Uutisia toisesta todellisuudesta

tammikuu 27, 2019

En väsy ihmettelemään sitä tapaa, jolla Unkarin ns. julkisen palvelun mediat toimivat – sivustatukenaan suurin osa muutakin perinteistä mediaa, joka viime vuosien aikana on siirtynyt hallituksen tai Orbánia lähellä olevien mediaoligarkkien haltuun. Tästä kirjoitti äskettäin 444.hu-sivustolla Péter Magyari, joka haastatteli Corruption Research Center Budapestin johtajaa, taloustieteilijä István János Tóthia. Tóthin mukaan Unkarin valtion nykyistä olomuotoa ei niinkään sovi nimittää ”hybridijärjestelmäksi” tai ”johtajademokratiaksi” vaan paremminkin moderniksi itsevaltiudeksi (moderniksi autokratiaksi): eliitti tai johtava väestöryhmä ei valikoidu ansioidensa perusteella (meritokratia) eikä markkinataloudellisin perustein, vaan johtajan sana ratkaisee. Kuten Sergei Guriev ja Daniel Treisman muutaman vuoden takaisessa tutkielmassaan ovat jo osoittaneet, tällainen moderni diktatuuri ei tarvitse väkivaltakoneistoa, keskitysleirejä tai salaisen poliisin kidutuskammioita. Riittää, että kansa saadaan uskomaan diktaattorin sanomaa, ja tämä hoituu helpommin ja halvemmin sillä, että ostetaan olennainen osa keskiluokkaa systeemin kannattajiksi ja aivopestään loput kansasta propagandalla, eli hankitaan mediamonopoli ja kontrolloidaan uutistarjontaa.

***

Kuten monesti ennenkin on tässäkin blogissa ollut puhetta, Unkarin valtion uutiskanavat tarjoavat jatkuvasti kauhutarinoita ”migranttien” rellestyksestä Länsi-Euroopassa, missä sinisilmäinen maahanmuuttopolitiikka on täyttänyt kaupungit rikollisuudella ja no go -vyöhykkeillä. Tämä tarjonta on tietenkin tarkoitettu ensi sijassa kotimaiselle yleisölle ja erityisesti sen sille osalle, joka ei osaa kieliä eikä itse käy ulkomailla näkemässä tilannetta omin silmin. Mutta nyt meininki alkaa mennä niin överiksi, että se aletaan huomata ulkomailla asti.

Tuorein esimerkki tömähti uutisvirtaani tänään. Itävaltalainen Kurier-sanomalehti julkaisi hieman työlästyneen sävyisen artikkelin, jonka otsikkona oli: ”Orbánin mediat vetoavat: Budapestista ei saa tulla Wieniä”. Jutussa viitataan muun muassa täälläkin aiemmin käsiteltyyn videoon, jossa silloinen kansliaministeri János Lázár seisoi keskellä tavallista siistiä wieniläistä ostoskatua (no siis, kadulla kulki myös tummaihoisia ihmisiä, joillakuilla päässä hijab tai turbaani, kamalaa!) päivittelemässä, miten maahanmuutto on tuonut Wieniin likaa, epäjärjestystä ja rikollisuutta. Pääaiheena Kurierin jutussa on kuitenkin juur’ikään Unkarin valtion ykköskanavan uutisissa näytetty pätkä. Siinä Wienissä miehensä kanssa autotarvikeliikettä pyörittävä unkarilainen Erzsébet Knoll kertoo, että maahanmuuton myötä tilanne on Wienissä muuttunut viime vuosina paljon pahempaan suuntaan. Rouva Knoll on liikkeessään jo joutunut riitelemään aggressiivisten arabimiesten kanssa, jotka eivät halua maksaa. Hän ei enää liiku ulkona pimeän tultua, käteisen nostaminen pankista (?!) ja autolla ajaminenkin pelottaa, äskettäin joku muslimimies (mitenkähän sen kuskin uskonnonkin näkee auton ikkunan läpi?) yritti kiilata hänen autonsa ulos tieltä. Kuulemma rouva Knollin itävaltalaiset tuttavat kehuvat Unkarin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, ja monet heistä ovat hankkineet asunnon tai talon Unkarista, sillä ”Itävallasta väki kohta pakenee pois”.

sötétben

”Wienissä asuvaa unkarilaisnaista pelottaa mennä ulos pimeällä.” Uutisjutussa haastatellun rouvan ja hänen miehensä autotarvikeliike välähtää kuvissa ja on ilmeisesti oikeasti olemassa, Wienin itäisellä lähiöalueella Leopoldaussa. Haastattelun taustalla näytetään ohimennen myös tiskin takana istuva tummaverinen, mustapartainen liikkeen työntekijä, jota näin äkkinäkemältä veikkaisin maahanmuuttajataustaiseksi. Tätä ei tosin ohjelmassa kommentoitu mitenkään. (”Ai mutta meidän Mahmud, se on ihan kunnon mies. Minä tarkoitin NIITÄ maahanmuuttajia!”)

Hieman hämmentävää. Tähän asti muuttovirta on kulkenut tiukasti päinvastaiseen suuntaan. Itävallassa työskentelee virallisten tilastojen mukaan nykyään yli yhdeksänkymmentätuhatta Unkarin kansalaista (tähän vielä muun kansalaisuuden omaavat tai ilman virallista työsuhdetta Itävallassa asuvat etniset unkarilaiset, niin määrä kasvaa melkoisesti). Tämä lukumäärä on muutaman viime vuoden aikana kasvanut moninkertaiseksi; vielä vuoden 2011 alussa Unkarin kansalaisia asui Itävallassa alle 26.000. Myöskään muslimimigranttien tulo Itävaltaan ei ole mikään uusi ilmiö, suuria islaminuskoisia maahanmuuttajajoukkoja on elänyt maassa siitä lähtien, kun 1960-luvulla ”vierastyöläisiä” suorastaan hakemalla haettiin Turkista.

Rouva Knollin sekä Wienin Hauptbahnhofin pääsisäänkäynnin luona haastatellun pipopäisen paikallismiehen vaikutelma rikollisuuden kasvusta viime vuosina ei myöskään ihan pidä paikkaansa ainakaan tilastojen valossa.

gesamtkriminalität

Itävallan poliisin sivuilta voi ladata viralliset rikostilastot, tuorein brosyyri on vuodelta 2017. Tuolloin väkivaltarikollisuus oli edellisvuodesta vähentynyt kaiken kaikkiaan 2,4% (rikosilmoitusten määrällä laskien), samoin asuntomurrot ja autovarkaudet. Nousussa olivat kyberrikollisuus ja talousrikollisuus.

sexverbrechen

Ja mitä tulee siihen, että naiset eivät enää uskalla liikkua pimeällä yksin: Ongelmia varmasti on jossakin. Wien on kokoluokassaan maailman turvallisimpia kaupunkeja, enkä ole siellä kohta kahdenkymmenen vuoden aikana koskaan törmännyt mihinkään taskuvarasta pelottavampaan (eikä koskaan ole pelottanut kulkea kadulla pimeän tullen). Silti Wienissäkin (kuten kaikissa kaupungeissa, missä olen elämäni aikana asunut) on varmaan joitakin paikkoja, jonne ei naisihminen mielellään yöllä yksin mene, ja näin on ollut iät ja ajat. En yhtään vähättele sitä tosiseikkaa, että myös maahanmuuttajaväestössä on sellaisia yksilöitä ja kenties ryhmiäkin, jotka eivät osaa kunnioittaa naisen tai lapsen fyysistä itsemääräämisoikeutta. Mutta vuoden 2015 pakolaiskriisistä huolimatta seksuaalirikosten määrä on Itävallassa pysynyt jokseenkin samana viime ajat, varsinkin sellaisten, joihin liittyy fyysistä väkivaltaa (pylväiden tummansininen alaosa). Harmaalla on merkitty nettirikokset, vaaleansinisellä ahdistelutapaukset. (Muistetaan lisäksi, että seksuaalirikoksista kaikkialla suuri osa jää ilmoittamatta, mutta ilmoituskynnys lienee viime vuosina monissa Euroopan maissa laskenut, etenkin, jos epäilty tekijä on maahanmuuttaja.)

Mitä henkirikoksiin tulee, Unkari on eurooppalaisessa vertailussa kärkipäässä eli viidentenä (seuraavana muuten tulee Suomi…), Itävalta kaukana tilaston toisessa päässä:

homicides

 

Mutta näin nämä asiat koetaan, ja Itävallassa kuten muuallakin Euroopassa on niitä, jotka tosissaan uskovat maahanmuuttaja-raiskaustsunameihin, joista valtamedia vaikenee ja poliisi hyssyttelee. Myös Kurierin artikkelin kommenttiketjussa jotkut ovat sitä mieltä, että ”oikeassahan ne unkarilaiset ovat”. Toiset lukijat taas muistuttavat rikostilastoista, muuttoliikkeen todellisesta suunnasta – ja siitä, että Unkarissa on viime viikkoina ollut käynnissä kiivaita hallituksen vastaisia protesteja, joista kansan huomio halutaan suunnata muualle.

***

On kuitenkin myös protestitoimia, joihin valtion median on ollut pakko jotenkin reagoida. Tässä äskettäin kirjoitin merkillisestä jupakasta, joka syntyi viikko ennen joulua, kun ns. orjalain johdosta puhjenneiden mielenosoitusten yhteydessä muutamia opposition kansanedustajia – Unkarin kansannousujen perinteiseen tyyliin –  tunkeutui yleisradion toimitaloon vaatimaan julkisuutta mielenosoittajien vaatimuksille. Siitä pitäen on väitelty siitä, syyllistyivätkö vartiointiliikkeen miehet pahoinpitelyyn, kun melkoisen kovaotteisesti poistivat poliitikkoja radiotalosta, vai oliko päinvastoin niin, että kansanedustajat pelottelivat, uhkailivat ja kenties jopa tuhosivat paikkoja. Vaiko peräti niin – niin kuin MTV1:n uutisissa asia yritettiin esittää – että oppositiopoliitikot ”filmasivat”, teeskentelivät ja panivat pystyyn suorastaan seuranäyttämötasoisen pelleilyn yrittäessään saada kaiken näyttämään siltä, kuin heidän kimppuunsa olisi käyty väkivalloin.

Jutun yhteydessähän julkisuuteen vuoti videokuvaa, josta selvästi näkyi, miten turvamiehet raahaavat oppositiopuolue DK:n László Varjua pitkin lattiaa ja välillä heittäytyvät hänen päälleen. Eivätkä vuodot jääneet tähän. 444.hu-sivusto sai käsiinsä leikkaamatonta materiaalia Zoltán Lomnici nuoremman, hallitusta tukevan ”kansalaisjärjestö” CÖF:n yhden johtohahmon haastattelusta. Siinä toimittaja suoraan ohjeistaa haastateltavaa:

lomniciegyszot

”Yksi sana, se on tärkeä, ja meitä pyydettiin sanomaan se…”

… nimittäin: Lomnicin on sanottava, että vartijat puolustivat radiotaloa. Ja tietenkin Lomnici muotoilee sanottavansa uusiksi tätä toivottua ilmausta käyttäen, ja tässä muodossa haastattelu sitten lähetetään.

Nyttemminhän myös syyttäjänvirasto on antanut tapahtuneen johdosta lausuntonsa. Sen mukaan oppositiopoliitikkojen tekemät valitukset ovat aiheettomia. ”Yhä karkeammin esiintyvät ja yhä aggressiivisemmin kommunikoivat kansanedustajat uhkailivat useaan otteeseen, että rakennuksen edessä seisova raivostunut väkijoukko – samoin kuin vuonna 2006 – valtaa yleisradion toimitalon.” Kansanedustajat myös ”käyttäytyivät hyökkäävästi”, ”provosoivat vartijoita”, Ákos Hadházy ja László Varju vieläpä, tarrautuessaan heitä raahavien vartijoiden jalkohin, aiheuttivat näille lieviä (”kahdeksan päivän kuluessa paranevia”, kuten asia Unkarin lainsäädännössä määritellään) ruumiinvammoja. Sitä vastoin tutkinta on määrätty aloitettavaksi sen johdosta, että poliitikot ilmeisesti ”yrittivät häiritä julkisen palvelun yrityksen toimintaa” ja heidän epäillään syyllistyneen myös ”muihin rikkomuksiin”.

***

Ja ettei opposition ja maahanmuuttajien ohella unohtuisi se todellinen syyllinen kaikkeen pahaan: viime perjantaina pääministeri Orbán perinteisessä perjantaiaamun radiopuheenvuorossaan (”haastattelu” se on korkeintaan lainausmerkeissä, sillä aiheet ja kysymykset on varmasti sovittu ennalta) teki selväksi, kuka on kaiken takana. HVG:n ilkeä toimitus laski, että yhden viiden minuutin mittaisen jakson aikana György Sorosin nimi mainittiin 23 kertaa, siis keskimäärin parinkymmenen sekunnin välein. Tähän tapaan:

György Sorosilla on hyvin vahva edustus Euroopan parlamentissa. Eniten kertoo asiasta se, että vasemmiston – joka on maahanmuuttomielisten tärkein voima europarlamentissa sekä Komissiossa, siis vasemmiston – kärkiehdokkaana europarlamenttivaaleissa on muuan Timmermans-niminen hollantilainen, joka on György Sorosin (28 sek.) miehiä. Tässä ei kannata puhua asian vierestä. Vasemmisto on päättänyt, että Euroopan komission johtoon, joka on EU:n ehkä tärkein elin, se haluaa asettaa tämän miehen. On siis ilmeistä, että György Soros (41 sek.) haluaa nyt jo avoimesti vallata Euroopan instituutiot. Tähänkin asti hänellä on ollut suunnaton vaikutusvalta, europarlamentaarikoista useampi sata on hänen listallaan, on useita komissaarejakin, jotka istuvat Euroopan komissiossa, jotka ovat yksiselitteisesti hänen miehiään. Mutta tällä, että herra Timmermansista tuli vasemmiston ykkösehdokas, komission puheenjohtajakandidaatti, joka on yksiselitteisesti György Sorosin (1 min. 3 sek.) miehiä… Tämä on sellainen yleisesti tunnettu tosiseikka, jota ei tarvitse todistella, riittää, kun se mainitaan. Tämä merkitsee, että György Soros (1 min. 13 sek.) on julkistanut vaatimuksensa saada avoimesti vallata ja hallita Euroopan instituutioita.”

Jätän tämän vain tähän, kuten somessa on tapana sanoa.

Mainokset

Sivistynyttä viestintää

tammikuu 16, 2019

Olen tässä blogissa jo lukemattomat kerrat päivitellyt sitä tasoa, jolla Unkarin hallituksen kommunikaatiossa ja hallituksen kontrolloimassa mediassa – ja hallituksen kontrollissa on siis julkisen yleisradioyhtiön lisäksi suurin osa muistakin viestintäkanavista – liikutaan: yhä tökerömpää vihankylvöä ja muukalaispelon lietsontaa, Soros ja maahanmuutto, maahanmuutto ja Soros, yhä simppelimmän mustavalkoista kuvaa hyvästä hallituksesta ja pahasta oppositiosta (jälkimmäinen koostuu pelkästään Niiden, siis Unkarin vihollisten kätyreistä). Yleisen päivittelyn lisäksi voi nyt viitata Hannes Grasseggerin oivalliseen artikkeliin, joka ilmestyi muutama päivä sitten sveitsiläisen Basler Zeitungin viikonloppuliitteessä: siinä on menty sen vihapropagandan ytimeen, jonka esikuvana Unkarin hallitus nyt toimii koko Euroopan rasismilla ratsastaville oikeistopopulisteille.

Tämän vihan ytimessä on György/George Soros, maailman mahtavin finanssikeinottelija, joka vuonna 1992 aiheutti Britannian punnan romahduksen, syöksi Aasian talouskriisiin vuonna 1997 ja koko maailman vuonna 2008, joka tuhosi Neuvostoliiton ja Jugoslavian, jotta afrikkalaiset ja arabit pääsisivät valtaamaan Euroopan, suurroisto, joka on rikastunut talousrikollisuudella ja tehnyt bisnestä terrorismilla ja joka jo lapsena kavalsi juutalaisia natseille vaikka on itse juutalainen. Tällaista Sorosista kerrotaan, itse asiassa näistä paikkansa pitää vain se, että Soros on todellakin juutalaista syntyperää. Unkarissa ja nyttemmin muuallakin Sorosista on tehty jonkinlainen James Bond -elokuvien maailmanherruutta tavoitteleva superkonna, jonka pillin mukaan tanssivat sekä Brysselin EU-päättäjät että Unkarin oppositio.

Tämän Soros-kampanjan takana puolestaan on ollut kaksi amerikkalaista kampanjagurua: Arthur Finkelstein ja George Birnbaum. Finkelstein, nerokas pollster, mielipidetutkimusten maestro, oli alun perin finanssialalla työskentelevä ohjelmoija mutta siirtyi poliitikkojen palvelukseen numeronmurskaajaksi ja Yhdysvaltain republikaanien tärkeäksi taustavoimaksi, Barry Goldwaterista alkaen.  ”Finkel-thinkin” perustana oli negatiivinen kampanjointi: vastustajan yksinkertainen leimaaminen ja haukkuminen, poliittisten haukkumasanojen (esimerkiksi ”ultraliberaali”) loputon toisto. Kun syytös on tarpeeksi törkeä, se jää yleisön mieleen (”totta tai ei, näin nämä asiat koetaan”), eikä vastustaja useinkaan kykene sitä kumoamaan sotkeutumatta itse samaan kuraan. Näin toimii tunnettu oikeistopopulismin ikiliikkuja.

Ystävänsä ja asiakkaansa Ron Lauderin, Estée Lauder -kosmetiikkaimperiumin perijän kautta Finkelstein sai 1990-luvun loppupuoliskolla mielenkiintoisen sivubisneksen Israelista. Hän auttoi Benjamin Netanjahun valtaan ja huomasi samalla, että USA:ssa koetellut konstit toimivat muuallakin. Netanjahun välityksellä taas Finkelstein ja hänen oppilaansa George Birnbaum päätyivät edelleen Unkariin avustamaan Netanjahun hyvää kaveria Viktor Orbánia, joka vuonna 2008 tähtäsi takaisin valtaan. Kampanja onnistui niin hyvin, kertoo Birnbaum toimittaja Grasseggerille, että vuoden 2010 vaalien jälkeen oppositio oli käytännössä tuhottu. Mutta vallan säilyttämiseksi ja vaalikarjan pitämiseksi omassa karsinassa tarvittiin uusi vihollinen, uusi negatiivisen kampanjoinnin kohde.

Sosialistipuolueen ja siitä lohjennutta pientä sirpalepuoluettaan (DK, Demokraattinen koalitio) johtavan entisen pääministerin Gyurcsányn tilalle Viktor Orbánin oli saatava mahtavampi uhkakuva. ”Brysseli”, Maailman valuuttarahasto ja ”kansainvälinen suurpääoma” eivät ihan riittäneet, sillä, näin Birnbaum, ”Arthur sanoi aina, että eivät ihmiset taistelleet natseja vastaan vaan Hitleriä, eivät al-Qaidaa vaan Osama bin Ladenia.” Pahuuden ruumiillistumaksi keksittiin kansainvälistä suurpääomaa edustava George Soros, unkarilaissyntyinen mutta kuitenkin muukalainen, kaiken lisäksi juutalainen.

Niin, juutalaisia olivat myös Finkelstein ja Birnbaum, mutta ennen kaikkea ammattilaisia. Finkelstein oli naimisissa miehen kanssa, vaikka avusti työkseen poliitikkoja, joiden kannattajakunta oli täynnä fundamentalistisia homovihaajia. Birnbaum, jonka isoisän natsit murhasivat, puolestaan vakuuttelee toimittaja Grasseggerille, ettei Orbán hänen mielestään ole mikään antisemitisti. Ei välttämättä olekaan, ja ehkä Birnbaumille ei ole täysin selvinnyt unkarilaisen antisemitismin utuinen olemus.

Juutalaisviha Unkarissa ei niinkään kohdistu oikeisiin eläviin juutalaisiin ihmisiin (jotka sitä paitsi ovat Unkarissa aivan samannäköisiä ja samanlaisia kuin muutkin unkarilaiset) kuin ”juutalaisuuteen” jonkinlaisena mystisenä, kosmopoliittisena, vieraana ja vaarallisena unkarilaisen ”kansallismielisyyden” vastaisena voimana. ”Juutalaisuudessa” yhdistyvät sekä kommunismi että kansainvälinen suurkapitalismi, sekä yleviä arvoja lokaan raastava proletaariaate että hienosteleva mutta isänmaaton kulttuurielitismi, se on totaalinen vihollinen, jota voi syyttää mistä hyvänsä. Näin Orbánin Fidesz on voinut jättää Soros-vihakampanjassa antisemitismin rivien väliin, mistä halukkaat sen kyllä löytävät – ne ihmiset, jotka piirtelevät daavidintähtiä ja hakaristejä Soros-kampanjajulisteisiin tai kirjoittavat Sorosin kuvan viereen ”haiseva juutalainen”.

Vihollisena Soros on yhtä utuinen kuin ”juutalaisuuskin”: hän ei ole poliitikko, hän ei asu Unkarissa vaan jossakin merten takana, eikä hän edes vastannut syytöksiin, kun häntä Unkarin mediassa lyötiin kuin vierasta sikaa. Kun Sorosin julkisesti esittämät maailmanparannusaatteet vielä nivottiin yhteen nousevan pakolaiskriisin ja muukalaisvihan kanssa, Finkelsteinin ja Birnbaumin ”tuote” oli täydellinen. Se myi itsensä oikeistopopulismin käyttöön kautta maailman. Näin Grassegger artikkelinsa lopuksi: Arthur Finkelstein kuoli vuonna 2017. Vuonna 2011, yhdessä viimeisistä julkisista puheistaan, hän sanoi: ”Minä halusin muuttaa maailmaa. Sen olen tehnytkin. Olen tehnyt maailmasta pahemman paikan.”

***

Ainakin mediassa ja julkisessa diskurssissa jotakin on todella muuttunut pahempaan suuntaan. Negatiivinen kampanjointi Sorosilla ratsastaen ei ole vain mustannut yhden kansainvälisen suursijoittajan ja maailmanparantajan mainetta. Se on myös vienyt koko julkisen keskustelun yhä aggressiivisemmalle, kärjistyneemmälle ja alatyylisemmälle linjalle. Sellaiset asiat kuin säädyllisyys ja hyvät tavat ovat yhä kauempana. Unkarilaisissa politiikkauutisten kommenttiketjuissa puheenvuorot ovat moderoinnista huolimatta täynnä elimiä ja eritteitä, perustelujen tilalla on usein pelkkiä solvauksia.

Järkyttävin esimerkki keskustelun tyylilajista saatiin äskettäin, kun hallitusta lähellä olevat mediavoimat avasivat tulen kohti lukiolaistyttöä. 18-vuotias Blanka Nagy Kiskunfélegyházan pikkukaupungista Etelä-Unkarin aroilta on viimeaikaisissa mielenosoituksissa ollut puhujakorokkeella laukomassa varsin suorasanaista, alatyylistäkin kritiikkiä Unkarin hallitusta kohtaan. Hän on muun muassa nimittänyt Fidesz-puoluetta ”iljettäväksi, katalaksi tartuntatautiepidemiaksi” ja kehottanut päättäjiä, muun muassa sitä ”viiksekästä kyrpää” (viitannee presidentti János Áderiin, jonka tavanmukaisempi haukkumanimi on ”viiksekäs paska”) sananmukaisesti kääntäen ”nussimaan itseään naamaan”. (Viimeksi mainittu fraasi oli muuten sitaatti Ben Stillerin ohjaaman toimintakomedian Tropic Thunder unkarinkielisestä versiosta.) Kotiseudulla mainetta saatuaan suorasuinen nuori mielenosoituspuhuja kutsuttiin esiintymään myös pääkaupunkiin, missä hän tammikuun alussa sanoi Fidesz-puoluetta ”yhteiskunnan peräaukoksi”.

blanka

(Pysäytyskuva 444.hu:n julkaisemasta videosta.)

Tähän oli hallituksen mediaimperiumin selvästikin pakko puuttua. ”Kristillisen älymystön” edustajia marssitettiin televisioon paheksumaan julkisen keskustelun rappiota. Ennen kaikkea Blanka Nagyn kimppuun kävi kansakunnan virallinen ykkösöyhöttäjä, toimittaja ja Fidesz-puolueen perustajajäsen Zsolt Bayer. Tavallaan huvittavaa tässä on se, että Bayer on (kuten tämänkin blogin lukijat ehkä muistavat) jo iät ja ajat tunnettu alatyylisistä puheistaan, joiden taso ei ole lupauksista huolimatta kohentunut senkään jälkeen, kun Bayerille 2016 myönnettiin journalistisista ansioista korkea kunniamerkki. Vastustajat ovat Bayerille paitsi ”aivottomia, kapisia, valehtelevia idiootteja” myös esimerkiksi ”epäonnistuneita, surkeita, lapsettomia paskiaisia”, ”läskipäisiä runkkumällejä”, ”rumia pikku kyrpiä” tai ”persepäitä”. Myös Blanka Nagy sai kuulla kunniansa Bayerin omassa tv-showssa:

bayershow

”Kuulepas Blanka kulta, nyt on niin, että sinä et ole sankari vaan onneton surkea kurja pikku prole. Ja jos jatkat näin, sinusta ei tule sankaria vaan pysyt onnettomana surkeana mitättömänä pikku prolena.”

Eikä tässä kaikki. Muutamassa tunnissa, kertoo 444.hu, hallitusta lähellä oleviin lehtiin ja portaaleihin levisi sama nimetön artikkeli, jossa kerrottiin Blanka Nagyn usein lintsaavan koulusta ja olevan reputtamassa ainakin kolmesta oppiaineesta. Nagyn mukaan väitteet ovat perättömiä ja hän harkitsee oikeustoimia.

Tapa, jolla hallituksen mediaimperiumi käy yhden koulutytön kimppuun, on tietenkin käsittämättömän törkeä. Oppositiofoorumeilla on tietenkin riennetty vastaiskuun, ja Zsolt Bayerin ”ansioluettelon” ohella esille on nostettu muidenkin merkkihenkilöiden aikaansaannoksia, alkaen hovihistorioitsija Mária Schmidtin vähemmän kunniakkaasta ja lähinnä hyvien suhteiden varassa edenneestä yliopistourasta. Ja tässä nähdään, miten negatiivinen kampanjointi, jos tätä voi kauniisti sellaiseksi kutsua, tuhoaa järkevän keskustelun vetämällä vastustajat mukaan samalle mutapainitasolle. Városi Kurír -sivustolla Mária Vásárhelyi yrittää nostaa esiin järjen ääntä:

Ihan oikeasti, ruvetaanko nyt keskustelemaan siitä, kuka noista Bayer-Bencsik-Huth-Stefka-tyyppisistä henkisistä gorilloista tai keskitysleiri-kapoista ja montako kertaa on saanut ehdot venäjästä, matikasta tai voimistelusta? Ikään kuin noiden palkkarenkien aiemmat opinnot lisäisivät mitään olennaista tähän törkyiseen tarinaan. Ikään kuin sillä oikeasti olisi mitään merkitystä, paljonko Blanka Nagy on lintsannut koulusta tai mikä numero hänellä oli todistuksessa historiasta. Jos annamme ”keskustelun” valua tähän uomaan, silloin kävelemme taas suoraan niiden ansaan. Sillä jos hän tosiaan olisi saamassa ehdot vaikka mistä aineesta tai olisi ollut luvatta poissa koulusta vaikka miten paljon, miten se liittyy siihen, että häntä oksettaa tämä järjestelmä, jossa me elämme?

 


Unkari uutisissa

tammikuu 6, 2019

Yksi syy siihen, miksi viime vuosina olen niin paljon kirjoitellut tässä blogissa nimenomaan Unkarin poliittisesta julkisuudesta, on viime aikoina alkanut huveta. Kun aloitin blogin pitämisen, Orbánin Unkarista uutisoitiin jopa länsinaapurissakin saati Suomessa aniharvoin, eikä juuri kukaan kuunnellut unkarilaisten ja Unkarin-ystävien epätoivoista piipitystä siitä, miten EU silmää räpäyttämättä sallii oikeusvaltion, sananvapauden ja demokratian vaarantumisen yhdessä jäsenmaassaan. Nykyään Unkari on uutisotsikoissa kaukaisessa Suomessakin tämän tästä, toimittajia lähetetään paikan päälle ja unkarinkielisiä uutislähteitä seurataan jopa suoraan (eikä pelkästään lueta englanninkielisten tietotoimistojen antia), ja Brysselissäkin Orbánin heittämä haaste länsimaiselle demokratiakäsitykselle on jo ainakin ymmärretty.

Yhtaikaa ilahdutti ja suretti, kun eilen Hesarinkin sivuille pääsi uutinen siitä, miten Unkarin valtion yleisradioyhtiö vääristeli pääministeri Sipilän uudenvuodentervehdystä. Sipilä oli kehottanut Oulun taannoisiin lapsenraiskaustapauksiin viitaten kansalaisia pidättäytymään omankädenoikeudesta ja olemaan tuomitsematta kaikkia maahanmuuttajia. (Unkarin hallinto on jo pitkään systemaattisesti kerännyt tietoja ”migranttien” rötöstelyistä onnettomissa Länsi-Euroopan maissa, valtion uutiskanavilla kauhisteltavaksi. Myös Suomen tilannetta selvästikin seurataan tällä silmällä.) Tämä tulkittiin valtion ykkösradiokanavan Kossuth Rádión aamumakasiiniohjelmassa samaan tapaan kuin meilläkin ns. maahanmuuttokriitikot tulkitsevat ns. suvakkien puheenvuoroja: jos maahanmuuttajia kokonaisuudessaan ja ryhmänä ei suostuta mustamaalaamaan, se tarkoittaa, että maahanmuuttajia ”hyysätään” ja että heidän tekemänsä rikoksetkin pitäisi antaa anteeksi ja hyväksyä. Ohjelman juontaja ja haastateltu ”asiantuntija” pääsivät yksimielisyyteen siitä, että mokoma pääministeri pitäisi kansan nimissä välittömästi erottaa, ja hallituksen tukeman lokasankosivusto 888.hu:n kommenttiketjuissa kristillis-konservatiivinen perheenisä Sipilä ”tiedetään” jo periaatteettomaksi liberaaliroistoksi. Sipilä-uutista on pyrkinyt oikomaan ainakin kriittinen uutisportaali Index, ja Suomen Unkarin-lähetystö julkaisi verkkosivuillaan oitis unkarinnoksen Sipilän alkuperäisestä uudenvuodentervehdyksestä. Mutta tämä tuskin tavoittaa Kossuth-radion tai 888.hu:n pääasiallista yleisöä.

Se, mitä olen tässä blogissa päivitellyt jo vuosikaudet, eli Unkarin hallituksen käsissä olevan median (ja hallituksen käsissä on nykyään lähes koko perinteinen media, tämän monopolin ulkopuolella sinnittelee vain muutamia, lähinnä älymystön lukemia paperilehtiä sekä taaja joukko nettisivustoja ja blogeja) muuttuminen MV-lehden tasoiseksi propagandatorveksi, on Suomessa vasta nyt todella ylittänyt uutiskynnyksen. Hesarin lisäksi Unkarissa toiminutta tutkijaa ja kansalaisaktivistia Annastiina Kalliusta haastatteli äskettäin ilahduttavan perusteellisesti myös YLE. Mutta näinhän kansainvälinen uutisarvologiikka usein toimii: ennen kuin Suomen pääministeriä herjataan julkisesti tai joku suomalainen on oikeasti paikan päällä kokemassa ja todistamassa oikeusvaltion alasajoa, suomalainen uutismedia seuraa mieluummin Donald Trumpin Twitter-tiliä kuin joidenkin pienten itäeurooppalaisten maiden tapahtumia.

Vähänkin unkarilaista mediaa seuranneelle ei tietenkään tule yllätyksenä se, että uutisten sijaan ”kuninkaalliset” uutiskanavat tarjoilevat Annastiina Kalliuksen sanoin ”täyttä scifiä”, siis täysin todellisuudesta irronnutta propagandaa. Kunnioitus meidän suuria sanomalehtiämme ja Yleämme kohtaan nousee kaikesta kritiikistä huolimatta kohisten, kun silloin tällöin vilkaisee esimerkiksi Unkarin valtion yleisradioyhtiön MTVA:n ykkös-teeveekanavan uutisia (ne löytyvät myös videoteekistä uutissivustolta hirado.hu). Tänä aamuna halusin katsoa, mitä uutisissa kerrotaan mielenosoituksista, joita viime päivinä on jälleen järjestetty ympäri Unkaria, ei vain pääkaupungissa, missä eilen oli kaduilla useita tuhansia ihmisiä. Oppositiopuolueiden, äärioikeisto-Jobbikista sosialisteihin, sekä ammattiyhdistysten liput liehuivat rinta rinnan, ja useissa ulkomaidenkin medioissa arvellaan lumipallon nyt lopultakin lähteneen vierimään. Ja mitäpä tarjoaa valtakunnan ykköskanavan 15-minuuttinen aamu-uutislähetys?

Ensiksi tietenkin kuvaa ja tarinaa Keski-Eurooppaa koetelleista lumipyryistä. Unkari on nyt kauttaaltaan lumen peitossa, toimittajat kuvaavat ja haastattelevat lunta luovia omakotiasukkaita, iloisina lumiukkoja rakentavia lapsia sekä teiden raivauksesta vastaavia virkamiehiä. Kahden ja puolen minuutin lumipaketin jälkeen kuullaan, että Itävallan puolella jotkin vuoriston hiihtokeskukset ovat jääneet lumen saartamiksi, ja saarroksissa on myös unkarilaisia turisteja. Kolmen minuutin kohdalla päästään lopultakin välttämättömään ”maahanmuuton kauhut” -osioon, jollainen on viime aikoina sisältynyt ilmeisesti joka ainoaan Unkarin yleisradion uutislähetykseen. Ensin kerrotaan, miten Saksassa poliisi etsii puukottajaa, jonka henkilöllisyys on tosin tuntematon mutta joka silminnäkijöiden todistuksen mukaan puhui saksaa vieraalla korostuksella. Sitten päästään päivittelemään ranskalaisen vihreän poliitikon Yves Cochet’n möläytystä: eurooppalaisten pitäisi ympäristösyistä hankkia vähemmän lapsia ja ennemmin panostaa maahanmuuttoon. (Ja tietenkin muistutetaan, että Cochet edustaa samaa europuoluetta kuin hollantilainen vihreä suurpahis Judith Sargentini.)

Neljän ja puolen minuutin kuluttua uutislähetyksen alusta ei vieläkään ole sanallakaan kommentoitu mielenosoituksia (saati niiden taustalla olevan tyytymättömyyden syitä). Toki selostuksen ja uutiskuvien alla on koko ajan juossut live-tekstinauha, jossa kulkee hallituksen edustajien ja asiantuntijoiden ajankohtaisia tiedotteita, esimerkiksi tämmöistä:

  • Laittoman maahanmuuton järjestyneisyys ja ohjattuus ei ole vähentynyt. Migraation toimeenpanijat ja ihmissalakuljettajat seuraavat jatkuvasti valtioiden toimenpiteitä.
  • Mielenosoituksia järjestetään György Sorosin rahoilla, jotta Unkaristakin voitaisiin tehdä maahanmuuttomaa.
  • Oppositiopuolueiden väitteet eivät ole uskottavia, hallituksen kannatus pysyy vakaana.
  • Viime vuosina palkat ja työllisyys ovat nousseet.

Sisäpolitiikan kysymyksiin tullaan lopulta noin viiden minuutin kohdalla. Mielenosoituksista ei tosin edelleenkään puhuta, mutta tarkkaan syyniin otetaan videopätkä, jonka äskettäin julkisti kriittinen uutissivusto 444.hu. Se on kuvattu 17. joulukuuta, jolloin ns. orjalakiäänestyksen johdosta parlamentissa puhjenneen sekamelskan ja katumielenosoitusten jälkeen joukko opposition kansanedustajia tunkeutui yleisradioyhtiö MTVA:n toimitaloon, mistä vartiointiliikkeen miehet poistivat heidät varsin tylysti. Oppositiopoliitikot väittävät, että heillä kansan edustajina on laillinen oikeus päästä valtion laitosten tiloihin, ja etenkin sosialisteista lohjenneen ”Demokraattinen koalitio” -puolueen László Varju on julkisuudessa esitellyt vartijoiden käsittelyssä saamiaan ruhjeita ja syyttänyt näitä pahoinpitelystä. Videolla näkyy, miten vartijat raahaavat ja riuhtovat vastustelevaa Varjua pitkin lattiaa ja välillä heittäytyvät joukolla tämän kimppuun. Aiemmin tästä on tv-uutisissa näytetty vain pätkiä, joissa Varju aivan yksinään kieriskelee lattialla, näin antaen ymmärtää, että mies vain ”filmaa”.

Nyt yleisradion uutisten on ilmeisesti ollut pakko tarttua asiaan. Varju-videota näytetään, hidastaen, pysäyttäen ja kommentoiden, melkein viiden minuutin ajan, ja koko sen ajan kuvaruudun alareunassa kököttää teksti: ”LÁSZLÓ VARJUA EI HAKATTU YLEISRADION TALOSSA.”

nemvertekmeg

Tapaus Varjun jälkeen seuraa vielä pieni uutinen tulossa olevista Budapestin ylipormestarin vaaleista, joihin on ilmoittautunut ehdolle myös oppositiopoliitikko Gergely Karácsony; pääpaino on opposition keskeisissä kähinöissä ja yhteistyöongelmissa. Sitten siirrytään Puolan Koszaliniin, missä pakohuoneen tulipalossa surmansa saaneita teinityttöjä surraan koko kaupungin voimin, ja sieltä Egyptiin, missä koptikirkon luokse sijoitettu pommi on räjähtänyt purettaessa surmaten yhden miehen; muistutetaan, että Egyptin koptikristityt ovat viime aikoina usein olleet ääri-islamistien terrorin kohteina. Siinä olivatkin uutiset kotimaasta ja maailmalta, ja nyt on urheilun vuoro.

Huokaus. Tätähän tämä on ollut jo vuosikaudet. Yhä räikeämmäksi muuttuvaa propagandaa ei luultavasti edes katsele kuin se väestönosa, joka muutenkin on valmis uskomaan, että Länsi-Euroopan suurkaupungit ovat täynnä sharia-lain hallitsemia no go -vyöhykkeitä, että jokainen kotikulmille ilmestyvä outo tummempi-ihoinen tyyppi on vaarallinen ”migrantti” tai että Saksassa muutetaan kaupunkien nimiä muslimien paastokuukauden johdosta. Mitä varten näitä ”uutisia” ylipäätään tehdään?

Tästähän on viime vuosina paljon keskusteltu, kun puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta, valeuutisista tai hybridivaikuttamisesta: esimerkiksi RT:n propagandan päämääränä ei välttämättä ole vakuuttaa ihmisiä siitä, että Putinin Venäjällä kaikki asiat ovat hyvin ja että RT:n uutiset kertovat siitä totuuden, vaan saada katsojat ylipäätään epäilemään kaikkea mediatarjontaa, jolloin he epävarmuudessaan ovat entistä alttiimpia pelottelulle ja entistä helpommin mobilisoitavissa soihdut ja talikot käsissä milloin minkäkin syntipukin kimppuun. En tiedä, päteekö tuo epävarmuuden synnyttäminen Unkarin hallituksen kontrolloimaan mediaan, paremminkin tulee mieleen, että näin naiivi ja räikeä propaganda on ajattelevalle katsojalle kuin pyllistys päin naamaa: siinähän töllötät, minä voin tehdä tämän eikä minua estä kukaan eikä mikään.

Pelottelusta joka tapauksessa on kysymys. Mitä Orbánin hallituksen kannalta ikävää sitten tapahtuukin, taustalla ovat maahanmuutto ja György Soros, tarkemmin sanoen Sorosin rahoittama ja kulissien takaa ohjailema kansainvälinen salaliitto, jonka päämääränä on hukuttaa Euroopan itsenäiset puhtaanvalkoiset ja kristityt kansallisvaltiot maahanmuuttajien tulvaan (jotka puolestaan ovat kaikki muslimi-puukottaja-raiskaaja-jihadisteja). Jos tuhannet tyytymättömät mielenosoittajat kaikista oppositiopuolueista ja ammattiyhdistyksistä täyttävät pääkaupungin kadut, jos lukiolaistyttö opiskelijoiden mielenosoituksessa nimittää Fidesz-puoluetta kansakunnan peräaukoksi, jos työaikalain muutoksesta (“orjalaki”) raivostuneet ammattiyhdistykset uhkaavat yleislakolla, tähänkin vastaukseksi riittää ”Soros” ja ”maahanmuutto”.

Siis ”Soros” ja ”maahanmuutto”. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmyri Máté Kocsis selittää, että lauantain mielenosoitukset kuuluivat Eurooppa-parlamenttivaalien kampanjaan, sillä näissä vaaleissa ratkeaa, ”vahvistuvatko vai heikentyvätkö europarlamentissa maahanmuuton vastaiset voimat”, ja koska mielenosoituksiin osallistuivat ne puolueet, jotka tukevat maahanmuuttoa ja György Sorosia, se osoittaa, että ”György Soros on asettanut Unkarissa toimivan väkensä taisteluvalmiuteen”. Myös oppositiopoliitikkojen – kuten turvamiesten kanssa painivan László Varjun – joulukuinen ”hysteriannostatus” yleisradion päämajassa oli pelkkä kampanjatemppu. Hallituksen tiedottaja István Hollik tiivistää asian ammattimiehen ottein kymmenessä sekunnissa:

Mielenosoituksia järjestetään György Sorosin rahoilla, jotta Unkaristakin saataisiin maahanmuuttomaa. Siksi koko Euroopassa maahanmuuttovastaiset hallitukset ovat hyökkäyksen kohteena.

***

Mutta kerrotaanpa vielä pieni loppukevennys. Joulukuusta saakka Orbánin hallituksen vastaisilla protesteilla on ollut oma iskulause-lyhenteensä: O1G, luetaan Orbán egy geci eli vapaasti suomentaen ‘Orbán on paskiainen’. Lauantai-iltana, samaan aikaan, kun Budapestissa osoitettiin mieltä, toisessa päässä Unkaria Debrecenissä jotkut reippaat henkilöt tallasivat nämä kolme merkkiä lumeen yliopiston päärakennuksen edustan juhlavalaistulle aukiolle. Tapahtuneen ikuisti aukiota tarkkaileva Időkép-sivuston sääkamera, joka – kuinka ollakaan – heti kuvion valmistuttua poistettiin verkosta. Kameran verkkolinkistä näkyi tämän jälkeen pelkkää testikuvaa, kunnes asiasta raportoinut Index-uutisportaali tiedusteli asiaa.

01gdeb.jpg

O1G-lumikirjaimet jäävät myös Indexin uutisen myötä verkkoon kiertämään luultavasti vielä silloinkin, kun Keski-Euroopan lyhytikäinen lumipeite on Debrecenin Yliopistoaukiolta sulanut. Ja näin nettiglobalisaation aikaan ei-toivottujen mielenilmausten sensuroiminen on kuin onkin entistä vaikeampaa.


Jälkimaininkien takana

syyskuu 15, 2018

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa ankarasti arvostelevan Sargentini-raportin hyväksyminen EU-parlamentissa nostatti Unkarissa tietenkin maininkeja, jotka eivät vieläkään ole tyyntyneet – vaikka, kuten viimeksi kirjoitin, hallituksen taholta on jo ilmoitettu, että koko raporttia EI hyväksytty, siis juridisesti se on mitätön, koska Unkarin hallituksen tulkinnan mukaan äänestyksessä raportin taakse ei saatu kahden kolmasosan enemmistöä.

Sekä maailmalla että Unkarin riippumattomissa viestimissä on arveltu, että Orbán laski korttinsa väärin: hän ei ehkä osannut odottaa, että hänen oman europuolueryhmänsä EPP:n sisällä kritiikki hänen puoluettaan ja hallintoaan kohtaan olisi niin ankaraa. Pohjois- ja Benelux-maiden EPP-edustajien lisäksi “Unkarin-syöjien” rintamaan siirtyi suuri joukko saksalaisia konservatiiveja ryhmäjohtaja Manfred Weberin johdolla. HVG.hu:n palstoilla tapahtunutta erittelevä Dániel Hegedűs, Saksassa toimivan Marshall Fund of the United Statesin analyytikko, arvelee, että tässä vaikuttivat myös Euroopan komission puheenjohtajaksi tähtäävän Weberin omat ambitiot: Weber laski, että vihreän ja vasemman laidan tuki on hänelle aikanaan tärkeämpi kuin oikeistopopulististen Orbánin kaverien kannatus. Aatteelliselta kannalta Weberin ja muiden Sargentinin raportin puolesta äänestäneiden konservatiivi-meppien päätöstä ei kuitenkaan, näin Hegedűs, voi pitää ”maahanmuuttomielisenä” politiikkana, niin kuin Unkarin hallituksen mediassa on viime päivät valitettu, vaan paluuna perinteisille maltillis-konservatiivis-kristillisdemokraattisille juurille, joita Orbánin Fidesz väitteistään huolimatta ei edusta.

Ympäri Eurooppaa pohdiskellaan nyt myös, mikä on EPP:n tulevaisuus ja eroavatko sen ja Fidesz-puolueen tiet heti vai kohta. Unkarin hallituksen taholta tulevat ristiriitaiset viestit – välillä EPP:tä arvostellaan tiukasti, välillä vakuutellaan halua jatkaa sen riveissä – ovat Hegedűsin mielestä merkki suuresta hämmennyksestä: ei tässä näin pitänyt käydä. Edessä saattaa olla Unkarin valtapuolueen ajautuminen yhä lähempään toveruuteen oikeistopopulististen puolueiden kanssa ja samalla yhä tiukempaan vastakkainasetteluun EU:n keskeisissä kysymyksissä. EPP:n helmoista putoaminen tekisi kuitenkin Orbánin Unkarista entistäkin haavoittuvamman ja alttiimman Brysselin mahdollisille sanktioille. Toisaallahan Orbán on yrittänyt lähentyä Putinin Venäjää, Kiinaa sekä – kuten äskettäin nähtiin – Turkkia ja Keski-Aasian diktatuureja. Mutta, näin Hegedűs, ”juuri [Unkarin] entistä heikomman aseman vuoksi heikkenevät myös sen neuvotteluasemat Moskovan ja Pekingin suuntaan”. Monet unkarilaiset kommentaattorit ovat ilmaisseet asian paljon ronskimmin: Orbánin Unkari on Putinille tärkeä vain porttina Eurooppaan, EU:n ulkokehälle tai jopa sen ulkopuolelle suistunut Unkari ei Venäjää enää kiinnostaisi.

Politiikantoimittajien ja tutkijoiden pohdiskellessa vaikutuksia ja syitä Unkarin syville riveille tarjotaan edelleen ”atomipelotteita”. Meidän kimppuumme hyökätään, meitä vainotaan, ja syypäitä ovat Tiedätteketkä, eli ennen muuta György Soros. Hallitusta lähellä olevassa mediassa Sargentinin raportti on jo uudelleennimetty Soros-Sargentinin raportiksi tai jopa väitetty, että koko raportin tai ainakin sen idean alullepanija on nimenomaan Soros. Ja kun torstaina menin huvikseni vilkaisemaan, mitä Unkarin valtion yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu tänään tarjoaa, leukani loksahti. Artikkelissa, jonka otsikkona on ”Kuka Judith Sargentini oikein on?”, kerrotaan näin.

(…) Judith Sargentini pääsi Euroopan parlamenttiin vuonna 2009. Jo ehdokkaana ollessaan hän painotti, että maahanmuutto on niitä alueita, joiden parissa hän edustajana haluaisi toimia. Tämän ohella hän on kuluneen lähes kymmenen vuoden aikana useaan otteeseen käyttänyt puheenvuoroja HLBT (homo-, lesbo-, biseksuaali- ja trans-) -ihmisten puolesta. Selontekojen [missä, kenen?] mukaan hän on jo teini-ikäisenä sitoutunut avoimen yhteiskunnan kannattajaksi ja liittyi 16-vuotiaana Hollannin vasemmistovihreiden nuorisojärjestöön.

Puolueen tärkeimpiä päämääriä oli monimuotoisen yhteiskunnan luominen. Asiantuntijan [kenen?] mukaan ei ole sattumaa, että Sargentini osallistui Soros-suunnitelman toteuttamiseen.

Dániel Deák, Figyelőn [entinen kriittinen aikakauslehti, nykyään Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin hallussa] johtava toimittaja, korosti: kun tarkastelemme Judith Sargentinin elämäkertaa, huomaamme, että hän on toiminnassaan palvellut avoimen yhteiskunnan aatteita. György Sorosin järjestön [minkä?] mukaan Judith Sargentinia voi pitää luotettavana liittolaisena. He etsivät sellaista edustajaa, joka täysin rinnoin palvelisi niitä odotuksia, jotka amerikkalainen miljardööri muotoilee. [Kyllä: ”palvelisi odotuksia, jotka muotoillaan”. Sananvalinta on luullakseni unkariksi tyylillisesti yhtä omituinen kuin suomeksikin.]

Asiantuntija arvelee, että myös [Sargentinin] maastamme esittämät arvostelmat vastaavat avoimen yhteiskunnan odotuksia, ja hän haluaa vetää Unkarin vastuuseen liberaalien aatteiden mukaisesti. Yksi raportin kohdista esimerkiksi arvostelee perinteistä perhemallia. [Näin juuri. Kohta se selitetään:]

Kokoelma tekaistuja syytöksiä

”Esimerkiksi se olettaa, että Unkarissakin olisi oikeusvaltion kannalta ongelma, jos perustuslain mukaan avioliitoksi hyväksytään miehen ja naisen välinen liitto, tai jos esimerkiksi homoseksuaalien juridiset mahdollisuudet [???, jogi lehetőségei] eivät ole riittävän laajat, jos Unkarin yhteiskunta on liian patriarkaalinen tai Unkarin koulujärjestelmä vahvistaa sukupuolistereotypioita. Tältä perustalta hän näkee Unkarissa juridisten vääristelyjen ohella demokratiaongelmia”, sanoi Miklós Szánthó, “Perusoikeuksien puolesta” -keskuksen johtaja. [Tämä Alapjogokért Központ oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseessä näyttää olevan, kuten arvata saattaa, Fidesz-puoluetta lähellä oleva, taustaltaan ja rahoitukseltaan epäselvä mutta ilmeisesti valtion varoilla tuettu ”riippumaton” kansalaisen perusoikeuksien tutkimuskeskus.]

Vaikka Sargentini on monesti korostanut, ettei hänellä ole mitään tekemistä György Sorosin kanssa, hän on aiemmin sosiaalisessa mediassa kertonut tehneensä erään tämän miljardööri-keinottelijan kansalaisjärjestön kanssa vuosikymmeniä yhteistyötä. Myös maastamme laadittua raporttia varten hän lähes poikkeuksetta kysyi Sorosin järjestöjen mielipidettä, ottamatta huomioon Unkarin hallituksen tätä raporttia varten toimittamaa 108-sivuista aineistoa. (…)

Judith Sargentini, hollantilainen vihreän puolueen edustaja, tunnetaan Euroopan parlamentissa György Sorosin luotettavana liittolaisena, hänen selontekonsa on olennaisilta osin täkäläisten Soros-järjestöjen kokoama, ja siinä on sellaisia tulkintoja, jotka voidaan kohta kohdalta kiistää. (…)

Judith Sargentini on tällä välin ilmoittanut, että tämä nykyinen, maatamme vastaan kohdistunut menettely on hänen viimeinen poliittinen tehtävänsä Euroopan parlamentissa, ensi vuoden vaaleissa hän ei asetu ehdolle. Lehdistötietojen mukaan hän siirtyy työskentelemään György Sorosin etupiiriin kuuluvissa kansalaisjärjestöissä, kuten on työskennellyt aiemminkin.

Huh huh. Halusin kääntää tästä tekstistä näin suuren osan, että suomalaiselle lukijalle välittyisi kuva siitä, millä tasolla on Unkarin valtion yleisradioyhtiön journalistinen anti nykyään. Teksti on kielellisesti ja tyylillisesti kehno, selvästi kiireessä kirjoitettu. (Luultavasti siinä on myös käytetty niitä valmiita fraasimalleja ja tekstiblokkeja, joita ”propagandaministeri” Rogánin toimiston väitetään toimittavan tiedotusvälineiden käyttöön.) Sanoma on pohjoiskorealaisen yksinkertainen ja tunteisiin vetoava: Sargentini on Unkarin vihollinen ja pahan puolella, hän on Sorosin kätyri tai ”luotettava liittolainen”, koska hänellä on kytköksiä ”Sorosin järjestöihin”. (Sitä, mitä nämä Sorosin järjestöt ovat, ei kerrota. Sorosin perustama Open Society Foundation on eri tavoin avustanut lukuisia kansalaisjärjestöjä muun muassa Euroopassa. Tämä tietenkin merkitsee, että kaikki nämä järjestöt ja niiden toimijat ovat Sorosin henkilökohtaisessa käsiohjauksessa toteuttamassa hänen häijyjä juoniaan.) Sargentinin pahuutta todistaa myös se, että hän näkee sukupuolten tasa-arvon ongelmat demokratiaongelmina ja että hän on ”useaan otteeseen” käyttänyt puheenvuoroja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustaminenhan tietenkin on ”perinteisen perhemallin arvostelemista”.

Vielä luokattomammaksi menee muutamien vaikuttajien kannanotoissa. Orbánin hallituksen kanssa lämpimissä väleissä olevan Romanian unkarilaisten RMDSZ-puolueen (Romániai Magyar Demokrata Szövetség) meppi Csaba Sógor ylsi jo tuon onnettoman äänestyksen jälkeen Strasbourgissa käyttämässään puheenvuorossa lähes samantasoiseen hengenlentoon kuin aiemmin kuvailemani 888.hu-sivuston pilapiirros. Sógor nimittäin äänsi Sargentinin nimen ensi tavun irrottaen ja sitä painottaen, niin että unkarintaitoisille ”vitsi” oli aivan selvä: Sar- niin kuin unkarin szar, ’paska’. Yhtä korkealaatuista poliittista huumoria viljeli blogissaan István Kecskés, Unkarin opiskelija- ja nuorisolehtien toimittajien liiton puheenjohtaja. (Kyseinen liitto yhdistää nuoria toimittajiksi opiskelevia ja toimittajan uralle tähtääviä kautta maan, koordinoi kouluissa toimivia oppilasradioita ja julkaisee Tallózó-lehteä.) Näin Kecskés: ”Sargentini on wikipedia-sivunsa mukaan kasvissyöjä, ehkä meille olisi parempi, jos hän saisi suuhunsa kunnolla lihaa…” (Unkarilaisessa solvauskulttuurissa oraaliseksiin viittaavat ilmaukset lienevät suosituimmuusjärjestyksessä vähintään kolmostilalla, solvattavan äidin seksuaalimoraaliin viittaavien insestivihjausten sekä orihevosen vehkeellä suoritettavan anaalipenetraation toivotusten jälkeen.)

Mutta samaan aikaan, kun Sargentinin raporttia, sitä koskenutta äänestystä ja tämän seuraamuksia – joita ei käytännön tasolla ole heti odotettavissa – puidaan ympäri unkarinkielistä mediaa ja somea, samaan aikaan kun Unkarin kansalle syötetään uhkakuvia siitä, miten – näin Orbán perjantaisessa radiopuheessaan – EU haluaa riistää Unkarilta sen omien rajojen valvonnan ja lähettää tilalle ”palkkasotureita” (jotka tietenkin päästäisivät ”migrantit” rajan yli)… samaan aikaan Unkarin hallitus ilmoittaa, että EU:n tukemien kehityshankkeiden maksuja tullaan leikkaamaan tai hidastamaan. Syynä on Brysselin rahavirtojen ehtymisestä syntynyt ennätysvaje: tähän asti Unkari on käyttänyt saamiaan EU-varoja hyvin etupainotteisesti, mutta Euroopan komission kanssa syntyneet tilitysepäselvyydet ovat johtaneet siihen, että Brysselistä on viime kuukausina tullut hyvin vähän rahaa. Niinpä esimerkiksi tutkimus- ja kehitysprojekteihin, joihin aiemmin on maksettu ennakkona EU-tukea jopa 75%, tulee nyt valtiolta vain 50%, mikä tietenkin saattaa monet hankkeet melkoisiin hallinto- ja maksuvaikeuksiin.

Ja samaan aikaan on käymässä kulttuuri- ja tiede-elämän aiempaakin intensiivisempi ”tasaus” eli Gleichschaltung, kuten Natsi-Saksassa asia ilmaistiin. Maanantaina Unkarin Tiedeakatemian – jonka uutta rahoitusmallia koskevasta taistelusta olen jo aiemmin kirjoittanut – johto sai ohimennen tietää, että innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics suunnittelee akatemian tutkimusinstituuttiverkoston massiivisia leikkauksia ja alasajoja. Palkovicsin kerrottiin myös möläyttäneen, että Akatemian alainen Kansantaloustieteen instituutti (Közgazdaságtudományi Intézet) lakkautettaisiin, koska ”sen saavutukset olivat niin heikkoja”. Akatemian ja ministeriön välille syttyi melkoinen sota, jo käynnissä olleet neuvottelut uudesta rahoitusmallista katkesivat, ja Akatemian presidentti, maailmankuulu matemaatikko László Lovász uhkasi erota. Nyt näyttää Index-uutisportaalin mukaan siltä, että ministeriö on perääntymässä, neuvottelut ovat käynnistyneet jälleen, eikä Akatemian tutkimusinstituutteihin toistaiseksi kajota. Pelkäänpä kuitenkin, että joudun vielä palaamaan tähänkin asiaan.


Lankomiesten kesken

Toukokuu 5, 2018

Unkarilaiset nimittävät usein itävaltalaisia leikillisesti “langoiksi” (sógorok, a mi sógoraink), viitaten tällä näiden kahden kansakunnan läheiseen suhteeseen: ei olla ns. verisukulaisia kansallisromanttis-metaforisessa mielessä mutta jossain mielessä samaa perhettä kuitenkin. Vaikka jonkinlaista historiallista kaunanpoikasta on tiettyjen piirien ajatusmaailmaan jäänyt myös Habsburgien monisatavuotiselta valtakaudelta (tähän viittaa nykyään esimerkiksi historiallinen termi labanc, aikoinaan Wienin vallanpitäjien kanssa kollaboroineista unkarilaisista käytetty haukkumasana), nykyään itävaltalaiset on kuitenkin paljon helpompi nähdä positiivisessa valossa kuin muut naapurikansat, jotka kaikki saivat Trianonin rauhassa 1920 isoja kimpaleita vanhasta Suur-Unkarista ja panivat toimeen erilaisia sortotoimia näille alueille jääneitä unkarilaisvähemmistöjä kohtaan. (Näille sortotoimille toki aiheen olivat antaneet 1800-luvun lopun unkarilaistamispolitiikka ynnä muut historialliset kaunat. Tämä on pitkä ja mutkikas tarina.)

Itävaltalaiset tosin saivat 1920 Unkarin länsirajalta suikaleen, nykyisen Itävallan Burgenlandin maakunnan, jossa asui pieni unkarilaisvähemmistö, mutta tämä on painanut vaa’assa vähemmän kuin se, että Itävaltaan on aina ollut mukava lähteä ostosmatkoille tai töihin. Tai että Itävalta vuonna 1956 auttoi ja vastaanotti tuhansia Unkarin kansannousun kukistajien alta länteen pakenevia unkarilaisia. Itävaltalaisille taas unkarilaiset ovat vähän kuin suomalaiset ruotsalaisille: entisten itäisten valtakunnanosien käsittämätöntä kieltä mongertavat puolimongolit on alettu nähdä ei vain söpön ja positiivisen eksoottisina vaan loppujen lopuksi samanlaisina valkoisina eurooppalaisina kuin mekin, moniin oudompiin maahanmuuttajaryhmiin verrattuina. (Siihen tosin on vielä matkaa, että ymmärrettäisiin tämän itäisen naapurikansan kuuluvan myös oman maan vanhaan asutushistoriaan ja väestökoostumukseen.)

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa Itävalta ja Unkari ovat sekä samalla että eri puolella Euroopan rajalinjoja. Itävalta on perinteisesti seuraillut Saksaa, toista EU:n tärkeimmistä keskusmahdeista, enemmän kuin itäisiä naapureitaan entisen rautaesiripun takana. Jonkinlaisia yhdistäviä tekijöitä alkoi kuitenkin löytyä enemmänkin, kun vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan ihmisvirrat saapuivat molempien rajoille. Ensin Itävaltaan Unkarin kautta – Orbánin hallitus siis ”suojeli Unkaria” kuskaamalla kasautuneet pakolaismassat busseilla ja junilla Itävallan rajalle naapurimaan viranomaisten ja ihmisoikeusjärjestöjen huoleksi. Ja sitten suoraan Itävallan etelärajalle – kun Orbánin hallitus ”suojeli Eurooppaa” kääntämällä pakolaisvirran suoraan naapurien niskoille – missä lopulta oli ryhdyttävä jonkinlaisiin rajansulkutoimiin: a Türl mit Seitenteilen‘ovi jossa on sivuseinät’, niin kuin silloinen liittokansleri Faymann vähän onnettomasti Itävallan raja-aitahanketta kuvaili. Lopulta Itävallassa vaihtui hallitus, ja valtaan nousi oikeisto-äärioikeistokoalitio. Tätä vallanvaihdosta siivitti – paitsi kyllästyminen vuosikymmenet vallassa olleisiin punamustiin (sosiaalidemokraattien SPÖ ja oikeistokonservatiivinen ÖVP) koalitioihin – ennen kaikkea pakolaiskriisin lietsoma ”maahanmuuttokriittinen” (muukalaisvihainen ja rasistinen) populismi.

Nyt siis Itävaltaa hallitsee oikeiston uuden tulevaisuustoivon, ihmepoika Sebastian Kurzin johtama ja kasvonsa pessyt (myös tunnusvärinsä mustasta turkoosiksi vaihtanut) ÖVP, apunaan äärioikeistopopulistinen FPÖ. Kuten odottaa sopii, tämä hallitus kyykyttää köyhiä ja kerää populistista kannatusta kiristämällä maahanmuuttopolitiikkaa. Kurz, joka itse ennen liittokansleriksi nousuaan toimi ulkoministerinä ja sitä ennen kotouttamisasioiden valtiosihteerinä, on muuttunut suvaitsevaisesta monikulttuurisuuden ymmärtäjästä entisen hallituksen ”liian lepsun” maahanmuuttopolitiikan arvostelijaksi (siis saman politiikan, jota itse oli tekemässä). FPÖ puolestaan – vaikka puolueen sisällä valta onkin siirtynyt akateemisen Burschenschaft-porukan, äärioikeistolaisen yliopistoeliitin käsiin – esiintyy yhä tavallisen perusitävaltalaisen kansan puolueena, jonka poliittisena voimanlähteenä tuntuu yhä olevan lähinnä muukalaisviha.

Unkarin vallanpitäjät ovat odotetusti olleet innoissaan Itävallan kehityksestä. Tammikuussa Wienissä vieraillessaan pääministeri Orbán pääsi lopulta tapaamaan rakkaan aatetoverinsa, varaliittokanslerin ja FPÖ:n johtajan HC Strachen. Lehdistötilaisuudessa Orbán julisti:

Itävallassa on tähän mennessä ollut unkarilaisvastainen hallitus, Itävallan hallitus oli vihamielinen Unkaria kohtaan, tämä on nyt muuttunut, sillä nyt on vallassa hallitus, joka haluaa ylläpitää reiluja, rehellisiä ja ystävällisiä suhteita Unkariin.

Aivan näin ongelmattoman auvoista rinnakkaiselo ei kuitenkaan ole. Samaisen vierailun yhteydessä Orbán pääsi pitämään lehdistötilaisuuden myös liittokansleri Kurzin kanssa, ja täällä esiin nousi myös erinäisiä jännitteitä. Kun Orbán vastasi itävaltalaisen toimittajan kysymykseen illiberaalista demokratiasta määrätietoisesti, että hänen mielestään ”demokratiaa ei pidä samastaa liberalismiin”, Kurz korosti itse olevansa liberaali ja kristitty ja iloitsevansa Itävallan vahvasta demokratiasta. Esiin tuotiin myös pari kipeää kysymystä, vaikka samalla vakuuteltiinkin, etteivät ne olennaisesti vaikuta Itävallan ja Unkarin hyviin suhteisiin.

Ensinnäkin: Paksin ydinvoimalalaajennus, jonka Unkari on opposition kiivaasti kritisoimalla luototusjärjestelyllä tilannut Venäjältä. Itävalta on jo pitkään suhtautunut ydinvoimaan hyvin epäluuloisesti (ja mikäs on suhtautuessa, kun vuorilla vesivoimaa riittää). Vuosituhannen alussa silloinen Jörg Haiderin johtama FPÖ kampanjoi rajan takana Tšekissä sijaitsevaa Temelínin ydinvoimalaa vastaan ja yritti jopa kansanäänestyksellä kampittaa Tšekin EU-jäsenyyden. Unkarin Paksin voimalaprojektin johdosta puolestaan Itävallan nykyinen hallitus on tehnyt valituksen EU:n oikeusistuimelle.

Toiseksi: Itävallan hallitus haluaa puuttua ulkomaille maksettuihin lapsilisiin. Tällä hetkellä Itävallasta maksetaan lapsilisiä (perhetukea, Familienbeihilfe) kaikkiaan jopa 132 000:lle muualla EU:ssa asuvalle lapselle, joiden vanhemmista jompikumpi tai molemmat työskentelevät Itävallassa. Tämä summa on ollut Itävallan standardien mukainen vakio, mutta nyt – koska kyseessä ei ole palkka vaan sosiaalituen muoto, korostaa infrastruktuuriministeri, FPÖ:n Norbert Hofer – se halutaan mukauttaa lapsen asuinmaan elinkustannustasoon (ja tällä on myös tarkoitus säästää Itävallan valtion menoja sadan miljoonan euron verran, sillä suuri osa Itävallassa asuvista EU-kansalaisista tulee köyhemmistä ja ”halvemmista” maista).

Itävallassa työskentelevä unkarilainen on tähän asti saanut kunkin kotimaassa asuvan lapsensa elättämiseen 172 euroa kuussa, ensi vuoden alusta summa putoaisi 93,61 euroon. Kun ottaa huomioon, että Unkarissa käteen jäävä nettopalkka on keskimäärin 650 euroa kuussa (ja monilla aloilla ja alueilla jäädään reilusti tämän keskiarvon alle), erotus on merkittävä. Itävallan päätöstä pidetään Brysselissäkin arveluttavana ja kyseenalaisena, EU-komissio on ilmoittanut aikovansa vielä tutkia asian. Mutta varsinainen raivonpurkaus on päässyt Unkarin tunnetusti perin epädiplomaattiselta ulkoministeriltä Péter Szíjjártólta. Hänen julkilausumansa mukaan Itävallan päätös on ”arvoton ja kunniaton”, se loukkaa kymmenien tuhansien Itävallassa työskentelevien ja siellä yhtäläisesti veroa maksavien unkarilaisten oikeuksia.

Szíjjártón purkauksia on aivan äskettäin nähty muitakin. Huhtikuun lopulla hän hermostui, kun Itävallan liittopresidentti Alexander Van der Bellen Profil-lehdelle antamassaan haastattelussa otti esille myös Unkarin hallituksen propagandan ykkösmörön, George/György Sorosin. Vähän aiemmin oli nimittäin Itävallan FPÖ:n parlamenttiryhmän johtaja Johann Gudenus ryhtynyt julkisesti ”sorostelemaan” tavalla, joka Unkarissa on nykyään uusi normaali mutta Itävallassa edelleen nostattaa närkästystä ja epäilyksiä antisemitismista. Näin siis Profilin haastattelu:

profil: Johann Gudenus on parlamenttiryhmän puheenjohtajana FPÖ:n kärkimiehiä – ja hänen Soros-kritiikkiään voi pitää antisemitistisenä.
Van der Bellen: George Soros on minulle kansalaisyhteiskunnan edustaja ja ihmisystävä, joka on sijoittanut miljoonia yliopistoihin ja demokratiaa edistäviin kansalaisjärjestöihin. Hän on jo vieraillut luonani Hofburgissa [presidentin virka-asunnossa]. Tätä kritiikkiä pidän täysin aiheettomana.

profil: Gudenus sanoi sanatarkasti näin: “On paikkansapitäviä (stichhaltige) huhuja siitä, että Sorosilla on osuutensa Eurooppaan suuntautuvien migranttivirtojen tukemisessa.”
Van der Bellen: Onko herra Gudenukselta jo kysytty, mikä semmoinen paikkansapitävä huhu on olevinaan? Tämä on kerta kaikkiaan naurettavaa.

profil: Naurettavaa?
Van der Bellen: Ei pidä ottaa niin vakavasti kaikkea, mitä joku poliitikko sanoo. Soros on joskus sanonut, että Euroopalla on demografinen ongelma ja että se tarvitsee maahanmuuttoa. Tämä ei ole vain hänen mielipiteensä. Minustakin hän on oikeassa.

Tämä oli siis liikaa Szíjjártólle, jolla – kuten Mérce-uutisportaali asian ilmaisee – Soros-hälytin oitis laukesi. Szíjjártón mukaan ”Soros ei edusta eurooppalaisia vaan migrantteja ja ennen kaikkea omaa etuaan”, keinottelija kun on. Unkarin hallitus taas puolustaa Unkaria ”Sorosilta ja hänen liitännäisiltään (csatolt részei), sillä György Soros jättää jälkeensä migrantteja, kaaosta ja tuhoa.” Liittopresidentti Van der Bellen taas haluaa luoda migranttitulvan valtaaman Itävallan ja joutuu vielä tekemään tästä tiliä itävaltalaisille äänestäjille…

Mitenkähän tämän nyt tiivistäisi? Ensinnäkin tässä nähdään nationalismin paradoksi. Esimerkiksi Orbánin on helppo poseerata kaikkien muukalaiskammoisten rasistien sankarina kautta Euroopan (ja Venäjän) ja löytää yhteinen sävel Itävallan FPÖ:n kanssa. Harva aate on periaatteen tasolla niin yleismaailmallinen ja kansainvälinen kuin tämä primitiivinen kansallispopulismi, joka nykyään ongelmattoman tuntuisesti pyyhkii kautta Euroopan. Mutta jos yhteisenä arvopohjana on pelkästään ”oma kansa ensin”, mitäs tehdään sitten, kun oman kansan etuja – esimerkiksi oikeutta itävaltalaiseen lapsilisään – pitää puolustaa omia aateveljiä vastaan, jotka samoin asettavat oman kansan edun etusijalle?

Toiseksi tässä paljastuu jonkinlaisia jännitteitä myös Itävaltaa hallitsevan oikeistokoalition sisältä. Äskettäin Profil-lehti julkaisi laajan artikkelin porvarillisesti ajattelevista itävaltalaisista – yrittäjistä, yritysjohtajista, sivistysporvaristosta – jotka vanhastaan ovat äänestäneet ja tukeneet ÖVP:ta mutta valittavat puolueen hukanneen kristillisdemokraattis-sosiaaliset juurensa. Monet näistä ihmisistä ovat esimerkiksi aktiivisesti mukana maahanmuuttajien kotouttamistoimissa, korostavat paitsi kristillisen lähimmäisenrakkauden arvopohjaa myös koulutetun ja motivoituneen työvoiman tarpeellisuutta maan yrityselämälle, ja heitä harmittaa poliittisen oikeiston ajautuminen halvan ja lyhytnäköisen rajat kiinni -populismin apuriksi.

Kuten nuo yllä kuvatut Orbánin lehdistötilaisuudet osoittavat, suhde Unkarin rasismipopulismilla ratsastavaan hallintoon saattaa ehkä myös koetella Itävallan hallituspuolueiden keskinäistä suhdetta. FPÖ:n Strache on pitkään avoimesti ihaillut Orbánia, mutta Kurzin asema ja asenne ei ole niin selkeä. Nuori mutta viileä Kurz on varovainen, taitavasti sanansa asetteleva poliitikko, josta on oikeastaan vaikea sanoa, mitä aatteellisia sisältöjä hän haluaa edustaa tai puolustaa. Hänen henkilökohtaisesta suhteestaan Orbániin on kuultu monenlaisia, aivan ristiriitaisiakin väitteitä; äskettäin Éva S. Balogh arveli blogissaan, että Kurz ja Orbán eivät oikein tykkää toisistaan, ja vaikka Strachen FPÖ innokkaasti kiehnää Orbánin hallituksen kyljessä, Kurzin suhtautuminen on viime aikoina ollut paljon pidättyväisempää. Hän haluaa johtaa laajapohjaista kansanpuoluetta, mutta ei varmastikaan halua pölhöpopulistin leimaa otsaansa tai kiviriipakseen poliittisia liittolaisia, joita pitäisi Berliinissä tai Brysselissä hävetä.

Der Standard -lehdessä Hans Rauscher kirjoittaa uuden keskusta-allianssin mahdollisuudesta. Vaikka ”turkoosi-sininen” hallituskoalitio ei heti olekaan hajoamassa, osavaltiotasolla etsitään toisenlaista politiikkaa. Salzburgin osavaltiovaalit voittaneen ÖVP:n paikallisjohtaja Wilfried Haslauer ei kunnon konservatiivina halua tehdä yhteistyötä FPÖ:n kanssa, ja siellä on hahmottumassa yhteistyö, jota Haslauer todellakin nimittää keskustan allianssiksi: ÖVP:n kumppaneina voisivat olla uusliberaali NEOS-puolue sekä vihreät, jotka liittovaltiotasolla tosin putosivat parlamentista mutta Salzburgissa ovat yhä jonkinasteinen voimatekijä. Tämänsuuntaisella politiikalla, kirjoittaa Rauscher, voitaisiin toivottavasti myös ehkäistä Itävallan muuttuminen ”Orbánistaniksi”.

 


Vanhoja ja uusia viholliskuvia

maaliskuu 1, 2018

Kuten mm. 444.hu-sivuston uutisessa kerrotaan, Hódmezővásárhelyn pormestarinvaalien yllättävä tappio sai Unkarin Fidesz-vallanpitäjäpuolueen riveissä hämmennystä aikaan, ja toimittaja-kirjailija András Bencsik meni jopa valtapuolueen mediaimperiumeihin kuuluvan Echo TV -kanavan Sajtóklub (‘Pressiklubi’) -ohjelmassa sanomaan, että ”tämä alakoulutasoinen Sorosin haukkuminen pitäisi jo lopettaa, ei Unkarin yhteiskunta ole niin typerä”. Parin päivän ajan oli sitten jo huomattavissa, että hallituksen valvomassa valtamediassa ei enää jatkuvalla syötöllä peloteltu kansaa superkonna György Sorosin maailmanvaltiuteen ja Euroopan (erityisesti Unkarin) tuhoon tähtäävillä suunnitelmilla.

Mutta tätä käännettä ei kestänyt kauan. Keskiviikkona, kertoo 444.hu, Fidesz-puolueen Facebook-sivulle ilmestyi jo video, jossa palattiin entisille propagandalinjoille: Soros ja hänen käskyläisensä eli Unkarin oppositio aikovat tuhota Unkarin ja koko Euroopan maahanmuuton avulla:

(Budapestin Keleti-rautatieasema pakolaiskriisin huipentuessa kesällä 2015. Pakolaisjoukko huutaa kuorossa ”Allahu akbar!”)
TÄMÄ TULEE OLEMAAN UNKARIN KOHTALO…
… JOS SOROSIN KÄTYRIT PÄÄSEVÄT VALTAAN. [Sorosin kainaloon, voimapihdeillä hajotetun raja-aidan aukkoon on photoshopattu oppositiopuolueiden johtajat.] Pysäytetään heidät!
MEILLE UNKARI ON ENSI SIJALLA. 8. HUHTIKUUTA [parlamenttivaalien päivämäärä, Fidesz-puolueen oranssi tunnusväri taustanaan]

444.hu:n kommenttiosaston iloiset veikot (ja siskot?) panevat parastaan. Nimimerkki OwerWild innostuu kuvittelemaan, miten asiaa koskeva brainstorming on sujunut:

– Jätkät hei, tää Soros-homma ei oikein toiminut, pitäis tuutata jotain muuta…
– Joo joo… jokin positiivinen kampanja! Me ollaan saatu niin paljon hyvää aikaan!
– Totta mooses. Mistä aloitetaan?
– … öömm…
– Ehkä… siis tota…
– Nyt mä keksin! ”Palkat nousivat 200%!”
– Tuota me on vedetty jo vuosikaudet… ei oikein toimi.
– ”Suojelimme eläkerahastot!” [Viittaus operaatioon, jolla yksityiset eläkesijoitusrahastot otettiin valtion kassavajeen täytteeksi.]
– Khm… annetaan mieluummin olla, kesti kaksi vuotta, että toi unohtui.
– ”Koulujärjestelmä on paremmassa kunnossa kuin koskaan!”
– Ja kuka tuon uskoo?
– ”Unkarin terveydenhuolto on huipputasoa!”
– Ei jumalauta tuota voi vaalien alla!
– Khm… tota… ”Yhdessä veljeskansamme venäläisten kanssa…”
– Ei vielä. Ei ihan vielä.
– No sitten????
– No helevetti! Menköön sitten Soros!
– Joo! Hyvin se toimii kun pannaan toimimaan!
– Vielä neljä miljardia uuteen tietoiskupätkään?
– Totta munassa! Lähetääs lounaalle! Tänään on ihrassa paistettuja silavamuruja paprika-laardikastikkeessa!

tepertokrem.jpeg

Tämä kohta on pakko kuvittaa Unkarin medioita kiertäneellä jutulla. Kotikaupunginosansa Csepelin paikallislehdessä Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja Szilárd Németh jakaa lukijoille suosikkireseptejään. Tänään vuorossa sunnuntain perheaterian alkuruoka, salami-silavalevite, joka valmistetaan sipulista, sinapista, mausteista sekä lihamyllyssä jauhetusta salamista ja silavakuutioista (tepertő).

– Ei v***u, mä en mahdu enää mun Audiin…
– Huomenna järkätään sulle MultiVan.
– Täähän sujuu kuin RASVAttu. Mahtavaa kun hommat menee näin hienosti… 

Kansan aktivoimiseksi on myös julistettu pitkästä aikaa myös uusi ”rauhanmarssi” (békemenet) eli hallitusta tukeva ns. spontaani mielenilmaus. Järjestäjät odottavat maaliskuun 15:nneksi, vuosien 1848–49 vapaustaistelun muistopäiväksi Budapestin kaduille jopa miljoonaa ihmistä. Saapas nähdä – myös vitsipuolue ”Kaksihäntäinen koira” on ilmoittanut järjestävänsä oman rauhanmarssin.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Katalan Sorosin ja Eurostoliitto-Brysselin rinnalle on hallituksen uusimpaan julistekampanjaan viholliseksi keksitty mikäs muu kuin Yhdistyneet kansakunnat:

ensz_azt_akarja.jpg

YK haluaa, että ottaisimme jatkuvasti vastaan maahanmuuttajia. UNKARI PÄÄTTÄÄ, EI YK!

Ulkoministeri Péter Szíjjártó on tänään julistanut, että Unkari aikoo jättää YK:lle 12-kohtaisen julkilausuman, jossa todetaan muun muassa, että ”maahanmuutto on paha ja vaarallinen prosessi”, että ”kansainvälisten voimanponnistusten tavoitteena on oltava maahanmuuttoprosessien pysäyttäminen” ja että ”oikeus maahanmuuttoon ei kuulu perustaviin ihmisoikeuksiin”. Eikä YK:lla ole mitään valtuuksia velvoittaa jäsenvaltioitaan mihinkään!

Kuten riippumaton uutissivusto Mérce toteaa, tämä sapelinkalistelu on täysin turhaa ja järjetöntä. YK:n jäsenvaltiot, Unkari niiden mukana, ovat jo syyskuussa 2016 todenneet, että tarvitaan kaksi strategiapakettia, maahanmuuttoa ja pakolaisuutta koskevat (nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka Unkarin hallituksen propagandassa ne jatkuvasti niputetaan yhteen ja pakolaisia nimitetään johdonmukaisesti ”migranteiksi”). YK ei kuitenkaan ole ”velvoittamassa” jäsenvaltioitaan yhtään mihinkään. Yhteiset päätökset ja julkilausumat, kuten pakolaisia koskeva New Yorkin julistus, on kunkin jäsenvaltion itse hyväksyttävä tai ratifioitava, ja tästä päättää Unkari omalta osaltaan itse. 12 vaatimuksesta viimeisimmässä – YK ei saa velvoittaa jäsenvaltioitaan ottamaan maahanmuuttajia vastaan – ei siis ole mitään järkeä.

Paitsi tietenkin kotimaan yleisön ja meneillään olevan vaalikampanjan kannalta.


Turvallisuusriski

tammikuu 27, 2018

Piti kirjoittamani ihan muita juttuja. Mutta Unkarin uutisissa on viime päivät pyörinyt niin absurdi juttu, että sitä ei voi jättää kommentoimatta. (Unkarintaitoisille suosittelen tätä ihanan pirullista videoyhteenvetoa.)

Unkarin parlamentillahan on valiokuntiensa joukossa myös ”kansallisen turvallisuuden valiokunnaksi” nimetty elin. Sen puheenjohtajana on lain mukaan opposition edustaja, tätä nykyä sosialistipuolue MSZP:n Zsolt Molnár, lisäksi valiokuntaan kuuluu kolme valtapuolue Fideszin edustajaa (myös varapuheenjohtaja, tässä blogissa monesti ennenkin esillä ollut ja kiistämättömän kuvauksellinen, häränniskainen ex-painija Szilárd Németh), yksi koalition sivuvaunupuolueen, kristillis-demokraattisen KDNP:n edustaja, sekä äärioikeistolaisen Jobbikin ja vihreän LMP:n edustajat. Viimeksimainittu, LMP:n Bernadett Szél, on Szilárd Némethin ohella viime päivät ollut kummallisen poliittisen tositeeveeshown keskeisimmässä roolissa. Szélin näkyvyyttä edistää, paitsi hänen roolinsa puolueessa, joka muutenkin on harrastanut monenlaisia näkyvyystempauksia, myös se, että hän Unkarin politiikan hyvin miesvaltaisessa maisemassa on nuorehko ja simpsakan näköinen nainen.

Viimeiset pari vuottahan Unkarin hallitus on tuutannut kaikista käytössään olevista tuuteista kansaan merkillistä salaliittoteoriaa: kansainvälinen rahamies ja mesenaatti, unkarilaissyntyinen György/George Soros – käskyläisinään sekä Brysselin byrokraatit että Unkarissa toimivat ihmisoikeus- ja korruptionvastustusjärjestöt – pyrkii tuhoamaan kansallisvaltioiden Euroopan ja erityisesti pahimman vihollisensa Unkarin hävittämällä valtioiden rajat ja rajavalvonnan ja hukuttamalla Euroopan muslimiterroristi-maahanmuuttajien tulvaan. Perusteluja tai järkiperäistä todistelua ei ole ihmeemmin esitetty, vaan koko kampanja on alusta alkaen ollut suorastaan pohjoiskorealaisen naiivin-brutaalilla tasolla.

Viime torstaina sitten Szilárd Németh asettui lehdistön mikrofonien eteen kertomaan, että Fidesz-puolueen mielestä Bernadett Szél ei saisi olla läsnä turvallisuusvaliokunnan kokouksissa, sillä hän ”palvelee Sorosin etuja, vieraita etuja” ja edustaa juuri sitä vaaraa, jonka torjumisesta valiokunnassa olisi tarkoitus keskustella. Mitään perusteluja tai todisteita ei ihmeemmin annettu, pitäähän sitä nyt miehen sanaa uskoa. Szél on sitä paitsi aikoinaan työskennellyt ”maahanmuuttoa edistävän”, siis Sorosin tukeman ihmisoikeusjärjestön palveluksessa. (Soros on tunnetusti tukenut monia muitakin järjestöjä ja henkilöitä, myös Fidesz-puoluetta ja monia sen poliitikkoja, mutta sillähän ei nyt ole väliä. Ei myöskään sillä, että samaista ihmisoikeusjärjestöä oli samoihin aikoihin tukenut myös Unkarin valtio.)

Valiokunnan sosialistipuheenjohtaja Zsolt Molnár ei tietenkään noin vain hyväksynyt tätä ajatusta vaan sanoi tylysti sen paljastavan, millä tasolla Szilárd Némethin käsitys parlamentaarisesta demokratiasta on. Fidesz-edustajien oli siis tartuttava raskaimpaan aseeseensa ja julistettava, että mikäli Bernadett Szél tulee valiokunnan kokoukseen, he marssivat ulos (mikä samalla tekee valiokunnan päätösvallattomaksi).

Koitti siis istunnon aika, ja yllättäen se päätettiin pitää avoimin ovin, lehdistön läsnäollessa. Paikalla oli sekä tuvan täydeltä lehdistöä että esimerkiksi sisäministeriön valtiosihteeri Károly Kontrát tarkoituksenaan selostaa ”Soros-verkoston” toimintaa. Tässähän ei ole mitään järkeä – juurihan Szilárd Németh oli eri medioille selostanut, että Bernadett Széliä ei saa päästää valiokunnan kokoukseen, koska siellä kerrotaan salaisia turvallisuustietoja, jotka hän heti vuotaisi Sorosille – paitsi sen kannalta, että Fidesz-edustajat saivat maksimaalisen julkisuuden tempaukselleen. He nousivat ja poistuivat. Valiokunnan puheenjohtaja puolestaan ilmoitti ottavansa yhteyttä itseensä Sorosiin ja pyytävänsä tätä kirjallisesti ottamaan kantaa ”hallituspuolueiden valetehtaan” täällä esittämiin väitteisiin. Sorosin mahdollisesta vastauksesta hän lupasi informoida sekä valiokuntaa että koko Unkarin julkisuutta.

Kun opposition päivittelevät ja paheksuvat kommentit (Szél: ”Hallituspuolueet itse tekevät parlamentin tärkeimmän valiokunnan toiminnan mahdottomaksi!”) oli kuultu, nähtiin parlamentin käytävillä vielä merkillinen kohtaus. Bernadett Szél ja Szilárd Németh tapasivat salin ulkopuolella ja videolle tallentui, miten Szél haluaa keskustella tapahtuneesta, Németh lupaa tulla tämän työhuoneeseen hetken päästä lehdistötilaisuuden jälkeen mutta jättää sitten Szélin hämmentyneenä seisomaan ovelle ja poistuu itse paikalta hissillä.

Szilárd Németh todellakin piti lehdistötilaisuuden ja lausui siellä mikrofoni- ja kamerarivistön edessä, että ”Bernadett Szél soittaa Sorosin nuoteista”. Kun joku toimittajista sitten kertoi, että valiokunnan puheenjohtaja Molnár aikoo itse ottaa yhteyttä Sorosiin, nähtiin ”vuoden vakuuttavin ilme”. Kuva Némethin vilpittömän pöyristyneestä mulkaisusta kiertää nyt unkarinkielistä mediakuplaani – kuten 444.hu:n toimittaja toteaa, ”tätä ei Árpád Habony [Fidesz-puolueen salaperäinen mediaguru] ikinä pystyisi opettamaan, tämä vaatii aitoa uskoa aatteeseen”.

mulko

Némethin ei auttanut muu kuin todeta, että näköjään myös Zsolt Molnár on ”päässyt samalle tasolle kuin Bernadett Szél” ja muodostaa Szélin lailla riskin kansakunnan turvallisuudelle.

Palataan siis alkuun. Sen määrittämiseksi, mikä vaarantaa kansakunnan turvallisuuden ja mitä sen johdosta olisi tehtävä, on valtiossa yleensä asianmukaiset elimet, joihin kuuluu sekä virkamies-asiantuntijoita että kansan valitsemia edustajia, siis parlamentin turvallisuusvaliokunta. Normaalisti homma menisi niin päin, että tämmöiset elimet tutkivat ja asiaperustein osoittavat, missä nämä turvallisuusriskit ovat. Nyt näköjään valtapuolue ensin täysin mielivaltaisesti nimeää itse hihasta ravistamansa turvallisuusriskin ja tähän vedoten estää turvallisuusriskejä torjuvaa elintä toimimasta. Eikä tämä ole ensi kerta, kun Fidesz marssii ulos turvallisuusvaliokunnasta: sama tapahtui vajaa vuosi sitten, kun oli tarkoitus keskustella kansallisen konsultaation verkkolomakkeen koodista, joka toimitti vastaajien tietoja venäläiselle palvelimelle.

Tämähän ei ole pelkkää poliittista pelleilyä. Turvallisuusvaliokunnalla on oikeasti tärkeä tehtävä: elleivät valtion turvallisuudesta vastaavat elimet ole kansan edustajien valvonnassa, vallanpitäjät voivat esimerkiksi salakuunnella ketä hyvänsä tai – niinpä niin, julistaa kenet hyvänsä kansalliseksi turvallisuusriskiksi. ”Kansanvihollisiksi” niitä entiseen maailmanaikaan nimitettiin.

Tuon 444.hu-jutun kommenttiketjuun eräs lukija postasi linkin, jossa toistakymmentä vuotta sutjakampi tuolloinen oppositiojohtaja Viktor Orbán profeetallisesti kertoo, mistä on kysymys:

Hyvät naiset ja herrat, tämän poliittisen taktiikan olemus on siinä, että hallituksen tehtävä ei koskaan ole hallita. Se ei painota sitä, että tekisi oikeita päätöksiä tai koettaisi perustella niitä muutoksia, jotka päätöksillä saadaan aikaan. Vaan, siteeratakseni viime aikoina julkaistuja tekstejä, sen tehtävänä on jatkuvasti hyökätä opposition kimppuun. On rakennettava viholliskuva, kuvailtava vaara, maalattava seinälle sarvipää piru, ja tämän jälkeen tätä vihollista, viholliskuvaa, on syytettävä mitä käsittämättömimmistä asioista.