Naiset ja lapset ensin, vaikka…

heinäkuu 2, 2019

Läntisessä maailmassa, esimerkiksi Suomessa vietetään näihin aikoihin Pride-päiviä tai Pride-viikkoa lukuisien instituutioiden ja yritysten osallistuessa ja tukiessa – olkoon sitten solidaarisuutta tai opportunistista pinkkipesua. Myös Wienissä liehuvat joka paikassa sateenkaariliput, ja yliopiston päärakennuksen portaikkokin on maalattu sateenkaaren värein. Keskellä tätä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon sanomaa oma unkarilainen some- ja mediakuplani pullistelee vähän ikävämpiä uutisia, joiden jonkinlaisena yhteisenä nimittäjänä voisi olla naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta.

Naisista perhe- ja parisuhdeväkivallan uhreina on ollut tässä blogissa monesti ennenkin puhetta, nimenomaan sen yhteydessä, miten Unkarissa jopa näkyvässä asemassa olevat poliitikot hakkaavat vaimojaan (jopa pääministeri Orbánin huhutaan pahoinpidelleen puolisoaan; mitään todisteita tästä ei tietenkään ole, vaikka jonkinlaista uskottavuutta huhuille antaa se, että Orbán itse on kasvanut väkivaltaisen isän poikana ja suoraan kertonut, miten joskus nuorena sai isältään semmoisen selkäsaunan ettei päässyt sängystä ylös) tai vähättelevät koko asiaa. Perheväkivaltaa torjuvaa Euroopan neuvoston yleissopimusta, ns. Istanbulin sopimusta Unkari ei tunnetusti suostu ratifioimaan, koska se edellyttäisi perheväkivallan uhrien tukemiseen tarvittavien verkostojen, instituutioiden ja koulutusten luomista. Hallituksen kanta on ollut, että perheväkivallan ehkäisemiseen riittää kunnon perinteisiin perhearvoihin panostaminen ja maahanmuuton torjuminen, sillä Unkarin naisilla ei ole muuta pelättävää kuin islamisaatio ja maahanmuuttajien raiskaajalaumat…

Muutamia päiviä sitten sosialistisen oppositiopuolue MSZP:n kansanedustaja Zita Gurmai käytti aiheesta parlamentissa puheenvuoron. Tähän oikeusministeriön valtiosihteeri Pál Völner vastasi, että hallitukselle toki naisten kunnioittaminen on tärkeää ja naisiin kohdistuva väkivalta tuomitaan ehdottomasti – mutta Istanbulin sopimuksen ratifioimisen estää kaksi kohtaa. Sopimustekstissä nimittäin luvataan turvaa ja tukea kaikille väkivallan uhreille, riippumatta näiden

biologisesta sukupuolesta, sosiaalisesta sukupuolesta, ihonväristä, kielestä, uskonnosta, poliittisesta tai muusta mielipiteestä, kansallisesta tai yhteiskunnallisesta taustasta, kansalliseen vähemmistöön kuulumisesta, omaisuudesta, syntyperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, iästä, terveydentilasta, vammaisuudesta, perhesuhteista, maahanmuuttaja- tai pakolaisstatuksesta tai muusta oikeudellisesta asemasta.

Sosiaalinen sukupuoli (gender) on jo useiden korkea-arvoisten poliittisten päättäjien suulla julistettu huuhaaksi ja valheelliseksi ideologiaksi (ihmiset ovat miehiä tai naisia sen mukaan, mitä jalkojen välistä löytyy, kaikki muu on hölynpölyä), maahanmuutto taas on yksiselitteisesti pahasta eikä sitä saa sallia (paitsi hallituksen itsensä toimeenpanemina ja tukemina versioina). Siispä Istanbulin sopimuksen ratifioiminen, näin valtiosihteeri Völner, toisi Unkarin lainsäädäntöön ”salavihkaa” sellaisia aineksia, joita hallitus ei vahingossakaan halua tukea. Viis siitä, että Unkarissa kuolee vähintään yksi nainen viikossa perhe- tai parisuhdeväkivallan uhrina (rikoksen uhrina kuolleista naisista 60 prosenttia saa surmansa nykyisen tai entisen puolisonsa tai miesystävänsä kädestä) ja että joka viides nainen elää tai on elänyt parisuhteessa, johon on kuulunut jatkuvaa väkivaltaa.

***

Perheväkivallan uhreiksi joutuu naisten ohella tunnetusti myös lapsia. Mekanismit saattavat olla hieman erilaiset, vaikka sekä vaimojen hakkaamista että lasten pieksämistä – tai paremminkin tämmöisen väkivallan villaisella painamista – yritetään toisinaan puolustella ns. perinteisten perhearvojen kautta, joita pitäisi suojella. Tässä yhteydessä joutui äskettäin ikävän julkisuuden kohteeksi Unkarin hajanaisen ja avuttoman opposition yksi taannoinen toivontähti, Szombathelyn [anteeksi, korjaan:] Hódmezővásárhelyn pormestarinvaalit valtapuolueen loanheitosta huolimatta komeasti voittanut sitoutumaton konservatiivi Péter Márki-Zay.

Paikallinen nettiradioasema oli kysellyt Márki-Zaylta hänen omakohtaisia kokemuksiaan tyttöjen ja poikien kasvatuksesta – kunnon katolilaisena Márki-Zay on seitsemän lapsen isä, joista pienimmäinen on nyt kymmenvuotias – ja tämä oli tunnustanut pitävänsä kuria ja tottelevaisuutta tärkeänä, siinä määrin, että ruumiillinen kurituskin voi olla aiheellista. Ei tietenkään pahoinpitely; Márki-Zayn mukaan esikuvana voisi olla Kanada, missä lapsen kurittaminen on laillista mutta vain tiukkojen säännösten puitteissa, esimerkiksi päähän ei saa lyödä eikä minkäänlaista näkyvää saati pysyvää ruumiinvammaa tuottaa. Melkoinen p***amyrsky tästä kuitenkin nousi, ja Márki-Zay joutui selittelemään kantojaan. Facebook-sivullaan hän selittää, että ei hyväksy lasten pahoinpitelyä, niin kuin ei myöskään avioeroa eikä aborttia – vaikka kaikkien näiden suhteen hänen on pakko tyytyä siihen, että yhteiskunnan normit poikkeavat hänen omista vakaumuksistaan. (Hetkinen. Tässä on nyt jonkinlainen looginen nuljahdus: avioeron ja abortin suhteen yhteiskunnan normit ja lait ovat sallivampia kuin Márki-Zayn oma moraali, lasten kurittamisen suhteen taas tiukempia.) Márki-Zay tähdentää kuitenkin, että hänen mielestään pieni läimäys takapuolelle on lapselle paljon vähemmän vahingoksi kuin avioero (!), rakkaudeton kohtelu ja laiminlyönti tai ”kaiken salliva kasvatus, joka ei valmista lasta yhteisölliseen yhteiselämään”.

444.hu-sivusto teki aiheesta vielä yksityiskohtaisemmankin jutun, jota taustoitettiin asiantuntijoiden haastatteluilla. Selvää on, että vaikka lasten pahoinpitelemistä ei missään päin läntistä maailmaa nykyään hyväksytä, ns. lievä tai kohtuullinen kurittaminen on yhä sekä juridisesti että kulttuurisesti hankala kysymys. 1970-80-luvuille saakka lait usein sallivat vanhemmille lasten ”lievän” ruumiillisen kurittamisen. Sitten ensin Pohjoismaissa, sitten muuallakin Euroopassa alkoi levitä se asiantuntijoiden ja tutkimusten tukema käsitys, että vähäinenkin kuritus on vahingollista ja sitä paitsi kasvatusmenetelmänä tehoton. Ruotsissa lasten ruumiillinen kurittaminen kiellettiin 1979, Suomessa 1984, Saksaan asti lainsäädännöllinen nollatoleranssi lasten ruumiillisen kurituksen suhteen ehti vuosituhannen vaihteessa, Unkarin lastensuojelulaissa lasten kurittaminen kiellettiin tykkänään vuonna 2005 (Euroopan neuvosto oli ”jo” 2004 asettanut tämän yleiseksi tavoitteeksi). 444.hu:n haastatteleman unkarilaisen kriminologi-asiantuntijan mukaan tilanne on yhä hankala: kurituksen kieltävä laki on käytännössä hampaaton, vailla sanktioita, eikä lainmuutosta tuettu valistus- tai koulutuskampanjoilla. Niinpä arjen oikeuskäytännössä lasten kurittamista usein tuetaan tai siedetään. Jonkinlaista muutosta on kuitenkin tapahtumassa Unkarissa (kuten Itävallassakin): vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan unkarilaisista vain 36 % hyväksyy lasten ruumiillisen kurittamisen, 53 % ei pidä sitä lainkaan hyväksyttävänä. (Yli 60-vuotiaista vielä 47 % ilmoitti hyväksyvänsä ruumiilliset rangaistukset kasvatuskeinona.)

Péter Márki-Zay on siis arvomaailmansa suhteen jonkinlainen mailleen menevän maailman edustaja, häpeilemätön vanhan koulun kristillis-konservatiivi. Politiikassa hän on kuitenkin toiminut vastavoimana hallitukselle, oikeistopopulistiseksi valuneen Fidesz-puolueen ja sen pienen katolis-konservatiivisen sivuvaunun, kristillisdemokraattisen KDNP:n koalitiolle. Márki-Zayn ja hallituksen vastakkainasettelu ei koskekaan arvoja vaan politiikan ja hallinnon käytäntöjä, ennen muuta korruptiota: Márki-Zay on onnistunut profiloitumaan ennen muuta ”kunniallisena” vaihtoehtona, jota voivat kannattaa myös hieman erilaisia arvoja tunnustavat mutta demokratiaa ja rehellistä päätöksentekoa kaipaavat kansalaiset. Tällaista kunniallista ja rehellistä oikeistopuoluetta Unkarissa ei oikeastaan olekaan ollut aikoihin jos koskaan; myöskään Márki-Zay ei ole puolue eikä puolueen edustaja vaan eräänlainen yksinäinen kansalaisaktivisti. Nähtäväksi jää, osaako ja uskaltaako valtakoalitio nyt käyttää Márki-Zayn kristillis-konservatiivisia näkemyksiä häntä vastaan – tai lipsuvatko Márki-Zayn liberaalimmat tukijat nyt hänen takaansa pois.

***

Ja kun nyt lapsiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan, niin siihen kuuluu myös seksuaalinen väkivalta tai ”hyväksikäyttö”. (Kunnon nimikettä tälle aralle ja ilkeälle asialle ei oikein tunnu löytyvän.) Itä-Eurooppaa ja koko maailmaa on viime viikot järkyttänyt YouTubessa (englanninkielisin tekstein) julkaistu puolalainen dokumenttielokuva ”Älä vain kerro kenellekään”, jossa lapsia hyväksikäyttäneitä katolisia pappeja saatetaan kasvotusten entisten uhriensa kanssa ja paljastetaan, miten kirkko on systemaattisesti suojellut syyllisiä.

Myös Unkarissa on noussut esiin kysymys, onko samanlaista tapahtunut sielläkin. Vaikka Unkarin roomalais-katolinen kirkko ei olekaan samanlaisessa monopoli-mahtiasemassa kuin Puolassa tai jossain määrin Itävallassa, se on silti perinteisistä kirkkokunnista suurin ja vahvin ja nauttii nykyäänkin myös poliittisten vallanpitäjien tukea – ja ilmeisesti myös Unkarin katolisessa kirkossa on sekä hyväksikäytetty lapsia että suojeltu hyväksikäyttäjiä. 444.hu-sivuston hitaan journalismin sarjassa tl:dr on tämän kevään aikana julkaistu kolme pitkää tutkielmaa kipeästä aiheesta.

Viime vuosina monissa maissa on ryhdytty selvittämään katolisen kirkon suojissa tapahtuneita seksuaalisia väärinkäytöksiä; Itävallassahan näistä skandaaleista on kirjoitettu jo vuosikaudet. Unkarissa tämä selvitystyö on vasta alkamassa, hädin tuskin. Helmikuussa Vatikaanissa tästä aiheesta järjestetyssä konferenssissa Unkarin katolista piispainkokousta edusti Győrin piispa András Veres, joka vielä 2011 oli ollut sitä mieltä, että pedofiliaepäilyt ovat ”keinotekoisesti, ties kenen ohjauksessa luotu ja median vahvistama ongelma, hyökkäys kirkkoa vastaan”. Nytkin Veres vakuutteli, että lasten hyväksikäyttötapauksia oli sattunut vain harvoja ja nekin jossain muualla. Kirkonmiesten väärinkäytöksistä ”ratkaiseva enemmistö on tapahtunut menneisyydessä, syylliset ovat hyvin iäkkäitä tai jo kuolleet”, eikä Unkarissa tällaista tapahdu paljon, mikä Veresin mielestä johtuu kulttuurista: unkarilainen arvostaa perhettä ja näkee lapset arvona, jota on suojeltava. Sitä paitsi koko ilmiö liittyy ”vuoden 1968 suureen seksuaaliseen vallankumoukseen, jonka vaikutuksen olemme siitä pitäen tunteneet”. Siis: semmoista ei meillä tapahdu, ja jos tapahtuisikin, niin se on jonkun muun syytä.

Samaan aikaan kun katolisen kirkon ja kenties muidenkin valtakeskittymien suojissa tapahtuneita lasten hyväksikäyttötapauksia yhä hyssytellään, pedofiliasyytöksiä heitellään hanakasti ns. liberaalien suuntaan. Ei vain piispa Veres syytä lasten hyväksikäytöstä ”seksuaalista vallankumousta”. Myös Pride-tapahtumien alla on nähty kauhistelua ”lasten seksualisoimisesta” (hirveää, että lapsetkin saavat nähdä toisiaan halailevia samansukupuolisia pareja) tai propagandaa, jossa ”oikean” ja ”väärän” seksuaalisuuden rajaa ei suinkaan määritä täysivaltaisen yksilön vapaus ja vastuu vaan kaikenlainen ”poikkeava” seksuaalisuus niputetaan yhteen.

nempride.jpg

Budapestin Pride-tapahtuman Facebook-sivulla julkaistiin kuvia julisteista, joita ilmeisesti on levitelty kaupungille. Vasemmanpuoleisen mukaan ”rakkaus ei tunne rotua, sukupuolta eikä ikää” (ikä-sanan alapuolella on kuvattu aikuisesta ja lapsesta koostuva pariskunta), oikeanpuoleisessa julistetaan, että ”en ole homo, trans enkä pedo vaan ihminen!”. Molemmissa siis mukaillaan Pride-tapahtuman sanomaa eri seksuaalisten suuntausten tasa-arvosta ja annetaan ymmärtää, että järjestäjien mielestä pedofilia kuuluu samaan sarjaan. Kumpikaan julisteista ei tietenkään oikeasti ole Priden järjestäjien laatima.

Näitä valejulisteita koskevaan somekeskusteluun oli joku postannut vielä häkellyttävämmän linkin eräänlaiselle viihdekansallismieliselle sivustolle. Siellä slovakianunkarilainen äiti kertoi, mitä kauheuksia oli kokenut Kanadassa asuessaan. (Niin, juuri tuossa lasten kurittamisen mallimaassa.) Kanadassa, näin Katalin-rouva kertoo, lapset kasvatetaan jo lastentarhasta lähtien siihen ajatukseen, että ihminen syntyy sukupuolettomana ja saa itse päättää, haluaako olla poika vai tyttö:

Kammottavinta on, että jos lastentarhan täti tai setä yllättää vaikkapa Suzyn leikkimästä junilla tai autoilla, niin hän heti kysyy tältä: Tahdotko leikkiä ajoneuvoilla? Tykkäätkö olla poikien porukoissa? Tahtoisitko ennemmin olla poika? Jos tähän viaton nelivuotias tyttö – joka ei edes aavista, miten katalilla keinoilla häneen vaikutetaan – vastaa kyllä, niin heti laaditaan opettajan suositus, se toimitetaan lääkärille, ja tunnoton lääkäri alkaa silmää räpäyttämättä annostella pikku Suzyyn testosteronia.

Rouvan omat lapset eivät joutuneet pakkotransutuksen kohteiksi, mutta tämäkin oli ilmeisesti vain sen ansiota, että vanhemmat hartiavoimin ohjasivat heitä kohti oikeita perhearvoja ja ”selittivät heille, miten maailmassa asiat ovat”. Tämä vaati jatkuvaa valppautta, kun jo pahaa-aavistamattomille ekaluokkalaisille annettiin koulusta kotiin herttaisia kuvakirjoja, joissa esiintyi kahden isän tai kahden äidin ”perheitä”… Toisilla lapsilla ei ollut tätä onnea, ja niinpä rouvan vanhimman pojan luokkatovereista jo ”kaksi on leikkauttanut itsensä tytöiksi”. Miten paljon onkaan koko maassa tällaisia onnettomia, ”joilta on riistetty ihmisyys”, jotka ”eivät enää pysty elämään naisina eivätkä miehinä, he ovat vain märkiviä haavoja, jotka eivät millään parane”! Ja tämä ”sairas teoria on jo tihkumassa meillekin”.

Tällaisia esitelmiä gender-ideologian kauheuksista siis on kuultu tilaisuudessa, jonka järjesti myös Unkarin hallituksen tuella toimiva slovakianunkarilainen katolinen, hm, järjestö nimeltä Regnum Marianum Akadémia. ”Regnum Marianum” viittaa siihen, että Unkari – kuten monet muutkin Itä-Euroopan vanhoista ”lähetysmaista”, naapurimme Virokin on Maarjamaa – on kristitsemisen yhteydessä nimenomaisesti omistettu Neitsyt Marialle. Akadémia taas on yksi osoitus ”akatemia”-nimikkeen lopullisesta inflaatiosta. On pakko näin lopuksi todeta, että samaan aikaan, kun tällaisia huuhaanlevitys-”akatemioita” perustetaan ja tuetaan, Unkarin Tiedeakatemiaa ajetaan kohti lopullista tuhoa. Tänään parlamentista myllytetty laki riistää Akatemialta sen tutkimusinstituutit ja siirtää ne valtion haltuun, palvelemaan talouselämän tai huuhaa-kansallismielisen identiteetinrakennustyön intressejä. Luvassa on mielenosoituksia, (luultavimmin toivotonta) vetoamista perustuslakiin, ja varmaan itsekin vielä palaan aiheeseen. Hyvä englanninkielinen uutisartikkeli löytyy jo Index-sivustolta.

Mainokset

Pieni juhannuskimara

kesäkuu 22, 2019

Iloista sydänsuven juhlaa kaikille! Tänään ei tule pitkiä analyysejä vaan kolme pikku-uutista Unkarista.

Ensimmäinen ja synkein: EU:n tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä kaatui kolmen Visegrád-maan vastustukseen. Puolahan tunnetusti pyörii hiilellä ja hiilikaivoksilla, Tšekin pääministeri Andrej Babiš ei kuulemma pysty ymmärtämään, ”miksi meidän pitäisi jo nyt päättää, mitä kolmenkymmenen vuoden päästä tapahtuu”. Entäpä Unkari, jonka presidentistä János Áderista – lähes näkymätön edustushahmo ja nöyrä lakien allekirjoittaja – yritetään kalastusharrastuksensa avulla profiloida luonnonystävää ja ympäristöpolitiikan asiantuntijaa, huhujen mukaan joihinkin tuleviin kansainvälisiin tehtäviin? Áder ei ilmeisesti ole tähänkään paljoa kommentoinut, sitä vastoin pääministeri Orbánilla on ilmastotavoitteen torppaamiseen selitys valmiina: rezsi.

Rezsi (saksan kautta ranskan sanasta régie) tarkoittaa energia- ja kunnallistekniikkakuluja, ennen kaikkea energia- ja jätemaksuja, ja sen alentaminen, rezsicsökkentés, on jo vuosikausia ollut Orbánin hallituksen prestiisiprojekteja. Sillä miellytetään kannattajakunnan ydinjoukkoa, vähätuloisia ja vähemmän koulutettuja eläkeläisiä. Nämä eivät maksa veroja eivätkä välttämättä osaa laskea, että vaikka sähkö- ja kaasulasku ovatkin pienentyneet, kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden korkea arvonlisävero käytännössä syö tämän hyödyn. Tämä kohdeyleisö ei myöskään välttämättä tiedä, että kaasun hinta on viime vuosina ollut muutenkin jatkuvassa laskussa, eikä seuraa Paksin ydinvoimalan laajennuksesta (venäläisellä luotolla) ja ylipäätään energiariippuvuudesta käytyä keskustelua. Rezsicsökkentés on markkinoitu Unkarin kansalle osana itsenäisyystaistelua pahaa Brysseliä vastaan, joka muka – kansainvälisten energiafirmojen edun nimissä – haluaa määräillä Unkarin energiahintapolitiikkaa. Siinä on myös sama tukipoliittinen logiikka kuin Unkarin valtion perhepoliittisissa ratkaisuissa, jotka eivät jaa rahaa suoraan lapsilisinä myös köyhimmille perheille vaan myöntävät keskiluokan lapsiperheille etuja tuloverotukseen, asunto- ja autoluottoihin: rezsicsökkentés ei tue kaikkein onnettomimpia syväköyhiä, joilta sähköt ja kaasut usein on jo katkaistu.

Näin siis Unkarin hallitus: tietenkin osallistumme ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, uudistuvan ja atomienergian käytöllä voimme päästä jopa 90-prosenttiseen hiilineutraaliuteen. Mutta…

Unkarin hallituksen vastuulla on pitää unkarilaisten perheiden rezsi-kulut alhaalla, sillä ne ovat nyt maassamme Euroopan alhaisimpien joukossa. Jos sähköntuotantoa pitäisi muuttaa näiden näkökohtien mukaisesti, unkarilaisten perheiden sähkölaskut nousisivat 30–40 prosenttia.

Tässä yhteydessä ei ollut puhetta uutisesta, joka Unkarissa on ollut oudon vähän esillä: muutamia vuosia sitten on kaakkoisesta Unkarista Szigetvárin lähistöltä löydetty öljykenttä, josta salaperäinen uusi energiayhtiö tulee kaikessa hiljaisuudessa lähitulevaisuudessa pumppaamaan enemmän öljyä kuin koko Unkarissa on tähän asti tuotettu. Yhtiöstä ja sen yhteyksistä Unkarin valtioon – siis hallitusta lähellä oleviin piireihin? – ehkä kuullaan joskus lisää.

***

Ilmastopolitiikan ohella Unkari on äskettäin ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen myös tuoreimman korruptioskandaalin ansiosta. Samainen EU:n petoksentorjuntavirasto OLAF, joka taannoin puuttui pääministeri Orbánin vävypojan István Tiborczin aiemmin omistaman Elios-katulamppufirman sopimusten epäselvyyksiin (ja jota muuten nykyään johtaa Suomen Ville Itälä), on löytänyt vakavia viitteitä siitä, että noin viisi miljoonaa euroa EU:n tukirahoja on hävinnyt vääriin taskuihin Unkarin romanien tuki- ja integraatio-ohjelman yhteydessä. Samaisen ohjelman siis, jota Unkarin hallitus itse on kehunut poikkeukselliseksi saavutukseksi, ja johon se aina vetoaa, kun esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt yrittävät nostaa esille Unkarin romanien köyhyyttä, syrjäytymistä ja syrjintäongelmia.

Ohjelmaa ”Silta työn maailmaan” pyöritti Flórián Farkas, Fidesz-puolueen kansanedustaja, ”malliromani” ja Orbánin luottomies, jota jo pitkään on pidetty jonkinlaisena korruption henkilöitymänä omassa sarjassaan. Tämä työllistämisohjelma ei OLAFin mukaan ikinä kunnolla toiminut eikä tuottanut minkäänlaisia tuloksia. EU:n varoilla hankittiin ja kalustettiin ohjelman käyttöön kivoja toimistotiloja sekä palkattiin ”mentoreiksi” sopivia henkilöitä romanivähemmistön valtakunnallisen itsehallintoelimen (Országos Roma Önkormányzat, ORÖ) johtoportaista. (”Itsehallinto” tarkoittaa kansallisen vähemmistön omaa poliittista edustusta, hieman samaan tapaan kuin vaikkapa Pohjoismaissa toimivat saamelaiskäräjät. Unkarissa kansallisten vähemmistöjen edustajat voivat parlamenttivaaleissa myös poliittisten puolueiden sijasta äänestää oman ryhmänsä edustajaa; nykyisessä parlamentissa on yksi virallinen edustaja Unkarin saksalaisvähemmistöllä.) ORÖ:n johtajana oli vuoteen 2014 saakka Flórián Farkas. Kuten arvata saattaa, nämä EU-rahoilla palkatut ”mentorit” eivät tiettävästi tehneet tai saaneet aikaan mitään.

OLAF on toimittanut korruptioepäilyistään selonteon Unkarin syyttäjäviranomaisille jo viime lokakuussa. Tiettävästi nämä ovat tutkineet romaniohjelman taloudellisia epäselvyyksiä jo useamman vuoden ajan, mutta ilmeisesti tähän mennessä ei yhtään epäiltyä ole nimetty eikä Flórián Farkasia kuulusteltu. Következmények nélküli ország, maa vailla seurauksia, kuten oppositiomediassa Unkaria usein luonnehditaan.

***

Samaan aikaan jatkuu Unkarin Tiedeakatemian (MTA) epätoivoinen taistelu tieteen alasajoa vastaan. (Ajankohtaisia tiedokkeita myös englanniksi löytyy MTA:n omilta sivuilta.) MTA yrittää protestoida lakiehdotusta vastaan, joka riistäisi siltä sen alaisina toimivat, tuhansia tutkijoita työllistävät tutkimusinstituutit ja siirtäisi ne uuden, hallituksen alaisuudessa toimivan elimen haltuun. Varsinkin humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen osalta pahin pelko on, että politiikka näin pääsee rakentamaan asiallisen tieteenteon tilalle kansallista huuhaata, vaihtoehtohistoriaa tai Wettenhovi-Aspa-henkistä vaihtoehtokielitiedettä, ja ylipäätään sanelemaan, mikä on oikeaa tiedettä ja mitä tutkijoiden tulee tutkia. Sukupuolentutkimus yliopistollisena oppiaineenahan jo lakkautettiin, poliittisten päättäjien mielestä ”epätieteellisenä”.

Myös muita tieteen tukirakenteita hajotetaan tavalla, jota on vaikea olla näkemättä ideologisena linjauksena: politiikka haluaa näyttävästi nöyryyttää myös tieteen tuki-instituutioita riistämällä niiltä niiden tähänastiset asemat, näkyvyyden ja infrastruktuurin. Unkarin kansalliskirjaston (Országos Széchényi Könyvtár) muutosta on huhuttu jo pitkään, vaikka varmaa tietoa ei vieläkään ole: väitetään, että kirjasto on joutumassa ulos ikiaikaisista tiloistaan Budan linnavuorelta, samalta ykkösprestiisialueelta siis, jonne Viktor Orbán kanslioineen äskettäin muutti upeasti ja kalliisti uusittuihin ”puritaanisiin” tiloihin. Vuonna 1802 perustettu Unkarin Luonnontieteellinen museo (Magyar Természettudományi Múzeum, MTTM) puolestaan joutuu muuttamaan Budapestissa sijaitsevista arvokkaista tiloistaan (joita kuulemma himoitsee muun muassa valtion uusi virkamiehiä kouluttava yliopisto, Nemzeti Közszolgálati Egyetem, joka luotiin 2011 yhdistämällä siihenastiset upseeri- ja poliisiupseeriakatemiat sekä Corvinus-yliopiston hallintotieteen tiedekunta). Muuttoa vastustaa museon jokseenkin koko henkilökunta, mutta mitäpä siitä.

MTTM:n uudeksi sijoituspaikaksi on jo jonkin aikaa ollut esillä Itä-Unkarin tärkein yliopistokaupunki Debrecen. (Niin, samainen yliopisto, joka on nimittänyt kunniakansalaisekseen mm. Vladimir Putinin.) Samalla myös MTTM:n johtajanpaikka on pantu jälleen hakuun. Hakijoita oli hvg.hu:n tietojen mukaan kaksi, tähänastinen johtaja, dosentti Zoltán Korsós sekä antropologi Zsolt Bernert. Bernert on tiedepiireissä tuntematon nimi; hänen kerrotaan tehneen tutkimuksia Egyptissä ja Kazahstanissa, mutta tieteellisiä meriittejä hänellä ei näyttäisi olevan, ei myöskään maisterinpapereita kummempaa tieteellistä oppiarvoa. Sitä vastoin Bernertillä on poliittisten päättäjien suosio takanaan ja näiden silmissä merkittäviä ansioita: hän on useaan otteeseen ollut mukana esitelmöimässä tai järjestämässä näyttelyjä Kurultáj-tapahtumassa, jossa unkarilaiset yhdessä idän arokansojen kanssa juhlivat hevospaimentolaismenneisyyttään ratsastuksen, jousiammunnan, huovutuksen ja esi-isien henkien jurtassa hiljentymisen merkeissä. Arvatkaapa, kumpi hakijoista valittiin MTTM:n johtoon… Aivan niin.

Mutta jotenkin erityisen hilpeänkarmeaa tässä kaikessa on se, miten Unkarin hallituksen toimeenpanemaa tieteen alasajoa säestää hallituksen käsissä olevan median jonkinlainen propagandasota tiedeinstituutioita vastaan. Uusin tempaus nähtiin äskettäin hallituksen mediaimperiumiin kuuluvassa Ripost-keltalehdessä. Se julkaisi äskettäin omituisen uutisen, jossa nimettömän lähteen tietojen mukaan kerrottiin Unkarin tiedeakatemian alaisen Tietotekniikan ja automaation tutkimusinstituutin tiloissa toimivasta seksiluolasta (kéjbarlang). Kuulemma instituutin yläkerroksiin on jo muutama vuosi sitten kalliilla rahalla rakennettu salainen huone, josta vain harvat ja valitut tietävät ja johon pääsy on vain salaisen koodin tuntevilla. Virallisesti ”tutkijavierashuoneeksi” nimitetyssä huoneessa kuulemma järjestetään ”tilapäisluonteisia seksuaalisia kohtaamisia”, ja kuten Ripostin tiedonlähteen salaa kuvaama seitsemän sekunnin (!) mittainen video osoittaa, huoneessa on punainen, sydämenmuotoinen parisänky ja poreallas!

Näyttökuva 2019-6-22 kello 11.34.39.png

Index-sivuston mielipidekirjoitus vertaa tätä journalistista saavutusta Trumpin vaalikampanjan kuuluisaan pizzeriaskandaaliin (Hillary Clintonin kampanjapäällikön väitettiin pyörittävän pedofiilirinkiä, jonka lapsiseksiorjia pidettiin vangittuina erään pizzerian kellarissa, minne sitten muuan järkyttynyt kansalaisaktivisti syöksyi perustuslaillisine sarjatuliaseineen vain kuulemaan, että ei voi päästä kellariin vapauttamaan lapsiparkoja, koska talossa ei edes ole kellaria…).

Ihan oikeasti: miten idiootti pitää olla uskoakseen tätä videota, jossa ratkaisevana todisteena esitetään rakennuksen julkisivusta otettu valokuva, jossa selvästi näkyy yksi vino kattoikkuna, kun taas videon huoneessa on kaksi pystyä ikkunaa?


Unkarin tieteen Trianon

kesäkuu 5, 2019

Ei mene heimokansoilla hyvin. Virossa hallituksen sivistys- ja tiedevihamielisyys sai yliopistoväen äskettäin viettämään ”tieteen hautajaisia”, samalla kun ”perusvirolaisten” valtionvarainministeri ilmoitti, että tieteen rahoitus nousee prosenttiin bruttokansantuotteesta vasta sitten, kun raha kasvaa puussa. Unkarissa puolestaan Unkarin Tiedeakatemian (MTA) kohtalo näyttää olevan sinetöity, mielenosoituksista, protesteista ja kansainvälisistä solidaarisuudenilmauksista piittaamatta. Innovaatio- ja teknologiaministeri Palkovicsin johdolla MTA:n tutkimuslaitosverkostoa ollaan viemässä Akatemialta uuden, poliitikkojen hallitseman elimen haltuun ja samalla ilmeisesti tuhoamassa. Eilen, kesäkuun neljäntenä, Trianonin rauhansopimuksen ja vanhan Unkarin kuningaskunnan silpomisen 99-vuotispäivänä MTA:n työntekijöiden foorumi julisti, että tämä päivä on Unkarin tieteen Trianon.

Innovaatio- ja teknologiaministeriö ilmoitti eilen tulossa olevasta lakiehdotuksesta, jonka päämääränä on ”Unkarin kilpailukyvyn lisääminen luomalla edellytykset tehokkaammalle toiminnalle sekä yhtenäiselle, suoritusperustaiselle voimavarojen jakamiselle”. Lakiehdotus siis tullaan hyväksymään parlamentissa; koska hallituskoalitiolla on edelleen superenemmistö, kaikki sen suunnalta tulevat ehdotukset ovat läpihuutojuttuja. Tämä merkitsee luultavasti jotakin aivan yhtä karmeaa kuin voi kuvitellakin: tieteenteon kriteereinä ovat tehokkuus ja suoritus, korkeimpana päämääränä kansallinen kilpailukyky. Kuulostaa siltä, että humanistisilla ja muilla ”hyödyttömillä” tieteillä ei tässä ole mitään jakoa – ja pahoin pelkään, että luonnontieteissäkin tulee jylläämään teknologian soveltava tutkimus. Hallituksen arvoja väläytti äskettäin ulkoministeri Szijjártó autoalan konferenssissa julistamalla, että Brysselin ei pitäisi järjettömästi rajoittaa autoalan kilpailukykyä ympäristöön vetoamalla – toisin sanoen, kuten Hírhatár-uutissivusto kärjistäen otsikoi, ”Unkarille autotehtaat ovat tärkeämpiä kuin ympäristönsuojelu”.

Myös tiedepolitiikan hallinto siirretään tykkänään innovaatio- ja teknologiaministeriön haltuun. Ministeri tulee johtamaan 11-jäsenistä ”Kansallista tiedepolitiikan neuvostoa”, joka on vastuussa ainoastaan pääministerille ja jonka tehtävänä on hallituksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa koskeva mielipiteenmuodostus ja ehdotusten laatiminen. Neuvoston tehtävänä on myös valvoa NKFI-rahaston toimintaa; tämä on meikäläistä Suomen Akatemiaa vastaava valtion tutkimus- ja kehitysrahoitusta jakava elin. Neuvoston jäsenet nimittää pääministeri ”talouselämän, tieteen ja hallinnon päättäjien joukosta”, innovaatio- ja teknologiaministerin esityksestä.

Erityisesti Unkarin Tiedeakatemian ympärillä käyty taistelu on koskenut Akatemian tutkimuslaitoksia. ”Itäeurooppalaiseen” tapaan MTA ei ole vain arvovaltaisten tieteentekijöiden herrakerho, edustus- ja painostusryhmä vaan sen alaisina on toiminut joukko tutkimusinstituutteja, joissa työskentelee yhteensä tuhansia päätoimisia tutkijoita. Nämä siirtyvät nyt uuden ”Loránd Eötvös -tutkimusverkoston” (Eötvös Loránd Kutatási Hálózat, ELKH) haltuun. (Loránd Eötvös [1848–1919], jonka mukaan myös Budapestin ELTE-yliopisto on nimetty, oli Unkarin Tiedeakatemiaa johtanut ja 1890-luvulla opetusministerinäkin toiminut maineikas fyysikko, jonka painovoimaa koskevien tutkimusten väitetään inspiroineen itseään Albert Einsteinia.) ELKH:lla on oma budjettinsa, ja sen luvataan olevan muodollisesti riippumaton hallituksen valvonnasta. Sitä tulee johtamaan kolmetoistahenkinen johtoryhmä, johon kuusi jäsentä nimittää MTA, kuusi taas hallitus (näistä ainakin kahden kolmasosan on oltava tieteenharjoittajia, miten tämä sitten määritelläänkin…), puheenjohtajan taas nimittää pääministeri MTA:n johtajan ja innovaatio- ja teknologiaministerin yhteisestä esityksestä.

Uuden ELKH:n alaisuudessa jatkaa – periaatteessa – toimintaansa seitsemäntoista yksikköä, esimerkiksi Tähtitieteen ja geologian tutkimuskeskus, Tietotekniikan ja automaation tutkimuskeskus, Ekologian tutkimuskeskus sekä Humanististen tieteiden tutkimuskeskus (Bölcsészettudományi Kutatóközpont; sen alaisuuteen kuuluvat filosofian, kirjallisuustieteen, kansatieteen, taidehistorian, arkeologian, historiantutkimuksen ja musiikkitieteen instituutit) ja oman alani kannalta relevantti Kielitieteen instituutti. Se, mitä näille yksiköille tulevaisuudessa tapahtuu, on vielä hämärän peitossa. Pelkoja kuitenkin lisää se, mitä historiantutkimuksen laitoksille on jo tapahtunut.

Kuten tässä blogissakin on jo ollut esillä, Unkarin hallitus on viime vuosina perustanut omia ”tutkimuslaitoksiaan”. Hovihistorioitsija Mária Schmidtin komennossa ovat vuosituhannen vaihteessa perustetut ”politiikantutkimuksen” ajatuspajat ”20. vuosisadan instituutti” ja ”21. vuosisadan instituutti”. Toinen hallituksen perustama uusinstituutti, Veritas (!), on tullut tunnetuksi johtajansa Sándor Szakályn, Unkarin santarmilaitoksen historian tutkijan, merkillisistä Unkarin holokaustin historiaa valkopesevistä möläytyksistä. Erityisesti Orbánin hallituksen tähtäimessä on ollut vuoden 1956 hankala muistopolitiikka, ja sen yhteydessä etenkin vuonna 1989, Imre Nagyn uudelleenhautajaisten jälkeen yksityisten historiantutkijoiden aloitteesta perustettu ja vuodesta 1994 lähtien valtion rahoittama ”Vuoden 1956 instituutti”. Unkarin kansannousua ja sen jälkeistä Kádárin aikaa dokumentoiva ja tutkiva laitos ei sovi siihen oikeistokansallismieliseen uustulkintaan, jonka Orbánin hallinto haluaisi vuoden 1956 tapahtumille antaa. Kuten Éva S. Balogh kertoo englanninkielisessä blogissaan, 1956-instituutin rahoitusta oli jo aiemmin leikattu ja se oli siirretty Unkarin kansalliskirjaston alaisuuteen. Nyt se halutaan siirtää Veritas-instituutin alaisuuteen; instituutin johtaja M. János Rainer ei suostu tähän vaan uhkaa mieluummin lyödä hanskat naulaan.

Pahimpana pelkonahan tässä, ainakin humanistisille tieteille, on se, että tutkimuksen resurssit siirretään pois tiedeyhteisön ja sen laatukriteerien ulottuvilta poliitikkojen nimittämille näennäistutkijoille. Parhaassakin tapauksessa tämmöiset näennäistutkimuslaitokset ovat suojatyöpaikkoja, joissa järjestetään kivoja ”kansallisia” näennäiskonferensseja, tuotetaan julkaisuja ja jaetaan prenikkoja ja tunnustuksia, joista varsinainen tiedemaailma ei tiedä eikä perusta. Pahimmassa tapauksessa näistä laitoksista valuu propagandistisen huuhaan virta pahaa aavistamattoman suuren yleisön niskaan, valtion hallitsemaan mediaan ja kenties jopa perusopetuksen sisältöihin. Erityinen pelonaihe kielitieteilijöille on uusi ”Unkarilaisuuden tutkimuksen instituutti”, josta kirjoitin jo aiemmin – sillä vaikuttaa siltä, että ”kulttuuritaistelu” on tosissaan laajentumassa myös uuden, uljaan esihistorian rakentamiseksi.

Juuri äsken nimittäin törmäsin tämän uuden instituutin ilmeisesti uusittuihin kotisivuihin (ne näyttävät toistaiseksi olevan tarjolla vain unkariksi). Parkkiintuneemmallekin Unkarin tapahtumien ihmettelijälle kokemus oli aika psykedeelinen. Ensivaikutelman tiivistääkseni: instituutin tutkimusalojen ja tehtävien kuvaukset näyttävät olevan jonkun semmoisen kirjoittamia, jolla ei ole harmainta aavistustakaan tieteestä ja tutkimuksesta. (Ensimmäinen villi veikkaukseni: tekstit on naputellut kokoon toimisto- ja hallintohommiin palkattu jonkun sukulaispoika tai -tyttö.)

Sivusto vaikuttaa vielä vähän keskeneräiseltä, mutta Uutisia-sivulle on jo saatu ladattua muutama video, päällimmäisessä esiintyy ”arkeologi” Kornél Bakay. KORNÉL BAKAY!!! Mies on ”vaihtoehtoisen” ”kansallisen” esihistorian tutkimuksessa jo käsite. 1940 syntynyt Bakay on koulutukseltaan arkeologi ja työskennellyt ns. valtavirtatutkimuksessa vielä 1970-luvulla, sittemmin museonjohtajana. Järjestelmänvaihdoksen jälkeen hän ajautui äärioikeistopolitiikkaan ja vaihtoehtotieteen puolelle, toimi mm. ”Pyhän Kruunun vapaayliopisto” -nimisen laitoksen ”professorina” ja toimitti yhdessä parin aateveljen kanssa vuonna 2004 kohua herättäneen vaihtoehtoisen historian oppikirjasarjan. Kirjoissa mm. kiistettiin evoluutio, väitettiin muinaisunkarilaista riimukirjoitusta maailman vanhimmaksi kirjoitusjärjestelmäksi, unkarilaisia hunnien, skyyttien ynnä muiden sukulaisiksi sekä Euroopan korkeakulttuurien perustajiksi sekä Jeesusta parthialaiseksi (tämä on tietyissä piireissä suosittu idea: Jeesus ei ollut juutalainen vaan parthialaista syntyperää eli sumerilaisten jälkeläinen, toisin sanoen itse asiassa unkarilainen).

Kaikkein leukojaloksauttavin kokemus odotti kuitenkin ”Tutkimus”-sivulla, jolla on lueteltu instituutin alaiset ”tutkimuskeskukset”, kaikkiaan yhdeksän. On historian tutkimuskeskus (tehtävänään tutkia unkarilaisten identiteetin rakentumista ja jälleenrakentumista), on uskontotieteen ja uskontohistorian tutkimuskeskus, on tutkimuskeskukset kansatieteelle, arkeologialle, klassiselle filologialle (sen päämääränä on kartoittaa ja kuvata keskiaikaiset latinan- ja kreikankieliset arkistolähteet sen osoittamiseksi, että muinaisen Unkarin alueet muodostivat kaikki yhtenäisen kokonaisuuden, ei ollut kuulkaa keskiajalla mitään Slovakiaa olemassakaan, ettäs tiedätte!), väestömaantieteelle ja geoinformatiikalle (?). Arkeogenetiikan tutkimuskeskuksen tarkoitus on selvitellä maahantulon aikaisten unkarilaisten sekä varhaisen kristityn unkarilaisen kansakunnan geeniperimää ja keskinäisiä suhteita… ja tämä on ihan pakko kääntää:

Näiden tutkimusten perusteella on arvioitavissa aikoinaan eläneiden kansojen väkiluku, maantieteellinen syntyperä sekä minkä muiden kansojen kanssa ne sekoittuivat ja missä määrin.

Ööh, tuota… mitenkähän se ”kansa” oikein määritellään?

Unkarin kielen tutkimuskeskus näyttää perineen kummalliset tehtävänasettelunsa edeltäjältään, Unkarin kielistrategian instituutilta. Mutta sen lisäksi on kuulkaapas tämmöinen: ”Lingvistiikan tutkimuskeskus”.

lingvisztika

[Lingvistiikan tutkimuskeskuksen] tärkeimmät tutkimusalueet ovat Istanbul, Armenia, Vatikaani, Kazan, muutenkin kaikki ne alueet, jotka antiikin aikana olivat unkarilaisten laidunnus-, asuin- tai vaellusalueita tai joita [unkarilaisten] sotaretket koskettivat. Tähän kuuluvat myös unkarilaisten avioliittosuhteiden kautta määräytyvät [?] alueet (Bysantti, Puola, muut slaavilaiset ja muut alueet).

Olen tähän ikääni saakka kuvitellut, että lingvistiikalla ainakin eurooppalaisessa tiedemaailmassa tarkoitetaan kielitiedettä ja kielitieteen sisällä nimenomaan ns. yleistä tai teoreettista kielitiedettä, siis tutkimusta, jota kiinnostavat ennen kaikkea ihmiskieli-ilmiön rakenne ja yleiset lainalaisuudet. Tämän tekstin tekijän mielestä taas lingvistiikka tutkii alueita, joilla unkarilaiset ovat liikkuneet tai joilla heidän arvellaan liikkuneen. Miten Istanbulin ja Bysantin tutkimus tässä suhteessa eroavat toisistaan tai miten Vatikaani tai Armenia liittyvät asiaan, jää, hm, epäselväksi, mutta niin jää oikeastaan kaikki muukin. Lyhyesti: ”lingvistiikan” tutkimuskeskuksen kuvauksen on kirjoittanut joku, jolla ei ole ollut mitään käsitystä siitä, mitä koko sana merkitsee.

Täytynee jäädä seuraamaan, miten tämän kunnianarvoisan tiedeinstituutin sivut lähitulevaisuudessa kehittyvät. Ja ehtiikö joku asioista päättävä henkilö tarkistaa Wikipediasta, mitä ”lingvistiikka” oikein tarkoittaa, ennen kuin tälle sivustolle nauravat naurismaan aidatkin. Vaikka oikeasti tämä on kaikkea muuta kuin naurun asia.


Protesteja suuntaan ja toiseen

maaliskuu 4, 2019

Viimeksi kuvailemani pelottelujulisteet, joissa Jean-Claude Junckerin takaa virnistää György Sorosin häijy naama valmiina päästämään maahanmuuttajien tuhotulvan Unkarin kimppuun (”Teilläkin on oikeus tietää, mitä Brysseli kaavailee!”), ovat nyt ehtineet Unkarin kaduille. Myös meemit ja kuvat vaihtoehtoisista tai vandalisoiduista julisteista ovat alkaneet kiertää somessa.

momentumplakat.jpeg

Momentum-oppositiopuolueen versioissa ”teilläkin on oikeus tietää”, että joka kuudes unkarilaislapsi syntyy ulkomailla [siis: nimenomaan nuoret lapsiperheet ja lisääntymisikäiset ovat viime vuosina lähteneet maasta suurin joukoin], että Viktor Orbán on Unkarin rikkain mies ja että yli 400 sairaanhoitopiiristä puuttuu perhelääkäri, Unkarin terveydenhuoltojärjestelmän kulmakivi.

joga-van-trüffel-730x548.jpg

Vitsipuolue Kaksihäntäisen koiran FB-sivulla julkaistu vaihtoehtoversio: Teilläkin on oikeus tietää, mistä tryffeliä tehdään!

Mutta kuten jo kerroin, tämä kampanja on lopultakin alkanut tosissaan hermostuttaa Brysseliä ja Länsi-Euroopan mahtimaita (siis Saksaa ainakin), jotka tähän asti ovat olleet kuin eivät mitään tietäisi siitä kuran määrästä, jota Unkarin hallitus ja sen mediamonopoli jatkuvasti nakkelevat ilkeän Brysselin ja sen takana naruista vetelevien hämärien kansainvälisten, kosmopoliittisten voimien suuntaan. (Jotka kaikki, näin Unkari väittää, ovat ”maahanmuuttomielisiä”, bevándorláspárti, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan.)

Ei vain Euroopan komissio oitis laatinut julisteelle vastajulistetta. Myös Euroopan keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmittymän kärkiehdokas, saksalainen Manfred Weber on ilmoittanut, että EU tulee jatkossa entistä tiukemmin vaatimaan perusperiaatteiden – oikeusvaltio, median ja oikeuslaitoksen riippumattomuus, korruptionvastainen taistelu, tieteen vapaus – kunnioittamista ja harkitsemaan tarvittaessa uusien pakotteiden käyttöönottoa niitä maita kohtaan, jotka eivät tätä noudata. EPP:n jäsenpuolueista riittävän monet – myös Suomen Kokoomus – ovat nyt esittäneet Orbánin Fidesz-puolueen erottamista, ja asia on vielä tässä kuussa otettava virallisesti puoluevaltuuston käsittelyyn. Lopputulos on tietenkin vielä hämärän peitossa. 444.hu:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan EPP ei suinkaan vielä ole valmis heikentämään asemiaan karkottamalla Fidesz-edustajat kilpailijoiden leiriin, vaikka ”rima heiluukin pahemmin kuin koskaan ennen”.

Tiistaina kansliaministeri Gergely Gulyás sekä entinen inhimillisten voimavarojen ministeri Zoltán Balog lähetettiin ilmeisesti tulipalonsammutusmatkalle Berliiniin. Pian mediaan levisi myös arveluja heidän mahdollisesti lupaamistaan myönnytyksistä, esimerkiksi, että Soros-Juncker-julistekampanja lopetettaisiin ja jatkossa pidettäisiin kampanjoinnin tyyli vähän siivompana. Perjantaina Manfred Weber kuitenkin oli vielä sitä mieltä, että kampanja on heti lopetettava ja Orbánin pitää vähintäänkin pyytää anteeksi. Ulkoministeri Péter Szíjjártón suunniteltu vierailu Saksaan, Baden-Württembergin osavaltioon taas peruutettiin, minkä isäntä, osavaltion vihreä pääministeri Winfried Kretschmann suorin sanoin ilmoitti johtuvan Junckeria herjaavasta, “eurooppalaisten arvojen vastaisesta” julistekampanjasta.

Anteeksipyynnöstä ei vielä näy merkkejä. Päinvastoin lauantaina Orbán saksalaiselle Die Welt am Sonntagille antamassaan haastattelussa ilmoitti, että Juncker-julisteet poistetaan 15. maaliskuuta, mutta julistekampanjaa tullaan jatkamaan. Julisteisiin Junckerin tilalle nousee komission hollantilainen varapuheenjohtaja, vasemmiston kärkiehdokas Frans Timmermans, joka – näin Orbán – on ”itse tunnustanut olevansa” Sorosin liittolainen (… (ist) sein zugestandener Verbündeter). Tämä vaihe tulee olemaan jo Fidesz-puolueen vaalikampanjaa (in der nächsten Phase des Wahlkampfs, die dann schon unsere Parteikampagne sein wird…). Toisin sanoen samaan aikaan, kun Unkarin valtion valvontaviranomaiset hätyyttelevät oppositiopuolueita vaalirahoituksen epäselvyyksistä, valtapuolueen puheenjohtaja ei näe mitään ongelmaa siinä, että ”hallituksen tiedotuskampanjasta” siirrytään saumattomasti puolueen vaalikampanjaan, samalla iskulauseella ja visuaalisella konseptilla (näinhän on tehty ennenkin), sekä ilmeisesti myös samoilla veronmaksajien varoilla.

Hyökkäys on edelleen paras puolustus. Saksalaistoimittajalle Orbán vakuuttaa myös, että itse asiassa EPP:n kimppuun ollaan hyökkäämässä vasemmalta. Häijyt sosialistit haluavat salamitaktikoida ensin Unkarin pois tieltä, ja seuraavaksi kohteina tulevat olemaan Italia ja Itävalta (?!). Ne kriittiset EPP-edustajat ja puolueet, joiden mielestä, kuten Petteri Orpo asian ilmaisi, Fidesz on nyt mennyt liian pitkälle, ovat Orbánin mukaan ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka näin edesauttavat oman puolueensa heikentämistä. Kansainvälisen kommunikaation valtiosihteeri Zoltán Kovács puolestaan on ehtinyt jo julistamaan, että itse asiassa Junckeria herjaava julistekampanja on alun alkaenkin ollut tarkoitus lopettaa 15. maaliskuuta, mikä on saanut lukuisat somekommentoijat muistelemaan vanhaa unkarilaista vitsiä aggressiivisesta pikkupossusta, joka kaatuu polkupyörällä. (”Turpa kiinni! Näin minä aina nousen pyörältä!”) Ja niin, tietenkin: myös Unkarin ja Saksan välien kiristyminen on maahanmuuton syytä!

EU:n kritiikkiin Unkarin hallitus puolestaan vastaa verkkosivuillaan 8 sivun laajuudelta. Tämän kannanoton kahdeksasta kohdasta yksikään ei – Index-sivuston yksityiskohtaisemman analyysin mukaan – oikein vastaa totuutta. Mitään pakollista maahanmuutto- tai, kuten unkariksi asia ilmaistaan, ”maahanasuttamiskiintiötä” (betelepítési kvóta) ei ole esitetty, edes vapaaehtoisia kiintiöitä koskevat ehdotukset eivät ole päässeet EU:ssa ehdotusta pitemmälle. Kansallisvaltioiden rajojen suojelua ei olla heikentämässä; alkuperäisessä esityksessä EU:n Frontex voisi ottaa osan rajavartioinnista koordinoidakseen hätätilanteessa, jos jokin valtio ei suuremman maahanmuuttajavirran tullessa itse suoriutuisi valvomaan rajojaan, mutta tämäkään esitys ei mennyt läpi. Mitään ”migranttiviisumia” ei olla ottamassa käyttöön, espanjalaisen mepin tekemä esitys humanitaarisesta viisumista on sekin äänestetty kumoon. ”Maahanmuuttomielisten” kansalaisjärjestöjen tukea ollaan Unkarin hallituksen mukaan lisäämässä – niin voi tietysti sanoa, jos kerran tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta toimivat ja korruptiota vastustavat järjestöt ovat ”maahanmuuttomielisiä” ja ”sorosistisia” per definitionem…

Viime marraskuusta saakka Unkarin hallitus on myös toistanut populistifoorumeilla kiertävää urbaanilegendaa pakolaisille jaetuista ”rahaa täyteen ladatuista” pankkikorteista. Itse asiassa kyseessä on Kreikassa toteutettu projekti, jossa turvapaikanhakijoille joka tapauksessa myönnetty varsin vaatimaton toimeentuloavustus maksetaan rahan tai tavaran sijaan henkilökohtaiselle pankkikortille, jota voi käyttää ainoastaan Kreikassa. Ja lopuksi: toisin kuin Unkarin hallitus edelleenkin väittää, EU ei ole ”laillistamassa migraatiota” saati ”rankaisemassa maahanmuuttovastaisia jäsenmaita”. Sanalla sanoen: Unkarin hallitus ei edelleenkään kykene reagoimaan kritiikkiin muuten kuin itsepintaisesti vastaan inttämällä ja hokemalla ”maahanmuutto” ja ”Soros”. Hyvinhän se on toiminut tähän asti.

Vai onko? Näin sivusta katsoen sitä miettii, miten kauan maahanmuuttovastaisuudella mekkaloiminen riittää hillitsemään tyytymättömyyttä, kun siihen alkaa olla todellisia ja kouraantuntuvia aiheita. Tämmöinen on ennen muuta terveydenhuollon järkyttävä tila, jota oppositioviestimet sitkeästi pyrkivät pitämään esillä: sairaaloiden resurssi-, hygienia- ja henkilökuntaongelmat, etenkin koulutetun henkilökunnan massiivinen maastamuutto. Jo kuukausien ajan on riippumattomassa mediassa puhuttu tilastoista, joiden mukaan tuhansia unkarilaisia vuodessa kuolee sairauksiin ja komplikaatioihin, jotka olisivat olleet hoidettavissa. Ja viime päivinä on esille nostettu yksi konkreettinen osaongelma eli verisuonikirurgien puute: Unkarissa amputoidaan verenkierto-ongelmien vuoksi 7000 raajaa vuodessa, kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin Euroopassa keskimäärin, vuosittain tarvittaisiin verisuonileikkauksia ainakin 15.000, mutta henkilökuntapulan takia järjestelmä suoriutuu vain 9500:sta. Tämä tarkoittaa, kärjistää flamingok.hu-sivustolla ”Hunor Magyar”, että Unkari ”vuosittain rampauttaa 4500 kansalaistaan”, koska rahat käytetään mieluummin jalkapalloon. Nimittäin: futishullun pääministeri Orbánin hallitus tukee jalkapalloa todella massiivisesti sekä Unkarissa että rajantakaisilla unkarilaisalueilla, ja keskimääräinen liigapelaaja ansaitsee noin kymmenkertaisesti verisuonikirurgiin verraten, joten ei liene ihme, että verisuonikirurgit lähtevät ulkomaille parempien tienestien perään. Populistinen vertailu varmaankin, mutta – toisin kuin hallituksen ”tiedotuskampanjoissa” – ilman tosiasioiden vääristelyä.

Hieman sivussa suurimmista otsikoista jatkuu myös taistelu Unkarin Tiedeakatemian suunniteltua alasajoa vastaan. Tiedeakatemian johto on edelleenkin päättänyt – 26. helmikuuta pidetty istunto kesti tuntikausia, mutta päätös oli edellistäkin vahvemman enemmistön tukema – jatkaa uuden rahoitusmallin boikotointia. Innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovicsin edellyttämiä hakemuksia uuteen, projektipohjaiseen rahoitukseen ei tulla jättämään eikä asioista neuvotella, ennen kuin Akatemia on saanut tämän vuoden lainmukaisen rahoituksensa.

Mielenosoitusten sekä kansallisten ja kansainvälisten tukikannanottojen lisäksi on nähty myös taiteellinen mielenilmaus, johon tämä postaus voisi olla hyvä lopettaa. Kansallisrunoilijan ja 1800-luvun vapaustaistelijan mukaan nimensä ottanut taiteellinen iskuryhmä, Petőfi Sándor Művészeti Akciócsoport, sijoitti Tiedeakatemian rakennuksen ulkoseinään pienen reliefin, jossa ministeri Palkovics esitetään hallituksen sätkynukkena, pää täynnä sitä ihtiään. En usko tämmöisten protestien paljoa auttavan. Kiistassa, jossa toinen puoli ei järkiargumenteista piittaa ja toinen taistelee ylivoimaa vastaan selkä seinää vasten, on luultavasti asiapuolella kaikki mahdollinen jo sanottu. Mutta tulipahan ainakin ilmaistuksi, miten valtava on ainakin osassa kansaa turhautuneisuus ja epäluottamus sitä hallitusta kohtaan, joka väittää toimivansa kansan enemmistön nimissä.

palkovicsbab.jpg


Ite on, joka toista sanoo, taas kerran

helmikuu 17, 2019

Olen tästä ilmiöstä täällä ennenkin kirjoittanut, esimerkiksi silloin, kun Itävallan oikeistopopulistit ensin vihjailivat vaalivilpistä presidentinvaalien yhteydessä (ja epämääräiset, koskaan todistamattomat vihjaukset vaalituloksen peukaloinnista otettiin kenttäväen sekä ulkomaistenkin aateveljien keskuudessa täysin todesta) – ja sitten itse kärysivät allekirjoitusten väärentämisestä kansalaisaloitteeseen. Jotenkin noilta popu-porukoilta jatkuvasti onnistuu ei vain tuo äskettäin mainittu ”viinin juominen ja vedestä saarnaaminen” vaan myös toisten syytteleminen siitä, mitä itse harrastetaan. Esimerkiksi vaimojen hakkaaminen ja naisten ahdistelu samalla, kun maahanmuutosta maalaillaan suurta vaaraa nimenomaan naisten fyysiselle koskemattomuudelle. (Tai kuten pakolaiskriisin ollessa pahimmillaan eräässä unkarilaiseen someen levinneessä keskustelussa todettiin naiselle, joka yritti puolustaa pakolaisten ihmisoikeuksia: ”Yritä jo saatanan lehmä tajuta niillä kananaivoillasi, että ne pakolaispaskat ei kunnioita naisia!”)

Niin, ainakin ylilyövään reagointiin Unkarin hallitus on viime aikoina näyttävästi kyennyt. Äskettäin hallituksen kansalaisjärjestöasioista vastaava alivaltiosihteeri Vince Szalay-Bobrovniczky tapasi Britannian juutalaisten kattojärjestön (BOD) johtajan Marie van der Zylin. Ulkomaiden juutalaisjärjestöjähän huolettaa jatkuvasti Unkarin antisemitismi. Vaikka mitään avointa vainoa tai julkisyrjintää ei olekaan, julkisuudessa liikkuu jatkuvasti piiloviitteitä, kuten esimerkiksi hallituksen Soros-pelottelukampanjojen yhteydessä on todettu, ja holokaustin muistopolitiikka on kiistanalaista, kuten sekä saksalaismiehityksen muistomerkin että ns. Kohtaloiden talo -museon yhteydessä on nähty. Tapaamisen jälkeen BOD julkaisi verkkosivuillaan selonteon, josta Szalay-Bobrovniczky puolestaan hermostui tykkänään. Hra Sz.-B:n raivokas vastine on luettavissa täältä. Sen kieli ja tyyli panee ihmettelemään Unkarin ulkoasiainhallinnon tilaa – tämän kaikkea muuta kuin diplomaattisen tekstin kirjoittaja on aiemmin toiminut suurlähettiläänä Wienissä ja Helsingissä.

Vaan mitäpä sitä ihmettelemään, kun itse ulkoministeri Péter Szíjjártó tunnetaan kiivaista tempauksistaan. Hänellä on ollut tapana reagoida ulkomailla ilmestyviin Unkarin arvosteluihin kutsumalla kyseisen maan suurlähettiläs nuhdeltavaksi, ja äskettäin kutsun sai Ruotsin lähettiläs. Syynä oli Ruotsin sosiaaliministerin Annika Strandhällin twiitti, jonka mukaan Unkarin väestöpolitiikka (jossa, kuten muistamme, korostetaan kantaväestön syntyvyyttä vastapainona maahanmuutolle) ”haisee 30-luvulta” ja rakentaa oikeistopopulistisia ”sumuverhoja sen eteen, mitä tämäntyyppinen politiikka tekee naisten tasa-arvolle”. Myös perheasiain valtiosihteeri Katalin Novák hermostui isänmaansa ja hallituksensa puolesta. Hänen mielestään on ”epätavallista ja epäystävällistä, että eurooppalaisen hallituksen jäsen arvostelee toisen Euroopan maan hallituksen sisäpoliittisia päätöksiä tällä tavalla ja tähän sävyyn, eikä sitä ennen edes hanki asiasta tietoa tavanomaisten diplomaattisten kanavien kautta”. Hm. Mitähän tähän nyt sanoisi siitä sävystä, jolla Unkarin hallituksen propaganda kuvaa maahanmuuton ja moraalisen rappion heikentämiä Länsi-Euroopan maita? Esimerkiksi ministeri Lázárin taannoisesta Wienissä kuvatusta pelotteluvideosta?

Tai mitäpä sanoisi siitä merkillisestä tempauksesta, joka vajaa viikko sitten nähtiin Debrecenin yliopiston luona? Fidesz-puolueen nuorisojärjestö Fidelitas järjesti pienen äkkisakin protestoimaan pientä konferenssia vastaan, jossa muisteltiin vuosina 2008-2009 eri puolilla Unkaria tapahtuneita rasistisia romanimurhia. (Kuolonuhreja näissä ampumavälikohtauksissa oli yhteensä kuusi, näistä yksi lapsi, joka ammuttiin yhdessä isänsä kanssa.) Protestin syynä oli se, että konferenssissa ”tieteen varjolla politisoitiin”, järjestäjissä ja esitelmöitsijöissä oli nimittäin entisen sosialistipuolueen SZDSZ:n aktivisteja, entisen ”kommunistisen puoluelehden” Népszabadságin toimittajia ja avustajia, jopa yksi ”Unkarin Helsinki-komitean” vaikuttaja – tämä komitea on ihmisoikeusjärjestö, joka on saanut avustuksia György Sorosilta, eli kyseinen henkilö on Sorosin palkkalistoilla. Konferenssin sisältöä ja aihetta itseään Fidelitas ei näköjään vaivautunut kritisoimaan. Kuten oppositiopuolue Momentum vastineessaan huomauttaa, on perin outoa, että mitään vastalauseita yliopiston ”politisoimisesta” ei kuulunut silloin, kun Debrecenin yliopisto nimitti kunniakansalaisikseen ensin Vladimir Vladimirovitš Putinin ja sittemmin Unkarin valtionpankin johtajan György Matolcsyn. Siitä puhumattakaan, mihin sävyyn Fidelitas julkilausumassaan kirjoittaa ”Unkarin opetusjärjestelmälle vain kaaosta ja tuhoa tuottaneen opetusministeri Bálint Magyarin palkkakynäilijöistä” tai sosialistipoliitikkojen ”uskollisista lakeijoista” – tulee mieleen stalinismin ajan vaahtosuinen propaganda.

Mutta tänään piti oikeastaan kertomani kahdesta muustakin tapauksesta, joissa Unkarin hallitus syyttää toisia siitä, mihin itse syyllistyy. Otetaanpa ensiksi esille Unkarin Tiedeakatemian (MTA) uhkaava alasajo.  Tätähän on valmisteltu toitottamalla hallitusta lähellä olevissa viestimissä, että MTA:n tutkimusinstituuttien työntekijät harrastavat epäilyttävää näennäistutkimusta tai laiskottelevat, eivät julkaise mitään vaikka nostavat palkkaa. No, äskettäin Magyar Narancs kirjoitti, että itse uudistuksen pääarkkitehti, innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics on vuosikaudet nostanut palkkaa MTA:lta sekä akatemian ydin-herraklubin varsinaisena jäsenenä että MTA:n Laskentatekniikan ja automaation tutkimusinstituutin tutkijana (vuoteen 2018 saakka) – eikä kuitenkaan vuoden 2014 jälkeen ole julkaissut yhtään artikkelia.

Eikä tässä kaikki. Historiantutkija Krisztián Ungváry kirjoittaa Facebookissa:

Tarkistin Unkarin tieteellisten julkaisujen tietokannasta kolmen hallituksen perustaman instituutin tuotannon [tässä siis tarkoitetaan todellakin niitä uusia ”tutkimusinstituutteja”, joita hallitus on perustanut ja jotka toimivat riippumattomina sekä MTA:sta että ilmeisesti muistakin tiedeyhteisön laadunvalvontajärjestelmistä]. Kahta kategoriaa pidän tieteen kannalta erityisen relevantteina: ensinnäkin vieraskielisiä ja ulkomailla ilmestyneitä julkaisuja, toiseksi vieraskielisiä viittauksia kyseisen tutkijan tieteellisiin julkaisuihin. Vertasin NEB:n [Nemzeti Emlékezet Bizottsága eli ‘Kansallisen muistin komitea’, kommunistisen diktatuurin muistoja tallentava ja tutkiva laitos], Veritas-instituutin sekä ”Terrorin talon” 10 johtajan tietoja [MTA:n] Historiantutkimuksen instituutin (TTI) sekä entisen ”Vuoden 1956 instituutin” vastaaviin. Sovitin otokset siten, että niiden tutkijat edustavat samoja ikäryhmiä, ettei vertailu vinoutuisi. TTI:n osalta käytin vain yhden korkeamman johtoportaan tutkijan tietoja. Tietokannan paikoittaiset puutteet eivät vaikuta yleiskuvaan.
Tulos:
NER-ryhmän [Nemzeti Együttműködési Rendszer eli ‘kansallisen yhteistoiminnan järjestelmä’, Orbánin vuoden 2010 vaalivoiton jälkeen lanseerattu termi on nopeasti muuttunut pilkkanimeksi] 10 edustajaa olivat julkaisseet 18 artikkelia ulkomailla, ja heihin oli viitattu yhteensä 119 vieraskielisessä julkaisussa. Vertailuryhmälle taas oli kertynyt 73 ulkomailla ilmestynyttä tutkielmaa sekä 947 vieraskielistä viittausta. Todellisuudessa vertailu kallistuu vielä enemmän viimeksimainitun ryhmän eduksi, sillä NER-historioitsijoiden ulkomaisista julkaisuista merkittävä osa on ilmestynyt unkariksi rajantakaisten unkarilaisten julkaisusarjoissa – mikä ei siis todellakaan merkitse kansainvälistä levikkiä. Jälkimmäisessä ryhmässä puolestaan Pál Fodor on ilmoittanut vain vieraskielisten viittaustensa lukumäärän (249), ei vieraskielisten julkaisujensa määrää. Sikäli kuin tieteen kilpailukykyä mitataan kansainvälisen tieteen mittapuulla, NER:n historiantutkijoiden tehokkuus on korkeintaan seitsemäsosa tiedemaailman edustajien vastaavasta. Tähän käytetyn rahoituksen kannalta tilanne on vielä paljon heikompi. On huomattava, että NER-historioitsijat eivät vain nosta paljon korkeampaa palkkaa vaan myös heidän instituuteillaan on paljon suurempi budjetti, joten heidän olisi helpompaa kustantaa myös julkaisujensa käännättäminen. Tämän jälkeen sopii vertailla eri tutkijoiden tehokkuutta!

Näin siis tiedemaailmassa. Sitten varsinaisen poliittisen päätöksenteon puolelle:

Unkarin vaalijärjestelmän rehellisyyttähän on avoimesti epäilty. Vaalilainsäädäntö ja vaalipiirijako on soviteltu suosimaan valtapuoluetta, niin että – kuten viimeksi viime vuonna – vajaalla puolella annetuista äänistä Fidesz-puolue saa parlamentissa kahden kolmasosan enemmistön, jolla puolue pystyy myllyttämään läpi haluamansa lait. Fidesztä äänestivät laajalti nimenomaan valtakunnan köyhimmät alueet, mikä on nähty merkkinä paikallisesta painostuksesta ja epädemokratian kulttuurista: köyhät myyvät äänensä säkillisestä perunoita tai äänestävät sitä, joka paikkakunnalla ohjailee sosiaaliavustusten ja työllistämistöiden jakoa. Viime vaalien yhteydessä ETYJin vaalivalvojat selvin sanoin arvostelivat erityisesti vaalimainontaa, jossa valtion viralliset ”menkäähän kansalaiset äänestämään!” -ilmoitukset ja Fidesz-puolueen oma vaalimainonta sekoittuivat toisiinsa, samalla kun ilmapiiriä leimasi yleinen pelottelumeininki ja varsinaista asioihin keskittyvää vaaliväittelyä ei juuri nähty. (Viktor Orbánhan ei vuosiin ole osallistunut vaalikeskusteluihin eikä anna edes haastatteluja muille kuin omille luottotoimittajilleen.) Toisin sanoen: Fidesz-puolue käytti valtion vaalitiedotusresursseja omaan vaalimainontaansa.

Nyt taas eurovaalien lähestyessä ilmestyi jännittävä uutinen Magyar Nemzet (‘Unkarin kansakunta’) -lehteen. Siis ei siihen entiseen oikeistokonservatiiviseen lehteen, josta ns. Gecigaten jälkeen eli oligarkki Lajos Simicskan ja Viktor Orbánin riitaannuttua kehittyi joksikin aikaa merkittävä oppositiojulkaisu, kunnes se viime vuonna, Fidesz-puolueen vaalivoiton jälkeen lakkautettiin. (Osa entisen Magyar Nemzetin väestä jatkaa uudessa lehdessä nimeltä Magyar Hang ‘Unkarilainen ääni’ .) Vaan lakkautetun Magyar Nemzetin nimissä nyttemmin ilmestyvään Fidesz-puolueen äänitorveen, joka ei aiemmalla nimellään Magyar Idők (‘Unkarilaiset ajat’) koskaan onnistunut tavoittamaan laajoja lukijajoukkoja. Tämän lehden saamien tietojen mukaan – ja kaikesta päättäen lehden on helppo saada tietoja korkeimmalta taholta – Unkarin syyttäjänvirasto on määrännyt Unkarin valtiontalouden tarkastusviraston (Állami Számvevőszék, ÁSZ) tutkimaan pienten oppositiopuolueiden Momentumin ja Párbeszédin viimevuotista vaalimainontaa. Väittämän mukaan nämä puolueet eivät ole pystyneet kunnolla tekemään tiliä vaalimainontaansa käyttämistään varoista.

Itse asiassa jo jonkin aikaa on ollut käynnissä merkillinen prosessi, joka sivusta katsoen näyttää viranomaisten kiusanteolta. Lokakuusta saakka ÁSZ on vaatinut Párbeszédin ja Momentumin puoluetuen jäädyttämistä sen käytön epäselvyyksien takia. Puolueet taas väittävät koko ajan toimittaneensa kaikki vaaditut tiedot asianomaiseen paikkaan, ja jos viime kesänä ÁSZ:n yhteydenotot eivät tuottaneet tulosta, se johtui siitä, että molemmat puolueet olivat muuttamassa toimitilojaan toiseen paikkaan eivätkä pieneen aikaan olleet tavoitettavissa – muuton jälkeen molemmat ovat toimittaneet pyydetyn aineiston ÁSZ:lle, joka ei puolueiden väittämän mukaan ole välittänyt sitä edes tutkia. Myös äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik, jonka viime vaaleissa uskottiin antavan ankaran vastuksen Fidekszelle, on saanut viranomaisilta rahoitusepäselvyyksien takia niin ankarat sakot, että koko puolueen talouden pelätään menevän nurin. Viikko sitten oppositiopuolueet osoittivat tämän takia yhdessä mieltään ÁSZ:n päämajan edessä, vakuuttaen, että eivät muuta vaadi kuin mahdollisuutta saada rehellisesti tehdä tiliä varojensa käytöstä. Ja oppositiopuolueiden ja ÁSZ:n syytellessä toisiaan kukaan ei enää muistele viimekeväistä valtapuolueen vaalikampanjaa, joka – senhän näki sokeakin – tyyliltään, visuaaliselta ilmeeltään ja iskulauseiltaan saumattomasti sulautui hallituksen ”tiedotuksiin”.

Ja tätä ”tiedotusta” on tulossa keväämmällä lisää, kuinka ollakaan, sopivasti eurovaalien alla. Unkarin hallituksen sivuiltakin löytyvässä videoiskussa hallituksen tiedottaja István Hollik kertoo:

Hallitus käynnistää tiedotuskampanjan Brysselin maahanmuuttoa kannustavista suunnitelmista, sillä olemme sitä mieltä, että jokaisella unkarilaisella on oikeus tietää, mitä ovat ne ehdotukset, jotka vaarantavat Unkarin turvallisuuden perustan. Tätä tarvitaan, koska vaikka unkarilaiset ovat monin tavoin jo ilmaisseet, etteivät halua maahanmuuttoa, tästä huolimatta Brysselissä yhä väkisin ajetaan läpi tätä tukevia suunnitelmia, siis edelleenkin ajetaan läpi maahanmuuttokiintiöitä, päämääränä heikentää jäsenvaltioiden oikeuksia puolustaa rajojaan. Rahalla ladatun maahanmuuttajapankkikortin lisäksi myös maahanmuuttajaviisumi halutaan ottaa käyttöön, tämän Euroopan parlamentti jo hyväksyi. Lisäksi halutaan antaa lisää rahaa maahanmuuttoa tukeville järjestöille, samalla kun maahanmuuttoa vastustavien maiden rahallista tukea heikennetään, myös tällä tavalla rangaisten näitä maita. Meidän mielestämme nämä suunnitelmat vakavasti vaarantavat Unkarin turvallisuuden, niiden toteutuessa myös meidän maastamme tulisi maahanmuuttomaa.

Toisin sanoen: jos pahat Brysselin herrat haluavat sulkea rahahanat Unkarilta, se ei tietenkään johdu demokratian ja oikeusvaltion vaarantumisesta tai EU:n perusperiaatteiden ja arvojen rikkomisesta. Tai siitä, että Unkari kieltäytyy osallistumasta niihin yhteisiin toimiin ja sopimuksiin, joilla maahanmuuttoa nimenomaan olisi tarkoitus hillitä ja kontrolloida. Siitä puhumattakaan, että EU:n varoja on ohjattu vallanpitäjien ja heidän lähipiirinsä taskuihin. Eihän toki. Vaan kysymys on siitä, että ellei äänesi mene Fidesz-puolueelle, niin Unkarista tulee ”maahanmuuttomaa” (mitä se sitten tarkoittaakin, ilmeisesti sellaista maanpäällistä helvettiä kuin Länsi-Euroopassa, missä kaikki suurkaupungit ovat yhtä palavaa ghettoa ja sharia-lain hallitsemaa no go zonea – ja minne sadattuhannet unkarilaiset ovat viime vuosina riemumielin muuttaneet). Maa, joka ei saa puolustaa omia rajojaan ja jossa muukalaiset rellestävät EU:lta saatua pankkikorttia vinguttaen. (Euroopan ”vaihtoehtomediaa” kiertävä valeuutinen perustuu, asianmukaisin Lapin-lisin, todellisiin pakolaisavustusprojekteihin, joissa kyse on ollut perin vaatimattomista summista.)

Ei siis mitään muita ongelmia kuin maahanmuutto, ja sitä vastaan me taistelemme. Tämä on hallituksen vaalitiedotusta, ei valtapuolueen vaalikampanjaa. Ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki?


Päin seinää!

helmikuu 13, 2019

Eilen nähtiin Unkarin Tiedeakatemian edustalla tuhatpäinen väkijoukko, puhujia ja ihmisketju, siis ”vuosikymmenen mielenosoitus”, kuten 444.hu-sivuston László Szily sitä nimitti. ”Vuosikymmenen mielenosoitus” Szilyn mukaan siksi, että kerrankin mielenosoittajilla oli sekä selkeä aihe ja syy että taitoa ilmaista asiansa selvällä ja kauniilla unkarin kielellä. (Samaan aikaan olin muuten, yhdessä elokuvaohjaaja Mara Jelinkón kanssa, Yle1:n Kulttuuriykkösen vieraana, keskustelu on ”toistaiseksi” kuultavissa Areenassa.) Sisällä neuvoteltiin Akatemian tutkimusinstituuttien tulevaisuudesta. Valtiohan haluaa siirtää tutkimusrahoituksen Tiedeakatemialta Innovaatio- ja teknologiaministeriön hallintaan ja muuttaa sen säätiö- tai projektipohjaiseksi, mikä tuhoaisi perustutkimuksen ja sen jatkuvuuden.

Kuten mielenosoittajien pitelemästä julistesarjasta käy ilmi (video koko sarjasta löytyy Mérce-portaalin uutisesta), hyökkäys Akatemian tutkimusinstituutteja kohtaan oli vain uusin vaihe pitkässä kehityskulussa. Orbánin nykyisen valtakauden alusta lähtien korkeakoulujen opiskelijoiden määrä ja heidän valtiontukensa ovat huvenneet, samalla kun korkeakoulutusta halutaan entistä enemmän muuttaa maksulliseksi. Vuodesta 2013 lähtien on puhuttu ns. turpeeseensidontalaista eli valtion oikeudesta vaatia valtion tuella opiskelleita korkeakoulutettuja valmistumisensa jälkeen työskentelemään tietyn määräajan Unkarissa. Yliopistoihin on ajettu kanslerijärjestelmä, eli niiden huipulle on sijoitettu politiikan ja talouselämän intressejä palvelevat johtajat. Unkarin tasokkain yliopisto CEU on ajettu maanpakoon, Budapestin ELTE-yliopistoa isketty rankoilla säästötoimilla. Nyt on Akatemian tutkimusinstituuttien vuoro. Niiden ja ylipäätään perustutkimuksen merkitystä ei selvästikään ymmärretä. Kuten Akatemian edustalla mielenosoittajille puhunut psykologi ja psykolingvisti Csaba Pléh asian ilmaisi: tiedettä yritetään ”kannustaa” kilpailemaan amputoimalla siltä jalat.

Akatemian työntekijöiden verkkoon pystyttämälle foorumille ropisee yhä kansainvälisiä solidaarisuus- ja tukiviestejä. Kansainvälisen tason unkarilaistutkijoita kotimaahan houkuttelevan Lendület-ohjelman edustajat ovat avoimessa kirjeessään – sen on allekirjoittanut lähes sata tutkijaa – kääntyneet suoraan pääministeri Orbánin puoleen ja pyytäneet tätä pysäyttämään innovaatio- ja teknologiaministeri Palkovicsin puuhat. Hekin yrittävät selittää, että vallanpitäjien hätiköity mielivalta vie lahjakkailta tutkijoilta tulevaisuudenuskon ja halun jäädä Unkariin ja että juuri perustutkimus luo sen pohjan, jolle talouspoliittisten päättäjien kaipaamat ”innovaatiot” rakennetaan. Tähän pääministeri vastasi puolestaan avoimella kirjeellä, selittäen, että tarkoitus ei ole vähentää tutkimuksen resursseja vaan luoda keskitetympi ja tehokkaammin toimiva järjestelmä. Vaikka tutkimuksen edellytykset Unkarissa ovatkin Orbánin mielestä viime aikoina koko ajan parantuneet (!), puuttuu yhä se ”ainesosa, joka takaisi sen, että tiedosta syntyy välitöntä taloudellista hyötyä”.

Niinpä. Ne eivät edelleenkään suostu ymmärtämään, että tutkimusta ei voi tehdä pelkkä välitön taloudellinen hyöty silmissä kiiluen. Eilen illalla jotakin napsahti päässäni, kun pitkästä aikaa luin Örülünk, Vincent? -blogia. (Sen kirjoittaja ”jotunder” – jó tündér, ‘hyvä haltiatar’ – on ilmeisesti yliopistoihminen, joka ainakin toisella jalallaan seisoo ulkomaiden tiedemaailmassa ja sieltä käsin järkyttyneenä seurailee Unkarin tapahtumia. Blogin nimi on sitaatti Tarantinon Pulp Fiction -elokuvasta: “We happy, Vincent?”) Blogisti oli löytänyt Azonnali.hu-sivustolta toisen Orbán-järjestelmän huipputeknokraatin, kauppa- ja teollisuuskamarin johtajan László Parraghin haastattelun. Siinä Parragh vakuuttaa tukevansa ministeri Palkovicsin suunnitelmia perustutkimuksen alasajamiseksi. Tähän tapaan:

(Parragh on todennut, että tärkeintä olisi kouluttaa ammattitaitoista teollisuustyövoimaa, josta on huutava pula. Toimittaja kysyy:)

– Mutta ei ole myöskään tutkimus- ja kehitystyötä. Miksi on tärkeämpää kouluttaa ammattitaitoisia työläisiä?

– Tutkimukseen tarvitaan yrityksessä sellaiset perusvalmiudet, joiden varaan tutkimus voidaan rakentaa. Unkarissa vain harvoilla yrityksillä on tällaiset. On täysin luonnollista, että saksalainen autotehdas teettää tutkimustyötä, kun sillä on siihen edellytykset. Sitä vastoin siitä ei ole mitään hyötyä, jos me kolme tässä kokoamme viisituhatta forinttia mieheen tutkiaksemme sillä jotakin. Tutkimukselle ei ole edellytyksiä.

– Siihen ei ole varaa.

– Ei ole sattumaa, että MTA:ssa aina harhaudutaan perustutkimuksen suuntaan. Siellä päämääränä ei ole tutkimustulosten fyysinen toteuttaminen vaan jonkin ison jutun löytäminen, jolle puolestaan meidän maamme ei ole riittävän suuri.

– Te siis kannatatte innovaatioministeri László Palkovicsia, kun hän haluaa lakkauttaa MTA:n tutkimusinstituutit?

– Mitä suurimmassa määrin.

(…)

Minulla on joukko ystäviä, jotka työskentelevät start-up-yritysten parissa. Näen, miten rankkaa heidän on saada ylipäätään mitään liikahtamaan. Oletetaan, että minulla on pätkä kuparilankaa. Kuumennan sitä, ja se alkaa hehkua. Näin huomaan, että kuumentaminen tuottaa valoa: tätä on perustutkimus. Kehitystyö on sitä, että panen kuparilangan lasikupuun, kytken virran ja lasikupu alkaa valaista. Innovaatio taas on sitä, että valmistan lasikupuja, jotka valaisevat ja jotka voidaan kiertää kiinni samanlaisiin standardisoituihin kantoihin. Näin ketju on koossa, näin toimii tutkimus.

– Siis kuitenkin tarvitaan perustutkimusta, että olisi, mitä kehittää ja innovoida.

– Kyllä.

– Mutta tämähän on ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoitte: että perustutkimusta tekeviä Tiedeakatemian instituutteja ei tarvita.

– Esimerkiksi japanilaiset nykyään harjoittavat perustutkimusta vain minimaalisesti, he ostavat nämä tutkimustulokset. Ja valikoivat huolellisesti ne perustutkimukset, joita voi käyttää kehitystyöhön.

No jaa. Kuten Vincent-blogisti muistuttaa, Japanin tutkimus- ja kehitysrahoituksesta perustutkimukseen käytetään pienempi osa (13 %) kuin USA:ssa, perustutkimuksen supervallassa. Silti Japanin tutkimus- ja kehitystuki on maailman kolmanneksi suurin, ja perustutkimukseenkin riittää siitä melkoinen siivu. Tokion ja Kioton yliopistot ovat luonnontieteissä maailman huippuluokkaa, joten tuo ”minimaalisesti” on aika, hm, luova ilmaus.

Samaisesta Vincent-blogista huomasin innovaatio- ja teknologiaministeri Palkovicsin todenneen ”monien epäilevän, tarvitaanko itsenäistä matematiikan tutkimusinstituuttia”. Unkarin Tiedeakatemian matematiikan tutkimusinstituutti, kirjoittaa ”jotunder”, on saanut yhdeksän Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) projektirahoitusta, enemmän kuin yksikään Unkarin yliopisto. Ja ylipäätään matematiikan tutkimuksellahan on Unkarissa komeat perinteet, myös nykyinen Unkarin Tiedeakatemian johtaja László Lovász on arvostettu matemaatikko. Samaan aikaan samainen ministeri Palkovics on perustamassa vuonna 2011 perustetun Nemzeti Közszolgálati Egyetemin (korkeita hallinto- ja poliisivirkamiehiä sekä upseereja kouluttava yliopisto) yhteyteen uutta tutkimusyksikköä, josta oman instituuttinsa saisi myös tässäkin blogissa esillä ollut hyllytetty Fidesz-veteraani Gergely Prőhle. Prőhlellä ei ole minkäänlaisia tieteellisiä meriittejä, hänen virallisesti vuonna 2007 aloitetut tohtoriopintonsa ovat yhä kesken. Ja tietenkin voisi ilkeästi kysyä, mitä ”välitöntä taloudellista hyötyä” tuottaa Prőhlen johdettavaksi perustettu ”Strategisten tutkimusten instituutti”.

Eilinen jännittävä päivä mielenosoituksineen ja kokouksineen päättyi äänestykseen, jossa Unkarin Tiedeakatemian hallitus päätti, ettei tutkimusinstituuttien tähän mennessä hädissään kirjoittamia projektirahoitushakemuksia välitetä innovaatio- ja teknologiaministeriölle ennen kuin instituuteille myönnetään niille lain mukaan taattu perusrahoitus. Toisin sanoen: alkaneen vuoden rahoitus tänne, ja sen jälkeen voidaan neuvotella. Eihän tämä hyvältä näytä edelleenkään. Kuten joku jossain kirjoitti, Akatemia voi korkeintaan valita ampumisen tai hirttämisen, muuten on vaikea nähdä, mikä sen tutkimuslaitokset ja niissä harjoitettavan perustutkimuksen voisi pelastaa. Jonkinlainen moraalinen voitto joka tapauksessa, että Akatemia ei suoraan antanut periksi eikä heti alistunut.

Kävi näissä tulevissa neuvotteluissa miten kävi, pohjimmaisena ongelmana on joka tapauksessa se, että vastapuoli ei ikinä tule pelaamaan reilua peliä. Tähän liittyy olennainen oivallus, jonka Itä-Euroopan politiikan asiantuntija Anne Applebaum äskettäin Washington Postissa puki sanoiksi: ei maailman populistijohtajia yhdistä muukalaisviha vaan tekopyhä kaksinaamaisuus. Muurinrakentaja Trumpin golfklubia New Jerseyn Bedminsterissä on vuosikaudet huoltanut ja siivonnut Costa Ricasta vaeltava nälkäpalkkaisten siirtolaisten karavaani, ja aivan samoin myös Orbánin raivotessa maahanmuuttoa vastaan hänen lähipiirinsä oligarkit ovat käärineet sievoisia summia myymällä maahanmuutto-obligaatioita maksukykyisille aasialaisille ynnä muille, näiden taustoja liiemmin kyselemättä. Ja samalla kun Brysseliä on Unkarin hallituksen propagandassa kuvattu uudeksi Moskovaksi, tuolta vihatulta Eurostoliitolta tulevat tukiaiset ovat pyörittäneet Unkarin taloutta ja rikastuttaneet samaisia oligarkkeja. Populistijohtajat, kuten Sentroopassa sanotaan (Heinrich Heinen runoa Deutschland. Ein Wintermärchen mukaillen), ”saarnaavat vedestä ja juovat itse viiniä”. Tämän takia heille on niin tärkeää alistaa media omaksi puhetorvekseen ja lamaannuttaa oikeuslaitos. Tämän takia Orbán voi silmää räpäyttämättä vakuuttaa, että tieteenteon edellytykset Unkarissa ovat hyvät ja entisestään vain paranevat. Mutta miten väittelet ja neuvottelet semmoisen kanssa, joka ei vain ole joka suhteessa yläkynnessä vaan lisäksi valehtelee koko ajan?


Unkarin tieteen alasajo on alkanut

helmikuu 4, 2019

Unkarin hallituksen tiede- ja koulutuspolitiikka on ollut tässä blogissa jo ennenkin esillä, valitettavasti. Poliittiset päättäjät eivät ihmeemmin arvosta korkeampaa koulutusta tai abstraktia tarpeettomien asioiden perustutkimusta, puhumattakaan nyt sellaisista perinteisten perusarvojen vastaisiksi mielletyistä asioista kuin sukupuolentutkimus (sehän tarkoittaa sitä, että poikia ja tyttöjä, isiä ja äitejä pitää ruveta nimittämään jollakin sukupuolineutraalilla termillä, että nuoret naiset eivät enää pidä korkeimpana kutsumuksenaan synnyttää päättäville äijille lapsenlapsia, että kansaa diktatorisesti painostetaan homoseksuaalisuuteen ja sukupuolenvaihdosleikkauksiin ja että tämmöisen ”tutkimiseen” vieläpä haaskataan yhteiskunnan varoja). Tämän taustalla on tietenkin yleistä poliittista populismia (perusarvo- ja äijäväen äänet varmistetaan haukkumalla femakkoja ja homoja sekä yleisemmin verovarojen tuhlausta ”turhuuteen”). Kriittisessä mediassa on kuitenkin pitkään uumoiltu myös jonkinlaista suurta salajuonta kansan tyhmentämiseksi (népbutítás).

Unkarin tulevaisuuttahan ei nähdä huippututkimuksessa, tekoälyssä tai haitekissa, vaan suhteellisen luonnonvaraton Unkari yrittää rakentaa itsestään paitsi matkailun, kylpylä- ja viiniturismin maata myös ennen kaikkea sinikaulustyövoiman tuottajaa. ”Työperustainen yhteiskunta” toimii myymällä ahkeraa haalariväkeä saksalaisten autotehtaisiin. Siksi Unkarin hallitus, samalla kun pauhaa ”kansainvälisen suurpääoman” (Brysseli! Soros!) sortovaltaa vastaan, on auliisti tukenut Unkarissa toimivia ylikansallisia yrityksiä. Siksi parlamentti on säätänyt ”orjalakeja”, ja siksi – näin arvellaan – myös EU ja Eurooppa-parlamentin enemmistöliittouma EPP ovat niin pitkään sietäneet demokratian ja oikeusvaltion alasajoa Unkarissa.

Ahkeran ja kuuliaisen haalariväen tuottamiseksi puolestaan on koulutusjärjestelmä pidettävä tiukasti lieassa. Sitä parempi, mitä harvemmat nuoret päätyvät hyödyttömiksi hömppätieteiden maistereiksi, ”rauniokapakoiden puolihämärässä notkuvaksi työttömäksi älymystöksi” (Viktor Orbánin taannoinen vastine ”Punavuoren punavihreille punaviininlipittäjille”), oppivat vielä vieraita kieliä ja luikkivat mokomat ulkomaille. Viime vuosina, kuten Unkarin Tiedeakatemia viimekeväisessä istunnossaan kritisoi, Unkarin koulujärjestelmä on jatkuvasti heikentynyt. Oppivelvollisuusiän alentaminen 16 vuoteen on lisännyt koulupudokkaiden määrää, koulukirjojen julkaisutoiminnan keskittäminen romahduttanut oppikirjojen laadun (tästä muuten kertoi äskettäin jopa CNN), ammattikoulu- ja ammattilukiojärjestelmän hätäinen uudistaminen tuottanut tuhoa ja hämmennystä. Korkeakoulutetusta väestä alkaa olla puutetta, etenkin koulujen luonnontiedeaineissa opettajapula on jo huutava.

Kun Keski-Euroopan yliopisto CEU on nyt ajettu maasta, muita yliopistoja ei voi täysin ajaa alas, mutta niidenkin liekaköyttä ja nälkävyötä on jatkuvasti kiristetty. Tulevaisuudessa häämöttää järjestelmä, jossa yliopistot ovat harvalukuisen eliitin hupia. Tämmöistä on ainakin uumoiltu Budapestin Corvinus-yliopiston käynnissä olevan reformin yhteydessä. Corvinus, entisinä aikoina taloustieteen Karl Marx -yliopisto, on nousemassa jonkinlaiseksi pilottiprojektiksi tässä suurhankkeessa, jossa perimmäisenä tavoitteena on ilmeisesti yliopistojen yksityistäminen ja maksullistaminen. Aiheesta viikko sitten järjestetyssä keskustelutilaisuudessa kuultiin Index-uutissivuston mukaan seuraavaa:

Useammat kutsutuista puhujista näkivät todellisena vaarana sen, että Corvinus on uudistusten jälkeen vain eliitin ulottuvilla, mikä entisestään heikentää yhteiskunnallista liikkuvuutta. Opiskelijajärjestön edustaja Ákos Nagy kertoi, että heidän kysymyksensä [rehtori] András Lánczille oli täysin tyrmätty. Rehtori oli vastannut kysymällä, haluavatko he, että Corvinuksesta tulee ”lahjattomien köyhien” yliopisto.

Myös aatteellisesta painostuksesta puhutaan yhä enemmän. Pari viikkoa sitten silmäni revähtivät, kun uutisvirtaani osui szegediläisen paikallislehden (myös Délmagyar on nykyään hallituksen mediamonopolin hallussa) juttu keskustelutilaisuudesta, jossa Szegedin yliopiston vararehtori Péter Zakar ja hallintoasian valtiosihteeri Csaba Latorcai pohtivat muun ohessa kansallismielisen kasvatuksen merkitystä. Keskustelu järjestettiin katolisessa pappilassa tilaisuuden päätteeksi, jossa oli muisteltu sata vuotta sitten kuollutta kansanperinteentutkija László Kálmánya, joka oli myös katolinen pappi. Tästäkin syystä keskustelu kulki koti-uskonto-isänmaa-linjalla, mutta tietenkään ei unohdettu arvostella Szegedin kaupunginhallitusta – Fidesz-puolueen hallitsemassa Unkarissa Szeged on ainoa sosialistivaltainen isompi keskus. Tahattomien kielikukkasten kirjavoima uutisteksti tekisi mieli kääntää kokonaan, mutta otanpa tähän vain pienen näytteen siitä, miten ”yliopisto tulisi asettaa kansallisille jaloille” (näin artikkelin otsikossa todellakin todettiin). Näin siis, vararehtorin myötäilemänä, lausui valtiosihteeri Latorcai:

Tahtoisimme, että nuoret tulisivat tänne [siis Szegedin yliopistoon opiskelemaan] siksi, että he saavat tiedon ohella arvoja. Unkarilaiset ovat antaneet maailmalle enemmän kuin yksikään muu maa on tähän mennessä pystynyt, tämän on oltava perustana suhteille muiden maiden kanssa. [Kyllä. Juuri näin.] (…) Ajatusten muovaaminen (gondolatformálás) on polttavan tärkeää [égetően fontos, juuri näin]. Kansainväliset suhteet eivät sulje pois kansallisella maaperällä seisomista, sillä yhteistoiminnan voi täyttää unkarilaisilla arvoilla aivan niin kuin Szegedin yliopiston rakennuksetkin, mihin Unkarin hallitus antaa kaikenlaista tukea, toisin kuin kaupungin johto…

Näin siis kouluissa ja yliopistoissa, eikä tämä ole uutta. Mutta nyt on tulilinjalla myös Unkarin Tiedeakatemia, joka ei siis ole ainoastaan ansioituneiden vanhojen professorien herraklubi ja painostusjärjestö vaan kymmenien perustutkimusta tekevien laitosten toimintaa hallinnoiva ja tuhansia päätoimisia tieteentekijöitä työllistävä yksikkö. Viime kesäkuussa kirjoitin šokkiuutisesta: Akatemian rahoitusmalli pantaisiin uusiksi siten, että suuri osa rahoituksesta siirtyisi Innovaatio- ja teknologiaministeriön hallinnoitavaksi. Tämän jälkeen on nähty ja kuultu erilaisia protesteja, Akatemiassa on pidetty kokousta toisensa perään, kannanottoja voi lukea myös englanniksi Akatemian kotisivuilta, mutta hallitus ei toistaiseksi ole perääntynyt kannastaan. Akatemialle ei tule tippumaan rahaa vanhaan malliin – Akatemia taas selittää, että ei voi käyttää huippututkijoiden tutkimusprojekteihin varattuja rahoja sähkölaskujen maksamiseen rikkomatta lakia.

kerto

Tällä piirroksella (@ Tibor Kaján) Tiedeakatemian Kielitieteen instituutin entinen johtaja István Kenesei kuvitti Akatemian tämänhetkistä tilannetta. 

Pahimmin uhattuina ovat edelleenkin Akatemian tutkimusinstituutit, joiden rahoituksen ministeriö olisi nyt ottamassa omaan pussiinsa. Sieltä tutkimuslaitosten ja -keskusten olisi sitten kunkin erikseen haettava varat toimintojensa pyörittämiseen, siis ikään kuin tutkimusprojektipohjalla. Mikäli projektirahoitus myönnetään, rahoista 60% voitaisiin sijoittaa tutkimukseen ja tutkijoiden palkkoihin, loput jäisivät yleisiin kustannuksiin kuten rakennusten ylläpitoon. Samoista projektirahoista voisivat kilpailla myös yliopistot sekä hallituksen viime aikoina perustamat omat ”tutkimuslaitokset” (joilla puolestaan on infrastruktuurinsa ylläpitoon perusrahoitus olemassa!). Hallitus on tässä viitannut Saksan Max Planck -tutkimusinstituuttiverkoston malliin – mutta Max Planck -instituutit toimivat yksityisellä säätiöpohjalla, ja niiden perusrahoitus on taattu. Unkarin Tiedeakatemian taas rahoitusuudistus veisi täysin politiikan armoille. Tämän rinnalla suomalaisen tiedepolitiikan kohde- ja hankerahoitusmeininki himasraportteineen on pieniä perunoita.

Aivan hämärää on edelleen sekin, miten tämä hakemusprosessi käytännössä tapahtuisi. Näin kirjoittaa Unkarin tiedeakatemian Humanististen tieteiden tutkimusinstituutin (tähänastinen) työntekijä, historiantutkija András Péter Szabó (pitkä kirjoitus on otsikoitu: ”Tervehdys Unkarin tieteen uppoavasta laivasta”):

Kuten tämän ohjelman pölyisellä ”uuskielellä” laaditusta dokumentaatiosta selvästi käy ilmi, tässä ei ole puhettakaan rahoitushakemuksesta sanan perinteisessä mielessä. Tämä ei ole mitään muuta kuin ”ilmoitus tuen tarpeesta”. Ei ole tehty selväksi, millainen elin tulee arvioimaan nämä hakemukset, ei myöskään sitä, miten pitkää ajanjaksoa hakemukset tulevat koskemaan, saati millaisiksi vakinaisten työntekijöiden tähänastiset vakinaiset valtionvirat tulevat tässä järjestelmässä muuntumaan. Tämä loogisesti ja juristisesti täysin kestämätön teksti uhkaa kaikkia Akatemian tutkimuslaitoksia, mutta eniten ihmis- ja yhteiskuntatieteiden sekä taloustieteen edustajia. Miksi niin? Rahoitusilmoituksessa otsikon ”Kulttuuri ja perhe” [kyllä!!! perhe!!!] alle sijoitetuille alueille on myönnetty yhteensä kolme miljardia forinttia [9,4 miljoonaa euroa], mikä kattaa näitä aloja käsittelevän kolmen akatemian tutkimuskeskuksen sekä yhden itsenäisen instituutin (Kielitieteen instituutti) viimevuotisesta perusrahoituksesta kaikkiaan 60%. Humanististen tieteiden tutkimuskeskus sai viime vuonna kaksi miljardia forinttia vuokriin ja kunnallistekniikkakuluihin. Tämä on siis alun alkaenkin ankara leikkaus, johon Akatemia tuskin kykenee sopeutumaan muuten kuin nöyrtymällä tekemään likaisen työn ja ryhtymällä potkimaan tutkijoita kilometritehtaalle.

Rahat eivät siis millään tule riittämään tähänastisen tutkimustyön jatkamiseen, vaikka koko potti jaettaisiin Akatemian tämänhetkisten tutkimuslaitosten kesken. Vaan ei tässä kyllin: etenkin humanistisilla aloilla on muutakin syytä pelätä. Hallitus suhtautuu niihin erityisen epäluuloisesti: siellä on ties mitä vanhan järjestelmän aikaisia kulttuurimarxisteja (turhaan esimerkiksi historiantutkija Szabó tuossa kirjoituksessaan yrittää puolustella, että hänen sukupolvensa ihmiset ehtivät kokea reaalisosialismia vain varhaislapsuutensa ajan), epäisänmaallisia kosmopoliitteja, mokuttajia, femakkoja ja homosaattoreita ja ylipäätään outoja nipottajia, jotka eivät hyväksy kansallisen kulttuurin, kielen ja historian asettamista niille Délmagyar-lehden toimittajan mainitsemille kansallisille jaloille.

Viime vuosina on perustettu useita Akatemiasta riippumattomia historian tutkimuslaitoksia, ja uusin prestiisiprojekti on huuhaahistoriaa harrastavan lääkäri-superministeri Káslerin ideoima Unkarilaisuuden tutkimusinstituutti. Sen tarkoitus on ilmeisesti myös lopultakin selvittää se unkarilaisten alkuperä, johon onnettomat fennougristipiipertäjät (hämärine bolševikkikytköksineen) eivät ole saaneet oikeanlaista selvyyttä. Nämä ”tutkimuslaitokset” voivat siis kilpailla Akatemian entisten instituuttien kanssa elintärkeästä perusrahoituksesta. Voin vain kuvitella, miltä fennougristikollegoistani Unkarissa tällä hetkellä tuntuu, kun politiikka on jo antanut selvän merkin siitä, että heidän tutkimusalansa noin yleisesti ei ole poliittisesti toivottava. Todella pahalta näyttää, Estonia-laivan radistin viimeistä sanomaa siteeratakseni.

Yksi avunhuuto kilahti juuri postiini. Kielitieteen instituutin entinen johtaja István Kenesei kirjoittaa tilanteesta englanniksi. Lukekaapa, ja pysykää kuulolla.