Eiku, osa 2.

helmikuu 23, 2017

Budapestinhan piti järjestää vuoden 2024 olympiakisat. On laadittu logo ja tehty upeaa hipsteriurbaania fiilinkiä huokuva mainosvideo, joka tätä kirjoittaessani on vielä nähtävillä osoitteessa http://media.budapest2024.org/ . Pelkkään hakuprojektiin arveltiin helmikuun alussa uponneen jopa 37 miljardia forinttia (120 miljoonaa euroa).

Hallitus ja Budapestin kaupungin johto ovat hehkuttaneet tätä mahtavaa prestiisiprojektia ja ”isänmaalliset” tahot julistaneet, että joka jotain muuta ajattelee, on maanpetturi. Oppositiopiireissä dubiot ovat kuitenkin olleet väkevät. Tuntemukset tiivisti noin viikko sitten Facebookissa levitetty kuva, jossa olympialaisprojektin mainosta (miekkailija Áron Szilágyi julistamassa: Olympialaisten puolesta kaikki peliin!) kantava bussi on syttynyt palamaan.

palavabussi

Metrossa tapahtuneista tulipalonaluista ja muista teknisistä häiriöistä on viime kuukausina kerrottu tavan takaa. Ilmeisesti Budapestin liikennelaitoksen bussienkin kunto nostattaa epäilyksiä siitä, kestäisikö kaupungin infrastruktuuri olympialaisten mittaista suurrasitusta.

Sitten kansan napinasta nousi taas uusi oppositioliike. Momentum-liike, joka ilmeisesti on järjestäytymässä puolueeksi, asettui olympialaistenvastaisen kampanjan taakse, jota tukivat myös muut oppositiopuolueet. Konkreettisena tavoitteena oli kerätä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, jolla vaadittaisiin kansanäänestystä olympialaisten järjestämisestä. Monien oli vaikea uskoa hankkeen onnistumista: oppositiomedioissa kerrottiin allekirjoitusten kerääjiä häirityn ja hätyytetyn. Keruuhanke onnistui kuitenkin yli odotusten, allekirjoituksia kertyi paljon enemmän kuin tarvittavat 138 000, eli muutama päivä sitten koko unkarilainen uutisvirtani oli täynnä lukua 266 151.

Nyt olisi voinut tapahtua jokin samanlainen tempaus kuin ns. Kaljupäägate vajaa vuosi sitten: sosialistisen oppositiopuolueen MSZP:n edustaja tuli jättämään kansanäänestysaloitetta kauppojen sunnuntaiaukiolon vapauttamisesta, mutta jostakin ilmestyneet bodatut, kaljupäiset häiskät estivät häntä pääsemästä luukulle ennen kaljupäiden saattelemaa vanhaa rouvaa kilpailevine aloitteineen. Tai sitten, jos kansanäänestykseen asti olisi päästy, tulos olisi voinut olla sama kuin viime syksynä, EU:n pakolais- ja turvapaikanhakijapolitiikasta tai paremminkin sen irvikuvasta äänestettäessä. Mahtavasta mainosrummutuksesta huolimatta suuri osa kansasta jäi kotiin tai jätti uurnaan huolellisesti mitätöidyn lipun, joten äänestysprosentti jäi alle vaaditun 50:n eikä tulos ollut juridisesti pätevä – silti pääministeri Orbán oitis julisti sen ”poliittisesti päteväksi”, eikä mikään muuttunut.

Vaan ei. Kävikin hieman samaan tapaan kuin Kaljupäägaten tapauksessa, jossa hallituksen oli pakko tajuta toimivansa syvien rivien tahtoa vastaan. Kauppojen sunnuntaiaukiolon kieltäminen, jota Fidesz-valtapuolueen (ja katolisen kirkon) pikkuruinen koalitiokumppani, kristillisdemokraattinen KDNP oli ajanut, oli nostattanut laajaa vastustusta monissa ihmisryhmissä: pikkukauppojen pitäjissä, sunnuntaitöillä tärkeitä lisäansioita hankkineissa ja niissä kiireisissä tavallisissa työtätekevissä (usein kahta työtä tekevissä!) ihmisissä, joille perheen ostosten hoitaminen arkitöiden lomassa oli melkoinen lisärasitus. Niinpä, kun sosialistit olivat käräjöineet tahtonsa läpi ja saaneet oikeudessa osoitetuksi, että heidän kansanäänestysaloitteensa pitäisi ottaa vastaan, hallitus oitis perääntyi ja ilmoitti, että sunnuntaiaukiolo vapautetaan. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan kansakunnan elämän ja kuoleman kysymys, että ”perheet saisivat olla sunnuntaisin yhdessä”.

Sama nähtiin yllättäen eilen. Jo muutaman päivän ajan oli pohdiskeltu, miten vallanpitäjät reagoisivat siihen varsin selvään signaaliin, jonka allekirjoituskampanja oli antanut. Spekuloinneille tuli äkkiä loppu, kun eilen valtion ykkösuutiskanava M1 ilmoitti, että Unkari luopuu vuoden 2024 olympialaisten tavoittelemisesta.

M1:n tietojen mukaan pääministerin, ylipormestarin sekä Unkarin olympiakomitean johdon tapaamisessa päätettiin yhteisesti, että Unkari peruuttaa hakemuksensa, sillä se merkitsisi maalle huomattavaa arvovaltatappiota. Päätöksen syynä on, että Unkari ei pysty ylläpitämään pitkälle venyvää, tappioon tuomittua hakuprosessia. Siksi neuvottelijat päätyivät siihen, että vastuullinen päätös voi olla vain se, että pääkaupunki ja Unkarin olympiakomitea vetäytyvät kilpailusta.

Syyllinen toki löytyy välittömästi. 444.hu-uutissivusto tarjoilee pirullisesti virnuillen valikoiman uutisotsikoita hallitusta lähellä olevista lehdistä: ”Meillä oli unelma”, nyyhkyttää urheilulehti Nemzeti Sport. ”Vasemmisto on jälleen pettänyt kansan”, syyttää Magyar Hírlap, ja hallituksen uskollisin äänitorvi Magyar Idők jyrähtää: ”Oppositio murskasi olympiaunelmamme”. Ja jatkaa, siteeraten Lajos Kósaa, Debrecenin entistä pitkäaikaista pormestaria, jonka jokaisesta suunavauksesta voi nykyään odottaa jonkinlaista tahattoman huumorin mestarinäytettä:

Lajos Kósa, Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän johtaja lausui puolueen johdon nimissä, että oppositio on jo moneen kertaan valehdellut kaikille olympialaisten järjestämisestä. Poliitikon mukaan tämän ilmeisenä päämääränä oli vaikka kavalluksenkin kautta suistaa pääkaupunki ja koko maa raskaaseen kansainväliseen arvovaltatappioon.

Tämä on taas varsin tyypillistä Kósaa, eli yhtä suosikkiaforistikkoani siteeratakseni, ”eräiden ihmisten ajattelu muistuttaa porsaan juoksua – porsas ei juokse erityisen nopeasti, mutta sitä on hyvin vaikea saada kiinni”. Siis mistä tässä oikein on valehdeltu, kuka on kavaltanut kenet mille, ja miten Unkarin kansainvälinen arvostus kärsii, jos se vetäytyy olympialaishankkeesta kesken hakuprosessin (niin kuin jo muutamat muutkin maat ovat tehneet)? Ja jos kerran ilkeä oppositio valehtelee kansalle, miksi ei hallitus tehnyt samoin kuin ennenkin, eli käynnistänyt mahtavaa propaganda-, siis tiedotuskampanjaa valheiden kumoamiseksi? Sillähän on määrättömästi tiedotusvälineitä ja julkista ilmoitustilaa käytettävissään, miksi ei nolimpia-kampanjaa vastaan olisi voinut käynnistää samanlaista koneistoa kuin maahanmuuttovastaisten kansanäänestysten alla?

Hvg.hu-sivuston kolumnisti Árpád W. Tóta irrottelee vahingoniloisesti: hallitus on kuin koulukiusaaja, riittää, että pari päättäväistä tyyppiä nousee vastustamaan.

Pelkuri juoksee karkuun, eikä siihen tarvita edes äänestystä. Hän on voitettavissa. (…)

Rohkeasti juoksi karkuun, niinpä. Nyt on vaipat täynnä, tuo toisina päivinä niin runsaana tulviva rohkeus, jolla hän pyörittää tätä maailmanhistorian servomoottorihallitusta, ehtyy tällaisissa tilanteissa täysin. Arkisin hän itse on koko kansakunta, ainakin kaksi kolmasosaa. Mutta nämä ovat todellisia juhlapäiviä: kun parisataatuhatta ihmistä sanoo ei, ja kupla puhkeaa niin, että koko Karpaattien allas tärähtää. (…)

Onko tämä tosiaankin koko kansakunnan asia? Kohtalonkysymys? Silloin Fidesz-puolueen tämänhetkinen etu ei saisi mennä tämän hankkeen edelle, vaan se pitää saattaa voittoon. No niin, selittäkääpäs nyt, mihin olympialaisia tarvitaan! Ketkä tarkistavat tilit, ettei kukaan tule ajatelleeksikaan syyttää järjestäjiä korruptiosta? Suosittelen Transparencya – vai pitääkö se juuri siksi häätää maasta, että se häiritsee varastamista? Paljonko tulee tuottoa, tai mikä on maksimitappio, ja ketkä ovat vastuussa, jos käy toisin kuin suunniteltiin? Mikä oikein on mennyt pieleen jokseenkin kaikissa viime aikojen olympialaisissa, ja miten me sitten onnistuisimme? Paljonko katsojia kerää jokin vapaaretkipyöräily nykyään, ja paljonko siitä syntyy voittoa? Ei tähän mitään noitakonsteja tarvita, julistetilaa on, rahaa on, ei mikään estäisi tuomasta totuutta esiin. Jos semmoinen olisi. (…)

Sen, mitä nämä tekevät, voi torjua, ja sen voi estää. Siinä ei toimi pelkästään kansanäänestysaloite. Voi esimerkiksi ohittaa korkeimman oikeuden ja naurettavan vaalilautakunnan ja kerätä allekirjoituksia noin vain, niiden painoarvon tähden. Mielensä voi ilmaista mistä vain, stadioneista, kuninkaanlinnasta, Lőrinc Mészárosin [pääministeri Orbánin suosikkioligarkin] naamasta. Mikä hyvänsä voi toimia, millä näytetään voimaa: lakko, rauhanomainen kansalaistottelemattomuus, mielenosoitus, taide, äänekäs halveksiva nauru. Viktor Orbán juoksee karkuun, jos vastarinta on tarpeeksi sitkeää. Me voimme vallata maamme takaisin katu kerrallaan, laki kerrallaan. Me voimme tosiaankin määrätä Paksin ydinvoimalaprojektin tulevaisuudesta. Ja koska pääministeri on näin pelkuri, ei siihen tarvita enemmistöä. Riittää näyttävä vastavoima ja totuus.

Ja kun kerran monta sataa tuhatta erilaista järjestelmän uhria kohtaa toisensa, se on laulun loppu. Kun opettajat, vanhemmat ja oppilaat, olympialaisten vastustajat, norjalaiset, lääkärit ja potilaat ja omaiset, kiristetyt yrittäjät ja nöyryytetyt työllistämistyöläiset, homot, tupakoitsijat ja ympäristönsuojelijat huomaavat toistensa huolenaiheet ja kokoavat ison kuvan. Huomaavat, että nämä eivät ole heidän yksilöllisiä ongelmiaan vaan vika on järjestelmässä ja auttamaton. Että miljoona fania huvittelee täällä seitsemän miljoonan kustannuksella – ja nämä fanitkin pettävät itseään.

Hänen viimeinen argumenttinsa on aina ollut se voima, joka on hänen takanaan. Enemmistö, joka on hänen. Ei ole mitään enemmistöä, ei ole mitään ylivoimaa. (…)

 

Näinköhän tässä tosiaan nähtiin, että demokratialla olisi sittenkin mahdollisuuksia? Vai onnistuuko myös Momentum-liike, kuten muutamat vastaavat aiemmin, hukkaamaan ”momentuminsa”?

 

Mainokset

Kansa äänesti, miehet kertovat

lokakuu 7, 2016

Unkarin kansanäänestystä on nyt ihmetelty viikon verran. Tai siis eihän siinä ole enää mitään ihmettelemistä, hajaantukaa! Kansa on puhunut ja pulinat pois. Näin ainakin unkarilaisille tehtiin selväksi heti maanantaina parlamenttikeskustelussa, josta 444.hu-sivusto laati viihdyttävän videokoosteen.

Hieman uupuneen ja ränsistyneen näköinen, ahkerasti vesilasia kallisteleva Viktor Orbán – jonka kommentoijat arvioivat juhlineen vaalitulosta perinteisen pitkän kaavan mukaan ja/tai olevan taas uuden hoitojakson tarpeessa siinä grazilaisessa yksityisklinikassa, jossa pääministerin horjahtelevaa mielenterveyttä huhujen mukaan pönkitetään – julisti puhujanpöntöstä, että vaikka kansanäänestys ei ollutkaan oikeudellisesti pätevä, kysymys kuuluu, ”aiommeko hankkia sille pätevyyden”. Ja tämä kysymys on tietenkin retorinen: Unkarin kansa on tehnyt päätöksensä, 98% kansasta on maahanmuuttajien pakkoasuttamista eli pakolaiskiintiöitä vastaan, joten seuraavaksi pannaan alulle tämän enemmistöpäätöksen mukainen perustuslain muutos. Suosionosoituksia kuin entiseen maailmanaikaan, ja Orbánin vieressä eturivissä istuvan varapääministerin, kristillisdemokraattien Zsolt Semjénin äitelän nöyristelevä hymy on sanoinkuvaamatonta nähtävää.

Tässähän ei tietenkään ole mitään yllättävää. Tosin yli puolet kansasta jäi kotiin tai jätti uurnaan jollakin enemmän tai vähemmän mielikuvituksekkaalla tavalla mitätöidyn äänestyslapun – somessa on nähty kuvia eri tavoin piirretyistä, leikellyistä tai tarraliimatuista lapuista, kuva-aiheina perinteisten genitaalikuvien lisäksi myös esimerkiksi söpöjä eläimiä, Eurooppaa kohti kaasuttelevia autoja tai Syyrian pommitusten uhreiksi joutuneita lapsia. Mutta nämä voidaan nerokkaan yksinkertaisella tavalla nonchaleerata ja ottaa huomioon vain EI-äänten osuus pätevistä äänistä, 98%. Murskaenemmistö, supervoitto! Tai kuten Fidesz-puolueen ryhmänjohtaja Lajos Kósa videolla julistaa, hieman lauserakenteisiinsa kompastellen: ”Unkarin pääministerin kutsuun eivät vielä koskaan ole näin monet, sitten järjestelmänvaihdoksen, olleet samaa mieltä hänen kanssaan!”

Hieman mielenkiintoisempaa oli seurata, mitä ns. oppositiopuolueet tekivät. Sosialistipuolue MSZP:n ryhmänjohtaja latasi tylysti, että pääministeri Orbán on katsellut aivan eri elokuvaa: enemmistö unkarilaisista jäi kotiin, koska ei halunnut osallistua tähän järjettömään, kalliiseen ja valheelliseen näytelmään. Vielä rajummin ja eittämättömän loogisesti tylytti äärioikeisto-opposition Jobbikin Gábor Vona: epäonnistuneella kansanäänestyksellään Orbán on pelannut vaarallista uhkapeliä ja antanut valttiässän Brysselin käteen. Suuri osa Unkarin kansasta, näin Vona, pelkää maahanmuuttajien tuomaa terrorismia ja rikollisuutta mutta jäi kotiin, koska pelkää vielä enemmän Orbánin diktatorista ylivaltaa. Näin äänestys jäi pätemättömäksi, ja tämähän on ainoa asia, joka Brysseliä kiinnostaa. Vonan ryhdikäs esiintyminen on kerännyt kiitosta jopa Jobbikin ideologisilta vastustajilta ja herättänyt spekulointeja siitä, mahtaako Orbán yrittää syleillä Jobbikin kuoliaaksi ja hankkia sen liittolaisekseen ns. hyvällä, jos ei uskaltaudu avoimeen vastakkainasetteluun. Aatteellisestihan Orbánin Fidesz ja Jobbik ovat vuosien mittaan liukuneet yhä lähemmäksi toisiaan, ja kohderyhmätkin menevät yhä enemmän päällekkäin.

Euroopasta ja Amerikasta kuuluu toki yhä kriittisempiä kommentteja Unkarin nykymenoon, ja Unkarissa paljastuu yhä uusia ikäviä juttuja. Pääministeri Orbán esimerkiksi jäi juuri kiinni valehtelusta: viime vuoden alussa hän väitti Frankfurter Allgemeine Zeitungin haastattelussa ensi kertaa kuulevansa siitä, että Norjan EU-yhteistoimintasäätiön tukiaisia vastaanottaneita unkarilaisia kansalaisjärjestöjä olisi ratsattu ja hätyytetty poliittisista syistä, nyt julki tulleiden asiakirjojen mukaan Orbán itse omin käsin allekirjoittamallaan kirjeellä oli määrännyt tarkastajat kansalaisjärjestöjen kimppuun. Orbánin lähipiiristä taas tulituksen kohteena on viime päivinä ollut pääministerin kabinettia johtava ”propagandaministeri”, Louis Vuitton -laukuistaan, luksusasunnostaan ja jatkuvasti juorulehtijulkisuudessa pyörivästä kauniista vaimostaan kuulu Antal Rogán. Nyt julkisuudessa puidaan Rogánin ja hänen Cecília-rouvansa viimeviikonloppuista huvimatkaa helikopterilla julkkishäihin kesken kuumimman kansanäänestystaiston: kuka maksoi helikopterikyydin, ja miksi Rogánin kertomus asiasta muuttuu koko ajan?

Unkarissa taitavat yhä harvemmat enää uskoa siihen, että meininki voisi olennaisesti muuttua mihinkään. Mutta kuten me reaalisosialismin aikoina eläneet sukupolvet muistamme: mitä ankeammat poliittiset olot, sen parempi poliittinen huumori. Kitkerää naurua, mutta naurua kuitenkin, tarjoaa tämä Richard Scarryn ”Touhulan” tulkinta, jonka 444.hu-sivusto löysi kuvablogisti prolideppin Tumblr-blogista:

touhula

Oikeassa yläkulmassa näkyy linna, jonne joku on muuttamassa (pääministeri Orbán tunnetusti on remontoimassa itselleen uusia tiloja Budan linnaan), ja sen luona Rogánit ovat helikopterilla matkalla häihin. Sinisessä talossa toimivan pankin yläkerrassa harrastetaan tähdistä ennustamista (viittaus Unkarin kansallispankin johtajan György Matolcsyn ”epäortodoksiseen” taloustieteeseen), ja kansallispankin säätiöihin katoava raha, jota vihreäpukuinen possuherra kuljettaa kottikärryillä, tunnetusti ”menettää julkisten varojen luonteensa” (elveszti a közpénz jellegét). Pankin edessä naispuolinen kissa-toimihenkilö komennetaan kotiin synnyttämään. Alhaalla vasemmalla toimii Sorosin palkkaamien vassarisuvakki-maanpetturien kansalaisjärjestö, jota salakuunnellaan valkoisesta autosta käsin. Sen edessä valtion tv-kanavan kameranallet kuvaavat toimittajakissaa, joka raportoi mielenosoituksesta tyhjällä kadulla. Oikealla alhaalla olevassa talossa pyöritetään samoin valtion mediaa: palkkatrolli-apinan lisäksi siellä työskentelee Zsolt Bayer -possu, joka yhdessä kiukkuisen koiraherran kanssa räyhää vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” protestitarroja liimaavalle pupulle, ja täplikäs kissarouva soittaa huolestuneen kansan nimissä toimitukseen. Kansalle jää kaksi roolia: ylhäällä linnan portin luona közmunkás eli nälkäpalkalla yleisiin töihin työllistetty työtön jynssää katua, vanha kunnon Mato Matala kadunlakaisijana taas edustaa esimerkiksi opettajille juhlallisesti tarjottua ”urakehitysmallia”, életpályamodell. Motto: ”TIESITTEKÖ? Unkari on Euroopan vapain maa!”

Ei. Huumori sikseen ja tiedettä peliin. Muutamien mainioiden kollegojeni ansiosta nimittäin sain uutisvirtaani toistaiseksi parhaan näkemäni kansanäänestyksen ja sen jälkimaininkien analyysin, jonka romanianunkarilaisella Maszol-sivustolla on julkaissut kielentutkija Sándor N. Szilágyi. Analyysin otsikko on ”Erään ylimitoitetun kokeen tulokset, jotka eivät yllätä hiukkaakaan”, ja sen ytimessä on pragmatiikka eli ”doing things with words”. Pragmatiikka on pelissä silloin, kun käytämme kielellisiä ilmauksia niiden varsinaisen merkityksen ulkopuolella tai ymmärrämme niiden tällaista käyttöä. Pragmatiikkaa on se, kun A sanoo B:lle ”Onpas täällä pimeä”, kun tarkoittaa, että B:n pitäisi sytyttää valo – ja se, että B ymmärtää, mitä ajetaan takaa. Tai se, että ”yritäpäs vain koskea tähän!” ja ”älä yritäkään koskea tähän!” ymmärretään samoin – niiden pragmaattinen implikaatio, ”jos kosket tähän, tapahtuu jotain ikävää”, on sama. Pragmatiikka paljastaa myös, mitä piilee ns. ironisten kysymysten takana. ”Tahdotko taittaa niskasi?” on tämmöinen tyypillinen ironinen kysymys, jollaisen esimerkiksi äiti voi esittää uhkarohkeasti korkealla paikalla keikkuvalle lapselleen, kun itse asiassa tarkoittaa: ”Älä tee noin tai taitat niskasi!”

Szilágyin mielestä siis Unkarissa on toteutettu laajamittainen pragmaattinen koe. Kansanäänestyksen kysymys ”Tahdotteko, että EU voisi myös ilman parlamentin suostumusta määrätä muiden maiden kansalaisia pakolla asutettaviksi Unkariin?” on (paitsi mieletön, sillä EU:n päätöksiin ei voi vaikuttaa Unkarin kansanäänestyksillä tai parlamentin päätöksillä) pohjimmiltaan juuri samanlainen ironiseksi kysymykseksi naamioitu kielto tai uhkaus kuin ”Tahdotko taittaa niskasi?” tai ”Tahdotko saada turpaasi?”. Siihen ei oikein voi vastata mitenkään muuten kuin ”ei”. Se ei ole kysymys, jolla pyritään hankkimaan tietoa, vaan uhkaus tai käsky. Ja kuten kansanäänestyksen yhteydessä käydyistä keskusteluista ja somekommenteista ilmenee, näin juuri se ymmärrettiinkin: ”Tahdotko, että kaiken maailman muslimiterroristit tulevat tänne suurin joukoin ja raiskaavat vaimosi ja tyttäresi? Jos et, niin tee, niin kuin me sanomme, ja tule äänestämään EI.” Pohjimmiltaan tämän kysymyksen taustalla piilee myös nolaava oletus: ”Eihän kukaan halua tätä, et kai sinäkään ole niin hölmö?” Tämä tekee entistäkin vaikeammaksi vastata ”kyllä”. ”Kyllä, olen hölmö!” Ei siis ole mikään yllätys, että vastaajista 98% vastasi, kuten odotettiin. He ymmärsivät pragmaattisen implikaation.

Todellisen poliittisen kysymyksen siihen asiaan, jota tässä itse asiassa ajettiin takaa, olisi voinut muotoilla vaikkapa näin: ”Pitäisikö teidän mielestänne parlamentin säätää laki siitä, että ilman parlamentin suostumusta kukaan ei voi velvoittaa Unkaria ottamaan maan pysyviksi asukkaiksi ulkomaan kansalaisia?” (Tällainen pykälä tosin kuuluisi perustuslakiin, mutta, huomauttaa Szilágyi viattoman pirullisesti, Unkarin perustuslaissa nimenomaan säädetään, että perustuslain muutokseen tähtäävistä kysymyksistä ei voi järjestää kansanäänestystä.) Tämä olisi todellinen kysymys myös pragmaattisessa mielessä: siihen on yhtä helppo vastata ”kyllä” (mikä tässä tapauksessa siis olisi päättäjien odottama vastaus) kuin ”ei”, ja vastauksen valinnalla on oikeasti väliä. Tämmöinen kysymys myös kertoisi selvästi, mitä tavoitellaan (tähtäimessä on selvä lainmuutos eikä epämääräinen muukalaisvastaisuuden ilmaiseminen), ja tällaisen kysymyksen tiimoilta olisi voinut käydä paljon asialinjaisemman vaalikampanjan, joka ei olisi pilannut Unkarin mainetta ulkomailla ja EU:ssa.

Viimeinen kappale on pakko kääntää kokonaisuudessaan, se on silkkaa rautaa:

Ei siis olisi ollut niin vaikeaa järjestää tätä asiallisesti, ja silloin emme nyt seisoisi tässä tämän tuloksekkaaksi selitellyn merkityksettömän ”kansanäänestyksen” kanssa, monet meistä täynnä pelkoa ja ahdistusta: miten nyt käy? Suurta pelkoahan olisi kampanjan logiikan mukaan tarvittu vain lokakuun toiseen asti, mutta moniin ihmisiin se jäi, ja nostatettu viha tulee vielä pitkään myrkyttämään mieliä. Kuitenkin ihmisillä olisi ollut tarpeeksi harmeja ilmankin, tätä ei todellakaan enää tarvittu. Jos poliitikoilla olisi tähän sydäntä eikä vain laskelmoivaa järkeä, he tulisivat nyt selittämään ihmisille: ”voitte jo rauhoittua, ei täällä ole mitään hätää, me vain pelottelimme teitä, että menisitte äänestämään niin kuin me haluamme, sillä meille se on tärkeää, vaikka teille ei olekaan, mutta emme mekään tätä tosissamme uskoneet.” Luulenpa, että tämä olisi ennennäkemätön merkkitapaus koko maailman historiassa – jos näin tosiaan tapahtuisi.

Näin juuri. Tähän päästään, kun annetaan tutkijoiden ja kaiken maailman dosenttien analysoida poliitikkojen puheita. Tätä tarvitaan. Tämän takia tarvitaan ”hyödyttömiä” kielen ja kulttuurin tutkijoita. Ja tämän takia minäkin onneton hyödytön humanisti kirjoitan tätä blogia.


Verkossa suhisee

lokakuu 2, 2016

Tätä kirjoittaessani Unkarin kansanäänestys EU:n pakolaiskiintiöistä on käynnissä, mutta alkaa vaikuttaa siltä, että 50 prosentin äänikynnystä ei saavuteta, eli äänestyksestä ei tule virallisesti pätevää. Näin siis ennennäkemättömästä mainos- ja mediarummutuksesta huolimatta, jolla kansaa on koetettu saada antamaan tukensa hallituksen äärimmäisen tiukalle maahanmuuttopolitiikalle. (Tiukkuuskin on toki suhteellista. Pakolaisia ei Unkariin haluta, mutta samaan aikaan Unkari mainostaa ympäri Afrikkaa, Aasiaa ja muuta maailmaa omaa maahanmuutto-obligaatio-ohjelmaansa, joka tarjoaa maksukykyisille kiinnostuneille EU-maiden helpoimman ja edullisimman pääsyn käsiksi EU-oleskelulupaan, vapaaseen liikkumiseen ja bisnesten pyörittämiseen Euroopassa. Lisää aiheesta Politicon ilkeässä englanninkielisessä artikkelissa.)

Katselin äsken jopa Unkarin valtiontelevision ykköskanavan keskipäivän uutislähetyksen. Siitä noin puolet oli raportointia äänestyspaikoilta Unkarista ja Unkarin ulkopuolelta. Sekä pienillä että suurilla paikkakunnilla velvollisuudentuntoiset kansalaiset ovat saapuneet piirtämään rastin äänestyslippuun, ja ulkomailla lähetystöjen äänestyspisteisiin saavutaan pitkänkin matkan takaa – Helsingissä oli haastateltu pariskuntaa, joka oli ajanut paikalle viidensadan kilometrin päästä. Loput uutislähetyksestä oli täytetty maahanmuuton ja pakolaiskriisin kauhuilla. Serbiassa Unkarin rajalla, piikkilanka-aidan luona on taas kypsymässä jonkinasteinen humanitaarinen kriisi, pakolaisten väitetään odottavan Unkarin kansanäänestyksen tulosta lähteäkseen sitten höökimään rajan yli, Szabadkan (Subotica) rajakaupungissa kaksi pakistanilaista on ahdistellut neljätoistavuotiasta tyttöä, ja voi kauhistus, Lontoossa asuva unkarilaisnainen on saanut somalinaapureiltaan Allahin nimeen pahasti turpiinsa (lähikuvaa naisen haavaisesta ja laastaroidusta ohimosta). Sitä se maahanmuutto teettää. Ranskan Allexissa maahanmuuttoa koskeva kansanäänestys oli viranomaisten toimesta kielletty, järkyttävää – onneksi Unkarissa vielä kansalaisvapaudet kukkivat.

Silti monet näyttävät jääneen nukkumaan, kuten osa oppositioryhmistä on kansaa kehottanut, ja osa lopuistakin lienee jättänyt huolellisesti mitätöidyn lipun, kuten toiset oppositiotahot ovat neuvoneet: ”hölmöön kysymykseen hölmö vastaus!” Vaikka näin ei saisikaan tehdä, monet ovat paitsi purkaneet kriittistä luovuuttaan äänestyslippuun myös kuvanneet tuotoksen ja julkistaneet sen somessa. 444.hu-uutisportaali on julkaissut parikin koostetta, joista tuoreimmasta tämä suosikkini:

elvesztette

Viktor Orbánin näköinen (?) hahmo julistaa: ”Tämä paperi on menettänyt äänestyslipun luonteensa.” (Ilmaus viittaa taannoiseen rahanpesuskandaaliin: Unkarin valtionpankin ylläpitämien kyseenalaisten säätiöiden tileille kadonneet valtion varat olisivat virallisen selityksen mukaan ”menettäneet julkisten varojen luonteensa”, joten niiden perään ei ole kenelläkään oikeutta kysellä.)

Pääministeri Orbán, joka kymmenen päivää sitten vielä vitsaili Origo-uutisportaalin haastattelussa olevansa ”vähän pettynyt, jos äänestysprosentti jää alle sadan, onhan kysymys Unkarin tulevaisuudesta”, on nyt jo ilmoittanut, että äänestysprosenteista viis, kunhan vain ei-äänet ovat enemmistössä, niin tuloksella tulee olemaan oikeudellisia seuraamuksia.

Mutta ei minun pitänyt kirjoittaa tästä vaan siitä, mitä Itävallan puolella verkossa ja somessa tapahtuu. Der Standard -lehdessä nimittäin ilmestyi juuri alkuperäisen presidentinvaalipäivän kunniaksi Noura Maanin ja Fabian Schmidin mainio artikkeli, jossa analysoidaan oikeistopopulistisen Vapauspuolue FPÖ:n verkko- ja somestrategioita. Niiden ytimessä on FPÖ:n karismaattisen johtajan HC Strachen oma Facebook-sivu, jolla tätä nykyä on 400.000 fania – kenenkään muun Itävallan poliitikon somesuosio ei yllä lähellekään tätä. Sivu on myös erittäin aktiivinen, sille postataan toistakymmentä juttua päivässä, ja kutakin jaetaan satoja kertoja. ”Sinisessä” somekuplassa elävien ei siis välttämättä tarvitse lähteä poliittisia sisältöjä muualta hakemaan.

FPÖ:n oman ilmoituksen mukaan Strache valitsee enimmät jaettavat sisällöt ja kirjoittaa suurimman osan sivunsa teksteistä itse. Maanin ja Schmidin haastattelema some-ekspertti Judith Denkmayr arvelee, että Strachen lisäksi vähintään pari-kolme avustajaa työskentelee sivun parissa säännöllisesti. Sivu on kuitenkin laadittu äärimmäisen henkilökohtaisen luonteiseksi ja uskottavasti tunteisiin vetoavaksi. Strache puhuttelee ”rakkaita itävaltalaisia” suoraan, katselee profiilikuvassaan heitä silmiin, ja sivulla julkaistut kuvat Strachesta ja hänen puuhistaan ovat aidon tuntuisia tilannekuvia, eivät huolella lavastettuja studio-otoksia.

odi

”Eilen meidän Odia taas pelotti lähestyvä ukonilma. Tuoksuvan paidan päälleen saatuaan se tunsi olonsa taas turvalliseksi 🙂 . Niin, meidän koiramme, ne ovat ihmisen uskollisimmat kumppanit! Ne iloitsevat ja rakastavat ehdoitta!” Jos ei tämmöinen vetoa, niin johan on kumma. Kuten tiedämme, vain hyvät ihmiset pitävät koirista… tai niin, tuota…

Lemmikki- ja lomakuvien lisäksi Strache jakelee sopivia sisältöjä muualta verkosta, usein lisäten oman kommenttinsa tyyliin ”Loistavasti naulan kantaan!”. Näiden artikkelien ja kolumnien lähteenä toimii ylivoimaisesti useimmiten keltalehti Kronen Zeitung (jonka journalistisesta laadusta on täällä ollut esimerkkejä ennenkin), josta siteerataan uutisten lisäksi myös esimerkiksi lukijoiden kirjeitä ja mielipidekirjoituksia – joissa usein on muunneltua totuutta etenkin maahanmuuton tiimoilta. Uutiset maahanmuuttajataustaisten tai turvapaikanhakijoiden rikoksista tai sosiaalituista ovat tyypillisiä esimerkkejä tällaisesta.

Kronen ja ilmaisjakelulehti Österreichin jälkeen kolmanneksi eniten käytetty lähde on FPÖ:tä lähellä oleva mutta oman väittämänsä mukaan ”riippumaton” uutisportaali unzensuriert.at. ”Sensuroimattoman” tämänhetkinen toimittajakunta ei ole tiedossa (toimittajien nimiä ei siis kerrota julkisuuteen, edes virallista päätoimittajaa ei ole!), mutta alun perin sen käynnisti tunnettu FPÖ-poliitikko, myös kiistellyistä natsiyhteyksistään julkisuudessa ollut entinen parlamentin kolmas puhemies Martin Graf. Myös tämän portaalin kansansuosio perustuu maahanmuuttovastaisuuteen ja esimerkiksi maahanmuuttajien tekemien rikosten uutisoimiseen.

Jutun loppupäätelmät eivät yllätä: faktat on niin nähty, populistisessa politiikassa mennään tunteet edellä (sanoi Riikka Slunga-Poutsalo mitä sanoi). Judith Denkmayrin mukaan HC Strachen Facebook-sivu ei seuraajilleen ole mikään ”puolueen viestintäkanava” vaan ”yksi niistä harvoista verkkosivuista, joilla he tuntevat saavansa vastakaikua omille arvoilleen ja maailmankuvalleen”. Strachen FB-sivu ei haasta lukijoitaan vaan vahvistaa näiden käsityksiä, tukee, viihdyttää ja antaa miellyttävän tunteen joukkoon kuulumisesta. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua sivun kaksoisrooli. Jos ja kun sen on toimittava myös tiedonvälittäjänä, toistakymmentä postitusta päivässä voi vähitellen olla liikaa, ja Denkmayr arvelee tämän pitkällä tähtäimellä kenties vahingoittavan sivun kansansuosiota.

Se ainakin on jo nähty, että kiireessä maahanmuuttokriittisiä lähteitä jakaessa voi satiiritutka mennä vahingossa pois päältä. Näin kävi HC Strachelle tai ainakin hänen faneilleen tänään, kun Itävallan presidentinvaalien uusinta olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt järjestää. Päivän johdosta vitsiuutisportaali Die Tagespresse julkaisi ”uutisen”, jossa FPÖ:n Hoferin vastaehdokas Van der Bellen seisoo hämmentyneenä tyhjässä vaalihuoneistossa, koska on unohtanut, että vaaleja ei järjestetäkään tänään. Hymiön sijasta Strachen olisi pitänyt kommentoida jakamaansa ”uutista” vähän selkeämmin, sillä useille faneille tämä vitsi meni näköjään täydestä (kertoo Blutgruppe HC Negativ -satiirisivulla julkaistu, alun perin FPÖ Fails -sivun julkaisema kooste):

vdb_alleine

Jörg: Seniili vanha vaari joka ei ihan tajuu no toivotavasti ei sitä kukaan valitse.
Wolfgang: minä luulin että se viherhörhö oli ollut mukana järkkäämässä tätä vaalien siirtämistä ???
André: Hahahaha. Miten noloo voi olla?! Van der Hauhau [bellen tarkoittaa ’haukkua’] sais tutkituttaa itsensä… Kuvitelkaas että se olisi liittopresidentti ja unohtais ulkomaanmatkan hehehehe.
Lothar: Ja noin seniili tyyppi yrittää puuttua politiikkaan, se varmasti on tarkoitus, eihän tuommoinen edes muista, mihin on pannut sen lapun mistä piti lukea ääneen.
Grete: Miten kahjo voi olla???Ja tuommoinen tahtoo liittopresidentiksi??grrrr
Hector: Huumeet
Chris: Dementoituneelle sitä sattuu
Andy: Kännissä se on taas
Jochen: Sekopää niin kuin kaikki vihreät.
Stefanie: Vastuutonta pitää tämmöisiä dementiasairaita poliitikkoja virassa
Jürgen: Eikö se osaa lukea lehteä? ja tämmöinen ehdokas ei ole huomannut, että vaalit on siirretty? Kauanko vielä kestää ennen kuin äärivassarisuvakit tajuaa että VdB:n ÄO ei ole korkeampi kuin paahtoleipäviipaleella eikä se kelpaa liittopresidentiksi?!!!

 


Soppa sakenee

syyskuu 28, 2016

Budapestin lauantai-iltaisen pommi-iskun tekijää etsitään ja motiiveja ihmetellään edelleen. Poliisi on julkistanut valvontakameravideon sekä useita kuvia tekijästä, noin 170-senttisestä miehestä, jolla ensin oli päässään valkoinen lerppahattu, sitten hän ilmeisesti vaihtoi hatun mustaan huppuun. Kasvoja ei missään kunnolla näy, eikä miehen henkilöllisyydestä ole vielä ilmestynyt mitään vakavia arveluja julkisuuteen.

kalapos

Monia kysymyksiä on jäänyt auki, ja viranomaisten kehno tiedotustoiminta pyörittää huhumyllyä. Hämmentyneiden kansalaisten kiukkua on tiivistänyt sanoiksi esimerkiksi frontember-blogisti, joka postauksessaan lataa muun muassa tämäntapaista:

En halua nostattaa paniikkia, en syytellä, en osallistua salaliittoteorioihin, sen haluan heti todeta. Tahdon vain (…) esittää pika-analyysin siitä, mitä saattoi tapahtua ja mitä ei. Teen tämän vain siksi, että olen käsittämättömän raivon vallassa, ja tavallisena kansalaisena minulta alkaa mennä kuppi nurin tästä, mitä ympärillämme tapahtuu. Pommi, joka olisi voinut viedä paljon ihmishenkiä, räjähti aivan keskellä kaupunkiani, joten sen verran ainakin ansaitsisin, ansaitsisimme, että joku kertoisi järkevällä tavalla, mitä hittoa on tapahtunut.

Kysymyksiä siis: Viranomaiset ovat varmoja siitä, että iskun tarkoitus oli surmata poliiseja. Mutta miksi joku haluaisi tappaa kaksi tavallista partiopoliisia, ja jos haluaa, miksi lauantai-iltana, parhaaseen biletysaikaan, keskellä kaupunkia, mistä luulisi olevan mahdollisimman hankalaa päästä karkuun, samaan aikaan, kun lähistöllä on sekä oopperan kaudenavausesitys että Ferencváros-Újpest-jalkapallo-ottelu, joita turvaamassa on satamäärin poliiseja? Ja miksi näin epävarmalla konstilla kuin pommilla, joka nytkään ei edes saanut kohteitaan hengiltä ainakaan heti, sitä vastoin olisi voinut tappaa lukuisia sivullisia? (Räjähteen mitoittaminen ja sijoittaminen näin tarkasti, että suurkaupungin iltavilinässä vain kaksi ihmistä loukkaantui lähes kuolettavasti, vaatii joko suurta ammattitaitoa tai mieletöntä tuuria.) Eikö yhtä todennäköinen selitys olisi, että räjähdelaukku oli odottamassa jotakin toista uhria mutta kun poliisit menivät tutkimaan sitä, terroristi hädissään laukaisi pommin? Mihin ja miksi katosi ennen pommi-iskua asunnoton, liikuntavammainen (!) mies, joka tunnetusti asusti kaikkine kamppeineen läheisessä porttikäytävässä?

Ennen kaikkea: miten ihmeessä poliisi vitkutteli tiedottamistaan melkein vuorokauden? Miksi ihmeessä ei yleisölle kerrottu radiossa mahdollisimman pian, onko alue vielä vaarallinen, onko uusia räjähdyksiä odotettavissa, oliko paikalla yksi pommimies vai kaksikymmentä terroristia ja mahtavatko he vielä pyöriä kaupungilla, jne.? Ei pormestari eikä poliisipäällikkö saati pääministerin sydänkäpyjen, terrorinvastaisten TEK-joukkojen komentaja vaivaudu välittömästi julkisuuteen kertomaan, mitä kaupungissa on tapahtunut ja mitä kansalaisten pitäisi tehdä, vaan huhujen annetaan vapaasti levitä. Vasta vuorokauden päästä ilmestyvät ”änkyttävä konttorirotta ja joku univormupukuinen droidi” lukemaan paperista jotain mitäänsanomatonta tekstiä. Miten ihmeessä, vaikka aluetta tarkkailee 145 valvontakameraa, ei julkisuuteen saatu pommimiehestä yhtään ainutta kuvaa ennen maanantai-iltaa, jolloin kaveri on hyvin voinut olla jo toisessa päässä Schengenmaata?  Ja samaan aikaan, raivoaa frontember, koko maa on puolitoista vuotta ollut jättiläisjulisteiden peitossa, joissa uhotaan, että ”puolustamme teitä”.

Vähemmän kiihkeäsävyisen koosteen kansalaisten mieliä kuohuttavista kysymyksistä on koonnut uutisportaali index.hu. Osaan löytyy selitys, esimerkiksi on aivan ymmärrettävää viimeaikaisten terrori-iskujen valossa, että todistajilta heti kärkeen kysytään, oliko paikalla kuulunut ”Allah akbar” -huutoa. Mutta käsittämätöntä on silti, miksi tapahtuman tiedotus on hoidettu näin  hitaasti ja huonosti. Jos tarkoitus oli jättää kansalaiset vapaasti kehittelemään kauhutarinoita islamistisesta terrorismista (tämä yhteys sitä paitsi on jo kiistetty viralliselta taholta) näin pakolaiskiintiöitä koskevan kansanäänestyksen alla, niin hanke onnistui vain puoliksi: osa kansasta on nyt vakuuttunut siitä, että kyseessä oli hallituksen salajuoni.

Vaikea on olla yhdistämättä tätä pommi-iskua ensi viikonlopun kansanäänestykseen, jossa unkarilaisia kutsutaan ”lähettämään viesti Brysseliin” ja sanomaan jyrkkä EI EU:n ”pakkokiintiöille”. Kuten monesti on todettu, oikeastihan EU:ta tämän järjettömän kansanäänestyksen tulos ei heilauta mihinkään, Unkarin hallitus sitä vastoin voi mittauttaa kannatuksensa ja miettiä jatkotoimia. On esimerkiksi arveltu, että pääministeri Orbán tämän äänestystuloksen perusteella päättää, onko hänellä mahdollisuuksia jatkaa vallassa vielä seuraavien vaalien jälkeen vai tekeekö hän Putinit ja siirtyy presidentin paikalle, jonka valtaoikeuksia voidaan sitten vastaavasti laajentaa.

Joka tapauksessa kansanäänestys on nykyisille vallanpitäjille jostain syystä erittäin tärkeä. Eilen uutisportaali 444.hu kertoi saaneensa erään ministeriön (nimettömänä pysyttelevältä ja lähdesuojan suojelemalta) virkamieheltä tietoonsa, että ministeriön työntekijät oli pantu – työajalla, tätä varten erikseen jaetuista puhelimista – soittelemaan läpi eri vaalipiirien äänestäjiä. Puheluja varten oli laadittu myös ohjemoniste, josta 444.hu julkaisi kuvan. Tähän tapaan:

TEKSTIEHDOTUS PUHELUJA VARTEN

XY täällä päivää, soitan Fidesz-puolueen asialla. Soitan siksi, että sunnuntaina järjestetään kansanäänestys Brysselin pakkomaahanmuuttosuunnitelman johdosta. Voinko häiritä teitä hetken?

Kansanäänestys on kansallinen asia, meidän on lausuttava mielipiteemme siitä, että Brysseli – unkarilaisten mieltä kysymättä – haluaa sijoittaa Unkariin tuhansia maahanmuuttajia. Tämän voimme estää vain kansanäänestyksen avulla!

Haluaisimme pyytää, että menisitte äänestämään ja äänestäisitte EI. Voimmeko luottaa ääneenne? Paljon kiitoksia, kuulemiin!

TÄRKEÄÄ KYSYÄ LISÄKSI:
– Montako äänestäjää teidän perheessänne on?
– Haluatteko käyttää kotiäänestysmahdollisuutta?

Monisteessa on myös valinnaisia lisätekstejä. Soittajat voivat siis muistuttaa kansalaisia siitä, että meneillään on ennennäkemätön kansainvaellus ja Eurooppaan tulossa miljoonia paremman elämän etsijöitä, joiden läsnäolo sitä paitsi lisää terrori-iskujen riskiä ja vaarantaa Euroopan kristilliset kulttuuriperinteet. Lisäksi soittajille tarjotaan valmiit vastaukset kolmeen ”opposition väitteeseen”:

Tämä äänestys valmistelee eroa EU:sta. Päinvastoin, EU:n jäsenyys on kansallinen etumme. Me uskomme vahvaan Eurooppaan, joka kykenee puolustamaan yhteisöjään ja kulttuuriaan sekä ylläpitämään turvallisuutta. Tätä päämäärää kansanäänestys edistää.

EU on jo perunut kiintiöt, kansanäänestys on mieletön. Päinvastoin, totuus on, että Brysseli haluaa asuttaa tänne vielä enemmän maahanmuuttajia ja vielä nopeammin. Syyskuun 15:ntena Brysselin kiintiöpakettia laajennettiin entisestään. Niinpä Brysseli haluaa helpottaa perheiden yhdistämistä. Uutta on myös, että pakkomaahanmuutto laajennetaan koskemaan myös afgaanimigrantteja.

Meidän on oltava solidaarisia pakolaisille. Kyllä, mutta on osattava auttaa oikein. Ei pidä tuoda ongelmia tänne vaan viedä apua sinne, missä sitä tarvitaan. Unkarin hallitus on jo toimittanut miljardikaupalla avustuksia koteihinsa jääneille tai pakolaisleireissä eläville hädänalaisille. Myös koulujen ja sairaalojen rakentamiseen on tarjottu merkittäviä summia.

Hallitus kieltäytyy kommentoimasta asiaa 444.hu:n toimitukselle niin kauan, kuin asianomaista ministeriötä ja henkilöä ei nimetä. Tätä toimitus ei lähdesuojaan vedoten tietenkään tee. Jäämme seuraamaan, mitä tapahtuu – jossain muussa maassa tästä voisi nousta mukava poliittinen skandaali, mutta kuinkahan Unkarissa, missä samantapaista on nähty niin monesti ennenkin? Kansalaisten verovaroilla pyöritetyn julistekampanjan jälkeen – johon lienee uponnut paljon enemmän rahaa kuin EU:n edellyttämien kiintiöturvapaikkahakemusten käsittelyyn menisi, arvioiden mukaan kansanäänestyksen ja kampanjoinnin kustannukset voivat olla yli 8 miljardia forinttia eli yli 26 miljoonaa euroa, millä varmaan jo kattaisi muutaman tuhannen turvapaikanhakijan kulut… – tämä ei enää yllätä ketään.


Kansan ääntä

syyskuu 21, 2016

Itävallan presidentinvaalin uusintaa saadaan vielä odottaa. Onneksi nähtiin hauska pieni jälkinäytös viimesyksyisiin Wienin osavaltiovaaleihin. Leopoldstadtissa eli Wienin kaupunginosassa numero 2 oli nimittäin kaupunginosavaltuuston (Bezirksrat) vaalien ääntenlaskennassa tapahtunut jotain omituista, ainakin ”perusitävaltalaisten” mielestä. FPÖ:n vaatimuksesta vaalit uusittiin, ja kuinkas kävikään – kun alkuperäisen vaalituloksen mukaan vihreät ja FPÖ olisivat tiukasti kisanneet kakkospaikasta demarien (SPÖ) kannoilla, nyt vihreät tempaisivat ykköstilalle ja FPÖ jäi kirkkaasti kolmanneksi. Pettymys oli populistipuolueen riveissä vielä voimakkaampi kuin poliittista päätöksentekoa koskeva tietämys, ainakin jos Vice-sivuston keräämiin some-reaktioihin on uskomista:

reaktionen-auf-die-leopoldstadt-wahl-nach-dummheit-body-image-1474283699

”Eikö ne vaalit ole vasta joulukuussa?”
”Wien on erilainen [iskulause, jonka pääkaupungin punavihreät punaviininlipittäjät ja huoltamoiden kansa tulkitsevat kumpikin tavoillaan], paras kun rakennetaan wienin ympärille jättiläis kokoinen muuri [oikeinkirjoitus alkuperäistä noudatellen].”
”Onko Wienissä näin paljon pedofiili huumeriippuvaisia, jotka äänestää vihreitä?”

Mutta niitä oikeita joulukuun vaaleja odotellessa voidaan jännittää Unkarin kansanäänestystä 2. lokakuuta. Niin kuin tässäkin blogissa on jo moneen kertaan todettu, kansa, jolta ei ole kysytty mielipidettä esimerkiksi Venäjältä tilattuun Paksin ydinvoimalan laajennukseen tai olympialaisten järjestämiseen Budapestissa (tuoreimpien tietojen mukaan myös Rooma on sanonut kiitos ei, joten jäljellä kilvassa ovat Budapestin lisäksi vain Pariisi ja Los Angeles), on nyt tarkoitus ajaa uurnille ”lähettämään viesti Brysseliin”. Kysymys, joka poliittisesti on täysin mieletön – haluammeko me, että EU määrää jotakin, mitä se ei itse asiassa ole määräämässä ja mihin meidän haluamisemme ei mitenkään voi vaikuttaa – on tarkoitettu vain tuen ilmaukseksi hallitukselle. Kansalle on myös tehty näyttävän julistekampanjan avulla selväksi, että maahanmuutosta seuraa terrorismia, raiskauksia ja yleistä turvattomuutta. Valtiollisen ”äänestäkää EI” -rummutuksen lisäksi esimerkiksi Budapestin 8. kaupunginosan fideszläinen pormestari on teettänyt aivan ikiomia julisteitaan (kuva 444.hu-sivuston jutusta):

kocsis_plakat

”Pakkomaahanmuutto lisää terrorin uhkaa. Älkää antako Brysselin päättää meidän puolestamme, ÄÄNESTÄKÄÄ!”

Oltiin oikeista asiakysymyksistä mitä mieltä hyvänsä, muukalaispelko tehoaa aina. Myös siellä, missä oikeita pakolaisia tai ”maahanmuuttajia” (migráns, bevándorló) ei ole vielä koskaan nähty, syvät rivit pelkäävät – index.hu-portaalin haastattelemat tavalliset maaseudun ihmiset, joiden tietämys perustuu valtion tv-kanavien tarjontaan ja joka puolella komeileviin TIESITTEKÖ?-julisteisiin, olivat vakuuttuneita siitä, että ”migrantit” ryöstävät, raiskaavat, hätyyttävät ihmisiä, saattavat panna toimeen terrori-iskunkin. Useimmat näistä ihmisistä eivät ole juuri käyneet maahanmuuton mädättämässä Länsi-Euroopassa, missä joka nurkalla arabiterroristit väijyvät vaaleaihoisia nuoria puukko kourassa (kuten hallituksen palkittu vihapuhe-ekspertti Zsolt Bayer tuntuu uskovan). Heidän ennakkoluulonsa eivät siis nolosti törmää todellisuuteen, toisin kuin kävi ulkoministeri Péter Szíjjártólle, joka taannoisella New Yorkin -vierailullaan joutui BBC:n Newsnight-ohjelman haastattelijan  hiillostettavaksi (englanninkielinen videopätkä löytyy Huffington Postin sivuilta):

ku%cc%88lpeti

– Teidän kansanäänestyskampanjaanne kuuluu lehtinen, hallituksen lehtinen, ja se kertoo Unkarin kansalle, maahanmuuton vähentämistä puolustaen, että Euroopassa on satoja no go -alueita, joissa maahanmuuttajat ovat ottaneet vallan. Kymmenkunta Britanniassakin. Uskotteko te tähän väitteeseen?
– Se perustuu virallisiin raportteihin. Euroopassa on no go -alueita, ja me emme halua no go -alueita Unkariin. (…)
– Te siis uskotte, että Britanniassa on no go -alueita? Kymmenkunta? Koska olette merkinneet semmoisia Peterborough’n, Lontoon, Southamptonin kohdalle. Tehän olette käynyt Britanniassa, olette käynyt Lontoossakin?
– Kyllä olen. Pidän Lontoosta kovasti, no problem.
– Ja silti uskotte, että Lontoossa on no go -alueita, jonne ette voi mennä, koska maahanmuuttajat ovat ottaneet siellä vallan? Tämähän on naurettavaa, tehän voitte nähdä sen omin silmin, tämä on kerta kaikkiaan naurettavaa.

 

Newsnight-ohjelman toimittaja Evan Davis melkein menetti malttinsa ja kertoi myös Szíjjártólle suorin sanoin, että unkarilaisten propagandalehtinen oli loukkaus Britanniaa kohtaan. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun Szíjjártón töykeä ja epädiplomaattinen käytös noteerataan jopa maailmalla. (Pitäisi joskus kaivamani esille se Péter Konokin loistava scifi-parodiatarina, jossa maailmojen sodan laukaisee diplomatiavikainen ulkopolitiikkadroidi CR2…)

Mutta asiaan. Tulossa on siis kansanäänestys kaikkine oikeudellisine ja laskennallisine kommervenkkeineen. Eräänlaista esimakua siitä, mitä saattaa tapahtua, antoivat äskettäiset Venäjän vaalit, joiden yhteydessä syntyneitä vaalivilppivideoita on ainakin meikäläisen somekupla pullollaan. Tämä mainio blogi kertoo, että tarkemman tilastollisen analyysin mukaan uurnilla ei käynyt lähes puolet äänestäjistä vaan runsas kolmasosa, eikä Putinin puolue saanut äänistä enemmistöä vaan luultavasti nelisenkymmentä prosenttia. Tulos siis saatiin aikaan toisaalta väärentämällä, toisaalta pelottelemalla ja mielistelemällä väki äänestämään ”oikein”, koska muuten…

Niin. Unkarissakin pelotellaan äänestäjiä. Pääministeri Orbán julisti vähän toista viikkoa sitten parlamentin istuntokautta avatessaan, että mikäli kansanäänestys ”epäonnistuu”, Brysselin kiintiöpakolaiset tullaan sijoittamaan ”vasemmistolaisiin” kaupunkeihin tai Budapestin kaupunginosiin. (Szegedin sosialistipormestarin mukaan tämä on jo suorastaan surrealistisen älytöntä: ikään kuin pakolaisten sijoittamisesta ihan oikeasti voitaisiin sopia Euroopan parlamentin ja jonkin Unkarin kaupungin pormestarin kesken.) Csepelissä, Budapestin 21. kaupunginosassa taas kaksi kaupunginvaltuutettua lyö hätäkelloa: ”Csepelissä on 1475 kunnan asuntoa, ja EU-kiintiön perusteella niiden asukkaat voidaan heittää kadulle ja heidän paikalleen sijoittaa laittomia rajanylittäjiä.” Sekin on jo tehty selväksi, että pakolaisten saamat tuet ovat köyhien ja syrjäytyneiden romanien tuista pois, joten romanien kannattaa oman etunsa nimissä vääntäytyä uurnille äänestämään EI.

Myös väärennysten mahdollisuus on ollut esillä. Nimittäin: Hallituskriittisessä älymystö-somekuplassani kansalaisille suositellaan kahta vaihtoehtoa, jotka Átlátszó-portaali esittelee videossaan. Koska mitä todennäköisimmin joka tapauksessa enemmistö äänensä antaneista on hallituksen EI-kannalla, olennaista ei ole tämä tulos sinänsä vaan se, että kansanäänestyksestä ylipäätään tulisi pätevä eli että hyväksytyn äänen antaneita olisi yli 50% äänioikeutetuista kansalaisista. Tämän estämiseksi kansalaisten on joko jäätävä kotiin tai annettava hylättävä ääni, kuten videon lopussa näytetään, piirtämällä rasti molempiin ruutuihin (ja lopuksi lippuun voi piirtää myös sydämen tai jonkin muun elimen). Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin riskaabeli. Ei vain siksi että – kuten jotkut pelkäävät – äänestäjien määrä rekisteröidään, minkä jälkeen ei-toivottujen lippujen vaihto haluttuun määrään toivotunlaisia on helppoa. Vaan myös siksi, että hylätyn äänen antaminen vaatii huolellisuutta ja taitoa, kuten Népszabadságissa julkaistusta tiedotteesta ilmenee.

20021_szavazolapok

Nämä esimerkit ovat kaikki hyväksyttyjä: vaikka lappuun olisi kirjoitettu tai piirretty jotain muuta (toiseksi alimmassa esimerkissä on ruksattu KYLLÄ-ympyrä ja kirjoitettu sen yläpuolelle EI) tai vaikka toinen ruutu olisi merkitty esimerkiksi rengastamalla, tai vaikka viivat menisivät minne hyvänsä, olennaista on, että viivat risteävät toisessa ja vain toisessa ympyröistä. Toiseksi ylimmässä lapussa vain EI-ympyrän rastissa on viivojen risteyskohta oikeassa kohdassa, joten se tulkitaan päteväksi EI-ääneksi. Molempien ympyröiden rastiminen äänen mitätöimiseksi on siis suoritettava huolella. Ja voi vain kuvitella, miten helppoa ääntenlaskijoiden on nähdä risteäviä viivoja haluamassaan kohdassa. Semminkin kun useimmissa vaalipiireissä ei ääntenlaskijoissa ole lainkaan oppositiopuolueiden edustajia.

Varsinaisesta äänestystuloksesta ei, valitettavasti, kannata kantaa huolta. Publicus-tutkimuslaitoksen syyskuussa 2015 ja elokuussa 2016 tekemien mielipidetutkimusten mukaan unkarilaisista enemmistö suhtautuu pakolaisiin kielteisesti (vain korkeimmin koulutettujen joukossa pakolaisvastaisten osuus jää alle puolen), ja vuoden kuluessa asenteet ovat koventuneet. Alemmat, tummemmat palkit kuvaavat vuoden 2016 tuloksia ja osoittavat, että kielteinen suhtautuminen (punaiset palkit: eri mieltä, sinivihreät palkit: samaa mieltä) on useimmissa kohdissa voimistunut.

pakolaiskysely

Kuten András Földes index.hu-portaalin artikkelissa kirjoittaa, puolitotuuksien ja valheiden loputtomaan toisteluun perustuva kampanja pureutuu sinne, mihin on tarkoituskin, ihmisten epämääräisiin pelon ja katkeruuden tunteisiin. ”Migranttien” (joita suuri osa kansasta ei ole ikinä edes nähnyt) kautta kansa voi purkaa ahdistuksiaan ja turhautumistaan, ja muukalaiskammo myös niveltyy sujuvasti vanhoihin ennakkoluuloihin kuten mustalais- ja juutalaisvastaisuuteen. Parissa kuukaudessa, kirjoittaa Földes, on nostatettu viha, jonka laannuttamiseen voi kulua sukupolvia.


Uskon varjolla

syyskuu 7, 2016

Ei ole enää kuukauttakaan siihen suureen päivään, lokakuun toiseen, jona itävaltalaiset äänestävät uudelleen liittopresidentin valinnasta ja unkarilaisia puolestaan kutsutaan täälläkin jo monesti mainittuun kansanäänestykseen, toisin sanoen antamaan muukalaiskammoinen mielenilmaus nykyhallituksen tueksi. Jo paljon huomiota saaneen ”TIESITTEKÖ?”-julistekampanjan lisäksi mielialaa nostatetaan valtion viestimissä, ja jotkut näyttävät ottaneen kohteekseen tietyt erityisryhmät. Yksi tällainen puheenvuoro nostatti muutama päivä sitten melkoiset laineet ympäri sosiaalista mediaa.

Nimittäin. Tällä kertaa valtion ykkösradiokanavalle Kossuth Rádióon oli sunnuntaina marssitettu László Tőkéczki, Budapestin ELTE-yliopiston kulttuurihistorian laitoksen esimies, jota radion verkkosivuilla tituleerataan ”politologiksi” – hän on historiantutkija, joka on yliopistourallaan aiemmin harrastanut kasvatuksen historiaa ja sittemmin aatehistoriaa. Kymmenen vuoden takainen Magyar Narancs -lehden kirjoitus kuvaa Tőkéczkiä eräänlaiseksi Fidesz-puolueen oikeistoideologiksi, joka oli aikoinaan innolla ohjaamassa kapinallisten pitkätukkien nuordemokraattipuoluetta kansallis-konservatiiviseen suuntaan ja kentän oikeaa laitaa kohti. Tőkéczki on myös aktiivinen toimija Unkarin reformoidussa kirkossa, kansalliskirkoista pienemmässä mutta poliittisesti kenties vieläkin yhtenäisemmin oikealla laidalla seisovassa. (Unkarin roomalaiskatolinen kirkko, niin vankasti kuin sekin on sosialismin ajoista alkaen ollut valtion ohjauksessa, on kaikesta huolimatta osa mahtavaa ylikansallista organisaatiota, jota tunnetusti nykyään johtaa, Zsolt Bayerin kaltaisten ”katolisten” julkisuushahmojen harmiksi, pakolaisten jalkoja pesevä ja ihmisarvosta höpisevä outo hippi.)

Radiopuheenvuorossaan Tőkéczki maalailee kuulijoidensa eteen kauhukuvia, jotka ”avoimessa” Länsi-Euroopassa ovat jo toteutumassa, jos EU:n, uuden Neuvostoliiton, hirmuvalta pääsee toteutumaan. (Puhumattakaan koukkunokkaisten Siionin viisaiden ahneudesta: György Soroskin oli taas pakko mainita.) Rikas Saksakin romahtaa kohta maahanmuuttajiin, jotka eivät sopeudu, eivät tee työtä vaan pelkästään odottavat, että heille kustannetaan kaikki. On siis elintärkeää jatkossakin pitää maahanmuuttajat poissa Unkarista, ja kaikki äänestäjät on saatava tajuamaan tämä. Näin Tőkéczkin logiikka:

Meidän on otettava mustalaiset tähtäimeen. Pitää kertoa heille, että jos meille halutaan asuttaa viisi-kuusikymmentätuhatta ihmistä, siihen loppuu mustalaisten avustaminen, sillä sama raha pitää jakaa useampaan osaan.

Ihan totta. Tőkéczkin mielestä siis Unkarin valtion budjetissa on oma erillinen kiintiöity menoeränsä ”niille”, joita tuetaan vaikka he eivät tuota ja jotka ovat erilaisia kuin ”me”. Siksi jos humanitaarisista syistä maahan otettavat pakolaiset (joita siis, toisin kuin propaganda väittää, EI olla asuttamassa Unkariin kymmeniä tuhansia) tarvitsevat avustusta, se on pois Unkarin romaneilta, kaikilta heiltä yhtäläisesti. (Unkarin romaneihin kuuluu historialtaan, kieleltään ja identiteetiltään erilaisia ryhmiä. Ja vaikka pelottavan monet heistä elävätkin nykyään ns. syväköyhyydessä ja sukupolvesta toiseen periytyvässä syrjäytyneisyydessä, heissäkin on työtätekeviä veronmaksajia, joista varmaan ei tunnu kovin mukavalta kuunnella tällaisia päätelmiä.)

Eikä tässä kaikki. Myös muiden pitäisi ymmärtää tilanteen vaarallisuus:

… vasemmistotyyppisten järjestöjen, feministien, homoseksuellien, miten sen nyt sanoisin, juutalaiston (zsidóság), myös ateistienkin [pitää ymmärtää], että jos islam tulee, se on heidän loppunsa.

Näin siis puhuu aatehistorioitsija ja seurakunta-aktiivi, jonka pitäisi tietää, että uskonnot ovat moniulotteisia ja muuttuvia ilmiöitä, joita tulkitaan monin tavoin ja joiden nimissä on tehty hyvin erilaisia asioita. Jos Tőkéczki ei olekaan kovin hyvin perillä siitä, millaista islamia (tai paremminkin: millaisia islamin ja muiden uskontojen suuntauksia sekä niihin yhdistettyjä kulttuuri- ja tapakomplekseja) nykyään Eurooppaan pakenevat syyrialaiset, irakilaiset ja afgaanit edustavat, niin historioitsijana ja reformoituna kristittynä hänen pitäisi tietää, mitä edellinen muslimivalta Unkarissa teki.

1500-luvun turkkilaisvalloittajat nimittäin eivät olleet erityisen kiinnostuneita pakkokäännyttämään uusia alamaisiaan tai vainoamaan kristittyjä. Päinvastoin turkkilaisvallan aikaan protestanttinen kristinusko pääsi hyvin leviämään. Unkarin katolisesta ylhäisöstä suuri osa oli paennut turkkilaisten tieltä, ja alustalaiset saivat rauhassa kuunnella kiertävien protestanttisaarnaajien sanomaa, Transilvanian ruhtinaskunnassa taas – joka oli muodollisesti itsenäinen, vaikka tunnusti sulttaanin ylivallan – ylhäisökin omaksui uuden uskon.

Ehkä olennaisinta on, että turkkilaisvalta esti vastauskonpuhdistusta ajamasta koko kansaa takaisin Rooman helmaan. Esimerkiksi Tšekissä ja Slovakiassa – missä paavinvallasta ja joistakin sen opeista oli pyristelty irti jo Jan Husin ajoista lähtien – sekä Puolassa protestantismin aate oli kyllä levinnyt laajalle (jossakin vaiheessa 1500-luvulla nykyään umpikatolisen Puolan ylemmistä yhteiskuntaluokista kenties jopa puolet oli protestantteja), mutta kaikkeinkatolisimpien Habsburg- ynnä muiden majesteettien tomerilla vastatoimilla se torjuttiin. Ilman turkkilaisvaltaa siis tuskin olisi Unkarissakaan Tőkéczkin rakasta reformoitua kirkkoa, ainakaan nykyisissä mitoissaan.

(Toisaalla muslimivaltaa toki muistellaan. Erdoğanin hallituksen linja on Orbánille kovasti mieleen, ja hallituspuolueen kannattajissa on paljon niitä, jotka mielellään liittävät unkarilaiset idän uljaiden turkkilaisheimoisten soturikansojen joukkoon. Tätä hymistelyä kuultiin pari päivää sitten, kun Budapestin Gül Baba türben, turkkilaisvallan aikaisen maineikkaan dervissin hautamuistomerkin restaurointitöiden johdosta arvovaltainen turkkilaisvaltuuskunta vieraili paikalla. Tietenkään ei Gül Baba -vainajan muslimihurskaudesta kuulunut pahaa sanaa, päinvastoin.)

Tätä voisi miettiä nyt, kun Unkarissakin varaudutaan reformaation juhlavuoden viettämiseen. Kampanjasivustolta voi jo nyt ladata kivoja GIF-animaatioita esimerkiksi Calvinista luomassa lunta, jonka alta paljastuu symbolinen lumikello

kalvin_es_a_hovirag

tai Lutherista ruksailemassa päivän tehtävälistaansa: siihen kuuluu teesien naulaamisen, Raamatun kääntämisen ja kirkon uudistamisen jälkeen vuoden pienpanimo-oluen nauttiminen.

az_ev_kezmuves_sore-1

 

Näistä kivoista ja hauskoista, uudistusmielisistä (sloganina a megújulás lendülete, suunnilleen ‘uudistuksen vauhdissa’) jutuista huolimatta vähän pelkään, että reformaation juhlavuosikin – jonka toimikuntaa johtaa itse pääministeri Orbán, rinnallaan inhimillisten voimavarojen superministeri Zoltán Balog, siviiliammatiltaan reformoidun kirkon pappi – tullaan kuluttamaan asianmukaisen, kristinuskon varjolla kansallismielisyyttä ja muukalaisvihaa korostavan propagandan merkeissä.

Yksi mielenkiintoinen merkki nähtiin pääministeri Orbánin taannoisen Vatikaanin-vierailun jälkeen. Unkarin hallitus nimittäin ilmoitti perustavansa uuden alivaltiosihteerin viran, jonka toimialana on, uskokaa tai älkää, kristittyjen vainon vastustaminen. Opposition äänekkään someräkätyksen ja inkvisitiovitsien säestyksellä hallitus täsmensi, että kristityt ovat maailman vainotuin uskontokunta ja että tarkoitus on paitsi auttaa etenkin Lähi-Idän vainottuja kristittyjä myös kiinnittää kansainvälistä huomiota vainottujen hätään sekä järjestää humanitaarisia tukitoimia.

Niin kuin verraton Imre Para-Kovács kirjoittaa:

Orbán on juuri valmistautumassa barbaari Fritigernin rooliin: pyytää päästä sisään Rooman imperiumiin, koska ulkopuolella nuo hunnit liikehtivät niin pelottavasti, ja sisään päästyään tuikkaa tuleen koko Balkanin. Ei sillä, että Roomassa kaikki olisi hyvin, päinvastoin. Mutta sen kulttuuriperintö on kiistämätön, sitä vastoin osaako kukaan nimetä visigoottilaista pianistia tai basistia? No eikö niin?

Onhan Euroopan unionissakin valtavasti vikoja, mutta noin konkreettisesti se, että siellä syödään veitsellä ja haarukalla ja lautasliinaa käyttäen sekä kiinnitetään huomiota siihen, miten heidän meille osoittamansa miljardit käytetään, se häiritsee vain Unkarin hallitusta, ja sen ottaminen närkästyksen aiheeksi on aika, hm, noloa.

Kuka muuten vielä muistaa ne tuhat koptiperhettä?


Pieni ihmiskoe

elokuu 15, 2016

Täytyy taas palata siihen (näkökulmasta riippuen) mielipiteenmuokkaus-, kansalaistiedotus- tai vihapuhekampanjaan, jolla Unkarin hallitus valmistelee kansaa 2. lokakuuta järjestettävään kansanäänestykseen ”Brysselin pakolaiskiintiöistä”. Joka puolella näkyvien sinipohjaisten julisteiden ja televisiossa olympiaurheilun lomassa koko ajan välähtelevien ”tietoiskujen” sanoma näyttää uppoavan hyvin Unkarin kansaan, joka ennestäänkin suhtautuu oudonkielisiin, -näköisiin ja -uskoisiin muukalaisiin hyvin epäluuloisesti. Oppositio… tai siis tehokasta ja toimivaa poliittista oppositiota Unkarissa ei oikein tunnu olevan, mutta monet hallituskriittiset tahot eivät silti anna periksi.

hazugkerdesreneszavazz

TIESITTEKÖ? Ei ole totta, että ”Brysseli haluaa asuttaa Unkariin kokonaisen kaupungillisen laittomia maahanmuuttajia”. Ei kokonaista kaupungillista, ei laittomia, ei maahanmuuttajia eikä väkisin maahan tuoden. Kyse on 1300 valvotusta turvapaikanhakijasta. KYSYMYS ON VALHEELLINEN, ÄLÄ ÄÄNESTÄ!

Tästä samasta kertoo tänäänkin somekuplaani putkahtanut tarina.

Tarinan sankari László Ágoston on nuori oopperalaulaja, joka tosin unkarilaisen Wikipedian mukaan ei viime vuosina ole kovin paljon esiintynyt itse vaan keskittynyt tuomaan oopperaa taidelajina lähemmäksi kansaa oman, nuorista laulajista perustamansa Moltopera-seurueensa voimin. Yhteiskunnallisia asioita Ágoston harrastaa myös netissä, ja eilen hän teki siellä mielenkiintoisen kokeen, jota selostaa tässä Facebook-muistiinpanossaan. Hän nimittäin julkaisi Facebook-sivullaan seuraavan tekstin:

Olen sitä mieltä, että korkealaatuista, kiintymyksentäyteistä ja onnellista elämää voi elää vain sellaisessa maassa, jonka perustana on kunnioituksen kulttuuri ja joka siksi puhuu kunnioituksen äänellä. Unkarin on oltava sellainen paikka, missä kaikkiin suhtaudutaan kunnioittaen, myös islamilaisesta maailmasta saapuvat otetaan kunnioittaen vastaan ja islamille, muslimien ja arabien sivilisaation juurille annetaan erityisen suuri arvo.
Islam on suuri hengellinen ja henkinen rakennelma, jota ilman noissa maailman osissa ei voisi syntyä rauhaa, ei onnea eikä tasapainoista ihmiselämää.

Siksi islamilaisesta maailmasta saapuvat ihmiset eivät merkitse meille uhkaa, vaan tervehdimme heitä korkean sivilisaation edustajina. Emmekä häpeä välillä myöskään ottaa heistä oppia.

Varmistaakseen, että teksti tavoittaisi varsinaiset koehenkilöt, Ágoston osti Facebookilta näkyvyyttä ja mainosti tekstiään pääministeri Viktor Orbánin ja Fidesz-puolueen FB-sivujen seuraajille. Vastauksia ei tarvinnut kauan odottaa. Neljän tunnin kuluttua kommentteja oli kertynyt yli kaksisataa, vähiten törkeät esimerkiksi tällaisia:

cunami.png

László X.: Kuka tämä mielipuoli on?
Tibor X.: Sinulla ei ole kaikki kotona 😀
Márton X.: Ei ole typeryydellä tosiaankaan äärtä eikä rajaa.
Bea X.: Kaikella kunnioituksella, painu vittuun!
Ernő X.: László Ágoston, olet saanut auringonpistoksen!
Rozália X.: László, olette ollut liikaa auringossa!

Lopulta haistattelua ja Ágostonin äitiin tai muihin sukulaisiin kohdistuvia perinteisiä solvauksia oli kertynyt semmoinen määrä, että Ágoston vihelsi pelin poikki jo aiemmin kuin oli suunnitellut. Hän lisäsi kommenttien jatkoksi videolinkin sekä tämän viestin:

Anteeksi, unohdin mainita, että tämä on sitaatti. Alun perin tämän sanoi Viktor Orbán viime vuoden kesäkuussa (kymmenen päivää vihakampanjan alkamisesta).

Islamin kunnioituksesta kertova teksti oli siis todellakin pääministeri Orbánin puhe, jonka hän viime vuonna piti Budapestissa vieraileville arabimaiden pankkiireille. Tuolloin Orbánin hallitus oli juuri aloittanut kansansuosion kalastelun pakolaiskriisin kustannuksella levittämällä ensimmäiset julisteet, joissa maahanmuuttajia symbolisesti puhuteltiin unkarin kielellä: Jos tulet Unkariin, et saa viedä unkarilaisten työpaikkoja! Jos tulet Unkariin, sinun on kunnioitettava maan lakeja!

 Kuten arvata saattaa, nettihaistattelijoille meni jauhot suuhun – tai ainakaan asiallista vastausta ei tullut. Sitaatti on toki vain katkelma Orbánin puheesta, mutta koko puhe oli todellakin tämänhenkinen, tätä siteerausta ei voi syyttää vääristelyksi, harhaanjohtavaksi alkuperäisestä asiayhteydestä irrottamiseksi tms. Paitsi jos tosiaankin on sitä mieltä, että ihmiset ovat oikeasti eriarvoisia siten, että vain köyhien ja turvapaikkaa anovien muslimien islam on tuhoisaa ja vaarallista, ei niiden rikkaiden muslimien, joilla on varaa asua viiden tähden hotelleissa tai lunastaa ns. maahanmuutto-obligaatio.

(Niin, tosiaan, tässäkin yksi viime aikojen skandaali: Unkari on jo muutaman vuoden ajan myynyt varakkaille ulkomaalaisille maahanmuutto-obligaatioita (letelepedési kötvény). Tällaisen lunastaja siis lainoittaa Unkarin valtiota – vuodesta 2015 lähtien 300 000 euron summalla – ja saa oleskeluluvan sekä mahdollisuuden liikkua ja harjoittaa liiketoimintaa vapaasti koko EU:ssa. Obligaatioita välittävät veroparatiisifirmat puolestaan käärivät voittoina ja välityspalkkioina melkoisia summia, joiden arvellaan päätyneen Orbánin kakkosmiehen Antal Rogánin, salaperäisen neuvonantaja-mediamogulin Árpád Habonyn sekä näiden kavereiden taskuihin. Kaiken lisäksi viime vuosina myytyjen obligaatioiden ja oleskeluluvan saaneiden lukumäärät eivät täsmää. Oppositiopuolue Együtt piipitt… siis vaatii tarkempia tutkimuksia asian johdosta.)

Tätä kirjoittaessani Ágostonin pienestä ihmiskokeesta ovat jo uutisoineet useat unkarilaiset lähteet, ja Ágostonin oma nettisivu agostonlaszlo.hu on edelleenkin nurin. Ehkä Orbánille tai hänen kavereilleen uskolliset hakkerit oli pantu asialle, tai sitten pelkästään Ágostonin tempauksen herättämä viaton kiinnostus oli blogipalvelimen kapasiteetille liikaa.

Tähän loppuun kannattaa joka tapauksessa siteerata Ágostonin loppupäätelmä:

Totta on, että hallitus ei virallisesti ole vastustanut islamia, päinvastoin Orbán on aina diplomaattisissa neuvotteluissa korostanut, miten kovasti hän islamia arvostaa. Tämähän on ymmärrettävää, kun on öljymaiden rahoista kysymys. Tämä on myös tyypillinen esimerkki ”älä välitä siitä, mitä sanon, vaan siitä, mitä teen” -asenteesta: hallitus ja sitä lähellä olevat viestimet ovat lietsoneet sitä muslimivastaisuutta, jota kaikki olemme kommenttiketjuissa nähneet.
Ja tästä hallitus on vastuussa, ja juuri tämä tekee tuon muuten oikeita ajatuksia sisältävän puheen niin hävyttömäksi.

Kysyt kenties, mikä sitten olisi ratkaisu. Vastaus on yksinkertainen: ei pitäisi usuttaa ihmisiä ja lietsoa ristiriitoja vaan päinvastoin rauhoitella yleistä mielipidettä ja vähentää erimielisyyksiä. Minuakin pelottavat maahanmuuttoaallon vaikutukset, enkä pidä sinua huonona ihmisenä tai rasistina siksi, että sinuakin pelottaa.
Mutta voisi odottaa, että sama valtio, joka kauppasuhteiden rakentamisen ja maahanmuutto-obligaatioiden takia liehittelee arabimaiden rahamiehiä, ei samalla potkisi niitä, jotka pakenevat toisista arabi- tai muslimimaista kenties juuri näiden rahamiesten takia…