Parin viime päivän aikana unkarin sanavarastoni on karttunut ainakin yhden alatyylisen ilmauksen tarkemmalla taustatuntemuksella, minkä lisäksi olen hieman hämmentyneenä seurannut, miten vapaasti kainossa ex-sosialistis-katolisessa Itä-Sentroopassakin näköjään voidaan käytellä alapääsanastoa, kun tarpeeksi tärkeä ukko suuttuu ja saa palstatilaa suuttumukselleen. On nimittäin syntynyt mediasota, jossa ammutaan kovilla.
Keskushenkilönä on Lajos Simicska, tässäkin blogissa muutamaan otteeseen ohimennen mainittu Unkarin oligarkeista mahtavin, yksi maan rikkaimpia miehiä, käsittämättömän menestyksekkään (julkisten töiden tarjouskilpailut aina voittavan) kone- ja rakennusyhtiö Közgépin pääjehu – ja pääministeri Orbánin opiskeluaikainen henkiystävä ja huonetoveri. Vuonna 1989 antamassaan haastattelussa silloinen nuori sosialisminkaataja Orbán kehui, että ”Simicska on aina ollut meistä kaikista fiksuin”. 1990-luvun alussa Simicska kavereineen käytännössä pelasti nuoren Fidesz-puolueen konkurssilta ovelan bulvaanioperaation avulla, ja siitä pitäen Simicskan ja Viktor Orbánin ystävyys vaikutti rikkumattomalta. Kunnes viime vuonna tapahtui jotakin.
Unkarin oppositiomedioissa on jo muutaman kuukauden ajan kuiskuteltu Simicskan ja Orbánin välirikosta. Jotenkin tämä liittyy Simicskan hallitsemaan mediaimperiumiin, johon kuuluvat oikeistolainen tv-kanava HírTV ja usein hallitusta lähellä olevaksi mainittu Magyar Nemzet -lehti, mutta taustalla voi olla laajempaakin mediamyllerrystä. Jo viime vuonna ylikansallinen RTL-televisiokanava ajautui sotaan hallituksen kanssa, joka alkoi kurittaa RTL:ää ylettömillä mainosveroilla. Siihen asti harmittomana roskahömppätuuttina pidetty RTL kääri hihansa ja ryhtyi uutislähetyksissään panostamaan epäkohtien ja etenkin hallitusta ympäröivän korruption paljastamiseen. Katsojaluvut nousivat, ja kenties RTL:llä on ollut osansa Fidesz-puolueen viimeaikaiseen suosion laskuun ja kasvavaan tyytymättömyyteen: demokratia ja sananvapaus ja romaneja tai seksuaalivähemmistöjä tukevat kansalaisjärjestöt ja kansalaisten tasa-arvo ynnä muut ylevät ihanteet, niistä ehkä viis, mutta köyhtyvää kansaa ihan oikeasti potuttaa katsella, miten herrat porskuttavat ja elävät entistä ylellisemmin, myös kyseisen kansan verovaroilla. Siis nehän jumalauta varastaa meiltä! Viime kuukausina on näkynyt uutisia siitä, että hallituksen ja RTL:n kesken olisi päästy jonkinlaiseen sovintoon verokysymyksen suhteen, mutta toisaalta RTL kiistää väitteet uutisten kriittisen linjan lientymisestä, eikä uutistoimituksen johtoakaan ole vaihdettu.
Tammikuussa julkisuuteen sitten tuli, että pääministeri Orbánia ei tyydyttänyt siihenastinen yhteistyö oikeistolaisten viestimien kanssa ja Simicska-medioiden sijaan hallitus ryhtyisi panostamaan ”omiin” viestintäkanaviinsa. Ja pari päivää sitten ilmoitettiin, että RTL:n kanssa neuvoteltua mainosveron alennusta kompensoitaisiin verottamalla kaikkia muita viestimiä, pienimpiäkin. Tämä oli ilmeisesti Simicskalle viimeinen pisara. Tapahtui jotakin, minkä johdosta Magyar Nemzet -lehden, nettisivusto mno.hu:n, HírTV:n ja Lánchíd-radion johtomiehet perjantaina yks kaks erosivat, arvelujen mukaan siksi, että eivät halunneet joutua tulossa olevassa totaalisessa mediasodassa Viktor Orbánin vastaiselle puolelle.
Ja kuten Éva S. Balogh mainiossa blogissaan tiivistää, Simicska, joka on parikymmentä vuotta vältellyt julkisuutta, ryhtyi antamaan haastatteluja kenelle hyvänsä, joka vaivautui hänelle soittamaan. Jo perjantaina tuoreeltaan tavoitettu Simicska oli sangen värikästä kieltä käyttäen uhonnut potkivansa omistamistaan tiedotusvälineistä kaikki loputkin orbanistit pellolle ja paskat piittaavansa siitä, mitä Orbán ajattelee. Hieman rauhoituttuaan hän antoi Magyar Narancs –lehdelle syvähaastattelun, jossa haukkui Magyar Nemzet -lehden päätoimittajan ”petturiksi”, joka yllättäen oli häipynyt koko johtokuntineen jättäen hänet ihmettelemään, ”mitä vittua täällä tapahtuu” (elin vaihdettu idiomaattisempaan, suom. huom.).
Myös välirikostaan Orbánin kanssa Simicska sanoi Magyar Narancsin toimittajalle suorat sanat. Orbánin venäläismielisestä politiikasta hän ei tykkää yhtään, sillä
Minä kasvoin vielä siihen aikaan, kun täällä oli Neuvostoliitto, eikä minulla ole hyviä muistoja ryssien toiminnasta Unkarissa. Siististi sanoakseni en pysty tekemään selvää eroa silloisten neukkujen ja nykyisten venäläisten poliittisen käyttäytymisen välille.
Simicska myös kiistää välirikon johtuvan pelkästään siitä, että Orbánin uudet linjat loukkaisivat hänen taloudellisia intressejään:
Tämä on teille ehkä hitonmoinen yllätys: maailmassa on muutakin kuin bisnes. Minä perimmältäni – nyt te ehkä nauratte ääneen – hoidan hommani arvojen ja velvollisuuksien pohjalta. Minulle ne ovat tässä tapauksessa tärkeämpiä kuin liiketoimet. Tämä voi kuulostaa nykymaailman aikaan hullulta, mutta tämmöinen mies minä olen. Sen minä olen velkaa isänmaalleni, perheelleni ja itselleni, että teen vain sitä, mitä pidän oikeana, ja käyn kauppaa vain niiden kanssa, joita pidän mahdollisina liikekumppaneina. Uskokaa tai älkää: minun liittolaisuuteni Orbánin kanssa lähti liikkeelle siitä, että halusimme hajottaa diktatuurin ja jälkikommunistisen järjestelmän. Kävi ilmi, että se ei ole yksinkertainen juttu, sen eteen pitää tehdä duunia. Eikä siihen liittolaisuuteen jumalauta [voimasana vaihdettu idiomaattisemmaksi, suom. huom.] kuulunut, että rakennetaan tilalle uusi diktatuuri. Semmoiseen minä en mene mukaan.
Uskokoon ken haluaa, Simicska joka tapauksessa vakuuttaa, että hänestä on ”helvetin vastenmielistä, miten ja millä menetelmillä nämä [Orbánin] pojat hoitavat asioita tässä maassa”. Kolmenkymmenenviiden vuoden ystävyys ja taistelutoveruus on ohi, ja Simicskan mukaan käänne tapahtui jo vajaa vuosi sitten.
Viime vuoden huhtikuussa vaalien jälkeen istuimme juttelemaan ja hän kertoi minulle aikeistaan. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta en pitänyt koko jutusta. Sanoinkin hänelle, että en mene siihen mukaan. Siitä pitäen meno on mennyt aina vain rajummaksi.
Koko kiistan tiivistetyksi ilmaukseksi on noussut haukkumasana, jota Simicska käytti esimerkiksi index.hu-sivustolle antamassaan haastattelussa: ”Kirjoittakaa vaikka muistiin. Orbán on geci.” Sana geci on tyyliarvoltaan ”paskiaiseen”, ”kusipäähän” tai ”runkkariin” vertautuva solvaus, joka oikeastaan merkitsee, hm, mälliä, tai kuten siivommat mediat kainostellen selostavat, ”miehisiä ruumiinnesteitä”. Netin infantiilihuumorigeneraattorit tietenkin pörähtivät oitis käyntiin:
Mutta mitä tästä kaikesta seuraa? Onko tämä kaikki vain Orbánin uusi nerokas propagandaveto, kuten Attila Janisch Magyar Narancs -sivustolla arvelee? Siis: kansalaisen kannalta katsoen mikään ei muutu, Simicska on vain tarjonnut kansalle sirkushuveja sen operaation säestykseksi, jossa Orbán keskittää median entistä tiukemmin omiin käsiinsä? Vai onko Janischin artikkelia kommentoiva nimimerkki orbus oikeassa: Simicska-medioiden menetystä ei ole aivan helppo heti korvata, Orbán itse on mielenterveydeltään huterassa kunnossa ja saattaa simahtaa milloin vain, ja jos Simicska todella ryhtyy tuomaan julkisuuteen kaikkea, mitä Orbánin ja hänen lähipiirinsä hämäräpuuhista on vuosikymmenten mittaan tullut tietämään, sieltä voi räjähtää ilmoille semmoinen törkypaketti, että sen jälkiä ei aivan hevillä siivota.
Viimeisen sanan saakoon Tamás Gomperz, joka hvg.hu-sivustolla kehottaa Lajos Simicskaa oman etunsa nimissä tuomaan tietonsa Orbánin porukoiden puuhista ajoissa julki, muuten hän ei voi voittaa totaalista sotaa Orbánia vastaan, jolla myös on paljon rahaa ja sitä paitsi syyttäjänvirasto ja oikeuslaitos puolellaan.
Minä pidän peukkua sinulle. On tilanteita, joissa ei ole paljon valinnanvaraa. Parempi tänään gangsteri kuin huomenna tyranni. Molemmat varastavat, mutta toinen ei ole myynyt maataan Putinille, ei keskittänyt koululaitosta eikä kirjoittanut perustuslakia uusiksi. Ja kielellisestikin tämä toinen on hupaisampi (…) Ei ole hyvää, vain paha ja ruma. Tässä vaihtoehdot. Sinulla, Lajos, on käsissäsi meidän tulevaisuutemme. Sekä, älä unohda, todisteet.
Sentrooppa-Santra 