Demokratian tilasta ja median uskottavuudesta

Touko 21, 2018

Muutama vuosi sitten, kun EU:ssa yritettiin puuttua demokratian tilaan Unkarissa, hankkeelle antoi nimensä portugalilainen meppi Rui Tavares, josta ”Tavaresin paperin” myötä tuli vähäksi aikaa Unkarissa valtion hallitsemien tiedotusvälineiden ykköspahis. Nyt, kun samantapainen selvitystyö on menossa, sen keulakuvana toimii hollantilainen meppi Judith Sargentini – mutta ehkä siksi, että kyseessä on naisihminen, ehkä myös siksi, että tällä välin on löydetty vielä isompi ykköspahis, hänet kuvataan vain ”Sorosin liittolaisena” ja ”Soros-selonteon” toimeenpanijana. Jo kuukausi sitten julkaistulla videolla hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács lausuu:

”On aivan ilmeistä, että se, mikä ei vaaleissa onnistunut, sitä yritetään vaalien jälkeen osaksi jo tunnetuilla, osaksi kehittyvillä keinoilla. Yritetään murtaa se Unkarin hallituksen näkökanta, että tiukasti ja päättäväisesti torjutaan [pakolaisten] pakollista jakamista [EU-maiden kesken] koskevat määräykset (…) Rouva Sargentinin selonteko on selkeästi Soros-verkoston, Soros-imperiumin selonteko.”

Kuten viime postauksessani kirjoitin, Sargentinin raportin johdosta tehdään parhaillaan lisäselvityksiä ja käydään keskusteluja, ja periaatteessa mahdollista voisi olla ns. 7. artiklan soveltaminen eli äänioikeuden riistäminen Unkarilta. Käytännössä tämä on hyvin vaikeaa, sillä tämmöinen päätös vaatisi täydellisen yksimielisyyden, joten ainakin Puola sen pystynee torpedoimaan, jos niin pitkälle päästäisiin. Unkarin hallitus on kuitenkin asianmukaisen närkästynyt, ja hallituksen verkkosivuilta (kormany.hu) löytyy sekä unkariksi että englanniksi tiukkaa tekstiä. Vielä muutama päivä sitten ulkoministeri Szíjjártó tykitti, että europarlamentaarikot eivät välitä Unkarin todellisuudesta vaan valmistelevat näytösoikeudenkäyntiä Unkaria vastaan, että tietyt kansalaisjärjestöt mustamaalaavat Unkaria ja että Sargentinin raportti on kokoelma valheita.

Sargentinin raportin johdosta on ilmeisesti julkaistu kokonaisen vihkosen laajuinen kannanotto, jota ei hallituksen verkkosivuilta näytä löytyvän – onneksi sen julkisti kotisivullaan unkarilainen sosialistimeppi István Újhelyi. Tekstin ovat saaneet käsiinsä myös politiikantutkijat Rafael Labanino (Frankfurtin Goethe-yliopisto) ja Zsófia Nagy (Budapestin ELTE-yliopisto), ja heidän yksityiskohtainen englanninkielinen vastineensa hallituksen brosyyriin löytyy Concerned Hungarians -blogista. Yritän pikaisesti referoida muutamia pääkohtia.

Ensinnäkin: vuonna 2012 säädetty uusi perustuslaki on alusta alkaen herättänyt epäilyksiä ja kiivasta keskustelua, siihen on jatkuvasti tehty (samoin kiisteltyjä) muutoksia ja korjauksia, Venetsian komissio (Euroopan neuvoston alainen oikeusasioiden asiantuntijaryhmä) on useaan otteeseen ilmaissut huolensa mm. demokraattisen vallanjakojärjestelmän vaarantumisesta. Hallitus muistuttaa, että perustuslakiluonnosta käsiteltiin koko parlamentin ja kaikkia puolueita edustavan työryhmän voimin (josta oppositio tosin lähti ovet paukkuen) ja että sitä oli edeltänyt laaja kansallinen konsultaatio. Hallituksen tiedote, näin Labanino ja Nagy muistuttavat, ei kuitenkaan puutu pääongelmaan eli siihen, että perustuslailla ja lainmuutoksilla oikeus ja lainsäädäntö on valjastettu palvelemaan hallituspuolueen pyrkimyksiä ja etuja. Hallituspuolue pystyy yksin nimittämään perustuslakituomioistuimen tuomarit, ja perustuslakituomioistuimelta on myös viety oikeus puuttua vero- ja budjettilainsäädäntöön.

Myös tämänkeväisten vaalien jälkeen ETYJin valvontaryhmä oli arvostellut valtion ja valtapuolueen resurssien sekoittamista – siis: valtion rahoilla ja koneistolla pyöritettiin valtapuolueen vaalikampanjaa – sekä pelottelevaa ja vihaa lietsovaa vaalipropagandaa, ja myös yhden ehdokkaan vaalipiirien (joista ”voittaja vie kaiken”) suhteen oli esitetty epäilyksiä. Hallitus vakuuttaa vain parantaneensa vaalipiirijärjestelmää, mutta ei puutu muihin, tässä blogissakin esillä olleisiin ongelmiin, kuten muukalaisvihalla ratsastavaan vaalikampanjointiin tai ulkounkarilaisten äänestäjien eriarvoiseen kohteluun, ehdokasasettelun epäselvyyksiin väärennettyine kannattaja-allekirjoituksineen tai arvoituksellisine feikkipuolueineen, joilla ilmeisesti opposition äänet pyrittiin hajottamaan.

Sargentinin raportissa puututaan erikseen ns. kansallisiin konsultaatioihin. Hallitus pyrkii vastineessaan esittämään konsultaatiot rohkeana suorana demokratiana (”on tärkeää korostaa, että Unkari ainoana EU-maana uskalsi kysyä kansalaistensa mielipidettä siitä, miten maahanmuuttokriisi olisi hoidettava”). Sitä vastoin se ei mainitse, että – kuten jo Euroopan komissio oli huomauttanut – kansallisten konsultaatioiden kysymykset olivat johdattelevia ja sisälsivät harhaanjohtavia tai suorastaan valheellisia väitteitä (Euroopan komission julkaisema tiedote, jossa “Pysäytetään Brysseli!” -kyselyn väärät väitteet kumotaan, löytyy englanniksi täältä). Labanino ja Nagy muistuttavat, että esimerkiksi tämän ”Pysäytetään Brysseli!” -konsultaation painattaminen ja postittaminen maksoi valtiolle miljardi forinttia eli yli kolme miljoonaa euroa, ja pelkästään huhtikuun 2017 aikana tähän konsultaatioon liittyvät mainoskampanjat söivät yli neljä kertaa tämän summan veronmaksajien rahaa.

Oikeuslaitoksen riippumattomuuteen liittyvien lukuisien ongelmien lisäksi EU on jo monesti puuttunut Unkarissa kukoistavaan poliittisten päättäjien korruptioon. Euroopan neuvoston alainen korruptionvastainen ryhmä GRECO (jossa myös Unkari on jäsenenä) on turhaan vaatinut tarkempaa ohjeistusta parlamentin jäsenten jääviyskysymyksiin, ja toisin kuin hallitus vastineessaan Sargentinin raporttiin antaa ymmärtää, parlamentin jäsenillä voi olla ja onkin intressejä liikeyrityksissä. Myöskään heidän perheenjäsenistään ei ole säädetty mitään (väkisinkin tässä tulevat mieleen esimerkiksi ulkoministeri Péter ”Vanhempani ostivat minulle tämän luksustalon säästöillään” Szíjjártó tai entinen salkuton ministeri Lajos ”Äitini ei ole kenenkään bulvaani” Kósa, pääministerin vävypojan bisneksistä nyt puhumattakaan). Poliittisten päättäjien intresseistään ja omistuksistaan tekemiä ilmoituksia ei tarkisteta eikä niiden puutteista ole seuraamuksia (tässä muistuu mieleen esimerkiksi propagandaministeri Antal Rogánin mystisesti laajeneva luksusasunto), eikä lobbaajien toimintaa valvota tai seurata.

Korruption vastustamiseen liittyy myös usein kosketeltu kipupiste: vapaiden kansalaisjärjestöjen toiminta Unkarissa. Joulukuussa 2015 Unkari erosi Open Government Partnership -ryhmästä, jonka jäsenvaltiot (tällä hetkellä yli 70) ovat sitoutuneet tukemaan avointa päätöksentekoa ja vapaata kansalaisyhteiskuntaa sekä taistelemaan korruptiota vastaan. Hallituksen selityksen mukaan OGP on viime vuosina hukannut alkuperäiset tavoitteensa ja keskittynyt nokkimaan Unkari parkaa: ”järjestön raporteissa on laajalti hyväksytty niiden kansainvälisten kansalaisjärjestöjen mielipiteet, joissa Unkaria jatkuvasti kritisoidaan, kun taas hallituksen vastaukset on jätetty täysin huomiotta”. Labanino ja Nagy huomauttavat, että Unkari lähti OGP:stä välttääkseen neuvottelut, johon sitä olisi kutsuttu, ja että koko OGP:n historian aikana vain Unkari ja Tansania ovat toimineet näin, jopa Azerbaidžankin on nuhteita saatuaan yrittänyt parantaa tapansa.

Ulkomailta tukea saavat kansalaisjärjestöt joutuvat myös viime vuonna säädetyn lain mukaan ilmoittautumaan erilliseen ”ulkomailta käsin rahoitettujen järjestöjen” rekisteriin, Venäjän ”agenttilain” malliin. Hallitus selittää, että tämä ilmaus on pelkästään faktinen eikä mitenkään tuomitseva tai leimaava ja että koko lain tarkoitus on vain lisätä avoimuutta. Itse asiassa kuitenkin kaikki kansalaisjärjestöt ovat ennenkin joutuneet raportoimaan rahoituksestaan ja raha-asioistaan julkisesti, eikä vuoden 2017 ”agenttilaki” tuo tähän mitään uutta. Kuvaavaa on, että ”ulkomaiseksi rahoitukseksi” määritellään myös muihin EU-maihin sijoittuvilta tahoilta tai jopa Euroopan komissiolta tuleva rahoitus sikäli, kuin sen jaosta eivät päätä Unkarin viranomaiset. Tarkoitus on siis selvästi leimata kaikki sellainen rahanjako, josta Unkarin hallitus ei pääse päättämään. (Tähän liittyy myös hallituksen massiivinen mediakampanja ”Soros-verkostoa” tai ”Soros-imperiumia” vastaan.) Kaiken lisäksi tekeillä oleva Stop Soros -lakipaketti (!) asettaisi kansalaisjärjestöjen ulkomailta saamalle tuelle 25 %:n erityisveron.

Kenties kaikkein hämmentävintä luettavaa on sananvapauteen liittyvä osio. Vastauksessaan Venetsian komission ja muiden eurooppalaisten elinten huolestumiseen median vapaudesta Unkarin hallitus selittelee laajalti, miten uusi medialaki oli tarpeen ennen kaikkea digitalisaation takia, miten toimittajien lähdesuoja on nyt entistä paremmin turvattu ja miten hallitus pyrkii edistämään mediamaiseman monipuolisuutta ja tasapainoa. Itse asiassahan Unkarin media on todella näyttävästi keskitetty hallituksen ja sitä lähellä olevien tahojen valvontaan, ja oppositio- sekä kriittisen median toimintaa vaikeutetaan systemaattisesti, alkaen siitä, että kriittisiltä toimittajilta on usein evätty pääsy parlamenttiin. Labanino ja Nagy toteavat, että Unkarin noteeraukset Freedom Housen lehdistönvapausindeksissä (johon hallitus itse viittaa!) ovat heikonlaiset, niin että Unkarin lehdistö on enää ”osittain vapaa”, ja nostavat esiin Gergely Nyilasin tapauksen, jota kansainväliset asiantuntijat ovat pitäneet lehdistön vapauden rikkomisena. Index-portaalin tutkiva toimittaja Nyilas soluttautui vuonna 2015, pakolaiskriisin kärjistymisen aikoihin, pakolaisjoukkoon kirgisialaisena turvapaikanhakijana esiintyen. Paljastettuaan henkilöllisyytensä viranomaisille Nyilas joutui syytteeseen asiakirjojen väärentämisestä ja viranomaisten harhauttamisesta ja tuomittiinkin, tosin lievimmällä mahdollisella tavalla: hän sai julkiset nuhteet ja joutui maksamaan oikeudenkäyntikulut. Tuomiosta on valitettu.

Monia muita, tässäkin blogissa esillä olleita asioita voisi tässä vielä selostaa: tasa-arvon edistäminen ja perheväkivallan torjuminen jää ”konservatiivisen” perhepolitiikan jalkoihin, rasismi ja suvaitsemattomuus rehottavat yhä, esimerkiksi romanien tilanne on kaikista hallituksen kehumista malliprojekteista huolimatta surkea, ja pakolaiskriisin yhteydessä turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia on massiivisesti rikottu. Labaninon ja Nagyn analyysin lopputulos on joka tapauksessa sama: Unkarin hallituksen vastaus Sargentinin raporttiin väistelee, vääntelee ja vääristelee tosiasioita.

Sargentinin selonteosta ja sen pohjana olevista selvityksistä ilmenee Labaninon ja Nagyn mukaan usein sama toimintalinja. Ensin säädetään laki, joka on selvästi perustuslain ja demokratian perusarvojen vastainen – näin on käynyt sekä oikeuslaitoksen ”reformissa”, johon liittyi keskeisten viranomaisten erottamisia tai eläkkeelle pakottamisia, että uudessa uskontolaissa, joka ilmeisen mielivaltaisesti riisti virallisen statuksen useilta aiemmin virallisesti tunnustetuilta kirkkokunnilta ja uskonyhteisöiltä. Tästä syntyy oikeuskiista, jonka hallitus saattaa hävitäkin, mutta silti saavutettu tila jää voimaan hallituksen eduksi, kenties sillä hinnalla, että joillekin vahinkoa kärsineille ja juridiseen limboon jääneille maksetaan korvauksia.

Laajemminkin voisi sanoa, että Unkarin hallituksen vastine Sargentinin selontekoon ilmentää kaksinaamaista luikertelua eli ns. riikinkukkotanssia, kuten Orbán itse on strategiaansa nimittänyt. Eurooppaan päin ollaan eurooppalaisten arvojen puolustajia, torjutaan jyrkästi kaikki syytökset demokratian vaarantamisesta, vaikka oma demokratia pitääkin varustaa jollakin selittävällä etuliitteellä, olkoon se sitten “enemmistödemokratiaa”, “illiberaalia demokratiaa” tai “kristillistä demokratiaa”. Eurooppalaisen demokratian ulkoiset muodot on säilytetty – vaalit ovat periaatteessa vapaat, oikeuslaitos periaatteessa puolueeton, kuka hyvänsä voi perustaa lehden tai nettiportaalin, jossa Orbánin hallitusta haukutaan miten häijysti hyvänsä, ja vaikka ”valtion/kansakunnan vihollisista” puhutaankin entiset maailmanajat mieleen tuovalla tyylillä, näitä vihollisia ei ainakaan vielä tuomita näytösoikeudenkäynnissä kahdeksikymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön. Todellisuudessa kuitenkin Unkarin hallinto on mafiamaisen korruption rämettämä, ja sen epäkohtiin puuttuminen ei tosin johda salaisen poliisin kidutuskammioihin mutta ainakin lukuisiin käytännön hankaluuksiin ja ikävyyksiin.

Hämmentävintä on, se täytyy taas kerran todeta, seurata sananvapauden ja julkisen tiedonvälityksen tilannetta Unkarissa. Virallisen, siis julkisrahoitteisen uutismedian tyyli ja taso panee yhä uudelleen haukkomaan henkeä. Ja tästä pääsenkin tämänkertaisen tarinani loppukevennykseen.

Unkarinkielisessä somekuplassani pohdiskellaan tällä hetkellä, ovatko valtion ykkösteeveekanavan uutisten toimittajat näin naiiveja vaiko pelkästään kyynisiä (“mitä sillä on väliä, kunhan menee kansaan, ja kun näin nämä asiat koetaan”). Sunnuntai-iltapäivän uutislähetyksen perinteiseen ”maahanmuuttajat kylvävät tuhoa onnettomassa Länsi-Euroopassa” -blokkiin oli nimittäin, Dresdenissä kahdessa vastaanottokeskuksessa puhjenneesta mellakasta kertovan uutisen jatkoksi, otettu tieto, jonka mukaan Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Essenin kaupunki (Essen merkitsee myös ’syöminen’ tai ’ruoka’) kunnioittaa muslimien paastokuukautta vaihtamalla nimensä ramadanin ajaksi virallisesti Fasteniksi (’paasto’).

essen.jpeg

Uutinen näyttää edelleenkin löytyvän MTV1:n videoteekistä (uutislähetyksessä noin kohdassa 6:35), mutta siltä varalta, että se poistettaisiin, upotettu videopätkä on talletettu myös 444.hu-sivuston tästä kertovaan artikkeliin. Väite Essenin kaupungin nimenmuutoksesta on tietenkin hölynpölyä, ja edes jonkinlaisella saksan- ja lukutaidolla toimittajille olisi luullut tämän selviävän. Uutisen lähteenä toiminut Noktara.de-sivusto on nimittäin vitsiportaali, jota ylläpitää kaksi maahanmuuttajataustaista saksalaista muslimia; heidän tarkoituksensa on tehdä ”etnosatiiria” ja nauraa sekä muslimeille että suvaitsemattomille ja tietämättömille ulkopuolisille. Myös Noktaran toimituksessa unkarilaisen laatujournalismin saavutukset on pantu merkille, ilolla tai vahingonilolla. Unkarilaisen median seuraajana jään odottelemaan, milloin Unkarissa uutisoidaan Noktaran tietojen perusteella esimerkiksi yhdeksänvuotiaasta saarbrückeniläisestä Timmystä, jonka vanhemmat solidaarisuudesta muslimeja kohtaan pakottavat paastoamaan ramadanin aikana, tinkimättä myöskään nukkumaanmenoajasta, joka koittaa ennen päiväpaaston päättymistä.

Mainokset

Demokratian ydinkysymyksiä

Touko 18, 2018

Unkarin uusi hallitus on sitten astunut virkaansa, ja pääministeri Orbán on pitänyt parlamentissa asian johdosta puheen, joka uhkui optimismia. ”Unkari on meille ensi sijalla, mutta työllämme haluamme vahvistaa myös Eurooppaa”, julisti Orbán ja vakuutti, että tähdet Unkarin yllä ovat nyt suotuisammassa asemassa kuin aikoihin: Euroopan painopiste on siirtymässä itään, ja Unkarista ja sen naapurimaista on tulossa koko alueen kehityksen veturi. (Mikähän siinä on, että minun intternetissäni kerrotaan ihan toisenlaisia asioita?) Tämän turvaamiseksi myös Eurooppaa uhkaavan massamaahanmuuton vaaroilta tarvitaan sekä vahvaa maanpuolustusta että kristillistä kulttuuria ja sen arvoja.

Jo aiemmin Orbán kuvaili ohjelmaansa ”kristillisdemokraattiseksi”. Valtion yleisradion uutisille hän oli lausunut tähän tapaan:

Hallitus rakentaa Unkarissa kristillistä demokratiaa, jossa ihmisarvo on kaikkein tärkein, vallan eri haarat on erotettu toisistaan [mitähän tämä tarkoittaa, kun oikeasti sekä lainsäädäntö-, toimeenpano- että tuomiovalta samoin kuin ”neljäs valtiomahti” eli lähes kaikki perinteinen media ovat samoissa käsissä?], vapaus on ehdoton arvo, perheitä tuetaan, globaalit ideologiat torjutaan, uskotaan kansakunnan tärkeyteen, taistellaan täystyöllisyyden puolesta, pidetään tärkeänä naisten tasa-arvoa eikä haluta sellaisia muutoksia, jotka johtaisivat antisemitismin voimistumiseen maassamme.

Aiempi ”illiberaali” demokratia, joka muualla maailmalla on nostattanut ihmettelyä ja vastalauseitakin – muistakaamme, miten aivan äskettäin Itävallan periaatteessa ystävällismielinen liittokansleri Kurz Orbánin tavatessaan nimenomaisesti muistutti itse olevansa liberaali – on siis vaihdettu ”kristillisdemokratiaan”. Tällä käsitteellähän on Sentroopassa kahtalaiset juuret. Toisaalta ”kristillisdemokratialla” ymmärretään sellaista porvarillista – siis perinteitä, perusarvoja ja yksityisomistusta kunnioittavaa – politiikkaa, joka pyrkii osoittamaan sosiaalista omaatuntoa ja rakentamaan sovintoa myös yhteiskunnan vähäosaisempien suuntaan, tavallaan taistelemaan hyvällä mullistusmielistä työväenliikettä vastaan. Toisaalta sentrooppalaisen kristillisdemokratian pimeään puoleen on kuulunut sanan ”kristillinen” pimeä puoli eli juutalaisvastaisuus: se on myös ns. tavallisen kansan nimissä vastustanut stereotyyppistä juutalaista viholliskuvaa eli ahnetta ja kieroa kosmopoliittis-kaupunkilaista puoliherrasväkeä. Orbánin kristillisdemokratia edustaa näiden molempien uusintaversiota, jossa aktiivisen antisemitismin tilalla on vihan ja pelon lietsonta muslimi-maahanmuuttajia kohtaan.

Vaikka Orbán vakuuttaa suhtautuvansa Eurooppa-projektiin periaatteessa yhä myönteisesti, Unkarin poliittinen meno on alkanut nostattaa yhä äänekkäämpää vastustusta Brysselissä, ja Suomessakin on ns. valtamedia julkaissut entistä useampia kriittisiä uutisjuttuja Unkarista. (Mielenkiintoista muuten lukea niiden kommenttiketjuja: selvästikin Orbánilla on Suomessa jo vankka fanijoukko, jonka mielestä valtamedia vain valehtelee ja mustamaalaa kaikkien kansallismielisten sankaria. Vaikea näitä kommentteja on vakavalla naamalla lukea – kun suomalaisten fanien mielestä Orbán taistelee urhoollisesti ”korruptoitunutta EU:ta” vastaan, sitä tosissaan ihmettelee, mahtavatko nämä kommentoijat seurata unkarilaisia korruptiokeskusteluja, joissa vakuuttuneimmatkaan Fidesz-uskovaiset eivät lopulta pysty puolustamaan Orbánin ja hänen lähipiirinsä käsittämätöntä rikastumista mitenkään muuten kuin sillä, että ”no varastivathan sosialistitkin”.)

Viime viikkoina on esillä ollut hollantilaisen viher-mepin Judith Sargentinin selonteko Unkarin demokratian tilasta. Sargentinin raportti, josta äänestetään valiokunnassa kesäkuussa ja koko EU-parlamentissa syyskuussa, voisi johtaa siihen, että Unkarin kysymys nostetaan Euroopan neuvoston käsittelyyn, ja periaatteessa Unkaria voisi lopultakin uhata ns. 7. artiklan soveltaminen eli pahimmillaan äänioikeuden riisto. Siitä, miten todellinen tämä uhka on, voi varmaan olla monta mieltä… Tässä yhteydessä Unkarissa vieraili äskettäin myös EU:n naisten oikeuksien ja tasa-arvon valiokunnan (FEMM) edustajana saksalainen sosiaalidemokraatti Maria Noichl, joka antoi myös haastattelun viikkolehti HVG:lle.

Haastattelussa Noichl muistuttaa, että hänen Unkarin-vierailunsa oli vain yksi osa Sargentinin raporttiin liittyvää selvitystyötä. Pelkkien henkilökohtaisten vaikutelmien ohella EU:n elimet voivat nojautua myös tutkimustietoon ja tilastoihin, joiden mukaan sukupuolten tasa-arvon osalta Unkari on Euroopan häntäpäätä (ja on ollut jo pitkään, tämä ei siis ole mikään päivänpoliittinen kehitys). Muuten haastattelu on muotoiltu tavallaan reaktioksi kenenpä muun kuin hallituksen ikioman törkytuutti-journalistin, tunnetusti sanojaan siivilöimättömän Zsolt Bayerin tavanomaisen räyhäpoleemiseen juttuun, joka keskiviikkona ilmestyi hallituksen uskollisessa äänitorvessa, Magyar Idők -lehdessä. (En viitsi sitä tähän linkittää, unkarintaitoiset löytänevät sen varsin vähällä vaivalla.)

Bayerin ”avoin kirje Maria Noichlille” on otsikoitu Ei, ei, ja ei! (Toisaalta sana nem merkitsee unkariksi paitsi ‘ei’ myös ‘sukupuoli’, ilmeisesti tässä on yritetty sanaleikkiä.) Kirjoitus on siis vastalause kaikkea sitä vastaan, mitä ”hyvinvoinnin höperryttämät” ja ”epänormaalit” länsieurooppalaiset ”hölmöissä selonteoissaan” esittävät. Bayerin mielestä Noichl ja kumppanit vaativat unkarilaisia ”muuttamaan perheen käsitteen sellaiseksi, mikä sopii teille sairaille idiooteille”, eli siis julistamaan, että ”perhe ei ole miehen ja naisen yhteys vaan 72 gender-identiteetin vapaavalintainen tai sattumanvarainen yhteenliittymä”, ”joka laajenee sitä mukaa, kuin yhä useammat perverssit lobbaavat itselleen oikeuden ”kunnioitukseen” ja ”tasa-arvoon”.” Lisäksi, näin Bayer, ”meidän pitäisi tunnustaa, että naisten vastainen väkivalta suorastaan rehottaa maassamme”, että ”mustalaisnaiset/tytöt/vaimot” eivät saa tasavertaista terveydenhuoltoa, ja lisäksi Noichl ja kumppanit puolustavat aborttia, joka Unkarissa ”valitettavasti” on vielä vapaa, sillä “teidänkaltaisenne idiootit tykkäävät vain kuoleman kultista, löytävät ‘kauneutta’ vain perversiosta, ja suorastaan vihaavat elämää, kaikkea luonnollista, itsestäänselvää, todella kaunista, perinnettä”. Ja niin, koko tämä FEMM on tietenkin pelkkä ”valheiden ja älyttömyyksien kasauma”. Muistutan taas, että tämä hillityn älyllinen kirjoitus ei siis ole ilmestynyt millään MV-lehden tyyppisellä villisivustolla vaan oikeassa, valtion varoilla ja hallituksen maksullisilla ilmoituksilla tuetussa sanomalehdessä.

Noichl, jolle Bayerin möläytykset ilmeisesti on selitetty ja käännetty, torjuu ne viileän rauhallisesti. ”Gender” ei ole FEMMin keksimä eikä kenties paras mahdollinen termi, mutta kysymys ei ole 72 mahdollisesta perversiosta vaan sen tutkimisesta, miten mieheksi tai naiseksi syntyminen määrää ihmisen elämää ja mahdollisuuksia ja mitä tämän johdosta tulisi tehdä. FEMMin tarkoitus ei ole puuttua EU:n jäsenvaltioiden perustuslakeihin; sitä vastoin ”paria yksinkertaista asiaa odotamme, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamista”. Ei tietenkään ole niin yksinkertaista väittää, että Unkarissa naisten asema tässä suhteessa olisi heikompi, koska tilastot eivät ole vertailukelpoisia. ”Uskotteko te, että raiskattu mustalaisnainen Unkarissa menee tekemään rikosilmoituksen poliisille?” Noichl kysyy haastattelijalta. Aborttikysymyksissä Unkari ei ole sen heikommassa jamassa kuin muut Euroopan maat, mutta – näin Noichl – ajanmukaista ehkäisyä ei tarjota julkisen, maksuttoman terveydenhuollon ohessa, katumuspillerikin vaatii reseptin, ja ulkopuolisellekin on selvää, että valtio kannustaa tiettyjä yhteiskunnan kerroksia hankkimaan lapsia, toisia taas ei.

Niinpä. Eniten Noichlia on järkyttänyt vierailu romanien asuttamassa köyhässä kylässä tai “ghetossa”, missä köyhyys ja kurjuus oli tuonut hänen mieleensä aiemmat työmatkat Afrikan kehitysmaihin. “Se, mitä näin, sai sanat juuttumaan kurkkuuni. Tuntui, ettei tämä voi olla totta.” Jututtamiltaan ihmisiltä Noichl oli kuullut tarinoita synnyttäjien karusta kohtelusta, pakkosteriloinnista tai siitä, miten viranomaiset pelottelevat romaneja – ”köyhyys on suorastaan kriminalisoitu” – tai esimerkiksi ottavat lapsia huostaan pelkästään taloudellisista syistä. Ja kaiken kaikkiaan: arvot ja arvostukset sikseen, se, mitä Noichl kerta kaikkiaan ei suostu hyväksymään, on ihmisten – myös kansalaisjärjestöjen ja -aktivistien – pelotteleminen. Bayerin artikkeli, näin Noichl toteaa haastattelun lopussa, ei pelota eikä loukkaa häntä henkilökohtaisesti – se vain ”heijastaa Unkarin yleisiä mielialoja naisia kohtaan”.

Samaan aikaan Unkarin päättäjät ovat kyllin kauan maahanmuuttovastaisuutta rummutettuaan ottamassa seuraavan askeleen, joka liittyy kuin liittyykin ns. naisasioihin. Kuten tässä jo kerroin, Orbán on ilmoittanut haluavansa solmia sopimuksen Unkarin naisten kanssa – sopimuksen synnytystalkoista, kuten suomalaiset poliitikkosedät asian ilmaisevat. Kun väki vanhenee ja hupenee eikä lisää haluta ottaa ulkomailta, syntyvyys pitäisi ehdottomasti kääntää nousuun. Nyt onkin luvassa uusi kansallinen konsultaatio (eli vallanpitäjien käsiä sitomaton epävirallinen kansalaiskysely), jossa perinteisten maahanmuuttoteemojen lisäksi tullaan erityisesti käsittelemään ”demografista käännettä”. Tästä uudesta konsultaatiosta onkin jo verkossa kiertämässä ensimmäinen ennakoiva versio:

gilead.jpg

1. Olettehan samaa mieltä siitä, että valkoinen hattu on sievempi kuin burka? 2. Olettehan samaa mieltä siitä, että punaisessa puvussa näytte paremmin Elioksen LED-lamppujen valossa? [Tässä on viittaus pääministerin vävyn korruptionkäryiseen katulamppufirmaan, jonka lamput kaiken lisäksi osoittautuivat valoteholtaan surkean huonoiksi.] 3. Olettehan samaa mieltä siitä, että on parempi tulla raskaaksi kuin pudota hissikuiluun?

Olisikohan muuten aika muidenkin kuin ns. tunnustavien feministien lopultakin myöntää, että sukupuolten tasa-arvo on ihan oikeasti demokratian ydinkysymyksiä?


Selitys kaikkeen

joulukuu 8, 2017

Kuten Suomenkin viestimet ovat nyt kertoneet, Unkari yhdessä Puolan ja Tšekin kanssa joutuu EU:n tuomioistuimen eteen. Nämä kolme maata eivät ole suostuneet ottamaan vastaan yhteisesti sovitun kiintiön mukaisia pakolaisia. Lisäksi EU ei tykkää Unkarin säätämistä laeista, joilla Central European Universityn toiminta tehdään mahdottomaksi (“lex CEU”) ja ulkomailta rahoitusta saavat kansalaisjärjestöt velvoitetaan, Putinin Venäjän ”agenttilain” mallin mukaisesti, ilmoittautumaan erityiseen ”ulkomailta käsin rahoitettujen” järjestöjen rekisteriin (“lex civil”).

Näille kaikille Unkarilla on jo jonkin aikaa ollut yhteinen selitys. Central European University on “Soros-yliopisto”, koska sen aikoinaan perusti ja pani alkuun unkarilaissyntyisen miljardööri George/György Sorosin Avoin yhteiskunta -säätiö. (Soros ei ole missään vaiheessa puuttunut yliopiston opetuksen tai tutkimuksen sisältöihin, ja CEU:n rahoituskin on nykyään itsenäinen ja Sorosin säätiöstä riippumaton, mutta mitäpä tuosta, Unkarin hallitukselle CEU on yhä ”Soros-yliopisto”.) Kansalaisjärjestöt ovat nekin Sorosin rahoittamia, ja maahanmuuttajien tuominen Eurooppaan on osa Sorosin pirullista salajuonta, jonka päämääränä on Euroopan kansallisvaltioiden ja kristillisjuuristen kulttuurien hukuttaminen ”monikulttuurisuuden” ja islamin tulvaan. Jo kuukausikaupalla valtion rahoittama propaganda tv-mainoksineen ja julistekampanjoineen on takonut kansan päähän näin puusta katsoen käsittämättömän lapsellista sanomaa: yksi koukkunokkainen pahis jossain meren takana vihaa Unkaria niin kovasti, että yrittää tuhota meidät, mutta onneksi Unkarin vapauttarakastava kansa pelottoman johtajansa johdolla vastustaa ”Sorosin suunnitelmaa”.

Niin mikä suunnitelma? Lokakuussa kansalaisille lähetetty viimeisin ”kansallinen konsultaatio” sisältää seitsemän kysymystä tai oikeastaan posketonta väitettä, joihin kansalaisten on tarkoitus rastia, ovatko samaa vai eri mieltä: Soros haluaa EU:n avustuksella tuoda miljoonittain maahanmuuttajia Eurooppaan, pakottaa EU-maat ottamaan nämä vastaan ja maksamaan näille runsaat tukiaiset, lisäksi tarkoitus on nujertaa kansalliset kielet, kulttuurit ja perinteet, taata rikoksia tehneille maahanmuuttajille lempeämmät oikeusseuraamukset sekä ajaa EU määräämään rangaistuksia ”Soros-suunnitelmaa” vastustaville maille.

Sekä lukuisat poliittiset toimittajat ja valtio-oppineet että Avoin yhteiskunta -säätiö ja viime aikoina lopulta Soros itsekin ovat kiistäneet kaikki nämä väitteet, mutta tämähän on tietenkin yhtä turhaa piipitystä kuin gravitaation olemuksen selittäminen litteä maa -hörhöille tai evoluutiosta keskusteleminen Laura Huhtasaaren kanssa. Selvästikin joltinenkin osa Unkarin kansaa on onnistuttu ajamaan semmoiseen kollektiiviseen psykoosiin, että minkäänlainen järkipuhe ei enää taida tehota. Karmeinta on, että parodia on ihan oikeasti käynyt mahdottomaksi.

Runsas viikko sitten hallitusta lähellä olevan Karc FM -radiokanavan Palavér-keskusteluohjelmaan soitti pelästynyt mummeli. ”Hänen internettiinsä” oli lähetetty tämmöinen György Sorosin Mein Plan -niminen kirja, josta selviää, mitä Soros-suunnitelma oikein kätkee sisäänsä. Muutamat tuttavat olivat vieläpä vahvistaneet, että teksti on aivan aito… Tähän mennessä, näin mummeli, on puhuttu vain maahanmuuttajien pakkoasuttamisesta Unkariin, mutta vielä paljon pahempaa on tulossa. Sukupuolet poistetaan ja kaikki naiset leikataan miehiksi, tai jollei se onnistuisi, ainakin homoseksuaalisuus tehdään pakolliseksi. Unkarilaiset taas pakotetaan muuttamaan ”migranttimaihin” tai ainakin sillan alle, mutta vasta sitten, kun he ovat ensin kääntyneet islamiin… Ohjelman juontaja yrittää kysellä, missä tämmöinen kirja on ilmestynyt, mutta ei loppujen lopuksi juuri väitä vastaan tai yritä kumota väitteitä vaan yhtyy kauhisteluihin. Ja nämä väitteethän ovat peräisin Hírcsárda- eli Uutiskievari-nimiseltä parodiasaitilta, siis hupijutuksi tarkoitetusta tekstistä, jonka ohi todellisuus näyttää jo ajavan useammalla kaistalla.

Eikä tälle ”sorostelulle” näytä vieläkään loppua tulevan. Tällä hetkellä Fidesz-valtapuolueen kotisivun pääpaikalla komeilee selostus puolueen tiedottajan Imre Puskásin julkilausumasta, jonka mukaan ”György Soros on lähtenyt kaikin voimin puuttumaan Unkarin vaalikampanjaan”, koska ymmärtää, että ”Unkarin hallitus ja Unkarin kansa ovat eniten Soros-suunnitelman toteuttamisen esteenä”. Erityisesti, näin Puskás, Soros vihaa kansallista konsultaatiota, johon Unkarin kansa on jo ennätysmäärin osallistunut tehden näin selväksi, ettei halua Sorosin ajamaa joukkomaahanmuuttoa.

Niin, ennätysmäärin? Hallituksen mukaan 2,3 miljoonaa unkarilaista on palauttanut kansallisen konsultaation kyselylomakkeen. (Ja ilmeisesti itsestäänselvänä pidetään, että vastaukset ovat odotetunlaisia. Vaikeahan noihin ns. kysymyksiin olisi muuten vastatakaan.) Oppositiopuolue LMP:n Ákos Hadházy ja Bernadett Szél saivat pitkällisen väännön jälkeen luvan käydä tutustumassa palautettujen lomakkeiden käsittelyyn. Äänitteelle tallentuneen työntekijän lausunnon mukaan lomakkeita olisi saapunut paljon vähemmän kuin virallisesti väitettiin, eikä lomakkeiden käsittely tai laskenta vaikuttanut Hadházyn mielestä kovin luotettavalta.

Unkarin hallituksen verkkosivustolla julkaistu kuva, jossa Szél ja Hadházy tutustuvat konsultaatiolomakkeiden käsittelyyn. Hadházyn mukaan taustalla seinää vasten kasatut pahvilaatikot olivat kaikki tyhjiä.

Lisäksi lomakkeen saattoi täyttää myös netissä, mutta tässä verkkoversiossa ei ollut minkäänlaista kunnon käyttäjätunnistusta, joten periaatteessa sama ihminen saattoi vastata konsultaatiokyselyyn verkoitse miten monta kertaa hyvänsä.

Kaiken lisäksi Budapestin korkeampi oikeusistuin pysäytti juuri koko kansallisen konsultaation – joka tosin ehti jo virallisesti loppua. Ihmisoikeusjärjestö ”Unkarin Helsinki-komitea” oli nimittäin nostanut kanteen konsultaatiolomakkeen yhden kohdan johdosta, sen, missä väitettiin ”Sorosin” haluavan rikoksia tehneille maahanmuuttajille lievempiä tuomioita; kohdan ”selityksessä” mainittiin nimenomaisesti Helsinki-komitea tätä ajavien ”Soros-rahoitteisten” järjestöjen joukossa. Helsinki-komitea tietenkin vakuuttaa vaativansa pelkästään kaikkien ihmisten tasavertaista oikeuskohtelua.

Mutta konsultaatio on nyt joka tapauksessa ohi, ja hallitus voi julistaa sen menestykseksi, oli tulos oikeasti mikä hyvänsä. ”Sorostelu” jatkuu uusilla rintamilla. Yksi tuoreimmista tapauksista ehti jo levitä Bloombergiin asti. Syksyhän on Euroopan talonpoikaiskulttuureissa vanhastaan se aika, kun kesän laitumilla lihoneet eläimet ilmojen viiletessä teurastetaan talven ruoaksi, ja Unkarissa disznótor, siantappajaiset, on todellinen perinnejuhla perinneruokineen ja runsaine perinnejuomineen, joihin yhä suhtaudutaan asian vaatimalla hartaudella. Nyt kansanedustaja János Pócs postasi Facebook-sivulleen tämmöisen kuvan:

ővoltasoros.jpeg
Kuvan saatteeksi Pócs kirjoitti:

Jásziványin asukkaat lähettivät juuri tämän valokuvan ystävyyskaupungistaan Transilvaniasta. Siellä on jo yksi sika vähemmän…😊 Hyvää ruokahalua!

Sikavainajan selässä komeilee teksti, jossa leikitellään sanalla soros – se tarkoittaa ’vuorossa olevaa’, joten tekstin voi kääntää sekä ”Hän oli Soros” että ”Nyt tuli hänen vuoronsa”. Nyt Pócs tietenkin kiivaasti vakuuttelee, että eihän tässä tietenkään mitään viittauksia kehenkään, häpeä sille, joka pahaa ajattelee, hän tuntee nuo ihmiset, eikä heidän mieleensä juolahtaisikaan viitata György Sorosiin… Uskokoon ken haluaa.

 


Vihan hedelmät

syyskuu 28, 2017

Katsokaapa tätä. Uskokaa tai älkää. Tämä mainos pyörii Unkarin tv-kanavilla valmistellen kansaa seuraavaan ns. kansalliseen konsultaatioon eli postitse kaikille lähetettävään mielipidekyselyyn.

Hän on György Soros, maailman vaikutusvaltaisimpia miljardöörejä. Tämä taas on György Sorosin vaarallinen suunnitelma: raja-aidan purkaminen, miljoonan maahanmuuttajan asuttaminen vuosittain, ja 9 miljoonan forintin [vajaat 30 000 euroa] valtionavustus jokaiselle maahanmuuttajalle. Mitä te ajattelette tästä? Kansallinen konsultaatio Soros-suunnitelmasta: Ei jätetä sitä vastausta vaille! (Valmistettu Unkarin hallituksen toimeksiannosta.)

Tämähän on niin kuin siinä yhdessä saksalaismiehityksen aikaan piirretyssä Tintti-sarjakuvassa: pääpahis on koukkunokkainen merentakainen miljardööri, joka jostain syystä haluaa tuhota sankariemme kotimaan. Se, että Soros tukee yliopistoja sekä korruptiota vastustavia tai ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, ei riittävästi mobilisoi kansaa, mutta muukalaisvihan ja pelon on jo todettu toimivan. Siispä Sorosin toiminnasta kaivetaan esiin vuonna 2015 ilmestynyt mielipidekirjoitus, jossa ehdotetaan EU:lle kokonaissuunnitelmaa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. EU:n pitäisi ottaa vastaan miljoona pakolaista vuodessa (tämä taakka pitäisi jakaa mahdollisimman reilusti, ottaen huomioon sekä valtioiden että pakolaisten omat toiveet ja tarpeet) sekä tukea heidän sijoittamistaan 15 000 eurolla vuodessa ensimmäisen kahden vuoden ajan. Tämä on siis ehdotus, miljoona pakolaista pitäisi jakaa koko Euroopan kesken – unkarilainen ”tietoisku” jättää tämän tarkoituksella avoimeksi, ja olen ihan varma, että moni kansan syvissä riveissä kuvittelee tämän miljoonan koskevan pelkästään Unkaria – ja tuota yhteensä 30 000 euron avustusta ei ”Sorosin suunnitelman” mukaan suinkaan luettaisi suoraan maahanmuuttajan vääränväriseen kouraan, vaan sen maksaisi EU vastaanottavalle valtiolle kotouttamistoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Tuolle tv-mainokselle on helppo epäuskoisesti puistella päätään. Tai voi tehdä niin kuin Tejhatalom-kuvablogisti ja kuvittaa mahtipontisen kertojanäänen Tom ja Jerry -piirretyillä. Kas tässä pirullinen suunnitelma, epätoivoinen venepakolainen, konsultaatio ja tilinteon hetki!

Mutta leikki sikseen. Sen, miten pitkälle muukalaisvihan lietsonta on Unkarissa edennyt, osoitti pari päivää sitten Őcsény-nimisessä parintuhannen asukkaan kunnassa Etelä-Unkarissa nähty merkillinen näytelmä. Migration Aid -järjestö halusi viedä muutamia pakolaisperheitä – siis laillisesti Unkarissa oleskelevia, turvapaikanhakumenettelyn läpikäyneitä ja virallisen pakolaisstatuksen saaneita ihmisiä – muutamaksi päiväksi lomailemaan, ja tämmöinenhän on ennenkin nostattanut paniikkia ja hysteriaa (ks. taannoinen blogahdukseni yrityksestä tuoda pakolaisia Balatonin seudun lomakeskuksiin).

Őcsénystä löytyi pieni lomahotelli, jonka omistaja olisi ollut yhteistyöhaluinen. Suunnitelmasta nousi kuitenkin meteli. Maanantaina järjestettiin kyläkokous, jonka ainoana aiheena oli parin pakolaisperheen mahdollinen saapuminen lomahotelliin. Migration Aidin edustajat olivat paikalla valmiina vastaamaan kysymyksiin, mutta järkevästä keskustelusta ei tullut mitään: noin kolmasosa paikkakuntalaisesta yleisöstä ei halunnut kysyä eikä keskustella vaan pelkästään öyhöttää. Esimerkiksi: hotellia vastapäätä on koulu, miten me suojelemme siellä käyviä tyttäriämme? Migration Aidin kertoman mukaan pormestari oli ”keskustelun” lopuksi todennut, että hotellin johtajalla on oikeus majoittaa hotelliinsa kenet haluaa, mutta paikkakuntalaiset voivat tietenkin kansalaistottelemattomuuden avulla estää ei-toivottuja vieraita saapumasta, vaikkapa muodostamalla ihmisketjun hotellin ympärille – henkilöllisyyspaperit kannattaa ottaa mukaan siltä varalta, että poliisi tulee puuttumaan tilanteeseen.

Seuraavana aamuna hotellin omistajan autosta oli puhkottu renkaat, eikä hän tämän jälkeen tietenkään halua enää kuullakaan pakolaisten majoittamisesta. Pormestari puolestaan on tarjoutunut eroamaan, jos ei kunnan johtoelimissä tämän pakolaisdraaman johdosta syntynyt jännite muuten ratkea.

Pelko ja kateus kuplivat kaikkialla. Esztergályhorváti-nimisellä paikkakunnalla, jonne myös oli harkittu pakolaisten tuomista lomailemaan, EchoTV-kanavan haastattelema iäkäs naishenkilö argumentoi: ”Ei tänne, täällä asuu paljon köyhiä ihmisiä, onnettomia vanhuksia, eläkeläisiä, eivät ne pysty mitään maksamaan, niin että miten tänne, maahanmuuttajia?” Maassa, jossa kaksi kolmasosaa asukkaista ei osaa mitään vierasta kieltä, jossa suuri osa pääkaupungin ulkopuolisten alueiden vähemmän koulutetusta väestöstä joko ei katsele tai kuuntele uutisia ollenkaan tai seuraa pelkästään valtion uutiskanavia, propaganda uppoaa kansaan pelottavan helposti. Maassa, jossa Eurostatin tilastojen mukaan puolella kansasta ei ole varaa edes viikon mittaiseen kesälomaan kodin ulkopuolella, on helppo nostattaa katkeruutta muukalaisia kohtaan, joita oltaisiin tuomassa oikein hotelliin ilmaiseksi lekottelemaan.

Ja näin, kun köyhät ja osattomat saadaan toisiaan vastaan, kukaan ei ehdi kysymään, millä valtion johto lähipiireineen rahoittaa luksuselämänsä samalla kun koulut ja terveydenhuolto rapistuvat. Ei siksikään, että täysjärkinen yleisö tulee viettämään lähipäivät kauhistellen kansallisen konsultaation kysymyksiä, jotka hallituksen äänitorvi Magyar Idők juuri äsken julkisti. En välitä linkittää sitä juttua, itse klikkauduin sinne äsken 444.hu-sivustolta, jossa kysymykset myös julkaistiin. Ne tulevat ilmeisesti olemaan aikaisempiakin yksinkertaisempia: nyt on tarjolla vain väitteitä, joista kunkin jälkeen voi rastia joko ”kannatan” tai ”en kannata” -vaihtoehdon. Ja tässä kysymykset pikakäännöksenä:

  1. György Soros haluaa saada Brysselin suostumaan siihen, että Afrikasta ja Lähi-idästä asutettaisiin vuosittain vähintään miljoona maahanmuuttajaa EU:n alueelle, siis myös Unkariin.
  2. György Soros yhdessä Brysselin johtajien kanssa suunnittelee myös sitä, että EU:n jäsenvaltiot, näin myös Unkari, purkaisivat rajasuoja-aitansa ja avaisivat rajansa maahanmuuttajille.
  3. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että Länsi-Euroopan maihin kerääntyneet maahanmuuttajat jaetaan Brysselin toimesta pakolla eri maihin, ottaen erityisesti huomioon Itä-Euroopan maat. Tähän pitäisi myös Unkarin osallistua.
  4. Soros-suunnitelman mukaan Brysselin pitäisi velvoittaa kaikki jäsenvaltionsa, myös Unkari, siihen, että jokaiselle maahanmuuttajalle maksetaan 9 miljoonaa forinttia valtion avustusta.
  5. György Soros pyrkii myös siihen, että maahanmuuttajat saisivat tekemistään rikoksista lievemmän rangaistuksen. [Tämä kohta on kenties kaikkein uskomattomin, mutta Magyar Idők selittää, että sillä viitataan Ahmed H:n tapaukseen: Röszken raja-aseman välikohtauksessa kiviä heitellyt syyrialainen tuomittiin ensimmäisessä asteessa kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen terrorismista (!), ja Sorosin tukemat ihmisoikeusjärjestöt kehtasivat valittaa tuomiosta ja tukea Ahmed H:n oikeustaistelua.]
  6. Soros-suunnitelman päämääränä on painaa Euroopan maiden kieli ja kulttuuri taka-alalle, jotta laittomien maahanmuuttajien integraatio tapahtuisi nopeammin. [Tämä viittaa Magyar Idők -lehden mukaan Sorosin kirjaan ”Avoin yhteiskunta”, jossa Soros kuulemma on kirjoittanut, että ”kansallisvaltioiden arvovallan heikkeneminen on myönteinen ilmiö”. Ja kieltä ja kulttuuriahan ei tunnetusti turvaa mikään muu kuin kansallisvaltio…]
  7. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että käynnistetään poliittinen hyökkäys maahanmuuttoa vastustavia maita kohtaan ja niille määrätään ankarat rangaistukset.

Mitähän tämmöisiin oikein voisi vastata? Että juu, kannatan, ilman muuta meidän omaa kieltämme ja kulttuuriamme kuuluu sortaa? Kun en tiedä, itkeäkö vai nauraa, lopetan tämän katsauksen vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” jo ennakolta aavistamaan Soros-suunnitelmaa koskevan kansallisen konsultaation kyselykaavakkeeseen:

kkpsoros.jpg

kkpsoros2.jpg

KANSALLINEN KONSULTAATIO SOROS-SUUNNITELMASTA

On niitä, esimerkiksi György Soros, joiden mielestä on oikein, että jokaisen unkarilaisen perheen on otettava 100 maahanmuuttajaa asumaan lastenhuoneeseensa ja myös ostettava heille kännykät, siinäkin tapauksessa, että heillä jo on. Toisten mielestä taas tämä ei olisi oikein hyvä asia.

▢ Kyllä. Meidän pitää ostaa heille kännykät, vaikka heillä olisi jo.
▢ Ei, sillä he voisivat käyttää niitä terrorismiin.

Kannatatteko sitä, että myös Unkarin ja Romanian rajalle rakennetaan aita ja kaikki saavat 10 miljoonaa forinttia?

▢ Kyllä. Saisinko 10 miljoonaa forinttia?
▢ Ei, en halua 10 miljoonaa forinttia.

Oletteko samaa mieltä siitä, että György Sorosin pitäisi laittoman maahanmuuton tukemisen sijasta käyttää rahansa tietokonetomografialaitteisiin?

▢ Kyllä, mutta siinäkin tapauksessa vihaisin häntä.
▢ Ei. Kaikki rahat pitää käyttää maahanmuuttoon.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on hyvä, kun maahanmuuttajien joukkoon soluttautuu myös homoja, toisten mielestä lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu. Hyväksyttekö homojen maahanmuuton?

▢ Kyllä, hyvä että ne vievät työpaikat.
▢ Ei, lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu.

Toisia ei häiritse se, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Budapestin Keleti-rautatieasemalla, toiset haluaisivat elää rauhallisessa ja turvallisessa maassa. Kannatatteko sitä, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Keleti-asemalla?

▢ Kyllä, toivon, että ne sytyttävät koko Budapestin tuleen.
▢ Ei, sillä silloin ei saada leipää.

On niitä, joiden mielestä monikulttuurisuuden nimissä pitäisi käynnistää pakollinen väestönvaihto-ohjelma Unkarin ja Syyrian kesken Soros-suunnitelman mukaisesti. Toisten mielestä taas kaikilla pitäisi olla huonot oltavat siellä, minne he ovat syntyneet. Pitäisikö teidän mielestänne jollakulla olla huonot oltavat kotonaan?

▢ Kyllä, hänellä pitäisi olla huonot oltavat.
▢ Ei se ole niin tärkeää.

Pitäisikö teidän mielestänne György Sorosin syödä tänään kalaa vai mieluummin ei?

▢ Kyllä, hänen pitää syödä kalat köyhien pöydästä.
▢ Ei, hän ei saa syödä kaloja köyhien pöydästä.

Pitäisikö György Sorosin nyt heti tehdä kymmenen etunojapunnerrusta?

▢ Kyllä, ja pyytää anteeksi.
▢ Ei tarvitse, minä teen hänen puolestaan.

Jos se katsottaisiin tieteelliseksi kokeeksi eikä siitä tulisi rangaistusta, johtaisitteko 67000 kW sähköä György Sorosiin?

▢ Kyllä. Hakkaa päälle Unkarin poika!
▢ Ei, en lukenut konsultaatiokaavaketta loppuun asti.

Poliittinen satiiri alkaa Unkarissa käydä yhä mahdottomammaksi. Kitkerän lohdullista, että joku vielä jaksaa yrittää.


Vahva ja ylpeä!

kesäkuu 8, 2017

Piti kirjoittamani poliittisen populismin ja huuhaatieteen oudosta liitosta. Esimerkiksi siitä, miten Itävallan FPÖ:n johtaja HC Strache sai tiedeväen repimään hiuksiaan julistamalla, että käynnissä oleva ilmastonmuutos on pelkkää ihmisestä riippumatonta, luonnollista vaihtelua, jota on ollut koko ajan – Grönlantikin oli aikoinaan vihreä maa, jossa viikingit viljelivät viiniä. (Itse asiassa Grönlanti on ollut jään peitossa satatuhatta vuotta.) Tai miten Unkarin hallitus jättää aivokalvontulehdusta aiheuttavan meningokokki B:n vastaisen rokotuksen vaille valtion tukea, koska ”se aiheuttaisi väärän turvallisuuden tunteen”. Tai miten Unkarin hallitusta lähellä olevien tahojen pyörittämä, suureksi osaksi hallituksen ilmoitustuloilla elävä keltalehti Ripost samoin kuin valtion elokuvakomissaarin, kasino-oligarkki Andy Vajnan TV2-kanava käyvät omituista taistelua aurinkovoiteita vastaan – jotka vaihtoehtogurujen mukaan aiheuttavat syöpää – ja vastoin kaikkia ihotautilääkärien suosituksia kehottavat kansaa ottamaan aurinkoa, ilman voiteita, juuri puolenpäivän aikaan, kun auringonpaiste on ”tehokkaimmillaan”.

Ehkä palaan näihin joskus. Nyt on kuitenkin ihan pakko kertoa uudesta julistekampanjasta, johon Unkarin hallitus jälleen sijoittaa veronmaksajien varoja. ”Pysäytetään Brysseli” -kampanja, jolla kansalaisia kannustettiin osallistumaan EU:n ihmisoikeus- ja maahanmuuttopolitiikan (tai siis siitä annetun perin vääristyneen kuvan) sekä kansalaisjärjestöjen vastaiseen ”kansalliseen konsultaatioon”, on nimittäin julistettu menestykseksi. Kyselyyn vastasi hallituksen ilmoituksen mukaan 1,7 miljoonaa unkarilaista – tätä lukua tosin on mahdotonta mistään tarkistaa, ja kaiken lisäksi kaavakkeen nettiversion saattoi sama ihminen täyttää miten monta kertaa hyvänsä.

No, joka tapauksessa kansallinen konsultaatio oli hallituksen mukaan kaikkien aikojen onnistunein, ja tästä kerrotaan kansalle uudella julisteella, jota ilmeisesti ovat kaikki julkiset tilat jo täynnä. Tutun syvänsinisellä pohjalla, jonka sivuun ikään kuin verhoksi on laskosteltu Unkarin lippua, lukee ylhäällä ohuin kirjaimin: ”Kaikkien aikojen menestyksekkäin kansallinen konsultaatio”, keltaisella pohjalla ”Kiitos!”, ja sen alla julisteen pääsanoma:

UNKARI ON
VAHVA JA YLPEÄ
EUROOPPALAINEN MAA

Ylpeä justiinsa. Jos ei tätä Brysselissä uskota, niin kerrotaan se ainakin omille vielä kerran. 444.hu-uutissivuston ilkimykset tietenkin julistivat oitis valokuvakilpailun: lukijoita kehotettiin kuvaamaan uusi juliste mahdollisimman ”kuvaavassa” ympäristössä. Tässä muutamia esimerkkejä palkituista:

londonban_mosogatnak.jpeg

Lisäteksti: ”Ylpeät unkarilaiset ovat Lontoossa tiskaamassa.”

eros_büszke_dohanybolt

Tähän kuvaan on onnistuttu vangitsemaan hieman rähjäisen rakennuskannan joukossa ennen muuta funktionaalinen valkoinen matala pytinki, jossa toimii toinen Orbánin hallituksen korruption ikoneista, ”kansallinen tupakkakauppa”.

istuimet.jpeg

Asemilla ja odotustiloissa ei julisteita säästellä. Joku voisi tietenkin kysyä, olisiko julistekampanjaan upotetut rahat voinut sijoittaa odotustilojen kunnossapitoon.

Mutta ei tässä vielä kyllin, vaan kommenttiketjussa lukijat panevat vielä paremmaksi.

eros_es_ruszki.jpg

”Unkari on vahva ja ryssä maa.”

magyarorszag_buszke_europa.jpg

#unkari #ylpeä #eurooppa (Kuva on vuoden takaisesta lehtijutusta ja esittää Tarnazsadány-nimisen pienen paikkakunnan koulun ainoata vesipistettä; koulun saniteettitilat ja koulurakennus ylipäätään olivat tuolloisten lehtijuttujen mukaan sellaisessa kunnossa, että jotkut vanhemmat eivät halunneet päästää lapsiaan kouluun.)

addigismeteljuk.jpg

Kaikkien aikojen Kiitos-kampanjan yksi Kiitos-kampanja. UNKARI ON RATKAISEVA JA ITSEVARMA MAA JOKA NÄYTTÄÄ TIETÄ LÄNNELLE JOS TARPEEN ON TOISTAMME TÄTÄ NIIN KAUAN KUNNES KAIKKI USKOVAT

Jo kiivaasti somessa leviävä kuva ”vahva ja ylpeä” -julisteen alla alikulkukäytävän seinustalla nukkuvista kodittomista on ilmeisesti photoshop-väärennös, vaikka varmaan ”voisi olla totta” – itse kuva on muutaman vuoden takainen, vain seinällä kodittomien yläpuolella oleva juliste on vaihdettu toiseksi. Tämä seuraava kuva sitä vastoin lienee aito.

444.hu-sivuston lukija ”Réka” on näpännyt kuvan hengenvaarallisen kolmosmetron Gyöngyösi utcan asemalla. (Hengenvaarallisen? Venäjällä peruskorjatuista metrojunista – virolaisen firman metrojunatarjous olisi tullut halvemmaksi, mutta jostain syystä Budapestin liikennelaitos päätyi tilaamaan metrovaunuja Venäjältä, missä myös entisiä neuvostovalmisteisia vaunuja on korjautettu – on kirjoitettu Unkarin lehdistössä viime aikoina tavan takaa. Junia on syttynyt tunnelissa palamaan, ja nyt viimeksi kolmoslinjalla metrovaunun ovet avautuivat vauhdissa.) Kuva havainnollistaa paitsi rapistuvan julkisen sektorin ankeutta ja eläkejärjestelmän ongelmia (mummoja, jotka eivät ehdi hyppäämään päivätansseissa vaan selvästikin hengenpitimikseen myyvät puutarhansa kukkia tai omatekoisia leivonnaisiaan, näkee metroasemilla tavan takaa), myös sitä, mihin Unkarissa poliittinen vastarinta ja aktivismi nykyään tyylikkäimmin kanavoituu.

sorossorossoros.jpeg

”Ja nyt on vuorossa SOROS, SOROS, SOROS, SOROS, SOROS, SOROS”

Vitsipuolue ”Kaksihäntäinen koira” saa mielipidemittauksissa prosentin-parin kannatusosuuksia – mutta ne ovat silti samassa sarjassa ja jopa parempia lukemia kuin joillakin ”oikeilla” oppositiopuolueilla. ”Koirat” osaavat myös hyvin suunnitella ja rahoittaa näyttäviä julkisuustempauksia – ei vain hallituksen plakaattimyllytystä naurettavaksi tekeviä julistekampanjoja vaan myös esimerkiksi tempauksia, joissa katujen ja jalkakäytävien päällysteiden surkeaan kuntoon kiinnitetään huomiota maalaamalla rikkinäiset kohdat kirkkain värein. Tämä juliste näyttää ”Pysäytetään Brysseli” -kampanjalle ja hallituksen viestimien vainoharhaiselle ”kaiken takana on György Soros” -jankutukselle kerta kaikkiaan, sanoisinko, närhen munat.

Kunpa vielä näkisi samalla innolla, älyllä ja henkevyydellä tehtävän myös oikeaa oppositiopolitiikkaa.


Niin kansa vastaa kuin siltä kysytään?

huhtikuu 2, 2017

Unkarin yliopistomaailmaa ravistelevan CEU-jupakan keskellä on samaan aikaan käynnistynyt myös uusi nemzeti konzultáció, kansallinen konsultaatio. Ei kansanäänestys, koska sellaisethan on todettu hankaliksi: joko ei saada riittävää äänestysprosenttia, jolloin on vain vakuuteltava, että tulos on ”poliittisesti pätevä” vaikka juridisesti ei olisikaan (näinhän kävi viimeksi), tai sitten tulos saattaisi jotenkin sitoa tai velvoittaa. Vaan kysely: kansalaiset saavat postitse kyselykaavakkeen, johon saa panna rasteja ruutuun. Kyselyn otsikkona on ”Pysäytetään Brysseli!”, kysymyksiä on tällä kertaa vain kuusi ja vastausvaihtoehtoja aikaisemman ”joo – aika lailla joo – ei” -tekniikan sijasta vain kaksi. Periaate on kuitenkin sama: ensin kerrotaan lievästi sanoen johdattelevin sanoin, mikä hallituksen mielestä on asianlaita, ja sitten esitetään kysymys sillä tavalla muotoillen, että vaihtoehdoista vain toinen vaikuttaa edes jollakin tapaa kohtuulliselta ja moraalisesti mahdolliselta. Kas näin (kuvan perjantaina kansalaisten postiluukkuihin tömähtäneestä kaavakkeesta julkaisi Index-uutisportaali):

nemzetikonzultacio2017

Järjestyksessä siis:

1 Brysseli on ottamassa vaarallisen askelen. Se haluaa pakottaa meidät poistamaan rezsicsökkentésin [kuluttajien energia- ja kunnallistekniikkalaskujen alentaminen hallituksen mahtikäskyllä]. Mitä mielestänne Unkarin pitäisi tehdä?
a. Puolustetaan rezsicsökkentésiä. Pidetään kiinni siitä, että Unkarin energiahinnat päätetään Unkarissa.
b. Hyväksytään Brysselin suunnitelma ja annetaan suuryritysten määrätä energian hinnat.

Tästä on Unkarin oppositiomedioissa kirjoitettu koko rezsicsökkentés-kampanjan ajan. Hallitus on energiapolitiikallaan pyrkinyt (ja paljolti onnistunutkin) ajamaan kansainväliset yritykset maasta ja siirtämään sähkö- ja kaasukaupan kotimaisten olig…, tuota, yrittäjien käsiin, myös laadun ja turvallisuuden kustannuksella. Mukana tässä pelissä on tietenkin myös Venäjältä tilattu Paksin ydinvoimalan laajennus. Itse asiassa energian markkinahinnat olisivat muutenkin menossa alaspäin, ja Brysselin energiaunionisuunnitelmissa pyritään hintojen laskemiseen – mutta ei mahtikäskyllä vaan säästeliäämpää ja ympäristöystävällisempää infrastruktuuria kehittämällä ja luomalla keinoja, joilla huono-osaisten energiansaantia voidaan tukea. Siis: Brysseli ei ole pakottamassa Unkaria mihinkään tällaiseen, eivätkä vaihtoehdot ole nämä.

2. Viime aikoina Euroopassa on jatkuvasti tapahtunut terrori-iskuja. Tästä huolimatta Brysseli haluaa pakottaa Unkarin päästämään maahan laittomia maahanmuuttajia. Mitä mielestänne Unkarin pitäisi tehdä?
a. Unkarilaisten ihmisten [hallitus ei näköjään mielellään käytä sanaa ‘kansa’, nép, ilmeisesti sosialististen mielleyhtymien takia] turvallisuuden nimissä laittomat maahanmuuttajat on otettava valvontaan, kunnes viranomaiset ovat päättäneet heidän asiassaan.
b. Päästetään laittomat maahanmuuttajat vapaasti liikkumaan Unkarissa.

No tästähän on kirjoitettu monesti meilläkin ja muuallakin. Viimeaikaisten islamististen terrori-iskujen tekijät eivät ole olleet tämänhetkisen pakolaiskriisin tuomia turvapaikanhakijoita, vaikka rasistipopulistipuolueet kautta Euroopan mielellään näin väittävät. Turvapaikan hakeminen on myös kansainvälisillä sopimuksilla ja laeilla taattu ihmisoikeus, eli turvapaikkaa hakemaan tullut ihminen ei ole ”laiton”. ”Valvontaan asettaminen” voi tarkoittaa monta muutakin asiaa kuin se konttileiritys, jota Unkarin viranomaiset sillä ymmärtävät, eli vaihtoehtona ei suinkaan ole vain joko piikkilankojen taakse sulkeminen tai muukalaisten päästäminen elämään kuin pellossa. Erityisen vastenmielistä on pakolaisten (sanaa menekült, pakolainen, ei tietenkään käytetä) nimittäminen johdonmukaisesti ”maahanmuuttajiksi” (bevándorló), ikään kuin nämä ihmiset olisivat haluamassa Unkariin asumaan (useimmat jatkaisivat heti matkaa johonkin toiseen EU-maahan), tai ”migranteiksi” (migráns), jonka merkitystä moni vähemmän koulutettu unkarilainen ei edes ymmärrä, joten sana on onnistuttu propagandalla jo hienosti demonisoimaan.

3. Tähän mennessä on selvinnyt, että Unkariin yrittäviä laittomia maahanmuuttajia ihmissalakuljettajien ohella myös tietyt kansainväliset järjestöt kannustavat laittomaan toimintaan. Mitä mielestänne Unkarin pitäisi tehdä?
a. Laitonta maahanmuuttoa avustavasta toiminnasta – kuten ihmissalakuljetus sekä laittoman maahanmuuton tekeminen suositummaksi kansan keskuudessa – on rangaistava.
b. Hyväksytään sellaisten kansainvälisten järjestöjen olemassaolo, jotka ilman seurauksia saavat yllyttää rikkomaan Unkarin lakeja.

Ihmisoikeusjärjestöt, jotka puolustavat pakolaisia ja näiden ihmisoikeuksia, ovat siis samanlaisia rikollisia kuin ihmissalakuljettajat ja Unkarin lakia vastaan? Sitä paitsi, huomasivathan kaikki, että kysymys on kansainvälisistä järjestöistä, György Sorosin kätyreistä (juutalaisista, vapaamuurareista, illuminaateista, reptiliaaneista…) ynnä muista maailmanlaajuisen Unkari-vastaisen salaliiton pahiksista? Ja aina paranee:

4. Yhä useampia ulkomailta käsin tuettuja järjestöjä toimii Unkarissa päämääränään puuttua maamme sisäisiin asioihin läpinäkymättömällä tavalla. Niiden toiminta voi vaarantaa itsenäisyytemme. [Ja vielä kysytään:] Mitä mielestänne Unkarin pitäisi tehdä?
a. Velvoitetaan ne rekisteröitymään ja ilmoittamaan, minkä maan tai järjestön toimeksiannosta ja millaisin päämäärin ne toimivat.
b. Annetaan niiden jatkossakin valvomatta kehitellä riskialtista toimintaansa.

Siis Putinin malliin ”agenttilaki” voimaan. Kansainväliset ihmisoikeus-, korruptionvastustus-, sananvapaus- tai ympäristönsuojelujärjestöt nimittäin vaarantavat Unkarin itsenäisyyden…

5. Unkarissa on viime vuosina menestyksekkäästi luotu uusia työpaikkoja, koska olemme kulkeneet omaa tietämme. Brysseli kuitenkin hyökkää työpaikkoja luovia toimiamme vastaan. Mitä mielestänne Unkarin pitäisi tehdä?
a. Unkarin talouden tulevaisuudesta on vastakin päätettävä meidän, unkarilaisten.
b. Brysseli päättäköön, mitä taloudessa on tehtävä.

Tämä kysymys on jo saattanut EU-asiantuntijat täydellisen hämmennyksen valtaan. Kukaan ei tunnu edes ymmärtävän, mistä ihmeen hyökkäyksestä tässä on kysymys ja mitä Brysseli nyt on pyrkinyt sanelemaan. Yhtä outo on viimeinen kysymys: mistään tällaisesta hyökkäyksestä tai veropoliittisesta sanelutoimenpiteestä ei vielä ole mitään tietoa.

6. Unkari on sitoutunut alentamaan veroja. Nyt Brysseli on tämänkin johdosta hyökkäämässä isänmaamme kimppuun. Mitä mielestänne Unkarin pitäisi tehdä?
a. Pidetään kiinni siitä, että veronalennuksista voimme päättää me, unkarilaiset.
b. Tyydytään siihen, että Brysseli sanelee verotuksen määrän.

Kaiken kaikkiaanhan tämä on täysi-ikäisten ja täysijärkisten lukijoiden älykkyyden halveksimista. Alun alkaenkin nämä kysymykset ja vastausvaihtoehdot ovat kuin siitä vanhasta vitsistä, jossa poliitikkoa revolverihaastatellaan: ”Joko olette lakannut hakkaamasta vaimoanne? Älkää venkuroiko, vastatkaa kyllä tai ei!” Jotenkin tuota kyselykaavaketta lukiessa on myös aivan näkevinään, miten tekstin laatija lopullisesti menettää moponsa hallinnan ja kysymykset, jotka lähtivät liikkeelle kansalaisten todellisista (joskin vääristellyistä ja väärinkäytetyistä) huolenaiheista, irtoavat todellisuudesta tykkänään.

Mutta siis: Brysseli haloo! Miten kauan EU aikoo katsella jäsenmaansa yksinvaltaisen hallituspuolueen yhä järjettömämmäksi käyvää kekkalointia ja ”vapaustaistelua Brysseliä vastaan” samalla kun samainen jäsenmaa on ainakin viime aikoihin saakka ollut EU:n nettohyötyjiä? No selväähän on, että oikeasti tällä kampanjalla ei ole Brysselin tai EU:n kanssa mitään tekemistä, vaan kyse on Unkarin sisäpolitiikasta, vastustajien vaientamisesta tekemällä heistä vihollisen kätyreitä ja isänmaanpettureita ja kansan pelottelemisesta kuuliaisiksi. Tähän ei riitä edes rasismilla ratsastaminen ja terrorismilla uhkailu, vaan näköjään yhä tarvitaan viholliskuvaksi myös pahaa kasvotonta Eurostoliittoa.


Ja taas kansa vastaa?

heinäkuu 16, 2012

Demokraattisissa maissa kansa lausuu mielipiteensä vaaliuurnilla, äänestäen mieleisensä tyypit parlamenttiin lakeja säätämään tai sieltä pois, ja tärkeissä ja kiireellisissä kysymyksissä voidaan järjestää erillisiä kansanäänestyksiä, joiden ehdoista ja merkityksestä on erikseen säädetty laissa. Unkarin hallitus puolestaan on kehittänyt uuden suoran demokratian muodon. Nemzeti konzultáció, kansallinen konsultaatio, on nimeltään runsas kuukausi sitten joka kotiin postitettu kyselykaavake, jossa kansalle annetaan mahdollisuus ilmaista mielipiteensä erinäisistä asioista. Kyselykaavakkeeseen voi tutustua sen omalla kotisivulla – www.nemzetikonzultacio.hu – jolla esittäytyy myös hankkeen takana oleva säätiö johtokuntineen: nimekkäitä henkilöitä, poliitikkoja, tutkijoita, kirjailijoita ja toimittajia.

(Huomatkaapa jälleen sanan nemzeti, ’kansallinen’, käyttö. Unkarissa ei, Kansallisen yhteistoiminnan järjestelmässä (Nemzeti Együttműködés Rendszere) kun eletään, ole vain kansallislaulua, kansallisvärejä, kansallisteatteria ja kansallispankkia kuten muissakin maissa, vaan selvästikin sana ”kansallinen” kätkee sisällensä huikean pakottavan dramaattisen latauksen, jota hyödynnetään monilla uusilla tavoilla niin nykyisen hallituksen toimesta kuin yksityisellä sektorilla. Äskettäin tuttava postasi Facebookiin kuvan marketin hyllystä, jonka hintalapussa komeili ”kansallinen tepertős pogácsa” hintaan ysiysi – kyseessä on siis suolainen leivonnainen, jonka äärimmäisen kansallista olemusta on turha yrittääkään selittää unkarilaista ruokakulttuuria tuntemattomalle. Ehkä tätä voisi verrata siihen, että HK:n sinisessä lukisi ”Kansallislenkki”… Budapestissa puolestaan vaikuttaa Nemzeti taxi -niminen taksiyritys, joka tuttavantuttavien kertoman mukaan tarkistaa matkustajien taustat, ja slovakkien on turha pyrkiä kyytiin.)

Siis hetkinen. Perinteisen poliittisen vaikuttamisen kanavat ovat ilmeisesti tukossa. Konsultaation kotisivuilla (artikkelissa ”Edustuksellisen demokratian tuolla puolen”) politiikantutkija György Schöpflin, jota olen tainnut tässä blogissa ennenkin nimittää yhdeksi harvoista Viktor Orbánia tukevista oikeasti kansainvälisesti tunnetuista älyköistä, puhuu ”mutapainista”, johon Unkarin poliittinen elämä on juuttunut, niin että viiteentoista vuoteen ei oikeastaan ole tapahtunut mitään. Ja samaanhan viittaavat myös mielipidetutkimusten tulokset: yhä useampi äänestäjä ei osaa sanoa, mitä puoluetta äänestäisi jos äänestäisi ollenkaan. Kansa on pettynyt ja turhautunut poliitikkoihin ja vallanpitäjiin, jotka pelaavat omia sisäpiiripelejään ja täyttävät taskujaan ilmeisesti etääntyen yhä kauemmaksi tavallisen kansan todellisuudesta. Monet unkarilaiset tuntuvat ajattelevan, että kaikki puolueet kentän laidasta laitaan ovat täynnä roistoja ja huijareita. Ja ne, jotka eivät näin ajattele, näköjään elävät keskenään kilpailevissa todellisuuksissa, joissa meidän puolueemme kyllä yrittäisi uhrautuvasti raataa koko kansakunnan eteen mutta nämä jalot pyrkimykset jatkuvasti kariutuvat vastapuolueen pahisten häijyihin juoniin.

Mitä siis tehdään tässä tilanteessa? Perustetaan uusia puolueita entisten ryvettyneiden tilalle? Panostetaan entisten puolueiden viestinnän ja julkisuuskuvan kehittämiseen, jotta kansa taas alkaisi uskoa siihen, että sen erilaiset mielipiteet voivat päästä julki puoluepolitiikan kautta? Yritetään kehittää poliittista keskustelukulttuuria, esimerkiksi kansallisen hätätilan vaatiman konsensuksen suuntaan – tai päinvastoin yritetään erottautua muista puolueista nimenomaan älykkään poliittisen vaikuttamisen keinoin? Tehdään ainakin jokunen näyttävä korruptionvastainen tempaus, että kansan usko poliitikkojen ja hallinnon rehellisyyteen edes vähän palaisi?

Jostain syystä nykyinen hallitus ei ole tehnyt mitään näistä, ja ilkeän sivustakatsojan on vaikea olla ajattelematta, että selitys on yksinkertainen: Fidesz-hallituksen tärkeimpänä päämääränä on varmistaa oma valtansa, joten mikään vaihtoehto, jossa kansan mielipiteet voisivat kanavoitua poliittiseen päätöksentekoon, ei käy päinsä. Siispä järjestetään tällainen kiva kysely, jossa kansa saa sanoa mielipiteensä, ilman että mahdolliset vastaukset sitoisivat hallituksen käsiä yhtään mihinkään. Kyselyn painatukseen tosin palaa miljardi forinttia, ja oppositio hermostuu muun muassa tietosuojakysymyksistä – ainakin entisen tietosuojavaltuutetun tulkinnan mukaan unkarilaisten nimi- ja osoitetiedot olisi saanut luovuttaa vain tiedotustarkoituksiin, ei mielipidekyselyä varten.

Kysely ei ilmeisesti ole ollut mikään suurmenestys. Tähän mennessä lomakkeita on palautettu yli kolmesataatuhatta (muistetaan siis, että Unkarissa asukkaita on vauvasta vaariin kymmenisen miljoonaa), eli viitisen prosenttia kansasta on vaivautunut vastaamaan. Lopuista lomakkeista suurin osa lienee lentänyt suoraan kotien roskiksiin tai kriittisten tahojen järjestämiin paperinkeräystempauksiin, huolimatta hallituksen mainos- ja ilmoituskampanjasta ja itsensä pääministerin tuoreesta videoviestistä kansalle. Véleményvezér-blogin mukaan selitys on yksinkertainen: kyselyä ei voi ottaa vakavasti. Kysymykset eivät koske todella tärkeitä asioita, joissa hallitus on tehnyt kiisteltyjä ja rankkoja uudistuksia (esimerkiksi: perustuslakituomioistuimen valtuuksien rajoittaminen, yksityisten eläkekassojen nappaaminen valtion haltuun), ne on ärsyttävän ohjailevasti muotoiltu, ja koska Orbánin hallitus on ennenkin osoittanut pystyvänsä kääntämään kelkkansa salamannopeasti milloin vain, on mahdotonta uskoa, että tällaisen kyselyn tuloksilla olisi mitään pysyvämpää vaikutusta.

Mitä tässä kyselyssä siis kysytään? Lomakkeessa on viisi kysymyssarjaa – ”Mitä maa on tehnyt puolestamme?”, ”Mihin olemme pettyneet?”, ”Mitä pelkäämme?”, ”Mihin mekin haluaisimme sanoa mielipiteemme?” ja ”Mitä pitäisi muuttaa?” – joista kussakin esitettävistä eri vaihtoehdoista voi ruksata korkeintaan kolme. Kuudentena kysymysblokkina tarjotaan kolmea yhteiskuntaskenaariota, joista kansalaisia pyydetään valitsemaan suosikkinsa. Siis, tadaa: ”Minkä pitäisi olla yhteinen päämäärämme? Mitä näistä vaihtoehdoista pidätte tulevan hallituksen tärkeimpänä tehtävänä?” Ja vaihtoehdot ovat…

Modernisaation vauhdittaminen: luotolla toimiva yhteiskunta, valtion tukien peruuttaminen, markkinapohjaiseksi muutettu koulutusjärjestelmä, liiketoimintaan perustuva terveydenhuolto, omatoiminen vanhuus.

Avoin yhteiskunta: sukupuolineutraali avioliitto ja adoptio-oikeus, mietojen huumeiden laillistaminen, monikansallisten yhtiöiden tukeminen, täydellinen yksityistäminen, pidäkkeetön markkinatalous.

Kuten tiedämme, homoliittojen kannattajat ovat samalla myös sekä hasiksen laillistamisen että ylikansallisten jättiyritysten ja äärimmäisen markkinatalousliberalismin puolustajia. Ei kuulosta kivalta, eihän, eihän? Joten kolmantena vaihtoehtona tulee…

Turvallisen elämän luominen: Työpaikkojen suojelu, laajat verohelpotukset, perheystävälliset työajat naisille, kodinperustamistuen kasvattaminen, unkarilaisten yritysten ja viljelijöiden tukeminen, yksityistämisen pysäyttäminen.

Huh huh. Tätä alkaa olla vaikea kommentoida asiallisesti, joten siirryn tähän mennessä hupaisimpaan löytämääni reaktioon. Netissä leviää ilmeisesti tuntemattoman tekijän liikkeelle panema Nemzeti inzultáció (‘Kansallinen loukkaus’), josta seuraavassa valittuja otteita:

1. Oletteko iloinen, kun Fidesz-puolueen kampanjalupauksen ”miljoonasta uudesta työpaikasta” tulikin ”yhteensä miljoona työpaikkaa”?

2. Oletteko iloinen siitä, että lupasimme ”kertakaikkista, radikaalia ja välitöntä veronvähennystä” mutta tähän mennessä olemme vain nostaneet veroja ja joka viikko säätäneet uusia?

3. Kannatatteko sitä, että Orbánin hallituksen talouspoliittisten kömmähdysten takia lakkautettu pankkivero tulee jatkossa teidän maksettavaksenne?

[…]

9. Oletteko iloinen siitä, että vaikka rahaa ei riitä lasten ruokaan, vanhusten hoitoon tai terveydenhuoltoon, hallitus polttaa miljardeja itsekehuun ja saavutustensa mainostamiseen?

10. Kannatatteko sitä, että TEK [= terrorinvastaiset erikoisjoukot, joita johtaa pääministeri Orbánin entinen henkivartija], Viktor Orbánin oma henkivartiosto, saa miljardien lisärahoituksen samalla kun yleinen turvallisuus heikkenee ja poliisien palkat jäävät maksamatta?

[…]

12. Oletteko samaa mieltä sen Fidesz-puolueen edustajan kanssa, jonka mielestä ”47 000 forintilla kuussa [= 163 € päivän kurssin mukaan] kyllä tulee toimeen”?

[…]

15. Kannatatteko sitä, että Fidesz-puolueen kansanedustajat edelleenkin järjestävät sukulaisilleen hyvin palkattuja valtion virkoja samalla kun 600 000 ihmistä on työttömänä?

16. Kannatatteko Közgép-yhtiön [= Fidesz-puolueen vanhan rahoittajan ja kummisedän omistama kone- ja rakennusfirma, joka merkillisellä tavalla voittaa kaikki julkisten töiden tarjouskilpailut] ja sen kautta Lajos Simicskan, Zsolt Nyergesin, Lőrinc Mészárosin, Győző Orbánin ja muiden Fidesz-oligarkkien rikastumista?

Vastauksenne kaikkeen tähän – aivan oikein: KYLLÄ!
Teidän tehtäväksenne jää ainoastaan allekirjoittaa lomake ja palauttaa se NOPEASTI.
(Kuuluiko? NOPEASTI!)

 

Suomessa aina vaalien alla kaivetaan esiin ilmaus ”gallupdemokratia”. Jotenkin tuntuu, että Suomessa sen kaikkia mahdollisuuksia ei vielä ole tajuttu.