Sivistynyttä viestintää

16 tammikuun, 2019

Olen tässä blogissa jo lukemattomat kerrat päivitellyt sitä tasoa, jolla Unkarin hallituksen kommunikaatiossa ja hallituksen kontrolloimassa mediassa – ja hallituksen kontrollissa on siis julkisen yleisradioyhtiön lisäksi suurin osa muistakin viestintäkanavista – liikutaan: yhä tökerömpää vihankylvöä ja muukalaispelon lietsontaa, Soros ja maahanmuutto, maahanmuutto ja Soros, yhä simppelimmän mustavalkoista kuvaa hyvästä hallituksesta ja pahasta oppositiosta (jälkimmäinen koostuu pelkästään Niiden, siis Unkarin vihollisten kätyreistä). Yleisen päivittelyn lisäksi voi nyt viitata Hannes Grasseggerin oivalliseen artikkeliin, joka ilmestyi muutama päivä sitten sveitsiläisen Basler Zeitungin viikonloppuliitteessä: siinä on menty sen vihapropagandan ytimeen, jonka esikuvana Unkarin hallitus nyt toimii koko Euroopan rasismilla ratsastaville oikeistopopulisteille.

Tämän vihan ytimessä on György/George Soros, maailman mahtavin finanssikeinottelija, joka vuonna 1992 aiheutti Britannian punnan romahduksen, syöksi Aasian talouskriisiin vuonna 1997 ja koko maailman vuonna 2008, joka tuhosi Neuvostoliiton ja Jugoslavian, jotta afrikkalaiset ja arabit pääsisivät valtaamaan Euroopan, suurroisto, joka on rikastunut talousrikollisuudella ja tehnyt bisnestä terrorismilla ja joka jo lapsena kavalsi juutalaisia natseille vaikka on itse juutalainen. Tällaista Sorosista kerrotaan, itse asiassa näistä paikkansa pitää vain se, että Soros on todellakin juutalaista syntyperää. Unkarissa ja nyttemmin muuallakin Sorosista on tehty jonkinlainen James Bond -elokuvien maailmanherruutta tavoitteleva superkonna, jonka pillin mukaan tanssivat sekä Brysselin EU-päättäjät että Unkarin oppositio.

Tämän Soros-kampanjan takana puolestaan on ollut kaksi amerikkalaista kampanjagurua: Arthur Finkelstein ja George Birnbaum. Finkelstein, nerokas pollster, mielipidetutkimusten maestro, oli alun perin finanssialalla työskentelevä ohjelmoija mutta siirtyi poliitikkojen palvelukseen numeronmurskaajaksi ja Yhdysvaltain republikaanien tärkeäksi taustavoimaksi, Barry Goldwaterista alkaen.  ”Finkel-thinkin” perustana oli negatiivinen kampanjointi: vastustajan yksinkertainen leimaaminen ja haukkuminen, poliittisten haukkumasanojen (esimerkiksi ”ultraliberaali”) loputon toisto. Kun syytös on tarpeeksi törkeä, se jää yleisön mieleen (”totta tai ei, näin nämä asiat koetaan”), eikä vastustaja useinkaan kykene sitä kumoamaan sotkeutumatta itse samaan kuraan. Näin toimii tunnettu oikeistopopulismin ikiliikkuja.

Ystävänsä ja asiakkaansa Ron Lauderin, Estée Lauder -kosmetiikkaimperiumin perijän kautta Finkelstein sai 1990-luvun loppupuoliskolla mielenkiintoisen sivubisneksen Israelista. Hän auttoi Benjamin Netanjahun valtaan ja huomasi samalla, että USA:ssa koetellut konstit toimivat muuallakin. Netanjahun välityksellä taas Finkelstein ja hänen oppilaansa George Birnbaum päätyivät edelleen Unkariin avustamaan Netanjahun hyvää kaveria Viktor Orbánia, joka vuonna 2008 tähtäsi takaisin valtaan. Kampanja onnistui niin hyvin, kertoo Birnbaum toimittaja Grasseggerille, että vuoden 2010 vaalien jälkeen oppositio oli käytännössä tuhottu. Mutta vallan säilyttämiseksi ja vaalikarjan pitämiseksi omassa karsinassa tarvittiin uusi vihollinen, uusi negatiivisen kampanjoinnin kohde.

Sosialistipuolueen ja siitä lohjennutta pientä sirpalepuoluettaan (DK, Demokraattinen koalitio) johtavan entisen pääministerin Gyurcsányn tilalle Viktor Orbánin oli saatava mahtavampi uhkakuva. ”Brysseli”, Maailman valuuttarahasto ja ”kansainvälinen suurpääoma” eivät ihan riittäneet, sillä, näin Birnbaum, ”Arthur sanoi aina, että eivät ihmiset taistelleet natseja vastaan vaan Hitleriä, eivät al-Qaidaa vaan Osama bin Ladenia.” Pahuuden ruumiillistumaksi keksittiin kansainvälistä suurpääomaa edustava George Soros, unkarilaissyntyinen mutta kuitenkin muukalainen, kaiken lisäksi juutalainen.

Niin, juutalaisia olivat myös Finkelstein ja Birnbaum, mutta ennen kaikkea ammattilaisia. Finkelstein oli naimisissa miehen kanssa, vaikka avusti työkseen poliitikkoja, joiden kannattajakunta oli täynnä fundamentalistisia homovihaajia. Birnbaum, jonka isoisän natsit murhasivat, puolestaan vakuuttelee toimittaja Grasseggerille, ettei Orbán hänen mielestään ole mikään antisemitisti. Ei välttämättä olekaan, ja ehkä Birnbaumille ei ole täysin selvinnyt unkarilaisen antisemitismin utuinen olemus.

Juutalaisviha Unkarissa ei niinkään kohdistu oikeisiin eläviin juutalaisiin ihmisiin (jotka sitä paitsi ovat Unkarissa aivan samannäköisiä ja samanlaisia kuin muutkin unkarilaiset) kuin ”juutalaisuuteen” jonkinlaisena mystisenä, kosmopoliittisena, vieraana ja vaarallisena unkarilaisen ”kansallismielisyyden” vastaisena voimana. ”Juutalaisuudessa” yhdistyvät sekä kommunismi että kansainvälinen suurkapitalismi, sekä yleviä arvoja lokaan raastava proletaariaate että hienosteleva mutta isänmaaton kulttuurielitismi, se on totaalinen vihollinen, jota voi syyttää mistä hyvänsä. Näin Orbánin Fidesz on voinut jättää Soros-vihakampanjassa antisemitismin rivien väliin, mistä halukkaat sen kyllä löytävät – ne ihmiset, jotka piirtelevät daavidintähtiä ja hakaristejä Soros-kampanjajulisteisiin tai kirjoittavat Sorosin kuvan viereen ”haiseva juutalainen”.

Vihollisena Soros on yhtä utuinen kuin ”juutalaisuuskin”: hän ei ole poliitikko, hän ei asu Unkarissa vaan jossakin merten takana, eikä hän edes vastannut syytöksiin, kun häntä Unkarin mediassa lyötiin kuin vierasta sikaa. Kun Sorosin julkisesti esittämät maailmanparannusaatteet vielä nivottiin yhteen nousevan pakolaiskriisin ja muukalaisvihan kanssa, Finkelsteinin ja Birnbaumin ”tuote” oli täydellinen. Se myi itsensä oikeistopopulismin käyttöön kautta maailman. Näin Grassegger artikkelinsa lopuksi: Arthur Finkelstein kuoli vuonna 2017. Vuonna 2011, yhdessä viimeisistä julkisista puheistaan, hän sanoi: ”Minä halusin muuttaa maailmaa. Sen olen tehnytkin. Olen tehnyt maailmasta pahemman paikan.”

***

Ainakin mediassa ja julkisessa diskurssissa jotakin on todella muuttunut pahempaan suuntaan. Negatiivinen kampanjointi Sorosilla ratsastaen ei ole vain mustannut yhden kansainvälisen suursijoittajan ja maailmanparantajan mainetta. Se on myös vienyt koko julkisen keskustelun yhä aggressiivisemmalle, kärjistyneemmälle ja alatyylisemmälle linjalle. Sellaiset asiat kuin säädyllisyys ja hyvät tavat ovat yhä kauempana. Unkarilaisissa politiikkauutisten kommenttiketjuissa puheenvuorot ovat moderoinnista huolimatta täynnä elimiä ja eritteitä, perustelujen tilalla on usein pelkkiä solvauksia.

Järkyttävin esimerkki keskustelun tyylilajista saatiin äskettäin, kun hallitusta lähellä olevat mediavoimat avasivat tulen kohti lukiolaistyttöä. 18-vuotias Blanka Nagy Kiskunfélegyházan pikkukaupungista Etelä-Unkarin aroilta on viimeaikaisissa mielenosoituksissa ollut puhujakorokkeella laukomassa varsin suorasanaista, alatyylistäkin kritiikkiä Unkarin hallitusta kohtaan. Hän on muun muassa nimittänyt Fidesz-puoluetta ”iljettäväksi, katalaksi tartuntatautiepidemiaksi” ja kehottanut päättäjiä, muun muassa sitä ”viiksekästä kyrpää” (viitannee presidentti János Áderiin, jonka tavanmukaisempi haukkumanimi on ”viiksekäs paska”) sananmukaisesti kääntäen ”nussimaan itseään naamaan”. (Viimeksi mainittu fraasi oli muuten sitaatti Ben Stillerin ohjaaman toimintakomedian Tropic Thunder unkarinkielisestä versiosta.) Kotiseudulla mainetta saatuaan suorasuinen nuori mielenosoituspuhuja kutsuttiin esiintymään myös pääkaupunkiin, missä hän tammikuun alussa sanoi Fidesz-puoluetta ”yhteiskunnan peräaukoksi”.

blanka

(Pysäytyskuva 444.hu:n julkaisemasta videosta.)

Tähän oli hallituksen mediaimperiumin selvästikin pakko puuttua. ”Kristillisen älymystön” edustajia marssitettiin televisioon paheksumaan julkisen keskustelun rappiota. Ennen kaikkea Blanka Nagyn kimppuun kävi kansakunnan virallinen ykkösöyhöttäjä, toimittaja ja Fidesz-puolueen perustajajäsen Zsolt Bayer. Tavallaan huvittavaa tässä on se, että Bayer on (kuten tämänkin blogin lukijat ehkä muistavat) jo iät ja ajat tunnettu alatyylisistä puheistaan, joiden taso ei ole lupauksista huolimatta kohentunut senkään jälkeen, kun Bayerille 2016 myönnettiin journalistisista ansioista korkea kunniamerkki. Vastustajat ovat Bayerille paitsi ”aivottomia, kapisia, valehtelevia idiootteja” myös esimerkiksi ”epäonnistuneita, surkeita, lapsettomia paskiaisia”, ”läskipäisiä runkkumällejä”, ”rumia pikku kyrpiä” tai ”persepäitä”. Myös Blanka Nagy sai kuulla kunniansa Bayerin omassa tv-showssa:

bayershow

”Kuulepas Blanka kulta, nyt on niin, että sinä et ole sankari vaan onneton surkea kurja pikku prole. Ja jos jatkat näin, sinusta ei tule sankaria vaan pysyt onnettomana surkeana mitättömänä pikku prolena.”

Eikä tässä kaikki. Muutamassa tunnissa, kertoo 444.hu, hallitusta lähellä oleviin lehtiin ja portaaleihin levisi sama nimetön artikkeli, jossa kerrottiin Blanka Nagyn usein lintsaavan koulusta ja olevan reputtamassa ainakin kolmesta oppiaineesta. Nagyn mukaan väitteet ovat perättömiä ja hän harkitsee oikeustoimia.

Tapa, jolla hallituksen mediaimperiumi käy yhden koulutytön kimppuun, on tietenkin käsittämättömän törkeä. Oppositiofoorumeilla on tietenkin riennetty vastaiskuun, ja Zsolt Bayerin ”ansioluettelon” ohella esille on nostettu muidenkin merkkihenkilöiden aikaansaannoksia, alkaen hovihistorioitsija Mária Schmidtin vähemmän kunniakkaasta ja lähinnä hyvien suhteiden varassa edenneestä yliopistourasta. Ja tässä nähdään, miten negatiivinen kampanjointi, jos tätä voi kauniisti sellaiseksi kutsua, tuhoaa järkevän keskustelun vetämällä vastustajat mukaan samalle mutapainitasolle. Városi Kurír -sivustolla Mária Vásárhelyi yrittää nostaa esiin järjen ääntä:

Ihan oikeasti, ruvetaanko nyt keskustelemaan siitä, kuka noista Bayer-Bencsik-Huth-Stefka-tyyppisistä henkisistä gorilloista tai keskitysleiri-kapoista ja montako kertaa on saanut ehdot venäjästä, matikasta tai voimistelusta? Ikään kuin noiden palkkarenkien aiemmat opinnot lisäisivät mitään olennaista tähän törkyiseen tarinaan. Ikään kuin sillä oikeasti olisi mitään merkitystä, paljonko Blanka Nagy on lintsannut koulusta tai mikä numero hänellä oli todistuksessa historiasta. Jos annamme ”keskustelun” valua tähän uomaan, silloin kävelemme taas suoraan niiden ansaan. Sillä jos hän tosiaan olisi saamassa ehdot vaikka mistä aineesta tai olisi ollut luvatta poissa koulusta vaikka miten paljon, miten se liittyy siihen, että häntä oksettaa tämä järjestelmä, jossa me elämme?

 


… mutta voiko joulupukki tullakaan?

14 joulukuun, 2012

Missä vaiheessa poliittinen tilanne voi paheta niin pitkälle, että, usein erheellisesti Eino Leinon nimiin pantua Heikki Asunnan runoa siteeratakseni, ”on jo, jumaliste / saavutettu päätepiste”?

Unkarissa on viime päivät nähty ennennäkemättömiä mielenosoituksia. Ensin tuhannet korkeakoulujen opiskelijat marssivat kaduille sekä yliopistojen saleja valtaamaan yli kymmenessä kaupungissa, eilen satoja koululaisia kerääntyi Budapestissa osoittamaan mieltään ”Inhimillisten voimavarojen ministeriön” eteen, kuten mm. opetusasioista vastaavaa taloa nykyään kutsutaan, ja ensi viikolla mielenosoitusten on luvattu jatkuvan. Näin siitä huolimatta, että Index-uutisportaalin kuvassa perin väsyneeltä ja rähjäiseltä näyttävä pääministeri Orbán yrittää kokousmatkalta Brysselistä käsin rauhoitella opiskelijoita: eihän tässä vielä ole edes tehty varsinaisia päätöksiä.

Siis mitä nyt ollaan päättämässä? Lukukausimaksuja, jotka siis jotenkin eivät ole lukukausimaksuja mutta kuitenkin ovat. Valtion opintotukijärjestelmää ollaan rajaamassa koskemaan, ennakkotietojen mukaan, ainoastaan noin kymmentätuhatta opiskelijaa kautta koko maan. (Nämä puolestaan ”sidottaisiin turpeeseen” eli pantaisiin lupaamaan, että he valmistuttuaan työskentelevät Unkarissa niin ja niin monta vuotta lipeämättä ulkomaille.) Loput saisivat sitten luvan maksaa omasta tai pappansa pussista Euroopan kalleimpia lukukausimaksuja sekä opiskella lainalla. Maassa, missä lähes jokainen kynnelle kykenevä tekee kahta työtä saadakseen leivän päälle muutakin kuin ylähuulen, ja missä jatkuvasti nähdään velkaantuneiden ihmisten suistuvan kadulle, tämä ei liiemmin naurata.

Konfliktin kruunasi tunnetulla vetovoimallaan ja retorisella taidollaan opetusasiain valtiosihteeri Rózsa Hoffmann, josta en vielä ole yhdenkään unkarilaisen kollegani kuullut käyttävän ainuttakaan positiivista sanaa. Näin Rózsi-täti vastasi tiedotustilaisuudessa kecskemétiläisen opiskelijan kysymykseen: mitä pitäisi tehdä opiskelijan, joka ei ole päässyt tuetulle opiskelupaikalle, jos vanhemmat eivät voi maksaa lukukausimaksuja ja itse ei uskalla ottaa opintolainaa?

Ette tule ilahtumaan tästä vastauksestani, mutta tämän voin sanoa: opiskelkaa niin menestyksekkäästi, että pääsette valtion stipendiaatiksi. Ellei se onnistu, ettekä halua ottaa opintolainaa tai perheenne ei pysty tukemaan teitä, silloin opiskelkaa vuoden verran ja yrittäkää uudestaan. Parikymmentä vuotta sitten useimmat nuoret yrittivät valintakoetta kahdesti, kolmesti, neljästikin, niin pienet olivat opiskelijakiintiöt. Jos joku ei halua ottaa opintolainaa ja perhe on köyhä, silloin hänellä pitää olla sen verran kunnianhimoa, että yrittää itse päästä huipulle, kiivetä Himalajalle vaikka yhdellä jalalla. Se on sitä oikeaa mentaliteettia. Uskokaa pois, valtio ei pysty maksamaan koulutusta kaikille. Eikä sen kuulukaan maksaa.

Hiljaa mielessäni voisin jupista, että Rózsi-tädin jutuissa on tietty totuuden siemen. Unkarissa on ilmeisesti valintakokeet tulkittu vihatun sosialisminajan meiningiksi ja haluttu siirtyä siihen samaan herraskaiseen sentrooppalaiseen ajattelutapaan, joka Itävallassa on vallinnut: jokaisen ylioppilastutkinnon suorittaneen kuuluu saada kävellä sisään  yliopistoon opiskelemaan mitä haluaa, oli taipumuksia tai ei. (Eihän tämä systeemi oikeasti toimi Itävallassakaan, ei varsinkaan nyt, kun EU-kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti ja Saksan yliopistojen numerus clausuksiin mahtumattomat pyrkijät tukkisivat Itävallan yliopistot tykkänään, ellei käyttöön otettaisi jotain valintakokeen tapaista, jota ei kuitenkaan saa nimittää valintakokeeksi…) Mutta: on silti jotain eroa järkevällä opiskelijavalinnalla, johon kuuluu asiallinen korkeakoulusektorin tukeminen, ja minimaalisilla giljotiinikiintiöillä sekä tolkuttomilla säästötoimilla sen ”omakustanteisen korkeakoulujärjestelmän” nimeen, josta pääministeri on viime kuukausina houraillut.

Eihän tämä todellakaan ole ensimmäinen Orbánin hallituksen järjettömyys. Varánusz-blogisti luettelee Orbánin kaatumisen aineksia ja toteaa, että vanha resepti, tuttu jo vihatun Gyurcsányin hallituksen keittokirjasta, alkaa olla kasassa. TÁRKI-tutkimuslaitoksen mielipidetutkimuksen mukaan nykyinen Orbán II. on jo järjestelmänvaihdoksen jälkeisistä hallituksista vihatuin. ”Kommunisminvastaisuus” ei kelpaa enää ideologiseksi pönkäksi nykyiselle hallitukselle, kun se samalla kieltäytyy itsepintaisesti julkistamasta entisten aikojen salaisen poliisin agenttien nimilistoja, mitä oppositiopuolueet vaativat. (Ilmeisesti Fidesz-puolueen omissa riveissä on liikaa jo sosialismin aikoina ryvettyneitä takinkääntäjiä.) Uuden vaalilain vaatimaa äänestäjien rekisteröitymistä vastustaa 80% kansasta. Samaan aikaan, kun hallitusta lähellä oleville oligarkeille tulvii rahaa ovista ja ikkunoista, ja hallitus syytää miljardeja esimerkiksi uusiin jalkapallostadioneihin, itsekehukampanjoihin sekä Amerikkaan perustettavalle ”Friends of Hungary” –säätiölle, jonka tarkoitus on siis viritellä mertentakaisia mielialoja suopeammiksi, niin – samaan aikaan yliopistot sulkevat ovensa muutamaksi viikoksi keskitalvella, koska rakennusten lämmittämiseen ei ole rahaa, ja ”toivottomiksi” luokitelluille syöpäpotilaille ei enää kustanneta kalliita lääkkeitä. Viime päivien pakkasiin on kuollut jo useita kymmeniä köyhiä unkarilaisia, monet näistä omiin koteihinsa, kun ei ole ollut varaa lämmitykseen. (Hallitus on luvannut laskea kaasun hintaa. Tämä puolestaan tarkoittaa, huomautti unkarilainen kollegani kuivasti, että kohta kansainväliset kaasufirmat lähtevät Unkarista, kukaan ei huolla putkia, ja muutaman vuoden päästä ei putkesta tule kaasua enää isommallakaan rahalla.)

Ja siinä, missä keväällä tasavallan presidentti ja parlamentin lakiverstaan oma kyselemätön allekirjoituskone, ”Kansakunnan Kuulakärkikynä” Pál Schmitt menetti tohtorinarvonsa plagiaattiskandaalin jälkeen ja joutui eroamaan, viime viikkoina on lähtenyt liikkeelle aivan samalla tavalla, samoin hvg.hu-uutisportaalin toimesta, samanlainen plagiaattiskandaali. Keskushenkilönä on tällä kertaa Fidesz-puolueen pienen tukipuolueen, kristillisdemokraattisen KDNP:n johtaja Zsolt Semjén, jonka New Age -liikettä käsittelevä teologian tohtorinväitöskirja sisältää huonosti merkittyjä ja osaksi vähän hassusti käännettyjä osia yleistajuisista ensyklopedioista ja tietokirjoista. Tohtoroitumispaikka, katolinen Pázmány-yliopisto tosin ilmoittaa, että asia on loppuun käsitelty eikä anna aihetta lisätoimiin, mutta onnettomuudekseen Semjén meni jättämään jokseenkin saman tekstin myös sosiologian graduksi ELTE-yliopistoon, missä asiasta paljastui lisää omituisuuksia. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että joukko ELTEn professoreja pitää opinnäytetyötä eettisesti hylättävänä, ja sosiaalinen media on jo viikkokaudet tulvinut erilaisia ”uusia, kristillisdemokraattisia” versioita kymmenestä käskystä ja etenkin siitä seitsemännestä.

Tämän hallituksen taloudellinen ja moraalinen selvitystila on siis jo aikaa ollut aivan ilmeinen. Mutta silti tarvittiin jotain räjäyttävää kipinää, ja nyt se näyttää löytyneen. Kuten suosikkini, Index-portaalin poliittisen satiirivideosarjan Riszpekt Ház ihanat poitsut asian ilmaisevat: Tuuli puhaltaa Őszödistä päin. (Tällä viitataan kuuluisaan ”Őszödin puheeseen”, joka aikoinaan kaatoi Gyurcsányin hallituksen: sisäpiirille tarkoitettu möläytys siitä, miten tässä ollaan koko ajan valehdeltu koko maalle, vuoti nauhoituksena julkisuuteen ja laukaisi kansan spontaanit raivonpurkaukset.) Orbán, joka itse vain muutama vuosi sitten pauhasi lukukausimaksuja vastaan, ja Rózsa Hoffmann, joka moneen kertaan on vakuutellut, että lukukausimaksuja ei tule, ovat jääneet kiinni aivan liian ilmeisestä valheesta.

Vaikea sanoa, tapahtuuko vieläkään mitään ratkaisevaa. Mutta jonkinlaista mielialojen muutosta on ilmassa. Ehkä tarvittiin nuoria ihmisiä, joilla on aikaa ja voimia lähteä kaduille ja jotka eivät vielä ole kaulaansa myöten kahden työpaikan eloonjäämistaisteluloukussa. Ehkä tarvittiin nuoria ihmisiä, joilla on tarpeeksi järkeä ja medialukutaitoa, että niille eivät riitä isänmaalliset juhlapuheet kansallisromanttisen kotkapatsaan vihkiäisissä. Joka tapauksessa pitkästä aikaa jotkut näyttävät tosissaan uskovan siihen, että jotain voisi olla tapahtumassa. Enää ei pelkästään valitella vaan viitataan jopa vuoden 1956 tapahtumiin: silloinkin opiskelijat lähtivät kaduille, ja silloinkin ”szegediläiset ottivat ensimmäisen askeleen”.

Joulun tienoillahan näitä myllerryksiä on ennenkin nähty. Kunpa nyt lähtisi jotain tapahtumaan, mutta ilman verenvuodatusta. Egyenlítő-blogissa ”Pistike” eli pikku-Tapsa kirjoittaa joulupukille, että tämän ei ehkä kannata tänä vuonna tulla Unkariin ollenkaan, täällä tapahtuu niin merkillisiä asioita.