis tuottanut Orbánin hallitukselle melkoista ulkopoliittista takapakkia. Samaan aikaan kypsymässä ovat ”agenttilain” sekä uusien Venäjä-kytkösten paljastumisen mahdolliset poliittiset seuraamukset. Mielenkiintoista.

Lopuksi vielä 444.hu-sivustolta muutamia näytteitä eilisillan ja viime yön iskulauseista:

hellodikty

vibratort

En tahdo diktaattoria vaan vibraattorin!

adernyeli

Orbán on geci [Orbánin ja hänen entisen mediaoligarkkinsa Lajos Simicskan kuuluisasta välirikosta muistuttava haukkumasana, joka kirjaimellisesti tarkoittaa, hm, miehisiä ruumiinnesteitä], Áder nielee sen.

vaderorban

Sinä olit Valittu! Sinun piti tuhota diktatuuri, ei tuoda sitä takaisin! Sinun piti tuoda tasapaino Unkariin, ei viedä sitä Putinin käsiin!

 


Kissan silmin

tammikuu 25, 2017

Aika kirjoittaa taas Unkarin tapahtumista. Ja siellähän tapahtuu kaikenlaista hupaisaa, etenkin vapaan kansalaistoiminnan rintamalla. Esimerkiksi Budan puolen tärkeässä liikennesolmukohdassa, jonka minun sukupolveni oppi tuntemaan Moskovan aukiona (Moszkva tér) mutta jolle nyt on palautettu sen vuosina 1929–1951 (kaksoismonarkian aikaisen valtionvarainministerin ja talousmiehen mukaan) kantama nimi Széll Kálmán tér. Kyseinen aukio metroasemineen ja pysäkkeineen pantiin täysremonttiin, johon kuului myös pääkaupunkilaisten kuuluisimpana kohtauspaikkana tunnettu kello. Sen tilalla on nyt postmodernin designpylvään päässä digitaalikello, joka ilmeisesti on maksanut mansikoita mutta jota ei millään saada toimimaan. Kekseliäät budapestilaiset ovat nyt jonkin aikaa harrastaneet eräänlaista oman käden oikeutta. Ensin joku sankari yön pimeydessä teippasi tolppaan useita IKEAn halpis-seinäkelloja, ja nyt 444.hu-sivusto kertoo uusimmista kansalaisaktivismikelloista.

orak

Tolpan yläpäässä mustana raitana näkyvä digitaalikello ei edelleenkään näytä aikaa, mutta alemmaksi on teipattu sekä perus-IKEA-versiota hieman kalliimpi sähköinen seinäkello että erityisen herttainen puinen lasten leikkikello. Jälkimmäinen pysyy ajassa, koska ohi kulkevat kansalaiset muistavat jatkuvasti siirtää sen viisareita asianmukaisesti.

Mutta ei minun siis tästä kansalaisaktivismista pitänyt tällä kertaa kirjoittaa. Eikä uudesta poliittisesta järjestöstä, Momentum-liikkeestä, josta toivotaan uuden, toimintakykyisen oppositiopuolueen alkua. Eikä sen (suositun vitsipuolueen ”Kaksihäntäisen koiran” tuella) järjestämästä NOlimpia-kampanjasta, joka saattaa hyvinkin päästä tavoitteeseensa eli kerätä riittävän määrän allekirjoituksia, että olympialaisten järjestämisestä Unkarissa voitaisiin järjestää kansanäänestys. Vuoden 2024 olympialaisten järjestämisoikeudesta kilpaileminen on Orbánin hallituksen prestiisiprojekti, hankkeen vastustajat taas korostavat, että niin kauan kuin julkinen sektori ja kansalaisten yleinen hyvinvointi ovat näin kehnossa jamassa (siitä huolimatta, että Unkarin verotus on EU:n korkeimpia), ei maalla ole varaa tällaiseen hankkeeseen, jonka kustannuksista suuri osa saattaa vuotaa vääriin taskuihin. Voi sen tylymminkin sanoa:

loptak

Jos metrolinja 4 tuli maksamaan 452 miljardia ja siitä varastettiin 167 miljardia, niin jos olympialaiset maksavat 2000 miljardia, paljonko siitä tullaan varastamaan?

Mutta ei minun siis tosiaankaan tästä pitänyt kirjoittaa. Vaan siitä, mikä maailmaa tai ainakin internettiä pyörittää. Olenhan kissaihminen ja yksi Erzsi for President -Facebook-sivun lähes neljästäkymmenestä tuhannesta seuraajasta. Tämä komea hopea-mustaraitainen Erzsi on koko nimeltään Erzsébet (tai slovakkilaisittain Alžbeta) Fenevadová. (Fenevad on juhlavan painokas nimitys ’villipedolle’, ja tšekkiläis-slovakkilainen naisennimien suffiksi ilmeisesti luo sopivan vieraannuttavan efektin. Ehkä muillekin tulevat siitä mieleen Slovakian varhemmat kielilait ja käytännöt, jotka vaativat myös unkarilaisvähemmistön naisia liimaamaan tämän päätteen sukunimensä perään.)

Erzsébet Fenevadová asuu Budapestissa ja tähtää maan, sittemmin miksei koko maailman hallitsijaksi. Näistä pyrkimyksistä, komeiden kuvien kera, kerrotaan hänen Facebook-sivullaan, jonka päivitykset päättyvät aina tervehdykseen Puszi, Erzsi! (Ja samaan tyyliin ”suukkoja, [Etunimi]!” pitää jokaisen kommentoijan lopettaa viestinsä, jollei halua tulla saman tien bannatuksi.) Nyt niiden pohjalta on syntynyt myös kirja, muistiin merkitsijänä Erzsin ”palvelija”, alkuaan englanninopettajaksi kouluttautunut mutta viime aikoina lähinnä toimittajana työskennellyt Gergely Homonnay (kuten tiedämme, kissalla ei ole ”isäntää” tai ”emäntää” vaan henkilökunta); tyylikäs mustavalkoinen piirroskuvitus on Laura Zsigan käsialaa. Kirja johti joulun alla Unkarin kirjamyyntitilastoja niin ettei uusimmasta Harry Potteristakaan ollut sille vastusta.

puszierzsi

Kirja ei ensi lukemisella sisällä mitään erityisen päräyttävää. Kerrostalohuoneistossa elelevän, purkkitonnikalaa himoitsevan ja enimmän aikaa joko kiipeilypuunsa lavalla tai viiden tähden Hotel Wardrobe Wellness Superiorin presidenttisviitissä (eli Gergelyn vaatekaapin hyllyllä lumivalkoisella pehmeällä pyyhkeellä) loikoilevan kaupunkikissan elämään on vaikea saada dramatiikkaa, joten vähistä tapahtumista – eläinlääkärissä käynneistä, kissojen ja joulukoristeiden jännitteisestä suhteesta, siitä harvinaisesta metsästyskokemuksesta, jonka huoneistoon eksynyt tiainen tarjosi – otetaan kaikki irti. Etenkin siitä tapauksesta, josta Erzsin some-hittiys sai alkunsa: karkumatkasta, joka sai ”palvelija” raukan liimailemaan sekä lähitienoon seinät että virtuaalisen verkkoympäristönsä täyteen kuvallisia etsintäkuulutuksia.

Erzsi pohdiskelee maailman menoa, päivittelee kaksijalkaisten typeryyttä ja piruilee ”palvelijansa” sinkkujuppielämäntyylille biletyksineen, krapula-aamuineen ja taajaan vaihtuvine suurine rakkauksineen, joiden juokseva numerointi on jo pitkällä neljännellä sadalla. Kirjassa ei rakastettujen sukupuolta mainita (unkarissa kuten suomessakin tämä sujuu helposti, ilman ihmeempiä konstailuja), mutta miehiä he ilmeisesti ovat. Yllä linkitetyssä Facebook-postauksessa Homonnay [hih hih] muistelee yliopistoaikojaan ja muuatta vähemmän sympaattista opettajaansa:

… sain tiedekunnan stipendin Amerikan-matkaa varten, joka liittyi yhteen queer-tutkimusprojektiin, jolloin hän oli julistanut laitoksen käytävällä, että hänestä ei ole hyvä idea, että joku hinttari lähtee Amerikkaan saati että hinttarista tulee opettaja…

 

Itse asiassa Erzsi saapui aikoinaan Gergelyn kotiin paljolti tämän silloisen elämänkumppanin ansiosta. Tai, kuten Erzsébet Fenevadová esiintyessään sateenkaariväen filmifestivaalin suojelijana ”julisti”: Minulla oli kaksi isää, silti minusta tuli prinsessa.

Ja tässä lopultakin se pieni särmänpoikanen, joka tekee varsin kesyistä ja pikkuhauskoista kissapakinoista hieman itseisarvoaan kiinnostavampia, muutakin kuin nokkelasanaisen freelance-kirjoittajan yrityksen tuotteistaa lemmikkinsä ja tienata sillä rahaa kuin Grumpy Catilla konsanaan. Erzsi-kissan ja hänen palvelijansa elämästä aukeaa ikkuna erilaiseen Unkariin kuin se, mistä lehdissä usein kerrotaan.

Se ei ole sitä ”toista Unkaria”, josta opposition viestimet mielellään kirjoittavat: köyhien ja kielitaidottomien ihmisten pientä ja karua maailmaa, jossa seurataan korkeintaan valtion tv- ja radiokanavia jos niitäkään, kiristetään vyötä ja ollaan kiitollisia valtiolle, kun se lupaa laskea kaasu- ja sähkölaskua ja pitää ilkeät ”migrantit” piikkilanka-aidan takana. Maailmaa, jossa sairaalaan joutuneelle omaiselle pitää kuskata paitsi ruokaa ja liinavaatteita myös käsikauppa-särkylääkkeet ja laastarit, sekä rahaa henkilökunnan lahjomiseen. Se ei myöskään ole sitä konservatiivista kiiltokuva-Unkaria, jota hallituksen verkkosivut ja hallitusta lähellä olevat tiedotusvälineet mainostavat: jossa uljaat, urheilulliset miehet ja kauniit mutta kotona viihtyvät naiset lippujen hulmutessa ja yleisen optimismin vallitessa tuottavat perinteisen onnellisiin ja valtion erityistä suojelusta nauttiviin heteroavioliittoihinsa yhä useampia puhdasrotuisia unkarilaisia lapsia, jotka sitten lähetetään kirkon ylläpitämään kouluun kristillis-isänmaallisia perusarvoja oppimaan.

Puszi, Erzsi! on terveellinen muistutus siitä, miten monia todellisuuksia samaan maahan mahtuu. Kirjan luettuaan voi kuvitella, miten Erzsi ja hänen palvelijansa ystävineen elävät etuoikeutettua keskiluokkaelämää pääkaupunkisivistyneistön kulttuurikuplassa, matkailevat maailmalla, kuluttavat korkeakulttuuria ja gojimarjasmoothieita, marssivat Pride-kulkueessa samansukupuolisen kultansa käsipuolessa ja menevät sen jälkeen hipsterikapakkaan nauttimaan pienpanimo-olutta. Tämmöinen elämä on Unkarissa edelleen mahdollista. Itse asiassa juuri sen saattaa nähdä esimerkiksi satunnainen turisti, joka sitten viattomasti hämmästelee, miksi näin mainiosta maasta, josta löytyy niin paljon kulttuuria ja kivanpitoa fiksujen ihmisten seurassa laadukkaiden viinien ääressä, pitää koko ajan maailmalla kirjoittaa niin ilkeitä.

Keskellä kriisiytyvää taloutta ja aina vain räyhäkämmän itsevaltaista populismia Erzsi-kissan palvelija ja hänen ystäväpiirinsä elelevät jonkinlaisessa turvalokerossa aivan niin kuin Erzsi ”presidenttisviitissään”. Puszi, Erzsi! -kirjassa pahaan ulkomaailmaan ja sen politiikkaan viitataan vain varovasti. Sen saamme tietää, että presidentiksi ja itsevaltaiseksi hallitsijaksi päästyään Erzsi oitis kieltäisi sokeat komondor-koirat. Lukija voi myös arvata, miksi Erzsin silmäpuoli, löytöeläinkodista pelastettu ilkeäluonteinen ”kollega” on saanut nimekseen Rogáncili (siitä on siis tehty ministeri Antal Rogánin sievän, työkseen seurapiiripalstoilla paistattelevan Cecilia-puolison kaima). Facebook-sivuillaan Erzsi ottaa kantaa hieman rohkeammin ja kehottaa esimerkiksi kaikkia fanejaan allekirjoittamaan olympialaisten vastaisen kansalaisaloitteen:

erzsi_nolimpia

Mutta enimmäkseen tämä pehmeätassuinen kissa pitää kyntensä piilossa. Näinköhän kissoista ja mukavuudenhaluisista kissaihmisistä löytyy momentumia yhteiskunnan mullistamiseen?


Säätiö ja Imperiumi

tammikuu 14, 2017

Talvi tuli myös Sentrooppaan, verkossa levitetään kauniita kuvia jäätyvästä Tonavasta ja vähemmän kauniita kuvia siitä, miten kaupunkien kodittomat tai Balkanille jämähtäneet Lähi-idästä saapuvat pakolaiset palelevat pakkasessa. Unkarissa arveltiin muutama päivä sitten kylmään kuolleen jo toistasataa ihmistä. Karmeinta on, että näistä ainakin 27 on paleltunut omaan asuntoonsa. Joukossa lienee ainakin heikkokuntoisia eläkeläisiä, joiden on ollut valittava, ostetaanko viimeisillä rahoilla ruokaa vai maksetaanko kaasulasku.

Samaan aikaan Unkarin hallitus näyttää aloittavan uutta vuotta taistelujen merkeissä, kuten pääministeri Viktor Orbán perinteisessä perjantain radiohaastattelussaan uhosi. Brysselille tullaan pistämään kovasti kampoihin, sekä maahanmuuttopolitiikassa että rezsicsökkentésin eli mahtikäskyllä alas painettujen energiakulujen osalta (tätä ”chavistista” politiikkaa, jolla Orbán pyrkii helpottamaan etenkin ydinkannattajajoukkonsa eläkeläisten elämää, kuulemma Brysselin herrat kovasti vastustavat, näin asia ainakin unkarilaisille kerrotaan).

Haastattelun lopulla Orbán vieläpä tarttui, joskin vain epäsuorasti vihjaillen, siihen poliittiseen ”taisteluun”, joka viime päivinä on ollut oppositiomedioiden otsikoissa, eli hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välille jälleen leimahtaneeseen konfliktiin. Hänen mielestään nykymaailmassa on paljon manipulaatioyrityksiä, joista selvillä pysyäkseen unkarilaisten kuuluu saada riittävästi tietoa. Unkarilaisten oikeus on, jos jokin järjestö saa rahaa ulkomailta, saada tietää, mistä raha tulee ja mitä varten. ”Unkarilaisen ihmisen oikeus on saada tietää, millaisessa manipulaatioiden järjestelmässä hän elää.” Ja – tähän hvg.hu:n toimittaja näyttää jo lievästi hermostuneen: ”me tahdomme läpinäkyvyyttä”. Sanoo siis pääministeri, joka ei enää anna haastatteluja muille kuin omille luotto-mikrofonitelineilleen ja jonka hallitus jatkuvasti pyrkii panttaamaan lain mukaan julkisia tietoja, säädättää tärkeitä sopimuksia (esimerkiksi Paksin ydinvoimalan laajennussopimusneuvottelujen tiedot) salaisiksi ja rajoittaa tiedotusvälineiden pääsyä parlamenttiin.

Niin, Unkarin kansalaisjärjestöt ovat viime päivinä taas olleet merkillisen toiminnan kohteena, josta tulee mieleen lähinnä Putinin Venäjällä harrastettu kansalaisjärjestöjen pakkokirjaaminen ”ulkovaltojen agenteiksi”. Tiistaina Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja, rezsicsökkentés-kampanjasta vastaava komissaari Szilárd Németh, jonka jykeväniskainen olemus on ollut esillä tässä blogissa ennenkin, julisti tiedotustilaisuudessaan, että ”Soros-imperiumin valekansalaisjärjestöt” on pantava kuriin keinolla millä hyvänsä tai ajettava maasta, koska ne yrittävät ”runnoa poliittisen korrektiuden ja globaalin suurpääoman maailmaa” kansallisten hallitusten yläpuolelle.

Seuraavana aamuna ATV-kanavan haastattelussa Németh täsmensi sanojaan: hallitusta häiritsevät kansalaisjärjestöt kuuluvat Sorosille vain ”alkuperänsä ja johtajiensa suhteen”. ”Kun näitä kansalaisjärjestöjä perustetaan, tiedetään tarkkaan, että nyt ei perusteta kansalaisjärjestöä vaan semmoinen kansalaisjärjestö, joka haluaa puuttua politiikkaan”, siis ”vaikuttaa kyseisen maan politiikkaan niin, ettei tarvitse osallistua vaaleihin”. Tällä tavalla kansalaisjärjestöt luovat ”rinnakkaismaailman”, jota eivät johda eivätkä rahoita valtion rakenteet vaan yksi miljardööri (siis György/George Soros, suursijoittaja, jonka säätiön aikoinaan nuorelle Viktor Orbánille myöntämää Oxfordin-stipendiä ei enää muista kukaan). Erityisesti tällaisina ikävän rinnakkaistodellisuuden luojina mainittiin ihmisoikeusjärjestöt TASZ (Társaság a Szabadságjogokért) ja ”Unkarin Helsinki-komitea” sekä korruptiota vastaan taisteleva Transparency International.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács jatkoi tulitusta samaisen ATV-kanavan haastattelussa ilmoittaen, että kansalaisjärjestöt ovat muodostamassa ”absurdia koalitiota” myös terrorijärjestöjen kanssa – pakolaisten huoltaminen ja ”yllyttäminen rajanylitykseen” (?) on ilmeisesti nimittäin terrorismia. (Muistamme Ahmed H:n tapauksen: kiviä heitellyt ja pakolaisjoukon ryntäyksessä raja-aidan läpi mukana ollut mies sai mm. Amnesty Internationalia järkyttäneen kymmenen vuoden kuritushuonetuomion terrorismista.) Näitä kansalaisjärjestöjä ei kukaan ole valinnut vaaleilla, silti ne puuttuvat mielipiteenmuodostukseen ja politiikkaan. Toisin sanoen: maassa, jossa suuri osa kansasta on täydellisen pettynyt kaikkiin poliittisiin puolueisiin (sekä hallitus- että oppositio-), valtarakenteisiin ja niiden korruptioon, ei saisi olla ”poliittista toimintaa” näiden rakenteiden ulkopuolella.

Tähän voi toki siteerata nykyisiä vallanpitäjiä muutaman vuoden takaa. Vielä vuonna 2010, juuri vallanvaihdoksen jälkeen, nykyinen voimavaraministeri Zoltán Balog oli puhunut lämpimästi kansalaisjärjestöjen puolesta, nimittäin silloin, kun ne puuttuivat vuonna 2006 silloista sosialistihallitusta vastaan syttyneiden mielenosoitusten tukahduttamiseen:

”Joka väittää, että ihmisoikeuksien ottaminen puheeksi on hyökkäys poliisia ja oikeusvaltiota vastaan, se peluuttaa toisiaan vastaan semmoisia asioita, jotka kuuluvat yhteen. Vieläpä puoluepoliittisista syistä. Unkarin Helsinki-komitea, Kansallinen Oikeuksiensuojelusäätiö (Nemzeti Jogvédő Alapítvány) tai TASZ eivät kuulu samaan poliittiseen leiriin. Mutta ne tietävät, että ihmisoikeuksien kysymys ei ole puoluepoliittinen kysymys. Ne toimittavat yhteistyössä luotettavia dokumentteja vakavista oikeuden loukkauksista.”

Ihmisoikeuksistahan tässä on kysymys, siinä seitsemän vuoden takainen Balog osui naulan kantaan. Annan lopuksi puheenvuoron hvg.hu:n blogistille Árpád W. Tótalle, jolta olen vohkinut myös tämän postaukseni otsikon.

Ajetaan pois, raivataan tieltä – tämän kohtalon valtapuolue on varannut niille [so. kansalaisjärjestöille]. Enää sitä ei kiusaa hallituksen vaihtumisen mahdollisuus vaan se, että ylipäätään on olemassa niitä, jotka ovat eri mieltä ja uskaltavat sanoa sen julki. Tämä psykopaattinen narsismi ei uhkaa vain Soros-säätiöitä vaan kaikkia ”siviilejä” [civil, ”kansalaisyhteiskunnan” tai ”kansalaisjärjestön” määrite unkarissa], siis kaikkia kansalaisia puolue-eliitin ulkopuolella. Niitä, joille ei ole tilaa bunkkereissa.

Sillä tämä järjestelmä voi vielä iskeä keneen hyvänsä. Keneen hyvänsä, jonka läheinen vetelee viimeisiään homeisella sairaalapatjalla ilman kipulääkitystä tai perushoitoa. Tai jonka työpaikkaan joku systeemin suosikki iskee silmänsä, tai jonka yritykseen, kotiin tai naiseen. Tai jonka koko toimeentulo pannaan uusiksi yhdessä yössä, kielletään, kansallistetaan, viedään ja jaellaan kuulapäisten tyhjäntoimittajan-varamiesten sukulaisille.

Mihin silloin menet valittamaan? Kuka maksaa sinulle asianajajan, kuka auttaa tuomaan vääryyden julki? Mihin johtaa se, että muodostuu eliitti, jota ei enää mikään voi kukistaa, koska ei ole enää ketään korottamassa ääntään sitä vastaan? Mikä sitten enää estää puoluetta mätänemästä sisältäpäin… siis vielä tätäkin pahemmin, sillä mätänemisen homekasvustoahan on jo myös tämä Szilárd Németh, tämä puhuva sianpääsyltty, meidän aikamme György Marosán [kommunistipoliitikko, vuoden 1956 kansannousun kukistamisen ja kostotoimien kuuluisin demagogi].

Nyt hyökkäyksen kohteena on ius murmurandi, oikeus napista. Ja tämä oikeus ei ole vain demokratian perusta, vaan sen tunnustavat myös pehmodiktatuurit. On parempi kaikille, jos edes mieltään saa osoittaa rauhallisesti tai ainakin ajatella toisin. Jos sekään ei käy, ollaan sodassa.

 
Follow my blog with Bloglovin


EU:n arvojen puolustajat Norja ja USA?

syyskuu 26, 2014

Kiista Norjan ja Unkarin hallituksen välillä on äskettäin ylittänyt jopa suomalaisen uutiskynnyksen. Kyse on siis demokraattisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen tarkoitetuista avustuksista, joita Norja EU:n kanssa solmimansa sopimuksen pohjalta – päästäkseen osallistumaan taloudelliseen yhteistyöhön – maksaa vähemmän kehittyneille EU-maille, myös Unkarille. Norjalaisten tapa hallinnoida ja kohdentaa avustuksiaan ei miellytä Unkarin hallitusta, eivät myöskään norjalaisten valitsemat yhteistyökumppanit, joita ovat esimerkiksi ympäristöjärjestö Ökotárs, NANE (Naiset perheväkivaltaa vastaan) sekä parikin seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelevaa järjestöä. Siispä viime aikoina Unkarin poliisi on tutkinut kansalaisjärjestöjen toiminnassa epäilemiään epäselvyyksiä, järjestöjen toimistoja on ratsattu ja niiden toimintaa vaikeutettu monin tavoin. Pääministeri Orbán lausui jo kesällä kuuluisassa ”Tusványosin puheessaan”:

On tehtävä selväksi, että tässä meitä vastassa eivät ole kansalaiset (kansalaisaktivistit, -järjestöt, civilek), meitä eivät kohtaa kansalaistoimijat vaan palkatut poliittiset aktivistit, jotka yrittävät toteuttaa Unkarissa ulkomaiden etuja.

Samoin kuin Putinin Venäjällä siis, missä kansainvälistä yhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt velvoitetaan rekisteröitymään ”ulkomaiden agenteiksi”. Ja samaan aikaan, kuten oppositiofoorumeilla huomautetaan, kukaan ei vaadi hallitusta ja Fidesz-puoluetta tukevien ns. rauhanmarssien järjestäjiä, ”kansalaisjärjestö” Civil Összefogás Fórumia, tekemään tiliä rahoituksestaan, joka selvästikin tulee Unkarin omilta vallanpitäjiltä.

Norjalaiset eivät enää hyväksy yhteistyökumppaniensa tällaista kohtelua, vaan avustusvarat on toistaiseksi jäädytetty, ja Norjan EU-asiain ministeri Vidar Helgesen on äskettäin ottanut terävästi ja selkeästi kantaa tähän kiistaan, suoraan kehottaen EU:ta reagoimaan. Tähän asiaan tarttui myös Ruotsin radio, jonka kirjeenvaihtaja kävi jututtamassa ministeri Helgeseniä; lähetys on kuultavissa Ruotsin radion verkkosivuilla, ja sitä referoi unkariksi Galamus-sivuston ruotsintaitoinen avustaja Gábor Nagy. Ministeri Helgesenin mielestä EU:n pitäisi ottaa mallia Norjasta ja reagoida Unkarin demokratian ongelmiin paljon tähänastista selkeämmin. Lähetyksessä kuultiin myös  Annika Ström Meliniä, joka tuoreessa kirjassaan Europas svaga hjärta on käsitellyt Unkarin tilannetta ja kertoo esimerkiksi ihmisten pelosta ja huolesta: monet haastateltavat selvästi varoivat sanojaan ja pelkäsivät esittää hallituksenvastaisia mielipiteitä.

Samaan aikaan Unkarin oppositiofoorumeilla keskustellaan vilkkaasti USA:n presidentti Obaman äskettäisestä puheesta. Siinä nimittäin Unkari mainittiin vähemmän mairittelevassa yhteydessä:

Venäjältä Kiinaan ja Venezuelaan nähdään parhaillaan armottomia iskuja, joissa oikeutettua toisinajattelua halvennetaan kapinoinniksi. Esimerkiksi Azerbaidžanissa lait tekevät kansalaisjärjestöjen toiminnan uskomattoman vaikeaksi. Unkarista Egyptiin loputtomat säännökset ja avoin pelottelu kohtaavat kansalaisyhteiskuntaa yhä enenevässä määrin. Ja kautta maailman rohkeita miehiä ja naisia, jotka uskaltavat korottaa äänensä, ahdistellaan, vainotaan ja jopa surmataan.

Tällaista on kuultu läntiseltä pallonpuoliskolta viime aikoina muutenkin, ja viimeistään Orbánin Tusványosin puheesta lähtien. Pari viikkoa sitten The Economist käytti juuri Unkaria ja Egyptiä esimerkkeinä autoritaarisista valtioista, joissa kansalaisjärjestöjä estetään ottamasta vastaan avustuksia ulkomailta. Ex-presidentti Clinton puolestaan lausahti tv-haastattelussa:

Unkarin pääministeri – he ovat paljosta velkaa Amerikalle – hän juuri sanoi pitävänsä autoritaarisesta kapitalismista, mutta oikeastaan hän sanoo vain: ”Minä en ikinä halua lähteä vallasta.” Yleensä nämä tyypit vain tahtovat pysyä asemassaan loputtomiin ja kääriä rahaa.

Unkarin kansainvälinen maine alkaa siis kolhiintua aina vain pahemmin. Vapaat toimittajat ja yksityishenkilöinä mielipiteitään laukovat expresidentit vielä sikseen, mutta jos presidentti Obama, maailman mahtavin mies, jonka puheiden jokainen sana – kuten unkarilaisessa ajankohtaisohjelmassa todettiin – ”punnitaan apteekkivaa’alla”, nimenomaisesti mainitsee Unkarin, tähän on reagoitava. Unkarin ulko- ja ulkomaankauppaministeriö päkisti itsestään kolmen lauseen mittaisen julkilausuman:

Me lähdemme siitä, että Unkari ja Amerikan Yhdysvallat ovat liittolaisia. Samalla kuitenkin Amerikan Yhdysvaltain presidentin huomautukset, jotka koskevat Unkarin kansalaisyhteiskunnan rajoittamista hallituksen toimesta, ovat vailla tosiasiallista pohjaa. Unkarin kansa on vapautta rakastavaa kansaa eikä siksi sietäisi minkäänlaista vapautensa rajoittamista.

Tämä ”tosipohjan puutetta” paheksuva lausunto on tietenkin itse vailla mitään järkeviä perusteita. Unkarin kansa, tai ainakin merkittävä osa siitä, on 1900-luvun mittaan erinomaisesti sietänyt sekä Horthyn että Kádárin järjestelmiä, joista kummassakaan kansalaisvapaudet eivät saaneet rajoittamattomasti kukoistaa. (Rákosin stalinistinen diktatuuri nyt johti lopulta vuoden 1956 kansannousuun, mutta senkin laukaisemiseen tarvittiin vuosien kypsyttely sekä Stalinin kuolemaa seurannut poliittinen suojasää.) Selvää on myös, että kansallisella mentaliteetilla tai romanttisella kansalaisylpeydellä ei ole mitään tekemistä reaalipolitiikan kanssa. Samanlaisia fraaseja voisi yhtä hyvin suoltaa, ja varmaan suoltaakin, myös Pohjois-Korean hallitus.

Naiiveimpia hallituksen tukijoita lukuun ottamatta kukaan tuskin kuvittelee, että tällaisen tunteellis-isänmaallisen möläytyksen johdosta Yhdysvaltain presidentin kanslia tai ulkoministeriö ryhtyisi katuvaisena pyörtämään puheitaan tai muuttamaan tulkintaansa demokratian tilasta Unkarissa. Kukaan täysipäinen politiikan tarkkailija ei myöskään tyydy uskomaan, että kaiken takana on vain tietämättömyys ja että Obaman puheita ei kirjoittaisi maailman mahtavimman tiedustelupalvelun informoima ammattilaisjoukko vaan joku punaniskajuntti, jolta Budapest ja Bukarest menevät sekaisin. Ministeriön julkilausuma on selvästikin tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen ja suunnattu nimenomaan niille naiiveille, usein iäkkäämmille kannattajajoukoille, joiden mielestä Unkarin kansakunta on kautta historiansa ollut messiaaninen Euroopan puolestakärsijä ja pelastaja (”me pysäytimme turkkilaiset ja hajotimme rautaesiripun”), Viktor Orbán on Jumalan lahja Unkarin kansalle ja kaikenlainen Orbánin hallituksen arvostelu vain yksi merkki ilkeän ja kateellisen ulkomaailman salaliitosta Unkaria vastaan.

(Tässä samassa salaliitossa on itse asiassa mukana myös maailmankuulu amerikanunkarilainen rahoittaja-mahtimies George (György) Soros, jonka hallitusta lähellä oleva Magyar Nemzet -lehti äskettäin arveli syöttävän salaa rahoja Unkarin oppositiolle Norjan ja Yhdysvaltojen kautta – lisätietoa löytyy englanniksi Eva S. Baloghin blogista. Niin juuri, norjalaisten tukemat kansalaisjärjestöt tai Clintonin ja Obaman puheet ovat vain osa koneistoa, jota käyttelevät Tiedättehänketkä. Ei tarvinne erikseen huomauttaa, mihin etnis-uskonnolliseen ryhmään George Soros (ent. Schwartz) syntyperänsä kautta lukeutuu, asia on unkarilaisille lukijoille selvä ilman että koukkunokkaisista Siionin viisaista tarvitsee suoraan puhua. Ja tässä yhteydessä vain oppositioviestimet muistavat muistuttaa, että itse Viktor Orbán nuorena miehenä pääsi Oxfordiin opiskelemaan nimenomaan Soros-säätiön stipendillä.)

EU:lle ja läntisille liittolaisille puolestaan tällainen julkilausuma antaa käänteisen viestin. ”Me viis veisaamme siitä, mitä te meistä ajattelette – kuten näkyy, emme edes vaivaudu kunnolla puolustelemaan tekemisiämme. Päinvastoin, teidän pitää meitä kunnioittaman. Rahat tänne ja turpa kiinni.”

On varmaan monia reaalipoliittisia syitä siihen, miksi EU ei vielä ole tämän voimakkaammin, ja varsinkaan avoimien taloudellisten pakotteiden kautta, reagoinut Unkarin huolestuttavaan kehitykseen tai Orbánin rasittavaan kukkoiluun ja ”vapaustaisteluun Brysseliä vastaan”, kuten asia kotirintamalle esitetään. Tai miksi jopa Fidesz-puolueen Tibor Navracsicsille järjestyi koulutusasiain komissaarin paikka, samaan aikaan, kun Unkarin hallituskriittiset viestimet veisaavat valitusvirsiä koulujen ja yliopistojen järkyttävästä tilasta. Yksi reaalipoliittinen syy voi olla perinteinen ulkopoliittisten hätätilanteiden kasautuminen: Ukrainan tilanne, Gazan kestokonflikti, Syyria ja ISIS-terrorivaltion nousu ovat tietenkin isompia ongelmia kuin Unkarin toistaiseksi veretön demokratiakriisi. Tunnetusti myös Brysselin myllyt jauhavat hitaasti, ja niin kauan kuin Fidesz-puolue kuuluu europarlamentissa valtaa pitävään konservatiivipuolueiden EPP-ryhmittymään, ei europarlamenttia välttämättä saada massiivisten Unkari-vastaisten pakotteiden taakse.

Jossakin vaiheessa luulisi Brysselissäkin kuitenkin rajan tulevan vastaan. Ja yksi kriittinen piste voisi olla Unkarin ”avaus itään” ja lähentyvä, luottamuksellinen suhde Venäjään, mikä loppupelissä saattaa vaarantaa EU:n yhteisrintamayritykset. Unkari, kuten Suomikin, on ostamassa Venäjältä ydinvoimalan laajennusta, mutta Unkarissa tämä lisäksi tehdään luotolla, joka tekee maasta kymmeniksi vuosiksi Venäjän velallisen. Poliittisissa ja ideologisissa kysymyksissä ”yhteistä harrastuspohjaa löytyy”, kuten riippumattomien kansalaisjärjestöjen kohtelu osoittaa, kansallis-konservatiivisista aatelinjauksista, ”kristillisten arvojen” toitottamisesta ja perinteisten kirkkojen kädestä syöttämisestä puhumattakaan.

Mainittakoon lopuksi vielä yksi kiintoisa yksityiskohta: Äskettäisen YK:n alkuperäiskansojen maailmankonferenssin yhteydessä uutisiin nousi vähemmistöjen kohtelu Venäjällä. Useita alkuperäiskansajärjestöjen edustajia hätyytettiin ja estettiin matkustamasta New Yorkiin, Kuolan saamelaisten – yhden pienimmistä ja turvattomimmista vähemmistöistä! – edustaja Valentina Sovkina pääsi matkaan vain poliisin ja tuntemattoman ”ryöstäjän” pelotteluyrityksiä uhmaten. Tämän johdosta käyttivät painokkaita puheenvuoroja ei vain Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves, kuten odottaa saattaa, vaan myös Suomen Sauli Niinistö. Unkarin poliittinen johto puolestaan ei nähnyt tarpeelliseksi reagoida kielisukulaisten tilanteeseen.

Odotellaan siis edelleenkin Brysselin reaktioita. Ja katsotaan, miten kauan Ukrainan ohella Yhdysvaltain ja Norjan pitää toimia äänekkäimpinä eurooppalaisten arvojen puolestapuhujina.