Tutkien ja todistaen

Näinä päivinä on Unkarin medioissa nähty merkillisiä käänteitä kahdessa kohutussa oikeusjutussa.

Ensinnäkin ns. lipeälääkärin tapaus. Tohtori Krisztián B., tuolloin Budan Laupiaiden veljeskunnan sairaalan johtava ylilääkäri, oli vuonna 2012 aloittanut ns. läheisen ihmissuhteen Erika Rennerin kanssa. Erika ja Krisztián olivat vakiintuneita nelikymppisiä ihmisiä, Erika eronnut kahden teini-ikäisen lapsen äiti, Krisztián taas naimisissa ja viiden lapsen isä. Suhteen alussa oli tietenkin puhetta avioerosta, mutta ajan mittaan, kertoo edesmenneen Népszabadságin yksityiskohtainen artikkeli, Krisztián alkoi puhua avioliiton sakramentista ja eron mahdottomuudesta, tapaamiset harvenivat, ja lopulta Erika katkaisi suhteen. Miehen oli vaikea hyväksyä tätä, hän liikuskeli Erikan asunnon lähettyvillä ja lähetteli viestejä, piittaamatta siitäkään, että Erika oli alkanut seurustella toisen miehen kanssa.

Maaliskuussa 2013 sitten Erika Rennerin ovikelloa soitti kasvonsa mustalla naamiolla peittänyt mies, joka tunkeutui väkisin sisään ja outoa, ”päätteetöntä” kieltä puhuen (”ei katso minun kasvo! jos huutaa, minä leikkaan kurkku!”) sitoi Erikan kädet ja jalat ja pisti hänen reiteensä tainnuttavan ruiskeen. Hyökkääjä riisui huumatun Erikan alastomaksi, valeli hänen jalkoväliinsä syövyttävää emäksistä liuosta ja jätti hänet huopaan käärittynä sohvalle. Onneksi Erikan työtoverit tiesivät hänen pelkäävän entisen seurustelukumppaninsa outoa käytöstä ja huolestuivat, kun häntä ei kuulunut töihin. Heidän hälyttäminään Erikan ex-aviomies ja miesystävä menivät Erikan asuntoon ja toimittivat hänet sairaalaan. Syövyttävä aine oli tuottanut pysyvät, tuskalliset vammat, joita ei plastiikkakirurgiallakaan pystytty täysin korjaamaan.

Krisztián B. oli alusta alkaen ainoa epäilty, vaikka kiisti teon ja väitti olleensa koko ajan aivan muualla. Asunnosta löytyi narunpätkä, jossa oli hänen DNA:taan, ja hänen autossaan taas oli injektioruisku, jossa jäänteitä Erikan huumaamiseen käytetystä aineesta. Lääkärin alibi oli hatara, tainnutusruiskeessa olleita aineita ei kuka hyvänsä olisi saanut käsiinsä saati osannut käyttää, ja jonkinlaisia raskauttavia silminnäkijätodistuksiakin ilmeisesti oli. Kun todisteiden riittävyydestä oli muutaman kuukauden ajan käyty juridista vääntöä, neljä kuukautta tutkintavankeudessa ollut Krisztián B. pääsi vapaalle jalalle, ja kesäkuussa 2014 syyttäjä oli jo antamassa jutun raueta ja määräämässä todisteita hävitettäviksi. Vasta Erikan valituksen johdosta juttu otettiin uudelleen käsittelyyn. Samaan aikaan Krisztián B. työskenteli kaikessa rauhassa lääkärinä, ja mediassa oikeuslaitoksen oudon tehotonta toimintaa kauhisteltaessa muistettiin myös muistuttaa, että tohtori B. oli vaikutusvaltaisesta perheestä ja sukua Orbánin ensimmäisen hallituksen terveydenhuoltoministerille István Mikolalle.

Toukokuun alussa, yli neljä vuotta tapahtuneen jälkeen, ”lipeälääkäri” lopulta tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen; tästä ajasta hän joutuisi todellakin istumaan ainakin kaksi kolmasosaa ja menettäisi myös oikeutensa toimia lääkärinammatissa viideksi vuodeksi. Seuraavassa oikeusasteessa tuomio koveni yhdeksään vuoteen. Ja sitten koitti yllättävä käänne. Tiistaiaamuna Kúria, Unkarin korkein oikeus, kumosi aiemman tuomion ja määräsi uuden tutkinnan aloitettavaksi, perusteluna todistajanlausuntojen ristiriitaisuus ja todistajien kuulemisessa tapahtuneet virheet tai huolimattomuudet. Jo tätä ennen syytetyn puolustusasianajaja oli heittänyt peliin yllättävän uuden todisteen: ”lipeälääkärin” puolustusasianajajalle osoitetun, tikkukirjaimilla kirjoitetun monisivuisen kirjeen mieheltä, joka tällä hetkellä on kärsimässä vankeustuomiota. Vangin aika uskomattomalta tuntuvan tarinan mukaan Erika Rennerin nykyinen miesystävä olisi kesällä 2012 yrittänyt palkata häntä hyökkäämään Erikan kimppuun ja vahingoittamaan häntä syövyttävällä aineella. (Itse asiassa Erika ja hänen nykyinen kumppaninsa eivät tuolloin vielä edes tunteneet toisiaan.) Alun perinkin kummallinen rikostarina saa siis yhä omituisempia käänteitä.

Toinen merkillinen oikeudenkäyntikäänne taas tapahtui juur’ikään Szegedissä: siellä toinen oikeusaste kumosi kohutun Ahmed H:n terrorismituomion. Kuten tässäkin blogissa kerrottiin, syyrialainen mutta laillisesti EU:ssa (tarkemmin sanoen Kyproksella) asuva Ahmed H. oli liittynyt Unkarin rajalle valuvaan pakolaisvirtaan auttaakseen sen mukana kulkevia vanhoja ja raihnaisia vanhempiaan. Syyskuussa 2015, kun Röszken rajanylityspaikalla syntyi jonkinlaista mellakkaa ja pakolaisjoukko rynni raja-aidan läpi, Ahmed H. oli ollut mukana huutamassa jotakin megafoniin – oman selityksensä mukaan hän yritti rauhoitella väkijoukkoa – ja myöhemmin heittelemässä kiviä unkarilaisia rajavartijoita kohti (ilmeisesti tiedossa ei ole, osuiko hän). Tästä hänelle määrättiin ensimmäisessä oikeusasteessa, koko Euroopan ihmisoikeusjärjestöjen kauhistellessa, kymmenen vuoden kuritushuonetuomio terrorismista.

(Jos tässä nyt joku haluaa muistuttaa, että ei ole oikein kiva juttu heitellä rajavartijoita kivillä, niin kyllä, olen samaa mieltä, ja jonkinlainen rangaistus tästä kyllä mahtuu meikäläisenkin oikeustajuun. Ei kuitenkaan kymmentä vuotta kuritushuonetta, samaan aikaan kun hengenvaarallisesta pahoinpitelystä ja pysyvien ruumiinvammojen tuottamisesta selviää neljän vuoden tuomiolla. En myöskään tarkoita, että traumatisoituneen ja kiihtyneen väkijoukon riehaantuminen pitäisi hyväksyä ja siunata, mutta en silti tajua, miten se täyttää ”terrorismin” kriteerit.)

Ahmed H:n jutun käsittelyyn oli varauduttu myös valtion ykköskanavan tv-uutisissa, kertoo vahingoniloisesti 444.hu-sivusto: torstaina jo puolenpäivän uutislähetyksen täytti lähes kokonaan Suuresta Terroristioikeudenkäynnistä uutisointi, sen jälkeen oikeudenkäyntiä ja sen kommentointia lähetettiin, kaikki muut ohjelmat syrjäyttäen, kolme tuntia – mutta kun lopulta tuli tuntikausia etukäteen hehkutetun tuomion julistamisen aika, sitä ei vastoin lupauksia lähetettykään suorana, vaan oikeussalin autiossa eteisaulassa pettymystään peittelevä uutisreportteri kertoi katsojille, että toinen oikeusaste on kumonnut aiemman terrorismituomion tykkänään.

Oikeuden päätöksen mukaan (kertoo 444.hu) edellisessä tuomiossa ei ollut otettu huomioon asianmukaisesti niitä seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa Ahmed H:n toiminnan arviointiin. Ei esimerkiksi selvitetty, oliko Ahmed H:n aiemmin poliiseille lausumilla sanoilla ja kivien heittelyllä keskinäistä yhteyttä, eikä näin ollen tiedetä, oliko kivien heittely pikaistuksissa tehtyä vai harkittua toimintaa. Myös todistajanlausunnot siitä, mitä Ahmed H. oikeastaan oli sanonut ja miten se oli tulkattu, ovat epäselviä ja ristiriitaisia. Ennen kaikkea ei ole todistettu, että Ahmed H. olisi jotenkin ohjaillut tai edes pystynyt ohjailemaan hurjistunutta pakolaisjoukkoa. Tapahtumien tutkinta alkaa siis alusta, Ahmed H:n tosin jäädessä toistaiseksi tutkintavankeuteen.

Sekä Krisztián B:n että Ahmed H:n kohtalo siis on toistaiseksi avoin, ja ”oikeuden voittoa” on aikaista juhlia. Kävi miten kävi, kumpikin oikeusjuttu kertoo paljon siitä, mitä Unkarin yhteiskunnassa on tapahtumassa. Krisztián B:n tapaus nostaa esille protekción, suojeluksen, jota nauttivat vaikutusvaltaisten henkilöiden sukulaiset ja ystävät. Ei paljoa puuttunut, etteivät tutkintaviranomaiset olisi uskoneet entisen ministerin sisarenpoikaa, johtavaa ylilääkäriä ja kunnon katolilaista perheenisää ennemmin kuin jotain nobody-yksinhuoltajaäitiä. Julkisuudessa ja etenkin oppositiomedioissa voidaan toki kauhistella ja päivitellä sitä, miten vallan miehet naisia kohtelevat – tässä voi taas kerran mainita ehkä kuuluisimman esimerkin, ”sokean komondorin” tapauksen, tai järkyttyneet uutiset sen johdosta, että maaliskuussa Budapestin Zugligetin Pyhän Perheen seurakunnan kirkossa järjestettiin rukoushetki Krisztián B:n perheen puolesta. Siitä huolimatta Istanbulin sopimus on yhä ratifioimatta, koska ns. kristilliset perhearvot ovat tärkeämpiä kuin perheväkivallan uhrien suojeleminen.

Ahmed H:n oikeusjuttu puolestaan havainnollistaa Unkarin hallituksen yrityksiä niputtaa pakolaiskriisi ja terrorismi yhteen, maksoi mitä maksoi. Ja piittaamatta siitä, että – kuten 444.hu:n kommenttiketjussa todettiin – megafoniin huutelevan ja kiviä nakkelevan hermostuneen taviksen rinnastaminen terroristeihin on Pariisin, Brysselin tai Manchesterin oikeiden terrori-iskujen uhrien muiston häpäisemistä. Mutta ei tässä kaikki. Muukalaispelolla ja rasismilla ratsastamisen lisäksi tähän juttuun liittyy kansalaisjärjestöjen osuus.

Kansalaisjärjestöt, etenkin kansainväliset ja/tai kansainvälistä tukea saavat korruptionvastaiset, ihmis- ja vähemmistöoikeusjärjestöt, ennen muuta Open Society -säätiön eli ykkös-pahis György Sorosin tukemat, ovat olleet piikki Unkarin hallituksen lihassa jo pitkään. Tiistaina hyväksytty uusi laki kansalaisjärjestöjen läpinäkyvyydestä vaatii, Venäjän ns. agenttilain tapaan, ”ulkomailta tuettuja” järjestöjä ilmoittautumaan erilliseen rekisteriin. Järjestöt protestoivat, Venetsian komissio paheksuu, Fidesz-puolue taas jaksaa julkilausua tiedotustilaisuudessaan edustajansa Gyula Budain suulla:

Fideszin parlamenttiedustaja muistutti, että Ahmed H. oli Röszken mellakan avainhahmoja, hän ohjasi migrantteja, jotka hyökkäsivät Unkarin puolelle rajaa asettuneita poliiseja vastaan. He heittelivät kivillä ja muilla esineillä Euroopan Schengen-rajaa puolustavia unkarilaisia poliiseja, joista monet loukkaantuivat. […] Pidämme hämmästyttävänä sitä, että oikeudenkäynnin alla Soros-järjestöt, Brysseli ja sosialistit asettuivat avoimesti terroristi Ahmed H:n puolelle, Gyula Budai totesi. Hän huomautti myös, että Soros-järjestöistä Amnesty International on käynnistänyt kampanjan Ahmed H:n vapauttamiseksi, hänelle vieläpä vaaditaan vahingonkorvauksia Unkarin valtiolta. Lisäksi Budai kertoi, että Helsinki-komitean jäsenet huolehtivat eräässä toisessa jutussa Ahmed H:n toverien puolustuksesta.

Näin sivusta katsoen näyttää siltä, että Unkarin hallitus on suistunut yhä eskaloituvaan propagandakierteeseen, joka synnyttää yhä räikeämpiä salaliittoteorioita, kun kaikki mahdolliset hallituksen (siis: Unkarin) vastustajat ja viholliskuvat on niputettava yhteen. Ahmed H:n tapauksessa kuitenkin nähdään, että eurooppalainen oikeuslaitos ei aina ongelmitta taivu tämän politiikan palvelukseen. Oikeus- ja syyllisyyskysymykset tuppaavat olemaan monimutkaisia ja yllättäviä, ja niin paljon kuin Unkarin syyttäjäviranomaisten ja oikeuslaitoksen toimintaa onkin arvosteltu, syyllisyyden todistaminen edes jossain määrin eurooppalaisten standardien mukaan on silti paljon vaikeampaa ja mutkikkaampaa kuin ”terroristiksi” syytteleminen mediassa tai puolueiden julkilausumissa.

Vahva ja ylpeä!

Piti kirjoittamani poliittisen populismin ja huuhaatieteen oudosta liitosta. Esimerkiksi siitä, miten Itävallan FPÖ:n johtaja HC Strache sai tiedeväen repimään hiuksiaan julistamalla, että käynnissä oleva ilmastonmuutos on pelkkää ihmisestä riippumatonta, luonnollista vaihtelua, jota on ollut koko ajan – Grönlantikin oli aikoinaan vihreä maa, jossa viikingit viljelivät viiniä. (Itse asiassa Grönlanti on ollut jään peitossa satatuhatta vuotta.) Tai miten Unkarin hallitus jättää aivokalvontulehdusta aiheuttavan meningokokki B:n vastaisen rokotuksen vaille valtion tukea, koska ”se aiheuttaisi väärän turvallisuuden tunteen”. Tai miten Unkarin hallitusta lähellä olevien tahojen pyörittämä, suureksi osaksi hallituksen ilmoitustuloilla elävä keltalehti Ripost samoin kuin valtion elokuvakomissaarin, kasino-oligarkki Andy Vajnan TV2-kanava käyvät omituista taistelua aurinkovoiteita vastaan – jotka vaihtoehtogurujen mukaan aiheuttavat syöpää – ja vastoin kaikkia ihotautilääkärien suosituksia kehottavat kansaa ottamaan aurinkoa, ilman voiteita, juuri puolenpäivän aikaan, kun auringonpaiste on ”tehokkaimmillaan”.

Ehkä palaan näihin joskus. Nyt on kuitenkin ihan pakko kertoa uudesta julistekampanjasta, johon Unkarin hallitus jälleen sijoittaa veronmaksajien varoja. ”Pysäytetään Brysseli” -kampanja, jolla kansalaisia kannustettiin osallistumaan EU:n ihmisoikeus- ja maahanmuuttopolitiikan (tai siis siitä annetun perin vääristyneen kuvan) sekä kansalaisjärjestöjen vastaiseen ”kansalliseen konsultaatioon”, on nimittäin julistettu menestykseksi. Kyselyyn vastasi hallituksen ilmoituksen mukaan 1,7 miljoonaa unkarilaista – tätä lukua tosin on mahdotonta mistään tarkistaa, ja kaiken lisäksi kaavakkeen nettiversion saattoi sama ihminen täyttää miten monta kertaa hyvänsä.

No, joka tapauksessa kansallinen konsultaatio oli hallituksen mukaan kaikkien aikojen onnistunein, ja tästä kerrotaan kansalle uudella julisteella, jota ilmeisesti ovat kaikki julkiset tilat jo täynnä. Tutun syvänsinisellä pohjalla, jonka sivuun ikään kuin verhoksi on laskosteltu Unkarin lippua, lukee ylhäällä ohuin kirjaimin: ”Kaikkien aikojen menestyksekkäin kansallinen konsultaatio”, keltaisella pohjalla ”Kiitos!”, ja sen alla julisteen pääsanoma:

UNKARI ON
VAHVA JA YLPEÄ
EUROOPPALAINEN MAA

Ylpeä justiinsa. Jos ei tätä Brysselissä uskota, niin kerrotaan se ainakin omille vielä kerran. 444.hu-uutissivuston ilkimykset tietenkin julistivat oitis valokuvakilpailun: lukijoita kehotettiin kuvaamaan uusi juliste mahdollisimman ”kuvaavassa” ympäristössä. Tässä muutamia esimerkkejä palkituista:

Lisäteksti: ”Ylpeät unkarilaiset ovat Lontoossa tiskaamassa.”

Tähän kuvaan on onnistuttu vangitsemaan hieman rähjäisen rakennuskannan joukossa ennen muuta funktionaalinen valkoinen matala pytinki, jossa toimii toinen Orbánin hallituksen korruption ikoneista, ”kansallinen tupakkakauppa”.

Asemilla ja odotustiloissa ei julisteita säästellä. Joku voisi tietenkin kysyä, olisiko julistekampanjaan upotetut rahat voinut sijoittaa odotustilojen kunnossapitoon.

Mutta ei tässä vielä kyllin, vaan kommenttiketjussa lukijat panevat vielä paremmaksi.

”Unkari on vahva ja ryssä maa.”

#unkari #ylpeä #eurooppa (Kuva on vuoden takaisesta lehtijutusta ja esittää Tarnazsadány-nimisen pienen paikkakunnan koulun ainoata vesipistettä; koulun saniteettitilat ja koulurakennus ylipäätään olivat tuolloisten lehtijuttujen mukaan sellaisessa kunnossa, että jotkut vanhemmat eivät halunneet päästää lapsiaan kouluun.)

Kaikkien aikojen Kiitos-kampanjan yksi Kiitos-kampanja. UNKARI ON RATKAISEVA JA ITSEVARMA MAA JOKA NÄYTTÄÄ TIETÄ LÄNNELLE JOS TARPEEN ON TOISTAMME TÄTÄ NIIN KAUAN KUNNES KAIKKI USKOVAT

Jo kiivaasti somessa leviävä kuva ”vahva ja ylpeä” -julisteen alla alikulkukäytävän seinustalla nukkuvista kodittomista on ilmeisesti photoshop-väärennös, vaikka varmaan ”voisi olla totta” – itse kuva on muutaman vuoden takainen, vain seinällä kodittomien yläpuolella oleva juliste on vaihdettu toiseksi. Tämä seuraava kuva sitä vastoin lienee aito.

444.hu-sivuston lukija ”Réka” on näpännyt kuvan hengenvaarallisen kolmosmetron Gyöngyösi utcan asemalla. (Hengenvaarallisen? Venäjällä peruskorjatuista metrojunista – virolaisen firman metrojunatarjous olisi tullut halvemmaksi, mutta jostain syystä Budapestin liikennelaitos päätyi tilaamaan metrovaunuja Venäjältä, missä myös entisiä neuvostovalmisteisia vaunuja on korjautettu – on kirjoitettu Unkarin lehdistössä viime aikoina tavan takaa. Junia on syttynyt tunnelissa palamaan, ja nyt viimeksi kolmoslinjalla metrovaunun ovet avautuivat vauhdissa.) Kuva havainnollistaa paitsi rapistuvan julkisen sektorin ankeutta ja eläkejärjestelmän ongelmia (mummoja, jotka eivät ehdi hyppäämään päivätansseissa vaan selvästikin hengenpitimikseen myyvät puutarhansa kukkia tai omatekoisia leivonnaisiaan, näkee metroasemilla tavan takaa), myös sitä, mihin Unkarissa poliittinen vastarinta ja aktivismi nykyään tyylikkäimmin kanavoituu.

”Ja nyt on vuorossa SOROS, SOROS, SOROS, SOROS, SOROS, SOROS”

Vitsipuolue ”Kaksihäntäinen koira” saa mielipidemittauksissa prosentin-parin kannatusosuuksia – mutta ne ovat silti samassa sarjassa ja jopa parempia lukemia kuin joillakin ”oikeilla” oppositiopuolueilla. ”Koirat” osaavat myös hyvin suunnitella ja rahoittaa näyttäviä julkisuustempauksia – ei vain hallituksen plakaattimyllytystä naurettavaksi tekeviä julistekampanjoja vaan myös esimerkiksi tempauksia, joissa katujen ja jalkakäytävien päällysteiden surkeaan kuntoon kiinnitetään huomiota maalaamalla rikkinäiset kohdat kirkkain värein. Tämä juliste näyttää ”Pysäytetään Brysseli” -kampanjalle ja hallituksen viestimien vainoharhaiselle ”kaiken takana on György Soros” -jankutukselle kerta kaikkiaan, sanoisinko, närhen munat.

Kunpa vielä näkisi samalla innolla, älyllä ja henkevyydellä tehtävän myös oikeaa oppositiopolitiikkaa.

Mediasota ja median tuho?

Tästä olen jauhanut monesti ennenkin. Unkarihan ei ole mikään Putinin Venäjä tai Erdoğanin Turkki, missä liian äänekkäästi ja toisin ajattelevat, etenkin ikävistä asioista kirjoittavat toimittajat saattavat päästä hengestään tai joutua vankilaan. (Työnsä ja toimeentulonsa toisinajattelijat kyllä Unkarissakin saattavat menettää.) Mutta 1900-luvun (ja 2000-luvun alunkin) diktatuureja se muistuttaa siinä suhteessa, miten ns. virallinen mediamaisema todellisuutta esittää. Olen tästä ennenkin kirjoittanut: Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutiset ovat kuin kurkistus suorastaan pohjoiskorealaiseen propagandamaailmaan, jossa meidän rajojemme ulkopuolella pahikset punovat häijyjä juoniaan (jotka viisas johtajamme sankarillisesti torjuu), rajojen sisäpuolella taas nähdään vain upeita uudisrakennusprojekteja, onnellisia perheitä (joille vero- ja hintapolitiikan ansiosta jää koko ajan entistä enemmän käteen), suloisesti laulavia ja tanssivia lapsia sekä nousevia tuotantolukuja.

Eilen tämä taas nähtiin MTV1-kanavan uutislähetyksessä, jossa ensi kertaa laajemmin kerrottiin Unkarin kansalle EU-parlamentin eilisestä, 7. artiklan soveltamista koskevasta päätöksestä. Uteliaana klikkailin itseni hirado.hu-sivuston videopalstalle katsomaan, miten tv-uutiset tämän esittävät – ja olisihan se pitänyt arvata. Kysymys on ennen kaikkea maahanmuuttajista (”migranteista”) tai maahanmuuttopolitiikasta (tämä mainittiin heti alkuun ja niin selvästi, että mahdolliset piipitykset demokratiasta, korruption vastustamisesta, kansalaisjärjestöistä tai ihmisoikeuksista eivät siinä paljoa painaneet) sekä hyökkäyksestä Unkaria vastaan. Siis ymmärsiväthän varmasti kaikki: EU ei hyväksy Unkarin rajat kiinni -politiikkaa vaan haluaa asuttaa Unkariin tuhansittain ”laittomia migrantteja”. Ja tämän hyökkäyksen takana on tietenkin ikipahis György Soros: kun neljä vuotta sitten nähtiin Unkari-vastainen ns. Tavaresin paperi, niin nyt on vuorossa Sorosin paperi, tämä kuultiin uutislähetyksen aikana useammankin hallituksen edustajan suusta.

Tämän virallisen mediatodellisuuden ulkopuolella toki periaatteessa vallitsee lehdistön ja viestinnän vapaus, ja varsinkin Internetistä löytyy hyvinkin kärkeviä kriittisiä sivustoja ja blogeja pilvin pimein. Etenkin television, radion ja perinteisen printtimedian puolella kuitenkin jyrää hallituksen ja Fidesz-puolueen käsissä oleva berlusconilainen viestintämahti. Tätä maisemaa kartoittaa 444.hu-sivuston pitemmän journalismin sarjassa (tunnuksella tldr) juuri ilmestynyt Pál Dániel Rényin artikkeli, jota haluaisin tässä pikaisesti referoida. Otsikko kuuluu suomennettuna: ”Tämä ei ole journalismia, tämä on politiikan raskasta aseistusta.”

Tämänhetkisen mediasodan strategia palautuu Rényin mukaan parin vuoden takaiseen ns. Gecigateen eli pääministeri Orbánin ja hänen nuoruudenystävänsä ja uskottunsa, oligarkki Lajos Simicskan välirikkoon. Siihen asti Unkarissa oli toiminut useita hallitusta tukevia mutta muodollisesti itsenäisiä, Simicskan omistamia tiedotusvälineitä, kuten oikeistolaiset sanomalehti Magyar Nemzet ja tv-kanava HírTV. Orbánin ja Simicskan riitaannuttua näiden tilalle oli rakennettava uusi mediaimperiumi, mihin Rényin mukaan käytettiin kymmeniä miljardeja forintteja valtion varoja. Tätä tv- ja radiokanavien, lehtien ja verkkosivustojen verkostoa ohjailee ”propagandaministeri” Antal ”Helikopteri” Rogán, jolta on tullut myös selvät toimintaohjeet sekä Fidesz-puolueen poliitikoille että tiedotusvälineille. Näin Rényille kertoi viime helmikuisessa tiedotustilaisuudessa kuulemastaan muuan Fidesz-puolueen kansanedustaja:

Rogán astui esiin ja rupesi selittämään, että media on käyttämistä varten, ja että nyt ei ole kokeilujen eikä itsensätoteuttamisen aika. Hän odottaa puolueen lausuntoja antavilta poliitikoilta kurinalaisuutta, on käytettävä niitä ilmauksia ja tekstipätkiä, jotka pääministerin kanslia toimittaa kirjallisina. Muutamia viikkoja myöhemmin tapasin erään hallituspuolueen lehden päätoimittajan, ja heille Rogán oli sanonut aivan samaa.

(Veikkaisinpa, että tällainen valmis ilmaus oli myös eilisillan uutisissa useampaan kertaan kuultu ”Sorosin paperi”.)

Valtion varoilla hallituksen hallintaan ostetut lehdet, radio- ja tv-kanavat päätyivät useiden uskollisten haltuun. Näistä huomattavimpia on tässä blogissa ennenkin mainittu pääministeri Orbánin salaperäinen medianeuvonantaja Árpád Habony, mies, jolla vuosikaudet on ollut pääsy korkeimpien päättäjien puheille, vaikka virallisesti hän ei ole millään tavalla valtion leivissä – eikä edes periaatteessa velvollinen kertomaan kenellekään, millä hänen juorulehdissä reposteltu jetset-elämäntyylinsä rahoitetaan. Habonyn Modern Media Group -yhtiö pyörittää muun muassa räväkkään tyylilajiin pyrkivää 888.hu-uutissivustoa sekä Lokál-ilmaisjakelulehteä.

888.hu:n pilapiirros antaa ehkä parhaan kuvan sivuston tasosta. Fake news -tekstin fontti ja oranssi i:n piste (f-kirjaimen päällä…) jäljittelevät riippumattoman Index-uutissivuston logoa. Siltä varalta, että joku ei ymmärtäisi, mistä on kysymys, pilakuvaan on lisätty selitys: ”Index-universumi hajoaa.” Ei, tämä ei ole ”Kevätpörriäisen” tyyppisestä julkaisusta vaan periaatteessa aikuisille ”oikean” journalismin kuluttajille tarkoitettu. Ja tämän on siis tarkoitus olla vitsi. Voisin liittää tähän myös saman piirtäjän tämänpäiväisen pilakuvan, jossa ”Euroopan parlamentti kokoontuu” ja sen penkeissä istuu pelkkiä samannäköisiä György Soros -klooneja. Mutta asia lienee tullut jo selväksi.

Habonyn kaveri Andy Vajna, paluumuuttanut amerikanunkarilainen entinen Hollywood-tuottaja ja sittemmin valtion elokuvakomissaari, on lainsäädännöllisesti tuettujen tuottoisien kasinobisnestensä lisäksi saanut valtiolta yli kymmenen miljardin forintin luotot TV2-kanavan ostamiseen ja Rádió 1 -radioaseman valtaamiseen. Talouspoliittisen viikkolehti Figyelőn nappasi haltuunsa pääministeri Orbánin hovihistorioitsija Mária Schmidt, ja entinen itsenäinen uutissivusto Origo.hu päätyi Unkarin keskuspankin johtajaa, legendaarista ”epäortodoksisen” talouspolitiikan isää György Matolcsya lähellä oleville tahoille. Kenties suurin siivu uudelleenjärjestetystä mediaimperiumista joutui lopulta Orbánin naapurin, luottomiehen ja (väitetyn) bulvaanin, entisen kaasuasentajan ja nykyisen mega-oligarkin Lőrinc Mészárosin haltuun. Mészáros omistaa muun muassa Mediaworks-yhtiön, jonka hallussa on nykyään suurin osa Unkarin maakuntalehdistä, sekä hörhöoikeistolaisen tv-kanavan Echo TV:n.

Mediaworksin maakuntalehtien levikki kattaa nykyään Unkarista suurimman osan (loppujakin, kuten Itä-Unkarin paikallislehtiä vielä hallitsevan itävaltalaisen Russmedian sekä muutamia menestyksekkäitä ja kunnianhimoisia eteläunkarilaisia paikallislehtiä julkaisevan Lapcomin omistuksia on jo lähestytty ostotarjouksin), ja niiden sisältö toimitetaan keskitetysti, kertoo Rényi. Entiset päätoimittajat potkittiin pihalle, ja entisen Népszabadság-lehden toimitalossa työskentelevä uusi keskustoimitus laatii maakuntalehtien sisällön yleisen, ei-paikallisen osuuden.

Mediaworksin maakuntalehtien verkkosivustojen etusivut 15.4.2017.

Tähän mediamaisemaan virtaa valtion mediatuki nyttemmin rajoittamattomana, kun taas muiden kuin Fidesz-puolueen hallinnassa olevien viestimien alkaa olla mahdotonta saada tukea julkisista varoista.

Toki valtio on Unkarissa jo pitkään puuttunut lehdistön toimintaan esimerkiksi jakelemalla epäsuoraa mediatukea lehti-ilmoitusten muodossa. (Eikä pelkästään Unkarissa. Itävallassahan muutamia vuosia sitten silloinen liittokansleri Faymann oli melkoisessa ryöpytyksessä ns. Inseratenaffären johdosta, eli hänen väitettiin ostaneen itselleen positiivista julkisuutta keltalehdistöltä näissä lehdissä julkaistujen valtion laitosten maksullisten ilmoitusten avulla.) Árpád Habonyn myötä, väittää Rényi, Unkarissa on kuitenkin astuttu aivan uuteen mediapolitiikan kauteen.

Habony vaikuttaa nykyään pääasiassa Lontoossa, missä hänellä on amerikkalaisen kampanja- ja propagandagurun Arthur Finkelsteinin kanssa yhteinen konsulttitoimisto, joka on viime aikoina myynyt palvelujaan Unkarin ohella muillekin keskieurooppalaisille oikeistopopulistitahoille. Varsinaiset poliittiset sisällöt suunnitellaan ministeri Rogánin byroossa, mutta Habonyn toimisto suunnittelee niiden markkinoinnin: miten ne paketoidaan kansaanmenevään kelta- ja juorulehdistöön. Tähän kuuluu myös esimerkiksi Fidesz-puolueen vihollisten mustamaalaus, paparazzien lähettäminen poliittisten vastustajien kimppuun ja yksityiselämää koskevien juorujen levittäminen. Härskein esimerkki lienee äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbikin johtajan Gábor Vonan väittäminen homoksi.

Ennen kaikkea olennaista tässä uudessa mediakonseptissa on jatkuvan sotatilan ajatus. Mitään puolueetonta kritiikkiä ei voi olla olemassa, on vain me ja meidän viholliset, ja kaikenlainen vallanpitäjien arvostelu on pelkästään opposition valtapyrkimysten ilmentymää. Koska Unkarin tämänhetkinen hajanainen ja kädetön oppositio ei riitä uhkakuvaksi, mediasotaa motivoimaan tarvitaan suurempi salaliittoteoria. Tästä syystä valtion suorasti tai epäsuorasti hallinnoimat tiedotusvälineet ovat jo kuukausikaupalla juntanneet kansan tajuntaan yhtä ja samaa ajatusta, jossa perinteinen antisemitismi kätevästi yhdistyy muukalaispelon uudempiin muotoihin: György Soros rahoittaa kansalaisjärjestöjä, tiedotusvälineitä ja omaa yksityisyliopistoaan pelkästään tuhotakseen Euroopan hukuttamalla sen ”laittomien maahanmuuttajien” tulvaan.

Mielenkiintoinen seuraus tästä mediasotatilasta on myös, että valtaapitävien päävihollinen ei kohta niinkään ole poliittinen oppositio (joka edelleenkin on toivottoman heikko ja hajanainen) vaan riippumaton tiedonvälitys. Lajos Simicskan yritysimperiumiin kuuluva itsenäinen uutisportaali Index esitetään – kuten ylempänä siteeraamani ”henkevä” ”pila”-”piirros” osoittaa – fake news -tuuttina, ja Fidesz-puolueen euroedustaja Tamás Deutsch möläytti tyylinsä mukaisesti Facebook-sivullaan, että ”oppositio painukoon v***uun, sen tilalle on jo astunut liberaali media”. (”Liberaali”, muistutettakoon vielä, on Unkarin nykyisten vallanpitäjien kielenkäytössä samanlainen omaa merkitystä vailla oleva yleishaukkumasana kuin entisessä Neuvostoliitossa ja vielä nyky-Venäjälläkin ”fasisti”.)

Hallituksen mediaimperiumin kasassa pitäminen – ainakin seuraaviin, vuoden 2018 vaaleihin asti – ei kuitenkaan ole aivan helppoa, sillä pätevästä työväestä alkaa kohta olla pulaa. ”Oikeat” journalistit eivät loputtomiin jaksa työskennellä toimituksessa, jossa Unkarin tietotoimiston uutisetkin pitää tarkistuttaa puoluelinjan mukaisiksi tai joissa kulttuuri- tai urheilupalstojen toimittajilta on kielletty tiettyjen alan ihmisten arvosteleminen. Juorulehti Ripostin palveluksesta lähti kahdessa päivässä omantunnon syihin vedoten kaksi toimittajaa, Ádám Fekő ”pyytäen anteeksi jokaista näppäimen painallusta”, Csaba Vultur puolestaan näillä sanoin:

”Vähän aikaa on niin, että siitähän maksetaan hyvin. Sitten on niin, että eihän minun tarvitse välittää politiikasta. Sitten on niin, että tuota en minä kirjoittanut. Sitten niin, että kyllähän minä sen kirjoitin, mutta se kirjoitettiin uusiksi. Sitten on niin, että jollakinhan se perhe on elätettävä. Ja tietenkin myös niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Tästä lähtien ei enää ole niin.”

Vaikka vallanpitäjien hihnassa kulkevalla medialla onkin pulaa sekä pätevistä tekijöistä että lukijoista – esimerkiksi 888.hu:sta ei todellakaan ole 444.hu:n kilpailijaksi, hallituksen kenties uskollisin äänitorvi, sanomalehti Magyar Idők ei saa lukijamääräänsä nousemaan yli kahdeksantuhannen – menossa oleva mediasota voi silti tuhota koko mediamaiseman. Mutta, kuten Rényi toteaa:

Tällaisena aikana, jona valeuutiset politiikasta riippumattakin haastavat valtavirtamedian, politiikan näin brutaali väliintulo vahingoittaa pahasti julkisuuden rakennetta: se horjuttaa yleistä luottamusta uutispalveluihin, se vie journalistin ammatilta uskottavuuden ja kaiken kaikkiaan heikentää demokraattisen järjestelmän puolustuskykyä. Juuri tämä on tässä päämääränä.

 

Sen lauluja laulat?

Tänään sananen yliopistojen ja viestimien riippumattomuudesta.

Aloitetaan Unkarista ja tapaus CEU:sta. Central European Universityn ympärillä käytyä kohinaa olen selostellut täällä jo useamman postauksen verran, mutta ongelman ytimessä on siis se, että hallituksen pikavauhtia läpi runnoma uusi, ulkomaisten korkeakoulujen toimintaa rajoittamaan tarkoitettu yliopistolaki tekisi CEU:n ja yksinomaan CEU:n toiminnan mahdottomaksi. Ja muistutettakoon vielä, mitä itse pääministeri Orbán tästä maaliskuun lopulla lausui ja miten siitä hallituksen omalla verkkosivustolla tiedotettiin:

”Soros-yliopiston kohtalo riippuu Amerikan ja Unkarin hallitusten välisistä neuvotteluista”, lausui pääministeri Viktor Orbán perjantaina Kossuth-radion [valtakunnallinen ykköskanava] 180 minuuttia -ohjelmassa. Pääministeri muistutti opetushallituksen todenneen, että useat ulkomaiset yliopistot toimivat sääntöjen vastaisesti, niiden joukossa ”myös György Sorosin yliopisto”.

Vaikka joku miten olisi miljardööri, Unkarissa hän ei ole lakien yläpuolella, myös tämän laitoksen on noudatettava lain määräyksiä, pääministeri lausui ja lisäsi: ”petos on petos, kuka sen sitten tekeekin”. Myös ulkomaisia diplomeja myöntävä ”Soros-yliopisto” on itse tunnustanut, että ei anna koulutusta ulkomailla, ja tämä on Unkarin säännösten vastaista, hän sanoi. (…)

Kysymykseen, neuvottelevatko [Unkarin hallituksen edustajat] myös CEU:n kanssa, Viktor Orbán vastasi: CEU:n tarvitsee vain noudattaa lakeja, ”meidän kanssamme heidän ei tarvitse neuvotella, sillä – ehkä he sitä haluaisivat, mutta – he eivät vielä ole Amerikan hallitus.”

Tämän jälkeenhän on nähty valtaisa määrä mielenilmauksia ja sympatianosoituksia, kirjeitä, lausuntoja ja kulkueita ympäri maailmaa, ja Budapestissa on koettu useita laajoja ja värikkäitä mielenosoituksia, joissa ei enää ole kysymys pelkästään CEU:sta vaan monesta muustakin asiasta. CEU:n rehtori Michael Ignatieff puolestaan on kiertänyt maailmaa hakemassa neuvoja ja kansainvälistä solidaarisuutta. Maanantaina – kertoo 444.hu – hän oli Brysselissä neuvottelemassa EU:n korkeiden virkamiesten kanssa ja illalla puhumassa Brysselin ranskan- ja hollanninkielisten yliopistojen järjestämässä tilaisuudessa.

444.hu:n mukaan Ignatieffin puheen pääsanomana oli: me olemme vain yliopisto ja teemme työtämme, jättäkää meidät rauhaan! Ignatieff ei ymmärrä, miksi CEU on ylipäätään sotkettu mukaan Unkarin hallituksen Sorosin-vastaiseen sotaretkeen, ja korostaa, että Soros ei millään tavalla johda CEU:n tutkimus- ja opetustyötä.

”Olen ylpeä siitä, että herra Soros on antanut taloudellista tukea yliopiston toiminnalle. Ihailen häntä, pidän häntä unkarilaisena isänmaanystävänä. Mutta hän ei anna minulle ohjeita. Minä olen vastuussa yliopiston 21-henkiselle kuratoriolle. Kuraattorit taas tulevat sellaisista yliopistoista kuin Oxford, Berkeley, Stanford ja Columbia.”

Ignatieffin puheen jälkeen yleisöstä nousi yllättäen Unkarin Brysselin-lähettiläs Zoltán Nagy kiistämään kaikki syytökset. Nagyn mukaan Unkarin hallitus ei pidä CEU:ta taistelukenttänä; jos näkemyseroja Sorosin kanssa onkin, esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä, mistään poliittisesta kostosta ei ole puhettakaan. ”Lex CEU” perustui laajoihin tutkimuksiin, joissa Unkarissa toimivista ulkomaisista yliopistoista oli löydetty sääntöjenvastaisuuksia joskaan ei laittomuuksia, ja hallitus haluaa vain, että kaikki noudattaisivat lakeja.

Ignatieff kiitti mutta totesi kylmästi, että olisi ollut parempi, jos tämä keskustelu olisi voitu käydä ajallaan Budapestissa – nyt ennen lain hyväksymistä kukaan ei ollut yhteydessä CEU:n hallintoon, ja Unkarin ulkoministeriö on ilmoittanut suostuvansa neuvottelemaan asiasta ainoastaan Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Ignatieff myös vakuutti, että CEU on noudattanut kaikkia Unkarin lakeja ja sääntöjä, minkä on myöntänyt myös opetus- ja tiedeasioista vastaava Inhimillisten voimavarojen ministeriö.

 

Mitä tulee CEU:n asemaan Sorosin-vastaisen sotaretken taistelukenttänä, ehkä suurlähettiläs Nagyn kannattaisi käydä yllä siteeratulla hallituksen verkkosivulla virkistämässä muistiaan. Ja ottaa huomioon, että unkarinkielisetkään möläytykset eivät aina vältä kansainvälistä julkisuutta.

Ja mitä puolestaan tulee säätiöihin ja niiden omaisuudesta päättämiseen, 444.hu:n artikkelin kommentoijat muistuttivat ansiokkaasti, että vielä vuosi sitten Unkarin vallanpitäjät olivat aivan toista mieltä rahoittajien mahdollisuuksista määräillä säätiöiden rahankäytöstä. Tuolloin parlamentti hyväksyi pikavauhtia lain, jonka mukaan Unkarin Kansallispankin kiisteltyihin säätiöihin sijoitetut valtion varat ”menettävät julkisten varojen luonteensa”, eli pankin ei enää tarvitse tehdä tiliä kenellekään siitä, miten ja mihin rahoja käytetään. Annetaanpa Fidesz-puolueen tahattoman huumorin mestarin ja argumentaatio-ykkösnyrkin Lajos Kósan taas selittää:

Lähdetäänpä liikkeelle yksityishenkilöstä. Minä olen yksityishenkilö, rahat ovat minun. Rahat ovat minun aina siihen saakka, kunnes sijoitan ne säätiöön. Ja siitä lähtien, kun olen pannut ne säätiöön, siitä hetkestä lähtien minulla ei ole mitään oikeutta, yhteyttä, intressiä näihin rahoihin. Minut on erotettu niistä. Tämä on säätiön olemus. Ne rahat lakkaavat olemasta minun. Se ei riipu omistajasta. Oli omistaja sitten valtio, valtion yhtiö, kansallispankki, toimittajien yhteisö, kirkko, kuka hyvänsä, yksityishenkilö, säätiön olemus on siinä, että sijoitan rahat siihen ja siitä lähtien näiden rahojen aikaisempi omistussuhde lakkaa, täysin ja kokonaan, joka suhteessa. Tämä on säätiössä olennaista (…)

Mutta, kuten 444.hu:n kommenttiketjussa todetaan, on tietenkin aivan eri juttu, jos kyseessä on Sorosin säätiö, jossa ei edes ole mukana yhtään valtionpankin johtaja Matolcsyn omaista…

***

Siirrytään Itävaltaan ja julkisen palvelun mediaan. Itävallan yleisradioyhtiön ORF:n tv-uutisten (ZiB = Zeit im Bild) ykkösankkuri Armin Wolf on tunnettu tiukkana haastattelijana, jolta on muutama tyylinäyte esitelty tässä blogissa jo aiemminkin. Tässä hän grillaa äskettäin eläkkeelle siirtynyttä Ala-Itävallan maaherraa Erwin Prölliä, konservatiivisen ÖVP-puolueen kenties mahtavinta miestä ja kotiosavaltionsa kruunaamatonta kuningasta.

Pröllin 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi perustetun yksityissäätiön rahoituksessa on oudon salaperäisiä kohtia: osavaltion hallituksen säätiölle myöntämiä tukiaisia ei Wolfin mielestä ole julkistettu niin kuin pitäisi. Pröll menettää malttinsa lähes niin pahasti kuin vanha kokenut poliitikko ylipäätään voi ja ryhtyy puolestaan syyttämään Wolfia epärehellisestä ja puolueellisesta toiminnasta.

Itävallan ORF, kuten meidän Ylemmekin, on parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisessa poliittisessa valvonnassa. Poliittinen oikea laita on jo vuosikymmenten ajan nähnyt ORF:n linjauksissa sosiaalidemokraattien vahvaa vaikutusta (haukkumanimi Rotfunk, “punaradio”), ja viime aikoina etenkin oikeistopopulistit ovat mielellään nähneet ja esittäneet ORF:n valehtelevan vihervasemmistovaltamedian lujimpana linnakkeena.

Profil-lehdelle antamassaan haastattelussa ORF:n online-palvelujen päällikkö Thomas Prantner – puoluekannaltaan ilmeisesti sitoutumaton porvari, jonka väitetään olevan ”lähellä” oikeistopopulistista vapauspuolue FPÖ:tä – paheksuu tv-studion muuttumista ”kuulusteluhuoneeksi tai syytetynpenkiksi” ja arvostelee myös aktiivisesti somessa esiintyviä ORF:n toimittajia ”oman itsensä promoamisesta”. Kärki kohdistuu selvästi Armin Wolfiin, jonka FB-sivulla on lähes 300.000 tykkääjää (kyllä, olen yksi heistä).

Tapaus Wolf on saanut jonkin verran julkisuutta jopa Itävallan ulkopuolella. Erityisesti paheksuntaa herättää se, että yleisradioyhtiön teknisen puolen mies rupeaa puuttumaan journalistisiin sisältöihin. ORF:n toimittajaneuvosto asettui Prantnerin Profil-haastattelun jälkimainingeissa tiukasti Wolfin puolelle:

Arvoisa herra Prantner (…), kaipaatteko te tosissanne paluuta niihin aikoihin, joina radiojournalistit joutuivat etukäteen jättämään kysymyksensä poliitikoille tai heille jopa etukäteen määrättiin, mitä heidän kuuluu kysyä? Näinkin on Itävallassa ollut, mutta se oli aikana ennen yleisradiouudistusta. Journalisteina ja kansalaisina olemme iloisia, että nämä ajat ovat ohi eivätkä toivottavasti enää koskaan palaa, vaikka sitä moni poliitikko toivoisikin.

Kollegaa puolustaa myös ORF:n nuorisokanava FM4:n toimitus. Englannin- ja saksankielinen Morning Show -ohjelma lanseerasi uuden hauskan toimittajahahmon, nimeltään Armin… ei Wolf vaan Lammfromm, ”Lauhkeakuinlammas”. Armin Lammfromm lähettää kysymyksensä poliitikoille vähintään neljä viikkoa etukäteen, ja muutenkin kysymykset ovat sellaisia, joita poliitikot mielellään haluavat kuulla:

– Mitä luulette, miksi olette niin suosittu?
– Ovatko lapset ja eläimet lähellä sydäntänne?
– Teidät tunnetaan suurimpana poliittisena lahjakkuutena sitten Bruno Kreiskyn aikojen. Miten te tulette toimeen tämän asian kanssa?
– Mikä on menestyksenne salaisuus?
– Kertokaa toki mahtavasta vaaliohjelmastanne!
– Verrattuna talouselämän johtajien palkkoihin te ansaitsette oikeastaan aivan liian vähän. Häiritseekö se teitä?
– Te olette Itävallan suosituin naispoliitikko, ja teidän tukkanne on aina niin upeasti. Kuka teidän kampaajanne on?

Niin kauan kuin on huumoria, on toivoa. Ja Itävallassa valtion yleisradioyhtiö sentään pystyy vielä tarjoamaan sekä kritiikkiä että tahallistakin kunnon huumoria.

 

Agentteja oomme kaikki

Tänään tulee Unkarin parlamentin käsiteltäväksi pahamaineinen ns. agenttilakiehdotus eli laki ”ulkomailta tuettujen järjestöjen läpinäkyvyydestä”. Lakia on siis monesti jo verrattu Putinin Venäjän agenttilakiin, mutta samantapainen laki on myös Israelissa. Tiettävästi Israelissa lain valmistelussa tai ainakin kampanjoinnissa pääministeri Netanjahua on avustanut amerikkalainen kampanjaguru Arthur Finkelstein, sama mies, joka on toiminut myös Viktor Orbánin neuvonantajana. (Ja josta Unkarin oppositioviestimet taannoin kaivoivat esille sen yksityiselämän yksityiskohdan, että hän on aviossa miehen kanssa. Missä ei tietenkään ole mitään pahaa – on vain hupaisaa, että tämän Finkelsteinin avustuksella tehdään poliittisia kampanjoita, joiden kohdeyleisön kovaa ydintä ovat Unkarin homokammoiset ja juutalaisvihaiset piirit.)

444.hu-uutissivuston mukaan lain tarkoituksena on vain nöyryyttää: se velvoittaa kansalaisjärjestöt, jotka vuoden aikana ovat saaneet ulkomailta tukea vähintään 7,2 miljoonan forintin (23.000 €) verran, ilmoittautumaan viranomaisten tällaisista järjestöistä ylläpitämään listaan sekä merkitsemään kaikkiin julkaisuihinsa, että kyseessä on ”ulkomailta käsin tuettu järjestö”. Lain valmistelijat vetoavat läpinäkyvyyteen ja yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkisuuteen, mutta itse asiassa tämä virtuaalinen hihamerkkipakko ei tuo mitään uutta, sillä tähänkin mennessä kansalaisjärjestöt on lailla velvoitettu julkistamaan saamansa rahoituksen lähteet.

Periaatteessa kriteerinä on pelkästään ulkomailta saadun tuen määrä (summa on määritelty tämänhetkisten terrorismin ja rahanpesun vastaisten lakien pohjalta), eikä laki siis ota kantaa järjestöjen tarkoitusperiin tai rahoittajatahoihin – periaatteessa on yhdentekevää, onko kyseessä Saudi-Arabiasta käsin rahoitettu wahhabiittimuslimitoiminta, Romanian unkarilaisten kulttuurijärjestö tai jokin EU-tukea saava organisaatio. Lain tähtäimessä on kuitenkin, sikäli kuin Fidesz-puolueen varapuheenjohtajaa Szilárd Némethiä on uskominen, ilmeisesti ennen kaikkea kolme kansalaisjärjestöä: ihmisoikeusjärjestöt TASZ (Társaság a Szabadságjogokért) ja  ”Unkarin Helsinki-komitea” (Magyar Helsinki Bizottság) sekä korruptionvastainen  Transparency International. 

444.hu-sivuston toimittaja Péter Magyari otti jo aiemmin yhteyttä hallituksen tiedottajiin kysyäkseen, mihin perustuvat äskettäin kansalaisille lähetetyn ns. kansallisen konsultaation (”Pysäytetään Brysseli!”) oudot kysymykset. Esimerkiksi: mikä voimassa oleva tai suunniteltu EU-määräys muka pakottaisi Unkarin poistamaan valtion mahtikäskyllä määräämät energianhintojen alennukset (rezsicsökkentés), perumaan suunnitellut veronalennukset tai asuttamaan maahan laittomia maahanmuuttajia? Magyari tiedusteli myös, mitkä kansainväliset järjestöt pyrkivät läpinäkymättömin keinoin vaikuttamaan Unkarin sisäisiin asioihin ja mitkä niistä ovat yllyttäneet Unkariin pyrkiviä maahanmuuttajia laittomiin tekoihin. Vastausta ei kuulunut, eikä tietenkään voinutkaan kuulua. Jos kansainväliset järjestöt olisivat todella syyllistyneet johonkin tällaiseen, ne olisi voitu Unkarin lain mukaan panna syytteeseen ja asiasta nostaa kova meteli jo kauan sitten.

Olen viime aikoina usein siteerannut 444.hu-sivustoa, josta on vähitellen tullut yksi keskeisiä Unkari-uutisten lähteitäni, eikä vain siksi, että sen ote on hauska ja räväkkä ja kommenttiketjuissa irrottelee vitsikäs ja kriittinen (joskin rääväsuinen ja pahimmillaan todella rasittavan äijäseksistinen) virtuaaliyhteisö. (Siis todellakin: kommenttiketjuja, joissa ei pelkästään tyhmyys tiivisty!) 444.hu:n perustivat muutama vuosi sitten Index.hu-portaalista lähteneet toimittajat, joita alkoi hermostuttaa Indexin ajautuminen valtakunnan oligarkkiverkoston hallintaan. (Kaikesta huolimatta Index on yhä melkoisen kriittinen ja lukukelpoinen, varsinaisiin hallituksen ohjailemiin medioihin verrattuna, joihin nykyään kuuluu myös entinen itsenäinen uutisportaali Origo.hu.) Eilen tätä historiaa muisteli sivuston artikkelissaan Péter Uj, kertoillen hallituksen yrityksistä leimata 444.hu Tiedättehänkeiden kätyriksi.

Nimittäin: Ennen vuoden 2014 vaaleja 444:n pojat hakivat ja saivat Open Society Institutelta (Soros!) avustusta mobiilisovelluksen kehittämiseen, jolla saattoi julkaista vaalikampanjasta otettuja kuvia ja tiedotuksia. Myöhemmin hallituksen mediat huomasivat (”vajaa vuosi sen jälkeen, kun itse olimme kirjoittaneet asiasta ja informoineet alan lehdistöä”, Uj piruilee), että 444.hu:n julkaisijayhtiöstä oli ostanut osuuden MDIF-niminen sijoitusrahasto, ”jonka takana on György Soros”. Itse asiassa MDIF:n tukijoista yksi on ”Sorosin” Open Society Institute, lisäksi sen rahoittajiin kuuluu useita länsieurooppalaisia valtiollisia kehitys- ja hyväntekeväisyyssäätiöitä esimerkiksi Hollannista, Sveitsistä ja Ruotsista, ja 444.hu valitsi MDIF:n rahoittajakumppanikseen nimenomaan siksi, että Index-kokemuksiensa jälkeen se halusi olla mahdollisimman riippumaton Unkarin hallituksista, edustaisivat ne mitä puoluetta hyvänsä. Hallituksen tukemat viestimet olivat myös kauhulla panneet merkille, että 444.hu:n julkaisijayhtiön johtokunnassa on ulkomaalaisten rahoittajien edustajina kaksi (!) ulkomaalaista. Viis siitä, että nämä ovat vähemmistönä ja että johtokunnalla ei ole oikeutta puuttua 444.hu:n sisältöihin – niistä vastaavat pelkästään toimittajat.

Toista oli vielä tammikuussa 1990, kun silloinen nuorten kapinallisten järjestelmänkaatajien Fidesz ja nuori Che Guevara -partainen Viktor Orbán vaativat puolueetonta joukkotiedotusta (nostalgiajulisteen julkaisi äskettäin Örülünk, Vincent? -blogi):

”Mitä tarvitaan vapaisiin vaaleihin? Puolueeton sisäministeriö, puolueeton joukkotiedotus. Horváth lähti – ei riitä vielä! Pozsgay erosi – ei riitä vielä! Loppu sisäiselle turvallisuuspoliisille! Vaadimme puoluediktatuurista vapaata tv:tä! OSOITA MIELTÄ KANSSAMME sisäministeriön ja tv:n edessä…”

Jotenkin pelottaa, että Central European Universityn ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen jälkeen seuraavaksi tulilinjalle joutuvat todellakin vapaat viestimet.

Tätä kirjoittaessani Keski-Eurooppaan on iskenyt takatalvi. Ikkunani takana kieppuu lumihiutaleita, ja 444.hu:n sääpalsta vinoili vielä äsken, että ”ulkomailta käsin tukea saava säärintama uhkaa Unkaria”. Mielenosoitussäät tulevat lähipäivinä olemaan aikaisempaa paljon kehnommat, ja kuitenkin viikonlopuksi olisi luvassa sekä CEU:n vastainen (!) mielenosoitus (”nyt riittää Soros Army!”) että vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” järjestämä parodinen ”rauhanmarssi hallituksen ja Venäjän puolesta, kaikkia muita vastaan” (viittaa hallituksen sponsoroiman ”kansalaisjärjestön” aiemmin järjestämiin mielenilmausmarsseihin). Näin Koirapuolueen tapahtumaa mainostetaan Facebookissa:

Olemme saaneet tarpeeksemme itsestämme ja kaltaisistamme ulkovaltojen agenteista, jotka monta kertaa päivässä kavallamme isänmaan.
Jo riittää keskikaupungin huumehuuruinen liberaalikommunistianarkistiroskaväki!
Jo riittää sorosin ulkomailta kuskaama valekansalaisjärjestöjen häiritsijäsakki, joka levittää kaikenlaisia tauteja eikä kunnioita kulttuuriamme!
Jo riittää kaikki ne, jotka eivät ole fideszläisiä!
Jo riittää se, että EU tuputtaa maallemme rahaa!
Jo riittää sananvapaus!
Jo riittää se, että vieläkin on oppositiomedioita!
Jo riittää se, että vieläkin pidetään vaaleja!
Jo riittää koko tämä demokratiaksi kutsuttu älyttömyys!
Siksi marssimme nyt kaduille itseämme vastaan ja näytämme itsellemme, missä paikkamme on. Ei varmasti ainakaan Unkarissa.
Kulkue lähtee Oktogon-aukiolta ja etenee viisisakaraisen kommunistitähden muodossa, millä ilmaisemme ihailuamme ainoaa oikeaa valtiota, Venäjää kohtaan.
Mielenosoittajia kuljetetaan paikalle kaikkialta ilmaislennoin!

 

Juupajuu. Tässä taannoin esittelin luovan uudelleenmuokkauksen kuuluisasta järjestelmänvaihdoksen aikaisesta vaalijulisteesta, jossa entisiä neuvostomiehittäjiä kuvaavan paksuniskaisen koppalakkimiehen kuvaan oli läiskäisty yksinkertainen ja tuonaikaisten unkarilaisten puisevalla pakkovenäjälläkin helposti ymmärrettävä teksti Товарищи, конец! (‘Toverit, loppu!’). Nyt Index-portaalin mainio piirtäjä Grafitember kääntää kaverin toisinpäin: Товарищи, начинается! Toverit, se alkaa!

 

Näkymiä toiselta puolelta

Nämä Unkari-uutiset, joita täällä kerron, perustuvat unkarilaisilta kavereiltani kuulemaani sekä unkarilaisen media- ja somekuplani antimiin. Näitä puolestaan tarjoavat ennen kaikkea kolme merkittävintä oppositiomediaa, sivustot 444.hu, index.hu ja HVG.hu, jossain määrin myös Magyar Narancs -lehden verkkosivusto.

Kun sitten välillä piipahdan katsomaan, mitä samoista tapahtumista kertoo esimerkiksi Unkarin valtiollisen yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu, kognitiivisen dissonanssin kokemus on väkevä. Vielä uskomattomampi toisen todellisuuden kokemus syntyy niiltä räväkämmiltä sivustoilta, joita pyörittävät hallitusta ja Fidesz-puoluetta lähellä olevat tahot. Reippaan-nuorekkaan 444.hu-sivuston vastapainoksi luotu 888.hu esimerkiksi on hurjimmillaan suorastaan psykedeelinen vaihtoehtoelämys, kuten tarina György Sorosin mielenosoittajille kustantamista lentolipuista osoittaa.

Viime päivien aikana hallitusta lähellä oleva media on kaikin voimin keskittynyt toisaalta yhdistämään viime päivien mielenosoitukset sekä niiden liikkeellepanevana aiheena olleen Central European Universityn kohtalon ykkösmörkö György Sorosiin, toisaalta taas kuvaamaan mielenosoittajat vaarallisina, väkivaltaisina huligaaneina. Soros-viholliskuvan rakentelu puolestaan kannattaa kahdesta syystä. Ensinnäkin sillä tavalla pystytään mobilisoimaan syvien rivien syvälle juurtunut antisemitismi – joka, kuten monesti olen todennut, ei Unkarissa niinkään kohdistu oikeisiin eläviin juutalaisiin ja näiden näkyviin tekoihin tai ominaisuuksiin (sillä Unkarin juutalaiset ovat jo pitkään olleet Euroopan assimiloituneimpia ja maallistuneimpia, eikä heitä oikeasti voi juuri mitenkään erottaa muista unkarilaisista) vaan näiden edustamaan ”kosmopoliittiseen” epä-kansallismielisyyteen, jota toteuttavat sekä vasemmistoliberaali korkeakulttuuri että kansainvälinen suurpääoma. Ja toiseksi, koska Sorosin tiedetään tukevan (organisoitua ja valvottua) maahanmuuttoa sekä pakolaisia avustavia järjestöjä, Soros-vastaisuus voidaan yhdistää siihen rasismista ja ennakkoluuloista nousevaan muukalais- ja maahanmuuttajavastaisuuteen, jota lietsomalla Unkarin hallitus pyrkii säilyttämään kansansuosionsa.

”Sorostelun” lisäksi hallitusta lähellä olevat mediat panostavat mielenosoittajien mustamaalaamiseen. Keskeinen hahmo on viime päivinä ollut teatteriohjaaja ja kulttuuriaktivisti Márton Gulyás, jonka tempauksista on tässä blogissa ennenkin ollut puhetta. Maanantaina, kun presidentti Áder oli allekirjoittanut pahennusta herättäneen ”lex CEU:n”, Sándor-palatsin eli presidentinlinnan luona järjestetyssä spontaanissa mielenosoituksessa Gulyás yhdessä Gergő Vargan kanssa yritti heittää rakennuksen seinään purkin oranssinkeltaista (Fidesz-puolueen tunnusväri) maalia. Purkki ei edes osunut rakennukseen, (vesiliukoista!) maalia roiskui vain rakennusta vartioivien poliisien päälle. Tästä huolimatta Gulyásia ja Vargaa syytettiin yleisen järjestyksen rikkomisesta (garázdaság) ja arkkitehtonisen kulttuurimuistomerkin vahingoittamisesta, juttu käsiteltiin kiireellisenä jo torstaina, syytetyt tuotiin oikeuden eteen kahlittuina (!) ja tuomittiin hyvittämään tekonsa 300 (Gulyás) tai 200 (Varga) tunnilla ”yleishyödyllistä, ruumiillista työtä”, vaihtoehtoisesti vankeusrangaistuksella.

Gulyásin ja Vargan esimerkkiä noudattaen tuntemattomaksi jäänyt mielenosoittaja puolestaan heitteli torstai-iltana punaista maalia ”Terrorin talon” eli Viktor Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin johtaman terrorimuseon seinään. Tästä kertoo valtion radio- ja tv-yhtiön uutissivusto tähän tapaan:

MSZP:n [sosialistipuolue] mukaan nuoret, jotka heittelivät maalia sortovaltaa symboloiviin rakennuksiin, ilmaisivat vain mielipiteensä sananvapauden nimissä.

Fidesz-puolue taas tuomitsee maalinheittelyn ankarasti. Puolueen viestintäpäällikön mukaan mikään ei oikeuta tällä tavalla tahraamaan vapautensa puolesta henkensä uhranneiden ihmisten muistoa.

Järkyttyen kuulimme tapahtuneesta ja tuomitsemme sen ankarasti, sanoi Balázs Hidvéghi. Terrorin talossa ”Sankarien seinä” kunnioittaa vapauden puolesta henkensä uhranneiden ihmisten muistoa, eikä mikään oikeuta tällaisen muistomerkin tuhoamista, häpäisemistä, likaamista. Tämä on vandalismia, tämä on itsetarkoituksellista pahennuksen herättämistä, Fidesz-puolueen viestintäpäällikkö lisäsi.

Samaiselta hirado.hu-saitilta muuten löytyy myös yksinoikeudella annettu jännittävä haastattelu. Victor Ponta, Romanian entinen korruptioskandaalinkäryinen pääministeri ja nykyinen kansanedustaja, on sitä mieltä, että Itä-Euroopan entisissä sosialistimaissa on järjestelmänvaihdoksen jälkeen muodostunut virallisen ja vaaleilla valitun poliittisen, kansallisen valtarakenteen rinnalle ylikansallinen, kansalaisjärjestöistä (!) tai vaikkapa yliopistoistakin muodostuva varjojärjestelmä, jota rahoittaa kukas muu kuin György Soros. Haastattelun ydinsanoma on tiivistetty näkyville ruutuun:

Victor Ponta: György Sorosin järjestöt ovat kansan vastaisia ja vahingollisia.

Näin siis valtion yleisradioyhtiö. Vielä villimmäksi meno pääsee maaseudun pienissä tiedotusvälineissä. Nagykőrösissä, parinkymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa Budapestista noin 80 km kaakkoon, kaupunki julkaisee asukkaille ilmaiseksi jaettavaa ”uutislehtistä”. Siinä intouduttiin kertomaan pääkaupungin mielenosoituksista kerrassaan vertahyytävään sävyyn: VÄKIVALTAA JA VIHAA BUDAPESTIN KADUILLA: RAIVOON LIETSOTUT SOROSIN RENGIT HYÖKKÄSIVÄT POLIISIEN JA TOIMITTAJIEN KIMPPUUN!

Oppositioviestimien mukaan mielenosoituksessa oli tiiviimmissä paikoissa jonkin verran töykitty puolin ja toisin, muutamia pullojakin oli heitelty, mutta poliisit olivat pysyneet rauhallisina eikä mielenosoittajienkaan taholta ollut missään vaiheessa todellisten väkivaltaisuuksien vaaraa. Tapahtumat ovat olleet todella kaukana syksyllä 2006 silloista Gyurcsányn sosialistihallitusta vastaan puhjenneista mellakoista, joissa paikkoja oikeasti särjettiin ja ihmisiä – sekä mielenosoittajia että poliiseja – pahoinpideltiin sairaalakuntoon. Tämä ei tietenkään estä ”uutisjutun” kirjoittajaa irrottelemasta:

Unkarissa hiljaisen viikon alkua ”juhlistettiin” mielenosoituksella. Amerikkalaisten etujärjestöjen ja vaikutusvaltaisten rahakapitalistien toimeksiannosta Budapestissa osoitettiin mieltä hallitusta vastaan. Verukkeena kunnon rähinään oli György Sorosin yliopisto. Tietenkin tämän yliopistoksi naamioidun merkillisen laitoksen puolesta puhjennut raivonpurkaus oli todellisuudessa hallitukseen ja sen päämieheen Viktor Orbániin kohdistuvaa aggressiota. (…) Kenties nuo, jotka nyt hyökkäsivät poliisien kimppuun, olivat vuonna 2006 poliisien joukossa siviilipukuisina palkkasotureina ja pamputtivat rauhanomaisia mielenosoittajia.

Pääkaupungin tapahtumia muista lähteistä seuranneesta tämä vaikuttaa täysin järjettömältä. Mutta tämä on se kuva, jonka monet maan hiljaiset tapahtumista saavat, jos katselevat vain valtion tv-uutisia ja lukevat paikallisia, hallitusta lähellä olevien mediakonsernien hallitsemia lehtiä. Siellä pääkaupungissa siis riehutaan, vandalisoidaan ja pahoinpidellään (tai siis olisi voitu pahoinpidellä…). Ja kysymys on jostakin yliopistona esiintyvästä laitoksesta, joka ei edes ole oikea yliopisto vaan Sorosin kavala juoni, ja ylipäätään kaiken takana, mitä tapahtuu, joku ilkeä vanha juutalaisukko vetelee naruista ja haluaa estää unkarilaisia itse päättämästä maansa asioista. Yksi avainkohta on CEU:n nimittäminen ”Soros-yliopistoksi” – itse asiassa yliopisto, vaikka sen aikoinaan perusti Sorosin ylläpitämä säätiö, ei nykyään ole Sorosista millään tavalla riippuvainen edes rahoituksensa suhteen saati opetuksen ja tutkimuksen sisältöjen.

Yksityiskohtaisemmin uutismanipulaatioita analysoi index.hu-portaalin artikkeli. Siinä vertaillaan neljän hallitusta lähellä olevan lehden tai uutisportaalin (origo.hu, Magyar Idők, Lokál, 888.hu) uutisointia keskiviikkoisesta Sankarten aukion mielenosoituksesta. Nämä uutisjutut käyttävät paljolti samoja kuvia: tuntemattoman kuvaajan kännykkäräpsäystä Fidesz-puolueen päämajan katolta (rakennus oli tuolloin suljettu ja poliisiketjun ympäröimä) puoli tuntia ennen mielenosoituksen alkua, jolloin melkoinen osa väkeä oli vasta saapumassa paikalle, sekä kuvasarjaa, jossa esiintyy valikoitu joukko mielenosoittajia: uhkaavan oloinen mustalasinen irokeesipäinen hemmo, silmälasipäinen aasialaisen näköinen mies (CEU:n ulkomaalaisia, ellei peräti jokin mielenosoitusturisti!) sekä pieni ihmisryhmä kantamassa sateenkaarilippua (888.hu-sivustolla tätä kuva-aihetta käytettiin useampaankin kertaan – se vaarallinen homosaatio nähkääs!).

Keskitettyjen, yksinkertaisten viholliskuvien merkityksen selittää itse pääministeri Orbán Magyar Idők -lehdelle antamassaan haastattelussa, jota valtion yleisradioyhtiön hirado.hu-uutisportaali tällä hetkellä etusivulleen linkitetyssä artikkelissa siteeraa. Nyt on nimittäin Orbánin mukaan jo menossa vuoden 2018 parlamenttivaalien kenraaliharjoitus, ja näissä vaaleissa tullaan ratkaisemaan, päättävätkö Unkarin asioista unkarilaiset itse (= Orbán ja kumppanit) vai ”ulkovaltojen edut” ja György Soros, jonka vaarallista vaikutusvaltaa pohdiskellaan kokonaisen kappaleen verran.

Käynnissä on siis mediasota, erilaisten todellisuuksien, vaihtoehtoisten faktojen ja uhkakuvien taistelu. Budapestiläisen yliopistoihmisen ja jossain maaseututaajamassa elelevän, vähemmän koulutetun ja kieliä osaamattoman äänestäjän todellisuudet eivät kohta enää voisi olla kauempana toisistaan. Tätä sivusta seuratessa tosissaan ihmetyttää, miten tätä kuplautumista ei enemmän nosteta esille. Jos Unkarissa olisi merkittäviä poliittisia voimia, jotka tosissaan pyrkisivät ja pystyisivät puhuttelemaan koko kansaa, kuplien hajottamisen ja puolueettoman tiedonvälityksen tukemisen luulisi olevan niiden tavoitteista ykkössijalla.

Vapaa maa, vapaa yliopisto ja ilmaiset lentoliput

Hyvät lajitoverit, tähän vain pikainen päivitys toipilasvuoteeltani. Seurailen netistä Suomen kuntavaalien tulosten ohella Budapestissa parhaillaan päättyvää (?) mielenosoitusta Central European Universityn puolesta, tai ehkä vapauden ylipäätään. Virallisesti tarkoitus on painostaa presidentti János Áderia olemaan allekirjoittamatta CEU:n toiminnan mahdottomaksi tekevää lainmuutosta, joka pikamenettelyllä juntattiin läpi parlamentista keskiviikkona. Mutta ilmeisesti mielenosoituksessa on kuultu monia muitakin iskulauseita, HVG:n raportin mukaan mm. ”Orbán häivy!”, ”Vankilaan!”, ”Demokratiaa!”, ”Fidesz-mafia!” – sekä vuoden 1956 ja järjestelmänvaihdoksen ajan historiallista patinaa hohtava ”Ryssät kotiin!”

(Putinin karvaisesta kädestä Unkarin reidellä on puhuttu viime viikkoina aina vain enemmän. Tuorein uutinen liittyi parhaillaan pyörivän kansallisen konsultaation verkkosivustoon. Sen lähdekoodiin oli ”unohtunut” kaikkien näkyviin pätkä, joka lähetti kyselyyn vastaajien ilmoittamat henkilötiedot suoraan venäläiselle Yandex-palvelimelle. Tämän tultua julki hallitus riensi ilmoittamaan, että henkilötiedot ovat täysin turvassa ja koodinpätkä on nyttemmin poistettu vain ikävien väärinkäsitysten välttämiseksi…)

Muutaman päivän varoitusajalla kootun mielenosoituksen lähtöpaikkaa jouduttiin jo ennen tätä päivää muuttamaan, kun ennakkoilmoittautuneita kertyi odotettua enemmän, ja lopullinen väkimäärä – varmaan myös kauniin sään ansiosta – ylitti kaikki odotukset. Joukossa marssivat tuttavani postailevat Facebookiin kuvia lähes loputtoman tuntuisesta väkijoukosta, opposition uutisportaaleissa on puhuttu 60.000 tai 80.000 ihmisestä. Tätä kirjoittaessani viimeiset mielenosoittajat ovat vielä parlamenttitalon luona sitkistelemässä, vaikka innokkaimpien yritys tunkeutua mellakkapoliisirivistön läpi sisään (huutojen ”Pitää päästä pissalle!” säestyksellä) ei onnistunut. En sinänsä ihmettele: mukana ollut tuttavani kertoi Facebookissa ehtineensä Budan linnan luota lähteneen joukon häntäpäässä parlamenttitalon luokse vasta virallisen ohjelman juuri päättyessä ja järjestäjien ruvetessa kiittäen hyvästelemään osanottajia. Ketjusilta (Lánchíd) ja Tonavan rantakadut olivat olleet yhtenä ihmismerenä.

No, tästä ehkä vaivautuvat meikäläisetkin mediat huomenna vaali- ja terrori-isku-uutisten lomassa kertomaan, mikäli jokin englanninkielinen uutislähde siitä riittävän selkeästi raportoi… Mutta tähän pikapäivitykseen halusin vain tuupata uutis-uutisen, joka sai leukani loksahtamaan.

Nimittäin: 444.hu-sivuston mielenosoitusuutisen kommenteissa joku kertoi 888.hu-sivustolla kerrottavan ihan uskomattomia. (Tämä 444.hu on siis räväkkä ja nuorekas kriittinen uutisportaali, nimi tulee siitä, että unkarilaisessa näppäimistössä huutomerkki on nelosen kohdalla. 888.hu puolestaan tarkoittaa olla hallituksen samantyylinen vastaisku. Sitä pyörittää valtiotieteilijä, hallitusta lähellä olevan Századvég-ajatuspajan johtaja Gábor G. Fodor, ja se kuuluu Viktor Orbánin ikioman mediamogulin, tässäkin blogissa esillä olleen Árpád Habonyn mediayritysimperiumiin.) En tuumannut uskoa, ja lähdin tarkistamaan. Ja totta se oli, näin siellä kirjoitetaan:

Soros järjesti kaiken, mutta mielenosoittajia ei tullut (…) Vaikka kaikki vasemmistoliberaalisivustot kertoivat, miten runsaasti väkeä on sunnuntaisessa mielenosoituksessa Soros-yliopiston puolesta, järjestäjät olivat odottaneet paljon suurempaa joukkoa. Ripost-lehden mukaan satoja aktivisteja oli hankkimassa väkeä koolle. Lehden mukaan sympatisantteja kerättiin paikalle busseilla. Niissä itäisen Keski-Euroopan suurissa kaupungeissa, joissa Sorosin järjestöt ovat läsnä, jaettiin jopa ilmaisia lentolippuja, että paikalle tulisi mahdollisimman paljon väkeä (…)

Uskomatonta, mutta näin pohjoiskorealaisella tasolla mennään. Kohta voidaan varmaan odotella Unkarin hallitusta lähellä olevista viestimistä uutisjuttuja siitä, miten Viktor Orbán lähti golfaamaan ja löi 11 hole-in-onea.