Signaaleja suuntaan ja toiseen

maaliskuu 15, 2019

Samaan aikaan, kun Eurooppa henkeään pidättäen seuraa Britannian Brexit-sirkusta, Unkarin Fidesz-valtapuolueen kohtalo Eurooppa-parlamentissa ja tulevissa vaaleissa on edelleen avoin. Osa  EPP-europuolueryhmästä (myös Suomen Kokoomus) katsoo, että Fidesz on tarpeeksi kauan pitänyt ihmisoikeuksia ja eurooppalaisia arvoja pilkkanaan, ja olisi valmis heivaamaan Orbánin pojat pihalle. Toiset taas haluavat loppuun saakka antaa Fidekszelle mahdollisuuden muuttaa mieltään ja palata demokratian ja avoimen kansalaisyhteiskunnan leiriin – tai ainakin estää Orbánia ja kumppaneita muodostamasta europarlamenttiin uutta, entistä vahvempaa oikeistopopulistiryhmittymää.

Mutta Unkarin Orbán ja Fidesz eivät edusta vain kotimaista, rasismilla ja globalisaatiohäviäjien peloilla ratsastavaa populismia. Niiden takana kohoaa myös Vladimir Putinin jäyhä botox-otsainen hahmo. Venäjä on Paksin ydinvoimalalaajennuksen kautta – Venäjän luotottama megaprojekti, jonka neuvottelujen asiakirjat on julistettu salaisiksi kansakunnan turvallisuuteen vedoten – saanut tiukan otteen Unkarin energiapolitiikasta, ja äskettäin Budapestiin palasi myös IIB (Kansainvälinen investointipankki), vuonna 1970 silloisten SEV-maiden taloudellista yhteistyötä varten perustettu laitos, josta Unkari vuonna 2000 (Orbánin ensimmäisen hallituksen aikaan) erosi, liittyäkseen siihen uudelleen vuonna 2015. Budapestin konttoria johtaa Nikolai Kosov, jonka vanhemmat olivat KGB:n eliittiä ja isä aikoinaan KGB:n edustaja Unkarissa, Kosovilla itsellään on tiiviit yhteydet Putinin lähipiireihin. Népszava-lehden haastattelussa historiantutkija Krisztián Ungváry julistaa, että IIB mitä todennäköisimmin on Venäjän tiedustelupalvelun peiteorganisaatio ja sen konttorin kutsuminen Budapestiin merkitsee käytännössä maanpetturuutta.

Niin, tiistaina Euroopan parlamentti hyväksyi julkilausuman, jonka mukaan Venäjää ei enää voida pitää strategisena kumppanina ja uusiin sanktioihin tulee varautua. Mielenkiintoista on, että tähän yhtyi jopa puolet unkarilaisista Fidesz-mepeistä. Samaan aikaan ulkoministeri Szíjjártó ilmoittaa, että tiivis yhteistyö Venäjän kanssa jatkuu entiseen tapaan ja tänäkin vuonna Putin on tulossa vierailemaan Budapestiin. (Luvassa taas poliittisia vitsejä ja pilapiirroksia hysteerisistä turvatoimista, esimerkiksi kiinni hitsatuista viemärinkansista.) Sitä vastoin kysymykseen Donald Trumpin tai Angela Merkelin mahdollisesta valtiovierailusta Szíjjártó vastasi, että “Yhdysvaltain tai Saksan kanssa meillä ei tällä hetkellä ole kysymyksiä, joita tarvitsisi korkeimmalla tasolla ratkoa”.

Tämä Venäjän kyljessä kyhnyttävä Unkarin hallitus siis on joutunut jonkinlaiseen turbulenssiin Eurooppa-suhteissaan. Pari päivää on nyt ihmetelty kirjettä, jonka Viktor Orbán lähetti ilmeisesti niille EPP-ryhmän puolueille, jotka ovat vaatineet Fidekszen ulossulkemista. Englanninkielisen kirjeen julkaisi ainakin belgialainen De Standaard, ja siinä Orbán kirjoittaa tähän tapaan:

Ei ole salaisuus, että Fidesz-puolueen ja [belgialaisen kristillisdemokraattisen] CD&V:n välillä on vakavia erimielisyyksiä maahanmuutosta, kristillisen kulttuurin suojelemisesta ja Euroopan tulevaisuudesta. Ei ole myöskään salaisuus, että me emme halua muuttaa kantaamme näissä kysymyksissä. Mielestäni ei kuitenkaan ole järkevää ratkaista näitä erimielisyyksiä erottamalla puolue yhteisestä poliittisesta perheestämme. Haluaisin siis kunnioittavasti pyytää teitä harkitsemaan uudelleen erottamisehdotustanne, jos suinkin mahdollista.
Samaan aikaan [EPP:n] puheenjohtaja Daul ja [EPP:n] parlamenttiryhmän johtaja Weber ovat esittäneet minulle vastalauseensa sen johdosta, että nimitin meidän erottamistamme ajavia puolueita “hyödyllisiksi idiooteiksi”. Tämä on itse asiassa sitaatti Leniniltä, ja sillä tarkoitukseni oli kritisoida tiettyä politiikkaa, ei tiettyjä poliitikkoja.
Haluaisin täten ilmaista anteeksipyyntöni, jos olette kokeneet käyttämäni sitaatin henkilökohtaisesti loukkaavaksi.

Siis: “tuumaakaan emme tingi, asiakysymyksissä emme myönnä olevamme väärässä, mutta jos nyt joku, höh, ei tunnista kuuluisaa Lenin-sitaattia (koska, toisin kuin minä, ei ole aloittanut poliittista uraansa kommunistisessa nuorisoliitossa) vaan on tyhmyyttään mennyt henkilökohtaisesti loukkaantumaan yhdestä sananvalinnasta, niin pahoittelemme”. Tämä alkaa muistuttaa sitä, mitä joskus nimitetään epäanteeksipyynnöksi (non-apology apology). Kirjeen julkistanut vastaanottaja, CD&V:n johtaja Wouter Beke, vastasikin oitis, että tässä ei ole kyse hänen persoonastaan tai henkilökohtaisesta loukkaantumisesta vaan eurooppalaisista arvoista sekä paremmasta yhteistyöstä Euroopan rajojen puolustamiseksi, ja kun tässä ei näy mitään parannusta, CD&V:n linja pysyy. Samanlaista näkyy tämän aamun uutisten mukaan twiitanneen myös Suomesta Kokoomuksen Petteri Orpo.

Tuo kirjeessäkin mainittu EPP:n ryhmyri ja kärkiehdokas Manfred Weber puolestaan singahti tiistaina Budapestiin neuvottelemaan Orbánin kanssa. Mielenkiintoisessa englanninkielisessä 444.hu-uutissivuston artikkelissa Péter Magyari arvelee, että Weber onnistui pikavierailullaan ennen muuta edistämään omaa vaalikampanjaansa: rakentamaan omaa imagoaan, terävöittämään omaa profiiliaan ja hälventämään niitä epäilyksiä, joiden mukaan tämä väritön baijerilaispoliitikko olisi liian hyvää pataa oikeistopopulistien kanssa. Orbánin kirjeen tultua julkisuuteen myös Weber on kommentoinut, että anteeksipyynnöt eivät riitä eikä eurooppalaisten perusarvojen kysymyksistä tingitä tai neuvotella. Samoin Weberin saksalaisen kotipuolueen CSU:n puheenjohtaja Markus Söder on ilmoittanut, että Orbánin – eikä vain Orbánin puolueen vaan joidenkin muidenkin puolueiden – on nyt päätettävä, mitä linjaa he haluavat noudattaa, että tämänhetkinen luottamuspula saadaan pysyvästi korjatuksi. (Näihin muihin puolueisiin kuulunee ainakin Slovenian entisen pääministerin Janez Jansan johtama Slovenian Demokraattipuolue SDS, jonka edustaja on jo kertonut slovenialaiselle lehdelle, että jos Fidesz erotetaan EPP:stä, myös SDS lähtee.)

Tässä on siis taas kerran kyse siitä, mitä Orbán itse on nimittänyt riikinkukkotanssiksi: poliittisesta pelistä, jossa komeaa pyrstöä väläytellen otetaan askel taaksepäin että päästään huomaamatta ottamaan kaksi askelta eteenpäin, sanotaan yhtäällä yhtä ja toisaalla toista. Äärimmilläänhän tämä on viime vuodet merkinnyt sitä, että Brysselissä ollaan niin kilttiä poikaa, yhteistyökykyistä ja -haluista eurooppalaista (sillä EU-tukiaisilla on rakennettu sekä Unkarin talouden tämänhetkiset suotuisat luvut että Orbánin ja hänen lähipiirinsä oligarkkien luksuselämä), kotimaassa taas panetellaan kansalle Eurostoliittoa ja pelotellaan Brysselin, tuon uuden Moskovan, katalilla juonilla. (Euroopan oikeistopopulistien EU-Neuvostoliitto-vertaukset panevat kyllä kysymään, missä ovat EU:n vankileirit ja valloitussodat ja miten nopeasti voi unohtua se, millaista oikeassa Neuvostoliitossa oli.) Riikinkukkotanssi on perustunut paljolti myös siihen kuvitelmaan, että Unkarin sisäpolitiikka on turvassa kielimuurin takana. Näinhän ei kuitenkaan enää ole, kun jopa kansainvälinen ns. valtamedia on ruvennut yhä enemmän uutisoimaan Unkarin asioista.

Kuten juuri nähtiin, Sorosin ja Junckerin kuvilla pelotteleva julistekampanja (“Teilläkin on oikeus tietää, mitä Brysseli kaavailee!”) nostatti melkoisen kansainvälisen kohun ja pakotti Unkarin päättäjät Canossan-matkoille ja anteeksipyyntöjä esittämään. Manfred Weberin Unkarin-vierailun alla julisteet poistettiin kipikiireesti ainakin keskeisimmiltä paikoilta kuten lentokentän ja Budapestin keskustan välisen reitin varrelta. Tilalle liisteröitiin uudet plakaatit, joissa kehutaan Unkarin hallituksen nuorille aviopareille myöntämiä perheenperustamistukia. Eikä kestänyt kauaakaan, kun somekansa huomasi julisteen onnellisessa pariskunnassa jotakin tuttua. Nuorenparin kuva on kuvapankista, ja barcelonalainen valokuvaaja Antonio Guillem on tehnyt samojen mallien kanssa useita muitakin parisuhteen eri tilanteita esittäviä kuvia. Niistä yksi, ”Distracted boyfriend” eli vapaasti suomentaen ”Poikaystävällä lipsuu”, on aikamme suosituinta meemimateriaalia: ruutupaitaisen nuoren miehen, käsipuolessa riippuvan tyttöystävän ja houkuttelevan vieraan naisen kuvia on varustettu milloin minkäkinlaisilla teksteillä.

poikkikset

Tässä unkarilaista somea kiertävässä sommitelmassa alempaan meemikuvaan on kiteytetty se, mikä Unkarin nuorisoa oikeasti on viime vuodet houkutellut: ei perheen perustaminen valtion tuella vaan muutto Lontooseen.

Ulkomaiden lehdet Washington Postia myöten kirjoittelivat huvittuneina Unkarin hallituksen viestintäkömmähdyksestä, Index-uutissivusto puolestaan osui asian ytimeen paitsi vinoilemalla, pitäisikö seuraavaan hallituksen tiedotusjulisteeseen panna kuvitukseksi Grumpy Cat, myös muistuttamalla ironisesti, että julisteen laati selvästikin avokätisesti palkattu mainostiimi. Toisin sanoen: kampanjalla on ollut kiire, kun kävi ilmi, että Brysselissä todellakin hermostuttiin Soros-Juncker-julisteista, luultavasti hallitusta lähellä oleva graafinen suunnittelija on saanut mukavan palkkion helposta kuvavalinnasta, ja nyt hätiköinti ja korruptio näkyvät ikävästi työn jäljessä.

Ulkomaiden huomio siis kohdistuu Unkariin paljon aikaisempaa enemmän. Tämä koskee jopa Unkarin unkarinkielistä kulttuuria tuon hermeettiseksi luullun kielimuurin takana. Tänäänhän, 15. maaliskuuta, on yksi Unkarin kansallispäivistä, vuoden 1848 vallankumouksen muistopäivä. Muiden kahden merkkipäivän – elokuisen Pyhän Tapanin päivän ja lokakuisen vuoden 1956 kansannousun muistopäivän – rinnalla maaliskuun 15:nnella, johon liittyy kiinteästi muun muassa kansallisrunoilija Sándor Petőfin toiminta, on eräänlainen kultturelli profiili. Sen yhteydessä jaetaan valtion kulttuuripalkintoja ja lausutaan runoja.

(Tämän vuoden runonlausuntauutiseksi muuten pääsi kahdeksasluokkalainen lausunnanharrastaja Zalán, jonka piti lausua valtion virkamiesyliopiston (Közszolgálati Egyetem) upseerikoulutus- ja sotatieteellisen tiedekunnan kansallispäiväjuhlassa Sándor Petőfin vuonna 1847 kirjoittama runo “Olen unkarilainen”. Runon aiheena on Unkarin uljas menneisyys ja sorronalainen nykyisyys, ja Index-uutissivuston mukaan sen viimeinen säkeistö oli järjestäjille liikaa; lopulta koko ohjelmanumero peruutettiin. Näin kuuluvat runon viimeiset säkeistöt suorasanaisena raakasuomennoksena:

Olen unkarilainen. Mikä unkarilainen nykyään on?
Kuolleen kunnian kalpea haamu;
se välillä nousee esiin ja pian taas laskeutuu
– kun hetki on lyönyt – onkalonsa syvyyksiin.
Miten me olemmekin näin vaiti! Naapuriinkaan asti
tuskin annamme kuulua elonmerkkiä.
Ja omat veljemme ne yllemme laativat
surun ja häpeän mustaa pukua.

Olen unkarilainen. Ja kasvojani polttaa häpeä,
minun täytyy hävetä, että olen unkarilainen!
Täällä meillä ei vielä edes aamu sarasta,
vaikka muualla jo päivä paistaa.
Mutta minkään maailman aarteen ja maineen takia
en jättäisi synnyinmaatani,
sillä rakastan, palavasti rakastan ja palvon
kansaani vaikka häväistynäkin!”)

Ja nyt yksi kulttuuripalkinnon saajista on noteerattu ei vain sellaisissa unkarispesifisissä lähteissä kuin Éva S. Baloghin Hungarian Spectrum -blogiSüddeutsche Zeitungissa Wilhelm Droste kommentoi “Unkarin laakeriseppele” -palkinnon myöntämistä “antisemitistiselle kirjailijalle” eli runoilija Kornél Döbrenteille. Döbrentei aloitti kirjailijanuransa Kádárin Unkarissa 1960-luvun lopulla ja on järjestelmänvaihdoksen jälkeen siirtynyt yhä tiukemmin oikealle. Nykyään häntä ei niinkään tunneta runoistaan kuin omituisista juutalaisvastaisista möläytyksistään. Näistä kuuluisin on vuonna 2004 mielenosoituksessa pidetty puhe. Siinä Döbrentei puhui ”kansamme tuhoa tavoittelevasta, uskonnon varjolla harjoitetusta armottomasta sodasta” sekä ”unkarilaisten moraalisesta holokaustista, jota johtavat valeprofeetat valepuvussa, naamio kasvoillaan – vain heidän partansa ovat aitoja”. Viittaus juutalaisuuden stereotyyppeihin ei suomalaiselle ehkä automaattisesti aukea, mutta se oli unkarilaiselle yleisölle niin ilmiselvä, että useat nimekkäät kirjailijat erosivat puheen jälkeen Unkarin kirjailijaliitosta protestiksi, kun liitto ei ollut sanoutunut irti Döbrentein puheista. Droste toteaa viiltävästi, että Döbrenteitä käy suorastaan sääliksi: tätä palkintoa ei ole annettu hänen teoksilleen, joita Orbán ja kumppanit eivät lue sen kummemmin kuin ennenkään, vaan kyseessä on vain poliittinen signaali, torventörähdys tämänhetkisessä ns. kulttuurisodassa.

Niin, se antisemitismi. Sehän ei Unkarissa tarkoita sitä, mitä äkkinäinen ulkopuolinen sen luulisi tarkoittavan – ei synagogiin heitetä polttopulloja, ei juutalaisia (juurikaan) fyysisesti ahdistella eikä valtiovalta suinkaan avoimesti syrji juutalaisia natsi-Saksan tai Horthyn Unkarin malliin, päinvastoin Orbán poseeraa juutalaisjärjestöjen johtohenkilöiden rinnalla vakuutellen täydellistä nollatoleranssia antisemitismille. Juutalaisvastaisuus ei sinänsä ole Unkarin tämänhetkisistä ongelmista läheskään suurin, verrattuna vaikkapa korruptioon, köyhyyteen, romanien syrjäytymiseen, median muuttumiseen propagandatuutiksi, oikeuslaitoksen ja koulujärjestelmän rapautumiseen tai sairaanhoidon ja monien muidenkin alojen työvoimapulaan, joka uhkaa rampauttaa koko yhteiskunnan. Unkarin antisemitismin todellisuus ja ongelmallisuus piilee siinä, että se on näkymättömästi mutta elimellisesti rakentunut osaksi sitä toksista nationalismia (tai sanoisiko: haittaisänmaallisuutta), jolla Unkarissa on toki pitkät perinteet mutta jota erityisesti nykyinen hallitus kaikin voimin viljelee ja edistää. Tämä myrkyllinen nationalismi elättää naiivia populismia, salaliittoteorioita ja syntipukkijahteja, ruokkii tekopyhyyttä ja suvaitsemattomuutta, estää avoimen ja kriittisen keskustelun.

Tämä kaikki on saanut Unkarissa rauhassa rehottaa myös siksi, että unkarilaisten unkarinkielistä kulttuuria on pidetty kansallisena, sisäisenä asiana, jota ei koskaan voi vieras ymmärtää, muutamaa harvaa erikoisasiantuntijaa kenties lukuun ottamatta. Näin ei enää ole. Niin hassulta kuin se tuntuukin, Orbánin hallituksen tämänhetkinen riikinkukkotanssi propagandapyörityksineen ja -kömmähdyksineen on saattanut saada aikaan myös sen, että ulkopuolisten kiinnostus Unkariin muussakin kuin pelkästään poliittisessa mielessä herää. Ja että nämä harvat erikoisasiantuntijat – kuten tuon Süddeutschen artikkelin kirjoittaja, kirjallisuudentutkija ja kääntäjä Wilhelm Droste – saavat erikoisosaamiselleen lisää huomiota. Näin Unkarin kulttuurille ehkä avautuu ikkunoita Eurooppaan, vaikka toisella tavalla ja toisissa kohdissa kuin viralliset kulttuuripoliitikot soisivat.

***

PÄIVITYS: Pakko lisätä vielä yksi kommentti kansallispäivän kulttuuripalkinnoista. Periaatteessa merkittäville tieteentekijöille myönnettävän Széchényi-palkinnon (sanon ”periaatteessa”, sillä viime vuosina palkinnon ovat saaneet mm. ”historiantutkija” Mária Schmidt sekä nykyinen inhimillisten voimavarojen ministeri Miklós Kásler) on juuri tulleen tiedon mukaan tänä vuonna saanut myös fransiskaaniveli Balázs Barsi, tässä blogissa aiemmin esitellyn ”Antigenderistin valan” kirjoittaja. Tätä on vaikea kommentoida muuten kuin toteamalla, että sydäntäni särkee kaikkien niiden tiedeihmisten puolesta, joille Széchényi-palkinto on vuosien mittaan myönnetty aivan oikeista ansioista.

Mainokset

Jälkimaininkien takana

syyskuu 15, 2018

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa ankarasti arvostelevan Sargentini-raportin hyväksyminen EU-parlamentissa nostatti Unkarissa tietenkin maininkeja, jotka eivät vieläkään ole tyyntyneet – vaikka, kuten viimeksi kirjoitin, hallituksen taholta on jo ilmoitettu, että koko raporttia EI hyväksytty, siis juridisesti se on mitätön, koska Unkarin hallituksen tulkinnan mukaan äänestyksessä raportin taakse ei saatu kahden kolmasosan enemmistöä.

Sekä maailmalla että Unkarin riippumattomissa viestimissä on arveltu, että Orbán laski korttinsa väärin: hän ei ehkä osannut odottaa, että hänen oman europuolueryhmänsä EPP:n sisällä kritiikki hänen puoluettaan ja hallintoaan kohtaan olisi niin ankaraa. Pohjois- ja Benelux-maiden EPP-edustajien lisäksi “Unkarin-syöjien” rintamaan siirtyi suuri joukko saksalaisia konservatiiveja ryhmäjohtaja Manfred Weberin johdolla. HVG.hu:n palstoilla tapahtunutta erittelevä Dániel Hegedűs, Saksassa toimivan Marshall Fund of the United Statesin analyytikko, arvelee, että tässä vaikuttivat myös Euroopan komission puheenjohtajaksi tähtäävän Weberin omat ambitiot: Weber laski, että vihreän ja vasemman laidan tuki on hänelle aikanaan tärkeämpi kuin oikeistopopulististen Orbánin kaverien kannatus. Aatteelliselta kannalta Weberin ja muiden Sargentinin raportin puolesta äänestäneiden konservatiivi-meppien päätöstä ei kuitenkaan, näin Hegedűs, voi pitää ”maahanmuuttomielisenä” politiikkana, niin kuin Unkarin hallituksen mediassa on viime päivät valitettu, vaan paluuna perinteisille maltillis-konservatiivis-kristillisdemokraattisille juurille, joita Orbánin Fidesz väitteistään huolimatta ei edusta.

Ympäri Eurooppaa pohdiskellaan nyt myös, mikä on EPP:n tulevaisuus ja eroavatko sen ja Fidesz-puolueen tiet heti vai kohta. Unkarin hallituksen taholta tulevat ristiriitaiset viestit – välillä EPP:tä arvostellaan tiukasti, välillä vakuutellaan halua jatkaa sen riveissä – ovat Hegedűsin mielestä merkki suuresta hämmennyksestä: ei tässä näin pitänyt käydä. Edessä saattaa olla Unkarin valtapuolueen ajautuminen yhä lähempään toveruuteen oikeistopopulististen puolueiden kanssa ja samalla yhä tiukempaan vastakkainasetteluun EU:n keskeisissä kysymyksissä. EPP:n helmoista putoaminen tekisi kuitenkin Orbánin Unkarista entistäkin haavoittuvamman ja alttiimman Brysselin mahdollisille sanktioille. Toisaallahan Orbán on yrittänyt lähentyä Putinin Venäjää, Kiinaa sekä – kuten äskettäin nähtiin – Turkkia ja Keski-Aasian diktatuureja. Mutta, näin Hegedűs, ”juuri [Unkarin] entistä heikomman aseman vuoksi heikkenevät myös sen neuvotteluasemat Moskovan ja Pekingin suuntaan”. Monet unkarilaiset kommentaattorit ovat ilmaisseet asian paljon ronskimmin: Orbánin Unkari on Putinille tärkeä vain porttina Eurooppaan, EU:n ulkokehälle tai jopa sen ulkopuolelle suistunut Unkari ei Venäjää enää kiinnostaisi.

Politiikantoimittajien ja tutkijoiden pohdiskellessa vaikutuksia ja syitä Unkarin syville riveille tarjotaan edelleen ”atomipelotteita”. Meidän kimppuumme hyökätään, meitä vainotaan, ja syypäitä ovat Tiedätteketkä, eli ennen muuta György Soros. Hallitusta lähellä olevassa mediassa Sargentinin raportti on jo uudelleennimetty Soros-Sargentinin raportiksi tai jopa väitetty, että koko raportin tai ainakin sen idean alullepanija on nimenomaan Soros. Ja kun torstaina menin huvikseni vilkaisemaan, mitä Unkarin valtion yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu tänään tarjoaa, leukani loksahti. Artikkelissa, jonka otsikkona on ”Kuka Judith Sargentini oikein on?”, kerrotaan näin.

(…) Judith Sargentini pääsi Euroopan parlamenttiin vuonna 2009. Jo ehdokkaana ollessaan hän painotti, että maahanmuutto on niitä alueita, joiden parissa hän edustajana haluaisi toimia. Tämän ohella hän on kuluneen lähes kymmenen vuoden aikana useaan otteeseen käyttänyt puheenvuoroja HLBT (homo-, lesbo-, biseksuaali- ja trans-) -ihmisten puolesta. Selontekojen [missä, kenen?] mukaan hän on jo teini-ikäisenä sitoutunut avoimen yhteiskunnan kannattajaksi ja liittyi 16-vuotiaana Hollannin vasemmistovihreiden nuorisojärjestöön.

Puolueen tärkeimpiä päämääriä oli monimuotoisen yhteiskunnan luominen. Asiantuntijan [kenen?] mukaan ei ole sattumaa, että Sargentini osallistui Soros-suunnitelman toteuttamiseen.

Dániel Deák, Figyelőn [entinen kriittinen aikakauslehti, nykyään Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin hallussa] johtava toimittaja, korosti: kun tarkastelemme Judith Sargentinin elämäkertaa, huomaamme, että hän on toiminnassaan palvellut avoimen yhteiskunnan aatteita. György Sorosin järjestön [minkä?] mukaan Judith Sargentinia voi pitää luotettavana liittolaisena. He etsivät sellaista edustajaa, joka täysin rinnoin palvelisi niitä odotuksia, jotka amerikkalainen miljardööri muotoilee. [Kyllä: ”palvelisi odotuksia, jotka muotoillaan”. Sananvalinta on luullakseni unkariksi tyylillisesti yhtä omituinen kuin suomeksikin.]

Asiantuntija arvelee, että myös [Sargentinin] maastamme esittämät arvostelmat vastaavat avoimen yhteiskunnan odotuksia, ja hän haluaa vetää Unkarin vastuuseen liberaalien aatteiden mukaisesti. Yksi raportin kohdista esimerkiksi arvostelee perinteistä perhemallia. [Näin juuri. Kohta se selitetään:]

Kokoelma tekaistuja syytöksiä

”Esimerkiksi se olettaa, että Unkarissakin olisi oikeusvaltion kannalta ongelma, jos perustuslain mukaan avioliitoksi hyväksytään miehen ja naisen välinen liitto, tai jos esimerkiksi homoseksuaalien juridiset mahdollisuudet [???, jogi lehetőségei] eivät ole riittävän laajat, jos Unkarin yhteiskunta on liian patriarkaalinen tai Unkarin koulujärjestelmä vahvistaa sukupuolistereotypioita. Tältä perustalta hän näkee Unkarissa juridisten vääristelyjen ohella demokratiaongelmia”, sanoi Miklós Szánthó, “Perusoikeuksien puolesta” -keskuksen johtaja. [Tämä Alapjogokért Központ oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseessä näyttää olevan, kuten arvata saattaa, Fidesz-puoluetta lähellä oleva, taustaltaan ja rahoitukseltaan epäselvä mutta ilmeisesti valtion varoilla tuettu ”riippumaton” kansalaisen perusoikeuksien tutkimuskeskus.]

Vaikka Sargentini on monesti korostanut, ettei hänellä ole mitään tekemistä György Sorosin kanssa, hän on aiemmin sosiaalisessa mediassa kertonut tehneensä erään tämän miljardööri-keinottelijan kansalaisjärjestön kanssa vuosikymmeniä yhteistyötä. Myös maastamme laadittua raporttia varten hän lähes poikkeuksetta kysyi Sorosin järjestöjen mielipidettä, ottamatta huomioon Unkarin hallituksen tätä raporttia varten toimittamaa 108-sivuista aineistoa. (…)

Judith Sargentini, hollantilainen vihreän puolueen edustaja, tunnetaan Euroopan parlamentissa György Sorosin luotettavana liittolaisena, hänen selontekonsa on olennaisilta osin täkäläisten Soros-järjestöjen kokoama, ja siinä on sellaisia tulkintoja, jotka voidaan kohta kohdalta kiistää. (…)

Judith Sargentini on tällä välin ilmoittanut, että tämä nykyinen, maatamme vastaan kohdistunut menettely on hänen viimeinen poliittinen tehtävänsä Euroopan parlamentissa, ensi vuoden vaaleissa hän ei asetu ehdolle. Lehdistötietojen mukaan hän siirtyy työskentelemään György Sorosin etupiiriin kuuluvissa kansalaisjärjestöissä, kuten on työskennellyt aiemminkin.

Huh huh. Halusin kääntää tästä tekstistä näin suuren osan, että suomalaiselle lukijalle välittyisi kuva siitä, millä tasolla on Unkarin valtion yleisradioyhtiön journalistinen anti nykyään. Teksti on kielellisesti ja tyylillisesti kehno, selvästi kiireessä kirjoitettu. (Luultavasti siinä on myös käytetty niitä valmiita fraasimalleja ja tekstiblokkeja, joita ”propagandaministeri” Rogánin toimiston väitetään toimittavan tiedotusvälineiden käyttöön.) Sanoma on pohjoiskorealaisen yksinkertainen ja tunteisiin vetoava: Sargentini on Unkarin vihollinen ja pahan puolella, hän on Sorosin kätyri tai ”luotettava liittolainen”, koska hänellä on kytköksiä ”Sorosin järjestöihin”. (Sitä, mitä nämä Sorosin järjestöt ovat, ei kerrota. Sorosin perustama Open Society Foundation on eri tavoin avustanut lukuisia kansalaisjärjestöjä muun muassa Euroopassa. Tämä tietenkin merkitsee, että kaikki nämä järjestöt ja niiden toimijat ovat Sorosin henkilökohtaisessa käsiohjauksessa toteuttamassa hänen häijyjä juoniaan.) Sargentinin pahuutta todistaa myös se, että hän näkee sukupuolten tasa-arvon ongelmat demokratiaongelmina ja että hän on ”useaan otteeseen” käyttänyt puheenvuoroja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustaminenhan tietenkin on ”perinteisen perhemallin arvostelemista”.

Vielä luokattomammaksi menee muutamien vaikuttajien kannanotoissa. Orbánin hallituksen kanssa lämpimissä väleissä olevan Romanian unkarilaisten RMDSZ-puolueen (Romániai Magyar Demokrata Szövetség) meppi Csaba Sógor ylsi jo tuon onnettoman äänestyksen jälkeen Strasbourgissa käyttämässään puheenvuorossa lähes samantasoiseen hengenlentoon kuin aiemmin kuvailemani 888.hu-sivuston pilapiirros. Sógor nimittäin äänsi Sargentinin nimen ensi tavun irrottaen ja sitä painottaen, niin että unkarintaitoisille ”vitsi” oli aivan selvä: Sar- niin kuin unkarin szar, ’paska’. Yhtä korkealaatuista poliittista huumoria viljeli blogissaan István Kecskés, Unkarin opiskelija- ja nuorisolehtien toimittajien liiton puheenjohtaja. (Kyseinen liitto yhdistää nuoria toimittajiksi opiskelevia ja toimittajan uralle tähtääviä kautta maan, koordinoi kouluissa toimivia oppilasradioita ja julkaisee Tallózó-lehteä.) Näin Kecskés: ”Sargentini on wikipedia-sivunsa mukaan kasvissyöjä, ehkä meille olisi parempi, jos hän saisi suuhunsa kunnolla lihaa…” (Unkarilaisessa solvauskulttuurissa oraaliseksiin viittaavat ilmaukset lienevät suosituimmuusjärjestyksessä vähintään kolmostilalla, solvattavan äidin seksuaalimoraaliin viittaavien insestivihjausten sekä orihevosen vehkeellä suoritettavan anaalipenetraation toivotusten jälkeen.)

Mutta samaan aikaan, kun Sargentinin raporttia, sitä koskenutta äänestystä ja tämän seuraamuksia – joita ei käytännön tasolla ole heti odotettavissa – puidaan ympäri unkarinkielistä mediaa ja somea, samaan aikaan kun Unkarin kansalle syötetään uhkakuvia siitä, miten – näin Orbán perjantaisessa radiopuheessaan – EU haluaa riistää Unkarilta sen omien rajojen valvonnan ja lähettää tilalle ”palkkasotureita” (jotka tietenkin päästäisivät ”migrantit” rajan yli)… samaan aikaan Unkarin hallitus ilmoittaa, että EU:n tukemien kehityshankkeiden maksuja tullaan leikkaamaan tai hidastamaan. Syynä on Brysselin rahavirtojen ehtymisestä syntynyt ennätysvaje: tähän asti Unkari on käyttänyt saamiaan EU-varoja hyvin etupainotteisesti, mutta Euroopan komission kanssa syntyneet tilitysepäselvyydet ovat johtaneet siihen, että Brysselistä on viime kuukausina tullut hyvin vähän rahaa. Niinpä esimerkiksi tutkimus- ja kehitysprojekteihin, joihin aiemmin on maksettu ennakkona EU-tukea jopa 75%, tulee nyt valtiolta vain 50%, mikä tietenkin saattaa monet hankkeet melkoisiin hallinto- ja maksuvaikeuksiin.

Ja samaan aikaan on käymässä kulttuuri- ja tiede-elämän aiempaakin intensiivisempi ”tasaus” eli Gleichschaltung, kuten Natsi-Saksassa asia ilmaistiin. Maanantaina Unkarin Tiedeakatemian – jonka uutta rahoitusmallia koskevasta taistelusta olen jo aiemmin kirjoittanut – johto sai ohimennen tietää, että innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics suunnittelee akatemian tutkimusinstituuttiverkoston massiivisia leikkauksia ja alasajoja. Palkovicsin kerrottiin myös möläyttäneen, että Akatemian alainen Kansantaloustieteen instituutti (Közgazdaságtudományi Intézet) lakkautettaisiin, koska ”sen saavutukset olivat niin heikkoja”. Akatemian ja ministeriön välille syttyi melkoinen sota, jo käynnissä olleet neuvottelut uudesta rahoitusmallista katkesivat, ja Akatemian presidentti, maailmankuulu matemaatikko László Lovász uhkasi erota. Nyt näyttää Index-uutisportaalin mukaan siltä, että ministeriö on perääntymässä, neuvottelut ovat käynnistyneet jälleen, eikä Akatemian tutkimusinstituutteihin toistaiseksi kajota. Pelkäänpä kuitenkin, että joudun vielä palaamaan tähänkin asiaan.