Pieni viikonloppukimara

Viikonloppua, hyvät lukijat!

Unkarissa ja Euroopassa jatkuu spekulointi sen ympärillä, näyttääkö europarlamentin konservatiiviryhmä EPP lopultakin ovea Viktor Orbánin Fidesz-puolueelle tai päättääkö Fidesz itse lähteä ulos ennen tätä, ja jos päättää, kenen joukkoihin se liittyy. Orbán itse on kommentoinut tilannetta hupaisalla ilmauksella csigavér, joka kirjaimellisesti merkitsee ‘etananveri’ ja varsinaisesti jotain sen tapaista kuin ‘kanan villat!’ tai ‘eipä olla millänsäkään’; nyt ei kuulemma kannata hosua eikä hätäillä. Samaan aikaan perinteikkään, lakkautetun konservatiivilehden nimen Magyar Nemzet napannut hallituksen äänitorvi nimettömässä pääkirjoituksessaan vaatii Fidesztä eroamaan EPP:stä, joka ei enää ole Helmut Kohlin puolue vaan sosialistien ja ”liberaalien” liittolainen, joka yhdessä näiden kanssa haluaa toteuttaa ”György Sorosin kuumehoureen”:

EPP ei enää puolusta kansakuntaa, ei kristinuskoa, ei perinteistä perhemallia, eikä mitään nimeltä mainittavaa eurooppalaista perinnettä. EPP:stä on nyt tullut sairaan liberalismin palvelija. Johtui se sitten pelosta, rahasta, vakaumuksesta tai läntisen lehdistön aggressiivisesta painostuksesta – yhdentekevää.

Lähipäivinä siis luvassa kannunvalannan ohella lisää kansallismielistä kaunopuheisuutta. Ulkoministeri Szíjjártó ehti jo julistamaan, että missään nimessä Unkari ei ainakaan suostu EPP:n Manfred Weberin vaatimuksiin ja pyydä anteeksi. ”Anteeksi pyytäköön se, joka on itse valehdellut toisesta.” Ilmeisesti kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmasta jatkaa Brysselin haukkumista (kuitenkin siten, että julisteissa EPP:n Junckerin rinnalle vaihdetaan sosialistien Timmermans) on luovuttu: kansliaministeri Gergely Gulyásin ilmoituksen mukaan maaliskuun 15:nnesta lähtien kampanjan pääaiheena on oleva ”perheiden suojeleminen”.

***

Niin, ne ikuiset perhearvot! Niistä on puhuttu myös kansainvälisen naisten päivän yhteydessä. Naistenpäivähän on alun perin sosialistisen nais- ja työväenliikkeen piirissä syntynyt merkkipäivä, jota Neuvostoliiton luhistumiseen saakka vietettiin virallisesti ennen kaikkea ns. itäblokin maissa. Käytännössä keskeisintä oli monin paikoin se, että kunhan työtätekevien naisten tärkeää yhteiskunnallista panosta oli juhlistettu ojentamalla perheen tai työpaikan naisille kukkia tai makeisia, voitiin sekä naisten että etenkin miesten kesken aloittaa perinteinen juhlapäivän työmaajuopottelu. Reaalisosialismin kukistuminen idässä ja tasa-arvoaatteen valtavirtaistuminen lännessä ovat laimentaneet naistenpäivän alkuperäisen poliittisen sisällön, ja paikoin se näyttää jo kilpailevan äitienpäivän kanssa äitelässä tunteellisuudessa.

Näin ainakin Unkarissa, missä ”Nuorten perheellisten klubi” FICSAK (Fiatal Családosok Klubja) juhlisti naistenpäivää merkillisellä propagandajulkaisulla, otsikolla ”Naisen sielu miehen silmin” (!). FICSAK mainostaa itseään nuoria perheitä tukevana (ja nuoria ihmisiä perheen perustamiseen kannustavana) kansalaisjärjestönä. Sitä johtaa Nóra Király, joka FICSAKin sivuston kertoman mukaan on viiden lapsen onnellinen äiti; 444.hu tietää lisäksi kertoa, että hän on Fidesz-puolueen edustajana Újbudan eli Budapestin 11. kaupunginosan alipormestari. ”Kansalaisjärjestö” FICSAK lienee sekin, kuten asia ilmaistaan, ”lähellä” Fidesz-puoluetta. Ja mitä kätkeekään naistenpäivän juhlajulkaisu?

Verbaalista sokeria ja suklaata, välillä vähän raikkaampaa, välillä vähän tunkkaisempaa. Kullakin sivulla tai aukeamalla isossa valokuvassa poseeraava herra – joukossa on ministereitä, valtiosihteerejä ja muita poliitikkoja, mutta myös taiteilijoita, urheilijoita ja liikemiehiä – esittää naistenpäivän johdosta jonkinlaisia pieniä juhlapuheita naisten kunniaksi. Jotka ovat kauniita ja ihania, ikuisesti arvoituksellisia, monikasvoisia ja mystisiä, aina rakastavia ja anteeksi antavia, uupumatta uurastavia mutta salaperäisyydellään lumoavia, elämää luovia ja ylläpitäviä olentoja, ah, oh. Kenties kammottavinta settiä (kilpailu on kyllä kova) tarjoaa vanha ystävämme, hallituskoalition pienen sivuvaunupuolueen kristillisdemokraattien maireahymyinen kärkihahmo, varapääministeri Zsolt Semjén:

”Arvoisat naiset!
Kristillisdemokraattinen poliitikko on onnekkaassa asemassa. Aikamme taisteluissa, joita ei suinkaan käydä leppeästi kypäränsilmikko auki, meille tarkkana kompassina toimii luomakunnan järjestys, jota ilmaisevat pyhä Sana sekä kirkon kaksituhatvuotinen opetus. Tämä opetus määrää selkeästi miesten ja naisten omat elämäntehtävät, heidän varmimman tiensä elämän täyttymykseen, ja tämän tien voidaan nähdä kulkevan läheisessä yhteistyössä mutta ei samaa rataa. Ei puhettakaan mistään universaalista muotista, johon haluaisimme pakottaa kaikki, mutta ei myöskään valheellisesta ja keinotekoisesta tasa-arvoilusta, josta seuraa kummankin sukupuolen vaikea vääristyminen. Naisten elämänura kulkee uskomme mukaan ensisijaisesti äitiyden kautta, mikä mahdollistaa ainutlaatuisen osallisuuden luomisen mysteeriin. Kahden sukupuolen erilaisten elämäntehtävien todeksi eläminen tekee mahdolliseksi sen purkamattoman liiton, joka edelleenkin tarjoaa terveimmät puitteet lasten kasvatukselle – perheen mysteerin.
Kiitos rakkaudestanne ja huolenpidostanne!”

Kiitos itsellesi, Zsolt-setä. Onpa hienoa, että sinulla on tarkka moraalinen kompassi, joka sallii oppiarvon hankkimisen plagioimalla tai uhanalaisten eläinlajien metsästyksen (vuonna 2011 Semjén luonnonsuojeluväen kauhuksi ehdotti useiden suojelulistalla olevien lajien metsästyksen sallimista) mutta suojelee väärältä ja keinotekoiselta tasa-arvoilulta. Eikä tietenkään mitään puhetta sellaisista asioista kuin palkkaerot, syrjintä tai perheväkivalta, koska mysteeri. Ellei aikamme homofobinen ”Aito avioliitto” -agenda olisi tässä tekstissä niin sakeana läsnä, niin sanoisin, että tämä ei enää ole edes 1930-lukua vaan setä on palannut oikopäätä 1800-luvulle.

***

Tämän jälkeen piti kertomani Unkarin Tiedeakatemian ympärillä käydystä taistelusta, joka päättyi jonkinlaiseen sangen vähän rauhoittavaan kompromissiratkaisuun: Akatemian tutkimuslaitosverkosto periaatteessa säilyy mutta siirtyy erillisen säätiön hallintaan. Mutta palaan siihen ehkä tuonnempana ja lopetan tämän postauksen aiheeseen ”naurua kyynelten läpi”.

Unkarin sairaaloiden kammottava tila on ollut tässäkin blogissa monesti esillä. On järkyttävää pulaa sekä henkilökunnasta ja laitteista että perustarvikkeistakin, desinfiointiaineesta ja sideharsosta vessapaperiin ja liinavaatteisiin. Somessa kiertää säännöllisesti kauhutarinoita tosielämästä: milloin on potilashuoneen katto romahtanut potilaiden niskaan, milloin löytyy sairaalan asiakasvessasta siellä pari päivää lojunut vainaja, milloin kertoo kommenttiketjussa potilaan omainen, miten hoitajat eivät pystyneet siivoamaan potilashuoneen lattialta mahatautiin sairastuneen potilaan oksennusta (osaston ainoan mopin oli siivooja vienyt lukkojen taakse, ettei sitäkin varastettaisi) vaan vain peittivät sen vanhalla lehdellä. Järkyttävimmältä tuntuvat ne hätähuudot, joita silloin tällöin ilmestyy Facebook-syötteeseeni: jonkun tuttavantuttavantuttavan omainen on joutumassa leikkaukseen ja hänelle tarvitaan senjasen tyyppistä verta, eli ilmeisesti veripalvelukaan ei Unkarissa kunnolla toimi.

Vaihtelun vuoksi 444.hu-sivusto on käynnistänyt juttusarjan otsikolla ”Sairaala nauraa”. Tällä tunnuksella pyydetään yleisöä lähettämään hupaisia tarinoita Unkarin terveydenhuollon arjesta, ja muutamia uskomattomia kertomuksia ja kuvia on jo kertynyt. Budapestin Heim Pál -lastensairaalassa joku henkilökunnan edustaja ilmeisesti pyörittää sivubisneksenään yksityistä lihakauppaa ja säilyttää urologiaosaston käytävän jääkaapissa makkaroita, kyljyksiä ja leikkeleitä, joita punnitaan asiakkaille potilashuoneen vauvavaa’alla. (Voi hyvin kuvitella, että sairaaloiden henkilöstö ei tule toimeen varsinaisella palkallaan. Yksityisen lihamyynnin harjoittaminen tuntuu silti jotenkin sympaattisemmalta kuin valitettavan tavanomainen ns. kiitollisuusrahan eli lahjusten vastaanotto.)

Budapestilaisen Honvéd-sairaalan plastiikkakirurgian osastolla ikkunoista ja parvekkeiden ovista oli poistettu kahvat (väittämän mukaan joko lämmityskulujen säästämiseksi tai itsemurhien estämiseksi), joten ilma oli erilaisten eritteiden, veren ja sairaalaruoan hajusta niin sakeana, että epätoivoiset potilaat salakuljetuttivat omaisillaan kotoa kahvoja, joilla sitten hoitajien silmän välttäessä availivat ikkunoita ja salatuulettivat. Egerin kaupungissa puolestaan sairaalan tapaturmapoliklinikalla 6-7 tuntia odottelemaan joutunut lukija ”Tibor” kiinnitti huomiota tippatelineeseen, jonka nostovarsi oli murtunut ja kekseliäästi korjattu kipsaamalla.

Eipä voi kuin toivottaa tippatelineelle ja koko Unkarin terveydenhuoltojärjestelmälle pikaista paranemista!

Advertisement

Ei tässä kohta silmiäänkään usko

Tässäpä muutama viime päivien uutinen Unkarista:

Hallitus ilmoitti toissapäivänä Facebook-sivullaan käynnistävänsä uuden tiedotuskampanjan, sillä ”jokaisella on oikeus tietää, mitkä ovat ne tämänhetkiset ehdotukset, joiden pohjalta Unkarin turvallisuus vaarannetaan”. Odotettavissa katujen varsille tämännäköisiä julisteita:

”Teilläkin on oikeus tietää, mitä Brysseli kaavailee! He haluavat ottaa käyttöön pakollisen maahanmuuttokiintiön. He haluavat heikentää jäsenvaltioiden oikeutta puolustaa rajojaan. Migranttiviisumin avulla he helpottaisivat maahanmuuttoa.”

Soros ja maahanmuutto, niillä pelottelemalla on pärjätty tähänkin asti… Eivät kuitenkaan ole ajat niin kuin oli ennen, kun Unkarissa voitiin kuvitella, että kielimuurin takana kaikessa rauhassa saa sanoa ja kirjoittaa mitä tykkää. Brysselissä ja muuallakin Euroopassa on ”tiedotuskampanjaan” reagoitu varsin kipakasti. Euroopan komissio laati välittömästi vastausjulisteen. Siitä on unkarinkielinenkin versio, jota valitettavasti ei varmaankaan tulla Unkarin julkisissa ilmoitustiloissa näkemään:

”Teilläkin on oikeus tietää, mikä on faktaa ja mikä on fiktiota. Täällä ei ole ”heitä” – on vain Euroopan Unioni, ja sen pöydän ääressä istuu myös Unkari. EU tukee jäsenvaltioiden rajojen puolustusta, ei heikennä sitä. EU ei suunnittele ns. humanitaaristen viisumien käyttöönottoa. Jäsenvaltiot päättävät itse, missä määrin ne haluavat ottaa vastaan laillista maahanmuuttoa.”

***

Viimeksi päivittelemäni sanasota, joka lähti liikkeelle Ruotsin sosiaaliministerin Annika Strandhällin twiitistä, jatkuu yhä. Strandhällhän oli kauhistellut Orbánin kolmikymmenlukulaiselta haiskahtavaa syntyvyydenlisäysohjelmaa. Tästä Unkarin ulkoministeri oli hikeentynyt ja kutsunut Ruotsin Unkarin-lähettilään puhutteluun. Asia sai kuitenkin jatkoa. Vanha ystävämme, poronmetsästäjä-varapääministeri Zsolt Semjén vieraili toisen vanhan tuttavamme, poliittisen ja muunkin epäkorrektiuden mestarin Zsolt Bayerin tv-showssa ja siellä innostui kommentoimaan Strandhällin twiittiä sananmukaisesti näin: “Se, mitä tuo olento parka (szegény teremtés) sanoi, on poikkeavuus (aberráció) itse.” Tämä sairaalloista tai epänormaalia poikkeavuutta merkitsevä ”aberraatio”-sana matkasi ripeästi kielimuurin yli Ruotsiin, missä paikalliset viestimet kertovat Semjénin kutsuneen Strandhälliä ”sairaaksi olento paraksi” (stackars sjuk varelse). Nyt on puolestaan Unkarin Ruotsin-lähettiläs saanut kutsun Ruotsin ulkoministeriöön.

Ministeri Semjén ei vähästä hätkähdä. ATV-kanavalle antamassaan haastattelussa hän kyllä kehtaa: ”Näin heillä on ainakin tilaisuus pyytää anteeksi sitä, että heidän rouva ministerinsä vertasi Unkarin perhepolitiikkaa natsi-Saksaan.” Ja näin ruotsalaisetkin saavat oppia, miten Unkarin hyvä perhe- ja kansakuntapolitiikka käytännössä toimii. ”Tämä koituu siis opiksi rouva ministerille ja hyväksi koko kunnon Ruotsin kansalle.”

***

Hyvin kehtaa myös valtakunnansyyttäjä Péter Polt, jonka pöydälle päätyneet korruptioepäilyt eivät yleensä oikein johda toimenpiteisiin. Eivät ainakaan pääministerin vävypoikaa ikävästi koskettavassa ns. Elios-jutussa, josta äskettäin kirjoitin. Unkarihan veti Elioksen laskut pois Brysseliin lähetettävästä tukihakemusnivaskasta eli käytännössä luopui EU-tuista ja siirsi laskun veronmaksajien maksettavaksi. Nyttemmin muuten, juuri tulleen tiedon mukaan, myös surkuhupaisista julkisuusesiintymisistään tunnetun ministeri Lajos Kósan yli 80-vuotias äiti (joka ei siis ole mikään bulvaani) luopuu vapaaehtoisesti suursikalansa EU-tuista.

Ilmeisesti EU on alkanut hieman aiempaa pontevammin puuttua siihen, mitä eurooppalaisten veronmaksajien rahoille Unkarissa tapahtuu. Äskettäin uutisoitiin, että valtakunnansyyttäjä Polt oli saanut kutsun Brysseliin Euroopan parlamentin budjettivalvontavaliokunnan puheille, selvittelemään myös korruptiovalvontavirasto OLAFin esille nostamia juttuja. Polt ei kuitenkaan aio lähteä. Kirjeessään valiokunnan puheenjohtajalle Inge Gräßlelle hän selittää, että jo ennen kutsun saapumista tieto kutsusta oli levinnyt Unkarin mediaan ja siellä oli annettu ymmärtää, että kyseessä olisi OLAFin vaatimien selvitysten arviointi. Koska EU-vaalit ovat jo ovella, Poltin mielestä tilanne on liiaksi politisoitunut ja se voitaisiin nähdä osana poliittista vaalikampanjaa. (Ja pois se meistä, että meillä vaalikampanjoitaisiin! Hallituksen Soros-julisteet ovat tiedotusta!)

***

Ja jos haluatte vielä kuulla, miten unkarilaisten propagandakone vinkuu, kun kaasu painetaan pohjaan, niin katsokaapa tätä Euronewsin haastattelua, jossa ulkoministeri Szíjjártó menettää malttinsa. ”Unkarilaiset eivät ole migrantteja!” Siis valkoihoiset eurooppalaiset unkarilaiset, jotka liikkuvat EU:n sisällä maasta toiseen, ovat kokonaan eri asia kuin Euroopan ulkopuolelta väitetysti häijyin aikein saapuvat tummaihoiset ja islaminuskoiset tulokkaat, joihin Unkarissa sanalla migráns yleensä viitataan. Haastattelijalle samoin kuin kansainväliselle yleisölle, joka ei tunne tätä migrantti-termin unkarilaista erityiskäyttöä haukkuma- ja pelottelusanana, tämä on tietenkin aika käsittämätöntä. Ja kun haastattelija yrittää selittää, että Britannian muukalaiskammoinen brexit-väki haluaisi eroon myös itäeurooppalaisista ”migranteista”, olkoot miten valkoihoisia kristittyjä EU-kansalaisia hyvänsä, Szíjjártó hermostuu ja käskee haastattelijan lakata loukkaamasta unkarilaisia.

***

Tämä kaikki siis ihan oikeasti, vakavissaan, aikuisten ihmisten kesken. Ja pyöritys sen kun jatkuu.

Eilen hallituksen kansainvälisten kommunikaatio- ja tiedotusasiain valtiosihteeri Zoltán Kovács, puhuessaan Unkarin kansainvälistä mediaimagoa käsittelevän analyysin julkistustilaisuudessa, tulkitsi tilannetta näin:

”Unkaria vastaan on kahdeksan vuotta ollut käynnissä disinformaatiokampanja, on rakennettu narratiivi, joka sopii täydellisesti antamaan niille, jotka haluavat perinteisestä mediasta saada tietoja Unkarista, koko maasta täysin todellisuudesta poikkeavan kuvan.”

Siis: Unkarista levitetään valheita ja valeuutisia. Mutta, vakuuttaa Kovács,

”meidän kertomamme tarinat (…) ovat varmasti lähempänä totuutta kuin se narratiivi, jota meistä levitellään esimerkiksi Länsi-Euroopan lehdistössä. (…) Tästä ei mikään todista paremmin kuin kolme peräkkäistä kahden kolmasosan parlamenttivaalivoittoa.”

Juupajuu. Kahden kolmasosan parlamenttienemmistöhän on tosin saavutettu kyseenalaisin keinoin ja vaalimatematiikan avulla eikä todellakaan tarkoita, että kaksi kolmasosaa Unkarin kansasta olisi äänestänyt nykyisen hallituskoalition puolesta. Mutta tämäkin vain kuvaa kahden todellisuuden – tai kahden narratiivin – taistelua.

Tänä aamuna Unkarin yleisradion ykköskanavan (Kossuth Rádió) aamumakasiinissa EU-asiain valtiosihteeri Judit Varga puolestaan puuttui siihen, miten Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans oli arvostellut hallituksen tiedotuskampanjaa. Vargan mielestä Timmermans ei osaa pitää varapuheenjohtajan tehtäväänsä erossa sosialistien kärkiehdokkaan asemastaan vaan käy komission nimissä omaa vaalitaisteluaan. (Syytä toisia siitä, mitä itse teet…) ”Unkaria halutaan rangaista sen maahanmuuttopolitiikan tähden.” (Ei tietenkään korruption vuoksi, ei oikeusvaltion vaarantamisen, ihmisoikeusrikkomusten tai tieteen alasajon takia…) Valtiosihteerin mukaan vaalitaistelun kuumuudessa ei enää onnistu asiallinen väittely esimerkiksi EU:n 7. artiklasta, ja ”hallituksen tiedotuskampanjan herättämät kiivaat reaktiot todistavat, että ne tiedot, joita unkarilaisille halutaan välittää, pitävät paikkansa”. Siis: on Brysselin syytä, että enää ei voi käydä järkevää keskustelua.

***

Summa summarum: Keskustelu Unkarin tilanteesta uhkaa muuttua järjettömäksi kilpa-älämölöksi, jossa kilpailevat todellisuudet loittonevat toisistaan vinhaa vauhtia ja jossa väittelyn volyymia vääntää kovemmalle ja keskinäisen syyttelyn tasoa yhä lapsellisemmaksi ennen muuta Unkarin hallitus. Kun kerran on ääliöpopulismin linjalle menty ja rakennettu kannatus äänestäjäkunnan kaikkein tuulellakäyvimmän segmentin varaan, ulkoa tulevaan uhkaan tai kritiikkiin ei näköjään voi muuten reagoida kuin lisäämällä kierroksia propagandamoottoriin. Sivustakatsoja jää miettimään, päättyykö tämä moottorin tikahtumiseen, polttoaineen loppumiseen vai koko pöntön räjähtämiseen.

Ja tietenkin voi aina miettiä, mikä tähän on johtanut. Väitän, että yhtenä syynä ääliöpopulismin kukoistamiseen on kansansivistyksen surkea tila, ja tähän puolestaan on pitkät historialliset syyt. Unkari on aina ollut eriarvoisuuden maa. Horthyn ajan myöhäisfeodaalisen gentry-kulttuurin tilalle tuotu reaalisosialismi ei demokratisoinut yhteiskuntaa vaan loi vain, etumerkit vaihtaen, entisen tilalle uuden feodaaliyhteiskunnan, jossa menestyminen oli kiinni suhteilla ja suosiolla pelaamisesta. Järjestelmänvaihdoksen jälkeenkään ei tästä päästy irti, ennen kuin Orbánin järjestelmä loi uudelleen kuvion, jossa Horthyn aikojen ideologisia tunnuksia yhdistellään sosialismin ajan reaalipoliittisiin käytänteisiin. Tässä unkarilaiset nyt istuvat ja ihmettelevät, kun periaatteessa valtakunnan korkeinta oppineisuutta edustava mies, konservatiivisen ”professorien Batthyány-piirin” johtaja Gábor Náray-Szabó selittää patruunamaisella tyyneydellä, että kansa nyt on tyhmää eikä siitä pidä välittää:

– Minä kyllä kestän nuo Soros-jutut, vaikka tunnenkin monia, joiden mielestä tämä on liikaa.
[Haastattelija:] – Onko Professorien Batthyány-piirissäkin tästä väittelyä?
– On ollut. Mutta yksi asia on hyvin tärkeä: Sorosilla pelottelua ei ole tarkoitettu älymystölle. Älymystön ei pitäisi siitä hermostua. Voihan sitä toki sanoa, että kansaa ei saisi tyhmentää, mutta ei ole varmaa, että tämäkään täysin pitää paikkansa.

EU:lla on nyt tuhannen taalan paikka. Miten käydään aikuista poliittista vuoropuhelua vastapuolen kanssa, joka käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi? (Ja miten ylipäätään asiat on päästetty tähän pisteeseen – onko ”lapsen” demokraattista tapakasvatusta laiminlyöty liian kauan, miksi sille ei ole osoitettu rakkautta ja rajoja?) Ja miten estetään tätä kommunikaation ja sen myötä kohta päätöksenteonkin rapautumista ja infantilisoitumista leviämästä (entisestään), kun muualtakin Euroopasta, meiltäkin, löytyy typerälle vihapropagandalle altista älämölöporukkaa, joka on aina valmis juhlimaan Orbánia uutena mestarinaan?

Poliitikot ja median hallinta…

… oivoi.

Aloitetaan Itävallasta, missä paikallisten persujen (FPÖ) sisäministeri, puoluejohtaja Strachen pitkäaikainen spindoctor Herbert Kickl, on melkoisen mediamyrskyn kohteena. Lehdistöön vuoti nimittäin osavaltioiden poliisijohdoille (Landespolizeidirektion) lähetetty sähköpostiviesti, josta kertoivat yksityiskohtaisesti ainakin päivälehdet Kurier ja Der Standard. (Koko viesti löytyy esimerkiksi Der Standardin sivuilta.) Poliiseja ohjeistetaan muun muassa rikoksista tiedottaessaan nimenomaisesti ilmoittamaan oletetun tekijän kansallisuus ja mahdollinen turvapaikanhakijastatus. (Tämä on muuten vastoin voimassa olevaa oikeusministeriön ohjetta vuodelta 2014. Sen mukaan rikoksentekijöiden etniseen taustaan, uskontoon tai ihonväriin kuuluu viitata vain, jos se on välttämätöntä asian ymmärtämiseksi.) Lisäksi poliisin tulisi ”proaktiivisesti” tiedottaa julkisuudessa tehdyistä rikoksista, joihin liittyy erityinen tekotapa (esimerkiksi ns. Antanzen eli uhrin lähelle tunkeutuminen), huomattavaa väkivallan käyttöä, tai joissa ”tekijän ja uhrin välillä ei ole yhteyttä”. Väkisinkin tässä kysyy, onko tarkoitus ohjata huomiota katuahdisteluun ja puskaraiskauksiin – ja pois parisuhteissa, perheissä tai työyhteisöissä tapahtuvista rikoksista.

Mutta ennen kaikkea neljäs valtiomahti on syystä hermostunut sähköpostiviestin kohtaan, joka on otsikoitu ”Kriittiset mediat”. Näin sisäministeriö:

Valitettavasti edelleenkin tiettyjen medioiden (mm. Der Standard, Falter), viime aikoina myös Kurier-lehden taholta harjoitetaan sangen yksipuolista ja negatiivista tiedotusta koskien sisäministeriötä ja poliisia. Nyttemmin ei faktoilla ja selityksillä enää ole väliä, tai ne jätetään huomiotta, kun kulloinen artikkeli muotoutuu joka tapauksessa negatiiviseksi, kuten useat artikkelit viime aikoina ovat osoittaneet. Pyytäisin siksi kyselyjen tullessa käyttämään harkintaa ja pohtimaan vaikutuksia. Kysymyksissä, jotka koskevat koulutusta ja muita aiheita, jotka eivät koske vain teitä – tässä meitä myös mielellään peluutetaan toisiamme vastaan lähettämällä sama kysymys useammille tahoille – pyydän lähettämään tiedoksi-kopion minulle, että vastauksesta tulee yhtenäinen emmekä puhu ristiin. Muuten ehdottaisin, että kommunikaatio näiden viestimien kanssa rajoitetaan välttämättömimpään (lakisääteiseen) määrään eikä niille anneta ylimääräisiä ”herkkuja” (Zuckerl), kuten esimerkiksi henkilökohtaisesti saateltuja käyntejä, paitsi jos näette tällä olevan aitoa lisäarvoa, esimerkiksi neutraalin tai suorastaan positiivisen uutisoinnin mahdollisuuden.

Tästä on noussut mahdoton elämä. Kohteena olleiden lehtien lisäksi monet muutkin saksankielisen maailman viestimet ovat hermostuneet, ja monelta suunnalta väitetään ministeri Kicklin viimeistään nyt menneen liian pitkälle ja vaarantaneen lehdistön vapauden ohella Itävallan kansainvälisen maineen. Kurier-lehti huomauttaa, että Kickl on taitava vaalikampanjajohtaja ja ”propagandaministeri” mutta poliisin ylimmäksi johtajaksi väärä mies. Liittokansleri Kurz ja liittopresidentti Van der Bellen, molemmat tällä hetkellä New Yorkissa YK:n huippukokouksessa, ovat jo jyrähtäneet, että lehdistön vapaus on pyhä ja loukkaamaton, ja samaa vakuuttelee nyt vihdoinkin julkisuuteen tullut ministeri Kickl. Onnettoman sähköpostiviestin oli laatinut hänen tiedottajansa Christoph Pölzl, joka ei missään tapauksessa tarkoittanut, että lehdistön vapautta oltaisiin rajoittamassa, ja asian johdosta on hänen kanssaan jo käyty vakava keskustelu…

Uskokoon ken haluaa. Samaan aikaan, kun FPÖ:n ministeriöstä hyökätään ns. laatujournalismia edustavien viestimien kimppuun, Wienin yliopiston tiedotusopin opiskelijoiden pyörittämä Kobuk-blogi, eräänlainen mediavahtikoira, paljastaa, miten vanha tuttavamme, keltalehti Kronen Zeitung syöttää (jälleen kerran) lukijoilleen harhaanjohtavaa muukalaisvihaa. Uutisen mukaan maastakarkotukset ovat lisääntyneet jyrkästi, elokuun loppuun mennessä on tänä vuonna 8254 henkilöä lähtenyt Itävallasta ja lähes joka toinen karkotettu turvapaikanhakija on aiemmin syyllistynyt rikokseen. Nopeasti ja vähänkin huolimattomasti lukien uutisen voi ymmärtää niin, että Itävallasta on tänä vuonna karkotettu yli kahdeksantuhatta turvapaikanhakijaa ja näistä lähes puolet on rikollisia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: yli kahdeksastatuhannesta maasta poistuneesta melkoinen osa on lähtenyt vapaaehtoisesti, osa on siirretty Dublinin sopimuksen mukaisesti toiseen maahan odottamaan turvapaikkahakemuksen käsittelyä, ja niistä 2909:sta, jotka todellakin on karkotettu maasta ja joista melkoinen osa on jo syyllistynyt rikoksiin, läheskään kaikki eivät ole turvapaikanhakijoita: joukossa on runsaasti rikollisia muista Euroopan maista. Tämä ei estä sisäministeri Kickliä poseeraamasta Kronen sivuilla vakuuttamassa, miten ”tämä tilasto kumoaa syytökset, joiden mukaan viranomaiset karkottaisivat maasta hyvin kotoutuneita maahanmuuttajia”.

Näin siis pienempi hallituspuolue yrittää käyttää viranomaisia ja mediaa hyväkseen lyödäkseen poliittista mynttiä tyhmempien ja medialukutaidottomampien muukalaisvihalla. Ja selväksi on taas tullut, mihin laatujournalismia tarvitaan.

***

Siirrytään Unkariin. Siellähän media, muutamia nettiportaaleja ja blogeja sekä paria harvaa, lähinnä pääkaupunkiälymystön lukemaa lehteä lukuun ottamatta, on tiukasti hallituksen kontrollissa. (Itse asiassa juuri tätä pelätään Itävallassakin: sisäministeriön mediaohjeistusviestin nostattamassa kohussa on usein toisteltu termiä Orbanisation.) Sanomaa hirveästä maahanmuuttajatulvasta, jolla häijyn Sorosin kätyrit yrittävät tuhota kansallisvaltioiden Euroopan ja sen kristilliset perusarvot, työnnetään tavallisen kansan niskaan lähes jokaisesta mediatuutista.

Tämä Unkarin hallituksen suoraan tai epäsuorasti kontrolloimien viestimien tarjonta on, hm, sanoisinko: länsimaiseen silmään suorastaan käsittämättömän tökeröä. Se on tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen ja ehkä myös ihmisille, joista melkoinen osa on sosiaalistunut tämäntyyliseen viestintään jo sosialismin aikoina, toinen melkoinen osa on kieli- ja medialukutaidottomia ja kolmas melkoinen osa kyllästetty tunteisiin vetoavalla kvasiuskonnollisella nationalismilla (”yhyy, kärsivä ja koko Euroopan puolesta uhrautuva isänmaamme, jota kaikki vihaavat ja sortavat”), joka tekee ihmisestä vastustuskyvyttömän salaliittoteorioille ja pelottelupropagandalle.

Kuvaan kuuluu myös se, että tämän tökeröyden ei uskota välittyvän ulkomaille laisinkaan. Kun itse on syntynyt kansaan, joka koko ajan on silmät kiiluen ja housut tutisten pohtimassa ja utelemassa, ”mitä ne muut oikein meistä ajattelee”, niin aina hämmentyy tajutessaan, että unkarilaiset joko (a) kuvittelevat ulkomaalaisten jo tietävän heistä kaiken tai (b) eivät voisi vähemmän välittää siitä, mitä ulkomailla heistä ajatellaan ja tiedetään. Ja ennen kaikkea he tuntuvat monesti uskovan olevansa suojassa kielimuurin sisällä.

Tämä nähtiin taas äskettäin, kun Unkarin parlamentin syyskauden avajaisissa esille nousi taas kerran myös varapääministeri Zsolt Semjénin, Fidesz-valtapuolueen pienen koalitiokumppanin kristillisdemokraattien johtajan viimesyksyinen poronmetsästysretki Ruotsiin. Kuten täälläkin kerrottiin, Semjén oli ampunut ”riistana” poron; ensin arveltiin, että kyseessä olisi rykimäaikaan pahanmakuiseksi muuttuva hirvas, jollaisen joku poroisäntä olisi voinut myydä turistien maalitauluksi. Sitten, kun kuva saaliinsa kanssa poseeraavasta Semjénistä levisi ruotsalaiseen mediaan, ruotsalainen poromies oli tunnistavinaan siitä oman korvamerkkinsä ja teki rikosilmoituksen, sillä hänen kanssaan ainakaan ei asiasta ollut sovittu; Ruotsin poliisi ilmeisesti tutkii asiaa edelleen. Koti-Unkarissa puolestaan Semjénin metsästysretkeen liittyy ikäviä korruptioepäilyjä, sen nimittäin kustansi unkarilainen yrittäjä.

Budapestin kantaaottavassa ARC-julistenäyttelyssä nähtiin äskettäin myös tämä kommentti viiden miljoonan forintin Ruotsin-retkeen.

Kun Semjéniltä sitten parlamentissa tiukattiin, miten eettistä on poliittisen päättäjän ottaa vastaan tällaisia luksuslahjoja, hän yritti lyödä asian leikiksi vakuutellen, että reissu oli kaukana luksuksesta, kun joutui päivä- ja yökaudet oleskelemaan samassa tilassa viiden ”sivumennen sanoen sikahumalaisen” saamelaisen kanssa. Pääministeri Orbán ja edustajatoverit nauroivat makeasti tälle hah-hah-hauskalle heitolle – ja tästä kertoo paheksuen Ruotsin yleisradion saamelaistoimituksen sivusto, jolle tarinan ilmeisesti välitti Unkarin mediaa seuraava ja kotimaansa poliittista tilannetta sureva ruotsinunkarilainen.

”Tässä Unkarin parlamentti nauraa humalaisille saamelaisille”, kertoo SR:n saamelaistoimituksen verkkojuttu. Kuva on kaapattu Unkarin parlamentin omasta videosta.

Eikä tässä kyllin, vaan Ruotsin saamelaisten edustajat tietenkin loukkaantuivat kansansa puolesta. (Ja ennen kuin rupeatte huomauttelemaan, että ”aina ne saamelaiset valittaa jostakin / aina ne tekopyhät ruotsalaiset näkee rasismia kaikkialla”, niin miettikääpä tosissanne, miltä tuntuisi ja mitä siitä seuraisi, jos Ruotsin valtiopäivillä yhteisvoimin naureskeltaisiin typerille suomalaisvitseille tai hauskoiksi tarkoitetuille jutuille kännipäissään pustalla csárdásta vetävistä unkarilaisista.) Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtaja Paulus Kuoljok ja johtokunnan puheenjohtaja Per-Olof Nutti vaativat nyt Zsolt Semjéniltä julkista anteeksipyyntöä.

Tarinan opetus: Globalisoituvassa maailmassa kaikki, mikä menee Internetiin (eli jokseenkin kaikki…), menee myös muualle kuin kohdeyleisölleen, ulkomaita myöten. Tämä ehkä mahdollistaa typerät somekohut, niitä paljon puhuttuja aiheettomia somelynkkauksia myöten. Mutta se tekee poliitikoille sikailun ja typerehtämisen sekä myös lyhytnäköisen ja matalaotsaisen (kansallis)populismin harjoittamisen entistä vaikeammaksi. Eiköhän tämä kuitenkin ole hyvä asia?

Yskiikö kone?

Unkarissa valmistaudutaan parhaillaan huomisen kansallisen juhlapäivän viettoon: 15. maaliskuuta on vuonna 1848 Habsburgien valtaa vastaan syttyneen kansannousun muistopäivä. Tänä vuonna vuosilukua on nähty julisteissa myös päivämääräksi jaettuna: 18.4.8. Huhtikuun kahdeksantena on parlamenttivaalit, ja vaalitaistelu kuumenee koko ajan.

Hallituskoalition vaalikampanjointi tuntuu entistä tiiviimmin keskittyvän yhteen ainoaan teemaan, maahanmuutolla pelotteluun. Jopa roistomaisen György Sorosin haukkuminen tuntuu jääneen hieman taka-alalle: vaikuttaa siltä, että nyt ei enää niinkään päivitellä sitä, miten häijy Soros ja hänen kätyrinsä (siis oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt) haluavat tuhota Unkarin ja Euroopan, vaan keskitytään suoraan asian ytimeen. Jos Fidesz-KDNP-koalitio ei uusi vaalivoittoaan, ”migrantit” tulevat, ja silloin koko Unkari lakkaa olemasta (näin lausui parlamentin puhemies László Kövér) eikä enää tule edes joulua (näin puolestaan lausui surullisenkuuluisasta sikakuvasta tunnetuksi tullut kansanedustaja János Pócs). Valtion ”kuninkaallisen” ykköskanavan uutislähetyksistä vähintään noin puolet tuntuu nykyään koostuvan ”migranttien” Länsi-Euroopan kaupungeissa tekemistä murhista, ryöstöistä ja raiskauksista. Ja tältä näytti tiistaina Origo-uutissivuston etusivu (kuvakaappaus 444.hu-sivustolta):

”Paine ei hellitä. Yhä enemmän laittomia migrantteja Saksassa.”
”Pöyristyttävää. Uusi migranttihyökkäys Wienissä.”
”Migrantti puukotti 16-vuotiasta tyttöä ilman mitään syytä.”
”Neljä migranttia hakkasi hengiltä liikuntavammaisen.”
”Tuntemattomat migrantit täyttivät yhden Brysselin puistoista.”
”Neljä migranttia katkaisi ruotsalaisnaisen kurkun ja melkein irrotti koko pään.”
”Migranttijengien sota riehuu Ruotsissa.”
”Pakistanilaiset migrantit terrorisoivat turisteja Ateenassa.”
”Migrantteja halutaan sijoittaa eläkeläisten asuintaloon.”
”Leikkaan kurkkusi – näyttää migranttilapsi videolla.”
”On sanottava, että migraatio on paha juttu.”
”Viktor Orbán: On kaksi vaaraa, migraatio ja saavutustemme menettäminen.”
Punaisella kehystettyjen migranttiuutisten lisäksi sinisellä merkityssä uutisessa kristitty syyrialainen kertoo palanneensa kotimaahansa, koska Syyriassa on turvallisempaa kuin Euroopassa. Ja tämän migranttivyörytyksen sekaan on mahtunut vain kaksi muuta uutista, jotka nekin liittyvät asiaan: kansaa (tai siis kaikkia, joille ”lasten ja äitien turvallisuus” on tärkeä) kutsutaan ”rauhanmarssille” eli hallitusta tukevaan mielenosoitukseen, ja Lajos Kósa parka puolestaan on joutunut Jobbikin propagandahyökkäyksen uhriksi (tästä hieman lisää tuonnempana).

Jotkut jo kyselevät, voiko tämä sataprosenttinen muukalaispelkoon panostaminen jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan. Eikö suuri osa kansaa lopulta kyllästy siihen, että uutiset ovat maailman ja kotimaan merkittävien tapahtumien sijaan täynnä juttuja pelottavista ”migranteista”? Vai pyritäänkö tässä vain varmistamaan uskollisimman kannattajakunnan kannatus, muista viis?

Tämän kaiken keskittymisen ja panostuksen ohessa onkin hieman kummallista, että hallituskoalitiolle ja sen hallitsemalle medialle on viime päivinä sattunut useita kommunikaatiokommelluksia. Ensin János Lázárin pelotteluvideo tavalliselta wieniläiseltä kävelykadulta herätti kansainvälistä hilpeyttä. Sitten ykköskanavan uutislähetysten haastattelema, maahanmuuttajien terrorisoimasta Ruotsista turvalliseen Unkariin paennut ruotsalais-unkarilainen nainen paljastui juuri sellaiseksi kuin edellisessä postauksessani jo ounastelin, eli vähän, tuota, tuulellakäyväksi tapaukseksi. Index-uutissivusto sai selville, että Natalie Contessa af Sandebergillä on Ruotsissa rekisterissään useita sakkotuomioita merkillisistä huijauksista (mm. psykologina esiintyminen), kissatappeluista (naapurin eukon haukkuminen huoraksi ja psykopaatiksi) ja solvauksista. 24.hu puolestaan raportoi, että Natalie oli kesällä 2016 vuokrannut Budan linna-alueelta kalliin luksusasunnon mutta nopeasti riitaantunut vuokraisännän kanssa (mm. äidin ja koiran majoittamisesta asuntoon, mikä alun perin ei kuulunut sopimukseen) ja lopulta poistunut – uhkaillen läheisellä ystävällään Viktor Orbánilla ja jättäen osan vuokrista maksamatta.

Aivan putkeen ei mennyt myöskään viime blogahdukseni sankarilla, suurella poronmetsästäjällä, varapääministeri Zsolt Semjénillä. Magyar Nemzet -lehti paljasti juttusarjassaan, että Semjénin Ruotsin-retket hotelliasumisineen ja helikopterilentoineen oli kustantanut muuan József Farkas, liikemies, joka vuoden 2010 jälkeen on saanut huomattavan runsaasti valtion EU-rahoitteisia toimeksiantoja. (Samainen Farkas kunnostautui pari vuotta sitten kustantajana: hänen kustantamonsa EU:n tuella julkaisema, nimiölehden mukaan unkarilaisten asiantuntijoiden kirjoittama kaniininkasvatuksen oppikirja nuorisolle osoittautui suoraksi käännökseksi Amerikassa ilmestyneistä oppimateriaaleista.) Vero- ja tullihallitus NAV on nyt saanut virallisen kantelun Semjénin puuhista, mutta Semjén itse tuntuu ottavan asian rennosti. HírTV:n kameran edessä hän selitti lupsakkana yleisötilaisuuden kuulijoille, että ”metsästäjän etiikan perusteisiin kuuluu se, että ei kerrota, kenen kanssa ja missä on käynyt metsällä.” Hän ei myöskään koskaan kehuskele saaliillaan (?), mutta nyt poikkeuksellisesti, kun kerran kysyttiin, onko hän koskaan ampunut jääkarhua, täytyy näin pilke silmäkulmassa tunnustaa, että siihen ei valitettavasti ole vielä koskaan tullut tilaisuutta. Mutta jos kuka hyvänsä, kuka hyvänsä, kutsuisi hänet jääkarhujahtiin, se ”inspiroisi” häntä kovasti. Heh heh heh.

Entäpä sitten tuo ylempänä jo ohimennen mainittu Lajos Kósa, entinen Debrecenin pormestari ja nykyään salkuton ministeri vastuualueenaan maaseutukaupunkien kehittäminen? Kósa ei myöskään ole penaalin terävimmän kynän maineessa: 444.hu-sivusto julkaisi tänään itkunaurua nostattavan valikoiman legendaarisimpia Kósa-videopätkiä, joissa miehemme kameroiden ja mikrofonien edessä logiikkaprosessorin ylikuumetessa jäätyy täysin sanattomaksi, sekoaa sanoissaan tai tuottaa suorastaan taiteellisiin mittoihin yltävää dadaa esimerkiksi ”metallikorkeista” (jotenkin ne liittyvät verouudistuksiin ja niiden seuraamuksiin tavallisen kuluttajan kannalta, mutta miten, se ei ainakaan parilla-kolmella kuuntelulla selviä). Mukana myös tässäkin blogissa aiemmin esiintynyt klassikko ”säätiöön sijoitetut julkiset varat menettävät julkisten varojen luonteensa”.

Tuoreimmat Kósa-uutiset liittyvät perin merkilliseen juttuun. Magyar Nemzet -lehti sai käsiinsä julkisen notaarin vahvistaman dokumentin, jonka mukaan muuan naishenkilö pienestä Csengerin kaupungista läheltä Romanian rajaa olisi uskonut Kósan hoitoon, siis sijoitettavaksi, yli neljä miljardia (!) euroa. Seurasi sarja sekavia ja vaihtelevia selityksiä – ”tämä nainen otti yhteyttä minuun, koska ei luottanut pankkeihin eikä lakimiehiin”, ”kehotin häntä sijoittamaan rahat valtion obligaatioihin, koska siitä olisi valtiolle hyötyä”, ”rahat olivat perintö Saksassa kuolleelta sukulaiselta” – ja nyttemmin Kósa väittää itse joutuneensa huijauksen uhriksi. Väkisinkin tässä herää epäilys, että kyseessä voisi olla jonkinlainen rahanpesuyritys, jonka julkisivuksi on ostettu joku syyntakeeton onneton. Éva S. Balogh, joka englanninkielisessä blogissaan selostaa juttua yksityiskohtaisemmin, muistuttaa mieliin Fidesz-puolueen aikaisempia operaatioita, jotka junaili Viktor Orbánin vanha ystävä ja sittemmin luotto-oligarkki, nykyisin verivihollinen Lajos Simicska (joka, kuinka ollakaan, myös omistaa Magyar Nemzetin). 1990-luvulla puolue hankkiutui eroon epäonnistuneista bisneksistään myymällä yrityksiä köyhille reppanoille, joilta saatavia ei koskaan saatu velottua takaisin. Mieleen muistuu myös kolmen vuoden takaa Béla Orgován, työtön ex-linnankundi, joka tempaistiin jostakin Quaestor-sijoitusyhtiön johtoon juuri ennen kuin se kaatui vieden mukanaan lukuisien unkarilaisten säästöt.

Toisin sanoen: hallituskoalition eturivissä seisovat tyypit ovat viime aikoina onnistuneet sekä hankkimaan negatiivista julkisuutta että sekoilemalla ja ristiin puhumalla myös varmistamaan, että tämä negatiivinen julkisuus ei heti katkea. Samaan aikaan myös omissa propagandakampanjoissa on tullut näyttäviä kömmähdyksiä. Hvg.hu-sivusto toteaa, että hallituksen kommunikaatio on muuttunut huitomiseksi ja oman kuopan kaivamiseksi. Ja kun vaalikampanja keskittyy yhteen ainoaan asiaan eli pahoilla migranteilla pelottelemiseen, muille puolueille jää tilaa puhua asioista, jotka oikeasti koskettavat kaikkia unkarilaisia. Ei vain julkisten varojen valumisesta korruptioon ja vallanpitäjien luksuselämään. Vaan myös esimerkiksi sairaaloiden ja koulujen tilanteesta; tuoreen tutkimuksen mukaan 72% unkarilaisista on huolissaan terveydenhuollon tilasta, yli viidesosaa (21%) huolettaa koululaitoksen tilanne, kun taas terrorismin mainitsi ensisijaisten huolenaiheiden joukossa vain 3% unkarilaisista.

Tältä kannalta todella mielenkiintoista olikin lukea hvg.hu-sivuston kolumnistin Árpád W. Tótan kommentti ”Riippumattoman opiskelijaparlamentin” järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jossa oppositiopuolueiden pääministeriehdokkaat – tai siis kolme heistä, sosialistien (MSZP) ja ”Vuoropuhelun” (Párbeszéd Magyarországért) yhteinen ehdokas Gergely Karácsony, LMP:n Bernadett Szél ja Jobbikin Gábor Vona – väittelivät koulujärjestelmän tulevaisuudesta. Viktor Orbán ei ollut paikalla, hänhän ei ikiaikoihin ole suostunut julkisiin väittelyihin poliittisten vastustajien kanssa vaan esiintyy vain omilleen ja omilla ehdoillaan. Eikä häntä ja hänen ”työperustaista yhteiskuntaansa” tähän kaivattukaan, väittää Tóta:

Viktor Orbán ei ollut paikalla, eikä häntä suoraan sanoen kukaan kaivannutkaan.

Täällä vakavat ihmiset keskustelivat vakavista asioista. Kahden minuutin blokkeihin ei tietenkään paljoa mahdu, korkeintaan ehtii nimeämään ongelmat ja väläyttelemään ratkaisuja tai keskustelemaan yleisistä suunnista. Mutta näinkin tämä oli riittävän syvää ja mutkikasta. Arvotonta olisi ollut, jos näyttämöllä olisi röhkinyt Orbán, jankannut Sorosin nimeä vastaukseksi jokaiseen kysymykseen ja lopuksi julistanut paikalle kokoontuneille opiskelijoille, että menkääpäs nyt siitä hitsaamaan ja hevosia kengittämään.

Miljardin (nykyinen kurssi huomioon ottaen) forintin kysymys onkin, miten oppositiopuolueet tätä saamaansa tilaa käyttävät ja onnistuvatko ne saamaan aikaan minkäänlaista hedelmällistä yhteistyötä. Ennen kaikkea: mitä tekee perusteellisen imagouudistuksen kokenut, maltilliseksi ja salonkikelpoiseksi kansanpuolueeksi muuntautunut Jobbik? Mutta tästä ehkä tuonnempana lisää.

Lennä porosein

Kansliaministeri Lázárin hirmuiset kokemukset maahanmuuttajien tuhoamasta Wienistä saavat parhaillaan Unkarin hallituksen vaikutuspiiriin kuuluvassa mediassa taustatukea muista vastaavista kauhutarinoista (”Unkarilaiset toimittajat vierailivat Brysselin no-go-vyöhykkeellä”, ”Emme halua takaisin niitä aikoja, kun eloon jäädäkseen piti kääntyä islamin uskoon” [puhe on kenraali Bemistä, vuosien 1848-49 vapaustaistelun sankarista, joka hävityn taistelun jälkeen pakeni Turkkiin, missä joutui vaihtamaan uskontoa], ”Wienissä maahanmuuttajat ovat merkinneet ongelmaa jo vuosia sitten”).

Toissapäivänä valtion viestimet toivat unkarilaisten nähtäville myös ruotsalais-unkarilaisen Natalie Contessa af Sandebergin, joka M1-kanavan haastattelussa kertoi muuttavansa Ruotsista turvalliseen Unkariin, koska ei enää kestä maahanmuuttajien luomaa kaaosta ja turvattomuutta. Tukholman metrossa ahdistelijat käyvät kimppuun eikä edes poliisi tule auttamaan, kouluissa opettajia uhkaillaan puukotuksella, kaduilla ryöstetään lapsia, monet perheet suunnittelevat Ruotsista pois muuttoa, koska pelkäävät. Kaiken lisäksi maahanmuuttajat vievät ruotsalaisten työpaikat, sairaalassa, jossa af Sandeberg työskenteli, 80% lääkäreistä ja hoitajista oli maahanmuuttajia.

Komeaa nimeä kantava Natalie Contessa af Sandeberg kertoo olevansa äitinsä puolelta unkarilainen ja pitävänsä Unkaria toisena kotimaanaan. Hän myös puhuu unkaria oikein sujuvasti ja lähes ilman aksenttia, vain harvinaisemmat sanat tekevät tiukkaa (mecset, ’moskeija’, ei heti löydy – näitä moskeijoja hänen kertomansa mukaan rakennetaan kaikkiin Ruotsin kaupunkeihin vieläpä niin, että kaikki joutuvat tulevaisuudessa kuuntelemaan minareeteista kaikuvia rukouskutsuja).

Ruotsalaisesta internetistä ei paljon tietoja tästä rouvasta löydy. Yritysrekisterin mukaan hän omistaa Båstadissa hedelmien ja vihannesten tukkukauppaa harjoittavan firman, joka ei enää ole aktiivinen. Juorupalstoilta sitä vastoin löytyy väitteitä, joiden mukaan Natalie Contessa, koulutukseltaan lääkäri, on isänsä puolelta venäläistä syntyperää, upporikkaasta perheestä ja asunut elämänsä aikana useissa eri maissa. Af Sandebergien suku on oikea ruotsalainen aatelissuku, mutta arvoitukseksi jää, miten unkarilaisen äidin ja venäläisen isän tytär siihen liittyy. Natalie on ilmeisesti ollut naimisissa kohutoimittaja Staffan Erforsin kanssa, ja näköjään tästä syystä hänen persoonaansa ruotii myös ”Skandalbloggen”-niminen hämärä palsta. Siellä muuan hieman oikeinkirjoitusrajoitteinen nimetön kommentoija toteaa, että Natalie on hieno, hyväsydäminen ihminen mutta ”hänelle Ruotsi on kuin Irak”, sillä ”hän ei ole ruotsalainen vaan venäläinen, ne eivät tykkää asua semmoisessa maassa, joka on täynnä keltaisen värisiä [!] ihmisiä”.

Kaiken kaikkiaan hieman epätavallinen persoona ja erikoinen tarina siis, mielenkiintoisia Venäjä-kytköksiä myöten… Mutta valtion viestimien kohdeyleisön suhteen se täyttänee tarkoituksensa ja auttaa monia uskomaan, että Tukholma ja Malmö ovat täynnä palavia ghettoja ja riehuvia terroristeja, joita tavalliset kunnon ruotsalaiset ovat valmiita päätä pahkaa pakenemaan. Samaan aikaan kuitenkin Ruotsi on ollut Unkarin uutisissa myös toisella tavalla.

Varapääministeri, Fidesz-puolueen pienen apupuolueen, kristillisdemokraattisen KDNP:n puheenjohtaja Zsolt Semjén on se mies, joka parlamentin etupenkissä istuu pääministeri Orbánin vieressä sietämättömän makea hymy huulillaan. Semjén muistetaan myös uutiskuvista, joissa hän ratsastaa perinnejuhlan yhteydessä transilvanianunkarilaiseen Kézdivásárhelyn (Târgu Secuiesc) kaupunkiin kuin valloittajaruhtinas ikään, sekä vuonna 2012 julkisuuteen tulleista plagiaattiepäilyistä: hänen katolisessa Péter Pázmány -yliopistossa tekemänsä teologian lopputyö (laureatus), joka sittemmin korkeakoulu-uudistuksen myötä uudelleenarvioitiin tohtorinväitöskirjan arvoiseksi, sisälsi runsaasti lainauksia, joita ei ollut asianmukaisesti merkitty. Lisäksi Semjén oli myöhemmin jättänyt samaa aihetta käsittelevän tekstin ELTE-yliopistoon sosiologian graduna, ja tämä teksti sisälsi runsaasti päällekkäisyyksiä sekä edellisen väitöskirjan että työn ohjaajan aikaisemmin ilmestyneen tutkielman kanssa. ELTE-yliopiston asiaa tutkinut työryhmä totesi lopulta Semjénin syyllistyneen ammatillisiin ja eettisiin rikkomuksiin mutta ei nähnyt mahdollisuuksia konkreettisiin seuraamuksiin asian johdosta.

Kuten kansliaministeri Lázár, myös Semjén on innokas metsästyksen harrastaja, jota silloin tällöin on nähty uutiskuvissa poseeraamassa pyssyineen tai saaliineen. Nyt, kun vaalien lähestyessä oppositio entistä raivokkaammin yrittää kohdistaa kansan huomiota korruptioskandaaleihin ja -epäilyihin sekä ylipäätään Unkarin vallanpitäjien epäilyttävän kalliiseen luksuselämään, on hanakasti tartuttu myös tuoreisiin kuviin Semjénin Ruotsin-matkoista. Magyar Nemzet -lehden mukaan Semjén on viime vuosina käynyt vuosittain Ruotsissa hirvi-, peura- tai metsojahdissa. Ministerille ja hänen seurueelleen on toisinaan vuokrattu kokonainen hotelli, ja metsästysten oheisjärjestelytkin ovat olleet komeat: mukana on ollut apumiehiä varmistamassa, että ministerin tähtäimeen osuu riittävästi saalista, tarvittaessa ministerin jalkavaivojen säästämiseksi hänelle on järjestetty ratsuhevonen, ja nyt tuoreimmissa uutiskuvissa näkyy helikopteri, joka köydestä roikottaen kuljettaa kaadettua hirvieläintä metsästä ihmisten ilmoille.

Helikopteri luksuselämäntavan symbolina on ollut Unkarin julkisuudessa esillä myös puolitoista vuotta sitten, kun ministeri Antal Rogánin ja hänen puolisonsa huviretki helikopterilla rouva Rogánin ystävättären häihin herätti epäilyksiä siitä, kuka tämän lystin viime kädessä maksaa. Nyt ministeri Semjén hermostui helikopterijutuista sen verran, että katsoi tarpeelliseksi Facebook-sivullaan muistuttaa, että helikopterilla matkusti vain hänen saaliinsa, ei hän itse.

(Alkuperäisessä postauksessaan Semjén nimitti saaliseläintä ’hirveksi’, jávorszarvas, mutta korjasi sen myöhemmin ”peuraksi” tai ”poroksi”, rénszarvas. Montakohan metsästysretkeä Pohjolaan tarvitaan, että keskieurooppalainen pyssymies oppii erottamaan toisistaan hirven ja poron? Népszava-lehti toi julkisuuteen unkarilaisen luontoharrastajan Facebook-postauksen: Ruotsissa asuva luontokuvaaja Zoltán Török muistuttaa, että villipeuroja ei Ruotsissa ole elänyt 150 vuoteen, joten Semjén on todennäköisimmin ampunut poron. Niitä Ruotsin poronhoitajat kuulemma saattavat myydä turistien ammuttavaksi syksyisin, kun laumasta on erotettu rykimäajan jäljiltä pahanmakuiset isot hirvaat. Tämmöinen puolikesyjen eläinten ”metsästäminen”, näin Török, on kuin Unkarin pustalla ammuttaisiin laiduntavia nautoja. Vaan eipä ilmeisesti perinteinen keskieurooppalainen tarhattujen puolikesyjen fasaanien ammuskelu ole sekään paljon uljaampi saavutus.)

Semjénin selittelyistä yleisö vain innostui, ja Internetissä kiertää muunnelma täälläkin esillä olleesta kärvennetyn sian kuvasta:

”Hän se helikopterilla matkusti!”

Valtion uutiskanavat yrittävät rientää Semjénin avuksi ja selittävät, että kyseessä on asiaa tuntemattomien oppositiomedioiden ”ajojahti”. Nyttemmin hallituksen käsissä oleva Origo-uutissivusto muistuttaa, että saaliin kuljettaminen helikopterilla on Pohjois-Ruotsin metsissä välttämätöntä, koska teitä ei ole, ja metsäänkään ei kaadettua eläintä lain mukaan saa jättää. (Oikeastaanhan Ruotsin kuten Suomenkin poro- ja hirvimetsämiehet kai käyttävät tiettömissä selkosissa liikkumiseen mönkijöitä, mutta mitäpä pienistä.) Ennen kaikkea ministeri Semjénin Ruotsin-matkojen pääsyynä on sukulaisten luona vieraileminen: hänen setänsä perheineen asuu Ruotsissa. Ministeri Semjén ei siis tehnyt mitään muuta kuin kävi tapaamassa sukulaisiaan ja tämän yhteydessä osallistui metsästykseen, joka suoritettiin ”Skandinavian tapojen ja lain määräysten mukaisesti”.

Selvä. Nyt kun vielä kerrottaisiin, miksi ihmeessä ministeri antaa setänsä ja serkkujensa asua maahanmuuton tuhoamassa, hengenvaarallisessa Ruotsissa. Eikö varapääministerin sukulaiset pitäisi tuoda turvaan Unkariin, vaikka helikopterilla?

Maahanmuutosta perheväkivaltaan ja takaisin

Tein taas tänä aamuna typerästi ja menin katselemaan netistä Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutisia. Yhtenä pääaiheena oli tietenkin Brysselin EU-huippukokous, jonne pääministeri Orbán oli matkannut kuvaannollisina viemisinään kansallisen konsultaation 2,3 miljoonaa (näin väitetään, totuutta ei tiedä kukaan) vastausta – joiden sanomana siis on, että Unkarin kansa ei halua maahanmuuttajia, ei yhtään. Uutistoimittajan tekstissä toistuivat tutut iskusanat: kötelező betelepítés ‘pakollinen maahanasuttaminen’, illegális bevándorlás ‘laiton maahanmuutto’, migránspárti politikusok ‘migranttien puolella olevat poliitikot’. Sanoja menekült ‘pakolainen’ tai menedékkérő ‘turvapaikanhakija’ ei käytetty vahingossakaan. Ylipäätään uutisten katsojan oli helppo saada se vaikutelma, että koko huippukokous ja ylipäätään koko EU:n päätöksenteko pyörii pakolais-, korjaan, pakollisten maahanmuuttokiintiöiden ympärillä ja meneillään on suuri taistelu valkoisen Euroopan etnisen puhtauden puolesta.

(Samaan aikaan julkisuuteen on lopultakin päästetty viralliset tiedot tänä vuonna päättyneestä Unkarin korruptionkäryisestä maahanmuutto-obligaatio-ohjelmasta. Isolla rahalla – josta melkoinen osa on ilmeisesti päätynyt hallitusta lähellä olevien tahojen omiin taskuihin – on maahanmuutto-oikeuden Unkariin ja siten myös laillisen asuinpaikan EU:ssa saanut, perheenjäsenet mukaan lukien, noin kaksikymmentä tuhatta ihmistä, siis 15 kertaa niin monta kuin EU:n pakolaiskiintiöohjelman mukaan Unkarin olisi pitänyt ottaa vastaan. Obligaation lunastaneista suuri osa on Kiinasta, mutta paljon on saapunut myös pelätyistä muslimimaista: Irakista, Afganistanista, Iranista ja Pohjois-Afrikasta.)

Katsauksen lopuksi ääneen pääsi itse väsyneen näköinen Orbán, tai hänen Facebook-sivulleen ladattu video, jossa singahtelivat sotaisat metaforat: ankarasti on taisteltu, mutta sotaa ei ole vielä voitettu. Orbán on viime vuosina aniharvoin antautunut oikean toimittajan haastateltavaksi saati vaalikeskustelu- tai väittelyohjelmien kameroiden eteen; hän antaa yleensä ”haastatteluja” vain omille luottotoimittajilleen, joiden kanssa luultavimmin kysymykset on sovittu etukäteen, tai sitten kommunikoi yksisuuntaisesti, kuten nyt.

Viime aikoina oppositioviestimet ovatkin nostaneet esiin tapauksia, joissa Orbán pakenee ikäviä kysymyksiä tai suorastaan kieltäytyy vastaamasta. Kaksi vuotta sitten hän odotteli parlamentin istuntosalin ovella verhon takana piilossa välttyäkseen vastaamasta oppositioedustajien kysymyksiin ja astui sisään vasta, kun esitettiin aiemmin jätetty kysymys, johon hänen parlamentin sääntöjen mukaan oli pakko vastata. Syyskuussa oppositiopuolue LMP muistutti, että Orbán ei vieläkään ollut vastannut yli puoli vuotta aiemmin saamaansa, viiden eläkeläisjärjestön kirjoittamaan kirjeeseen, jossa kerrottiin lukuisien eläkeläisten akuutista köyhyydestä ja pyydettiin minimieläkkeiden korotusta. Lokakuussa Orbán järjesti ”lehdistötilaisuuden”, jossa saliin ei päästetty toimittajia lainkaan – nämä saivat katsella ja kuunnella pääministeriä videokuvan välityksellä.

Ja nyt viime maanantaina LMP:n edustaja Márta Demeter parlamentissa kysyi tiukasti Orbánilta, eikö Unkarin kansalliselle turvallisuudelle ole koitunut vaaraa siitä, että Orbán ja hänen lähipiirinsä liikemiehet, myös Orbánin vävy István Tiborcz, seurustelivat ja tekivät bisnestä viime kesänä edesmenneen saudiarabialaisen pankki- ja rahamiehen Ghaith Pharaonin kanssa, jota FBI ja Interpol ovat epäilleet rahanpesusta ja terrorismikytköksistä. ATV-kanavan julkaisemalla videolla

näkyy, miten Orbán nousee, tapansa mukaan hermostuneesti takkiaan napittaen, ja lausuu:

Kunnioitettu herra puhemies, arvoisa kansanedustajatoverini… hyvää joulua!

Tämä ”vastaus” – johon Orbánin puoluetoverit ympärillä reagoivat sydämellisellä naurunremakalla – ei ehkä edusta vain tavanomaista vallanpitäjän röyhkeyttä, vaan monet ovat nähneet siinä myös sukupuoliaspektin. Ämmien piipitystä ei tarvitse ottaa vakavasti, ja Márta Demeter voisi keskittyä pitämään suunsa kiinni ja näyttämään nätiltä.

Niin, ne naisasiat. Maailmanlaajuinen #metoo-kampanja etenee Unkarissakin – teatteripiirien jälkeen on vuorossa kirjallisuusmaailma, viime aikoina julkisuuteen on tullut ensin nuori runoilija Anna Follinus, sitten hänen jäljessään joukko muitakin nuoria kirjailijoita, joita Stádium-kustantamoa ja sen kirjallista ”salonkia” pyörittänyt aviopari, runoilija Kamil Kárpáti ja hänen vaimonsa Margit Lőkös, merkillisellä, lahkomaisella vallankäytöllään alistivat ja nöyryyttivät, joitakuita myös seksuaalisesti. Samaan aikaan Unkarin köyhien naisten asemasta Länsi-Euroopan punalyhtykatujen lihamarkkinoilla on jälleen keskusteltu, ja “VV Fannina” (VV eli Való Világ, todellinen maailma, on meidän Big Brotherimme tapainen tositeeveeohjelma) tunnetun nuoren naisen murhan uutisoinnista käyty väittely on nostanut esiin naisiin kohdistuvan väkivallan ongelmat.

”Mustasukkaisuusmurhasta” puhuminen vie huomion pois siitä tosiseikasta, että naisiin kohdistuva rakenteellinen väkivalta on osa Unkarin(kin) yhteiskuntaa. Joka viikko kuolee Unkarissa(kin) joku nainen nykyisen tai entisen puolisonsa tai kumppaninsa pahoinpitelemänä. Unkari ei kuitenkaan ole vieläkään suostunut ratifioimaan Istanbulin sopimusta, jolla monet valtiot jo ovat sitoutuneet taistelemaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja ja viime aikoina usein hallituksen puhetorvena esiintynyt painijanniskainen Szilárd Németh julisti marraskuussa ATV-kanavan haastatteluohjelmassa, että Unkari ei tule ratifioimaan koko sopimusta niin kauan kuin Fidesz on vallassa. Nimittäin: Istanbulin sopimus – joka edellyttää esimerkiksi tukitoimien järjestämistä väkivallan uhreille sekä asianmukaisen koulutuksen tarjoamista viranomaisille ja kansalaisille – ”yrittää istuttaa tänne genderfilosofiaa” ja ”hyökkää perinteistä perhemallia vastaan”. Sitä paitsi – näin on varapääministeri Zsolt Semjén jo lausunut – naisiin kohdistuva väkivalta ja häirintä on pelkästään maahanmuuton tuoma ongelma, ja naisrauhan nimissä tärkeintä on ”että pysäytämme maahanmuuton emmekä salli, että naiset joutuvat massaislamin johdosta elämään sharian varjossa”.

Hyvää joulua siis, naiset ja miehet!

***

Samaan aikaan Itävallassa: uusi hallitus on koossa ja astunee virkaan maanantaina. Oikeistopopulistit ovat jälleen koalition junioriosapuolena, kuten vuosituhannen alussa. Mutta silloin Jörg Haiderin oli muodollisesti vetäydyttävä puolueen johdosta, ja kautta Euroopan kohistiin, pelättiin natseja ja puuhattiin pakotteita. Nyt puoluejohtaja HC Strache virnuilee varakanslerina kenenkään estämättä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tullaan näkemään epäpätevien ja hassunkuristen ministerien pelleparaati. Mutta kun 17 vuotta sitten ykköspaikalla liittokanslerina oli oikeistokonservatiivien ÖVP:n vanha kettu Wolfgang Schüssel, nyt puoluetta johtaa nuori tähti ja yleisönsuosikki, söpö poika Sebastian Kurz, josta kukaan ei vielä tiedä, mikä hänen poliittinen linjansa (jos sellaista on) loppujen lopuksi tulee olemaan. (Huhutaan hänen olevan myös ystävällisissä ja läheisissä väleissä Unkarin Orbánin kanssa.) Taidan tulla vanhaksi, kun päässäni soivat jatkuvasti Walther von der Vogelweiden vanhan erakkomunkin sanat: voi meitä, paavi on liian nuori!

owê der bâbest ist ze junc:
hilf, hêrre, dîner kristenheit!

Rumia sanoja

Nyt oli näköjään taas YLEn uutistoimituksen vuoro tuottaa jonkinlainen Unkari-paketti. Ja tekisi mieleni sanoa aika rumasti.

Julkisen palvelun tv-yhtiön edustajat oli lähetetty Budapestiin kuvaamaan kadulla käveleviä ihmisiä, raitiovaunuja, parlamenttitaloa ja Tonavaa. Human interest -osuuden hoiti sympaattinen keski-ikäinen ja keskiluokkaisen oloinen naishenkilö, Fidesz-puolueen kannattaja, joka nähtiin puuhailemassa kodissaan ja selittämässä, että nykyinen hallitus on kiva, koska se laskee kansalaisten energiakustannuksia, ja että hallituksen arvostelijoita ei viitsi kuunnella, koska virheensähän on kaikilla. Mikrofoni kourassa Tonavan rannalla sojottava toimittaja toteaa jylhästi, että hallitusta syytetään jatkuvasti korruptiosta, mutta ”näyttöjä ei ole löytynyt”. Ei ole löytynyt?! Asiasta haastateltu hallituksen tiedotuspäällikkö vastaa toimittajan kysymyksiin ympäripyöreästi mutta kauniilla englannilla: korruptiohan on aina kaikkien hallitusten ongelma, Suomessakin, eikö niin, ja me teemme todella kovasti työtä kitkeäksemme korruption. Emmekä me tässä mitään eurooppalaisia arvoja ole unohtamassa, katsokaa vaikka tätä kaupunkia ja kysykää vaikka keneltä, heh heh. Opposition mielipiteitä saa edustaa Zoltán Kész, juuri se äskettäin Veszprémistä täytevaaleilla valittu sitoutumaton kansanedustaja, jonka valinta kaatoi Fidesz-KDNP-koalition kahden kolmasosan parlamenttienemmistön. Kész puhuu myös hyvää englantia, mutta ilmeisesti hänen ylimalkainen toteamuksensa, että hallituksen jäsenet ja sen lähipiiri viettävät elämää, jollaiseen heillä ei pitäisi olla varaa, ei toimittajan mielestä riitä ”näytöksi”. Näin on kuultu molempien osapuolten ympäripyöreitä mutu-lausuntoja ja nähty kauniita kaupunkikuvia keväisestä Budapestista, siirrytäänpä jonkinlaisen epämääräisen huolentunteen vallassa seuraavaan uutisaiheeseen.

Semmoista tutkivaa journalismia siis. En siis todellakaan tarkoita, että YLEn uutistoimituksen pitäisi ottaa selvemmin kantaa Fidesz-hallitusta vastaan – tai sen puolestakaan. Mutta olisiko voinut vaikkapa tuon korruption suhteen tehdä vähän taustatöitä esimerkiksi Transparency Internationalin tietojen pohjalta, ennen kuin väitetään, että ”näyttöjä ei ole”? Ja yrittää grillata hallituksen tiedottajaa esimerkiksi GRECOn (Euroopan valtioiden korruptionvastaisen elimen) tuoreesta raportista, jossa Unkarin hallituksen todettiin jättäneen toteuttamatta melkoisen osan Euroopan neuvoston suosittelemista korruptionvastaisista toimista. Tai olisiko voinut hieman purkaa sitä nopeasti esitettyä toteamusta, että pääministeri Orbán pyrkii rajoittamaan kansalaisvapauksia. (Mitähän tämmöinen tarkoittaa?) Tai olisiko Fidesz-kannattajan haastattelun yhteydessä voinut jotenkin tuoda esiin sen, mitä kaikki tutkimuslaitokset – joskin melkoisella tuloshajonnalla – ovat mielipidetutkimuksissaan todenneet, eli että Fidesz-puolueen kannatus on viime kuukausina selvästi huvennut? Tai olisiko voinut kansanedustaja Készin sijaan, joka kertoo korruptiosta samaa, mitä kuka hyvänsä voi lukea lehdistä, vaikkapa haastatella tutkivaa journalistia Krisztina Ferencziä, joka vuosikaudet on tutkinut pääministeri Orbánin perheen omaisuutta ja sen satumaista kasvua – siis miten broileripoliitikosta, joka ei ole oikeastaan koskaan tehnyt ns. siviilityötä, on voinut tulla yksi maan rikkaimpia miehiä – ja viime vuonna julkaissut aiheesta kirjan? Tai jos kerran oppositiopoliitikkoa haastatellaan, olisiko voinut myös vähän grillata ja esimerkiksi kysyä, miksi sitoutumaton Kész ei ole löytänyt itselleen puoluetta ja miksi Unkarissa ylipäätään ei oppositio saa rivejään järjestykseen?

***

Muutama ruma sana siis singahti ilmoille tätä uutislähetystä katsellessani. Ja kun niihin päästiin, niin jatketaanpa. Unkarilaisethan (kuten moni muukin kansa) uskovat kielensä olevan kirosanojen suhteen erityisen rikas ja vivahteikas. Tiedä noista vivahteista – käytännössä ymmärtääkseni paljon muuta ei tarvitse kuin ilmaukset, joilla (a) kehotetaan puhuteltavaa harrastamaan seksuaalihommia sukupuolimoraaliltaan kyseenalaisen äitinsä kanssa tai (b) toivotetaan puhuteltavalle orihevosen vehkeellä tapahtuvaa anaalipenetraatiota. Mutta ainakin näitä haukkuma- ja kirosanoja käytetään todella runsaasti ja estottomasti. Niin paljon kuin Suomessa näkee valitettavan nettikeskustelujen typerää törkeyttä ja aggressiivisuutta, unkarinkielisessä verkossa, ihan asiallisillakin foorumeilla, käydään sellaista mutapainia, että meikäläiset kommenttiketjujen sanasoturit kalpenevat kertaheitolla.

Yksi kiroilua kirvoittanut aihe on viime viikkoina ollut kauppojen sunnuntaiaukiolon lopettaminen, jota Fidesz-valtapuolueen pieni sivuvaunu, kristillisdemokraattinen puolue KDNP, ylpeästi pitää suurena saavutuksenaan. Mandiner-blogin András Stumpfille antamassaan haastattelussa KDNP:n johtaja Zsolt Semjén selittää absurdin tyynesti, että kysymys ei ole ”kauppojen sulkemisesta sunnuntaisin” vaan ”vapaasta sunnuntaista”, että ravintoloiden henkilökunta on silti työssä sunnuntaisin, jotta perheet pääsisivät yhdessä ulos syömään, ja että pienet perhemyymälät voivat aukiolokiellosta huolimatta olla auki, koska perhemyymälää pyörittäessään perhe on myös yhdessä ja lain tarkoitus täten täyttyy.

Kansan mielipidettä sunnuntaiaukiolon lopettamisesta kuvaa tyylipuhtaasti YouTube-hitiksi pongahtanut (välillä kielletty ja sitten taas verkkoon palannut) laulu, jonka laatija, nimimerkki Apa zenél (‘Isä musisoi’) haluaa pysytellä tuntemattomana. Laulu kiteyttää karulla tavalla kansan kiukun, jota ei ole kirvoittanut pelkästään kauppojen sulkeutuminen; osansa saavat KDNP:n edustajista myös entinen opetusasiain valtiosihteeri Rózsa Hoffmann sekä entinen ministeri ja parlamentin entinen varapuhemies Péter Harrach.

Laulun teksti kuuluu suomeksi suunnilleen näin (pahoittelen ronskia kieltä, joka originaalissa on ehkä vielä piirun verran ronskimpaa):

Sunnuntai on, herään, pitää kirkkoon lähteä,
mutta huomaan: nauha katkennut on kengästä.
Lähellä on ostoskeskus, sieltähän saa uuden –
sitten vasta huomaan koko suuronnettomuuden.

Sunnuntai on, herään, ryhdyn leipää leipomaan,
ennen nostatusta piirrän ristin taikinaan –
mutta jauhot loppuivat, ja kauppahan on kiinni,
varma hallitus näin aina vastaa toiveisiini.

Haista vittu KDNP sekä Zsolt Semjén,
nousit niin kuin paise kansakunnan persiiseen,
ei sua kukaan valinnut, ei sulta kysynyt,
sunnuntaina pidä vain se turpas kiinni nyt.

Haista vittu KDNP sekä Zsolt Semjén,
ja Rózsa Hoffmanniakin voit vetää persiiseen,
Péter Harrachille hevonvehje hanuriin,
voi kun häipyisitte kaikki kauas helvettiin.

Vaan ettehän te häivy täältä teidän onnelasta,
vaikka teidän saaliinne on murusia vasta.
Teidän uraputkenne on aivan umpijäässä,
kieli juutuksissa Fidesz-miesten peräpäässä.

Sunnuntai on, herään vaimokullan parkunaan:
vessanpytty hajosi ja paska täyttää maan.
Eipä hätää, onhan meillä rautakauppiaita –
teen jo lähtöä, kun muistan, kuinka onkaan laita.

Sunnuntai on, herään, yli kolkytyhdeksän
kuumetta on lapsilla, sen kuinka lievitän?
Viimeinenkin särkylääke loppui talosta
ja päivystävä apteekki on hiton kaukana.
Haista…

Laulun nostattama vastakaiku innoitti sen tekijän laatimaan eräänlaisen anteeksipyyntöversion, jossa vakuutellaan ystävyyttä ihanaa KDNP:tä kohtaan ja toivotellaan sen edustajille kaikenlaista hyvää. Ironianetsintäharjoituksen huippuna on ns. akrostikon-tekniikka, eli säkeiden alkukirjaimista muodostuu alkuperäisen laulun rukiinen haistattelutoivotus. Mutta siitä ehkä joskus toiste.

Mediauutisia!

Tämä Itävalta-Unkari-blogi on viime aikoina ollut erittäin Unkari-painotteinen, eikä asia valitettavasti aivan äkkiä korjaannu. Syyt käyvät ehkä ilmi tästäkin postauksesta, jossa mietin Itävallan ja Unkarin mediamaisemien viimeaikaisia merkkitapahtumia.

Itävallassa, missä valtiontalouden tila on, ensimmäisen maailmansodan aikaista vitsiä mukaillen, ”toivoton mutta ei vakava”, on viime ajat julkisuudessa jauhettu Hypo Alpe Adria -pankin kriisiä. Vuosikausia Kärntenin osavaltion haiderilaisjohdon merkillisiä tempoiluja rahoittanut pankki päätyi totaaliromahdukseen, raunioista löytyneitä epäselvyyksiä ja suoranaisia rikosepäilyjä tutkitaan, ja sotkun selvittäminen saattaa vaatia erityisen Hypo-lain säätämistä. Joka tapauksessa veronmaksajien rahoja tulee palamaan tavallisen ihmisen käsityskyvyn ylittävä summa. Wienin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Heinz Mayer sanoi Die Presse -lehdelle joutuvansa raivon valtaan ajatellessaan, että Hypo-juttu maksaa liittovaltiolle yhtä paljon kuin Wienin yliopisto saa valtion tukea 30 vuodessa.

Tätä Hypo-juttua siis selviteltiin myös valtakunnan ykkösuutislähetyksessä. Uutisankkuri Armin Wolf, terävä ja kriittinen mies ja eräänlainen älymystö-teeveenkatsojien ihannepoika, haastatteli asian johdosta varakansleri-valtionvarainministeri Spindeleggeriä ja sai tämän perusteellisesti kimpaantumaan. Kun Wolf oli tyytymättömänä Spindeleggerin vastauksiin keskeyttänyt tämän ja vaatinut selvennystä, Spindelegger tiuskaisi: ”Mitä käytöstä tämä oikein on? Antakaapas nyt minun puhua. Te haluatte vain kuunnella omaa ääntänne.” Asian johdosta alkoi levitä huhu, että Wolfin päivät uutisstudiossa olisivat luetut; ilmeisesti myös liittokansleri Faymann on ottanut nokkiinsa Wolfin tyylistä eikä enää suostu hänen haastateltavakseen. Armin Wolfin tueksi perustettiin jopa oma Facebook-ryhmä. Mutta ei hätää: Wolfilla on ilmeisesti edelleenkin yleisradioyhtiö ORFin johdon tuki, eikä hänen poistumisensa Zeit im Bild -uutislähetyksestä näytä todennäköiseltä.

***

Unkarissa puolestaan – niin, Unkarin mediamaisemasta olen kirjoittanut ennenkin. Ehkä riittää kun lyhyesti totean, että hallituspuolueen edustajan epäkunnioittava haastatteleminen ei valtionyhtiö MTV:n ohjelmissa tulisi kuuloonkaan. Vaihtoehtoja ”kuninkaallisille” tv- ja radiokanaville taas ei Unkarissa ole kovin paljoa ollut, lukuun ottamatta internetissä toimivia foorumeja, joita vähemmän koulutetut, iäkkäämmät ja pääkaupunkiseudun ulkopuoliset unkarilaiset eivät välttämättä aktiivisesti seuraa. Lähetystaajuuksistaan kansainvälistä huomiota herättäneen oikeustaistelun käynyt Klubrádió ei kuulu kautta maan eikä edes kaikkialla pääkaupungissa, saksalaisen ProSieben-Sat1-ryhmän omistaman kaupallisen TV2-kanavan puolestaan osti taannoin opposition väitteiden mukaan Fidesz-puoluetta lähellä oleva taho. Merkittävänä ohjelmatuottajana jäljelle on jäänyt kansainvälinen RTL-televisioyhtiö, joka tähän asti on profiloitunut lähinnä halvan räiskeen ja ”rahvaanviihteen” tarjoajaksi: Unkarin kansalle RTL tuottaa esimerkiksi ”Unkarin Salkkareita” eli saippuasarjaa Barátok közt (‘Ystävien kesken’) sekä kykyjenetsintäohjelmaa X-Faktor.

Kuten tässäkin blogissa äskettäin oli esillä, hallituksen uusi mediavero iskee erityisen lujasti RTL:n toimintaan. Verosta hermostuivat toki monet muutkin, jopa hallitusta ja valtapuolue Fidesztä lähellä olleet viestimet, mutta nyt taivaan merkit näyttää RTL: se tarttui taisteluhaasteeseen ja on muuttumassa turruttavasta viihdetuutista poliittisen kritiikin äänitorveksi. RTL:n uutislähetyksissä on nyt muutaman päivän ajan tarjottu kansalle hämmentäviä paljastuksia Unkarin vallanpitäjien korruptiosta, talouden todellisesta tilasta ja muista poliittisista skandaaleista. Kuten Vastagbőr-blogi kuluneen viikon tapahtumat tiivistää: valtapuolue, joka ei ole tottunut siihen, että vastustajat eivät olekaan noin vain jyrättävissä, huitoo ja riehuu hädissään kuin hysteerinen lapsi, RTL taas porskuttaa eteenpäin ammattimaisen tyynesti.

Katsotaanpa siis kuluneen viikon RTL-uutisaiheita. Viikko sitten maanantaina tulilinjalla oli Andy Vajna, tuo hollywoodilainen filmituottaja ja nyttemmin Orbánin hallituksen elokuvakomissaari. Vajna on saanut hallintaansa myös kasinobisneksen, ja rahantulon turvaamiseksi parlamentti on ilmeisesti säätämässä Vajnan nettipelibisneksiä suosivaa lakia. Tiistaina puolestaan aiheena oli pääministeri Orbánin tyttären häissä tapahtuneen rikoksen selvittely: kahdelta vieraalta oli varastettu kännykät, ja syyllisten saamiseksi selville poliisi poltti neljä miljoonaa forinttia eli kuusitoista kertaa varastettujen tavaroiden hinnan epäiltyjen DNA-näytteiden analyyseihin. Kuten tämän uutisjutun lopuksi kerrottiin, samaan aikaan toisaalla Unkarissa ns. Ároktőn ryöstömurhaajajengin jäseniä oli päästetty kotiarestiin (mistä he sitten karkasivat), koska langettavaa DNA-näytteen analyysia ei saatu ajoissa valmiiksi. Samassa uutislähetyksessä nekin katsojat, joita julkkisten ja isorikkaiden asiat eivät kiinnosta, saivat kuulla, että Unkarissa arvonlisävero on suurempi kuin missään muualla, joten – kaikista virallisista ”talous nousee ja Unkari suorittaa paremmin” -iskulauseista huolimatta – tavallinen tallaaja maksaa kilosta leipää enemmän kuin Romaniassa.

Keskiviikkona, jatkaa Vastagbőr, RTL:n uutiset kertoivat muun muassa, että (pahamaineisista uusnatsi-huligaanifaneistaan kuuluisan) Ferencvárosin jalkapallojoukkueen eli ”Fradin” uusi stadion tulee maksamaan 1,2 miljardia forinttia suunniteltua enemmän ja että Unkarin valtionvelka on nyt suurempi kuin koskaan. Lisäksi uutisoitiin Turkmenistanin diktaattorin vierailusta – Unkari on viime aikoina näyttävästi hieronut ystävyyttä demokratia- ja ihmisoikeusvertailujen hännillä olevien keskiaasialaisten valtioiden kanssa, aivan äskettäin nähtiin Kazahstanin diktaattorin valtiovierailu. Torstaina pääaiheena oli Lőrinc Mészáros, pääministeri Orbánin vanha ystävä ja hänen kotikaupunkinsa Felcsútin pormestari, ja hänen satumaisen tuottoisat bisneksensä, joiden tuottoisuus on räjähdysmäisesti kasvanut Orbánin valtaantulon myötä. Perjantain uutisaiheisiin kuului muun muassa kansalaisjärjestöjen vastarinta. Järjestöt, jotka ovat saaneet tukea Norjan valtion ylläpitämältä kansalaisyhteiskunnan kehityssäätiöltä, eivät hyväksy Unkarin hallituksen valvontaviraston toimeenpanemia ylimääräisiä tarkastuksia – kysymyshän ei ole Unkarin valtion tuesta eikä Unkarin veronmaksajien rahoista vaan Norjan avustuksesta, jonka hallitus tosin epäilee päätyvän poliittisten vastustajiensa taskuun, norjalaisten rahoillahan on tuettu esimerkiksi seksuaalista tasa-arvoa ajavia järjestöjä. Yleistä hilpeyttä herätti viime viikolla valtion tarkastusviraston KEHIn omilla sivuilla julkaistu ”nokkelasti” otsikoitu uutinen:

”Norjalaisneuleen kuvio purkautuu. Langat johtavat vasemmistoliberaaleihin. Viikinkien valloitus tukien avulla. Tähtäimessä LMP:n [vihreän oppositiopuolueen] arvioijat sekä homoseksuaalien lobby.” Uutisen alla on linkki oikeistolaisen HírTV-kanavan ”Tähtäin” (Célpont) -ajankohtaisohjelmaan.

Viikonlopun RTL-uutiset puolestaan kruunasi sunnuntainen sitaatti oikeistolaisen HírTV-kanavan haastattelusta, jossa varapääministeri, kristillisdemokraatti Zsolt Semjén latasi julki ”kristillis”-konservatiivisia ajatuksiaan homoseksuaalisuudesta, tuosta ”poikkeavuudesta”, jota ”pienten piirien etujärjestöt nyt ovat väkisin tyrkyttämässä koko maailmalle” – ja mitä siitä tulee, jos kaksi homomiestä saa mennä naimisiin, miksi ei saman tien kolme, ja sitten on tie auki kaksinnaimiselle? Vertailun vuoksi RTL:n uutistoimitus näytti, miten ulkomaiden poliittiset johtajat ottavat osaa pride-kulkueisiin, ja päästi sosialistipoliitikon siteeraamaan itseään paavia, joka julkisesti on pidättäytynyt tuomitsemasta homoseksuaaleja.

Mitä tekee hallitus? Kiukuttelee ja kauhistelee RTL:n ”järkyttävää” häikäilemättömyyttä, kun se hyökkää jopa poliitikkojen perheenjäsenten kimppuun ja esimerkiksi kehtaa raportoida pääministerin isän Győző Orbánin samoin ihmeellisen tuottoisista bisneksistä. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän johtaja, Louis Vuitton -laukuistaan ja veroilmoituksesta toiseen arvoituksellisesti kasvavasta luksushuoneistostaan kuulu Antal Rogán, julisti, että ”tämä Luxemburgissa sijaitseva miljardöörifirma on viime vuosina tehnyt suurimmat voitot mainosmarkkinoilla ja käyttää nyt uutislähetystään poliittisena lyömäaseena, koska ei halua maksaa veroa”. Perjantaina taas Orbánin kakkosmies János Lázár ilmoitti (MTI-uutistoimiston tiedote julkistettiin myös Unkarin hallituksen omilla sivuilla), että RTL näköjään kohtelee Unkaria siirtomaanaan. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmä on pyytänyt hallitusta selvittämään RTL-kanavan sisäistä taloudenpitoa, ja hallitusta lähellä oleva Napi Gazdaság -lehti puolestaan kertoi RTL:n maksaneen johtokuntansa jäsenille viime vuonna palkkioita 1,6 miljardia forinttia. Tämä viimeisin väite tosin jouduttiin nopeasti oikaisemaan: summa oli noin 1,6 miljoonaa forinttia eli vähän yli 5000 euroa, mutta kerrankos nuo desimaalipilkut vähän luiskahtelevat.

***

[Päivitys. Pakko lisätä tämä ”Kétfarkú Kutya Párt”:in eli ”Kaksihäntäinen koira” -vitsipuolueen Facebook-sivulla julkaistu muokkaelma Napi Gazdaság -lehden etusivusta.

Pääjuttu kertoo: ”Sensaatio! Yhdessä päivässä tuhat talouslehteä nolasi itsensä!” Sen alla kerrotaan Somogyn maakunnassa syntyneen nelituhantoiset, tai miten tämä suomeksi sanottaisiin (unkariksi on niin helppoa: kolmoset ovat ”kolmos-kaksoset”, neloset ”nelos-kaksoset” jne.), ja vasemmanpuoleisella palstalla taas esittäytyy varapääministeri Zsolt Semjén, ”mies, jolla on 2000 kivestä”.

***

RTL:n Unkarin-toimintojen johtaja Dirk Gerkens antoi Magyar Narancs -lehdelle haastattelun, jossa (hvg.hu-uutissivuston mukaan) vakuuttaa, että RTL ei anna ”RTL-veron” pelästyttää itseään vaan pysyy Unkarissa ja jatkaa paikallista ohjelmatuotantoaan, vaikka toiminta lyhyellä tähtäimellä muuttuisikin vähemmän kannattavaksi. Uutisten linja ei Gerkensin mielestä ole mitenkään muuttunut vaan pelkästään säilynyt entisen kriittisenä… Tästä tietenkin voi olla monta mieltä: oppositiofoorumeillakaan kaikki eivät ole pelkästään innoissaan RTL:n uudesta linjasta, joka nähdään sekin omalla tavallaan vastenmielisenä katsojien kalasteluna.

Joka tapauksessa seurattavaa tulee riittämään. Ehkä nyt olisi tosiaankin sen popparimeemin paikka:

Myrskyn jälkeen

Lisää merkillisiä yhteensattumia: juuri Unkarin kansallispäiväksi, 15.3., jolloin kansakunta valmistautui juhlimaan yhtä menneisyytensä kunniakkaista vapaustaisteluista (vuosina 1848-49) tai teki lähtöä pitkän viikonlopun viettoon, Pannonian tasangolle iski pahin lumimyrsky miesmuistiin. Lämpötila putosi salamannopeasti kymmenisen astetta ja myrskyvauhtia puhaltava tuuli kasasi lunta valtateille metrisiksi kinoksiksi nopeammin kuin lauhan ilmaston tarpeisiin mitoitettu kalusto pystyi sitä poistamaan. Syntyi liikennekatastrofi: esimerkiksi Budapestin ja Wienin välisellä moottoritiellä ihmiset joutuivat värjöttelemään lumeen hautautuneissa autojonoissa pahimmillaan lähes vuorokauden verran, kunnes pelastajat pääsivät paikalle.

(Reuters)

Mikä merkillisintä, nämä pelastajat olivat ilmeisesti usein paikallisia vapaaehtoisia. Tienvarren kylien ja kaupunkien tavalliset ihmiset lähtivät traktoreineen ja lapioineen kaivamaan autoja esiin, kuljettivat lapsia, vanhuksia ja sairaita koteihinsa lämmittelemään, hankkivat ja rahtasivat ruuhkaan juuttuneille kuormakaupalla lämpimiä juomia, leipää, suklaata ja huopia. Internetistä on voinut lukea runsaasti sydäntälämmittäviä kertomuksia esimerkiksi pikkukaupunkien pormestareista, jotka puolitoista vuorokautta putkeen seisoivat toimistossaan tai kadulla liikennettä, avustustoimia ja tiedotusta ohjaamassa.

Sitä vastoin virallinen pelastustoimi ilmeisesti epäonnistui tehtävässään todella näyttävästi. Hälytystä ei annettu ajoissa, moottoriteitä ei suljettu, varsinkaan jononmuodostuksen pääsyyllisiä eli kansainvälistä rekkaliikennettä ei pysäytetty Unkarin rajoille, vaikka kaikkien asianosaisten olisi pitänyt tietää tulossa olevasta extreme-säästä. Kun katastrofi lopulta oli käynnissä, sisäministeriö lähetti arvoituksellisen massatekstiviestin, joka ilmeisesti tavoitti myös koko joukon hämmentyneitä autottomia:

”Me autamme! Älkää poistuko autostanne! Jos polttoaine loppuu, siirtykää toiseen autoon! Sisäministeriö” – ”Pitääkö minun nyt siis pysyä tässä autossa vai siirtyä toiseen?”

Sitä vastoin älypuhelimella verkosta apua etsivät eivät tielaitoksen, pelastustoimen tai muiden viranomaisten sivuilta löytäneet ajantasaista tietoa – verkossa toimivat kunnolla ainoastaan vapaaehtoisten kehittämät vertaistukipalvelut kuten Facebook-sivu, jolla saattoi selvittää, mistä löytyisi hädänalaisia kyydittäväksi tai majoitettavaksi.

Monet ruuhkassa mukana olleet väittävät, etteivät koko aikana nähneet poliisia tai Unkarin pelastuslaitoksen väkeä – tai että tiellä pyörivät poliisit eivät olleet saaneet kunnon toimintaohjeita eivätkä tienneet, mitä oli tapahtumassa. Itävallan itäosissa täsmälleen sama lumimyrsky oli tehnyt samanlaista jälkeä, mutta siellä paikallinen kalusto sai lumet nopeasti aurattua ja siirtyi sen jälkeen Unkarin puolelle auttamaan raivaustöissä. Mukana avustustoimissa oli myös Itävallan tiepalvelujärjestöjen ja Punaisen ristin väkeä, jotka hämmästelivät Unkarin viranomaisten ja varsinkin tiedotustoiminnan avuttomuutta. Kun lopulta pääministeri Orbánin ylpeys, terrorintorjuntayksikkö TEK, ja vihdoin pääministeri itsekin ehti moottoritielle päivittelemään tilannetta, lumet olivat jo vauhdilla sulamassa ja pahin katastrofitilanne saatu selvitettyä.

Liikennekatastrofin jälkiselvittelyt ovat nyt käynnissä Unkarin poliittisessa julkisuudessa, ja tietenkin sekä hallitus että oppositio ottavat tapahtuneesta kaiken irti. Vakavia syytöksiä kohdistuu sekä pelastustoimen ylijohtajaan György Bakondiin, entiseen rajavartioston upseeriin, joka selvästi on nimitetty tehtäväänsä ei pätevyyden vaan poliittisen sopivuuden perusteella (ja jonka eroa on tämän takia vaadittu jo aiemminkin), että koko korkeimpaan johtoon. Tulossa olevasta kansallispäivästä ja sääkatastrofista piittaamatta (tai juuri sen takia?) kaikki korkeimmat herrat olivat ulkomailla: pääministeri Orbán Brysselissä puolustamassa Unkarin uutta demokratiakäsitystä (kuten muuan poliittinen kommentaattori kirjoitti, “persiiseen potkaistun kalkkunakukon arvokkuudella”), varapääministeri Zsolt Semjén taas Transilvaniassa (!) perinnejuhlassa, ratsastamassa Kézdivásárhelyn kaupunkiin kuin jokin valloittaja-sotapäällikkö ikään. Ja ilmeisesti Orbánin Unkarissa hallintorakenteet ovat niin jäykät ja hierarkkiset, että Ison Pomon poissa ollessa kukaan alemman portaan lullukka ei voi tai uskalla oma-aloitteisesti tehdä yhtään mitään?

Hallitus ja sen valvomat viestimet puolestaan ovat tehneet lumimyrskystä ja liikennekaaoksesta suuren sankaritarinan, jossa kansalaisten vapaaehtoinen avustustoimintakin on vain luonnollista seurausta siitä suuresta yhteishengestä, jonka Fidesz-puolue on puhaltanut Unkarin kansaan. Verkkoon on ladattu lähes kaksikymmenminuuttinen video, josta väkisinkin tulee mieleen Putin kurkiauraa johdattamassa tai metsäpaloa sammuttavan lentokoneen ohjaimissa: pääministeri Orbán itse, vain ministeri Pintér ja kuvaaja kyydissään, ajaa maastoautollaan ruuhkautuneelle valtatielle järjestelemään pelastustoimia ja ottaa vieläpä kyytiin sympaattisen transilvanialaisen (!) rekkakuskin tyttöystävineen. Ja tietenkin hallituksen medioiden mielestä Unkari on osoittanut poikkeuksellista taitoa ja kuntoa lumimyrskyn seurausten selvittämisessä, kaikki päinvastaiset väitteet ovat opposition oksettavaa yritystä päteä luonnonkatastrofin ja inhimillisten kärsimysten kustannuksella… (Viis siitä, mitä itävaltalaiset avustustyöntekijät piipittävät, tai siitä, että Slovakiankin puolella tiet pystyttiin pitämään auki jokseenkin normaalisti koko ajan. Tai siitä, että ministeri Pintér on aivan suoraan ja todistettavasti valehdellut väittäessään, että liikennekaaoksen ehkäisemiseksi kelivaroitus olisi annettu jo päivää aikaisemmin.)

Lumimyrskyn takia monia kansallispäivän juhlatilaisuuksia siirrettiin pari päivää eteenpäin. Näin myös “miljoona ihmistä lehdistönvapauden puolesta” -liikkeen eli “Millan” mielenosoitusta, joka lopulta keräsi “vain” parituhatta ihmistä ja jonka jälkipohdinnoissa päällimmäisenä tuntuu jonkinlainen avuttomuus ja eripura. Monet pelkäävät Unkarin opposition väsähtävän, kun yksimielisyyttä, yhteistä aatetta tai joukkoja kokoavaa keulakuvahahmoa ei löydy. Suurin osa unkarilaisista, niin tympääntyneitä kuin monet ovatkin Orbánin komentoon, ei ilmeisesti oikein usko, että mikään muukaan tarjolla olevista vaihtoehdoista voisi tuoda mitään olennaisesti parempaa.

Kaiken tämän keskellä jonkinlaista kieroa lohtua tarjoaa se, miten Orbánin hallitus yhä selvemmin menettää yhteyden todellisuuteen ja siirtyy jonnekin mustan huumorin sfääreihin. Kansallispäivän yhteydessä nimittäin jaettiin useita valtiollisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Näiden poliittisesti ikävät aspektit ovat ylittäneet jo kansainvälisenkin uutiskynnyksen: palkittujen joukossa on äärioikeistolaisiin ja avorasistisiin mielenilmauksiin syyllistyneitä julkisuuden henkilöitä. (Vastaava ministeri Balog on jälkikäteen pyydellyt joitain näistä päätöksistä anteeksi valittaen, ettei tiennyt kaikkea kyseisten henkilöiden aiemmista toimista ja että nimityksiä ei valitettavasti ole mahdollista perua. Siis miten ihmeessä journalistiikan valtionpalkintoa ei voi peruuttaa, jos perustuslain voi panna uusiksi neljä kertaa kahdessa vuodessa? Kaiken lisäksi on paljastunut, että Balog ei vain pistänyt nimeään hänen eteensä pantuun paperiin vaan aktiivisesti ajoi nämä palkintopäätökset läpi vastoin asiantuntijalautakunnan mielipidettä.)

Nimitysten huikeaa huumoriulottuvuutta ei ehkä kuitenkaan ole vielä tuotu ulkomaiden viestimissä riittävästi esiin, joten tässä pari esimerkkiä:

Korkean kunniamerkin sai arkeologi Kornél Bakay. Kansainvälisten uutistoimistojen kertoman mukaan Bakay on levittänyt antisemitistisiä näkemyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole riemukkainta herran toiminnassa, ei ehkä myöskään se hänen kirjoittamansa historian oppikirja, jossa muun muassa kiistetään Darwinin evoluutioteoria ja selitetään, että keskiajan Euroopassa juutalaiset pyörittivät orjakauppaa. Bakay on nimittäin alkuaan kai oikeaa alan koulutusta saanut arkeologi, joka sittemmin kuitenkin siirtyi akkreditoimattomaan miskolcilaiseen yliopistoon ja on viime vuodet julkaissut täysin wettenhovi-aspa-tyylistä huuhaata – aivan oikein, unkarilaisten sumerilaisesta alkuperästä. Tähän ajatusmaailmaanhan niveltyy myös kristinuskon merkillinen kansallis-antisemitistinen vaihtoehtotulkinta: Jeesus ei ollut juutalainen vaan parthialainen ruhtinas, siis sumerilaisten jälkeläinen eli oikeastaan unkarilainen, ja roistomaiset juutalaiset ovat sittemmin vääristäneet koko kristinuskon opetukset. Tahatonta hilpeyttä huokuvassa teoksessaan Hogyan lettünk finnugorok (‘Miten meistä tuli suomalais-ugrilaisia’) Bakay vyöryttää esiin tutun mahtavan vision siitä häijystä salaliitosta, joka on väärentänyt koko unkarilaisten esihistorian.

Journalistiikan valtionpalkinnon eli Táncsics-palkinnon puolestaan sai Fidesz-puolueen hartaana tukena tunnetun EchoTV-kanavan toimittaja Ferenc Szaniszló (minkä johdosta puolestaan monet aiemmin palkinnon saaneet toimittajat palauttivat omansa protestiksi). Szaniszló on tullut kuuluisaksi paitsi avoimen juutalais- ja romanivastaisista möläytyksistään myös mielenkiintoisista vanhemman ja uudemman ajan vaihtoehtoisista historiatulkinnoistaan. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen myrkkyliejukatastrofi Länsi-Unkarissa oli tahallaan aiheutettu: NATOn ilmavoimat ne pommittivat alumiinitehtaan myrkkyaltaan hajalle. Seuraavassa videossa (englanninkieliset tekstit löytyvät cc-namikan takaa) Szaniszló kertoo, mitä tulevaisuus on tuova Unkarin kansalle suoraan ulkoavaruudesta:

Ei selitellä enempää. Vitsi alkaa olla täydellinen.