Pakolaiskriisin huumoripuolta

Pakolaiskriisin, sen esiin kaivaman rasismin, häikäilemättömän populismin ja yhteiskuntien kahtiajakautumisen väliin ihmiset kaipaavat jotakin hauskaa. Kriisin ja hysterian koettelemassa Unkarissa tahatonta huumoria on tarjonnut tositapahtuma, josta kertovaa uutista nyt sosiaalisessa mediassa naureskellen jaetaan. Näin kertoo Délmagyarország-lehden verkkosivusto:

Nagymágocsissa, Unkarin kaakkoiskulmassa sijaitsevalla alle kolmentuhannen asukkaan pikkukunnassa, oli muutamia közmunkáseja eli työttömiä, jotka Orbánin hallitus varsin nimellistä korvausta vastaan siivoaa työttömyystilastoista tekemään kaikenlaisia yleisiä töitä, raivaamassa vesakoita ojista. Kaksi oksia kantavaa naista huomasi, miten vähän matkan päässä joku outo mies kurkisti ojasta ja painui nopeasti takaisin. Hetken päästä sama mies vilahti tien yli ja katosi maissipeltoon. ”Mehän heti ajattelimme, että mies on migráns, maahanmuuttaja [pakolaisten nimittäminen ”migranteiksi” on selvästi levinnyt yleiseen käyttöön], siksi se piileskelee”, kertoo toinen naisista.

Naiset pyysivät ojanraivaajajoukossa olevaa miestä, jolla oli moottoripyörä, käymään katsomassa, ettei vain outo hiippari olisi vienyt heidän polkupyöriään, jotka oli jätetty vähän kauemmaksi. Mies pöräytti katsomaan ja huomasi, että maissipellossa puikki kaksi muutakin outoa miestä. Ojanraivaajat kertoivat tästä työnjohtajalle, joka puolestaan hälytti poliisin paikalle sekä komensi raivaajajoukon varmuudeksi palaamaan kylään.

Közmunkásit olivat siis pyöräilemässä takaisin kylää kohti, kun heitä vastaan tulivat paikalle kutsutut poliisit. Tarinan jatkoa selventää ehkä sekin, että közmunkáseista ainakin osa luultavasti oli paikallisia romaneja, joita työttömyys muutenkin kaikkein pahimmin koettelee – ja Unkarin romanit ovat toisinaan todella tummaihoisia ja eksoottisen näköisiä.

”Anton, tummanaamainen poika, ehti ensimmäisenä poliiseja vastaan. Se tuumattiin viedä saman tien. Poliisit käskivät jättämään pyörän tienviereen ja istumaan autoon. Varmaan luulivat, että se on niitä maahanmuuttajia. Zsolti Báder ehti sitten paikalle ja sanoi, että älkää viekö, se on meidän porukkaa. Antonista näkyi, ettei se saanut sanaakaan suustaan, säikähti niin pahasti. Myöhemmin sekin sitten vain nauroi koko jutulle.”

Myöhemmin kävi ilmi, että miehet, joita közmunkásit olivat säikähtäneet, olivat itse asiassa maanmittareita. Nämä puolestaan olivat luulleet közmunkáseja pakolaisiksi ja siksi menneet maissipeltoon piiloon. Itse asiassa Nagymágocsissa ei ole pakolaisia tai ”laittomia maahanmuuttajia” nähty, nekin paikkakunnalla levinneet huhut, joiden mukaan Nagymágocsiin olisi tuotu tilapäismajoitukseen parisataa pakolaista, olivat täysin perättömiä.

Tätä se teettää tietämättömyys. Tämän tarinan päälle on pakko katsella Mozartin Taikahuilusta se kohtaus, joka minusta joskus nuorempana ja hyväuskoisempana tuntui huonolta vitsiltä. Lintumies Papageno ja mustanpuhuva Monostatos kohtaavat yllättäen ja säikähtävät, kun kumpikin luulee toista itse piruksi. Manfred Hemm ja unohtumaton Heinz Zednik, olkaa hyvät:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: