Yhä yksinkertaisemmin

Niin kuin tässä blogissa on monesti ollut esillä (yhteenveto täällä), Viktor Orbánin hallinto ei niinkään tykkää kansanäänestyksistä, jotka ovat monella tapaa hankalia, vaan suosii ns. kansallisia konsultaatioita eli joka kotiin lähetettäviä kyselylomakkeita. Niiden tulokset eivät ole poliittisesti sitovia eikä niitä myöskään lasketa tai varmenneta yhtä tiukasti ja luotettavasti kuin vaaleissa tai kansanäänestyksissä: vastata voi kuka vain, käytännössä miten monta kertaa vain, ja tulokseksi voi ilmoittaa oikeastaan mitä hyvänsä, kun puolueettomia vaalitarkkailijoita ei ole. Kivaa ja kätevää!

Vuosien mittaan kansallisten konsultaatioiden muotoilu on muuttunut yhä naiivimman propagandistiseksi. Pragmaattinen implikaatio on yhä ilmeisempi. Samoin kuin jokin ”pitääkö isän nyt suuttua ihan tosissaan?” tai ”haluatko turpaasi?”, nämä eivät ole kysymyksiä, joihin halutaan vastaus, vaan ohjailua ja painostusta. Tuorein konsultaatio, jonka (saksankielisten käännösten kera) julkisti Pester Merkur, ilmestyi pari päivää sitten hallituksen Facebook-sivulla ja lienee matkalla kohti kansalaisten koteja. Vastausaikaa on 25. elokuuta saakka, ja odotamme nyt jännittyneinä, miten kansalaiset vastaavat näihin lievästi sanoen johdatteleviin kysymyksiin, joita on vaikea uskoa todeksi, ellei niitä tosiaankin käännä suomeksi. Kas tässä!

KONSULTAATIO PANDEMIAN JÄLKEISESTÄ ELÄMÄSTÄ

1. On niitä, joiden mielestä pandemian jälkeen maailma on monessa suhteessa muuttunut, on alkanut vaarallisempi aikakausi. Unkaria pitää vahvistaa vastaamaan uusiin haasteisiin. Toisten mielestä taas kaikki palaa entiselleen eikä tätä tarvita. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On alkanut vaarallisempi aika, Unkaria pitää vahvistaa.
□ Maailma palaa vanhaan uomaansa, tätä ei tarvita.

2. On niitä, jotka sanovat, että Unkarin vahvistaminen on aloitettava korottamalla minimipalkkaa. Minimipalkka on nostettava 200 000 forinttiin [568 €], sillä tälläkin taataan, että talouskasvusta eivät pääse osallisiksi vain yritykset vaan myös unkarilaiset ihmiset [emberek, sanaa nép ’kansa’ ei edelleenkään käytetä, koska se ilmeisesti haiskahtaa sosialistiselta]. Toisten mielestä tätä ei tarvita. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Minimipalkkaa on nostettava mahdollisimman nopeasti.
□ Minimipalkan korotukseen ei nyt ole tarvetta.

3. On niitä, jotka sanovat, että Unkaria voi vahvistaa siten, että perheiden tuille, työn alhaiselle verotukselle ja eläkkeille annetaan perustuslain suoja, ettei kriisitilanteessa yksikään hallitus voisi riistää niitä ihmisiltä. Toisten mielestä tähän ei ole tarvetta, kriisien hinta saa tulla ihmisten maksettavaksi. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On tärkeää, että perheiden tuet, alhainen työn verotus ja eläkkeet saavat perustuslaillisen suojan.
□ Nämä toimet eivät tarvitse perustuslain suojaa.

4. On niitä, jotka sanovat, että Unkarin vahvistamiseksi olisi tärkeää pyrkiä siihen, että työhön kohdistuva verotus olisi Unkarissa Euroopan alhaisin. Toisten mielestä tämä ei ole tarpeen, tulisi palata Gyurcsányn ajan politiikkaan ja korottaa työn verotusta. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On päästävä siihen, että työhön kohdistuva verotus olisi Unkarissa Euroopan alhaisin
□ Pitäisi palata Gyurcsányn ajan politiikkaan, veroja on pikemminkin tarpeen korottaa.

5. On niitä, jotka ehdottavat, että mikäli hallitus onnistuu nostamaan talouskasvun yli 5,5 prosentin, silloin lasten vanhemmille tulisi maksaa takaisin heidän vuonna 2021 maksamansa verot (keskimääräisten palkkojen verotuksen mukaisesti), sillä he ovat pandemian aikana kantaneet raskaimman taakan. Toisten mielestä tämä ei ole tarpeen. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Lasten vanhemmille pitää maksaa takaisin heidän vuonna 2021 maksamansa verot (keskimääräisten palkkojen verotuksen mukaisesti).
□ Lasten vanhempien ja perheiden tukemista ei tarvitse jatkaa tämän pitemmälle.

6. On niitä, joiden mielestä lainojen maksuaikoja pitäisi pidentää syyskuusta 2021 ensi vuoden heinäkuuhun, jotta sitä tarvitsevat perheet ja yritykset saisivat lykkäystä luottojensa maksuun. Pankkien mielestä tälle ei ole tarvetta, luottojen maksun lykkäys on lopetettava ja kaikkien on maksettava lainansa takaisin. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Luottomoratoriota on pidennettävä sitä tarvitseville.
□ Pankit ovat oikeassa, luottomoratorio pitää lopettaa.

7. Brysseli tulee pandemian jälkeen taas käyttämään valtaansa ja käynnistämään toimenpiteitä isänmaatamme vastaan pakottaakseen unkarilaiset tahtoonsa. On niitä, joiden mielestä Unkarin on uskaltauduttava kiistaan ja puolustettava etujaan. Toisten mielestä Unkarin pitää antaa periksi Brysselille. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Unkarin tulee kaikissa kiistoissa puolustaa etujaan.
□ Meidän on annettava periksi Brysselille.

8. Brysseli haluaa pakottaa meidät maksamaan uusia veroja, jotta ylikansallisten yritysten aiheuttamasta saastumisesta ja ilmastonmuutoksesta koituvat kulut maksatettaisiin korkeampien kunnallistekniikkakustannusten kautta unkarilaisilla perheillä. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Ylikansallisten yritysten kuuluu maksaa ympäristöä tuhoavan toimintansa kustannukset.
□ Myös ympäristön saastumisesta saavat maksaa perheet.

9. György Sorosin rahoittamat järjestöt ovat käynnistäneet laajan kansainvälisen hyökkäyksen Unkaria vastaan lastensuojelua koskevan lain vuoksi. Tämä laki kieltää lapsiin kohdistuvan seksuaalissisältöisen propagandan lastentarhoissa, kouluissa sekä lasten saavutettavissa olevassa mediassa. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ On oikein, että laki rajoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista propagandaa.
□ Lapsiin kohdistuva seksuaalissisältöinen propaganda ei sisällä riskejä, joten sitä on turha kieltää.

9. György Soros tulee pandemian jälkeen jälleen hyökkäämään Unkaria vastaan, sillä unkarilaiset vastustavat laitonta maahanmuuttoa. On niitä, joiden mielestä Soros-järjestöjen painostusta tulee vastustaa, toisten mielestä Unkarin on annettava periksi maahanmuuttokiistassa. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Unkarin on vastustettava Soros-järjestöjen painostusta.
□ Meidän on annettava periksi maahanmuuttokiistassa.

10. Monien mielestä pandemian aikaan on suunnattoman vaarallista, että kaikki saavat vapaasti matkustaa Unkariin. On varauduttava siihen mahdollisuuteen, että uusien pandemia-aaltojen iskiessä voitaisiin määrätä rajoituksia ja pandemian koettelemista maista päästää ihmisiä Unkariin vain terveysviisumilla. Toisten mielestä pandemia on päättynyt, kaikista maista saapuville on myönnettävä rajaton maahantulo-oikeus. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Tarvitaan määräys terveysviisumista niille, jotka saapuvat Unkariin pandemian koettelemista maista.
□ Pandemia on ohi, vapaa maahantulo-oikeus on rajoituksitta myönnettävä kaikista maista saapuville.

11. Brysselin byrokraattien ja György Sorosin järjestöjen mielestä pandemian jälkeisinä vuosina on vauhditettava maahanmuuttajien maahan tuomista. Meritietä saapuvat migrantit on jaettava Euroopan maiden kesken. Unkarin hallitus ei tue mitään pakollista maahanmuuttajien jakamista. Hallituksen mukaan myös pandemian jälkeen maahanmuuttajia voi ottaa vastaan vain vapaaehtoisesti, heitä ei saa pakolla jakaa EU:n jäsenmaiden niskoille. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Pakkojakoa ei tarvita, mitään maata ei saa pakottaa ottamaan vastaan maahanmuuttajia.
□ Meidän pitää vastata Brysselin odotuksiin ja ottaa vastaan maahanmuuttajia myös Unkariin.

12. On niitä, joiden mielestä pandemian jälkeisinä kahtena vuotena tarvitaan maahanmuutto-STOP. Rajat on täysin suljettava maahanmuuttajilta, sillä he voivat kantaa Unkariin uusia virusmutaatioita. Brysselin byrokraattien mielestä pandemian aikaan saapuvia maahanmuuttajia ei saa torjua. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Pandemian jälkeen tarvitaan taudintorjuntasyistä kahden vuoden maahanmuutto-STOP.
□ Pandemian aikaan saapuvat maahanmuuttajat on otettava vastaan.

13. Pandemian aikaan nähtiin, miten kansainvälisillä markkinoilla syntyi taistelu rokotteista. On niitä, joiden mielestä pandemioiden aikaan tästä riippuvuudesta on päästävä eroon ja siksi tarvitaan Unkarin oma rokotetehdas. Toisten mielestä tätä ei tarvita. MITÄ MIELTÄ TE OLETTE?
□ Tarvitaan unkarilainen rokotetehdas.
□ Unkariin ei tarvita rokotetehdasta, riittää, kun tukeudumme ulkomaiden tarjoamiin rokotteisiin.

Hohhoijaa. Suuri osa näistä teemoista on nähty kansallisissa konsultaatioissa ja muissakin Unkarin hallituksen propagandatuotteissa jo monesti ennenkin. Viholliskuvan rakentamista, primitiivistä vihannostatusta ja kansan tuen ostamista selvällä rahalla – iankaikkinen chavistinen rezsicsökkentés eli energia- ja kunnallistekniikkakulujen painaminen alas vaikka väkisin, samalla kun niiden mahdolliset nostopaineet selitetään ilkeiden kansainvälisten suurkapitalistien juoneksi. Maahanmuutto, maahanmuutto, maahanmuutto! Brysseli, joka haluaa väkisin asuttaa Unkariin maahanmuuttajia (tämähän ei pidä paikkaansa, mutta mitä siitä) tai ylipäätään ”alistaa Unkarin tahtoonsa”. Ilkeä Soros, joka edelleenkin vetelee naruista ja ohjailee kaikkia niitä kansainvälisiä ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöjä, jotka viime aikoina ovat Unkaria jotenkin kritisoineet. Seksuaalivähemmistöt ja niiden tukijat, jotka haluavat altistaa lapset ”seksuaalissisältöiselle propagandalle”. Nyt tähän on vielä paketoitu koronapandemia. Kokonaisuus on melkoisen villi, mutta tämähän onkin suunnattu semmoiselle kohdeyleisölle, joka ei logiikasta tai faktoista ihmeemmin perusta.

Miettikääpä ihan tosissanne sitä tilannetta, että Suomessa olisi vallassa puolue, joka jakaisi kansalaisten postilaatikkoihin tämäntasoisia, suorastaan pohjoiskorealaisen tyylisiä propagandapläjäyksiä. ”On niitä, jotka niin kuin viisas hallituksemme haluavat hyvää maamme kansalle. Ja sitten on niitä, jotka Brysselin byrokraattien ja Sorosin kanssa haluavat maallemme pahaa. KUMPAA TE KANNATATTE?” Ja miettikääpä sitä, että Suomessa toimii melkoisen suosittu puolue, joka halajaa näiden propagandamaakarien kanssa yhä tiiviimpään yhteistyöhön ja pitää heidän johtajaansa sankarinaan.

Katutaistelijoista ja kaasukammioista

Euroopan ytimessä käydään parhaillaan taistelua arvoista, oikeudesta ja oikeusvaltiosta. Niin kuin Suomenkin mediassa on kerrottu, Unkari ja Puola eivät hyväksy EU:n budjetin sitomista oikeusvaltioperiaatteeseen. Torstaina Unkarin Orbán ja Puolan Morawiecki vahvistivat yhteisen uhmaliittonsa: jos EU rupeaa sanelemaan, miten sen antamat rahat pitäisi käyttää, ja liikaa urputtaa esimerkiksi korruptiosta, Unkari ja Puola pistävät veto-kapulan rattaaseen. Orbánin ja Morawieckin mukaan EU:n uusi systeemi ei vahvistaisi oikeusvaltiota, päinvastoin: sitä ”voitaisiin käyttää politiikan välineenä”. Näin ainakin kertoo Unkarin yleisradioyhtiön uutissivusto ja konkretisoi myös, millaisen politiikan välineestä olisi kyse. Useamman uutisjutun voimin unkarilaisille tehdään selväksi, että Brysseli haluaa sanella maahanmuuttopolitiikkaa (MAAHANMUUTTO!), mikä merkitsee ”kaikkien oikeuksien antamista migranteille”, ja tämän kaiken takana on tietenkin Soros (SOROS!), EU nimittäin toteuttaa ”Soros-suunnitelmaa”.

Näin Fidesz-puolueen viestintäpäällikkö István Hollik kiteyttää: Brysselin tuorein suunnitelma on kaikkien luettavissa Euroopan komission kotisivulla. ”Sen otsikkokin on paljastava: Täydellinen kotouttaminen.” (Hollikin käyttämän fraasin teljes befogadás voi kääntää myös ”täysi vastaanotto”, ja kohdeyleisö voi ymmärtää sen siten, että ”meille saavat tulla kaikki halukkaat ja saavat heti täydet oikeudet”, mutta näillä hakusanoilla ei Euroopan komission unkarinkielisiltä kotisivuilta löydy yhtään mitään. Arvoitukseksi jää, mihin Hollik on viittaamassa.) Tämän suunnitelman mukaan siis Eurooppaan halutaan lisää maahanmuuttajia, näille annetaan kaikki taloudellinen tuki asuntoa myöten (varmaan myös uudet lastenvaunut ja kultahampaat…), ja ”pahin” on suunnitelman kolmas kohta, jonka mukaan Eurooppaan saapuvien maahanmuuttajien on saatava äänioikeus ja tultava mukaan poliittiseen päätöksentekoon. ”Tällä tavalla vasemmisto ostaa ääniä!” hehkuttaa Hollik. ”Heille ei merkitse mitään, vaikka Eurooppa tuhoutuisi tähän, he vain toteuttavat Soros-suunnitelmaa!”

Öö, joo. On siis olemassa Soros-verkosto ja Soros-suunnitelma, ja EU:n päätöksentekoakin ohjailee kulissien takaa naruja vedellen yksi ikivanha unkarinjuutalainen miljonääri. Tähän uskomista helpottaa se, että Soros on oikeasti ilmaissut mielipiteitään siitä, mihin suuntaan EU:n pitäisi politiikkaansa kehittää. Niille, joita asia kiinnostaa, suosittelen tätä Eva S. Baloghin Hungarian Spectrum –blogipostausta, josta löytyvät englanniksi sekä Project Syndicaten julkaisema Sorosin kirjoitus että Orbánin vastine siihen. Orbánin tekstiä ei Project Syndicate suostunut julkaisemaan, koska se ei ollut vaatimusten mukaista ”älyllistä argumentointia tai poliittista toimintaehdotusta, jonka tarkoitus on informoida lukijoita ja avartaa julkista keskustelua”. Aika nopealla vilkaisullakin selviää, että näin on: Orbánin teksti on salaliittohuuruista propagandahöttöä, joka jättää kultin ulkopuoliset sanattomina päätään pyörittelemään – ja ”kultin ulkopuolisilla” tarkoitan siis niitä, joille ei ole itsestäänselvä totuus, että ”mahtavat voimat ovat taas liikkeellä pyyhkiäkseen maan päältä Euroopan kansakunnat” tai että ”EU:n byrokraatit haluavat pakottaa Euroopan vapaat kansakunnat yhteen yhtenäiseen ajattelu-, kulttuuri- ja yhteiskuntamalliin”.

Hyökkäys on paras puolustus. Siitä huolimatta leukani loksahti, kun uutisvirtaani tipahti tämä kuva, jonka Unkarin hallituksen tiedotusasioista vastaava valtiosihteeri Zoltán Kovács oli postannut Facebookiin:

”Me olemme oikeusvaltioperiaatteen katutaistelijoita ja vallankumouksellisia.”

”Katutaistelijoilla ja vallankumouksellisilla” luodaan tietenkin mielleyhtymiä vuoden 1956 tapahtumiin. Niiden polttopisteessä Orbánin hallituksen suosiman version mukaan eivät olleet ihmiskasvoista sosialismia ja demokratiaa etsivät poliitikot (alkaen pääministeri Imre Nagysta) tai avoimempaa yhteiskuntaa kaipaavat opiskelijat ja nuoret älyköt vaan pesti srácok, Budapestin katujen kundit (ja friidut), joiden aiheellinen ja aito kauna kommunistista diktatuuria ja neuvostomiehittäjiä kohtaan on jälkikäteen helppo tupeerata romanttiseksi hurraaisänmaallisuudeksi kansallis-kristillis-konservatiivisin tunnuksin. Mutta että oikein oikeusvaltion katutaistelijoita…

Propagandassa asiat kääntyvät päälaelleen. Kuten tiedämme, vapaus on orjuutta, viha on rakkautta, ja myös murhaajien ja uhrien roolit vaihtuvat yllättävän kepeästi. Parkkiintuneetkin Unkarin median seuraajat ovat silti saaneet hieraista silmiään, kun tässä blogissa jo aiemmin esitelty Petőfi-kirjallisuusmuseon johtaja Szilárd Demeter julkaisi tänä aamuna hallituksen propagandatorvena toimivalla Origo-sivustolla ”esseen” otsikolla Sor(o)s. (Sors tarkoittaa unkariksi ’kohtalo’, ja tässä tapauksessa se saattaa assosioitua Nobel-kirjailija Imre Kertészin kuuluisan Auschwitz-romaanin Kohtalottomuus otsikkoon.)

Demeterin mielestä György Soros on kuin vanheneva, elämäänsä ja aikaansaannoksiinsa pettynyt ja turhautunut taiteilija. (”Kirjoittajaksi hän on lahjaton, hänen ajatusjärjestelmänsä on sekava ja epäjohdonmukainen. Sen verran järkeä hänellä on, että tajuaa, että ei ole nero. Se lienee hänen suurin kärsimyksensä.” Hm, tuota noin… onkohan Demeter nyt heijastamassa tähän kuvitteelliseen Soros-hahmoon jotakin itsestään?) Elämänsä lopulla hän pakenee kuvitellun kutsumuksensa turviin ja haluaa rakentaa itsestään jonkinlaisen vapahtajahahmon, kiivetä ikuisuuden valtaistuimelle vaikka ruumiiden yli.

Laita on nyt niin, että tie Sorosin valtaistuimelle johtaa nyt meidän ylitsemme. Eurooppa on György Sorosin kaasukammio: monikulttuurisen avoimen yhteiskunnan kapselista virtaa myrkkykaasu, joka koituu eurooppalaisen elämänmuodon kuolemaksi, me, Euroopan kansakunnat, taas olemme tuomitut toisiamme tallaten, toistemme päälle kiiveten taistelemaan viimeisestä siemauksesta ilmaa.

Liber-arjalaiset [liberárják, uusi näppärä ”suvakki”-ilmaus] haluavat nyt suljetuttaa puolalaiset ja unkarilaiset ulos siitä poliittisesta yhteisöstä, jonka jäseninä meillä vielä on oikeuksia. Me olemme uusia juutalaisia.

Demeterin töräytystä on nyt kauhisteltu ympäri unkarinkielistä mediakuplaani. Unkarin juutalaisten suurin keskusjärjestö Mazsihisz pitää tämmöistä holokaustin suhteellistamista mauttomana, vastuuttomana ja anteeksiantamattomana. Samana iltapäivänä tieto oli ehtinyt myös Itävallan mediaan; ainakin konservatiivinen Die Presse uutisoi asiasta muistuttaen, että Demeter on Orbánin kulttuuripoliittinen luottomies ja fanaattinen ihailija. Saksalaisella kielialueella tämän aihepiirin suhteen ei ymmärretä leikkiä. Nähtäväksi jää, joutuuko Demeter vielä tekemään isännälleen tiliä sanoistaan – vai onko Orbán jo polttamassa siltoja Eurooppaan siinä määrin, että tämmöinenkin möläytys on hänen lähipiirissään vain, Ano Turtiaista siteeratakseni, ”sulka hattuun”?

Soros tuki Suomen talvisotaa!

Ihan totta. Magyar Narancs -lehdessä kerrottiin juuri jutusta, joka ilmestyi jouluaaton aattona 1939 8 Órai Újság (‘Kello kahdeksan uutiset’) -nimisessä unkarilaisessa sanomalehdessä. Lehti oli käynnistänyt suomalaisten heimoveljien talvisotaponnistusten tukemiseksi keräyksen, johon pyydettiin kaikkia osallistumaan voimiensa mukaan. Joulukuun 23:ntena sitten, samalla sivulla, jolla tuolloinen Suomen lähettiläs Onni Talas kertoo suomalaisesta joulusta ja siitä, miten tärkeää on suomalaisille unkarilaisten heimoveljien tuki, lehti kertoi myös sydäntälämmittävästä tapauksesta: toimitukseen saapui iloinen pieni poika tuomaan oman avustuksensa keräykseen. Tarinaan ei tarvitse lisätä mitään, se toimii tällaisenaan:

Toimitukseen saapuu vieras. Hän astuu sisään ja sulkee siivosti oven perässään: hän nousee varpailleen ylettyäkseen korkealla olevaan ovenkahvaan. Hän on avopäin, selässä nahkainen reppu. Hymyilevä, aurinkoinen pikku olento tämä vieraamme.

– Olen György Soros! hän kopauttaa kantapäänsä yhteen.

Täytyy tunnustaa, että meillä käy harvoin tämmöisiä kansakoulun neljäsluokkalaisia herroja. Semmoinen on tämä pikku Gyuri.

– Tulin käymään tässä koulun jälkeen, hän sanoo ja avaa kourassaan puristamansa ”kaksikerroksisen” kynäkotelon. Kynänpyyhkimen ja pyyhekumin vierestä hän kaivaa esiin kaksi postimerkin kokoista pikku esinettä. Kaksi pikkuista pojankättä taittelee ne auki ja laskee pöydälle kaksi kymmenen pengőn seteliä. ”Olkaa hyvä!” [20 pengőtä ei ollut ihan mitätön summa. Yleisesti laskettiin, että noin 200 pengőn kuukausitienesti henkeä kohti riitti normaalit perustarpeet täyttävään elämään, pienipalkkaiset ja varsinkin naispuoliset joutuivat kitkuttelemaan vähemmälläkin. Suom. huom.]

– Gyuri! minä kivahdan. – Mitä tämä tarkoittaa? Miksi tuot tänne tämmöisiä rahasummia?

Viattoman viekkaat siniset silmät välähtävät.

– Toin ne suomalaisille! Siellä on nyt vapaustaistelu. Isi kertoi.

Otan tämän Gyuri-pojan tiukkaan ristikuulusteluun. Auliisti ja kärsivällisesti hän vastaa aikuisten kyselyihin. Rahat ovat hänen. Ei, hän ei ole saanut niitä isältä. Ei äidiltäkään. Ne ovat hänen, itse ansaittuja. Mitenkö? Jo kesällä. Sillä kesäisin hän on toimittaja, kustantaja ja lehtipoika yhdessä persoonassa. Hänen perheensä lomailee Luppan saarella. Ja silloin hän julkaisee lehteä, ”Luppan uutisia”. Tämän lehden ainoana toimittajana, reportterina ja lehdenkantajana hän sitten toimii koko kesän. Kuuluuko hän lehdistökamariin? Ei, ei sentään, mutta lehteä ostavat pääasiassa aikuiset, lapsillahan ei ole rahaa. Hän taas pystyy tällä tavalla ansaitsemaan ja on säästänyt näitä kahta seteliä kipsisessä säästölippaassaan tähän asti. Se näkyykin moneen kertaan taitelluissa seteleissä, niihin on tarttunut kipsipölyä. Nyt he ovat särkeneet säästölippaan ja hän on tuonut rahat tänne. Suomalaisille.

Pikku Gyuri Soros, kansakoulun neljäsluokkalainen, jolla oli viisi kakkosta [tuohon aikaan toiseksi paras arvosana] viime todistuksessaan, omenaposkinen hymyilevä pikku vieras, ”Luppan uutisten” pää- ja yleistoimittaja, tämä kultasydäminen pieni unkarilainen tyyntyy, kun otamme vastaan hänen lahjoituksensa. Sitten hän taittaa kynäkotelon kiinni, pokkaa ja hyvästelee kohteliaasti, kurkottaa ovenkahvaan ja poistuu.

Huoneessa tuli äkkiä tyhjää. Vain meidän sydämemme oli täysi.

Juuri näin se tapahtui. Se oli niin kaunista, ettei tarvinnut lisätä eikä värittää mitään. Kiitos sinulle, Gyurka!

Kohta kansa vastaa taas

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin Unkarin kansallisista konsultaatioista, joten tätä taustoitusta lienee tarpeetonta tässä toistaa. Orbánin hallitus on mielistynyt tähän alun perin suorana demokratiana markkinoituun työkaluun, jota eivät sido lakipykälät ja joka ei sido hallituksen käsiä (toisin kuin ”oikeat” kansanäänestykset), ja vuosien mittaan ”konsultaatiot” ovat muuttuneet mielipidekyselyistä yhä enemmän valmiiksi pureskeltujen propagandalauseiden syöttämiseksi. ”Kysymykset” ovat lievästi sanoen ohjailevia, eli niihin ei ole mahdollista tai järkevää vastata kuin yhdellä tavalla.

Uusimmasta konsultaatiosta on puhuttu jo pitkään, ja nyt ovat kysymykset tulleet julki.

#Hungary government launches new "national consultation"

The 13 questions to be sent to all Hungarian voters range from the "second Soros plan" to open confrontation with Brussels, banks and multinational companies. pic.twitter.com/FaTTIW4CU1

— Viktória Serdült (@viktoriaserdult) June 8, 2020

Kysymyksiä on kolmetoista. Ensimmäisessä kysytään, mitä koronantorjuntatoimia kansalaiset kannattaisivat, jos toinen aalto nyt iskisi. Pitkästä listasta voi rastia useampia kohtia, esimerkiksi ulkonaliikkumiskiellon, maskipakon, erityiset asiointiajat yli 65-vuotiaille, rajojen sulkemisen tai ilmaisen pysäköinnin.

(Ilmainen pysäköinti? Hallitus määräsi Budapestiin maksuttoman pysäköinnin tungoksen ja tartuntojen vähentämiseksi julkisissa liikennevälineissä. Opposition mielestä tämä on kiusantekoa, jonka tarkoituksena on myös kuristaa oppositiojohtoista pääkaupunkia viemällä siltä pysäköintimaksutulot.)

Toisesta kysymyksestä lähtien vastausvaihtoehtoja on yksinkertaisesti vain KYLLÄ ja EI. Kukin kysymys alkaa tilannetta selostavalla johdannolla, minkä jälkeen seuraa varsinainen lihavalla painettu kysymys. Esimerkiksi näin (kysymys 2):

Koronavirusepidemia on monissa maissa saanut koko terveydenhuoltojärjestelmän romahtamaan. Unkarissa onnistuimme hidastamaan epidemian leviämistä ja siten voitimme aikaa terveydenhuoltojärjestelmän asianmukaiseen valmistelemiseen. Uuden epidemia-aallon vaara on kuitenkin yhä olemassa.
Oletteko yhtä mieltä siitä, että epidemian vaatimaa valmiustilaa on pidettävä yllä terveydenhuollossamme niin kauan, kuin epidemian paluun riski on olemassa?

Tähän tyyliin jatkuu kysymyspatteristo, eli tiivistäen näin:

• Kysymys 3: Pääkaupungissa (huom huom!) Pesti útin vanhainkodissa kuoli koronaan useita ihmisiä, pitääkö vanhainkotien epidemiaturvaa vahvistaa? (Pitäähän?)
• Kysymys 4: Suojavarusteista on kaikkialla pulaa, mutta Unkariin on niitä onnistuttu hankkimaan ja käynnistämään myös kotimainen tuotanto. Eikö hallituksen pidäkin tukea suojavarusteiden valmistamista ja omavaraisuutta?
• Kysymys 5: Koulujen sulkeminen ja digitaaliseen opetukseen siirtyminen on ollut opettajille ja oppilaille kova ponnistus. Pitäisikö epidemian aikana opettajille ja lapsiperheille taata ilmainen nettiyhteys?

Toisella sivulla päästään sitten näiden ilmeisten lämmittelykysymysten jälkeen varsinaiseen asiaan:

• Kysymys 6: Brysselin EU-epidemiakeskus ei aavistanut vaaraa, Unkarissa sitä vastoin kriisinyrkki (operatív törzs) aloitti toimintansa jo tammikuun lopussa. Tarvitaanko Unkariin oma pysyvä epidemiavalvontaelin, että emme olisi riippuvaisia muista?
• Kysymys 7: Unkarilaisten terveyttä on suojeltava kustannuksia kaihtamatta, ja taakankantoon pitää osallistua kaikkien. Pitääkö myös pankkien ja ylikansallisten yritysten osallistua epidemiantorjunnan kuluihin?
• Kysymys 8: Koronaepidemia osuu kipeästi myös Unkarin talouteen, joskin lievemmin kuin Länsi-Euroopan (?!). Pitäähän kotimaisten tuotteiden ja palvelujen kulutusta sekä kotimaanmatkailua kannustaa?
• Kysymys 9: Hallitus luo viruksen kaatamien tilalle uusia työpaikkoja, tukee yrityksiä ja koulutusta sekä alentaa veroja. Pitääkö työpaikkoja suojelevaa ja luovaa ohjelmaa jatkaa myös epidemian loputtua?

Ymmärsiväthän kaikki? Brysseliin ei voi luottaa, pankit ja ylikansalliset yritykset ovat pahiksia (paitsi saksalaisten autotehtaat, joiden varassa Unkarin talous pyörii, mutta sitä ei sanota ääneen), ja Orbánin hallitus pyrkii luomaan työpaikkoja (vaikka ne olisivatkin työllistämisaputöitä tai muuta matalapalkkaraadantaa) ja kaunistamaan työttömyystilastoja ennemmin kuin suoraan auttamaan todellisessa syväköyhyydessä eläviä.

Mutta varsinaisiin ydinsisältöihin päästään viimeisissä kysymyksissä. Kysymys 10 on pakko kääntää kokonaisuudessaan:

Koronavirusepidemiaa seuraavan talouskriisin hoitoon on György Soros esittänyt uuden suunnitelman. Siinä hän ehdottaa, että EU:n jäsenmaat ottaisivat valtavia lainoja (ns. ikuisia obligaatioita), joiden korkoja olisi maksettava sukupolvesta toiseen, ikuisesti. Asiantuntijoiden mukaan tämä syöksisi kansakunnat velkaorjuuteen.
Torjutteko György Sorosin suunnitelman, joka suistaisi isänmaamme velkaan ennakoimattoman pitkiksi ajoiksi?

Soros on todellakin äskettäin esittänyt koronakriisielvytyksen ja ilmastonmuutoksen vaatimien toimien kulujen kattamista obligaatioilla, joista maksettaisiin vain korot. Ehdotus on edelleenkin ilmassa; se on vain yksityisen talouselämän vaikuttajan, joskin toki varsin mahtavan sellaisen, teoreettinen ajatusleikki ja toimintaesitys EU:lle, jonka tulevaisuudesta Soros tuntuu olevan aidosti huolissaan. Unkarin yleisölle Orbánin propaganda kuitenkin on jo pitkän aikaa kuvannut Sorosin jonkinlaisena maailmanherruutta tavoittelevana superkonnana, joka itse vetelee kaikista naruista ja ohjailee myös Brysseliä. Nyt on kuulkaa EU ihan kohta toteuttamassa sitä Soros-suunnitelmaa, josta me olemme puhuneet jo vuosia!

Soros mainittu, joten kohta päästään muihinkin kestoaiheisiin:

• Kysymys 11: Koronakriisi on saattanut myös unkarilaisia yrityksiä vararikon partaalle, ja kansainväliset keinottelijat saattavat yrittää hankkia omistukseensa strategisia yrityksiä Unkarista. Pitääkö teidänkin mielestänne Unkarin puolustaa unkarilaisia yrityksiä ulkomaalaisten vihamielisiltä [!] ostoyrityksiltä?
• Kysymys 12: Euroopan tuomioistuimen mukaan Unkari ei saa pitää maahanmuuttajia [bevándorlók, kysymyshän on oikeasti turvapaikkaa hakevista pakolaisista] odottamassa rajalle rakennetulla transitvyöhykkeellä. Kulkutautivaaran aikaankin ”migrantit” on päästettävä maan alueelle. Tämä päätös sopii yhteen György Sorosin varhaisemman maahanmuuttosuunnitelman kanssa, jonka mukaan Eurooppaan on hinnalla millä hyvänsä [!] päästettävä miljoona maahanmuuttajaa vuodessa. Onko teidän mielestänne hallituksen vastedeskin vastustettava maahanmuuttoa ja tiukasti puolustettava rajoja?
• Kysymys 13: Brysseli valmistautuu [!] hyökkäämään Unkarin perustuslain maahanmuuttosäädöksiä vastaan. Meidät halutaan pakottaa muuttamaan perustuslakimme maahanmuuton kieltävät säännökset. Oletteko samaa mieltä siitä, että Unkarin hallituksen on pidettävä kiinni maahanmuuton kieltävistä pykälistä, vaikka se merkitsisi avointa konfliktia Brysselin kanssa?

Tämmöistä settiä siis jyrähtää kansalaisten postilaatikkoihin. Brysseli, Soros ja maahanmuutto, niillä on menestyksekkäästi pelattu jo jonkin aikaa. Joten miksipä tässä propagandavaltteja vaihtamaan?

Tärkeysjärjestys

En ole mikään urheiluihminen, mutta Suomen toipuessa eilisillan Pukki-juhlista on hyvä aloittaa tämänkertainen blogahdus jalkapallosta. Budapestissa nimittäin avattiin uusi Puskás-stadioni, eli jalkapallolegenda Ferenc Puskásin mukaan nimetty ja aivan uusiksi rakennettu urheilupyhättö, jonka minun sukupolveni vielä oppi tuntemaan Nép-stadionin nimellä. (Sana nép ‘kansa’ ilmeisesti assosioituu nykyään niin väkevästi ns. reaalisosialismiin, että nykyinen hallinto on lähes kaikkialla korvannut sen muilla ilmauksilla. Poliittisissa puheissa toistuvat az emberek, a magyar emberek ‘(unkarilaiset) ihmiset’ tai tietenkin nemzet ‘kansakunta’.) Uusi stadioni (kertoo Facebook-postauksessaan ”Pusztastranger”) mahduttaa tarvittaessa 68 000 katsojaa. Se on puolitoista kertaa Bayern Münchenin kotistadionin kokoinen ja Atletico Madridin kotistadioniin verrattuna kaksinkertainen, ja koko komeus tuli maksamaan noin 200 miljardia forinttia eli lähes 600 miljoonaa euroa, eli neljä kertaa niin paljon kuin Juventuksen kotiareena.

Lisäksi teetettiin tämmöinen mainosfilmi, jonka pääministeri Orbán julkaisi FB-seinällään – ja tietenkin julkisen palvelun tv:n ykkösuutisissa tämä videopätkä julkistettiin omana juttunaan. (Hajrá on perinteinen kannustushuuto, eli ”hakkaa päälle Unkarin poika!”)

Videossa seuraamme jalkapalloa, joka surrealistisesti lennähtelee sekä Budapestin komeissa nähtävyyskohteissa, missä sillä taitavasti temppuilevat monenlaiset ihmiset ja eläintarhan hylkeetkin, että työpaikoilla, esimerkiksi koulussa, leipomossa ja rakennustyömaalla. Lopuksi pallo singahtaa Budan linnakortteliin entisen karmeliittaluostarin eli nykyisen pääministerin kanslian kuuluisalle näköalaparvekkeelle ja muka yllättää siellä sanomalehteä lukevan pääministeri Orbánin, joka rutinoidusti kuolettaa pallon rinnallaan ja potkaisee sen takaisin, suoraan loppukuvissa juhlivalle uudelle stadionille.

(Sanomalehti Orbánin kädessä on inspiroinut erästä netti-ilkimystä tämmöiseen kuva-asetelmaan:

Vuosikausia Unkarin oppositio ja riippumattomat viestimet ovat jaksaneet päivitellä futishullun, aikoinaan itsekin ammattilaisurasta haaveilleen pääministerinsä stadion-maniaa. Ja olkoon miten demagogista ja populistista hyvänsä, vaikea on olla ihmettelemättä, miten ja miksi ympäri maata ja Unkarin ulkopuolisille unkarilaisalueillekin on rakennettava julkisilla varoilla upeita mutta puolityhjinä seisovia jalkapallostadioneja, samaan aikaan kun sairaalat ja koulut rapistuvat käsiin. Tämä kaikki on kuitenkin kärpäsen surinaa faaraon korvissa. Nemzeti Sport -lehden päätoimittajan György Szöllősin mukaan kansakunnan uusi stadion täyttää satavuotisen unelman, jonka toteutumisen ovat moneen kertaan estäneet esimerkiksi Trianonin (nyyh!) trauma, maailmanlaajuinen talouskriisi ja toinen maailmansota – sekä tietenkin edellinen häijy Gyurcsányn hallitus, jonka aikana stadionprojektia ei suostuttu edistämään laisinkaan. Pitäähän sitä kymmenmiljoonaisen kansakunnan pääkaupungissa olla katedraalien, yliopistojen ja teatterien ohella myös asianmukainen urheilun pyhättö.

Samaan aikaan, kun uusi Puskás-stadioni juhlallisesti otettiin käyttöön (Unkari-Uruguay-ottelulla, jonka Unkari hävisi 1–2), Wienissä avattiin Keski-Euroopan yliopiston (CEU) uudet toimitilat ja juhlittiin yliopiston perustajaa, viime vuodet Unkarin hallituksen propagandan ykkösmörkönä toiminutta finanssimiljardööriä ja mesenaattia György/George Sorosia.  Kuten lukijat varmasti muistavat ja tietävät, CEU perustettiin aikoinaan kouluttamaan edistyksellistä älymystöä, tulevia vaikuttajia Keski-Euroopan entisten sosialistimaiden siirtyessä demokratiaan. Viime vuosina, samalla kun Soros synnyinmaassaan Unkarissa nostettiin ammattilaisten suunnittelemalla propagandastrategisella vedolla jonkinlaisen pääpahiksen rooliin, myös CEU:ta alettiin systemaattisesti hätyyttää, ja räätälöidyllä lainsäädännöllä se pakotettiin siirtämään suurin osa toiminnoistaan pois maasta. Uusi koti löytyi Wienistä, mutta hyökkäykset toki jatkuvat. Itävaltalainen Kurier-päivälehti kertoi varsin naiivista mutta vastenmielisestä trollihyökkäyksestä: epäaidon oloisista nettiprofiileista käsin CEU on jo ennen toimintansa käynnistymistä saanut Googlessa kasapäin hyvin ikäviä arvioita (”Wienin huonoin koulu”, ”kehnolaatuista opetusta”, ”ei opetusta vaan aivopesua”).

CEU:n toiminta käynnistyy ensin Favoritenin kaupunginosassa (lähellä niitä kulmia, missä ministeri Lázár taannoin kävi kuvaamassa videonsa maahanmuuton kauhuista Wienissä), myöhemmin yliopiston on tarkoitus muuttaa entisen Otto Wagner -sairaalan arkkitehtonisesti arvokkaisiin rakennuksiin fiiniin Penzingin kaupunginosaan. CEU:n väliaikaisen campuksen avajaisissa olivat paikalla itsensä Sorosin lisäksi Itävallan ja Wienin silmäätekevät, esimerkiksi Wienin ylipormestari Michael Ludwig ja Itävallan Tiedeakatemian puheenjohtaja, teleportaatiokokeista tunnetuksi tullut fyysikko Anton Zeilinger. Wienin-vierailullaan Soros tapasi myös liittopresidentti Van der Bellenin, ja Wienin kaupunki myönsi hänelle kultaisen ansiomerkin.

 

 

Soros ja ylipormestari Ludwig. Kuva ORF:n uutissivulta.

Wienissä siis CEU toivotetaan avosylin tervetulleeksi, ja paikalliset päättäjät ovat innoissaan siitä, miten uusi, kansainvälinen huippuyliopisto vahvistaa entisestään Wienin asemaa Keski-Euroopan tieteen ja kulttuurin kartalla. Tätä on valitettavasti turhankin helppo vertailla – okei, olkoonkin että populistisesti ja demagogisesti – siihen, mitä Unkarin tiedemaailmassa tapahtuu. Valitan, en siis ole urheilunaisia, mutta tämä syöttö tuli suoraan lapaan:

Budapestin Corvinus-yliopisto, entiseen maailmanaikaan Karl Marxin mukaan nimetty taloustieteiden yliopisto, nimettiin vuonna 2003 uudelleen Unkarin historian maineikkaan renessanssikuninkaan Mathias Corvinuksen mukaan. Helmikuussa 2019 Corvinus-yliopisto yksityistettiin eli siirrettiin uuden säätiön omistukseen, jonka rahoituspohjana ovat valtion omistukset öljynjalostusyhtiö MOL:issa ja Gedeon Richter -lääketehtaassa. Yksityistämisprosessi on tietenkin Orbánin luottoliikemiesten hallinnassa… Corvinus-yliopiston opettajakuntaan kuuluu professori István Tózsa, joka opettaa ainetta nimeltä ”hungaricumit ja kansallisen kulttuuriperinnön suunnittelu”. (Hungaricum on Unkarissa nykyään käsite, josta on säädetty oikein lakikin: virallisesti suojeltuja unkarilaisen kulttuuriperinnön osia ovat esimerkiksi Herendin posliinitehtaan tuotteet, haukkametsästys, unkarilainen operetti, karcagilainen lampaanlihamuhennos sekä jalkapalloilija Ferenc Puskásin elämäntyö.)

Äskettäin, kuten 444.hu-uutissivusto pirullisesti raportoi, professori Tózsa kertoi Demokrata-lehdelle järisyttävän tieteellisiä tutkimustuloksia. Jopa hänenkin opiskelijoillaan oman maan maantieteen, historian ja kulttuurin tuntemus on surkean heikko: nuoret eivät löydä Tokajta Unkarin kartalta eivätkä tunnista Rákóczi-marssin sävelmää. Tämän professori ilmaisee tieteellisesti: kandidaattivaiheessa opiskelijoiden unkarilaisuustietoisuus on kognitiivisella tasolla 15–21 %, maisterivaiheen verrokkiryhmällä 33 %. Olennaisinta tietenkin ovat tästä vedetyt poliittiset johtopäätökset:

21-prosenttinen kognitiivinen kansallinen identiteetti ei välttämättä enää riitä estämään, kun opiskelija lähtee osoittamaan mieltään selkeästi kansalliseksi julistautunutta hallitusta vastaan – eikä sen puolesta. Tämä saattaa muodostaa vakavan esteen Unkarin hallituksen tietoiselle kansallisvaltion rakentamis- ja vahvistamispolitiikalle. Keskiverto-opiskelija, joka tässä tapauksessa Corvinus-yliopiston edessä liittyy joukkoon osoittamaan mieltään Unkarin hallitusta vastaan, omaa siis keskimäärin vain viidesosan tietoa – ja neljän viidesosan tiedonpuutteen – siitä, mikä tekee unkarilaisesta unkarilaisen.

Tämä on tiedettä. Professori on siis luonut ”kognitiivisen kansallisen identiteetin” käsitteen mittauskriteereineen ja tärkeine poliittisine sovelluksineen. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin – toivotan kaikille mukavaa urheilullista ja tieteellistä viikonlopun jatkoa!

Uutisia toisesta todellisuudesta

En väsy ihmettelemään sitä tapaa, jolla Unkarin ns. julkisen palvelun mediat toimivat – sivustatukenaan suurin osa muutakin perinteistä mediaa, joka viime vuosien aikana on siirtynyt hallituksen tai Orbánia lähellä olevien mediaoligarkkien haltuun. Tästä kirjoitti äskettäin 444.hu-sivustolla Péter Magyari, joka haastatteli Corruption Research Center Budapestin johtajaa, taloustieteilijä István János Tóthia. Tóthin mukaan Unkarin valtion nykyistä olomuotoa ei niinkään sovi nimittää ”hybridijärjestelmäksi” tai ”johtajademokratiaksi” vaan paremminkin moderniksi itsevaltiudeksi (moderniksi autokratiaksi): eliitti tai johtava väestöryhmä ei valikoidu ansioidensa perusteella (meritokratia) eikä markkinataloudellisin perustein, vaan johtajan sana ratkaisee. Kuten Sergei Guriev ja Daniel Treisman muutaman vuoden takaisessa tutkielmassaan ovat jo osoittaneet, tällainen moderni diktatuuri ei tarvitse väkivaltakoneistoa, keskitysleirejä tai salaisen poliisin kidutuskammioita. Riittää, että kansa saadaan uskomaan diktaattorin sanomaa, ja tämä hoituu helpommin ja halvemmin sillä, että ostetaan olennainen osa keskiluokkaa systeemin kannattajiksi ja aivopestään loput kansasta propagandalla, eli hankitaan mediamonopoli ja kontrolloidaan uutistarjontaa.

***

Kuten monesti ennenkin on tässäkin blogissa ollut puhetta, Unkarin valtion uutiskanavat tarjoavat jatkuvasti kauhutarinoita ”migranttien” rellestyksestä Länsi-Euroopassa, missä sinisilmäinen maahanmuuttopolitiikka on täyttänyt kaupungit rikollisuudella ja no go -vyöhykkeillä. Tämä tarjonta on tietenkin tarkoitettu ensi sijassa kotimaiselle yleisölle ja erityisesti sen sille osalle, joka ei osaa kieliä eikä itse käy ulkomailla näkemässä tilannetta omin silmin. Mutta nyt meininki alkaa mennä niin överiksi, että se aletaan huomata ulkomailla asti.

Tuorein esimerkki tömähti uutisvirtaani tänään. Itävaltalainen Kurier-sanomalehti julkaisi hieman työlästyneen sävyisen artikkelin, jonka otsikkona oli: ”Orbánin mediat vetoavat: Budapestista ei saa tulla Wieniä”. Jutussa viitataan muun muassa täälläkin aiemmin käsiteltyyn videoon, jossa silloinen kansliaministeri János Lázár seisoi keskellä tavallista siistiä wieniläistä ostoskatua (no siis, kadulla kulki myös tummaihoisia ihmisiä, joillakuilla päässä hijab tai turbaani, kamalaa!) päivittelemässä, miten maahanmuutto on tuonut Wieniin likaa, epäjärjestystä ja rikollisuutta. Pääaiheena Kurierin jutussa on kuitenkin juur’ikään Unkarin valtion ykköskanavan uutisissa näytetty pätkä. Siinä Wienissä miehensä kanssa autotarvikeliikettä pyörittävä unkarilainen Erzsébet Knoll kertoo, että maahanmuuton myötä tilanne on Wienissä muuttunut viime vuosina paljon pahempaan suuntaan. Rouva Knoll on liikkeessään jo joutunut riitelemään aggressiivisten arabimiesten kanssa, jotka eivät halua maksaa. Hän ei enää liiku ulkona pimeän tultua, käteisen nostaminen pankista (?!) ja autolla ajaminenkin pelottaa, äskettäin joku muslimimies (mitenkähän sen kuskin uskonnonkin näkee auton ikkunan läpi?) yritti kiilata hänen autonsa ulos tieltä. Kuulemma rouva Knollin itävaltalaiset tuttavat kehuvat Unkarin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, ja monet heistä ovat hankkineet asunnon tai talon Unkarista, sillä ”Itävallasta väki kohta pakenee pois”.

”Wienissä asuvaa unkarilaisnaista pelottaa mennä ulos pimeällä.” Uutisjutussa haastatellun rouvan ja hänen miehensä autotarvikeliike välähtää kuvissa ja on ilmeisesti oikeasti olemassa, Wienin itäisellä lähiöalueella Leopoldaussa. Haastattelun taustalla näytetään ohimennen myös tiskin takana istuva tummaverinen, mustapartainen liikkeen työntekijä, jota näin äkkinäkemältä veikkaisin maahanmuuttajataustaiseksi. Tätä ei tosin ohjelmassa kommentoitu mitenkään. (”Ai mutta meidän Mahmud, se on ihan kunnon mies. Minä tarkoitin NIITÄ maahanmuuttajia!”)

Hieman hämmentävää. Tähän asti muuttovirta on kulkenut tiukasti päinvastaiseen suuntaan. Itävallassa työskentelee virallisten tilastojen mukaan nykyään yli yhdeksänkymmentätuhatta Unkarin kansalaista (tähän vielä muun kansalaisuuden omaavat tai ilman virallista työsuhdetta Itävallassa asuvat etniset unkarilaiset, niin määrä kasvaa melkoisesti). Tämä lukumäärä on muutaman viime vuoden aikana kasvanut moninkertaiseksi; vielä vuoden 2011 alussa Unkarin kansalaisia asui Itävallassa alle 26.000. Myöskään muslimimigranttien tulo Itävaltaan ei ole mikään uusi ilmiö, suuria islaminuskoisia maahanmuuttajajoukkoja on elänyt maassa siitä lähtien, kun 1960-luvulla ”vierastyöläisiä” suorastaan hakemalla haettiin Turkista.

Rouva Knollin sekä Wienin Hauptbahnhofin pääsisäänkäynnin luona haastatellun pipopäisen paikallismiehen vaikutelma rikollisuuden kasvusta viime vuosina ei myöskään ihan pidä paikkaansa ainakaan tilastojen valossa.

Itävallan poliisin sivuilta voi ladata viralliset rikostilastot, tuorein brosyyri on vuodelta 2017. Tuolloin väkivaltarikollisuus oli edellisvuodesta vähentynyt kaiken kaikkiaan 2,4% (rikosilmoitusten määrällä laskien), samoin asuntomurrot ja autovarkaudet. Nousussa olivat kyberrikollisuus ja talousrikollisuus.

Ja mitä tulee siihen, että naiset eivät enää uskalla liikkua pimeällä yksin: Ongelmia varmasti on jossakin. Wien on kokoluokassaan maailman turvallisimpia kaupunkeja, enkä ole siellä kohta kahdenkymmenen vuoden aikana koskaan törmännyt mihinkään taskuvarasta pelottavampaan (eikä koskaan ole pelottanut kulkea kadulla pimeän tullen). Silti Wienissäkin (kuten kaikissa kaupungeissa, missä olen elämäni aikana asunut) on varmaan joitakin paikkoja, jonne ei naisihminen mielellään yöllä yksin mene, ja näin on ollut iät ja ajat. En yhtään vähättele sitä tosiseikkaa, että myös maahanmuuttajaväestössä on sellaisia yksilöitä ja kenties ryhmiäkin, jotka eivät osaa kunnioittaa naisen tai lapsen fyysistä itsemääräämisoikeutta. Mutta vuoden 2015 pakolaiskriisistä huolimatta seksuaalirikosten määrä on Itävallassa pysynyt jokseenkin samana viime ajat, varsinkin sellaisten, joihin liittyy fyysistä väkivaltaa (pylväiden tummansininen alaosa). Harmaalla on merkitty nettirikokset, vaaleansinisellä ahdistelutapaukset. (Muistetaan lisäksi, että seksuaalirikoksista kaikkialla suuri osa jää ilmoittamatta, mutta ilmoituskynnys lienee viime vuosina monissa Euroopan maissa laskenut, etenkin, jos epäilty tekijä on maahanmuuttaja.)

Mitä henkirikoksiin tulee, Unkari on eurooppalaisessa vertailussa kärkipäässä eli viidentenä (seuraavana muuten tulee Suomi…), Itävalta kaukana tilaston toisessa päässä:

 

Mutta näin nämä asiat koetaan, ja Itävallassa kuten muuallakin Euroopassa on niitä, jotka tosissaan uskovat maahanmuuttaja-raiskaustsunameihin, joista valtamedia vaikenee ja poliisi hyssyttelee. Myös Kurierin artikkelin kommenttiketjussa jotkut ovat sitä mieltä, että ”oikeassahan ne unkarilaiset ovat”. Toiset lukijat taas muistuttavat rikostilastoista, muuttoliikkeen todellisesta suunnasta – ja siitä, että Unkarissa on viime viikkoina ollut käynnissä kiivaita hallituksen vastaisia protesteja, joista kansan huomio halutaan suunnata muualle.

***

On kuitenkin myös protestitoimia, joihin valtion median on ollut pakko jotenkin reagoida. Tässä äskettäin kirjoitin merkillisestä jupakasta, joka syntyi viikko ennen joulua, kun ns. orjalain johdosta puhjenneiden mielenosoitusten yhteydessä muutamia opposition kansanedustajia – Unkarin kansannousujen perinteiseen tyyliin –  tunkeutui yleisradion toimitaloon vaatimaan julkisuutta mielenosoittajien vaatimuksille. Siitä pitäen on väitelty siitä, syyllistyivätkö vartiointiliikkeen miehet pahoinpitelyyn, kun melkoisen kovaotteisesti poistivat poliitikkoja radiotalosta, vai oliko päinvastoin niin, että kansanedustajat pelottelivat, uhkailivat ja kenties jopa tuhosivat paikkoja. Vaiko peräti niin – niin kuin MTV1:n uutisissa asia yritettiin esittää – että oppositiopoliitikot ”filmasivat”, teeskentelivät ja panivat pystyyn suorastaan seuranäyttämötasoisen pelleilyn yrittäessään saada kaiken näyttämään siltä, kuin heidän kimppuunsa olisi käyty väkivalloin.

Jutun yhteydessähän julkisuuteen vuoti videokuvaa, josta selvästi näkyi, miten turvamiehet raahaavat oppositiopuolue DK:n László Varjua pitkin lattiaa ja välillä heittäytyvät hänen päälleen. Eivätkä vuodot jääneet tähän. 444.hu-sivusto sai käsiinsä leikkaamatonta materiaalia Zoltán Lomnici nuoremman, hallitusta tukevan ”kansalaisjärjestö” CÖF:n yhden johtohahmon haastattelusta. Siinä toimittaja suoraan ohjeistaa haastateltavaa:

”Yksi sana, se on tärkeä, ja meitä pyydettiin sanomaan se…”

… nimittäin: Lomnicin on sanottava, että vartijat puolustivat radiotaloa. Ja tietenkin Lomnici muotoilee sanottavansa uusiksi tätä toivottua ilmausta käyttäen, ja tässä muodossa haastattelu sitten lähetetään.

Nyttemminhän myös syyttäjänvirasto on antanut tapahtuneen johdosta lausuntonsa. Sen mukaan oppositiopoliitikkojen tekemät valitukset ovat aiheettomia. ”Yhä karkeammin esiintyvät ja yhä aggressiivisemmin kommunikoivat kansanedustajat uhkailivat useaan otteeseen, että rakennuksen edessä seisova raivostunut väkijoukko – samoin kuin vuonna 2006 – valtaa yleisradion toimitalon.” Kansanedustajat myös ”käyttäytyivät hyökkäävästi”, ”provosoivat vartijoita”, Ákos Hadházy ja László Varju vieläpä, tarrautuessaan heitä raahavien vartijoiden jalkohin, aiheuttivat näille lieviä (”kahdeksan päivän kuluessa paranevia”, kuten asia Unkarin lainsäädännössä määritellään) ruumiinvammoja. Sitä vastoin tutkinta on määrätty aloitettavaksi sen johdosta, että poliitikot ilmeisesti ”yrittivät häiritä julkisen palvelun yrityksen toimintaa” ja heidän epäillään syyllistyneen myös ”muihin rikkomuksiin”.

***

Ja ettei opposition ja maahanmuuttajien ohella unohtuisi se todellinen syyllinen kaikkeen pahaan: viime perjantaina pääministeri Orbán perinteisessä perjantaiaamun radiopuheenvuorossaan (”haastattelu” se on korkeintaan lainausmerkeissä, sillä aiheet ja kysymykset on varmasti sovittu ennalta) teki selväksi, kuka on kaiken takana. HVG:n ilkeä toimitus laski, että yhden viiden minuutin mittaisen jakson aikana György Sorosin nimi mainittiin 23 kertaa, siis keskimäärin parinkymmenen sekunnin välein. Tähän tapaan:

”György Sorosilla on hyvin vahva edustus Euroopan parlamentissa. Eniten kertoo asiasta se, että vasemmiston – joka on maahanmuuttomielisten tärkein voima europarlamentissa sekä Komissiossa, siis vasemmiston – kärkiehdokkaana europarlamenttivaaleissa on muuan Timmermans-niminen hollantilainen, joka on György Sorosin (28 sek.) miehiä. Tässä ei kannata puhua asian vierestä. Vasemmisto on päättänyt, että Euroopan komission johtoon, joka on EU:n ehkä tärkein elin, se haluaa asettaa tämän miehen. On siis ilmeistä, että György Soros (41 sek.) haluaa nyt jo avoimesti vallata Euroopan instituutiot. Tähänkin asti hänellä on ollut suunnaton vaikutusvalta, europarlamentaarikoista useampi sata on hänen listallaan, on useita komissaarejakin, jotka istuvat Euroopan komissiossa, jotka ovat yksiselitteisesti hänen miehiään. Mutta tällä, että herra Timmermansista tuli vasemmiston ykkösehdokas, komission puheenjohtajakandidaatti, joka on yksiselitteisesti György Sorosin (1 min. 3 sek.) miehiä… Tämä on sellainen yleisesti tunnettu tosiseikka, jota ei tarvitse todistella, riittää, kun se mainitaan. Tämä merkitsee, että György Soros (1 min. 13 sek.) on julkistanut vaatimuksensa saada avoimesti vallata ja hallita Euroopan instituutioita.”

Jätän tämän vain tähän, kuten somessa on tapana sanoa.

Sivistynyttä viestintää

Olen tässä blogissa jo lukemattomat kerrat päivitellyt sitä tasoa, jolla Unkarin hallituksen kommunikaatiossa ja hallituksen kontrolloimassa mediassa – ja hallituksen kontrollissa on siis julkisen yleisradioyhtiön lisäksi suurin osa muistakin viestintäkanavista – liikutaan: yhä tökerömpää vihankylvöä ja muukalaispelon lietsontaa, Soros ja maahanmuutto, maahanmuutto ja Soros, yhä simppelimmän mustavalkoista kuvaa hyvästä hallituksesta ja pahasta oppositiosta (jälkimmäinen koostuu pelkästään Niiden, siis Unkarin vihollisten kätyreistä). Yleisen päivittelyn lisäksi voi nyt viitata Hannes Grasseggerin oivalliseen artikkeliin, joka ilmestyi muutama päivä sitten sveitsiläisen Basler Zeitungin viikonloppuliitteessä: siinä on menty sen vihapropagandan ytimeen, jonka esikuvana Unkarin hallitus nyt toimii koko Euroopan rasismilla ratsastaville oikeistopopulisteille.

Tämän vihan ytimessä on György/George Soros, maailman mahtavin finanssikeinottelija, joka vuonna 1992 aiheutti Britannian punnan romahduksen, syöksi Aasian talouskriisiin vuonna 1997 ja koko maailman vuonna 2008, joka tuhosi Neuvostoliiton ja Jugoslavian, jotta afrikkalaiset ja arabit pääsisivät valtaamaan Euroopan, suurroisto, joka on rikastunut talousrikollisuudella ja tehnyt bisnestä terrorismilla ja joka jo lapsena kavalsi juutalaisia natseille vaikka on itse juutalainen. Tällaista Sorosista kerrotaan, itse asiassa näistä paikkansa pitää vain se, että Soros on todellakin juutalaista syntyperää. Unkarissa ja nyttemmin muuallakin Sorosista on tehty jonkinlainen James Bond -elokuvien maailmanherruutta tavoitteleva superkonna, jonka pillin mukaan tanssivat sekä Brysselin EU-päättäjät että Unkarin oppositio.

Tämän Soros-kampanjan takana puolestaan on ollut kaksi amerikkalaista kampanjagurua: Arthur Finkelstein ja George Birnbaum. Finkelstein, nerokas pollster, mielipidetutkimusten maestro, oli alun perin finanssialalla työskentelevä ohjelmoija mutta siirtyi poliitikkojen palvelukseen numeronmurskaajaksi ja Yhdysvaltain republikaanien tärkeäksi taustavoimaksi, Barry Goldwaterista alkaen.  ”Finkel-thinkin” perustana oli negatiivinen kampanjointi: vastustajan yksinkertainen leimaaminen ja haukkuminen, poliittisten haukkumasanojen (esimerkiksi ”ultraliberaali”) loputon toisto. Kun syytös on tarpeeksi törkeä, se jää yleisön mieleen (”totta tai ei, näin nämä asiat koetaan”), eikä vastustaja useinkaan kykene sitä kumoamaan sotkeutumatta itse samaan kuraan. Näin toimii tunnettu oikeistopopulismin ikiliikkuja.

Ystävänsä ja asiakkaansa Ron Lauderin, Estée Lauder -kosmetiikkaimperiumin perijän kautta Finkelstein sai 1990-luvun loppupuoliskolla mielenkiintoisen sivubisneksen Israelista. Hän auttoi Benjamin Netanjahun valtaan ja huomasi samalla, että USA:ssa koetellut konstit toimivat muuallakin. Netanjahun välityksellä taas Finkelstein ja hänen oppilaansa George Birnbaum päätyivät edelleen Unkariin avustamaan Netanjahun hyvää kaveria Viktor Orbánia, joka vuonna 2008 tähtäsi takaisin valtaan. Kampanja onnistui niin hyvin, kertoo Birnbaum toimittaja Grasseggerille, että vuoden 2010 vaalien jälkeen oppositio oli käytännössä tuhottu. Mutta vallan säilyttämiseksi ja vaalikarjan pitämiseksi omassa karsinassa tarvittiin uusi vihollinen, uusi negatiivisen kampanjoinnin kohde.

Sosialistipuolueen ja siitä lohjennutta pientä sirpalepuoluettaan (DK, Demokraattinen koalitio) johtavan entisen pääministerin Gyurcsányn tilalle Viktor Orbánin oli saatava mahtavampi uhkakuva. ”Brysseli”, Maailman valuuttarahasto ja ”kansainvälinen suurpääoma” eivät ihan riittäneet, sillä, näin Birnbaum, ”Arthur sanoi aina, että eivät ihmiset taistelleet natseja vastaan vaan Hitleriä, eivät al-Qaidaa vaan Osama bin Ladenia.” Pahuuden ruumiillistumaksi keksittiin kansainvälistä suurpääomaa edustava George Soros, unkarilaissyntyinen mutta kuitenkin muukalainen, kaiken lisäksi juutalainen.

Niin, juutalaisia olivat myös Finkelstein ja Birnbaum, mutta ennen kaikkea ammattilaisia. Finkelstein oli naimisissa miehen kanssa, vaikka avusti työkseen poliitikkoja, joiden kannattajakunta oli täynnä fundamentalistisia homovihaajia. Birnbaum, jonka isoisän natsit murhasivat, puolestaan vakuuttelee toimittaja Grasseggerille, ettei Orbán hänen mielestään ole mikään antisemitisti. Ei välttämättä olekaan, ja ehkä Birnbaumille ei ole täysin selvinnyt unkarilaisen antisemitismin utuinen olemus.

Juutalaisviha Unkarissa ei niinkään kohdistu oikeisiin eläviin juutalaisiin ihmisiin (jotka sitä paitsi ovat Unkarissa aivan samannäköisiä ja samanlaisia kuin muutkin unkarilaiset) kuin ”juutalaisuuteen” jonkinlaisena mystisenä, kosmopoliittisena, vieraana ja vaarallisena unkarilaisen ”kansallismielisyyden” vastaisena voimana. ”Juutalaisuudessa” yhdistyvät sekä kommunismi että kansainvälinen suurkapitalismi, sekä yleviä arvoja lokaan raastava proletaariaate että hienosteleva mutta isänmaaton kulttuurielitismi, se on totaalinen vihollinen, jota voi syyttää mistä hyvänsä. Näin Orbánin Fidesz on voinut jättää Soros-vihakampanjassa antisemitismin rivien väliin, mistä halukkaat sen kyllä löytävät – ne ihmiset, jotka piirtelevät daavidintähtiä ja hakaristejä Soros-kampanjajulisteisiin tai kirjoittavat Sorosin kuvan viereen ”haiseva juutalainen”.

Vihollisena Soros on yhtä utuinen kuin ”juutalaisuuskin”: hän ei ole poliitikko, hän ei asu Unkarissa vaan jossakin merten takana, eikä hän edes vastannut syytöksiin, kun häntä Unkarin mediassa lyötiin kuin vierasta sikaa. Kun Sorosin julkisesti esittämät maailmanparannusaatteet vielä nivottiin yhteen nousevan pakolaiskriisin ja muukalaisvihan kanssa, Finkelsteinin ja Birnbaumin ”tuote” oli täydellinen. Se myi itsensä oikeistopopulismin käyttöön kautta maailman. Näin Grassegger artikkelinsa lopuksi: Arthur Finkelstein kuoli vuonna 2017. Vuonna 2011, yhdessä viimeisistä julkisista puheistaan, hän sanoi: ”Minä halusin muuttaa maailmaa. Sen olen tehnytkin. Olen tehnyt maailmasta pahemman paikan.”

***

Ainakin mediassa ja julkisessa diskurssissa jotakin on todella muuttunut pahempaan suuntaan. Negatiivinen kampanjointi Sorosilla ratsastaen ei ole vain mustannut yhden kansainvälisen suursijoittajan ja maailmanparantajan mainetta. Se on myös vienyt koko julkisen keskustelun yhä aggressiivisemmalle, kärjistyneemmälle ja alatyylisemmälle linjalle. Sellaiset asiat kuin säädyllisyys ja hyvät tavat ovat yhä kauempana. Unkarilaisissa politiikkauutisten kommenttiketjuissa puheenvuorot ovat moderoinnista huolimatta täynnä elimiä ja eritteitä, perustelujen tilalla on usein pelkkiä solvauksia.

Järkyttävin esimerkki keskustelun tyylilajista saatiin äskettäin, kun hallitusta lähellä olevat mediavoimat avasivat tulen kohti lukiolaistyttöä. 18-vuotias Blanka Nagy Kiskunfélegyházan pikkukaupungista Etelä-Unkarin aroilta on viimeaikaisissa mielenosoituksissa ollut puhujakorokkeella laukomassa varsin suorasanaista, alatyylistäkin kritiikkiä Unkarin hallitusta kohtaan. Hän on muun muassa nimittänyt Fidesz-puoluetta ”iljettäväksi, katalaksi tartuntatautiepidemiaksi” ja kehottanut päättäjiä, muun muassa sitä ”viiksekästä kyrpää” (viitannee presidentti János Áderiin, jonka tavanmukaisempi haukkumanimi on ”viiksekäs paska”) sananmukaisesti kääntäen ”nussimaan itseään naamaan”. (Viimeksi mainittu fraasi oli muuten sitaatti Ben Stillerin ohjaaman toimintakomedian Tropic Thunder unkarinkielisestä versiosta.) Kotiseudulla mainetta saatuaan suorasuinen nuori mielenosoituspuhuja kutsuttiin esiintymään myös pääkaupunkiin, missä hän tammikuun alussa sanoi Fidesz-puoluetta ”yhteiskunnan peräaukoksi”.

(Pysäytyskuva 444.hu:n julkaisemasta videosta.)

Tähän oli hallituksen mediaimperiumin selvästikin pakko puuttua. ”Kristillisen älymystön” edustajia marssitettiin televisioon paheksumaan julkisen keskustelun rappiota. Ennen kaikkea Blanka Nagyn kimppuun kävi kansakunnan virallinen ykkösöyhöttäjä, toimittaja ja Fidesz-puolueen perustajajäsen Zsolt Bayer. Tavallaan huvittavaa tässä on se, että Bayer on (kuten tämänkin blogin lukijat ehkä muistavat) jo iät ja ajat tunnettu alatyylisistä puheistaan, joiden taso ei ole lupauksista huolimatta kohentunut senkään jälkeen, kun Bayerille 2016 myönnettiin journalistisista ansioista korkea kunniamerkki. Vastustajat ovat Bayerille paitsi ”aivottomia, kapisia, valehtelevia idiootteja” myös esimerkiksi ”epäonnistuneita, surkeita, lapsettomia paskiaisia”, ”läskipäisiä runkkumällejä”, ”rumia pikku kyrpiä” tai ”persepäitä”. Myös Blanka Nagy sai kuulla kunniansa Bayerin omassa tv-showssa:

”Kuulepas Blanka kulta, nyt on niin, että sinä et ole sankari vaan onneton surkea kurja pikku prole. Ja jos jatkat näin, sinusta ei tule sankaria vaan pysyt onnettomana surkeana mitättömänä pikku prolena.”

Eikä tässä kaikki. Muutamassa tunnissa, kertoo 444.hu, hallitusta lähellä oleviin lehtiin ja portaaleihin levisi sama nimetön artikkeli, jossa kerrottiin Blanka Nagyn usein lintsaavan koulusta ja olevan reputtamassa ainakin kolmesta oppiaineesta. Nagyn mukaan väitteet ovat perättömiä ja hän harkitsee oikeustoimia.

Tapa, jolla hallituksen mediaimperiumi käy yhden koulutytön kimppuun, on tietenkin käsittämättömän törkeä. Oppositiofoorumeilla on tietenkin riennetty vastaiskuun, ja Zsolt Bayerin ”ansioluettelon” ohella esille on nostettu muidenkin merkkihenkilöiden aikaansaannoksia, alkaen hovihistorioitsija Mária Schmidtin vähemmän kunniakkaasta ja lähinnä hyvien suhteiden varassa edenneestä yliopistourasta. Ja tässä nähdään, miten negatiivinen kampanjointi, jos tätä voi kauniisti sellaiseksi kutsua, tuhoaa järkevän keskustelun vetämällä vastustajat mukaan samalle mutapainitasolle. Városi Kurír -sivustolla Mária Vásárhelyi yrittää nostaa esiin järjen ääntä:

Ihan oikeasti, ruvetaanko nyt keskustelemaan siitä, kuka noista Bayer-Bencsik-Huth-Stefka-tyyppisistä henkisistä gorilloista tai keskitysleiri-kapoista ja montako kertaa on saanut ehdot venäjästä, matikasta tai voimistelusta? Ikään kuin noiden palkkarenkien aiemmat opinnot lisäisivät mitään olennaista tähän törkyiseen tarinaan. Ikään kuin sillä oikeasti olisi mitään merkitystä, paljonko Blanka Nagy on lintsannut koulusta tai mikä numero hänellä oli todistuksessa historiasta. Jos annamme ”keskustelun” valua tähän uomaan, silloin kävelemme taas suoraan niiden ansaan. Sillä jos hän tosiaan olisi saamassa ehdot vaikka mistä aineesta tai olisi ollut luvatta poissa koulusta vaikka miten paljon, miten se liittyy siihen, että häntä oksettaa tämä järjestelmä, jossa me elämme?

 

Unkari uutisissa

Yksi syy siihen, miksi viime vuosina olen niin paljon kirjoitellut tässä blogissa nimenomaan Unkarin poliittisesta julkisuudesta, on viime aikoina alkanut huveta. Kun aloitin blogin pitämisen, Orbánin Unkarista uutisoitiin jopa länsinaapurissakin saati Suomessa aniharvoin, eikä juuri kukaan kuunnellut unkarilaisten ja Unkarin-ystävien epätoivoista piipitystä siitä, miten EU silmää räpäyttämättä sallii oikeusvaltion, sananvapauden ja demokratian vaarantumisen yhdessä jäsenmaassaan. Nykyään Unkari on uutisotsikoissa kaukaisessa Suomessakin tämän tästä, toimittajia lähetetään paikan päälle ja unkarinkielisiä uutislähteitä seurataan jopa suoraan (eikä pelkästään lueta englanninkielisten tietotoimistojen antia), ja Brysselissäkin Orbánin heittämä haaste länsimaiselle demokratiakäsitykselle on jo ainakin ymmärretty.

Yhtaikaa ilahdutti ja suretti, kun eilen Hesarinkin sivuille pääsi uutinen siitä, miten Unkarin valtion yleisradioyhtiö vääristeli pääministeri Sipilän uudenvuodentervehdystä. Sipilä oli kehottanut Oulun taannoisiin lapsenraiskaustapauksiin viitaten kansalaisia pidättäytymään omankädenoikeudesta ja olemaan tuomitsematta kaikkia maahanmuuttajia. (Unkarin hallinto on jo pitkään systemaattisesti kerännyt tietoja ”migranttien” rötöstelyistä onnettomissa Länsi-Euroopan maissa, valtion uutiskanavilla kauhisteltavaksi. Myös Suomen tilannetta selvästikin seurataan tällä silmällä.) Tämä tulkittiin valtion ykkösradiokanavan Kossuth Rádión aamumakasiiniohjelmassa samaan tapaan kuin meilläkin ns. maahanmuuttokriitikot tulkitsevat ns. suvakkien puheenvuoroja: jos maahanmuuttajia kokonaisuudessaan ja ryhmänä ei suostuta mustamaalaamaan, se tarkoittaa, että maahanmuuttajia ”hyysätään” ja että heidän tekemänsä rikoksetkin pitäisi antaa anteeksi ja hyväksyä. Ohjelman juontaja ja haastateltu ”asiantuntija” pääsivät yksimielisyyteen siitä, että mokoma pääministeri pitäisi kansan nimissä välittömästi erottaa, ja hallituksen tukeman lokasankosivusto 888.hu:n kommenttiketjuissa kristillis-konservatiivinen perheenisä Sipilä ”tiedetään” jo periaatteettomaksi liberaaliroistoksi. Sipilä-uutista on pyrkinyt oikomaan ainakin kriittinen uutisportaali Index, ja Suomen Unkarin-lähetystö julkaisi verkkosivuillaan oitis unkarinnoksen Sipilän alkuperäisestä uudenvuodentervehdyksestä. Mutta tämä tuskin tavoittaa Kossuth-radion tai 888.hu:n pääasiallista yleisöä.

Se, mitä olen tässä blogissa päivitellyt jo vuosikaudet, eli Unkarin hallituksen käsissä olevan median (ja hallituksen käsissä on nykyään lähes koko perinteinen media, tämän monopolin ulkopuolella sinnittelee vain muutamia, lähinnä älymystön lukemia paperilehtiä sekä taaja joukko nettisivustoja ja blogeja) muuttuminen MV-lehden tasoiseksi propagandatorveksi, on Suomessa vasta nyt todella ylittänyt uutiskynnyksen. Hesarin lisäksi Unkarissa toiminutta tutkijaa ja kansalaisaktivistia Annastiina Kalliusta haastatteli äskettäin ilahduttavan perusteellisesti myös YLE. Mutta näinhän kansainvälinen uutisarvologiikka usein toimii: ennen kuin Suomen pääministeriä herjataan julkisesti tai joku suomalainen on oikeasti paikan päällä kokemassa ja todistamassa oikeusvaltion alasajoa, suomalainen uutismedia seuraa mieluummin Donald Trumpin Twitter-tiliä kuin joidenkin pienten itäeurooppalaisten maiden tapahtumia.

Vähänkin unkarilaista mediaa seuranneelle ei tietenkään tule yllätyksenä se, että uutisten sijaan ”kuninkaalliset” uutiskanavat tarjoilevat Annastiina Kalliuksen sanoin ”täyttä scifiä”, siis täysin todellisuudesta irronnutta propagandaa. Kunnioitus meidän suuria sanomalehtiämme ja Yleämme kohtaan nousee kaikesta kritiikistä huolimatta kohisten, kun silloin tällöin vilkaisee esimerkiksi Unkarin valtion yleisradioyhtiön MTVA:n ykkös-teeveekanavan uutisia (ne löytyvät myös videoteekistä uutissivustolta hirado.hu). Tänä aamuna halusin katsoa, mitä uutisissa kerrotaan mielenosoituksista, joita viime päivinä on jälleen järjestetty ympäri Unkaria, ei vain pääkaupungissa, missä eilen oli kaduilla useita tuhansia ihmisiä. Oppositiopuolueiden, äärioikeisto-Jobbikista sosialisteihin, sekä ammattiyhdistysten liput liehuivat rinta rinnan, ja useissa ulkomaidenkin medioissa arvellaan lumipallon nyt lopultakin lähteneen vierimään. Ja mitäpä tarjoaa valtakunnan ykköskanavan 15-minuuttinen aamu-uutislähetys?

Ensiksi tietenkin kuvaa ja tarinaa Keski-Eurooppaa koetelleista lumipyryistä. Unkari on nyt kauttaaltaan lumen peitossa, toimittajat kuvaavat ja haastattelevat lunta luovia omakotiasukkaita, iloisina lumiukkoja rakentavia lapsia sekä teiden raivauksesta vastaavia virkamiehiä. Kahden ja puolen minuutin lumipaketin jälkeen kuullaan, että Itävallan puolella jotkin vuoriston hiihtokeskukset ovat jääneet lumen saartamiksi, ja saarroksissa on myös unkarilaisia turisteja. Kolmen minuutin kohdalla päästään lopultakin välttämättömään ”maahanmuuton kauhut” -osioon, jollainen on viime aikoina sisältynyt ilmeisesti joka ainoaan Unkarin yleisradion uutislähetykseen. Ensin kerrotaan, miten Saksassa poliisi etsii puukottajaa, jonka henkilöllisyys on tosin tuntematon mutta joka silminnäkijöiden todistuksen mukaan puhui saksaa vieraalla korostuksella. Sitten päästään päivittelemään ranskalaisen vihreän poliitikon Yves Cochet’n möläytystä: eurooppalaisten pitäisi ympäristösyistä hankkia vähemmän lapsia ja ennemmin panostaa maahanmuuttoon. (Ja tietenkin muistutetaan, että Cochet edustaa samaa europuoluetta kuin hollantilainen vihreä suurpahis Judith Sargentini.)

Neljän ja puolen minuutin kuluttua uutislähetyksen alusta ei vieläkään ole sanallakaan kommentoitu mielenosoituksia (saati niiden taustalla olevan tyytymättömyyden syitä). Toki selostuksen ja uutiskuvien alla on koko ajan juossut live-tekstinauha, jossa kulkee hallituksen edustajien ja asiantuntijoiden ajankohtaisia tiedotteita, esimerkiksi tämmöistä:

• Laittoman maahanmuuton järjestyneisyys ja ohjattuus ei ole vähentynyt. Migraation toimeenpanijat ja ihmissalakuljettajat seuraavat jatkuvasti valtioiden toimenpiteitä.
• Mielenosoituksia järjestetään György Sorosin rahoilla, jotta Unkaristakin voitaisiin tehdä maahanmuuttomaa.
• Oppositiopuolueiden väitteet eivät ole uskottavia, hallituksen kannatus pysyy vakaana.
• Viime vuosina palkat ja työllisyys ovat nousseet.

Sisäpolitiikan kysymyksiin tullaan lopulta noin viiden minuutin kohdalla. Mielenosoituksista ei tosin edelleenkään puhuta, mutta tarkkaan syyniin otetaan videopätkä, jonka äskettäin julkisti kriittinen uutissivusto 444.hu. Se on kuvattu 17. joulukuuta, jolloin ns. orjalakiäänestyksen johdosta parlamentissa puhjenneen sekamelskan ja katumielenosoitusten jälkeen joukko opposition kansanedustajia tunkeutui yleisradioyhtiö MTVA:n toimitaloon, mistä vartiointiliikkeen miehet poistivat heidät varsin tylysti. Oppositiopoliitikot väittävät, että heillä kansan edustajina on laillinen oikeus päästä valtion laitosten tiloihin, ja etenkin sosialisteista lohjenneen ”Demokraattinen koalitio” -puolueen László Varju on julkisuudessa esitellyt vartijoiden käsittelyssä saamiaan ruhjeita ja syyttänyt näitä pahoinpitelystä. Videolla näkyy, miten vartijat raahaavat ja riuhtovat vastustelevaa Varjua pitkin lattiaa ja välillä heittäytyvät joukolla tämän kimppuun. Aiemmin tästä on tv-uutisissa näytetty vain pätkiä, joissa Varju aivan yksinään kieriskelee lattialla, näin antaen ymmärtää, että mies vain ”filmaa”.

Nyt yleisradion uutisten on ilmeisesti ollut pakko tarttua asiaan. Varju-videota näytetään, hidastaen, pysäyttäen ja kommentoiden, melkein viiden minuutin ajan, ja koko sen ajan kuvaruudun alareunassa kököttää teksti: ”LÁSZLÓ VARJUA EI HAKATTU YLEISRADION TALOSSA.”

Tapaus Varjun jälkeen seuraa vielä pieni uutinen tulossa olevista Budapestin ylipormestarin vaaleista, joihin on ilmoittautunut ehdolle myös oppositiopoliitikko Gergely Karácsony; pääpaino on opposition keskeisissä kähinöissä ja yhteistyöongelmissa. Sitten siirrytään Puolan Koszaliniin, missä pakohuoneen tulipalossa surmansa saaneita teinityttöjä surraan koko kaupungin voimin, ja sieltä Egyptiin, missä koptikirkon luokse sijoitettu pommi on räjähtänyt purettaessa surmaten yhden miehen; muistutetaan, että Egyptin koptikristityt ovat viime aikoina usein olleet ääri-islamistien terrorin kohteina. Siinä olivatkin uutiset kotimaasta ja maailmalta, ja nyt on urheilun vuoro.

Huokaus. Tätähän tämä on ollut jo vuosikaudet. Yhä räikeämmäksi muuttuvaa propagandaa ei luultavasti edes katsele kuin se väestönosa, joka muutenkin on valmis uskomaan, että Länsi-Euroopan suurkaupungit ovat täynnä sharia-lain hallitsemia no go -vyöhykkeitä, että jokainen kotikulmille ilmestyvä outo tummempi-ihoinen tyyppi on vaarallinen ”migrantti” tai että Saksassa muutetaan kaupunkien nimiä muslimien paastokuukauden johdosta. Mitä varten näitä ”uutisia” ylipäätään tehdään?

Tästähän on viime vuosina paljon keskusteltu, kun puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta, valeuutisista tai hybridivaikuttamisesta: esimerkiksi RT:n propagandan päämääränä ei välttämättä ole vakuuttaa ihmisiä siitä, että Putinin Venäjällä kaikki asiat ovat hyvin ja että RT:n uutiset kertovat siitä totuuden, vaan saada katsojat ylipäätään epäilemään kaikkea mediatarjontaa, jolloin he epävarmuudessaan ovat entistä alttiimpia pelottelulle ja entistä helpommin mobilisoitavissa soihdut ja talikot käsissä milloin minkäkin syntipukin kimppuun. En tiedä, päteekö tuo epävarmuuden synnyttäminen Unkarin hallituksen kontrolloimaan mediaan, paremminkin tulee mieleen, että näin naiivi ja räikeä propaganda on ajattelevalle katsojalle kuin pyllistys päin naamaa: siinähän töllötät, minä voin tehdä tämän eikä minua estä kukaan eikä mikään.

Pelottelusta joka tapauksessa on kysymys. Mitä Orbánin hallituksen kannalta ikävää sitten tapahtuukin, taustalla ovat maahanmuutto ja György Soros, tarkemmin sanoen Sorosin rahoittama ja kulissien takaa ohjailema kansainvälinen salaliitto, jonka päämääränä on hukuttaa Euroopan itsenäiset puhtaanvalkoiset ja kristityt kansallisvaltiot maahanmuuttajien tulvaan (jotka puolestaan ovat kaikki muslimi-puukottaja-raiskaaja-jihadisteja). Jos tuhannet tyytymättömät mielenosoittajat kaikista oppositiopuolueista ja ammattiyhdistyksistä täyttävät pääkaupungin kadut, jos lukiolaistyttö opiskelijoiden mielenosoituksessa nimittää Fidesz-puoluetta kansakunnan peräaukoksi, jos työaikalain muutoksesta (“orjalaki”) raivostuneet ammattiyhdistykset uhkaavat yleislakolla, tähänkin vastaukseksi riittää ”Soros” ja ”maahanmuutto”.

Siis ”Soros” ja ”maahanmuutto”. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmyri Máté Kocsis selittää, että lauantain mielenosoitukset kuuluivat Eurooppa-parlamenttivaalien kampanjaan, sillä näissä vaaleissa ratkeaa, ”vahvistuvatko vai heikentyvätkö europarlamentissa maahanmuuton vastaiset voimat”, ja koska mielenosoituksiin osallistuivat ne puolueet, jotka tukevat maahanmuuttoa ja György Sorosia, se osoittaa, että ”György Soros on asettanut Unkarissa toimivan väkensä taisteluvalmiuteen”. Myös oppositiopoliitikkojen – kuten turvamiesten kanssa painivan László Varjun – joulukuinen ”hysteriannostatus” yleisradion päämajassa oli pelkkä kampanjatemppu. Hallituksen tiedottaja István Hollik tiivistää asian ammattimiehen ottein kymmenessä sekunnissa:

Mielenosoituksia järjestetään György Sorosin rahoilla, jotta Unkaristakin saataisiin maahanmuuttomaa. Siksi koko Euroopassa maahanmuuttovastaiset hallitukset ovat hyökkäyksen kohteena.

***

Mutta kerrotaanpa vielä pieni loppukevennys. Joulukuusta saakka Orbánin hallituksen vastaisilla protesteilla on ollut oma iskulause-lyhenteensä: O1G, luetaan Orbán egy geci eli vapaasti suomentaen ‘Orbán on paskiainen’. Lauantai-iltana, samaan aikaan, kun Budapestissa osoitettiin mieltä, toisessa päässä Unkaria Debrecenissä jotkut reippaat henkilöt tallasivat nämä kolme merkkiä lumeen yliopiston päärakennuksen edustan juhlavalaistulle aukiolle. Tapahtuneen ikuisti aukiota tarkkaileva Időkép-sivuston sääkamera, joka – kuinka ollakaan – heti kuvion valmistuttua poistettiin verkosta. Kameran verkkolinkistä näkyi tämän jälkeen pelkkää testikuvaa, kunnes asiasta raportoinut Index-uutisportaali tiedusteli asiaa.

O1G-lumikirjaimet jäävät myös Indexin uutisen myötä verkkoon kiertämään luultavasti vielä silloinkin, kun Keski-Euroopan lyhytikäinen lumipeite on Debrecenin Yliopistoaukiolta sulanut. Ja näin nettiglobalisaation aikaan ei-toivottujen mielenilmausten sensuroiminen on kuin onkin entistä vaikeampaa.

Jälkimaininkien takana

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa ankarasti arvostelevan Sargentini-raportin hyväksyminen EU-parlamentissa nostatti Unkarissa tietenkin maininkeja, jotka eivät vieläkään ole tyyntyneet – vaikka, kuten viimeksi kirjoitin, hallituksen taholta on jo ilmoitettu, että koko raporttia EI hyväksytty, siis juridisesti se on mitätön, koska Unkarin hallituksen tulkinnan mukaan äänestyksessä raportin taakse ei saatu kahden kolmasosan enemmistöä.

Sekä maailmalla että Unkarin riippumattomissa viestimissä on arveltu, että Orbán laski korttinsa väärin: hän ei ehkä osannut odottaa, että hänen oman europuolueryhmänsä EPP:n sisällä kritiikki hänen puoluettaan ja hallintoaan kohtaan olisi niin ankaraa. Pohjois- ja Benelux-maiden EPP-edustajien lisäksi “Unkarin-syöjien” rintamaan siirtyi suuri joukko saksalaisia konservatiiveja ryhmäjohtaja Manfred Weberin johdolla. HVG.hu:n palstoilla tapahtunutta erittelevä Dániel Hegedűs, Saksassa toimivan Marshall Fund of the United Statesin analyytikko, arvelee, että tässä vaikuttivat myös Euroopan komission puheenjohtajaksi tähtäävän Weberin omat ambitiot: Weber laski, että vihreän ja vasemman laidan tuki on hänelle aikanaan tärkeämpi kuin oikeistopopulististen Orbánin kaverien kannatus. Aatteelliselta kannalta Weberin ja muiden Sargentinin raportin puolesta äänestäneiden konservatiivi-meppien päätöstä ei kuitenkaan, näin Hegedűs, voi pitää ”maahanmuuttomielisenä” politiikkana, niin kuin Unkarin hallituksen mediassa on viime päivät valitettu, vaan paluuna perinteisille maltillis-konservatiivis-kristillisdemokraattisille juurille, joita Orbánin Fidesz väitteistään huolimatta ei edusta.

Ympäri Eurooppaa pohdiskellaan nyt myös, mikä on EPP:n tulevaisuus ja eroavatko sen ja Fidesz-puolueen tiet heti vai kohta. Unkarin hallituksen taholta tulevat ristiriitaiset viestit – välillä EPP:tä arvostellaan tiukasti, välillä vakuutellaan halua jatkaa sen riveissä – ovat Hegedűsin mielestä merkki suuresta hämmennyksestä: ei tässä näin pitänyt käydä. Edessä saattaa olla Unkarin valtapuolueen ajautuminen yhä lähempään toveruuteen oikeistopopulististen puolueiden kanssa ja samalla yhä tiukempaan vastakkainasetteluun EU:n keskeisissä kysymyksissä. EPP:n helmoista putoaminen tekisi kuitenkin Orbánin Unkarista entistäkin haavoittuvamman ja alttiimman Brysselin mahdollisille sanktioille. Toisaallahan Orbán on yrittänyt lähentyä Putinin Venäjää, Kiinaa sekä – kuten äskettäin nähtiin – Turkkia ja Keski-Aasian diktatuureja. Mutta, näin Hegedűs, ”juuri [Unkarin] entistä heikomman aseman vuoksi heikkenevät myös sen neuvotteluasemat Moskovan ja Pekingin suuntaan”. Monet unkarilaiset kommentaattorit ovat ilmaisseet asian paljon ronskimmin: Orbánin Unkari on Putinille tärkeä vain porttina Eurooppaan, EU:n ulkokehälle tai jopa sen ulkopuolelle suistunut Unkari ei Venäjää enää kiinnostaisi.

Politiikantoimittajien ja tutkijoiden pohdiskellessa vaikutuksia ja syitä Unkarin syville riveille tarjotaan edelleen ”atomipelotteita”. Meidän kimppuumme hyökätään, meitä vainotaan, ja syypäitä ovat Tiedätteketkä, eli ennen muuta György Soros. Hallitusta lähellä olevassa mediassa Sargentinin raportti on jo uudelleennimetty Soros-Sargentinin raportiksi tai jopa väitetty, että koko raportin tai ainakin sen idean alullepanija on nimenomaan Soros. Ja kun torstaina menin huvikseni vilkaisemaan, mitä Unkarin valtion yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu tänään tarjoaa, leukani loksahti. Artikkelissa, jonka otsikkona on ”Kuka Judith Sargentini oikein on?”, kerrotaan näin.

(…) Judith Sargentini pääsi Euroopan parlamenttiin vuonna 2009. Jo ehdokkaana ollessaan hän painotti, että maahanmuutto on niitä alueita, joiden parissa hän edustajana haluaisi toimia. Tämän ohella hän on kuluneen lähes kymmenen vuoden aikana useaan otteeseen käyttänyt puheenvuoroja HLBT (homo-, lesbo-, biseksuaali- ja trans-) -ihmisten puolesta. Selontekojen [missä, kenen?] mukaan hän on jo teini-ikäisenä sitoutunut avoimen yhteiskunnan kannattajaksi ja liittyi 16-vuotiaana Hollannin vasemmistovihreiden nuorisojärjestöön.

Puolueen tärkeimpiä päämääriä oli monimuotoisen yhteiskunnan luominen. Asiantuntijan [kenen?] mukaan ei ole sattumaa, että Sargentini osallistui Soros-suunnitelman toteuttamiseen.

Dániel Deák, Figyelőn [entinen kriittinen aikakauslehti, nykyään Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin hallussa] johtava toimittaja, korosti: kun tarkastelemme Judith Sargentinin elämäkertaa, huomaamme, että hän on toiminnassaan palvellut avoimen yhteiskunnan aatteita. György Sorosin järjestön [minkä?] mukaan Judith Sargentinia voi pitää luotettavana liittolaisena. He etsivät sellaista edustajaa, joka täysin rinnoin palvelisi niitä odotuksia, jotka amerikkalainen miljardööri muotoilee. [Kyllä: ”palvelisi odotuksia, jotka muotoillaan”. Sananvalinta on luullakseni unkariksi tyylillisesti yhtä omituinen kuin suomeksikin.]

Asiantuntija arvelee, että myös [Sargentinin] maastamme esittämät arvostelmat vastaavat avoimen yhteiskunnan odotuksia, ja hän haluaa vetää Unkarin vastuuseen liberaalien aatteiden mukaisesti. Yksi raportin kohdista esimerkiksi arvostelee perinteistä perhemallia. [Näin juuri. Kohta se selitetään:]

Kokoelma tekaistuja syytöksiä

”Esimerkiksi se olettaa, että Unkarissakin olisi oikeusvaltion kannalta ongelma, jos perustuslain mukaan avioliitoksi hyväksytään miehen ja naisen välinen liitto, tai jos esimerkiksi homoseksuaalien juridiset mahdollisuudet [???, jogi lehetőségei] eivät ole riittävän laajat, jos Unkarin yhteiskunta on liian patriarkaalinen tai Unkarin koulujärjestelmä vahvistaa sukupuolistereotypioita. Tältä perustalta hän näkee Unkarissa juridisten vääristelyjen ohella demokratiaongelmia”, sanoi Miklós Szánthó, “Perusoikeuksien puolesta” -keskuksen johtaja. [Tämä Alapjogokért Központ oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseessä näyttää olevan, kuten arvata saattaa, Fidesz-puoluetta lähellä oleva, taustaltaan ja rahoitukseltaan epäselvä mutta ilmeisesti valtion varoilla tuettu ”riippumaton” kansalaisen perusoikeuksien tutkimuskeskus.]

Vaikka Sargentini on monesti korostanut, ettei hänellä ole mitään tekemistä György Sorosin kanssa, hän on aiemmin sosiaalisessa mediassa kertonut tehneensä erään tämän miljardööri-keinottelijan kansalaisjärjestön kanssa vuosikymmeniä yhteistyötä. Myös maastamme laadittua raporttia varten hän lähes poikkeuksetta kysyi Sorosin järjestöjen mielipidettä, ottamatta huomioon Unkarin hallituksen tätä raporttia varten toimittamaa 108-sivuista aineistoa. (…)

Judith Sargentini, hollantilainen vihreän puolueen edustaja, tunnetaan Euroopan parlamentissa György Sorosin luotettavana liittolaisena, hänen selontekonsa on olennaisilta osin täkäläisten Soros-järjestöjen kokoama, ja siinä on sellaisia tulkintoja, jotka voidaan kohta kohdalta kiistää. (…)

Judith Sargentini on tällä välin ilmoittanut, että tämä nykyinen, maatamme vastaan kohdistunut menettely on hänen viimeinen poliittinen tehtävänsä Euroopan parlamentissa, ensi vuoden vaaleissa hän ei asetu ehdolle. Lehdistötietojen mukaan hän siirtyy työskentelemään György Sorosin etupiiriin kuuluvissa kansalaisjärjestöissä, kuten on työskennellyt aiemminkin.

Huh huh. Halusin kääntää tästä tekstistä näin suuren osan, että suomalaiselle lukijalle välittyisi kuva siitä, millä tasolla on Unkarin valtion yleisradioyhtiön journalistinen anti nykyään. Teksti on kielellisesti ja tyylillisesti kehno, selvästi kiireessä kirjoitettu. (Luultavasti siinä on myös käytetty niitä valmiita fraasimalleja ja tekstiblokkeja, joita ”propagandaministeri” Rogánin toimiston väitetään toimittavan tiedotusvälineiden käyttöön.) Sanoma on pohjoiskorealaisen yksinkertainen ja tunteisiin vetoava: Sargentini on Unkarin vihollinen ja pahan puolella, hän on Sorosin kätyri tai ”luotettava liittolainen”, koska hänellä on kytköksiä ”Sorosin järjestöihin”. (Sitä, mitä nämä Sorosin järjestöt ovat, ei kerrota. Sorosin perustama Open Society Foundation on eri tavoin avustanut lukuisia kansalaisjärjestöjä muun muassa Euroopassa. Tämä tietenkin merkitsee, että kaikki nämä järjestöt ja niiden toimijat ovat Sorosin henkilökohtaisessa käsiohjauksessa toteuttamassa hänen häijyjä juoniaan.) Sargentinin pahuutta todistaa myös se, että hän näkee sukupuolten tasa-arvon ongelmat demokratiaongelmina ja että hän on ”useaan otteeseen” käyttänyt puheenvuoroja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustaminenhan tietenkin on ”perinteisen perhemallin arvostelemista”.

Vielä luokattomammaksi menee muutamien vaikuttajien kannanotoissa. Orbánin hallituksen kanssa lämpimissä väleissä olevan Romanian unkarilaisten RMDSZ-puolueen (Romániai Magyar Demokrata Szövetség) meppi Csaba Sógor ylsi jo tuon onnettoman äänestyksen jälkeen Strasbourgissa käyttämässään puheenvuorossa lähes samantasoiseen hengenlentoon kuin aiemmin kuvailemani 888.hu-sivuston pilapiirros. Sógor nimittäin äänsi Sargentinin nimen ensi tavun irrottaen ja sitä painottaen, niin että unkarintaitoisille ”vitsi” oli aivan selvä: Sar- niin kuin unkarin szar, ’paska’. Yhtä korkealaatuista poliittista huumoria viljeli blogissaan István Kecskés, Unkarin opiskelija- ja nuorisolehtien toimittajien liiton puheenjohtaja. (Kyseinen liitto yhdistää nuoria toimittajiksi opiskelevia ja toimittajan uralle tähtääviä kautta maan, koordinoi kouluissa toimivia oppilasradioita ja julkaisee Tallózó-lehteä.) Näin Kecskés: ”Sargentini on wikipedia-sivunsa mukaan kasvissyöjä, ehkä meille olisi parempi, jos hän saisi suuhunsa kunnolla lihaa…” (Unkarilaisessa solvauskulttuurissa oraaliseksiin viittaavat ilmaukset lienevät suosituimmuusjärjestyksessä vähintään kolmostilalla, solvattavan äidin seksuaalimoraaliin viittaavien insestivihjausten sekä orihevosen vehkeellä suoritettavan anaalipenetraation toivotusten jälkeen.)

Mutta samaan aikaan, kun Sargentinin raporttia, sitä koskenutta äänestystä ja tämän seuraamuksia – joita ei käytännön tasolla ole heti odotettavissa – puidaan ympäri unkarinkielistä mediaa ja somea, samaan aikaan kun Unkarin kansalle syötetään uhkakuvia siitä, miten – näin Orbán perjantaisessa radiopuheessaan – EU haluaa riistää Unkarilta sen omien rajojen valvonnan ja lähettää tilalle ”palkkasotureita” (jotka tietenkin päästäisivät ”migrantit” rajan yli)… samaan aikaan Unkarin hallitus ilmoittaa, että EU:n tukemien kehityshankkeiden maksuja tullaan leikkaamaan tai hidastamaan. Syynä on Brysselin rahavirtojen ehtymisestä syntynyt ennätysvaje: tähän asti Unkari on käyttänyt saamiaan EU-varoja hyvin etupainotteisesti, mutta Euroopan komission kanssa syntyneet tilitysepäselvyydet ovat johtaneet siihen, että Brysselistä on viime kuukausina tullut hyvin vähän rahaa. Niinpä esimerkiksi tutkimus- ja kehitysprojekteihin, joihin aiemmin on maksettu ennakkona EU-tukea jopa 75%, tulee nyt valtiolta vain 50%, mikä tietenkin saattaa monet hankkeet melkoisiin hallinto- ja maksuvaikeuksiin.

Ja samaan aikaan on käymässä kulttuuri- ja tiede-elämän aiempaakin intensiivisempi ”tasaus” eli Gleichschaltung, kuten Natsi-Saksassa asia ilmaistiin. Maanantaina Unkarin Tiedeakatemian – jonka uutta rahoitusmallia koskevasta taistelusta olen jo aiemmin kirjoittanut – johto sai ohimennen tietää, että innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics suunnittelee akatemian tutkimusinstituuttiverkoston massiivisia leikkauksia ja alasajoja. Palkovicsin kerrottiin myös möläyttäneen, että Akatemian alainen Kansantaloustieteen instituutti (Közgazdaságtudományi Intézet) lakkautettaisiin, koska ”sen saavutukset olivat niin heikkoja”. Akatemian ja ministeriön välille syttyi melkoinen sota, jo käynnissä olleet neuvottelut uudesta rahoitusmallista katkesivat, ja Akatemian presidentti, maailmankuulu matemaatikko László Lovász uhkasi erota. Nyt näyttää Index-uutisportaalin mukaan siltä, että ministeriö on perääntymässä, neuvottelut ovat käynnistyneet jälleen, eikä Akatemian tutkimusinstituutteihin toistaiseksi kajota. Pelkäänpä kuitenkin, että joudun vielä palaamaan tähänkin asiaan.

Lankomiesten kesken

Unkarilaiset nimittävät usein itävaltalaisia leikillisesti “langoiksi” (sógorok, a mi sógoraink), viitaten tällä näiden kahden kansakunnan läheiseen suhteeseen: ei olla ns. verisukulaisia kansallisromanttis-metaforisessa mielessä mutta jossain mielessä samaa perhettä kuitenkin. Vaikka jonkinlaista historiallista kaunanpoikasta on tiettyjen piirien ajatusmaailmaan jäänyt myös Habsburgien monisatavuotiselta valtakaudelta (tähän viittaa nykyään esimerkiksi historiallinen termi labanc, aikoinaan Wienin vallanpitäjien kanssa kollaboroineista unkarilaisista käytetty haukkumasana), nykyään itävaltalaiset on kuitenkin paljon helpompi nähdä positiivisessa valossa kuin muut naapurikansat, jotka kaikki saivat Trianonin rauhassa 1920 isoja kimpaleita vanhasta Suur-Unkarista ja panivat toimeen erilaisia sortotoimia näille alueille jääneitä unkarilaisvähemmistöjä kohtaan. (Näille sortotoimille toki aiheen olivat antaneet 1800-luvun lopun unkarilaistamispolitiikka ynnä muut historialliset kaunat. Tämä on pitkä ja mutkikas tarina.)

Itävaltalaiset tosin saivat 1920 Unkarin länsirajalta suikaleen, nykyisen Itävallan Burgenlandin maakunnan, jossa asui pieni unkarilaisvähemmistö, mutta tämä on painanut vaa’assa vähemmän kuin se, että Itävaltaan on aina ollut mukava lähteä ostosmatkoille tai töihin. Tai että Itävalta vuonna 1956 auttoi ja vastaanotti tuhansia Unkarin kansannousun kukistajien alta länteen pakenevia unkarilaisia. Itävaltalaisille taas unkarilaiset ovat vähän kuin suomalaiset ruotsalaisille: entisten itäisten valtakunnanosien käsittämätöntä kieltä mongertavat puolimongolit on alettu nähdä ei vain söpön ja positiivisen eksoottisina vaan loppujen lopuksi samanlaisina valkoisina eurooppalaisina kuin mekin, moniin oudompiin maahanmuuttajaryhmiin verrattuina. (Siihen tosin on vielä matkaa, että ymmärrettäisiin tämän itäisen naapurikansan kuuluvan myös oman maan vanhaan asutushistoriaan ja väestökoostumukseen.)

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa Itävalta ja Unkari ovat sekä samalla että eri puolella Euroopan rajalinjoja. Itävalta on perinteisesti seuraillut Saksaa, toista EU:n tärkeimmistä keskusmahdeista, enemmän kuin itäisiä naapureitaan entisen rautaesiripun takana. Jonkinlaisia yhdistäviä tekijöitä alkoi kuitenkin löytyä enemmänkin, kun vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan ihmisvirrat saapuivat molempien rajoille. Ensin Itävaltaan Unkarin kautta – Orbánin hallitus siis ”suojeli Unkaria” kuskaamalla kasautuneet pakolaismassat busseilla ja junilla Itävallan rajalle naapurimaan viranomaisten ja ihmisoikeusjärjestöjen huoleksi. Ja sitten suoraan Itävallan etelärajalle – kun Orbánin hallitus ”suojeli Eurooppaa” kääntämällä pakolaisvirran suoraan naapurien niskoille – missä lopulta oli ryhdyttävä jonkinlaisiin rajansulkutoimiin: a Türl mit Seitenteilen, ‘ovi jossa on sivuseinät’, niin kuin silloinen liittokansleri Faymann vähän onnettomasti Itävallan raja-aitahanketta kuvaili. Lopulta Itävallassa vaihtui hallitus, ja valtaan nousi oikeisto-äärioikeistokoalitio. Tätä vallanvaihdosta siivitti – paitsi kyllästyminen vuosikymmenet vallassa olleisiin punamustiin (sosiaalidemokraattien SPÖ ja oikeistokonservatiivinen ÖVP) koalitioihin – ennen kaikkea pakolaiskriisin lietsoma ”maahanmuuttokriittinen” (muukalaisvihainen ja rasistinen) populismi.

Nyt siis Itävaltaa hallitsee oikeiston uuden tulevaisuustoivon, ihmepoika Sebastian Kurzin johtama ja kasvonsa pessyt (myös tunnusvärinsä mustasta turkoosiksi vaihtanut) ÖVP, apunaan äärioikeistopopulistinen FPÖ. Kuten odottaa sopii, tämä hallitus kyykyttää köyhiä ja kerää populistista kannatusta kiristämällä maahanmuuttopolitiikkaa. Kurz, joka itse ennen liittokansleriksi nousuaan toimi ulkoministerinä ja sitä ennen kotouttamisasioiden valtiosihteerinä, on muuttunut suvaitsevaisesta monikulttuurisuuden ymmärtäjästä entisen hallituksen ”liian lepsun” maahanmuuttopolitiikan arvostelijaksi (siis saman politiikan, jota itse oli tekemässä). FPÖ puolestaan – vaikka puolueen sisällä valta onkin siirtynyt akateemisen Burschenschaft-porukan, äärioikeistolaisen yliopistoeliitin käsiin – esiintyy yhä tavallisen perusitävaltalaisen kansan puolueena, jonka poliittisena voimanlähteenä tuntuu yhä olevan lähinnä muukalaisviha.

Unkarin vallanpitäjät ovat odotetusti olleet innoissaan Itävallan kehityksestä. Tammikuussa Wienissä vieraillessaan pääministeri Orbán pääsi lopulta tapaamaan rakkaan aatetoverinsa, varaliittokanslerin ja FPÖ:n johtajan HC Strachen. Lehdistötilaisuudessa Orbán julisti:

Itävallassa on tähän mennessä ollut unkarilaisvastainen hallitus, Itävallan hallitus oli vihamielinen Unkaria kohtaan, tämä on nyt muuttunut, sillä nyt on vallassa hallitus, joka haluaa ylläpitää reiluja, rehellisiä ja ystävällisiä suhteita Unkariin.

Aivan näin ongelmattoman auvoista rinnakkaiselo ei kuitenkaan ole. Samaisen vierailun yhteydessä Orbán pääsi pitämään lehdistötilaisuuden myös liittokansleri Kurzin kanssa, ja täällä esiin nousi myös erinäisiä jännitteitä. Kun Orbán vastasi itävaltalaisen toimittajan kysymykseen illiberaalista demokratiasta määrätietoisesti, että hänen mielestään ”demokratiaa ei pidä samastaa liberalismiin”, Kurz korosti itse olevansa liberaali ja kristitty ja iloitsevansa Itävallan vahvasta demokratiasta. Esiin tuotiin myös pari kipeää kysymystä, vaikka samalla vakuuteltiinkin, etteivät ne olennaisesti vaikuta Itävallan ja Unkarin hyviin suhteisiin.

Ensinnäkin: Paksin ydinvoimalalaajennus, jonka Unkari on opposition kiivaasti kritisoimalla luototusjärjestelyllä tilannut Venäjältä. Itävalta on jo pitkään suhtautunut ydinvoimaan hyvin epäluuloisesti (ja mikäs on suhtautuessa, kun vuorilla vesivoimaa riittää). Vuosituhannen alussa silloinen Jörg Haiderin johtama FPÖ kampanjoi rajan takana Tšekissä sijaitsevaa Temelínin ydinvoimalaa vastaan ja yritti jopa kansanäänestyksellä kampittaa Tšekin EU-jäsenyyden. Unkarin Paksin voimalaprojektin johdosta puolestaan Itävallan nykyinen hallitus on tehnyt valituksen EU:n oikeusistuimelle.

Toiseksi: Itävallan hallitus haluaa puuttua ulkomaille maksettuihin lapsilisiin. Tällä hetkellä Itävallasta maksetaan lapsilisiä (perhetukea, Familienbeihilfe) kaikkiaan jopa 132 000:lle muualla EU:ssa asuvalle lapselle, joiden vanhemmista jompikumpi tai molemmat työskentelevät Itävallassa. Tämä summa on ollut Itävallan standardien mukainen vakio, mutta nyt – koska kyseessä ei ole palkka vaan sosiaalituen muoto, korostaa infrastruktuuriministeri, FPÖ:n Norbert Hofer – se halutaan mukauttaa lapsen asuinmaan elinkustannustasoon (ja tällä on myös tarkoitus säästää Itävallan valtion menoja sadan miljoonan euron verran, sillä suuri osa Itävallassa asuvista EU-kansalaisista tulee köyhemmistä ja ”halvemmista” maista).

Itävallassa työskentelevä unkarilainen on tähän asti saanut kunkin kotimaassa asuvan lapsensa elättämiseen 172 euroa kuussa, ensi vuoden alusta summa putoaisi 93,61 euroon. Kun ottaa huomioon, että Unkarissa käteen jäävä nettopalkka on keskimäärin 650 euroa kuussa (ja monilla aloilla ja alueilla jäädään reilusti tämän keskiarvon alle), erotus on merkittävä. Itävallan päätöstä pidetään Brysselissäkin arveluttavana ja kyseenalaisena, EU-komissio on ilmoittanut aikovansa vielä tutkia asian. Mutta varsinainen raivonpurkaus on päässyt Unkarin tunnetusti perin epädiplomaattiselta ulkoministeriltä Péter Szíjjártólta. Hänen julkilausumansa mukaan Itävallan päätös on ”arvoton ja kunniaton”, se loukkaa kymmenien tuhansien Itävallassa työskentelevien ja siellä yhtäläisesti veroa maksavien unkarilaisten oikeuksia.

Szíjjártón purkauksia on aivan äskettäin nähty muitakin. Huhtikuun lopulla hän hermostui, kun Itävallan liittopresidentti Alexander Van der Bellen Profil-lehdelle antamassaan haastattelussa otti esille myös Unkarin hallituksen propagandan ykkösmörön, George/György Sorosin. Vähän aiemmin oli nimittäin Itävallan FPÖ:n parlamenttiryhmän johtaja Johann Gudenus ryhtynyt julkisesti ”sorostelemaan” tavalla, joka Unkarissa on nykyään uusi normaali mutta Itävallassa edelleen nostattaa närkästystä ja epäilyksiä antisemitismista. Näin siis Profilin haastattelu:

profil: Johann Gudenus on parlamenttiryhmän puheenjohtajana FPÖ:n kärkimiehiä – ja hänen Soros-kritiikkiään voi pitää antisemitistisenä.
Van der Bellen: George Soros on minulle kansalaisyhteiskunnan edustaja ja ihmisystävä, joka on sijoittanut miljoonia yliopistoihin ja demokratiaa edistäviin kansalaisjärjestöihin. Hän on jo vieraillut luonani Hofburgissa [presidentin virka-asunnossa]. Tätä kritiikkiä pidän täysin aiheettomana.

profil: Gudenus sanoi sanatarkasti näin: “On paikkansapitäviä (stichhaltige) huhuja siitä, että Sorosilla on osuutensa Eurooppaan suuntautuvien migranttivirtojen tukemisessa.”
Van der Bellen: Onko herra Gudenukselta jo kysytty, mikä semmoinen paikkansapitävä huhu on olevinaan? Tämä on kerta kaikkiaan naurettavaa.

profil: Naurettavaa?
Van der Bellen: Ei pidä ottaa niin vakavasti kaikkea, mitä joku poliitikko sanoo. Soros on joskus sanonut, että Euroopalla on demografinen ongelma ja että se tarvitsee maahanmuuttoa. Tämä ei ole vain hänen mielipiteensä. Minustakin hän on oikeassa.

Tämä oli siis liikaa Szíjjártólle, jolla – kuten Mérce-uutisportaali asian ilmaisee – Soros-hälytin oitis laukesi. Szíjjártón mukaan ”Soros ei edusta eurooppalaisia vaan migrantteja ja ennen kaikkea omaa etuaan”, keinottelija kun on. Unkarin hallitus taas puolustaa Unkaria ”Sorosilta ja hänen liitännäisiltään (csatolt részei), sillä György Soros jättää jälkeensä migrantteja, kaaosta ja tuhoa.” Liittopresidentti Van der Bellen taas haluaa luoda migranttitulvan valtaaman Itävallan ja joutuu vielä tekemään tästä tiliä itävaltalaisille äänestäjille…

Mitenkähän tämän nyt tiivistäisi? Ensinnäkin tässä nähdään nationalismin paradoksi. Esimerkiksi Orbánin on helppo poseerata kaikkien muukalaiskammoisten rasistien sankarina kautta Euroopan (ja Venäjän) ja löytää yhteinen sävel Itävallan FPÖ:n kanssa. Harva aate on periaatteen tasolla niin yleismaailmallinen ja kansainvälinen kuin tämä primitiivinen kansallispopulismi, joka nykyään ongelmattoman tuntuisesti pyyhkii kautta Euroopan. Mutta jos yhteisenä arvopohjana on pelkästään ”oma kansa ensin”, mitäs tehdään sitten, kun oman kansan etuja – esimerkiksi oikeutta itävaltalaiseen lapsilisään – pitää puolustaa omia aateveljiä vastaan, jotka samoin asettavat oman kansan edun etusijalle?

Toiseksi tässä paljastuu jonkinlaisia jännitteitä myös Itävaltaa hallitsevan oikeistokoalition sisältä. Äskettäin Profil-lehti julkaisi laajan artikkelin porvarillisesti ajattelevista itävaltalaisista – yrittäjistä, yritysjohtajista, sivistysporvaristosta – jotka vanhastaan ovat äänestäneet ja tukeneet ÖVP:ta mutta valittavat puolueen hukanneen kristillisdemokraattis-sosiaaliset juurensa. Monet näistä ihmisistä ovat esimerkiksi aktiivisesti mukana maahanmuuttajien kotouttamistoimissa, korostavat paitsi kristillisen lähimmäisenrakkauden arvopohjaa myös koulutetun ja motivoituneen työvoiman tarpeellisuutta maan yrityselämälle, ja heitä harmittaa poliittisen oikeiston ajautuminen halvan ja lyhytnäköisen rajat kiinni -populismin apuriksi.

Kuten nuo yllä kuvatut Orbánin lehdistötilaisuudet osoittavat, suhde Unkarin rasismipopulismilla ratsastavaan hallintoon saattaa ehkä myös koetella Itävallan hallituspuolueiden keskinäistä suhdetta. FPÖ:n Strache on pitkään avoimesti ihaillut Orbánia, mutta Kurzin asema ja asenne ei ole niin selkeä. Nuori mutta viileä Kurz on varovainen, taitavasti sanansa asetteleva poliitikko, josta on oikeastaan vaikea sanoa, mitä aatteellisia sisältöjä hän haluaa edustaa tai puolustaa. Hänen henkilökohtaisesta suhteestaan Orbániin on kuultu monenlaisia, aivan ristiriitaisiakin väitteitä; äskettäin Éva S. Balogh arveli blogissaan, että Kurz ja Orbán eivät oikein tykkää toisistaan, ja vaikka Strachen FPÖ innokkaasti kiehnää Orbánin hallituksen kyljessä, Kurzin suhtautuminen on viime aikoina ollut paljon pidättyväisempää. Hän haluaa johtaa laajapohjaista kansanpuoluetta, mutta ei varmastikaan halua pölhöpopulistin leimaa otsaansa tai kiviriipakseen poliittisia liittolaisia, joita pitäisi Berliinissä tai Brysselissä hävetä.

Der Standard -lehdessä Hans Rauscher kirjoittaa uuden keskusta-allianssin mahdollisuudesta. Vaikka ”turkoosi-sininen” hallituskoalitio ei heti olekaan hajoamassa, osavaltiotasolla etsitään toisenlaista politiikkaa. Salzburgin osavaltiovaalit voittaneen ÖVP:n paikallisjohtaja Wilfried Haslauer ei kunnon konservatiivina halua tehdä yhteistyötä FPÖ:n kanssa, ja siellä on hahmottumassa yhteistyö, jota Haslauer todellakin nimittää keskustan allianssiksi: ÖVP:n kumppaneina voisivat olla uusliberaali NEOS-puolue sekä vihreät, jotka liittovaltiotasolla tosin putosivat parlamentista mutta Salzburgissa ovat yhä jonkinasteinen voimatekijä. Tämänsuuntaisella politiikalla, kirjoittaa Rauscher, voitaisiin toivottavasti myös ehkäistä Itävallan muuttuminen ”Orbánistaniksi”.