Päin seinää!

helmikuu 13, 2019

Eilen nähtiin Unkarin Tiedeakatemian edustalla tuhatpäinen väkijoukko, puhujia ja ihmisketju, siis ”vuosikymmenen mielenosoitus”, kuten 444.hu-sivuston László Szily sitä nimitti. ”Vuosikymmenen mielenosoitus” Szilyn mukaan siksi, että kerrankin mielenosoittajilla oli sekä selkeä aihe ja syy että taitoa ilmaista asiansa selvällä ja kauniilla unkarin kielellä. (Samaan aikaan olin muuten, yhdessä elokuvaohjaaja Mara Jelinkón kanssa, Yle1:n Kulttuuriykkösen vieraana, keskustelu on ”toistaiseksi” kuultavissa Areenassa.) Sisällä neuvoteltiin Akatemian tutkimusinstituuttien tulevaisuudesta. Valtiohan haluaa siirtää tutkimusrahoituksen Tiedeakatemialta Innovaatio- ja teknologiaministeriön hallintaan ja muuttaa sen säätiö- tai projektipohjaiseksi, mikä tuhoaisi perustutkimuksen ja sen jatkuvuuden.

Kuten mielenosoittajien pitelemästä julistesarjasta käy ilmi (video koko sarjasta löytyy Mérce-portaalin uutisesta), hyökkäys Akatemian tutkimusinstituutteja kohtaan oli vain uusin vaihe pitkässä kehityskulussa. Orbánin nykyisen valtakauden alusta lähtien korkeakoulujen opiskelijoiden määrä ja heidän valtiontukensa ovat huvenneet, samalla kun korkeakoulutusta halutaan entistä enemmän muuttaa maksulliseksi. Vuodesta 2013 lähtien on puhuttu ns. turpeeseensidontalaista eli valtion oikeudesta vaatia valtion tuella opiskelleita korkeakoulutettuja valmistumisensa jälkeen työskentelemään tietyn määräajan Unkarissa. Yliopistoihin on ajettu kanslerijärjestelmä, eli niiden huipulle on sijoitettu politiikan ja talouselämän intressejä palvelevat johtajat. Unkarin tasokkain yliopisto CEU on ajettu maanpakoon, Budapestin ELTE-yliopistoa isketty rankoilla säästötoimilla. Nyt on Akatemian tutkimusinstituuttien vuoro. Niiden ja ylipäätään perustutkimuksen merkitystä ei selvästikään ymmärretä. Kuten Akatemian edustalla mielenosoittajille puhunut psykologi ja psykolingvisti Csaba Pléh asian ilmaisi: tiedettä yritetään ”kannustaa” kilpailemaan amputoimalla siltä jalat.

Akatemian työntekijöiden verkkoon pystyttämälle foorumille ropisee yhä kansainvälisiä solidaarisuus- ja tukiviestejä. Kansainvälisen tason unkarilaistutkijoita kotimaahan houkuttelevan Lendület-ohjelman edustajat ovat avoimessa kirjeessään – sen on allekirjoittanut lähes sata tutkijaa – kääntyneet suoraan pääministeri Orbánin puoleen ja pyytäneet tätä pysäyttämään innovaatio- ja teknologiaministeri Palkovicsin puuhat. Hekin yrittävät selittää, että vallanpitäjien hätiköity mielivalta vie lahjakkailta tutkijoilta tulevaisuudenuskon ja halun jäädä Unkariin ja että juuri perustutkimus luo sen pohjan, jolle talouspoliittisten päättäjien kaipaamat ”innovaatiot” rakennetaan. Tähän pääministeri vastasi puolestaan avoimella kirjeellä, selittäen, että tarkoitus ei ole vähentää tutkimuksen resursseja vaan luoda keskitetympi ja tehokkaammin toimiva järjestelmä. Vaikka tutkimuksen edellytykset Unkarissa ovatkin Orbánin mielestä viime aikoina koko ajan parantuneet (!), puuttuu yhä se ”ainesosa, joka takaisi sen, että tiedosta syntyy välitöntä taloudellista hyötyä”.

Niinpä. Ne eivät edelleenkään suostu ymmärtämään, että tutkimusta ei voi tehdä pelkkä välitön taloudellinen hyöty silmissä kiiluen. Eilen illalla jotakin napsahti päässäni, kun pitkästä aikaa luin Örülünk, Vincent? -blogia. (Sen kirjoittaja ”jotunder” – jó tündér, ‘hyvä haltiatar’ – on ilmeisesti yliopistoihminen, joka ainakin toisella jalallaan seisoo ulkomaiden tiedemaailmassa ja sieltä käsin järkyttyneenä seurailee Unkarin tapahtumia. Blogin nimi on sitaatti Tarantinon Pulp Fiction -elokuvasta: “We happy, Vincent?”) Blogisti oli löytänyt Azonnali.hu-sivustolta toisen Orbán-järjestelmän huipputeknokraatin, kauppa- ja teollisuuskamarin johtajan László Parraghin haastattelun. Siinä Parragh vakuuttaa tukevansa ministeri Palkovicsin suunnitelmia perustutkimuksen alasajamiseksi. Tähän tapaan:

(Parragh on todennut, että tärkeintä olisi kouluttaa ammattitaitoista teollisuustyövoimaa, josta on huutava pula. Toimittaja kysyy:)

– Mutta ei ole myöskään tutkimus- ja kehitystyötä. Miksi on tärkeämpää kouluttaa ammattitaitoisia työläisiä?

– Tutkimukseen tarvitaan yrityksessä sellaiset perusvalmiudet, joiden varaan tutkimus voidaan rakentaa. Unkarissa vain harvoilla yrityksillä on tällaiset. On täysin luonnollista, että saksalainen autotehdas teettää tutkimustyötä, kun sillä on siihen edellytykset. Sitä vastoin siitä ei ole mitään hyötyä, jos me kolme tässä kokoamme viisituhatta forinttia mieheen tutkiaksemme sillä jotakin. Tutkimukselle ei ole edellytyksiä.

– Siihen ei ole varaa.

– Ei ole sattumaa, että MTA:ssa aina harhaudutaan perustutkimuksen suuntaan. Siellä päämääränä ei ole tutkimustulosten fyysinen toteuttaminen vaan jonkin ison jutun löytäminen, jolle puolestaan meidän maamme ei ole riittävän suuri.

– Te siis kannatatte innovaatioministeri László Palkovicsia, kun hän haluaa lakkauttaa MTA:n tutkimusinstituutit?

– Mitä suurimmassa määrin.

(…)

Minulla on joukko ystäviä, jotka työskentelevät start-up-yritysten parissa. Näen, miten rankkaa heidän on saada ylipäätään mitään liikahtamaan. Oletetaan, että minulla on pätkä kuparilankaa. Kuumennan sitä, ja se alkaa hehkua. Näin huomaan, että kuumentaminen tuottaa valoa: tätä on perustutkimus. Kehitystyö on sitä, että panen kuparilangan lasikupuun, kytken virran ja lasikupu alkaa valaista. Innovaatio taas on sitä, että valmistan lasikupuja, jotka valaisevat ja jotka voidaan kiertää kiinni samanlaisiin standardisoituihin kantoihin. Näin ketju on koossa, näin toimii tutkimus.

– Siis kuitenkin tarvitaan perustutkimusta, että olisi, mitä kehittää ja innovoida.

– Kyllä.

– Mutta tämähän on ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoitte: että perustutkimusta tekeviä Tiedeakatemian instituutteja ei tarvita.

– Esimerkiksi japanilaiset nykyään harjoittavat perustutkimusta vain minimaalisesti, he ostavat nämä tutkimustulokset. Ja valikoivat huolellisesti ne perustutkimukset, joita voi käyttää kehitystyöhön.

No jaa. Kuten Vincent-blogisti muistuttaa, Japanin tutkimus- ja kehitysrahoituksesta perustutkimukseen käytetään pienempi osa (13 %) kuin USA:ssa, perustutkimuksen supervallassa. Silti Japanin tutkimus- ja kehitystuki on maailman kolmanneksi suurin, ja perustutkimukseenkin riittää siitä melkoinen siivu. Tokion ja Kioton yliopistot ovat luonnontieteissä maailman huippuluokkaa, joten tuo ”minimaalisesti” on aika, hm, luova ilmaus.

Samaisesta Vincent-blogista huomasin innovaatio- ja teknologiaministeri Palkovicsin todenneen ”monien epäilevän, tarvitaanko itsenäistä matematiikan tutkimusinstituuttia”. Unkarin Tiedeakatemian matematiikan tutkimusinstituutti, kirjoittaa ”jotunder”, on saanut yhdeksän Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) projektirahoitusta, enemmän kuin yksikään Unkarin yliopisto. Ja ylipäätään matematiikan tutkimuksellahan on Unkarissa komeat perinteet, myös nykyinen Unkarin Tiedeakatemian johtaja László Lovász on arvostettu matemaatikko. Samaan aikaan samainen ministeri Palkovics on perustamassa vuonna 2011 perustetun Nemzeti Közszolgálati Egyetemin (korkeita hallinto- ja poliisivirkamiehiä sekä upseereja kouluttava yliopisto) yhteyteen uutta tutkimusyksikköä, josta oman instituuttinsa saisi myös tässäkin blogissa esillä ollut hyllytetty Fidesz-veteraani Gergely Prőhle. Prőhlellä ei ole minkäänlaisia tieteellisiä meriittejä, hänen virallisesti vuonna 2007 aloitetut tohtoriopintonsa ovat yhä kesken. Ja tietenkin voisi ilkeästi kysyä, mitä ”välitöntä taloudellista hyötyä” tuottaa Prőhlen johdettavaksi perustettu ”Strategisten tutkimusten instituutti”.

Eilinen jännittävä päivä mielenosoituksineen ja kokouksineen päättyi äänestykseen, jossa Unkarin Tiedeakatemian hallitus päätti, ettei tutkimusinstituuttien tähän mennessä hädissään kirjoittamia projektirahoitushakemuksia välitetä innovaatio- ja teknologiaministeriölle ennen kuin instituuteille myönnetään niille lain mukaan taattu perusrahoitus. Toisin sanoen: alkaneen vuoden rahoitus tänne, ja sen jälkeen voidaan neuvotella. Eihän tämä hyvältä näytä edelleenkään. Kuten joku jossain kirjoitti, Akatemia voi korkeintaan valita ampumisen tai hirttämisen, muuten on vaikea nähdä, mikä sen tutkimuslaitokset ja niissä harjoitettavan perustutkimuksen voisi pelastaa. Jonkinlainen moraalinen voitto joka tapauksessa, että Akatemia ei suoraan antanut periksi eikä heti alistunut.

Kävi näissä tulevissa neuvotteluissa miten kävi, pohjimmaisena ongelmana on joka tapauksessa se, että vastapuoli ei ikinä tule pelaamaan reilua peliä. Tähän liittyy olennainen oivallus, jonka Itä-Euroopan politiikan asiantuntija Anne Applebaum äskettäin Washington Postissa puki sanoiksi: ei maailman populistijohtajia yhdistä muukalaisviha vaan tekopyhä kaksinaamaisuus. Muurinrakentaja Trumpin golfklubia New Jerseyn Bedminsterissä on vuosikaudet huoltanut ja siivonnut Costa Ricasta vaeltava nälkäpalkkaisten siirtolaisten karavaani, ja aivan samoin myös Orbánin raivotessa maahanmuuttoa vastaan hänen lähipiirinsä oligarkit ovat käärineet sievoisia summia myymällä maahanmuutto-obligaatioita maksukykyisille aasialaisille ynnä muille, näiden taustoja liiemmin kyselemättä. Ja samalla kun Brysseliä on Unkarin hallituksen propagandassa kuvattu uudeksi Moskovaksi, tuolta vihatulta Eurostoliitolta tulevat tukiaiset ovat pyörittäneet Unkarin taloutta ja rikastuttaneet samaisia oligarkkeja. Populistijohtajat, kuten Sentroopassa sanotaan (Heinrich Heinen runoa Deutschland. Ein Wintermärchen mukaillen), ”saarnaavat vedestä ja juovat itse viiniä”. Tämän takia heille on niin tärkeää alistaa media omaksi puhetorvekseen ja lamaannuttaa oikeuslaitos. Tämän takia Orbán voi silmää räpäyttämättä vakuuttaa, että tieteenteon edellytykset Unkarissa ovat hyvät ja entisestään vain paranevat. Mutta miten väittelet ja neuvottelet semmoisen kanssa, joka ei vain ole joka suhteessa yläkynnessä vaan lisäksi valehtelee koko ajan?


Unkari uutisissa

tammikuu 6, 2019

Yksi syy siihen, miksi viime vuosina olen niin paljon kirjoitellut tässä blogissa nimenomaan Unkarin poliittisesta julkisuudesta, on viime aikoina alkanut huveta. Kun aloitin blogin pitämisen, Orbánin Unkarista uutisoitiin jopa länsinaapurissakin saati Suomessa aniharvoin, eikä juuri kukaan kuunnellut unkarilaisten ja Unkarin-ystävien epätoivoista piipitystä siitä, miten EU silmää räpäyttämättä sallii oikeusvaltion, sananvapauden ja demokratian vaarantumisen yhdessä jäsenmaassaan. Nykyään Unkari on uutisotsikoissa kaukaisessa Suomessakin tämän tästä, toimittajia lähetetään paikan päälle ja unkarinkielisiä uutislähteitä seurataan jopa suoraan (eikä pelkästään lueta englanninkielisten tietotoimistojen antia), ja Brysselissäkin Orbánin heittämä haaste länsimaiselle demokratiakäsitykselle on jo ainakin ymmärretty.

Yhtaikaa ilahdutti ja suretti, kun eilen Hesarinkin sivuille pääsi uutinen siitä, miten Unkarin valtion yleisradioyhtiö vääristeli pääministeri Sipilän uudenvuodentervehdystä. Sipilä oli kehottanut Oulun taannoisiin lapsenraiskaustapauksiin viitaten kansalaisia pidättäytymään omankädenoikeudesta ja olemaan tuomitsematta kaikkia maahanmuuttajia. (Unkarin hallinto on jo pitkään systemaattisesti kerännyt tietoja ”migranttien” rötöstelyistä onnettomissa Länsi-Euroopan maissa, valtion uutiskanavilla kauhisteltavaksi. Myös Suomen tilannetta selvästikin seurataan tällä silmällä.) Tämä tulkittiin valtion ykkösradiokanavan Kossuth Rádión aamumakasiiniohjelmassa samaan tapaan kuin meilläkin ns. maahanmuuttokriitikot tulkitsevat ns. suvakkien puheenvuoroja: jos maahanmuuttajia kokonaisuudessaan ja ryhmänä ei suostuta mustamaalaamaan, se tarkoittaa, että maahanmuuttajia ”hyysätään” ja että heidän tekemänsä rikoksetkin pitäisi antaa anteeksi ja hyväksyä. Ohjelman juontaja ja haastateltu ”asiantuntija” pääsivät yksimielisyyteen siitä, että mokoma pääministeri pitäisi kansan nimissä välittömästi erottaa, ja hallituksen tukeman lokasankosivusto 888.hu:n kommenttiketjuissa kristillis-konservatiivinen perheenisä Sipilä ”tiedetään” jo periaatteettomaksi liberaaliroistoksi. Sipilä-uutista on pyrkinyt oikomaan ainakin kriittinen uutisportaali Index, ja Suomen Unkarin-lähetystö julkaisi verkkosivuillaan oitis unkarinnoksen Sipilän alkuperäisestä uudenvuodentervehdyksestä. Mutta tämä tuskin tavoittaa Kossuth-radion tai 888.hu:n pääasiallista yleisöä.

Se, mitä olen tässä blogissa päivitellyt jo vuosikaudet, eli Unkarin hallituksen käsissä olevan median (ja hallituksen käsissä on nykyään lähes koko perinteinen media, tämän monopolin ulkopuolella sinnittelee vain muutamia, lähinnä älymystön lukemia paperilehtiä sekä taaja joukko nettisivustoja ja blogeja) muuttuminen MV-lehden tasoiseksi propagandatorveksi, on Suomessa vasta nyt todella ylittänyt uutiskynnyksen. Hesarin lisäksi Unkarissa toiminutta tutkijaa ja kansalaisaktivistia Annastiina Kalliusta haastatteli äskettäin ilahduttavan perusteellisesti myös YLE. Mutta näinhän kansainvälinen uutisarvologiikka usein toimii: ennen kuin Suomen pääministeriä herjataan julkisesti tai joku suomalainen on oikeasti paikan päällä kokemassa ja todistamassa oikeusvaltion alasajoa, suomalainen uutismedia seuraa mieluummin Donald Trumpin Twitter-tiliä kuin joidenkin pienten itäeurooppalaisten maiden tapahtumia.

Vähänkin unkarilaista mediaa seuranneelle ei tietenkään tule yllätyksenä se, että uutisten sijaan ”kuninkaalliset” uutiskanavat tarjoilevat Annastiina Kalliuksen sanoin ”täyttä scifiä”, siis täysin todellisuudesta irronnutta propagandaa. Kunnioitus meidän suuria sanomalehtiämme ja Yleämme kohtaan nousee kaikesta kritiikistä huolimatta kohisten, kun silloin tällöin vilkaisee esimerkiksi Unkarin valtion yleisradioyhtiön MTVA:n ykkös-teeveekanavan uutisia (ne löytyvät myös videoteekistä uutissivustolta hirado.hu). Tänä aamuna halusin katsoa, mitä uutisissa kerrotaan mielenosoituksista, joita viime päivinä on jälleen järjestetty ympäri Unkaria, ei vain pääkaupungissa, missä eilen oli kaduilla useita tuhansia ihmisiä. Oppositiopuolueiden, äärioikeisto-Jobbikista sosialisteihin, sekä ammattiyhdistysten liput liehuivat rinta rinnan, ja useissa ulkomaidenkin medioissa arvellaan lumipallon nyt lopultakin lähteneen vierimään. Ja mitäpä tarjoaa valtakunnan ykköskanavan 15-minuuttinen aamu-uutislähetys?

Ensiksi tietenkin kuvaa ja tarinaa Keski-Eurooppaa koetelleista lumipyryistä. Unkari on nyt kauttaaltaan lumen peitossa, toimittajat kuvaavat ja haastattelevat lunta luovia omakotiasukkaita, iloisina lumiukkoja rakentavia lapsia sekä teiden raivauksesta vastaavia virkamiehiä. Kahden ja puolen minuutin lumipaketin jälkeen kuullaan, että Itävallan puolella jotkin vuoriston hiihtokeskukset ovat jääneet lumen saartamiksi, ja saarroksissa on myös unkarilaisia turisteja. Kolmen minuutin kohdalla päästään lopultakin välttämättömään ”maahanmuuton kauhut” -osioon, jollainen on viime aikoina sisältynyt ilmeisesti joka ainoaan Unkarin yleisradion uutislähetykseen. Ensin kerrotaan, miten Saksassa poliisi etsii puukottajaa, jonka henkilöllisyys on tosin tuntematon mutta joka silminnäkijöiden todistuksen mukaan puhui saksaa vieraalla korostuksella. Sitten päästään päivittelemään ranskalaisen vihreän poliitikon Yves Cochet’n möläytystä: eurooppalaisten pitäisi ympäristösyistä hankkia vähemmän lapsia ja ennemmin panostaa maahanmuuttoon. (Ja tietenkin muistutetaan, että Cochet edustaa samaa europuoluetta kuin hollantilainen vihreä suurpahis Judith Sargentini.)

Neljän ja puolen minuutin kuluttua uutislähetyksen alusta ei vieläkään ole sanallakaan kommentoitu mielenosoituksia (saati niiden taustalla olevan tyytymättömyyden syitä). Toki selostuksen ja uutiskuvien alla on koko ajan juossut live-tekstinauha, jossa kulkee hallituksen edustajien ja asiantuntijoiden ajankohtaisia tiedotteita, esimerkiksi tämmöistä:

  • Laittoman maahanmuuton järjestyneisyys ja ohjattuus ei ole vähentynyt. Migraation toimeenpanijat ja ihmissalakuljettajat seuraavat jatkuvasti valtioiden toimenpiteitä.
  • Mielenosoituksia järjestetään György Sorosin rahoilla, jotta Unkaristakin voitaisiin tehdä maahanmuuttomaa.
  • Oppositiopuolueiden väitteet eivät ole uskottavia, hallituksen kannatus pysyy vakaana.
  • Viime vuosina palkat ja työllisyys ovat nousseet.

Sisäpolitiikan kysymyksiin tullaan lopulta noin viiden minuutin kohdalla. Mielenosoituksista ei tosin edelleenkään puhuta, mutta tarkkaan syyniin otetaan videopätkä, jonka äskettäin julkisti kriittinen uutissivusto 444.hu. Se on kuvattu 17. joulukuuta, jolloin ns. orjalakiäänestyksen johdosta parlamentissa puhjenneen sekamelskan ja katumielenosoitusten jälkeen joukko opposition kansanedustajia tunkeutui yleisradioyhtiö MTVA:n toimitaloon, mistä vartiointiliikkeen miehet poistivat heidät varsin tylysti. Oppositiopoliitikot väittävät, että heillä kansan edustajina on laillinen oikeus päästä valtion laitosten tiloihin, ja etenkin sosialisteista lohjenneen ”Demokraattinen koalitio” -puolueen László Varju on julkisuudessa esitellyt vartijoiden käsittelyssä saamiaan ruhjeita ja syyttänyt näitä pahoinpitelystä. Videolla näkyy, miten vartijat raahaavat ja riuhtovat vastustelevaa Varjua pitkin lattiaa ja välillä heittäytyvät joukolla tämän kimppuun. Aiemmin tästä on tv-uutisissa näytetty vain pätkiä, joissa Varju aivan yksinään kieriskelee lattialla, näin antaen ymmärtää, että mies vain ”filmaa”.

Nyt yleisradion uutisten on ilmeisesti ollut pakko tarttua asiaan. Varju-videota näytetään, hidastaen, pysäyttäen ja kommentoiden, melkein viiden minuutin ajan, ja koko sen ajan kuvaruudun alareunassa kököttää teksti: ”LÁSZLÓ VARJUA EI HAKATTU YLEISRADION TALOSSA.”

nemvertekmeg

Tapaus Varjun jälkeen seuraa vielä pieni uutinen tulossa olevista Budapestin ylipormestarin vaaleista, joihin on ilmoittautunut ehdolle myös oppositiopoliitikko Gergely Karácsony; pääpaino on opposition keskeisissä kähinöissä ja yhteistyöongelmissa. Sitten siirrytään Puolan Koszaliniin, missä pakohuoneen tulipalossa surmansa saaneita teinityttöjä surraan koko kaupungin voimin, ja sieltä Egyptiin, missä koptikirkon luokse sijoitettu pommi on räjähtänyt purettaessa surmaten yhden miehen; muistutetaan, että Egyptin koptikristityt ovat viime aikoina usein olleet ääri-islamistien terrorin kohteina. Siinä olivatkin uutiset kotimaasta ja maailmalta, ja nyt on urheilun vuoro.

Huokaus. Tätähän tämä on ollut jo vuosikaudet. Yhä räikeämmäksi muuttuvaa propagandaa ei luultavasti edes katsele kuin se väestönosa, joka muutenkin on valmis uskomaan, että Länsi-Euroopan suurkaupungit ovat täynnä sharia-lain hallitsemia no go -vyöhykkeitä, että jokainen kotikulmille ilmestyvä outo tummempi-ihoinen tyyppi on vaarallinen ”migrantti” tai että Saksassa muutetaan kaupunkien nimiä muslimien paastokuukauden johdosta. Mitä varten näitä ”uutisia” ylipäätään tehdään?

Tästähän on viime vuosina paljon keskusteltu, kun puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta, valeuutisista tai hybridivaikuttamisesta: esimerkiksi RT:n propagandan päämääränä ei välttämättä ole vakuuttaa ihmisiä siitä, että Putinin Venäjällä kaikki asiat ovat hyvin ja että RT:n uutiset kertovat siitä totuuden, vaan saada katsojat ylipäätään epäilemään kaikkea mediatarjontaa, jolloin he epävarmuudessaan ovat entistä alttiimpia pelottelulle ja entistä helpommin mobilisoitavissa soihdut ja talikot käsissä milloin minkäkin syntipukin kimppuun. En tiedä, päteekö tuo epävarmuuden synnyttäminen Unkarin hallituksen kontrolloimaan mediaan, paremminkin tulee mieleen, että näin naiivi ja räikeä propaganda on ajattelevalle katsojalle kuin pyllistys päin naamaa: siinähän töllötät, minä voin tehdä tämän eikä minua estä kukaan eikä mikään.

Pelottelusta joka tapauksessa on kysymys. Mitä Orbánin hallituksen kannalta ikävää sitten tapahtuukin, taustalla ovat maahanmuutto ja György Soros, tarkemmin sanoen Sorosin rahoittama ja kulissien takaa ohjailema kansainvälinen salaliitto, jonka päämääränä on hukuttaa Euroopan itsenäiset puhtaanvalkoiset ja kristityt kansallisvaltiot maahanmuuttajien tulvaan (jotka puolestaan ovat kaikki muslimi-puukottaja-raiskaaja-jihadisteja). Jos tuhannet tyytymättömät mielenosoittajat kaikista oppositiopuolueista ja ammattiyhdistyksistä täyttävät pääkaupungin kadut, jos lukiolaistyttö opiskelijoiden mielenosoituksessa nimittää Fidesz-puoluetta kansakunnan peräaukoksi, jos työaikalain muutoksesta (“orjalaki”) raivostuneet ammattiyhdistykset uhkaavat yleislakolla, tähänkin vastaukseksi riittää ”Soros” ja ”maahanmuutto”.

Siis ”Soros” ja ”maahanmuutto”. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmyri Máté Kocsis selittää, että lauantain mielenosoitukset kuuluivat Eurooppa-parlamenttivaalien kampanjaan, sillä näissä vaaleissa ratkeaa, ”vahvistuvatko vai heikentyvätkö europarlamentissa maahanmuuton vastaiset voimat”, ja koska mielenosoituksiin osallistuivat ne puolueet, jotka tukevat maahanmuuttoa ja György Sorosia, se osoittaa, että ”György Soros on asettanut Unkarissa toimivan väkensä taisteluvalmiuteen”. Myös oppositiopoliitikkojen – kuten turvamiesten kanssa painivan László Varjun – joulukuinen ”hysteriannostatus” yleisradion päämajassa oli pelkkä kampanjatemppu. Hallituksen tiedottaja István Hollik tiivistää asian ammattimiehen ottein kymmenessä sekunnissa:

Mielenosoituksia järjestetään György Sorosin rahoilla, jotta Unkaristakin saataisiin maahanmuuttomaa. Siksi koko Euroopassa maahanmuuttovastaiset hallitukset ovat hyökkäyksen kohteena.

***

Mutta kerrotaanpa vielä pieni loppukevennys. Joulukuusta saakka Orbánin hallituksen vastaisilla protesteilla on ollut oma iskulause-lyhenteensä: O1G, luetaan Orbán egy geci eli vapaasti suomentaen ‘Orbán on paskiainen’. Lauantai-iltana, samaan aikaan, kun Budapestissa osoitettiin mieltä, toisessa päässä Unkaria Debrecenissä jotkut reippaat henkilöt tallasivat nämä kolme merkkiä lumeen yliopiston päärakennuksen edustan juhlavalaistulle aukiolle. Tapahtuneen ikuisti aukiota tarkkaileva Időkép-sivuston sääkamera, joka – kuinka ollakaan – heti kuvion valmistuttua poistettiin verkosta. Kameran verkkolinkistä näkyi tämän jälkeen pelkkää testikuvaa, kunnes asiasta raportoinut Index-uutisportaali tiedusteli asiaa.

01gdeb.jpg

O1G-lumikirjaimet jäävät myös Indexin uutisen myötä verkkoon kiertämään luultavasti vielä silloinkin, kun Keski-Euroopan lyhytikäinen lumipeite on Debrecenin Yliopistoaukiolta sulanut. Ja näin nettiglobalisaation aikaan ei-toivottujen mielenilmausten sensuroiminen on kuin onkin entistä vaikeampaa.


Vuosi vaihtuu, muuttuuko mikään?

joulukuu 28, 2018

Joulunvietto on hetkeksi hiljentänyt Unkarin mielenosoitukset, mutta kansainvälisessä julkisuudessa maan poliittisen tilanteen ruotiminen jatkuu. New York Times julkaisi joulupäivänä artikkelin otsikolla “Päältä katsoen Unkari on demokratia, mutta mitä on pinnan alla?” Kirjoittaja Patrick Kingsley analysoi varsin asiantuntevasti viimeaikaisia tapahtumia: Keski-Euroopan yliopistoa ei karkotettu maasta väkisin vaan kaikessa hiljaisuudessa sääntöjä muuttamalla, maassa toimii laillisuutta valvova perustuslakituomioistuin mutta itse asiassa tuomarit ja syyttäjäviranomainen ovat pääministeri Orbánin taskussa, vaalit ovat vapaat mutta vaalijärjestelmä räätälöity suosimaan hallituspuoluetta, media on periaatteessa vapaa mutta käytännössä yksityiset viestintäkanavat on taloudellisella painostuksella vaiennettu tai siirretty hallitusta lähellä olevien oligarkkien omistukseen, julkisen palvelun yleisradioyhtiö taas on muutettu kyselemättömän lojaaliksi puoluepropagandatuutiksi. Kuten Weronika Grzebalska ja Andrea Pető jo pari vuotta sitten kirjoittivat, ”kääpävaltio” loisii demokratian rakenteissa.

Tässä ei Unkarin tapahtumia seuranneelle ole sinänsä mitään uutta. (Nämä asiat on puettu sanoiksi jo monesti, tunteellisesti mutta vakuuttavasti esimerkiksi tässä suomentamassani blogikirjoituksessa.) Uutta on korkeintaan ehkä se avoimuus, jolla Kingsleyn haastattelemat asiantuntijat vertaavat Orbánin järjestelmää fasismiin. Keski-Euroopan yliopiston rehtori Michael Ignatieff toteaa, että 21. vuosisadan demokratian kulisseissa ja rakenteissa toimiva Unkari harjoittaa pohjimmiltaan samanlaista keskitettyä kontrollia kuin 1900-luvun diktatuurit (ja antikommunistisesta retoriikastaan huolimatta uusintaa tiettyjä reaalisosialististen valtioiden piirteitä).

Yalen yliopiston professori Jason Stanley, joka kirjassaan How Fascism Works on tutkinut fasismin ilmenemismuotoja nykyisten poliittisten johtajien toiminnassa, taas muistuttaa, että jos lojaalius omaa etnistä ryhmää kohtaan tai oman ryhmän tarunomainen menneisyys asetetaan tärkeämmäksi kuin totuus tai kunnioitus toista mieltä olevia ihmisiä kohtaan, silloin kyseessä on fasistinen ideologia ja fasistinen poliittinen taktiikka. Erityisen painokkaasti Stanley puhuu totuudesta ja informaatiosta:

Demokratia ei ole vain äänestysjärjestelmä. Se on kulttuuri, joka kunnioittaa totuutta. Jos hallitus estää yleisöä saamasta käsiinsä oikeaa informaatiota, käyttäen propagandajärjestelmää, joka valehtelee kaikille maan asukkaille, silloin kaikki tulevat koko ajan äänestämään suurta johtajaa. Tämä taas ei ole demokratiaa.

New York Timesin kirjoitukseen oli Unkarin hallituksen tietenkin pakko reagoida. Hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács, sujuvaa englantia puhuva ja itse Keski-Euroopan yliopistosta valmistunut älykönoloinen kaljupää, julistaa Magyar Idők -lehden palstoilla:

Kahdeksan viime vuoden aikana jo tutuksi tulleeseen tapaan New York Times toitottaa taas säälittäviä typeryyksiä Unkarista ja sen pääministeristä.

(Hetkinen, mitenkäs tuo elmúlt nyolc év, kahdeksan viime vuotta, kuulostaakin niin tutulta? Sitä kuultiin Orbánin valtaannousun jälkeiset ensimmäiset vuodet taukoamatta: mikä sitten olikin pielessä, syynä olivat elmúlt nyolc év eli edelliset kaksi sosialistihallitusten valtakautta, joiden virheiden korjaamisessa menisi aikaa. No nyt on Orbán ollut itse vallassa kahdeksan vuotta, ja edellisten hallitusten tilalle on ollut vähitellen pakko löytää uusia syntipukkeja.)

Tämän yksityiskohtaisemmin ei artikkelissa vaivauduta oikomaan NYT:n mahdollisia erehdyksiä; Kovácsin kivahduksen jälkeen Magyar Idők vain niukan asiallisesti referoi Kingsleyn artikkelin olennaisimmat väitteet. Mutta eipä tässä enempää kaivatakaan, sillä lopun voi delegoida räväkämmille ja kansanomaisemmille viestimille. Hallitusta lähellä olevan keltajournalismisivusto 888.hu:n mukaan ”Zoltán Kovács teki yhdellä lauseella selvää New York Timesin uusimmista fasismisyytöksistä”, ja sitä paitsi koko tämä fasismivihjailu on vain merkkinä siitä, että tätä ”vasemmistoliberaalien” Unkarin-vastaista hyökkäystä merentakaisesta päämajastaan käsin orkestroiva György Soros alkaa käydä epätoivoiseksi, kun tapahtumat Unkarissa eivät suju hänen käsikirjoituksensa mukaan…

Samaan aikaan Unkarissa on siis vietetty joulua, lähimmäisenrakkauden, lasten ja perheiden juhlaa. Oma uutissyötteeni on ollut täynnä kertomuksia esimerkiksi joulunvietosta ja maastamuutosta (halpalentoyhtiöt kuljettavat isoäitejä salamimakkaralla, Túró Rudi -rahkapatukoilla tai bejgli-joululeivonnaisilla täytettyine laukkuineen Berliinin, Lontoon, Amsterdamin ja Dublinin kentille lastenlasten luo) tai jokajouluisesta Hare Krishna -yhteisön ruoanjakelutempauksesta, johon tänäkin vuonna jonotti Budapestin Blaha Lujza térillä satoja ellei tuhansia ihmisiä aamuvarhaisesta alkaen. Tai siitä, että kolmen viime vuoden aikana on Unkarissa kymmenentuhatta perhettä häädetty asunnoistaan maksamattomien vuokrien tai velkojen takia (syynä usein devizahitel, valuuttaluottoloukku); osa häädetyistä joutuu kadulle, jolloin lasten edessä on huostaanotto, vanhempien pahimmassa tapauksessa vankila (asunnottomuushan on kriminalisoitu). Alkuvuodesta parlamentti äänesti kumoon oppositiopuolueiden lainmuutosehdotuksen, jonka mukaan sellaisia lapsiperheitä, joilla ei ole tiedossa korvaavaa asuntoa, ei saisi häätää kodistaan, toisin sanoen hajottaa. Vuosi 2018 sivumennen sanoen oli julistettu perheiden vuodeksi; teemasivulla perhe- ja nuorisoasiain valtiosihteeri Katalin Novák julistaa silmää räpäyttämättä, että kahdestakymmenestä viime vuodesta Unkarissa on kahdentoista vuoden ajan ollut perhevihamielinen mutta kahdeksan vuoden ajan perhemyönteinen hallitus…

Kaiken tämän keskellä lähestyy loppuaan hiljakseen toteutettu prestiisiprojekti: pääministeri Orbán hallituksineen muuttaa työtilansa Budan linnakortteliin, Tonavan rannalla kohoavalle mäelle, Unescon maailmanperintönä suojeltuun rakennuskompleksiin, johon kuuluu eri aikoina keskiajalta 1800-luvulle saakka rakennettuja palatseja, kirkkoja, hallinto- ja asuinrakennuksia. Entisen karmeliittaluostarin rakennukseen on lisätty erikoisluvalla kattoparveke, ja neljännen adventtisunnuntain tervehdyksenään pääministeri postasi Facebookiin jo tämän parvekkeen kaiteelta otetun tunnelmallisen maisemakuvan, jossa taustalla häämöttävät Tonava ja parlamenttitalo.

4advent.jpg

Nyt toteutuu Viktor Orbánin pitkäaikainen unelma. Jo edellisellä Orbánin valtakaudella vuosituhannen taitteessa suunniteltiin pääministerin kanslian muuttoa linnakorttelin ns. Sándor-palatsiin, mutta vuoden 2002 vaalitappion jälkeen uusi pääministeri Medgyessy ei halunnut muuttaa, joten Sándor-palatsista tuli presidentin residenssi. Uuden valtaannousunsa jälkeen Orbán on käynnistänyt uljaan ”kehitysprojektin”. Pääministerin kanslian lisäksi linnakorttelin rakennuksiin muuttaa muitakin valtion laitoksia, mm. sisäministeriö ja valtionvarainministeriö. Oman siivunsa saanevat myös sopivia suhteita omaavat yrittäjät. Syyskuussa oppositioviestimet kertoivat, että entiseen Budan kaupungintaloon, jonka oli ostanut Unkarin valtionpankille kuuluva Pallas Athene Domus Animae -säätiö, ei tulekaan (vain?) alkuperäisen ilmoituksen mukaista ”opetus- ja tutkimuskeskusta” (johon sisältyisi englanninkielistä tohtorikoulutusta, kirjastoja ja tutkijanhuoneita) vaan (myös?) ravintola ja kahvila, läheisten talojen asukkaiden protesteista huolimatta.

Koko Budan linnan rakennuskompleksin uudistaminen korkeimman valtionhallinnon käyttöön nielee huikeita summia valtion ja veronmaksajien rahaa: parin vuoden takaisen Átlátszó-blogin mukaan viralliset arviot liikkuivat 200 miljardissa forintissa (noin 620 miljoonaa euroa), mutta todellinen loppusumma lienee vähintään viisinkertainen. Rahoista melkoinen osa ohjautunee kleptokraattien taskuihin, ja väkisinkin tämä megasijoitus valtion edustustiloihin kontrastoituu ikävästi niiden kuvien kanssa, joita oppositioviestimissä on viime vuodet nähty leipäjonoista, asunnottomista, häädetyistä perheistä tai vaikkapa niistä monesti tässäkin blogissa esillä olleista rapistuvista sairaaloista.

(Äskettäin muuten amerikkalainen Hollywood-näyttelijä Ruby Rose joutui Budapestissa uutta toimintaleffaa kuvattaessa käymään sairaalassa, kun silikoninen korvatulppa oli kuvausten tuiskeessa uponnut niin syvälle, että sen poistamiseen tarvittiin ammattiapua. Sairaalan – joka verkossa liikkuvien väitteiden mukaan ei ole kunnoltaan läheskään pahimpia – hygieniaolot ja varustelu järkyttivät Rosen perinpohjaisesti: vessa oli kuulemma ollut kuin kauhufilmin lavasteista (vaikka siellä ei edes, toisin kuin taannoin erään budapestilaisen sairaalan yleisö-wc:ssä, lojunut muutaman päivän ajaksi sinne unohtunutta vainajaa) ja saanut Rosen rukoilemaan, että tetanusrokotus olisi vielä voimassa. Sairaalasta päästyään Rose ryhtyi selvittelemään asioita ja toimimaan: yhdessä unkarilaisen aktivistin kanssa hän tiedusteli sairaaloista, mitä eniten tarvittaisiin, ja lahjoitti kasoittain vuodevaatteita sekä kärrykaupalla leluja Heim Pál -lastensairaalan potilaille.)

Niin, demagogiaa tai ei, oppositioviestimet ovat viime vuosina halukkaasti tuoneet julkisuuteen niitä tiedonmurusia, joita pääministerin linnaprojektista on ollut saatavilla. Kun joulun kunniaksi tiedotusvälineetkin lopulta päästettiin katselemaan pääministerin kanslian uusia tiloja, hallitusta lähellä olevat lehdet ja sivustot korostivat sisustuksen ”vaatimattomuutta” ja ”puritaanisuutta”, kriittinen Átlátszó-blogi taas muistuttaa, että ei vain rakennuksen korjaaminen ja sisustaminen niellyt huikeita summia: kanslian lattioilla olevat arvokkaat itämaiset matot, jotka on ”lainattu” Käsityötaiteen museosta, eivät suinkaan ole ilmaisia vaan niidenkin hankintaan ja kunnossapitoon on käytetty julkisia varoja. Uutiset pääministerin uudesta linnasta saivat Katalin Jánosin, vuoden 1956 kapinahallituksen pääministerin Imre Nagyn lapsenlapsen puuskahtamaan Facebookissa, että hänen isoisänsä – jota nykyinen hallitus haukkuu pahimmaksi kommunistiksi – maksoi vuokransa ja osti asuntonsa sisustuksen omalla palkallaan, eikä hänen omaisuuteensa – joka kuolemantuomion yhteydessä takavarikoitiin – kuulunut huviloita, huvipursia, isoja tiluksia tai ulkomaisia pankkitilejä. (Mielenkiintoinen sattuma: pitkään vetkuteltu Imre Nagyn muistomerkin purkaminen Budapestin Marttyyrien aukiolta on juuri nyt pantu toimeen.)

Alussa mainitun New York Timesin artikkelin lopussa annetaan ymmärtää, että asiat saattaisivat olla muuttumassa. Orbánin hallinto, nähdessään, että EU ei edelleenkään ratkaisevasti puutu sen toimintaan, on muuttunut yhä röyhkeämmäksi ja kenties lopulta ylittänyt tietyn vedenjakajan. Näin väittää sitoutumaton kansanedustaja Ákos Hadházy, jonka mielestä  taannoinen oppositiopoliitikkojen poistaminen yleisradiotalosta väkivalloin merkitsee jonkinlaista vedenjakajaa: disinformaation diktatuurista on siirrytty suoranaiseen väkivaltaan. Näin Unkarin mediaa sivusta seuratessa on myös näkevinään, että vallanpitäjien tietynlainen häikäilemättömyys kasvaa koko ajan: ahneutta ei peitellä eikä kainostella, kansalle tarjotaan aina vain kiihkeämpää, mustavalkoisempaa kuvaa hyvästä, oikeita arvoja ja onnellisia unkarilaisperheitä suosivasta hallituksesta ja sen häijyistä vastavoimista, jotka silkkaa pahuuttaan haluavat tuhota tämän kaiken.

Kolozsvári Szalonna -blogisti kysyykin: muuttaako Orbán Budan linnaan vai pakeneeko hän sinne kansan tyytymättömyyttä? Itse asiassa Publicus-tutkimuslaitoksen toimittaman mielipidetutkimuksen mukaan niiden osuus, jotka ovat tyytyväisiä Unkarin viimeaikaisiin kehityksiin, on kuukaudessa pudonnut 41 %:sta 30 %:iin, ja kokonaista 64% on nyt tyytymättömiä nykyiseen asiaintilaan. Paljonpuhuva on kuitenkin puolueiden joulukuinen kannatusmittaus:

2018_12_ppef-768x579.png

”Jos ensi sunnuntaina olisi vaalit, mitä puoluetta äänestäisitte?” Nykyinen ”kahden kolmasosan kannatuksellaan” mahtaileva hallituskoalitio saisi äänistä 23 %, sosialistien ja Párbeszéd-puolueen liittouma sekä äärioikeistolainen Jobbik 9% kumpikin, hännänhuippuina keikkuvat vihreän LMP:n, sosialisteista lohjenneen DK:n sekä uuden Momentum-liikkeen lisäksi vitsipuolue Kétfarkú Kutya (Kaksihäntäinen koira). Huomattavinta on, että taas kerran suurin osuus äänestäjistä, melko tarkkaan puolet, ei osaa tai halua nimetä yhtään puoluetta, jota voisi äänestää. Niin kauan kuin tämä tilanne ei muutu, mikään tyytymättömyys ei tule syrjäyttämään Orbánin hallitusta vallasta – ellei sitten koko maa suistu kapinaan ja kaaokseen.

Perin pessimistisesti kirjoittaa tilanteesta myös saksankielinen Pester Lloyd: joulukuun mielenosoitukset saattoivat herättää lännessä toiveita, että unkarilaiset olisivat lopultakin vapautuneet henkisestä holhouksenalaisuudestaan, mutta nämä toiveet ovat turhia. Protestiliikkeet eivät edusta eivätkä tavoita kansan syviä rivejä, joiden hallitsemiseen Pester Lloydin mukaan riittää, kuten vuodesta 2010 lähtien on riittänyt, Orbánin rahvaanomainen vävypoika-mafioso-charmi sekä Suur-Unkarin lipun heiluttaminen.

Ihan vielä nämä mielenosoitukset eivät kuitenkaan ole sammahtamassa. Mérce-uutisportaalin mukaan uudenvuodenaatosta lähtien on suunnitteilla useita eri mielenosoituksia, sekä Budapestissa että Unkarin muissa kaupungeissa, jopa ulkomaillakin. Erityisen runsaasti väkeä odotetaan Budapestiin 5. tammikuuta: useiden järjestäjäyhteisöjen ylläpitämällä FB-tapahtumasivulla on tässä vaiheessa yli viisituhatta ilmoittautunutta osallistujaa ja 23 000 kiinnostunutta. Ei tässä voi kuin jäädä odottamaan ja toivomaan parasta.


Kiukkupipareita ja naurun kyyneliä

joulukuu 20, 2018

Vaihteeksi vähän kevyempää sisältöä uutisvirran varrelta.

Unkarissa jatkuvat mielenosoitukset. Budapestissa on ollut hiljaisempaa, mutta monissa muissa kaupungeissa on kansa ollut kaduilla. Myös muutamissa Länsi-Euroopan maissa on Unkarin lähetystöjen luona nähty kiukkuisia väkijoukkoja. (Kööpenhaminassa, kertoo 444.hu, muutaman kymmenen unkarilaisen mielenosoittajajoukko sai turvakseen poliisiauton, koska jotkut toiset tanskanunkarilaiset olivat uhanneet ajaa kuorma-autolla mielenosoituksen päälle. Wienissä taas mielenosoittajia oli paljon enemmän, kapea Bankgasse Unkarin lähetystön edessä näyttää somessa kiertävien kuvien perusteella olleen väkeä täynnä koko pituudeltaan.) Niin, se kiukku. Viime vuosien mielenosoituksia on monesti kehuttu hyväntuulisiksi ja taatun väkivallattomiksi, mutta nyt mielenosoittajat ovat paitsi aiempaa nuorempia myös aiempaa vihaisempia.

mergeskalacs.jpg

HVG-lehden tuoreimman numeron kansi havainnollistaa joulunseudun ”vastaleivottua oppositiopolitiikkaa” sanaleikillä, jossa yhdistyvät mézeskalács ’piparkakku’ ja mérges ‘vihainen’. Kiukkupiparien yhteisrintamassa lohjenneen piparkakkuparlamenttitalon edessä seisovat sekä EU-tähtinen pyöreärillinen cityhipsteri että Unkarin vaakunan kaksoisristiä hupparin rintamuksessa kantava äärikansallismielinen. Jatkossa ydinkysymys onkin, syntyykö näistä mielenosoituksista lopultakin jonkinlaista rakentavaa oppositiopolitiikkaa ja poliittista yhteistyötä.

Silti hieman ihmettelen taas, miten lyhyt on ihmisten (tai, hohhoo jaajaa, tämän nykyajan nuorison…) poliittinen muisti, kun esimerkiksi Hesarin haastattelema Unkarissa asuva suomalainen puhuu ”häkellyttävän kauniista mielenosoituskulttuurista”. Toki parin viime vuoden aikana mielenosoitukset ovat olleet korostetun rauhanomaisia ja ystävällisiä, suorastaan iloisia piknikkejä. Mutta, kuten viime blogahduksessani kirjoitin, kaikki mielenosoituskäyttäytyminen Unkarissa vertautuu vuoden 2006 väkivaltaiseen mellakointiin, jossa kaduille saatiin eri syistä Gyurcsányn sosialistihallitukseen hermostuneiden kunnon kansalaisten ohella etenkin äärioikeiston räyhäsiipi. Ja tämmöiseen on vielä matkaa.

Toki nytkin on heitelty pulloja ja kiviä, tupruteltu savua ns. savukranaateilla, muutama roskis on sytytetty palamaan ja ikkunoita rikottu, ja ainakin yksi humaltunut mielenosoittaja on saanut poliisin lyömisestä jo ehdonalaisen vankeustuomionkin. Poliisi puolestaan on käyttänyt kyynelkaasua ja pippurisumutetta sekä pidättänyt useita rähinöitsijöitä tai rähinöitsijöiksi epäilemiään toisinaan hieman kyseenalaisin perustein tai ottein. (Somessa on kiertänyt muun muassa tarina äidistä, joka päiväkaudet etsi pidätettyä poikaansa ympäri Budapestin poliisiasemia saamatta mistään asiallista tietoa.) Hallituksen ja sen valvonnassa olevien – siis useimpien – joukkoviestimien näkemys asiasta on yksinkertainen: mielenosoittajat riehuvat ja vandalisoivat, uhkaavat yleistä turvallisuutta, loukkaavat joulunvieton rauhaa ja siten myös kristinuskon pyhimpiä arvoja, ja tämän kaiken takana on tietenkin – arvasitte varmaan – György Soros, tuo merentakainen miljardööripahis ja superkonna. Ja niin, Sorosin maahanmuuttomieliset kätyrit…

”Kristinuskon pyhimpien arvojen loukkaamisen” huipentumana puolestaan oli torstain vastaisen yönä puhjennut rähinä, jossa kärsi etenkin parlamentin luokse pystytetyn ”valtakunnallisen joulukuusen” suojana ollut aidantapainen. Aita oli rakennettu kelkoista – siis semmoisista perinteisistä keskieurooppalaisista puisista mäenlasku-jalasvehkeistä – jotka oli joulun jälkeen tarkoitus lahjoittaa köyhien lasten iloksi. Jotkut mielenosoittajat, tai mielenosoittajajoukkoon soluttautuneet provokaattorit, kukapa tietää, nappasivat kelkkoja mukaansa, niitä heiteltiin ja taidettiin jokunen sytyttää tuleenkin. Eri lähteiden mukaan tässä vaurioitui tai tuhoutui 22 tai 23 kelkkaa!

parbeszedszanko.jpg

”Sorosin roskaväki hajottaa paikkoja ja osoittaa mieltään!” – ”Mitä tekemistä jollain 88-vuotiaalla ukolla on mielenosoituksen kanssa?” – ”Se rahoittaa sitä pöhkölaumaa!” – ”Miksi joku bisneskapitalisti maksaisi orjalain kaatamisesta?” – ”KELKKA!”

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että noin yleisesti kovempia otteita ovat käyttäneet mielenosoituksen torjujat kuin itse mielenosoittajat. Reippainta menoa nähtiin valtion yleisradioyhtiön MTVA:n päämajassa, jonne sunnuntaina pieni ryhmä opposition kansanedustajia ”tunkeutui” (kuten monissa oppositioviestimissä on yksityiskohtaisesti selitetty, kansanedustajilla on Unkarin lain mukaan oikeus henkilöllisyytensä todistaen päästä kaikkiin julkisiin rakennuksiin), virallisena tarkoituksenaan saada mielenosoittajien viisi vaatimusta luetuksi valtion uutiskanavilla. MTVA:n talossa vietetyn yön jälkeen vartiointifirman miehet poistivat poliitikot paikalta varsin reippain ottein. Verkossa kiertelee videoita ja kuvia, joissa kansanedustajat Ágnes Vadai (“gyurcsánylaisten” DK) ja Bernadett Szél (ennen LMP, nyt sitoutumaton) suorastaan itku kurkussa kertovat, miten heitä töykittiin ja tuupittiin, kansanedustaja Ákos Hadházy (samoin ennen LMP, nyt sitoutumaton) tarrautuu portaikon kaiteeseen, kun turvamiehet retuuttavat häntä ulos, kansanedustaja László Varju (DK) esittelee vartijoiden otteista olkavarsiinsa saamiaan muhkeita mustelmia ja kertoo tekevänsä rikosilmoituksen.

MTVA:n virallinen versio tapahtuneesta taas on, että mielenosoittajat tunkeutuivat radiotaloon väkivalloin ja tavalla, joka tuotti MTVA:n työntekijöille pelkoa ja sen toiminnoille suurta haittaa. MTVA on tehnyt tästä rikosilmoituksia kokonaista 30:een eri lainkohtaan viitaten. Outoa kyllä, samaan aikaan oppositiopoliitikkojen tempauksesta uutisoidaan aivan päinvastaista strategiaa käyttäen, kertoo 444.hu. Valtion ykkösuutisten kokonainen blokki keskittyi kuvaamaan radiotaloon tunkeutumisen hullunkurisena ja naurettavana yrityksenä. Oppositiopoliitikot näytettiin kieriskelemässä lattialla kuin ”filmaava” jalkapalloilija, portaita ylös yrittävää Ákos Hadházya esittävä video pysäytettiin, että katsojat näkisivät Hadházyn kasvoilla hymynvirneen, poliitikkojen Facebook-seiniltä kaiveltiin esiin ivallisia kommentteja (”koko päivä ollaan naurettu tälle sun videollesi”). Joku oli vielä löytänyt Ágnes Kunhalmin (sosialistipuolue MSZP) menneisyydestä tiedon, että Kunhalmi oli aikoinaan haaveillut näyttelijän urasta, ja tekaissut tästä näppärän meemin: ”No tämähän selittää kaiken!” Uutisblokin lopussa vastaava ankkuri suorastaan pyyhkii silmistään naurunkyyneleitä.

Siis mitä tässä nyt halutaan sanoa? Että oppositiopoliitikot hyökkäsivät radiotaloon uhkaillen ihmisiä ja tuhoten paikkoja, niin että työntekijät olivat aivan kauhuissaan, mutta silti koko hyökkäys oli pelkkää naurettavaa pelleilyä?

On edelleenkin epävarmaa, mitä näistä mielenosoituksista seuraa ja seuraako mitään. Kansa ja varsinkin nuoret ovat entistä avoimemmin turhautuneita tähänastiseen meininkiin, mutta löytyykö ratkaisu nyt yleislakosta, jota jotkut väläyttelevät (valitettavasti unkarilaisten työläisten järjestäytymisaste ja lakkomotivaatio ovat heikonlaiset)? Vai nytkö opposition yhteispeli lopultakin alkaisi sujua, kun ei se tähän mennessä ole onnistunut? Joulunviettoon valmistauduttaessa on ainakin saatu poliittista viihdettä koko rahalla, meemejä ja huumoria, olkoonkin että perin kitkerän ja yhä toivottomamman makuista.

Viime blogahdukseni lopussa kerroin mielenosoitusten yhdeksi tunnukseksi nousseesta O1G-lyhenteestä. Siitä on nyt kehitetty myös tyylikäs pyörylälogo, jonka Facebookista löytyneellä piparisovelluksella toivotan lopuksi lukijoilleni kaikesta huolimatta mukavaa joulua ja parempaa uutta vuotta.

01gpipari.jpg


Yleisradio ja kansa vuosina 2018, 2006 ja 1956

joulukuu 17, 2018

Näitä kolmea vuosilukua Unkarin historiassa ei oikeastaan kannattaisi vertailla keskenään. Vuonna 1956 koko maailma ihmetteli Unkarin kansannousua, sittemmin vallankumoukseksikin nimitettyä ylevää mutta monitahoista ja sekavaa tapahtumasarjaa, joka huipentui Imre Nagyn hallituksen toivottomaan yritykseen irrottaa Unkari Varsovan liitosta ja Neuvostoliiton määräysvallasta. Vuonna 2006 puolestaan Budapestissa ja vähän muuallakin Unkarissa nähtiin sarja mellakoita, joiden (nimellisenä) laukaisijana oli ns. Őszödin puhe eli julkisuuteen vuotanut nauhoitus silloin vallassa olleen sosialistipuolueen kokouksesta. Siinä silloinen pääministeri Ferenc Gyurcsány melkoisen alatyylisin sanakääntein myönsi puoluetovereilleen, että hallitus oli, hm, ryssinyt hommat ja koko ajan valehdellut kansalle.

Vuoden 2006 mellakoissa oli näkyvästi mukana äärioikeiston nahkatukkia, jotka käyttäytyivät hyvin aggressiivisesti, heitellen tiiliskiviä ja sytytellen paikkoja. Erityisen pahaa jälkeä syntyi Unkarin valtion tv-yhtiön talon valtauksessa – tosin erilaisia käsityksiä on siitä, aiheuttivatko enemmän tuhoa valtaajat vaiko rakennuksen puolustukseksi barrikadeja rakentaneet poliisit. Sekä mielenosoittajia että heitä torjumassa olleita poliiseja päätyi sairaalahoitoon, jokunen viaton sivullinen sai poliisien kumiluodin silmäänsä, ja tästä saakka Gyurcsányn päävastustajan Viktor Orbánin kannattajat ovat puhuneet ”silmänpuhkiammuttaja-hallituksesta” (szemkilövető kormány). Mellakat tavallaan valmistivat tietä Viktor Orbánin uudelle valtaannousulle 2010, eikä Orbánin hallitus ole kaihtanut rinnastaa niitä vuoden 1956 tapahtumiin.

lovasroham.jpg

János Korényin maalaus ”Ratsupoliisirynnäkkö 2006” on yksi niistä taideteoksista, jotka valtio tilasi uuden, kiistellyn perustuslain korupainoksen kuvitukseen vuonna 2011. Maalauksessa, joka lainaa ortodoksisten ikonien kuvakieltä, mellakkapoliisiasuinen anti- Pyhä Yrjänä käy viattomaksi neidoksi kuvatun kansan kimppuun suojellakseen aidan takana luimistelevaa lohikäärmettä. Kuvan kehyksessä tapahtumia surevat vuosien 1956 ja 2006 (!) marttyyrit.

Viime päivinä Budapestissa alkanutta mielenosoitussarjaa ja etenkin sen tulkitsemista ja arvottamista Unkarin julkisuudessa on vaikea ymmärtää, ellei tunne tätä historiaa. Kun pohditaan mielenosoitusten väkivaltaisuutta, taustalla ovat koko ajan sekä vuoden 2006 mellakat että yritykset rinnastaa niitä vuoden 1956 kansannousuun. Lisäksi, mikä ehkä on vieläkin tärkeämpää, sekä vuonna 1956 että vuonna 2006 keskeisenä teemana oli ”kansalle valehteleminen”, ja valehteleminen etenkin valtion tiedotusvälineissä.

Vuoden 1956 tapahtumista legendaarisimpia oli uuden, ”vapaan” Unkarin radion lähetys, jossa – näin tämä muistetaan, todellisuudessa sanamuoto oli hieman toisenlainen – kirjailija István Örkényn muotoilemin sanoin Kossuth-radiokanavalta julistettiin eetteriin: Hazudtunk éjjel, hazudtunk nappal, hazudtunk minden hullámhosszon, eli ‘olemme valehdelleet yötä päivää ja kaikilla aallonpituuksilla’. Vuoden 2006 mellakat taas todellakin käynnistyivät siitä, että pääministerin tunnustus valehtelusta levisi yleisön tietoon. Sekä vuonna 1956 että vuonna 2006 kaduilla mellakoiva mielenosoittajajoukko tunkeutui valtion yleisradion taloon ja halusi vaatimuksensa välitettävän koko kansalle. Nytkin, tätä kirjoittaessani, mielenosoittajat seisovat yleisradioyhtiön päämajan edustalla – joka tosin ei enää sijaitse keskellä Budapestia vaan kaukana sen laitamilla – mellakkapoliiseja vastassa ja vaativat, että heidän vaatimuksensa luettaisiin valtion uutiskanavilla. Rakennukseen tunkeutuneiden oppositiopoliitikkojen ryhmä – joka vetosi siihen, että kansan valitsemina edustajina heillä on oltava oikeus päästä kaikkiin julkisiin rakennuksiin – heitettiin tänä aamuna ulos, ja yleisradioyhtiön johto on jopa pyytänyt viranomaisten suojelusta väittäen, että yleisradion työntekijät pelkäävät poliitikkojen uhkaavaa käytöstä…

Unkarin valtion yleisradioyhtiö on viime vuodet ollut Orbánin hallituksen vastustajien ja arvostelijoiden yhä kiivaamman kritiikin kohteena, näin kauniisti ilmaistakseni. 444.hu-sivusto on artikkeliinsa tiivistänyt tähän johtaneen kehityksen merkittävimmät vaiheet. Tähän tapaan:

Vuoden 2010 veretseisauttavan vaalivoittonsa jälkeen Fidesz-puolue ryhtyi oitis uudelleenjärjestelemään julkisen palvelun viestimiä. Vuoden 2011 alusta käynnisti toimintansa ‘mediapalveluja tukeva ja omaisuutta hallinnoiva’ yhtiö MTVA, tehtävänään tuottaa ohjelmia yleisradion ja -tv:n kanaville. Samalla uutisohjelmat alkoivat vähitellen muuttua Fidesz-puolueen propagandaksi. Huhtikuussa 2011 valtionuutiset väittivät, että europarlamentin vihreiden entinen ryhmänjohtaja, tunnettu saksalais-ranskalainen poliitikko Daniel Cohn-Bendit olisi juossut karkuun Unkarin MTV:n toimittajan hankalia kysymyksiä. (Itse asiassa Cohn-Bendit vastasi, mutta hänen vastauksiaan ei näytetty.) Kriittinen uutissivusto Index nimitti ohjelman toimittanutta Daniel Pappia ”uutisten väärentäjäksi” (hírhamisító), ja tätä titteliä käyttävät Pappista yhä muutkin oppositioviestimet, sillä Papp hävisi tästä nostamansa oikeusjutun. Papp puolestaan on ylennyt tällä välin koko MTVA:n johtoon.

Cohn-Benditin tapausta seurasivat esimerkiksi ”epähenkilöksi” muuttuneen entisen korkeimman oikeuden puheenjohtajan Zoltán Lomnicin retusoiminen uutiskuvasta joulukuussa 2011, väitöskirjansa plagioinnista kärähtäneen presidentti Pál Schmittin käsittämättömän myötäsukainen haastattelu huhtikuussa 2012 sekä joukko vääristeltyjä tai perättömiä uutisia. Yksi kuuluisimpia esimerkkejä nähtiin vuoden 2012 alussa, kun uuden perustuslain voimaanastumista juhlistettiin oopperassa järjestetyllä gaalakonsertilla ja ulkopuolella osoitti mieltään monituhatpäinen raivostunut joukko. Valtion uutisten ”suorassa lähetyksessä” toimittaja András Vígh seisoi mikrofoneineen typötyhjällä kadulla antaen ymmärtää, että mielenosoitukseen oli saapunut vain muutama hassu osanottaja.  Tästä lähti pyörimään melkoinen meemitehtailu: Vígh parkaa photoshopattiin milloin minkäkinlaisten taustojen eteen raportoimaan milloin mistäkin hauskasta epätapahtumasta.

”SUORA: Mielenosoitus oopperan luona”

Vuonna 2015 valtion tv-kanavat saivat uuden organisaation ja uuden visuaalisen ilmeen, ja samaan aikaan käynnistynyt pakolaiskriisi sekä muukalaispelon armoton populistinen hyödyntäminen tekivät ”migranttien” hirmutöillä pelottelusta olennaisen osan uutistarjontaa. (Yksi aiempi tiivistelmäni täällä.) Parin viime vuoden aikana ”kuninkaallisella” (királyi) uutiskanavalla, kuten valtion ykköskanavan uutisia ivallisesti kutsutaan, on nähty mm. ruotsalais-unkarilainen (valitettavasti hieman tuulellakäyväksi persoonaksi paljastunut) naishenkilö kertomassa, että joutuu muuttamaan Unkariin pakoon Ruotsia ja sen kauheita maahanmuuttajia, tai suoraan saksalaiselta vitsiuutissivustolta (!) joko naiivisti tai äärettömän kyynisesti napattu uutinen Essenin kaupungin nimen muuttamisesta muslimien paastokuukauden kunniaksi. Viime päivien mielenosoituksista valtion uutiskanava on kertonut niukanlaisesti ja perin oudoista kulmista. Tässä juuri äsken kaappaamani kuva MTVA:n uutisportaalin hirado.hu kotimaanuutisten pääsivusta:

Näyttökuva 2018-12-17 kello 21.22.40

Oikeanpuoleisista uutisista yksi kertoo meneillään olevista mielenosoituksista (”Uusi mielenosoitus Budapestissa: osa väkijoukosta on mielenosoituksen virallisesti päätyttyä…”) ja kolme kommentoi: MTVA:n mukaan [radiotaloon tunkeutuneet] kansanedustajat ylittivät oikeutensa, hallitusta lähellä oleva ajatushautomo Századvég taas arvelee, että kansanedustajat ovat syyllistyneet rikokseen ja ”uhriutuvat” tahallaan, ja oikeassa alanurkassa siteerataan hallitusta lähellä olevaa likasankosivustoa 888.hu, joka syyttää oppositiota ”uuden näytelmän aloittamisesta”. Lisäksi on kotimaan pikku-uutinen auton alle jääneestä polkupyöräilijästä. Vasemman puoliskon sivusta taas täyttää uutinen Fidesz-puolueen nuorisojärjestön (Fidelitas) soihtukulkueesta, jolla muistetaan vainottuja kristittyjä. [Kristittyjen vainot joissakin maissa ovat todellinen tragedia, ja tätä toki sietää muistaa. Mutta onko tämä tässä tilanteessa kotimaan ykkösuutinen?]

Lopuksi voisin vielä siteerata juur’ikään radiotalon luona mielenosoittajille puhunutta Hódmezővásárhelyn pormestaria, oman sitoutumattoman oppositioliikkeensä keulakuvaa Péter Márki-Zayta, jonka mukaan Budapestin vallanpitäjät ovat jo kukistuneet ja heitä pitää pystyssä vain se, että hallituksen mediamonopolin ansiosta totuus ei tavoita maaseudun perinteisestä mediasta riippuvaista yleisöä.

Mielenosoittajat vaativat edelleenkin Unkarin yleisradioyhtiötä välittämään yleisölle viisi vaatimusta. Näistä ensimmäinen koskee koko tämänkertaiset mielenosoitukset laukaisseen ”orjalain” peruuttamista, toinen poliisien ylityötuntien vähentämistä (”poliisit, me osoitamme mieltämme teidänkin puolestamme!”), kolmas oikeusistuimien riippumattomuutta ja neljäs Euroopan syyttäjänviraston jäseneksi liittymistä. Viidennessä kohdassa vaaditaan riippumatonta julkista mediaa, lehdistön vapauden palauttamista sekä uutistenväärentäjä Dániel Pappin välitöntä erottamista. Viestintä on avainasemassa. Näin oli vuonna 1956, vuonna 2006 ja nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

***

Loppukevennykseksi poiminta mielenosoitusten yhteydessä leviävästä uusfolkloresta. Orbán egy geci, alun perin Orbánin ja hänen entisen luotto-oligarkkinsa Lajos Simicskan välirikon yhteydessä tunnetuksi tullut alatyylinen ilmaus (lisää selitystä täällä), lyhenee kätevästi muotoon O1G (epämääräinen artikkeli egy on samannäköinen ja etymologisestikin sama sana kuin lukusana egy ‘1’), ja tätä lyhennettä nähdään nyt eri puolilla, jopa Guy Verhofstadtin Facebook-postauksen aihetunnisteena.

 


Jokohan rytisee?

joulukuu 13, 2018

Maailman uutisvälineiden seuratessa Ranskan keltaliivien mellakointia ja Katowicen ilmastokokousta Unkari näyttää taas jääneen hieman vähemmälle huomiolle. Kuitenkin sielläkin on nyt alkanut syntyä jonkinlaista liikehdintää. Herra ties, mitä siitä tulee – jo aika monta kertaa olen täällä ihmetellyt, joko tästä lopultakin käynnistyisi laajempi, kestävämpi ja merkitsevämpi kansanliike, joka vihdoinkin saisi Orbánin hallituksen tutisemaan. Tähänastiset liikkeet ovat sammahtaneet muutaman mielenosoituksen ja palopuheen jälkeen, saa nähdä, seuraako tästäkään yhtään mitään.

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion rapautuminen toki jatkuu entiseen malliin. Suomessakin uutiskynnyksen ylitti äskettäinen laki uusien tuomioistuimien perustamisesta. Näissä hallinto-oikeuksissa ratkaistaan esimerkiksi vaaleihin ja verotukseen liittyviä kysymyksiä, ja koska oikeusministeriö pääsee paljolti määräämään sekä tuomarien nimityksistä että tuomioistuinten rahoituksesta, tämä tarkoittaa, että kansalaisten on entistä vaikeampi oikeusteitse puuttua esimerkiksi korruptioon tai vaalivilppiin.

Myös korkeamman sivistyksen romuttamista Unkarista jatketaan. Keski-Euroopan yliopisto (CEU) on jo pakotettu siirtämään kansainväliset ohjelmansa Wieniin – uusi campus alkaa toimia entisen Otto Wagner -sairaalan arkkitehtonisesti upeissa tiloissa, tosin vasta muutaman vuoden päästä, ja väliaikaisista toimitiloista neuvotellaan yhä. Wienissä ollaan iloisia ja ylpeitä tästä akateemisen opetuksen ja tutkimuksen vahvistumisesta, vain ”perusitävaltalaisten” johtaja, varakansleri Strache on heittänyt happaman kommentin ”vaeltavasta yliopistosta”. Unkarin tiedeakatemia on edelleen hallituksen tulilinjalla. Viime viikolla pidetyssä yleiskokouksessa Akatemian jäsenistöstä 90% asettui vastustamaan hallituksen uutta rahoitusmallia, joka veisi Akatemian alaisilta tutkimusinstituuteilta perusrahoituksen. Hallituksen viestimien mukaan tämä on tietenkin pahantahtoinen väärinkäsitys, ja itse asiassa vain noin kolmenkymmenen hengen ryhmä yrittää nostattaa hallituksenvastaista mielialaa levittämällä paikkaansapitämättömiä väitteitä. (Sorosin kätyreitä varmaan…)

Mutta kukapa yliopisto- ja akatemia-asioista välittäisi, kun ei edes koulujen tai terveydenhuoltojärjestelmän tila saa ihmisiä aktivoitumaan? Viime päivinä on kuitenkin löytynyt uusi, syviä rivejä yhdistävä aihe: ns. orjalaki. Uuden lainmuutoksen mukaan työnantaja ja työntekijä voisivat paikallisesti ”sopia” keskenään jopa 400 ylimääräisestä työtunnista vuodessa. Syy on ilmeinen. Vaikka Unkarin hallitus onkin välillä ankarasti pauhannut ”kansainvälistä suurpääomaa” ja ”monikansallisia yrityksiä” (multik) vastaan, Unkarin tämänhetkinen, paperilla oikein mukavalta näyttävä talouskasvu on paitsi etupainotteisesti käytettyjen EU-tukien myös ylikansallisten yritysten, kuten Unkarissa toimivien saksalaisten autotehtaiden ansiota. Jotta nämä eivät siirtäisi toimintojaan johonkin vielä halvemman työvoiman maahan, Orbánin hallitus on tänä vuonna syytänyt ylikansallisille firmoille ennätyssumman rahaa. Näin on toki luotu työpaikkoja, joskin melkoisen kalliilla, kirjoittaa taloussivusto Menedzsment Fórum. Tässä on hallituksen strategian mukaan Unkarin tulevaisuus: nöyrän sinikaulustyövoiman tuottajana kilpailukykyiseen hintaan. (Ja selvää on, että tästäkään syystä maahan ei haluta ylikoulutettua akateemista väkeä, jolla on ikäviä, kriittisiä ajatuksia.)

Syvät rivit tietenkin protestoivat: tämmöinen ”sopiminen” tarkoittaa käytännössä työnantajan mielivaltaa. Viime lauantaina ammattiyhdistysväki osoitti mieltään Budapestissa.

tulorazzon.jpeg

”Yhdessä orjalakia vastaan. Äitis tehköön ylitöitä!” lukee yrmeiden ay-miesten julisteessa. Júlia Halászin kuva 444.hu:n artikkelista.

Tämä ei hallitusta liikuttanut, ei myöskään opposition yritys torpata uusi ylityölaki jättämällä parlamentille kaikkiaan 2800 lainmuutosehdotusta, joista kaikista olisi periaatteessa pitänyt äänestää erikseen. Pikapäätöksellä parlamentin oikeusvaliokunta niputti nämä ehdotukset yhteen ainoaan päätökseen, ja ne äänestettiin kerralla kumoon.

Eilen, keskiviikkona käynnistyi sitten parlamentissa ennennäkemätön metakka. Oppositio yritti estää orjalaista äänestämisen valtaamalla puhemiehen korokkeelle johtavat portaat. Salissa puhalleltiin pilleihin ja heilutettiin EU:n lippuja, mutta hallituspuolueiden miehet hoitelivat äänestyksen tyynesti ja huvittuneesti virnuillen. Opposition väitteiden mukaan äänestys oli laiton, sillä edustajat saattoivat käyttää äänestyskonetta tunnistautumatta henkilökorteillaan, mutta tämäkään syytös ei johtanut mihinkään. Lopulta oppositio marssi ulos istuntosalista, ja Budapestin kaduilla käynnistyi spontaani mielenosoitus. Väkeä kertyi, kunnes ainakin tuhatkunta ihmistä oli osoittamassa mieltään ensin parlamenttitalon luona, sitten Fidesz-puolueen toimitalolla – siellä pari aktivistia kiipesi parvekkeelle heiluttamaan EU:n lippua – ja lopulta jälleen parlamenttitalon edessä, missä mellakkapoliisit vihdoin hajottivat joukon kyynelkaasulla ja pippurisumutteilla. (Vaikuttavia kuvia ”Unkarin demokratian synkimmän päivän” tapahtumista on kerätty esimerkiksi tähän 444.hu-sivuston juttuun.)

Tänä aamuna kuultiin jo virallinen selitys. Lehdistötilaisuudessa pääministerin kansliaministeri Gergely Gulyás ilmoitti, että eilisen mellakassa – jonka yhteydessä oli poliisin huostaan otettu 34 mielenosoittajaa – oli ollut mukana ”runsaasti György Sorosin järjestöjen rahoittamia ja tukemia ihmisiä”. Eikä tässä vielä kyllin: koko tämä mellakointi oli Gulyásin mielestä ”joulun juhlan halveksimista” ja ”kristittyihin kohdistuvaa vihaa”. Kyllä, kereszténygyűlölet oli se sana, jota ministeri käytti. Tätä alkaa olla vaikea enää kommentoida asiallisesti, joten taidan pidättäytyä kommentoimasta sen kummemmin.

Mutta tarina ei pääty tähän. Tänään alkoi parlamenttitalon luota uusi mielenosoitus, jonka avasi filosofi ja pitkän linjan oppositioälykkö Gáspár Miklós Tamás (Tamás on siis sukunimi, unkarilaisen nimijärjestyksen mukaan hänet tunnetaan parhaiten lyhenteellä TGM), julistaen työläisten, opiskelijoiden ja älymystön uutta solidaarisuutta. Illan mittaan useampaan tuhanteen kasvanut mielenosoittajajoukko on kierrellyt Budapestia, tätä kirjoittaessani useampi somekanava välittää livekuvaa parlamenttitalon luota, missä sitkeimmät yhä seisovat mellakkapoliisien muuria vastassa, uutiset kertovat savupommeja heitellyn ja kyynelkaasua käytetyn. Eikä mielenosoituksia ole tarkoitus lopettaa tähän, vaan uusia mielenosoituskutsuja viikonlopuksi leviää verkossa parhaillaan.

Mitä tästä seuraa? En todellakaan uskalla ruveta veikkailemaan. Somekuplassani on kuulunut jo toiveikkaita ääniä: jospa tässä oppositiopuolueet vihdoinkin löytäisivät toimivan yhteistyön ja saisivat myös kansan mukaansa. Ei kuitenkaan olisi ensimmäinen kerta, kun tämmöisissä odotuksissa petytään. Eikä varsinkaan ensimmäinen kerta, kun Orbánin hallituksen vastaiset rintamat hajoavat sisäisiin kiistoihin. Odotan, mutta en vielä oikein uskalla toivoa.


Kansa on puhunut, se toinenkin puoli

huhtikuu 15, 2018

Unkarin parlamenttivaalien ääntenlaskenta on päättynyt ja tulokset vahvistuneet. Vaalimatematiikan ansiosta vajaan puolet äänistä (vajaan kolmasosan kaikista äänioikeutetuista) saanut Fidesz-KDNP-liittouma sai kahden kolmasosan parlamenttienemmistön ja jatkaa vallan kahvassa. Viimeisin vahvistus tuli rajantakaisilta unkarilaisvähemmistöiltä, jotka – toisin kuin Unkarista ulkomaille muuttaneet, jotka viikko sitten seisoivat ennätyspitkissä jonoissa Unkarin ulkomaanedustustojen luona – saavat äänestää kirjeitse. Näistä äänistä 95% näyttää menneen Orbánille ja hänen edustamilleen ”kansallismielisille” arvoille, jotka todellista kansallista sortoa kokeneille unkarilaisvähemmistöille, esimerkiksi Ceauşescun diktatuuria yhä muisteleville Romanian unkarilaisille, merkitsevät symbolisella tasolla hyvin paljon. (Ja käytännön tasolla nämä arvot merkitsevät, että Orbánin hallitus emämaasta käsin toimittaa taloudellista tukea monenlaisille sinänsä hyville ja kauniille asioille, esimerkiksi kahdelle Romaniassa toimivalle unkarilaiselle yliopistolle tai Nagyváradin (Oradea) 1700-luvulla rakennetun upean piispanpalatsin peruskorjaukselle.)

Monet oppositiotahot eivät edelleenkään suostu uskomaan, että vaalitulos olisi saavutettu rehellisellä pelillä. Jonkinlaisia epäselvyyksiä on ilmoiteltu sieltä täältä, ja oppositiopuolueet ovat julkistaneet vaalilautakuntien pöytäkirjoja verkossa ja kutsuneet kansalaisia avuksi tarkistamaan, vastaavatko ne virallisella vaalisivustolla ilmoitettuja tuloksia. Näkyy kuitenkin myös vakuuttavia arveluja, että ääntenlaskennan omituisuudet olisivat johtuneet lähinnä taitamattomuudesta ja tietämättömyydestä.

444.hu-sivusto tutki tarkemmin ääntenlaskentaa Dejtárissa Slovakian rajan pinnassa. Siellä ensimmäisten pöytäkirjojen ja virallisen vaalituloksen välillä on huima ero: oppositiopuolueille annettuja ääniä on mitätöitynyt runsaasti (esimerkiksi Jobbikia äänesti ensimmäisen pöytäkirjan mukaan 126, virallisen vaalitilaston mukaan 84 dejtárilaista, LMP:n aluksi 40 ääntä ovat kadonneet kokonaan). Puolueille annetuista äänistä noin kolmasosa meni hukkaan, mikä kasvatti valtapuolueen ääniosuutta. Tämä taas ilmeisesti johtuu järjestelmän mutkikkuudesta ja vaalitoimitsijoiden virheestä.

Unkarin parlamenttivaaleissahan äänestettiin kahdella lipulla: toisella annettiin ääni valtakunnalliselle puolueiden listalle, toisella oman vaalipiirin ehdokkaalle. Puolueäänisysteemin rinnalla toimii kuitenkin eräänlaisena ”puolueena” myös vähemmistökansallisuuksien kiintiöjärjestelmä: kansallisilla vähemmistöillä on mahdollisuus äänestää parlamenttiin oma edustajansa (tällä kertaa parlamenttiin valittiinkin yksi edustaja Unkarin saksalaisten mandaatilla). Tämän vähemmistökiintiön äänestyslippu olisi pitänyt antaa vähemmistöäänestäjille valtakunnallisen puoluelistan lipun sijasta. Tätä eivät Dejtárissa näköjään kaikki vaalitoimitsijat tajunneet, vaan antoivat 42:lle vähemmistön (Dejtárissa ”vähemmistökiintiöläiset” lienevät lähinnä romaneja) äänestäjälle sekä vähemmistölipun että (vaalipiirin henkilölistalipun asemesta) valtakunnallisen puolueäänestyslipun. Kun sitten selvisi, että puolue- ja vähemmistölistojen uurnassa oli lippuja 764, vaikka äänestäjiä oli käynyt vain 722, asia korjattiin vaalilautakunnassa jälkikäteen vähentämällä kaikilta puolueilta tasapuolisesti tuo ylimääräinen 42.

Dejtárin tapaista tohelointia on ilmeisesti tapahtunut muuallakin. Erityisesti niissä vaalipiireissä, missä mukana on kansallisia vähemmistöjä, huomattavia osia äänistä on mitätöitynyt. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksellista vaalipetosta vaan taitamattomuutta, väittää 444.hu – vaalilautakunnat tekivät parhaansa mutta eivät olleet tehtäviensä tasalla, ja sähläilyssä olivat mukana sekä hallitus- että oppositiopuolueiden paikalliset edustajat. Toisaalta voi toki väittää, että tämä selitys ei vielä poista kaikkia epäselvyyksiä. Kolmasosassa vaalipiireistä oli ilmeisesti pelkästään hallituspuolueiden edustajista muodostuva vaalilautakunta… Kunnon salaliittoteorioita pyöritellään jo sen ympärillä, mitä vaali-illan tiedotuksessa tapahtui. Ensimmäisten osatulosten julkistamisen jälkeen Fidesz-puolueen edustajat olivat vielä tyyntä ja vaatimatonta, odottivat enemmistöä mutta eivät vielä uskaltaneet toivoa kahta kolmasosaa. Sitten kaatui virallinen tulospalvelin – tai ainakaan tulokset eivät olleet julkisesti tavoitettavissa, ennen kuin lähes kaikki äänet oli laskettu ja Fidesz-KDNP:n murskavoitto yhtäkkiä selvillä.

Oli laskenta sitten epärehellistä tai pelkästään taitamatonta (ja tässä tekisi mieli muistuttaa, että Itävallan presidentinvaalien toinen kierros taannoin uusittiin paljon vähäisempien muotovirheiden takia), selvää on, että vaalijärjestelmä oli alun alkaen vino ja epäreilu. Samoin selvää on, että Unkarissa kuten muuallakin Euroopassa – tai USA:ssa, kuten viime presidentinvaalien yhteydessä nähtiin – yhteiskunta alkaa yhä selvemmin jakautua ja kuplautua.

oevker_325.jpg

Virallisen vaalisivuston kartassa kirjavan pääkaupunkiseudun ulkopuolella Fidesz-puolueen oranssista tunnusväristä erottuvat vain Jobbik-edustajan valinnut Dunaújváros (tummanvihreä läikkä Budapestin lounaispuolella) sekä sosialisminpunainen yliopistokaupunki Szeged etelässä Serbian rajalla. Koulutetut ja nuoremmat, kansainväliseen liikkuvuuteen tottuneet kaupunkilaiset elävät eri todellisuudessa kuin vähemmän koulutetut, muutoksia ja pelottavia muukalaisia (joita oikeasti ei kukaan ole nähnyt) kammoavat, perinteisten arvojensa puolesta huolta kantavat vanhenevien ja köyhtyvien pikkupaikkakuntien ihmiset.

Tätä paljolti mutta ei todellakaan pelkästään pääkaupunkilaista vaalien jälkeistä, epäuskoista ”miten voi koko maa olla näin sekaisin päästään?” -järkytystä purkivat myös ne kenties jopa satatuhatta mielenosoittajaa, jotka eilen illalla täyttivät Budapestin keskustan. Järkytykseen sekoittui hirtehistä huumoria (Sándor Czinkóczin ottamat valokuvat 444.hu-portaalin jutusta):

andorralux.jpeg

”Jos Budapest eroaisi [Unkarista], niin ei ainakaan olisi niin noloa saada turpaansa Andorralta tai Luxemburgilta” [viittaus Unkarin jalkapallomaajoukkueen viimeaikaisiin tappioihin]

fideszkirjaimet.jpeg

[Fidesz-puolueen nimi muodostuu sanoista] Felcsút [Orbánin kotikylä], Putin, stadion, viha, varkaus, Tiborcz [Orbánin korruptioskandaaliin sotkeutunut vävy].

stoporban

”Serverin voi pysäyttää, kansaa ei!” Oikeanpuoleinen kuva on mukaelma hallituksen vaalien alla levittämästä julisteesta, pakolaisvirran tilalle on monistettu Viktor Orbánin kuvia.

lehdistön_kuuluu.jpeg

”Lehdistön kuuluu valvoa vallanpitäjiä, ei nuolla heitä!”

orbanized_crime.jpeg

Hallituksen virallisen selityksen mukaan (näin kerrottiin myös tänään propagandaministeri Antal Rogánin lausuneen) mielenosoitus ”ei ollut yksityisestä aloitteesta syntynyt vaan Soros-verkoston järjestämä ja György Sorosin rahoittama”. Figyelő-lehti on jo ehtinyt oikein julkaisemaan listankin ”Sorosin palkkasotureista” (Viktor Orbán oli jo aiemmin käyttänyt tämmöistä ilmausta – ”Soros-verkostolla on 2000 palkattua työntekijää, me sanoisimme heitä palkkasotureiksi [zsoldosok]”). Mielenosoituspäivän aattona sanasta sanaan samoin otsikoidun ”uutisen” julkaisivat Ádám Matolcsyn (keskuspankin johtajan György Matolcsyn veljenpoika) omistama Origo.hu-sivusto, elokuva- ja kasinomoguli Andy Vajnan keltalehti Bors sekä Orbánin naapurin ja nykyisen ykkösoligarkin Lőrinc Mészárosin paikallislehtiryväs:

origo-soros-rohamosztag

Márton Gulyás [teatterimies, kulttuuri- ja oppositioaktivisti] kutsui koolle Sorosin iskujoukot: He aikovat kylvää tuhoa Budapestissa! He sytyttivät Hampurissa tulipaloja

Vielä messevämpi esimerkki mielenosoituspäivältä:

origo_tüntetesröl.png

Suuren vaalitappion jälkeen Sorosin kannattajat raivoavat ja hävittävät kaupunkia. Umpikuja ja väkivaltaa, aggressiota, vihaa. Opposition murskatappion jälkeen Sorosin väki haluaa katutaisteluja. Poliisi on valmistautunut anarkistien provokaatioon. Dokumentit todistavat: Soros puuttuu useiden maiden sisäisiin asioihin. Lähistön asukkaat pelkäävät väkivaltaisia Soros-mielenosoittajia. Sorosilta voidaan odottaa äärivasemmistolaisen väkivallan aaltoa Budapestissa…

Mitään väkivalta-aaltoa ei nähty. Ihanassa lämpimässä kevätsäässä (”Soros ei ole säästellyt, vaan on järjestänyt vieläpä asianmukaiset ilmatkin!”) mielenosoittajat marssivat hyväntuulisina, veljeillen hymyilevien poliisien kanssa, ja ilmeisesti pahin järjestysrikkomus oli se, että tyhjiä juomatölkkejä oli heitelty paperiroskiksiin. Mutta mitä sitten? Mielenosoitus näytti, että hallituksella on vastassaan suuri ja tällä hetkellä melkein absurdin yksimielinen rintama. Hvg.hu:n mukaan mielenosoituksessa nähtiin kerrassaan surrealistisia kohtauksia: parlamentin portailla seisoivat rinnakkain punkkarit ja Jobbik-paitaiset nuorukaiset, äärioikeiston punavalkoista ns. Árpád-raitaista lippua heiluttavat skinit marssivat yhdessä EU:n tähtilippua kantavien luomulattehipsterien kanssa. Jatkoa mielenosoituksille on luvassa. Monet somessa näkemäni kommentit viittaavat kuitenkin siihen, että tunnelma ei ollut pelkästään onnellinen ja innostunut vaan myös turhautunut: joo joo, puhutaan kauniita asioita hyvää tarkoittavien kansalaisaktivistien kesken, mutta seuraako tästä oikeasti yhtään mitään, ja miten nämä kauniit ajatukset voisi toteuttaa? Mihin päästään epäpoliittisella vastarinnalla, jos poliitikoilta ei kuulu mitään järkevää tai realistista? HVG:n kolumnistin Árpád W. Tótan sanoin ”tuli kytee, mutta lietsojaa ei ole”.

Ehkä masentavimmalta vaikuttaa se, miten nopeasti Unkarin vallanpitäjät ovat palaamassa ns. normaalitilaan. Suorastaan kylmäsi, kun tänä aamuna vilkaisin valtion yleisradioyhtiön uutissivua (hirado.hu). Se näytti tältä:

tuntetes_utan

Pääuutisaiheena eivät olleet Syyrian tapahtumat (niistä on oikealla pieni uutinen: ”Asiantuntijan mukaan Syyrian konfliktista ei tule maailmansotaa”) eikä myöskään edellisenä iltana nähty kaikkien aikojen oppositiomielenosoitus (siitäkin oli pieni uutinen: ”Vaalitulokseen tyytymättömät osoittivat mieltä pääkaupungissa”). Ehei, vaan taas on palattu ns. pääasiaan ja varmimpaan propagandavalttiin. Vasemmanpuoleinen pääuutinen kertoo Wienissä osoitetun mieltä maahanmuuttajien väkivallantekojen johdosta. Otsikolla ”Kandel on kaikkialla” on jo aiemmin järjestetty mielenosoituksia ympäri Saksaa; Kandel on Rheinland-Pfalzin osavaltiossa sijaitseva pieni kaupunki, jossa joulukuussa 15-vuotiaan tytön puukotti hengiltä tämän afganistanilainen ex-poikaystävä. Mielenosoituksia (joiden yhteydessä on nähty myös vastamielenosoituksia) järjestämässä ovat olleet tunnetut äärioikeistopopulistiset AfD-puolueeseen tai Pegida-liikkeeseen liittyvät tahot, joita ilmeisesti oli myös Wienin mielenosoituksen takana. Itävallan vakavat uutismediat, ei vain ”punaiseksi” haukuttu yleisradio ORF vaan myös esimerkiksi lähinnä katolilais-oikeistokonservatiivinen Die Presse, eivät näköjään vielä ole nähneet aiheelliseksi antaa lainkaan palstatilaa Wienin Kandel-mielenosoitukselle. Pikaisella nettihaulla löytämieni äärioikeistolähteiden mukaan mielenosoitus oli ollut onnistunut, paikalla oli parisataa ihmistä. Tottahan Unkarin valtion ykkösuutisten siitä kuuluu raportoida näyttävämmin kuin sadastatuhannesta tyytymättömästä oman pääkaupungin kaduilla.

Niin, tämä ilmeisesti kuuluu Orbánin brändäysstrategiaan. Unkarista on tulossa rasistien ja muukalaisvihaajien mallimaa ja Orbánista niiden sankari, jotka uskovat, että suurin vaara on muslimien maahanmuutto. Tästä joukosta löytyy myös ulkomailta innokasta yleisöä, joka ei tunnu paljon perustavan diktatuurin ilmapiiristä, koulutettujen ja nuorten maastapaosta, koulujen ja terveydenhuollon surkeasta tilasta… Mutta tähän on varmaan palattava vielä myöhemmin. Valitettavasti.