Nolite timere

28 toukokuun, 2020

Unkarissa on nyt ilmoitettu koronapoikkeustilan loppuvan, heti kun pääministeri tarkemman päivämäärän ilmoittaa: tiistaina jätettiin parlamentin käsiteltäväksi poikkeustilan päättymistä koskeva lakiehdotus. Sen saatetekstissä myös selvin sanoin paheksuttiin sitä ”ennennäkemätöntä hysteriannostatusta” ja poliittista kampanjaa, jota asian johdosta oli Unkarissa ja ulkomailla harjoitettu. Toisin sanoen pääministeri Orbán päättää, milloin hätätila päättyy, joten aivan turhanaikaisia olivat ne opposition, politiikantutkijoiden ja ulkomaisen median väitteet, että poikkeustilalaki olisi merkinnyt diktatuuriin ja pääministerin mielivaltaan siirtymistä, eikö niin?

Koronapoikkeustilan ja sitä seuranneen kohun varjossahan nähtiin kaikenlaista, esimerkiksi varapääministeri Zsolt Semjénin parlamentille esittelemä kuuluisa salaattilaki, johon sisältyi muun muassa laajaa kohua ja kansainvälisiä protesteja nostattanut anti-transpykälä: väestökirjanpidossa otettiin käyttöön ”syntymäsukupuoli”, jonka muuttaminen on nimenomaisesti kielletty. Vähemmän verenmakuisia, silti kauaskantoisia päätöksiä on tehty kulttuurimaailmassa. Siellähän on jo jonkin aikaa raivonnut ns. kulttuuritaistelu eli tieteen ja taiteen alistaminen ideologiseen valvontaan laitos- ja rahoitusrakennetta muuttamalla.

Korkeakouluthan siirtyivät jo aiemmin ”inhimillisten voimavarojen” superministeriön (EMMI) alaisuudesta innovaatio- ja teknologiaministeriön haltuun. Siinä, missä EMMIä johtaa innoissaan ”kansallismielisen” vaihtoehtotieteen rajamailla hössöttävä setä, jonka pätevyys on koronakriisin aikana yhä useammin kyseenalaistettu, innovaatio- ja teknologiaministeri Palkovics taas tunnetaan tiukkana teknokraattina, ”työperustaisen yhteiskunnan” (maa ei tarvitse joutilasta haihattelijaälymystöä ja akateemisia työttömiä vaan sinikaulus- ja haalariväkeä saksalaisten autotehtaisiin) takuumiehenä, myös Unkarin Tiedeakatemian haudankaivajana.

Nyt Zsolt Semjén on jättänyt parlamentille uuden lakiehdotuksen, joka koskee Unkarin teatterikorkeakoulua eli Teatteri- ja elokuvataiteen yliopistoa (Színház- és Filmművészeti Egyetem). Innovaatio- ja teknologiaministeriön esityksen mukaan teatterikorkeakoulun toimintamallia on muutettava vastaamaan ajan haasteita (?) ja takaamaan riittävä laatu (?) sekä Unkarin kulttuurin kehitys (?). Ennen kaikkea: esityksen mukaan teatterikorkeakoulu muuttuisi säätiöpohjaiseksi yliopistoksi. Tämän ylläpitäjäsäätiön perustaisi hallitus ja sitä ohjaisi ministeri Palkovics, joka myös nimittäisi säätiön kuratorion johtajan ja jäsenet. Yliopiston kiinteistöt ja omaisuus siirtyisivät suoraan uuden säätiön omaisuudeksi – ja tässä, arvellaan unkarilaisessa somekuplassani, lienee koko uudistuksen perimmäinen tarkoitus.

Mutta tarkoitukseni ei tänään ollut vain leikkiä poliittista kommentaattoria vaan kertoa historiallinen tarina taustaksi eilen Hírcsárda-vitsiuutissivustolla näkemääni vitsiuutiseen. Siirrymme ensiksi vuoteen 1213, aikaan, jolloin Suomeen on vasta äskettäin tehty (sikäli kuin on) ensimmäiset puoliksi tarunomaiset ristiretket eikä piispanistuintakaan ole vielä siirretty Turkuun…

Unkarin kuningas Andreas (András, Endre) II:n sotaretkellä ollessa kuningatar Gertrud (Gertrudis) – syntyjään baijerilainen ruhtinatar Andechs-Meranin huonetta ja sukua, Unkarin myöhemmän kuninkaan Béla IV:n sekä Pyhän Elisabetin äiti – suututtaa Unkarin ylimystön istuttamalla omia sukulaisiaan tärkeisiin virkoihin, muun muassa pikkuveljensä Kalocsan arkkipiispaksi. Unkarin herrat ovat baijerilaisten röyhkeydestä niin raivoissaan, että alkavat suunnitella kuningattaren murhaamista; näistä tapahtumista on József Katona kirjoittanut kansakunnan 1800-luvun klassikkokaapin päällä kököttävän näytelmän Bánk bán, jonka pohjalta Ferenc Erkel sävelsi oopperan.

Ennen toimeen tarttumista salaliittolaiset haluavat kuitenkin kysyä valtakunnan hengellisen mahtimiehen, Esztergomin arkkipiispan Johannes (János) Meranialaisen mielipidettä hankkeesta. Piispa, joka ei halua ottaa turhia riskejä, päkistää hädissään latinankielisen kannanoton, josta sittemmin tuli euroopankuulu esimerkki onnistuneesta monitulkintaisuudesta: REGINAM OCCIDERE NOLITE TIMERE BONUM EST SI OMNES CONSENTIUNT EGO NON CONTRADICO. Koska tuohon aikaan ei välimerkkejä liiemmin käytetty, tekstin voi jaksotella ja ymmärtää kahdella tavalla. Joko: ”Kuningatarta tappaa ette saa pelätä. Hyvä on, jos kaikki ovat yhtä mieltä, minä en vastusta.” Tai: ”Kuningatarta tappaa ette saa. Pelätä on hyvä. Jos kaikki ovatkin yhtä mieltä, minä en. Vastustan.”

Ensimmäisen tulkinnan mukaisesti salaliittolaiset tarttuivatkin toimeen, ja kuningatar Gertrudis toimitettiin hengiltä hoviväen metsästysretken yhteydessä. Kuningas Andreas rakennutti vaimovainajalleen upean sarkofagin nykyisen Pilisszentkeresztin alueella Budapestin lähistöllä sijainneeseen, turkkilaisvallan aikana tuhoutuneeseen cistersiläisluostariin. Syylliset joutuivat tuomiolle, mutta ainakin jotkut salamurhasta syytetyistä, myös näytelmän ja oopperan sankariksi nostettu Bánk, Kroatia-Slavonian baani eli käskynhaltija, selvisivät omaisuuden takavarikolla ja pääsivät myöhemmin takaisin kuninkaan suosioon. Arkkipiispa Johannes, joka kirkonmiehenä oli maallisen lain ulottumattomissa, kutsuttiin paavi Innocentius III:n eteen vastaamaan osallisuudestaan kuningattaren murhaan, mutta tekstin kakkostulkinnan mukainen selitys meni läpi ja piispa selvisi seuraamuksitta.

Tarina arkkipiispan moniselitteisestä kannanotosta tuli tunnetuksi muuallakin Euroopassa, ja sen tietävät yhä kaikki sivistyneet unkarilaiset. Siihen viittasi eilen myös vitsiuutissivusto Hírcsárda:

”Sairaaloiden vuodepaikkoja tyhjentää ette saa pelätä on hyvä”. Miklós Káslerin 11. käsky.

Muutama viikko sittenhän toteutettiin sairaaloissa ”sotaharjoitus” eli laajamittainen vuodepaikkojen tyhjennysoperaatio odotettavissa olevien koronapotilaiden varalta. Media ja some täyttyivät kauhutarinoista: kipeästi kuntoutuksen tai ammattilaishoidon tarpeessa olevia toipilaita, kroonikkoja ja kuolevia oli lykätty hätääntyneiden omaistensa hoiviin ilman kunnon aihetta – sillä tuhansia tehohoitoa kaipaavia koronapotilaita ei vielä ole sairaaloihin ilmestynyt. Ministeri Kásler tosin on itse lääkäri, mutta hänen asiantuntevuuttaan on kriittisessä mediassa epäilty jo aikoja sitten. Näitä epäluuloja kiteyttää viittaus Káslerin omaan väitteeseen: 70–80% kuolemaan johtavista taudeista olisi vältettävissä noudattamalla kymmentä käskyä.

Esztergomin arkkipiispa Johannes aikoinaan selvisi selittämällä. Ministeri Káslerin selviytyminen ei ole vielä yhtä varmaa. Viime päivinä hänelle on monesti povailtu potkuja, ja kritiikkiä on sadellut ei vain oppositiolta vaan myös esimerkiksi Unkarin Lääkäriliitolta, joka ei laisinkaan tykkää siitä, miten Kásler yrittää vetäytyä vastuusta ja selitellä sairaalapaikkojen tyhjennysoperaatiota kunkin sairaalan lääkärien yksittäisiksi päätöksiksi. Toistaiseksi kuitenkin Kásler on saanut tukea korkeimmalta taholta: muutama päivä sitten pääministeri Orbán parlamentin kyselytunnilla suorastaan ylisti Káslerin ”vaistoa” ja väitti, että jonkun toisen ministerin komennossa kriisi olisi ollut paljon pahempi ja kuolonuhreja paljon enemmän.

Toki Kásler voidaan vielä siirtää syrjään sillä sekunnilla, kun Viktor Orbán niin päättää. Mutta toistaiseksi näyttää siltä, että miesten peleissä ei muutaman siviiliuhrin henki paljoa paina, oli kyse sitten kroonikkovanhuksista ja terminaalivaiheessa olevista syöpäpotilaista tai biologis-dynastisen tehtävänsä jo täyttäneestä kuningattaresta.


Vaihtoehto- ja valtapopulismia

21 toukokuun, 2020

Muutama päivä sitten tuli kuluneeksi vuosi kuuluisan Ibiza-videon julkistamisesta. Saksalaisille lehdille vuodetussa aineistossa, joka oli kuvattu jo pari vuotta aiemmin, Itävallan oikeistopopulistisen Vapauspuolueen (FPÖ) johtaja Heinz-Christian (HC) Strache ja parlamenttiryhmyri Johann Gudenus istuivat iltaa ibizalaisessa huvilassa viehättävän naishenkilön luona, joka väitti olevansa venäläisen oligarkin sukulaistyttö, ja alkoholin ja testosteronin vaikutuksesta puhuivat läpiä päähänsä. Suunniteltiin, miten tuolloin (2017) tulossa olleet Itävallan vaalit käännettäisiin FPÖ:n voitoksi median “orbánisoimisen” avulla, esimerkiksi keltalehti Kronen Zeitungin haltuunotolla, ja puhuttiin kauniin venakon isojen rahojen sijoittamisesta hieman puolihämäriin bisneksiin, mistä myös FPÖ voisi saada osansa. Videon julkistaminen laukaisi poliittisen suurskandaalin ja kaatoi ensin Strachen, sitten koko hallituksen. Syksyllä 2019 uusien vaalien jälkeen edelleen huikeasti suosituimpana puolueena porskuttava oikeistokonservatiivinen Kansanpuolue (ÖVP) joutui vaihtamaan kumppania ja valitsi vaaleissa komean comebackin tehneet Vihreät. Uuden hallituksen yhteistyö ei ole ollut ongelmatonta, mutta koronakriisi on antanut sillekin tilaisuuden osoittaa vahvaa johtajuutta, ja kannatusluvut ovat ilmeisesti yhä ihan mukavat.

Vuosi on kulunut, ja Strache, joka toukokuussa 2019 luopui kaikista poliittisista tehtävistään pyydellen kansalta ja vaimoltaan murtuneena anteeksi kaikkia toilailujaan, on nyt tosissaan yrittämässä takaisin politiikkaan. Mitä muuta voisi tehdä mies, joka on suurimman osan aikuisikäänsä ollut ammattipoliitikkona pyrkimässä valtakunnan korkeimmalle pallille (ja lopulta melkein sinne päässytkin: Ibiza-skandaalin iskiessä Strache oli pienemmän hallituspuolueen puheenjohtaja ja varaliittokansleri)? Ja mitä muuta voisi tehdä populistipuolue, jonka kannattajat tyypillisesti seuraavat nimenomaan karismaattista johtajaa? FPÖ:n johtajana Strachea seurannut Norbert Hofer, joka muutama vuosi sitten oli aivan vähällä tulla valituksi liittopresidentiksi, on taitava ja suosittu, mutta ilmeisesti hänellä ei ole Strachen rouheaa charmia, pistävää katsetta ja kaljatelttayleisön metakan ylitse kantavaa käheää ääntä.

Vajaa viikko sitten Strache oli yhtenä keskustelijana tv:n ajankohtaisstudio-ohjelmassa Im Zentrum, jossa aiheena oli tapaus Ibiza ja yleisesti politiikan moraali. Se oli aika hämmentävää katsottavaa. Strache ei yrittänytkään keskustella aiheesta korkeammalla abstraktiotasolla vaan käytti puheaikansa kiivaisiin puolustuspuheisiin: hän on käyttäytynyt typerästi ja huonosti mutta ei ole tehnyt mitään juridisesti väärää, videomateriaali, josta suuri yleisö on nähnyt vain pienen murto-osan (koko paketin julkistamisen estää Saksan laki, videolla kun esitetään mm. loukkaavia kommentteja nimeltä mainituista henkilöistä), vääristelee hänen toimintaansa, ja tämä kaikki on pelkkää ajojahtia häntä vastaan. Erityisesti mieleeni syöpyi yksi kohtaus: Irmgard Griss, eläkkeellä oleva entinen korkeimman oikeuden puheenjohtaja, sittemmin sitoutumaton (ja varsin hyvin menestynyt) presidenttiehdokas vuoden 2016 vaaleissa ja vuosina 2017–2019 porvarillis-liberaalin NEOS-puolueen kansanedustaja, nosti tyylikkään isoäidillisesti sormensa ja huomautti, että herra Strache, tuota, mitä te nyt teette, me juristit kutsumme venire contra factum proprium. Latina meni ehkä Strachelta ohi, kysymyshän on siitä, että länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan ei käy päinsä ensin itse tehdä tai sanoa yhtä ja sitten väittää päinvastaista.

Tulossa on siis uusi näytös poliittisessa teatterissa, kun Strache seuraa oppimestarinsa Jörg Haiderin jälkiä ja perustaa tai perustuttaa oman ”sinisen tulevaisuuden” kilpailemaan entisen puolueensa kannattajista. Viime joulukuussa syntyi DAÖ, Die Allianz für Österreich (määräisen artikkelin die epätavallinen käyttö lyhenteessä herätti vähän hämmästelyä ja kysymyksiä, yritetäänkö tällä lyhennevalinnalla ottaa etäisyyttä Saksan oikeistopopulistien AfD-puolueeseen, Alternative für Deutschland). Sen perustajat olivat Strachen kannattajina tunnettuja FPÖ:n miehiä, ja yleisesti arveltiin, että puolueesta tulisi uusi poliittinen koti Strachelle, joka siinä vaiheessa oli perusteellisesti riitaantunut vanhan puolueensa kanssa. (Ibiza-skandaalin lisäksi julkisuudessa reposteltiin Strachen ja hänen Philippa-rouvansa leveänpuoleista elämää, jota varten oli FPÖ:ltä nostettu melkoisia palkkioita ja kulukorvauksia.) Nämä arvelut ovat nyt vahvistuneet: vähän aikaa sitten Strache ilmoitti asettuvansa entisen DAÖ:n pääehdokkaaksi tulossa olevissa Wienin osavaltiovaaleissa, ja puolueen nimikin on nyt Team HC Strache – Allianz für Österreich.

Oikeusvaltion perinteet eivät tietenkään paljoa paina, kun populismi jyrää. Tietty osa FPÖ:n kannattajista on ollut nimenomaan fanaattisia HC Strachen seuraajia, ja tätä kannattajajoukkoa yritetään nyt irrottaa vanhasta puolueesta, joka – näin selitti äskettäin uuteen Strache-puolueeseen loikannut wieniläinen FPÖ-valtuutettu – on Strachen myötä menettänyt sielunsa. Wienin osavaltiovaaleista tänä syksynä tulee mielenkiintoiset, vaikka en millään jaksa uskoa, että HC Strache voisi tosissaan olla tavoittelemassa pormestarin paikkaa.

***

Itävallan poliittinen populismi on kuitenkin pikkujuttu siihen verrattuna, mitä vähitellen aukenevan rajan takana Unkarissa tapahtuu. Siellä populistit ovat vallassa, ilkeä yleisradio ja muu valtamedia ei pääse heitä piinaamaan, ja korruptio sekä mahdolliset hämärät kähminnät ulkomaisten tahojen kanssa pidetään tiukasti piilossa. Sekä Paksin ydinvoimalan venäläisten luotottamaa laajennusta että kiinalaisten rahoittamaa Budapest–Belgrad-rautatietä koskevat asiakirjat ovat tiukasti salaisia tai ainakaan mediaa ei päästetä niihin käsiksi.

Kriittistä tiedonvälitystä eli ”fake newsia” sanan trumpilaisessa mielessä on Unkarissa nyt ruvettu panemaan kuriin myös uuden koronapoikkeuslain suomin keinoin. Uuden lain tuoma rikosnimike mahdollistaa koronatorjuntatoimia haittaavien ”valeuutisten” (álhír) tai ”pelotteluhuhujen” (rémhír) levittäjien rankaisemisen jopa muutaman vuoden vankeustuomiolla. Valtion yleisradioyhtiön ykkösuutiskanavalla on oma ”valeuutisvahti”-palstansa. Siellä aivan asiallisestikin kumotaan oikeita valeuutisia (koronavirus ei todellakaan tuhoudu yli 25 asteen lämpötilassa, niin kuin jossakin on väitetty), mutta myös mäiskitään olkiukkoja (lännen valtamedia on väittänyt, että Unkarin parlamentti ei poikkeustilan takia kokoontuisi, mutta kyllä se kokoontuu) ja käydään kiivasta puoluepoliittista väittelyä.

Palstan mukaan 444.hu-sivuston haastattelu, jossa oppositiopoliitikot arvostelevat kärkkäästi koronakriisin hoitoa Unkarissa, ”kuhisee valeuutisia”. Itse asiassa haastateltujen väitteet ovat osaksi mielipide- ja näkökulmakysymyksiä. Sitoutumattoman kansanedustajan Bernadett Szélin mukaan Unkarissa ei ole pätevää, ammattimaista (szakmai) kriisijohtoa, ja tätä väitettä voi toki perustella; toisaalta hallitus on todellakin perustanut asiantuntijoista koostuvia ”toimintaryhmiä”. Ja kun oppositioedustaja Ákos Hadházy syyttää hallituksen taannoista sairaaloidentyhjennysoperaatiota potilaiden heitteille jättämisestä, jolla on voinut olla kohtalokkaat seuraukset, uutispalsta väittää vastaan, että ”akuuttia hoitoa tarvitsevia ei ole kotiutettu sairaaloista”. Miten akuutti hoito sitten määritelläänkin, riippumattomassa mediassa on ollut järkyttäviä kertomuksia heikkokuntoisten tai kuolevien pakkokotiuttamisesta. Orosházan sairaalasta esimerkiksi lähetettiin omaistensa hoiviin muistisairas ja puoliksi halvaantunut 72-vuotias, joka muutaman tunnin kuluttua kuoli. Sittemmin ministeri Miklós Kásler on puolustautunut väittämällä, että missään vaiheessa ei ylhäältä käsin ole määrätty potilaspaikkoja tyhjennettäväksi, vaan lääkärit ovat kotiuttaneet potilaita oman ammatillisen harkintansa mukaisesti. Hetkinen – vielä äskettäinhän Semmelweis-yliopiston rehtori kehui tyhjennysoperaatiota ”onnistuneeksi sotaharjoitukseksi”? (Venire contra factum proprium…)

Mutta ei vain yleisradioyhtiön ”valeuutisvahti” väännä kättä oppositiopoliitikkojen ja riippumattoman median kanssa siitä, miten kriisinhallintatoimia ja niiden nimityksiä pitäisi oikein tulkita. Paljon suurempaa huolta on herättänyt se, että poikkeuslain nojalla on tehty ainakin kaksi pidätystä, joihin liittyi kotietsintöjä ja tietokoneiden ja puhelimien takavarikointeja: Gyulan kaupungissa ilmeisesti paikallisen fideszläisen pormestarin ilmiannon johdosta poliisi kävi hakemassa kotoaan Momentum-oppositiopuolueen aktivistin János Csóka-Szűcsin, joka oli arvostellut sairaalapaikkojen tyhjennysoperaatiota Facebookissa. Szerencsin seudulla taas poliisit pidättivät paikallisen eläkeläismiehen András Kusinszkin, samoin Facebook-postauksen johdosta. Molemmat ovat sittemmin päässeet vapaiksi eivätkä viranomaiset ole heitä enää hätyyttäneet, mutta riippumattomassa mediassa kauhistellaan: ovatko taas palanneet ne ajat, kun aamunkoitteessa ovikello soi ja musta auto saapui noutamaan sitä onnetonta, joka oli erehtynyt arvostelemaan hallitusta?

Kenties syvimmälle ihmisen pahuuden pohjamutiin tunkeutuu kuitenkin kiistellyn ns. salaattilain (salátatörvény) 33. pykälä, jota nyt kauhistellaan ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Kyseinen, poikkeustilan varjolla pikapikaa läpi runnottu laki on ”salaatti”, koska siihen sisältyy erittäin sekalainen kokoelma muutoksia ja lisäyksiä lukuisiin eri lakeihin, tupakkalaista tekijänoikeuslakiin. 33. pykälä koskee vuoden 2010 väestörekisterilakia, johon tulee olennainen lisäys.


Väestökirjanpidon mukaisiin henkilötietoihin on tallennettava ”sukupuolen” sijasta ”syntymäsukupuoli” (születési nem). Se määräytyy ”ensisijaisten sukupuolitunnusmerkkien tai kromosomin (sic) perusteella”, ja sitä ei voi muuttaa.

En ensinnäkään ymmärrä, miten tätä lakia pannaan toimeen niissä tapauksissa, joissa syntyvän lapsen biologinen sukupuoli on epäselvä tai biologiset sukupuoliominaisuudet jollakin tavalla epätyypilliset – intersukupuolisia on ymmärtääkseni pieni mutta ei häviävän pieni vähemmistö, joidenkin näkemieni arvioiden mukaan jopa prosentti tai pari syntyvistä lapsista. Miten esimerkiksi CAIS-ihmiset, joilla on miehen kromosomit mutta naisen keho, pitäisi luokitella? Ja jos vastasyntyneen lapsen sukupuoli on vahingossa määritetty väärin, koska jalkojen välissä on sattumoisin jotain vähän poikkeavan näköistä, eikö edes ilmeistä erehdystä enää myöhemmin saa korjata?

Vielä paljon järkyttävämpää on kuitenkin se, että tämä laki käytännössä tekee transseksuaaleille sukupuolen virallisen korjaamisen mahdottomaksi. Esimerkiksi fyysisesti mieheksi syntynyt transnainen, vaikka miten kokisi olevansa nainen ja eläisi naisen elämää, on paperien mukaan yhä mies eikä saa virallisesti käyttää naisen nimeä. Ilmeisesti myös ei-binaarit, siis ihmiset, jotka eivät halua lukea itseään kumpaankaan sukupuoleen, pakotetaan pysymään syntymäsukupuolen mukaan joko miehinä tai naisina.

Ja miksi ihmeessä tämä pykälä pitää juuri nyt saattaa voimaan? Jonkinlaisesta arvopoliittisesta eleestähän tässä on kysymys. Ns. perinteisten perusarvojen mukaiset sukupuoliroolit ovat populistien symbolinen työkalu, jolla rakennetaan muutosten, kriisien ja katastrofien keskellä kuvaa tutusta ja turvallisesta maailmasta. Tässä meidän yhteiskunnassamme asiat ovat niin kuin kansa ne terveellä maalaisjärjellä ymmärtää – miehet ovat miehiä ja tykkäävät rassata autoja, naiset ovat naisia ja tykkäävät ommella sohvatyynyjä. Ja sitä uhkaa nyt niiden, joidenkin outojen ”eliittien” ja elämästä vieraantuneiden yliopistoihmisten, juurettomien kosmopoliittien ja Tiedättekylläkeiden katala juoni, gender-ideologia, joka haluaa tuhota perinteiset perheet ja avioliitot tekemällä sukupuolesta täysin suhteellisen ja mielivaltaisen käsitteen.

Moderni sukupuolentutkimus kyllä perustuu siihen, että sosiaalinen sukupuoli (gender) on paljon mutkikkaampi asia kuin biologinen sukupuoli (sex): mieheys, naiseus tai muunsukupuolisuus ihmissuhteissa, kulttuurissa ja yhteiskunnassa eivät ole kiinni pelkästään siitä, mitä kunkin housuista löytyy. Se ei kuitenkaan tarkoita, että oma sukupuoli-identiteetti olisi tuosta vain päätettävissä tai muutettavissa tai että ”poikkeavan” sukupuoli-identiteetin valitseminen ylipäätään olisi pelkkää muotikikkailua tai ”genderpropagandan” harhautusta. Sukupuolivähemmistöjen etujärjestöt ovat vuosikymmenten mittaan tehneet ankarasti töitä tuodakseen esiin sen kärsimyksen, jota tukahduttaminen, syrjintä ja väkisinlokerointi ovat aiheuttaneet. Nyt tätä työtä ollaan Unkarissa mitätöimässä ja sukupuolivähemmistöjä painamassa takaisin kaappiin ja maan alle, siihen entisajan maailmaan, jossa ei ollut vain tyytyväisiä miehekkäitä miehiä ja naisellisia naisia vaan myös hämmentyneitä ja onnettomia ihmisiä kamppailemassa salattujen ja kiellettyjen mielitekojensa kanssa ja ihmettelemässä, keitä he oikein ovat ja mikä heissä on vikana.

Tämä transkieltopykälä tuntuukin ennen kaikkea järjettömältä julmuudelta. Vaikka miten halutaan rakentaa identiteettipolitiikkaa, jonka kulmakivenä on käsitys miesten ja naisten perinteisistä heteronormatiivisista rooleista perheenisinä ja -äiteinä, onko siitä huolimatta ihan pakko kiusata pientä vähemmistöä ja tehdä sen elämä entistäkin vaikeammaksi? Katoaako perinteisistä perheistä onni, rauha ja rakkaus ja perinteisistä avioliitoista pyhyys (katolisten avioliittojen kyseessä ollen suorastaan niiden sakramenttiluonne), meneekö tavallisilta miehiltä mieskunto ja muuttuvatko tyytyväiset cis-heteronaiset hysteerisiksi lepakoiksi, jos pieni murto-osa kansasta saa elää toisella tavalla tai toisenlaisissa parisuhteissa ja perheissä?

Tätä tarkoitin ”ihmisen pahuuden pohjamudalla”. Viktor Orbán on taitavana populistihallitsijana osannut käyttää hyväkseen vihan ja pelon lietsontaa. Siihen tarvitaan vain vihan kohde, jonka kimppuun kansaa voi usuttaa. Maailman valuuttarahasto IMF ja ”Brysselin byrokraatit” olivat liian kaukana ja liian kasvottomia, György Soros toimi paremmin, etenkin yhdistettynä ”migranteista” maalailtuihin kauhukuviin. Mutta Soros on jo vanha mies, asuu jossakin merten takana eikä enää loputtomiin ole keskuudessamme, ”migrantteja” taas ei – jatkuvasta pelottelusta huolimatta – ole pitkiin aikoihin ilmestynyt Unkarin rajoille vuoden 2015 pakolaiskriisin veroisina laumoina. Unkarilaisessa somekuplassani jotkut jo uumoilevat Orbánin tai hänen propagandapoliittisten neuvonantajiensa etsivän uutta vihollista, joka olisi sopivan konkreettinen ja sopivan lähellä, mutta myös riittävän pieni ja avuton – ja vertailevat uutta anti-translakia natsien rotulakeihin.

PS. Unkarin trans- ja interseksuaalisten ihmisten puolesta on käynnistetty verkossa vetoomus, jonka voi allekirjoittaa täällä.


Jumalanpilkkaa?

2 toukokuun, 2020

Koronavirusepidemia nosti Unkarissa uutiskuviin sekä uusia henkilöitä että uusia elementtejä. Hallituksen virallinen ”kriisinyrkki”, operatív törzs, on jo totuttu näkemään poseeraamassa kameroiden ja mikrofonien edessä merkillisissä tummanharmaissa puhujanpöntöissä, jotka muistuttavat muovisia kukkaruukkuja. Ja tämän joukon keskushenkilöitä on uusi valtakunnallinen julkkis, korkein (sotilaallinen) lääkintäviranomainen (országos tisztifőorvos) Cecília Müller, arkisen näköinen kuusikymppinen nainen, jonka vähemmän glamouröösistä habituksesta veistetyt vitsit sopivat mainiosti yhteen niiden vitsien kanssa, joita väännetään hänen tilaisuudesta toiseen vaihtuvista erivärisistä jakkupuvuistaan. (Mutta tämmöisessä asemassa olevan naisen ulkoisesta olemuksestahan väännetään vitsejä joka tapauksessa, oli se millainen hyvänsä.)

Tämä koronakriisin visuaalinen ilme yhdessä tiettyjen virallisen kriisinhoidon piirteiden kanssa inspiroi sosiaalidemokraattisen Népszava-lehden pilapiirtäjän Gábor Pápain tämännäköiseen murjaisuun:

papai_gabor_nepszava_kereszt_operativ_torzs_muller_cecilia.jpg

”Kriisipöntössä” seisova Cecília Müller katselee ristiinnaulittua Jeesusta ja toteaa kuivasti: Alapbetegsége függőséget okozott, eli hieman vapaasti kääntäen ‘Perussairaudesta johtuvaa riippuvuutta!’. ”Riippuvuuden” lääketieteellisenä terminä yhdistäminen Jeesuksen ristillä riippumiseen on, kuten Pápailla usein, vähän väkisin väännettyä huumoria, ei mitään ykkösluokan verbalistiikkaa. Mutta kuvan olennainen vitsi ei olekaan tässä.

Piirroksessa sen varsinainen kohde Cecília Müller kuvataan vähättelemässä ristiinnaulitun kärsimyksiä ja selittelemässä, että ne johtuvat jostakin muusta kuin siitä, mikä näyttäisi olevan ajankohtainen syy. Unkarin uutisia seuranneelle tästä nousevat välittömästi mieleen ne lukemattomat syytökset, joita on kohdistettu Unkarin hallituksen tapaan hoitaa koronaviruskriisiä. Virallisia tilastoja on epäilty kaunistelluiksi, sillä testejä on tehty paljon vähemmän kuin muualla Euroopassa. Kuten Müller vielä pari viikkoa sitten sanoi, koko väestöä ei kannata testata, ”mikään testi ei kerro, voivatko taudin oireet ilmestyä parin päivän päästä”. Ennestäänkin toivottomasti aliresursoidut sairaalat ovat jo pitkään pelänneet koronakriisin räjähtämistä käsiin, ja näiden pelkojen lisäksi tunteita on kuohuttanut merkillinen sairaalapaikkojen tyhjennyskampanja, jolla tuhansia potilaita, heikkokuntoisia ja jatkuvaa hoitoa tarvitsevia toipilaita ja kuolevia, pikavauhtia heitettiin ulos sairaaloista kauhistuneiden omaistensa hoiviin. Viranomaisten kriisitoiminta on siis viestinyt julmuutta ja ylimielistä kärsimysten vähättelyä.

Toisaalta ristiinnaulittu Jeesus on piirroksessa myös muistuttamassa niistä ”kristillisistä arvoista”, joihin Unkarin nykyinen hallitus koko ajan vetoaa ja joiden pimeä puoli on rivien välissä koko ajan mukana: sekä sentrooppalaiseen poliittiseen ”kristillisyyteen” perinteisesti sisältyvä antisemitismi (”kristillinen” tai ”kristitty” ei tarkoita vain tietyn vakaumuksen omaavaa tai kristilliseen kirkkokuntaan identifioituvaa vaan usein erityisesti ”ei-juutalaista”) että maahanmuuttovastaisessa politiikassa käytelty islamofobia. Puhumattakaan kristinuskon nimissä harjoitetusta tiedevastaisuudesta ja huuhaasta, jonka alalla on kunnostautunut etenkin terveysasioista vastaava inhimillisten voimavarojen ministeri Kásler. Orbánin hallitus on vuosikausia rakentanut operatiivista yhteistyötä perinteisten kirkkokuntien kanssa, erityisesti reformoidun (johon pääministeri Orbán itse kuuluu) sekä roomalais-katolisen kirkon (jota lähellä on pienempi hallituspuolue, kristillisdemokraattinen KDNP). Myös Cecília Müller oli, ennen nopeaa nousuaan korkeisiin viranomaistehtäviin, pitkään toiminut pikkupaikkakunnan yleislääkärin ammattinsa ohella paikallisen katolisen seurakunnan maallikkoaktivistina.

Luterilaisella blogisivustolla Kötőszó taidehistorioitsija Zsuzsanna Zászkaliczky ottaa kantaa Pápain piirrokseen. Hän ei ole järin ihastunut siihen, että julkikristityn Cecília Müllerin henkilökohtaista vakaumusta ivaillaan, mutta muistuttaa, että ristillä riippuvan, kärsivän Kristuksen kuvassa ei sinänsä ole mitään pilkkaavaa eikä epäkunnioittavaa. Näinhän kristikunta on tottunut kuvaamaan Vapahtajaa, ”kipujen miestä ja sairauden tuttavaa”, jonka ”perussairaus” oli nimenomaan siinä, että hän auttoi kärsiviä ja lopulta otti koko ihmiskunnan synnit kantaakseen. Tässä mielessä hänen ”perussairautensa” todellakin saattoi hänet ristille riippumaan – ja pilakuvan pilkka sisältää tietyn totuuden hivenen.

Piirroksen tarkoitus ei siis ole ivata ristiinnaulittua Jeesusta eikä häneen uskovia vaan Unkarin hallituksen epäinhimillistä koronakriisipolitiikkaa, joka ei lainkaan sovi yhteen sen väitettyjen kristillisten arvojen kanssa. Minusta piirroksen Cecília Müller on kuin peilikuva Jeesuksen opetuspuheen viimeiselle tuomiolle tulevista syntisistä. Nämä kyselivät hämmentyneinä: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” – koska eivät olleet ymmärtäneet, että kärsivä Kristus on läsnä kaikessa kärsimyksessä. Piirroksen Cecília Müller puolestaan vähättelee ja turhentaa Kristuksen kärsimyksiä samaan tapaan kuin hänen edustamansa valtiovalta vähättelee ja halveksii koronapotilaiden tai koronaepidemian varjolla sairaaloista heitettyjen potilaiden kärsimystä… Jotenkin näin tämän piirroksen siis voisi minun mielestäni ymmärtää. Tai sitten voisi kuunnella pilapiirtäjää Gábor Pápaita itseään, joka selittää näin:

Omaa persoonaani koskeviin mielipiteisiin en välittäisi puuttua, mutta koska hallituksen median yksikään työntekijä ei ole uskaltanut jättäytyä syrjään lynkkauskampanjasta, olen selityksen velkaa.

Katsotaanpa siis, mitä kuvassa näkyy. Kuvassa on virallinen toimija Cecília Müller sekä ristiinnaulitunkuva (ei siis elävä Jeesus vaan häntä esittävä veistos). Kuvassa on yksi ainoa puhuja, Müller, joka selittää Jeesuksenkin kuoleman samoin kuin kaikki tähänastiset kuolemantapaukset, jonkin perussairauden syyksi (tästä on nähty jo yksilön oikeuksia ja tietosuojaa loukkaavia esimerkkejä, on viitattu diplomaatin alkoholismiin ja nuoren naisen ylipainoon, puhumattakaan erään sairaanhoitajan tragediasta). Piirros ei siis sano Jeesuksesta mitään sellaista (eikä pane häntä sanomaan tai tekemään mitään sellaista), mikä olisi noloa tai nöyryyttävää hänen kannaltaan tai häneen uskovien kannalta, ei mitään rienaavaa. Tämä piirros arvostelee Cecília Mülleriä. Se ei tietenkään välttämättä merkitse, että minä olisin oikeassa, nimestäni huolimatta en usko paavilliseen (pápai) erehtymättömyyteen, mutta siinä tapauksessa minun ei kuulu pyytää anteeksi kristityiltä vaan Cecília Mülleriltä.

Mutta tietenkin voi myös takertua kuvan päällimmäiseen kerrokseen eli ristiinnaulitun ”riippuvuudesta” väännettyyn typerähköön vitsiin. Näin ovat innolla tehneet useat hallitusta lähellä olevat tahot. Kristillisdemokraattisen KDNP:n parlamenttiryhmän varajohtaja Imre Vejkey piti jo asiasta tiedotustilaisuuden, jossa ilmoitti haastavansa Népszava-lehden oikeuteen tämän piirroksen takia. Vejkeyn mielestä kuvan tarkoitus on toisaalta pilkata Jeesusta, toisaalta provosoida kansaa ja lietsoa vihaa (?!). Myös toinen KDNP:n edustaja, vainottujen kristittyjen asioista vastaava valtiosihteeri (tämmöinen virka todellakin on olemassa Unkarin pääministerin kansliaministerin alaisuudessa) Tristan Azbej julisti Facebookissa:

On niitä, joiden mielestä läntisessä maailmassa ei ole kristinuskon vastaisuutta, se on pelkkää sepitettä. Valitettavasti he ovat väärässä…

Ääriliberalismin rinnalla myös kommunistisen puoluevaltion heijastumat elävät yhä. Tiedän hyvin, että tämä Népszavan graafinen ”luomus” on todellisuudessa ”vain” primitiivistä ja halpamaista provokaatiota, mutta tiedän myös, että sen takana piilee äärimmäisyysideologia, joka on valmis ilmaisemaan vihaansa vaikkapa konkreettisina tekoina, jos se vain olisi mahdollista. Siksi on vastuutonta olla vaiti. Ja siksi me emme tule kenenkään mieliksi emmekä kenenkään painostuksesta vastedeskään antamaan periksi: tehtävämme on vastustaa kristittyjen vainoa ja kristinuskonvastaisuutta. 

Näin kansan, tai sen tyhmimpien ja naiiveimpien kerrosten, ärtymys sen johdosta, että pyhiä asioita käytetään poliittisten vitsien veistelyyn, voidaan vaahdottaa suoranaiseksi vihapropagandaksi jotakin kuviteltua uskonnonvastaista äärimmäisyysideologiaa vastaan, jonka kannattajat ovat muka valmiita suorastaan fyysisesti käymään kristittyjen kimppuun. Voi hyvänen aika. Unkarilaisista suurin osa nykyään lienee aktiivisen uskonnonharjoituksen suhteen lähinnä eriasteisen välinpitämättömiä. Ja vaikka unkarilaiseen(kin) somesyötteeseeni aina välillä pulpahtelee modernin pöhköateismin ilmentymiä (tarkoitan tällä siis pöhköfundamentalismin vastapoolia, näitä ylikasvuisia kakaroita, joiden on pakko jokaiseen uskontoa tai kirkollista kulttuuria sivuavaan juttuun tunkea jokin älykäs kommentti tyyliin ”Raamattu on satukirja, oli mullakin pienenä mielikuvituskaveri, hö hö höö”), en usko Unkarissa edes pienen aktiivisten vapaa-ajattelijoiden joukon unissaankaan kaavailevan mitään kristittyjen vainoja.

Fyysistä vainoamista itse asiassa suunnitellaan aivan muualla. ”Kansallisradikaali” nettiradio Szent Korona Rádió kertoo yleisölleen (linkki tässä ylempänä linkittämässäni blogikirjoituksessa), että Népszavassa on ilmestynyt ”vasemmistolurjus” Gábor Pápain ”Jeesusta rienaava” pilapiirros, ja kehottaa:

Jos joku sattuisi tietämään hänen osoitteensa tai puhelinnumeronsa, pyydämme lähettämään sen osoitteeseen radio@szentkoronaradio.com! Olisi semmoisiakin, jotka voisivat käydä hänen luonaan kylässä… Päivitys: Gábor Barcsa-Turner, HVIM:n [”Kuusikymmentäneljä lääniä”, oikeistoradikaali nuorisoliike, jonka nimi viittaa entisen Suur-Unkarin alueeseen] johtaja ilmoitti Szent Korona Rádiólle, että myös HVIM-läiset ”jäljittävät” kyseistä henkilöä, sillä hekin mielellään vähän juttelisivat tämän liberaali-kansankiihottajan kanssa…

Mutta palatakseni hallituskoalition edustajan Facebook-postaukseen: Lopullisesti aivoni nyrjähtivät, kun näin Azbejn käyttävän ilmausta ”kommunistinen puoluevaltio” (kommunista pártállam). ”Puoluevaltio” on osuva nimitys ns. reaalisosialismin aikaisille rakenteille: oli (nimelliset) vaalit, oli parlamentti ja presidentti, mutta todellisuudessa valtaa käytti kommunistinen puolue, jonka johtaja oli maan todellinen päämies ellei peräti diktaattori. Sopii aiheellisesti kysyä, miten tämä eroaa nykyisestä järjestelmästä, jossa valtapuolueen johtaja on jo kymmenen vuotta pääministerinä hallinnut maata ja pyörittänyt puoluekoalitionsa superenemmistöllä parlamenttia mielensä mukaan. Siitä puhumattakaan, miten älytöntä on yksinvaltaisen hallitsijan hovista käsin ruveta esittämään pientä urheaa uhria, joka ei alistu eikä anna vaientaa itseään.

Kammottavin johtopäätös: ei tässä ”kansan oikeutetun närkästyksen” vaahdottamisessa taida oikeasti kovinkaan monille olla kysymys uskonnollisista arvoista, pyhyyden kokemuksesta tai sen loukkaamisesta. Eivätkä vallanpitäjätkään niin tyhmiä ole, että kuvittelisivat suurten kansanjoukkojen oikeasti hermostuvan siitä, että ristiinnaulitun ”riippuvaisuudesta” väännetään vitsiä. Aivan samoin kuin entiseen maailmanaikaan piti toistella sosialismin iskulauseita ja heilutella kuvaannollisia tai todellisia punalippuja, aivan samoin nykyään sekä vallanpitäjät että kansa tietävät, että kysymys ei ole aatteellisista sisällöistä vaan poliittisen lojaaliuden osoittamisesta.


Kovaa väittelyä parlamentissa ja sotaharjoituksia sairaaloissa

21 huhtikuun, 2020

Yhä enemmän ihmettelen sitä, miten erilaisista todellisuuksista käsin Unkarin tapahtumia nykyään voidaan seurata. Sunnuntaina Unkarin Helsingin-lähetystön Facebook-päivittäjä taas kerran hermostui Helsingin Sanomien toimituksen Unkari-kritiikkiin. Jo jonkin aikaa Unkarin hallituksen puolestapuhujat ovat piesseet samaa olkiukkoa: ”länsimaiden liberaalilehdistö väittää Unkarin parlamentin lakanneen toimimasta, mutta lällällää, parlamentti oppositioineen päivineen kokoontuu jatkuvasti”. Nyt julistettiin näin:

huemb_parl

Kommenteissa enimmäkseen suomalaiset ja suomenunkarilaiset ”Unkarin-ystävät” aplodeeraavat: hyvä hyvä, tämä oli oikein Hesarin kaltaiselle punavihreän roskapropagandan levittäjälle! Edelleen löytyy myös niitä, jotka uskovat, että nykyisen Unkarin poliittisissa kiistoissa kysymys on ”kommunismista” kolmenkymmenen vuoden takaisessa merkityksessä, ja joille on turha selittää, että entisaikojen kommunistisen diktatuurin tyyliä (johtajakultti, valtiovaltaa näennäis-edustuksellisissa rakenteissa käyttelevä puolue, kaikkialle syöpynyt korruptio ja valehtelu) ja työkaluja (tunteisiin vetoava propaganda, jota välittää etenkin valtion yleisradioyhtiö, sotaretoriikka ja viholliskuvien rakentelu) käyttelee nykyään ”kommunisminvastaisuudellaan” kehuskeleva Unkarin hallitus itse.

Katsotaanpa, mitä tässä ”kovassa väittelyssä koronaepidemian vastaisista toimista” sitten tapahtui. Videossa, joka ainakin vielä eilen oli nähtävissä sekä Facebookissa että esimerkiksi 444.hu:n artikkelissaPárbeszéd-oppositiopuolueen kansanedustaja Tímea Szabó kysyy ensin, miksi pääministeri Orbán ei ole itse paikalla vastaamassa kysymyksiin. (No, ehkä Orbán vastaisi niin kuin joulukuussa 2017 vastasi toisen oppositioedustajan tiukkaan kysymykseen suhteistaan rahanpesu- ja terrorismikytköksistä epäiltyyn liikemieheen: ”Hauskaa joulua!”) Szabó jatkaa kysymällä, miksi Unkarin koronakuolleisuusluvut ovat moninkertaiset vastaavassa tilanteessa oleviin toisiin Euroopan maihin verraten ja mihin ovat kadonneet ne hengityssuojaimet ja muut varusteet, joiden saapumisesta hallituksen käsissä olevassa mediassa koko ajan raportoidaan mutta joista Unkarin terveydenhuollossa on jatkuva pula. Tähän jälkimmäiseen kysymykseen Szabó alkaa itse vastata luettelemalla kohteita, joihin Unkarin hallitus on lähettänyt suojavarusteita avustuksena: rajantakaisille unkarilaisseuduille, Kroatiaan ja Pohjois-Makedoniaan. (Koska maahanmuutto. Ihan totta: pari viikkoa sitten Skopjessa ulkoministeri Szíjjártó ilmoitti Unkarin lahjoittavan Balkanin valtioille satojatuhansia hengityssuojaimia, koska jos nämä eteläiset naapurimaat heikentyvät, ne eivät pysty vastustamaan ”laittoman maahanmuuton painetta”.) Mutta kesken tämän luettelon alkaa Fidesz-puolueen penkeiltä kiivas kättentaputus, joka ei tuumaakaan loppua. Valtapuolueen sedät aplodeeraavat opposition naisedustajan hiljaiseksi: hänen puheenvuorolleen varattu aika kuluu loppuun eikä puhemies myönnä jatkoa vaan katkaisee Szabón mikrofoniyhteyden ja kuittaa ivallisesti, että myrskyisille suosionosoituksille hän ei mahda mitään. Myös Szabón seuraavan puheenvuoron, kertoo 444.hu, puhemies keskeytti sen ”alatyylisyyden” vuoksi. (Puhemies Kövér, tuo tosielämän Rauno Repomies, on puolueen vanhaa ydinryhmää, pääministerin opiskeluaikaista ydin-kaveripiiriä, jonka valta siis ulottuu joka paikkaan.)

Näin toimii ”parlamentaarinen demokratia” Unkarissa. Parlamentti on toki olemassa ja kokoontuu, mutta poikkeuslain aikana – jonka voimassaololle ei ole asetettu takarajaa – hallituksen ei tarvitse siitä välittää. Parlamentissa on voimaton oppositio, jonka edustajat voivat (jos voivat) käyttää kriittisiä puheenvuoroja mutta saavat siitä palkakseen ivaa ja simputusta. Näin ”kovasta väittelystä” tulee pelkkää epätoivoista sirkusta; seurattuani viime vuodet niitä näyttäviä nöyryytyksiä, joita opposition edustajat joutuvat nielemään, olen alkanut jossain määrin ymmärtää niitä unkarilaisia, joiden mielestä kaikki poliittinen oppositiotoiminta on pelkkää vallanpitäjien viikunanlehtenä toimimista. Ja tietenkin parlamentti on kansan valitsema, mutta vaaleilla, joihin liittyi erinäisiä epäselvyyksiä, ja vaalimatematiikalla, jolla vajaa puolet äänistä muuttuu kahdeksi kolmasosaksi mandaateista. Niin kuin monet riippumattomat kriitikot ovat jo pitkään korostaneet: Unkarin demokratia on muuttunut tyhjäksi kuoreksi ja kulissiksi jo ennen kohuttua ”diktatuurilakia”.

***

Mitä Tímea Szabón mainitsemiin koronakuolleisuuslukuihin tulee, tilastoja on tietenkin mahdoton vertailla niin kauan kuin tehtyjen testien määrä ylipäätään Unkarissa on Euroopan alhaisimpia. Eilen ilmestyneen artikkelin mukaan Unkarissa koronatartunnan saaneista joka toinen olisi sairaalahoidossa ja kuolleisuusprosentti kymmenen kieppeillä, mikä tietenkään ei voi merkitä muuta kuin että testattujen joukko on pieni (väestöstä noin puoli prosenttia) ja sisältää suhteettoman runsaasti selviä tapauksia. Mediassa ja somessa on liikkunut erilaisia arveluja siitä, miksi Unkarin terveysviranomaiset eivät erityisemmin panosta väestön testaamiseen: onko syynä testien riittämätön saatavuus vai halutaanko tartuntatilastot pitää mahdollisimman alhaisina?

Selvää kuitenkin on, että koronatauti leviää Unkarissakin pelottavassa määrin. Pääministeri Orbán on asiantuntijoihin vedoten jo ilmoittanut, että taudin huippu olisi odotettavissa 3. toukokuuta. Siihen mennessä, vakuuttaa Orbán, asianmukaista hoitoa tulevat saamaan kaikki tarvitsevat, eikä kenenkään tarvitse pelätä. Sairaaloihin on nimittäin järjestetty tilaa melkoisella äkki-iskulla, mikä puolestaan on nostattanut aikamoisen äläkän.

Pari viikkoa sitten tuli julkisuuteen määräys, jonka mukaan sairaaloiden vuodepaikoista 60% (myöhemmin täsmennettiin: aluksi 50%, mitä sitten korotettaisiin kymmenen prosenttiyksikön verran) olisi tyhjennettävä tulevia koronaepidemiapotilaita varten. Sairaalanjohtajia ja ylilääkäreitä, jotka yrittivät uhmata käskyä, uhattiin potkuilla, eikä pelkästään uhattu. Kenties suurimman kohun nostatti valtakunnallisen kuntoutussairaalan johtajan Péter Cserhátin erottaminen: Cserháti ei ollut vain arvostettu spesialisti vaan myös pitkän linjan oikeistokonservatiivinen poliitikko, joka aiemmin oli toiminut varavaltiosihteerinä ja hallituksen komissaarinakin, ja jopa jotkut Fidesz-puolueen merkkihenkilöt arvostelivat hänen erottamistaan avoimesti.

Käytännössä tyhjentämispäätöstä joutui tietenkin toteuttamaan suoritusporras. Viikko sitten somesyötteeni täyttyi kauhutarinoilla siitä, miten lääkärit ja hoitajat itsekin itku kurkussa joutuivat heittämään potilaansa epätoivoisten omaisten hoiviin, joiden olisi minimaalisella varoitusajalla yks kaks järjestettävä kotiinsa märkivähaavaisen tai vielä kuntoutusta tarvitsevan leikkaustoipilaan, terminaalivaiheessa olevan syöpäpotilaan tai sekavan, ympärivuorokautista valvontaa vaativan pidätyskyvyttömän muistisairaan hoito. ”Miten minä hoidan puoliksi halvaantunutta isääni 200 kilometrin päästä?”, kommentoi Index-uutisportaalille tilannetta eräs omainen. Lisää kauhutarinoita löytyy esimerkiksi ”epidemian takia ulosheitettyjen” Facebook-ryhmästä  sekä anonyymien aktivistien perustamalta sivustolta mitortenikakorhazakban.hu (mi történik a kórházakban, ‘mitä tapahtuu sairaaloissa?’).

Samaan aikaan asiantuntijat ihmettelevät, tarvitaanko kaikkia näitä tyhjennettyjä vuodepaikkoja ja mikä tämän tempauksen takana itse asiassa on. Asiantuntijat näkevät sairaaloiden tyhjennysoperaation takana monia mahdollisia syitä: Ehkä ajatuksena ei niinkään ollut vapauttaa potilaspaikkoja kuin keventää jo ennestäänkin ylityöllistettyjen lääkärien ja hoitajien taakkaa. Tai sitten hallitus on jostain syystä yliarvioinut odotettavissa olevat potilasmäärät – tai sitten tarkoitus onkin epidemian varjolla vähentää sairaaloiden potilaspaikkoja. Tämä kuitenkin vaatisi perhelääkäri- ja kotihoitopalvelujen kehittämistä. Index-uutissivuston haastattelemat asiantuntijat kysyvätkin, miten omaistensa vastuulle heitettyjen potilaiden kotihoito järjestetään. Sinänsä Unkarin sairaaloissa makaavista potilaista kenties kymmenen prosenttia voitaisiin oitis siirtää kotihoitoon, jos asianmukaisesti koulutettua hoito- ja tukihenkilökuntaa olisi saatavilla, mutta jo tähänkin asti siitä on ollut puutetta. Massakotiutusten myötä kotihoitajien määrä olisi pitänyt nostaa moninkertaiseksi.

Melkoista someraivoa on nostattanut lääketieteellisen Semmelweis-yliopiston rehtorin kommentti. Hallituksen mediamaailmaan kuuluvalle Pesti Srácok -keltasivustolle antamassaan haastattelussa rehtori, professori Béla Merkely oli nimittänyt sairaaloiden tyhjennysoperaatiota onnistuneeksi ”sotaharjoitukseksi” (hadgyakorlat). Tässä ehkä ollaan asian ytimessä. Koronapandemian ansiosta maa on voitu julistaa sodan kaltaiseen poikkeustilaan. Sodassa totellaan eikä kysellä tai käydä kansalaiskeskustelua. Ei edes ”kovaa väittelyä” parlamentissa.


Kohti diktatuuria

23 maaliskuun, 2020

Nyt alkaa koronaepidemia levitä Unkarissakin. Viranomaisten ylläpitämän tiedotussivuston mukaan todettuja tartuntoja oli tänä aamuna 167, testattu oli kaikkiaan 5515 henkeä, kuolleiden määrä nousi jo seitsemään (se on suhteessa verrattain korkea, mutta kun testattuja on vähän, luvuilla pelaaminen on arvailua), ja kuudentoista ilmoitetaan toipuneen. Enää ei kannata yrittää selittää, että koronaviruksen leviäminen Unkarissa olisi ”maahanmuuttajien” syytä. Ensimmäisistä todetuista tapauksista osa kylläkin oli Unkarissa (laillisesti!) opiskelevia iranilaisia, mutta nyt on käynyt selväksi, että Unkarissa kuten muuallakin Euroopassa koronaa on levittänyt hyväosaisten kansainvälinen hupimatkailu.

Tällä hetkellä uutiskuplaani täyttää esimerkiksi ”szegediläisen lääkärin” tapaus. Lääkäri ei ollut kuka tahansa vaan Szegedin yliopiston rehtori László Rovó, joka rehtorintoimensa ohella ilmeisesti työskentelee jatkuvasti myös korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärinä. Rovó palasi maaliskuun alussa Etelä-Tirolista hiihtolomalta koronavirustartuntaa kantaen ja ehti jopa leikata potilaita ennen kuin tartunta todettiin. Julkilausumassaan Rovó vakuuttaa, että hänen matkakohteensa ei kuulunut pahamaineisiin ”koronalinkoihin”, että hän ei missään vaiheessa matkaansa huomannut mitään epäilyttäviä oireita ja että hän ei lääkärintyössään steriilejä suojavarusteita käyttäessään ole mitenkään voinut levittää koronavirusta, Szegedissä todetut koronatapaukset ovat hänestä täysin riippumattomia. Tällä hetkellä oireeton Rovó on karanteenissa, mutta vahinko on jo tapahtunut. Lääkäriliitto tutkii asiaa mahdollisten kurinpitotoimien varalta.

Medicalonline.hu-sivustolla anestesiologi Tamás Svéd, Unkarin lääkäriliton sihteeri, antaa haastattelijalle hyytävän asiallisen tilannearvion. Svédin ei tarvitse ilkeästi hekumoida Unkarin jo ennestäänkin romahtamaisillaan olevan terveydenhuoltosektorin tunnetuilla ongelmilla, jotka jo kauan ennen koronavirusepidemian alkua ovat täyttäneet riippumatonta mediaa ja unkarinkielistä somea: lääkärien ja hoitajien joukkopako ulkomaille parempien palkkojen ja työolojen perään, huutava pula rahasta, laitteista ja joskus jopa lääkkeistä, hygieniaongelmat ja sairaalainfektiot, hoitohenkilökunnan moraalia rämettävä lahjonta eli ”kiitollisuusraha”-käytäntö. (Pari viikkoa sitten muuten unkarilainen tuttavani kertoi tuttavansa kokemuksesta: tämä oli tarjonnut koppavalle lääkärille tavanmukaiseksi kuvittelemaansa suurehkoa seteliä, mihin lääkäri oli tuhahtanut, että ”kiitos, olen jo syönyt aamupalan!”) Svéd puhuu lämpimästi ja asiallisesti kollegojensa työstä odotettavissa olevan katastrofin torjunnassa, mutta ei yritäkään kiistää, että edessä on luultavasti ylivoimaiseksi osoittautuva katastrofi.

Myös Unkarin sairaaloissa raivataan nyt tilaa ja rakennetaan uusia teltta- ja konttiosastoja tulevien koronapotilaiden varalta. Edessä on taistelu, jossa Svédin mukaan mahdollista on sekin, että lääkärit eivät pääse tuntemaan itseään sankareiksi vaan paremminkin ilman minkäänlaista selustatukea etulinjaan paiskatuksi tykinruoaksi – ja kunhan taistelu joskus on ohi, yhä useammat heistä saattavat turhautuneina jättää Unkarin lopullisesti taakseen. Järjestelmän ongelmat alkavat jo perhelääkärien vastaanotoilla ja sairaaloiden päivystyksissä, missä tieto ei kulje, mahdollisesti tartuttavia potilaita lähetellään paikasta toiseen tai tutkitaan ilman kunnon suojavarustusta. Koko terveydenhuoltojärjestelmä on Svédin mukaan ajastaan jäljessä, kroonisesti alirahoitettu ja uudistusten tarpeessa, vaikka etenkin Budapestin ulkopuolella sairaaloita onkin viime vuosina uusittu. Svéd pelkää pahoin, että kohta myös Unkarin lääkärit joutuvat priorisoimaan potilaita ja päättämään, kenelle annetaan vuodepaikka, happea tai hengityskonehoitoa, kenelle ei. Hänestä ulkonaliikkumiskielto olisi paikallaan, mutta viranomaiset eivät vieläkään (juttu siis ilmestyi eilen) näytä tunnustavan tilanteen vakavuutta. ”Kyllä lääkäreistä voi kouluttaa kamikaze-lentäjiä”, sanoo Svéd, ”mutta kertokoot edes, mistä on kysymys.” Tällä hetkellä lääkärit kyllä asiantuntijoina näkevät, että – tässä kamikaze-vertauksessa pysyäksemme – polttoainetta ei riitä paluumatkaan, mutta Unkarin viranomaiset käyttäytyvät yhä kuin kaikki olisi kunnossa ja kaikkeen olisi varauduttu.

Toki Unkarissakin on suljettu rajat, koulut ja ravintolat. Silti kriitikot väittävät, että koronan torjuntatoimien sijaan Unkarin hallitus näyttää keskittyvän valtansa lujittamiseen, kuten Suomenkin mediassa on kerrottu. Sotilaita on jo nähty liikkumassa kaduilla, ja elintärkeiden yritysten (esimerkiksi rautatiet, posti, voimalat, vesilaitokset, valtion mediakeskittymä MTVA, Budapestin pörssi, rahapaja, päivittäistavaraketju Auchan…) toimintaa valvomaan on lähetetty puolustusvoimia edustavia ohjausryhmiä. Tänään parlamentin käsittelyyn tulee lakiehdotus, joka antaisi hallitukselle oikeuden jatkaa koronaviruksen johdosta julistettua hätätilaa periaatteessa rajattomiin – sen, milloin hätätila päättyy, päättää hallitus itse. Hätätilan aikana maata hallittaisiin asetuksilla, tarvittaessa jopa lakeja hyllyttäen tai ohittaen, niin että parlamenttia ei tarvitsisi edes kutsua koolle. Kunnanvaltuustoja ei voisi valita (tämä on kätevää etenkin ajatellen niitä ”kapinallisia” kuntia, pääkaupunki Budapestia myöten, joiden nykyinen oppositiohallinto saatettaisiin jostain syystä hajottaa…), täytevaaleja tai kansanäänestyksiä ei voisi järjestää. Uuden lain myötä luodaan kaksi uutta rikosnimikettä: kulkutaudin vastaisten toimien ”estämisestä” voitaisiin tuomita jopa viisi vuotta vankeutta, ja myös perättömien huhujen levityksestä rangaistaisiin entistä ankarammin. (Vaan kuka määrittelee, mikä on kulkutaudin vastaisten toimien estämistä, ja millä perusteella huhusta tulee ”perätön”? Pahimpien pelkojen mukaan nyt on luotu mekanismi, jonka avulla esimerkiksi ”ulkonaliikkumiskiellon rikkomista” tai ”huhujen levittämistä” voi käyttää verukkeena toisinajattelijoiden ja vastustajien vaientamiseen.)

Lakitekstin englanninkielinen käännös löytyy Hungarian Spectrum -blogista, samoin kuin amerikkalaisen, Unkarin asioihin erikoistuneen politiikantutkijan Kim Lane Scheppelen analyysi. Uuden lain pääajatus on helppo tiivistää: se ei millään tavalla edistä koronaviruksen torjuntatoimia, mutta sitä vastoin se antaa Orbánille diktaattorin valtuudet rajaamattomaksi ajaksi. (Muistettakoon, että Unkarissa on jo vuoden 2015 pakolaiskriisistä lähtien ollut voimassa valtakunnallinen hälytystila ”massamaahanmuuton aiheuttaman kriisin” takia. Tätä hälytystilaa on vuosi vuodelta jatkettu, vaikka pakolaiskriisin lauettua Unkarin rajoja kolkuttelemassa ja uutta raja-aitaa uhmaamassa on käynyt korkeintaan kourallinen turvapaikanhakijoita kerrallaan, mistään massamaahanmuutosta ei ole voinut puhua.) Amerikai Népszava -lehden mukaan  Unkari siirtyy nyt avoimeen diktatuuriin, kun viimeiset demokratian lavasteet raivataan pois. Ilman uutta lakiakin Orbán ja kumppanit olisivat voineet antaa terveydenhuollolle lisää resursseja ja rajoittaa kansalaisten liikkumista, tilata ajoissa riittävästi hengityssuojaimia ja kertakäyttökäsineitä, testata taudinkantajiksi epäiltyjä ja määrätä ihmisiä karanteeniin. Siitä ei olekaan kysymys, vaan Orbánin ja hänen kleptokratiansa vallan lopullisesta sementoimisesta.

Euroopassa voidaan, sikäli kuin koronakriisiltä ehditään, jatkaa Unkarin oikeusvaltion tilan kauhistelemista. Amerikai Népszava menee poleemisessa kirjoituksessaan vielä pitemmälle:

Nyt on tapahtumassa se, mistä olemme puhuneet jo vuodesta 2010 saakka, vaikka kukaan ei ole halunnut uskoa. Olemme koko ajan sanoneet: paetkoon ken pääsee, sillä näin tulee käymään, ja nyt ei viruksen takia edes pääse pakenemaan. Koko maa on jäänyt vangiksi. Seuraava askel on oleva Euroopan unionista eroaminen, jos tämä ei EU:ta miellytä tai se ei suostu rahoittamaan epidemiantorjunnan kuluja ja Orbánin perheen mafiaa.

Mutta lopuksi vielä tuore verkkolöytö. Pusztastranger-blogisti julkaisi FB-seinällään tämän Twitteristä löydetyn mielenkiintoisen kaavion, jossa pystyakselilla on kunkin maan sijoitus kansainvälisessä lehdistönvapauden indeksissä, vaaka-akselilla todettujen koronavirustapausten määrä miljoonaa asukasta kohti. Korrelaation taustalla on varmasti muitakin tekijöitä (esimerkiksi elintaso ja siihen liittyvä matkailun määrä), mutta onhan tämä silti jännää.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.


Ei paniikkia?

9 maaliskuun, 2020

Koronavirus leviää Sentroopassakin, vaikka varsinaiselta paniikilta toistaiseksi on vältytty. Tänään Wieniin lentäessä luin Hufvudstadsbladetista täällä asuvan toimittajan pikku kirjoituksen, jossa kehuttiin, että pieni väljyys tekee hyvää: kun tavanomaiset aasialaiset turistimassat eivät täytä Wienin keskustaa, siellä on vaihteeksi mukavampi liikkua. Mene tiedä. Itävallassa on tähän mennessä todettu yhteensä toistasataa koronavirustapausta, ja Italian kaltaisesta hätätilasta ollaan vielä kaukana. Paikoittain virus näyttää kuitenkin leviävän tehokkaasti. Tämän päivän uutisissa oli Tirolin osavaltio, missä tänään oli todettu 16 uutta tapausta. Tartuntaa vaikuttaa levittäneen ischgliläisessä afterski-baarissa työskennellyt norjalaismies, ja viranomaiset ovat nyt panneet koko baarin kiinni.

Sekä Unkarissa että Slovakiassa, kertoo unkarilainen uutisvirtani, on sairaaloihin ja vanhainkoteihin määrätty vierailukielto ja useita julkisia joukkotapahtumia peruutettu. Myös Unkarin yhden kansallispäivän juhla, maaliskuun 15:ntena vietettävä vuosien 1848–49 vapaustaistelun muistopäivä, jää vaille julkisia yleisötilaisuuksia. Romaniassa puolestaan suljetaan keskiviikosta lähtien puoleksitoista viikoksi kaikki koulut ja lastentarhat. Tähän yhtenä keskeisenä syynä on se, että se muuttovirta, joka viime vuosien ajan on kuljettanut Itä-Euroopan työikäistä väestöä parempien ansioiden ja olikkeiden perässä EU:n rikkaammalle länsilaidalle, on Romaniasta suuntautunut erityisesti Italiaan – ja ennen kuin Pohjois-Italian koronavirusongelmaisten alueiden rajat lopullisesti suljettiin, monet näistä romanialaisista lähtivät kiireen vilkkaa takaisin kotimaahan jääneiden perheidensä ja lastensa luo.

Unkarissa koronavirustapauksia on tähän mennessä todettu vain muutama, ja niistäkin ensimmäiset ulkomaalaisia eli Budapestissa opiskelevia iranilaisia. Pääministerin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja György Bakondi riensikin jo muutama päivä sitten julistamaan, että ”koronaviruksen ja maahanmuuton välillä on yhteys”, mutta ”Unkari puolustaa rajojaan”. Sama sanoma löytyy myös hallituksen mediaimperiumiin kuuluvasta Lokál-ilmaisjakelulehdestä (kuva vohkittu Pusztarangerin Facebook-sivulta):

lokal.jpg

(Ylhäällä keskellä:) ”Unkari puolustaa rajoja!” (Alempana:) ”Koronavirus: Unkarissa vain yksittäisiä tapauksia. Koko Keski-Euroopassa tartunnan saaneiden määrä kasvaa. Unkarin seitsemästä potilaasta vain kaksi on unkarilaisia.”

Koronavirustakin yritetään siis käyttää maahanmuuttovastaisen propagandan välineenä. Tämä saattaa kuitenkin käydä kohta vähän vaikeammaksi. Unkarin terveydenhuoltojärjestelmän surkea tilahan on ollut kriittisen median tärkeimpiä uutisaiheita jo pitkään: muutamat jäljellä olevat riippumattomat lehdet ja ennen kaikkea useat hallitusta arvostelevat verkkosivustot ja Facebook-kanavat tarjoavat jatkuvasti kammottavia tosikertomuksia sairaaloiden henkilökunta- ja tarvikepulasta, sairaalainfektioista ja muista hygieniaongelmista (miten koronaviruksen leviämistä torjutaan, kun ei pesutiloissa ole edes käsisaippuaa, desinfiointiaineista puhumattakaan?), loputtomista tutkimusjonoista ja kohtalokkaasti viivästyvistä diagnooseista. Jos järjestelmä on jo vuosikaudet ollut oppositiomedian mukaan romahduksen partaalla, miten käy, jos koronaviruksen leviäminen räjähtää epidemian mittoihin?

Hyvää ei lupaa ainakaan Index-uutisportaalin lukijan tarina. Tämä mies – joka vakinaisesti asuu ulkomailla – oli työasioissa matkustellut Ranskassa ja vähän muuallakin, ei tosin Italiassa. Matkoilta Unkariin perheensä luokse tultuaan hän oli saanut erinäisiä oireita – kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja – ja ruvennut pelkäämään koronavirustartuntaa. Perhelääkäri lähetti hänet sairaalaan, missä henkilökunta ilman ihmeempiä suojavarustuksia lähetteli ja kuljetteli häntä paikasta toiseen, otettiin verikokeita ja röntgenkuvia, mutta ilmeisesti, näin mies on sittemmin päätellyt, koronavirustestejä ei tehty. Mies nimittäin komennettiin sairaalasta takaisin kotiin toipumaan. Vähän aikaa sen jälkeen miehen vanha, syöpäleikkauksesta toipuva isä sairastui. Ja ilmeisesti vasta nyt, kun poika kertoi isäänsä hoitavalle lääkärille olleensa itsekin flunssassa ja pelänneensä ulkomailta tuotua koronavirustartuntaa, sairaalassa ruvettiin tekemään oikeanlaisia testejä. Indexin juttua kirjoitettaessa miehen isä, Unkarissa ilmenneistä koronavirustapauksista viides, oli sairaalassa tajuttomana. Hänen vaimonsa oli kutsuttu sairaalaan tutkittavaksi ja karanteeniin pantavaksi, mutta jonkin väärinymmärryksen takia vaimo ei ollut jäänyt kotiin odottamaan ambulanssia vaan oli itse matkustanut sairaalaan julkisilla liikennevälineillä…

Samantapaista sekoilua ilmeisesti nähtiin myös koronavirustartuntaa kantavien iranilaisopiskelijoiden tapauksessa. Tartunnan kantajaksi todetun farmasianopiskelijan toverit olivat vapaaehtoisesti tulleet sairaalaan tutkittaviksi, mutta heidät oli ensin käännytetty takaisin, myöhemmin kuitenkin haettu testiin ja pantu ”eristykseen”, vastalauseistaan huolimatta yhteen ja samaan huoneeseen. Myöhemmin yhdellä heistä todettiin tartunta. Tieto ei missään vaiheessa oikein kulkenut eikä kommunikaatio toiminut. Viranomaiset ovat väittäneet iranilaisten käyttäytyneen uhkaavasti, niin että sairaalaan oli kutsuttava poliisit avuksi; HVG-sivuston haastattelemat iranilaiset kiistävät tämän jyrkästi mutta valittavat turhautumistaan, kun tietoa ei tule eikä hoitajien tai ambulanssimiesten kanssa pysty puhumaan, nämä kun eivät osaa englantia.

Tämmöiset tapaukset eivät ihmeemmin vahvista luottamusta siihen, että Unkarin jo nytkin kaikista liitoksistaan natiseva terveydenhuoltojärjestelmä pystyisi tosipaikan tullen pitämään koronaviruksen kurissa. Oppositiopuolueet ovat erityisesti syyttäneet inhimillisten voimavarojen ministeri Kásleria epäpäteväksi ja kelvottomaksi koronaviruksen vastaisten toimien johtoon. Mutta tietenkin ongelma on paljon laajempi ja koskee koko järjestelmää. Oikein tosissani rupesin huolestumaan tänään, kun ensin luin Internetiä kiertävän italialaisen lääkärin raportin siitä, miten Pohjois-Italian koronakriisialueilla ei enää riitä lääkkeitä, henkilökuntaa ja laitteita pitämään hengissä kaikkia niitä potilaita, joiden keuhkot eivät enää kunnolla toimi – ja sitten törmäsin uusimpaan korruptiouutiseen.

Korruptioskandaalien paljastajana tunnettu entinen vihreän LMP-puolueen, nyttemmin sitoutumaton kansanedustaja Ákos Hadházy kertoi riippumattoman Klubrádión ohjelmassa käyneensä Budapestissa koronaviruspotilaita hoitavassa Szent János -sairaalassa selvittämässä, miten siellä on varauduttu virustartuntojen leviämiseen. Läheskään kaikkiin kysymyksiinsä Hadházy ei saanut vastausta, mutta se hänelle kuitenkin selvisi, että sairaalassa on 20 hengityskonetta. Tähänastisten arvioiden mukaan, näin ohjelmassa kerrottiin, koronavirustartunnan saaneista jopa joka kymmenes saattaa joutua hengityskoneeseen, mikä merkitsee, että jos tartunnan saa Budapestissa yli kaksisataa ihmistä, saattaa laitteista tulla pulaa. Ja tässä yhteydessä Hadházy nosti esiin tutkimistaan korruptiotapauksista kenties kaikkein häijyimmän.

Pari-kolme vuotta sitten Unkarin sairaaloiden varustelun kehittämiskampanjan yhteydessä niihin hankittiin isolla rahalla hengityskoneita. Todellakin isolla rahalla, sillä ulkomaisen yhtiön edullisin tarjous suljettiin perin kyseenalaisin keinoin pois kilpailusta ja lopulta hankinta päätyi ilmeisesti hallitusta lähellä olevalle unkarilaiselle välittäjäyhtiölle (joka siis hankkii laitteet ulkomailta ja vain ”paketoi” ne uudelleen). Näin hengityskoneet tulivat maksamaan kaksinkertaisen hinnan, eli niitä ostettiin vain puolet siitä, mitä olisi muuten voitu hankkia. Voi siis väittää, että korruption takia Unkarin sairaaloista puuttuu 150 hengityskonetta. Ja jos pahin toteutuu, tämä voi merkitä sitä, että satoja ihmisiä tukehtuu hengiltä.

Koronavirus panee yhteiskunnan lakeineen ja laitoksineen koetukselle. Ja saattaa käydä niin, että tästä koetuksesta eivät korruption syövyttämät systeemit selviä.


Aikuisten suusta

28 marraskuun, 2019

Tänään pikainen kimara esimerkkejä siitä, miten Unkarin hallituksen edustajien lausunnot tuntuvat täysin irronneen todellisuudesta. Aluksi päästäkäämme ääneen tämä sepelvaltimopunakka herrasmies, joka on siviiliammatiltaan lääkäri ja nykyiseltä tehtävältään inhimillisten voimavarojen (kulttuuri-, sosiaali- ja terveysasiat) ministeri. Tästä lausahduksesta raportoi 444.hu-sivuston blogissaan Zsombor Kunetz, joka oli seuraamassa ministeri Káslerin parlamentin kansanterveysvaliokunnalle antamaa selontekoa:

kasler.jpg

Vältettävissä olevien kuolemantapausten lukumäärä ei todista sitä, että terveydenhuollosta puuttuisi sairaaloita, vuodepaikkoja, leikkaussaleja tai kirurgeja, vaan sen, että unkarilainen potilas ei mene ajoissa lääkäriin.

Öö tuota. Siis Unkarissa syöpäkuolleisuus on lähes Euroopan tilastojen kärjessä, mutta tämä ei suinkaan johdu hoidon kehnosta saatavuudesta. (Kesällä mediaan levisi uutisia potilasjoukosta, joka Budapestin Onkologian instituutissa kerääntyy aamuviideltä käytävään jonottamaan pääsyä jonotusnumerolaitteelle, joka puolestaan aukeaa seitsemältä.) Sairaalainfektioiden suuri määrä ei tietenkään ole missään yhteydessä siihen, että Unkarin sairaaloissa jostain syystä käytetään desinfiointiainetta paljon vähemmän kuin muualla, eikä amputointien suuri määrä (Unkarissa amputoidaan kaksi ja puoli kertaa niin paljon raajoja kuin Euroopassa keskimäärin) mitenkään liity verisuonikirurgian resurssipulaan.

***

Toinen tarina alkaa kansainvälisestä Emmy-gaalasta mutta haarautuu aivan muualle. Parhaan ei-amerikkalaisen elokuvan naisnäyttelijän Emmy-palkinnon sai tänä vuonna nimittäin unkarilainen Marina Gera, joka esiintyy Attila Szászin ohjaamassa “Ikuisessa talvessa” (Örök tél, Eternal Winter); se puolestaan kertoo Unkarin vuoden 1956 kansannoususta ja sen seurauksista. [kiitos asiasta huomauttaneille, korjaan:] ns. málenkij robotista eli pakkotyöstä, johon neuvostoliittolaiset ”vapauttajat” sodan jälkeen raahasivat tuhansittain unkarilaisia. Tästä oikeusministeri Judit Varga innostui yrittämään jonkinlaista kissatappelua twiittaamalla, että tämä elokuva sietäisi myös Klára Dobrevin katsoa, koska hän on kommunistisen sortohallinnon perillinen.

Klára Dobrev on entisen sosialistipääministerin, nykyään sosialistipuolueesta lohkaisemaansa ”Demokraattista koalitiota” johtavan Ferenc Gyurcsányn vaimo. Viime EU-parlamenttivaaleissa hän keräsi vakuuttavan äänisaaliin ja vaikuttaa nyt Brysselissä parin muun julkisuudessa aktiivisesti näkyvän unkarilaisen oppositio-naismepin rinnalla. Tätä ”sosialisteilla ei ole oikeutta arvostella meitä, koska he ovat entisaikojen kommunisti-valtapuolueen jatkajia” -argumenttia on Fidesz-puolueessa käytetty ennenkin, mutta tässä tapauksessa kyse lienee muustakin, eli Klára Dobrevin henkilökohtaisista taustoista. Hänen isänsä Petar Dobrev oli bulgarialainen vientikauppamies (jota hallitusta lähellä oleva Pesti Srácok -blogi vihjailee vakoojaksi), äiti Piroska Apró puolestaan pahamaineisen Antal Aprón tytär; Antal Apró, vaatimattomista oloista noussut työväenliikkeen veteraani, istui sodanjälkeisen Unkarin kommunistipuolueen johtoelimissä ja ryvettyi perin pohjin viimeistään vuoden 1956 jälkiselvittelyissä ja Imre Nagyn oikeudenkäynnin yhteydessä. Klára Dobrev on itse avoimesti arvostellut isoisäänsä ja sanoutunut irti tämän poliittisesta toiminnasta, mutta mitäpä tuosta.

Eipä kulunut kauankaan, kun oppositiokansanedustaja, sitoutumaton Ákos Hadházy vastasi, että Judit Vargan sietäisi varoa sanojaan. Hänen oma isänsä nimittäin oli ”kolmekauttakakkonen” eli entiseen maailmanaikaan sisäministeriön tiedusteluosaston III alaosaston II (vastavakoilu) palveluksessa. Eikä vain mikä hyvänsä värvätty siviili vaan hotellinjohtajan toimensa ohella salaisen tiedustelupoliisin aliluutnantti, asiakirjojen mukaan innokas ja vakaumuksellinen työntekijä, joka sai ansioistaan erityispalkkioitakin. Tämä ei oikein sovi yhteen sen kanssa, mitä Judit Varga on itse selittänyt: hänen isänsä ei koskaan harrastanut politiikkaa, ei koskaan ilmiantanut ketään, isä oli yllätyksekseen ja vastoin tahtoaan värvätty tiedusteluosaston palvelukseen hotellinjohtajanimityksen yhteydessä, ja kun tämä hänelle selvisi, hän oli oitis jättänyt eroanomuksen. Keskusteluun puuttui myös historiantutkija Krisztián Ungváry, jonka mielestä Vargan selittelyt ovat lapsellisia valheita. Asiakirjoista ilmenee aivan selvästi, että Judit Vargan isä ei suinkaan ollut naiivi, tietämätön tai passiivinen myötäjuoksija vaan aktiivinen vastavakoilu-upseeri, jonka vakaumusta ja operatiivisia taitoja hänen papereissaan kiitellään.

Nythän ei tietenkään – kuten sekä Hadházy että Ungváry muistuttavat – Judit Varga kuten Klára Dobrevkaan ole vastuussa isiensä tai isoisiensä teoista, vain siitä, miten he itse tätä perintöään hoitavat. Kysymys ei ole mutkuttelusta eli whataboutismista (”mutku sekin teki niin…”) vaan jälleen kerran siitä, että lasitalossa asuvan ei kannattaisi heitellä kiviä. Vihjailun esivanhempien perintöön aloitti Judit Varga, joten hänen on myös kestettävä arvostelu – ei vain se, että arvostellaan hänen isäänsä, vaan se, että muistutetaan siitä, miten hän itse on isänsä roolia julkisuudessa käsitellyt.

***

Lopuksi itse Viktor Orbán, joka muutama päivä sitten avasi Budapestissa kansainvälisen kristittyjen vainoa käsittelevän konferenssin. Aihe on sinänsä erittäin perusteltu: kristittyjä todellakin syrjitään, ahdistellaan ja vainotaan useissa maailman maissa, eikä tästä(kään) saisi vaieta. Siitä huolimatta tuntuu merkilliseltä tämä vainottujen kristittyjen suojeleminen puheiden tasolla (todellisista teoista ei ole oikein varmaa tietoa, kuten muutaman vuoden takainen ”tuhannen koptiperheen” tapaus osoittaa), kun todellisia pakolaisia (näiden uskoa ihmeemmin kyselemättä) kohdellaan niin ”kristillisesti” kuin kohdellaan.

Konferenssin avajaispuhetta, joka nyttemmin on myös pääministerin omalla verkkosivulla luettavissa, Index-uutissivusto selosti ja siteerasi näin. Orbán oli intoutunut lukemaan Unkarin perustajakuninkaan Tapani Pyhän kuuluisaa teosta tuhannen vuoden takaa, ”Opetuksia prinssi Imrelle”. (Imre-prinssi, Tapanin ja Baijerin Giselan ainoa poika kuoli nuorena eikä koskaan päässyt hallitsijana soveltamaan isänsä neuvoja, neuvojen todellisesta kirjoittajasta ei myöskään ole varmaa tietoa, vaikka ne kuninkaan nimissä julkaistiinkin.)

“Lempeyden hyveen harjoittaminen johdattaa sinut vielä täydelliseen autuuteen. Ole armelias kaikille, jotka kärsivät väkivaltaa, älä hengessäsi koskaan unohda Jumalan kehotusta: ’laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Ole laupias kaikkia kohtaan, ei vain mahtavia vaan myös niitä, joilta puuttuu valtaa. Ole myös hengessäsi vahva, ettei hyväosaisuutesi tekisi sinua liian ylimieliseksi eikä huono onni syöksisi sinua maan tomuun. Ole myös nöyrä, että Jumala ylentäisi sinut nyt ja tulevaisuudessa! Ole lempeä, ettet koskaan vastustaisi oikeudenmukaisuutta! Ole kunniallinen, ettet koskaan tahallasi mustaisi kenenkään mainetta!” – siteerasi pääministeri ja jatkoi toteamalla, että nyt seuraa unkarilaisten lempisitaatti:
“paina mieleesi, että (…) sinun on hallittava ilman mielenkiihkoa, kopeutta ja vihaa, sopuisasti, hengessä nöyränä ja lempeästi, sillä jokainen ihminen syntyy samassa tilassa, ja että sinua ei ylennä mikään muu kuin nöyryys eikä alenna mikään muu kuin kopeus ja viha.”
– näin lausui Orbán ja lisäsi: “tämän pohjalta työskentelee Unkarin hallitus tänäänkin.”

Nöyryys! Sepä se!

***

Pakko vielä pikaisesti kommentoida viime kerralla selostettua merkillistä hyökkäystä oppositiojournalistin kimppuun, joka kehtasi jäädä uuden jalkapallostadionin avajaisottelun katsomossa istumaan, kun ei tunnistanut yleisön yhteislaulamaa ”kansallismielistä” iskelmää, ja siten ”loukkasi” myös ottelun aluksi stadionille laulamaan tuotuja slovakianunkarilaisia lapsia ja koko ylirajaista Unkarin kansakuntaa. Viikonloppuna nimittäin eri puolille Budapestia ilmestyi julisteita, joissa on toimittaja Gábor Miklósin sekä toisen Index-sivuston journalistin András Dezsőn kuvat, taustalla Israelin lippu (!) ja alla teksti ”Mekin tulimme rajan takaa”. Siis äärimmäisen primitiivinen antisemitistinen hyökkäys, jonka tekijäksi ei ole kukaan julkisuudessa kehdannut tunnustautua. Hallitusta lähellä oleva media menee vielä pitemmälle: syyttämään uhria. 888.hu-sivustolla on ilmeisesti jo varsin suoraan vihjailtu, että Indexin toimittajat ovat itse järjestäneet koko kampanjan, provokaatioksi.

Ja samanlaista etnonationalistista (se lienee nykyään ”rasistisen” synonyymi) unkarilaisuuden uudelleenmäärittelyä harrastavat pahamaineisessa keskusteluohjelmassa Sajtóklub (‘Pressiklubi’) täälläkin usein esillä ollut öyhöttäjä-toimittaja-blogisti Zsolt Bayer ja hänen vieraansa. Stadion-skandaalin jälkimainingeissa herrat ottivat käsittelyyn oppositiopuolue Párbeszédin (‘Vuoropuhelu’) edustajan Olivio Kocsis-Caken. Tummaihoinen Kocsis-Cake (nimen jälkiosa äännetään unkarilaisittain ”tsake”) on syntynyt ja kasvanut Unkarissa, unkarilaisen äidin ja Guinea-Bissausta maahan muuttaneen isän poikana. Hänen äidinkielensä on unkari, ja isänsä synnyinmaan hän on nähnyt vain postikorteissa. Tämä ei estänyt Bayeria ja kumppaneita toteamasta, että Kocsis-Cake olisi varmaan jäänyt istumaan Nélküled-kappaletta laulettaessa, sillä hän ”ei kuulu kansakuntaan”. (Lisää inhottavia yksityiskohtia englanniksi täällä.)

En enää aikoihin ole jaksanut huokailla, että ”voiko tämän alemmaksi enää mennä”.


Pieni viikonloppukimara

9 maaliskuun, 2019

Viikonloppua, hyvät lukijat!

Unkarissa ja Euroopassa jatkuu spekulointi sen ympärillä, näyttääkö europarlamentin konservatiiviryhmä EPP lopultakin ovea Viktor Orbánin Fidesz-puolueelle tai päättääkö Fidesz itse lähteä ulos ennen tätä, ja jos päättää, kenen joukkoihin se liittyy. Orbán itse on kommentoinut tilannetta hupaisalla ilmauksella csigavér, joka kirjaimellisesti merkitsee ‘etananveri’ ja varsinaisesti jotain sen tapaista kuin ‘kanan villat!’ tai ‘eipä olla millänsäkään’; nyt ei kuulemma kannata hosua eikä hätäillä. Samaan aikaan perinteikkään, lakkautetun konservatiivilehden nimen Magyar Nemzet napannut hallituksen äänitorvi nimettömässä pääkirjoituksessaan vaatii Fidesztä eroamaan EPP:stä, joka ei enää ole Helmut Kohlin puolue vaan sosialistien ja ”liberaalien” liittolainen, joka yhdessä näiden kanssa haluaa toteuttaa ”György Sorosin kuumehoureen”:

EPP ei enää puolusta kansakuntaa, ei kristinuskoa, ei perinteistä perhemallia, eikä mitään nimeltä mainittavaa eurooppalaista perinnettä. EPP:stä on nyt tullut sairaan liberalismin palvelija. Johtui se sitten pelosta, rahasta, vakaumuksesta tai läntisen lehdistön aggressiivisesta painostuksesta – yhdentekevää.

Lähipäivinä siis luvassa kannunvalannan ohella lisää kansallismielistä kaunopuheisuutta. Ulkoministeri Szíjjártó ehti jo julistamaan, että missään nimessä Unkari ei ainakaan suostu EPP:n Manfred Weberin vaatimuksiin ja pyydä anteeksi. ”Anteeksi pyytäköön se, joka on itse valehdellut toisesta.” Ilmeisesti kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmasta jatkaa Brysselin haukkumista (kuitenkin siten, että julisteissa EPP:n Junckerin rinnalle vaihdetaan sosialistien Timmermans) on luovuttu: kansliaministeri Gergely Gulyásin ilmoituksen mukaan maaliskuun 15:nnesta lähtien kampanjan pääaiheena on oleva ”perheiden suojeleminen”.

***

Niin, ne ikuiset perhearvot! Niistä on puhuttu myös kansainvälisen naisten päivän yhteydessä. Naistenpäivähän on alun perin sosialistisen nais- ja työväenliikkeen piirissä syntynyt merkkipäivä, jota Neuvostoliiton luhistumiseen saakka vietettiin virallisesti ennen kaikkea ns. itäblokin maissa. Käytännössä keskeisintä oli monin paikoin se, että kunhan työtätekevien naisten tärkeää yhteiskunnallista panosta oli juhlistettu ojentamalla perheen tai työpaikan naisille kukkia tai makeisia, voitiin sekä naisten että etenkin miesten kesken aloittaa perinteinen juhlapäivän työmaajuopottelu. Reaalisosialismin kukistuminen idässä ja tasa-arvoaatteen valtavirtaistuminen lännessä ovat laimentaneet naistenpäivän alkuperäisen poliittisen sisällön, ja paikoin se näyttää jo kilpailevan äitienpäivän kanssa äitelässä tunteellisuudessa.

Näin ainakin Unkarissa, missä ”Nuorten perheellisten klubi” FICSAK (Fiatal Családosok Klubja) juhlisti naistenpäivää merkillisellä propagandajulkaisulla, otsikolla ”Naisen sielu miehen silmin” (!). FICSAK mainostaa itseään nuoria perheitä tukevana (ja nuoria ihmisiä perheen perustamiseen kannustavana) kansalaisjärjestönä. Sitä johtaa Nóra Király, joka FICSAKin sivuston kertoman mukaan on viiden lapsen onnellinen äiti; 444.hu tietää lisäksi kertoa, että hän on Fidesz-puolueen edustajana Újbudan eli Budapestin 11. kaupunginosan alipormestari. ”Kansalaisjärjestö” FICSAK lienee sekin, kuten asia ilmaistaan, ”lähellä” Fidesz-puoluetta. Ja mitä kätkeekään naistenpäivän juhlajulkaisu?

Verbaalista sokeria ja suklaata, välillä vähän raikkaampaa, välillä vähän tunkkaisempaa. Kullakin sivulla tai aukeamalla isossa valokuvassa poseeraava herra – joukossa on ministereitä, valtiosihteerejä ja muita poliitikkoja, mutta myös taiteilijoita, urheilijoita ja liikemiehiä – esittää naistenpäivän johdosta jonkinlaisia pieniä juhlapuheita naisten kunniaksi. Jotka ovat kauniita ja ihania, ikuisesti arvoituksellisia, monikasvoisia ja mystisiä, aina rakastavia ja anteeksi antavia, uupumatta uurastavia mutta salaperäisyydellään lumoavia, elämää luovia ja ylläpitäviä olentoja, ah, oh. Kenties kammottavinta settiä (kilpailu on kyllä kova) tarjoaa vanha ystävämme, hallituskoalition pienen sivuvaunupuolueen kristillisdemokraattien maireahymyinen kärkihahmo, varapääministeri Zsolt Semjén:

tiszteltholgyeim

”Arvoisat naiset!
Kristillisdemokraattinen poliitikko on onnekkaassa asemassa. Aikamme taisteluissa, joita ei suinkaan käydä leppeästi kypäränsilmikko auki, meille tarkkana kompassina toimii luomakunnan järjestys, jota ilmaisevat pyhä Sana sekä kirkon kaksituhatvuotinen opetus. Tämä opetus määrää selkeästi miesten ja naisten omat elämäntehtävät, heidän varmimman tiensä elämän täyttymykseen, ja tämän tien voidaan nähdä kulkevan läheisessä yhteistyössä mutta ei samaa rataa. Ei puhettakaan mistään universaalista muotista, johon haluaisimme pakottaa kaikki, mutta ei myöskään valheellisesta ja keinotekoisesta tasa-arvoilusta, josta seuraa kummankin sukupuolen vaikea vääristyminen. Naisten elämänura kulkee uskomme mukaan ensisijaisesti äitiyden kautta, mikä mahdollistaa ainutlaatuisen osallisuuden luomisen mysteeriin. Kahden sukupuolen erilaisten elämäntehtävien todeksi eläminen tekee mahdolliseksi sen purkamattoman liiton, joka edelleenkin tarjoaa terveimmät puitteet lasten kasvatukselle – perheen mysteerin.
Kiitos rakkaudestanne ja huolenpidostanne!”

Kiitos itsellesi, Zsolt-setä. Onpa hienoa, että sinulla on tarkka moraalinen kompassi, joka sallii oppiarvon hankkimisen plagioimalla tai uhanalaisten eläinlajien metsästyksen (vuonna 2011 Semjén luonnonsuojeluväen kauhuksi ehdotti useiden suojelulistalla olevien lajien metsästyksen sallimista) mutta suojelee väärältä ja keinotekoiselta tasa-arvoilulta. Eikä tietenkään mitään puhetta sellaisista asioista kuin palkkaerot, syrjintä tai perheväkivalta, koska mysteeri. Ellei aikamme homofobinen ”Aito avioliitto” -agenda olisi tässä tekstissä niin sakeana läsnä, niin sanoisin, että tämä ei enää ole edes 1930-lukua vaan setä on palannut oikopäätä 1800-luvulle.

***

Tämän jälkeen piti kertomani Unkarin Tiedeakatemian ympärillä käydystä taistelusta, joka päättyi jonkinlaiseen sangen vähän rauhoittavaan kompromissiratkaisuun: Akatemian tutkimuslaitosverkosto periaatteessa säilyy mutta siirtyy erillisen säätiön hallintaan. Mutta palaan siihen ehkä tuonnempana ja lopetan tämän postauksen aiheeseen ”naurua kyynelten läpi”.

Unkarin sairaaloiden kammottava tila on ollut tässäkin blogissa monesti esillä. On järkyttävää pulaa sekä henkilökunnasta ja laitteista että perustarvikkeistakin, desinfiointiaineesta ja sideharsosta vessapaperiin ja liinavaatteisiin. Somessa kiertää säännöllisesti kauhutarinoita tosielämästä: milloin on potilashuoneen katto romahtanut potilaiden niskaan, milloin löytyy sairaalan asiakasvessasta siellä pari päivää lojunut vainaja, milloin kertoo kommenttiketjussa potilaan omainen, miten hoitajat eivät pystyneet siivoamaan potilashuoneen lattialta mahatautiin sairastuneen potilaan oksennusta (osaston ainoan mopin oli siivooja vienyt lukkojen taakse, ettei sitäkin varastettaisi) vaan vain peittivät sen vanhalla lehdellä. Järkyttävimmältä tuntuvat ne hätähuudot, joita silloin tällöin ilmestyy Facebook-syötteeseeni: jonkun tuttavantuttavantuttavan omainen on joutumassa leikkaukseen ja hänelle tarvitaan senjasen tyyppistä verta, eli ilmeisesti veripalvelukaan ei Unkarissa kunnolla toimi.

Vaihtelun vuoksi 444.hu-sivusto on käynnistänyt juttusarjan otsikolla ”Sairaala nauraa”. Tällä tunnuksella pyydetään yleisöä lähettämään hupaisia tarinoita Unkarin terveydenhuollon arjesta, ja muutamia uskomattomia kertomuksia ja kuvia on jo kertynyt. Budapestin Heim Pál -lastensairaalassa joku henkilökunnan edustaja ilmeisesti pyörittää sivubisneksenään yksityistä lihakauppaa ja säilyttää urologiaosaston käytävän jääkaapissa makkaroita, kyljyksiä ja leikkeleitä, joita punnitaan asiakkaille potilashuoneen vauvavaa’alla. (Voi hyvin kuvitella, että sairaaloiden henkilöstö ei tule toimeen varsinaisella palkallaan. Yksityisen lihamyynnin harjoittaminen tuntuu silti jotenkin sympaattisemmalta kuin valitettavan tavanomainen ns. kiitollisuusrahan eli lahjusten vastaanotto.)

Budapestilaisen Honvéd-sairaalan plastiikkakirurgian osastolla ikkunoista ja parvekkeiden ovista oli poistettu kahvat (väittämän mukaan joko lämmityskulujen säästämiseksi tai itsemurhien estämiseksi), joten ilma oli erilaisten eritteiden, veren ja sairaalaruoan hajusta niin sakeana, että epätoivoiset potilaat salakuljetuttivat omaisillaan kotoa kahvoja, joilla sitten hoitajien silmän välttäessä availivat ikkunoita ja salatuulettivat. Egerin kaupungissa puolestaan sairaalan tapaturmapoliklinikalla 6-7 tuntia odottelemaan joutunut lukija ”Tibor” kiinnitti huomiota tippatelineeseen, jonka nostovarsi oli murtunut ja kekseliäästi korjattu kipsaamalla.

Eipä voi kuin toivottaa tippatelineelle ja koko Unkarin terveydenhuoltojärjestelmälle pikaista paranemista!


Protesteja suuntaan ja toiseen

4 maaliskuun, 2019

Viimeksi kuvailemani pelottelujulisteet, joissa Jean-Claude Junckerin takaa virnistää György Sorosin häijy naama valmiina päästämään maahanmuuttajien tuhotulvan Unkarin kimppuun (”Teilläkin on oikeus tietää, mitä Brysseli kaavailee!”), ovat nyt ehtineet Unkarin kaduille. Myös meemit ja kuvat vaihtoehtoisista tai vandalisoiduista julisteista ovat alkaneet kiertää somessa.

momentumplakat.jpeg

Momentum-oppositiopuolueen versioissa ”teilläkin on oikeus tietää”, että joka kuudes unkarilaislapsi syntyy ulkomailla [siis: nimenomaan nuoret lapsiperheet ja lisääntymisikäiset ovat viime vuosina lähteneet maasta suurin joukoin], että Viktor Orbán on Unkarin rikkain mies ja että yli 400 sairaanhoitopiiristä puuttuu perhelääkäri, Unkarin terveydenhuoltojärjestelmän kulmakivi.

joga-van-trüffel-730x548.jpg

Vitsipuolue Kaksihäntäisen koiran FB-sivulla julkaistu vaihtoehtoversio: Teilläkin on oikeus tietää, mistä tryffeliä tehdään!

Mutta kuten jo kerroin, tämä kampanja on lopultakin alkanut tosissaan hermostuttaa Brysseliä ja Länsi-Euroopan mahtimaita (siis Saksaa ainakin), jotka tähän asti ovat olleet kuin eivät mitään tietäisi siitä kuran määrästä, jota Unkarin hallitus ja sen mediamonopoli jatkuvasti nakkelevat ilkeän Brysselin ja sen takana naruista vetelevien hämärien kansainvälisten, kosmopoliittisten voimien suuntaan. (Jotka kaikki, näin Unkari väittää, ovat ”maahanmuuttomielisiä”, bevándorláspárti, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan.)

Ei vain Euroopan komissio oitis laatinut julisteelle vastajulistetta. Myös Euroopan keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmittymän kärkiehdokas, saksalainen Manfred Weber on ilmoittanut, että EU tulee jatkossa entistä tiukemmin vaatimaan perusperiaatteiden – oikeusvaltio, median ja oikeuslaitoksen riippumattomuus, korruptionvastainen taistelu, tieteen vapaus – kunnioittamista ja harkitsemaan tarvittaessa uusien pakotteiden käyttöönottoa niitä maita kohtaan, jotka eivät tätä noudata. EPP:n jäsenpuolueista riittävän monet – myös Suomen Kokoomus – ovat nyt esittäneet Orbánin Fidesz-puolueen erottamista, ja asia on vielä tässä kuussa otettava virallisesti puoluevaltuuston käsittelyyn. Lopputulos on tietenkin vielä hämärän peitossa. 444.hu:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan EPP ei suinkaan vielä ole valmis heikentämään asemiaan karkottamalla Fidesz-edustajat kilpailijoiden leiriin, vaikka ”rima heiluukin pahemmin kuin koskaan ennen”.

Tiistaina kansliaministeri Gergely Gulyás sekä entinen inhimillisten voimavarojen ministeri Zoltán Balog lähetettiin ilmeisesti tulipalonsammutusmatkalle Berliiniin. Pian mediaan levisi myös arveluja heidän mahdollisesti lupaamistaan myönnytyksistä, esimerkiksi, että Soros-Juncker-julistekampanja lopetettaisiin ja jatkossa pidettäisiin kampanjoinnin tyyli vähän siivompana. Perjantaina Manfred Weber kuitenkin oli vielä sitä mieltä, että kampanja on heti lopetettava ja Orbánin pitää vähintäänkin pyytää anteeksi. Ulkoministeri Péter Szíjjártón suunniteltu vierailu Saksaan, Baden-Württembergin osavaltioon taas peruutettiin, minkä isäntä, osavaltion vihreä pääministeri Winfried Kretschmann suorin sanoin ilmoitti johtuvan Junckeria herjaavasta, “eurooppalaisten arvojen vastaisesta” julistekampanjasta.

Anteeksipyynnöstä ei vielä näy merkkejä. Päinvastoin lauantaina Orbán saksalaiselle Die Welt am Sonntagille antamassaan haastattelussa ilmoitti, että Juncker-julisteet poistetaan 15. maaliskuuta, mutta julistekampanjaa tullaan jatkamaan. Julisteisiin Junckerin tilalle nousee komission hollantilainen varapuheenjohtaja, vasemmiston kärkiehdokas Frans Timmermans, joka – näin Orbán – on ”itse tunnustanut olevansa” Sorosin liittolainen (… (ist) sein zugestandener Verbündeter). Tämä vaihe tulee olemaan jo Fidesz-puolueen vaalikampanjaa (in der nächsten Phase des Wahlkampfs, die dann schon unsere Parteikampagne sein wird…). Toisin sanoen samaan aikaan, kun Unkarin valtion valvontaviranomaiset hätyyttelevät oppositiopuolueita vaalirahoituksen epäselvyyksistä, valtapuolueen puheenjohtaja ei näe mitään ongelmaa siinä, että ”hallituksen tiedotuskampanjasta” siirrytään saumattomasti puolueen vaalikampanjaan, samalla iskulauseella ja visuaalisella konseptilla (näinhän on tehty ennenkin), sekä ilmeisesti myös samoilla veronmaksajien varoilla.

Hyökkäys on edelleen paras puolustus. Saksalaistoimittajalle Orbán vakuuttaa myös, että itse asiassa EPP:n kimppuun ollaan hyökkäämässä vasemmalta. Häijyt sosialistit haluavat salamitaktikoida ensin Unkarin pois tieltä, ja seuraavaksi kohteina tulevat olemaan Italia ja Itävalta (?!). Ne kriittiset EPP-edustajat ja puolueet, joiden mielestä, kuten Petteri Orpo asian ilmaisi, Fidesz on nyt mennyt liian pitkälle, ovat Orbánin mukaan ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka näin edesauttavat oman puolueensa heikentämistä. Kansainvälisen kommunikaation valtiosihteeri Zoltán Kovács puolestaan on ehtinyt jo julistamaan, että itse asiassa Junckeria herjaava julistekampanja on alun alkaenkin ollut tarkoitus lopettaa 15. maaliskuuta, mikä on saanut lukuisat somekommentoijat muistelemaan vanhaa unkarilaista vitsiä aggressiivisesta pikkupossusta, joka kaatuu polkupyörällä. (”Turpa kiinni! Näin minä aina nousen pyörältä!”) Ja niin, tietenkin: myös Unkarin ja Saksan välien kiristyminen on maahanmuuton syytä!

EU:n kritiikkiin Unkarin hallitus puolestaan vastaa verkkosivuillaan 8 sivun laajuudelta. Tämän kannanoton kahdeksasta kohdasta yksikään ei – Index-sivuston yksityiskohtaisemman analyysin mukaan – oikein vastaa totuutta. Mitään pakollista maahanmuutto- tai, kuten unkariksi asia ilmaistaan, ”maahanasuttamiskiintiötä” (betelepítési kvóta) ei ole esitetty, edes vapaaehtoisia kiintiöitä koskevat ehdotukset eivät ole päässeet EU:ssa ehdotusta pitemmälle. Kansallisvaltioiden rajojen suojelua ei olla heikentämässä; alkuperäisessä esityksessä EU:n Frontex voisi ottaa osan rajavartioinnista koordinoidakseen hätätilanteessa, jos jokin valtio ei suuremman maahanmuuttajavirran tullessa itse suoriutuisi valvomaan rajojaan, mutta tämäkään esitys ei mennyt läpi. Mitään ”migranttiviisumia” ei olla ottamassa käyttöön, espanjalaisen mepin tekemä esitys humanitaarisesta viisumista on sekin äänestetty kumoon. ”Maahanmuuttomielisten” kansalaisjärjestöjen tukea ollaan Unkarin hallituksen mukaan lisäämässä – niin voi tietysti sanoa, jos kerran tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta toimivat ja korruptiota vastustavat järjestöt ovat ”maahanmuuttomielisiä” ja ”sorosistisia” per definitionem…

Viime marraskuusta saakka Unkarin hallitus on myös toistanut populistifoorumeilla kiertävää urbaanilegendaa pakolaisille jaetuista ”rahaa täyteen ladatuista” pankkikorteista. Itse asiassa kyseessä on Kreikassa toteutettu projekti, jossa turvapaikanhakijoille joka tapauksessa myönnetty varsin vaatimaton toimeentuloavustus maksetaan rahan tai tavaran sijaan henkilökohtaiselle pankkikortille, jota voi käyttää ainoastaan Kreikassa. Ja lopuksi: toisin kuin Unkarin hallitus edelleenkin väittää, EU ei ole ”laillistamassa migraatiota” saati ”rankaisemassa maahanmuuttovastaisia jäsenmaita”. Sanalla sanoen: Unkarin hallitus ei edelleenkään kykene reagoimaan kritiikkiin muuten kuin itsepintaisesti vastaan inttämällä ja hokemalla ”maahanmuutto” ja ”Soros”. Hyvinhän se on toiminut tähän asti.

Vai onko? Näin sivusta katsoen sitä miettii, miten kauan maahanmuuttovastaisuudella mekkaloiminen riittää hillitsemään tyytymättömyyttä, kun siihen alkaa olla todellisia ja kouraantuntuvia aiheita. Tämmöinen on ennen muuta terveydenhuollon järkyttävä tila, jota oppositioviestimet sitkeästi pyrkivät pitämään esillä: sairaaloiden resurssi-, hygienia- ja henkilökuntaongelmat, etenkin koulutetun henkilökunnan massiivinen maastamuutto. Jo kuukausien ajan on riippumattomassa mediassa puhuttu tilastoista, joiden mukaan tuhansia unkarilaisia vuodessa kuolee sairauksiin ja komplikaatioihin, jotka olisivat olleet hoidettavissa. Ja viime päivinä on esille nostettu yksi konkreettinen osaongelma eli verisuonikirurgien puute: Unkarissa amputoidaan verenkierto-ongelmien vuoksi 7000 raajaa vuodessa, kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin Euroopassa keskimäärin, vuosittain tarvittaisiin verisuonileikkauksia ainakin 15.000, mutta henkilökuntapulan takia järjestelmä suoriutuu vain 9500:sta. Tämä tarkoittaa, kärjistää flamingok.hu-sivustolla ”Hunor Magyar”, että Unkari ”vuosittain rampauttaa 4500 kansalaistaan”, koska rahat käytetään mieluummin jalkapalloon. Nimittäin: futishullun pääministeri Orbánin hallitus tukee jalkapalloa todella massiivisesti sekä Unkarissa että rajantakaisilla unkarilaisalueilla, ja keskimääräinen liigapelaaja ansaitsee noin kymmenkertaisesti verisuonikirurgiin verraten, joten ei liene ihme, että verisuonikirurgit lähtevät ulkomaille parempien tienestien perään. Populistinen vertailu varmaankin, mutta – toisin kuin hallituksen ”tiedotuskampanjoissa” – ilman tosiasioiden vääristelyä.

Hieman sivussa suurimmista otsikoista jatkuu myös taistelu Unkarin Tiedeakatemian suunniteltua alasajoa vastaan. Tiedeakatemian johto on edelleenkin päättänyt – 26. helmikuuta pidetty istunto kesti tuntikausia, mutta päätös oli edellistäkin vahvemman enemmistön tukema – jatkaa uuden rahoitusmallin boikotointia. Innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovicsin edellyttämiä hakemuksia uuteen, projektipohjaiseen rahoitukseen ei tulla jättämään eikä asioista neuvotella, ennen kuin Akatemia on saanut tämän vuoden lainmukaisen rahoituksensa.

Mielenosoitusten sekä kansallisten ja kansainvälisten tukikannanottojen lisäksi on nähty myös taiteellinen mielenilmaus, johon tämä postaus voisi olla hyvä lopettaa. Kansallisrunoilijan ja 1800-luvun vapaustaistelijan mukaan nimensä ottanut taiteellinen iskuryhmä, Petőfi Sándor Művészeti Akciócsoport, sijoitti Tiedeakatemian rakennuksen ulkoseinään pienen reliefin, jossa ministeri Palkovics esitetään hallituksen sätkynukkena, pää täynnä sitä ihtiään. En usko tämmöisten protestien paljoa auttavan. Kiistassa, jossa toinen puoli ei järkiargumenteista piittaa ja toinen taistelee ylivoimaa vastaan selkä seinää vasten, on luultavasti asiapuolella kaikki mahdollinen jo sanottu. Mutta tulipahan ainakin ilmaistuksi, miten valtava on ainakin osassa kansaa turhautuneisuus ja epäluottamus sitä hallitusta kohtaan, joka väittää toimivansa kansan enemmistön nimissä.

palkovicsbab.jpg


Vuosi vaihtuu, muuttuuko mikään?

28 joulukuun, 2018

Joulunvietto on hetkeksi hiljentänyt Unkarin mielenosoitukset, mutta kansainvälisessä julkisuudessa maan poliittisen tilanteen ruotiminen jatkuu. New York Times julkaisi joulupäivänä artikkelin otsikolla “Päältä katsoen Unkari on demokratia, mutta mitä on pinnan alla?” Kirjoittaja Patrick Kingsley analysoi varsin asiantuntevasti viimeaikaisia tapahtumia: Keski-Euroopan yliopistoa ei karkotettu maasta väkisin vaan kaikessa hiljaisuudessa sääntöjä muuttamalla, maassa toimii laillisuutta valvova perustuslakituomioistuin mutta itse asiassa tuomarit ja syyttäjäviranomainen ovat pääministeri Orbánin taskussa, vaalit ovat vapaat mutta vaalijärjestelmä räätälöity suosimaan hallituspuoluetta, media on periaatteessa vapaa mutta käytännössä yksityiset viestintäkanavat on taloudellisella painostuksella vaiennettu tai siirretty hallitusta lähellä olevien oligarkkien omistukseen, julkisen palvelun yleisradioyhtiö taas on muutettu kyselemättömän lojaaliksi puoluepropagandatuutiksi. Kuten Weronika Grzebalska ja Andrea Pető jo pari vuotta sitten kirjoittivat, ”kääpävaltio” loisii demokratian rakenteissa.

Tässä ei Unkarin tapahtumia seuranneelle ole sinänsä mitään uutta. (Nämä asiat on puettu sanoiksi jo monesti, tunteellisesti mutta vakuuttavasti esimerkiksi tässä suomentamassani blogikirjoituksessa.) Uutta on korkeintaan ehkä se avoimuus, jolla Kingsleyn haastattelemat asiantuntijat vertaavat Orbánin järjestelmää fasismiin. Keski-Euroopan yliopiston rehtori Michael Ignatieff toteaa, että 21. vuosisadan demokratian kulisseissa ja rakenteissa toimiva Unkari harjoittaa pohjimmiltaan samanlaista keskitettyä kontrollia kuin 1900-luvun diktatuurit (ja antikommunistisesta retoriikastaan huolimatta uusintaa tiettyjä reaalisosialististen valtioiden piirteitä).

Yalen yliopiston professori Jason Stanley, joka kirjassaan How Fascism Works on tutkinut fasismin ilmenemismuotoja nykyisten poliittisten johtajien toiminnassa, taas muistuttaa, että jos lojaalius omaa etnistä ryhmää kohtaan tai oman ryhmän tarunomainen menneisyys asetetaan tärkeämmäksi kuin totuus tai kunnioitus toista mieltä olevia ihmisiä kohtaan, silloin kyseessä on fasistinen ideologia ja fasistinen poliittinen taktiikka. Erityisen painokkaasti Stanley puhuu totuudesta ja informaatiosta:

Demokratia ei ole vain äänestysjärjestelmä. Se on kulttuuri, joka kunnioittaa totuutta. Jos hallitus estää yleisöä saamasta käsiinsä oikeaa informaatiota, käyttäen propagandajärjestelmää, joka valehtelee kaikille maan asukkaille, silloin kaikki tulevat koko ajan äänestämään suurta johtajaa. Tämä taas ei ole demokratiaa.

New York Timesin kirjoitukseen oli Unkarin hallituksen tietenkin pakko reagoida. Hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács, sujuvaa englantia puhuva ja itse Keski-Euroopan yliopistosta valmistunut älykönoloinen kaljupää, julistaa Magyar Idők -lehden palstoilla:

Kahdeksan viime vuoden aikana jo tutuksi tulleeseen tapaan New York Times toitottaa taas säälittäviä typeryyksiä Unkarista ja sen pääministeristä.

(Hetkinen, mitenkäs tuo elmúlt nyolc év, kahdeksan viime vuotta, kuulostaakin niin tutulta? Sitä kuultiin Orbánin valtaannousun jälkeiset ensimmäiset vuodet taukoamatta: mikä sitten olikin pielessä, syynä olivat elmúlt nyolc év eli edelliset kaksi sosialistihallitusten valtakautta, joiden virheiden korjaamisessa menisi aikaa. No nyt on Orbán ollut itse vallassa kahdeksan vuotta, ja edellisten hallitusten tilalle on ollut vähitellen pakko löytää uusia syntipukkeja.)

Tämän yksityiskohtaisemmin ei artikkelissa vaivauduta oikomaan NYT:n mahdollisia erehdyksiä; Kovácsin kivahduksen jälkeen Magyar Idők vain niukan asiallisesti referoi Kingsleyn artikkelin olennaisimmat väitteet. Mutta eipä tässä enempää kaivatakaan, sillä lopun voi delegoida räväkämmille ja kansanomaisemmille viestimille. Hallitusta lähellä olevan keltajournalismisivusto 888.hu:n mukaan ”Zoltán Kovács teki yhdellä lauseella selvää New York Timesin uusimmista fasismisyytöksistä”, ja sitä paitsi koko tämä fasismivihjailu on vain merkkinä siitä, että tätä ”vasemmistoliberaalien” Unkarin-vastaista hyökkäystä merentakaisesta päämajastaan käsin orkestroiva György Soros alkaa käydä epätoivoiseksi, kun tapahtumat Unkarissa eivät suju hänen käsikirjoituksensa mukaan…

Samaan aikaan Unkarissa on siis vietetty joulua, lähimmäisenrakkauden, lasten ja perheiden juhlaa. Oma uutissyötteeni on ollut täynnä kertomuksia esimerkiksi joulunvietosta ja maastamuutosta (halpalentoyhtiöt kuljettavat isoäitejä salamimakkaralla, Túró Rudi -rahkapatukoilla tai bejgli-joululeivonnaisilla täytettyine laukkuineen Berliinin, Lontoon, Amsterdamin ja Dublinin kentille lastenlasten luo) tai jokajouluisesta Hare Krishna -yhteisön ruoanjakelutempauksesta, johon tänäkin vuonna jonotti Budapestin Blaha Lujza térillä satoja ellei tuhansia ihmisiä aamuvarhaisesta alkaen. Tai siitä, että kolmen viime vuoden aikana on Unkarissa kymmenentuhatta perhettä häädetty asunnoistaan maksamattomien vuokrien tai velkojen takia (syynä usein devizahitel, valuuttaluottoloukku); osa häädetyistä joutuu kadulle, jolloin lasten edessä on huostaanotto, vanhempien pahimmassa tapauksessa vankila (asunnottomuushan on kriminalisoitu). Alkuvuodesta parlamentti äänesti kumoon oppositiopuolueiden lainmuutosehdotuksen, jonka mukaan sellaisia lapsiperheitä, joilla ei ole tiedossa korvaavaa asuntoa, ei saisi häätää kodistaan, toisin sanoen hajottaa. Vuosi 2018 sivumennen sanoen oli julistettu perheiden vuodeksi; teemasivulla perhe- ja nuorisoasiain valtiosihteeri Katalin Novák julistaa silmää räpäyttämättä, että kahdestakymmenestä viime vuodesta Unkarissa on kahdentoista vuoden ajan ollut perhevihamielinen mutta kahdeksan vuoden ajan perhemyönteinen hallitus…

Kaiken tämän keskellä lähestyy loppuaan hiljakseen toteutettu prestiisiprojekti: pääministeri Orbán hallituksineen muuttaa työtilansa Budan linnakortteliin, Tonavan rannalla kohoavalle mäelle, Unescon maailmanperintönä suojeltuun rakennuskompleksiin, johon kuuluu eri aikoina keskiajalta 1800-luvulle saakka rakennettuja palatseja, kirkkoja, hallinto- ja asuinrakennuksia. Entisen karmeliittaluostarin rakennukseen on lisätty erikoisluvalla kattoparveke, ja neljännen adventtisunnuntain tervehdyksenään pääministeri postasi Facebookiin jo tämän parvekkeen kaiteelta otetun tunnelmallisen maisemakuvan, jossa taustalla häämöttävät Tonava ja parlamenttitalo.

4advent.jpg

Nyt toteutuu Viktor Orbánin pitkäaikainen unelma. Jo edellisellä Orbánin valtakaudella vuosituhannen taitteessa suunniteltiin pääministerin kanslian muuttoa linnakorttelin ns. Sándor-palatsiin, mutta vuoden 2002 vaalitappion jälkeen uusi pääministeri Medgyessy ei halunnut muuttaa, joten Sándor-palatsista tuli presidentin residenssi. Uuden valtaannousunsa jälkeen Orbán on käynnistänyt uljaan ”kehitysprojektin”. Pääministerin kanslian lisäksi linnakorttelin rakennuksiin muuttaa muitakin valtion laitoksia, mm. sisäministeriö ja valtionvarainministeriö. Oman siivunsa saanevat myös sopivia suhteita omaavat yrittäjät. Syyskuussa oppositioviestimet kertoivat, että entiseen Budan kaupungintaloon, jonka oli ostanut Unkarin valtionpankille kuuluva Pallas Athene Domus Animae -säätiö, ei tulekaan (vain?) alkuperäisen ilmoituksen mukaista ”opetus- ja tutkimuskeskusta” (johon sisältyisi englanninkielistä tohtorikoulutusta, kirjastoja ja tutkijanhuoneita) vaan (myös?) ravintola ja kahvila, läheisten talojen asukkaiden protesteista huolimatta.

Koko Budan linnan rakennuskompleksin uudistaminen korkeimman valtionhallinnon käyttöön nielee huikeita summia valtion ja veronmaksajien rahaa: parin vuoden takaisen Átlátszó-blogin mukaan viralliset arviot liikkuivat 200 miljardissa forintissa (noin 620 miljoonaa euroa), mutta todellinen loppusumma lienee vähintään viisinkertainen. Rahoista melkoinen osa ohjautunee kleptokraattien taskuihin, ja väkisinkin tämä megasijoitus valtion edustustiloihin kontrastoituu ikävästi niiden kuvien kanssa, joita oppositioviestimissä on viime vuodet nähty leipäjonoista, asunnottomista, häädetyistä perheistä tai vaikkapa niistä monesti tässäkin blogissa esillä olleista rapistuvista sairaaloista.

(Äskettäin muuten amerikkalainen Hollywood-näyttelijä Ruby Rose joutui Budapestissa uutta toimintaleffaa kuvattaessa käymään sairaalassa, kun silikoninen korvatulppa oli kuvausten tuiskeessa uponnut niin syvälle, että sen poistamiseen tarvittiin ammattiapua. Sairaalan – joka verkossa liikkuvien väitteiden mukaan ei ole kunnoltaan läheskään pahimpia – hygieniaolot ja varustelu järkyttivät Rosen perinpohjaisesti: vessa oli kuulemma ollut kuin kauhufilmin lavasteista (vaikka siellä ei edes, toisin kuin taannoin erään budapestilaisen sairaalan yleisö-wc:ssä, lojunut muutaman päivän ajaksi sinne unohtunutta vainajaa) ja saanut Rosen rukoilemaan, että tetanusrokotus olisi vielä voimassa. Sairaalasta päästyään Rose ryhtyi selvittelemään asioita ja toimimaan: yhdessä unkarilaisen aktivistin kanssa hän tiedusteli sairaaloista, mitä eniten tarvittaisiin, ja lahjoitti kasoittain vuodevaatteita sekä kärrykaupalla leluja Heim Pál -lastensairaalan potilaille.)

Niin, demagogiaa tai ei, oppositioviestimet ovat viime vuosina halukkaasti tuoneet julkisuuteen niitä tiedonmurusia, joita pääministerin linnaprojektista on ollut saatavilla. Kun joulun kunniaksi tiedotusvälineetkin lopulta päästettiin katselemaan pääministerin kanslian uusia tiloja, hallitusta lähellä olevat lehdet ja sivustot korostivat sisustuksen ”vaatimattomuutta” ja ”puritaanisuutta”, kriittinen Átlátszó-blogi taas muistuttaa, että ei vain rakennuksen korjaaminen ja sisustaminen niellyt huikeita summia: kanslian lattioilla olevat arvokkaat itämaiset matot, jotka on ”lainattu” Käsityötaiteen museosta, eivät suinkaan ole ilmaisia vaan niidenkin hankintaan ja kunnossapitoon on käytetty julkisia varoja. Uutiset pääministerin uudesta linnasta saivat Katalin Jánosin, vuoden 1956 kapinahallituksen pääministerin Imre Nagyn lapsenlapsen puuskahtamaan Facebookissa, että hänen isoisänsä – jota nykyinen hallitus haukkuu pahimmaksi kommunistiksi – maksoi vuokransa ja osti asuntonsa sisustuksen omalla palkallaan, eikä hänen omaisuuteensa – joka kuolemantuomion yhteydessä takavarikoitiin – kuulunut huviloita, huvipursia, isoja tiluksia tai ulkomaisia pankkitilejä. (Mielenkiintoinen sattuma: pitkään vetkuteltu Imre Nagyn muistomerkin purkaminen Budapestin Marttyyrien aukiolta on juuri nyt pantu toimeen.)

Alussa mainitun New York Timesin artikkelin lopussa annetaan ymmärtää, että asiat saattaisivat olla muuttumassa. Orbánin hallinto, nähdessään, että EU ei edelleenkään ratkaisevasti puutu sen toimintaan, on muuttunut yhä röyhkeämmäksi ja kenties lopulta ylittänyt tietyn vedenjakajan. Näin väittää sitoutumaton kansanedustaja Ákos Hadházy, jonka mielestä  taannoinen oppositiopoliitikkojen poistaminen yleisradiotalosta väkivalloin merkitsee jonkinlaista vedenjakajaa: disinformaation diktatuurista on siirrytty suoranaiseen väkivaltaan. Näin Unkarin mediaa sivusta seuratessa on myös näkevinään, että vallanpitäjien tietynlainen häikäilemättömyys kasvaa koko ajan: ahneutta ei peitellä eikä kainostella, kansalle tarjotaan aina vain kiihkeämpää, mustavalkoisempaa kuvaa hyvästä, oikeita arvoja ja onnellisia unkarilaisperheitä suosivasta hallituksesta ja sen häijyistä vastavoimista, jotka silkkaa pahuuttaan haluavat tuhota tämän kaiken.

Kolozsvári Szalonna -blogisti kysyykin: muuttaako Orbán Budan linnaan vai pakeneeko hän sinne kansan tyytymättömyyttä? Itse asiassa Publicus-tutkimuslaitoksen toimittaman mielipidetutkimuksen mukaan niiden osuus, jotka ovat tyytyväisiä Unkarin viimeaikaisiin kehityksiin, on kuukaudessa pudonnut 41 %:sta 30 %:iin, ja kokonaista 64% on nyt tyytymättömiä nykyiseen asiaintilaan. Paljonpuhuva on kuitenkin puolueiden joulukuinen kannatusmittaus:

2018_12_ppef-768x579.png

”Jos ensi sunnuntaina olisi vaalit, mitä puoluetta äänestäisitte?” Nykyinen ”kahden kolmasosan kannatuksellaan” mahtaileva hallituskoalitio saisi äänistä 23 %, sosialistien ja Párbeszéd-puolueen liittouma sekä äärioikeistolainen Jobbik 9% kumpikin, hännänhuippuina keikkuvat vihreän LMP:n, sosialisteista lohjenneen DK:n sekä uuden Momentum-liikkeen lisäksi vitsipuolue Kétfarkú Kutya (Kaksihäntäinen koira). Huomattavinta on, että taas kerran suurin osuus äänestäjistä, melko tarkkaan puolet, ei osaa tai halua nimetä yhtään puoluetta, jota voisi äänestää. Niin kauan kuin tämä tilanne ei muutu, mikään tyytymättömyys ei tule syrjäyttämään Orbánin hallitusta vallasta – ellei sitten koko maa suistu kapinaan ja kaaokseen.

Perin pessimistisesti kirjoittaa tilanteesta myös saksankielinen Pester Lloyd: joulukuun mielenosoitukset saattoivat herättää lännessä toiveita, että unkarilaiset olisivat lopultakin vapautuneet henkisestä holhouksenalaisuudestaan, mutta nämä toiveet ovat turhia. Protestiliikkeet eivät edusta eivätkä tavoita kansan syviä rivejä, joiden hallitsemiseen Pester Lloydin mukaan riittää, kuten vuodesta 2010 lähtien on riittänyt, Orbánin rahvaanomainen vävypoika-mafioso-charmi sekä Suur-Unkarin lipun heiluttaminen.

Ihan vielä nämä mielenosoitukset eivät kuitenkaan ole sammahtamassa. Mérce-uutisportaalin mukaan uudenvuodenaatosta lähtien on suunnitteilla useita eri mielenosoituksia, sekä Budapestissa että Unkarin muissa kaupungeissa, jopa ulkomaillakin. Erityisen runsaasti väkeä odotetaan Budapestiin 5. tammikuuta: useiden järjestäjäyhteisöjen ylläpitämällä FB-tapahtumasivulla on tässä vaiheessa yli viisituhatta ilmoittautunutta osallistujaa ja 23 000 kiinnostunutta. Ei tässä voi kuin jäädä odottamaan ja toivomaan parasta.