Viikonlopun Usko tai älä -paketti

6 toukokuun, 2017

Hyvät lajitoverit, en tänään ehdi kirjoittaa syvällisempiä analyyseja, mutta haluaisin jakaa lukijoitteni kanssa kolme (három a magyar igazság, kuuluu Alexander Stubbin kuuluisaa kolmea pointsia ennakoiva sanonta) merkillistä tarinaa tai nykykielellä WTF-elämystä viime päiviltä.

***

Tai viikoilta. On kulunut jo parisen viikkoa siitä, kun sosialisteista lohjenneen oppositiopuolue Demokratikus Koalíción johtaja, entinen sosialistipääministeri Ferenc Gyurcsány toi julkisuuteen merkillisen ilmoituksen. Hänen tietoonsa on nimittäin tullut, että pääministeri Orbán on venäläisten määräysvallassa: Orbánia voidaan kiristää, koska Putinin pojilla on hallussaan Fidesz-puolueen ja pääministerin laittomaan rahaliikenteeseen liittyviä dokumentteja. Itse asiassa Gyurcsány on kuulemma tiennyt asiasta jo vuosikaudet, mutta vasta äskettäin hän oli ”välikäsien” kautta päässyt itse näkemään ”jäljennöksiä tietyistä dokumenteista”, jotka vahvistavat syytökset. Gyurcsány on nyt ilmoittanut tekevänsä kaikkensa saadakseen nämä dokumentit käsiinsä ja julkistaakseen ne. Pääministeri Orbánin hän puolestaan haastoi todistamaan viattomuutensa tai vaihtoehtoisesti haastamaan hänet oikeuteen. Muussa tapauksessa hän tulee pitämään Orbánia ulkovallan agenttina.

Orbán tietenkin kieltäytyi kommentoimasta ja pelkästään nauroi koko jutulle. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun Venäjän vaikutusvallasta Unkarin yhä Putin-tyylisempää meininkiä pyörittäviin vallanpitäjiin spekuloidaan kaikenlaista. Näin droidokországa (Droidien maa) –kuvablogisti:

droidok

(”Rakas Johtaja:”) Jatkamme vapaustaistelua Lännen sortoa ja niin kutsuttua ”tervettä järkeä” vastaan!

Samanlaisia epäilyjä nousi esiin jo ns. Gecigaten aikaan, kun Orbánin kanssa riitautunut entinen helmaystävä ja mediaoligarkki Lajos Simicska kertoi julkisuudessa epäilevänsä, että Orbán olisi jo nuorena varusmiehenä värvätty valtion tiedusteluelimien ilmiantajaksi ja tähän liittyvät dokumentit olisivat nyt Kremlin hallussa. Mahdolliset todisteet ovat kuitenkin pysyneet piilossa yhtä tiukasti kuin mahdollinen dokumentaatio presidentti Trumpin aikoinaan Moskovassa harrastamista kultasuihkuleikeistä.

Ei myöskään Gyurcsányn uhoamia todisteita ole vielä ilmestynyt esiin. Ei voi kuin ihmetellä, mihin fiksu mies, monissa liemissä keitetty poliitikko, entinen pääministeri oikein pyrkii tällä kummallisella kohulausunnolla. (Yhtenä taustatekijänä varmasti on se, että Gyurcsányn DK-puolueen kannatusluvut pyörivät tällä hetkellä jossain kolmen-neljän prosentin paikkeilla.) Vähän tulevat mieleen Paavo Väyrysen tuoreimmat tempaukset.

***

Palataanpa sitten Central European Universityn, hallituksen ja sen medioiden kielellä ”Soros-yliopiston” taisteluun olemassaolostaan. Sen ytimessähän on ”Lex CEU”, poikkeusmenettelyin pikavauhtia parlamentista läpi runnottu laki, joka tekee CEU:n toiminnan käytännössä mahdottomaksi. (Samalla hallitus väittää, että kysymys on pelkästään ulkomaalaisten yliopistojen toiminnan säännönmukaistamisesta ylipäätään ja että ongelmana CEU:n suhteen on ollut, että se ei ole noudattanut Unkarin lakia – siis tätä lakia, jota vasta nyt ruvettiin säätämään?)

Nyt Tamás Lattmann -niminen oppositioaktivisti ja oikeustieteilijä on löytänyt pienen mutta kummallisen juridisen kompastuskiven. Nimittäin: Lex CEU:n poikkeuskäsittelyn käynnistänyt parlamenttialoite on annettu ja allekirjoitettu varapääministerin, hallituskoalition pientä apupyöräpuoluetta, kristillisdemokraattista KDNP:tä edustavan Zsolt Semjénin toimesta Budapestissa 3. huhtikuuta 2017. Mutta tänä kyseisenä päivänä Semjén oli virallisella vierailulla Iranissa neuvottelemassa yhteisestä ydinreaktorien rakentamisesta. Ellei Budapestin ja Teheranin välille ole pystytetty teleporttiyhteyttä, Semjénin allekirjoitus on juridisesti ottaen väärennös, aloite siis pätemätön, joten Perustuslakituomioistuimen pitäisi julistaa koko Lex CEU mitättömäksi, väittää Lattmann. Pääministerin kansliasta selitetään, että Semjén allekirjoitti paperin jo maaliskuun 31:ntenä mutta päiväykseksi merkittiin aloitteen jättöpäivä, mikä ”ei ole sääntöjen vastaista”.

Säännöt ja lait sikseen. Unkarissa on tehty lain puitteissa ja ulkopuolella niin paljon kummallisia asioita, että perin omituista olisi, jos tämmöinen muotovirhe kaataisi hallituksen käynnissä olevan Sorosin- ja maahanmuuttovastaisen sotaretken, jonka panttivangiksi CEU on joutunut.

***

Ja lopuksi hieman musiikkia. Vanhemmissa suomalaisissakin laulukirjoissa seikkaili unkarilainen kansanlaulu Megismerni a kanásztsuomennoksena, joka on hyvin uskollinen alkutekstille:

Käynnistänsä tunnetaan / kunnon sikopaimen,
kirjailluista virsuistaan / ja pussistaankin vainen.
Hei, elo sikopaimenen / on parasta, min tiedän.
Kun mä muuhun kyllästyn, / niin päivät niin mä vietän.

Paimen onko kotonaan? / Vaimo yksin on sen.
Paimenta en kaipaakaan, / vaimon luokse juoksen.
Hei…

Unkarin kansallislaulusta taas on puolestaan ollut täällä puhetta joskus ennenkin. Kansallisrunoilija Ferenc Kölcseyn sanoittama ja Ferenc Erkelin sävelittämä Himnusz on juuri niin hitaan ylevä ja haikean juhlava kuin eurooppalaisten kansallisvaltioiden kansallislaulut yleensä tuppaavat olemaan. Melodia kylläkin kulkee duurissa, mutta teksti huokuu perinteistä isänmaallisen kärsivää itsesääliä ja kutsuu avuksi korkeampia voimia. Siteeraan muistista samoin varsin alkutekstille uskollista koulukirjasuomennosta, jonka tekijää en valitettavasti nyt muista ulkoa:

Herra, siunaa meitä, suo / riemu madjaareille,
kättes vahva turva tuo / taistelussa meille.
Raastamille kohtalon / vuos’ suo onnen uuden,
maksanut tää kansa on / lunnaat vastaisuuden.

Metriikan alalla sivistyneemmät lukijat ehkä arvaavatkin, mitä nyt seuraa. 444.hu-sivuston ilkeä toimittaja oli saanut käsiinsä videomateriaalia pieneltä Táplánszentkereszt-nimiseltä paikkakunnalta Länsi-Unkarista ja otsikoi: ”Uusi fideszläinen kansallislaulu on paljon parempi kuin se avuton ja ankea vanha.” Kuten Táplánszentkeresztin nuorisopuhallinsoittokunnan 15-vuotisjuhlissa kuvattu video osoittaa, yleisön kanssa oli haluttu vetää läpi muutamia isänmaallisia yhteislaulunumeroita. Lääninhallitustason fideszläinen isokiho kömpi lavalle, tarttui mikrofoniin ja tulkitsi Unkarin kansallislaulun a cappella Sikopaimenlaulun sävelmällä.

Kuvitteliko joku vielä, että Unkarin nykyiset vallanpitäjät edustavat perinteisiä, konservatiivisia ja kristillis-kansallisia arvoja?


Riikinkukkotanssia

30 huhtikuun, 2017

Pávatánc, riikinkukkotanssi, on unkarin kielessä jo vakiintunut poliittinen termi. Se yhdistetään pääministeri Orbániin, joka jo vuonna 2012 määritteli riikinkukkotanssin näin:

… hyvin monimutkainen operaatio, jossa meidän on yhdisteltävä yksimielisyyden, suostumuksen, torjunnan ja vastarinnan aineksia, hyvin monimutkaisen toimintasarjan puitteissa… Maailmassa on tietty tanssijärjestys, diplomatiassa tätä tanssia, riikinkukkotanssia, torjuntaa, on esitettävä ikään kuin haluaisimme hieroa ystävyyttä. Siis nämä ovat niitä, sanoisinko, politiikan taiteeseen kuuluvia eleitä, jotka… vaikkapa seitsemästä ehdotuksesta hyväksymme pari-kolme, jotka muutenkin olemme jo toteuttaneet, he vain eivät ole huomanneet, ja loput pari, joita emme halua, me torjumme sillä, että useimmathan me olemme jo hyväksyneet. Tämä on mutkikasta, öh, peliä…

Viimeisin pyrstönpöyhistely nähtiin eilen. Sen jälkeen, kun Orbán oli keskiviikkona Eurooppa-parlamentin edessä puolustanut Central European Universityn karkottamiseen räätälöityä lainmuutosta ja pahennusta herättänyttä ”Pysäyttäkää Brysseli!” -propagandakampanjaansa, hänet kutsuttiin vielä oman eurooppalaisen kattopuolueensa, konservatiivien EPP:n johdon eteen tekemään tiliä Fidesz-puolueen yksinvaltaisesti hallitseman Unkarin meiningeistä. Ilmeisesti Orbán joutui ottamaan pari askelta taaksepäin, mutta pyrstösulat ylväästi pystyssä.

EPP:n lehdistötiedote on jo herättänyt optimistisia värinöitä ympäri Eurooppaa. EPP ei puhu ”vierailusta” tai ”tapaamisesta” tai ”neuvottelusta” vaan ilmoittaa ”kutsuneensa” tai ”komentaneensa” (summoned) Orbánin eteensä ”selittämään” viimeaikaisia kehityksiä. Avoimen ja vilpittömän keskustelun jälkeen EPP oli pyytänyt Fidesz-puoluetta ja Unkarin viranomaisia toimimaan Euroopan komission pyynnön mukaisesti (siis turvaamaan CEU:n toimintaedellytykset), ja Orbánin kerrotaan ”vakuuttaneen” EPP:lle, että Unkari toimii tämän mukaisesti. EPP kertoo myös antaneensa Orbánille ja Fideszille ”selvän viestin”, että kansalaisoikeuksien rajoittamista tai oikeusvaltioperiaatteen laiminlyömistä ei tulla hyväksymään, ei myöskään akateemisen vapauden ja yliopistojen avoimuuden loukkaamista. EPP ”tahtoo”, että CEU pysyy avoinna ja ”dialogi Yhdysvaltojen kanssa” aloitetaan. Lisäksi EPP kertoo tehneensä selväksi unkarilaisille, että ”Pysäytetään Brysseli” -konsultaation avoimen EU-vastaista retoriikkaa ei voi hyväksyä: Fidesz-puolueen jatkuvat Euroopan-vastaiset hyökkäykset ovat saavuttaneet semmoisen tason, että tätä ei voi enää pitempään suvaita.

Haa, kuulostaapa jämäkältä. Mutta katsotaanpa riikinkukkotanssin seuraavia askelia. Tämän aamun valtion ykköskanavan tv-uutisten ykkösaiheena oli: ”Onnistuimme puolustamaan Unkarin etuja EPP:n istunnossa.” CEU:n asia etenee omaa juridista kulkuaan, ja Unkarille ei kukaan voi sanella ehtoja. Sitä paitsi Orbán oli korostanut, että hallituksen käynnistämä kansallinen konsultaatio ei ole EU:n vastainen vaan sen päämääränä on unionin uudistaminen. Lisäksi, kertoo uutistenlukija, Orbán pyysi EPP:n apua EU:n Unkarille epäedullisten päätösten peruuttamiseen.

orban-postepp

Uutisankkurin esittämän tiivistelmän jälkeen uupuneen ja totisen näköinen Orbán (näin syviä otsaryppyjä en muista vielä nähneeni) sekä hänen sanojaan selostava taustatoimittajan ääni toistavat samat pääkohdat vähän monisanaisemmin. Tämän jälkeen nostetaan esiin, tietenkin, György Soros, jonka hetkeä aiemman vierailun jäljet olivat selvästi tuntuneet.

Todellakin György Soros on käynyt täällä, ellen olisi teidän uutisistanne sitä tiennyt, olisin sen nähnyt näistä raunioista, hän oli koettanut täällä useammassakin paikassa tehdä myyräntyötä Unkaria vastaan, sen työn jälkiä kohtasin täällä. Tämä on oma urheilulajinsa, on niitä, jotka haluavat vahingoittaa Unkaria, on niitä, jotka puolustavat. Rupesin siis laittamaan täällä asioita kuntoon ja uskon, että se myös onnistui.

Katsojia muistutetaan myös siitä, että Unkari on pyytänyt unkarilaisille perheille epäedullisten (?) energiaunionisuunnitelmien peruuttamista. Ja tietenkin: Unkari ei edelleenkään suostu laittomien migranttien valvomattomaan maahanmuuttoon. (Edelleenkin: turvapaikanhakijat eivät ole ”laittomia” eivätkä ”maahanmuuttajia”, eikä EU ole ollut vaatimassa Unkarilta muuta kuin 1294 (jo ennalta valikoidun) turvapaikanhakijan vastaanottamista Kreikan ja Italian niskoilta ja heidän hakemustensa käsittelyä.) Mitähän tulikaan sovittua siitä Euroopan-vastaisesta kampanjoimisesta?

Pehmeämpää puolta edustamaan marssitetaan sitten pääministerin kakkosmiehistä toinen, ministeri Antal Rogán, jonka mukaan kaikille on tullut selväksi, että Unkarin paikka on Euroopassa ja Fidesz-puolueen EPP:ssä, ja Orbán on myös vakuuttanut Unkarin olevan jatkossakin aina valmis neuvottelemaan. EPP:n edustajista haastateltavaksi otetaan Fidesz-myönteisenä tunnettu ryhmänjohtaja Manfred Weber, jonka mielestä Unkarin demokraattisesti valittu hallitus on aina valmis neuvottelemaan ja on toiminut aivan oikein. Ei siis hiiskahdustakaan niistä paljon tiukemmista kriittisistä äänenpainoista, joita Unkaria kohtaan on kuultu, eikä siitä, että samaisen Weberin mielestä Budapestin toimenpiteet [CEU:ta kohtaan] eivät ole hyväksyttäviä.

Mutta sitten päästään asiaan eli György Sorosiin. Unkarin hallitus odottaa selvitystä siitä, mistä oikein Soros on neuvotellut Brysselissä EU:n korkeimman johdon kanssa (siis miljoonien maahanmuuttajien asuttamisesta Eurooppaan ja Unkarin vahingoittamisesta) ja miksi ”miljoonien elämän tuhonnut keinottelija” otetaan avosylin vastaan Brysselissä. Tästä siirrytään suoraan Makedoniaan, missä kaduilla mellakoidaan ja Magyar Idők -lehden (hallituksen kenties uskollisimman äänitorven, jota uutistoimitus yksityiskohtaisesti siteeraa) mukaan taustalla on György Soros, jonka vale-kansalaisjärjestöt käyttävät hyväkseen etnisiä jännitteitä nostaakseen ”maahanmuuttomyönteiset” sosiaalidemokraatit valtaan ja tuhotakseen koko Makedonian valtion. Makedoniassa on näköjään perustettu myös ”Pysäyttäkää Soros” -järjestö, jonka edustajat ovat jatkuvasti kaduilla mieltään osoittamassa – uutiskuvassa näkyvä iäkkäänpuoleinen joukko muistuttaa kovasti Fidesz-puolueen aggressiivisia mummoja ja ”Suolahapposetää”. Ja tietenkin kuviin pääsee myös – tällä kertaa hörhö-tv-kanava EchoTV:n ohjelmasta siteerattu – tässä blogissakin monesti esillä ollut Orbánin hovihistorioitsija Mária Schmidt, jonka mielestä ”Soros noudattaa kaikkialla samaa käsikirjoitusta” ja Etelä-Balkan on Sorosille tärkeä, koska sen kautta on tarkoitus tuoda Eurooppaan ne maahanmuuttajien laumat…

Tätä kauraa – Orbán puolustaa Unkaria EU:n kohtuuttomalta määräilyltä, ilkeä keinottelija Soros haluaa tuhota Euroopan kansallisvaltiot tuomalla tänne väkisin miljoonia maahanmuuttajia – siis Unkarin valtion ykköskanavan uutisissa tarjottiin, yhteensä 12 minuuttia eli lähes puolet säineen ja urheiluineen puolen tunnin mittaisesta uutislähetyksestä. Kotimaan uutisissa riikinkukkotanssissa näyttäisi olevan aivan toiset askeleet.

Mitä siis voi odottaa CEU:n ja muiden EPP:n puhuttelussa esillä olleiden asioiden suhteen? Optimistit muistuttavat, että EPP:n äänilaji on nyt aikaisempaa selvästi tiukempi, ja diplomatian kielen yleiset tyylisäännöt huomioon ottaen EPP:n lausunto voidaan lukea suorastaan nöyryyttäviksi nuhteiksi Orbánille. Brysseli näyttäisi lopultakin olevan ryhdistäytymässä, mutta riittääkö se? Ja mitä tarkoittaa EPP:n lausunnossa mainittu ”neuvottelu USA:n kanssa”? Tähän mennessähän CEU:n kohtalosta ei ole päästy neuvottelemaan sen takia, että Unkari ja sen uusi korkeakoululaki edellyttävät sopimusta Unkarin ja Yhdysvaltain hallitusten kesken, Yhdysvalloissa taas korkeakoulut eivät ole liittovaltio- vaan osavaltiotason asia eikä Trumpin hallinto suostu tässä sopimuspuoleksi.

Toivoisinpa vain, että EU:n päättäjät tosissaan perehtyisivät siihen, missä muodossa heidän Orbánin kanssa käymistään neuvotteluista tiedotetaan Unkarin kansalle, niin hallituksen propagandatuuttina toimivassa valtionmediassa kuin hallituksen kotisivuillakin. Tai voisivat ainakin katsoa tämän tuposentuoreen valtion varoilla kustannetun tietoiskun, tässä Vastagbőr-blogin tubettamassa versiossa on englanninkielinen tekstityskin. Kuten 444.hu:n sivulla huomautetaan:

Varmaan sen sävy on näin hillitty siksi, että lauantaina Brysselissä EPP vähän näpäytti Viktor Orbánia. Ellei näin olisi, niin varmaan tässä näytettäisiin Sorosin nimen mainitsemisen yhteydessä vanhoja juutalais- ja nuoria muslimimiehiä yhteisvoimin vuodattamassa viattoman unkarilaisen neidon verta.

Jälleen kerran, Viktor: Mitäs me sovittiinkaan siitä EU-vastaisesta retoriikasta?


Brysselissä ja peräkylissä

28 huhtikuun, 2017

Täytyy vielä palata Central European Universityn tapaukseen, johon optimistisimmat ovat jo arvelleet Viktor Orbánin vihdoinkin kompastuvan. Orbánin EU-vastainen kekkalointi on lopultakin saanut Brysselin hermostumaan, niin että Suomessakin uutiskynnys ylittyi, kun Unkarin pääministeri joutui Euroopan pääkallonpaikalle tekemään tiliä toimistaan. CEU:n ohella esille nostettiin myös tässäkin blogissa jo selostettu ja suomennettu ”kansallinen konsultaatio” johdattelevine ja valheellisine kysymyksineen (”Brysseli haluaa täyttää Unkarin laittomilla maahanmuuttajilla, estää meitä alentamasta energiahintoja ja veroja ja luomasta lisää työpaikkoja – eihän tämmöistä voi sallia, eihän, eihän?”). Siihen on Euroopan komissio jo laatinut selkeän vastauskirjasen (verkossa myös englanniksi), jossa kyselyn perättömät väitteet kohta kohdalta kumotaan.

Keskiviikkona Orbán siis puolusti linjaansa Euroopan parlamentin edessä, kiistäen itsepintaisesti kaikki syytökset. CEU:ta ei todellakaan olla sulkemassa. (Siis sekä yliopisto itse että lukemattomat oppineet ja oikeusoppineet kautta Unkarin ja Euroopan ovat ymmärtäneet parlamentista pikavauhtia läpi runnotun lainmuutoksen aivan väärin ja hermoilevat täysin aiheettomasti?) Uusi laki ei muka ole mitenkään ristiriidassa Euroopan lakien ja kansainvälisten sopimusten kanssa, eikä Orbán aio perua sitä. Euroopan komissio käynnisti rikkomusmenettelyn Unkaria kohtaan, ja selvitystä vaaditaan kuukauden kuluessa, mutta saattaa käydä niin, että CEU:n kannalta aika loppuu kesken: monet povailevat, että Orbánia ei saada antamaan periksi, ennen kuin uusi laki on jo tehnyt lopun CEU:n toiminnasta Unkarissa ja pakottanut sen muuttamaan maasta. Avoin kysymys on korkeintaan, haluaako eurooppalainen kattopuolue EPP ryhtyä kovistelemaan jäsentään Fidesztä ja riittävätkö sen painostuskeinot.

Tästähän on kerrottu kaikissa Euroopan uutisvälineissä. Vähemmän kansainvälistä huomiota sai Unkarin oppositiomedioissa hilpeyttä herättänyt mielenosoitustempaus. Nimittäin: jo aiemmin niin kutsutuilla rauhanmarsseilla tukeaan hallitukselle osoittanut ”vapaa kansalaisjärjestö” (tai paremminkin GONGO eli government-organized non-government organization) Civil Összefogás Fórum (‘Kansalaisten yhteishenkifoorumiksi’ sen ehkä voisi suomentaa), jota oppositiolähteiden mukaan rahoittavat Unkarin veronmaksajat Fidesz-puolueen välityksellä, järjesti nyt joukon aktivistejaan Brysseliin osoittamaan solidaarisuuttaan ja protestoimaan György Sorosin vierailua ja vastaanottoa vastaan. Viitisenkymmentä CÖF-aktiivia, joiden lentolippuja ei ollut ainakaan Soros maksanut, seisoi europarlamentin edessä CÖF-liput jännityksestä hieman miten päin sattui (kuva 444.hu:n jutusta). (Paikalla oli myös CEU:n puolesta mieltään osoittavaa joukkoa, kertoo hvg.hu, ilmeisesti noin kaksi kertaa niin paljon kuin CÖF:n väkeä, joskin CEU-mielenilmaisijat olivat keskimäärin noin puolta nuorempia.)

cöf

Mielenilmauksessa laulettiin kansallislaulua, luettiin Isä meidän -rukous (ihan totta!) ja kannustettiin Viktoria. Tunnelmaa pilaamaan ilmestyi kuitenkin paikallinen poliisi, joka hajotti tilaisuuden, koska siitä ei ollut ilmoitettu asianmukaisesti. Hvg.hu-sivuston mukaan tämä hajottaminen sujui hieman hankalasti: poliisit yrittivät selittää, että CÖF-mielenilmaus oli asianmukaisesti ilmoitettu vasta seuraavaksi päiväksi, joten nyt ei vielä oikein sopisi, mutta hallituksen tukijoukoissa ei kielitaito oikein riittänyt kommunikointiin poliisien kanssa.

Vaan ei tässä vielä kaikki. Ihmisoikeusjärjestö TASZ (Társaság a Szabadságjogokért), yksi Unkarin hallituksen nimenomaisesti vastustajikseen nimeämiä ”Sorosin valekansalaisjärjestöjä”, tarttui tilaisuuteen ja ryhtyi keräämään tulisia hiiliä CÖF:n pään päälle. Facebook-puheenvuorossaan se julisti solidaarisesti tukevansa myös CÖF:n oikeutta vapaaseen mielenilmaukseen: pelkkä asianmukaisen ilmoituksen tekemättä jättäminen ei anna poliisille oikeutta hajottaa mielenosoitusta. Hih hih.

Suuri keskustelu on nyt ohi, Orbán on palannut omalle maalleen ja pitänyt omalle väelleen perinteisen perjantaiaamun radiopuheenvuoronsa. Se löytyy tietenkin hallituksen verkkosivuilta, ja ykkösaiheena ei ole CEU, ei Soros eivätkä kansalaisjärjestöt vaan, tietenkin, Unkarin turvallisuus – joka on nyt taattu pitkäksi aikaa, kun maan etelärajalle on valmistunut kaksinkertainen, käytännössä läpitunkematon raja-aitajärjestelmä.

Ja turvallisuudesta on toki kysymys myös Brysselissä, sillä ”kun Unkarin kimppuun hyökätään, pääministerin on lähdettävä puolustamaan maataan”. György Soros ja kansalaisjärjestöt ovat hyökänneet Unkarin maahanmuuttopolitiikan kimppuun, vaativat purkamaan aidat ja päästämään maahan joukoittain laittomia maahanmuuttajia. (Tästä ilmauksesta ei Orbán selvästikään halua luopua, vaikka miten selitettäisiin, että turvapaikanhakijalla – joka siis ei ole ”maahanmuuttaja” – on kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus jättää turvapaikkahakemus ja odottaa sen käsittelyä.)

Pääministeri selitti näin: Sorosin migraatio-ohjelman mukaisesti EU:hun pitää joka vuosi tuoda miljoona maahanmuuttajaa, joiden rahoittamiseen Soros mielellään myöntää lainaa. Siksi hänen verkostonsa pyrkii kansainvälisen painostuksen kautta pakottamaan Unkarin päästämään maahanmuuttajat sisään tai läpi. ”Juuri tämä on tehnyt finanssikeinottelija György Sorosista maahanmuuttoa kannattavan eurooppalaisen poliitikko György Sorosin”, hän luonnehti asiaa.

Myös kahden bangladeshiläisen turvapaikanhakijan tapaus osoittaa Orbánin mielestä, että Soros on rakentanut laajan Unkarin-vastaisen järjestelmän. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli nimittäin todennut, että miehet oli pidätetty lainvastaisesti, ja määräsi Unkarin maksamaan oikeudenkäyntikulut sekä bangladeshiläisille kelpo korvaukset. Orbánin mukaan tässä ”Sorosin rahoittama järjestö” (Unkarin Helsinki-komitea, joka edusti pakolaisia oikeudessa) oli haastanut Unkarin oikeuteen, asiantuntijana kuultiin toista Soros-järjestöä, ja oikeuden puheenjohtajanakin oli Soros-yliopiston opettajana toimiva oikeusoppinut. (Ja tällä tavalla myös CEU liittyy kuin liittyykin asiaan.) Tällä tavalla Unkaria tullaan lypsämään jatkossakin. El akarják venni a magyarok pénzét, ne haluavat viedä unkarilaisten rahat! Paljon selvemmin ei asiaa voisi ilmaista niin, että pustan peräkylissäkin ymmärretään. (Eikä paljon selvemmin voisi huomiota viedä siltä, ketkä oikeastaan Unkarin veronmaksajien rahat vievät: että valtakunnan korkein johto viettää luksuselämää, jollaiseen sillä ei palkkansa perusteella mitenkään voisi olla varaa, ja että koko aikuisikänsä ammattipoliitikkona toiminut pääministeri Orbán on jotenkin mystisesti onnistunut keräämään huikean omaisuuden.)

Niinpä. Samaan aikaan kun sivistyneistön somekuplassa puhutaan akateemisesta vapaudesta ja kansainvälisyydestä ja ihmisoikeuksista, Abcúg-blogin väki lähti maan hiljaisten, pienten paikkakuntien vähemmän koulutettujen ihmisten pariin selvittämään, mitä nämä tietävät ajankohtaisista asioista ja uutisaiheista, mitä heille sanovat ”Soros” tai ”CEU”. Ja tähän tapaan Kitti Fődi tiivistää heidän ajatuksiaan:

Kysyimme bussipysäkillä odottelevilta kahdelta naiselta ja heidän lapsiltaan, mitä he katsovat tv:stä joutohetkinään. Nämä vastasivat oitis, että ei ainakaan uutisia, siellä on pelkkää valehtelua ja loanheittoa. M3-kanavaa (valtion viihdekanava) he sitä vastoin katsovat mielellään, siellä näytetään vanhoja hyviä elokuvia, joita on kiva katsella ja muistella entisaikoja. (…)
Poikkesimme paikalliseen krouviin, missä seinällä riippuva tv oli sammuksissa. Tiskin takana seisova tyttö ei sitä yleensä avaa, sillä hänen mukaansa se ei kiinnosta ketään, ja jos joku joskus kaukosäätimeen tarttuukin, niin musiikkikanavaa tai jotain elokuvaa etsien. Tyttö itse ei välitä politiikasta, Sorosista hän ei ole koskaan kuullutkaan. (…)
Józsi, joka tuli krouviin lämmittelemään, tilaa Hevesin läänin paikallislehteä, ja se hänen mielestään riittääkin paikalliseksi kulttuuriksi. Hän katselee tv:tä, mutta yleensä vain selaa läpi kymmenen kanavaa ja sulkee sitten tv:n, kun ei löydä mitään. M1-kanavaa [valtion ykköskanava] hän suorastaan inhoaa, sillä siellä aina vain haukutaan [edellisen sosialistihallituksen pääministeriä] Gyurcsánya. CEU:sta hän ei ole kuullutkaan, mutta Sorosin nimen hän hetken mietittyään tunnistaa:
György Soros? Odotas! LMP [= vihreä oppositiopuolue]? Ai joo, se paska, tukee maahanmuuttajia, eikö niin? Se pitäisi ampua siellä Amerikassa ja sillä siisti.

Ja niin edelleen. Tarinoita ei tarvitse kertoa montakaan, kun selviää, että kaikissa toistuu sama. Nämä ihmiset eivät seuraa politiikkaa eivätkä maailman tapahtumia. He eivät ole mitenkään erityisen innoissaan Orbánista tai Fidesz-puolueesta, jotkut ovat suorastaan suivaantuneita jatkuvaan Unkari nousuun -hehkutukseen, kun ei mitään positiivista muutosta näy heidän omassa arjessaan. Mutta eivät he kannata mitään muutakaan puoluetta tai oppositiopoliitikkoa, vaan kääntävät selkänsä politiikalle tykkänään – he eivät kerta kaikkiaan usko, että voisivat mitenkään vaikuttaa mihinkään.

Jokin kansainvälinen yliopisto Budapestissa ei maan hiljaisia heilauta mihinkään, eikä jonkun kansainvälisen finanssimiehen nimi sano heille mitään. Mutta yksi asia on heidänkin tietoisuuteensa tunkeutunut: maahanmuuttajat. Pienten peräkylien asukkaat, jotka eivät ole ikinä nähneet oikeaa ”maahanmuuttajaa”, eivät vilaustakaan pakolaiskriisin Eurooppaan tuomista Lähi-Idän tai Afrikan ihmisistä, ovat aivan vakuuttuneita siitä, että ”maahanmuuttajien” mukana tulevat Eurooppaan islam, väkivalta ja terrorismi. ”Ei niissä ole ainuttakaan säädyllistä ihmistä, ei yhtään kunnon perheenisää, jolla olisi siellä kotipuolessa työ ja asunto”, kertoo suunnilleen Budapestin ja Debrecenin puolessavälissä, kuudentuhannen asukkaan Fegyvernekissä asuva vanhempi mies – joka ei tosin itse ole nähnyt ainuttakaan ”migranttia”.

Viha ja pelko. Ne leviävät. Valitettavasti myös paljon paremmin kuin Euroopan komission painattamat valistuslehtiset. Kysymys kuuluu vain, saadaanko tähän liitetyksi vielä Orbánin puheessaan pohjustelema ”ne vie meidän rahat” -linja, niin että köyhimmät ja onnettomimmat eivät vain mykkänä tyydy kaikkeen tapahtuvaan vaan heidät saadaan vielä talikot ja soihdut käsissä rajat kiinni -marssille.

 


Sen lauluja laulat?

25 huhtikuun, 2017

Tänään sananen yliopistojen ja viestimien riippumattomuudesta.

Aloitetaan Unkarista ja tapaus CEU:sta. Central European Universityn ympärillä käytyä kohinaa olen selostellut täällä jo useamman postauksen verran, mutta ongelman ytimessä on siis se, että hallituksen pikavauhtia läpi runnoma uusi, ulkomaisten korkeakoulujen toimintaa rajoittamaan tarkoitettu yliopistolaki tekisi CEU:n ja yksinomaan CEU:n toiminnan mahdottomaksi. Ja muistutettakoon vielä, mitä itse pääministeri Orbán tästä maaliskuun lopulla lausui ja miten siitä hallituksen omalla verkkosivustolla tiedotettiin:

ceusoros

”Soros-yliopiston kohtalo riippuu Amerikan ja Unkarin hallitusten välisistä neuvotteluista”, lausui pääministeri Viktor Orbán perjantaina Kossuth-radion [valtakunnallinen ykköskanava] 180 minuuttia -ohjelmassa. Pääministeri muistutti opetushallituksen todenneen, että useat ulkomaiset yliopistot toimivat sääntöjen vastaisesti, niiden joukossa ”myös György Sorosin yliopisto”.

Vaikka joku miten olisi miljardööri, Unkarissa hän ei ole lakien yläpuolella, myös tämän laitoksen on noudatettava lain määräyksiä, pääministeri lausui ja lisäsi: ”petos on petos, kuka sen sitten tekeekin”. Myös ulkomaisia diplomeja myöntävä ”Soros-yliopisto” on itse tunnustanut, että ei anna koulutusta ulkomailla, ja tämä on Unkarin säännösten vastaista, hän sanoi. (…)

Kysymykseen, neuvottelevatko [Unkarin hallituksen edustajat] myös CEU:n kanssa, Viktor Orbán vastasi: CEU:n tarvitsee vain noudattaa lakeja, ”meidän kanssamme heidän ei tarvitse neuvotella, sillä – ehkä he sitä haluaisivat, mutta – he eivät vielä ole Amerikan hallitus.”

Tämän jälkeenhän on nähty valtaisa määrä mielenilmauksia ja sympatianosoituksia, kirjeitä, lausuntoja ja kulkueita ympäri maailmaa, ja Budapestissa on koettu useita laajoja ja värikkäitä mielenosoituksia, joissa ei enää ole kysymys pelkästään CEU:sta vaan monesta muustakin asiasta. CEU:n rehtori Michael Ignatieff puolestaan on kiertänyt maailmaa hakemassa neuvoja ja kansainvälistä solidaarisuutta. Maanantaina – kertoo 444.hu – hän oli Brysselissä neuvottelemassa EU:n korkeiden virkamiesten kanssa ja illalla puhumassa Brysselin ranskan- ja hollanninkielisten yliopistojen järjestämässä tilaisuudessa.

444.hu:n mukaan Ignatieffin puheen pääsanomana oli: me olemme vain yliopisto ja teemme työtämme, jättäkää meidät rauhaan! Ignatieff ei ymmärrä, miksi CEU on ylipäätään sotkettu mukaan Unkarin hallituksen Sorosin-vastaiseen sotaretkeen, ja korostaa, että Soros ei millään tavalla johda CEU:n tutkimus- ja opetustyötä.

”Olen ylpeä siitä, että herra Soros on antanut taloudellista tukea yliopiston toiminnalle. Ihailen häntä, pidän häntä unkarilaisena isänmaanystävänä. Mutta hän ei anna minulle ohjeita. Minä olen vastuussa yliopiston 21-henkiselle kuratoriolle. Kuraattorit taas tulevat sellaisista yliopistoista kuin Oxford, Berkeley, Stanford ja Columbia.”

Ignatieffin puheen jälkeen yleisöstä nousi yllättäen Unkarin Brysselin-lähettiläs Zoltán Nagy kiistämään kaikki syytökset. Nagyn mukaan Unkarin hallitus ei pidä CEU:ta taistelukenttänä; jos näkemyseroja Sorosin kanssa onkin, esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä, mistään poliittisesta kostosta ei ole puhettakaan. ”Lex CEU” perustui laajoihin tutkimuksiin, joissa Unkarissa toimivista ulkomaisista yliopistoista oli löydetty sääntöjenvastaisuuksia joskaan ei laittomuuksia, ja hallitus haluaa vain, että kaikki noudattaisivat lakeja.

Ignatieff kiitti mutta totesi kylmästi, että olisi ollut parempi, jos tämä keskustelu olisi voitu käydä ajallaan Budapestissa – nyt ennen lain hyväksymistä kukaan ei ollut yhteydessä CEU:n hallintoon, ja Unkarin ulkoministeriö on ilmoittanut suostuvansa neuvottelemaan asiasta ainoastaan Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Ignatieff myös vakuutti, että CEU on noudattanut kaikkia Unkarin lakeja ja sääntöjä, minkä on myöntänyt myös opetus- ja tiedeasioista vastaava Inhimillisten voimavarojen ministeriö.

 

Mitä tulee CEU:n asemaan Sorosin-vastaisen sotaretken taistelukenttänä, ehkä suurlähettiläs Nagyn kannattaisi käydä yllä siteeratulla hallituksen verkkosivulla virkistämässä muistiaan. Ja ottaa huomioon, että unkarinkielisetkään möläytykset eivät aina vältä kansainvälistä julkisuutta.

Ja mitä puolestaan tulee säätiöihin ja niiden omaisuudesta päättämiseen, 444.hu:n artikkelin kommentoijat muistuttivat ansiokkaasti, että vielä vuosi sitten Unkarin vallanpitäjät olivat aivan toista mieltä rahoittajien mahdollisuuksista määräillä säätiöiden rahankäytöstä. Tuolloin parlamentti hyväksyi pikavauhtia lain, jonka mukaan Unkarin Kansallispankin kiisteltyihin säätiöihin sijoitetut valtion varat ”menettävät julkisten varojen luonteensa”, eli pankin ei enää tarvitse tehdä tiliä kenellekään siitä, miten ja mihin rahoja käytetään. Annetaanpa Fidesz-puolueen tahattoman huumorin mestarin ja argumentaatio-ykkösnyrkin Lajos Kósan taas selittää:

Lähdetäänpä liikkeelle yksityishenkilöstä. Minä olen yksityishenkilö, rahat ovat minun. Rahat ovat minun aina siihen saakka, kunnes sijoitan ne säätiöön. Ja siitä lähtien, kun olen pannut ne säätiöön, siitä hetkestä lähtien minulla ei ole mitään oikeutta, yhteyttä, intressiä näihin rahoihin. Minut on erotettu niistä. Tämä on säätiön olemus. Ne rahat lakkaavat olemasta minun. Se ei riipu omistajasta. Oli omistaja sitten valtio, valtion yhtiö, kansallispankki, toimittajien yhteisö, kirkko, kuka hyvänsä, yksityishenkilö, säätiön olemus on siinä, että sijoitan rahat siihen ja siitä lähtien näiden rahojen aikaisempi omistussuhde lakkaa, täysin ja kokonaan, joka suhteessa. Tämä on säätiössä olennaista (…)

Mutta, kuten 444.hu:n kommenttiketjussa todetaan, on tietenkin aivan eri juttu, jos kyseessä on Sorosin säätiö, jossa ei edes ole mukana yhtään valtionpankin johtaja Matolcsyn omaista…

***

Siirrytään Itävaltaan ja julkisen palvelun mediaan. Itävallan yleisradioyhtiön ORF:n tv-uutisten (ZiB = Zeit im Bild) ykkösankkuri Armin Wolf on tunnettu tiukkana haastattelijana, jolta on muutama tyylinäyte esitelty tässä blogissa jo aiemminkin. Tässä hän grillaa äskettäin eläkkeelle siirtynyttä Ala-Itävallan maaherraa Erwin Prölliä, konservatiivisen ÖVP-puolueen kenties mahtavinta miestä ja kotiosavaltionsa kruunaamatonta kuningasta.

Pröllin 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi perustetun yksityissäätiön rahoituksessa on oudon salaperäisiä kohtia: osavaltion hallituksen säätiölle myöntämiä tukiaisia ei Wolfin mielestä ole julkistettu niin kuin pitäisi. Pröll menettää malttinsa lähes niin pahasti kuin vanha kokenut poliitikko ylipäätään voi ja ryhtyy puolestaan syyttämään Wolfia epärehellisestä ja puolueellisesta toiminnasta.

Itävallan ORF, kuten meidän Ylemmekin, on parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisessa poliittisessa valvonnassa. Poliittinen oikea laita on jo vuosikymmenten ajan nähnyt ORF:n linjauksissa sosiaalidemokraattien vahvaa vaikutusta (haukkumanimi Rotfunk, “punaradio”), ja viime aikoina etenkin oikeistopopulistit ovat mielellään nähneet ja esittäneet ORF:n valehtelevan vihervasemmistovaltamedian lujimpana linnakkeena.

Profil-lehdelle antamassaan haastattelussa ORF:n online-palvelujen päällikkö Thomas Prantner – puoluekannaltaan ilmeisesti sitoutumaton porvari, jonka väitetään olevan ”lähellä” oikeistopopulistista vapauspuolue FPÖ:tä – paheksuu tv-studion muuttumista ”kuulusteluhuoneeksi tai syytetynpenkiksi” ja arvostelee myös aktiivisesti somessa esiintyviä ORF:n toimittajia ”oman itsensä promoamisesta”. Kärki kohdistuu selvästi Armin Wolfiin, jonka FB-sivulla on lähes 300.000 tykkääjää (kyllä, olen yksi heistä).

Tapaus Wolf on saanut jonkin verran julkisuutta jopa Itävallan ulkopuolella. Erityisesti paheksuntaa herättää se, että yleisradioyhtiön teknisen puolen mies rupeaa puuttumaan journalistisiin sisältöihin. ORF:n toimittajaneuvosto asettui Prantnerin Profil-haastattelun jälkimainingeissa tiukasti Wolfin puolelle:

Arvoisa herra Prantner (…), kaipaatteko te tosissanne paluuta niihin aikoihin, joina radiojournalistit joutuivat etukäteen jättämään kysymyksensä poliitikoille tai heille jopa etukäteen määrättiin, mitä heidän kuuluu kysyä? Näinkin on Itävallassa ollut, mutta se oli aikana ennen yleisradiouudistusta. Journalisteina ja kansalaisina olemme iloisia, että nämä ajat ovat ohi eivätkä toivottavasti enää koskaan palaa, vaikka sitä moni poliitikko toivoisikin.

Kollegaa puolustaa myös ORF:n nuorisokanava FM4:n toimitus. Englannin- ja saksankielinen Morning Show -ohjelma lanseerasi uuden hauskan toimittajahahmon, nimeltään Armin… ei Wolf vaan Lammfromm, ”Lauhkeakuinlammas”. Armin Lammfromm lähettää kysymyksensä poliitikoille vähintään neljä viikkoa etukäteen, ja muutenkin kysymykset ovat sellaisia, joita poliitikot mielellään haluavat kuulla:

– Mitä luulette, miksi olette niin suosittu?
– Ovatko lapset ja eläimet lähellä sydäntänne?
– Teidät tunnetaan suurimpana poliittisena lahjakkuutena sitten Bruno Kreiskyn aikojen. Miten te tulette toimeen tämän asian kanssa?
– Mikä on menestyksenne salaisuus?
– Kertokaa toki mahtavasta vaaliohjelmastanne!
– Verrattuna talouselämän johtajien palkkoihin te ansaitsette oikeastaan aivan liian vähän. Häiritseekö se teitä?
– Te olette Itävallan suosituin naispoliitikko, ja teidän tukkanne on aina niin upeasti. Kuka teidän kampaajanne on?

Niin kauan kuin on huumoria, on toivoa. Ja Itävallassa valtion yleisradioyhtiö sentään pystyy vielä tarjoamaan sekä kritiikkiä että tahallistakin kunnon huumoria.

 


Näkymiä toiselta puolelta

15 huhtikuun, 2017

Nämä Unkari-uutiset, joita täällä kerron, perustuvat unkarilaisilta kavereiltani kuulemaani sekä unkarilaisen media- ja somekuplani antimiin. Näitä puolestaan tarjoavat ennen kaikkea kolme merkittävintä oppositiomediaa, sivustot 444.hu, index.hu ja HVG.hu, jossain määrin myös Magyar Narancs -lehden verkkosivusto.

Kun sitten välillä piipahdan katsomaan, mitä samoista tapahtumista kertoo esimerkiksi Unkarin valtiollisen yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu, kognitiivisen dissonanssin kokemus on väkevä. Vielä uskomattomampi toisen todellisuuden kokemus syntyy niiltä räväkämmiltä sivustoilta, joita pyörittävät hallitusta ja Fidesz-puoluetta lähellä olevat tahot. Reippaan-nuorekkaan 444.hu-sivuston vastapainoksi luotu 888.hu esimerkiksi on hurjimmillaan suorastaan psykedeelinen vaihtoehtoelämys, kuten tarina György Sorosin mielenosoittajille kustantamista lentolipuista osoittaa.

Viime päivien aikana hallitusta lähellä oleva media on kaikin voimin keskittynyt toisaalta yhdistämään viime päivien mielenosoitukset sekä niiden liikkeellepanevana aiheena olleen Central European Universityn kohtalon ykkösmörkö György Sorosiin, toisaalta taas kuvaamaan mielenosoittajat vaarallisina, väkivaltaisina huligaaneina. Soros-viholliskuvan rakentelu puolestaan kannattaa kahdesta syystä. Ensinnäkin sillä tavalla pystytään mobilisoimaan syvien rivien syvälle juurtunut antisemitismi – joka, kuten monesti olen todennut, ei Unkarissa niinkään kohdistu oikeisiin eläviin juutalaisiin ja näiden näkyviin tekoihin tai ominaisuuksiin (sillä Unkarin juutalaiset ovat jo pitkään olleet Euroopan assimiloituneimpia ja maallistuneimpia, eikä heitä oikeasti voi juuri mitenkään erottaa muista unkarilaisista) vaan näiden edustamaan ”kosmopoliittiseen” epä-kansallismielisyyteen, jota toteuttavat sekä vasemmistoliberaali korkeakulttuuri että kansainvälinen suurpääoma. Ja toiseksi, koska Sorosin tiedetään tukevan (organisoitua ja valvottua) maahanmuuttoa sekä pakolaisia avustavia järjestöjä, Soros-vastaisuus voidaan yhdistää siihen rasismista ja ennakkoluuloista nousevaan muukalais- ja maahanmuuttajavastaisuuteen, jota lietsomalla Unkarin hallitus pyrkii säilyttämään kansansuosionsa.

”Sorostelun” lisäksi hallitusta lähellä olevat mediat panostavat mielenosoittajien mustamaalaamiseen. Keskeinen hahmo on viime päivinä ollut teatteriohjaaja ja kulttuuriaktivisti Márton Gulyás, jonka tempauksista on tässä blogissa ennenkin ollut puhetta. Maanantaina, kun presidentti Áder oli allekirjoittanut pahennusta herättäneen ”lex CEU:n”, Sándor-palatsin eli presidentinlinnan luona järjestetyssä spontaanissa mielenosoituksessa Gulyás yhdessä Gergő Vargan kanssa yritti heittää rakennuksen seinään purkin oranssinkeltaista (Fidesz-puolueen tunnusväri) maalia. Purkki ei edes osunut rakennukseen, (vesiliukoista!) maalia roiskui vain rakennusta vartioivien poliisien päälle. Tästä huolimatta Gulyásia ja Vargaa syytettiin yleisen järjestyksen rikkomisesta (garázdaság) ja arkkitehtonisen kulttuurimuistomerkin vahingoittamisesta, juttu käsiteltiin kiireellisenä jo torstaina, syytetyt tuotiin oikeuden eteen kahlittuina (!) ja tuomittiin hyvittämään tekonsa 300 (Gulyás) tai 200 (Varga) tunnilla ”yleishyödyllistä, ruumiillista työtä”, vaihtoehtoisesti vankeusrangaistuksella.

Gulyásin ja Vargan esimerkkiä noudattaen tuntemattomaksi jäänyt mielenosoittaja puolestaan heitteli torstai-iltana punaista maalia ”Terrorin talon” eli Viktor Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin johtaman terrorimuseon seinään. Tästä kertoo valtion radio- ja tv-yhtiön uutissivusto tähän tapaan:

MSZP:n [sosialistipuolue] mukaan nuoret, jotka heittelivät maalia sortovaltaa symboloiviin rakennuksiin, ilmaisivat vain mielipiteensä sananvapauden nimissä.

Fidesz-puolue taas tuomitsee maalinheittelyn ankarasti. Puolueen viestintäpäällikön mukaan mikään ei oikeuta tällä tavalla tahraamaan vapautensa puolesta henkensä uhranneiden ihmisten muistoa.

Järkyttyen kuulimme tapahtuneesta ja tuomitsemme sen ankarasti, sanoi Balázs Hidvéghi. Terrorin talossa ”Sankarien seinä” kunnioittaa vapauden puolesta henkensä uhranneiden ihmisten muistoa, eikä mikään oikeuta tällaisen muistomerkin tuhoamista, häpäisemistä, likaamista. Tämä on vandalismia, tämä on itsetarkoituksellista pahennuksen herättämistä, Fidesz-puolueen viestintäpäällikkö lisäsi.

Samaiselta hirado.hu-saitilta muuten löytyy myös yksinoikeudella annettu jännittävä haastattelu. Victor Ponta, Romanian entinen korruptioskandaalinkäryinen pääministeri ja nykyinen kansanedustaja, on sitä mieltä, että Itä-Euroopan entisissä sosialistimaissa on järjestelmänvaihdoksen jälkeen muodostunut virallisen ja vaaleilla valitun poliittisen, kansallisen valtarakenteen rinnalle ylikansallinen, kansalaisjärjestöistä (!) tai vaikkapa yliopistoistakin muodostuva varjojärjestelmä, jota rahoittaa kukas muu kuin György Soros. Haastattelun ydinsanoma on tiivistetty näkyville ruutuun:

ponta

Victor Ponta: György Sorosin järjestöt ovat kansan vastaisia ja vahingollisia.

Näin siis valtion yleisradioyhtiö. Vielä villimmäksi meno pääsee maaseudun pienissä tiedotusvälineissä. Nagykőrösissä, parinkymmenen tuhannen asukkaan pikkukaupungissa Budapestista noin 80 km kaakkoon, kaupunki julkaisee asukkaille ilmaiseksi jaettavaa ”uutislehtistä”. Siinä intouduttiin kertomaan pääkaupungin mielenosoituksista kerrassaan vertahyytävään sävyyn: VÄKIVALTAA JA VIHAA BUDAPESTIN KADUILLA: RAIVOON LIETSOTUT SOROSIN RENGIT HYÖKKÄSIVÄT POLIISIEN JA TOIMITTAJIEN KIMPPUUN!

eroszakesgyulolet

Oppositioviestimien mukaan mielenosoituksessa oli tiiviimmissä paikoissa jonkin verran töykitty puolin ja toisin, muutamia pullojakin oli heitelty, mutta poliisit olivat pysyneet rauhallisina eikä mielenosoittajienkaan taholta ollut missään vaiheessa todellisten väkivaltaisuuksien vaaraa. Tapahtumat ovat olleet todella kaukana syksyllä 2006 silloista Gyurcsányn sosialistihallitusta vastaan puhjenneista mellakoista, joissa paikkoja oikeasti särjettiin ja ihmisiä – sekä mielenosoittajia että poliiseja – pahoinpideltiin sairaalakuntoon. Tämä ei tietenkään estä ”uutisjutun” kirjoittajaa irrottelemasta:

Unkarissa hiljaisen viikon alkua ”juhlistettiin” mielenosoituksella. Amerikkalaisten etujärjestöjen ja vaikutusvaltaisten rahakapitalistien toimeksiannosta Budapestissa osoitettiin mieltä hallitusta vastaan. Verukkeena kunnon rähinään oli György Sorosin yliopisto. Tietenkin tämän yliopistoksi naamioidun merkillisen laitoksen puolesta puhjennut raivonpurkaus oli todellisuudessa hallitukseen ja sen päämieheen Viktor Orbániin kohdistuvaa aggressiota. (…) Kenties nuo, jotka nyt hyökkäsivät poliisien kimppuun, olivat vuonna 2006 poliisien joukossa siviilipukuisina palkkasotureina ja pamputtivat rauhanomaisia mielenosoittajia.

Pääkaupungin tapahtumia muista lähteistä seuranneesta tämä vaikuttaa täysin järjettömältä. Mutta tämä on se kuva, jonka monet maan hiljaiset tapahtumista saavat, jos katselevat vain valtion tv-uutisia ja lukevat paikallisia, hallitusta lähellä olevien mediakonsernien hallitsemia lehtiä. Siellä pääkaupungissa siis riehutaan, vandalisoidaan ja pahoinpidellään (tai siis olisi voitu pahoinpidellä…). Ja kysymys on jostakin yliopistona esiintyvästä laitoksesta, joka ei edes ole oikea yliopisto vaan Sorosin kavala juoni, ja ylipäätään kaiken takana, mitä tapahtuu, joku ilkeä vanha juutalaisukko vetelee naruista ja haluaa estää unkarilaisia itse päättämästä maansa asioista. Yksi avainkohta on CEU:n nimittäminen ”Soros-yliopistoksi” – itse asiassa yliopisto, vaikka sen aikoinaan perusti Sorosin ylläpitämä säätiö, ei nykyään ole Sorosista millään tavalla riippuvainen edes rahoituksensa suhteen saati opetuksen ja tutkimuksen sisältöjen.

Yksityiskohtaisemmin uutismanipulaatioita analysoi index.hu-portaalin artikkeli. Siinä vertaillaan neljän hallitusta lähellä olevan lehden tai uutisportaalin (origo.hu, Magyar Idők, Lokál, 888.hu) uutisointia keskiviikkoisesta Sankarten aukion mielenosoituksesta. Nämä uutisjutut käyttävät paljolti samoja kuvia: tuntemattoman kuvaajan kännykkäräpsäystä Fidesz-puolueen päämajan katolta (rakennus oli tuolloin suljettu ja poliisiketjun ympäröimä) puoli tuntia ennen mielenosoituksen alkua, jolloin melkoinen osa väkeä oli vasta saapumassa paikalle, sekä kuvasarjaa, jossa esiintyy valikoitu joukko mielenosoittajia: uhkaavan oloinen mustalasinen irokeesipäinen hemmo, silmälasipäinen aasialaisen näköinen mies (CEU:n ulkomaalaisia, ellei peräti jokin mielenosoitusturisti!) sekä pieni ihmisryhmä kantamassa sateenkaarilippua (888.hu-sivustolla tätä kuva-aihetta käytettiin useampaankin kertaan – se vaarallinen homosaatio nähkääs!).

Keskitettyjen, yksinkertaisten viholliskuvien merkityksen selittää itse pääministeri Orbán Magyar Idők -lehdelle antamassaan haastattelussa, jota valtion yleisradioyhtiön hirado.hu-uutisportaali tällä hetkellä etusivulleen linkitetyssä artikkelissa siteeraa. Nyt on nimittäin Orbánin mukaan jo menossa vuoden 2018 parlamenttivaalien kenraaliharjoitus, ja näissä vaaleissa tullaan ratkaisemaan, päättävätkö Unkarin asioista unkarilaiset itse (= Orbán ja kumppanit) vai ”ulkovaltojen edut” ja György Soros, jonka vaarallista vaikutusvaltaa pohdiskellaan kokonaisen kappaleen verran.

Käynnissä on siis mediasota, erilaisten todellisuuksien, vaihtoehtoisten faktojen ja uhkakuvien taistelu. Budapestiläisen yliopistoihmisen ja jossain maaseututaajamassa elelevän, vähemmän koulutetun ja kieliä osaamattoman äänestäjän todellisuudet eivät kohta enää voisi olla kauempana toisistaan. Tätä sivusta seuratessa tosissaan ihmetyttää, miten tätä kuplautumista ei enemmän nosteta esille. Jos Unkarissa olisi merkittäviä poliittisia voimia, jotka tosissaan pyrkisivät ja pystyisivät puhuttelemaan koko kansaa, kuplien hajottamisen ja puolueettoman tiedonvälityksen tukemisen luulisi olevan niiden tavoitteista ykkössijalla.


Ja taas on kansa kaduilla

13 huhtikuun, 2017

Central European Universityä sortavan uuden lain käynnistämät mielenosoitukset jatkuvat yhä. Maanantaina, presidentti Áderin allekirjoitettua lain, Budapestissa useampia tuhansia kokoontui spontaaniin mielenilmaukseen. Keskiviikkona puolestaan järjestettiin monenlaisia tempauksia eri puolilla maata, pääkaupungissa Civilizáció-niminen, useita kansalaisjärjestöjä edustava ryhmä kutsui Sankarten aukiolle koolle mielenosoituksen vapaan kansalaisyhteiskunnan puolesta. Aiheena ei siis ollut pelkästään CEU:n kohtalo vaan myös valmisteilla oleva, ulkomailta tukea saavien kansalaisjärjestöjen rekisteröitymistä vaativa laki, jota monet ovat jo verranneet Putinin Venäjän pahamaineiseen ”agenttilakiin”.

Tapahtuman otsikko oli Hősök Vetója (Sankarien veto), puhujina neljä naista (!) – CEU:n opiskelija Luca László, köyhien romanien syrjäytymistä vastustavan Igazgyöngy-säätiön edustaja Nóra L. Ritók, ihmisoikeusjärjestö TASZ:n Stefánia Kapronczay sekä ympäristönsuojeluun kohdistuvaa kansalaistoimintaa tukevan Ökotárs-säätiön Veronika Móra.

civil

Pysäytyskuva Drónmédian videosta 444.hu-sivuston artikkelista.

Onneksi on keksitty nuo kuvauslennokit: monituhatpäisestä väkijoukosta muodostettu sydämenkuva on kuvittanut tänään monia uutisia. Oma suosikkini on kuitenkin fennougristikollega Csilla Horváthin nappaama kuva György Zalan kuuluisasta ”Seitsemän päällikköä” -veistosryhmästä, joka valmistui aikoinaan unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlan kunniaksi 1896. Ylipäällikkö Árpád on nyt (taas) saanut tehtäväkseen johdattaa unkarilaiset Eurooppaan:

euarpad

Varsinaisen mielenosoituksen päätyttyä tuhansia mukana olleita jäi vaeltelemaan pitkin kaupunkia aamuyöhön asti. Raporttien mukaan tunnelma oli kuin piknikillä tai teknobileissä, vapautunut, enimmäkseen iloinen ja väkivallaton. Mukavat, nuoret ihmiset ovat kuin heränneet horroksesta ja löytäneet toisensa, ja uuden joukkovoiman tunnossa on mukava huutaa kuorossa esimerkiksi ”Eurooppa!”, ”Vapaa maa, vapaa yliopisto!”, ”Demokratiaa!”, ”Meille riitti!” – tai Mocskos Fidesz! (‘Likainen Fidesz!’), Repülővel jöttünk! (‘Tulimme lentokoneella!’), Ki nem ugrál, gázszerelő, hej, hej! (‘Joka ei pompi, on kaasuasentaja!’ – viittaus entiseen kaasuasentajaan ja nykyiseen käsittämätöntä vauhtia rikastuneeseen suurliikemieheen, pääministeri Orbánin naapuriin, luottomieheen ja luultavasti bulvaaniin Lőrinc Mészárosiin, josta on tullut jonkinlainen korruption ikoni) – tai, maanantaista saakka János Áderiin tähdättyä haukkumanimeä bajszos szar! (‘viiksekäs paska’).

Tämähän kuulostaa siis mahtavalta. Ihmiset ovat heränneet osoittamaan mieltään, ja nimenomaan nuoret ihmiset, jotka ymmärtävät, että kysymys on heidän tulevaisuudestaan – monissa aiemmissa mielenilmauksissa on nähty lähinnä perinteisten puolueiden vanhenevaa kenttäväkeä ja joutilaita eläkeläisiä. Siitä huolimatta oppositioviestimissä ja omassa somekuplassani kuuluu myös oudon sapekkaita ja epäluuloisia ääniä. Joo joo, kivahan se on järjestää tämmöisiä pride-henkisiä hipsteribileitä, missä muodostetaan sydämenkuvaa, juodaan siideriä ja väkivallattomasti ollaan sillai kaikkien kivojen ja hyvien asioiden puolesta. Mutta keneen se oikeasti tehoaa? Samaan aikaan Orbán ja pojat nauravat partaansa, sillä ensi vuonna on tulossa vaalit, mutta ellei vaalilainsäädäntöä muuteta ja/tai jostain vihdoinkin ilmesty opposition rivit kokoavaa oikeaa poliittista puoluetta ja karismaattista johtajaa, Fidesz-puolue saattaa kurinalaisine, Brysselin terrorilla ja maahanmuuttajatulvalla peloteltuine eläkeläisäänestäjineen jälleen korjata riittävän äänimäärän, että sen yksinvalta voi jatkua.

Mielenosoituksista on käynyt selväksi, että kysymys ei enää ole pelkästään yhden eliittiyliopiston kohtalosta vaan laajemmin vapaudesta, demokratiasta, kansalaisyhteiskunnasta ja Euroopasta. Kaduilla hyppivät ja huutavat nuoret ovat saaneet tarpeekseen korruptiosta, näköalattomuudesta ja yhä enemmän 1930-luvun mieleen tuovasta propagandatykityksestä. Heitä, toisin kuin Fidesz-puolueen syvien rivien mummoja ja pappoja, ei pysty pelottelemaan Brysselillä eikä ehkä edes pahoilla ”migranteilla”. He ovat yllättävän valveutuneita – 444.hu:n toimittaja ihmettelee lukiolaisilta vaikuttavia tyttöjä, jotka eivät vain tiedä, kuka Zsolt Bayer on vaan myös joukolla haukkuvat tätä. (Bayer, Fidesz-puolueen kantaporukkaan kuuluva ”riippumaton” journalisti tuottaa aina tarvittaessa poliittisesti epäkorrektia, siis rasistista ja sovinistista vihapuhetta niille potentiaalisille äänestäjille, jotka tykkäävät, kun asiat ”sanotaan suoraan”. Nyt hän on pauhannut blogissaan mielenosoittajille, että ”saatte vielä tuntea, miltä tuntuu olla vainottuna ja uhattuna”.)  Ja mielenkiintoista on myös, että nämä nuoret, jotka koko tietoisen ikänsä ovat eläneet Orbánin ”antikommunistisessa” järjestelmässä ja tuntevat reaalisosialismin vain historiankirjoista, myös ymmärtävät pelätä Unkarin ajautumista jälleen Moskovan komentoon ja huutaa, kuin vuonna 1956 konsanaan, ruszkik haza! (‘Ryssät kotiin!’). Ykköskysymys on nyt, löytyykö tälle uudelle poliittiselle voimalle järkevää ja toimivaa kanavaa.

henkilotiedot

Hallituksen uusinta ”kansallista konsultaatiota” mainostavaan ”Pysäytetään Brysseli!” -julisteeseen on liimattu konsultaation verkkosivuston taannoiseen tietoturvajupakkaan viittaava lisäkysymys: ”Suostun siihen, että henkilötietoni lähetetään Moskovaan.” Vastausvaihtoehdot ”kyllä” ja ”da”. (Kuva vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” FB-sivulta.)

Hallitus on tietenkin ryhtynyt vastatoimiin. Pelkkä Sorosin haukkuminen (ja kytkeminen pakolaiskriisiin eli pelottavien ”maahanmuuttajien” tulvaan) ei riitä, vaikka toki silläkin linjalla yhä jatketaan. Nyt hallitusta lähellä oleva Századvég-tutkimuslaitos on pantu tekemään gallup ja toteamaan, että enemmistö kansasta kannattaa uutta korkeakoululain muutosta. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, kuin hallitus etsisi erilaisia pakoteitä CEU-kriisistä – Yhdysvalloista käsin on nimittäin tehty selväksi, että toisin kuin Orbán toivoi, hänen sielunveljensä Trump ei vaivaudu tulemaan apuun, päinvastoin. Apulaisvaltiosihteeri Hoyt Yee lähetettiin Budapestiin tekemään selväksi, että koko Yhdysvaltain hallitus on CEU:n puolella ja toivoo uuden lain peruuttamista. Opetusasiain valtiosihteeri Palkovics puolestaan on jo tarjoillut omituista takaporttiratkaisua, joka jonkinlaisella sisäisellä lisenssijärjestelyllä mahdollistaisi CEU:n toiminnan siinäkin tapauksessa, että uusi laki tekee sen mahdottomaksi. Rehtori Ignatieff ei lämpene ajatukselle.

Operaatio CEU on siis tuottanut Orbánin hallitukselle melkoista ulkopoliittista takapakkia. Samaan aikaan kypsymässä ovat ”agenttilain” sekä uusien Venäjä-kytkösten paljastumisen mahdolliset poliittiset seuraamukset. Mielenkiintoista.

Lopuksi vielä 444.hu-sivustolta muutamia näytteitä eilisillan ja viime yön iskulauseista:

hellodikty

vibratort

En tahdo diktaattoria vaan vibraattorin!

adernyeli

Orbán on geci [Orbánin ja hänen entisen mediaoligarkkinsa Lajos Simicskan kuuluisasta välirikosta muistuttava haukkumasana, joka kirjaimellisesti tarkoittaa, hm, miehisiä ruumiinnesteitä], Áder nielee sen.

vaderorban

Sinä olit Valittu! Sinun piti tuhota diktatuuri, ei tuoda sitä takaisin! Sinun piti tuoda tasapaino Unkariin, ei viedä sitä Putinin käsiin!

 


Mielenosoituksen jälkeen

10 huhtikuun, 2017

Tämä päivä alkoi aika hilpeissä merkeissä. Ympäri unkarinkielistä nettiä naureskellaan eilisen mielenosoituksen uutisoinnille ja väitteille György Sorosin kustantamista lentolipuista. 444.hu-sivuston kommentoijayhteisö panee tässä parastaan (valikoiden suomennettu katkelma):

– Oli siinä naapureilla ihmettelemistä, kun äsken palattiin mielenosoituksesta ja laskeuduttiin Gyurin [= György (Soros)] koneella sivukadulle.
– Gyuri-setä sinulle.
– Mepäs juotiinkin bisnesluokassa sinunmaljat.
– Olihan teidän samppanja kunnolla jäähdytettyä? Lankomies vähän hermostui, kun Gyuri-sedän Dom Perignon oli ihan haaleaa. Sanoikin, että toiste miettii toisenkin kerran, lähteekö Gyurin kanssa miekkariin.
– Tiedä samppanjasta, me juotiin neitsyiden verta. Oli vähän turhankin jäähdytettyä.

Mutta mitä enemmän seuraa Unkarin vallanpitäjien reaktioita, sen hyytävämmältä alkaa tuntua. Jokaisen täysjärkisen tarkkailijan luulisi tekevän juuri sen päätelmän, joka on yllä linkitetyn 444.hu-sivuston jutun otsikkona: näin huikea väkijoukko ei selityksiä kaipaa. On selvää, että kansan tyytymättömyys on valtava eikä sitä ole nostattanut pelkästään Central European Universityn kohtalo. Vaan mitä tekeekään valtapuolue Fidesz: yrittämättäkään etsiä mitään järkevää perustelua laittaa töihin parlamenttiryhmänjohtajansa Lajos Kósan, pönäkän ohipuhumisen ja tahattoman huumorin mestarin.

Parlamentin työjärjestyksen aluksi pitämässään ylimääräisessä puheenvuorossa (jota selostaa videolinkin kera myös 444.hu), Kósa toteaa, että mielenosoituksen virallinen syy on täysin absurdi. Eihän Unkarin hallitus ole sulkemassa yhtään yliopistoa (no juu, ainoastaan säätämässä pikamenettelyllä lain, joka tekee yhden tietyn yliopiston toiminnan mahdottomaksi…), ei opetuksen eikä tutkimuksen vapaus ole uhattuna. Kaikki kautta Unkarin, Euroopan ja koko maailman solidaarisuuttaan CEU:lle ilmaisseet ja Unkarin hallituksen toimia arvostelleet oppineet miehet ja naiset, Nobel-palkitut tutkijat ja akateemikot, lukuisat yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat ymmärtäneet asian ihan väärin. Oikea syy on päivääkin selvempi, ja se on… ta-daa, maahanmuuttajat! Tai paremminkin ”maahanmuuttajabisnes”…

… sillä maahanmuuttoasioissa, joissa György Sorosin ja hänen järjestöjensä kanta on hyvin selvä, jos Unkarin hallituksen pyrkimykset toteutuvat, silloin hänen migraatiobisneksensä on mennyttä kalua. Tämä migraatiobisnes, jonka olemme nähneet toteutuvan bangladeshiläisten miesten tapauksessa: György Sorosin rahoittama järjestö kääntyy oikeusistuimen puoleen, György Sorosin rahoittama järjestö toimii oikeudenkäynnin asiantuntijana, György Sorosin rahoittama järjestö hankkii tuomarin, ettei jäisi mitään epäselvyyttä, tällä on myös virka György Sorosin yliopistossa. Tältä kannalta voitte kuvitella, että György Sorosin edustama kanta voitti. Vain unkarilaiset ja Unkari joutuivat maksumiehiksi, ja Unkari uhkaa joutua maksamaan suolaisia summia tuntemattomille bangladeshiläisille nuorukaisille. Tämä on se migraatiobisnes, josta pitää tehdä loppu, tämä pitää pysäyttää, ja siksi olemme närkästyneitä, arvoisa parlamentti. (…)

Kysymys on siis jo täälläkin esillä olleesta tapauksesta, jonka itse pääministeri Orbán puolitoista viikkoa sitten otti esille perjantaisessa radiopuheenvuorossaan. Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin oli tuominnut Unkarin maksamaan korvauksia bangladeshiläisille turvapaikanhakijoille, jotka oli laittomasti pidätetty rajavyöhykkeellä. Tämä on Orbánin tulkinnan mukaan ”bisnestä”. Toisin sanoen: Soros ja hänen tukemansa kansalaisjärjestöt pyrkivät hyötymään ”migraatiosta” (kuten monesti olen todennut, Unkarin vallanpitäjät eivät vahingossakaan puhu ‘pakolaisista’), ehkäpä suorastaan kannustavat mustia ja muslimeja ynnä muita pakenemaan Eurooppaan, ties vaikka olisivat koko pakolaiskriisin takana.

Uskomatonta, mutta näin se menee. Rasismi ja muukalaiskammo, tuo Unkarissa(kin) lähes ehtymätön energialähde, saadaan näin ohjatuksi niitä tahoja vastaan, jotka taistelevat avoimen yhteiskunnan, valistuksen, ihmisoikeuksien ja tiedon vapauden puolesta, niitä rakenteita vastaan, jotka aikoinaan toiveikkaasti luotiin tukemaan entisten Neuvostoliiton satelliittimaiden siirtymistä länsimaiseen demokratiaan. Sekä CEU että kansalaisjärjestöt ovat kaikki pelkkää julkisivua, jonka takana ilkeä koukkunokkainen György Soros hautoo kaikkein häijyintä suunnitelmaansa eli Euroopan ylpeiden kansallisvaltioiden tuhoamista hukuttamalla ne muukalaisten tulvaan.

Ja mikä vielä uskomattomampaa, tämä pelottelu tehoaa ja uppoaa. On jo nähty, että Unkarissa viattomat lapset ja syrjäisten tuppukylien mummelit osaavat jo pelätä kuollakseen ”migrantteja”, jotka tulevat ja tappavat. Valtapuolueen epävirallinen törkytuutti-journalisti Zsolt Bayer väittää haastattelussa silmää räpäyttämättä, ettei uskalla päästää teinipoikaansa kavereineen matkalle Ranskaan, kun siellä on niitä arabiterroristeja joka nurkalla. Saksassa asuva unkarilaistuttavani kertoi, miten häneltä Unkarissa tavan takaa kysellään, eikö häntä pelota asua kaupungissa, jossa on niin paljon ulkomaalaisia…

Eikä pelkästään Unkarissa. Vielä pahemmin masennuin, kun uutisvirtaani tipahti Postimees-lehden uutinen, jonka mukaan Mall Hellam, pitkän linjan Unkarin-ystävä ja Viron ja Unkarin ystävyyssuhteiden aktivisti vuosikymmenten ajan, eroaa Unkarin kunniakonsulin tehtävästä. Näin Hellam:

«Viime vuodet olen yhä suuremman huolen vallassa seurannut Unkarin hallituksen toimia vapaata mediaa, riippumatonta oikeusjärjestelmää, kansalaisyhteiskuntaa ja nyt myös akateemista vapautta vastaan,» totesi Hellam. «Lopullisesti päätökseni ratkaisi hallituksen voimanosoitus Keski-Euroopan yliopistoa kohtaan, jonka toiminnan jatkuminen Unkarissa on nyt vajaassa viikossa joutunut vakavasti kyseenalaiseksi.»

Hellam toimii Sorosin (haa!) alulle paneman Avatud Eesti -säätiön johtajana. Ja eikö tämänkin artikkelin kommenttiketjuun singahda muutama perusvirolainen haukkumaan ”soroslaisia” ja ihmettelemään, miksi ”rouva Hellam ei tykkää muurista, jonka Unkari on rakentanut maansa ja kansansa suojelemiseksi vandaaleilta”? Niin, tämä aitajuttukin vielä. MITEN IHMEESSÄ täysi-ikäiset, syyntakeiset ja oikeustoimikelpoiset ihmiset kautta Euroopan on voitu saada uskomaan, että Orbánin aita ”suojelee Eurooppaa”?

(Ja siltä varalta, että tännekin singahtaisi kommentoimaan joku ”maahanmuuttokriitikko” lainausmerkeissä, korostan, että en todellakaan väitä, että toisenlaisesta kulttuurista saapuvien, osaksi sotien ja terrorismin traumauttamien ihmisten kotouttaminen olisi ongelmatonta onnelaa. Mutta maailmamme pienenee, ihmisiä liikkuu ja tulee ilmastonmuutoksen edetessä liikkumaan yhä enemmänkin, ja rasismilla ja tietämättömyydellä lannoitettu härkäpäinen rajat kiinni -politiikka on kaikista mahdollisista ratkaisuista – joita on muitakin kuin ”rajat kiinni” ja se tarunomaisen toisen ääripään ”rajoittamaton maahanmuutto” – tässä kaikkein lyhytnäköisin, typerin ja vaarallisin.)

Mutta kun Lajos Kósa tuli jo mainituksi, niin pakkohan tähän juttuun on saada Fidesz-puolueen toinen järjenjättiläinen, häränniskainen varapuheenjohtaja ja rezsicsökkentés- eli energiahintakomissaari Szilárd Németh. Hänellä on Népszava-lehden ilkeän artikkelin mukaan varmat todisteet siitä, että eilinen mielenosoitus (jossa hän ei suinkaan ollut nähnyt useita kymmeniä tuhansia ihmisiä) oli järjestetty juttu. Koska siellä puhuttiin ulkomaankieltä ja kannettiin ulkomaankielisiä julisteita!

”Sorosin rahoittamat agenttijärjestöt olivat eilisen mellakan takana”, totesi kansallisen turvallisuuden valiokunnan Fidesz-puoluetta edustava varapuheenjohtaja Szilárd Németh sunnuntaisesta monikymmentuhatpäisestä CEU-mielenosoituksesta, lisäten: mieltään osoittavista Soros-aktivisteista suuri osa oli raahattu tänne ulkomailta. ”Heidän päämääränään on rajojen hajottaminen ja laittomien migranttien päästäminen tänne ilman tarkistuksia, sekä Unkarin hallituksen maineen mustaaminen.”

Kysyimme varapuheenjohtajalta, mistä hän tietää, että mielenosoittajat saapuivat ulkomailta.

”Lehdistötiedotteista kävi yksiselitteisesti ilmi, että monet mielenosoittajat puhuivat useampia vieraita kieliä”, Németh Szilárd valotti asiaa. Hänen mielestään “tämä osoitti yksiselitteisesti, mistä merkittävä osa heistä oli järjestetty paikalle.”

Rupeaa jotenkin entistä enemmän ahdistamaan se typerä röyhkeys ja röyhkeä typeryys, jolla Unkarin hallitus ajaa tarkoitusperiään. Toisaalta juuri tältä kannalta uutiset eilisestä mielenosoituksesta, sen kehutusta hyvästä tunnelmasta ja pitkäksi venyneestä mutta lopulta jokseenkin väkivallattomasta (mellakkapoliiseja oli tönitty ja heitelty pulloilla, mutta ei päästy lähellekään vuoden 2006 pahamaineisten mellakoiden murtuneita luita ja puhjenneita silmiä) päätöksestä rohkaisevat. Kaikki unkarilaiset eivät vieläkään usko yksinkertaistettuun viholliskuvaan – Soros ja ”migrantit” – mutta ymmärtävät, että asiat liittyvät toisiinsa toisella tavalla: puolustamalla vapaata yliopistoa puolustaa myös vapaata ja avointa yhteiskuntaa. Seuraava mielenosoitus on luvassa Budapestiin keskiviikkona.


Vapaa maa, vapaa yliopisto ja ilmaiset lentoliput

9 huhtikuun, 2017

Hyvät lajitoverit, tähän vain pikainen päivitys toipilasvuoteeltani. Seurailen netistä Suomen kuntavaalien tulosten ohella Budapestissa parhaillaan päättyvää (?) mielenosoitusta Central European Universityn puolesta, tai ehkä vapauden ylipäätään. Virallisesti tarkoitus on painostaa presidentti János Áderia olemaan allekirjoittamatta CEU:n toiminnan mahdottomaksi tekevää lainmuutosta, joka pikamenettelyllä juntattiin läpi parlamentista keskiviikkona. Mutta ilmeisesti mielenosoituksessa on kuultu monia muitakin iskulauseita, HVG:n raportin mukaan mm. ”Orbán häivy!”, ”Vankilaan!”, ”Demokratiaa!”, ”Fidesz-mafia!” – sekä vuoden 1956 ja järjestelmänvaihdoksen ajan historiallista patinaa hohtava ”Ryssät kotiin!”

(Putinin karvaisesta kädestä Unkarin reidellä on puhuttu viime viikkoina aina vain enemmän. Tuorein uutinen liittyi parhaillaan pyörivän kansallisen konsultaation verkkosivustoon. Sen lähdekoodiin oli ”unohtunut” kaikkien näkyviin pätkä, joka lähetti kyselyyn vastaajien ilmoittamat henkilötiedot suoraan venäläiselle Yandex-palvelimelle. Tämän tultua julki hallitus riensi ilmoittamaan, että henkilötiedot ovat täysin turvassa ja koodinpätkä on nyttemmin poistettu vain ikävien väärinkäsitysten välttämiseksi…)

Muutaman päivän varoitusajalla kootun mielenosoituksen lähtöpaikkaa jouduttiin jo ennen tätä päivää muuttamaan, kun ennakkoilmoittautuneita kertyi odotettua enemmän, ja lopullinen väkimäärä – varmaan myös kauniin sään ansiosta – ylitti kaikki odotukset. Joukossa marssivat tuttavani postailevat Facebookiin kuvia lähes loputtoman tuntuisesta väkijoukosta, opposition uutisportaaleissa on puhuttu 60.000 tai 80.000 ihmisestä. Tätä kirjoittaessani viimeiset mielenosoittajat ovat vielä parlamenttitalon luona sitkistelemässä, vaikka innokkaimpien yritys tunkeutua mellakkapoliisirivistön läpi sisään (huutojen ”Pitää päästä pissalle!” säestyksellä) ei onnistunut. En sinänsä ihmettele: mukana ollut tuttavani kertoi Facebookissa ehtineensä Budan linnan luota lähteneen joukon häntäpäässä parlamenttitalon luokse vasta virallisen ohjelman juuri päättyessä ja järjestäjien ruvetessa kiittäen hyvästelemään osanottajia. Ketjusilta (Lánchíd) ja Tonavan rantakadut olivat olleet yhtenä ihmismerenä.

mielenosoitusreitti

No, tästä ehkä vaivautuvat meikäläisetkin mediat huomenna vaali- ja terrori-isku-uutisten lomassa kertomaan, mikäli jokin englanninkielinen uutislähde siitä riittävän selkeästi raportoi… Mutta tähän pikapäivitykseen halusin vain tuupata uutis-uutisen, joka sai leukani loksahtamaan.

Nimittäin: 444.hu-sivuston mielenosoitusuutisen kommenteissa joku kertoi 888.hu-sivustolla kerrottavan ihan uskomattomia. (Tämä 444.hu on siis räväkkä ja nuorekas kriittinen uutisportaali, nimi tulee siitä, että unkarilaisessa näppäimistössä huutomerkki on nelosen kohdalla. 888.hu puolestaan tarkoittaa olla hallituksen samantyylinen vastaisku. Sitä pyörittää valtiotieteilijä, hallitusta lähellä olevan Századvég-ajatuspajan johtaja Gábor G. Fodor, ja se kuuluu Viktor Orbánin ikioman mediamogulin, tässäkin blogissa esillä olleen Árpád Habonyn mediayritysimperiumiin.) En tuumannut uskoa, ja lähdin tarkistamaan. Ja totta se oli, näin siellä kirjoitetaan:

888

Soros järjesti kaiken, mutta mielenosoittajia ei tullut (…) Vaikka kaikki vasemmistoliberaalisivustot kertoivat, miten runsaasti väkeä on sunnuntaisessa mielenosoituksessa Soros-yliopiston puolesta, järjestäjät olivat odottaneet paljon suurempaa joukkoa. Ripost-lehden mukaan satoja aktivisteja oli hankkimassa väkeä koolle. Lehden mukaan sympatisantteja kerättiin paikalle busseilla. Niissä itäisen Keski-Euroopan suurissa kaupungeissa, joissa Sorosin järjestöt ovat läsnä, jaettiin jopa ilmaisia lentolippuja, että paikalle tulisi mahdollisimman paljon väkeä (…)

Uskomatonta, mutta näin pohjoiskorealaisella tasolla mennään. Kohta voidaan varmaan odotella Unkarin hallitusta lähellä olevista viestimistä uutisjuttuja siitä, miten Viktor Orbán lähti golfaamaan ja löi 11 hole-in-onea.


Tapaus CEU ja poliittiset moraalikysymykset

7 huhtikuun, 2017

Viime postausteni aiheena ollut hyökkäys Central European Universityä kohtaan etenee, kansainvälisistä protesteista ja myötätunnonilmauksista huolimatta. Unkarintaitoiset voivat, jos pinna kestää, katsella ATV-kanavan haastattelun, jossa hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács – itse CEU:n kasvatti! – jaksaa yhä selittää, että CEU:n toiminta on petosta tai petkutusta (csalás), koska kahdessa maassa akkreditoituja tutkintoja tarjoava laitos on kilpailullisesti epäreilussa etuasemassa, ja että asia on ihan yksinkertainen: CEU on toiminut lainvastaisesti (siis vastoin lakia, jota nyt vasta ollaan säätämässä?) ja sillä on kahdeksan kuukautta aikaa korjata laittomuudet…

Solidaarisuuden ilmauksia, joukkovetoomuksia ja avoimia kirjeitä tulvii kaikkialta, ympäri Eurooppaa järjestetään mielenilmauksia CEU:n puolesta, ja sunnuntaina on Budapestiin taas tulossa mielenosoitus, jolla presidentti János Áder yritetään suostutella olemaan allekirjoittamatta kohtalokasta lainmuutosesitystä. Täällä Wienissä puhutaan jo ainakin puolivakavissaan CEU:n tulosta (Itävallan liittokansleri Christian Kern on keskustellut henkilökohtaisesti György Sorosin kanssa, vaikka ei ilmeisesti vielä varsinaisista muuttosuunnitelmista). Sorosin tiedottajan mukaan CEU ei ole vielä lähdössä minnekään. Pelissä on mukana niin paljon rahaa, kansainvälistä näkyvyyttä, vallan miehiä ja isopalkkaisia lakimiehiä, että luvassa lienee joka tapauksessa pitkä vääntö.

Tämähän vaikuttaa taas sellaiselta tilanteelta, jossa vastakkainasettelu on moraalisesti selkeä: tällä puolella hyvikset, vapaa tiede, kansalaisyhteiskunta ja ihmisoikeudet, tuolla puolella pahikset, yhä fasistisempia piirteitä saava, kansalliskiihkolla ratsastava mafiavaltio. Mutta oikeastihan asiat eivät koskaan ole näin yksinkertaisia, ainakaan tämän ristiriidan keskellä seisovien ihmisten kannalta, ja tämä ongelma on noussut esiin viime päivinä ainakin parissa tapauksessa. Perin kiintoisaa on myös se, että samalla kun tässä asiassa varsinaisia poliittisia päätöksiä tekevät ja henkilöivät miehet, moraaliset ja eettiset kysymykset henkilöityvät muutamiin naishenkilöihin.

Ensinnäkin: vallanpitäjien tyttäret. Pääministeri Orbánin tunnetusti ”omilla jaloillaan seisova” Ráhel-tytär on Corvinus-yliopistossa suoritetun kandidaatintutkinnon jälkeen jatkanut hotelli- ja matkailualan opintojaan Sveitsissä, Lausannen École hôtelièressä. Ja nythän, kuten 444.hu-sivusto kirjoittaa, useamman kymmenen tuhannen euron lukukausimaksuja perivän oppilaitoksen ohjelmat on akkreditoitu USA:ssa, toisin sanoen pääministerin oma tytär opiskelee juuri sellaisessa huijarioppilaitoksessa, jollaisten toimintaa isän mielestä ei voi Unkarissa sallia. Viime päivinä on julkisuuteen nostettu myös presidentti János Áderin tytär Orsolya, joka puolestaan opiskelee Lontoossa, opinahjossa nimeltä Richmond, The American International University in London. Myös tämän yksityisen yliopiston tutkinnot ovat Yhdysvalloissa akkreditoituja.

Ráhel Orbánin ja Orsolya Áderin tapauksista on noussut varsin kiintoisia väittelyjä. Verkosta on helppo löytää ärsyyntyneitä puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Toisaalta varsinkin Ráhel Orbán on nostattanut kansan närkästystä ennenkin. Ráhelin ja hänen puolisonsa, tuottoisista mutta hämäristä bisneksistään tunnetun István Tiborczin mahtihäät työllistivät muutama vuosi sitten niin tienrakennuslaitosta kuin poliisiakin, sittemmin Ráhel on mm. suurta protokollapahennusta nostattaen vienyt sveitsiläiset opiskelutoverinsa Budapestin Oopperan ns. kuninkaalliseen aitioon (minne ei saa jalallaan astua kuin valtakunnan korkein johto) sekä tehnyt opetusvierailun Corvinus-yliopistoon (ilmeisesti koskaan ei tullut julki, millaisilla tieteellisillä ansioilla). Ylimielinen, julkisia kiukunpurkauksia kaihtamaton Ráhel on ollut otollinen maalitaulu monille törkeillekin hyökkäyksille, vaikka fiksummat arvostelijat aina muistavatkin muistuttaa, että Ráhel Orbán – mitä mieltä hänen ”omilla jaloillaan seisomisestaan” sitten ollaankin – on viaton isänsä synteihin. Presidentti János Áder taas ei ole mikään julkisuushahmo vaan muodollinen ja seremoniallinen valtionpäämies, lakien allekirjoittaja ja uudenvuodenpuheiden pitäjä, henkilönä hajuton, mauton ja väritön pitkän linjan puoluejyrä, eikä hänen yksityiselämäänsä tai perhettään, toisin kuin Orbánin, ole ihmeemmin julkisuudessa reposteltu. Nuori Orsolya Áder ei tietääkseni ole vetänyt minkäänlaista Ivanka Trump -showta, ja hänet siis ainakin kuuluisi kaiken kohtuuden nimissä jättää CEU-sodan ulkopuolelle.

Tokitoki. Mutta näitä puolustelupuheenvuoroja lukiessani mietin, eikö muka kaikille ole selvää, mistä tässä on kysymys. Tottahan jokainen täysijärkinen ihminen tajuaa, että Ráhel Orbánin ja Orsolya Áderin kansainvälisissä opinnoissa ei ole mitään moraalisesti paheksuttavaa. Eivätkä arvostelijat ole nostamassa näitä nuoria naisia tikun nokkaan tuomiolle heidän omista teoistaan. Tarkoitus on vain valottaa sitä kirkuvaa moraalista ristiriitaa, joka vallitsee vallanpitäjien päätösten ja tekojen välillä, kaksien sääntöjen järjestelmää, jossa hallitsevalle luokalle on sallittua se, mitä se ei salli alamaisilleen. On suoraan sanoen hieman outoa, että niin moni muuten fiksu sentrooppalainen ihminen ei tätä näytä ymmärtävän.

Toisen väittelyn on nostattanut Facebook-puheenvuorollaan Diána Ürge-Vorsatz, ilmastotutkija ja CEU:n ympäristönsuojelun laitoksen professori. (Alkuperäinen postaus on sittemmin häipynyt näkyvistä, mutta sen on julkaissut ainakin Bozótharc-blogi.) Ürge-Vorsatz palasi Amerikasta CEU:n kutsumana vuonna 1998 ja on siis kohta parikymmentä vuotta palvellut Unkarin tiede-elämää CEU:n työntekijänä – joskin näistä vuosista joltinenkin osa on kulunut äitiyslomiin, Ürge-Vorsatzilla nimittäin on seitsemän lasta, kuten kunnon katolilaiselle (?) kuuluu. Näin hän kirjoittaa:

[…]
Olen koko ikäni ollut FIDESZ-puolueen äänestäjä, hallitusta kunnioittavina (kormánytisztelő) kansalaisina mieheni ja minä kasvatamme seitsemää lastamme kristillis-kansallisten arvojen pohjalta, he käyvät kirkon koulua.
Toteutunut unelma – näin voi kuka hyvänsä ajatella, ja aiheesta.
Kunnes koitti huhtikuun 4. vuonna 2017.

 

Päivä, jona tämän unelman kasvoille syljettiin, se murskattiin raa’asti. Yhtäkkiä minusta oli tullut osa “lakia rikkovaa, ulkomaiden etuja edustavaa ja Unkarin sisäisiin asioihin sekaantuvaa” laitosta, ja 20 vuoden aikana työllä, hiellä ja valvottuina öinä rakentamani vahva perusta oli yhdessä yössä vedetty jalkojeni alta. Laitos, josta meidän oli onnistunut tänä aikana tehdä yksi maailman houkuttelevimpia eliitti-opiskelupaikkoja, jonne pääsystä monet maksavat tuhansia dollareja vuodessa – parissa minuutissa siitä oli tullut epävarma, epäluotettava paikka, jonne ei opiskelija eikä professori ilman vakavaa harkintaa uskalla lähteä riskeeraamaan rahojaan.
Mutta ehkä kaikkein häijyintä oli nähdä, miten kollegat, ystävät ja sukulaiset vain hyvin laimeasti seisoivat rinnallamme. ”Lakiahan pitää noudattaa!” -huudahduksia ja moittivia katseita entisten tunnustusten sijasta. Tai pelkästään ”anteeksi, en uskalla, etten joutuisi mustalle listalle.”

CEU:n tärkeimpiin arvoihin ovat aina kuuluneet oikeusvaltio, demokratia, vastuu ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Yliopisto on aina pyrkinyt pitämään yllä hyviä suhteita kulloisenkiin hallitukseen, on mahdotonta kuvitellakaan, että se tahallaan rikkoisi lakia. Koskaan ei kukaan ole puuttunut siihen, mitä tutkimme, mitä opetamme, millaisia arvoja edustamme.
Jos tässä olisikin rikottu lakia, mitä minun on vaikea uskoa – miksi tätä ei voisi ratkaista bilateraalisella dialogilla [sic], yhteisesti?

Tänä päivänä 40 vuoden työ ja unelmat luhistuivat sisälläni. Tänään minusta tuntuu siltä, että tämä maa ei ansaitse minua eikä monia muita tämän maan kehitystä lahjakkuudellaan, ahkeruudellaan, hiellään kaikista vaikeuksista huolimatta täällä palvelevia oivallisia, kunniallisia ammatti-ihmisiä, lääkäreitä, opettajia, liikemiehiä.

Kiitän kaikkia tukijoitani, jotka uskalsivat avata suunsa, uskalsivat saapua paikalle, uskalsivat jakaa tämän. Monet heistä ovat hallitusta kunnioittavia, kristittyjä kansalaisia, jotka ensi kertaa ilmaisivat, että – tätä ei olisi tarvittu.

Tämä hieman naiivin mutta vilpittömän tuntuinen purkaus on erikoisella tavalla jakanut tunteet ja mielipiteet myös omassa unkarilaisessa mediakuplassani. Yllättävän monet oppositioihmiset nimittäin eivät riemulla tervehdi Ürge-Vorsatzin silmien aukenemista kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kolozsvári szalonna -blogisti kysyy raivoissaan, missä tämä hallitusta kunnioittava kristitty konservatiivi oikein on piileskellyt viime vuodet. Miten ihmeessä tämä kunnon kansalainen, ilmastonmuutoksen tutkija, tiedenainen, kristitty ei ole huomannut, miten tämä hänen kunnioittamansa hallitus vehkeilee Venäjän kanssa ja kähmii julkista omaisuutta mafiaperheen taskuihin, tuhoaa luontoa ja viittaa kintaalla vihreän energiatalouden kehittämiselle, rampauttaa koulutusjärjestelmän ja levittää muukalaisvihaa kristillisten arvojen nimissä? Miksi hän ei vieläkään uskalla suoraan nimetä ”niitä”, jotka murskasivat, yhyy, hänen unelmansa ja hänen työnsä hedelmät? (Ja ennen kaikkea: kuinka kummassa hänen uskonsa hallitukseen ei ole horjahtanut hiukkaakaan, ennen kuin häneltä itseltään ollaan viemässä työpaikkaa alta?)

Nyest.hu-sivustolla teräväkynäinen fennougristikollegani László Fejes puolestaan röykyttää Ürge-Vorsatzia parodisella ”lohdutuskirjeellä”, jossa toveri Rákosi (1950-luvun alun stalinistisen Unkarin diktaattori) vakuuttelee, ettei ole toveritar Ürge-Vorsatzille vihainen tämän harkitsemattoman purkauksen johdosta, mutta kuitenkin syvästi pettynyt…

Rákosi on pettynyt myös siksi, että toveritar ei ole edes yrittänyt peitellä koettaneensa kääntää toisia tovereita puoluetta vastaan, vieläpä syyttänyt heitä siitä, että he eivät ole puolustaneet imperialistien instituutioita. Puolustitteko muka Paikannimikomitean jäseniä, kun puolue erotti heidät virasta? [Vuonna 2011 hallitus joutui arvovaltakiistaan nimistöntutkijoiden komitean kanssa Budapestin Ferihegyn, siis Ferenc Liszt -lentokentän nimestä, ja päätyi vapauttamaan kaikki komitean jäsenet tehtävistään ja erottamaan muutamia viroistaankin. Tämä oli nykyisen Orbán-järjestelmän ensimmäisiä näyttäviä itsevaltaisuuksia.] Puolustitteko yliopistojen autonomiaa, kun Puolue nimitti niiden johtoon toveri Rákosille uskollisia kanslereita? [Tämäkin siis viittaa Orbánin hallituksen läpi ajamaan yliopistojen hallintouudistukseen.] Uskollisena internationalistina puutuitteko siihen, miten muista maista pakenevia työläisiä ja talonpoikia kohdellaan? Tuliko mieleenne nostattaa kapinaa siksi, että mustalaislapset eristetään Puolueen toimesta alun alkaen eri koululuokkiin, niin ettei heillä ole mitään mahdollisuutta koskaan edes kirjoittaa ylioppilaaksi, puhumattakaan sellaisista viroista kuin toverittarella on? (…)

Tämä puolestaan on saanut 444.hu-sivuston László Szilyn raivoihinsa. Tämä maa tarvitsisi muutamia satoja tuhansia Ürge-Vorsatzeja, naiiveja ja erehtyviä ihmisiä, jotka lopulta kuitenkin tajuavat erehdyksensä, paljon enemmän kuin yhden Ürge-Vorsatz-raukan ristiinnaulitsemista liberaalitalibanien toimesta, Szily jyrisee…

Tässä syljeskelyssä hirveintä on se, miten syvästi se perustuu heimoajatteluun. DÜV:n ”rikos” on oikeastaan vain siinä, että hän Facebook-postauksessaan aivan avoimesti tunnusti maailmankatsomuksensa, ja meille taas on edelleenkin ehdottoman tyypillistä se, että toisen maailmankatsomus kuuluu lähtökohtaisesti lytätä. Niin kauan kuin tätä ei ruveta pitämään yhtä nolona kuin kokonaisen yliopiston sulkemista muutaman antisemitisti-äänestäjän mieliksi, niin kauan ei täälläkään tule hallituksen vaihdosta eikä semmoista maata, jossa voisi ihminen elää.

Jossain mielessä ymmärrän Szilyäkin, vaikka mielestäni hänen(kin) kritiikkinsä osuu hieman harhaan. Eivät ”liberaalitalibanit” ole lähtökohtaisesti lyttäämässä Ürge-Vorsatzin tunnustamaa katolilais-konservatiivista arvomaailmaa vaan hänen sisäistä epärehellisyyttään omia arvojaan kohtaan. (Toisaalta tämä kritiikki sopii meistä jokaisen ihmisoikeuksien etäpuolustajan ja mukavuudenhaluisen kansalaiskliktivistin kohdistaa itseemme.) Tuossa ”heimoajattelussa” on kuitenkin tietty vinha perä. Unkarissa on kansallisesta ja maanlaajuisesta solidaarisuudesta vielä paljon pahempi pula kuin monessa muussa maassa. Eikä hallituksen vaihdosta tai muutosta nykymenoon tule niin kauan, kuin poliittinen oppositio on yhtä avuton kuin nyt. Kuten muuan unkarilainen kaverini äskettäin totesi, tämä oppositio ei edes tarvitse Mátyás Rákosin kuuluisaa ”salamitaktiikkaa” (vastustajien tuhoamista viipale viipaleelta) – se viipaloi itse itsensä jo valmiiksi.

Niin kuin lukemattomat kerrat olen viime vuosina todennut, tästä nykymenosta tulevat myös entiset ajat mieleen. Stalinismista minulla ei ole omakohtaisia muistoja, mutta ehdin aikuisiässäni vielä sivusta näkemään reaalisosialismin viimeisen vuosikymmenen ja sen nostattamat moraaliset ongelmat. Miten ehdottomasti noudatat etiikkaa ja ihanteita, kun kuitenkin pitää myös elää ja kenties elättää perhekin? Vastustaako avoimesti vai olla myöntelevinään ja ”hajottaa systeemiä sisältäpäin”? Muistan, miten helppoa periaatteessa silloisten reaalisosialismissa elävien tuttavieni olisi ollut jakaa ympäristönsä ihmiset hyviksiin ja pahiksiin, ja miten vaikeita nuo rajanvedot kuitenkin käytännössä saattoivat olla. Lähivuosina ehkä nähdään, löytyykö noihin vanhoihin ongelmiin uudessa, yhä pienemmässä maailmassamme uudenlaisia ratkaisuja.

 


Yliopisto- ja naisasiaa

5 huhtikuun, 2017

Kävi sitten niin kuin pelättiin. Unkarin uusi ”lex CEU”, joka tekee Central European Universityn toiminnan Unkarissa käytännössä mahdottomaksi, ajettiin nopeutetulla menettelyllä läpi parlamentista. Unkarin paras eliittiyliopisto on tuhottava, oli syynä sitten pelkkä järjetön viha miljardööri-vaikuttaja George/György Sorosia ja hänen Avoin yhteiskunta -säätiötään kohtaan tai isoveli Putinin painostus, kuten jotkut ovat epäilleet. (CEU, joka perustettiin tukemaan Itä-Euroopan nuoria demokratioita järjestelmänvaihdoksen jälkeen, on kouluttanut huomattavan paljon nuorta älymystöä entisiin Neuvostoliiton satelliittimaihin. Venäjän nykyisiä vallanpitäjiä ei välttämättä miellytä se, että amerikkalainen yliopisto työntää amerikkalaisten opetussuunnitelmien mukaan pätevöityneitä asiantuntijoita Venäjän lähialueiden politiikan ja hallinnon johtopaikoille.) Putinin pojat ovat itse asiassa samaan tapaan olleet jo joulukuusta saakka sulkemassa Pietarin Eurooppalaista yliopistoa, ilmeisesti hyvin samantapaisista syistä.

Eilisessä äänestyksessä 199 edustajasta 161 äänesti lain puolesta: vastaan äänestivät sosialistipuolue MSZP, vihreä LMP sekä seitsemän riippumatonta edustajaa, äänestämättä jättivät äärioikeisto-opposition Jobbik sekä sosialisteista lohjennut, entisen pääministerin Ferenc Gyurcsányn johtama Demokraattinen Koalitio. Protestit jatkuvat, vaikka kukaan ei tiedä, mitä hyötyä niistä voisi olla.

On ollut yrityksiä sulkea Budapestin Tonavaa ylittävät sillat liikenteeltä, ja Budapestin Tekniikan ja taloustieteiden yliopiston (BME) sosiologian ja viestintätieteen laitoksen opettaja Tibor Bárány on uhannut ryhtyä lakkoon CEU:n puolesta, mikäli saa rinnalleen vähintään 200 kollegaa. Jossain ilmeisesti kerätään myös allekirjoituksia presidentti János Áderille kohdistettuun vetoomukseen: Áder voisi ainakin viivyttää lain hyväksymistä jättämällä sen allekirjoittamatta. Suurempia toiveita ei tämän suhteen tunnu kukaan elättelevän. Presidentti Áderille on kirjoittanut henkilökohtaisen vetoomuksen myös maailmankuulu verkostotutkija Albert László Barabási, mutta Áderin puoluelojaalisuutta pidetään yleisesti järkkymättömänä.

Taas kerran siis Unkarissa ja Euroopassa pyöritellään päitä: koko ajan tapahtuu aina vain mahdottomampia ja törkeämpiä asioita, eikä kukaan tunnu pystyvän pysäyttämään tapahtumien kulkua. Kukaan ei edes tunnu välittävän siitä, että Unkarin vallanpitäjät itse sotkeutuvat omiin sanoihinsa: inhimillisten voimavarojen ministeri Zoltán Balog onnistui samassa radiopuheenvuorossaan sekä kiistämään, että laki kohdistuisi nimenomaan CEU:ta vastaan (eihän toki, tässä on yleisestä yliopistojen sääntelystä kysymys), että selittämään, miksi nimenomaan CEU on hyökkäyksen kohteena (siellä koulutetaan ”Sorosin sotilaita”). Ei edes Yhdysvaltain ulkoministeriö, joka harvinaisen painokkaasti ilmaisi vastalauseensa lex CEU:n johdosta, ole saanut työnnetyksi kapulaa Unkarin lainsäädäntökoneen rattaisiin.

CEU siis saattaa joutua sulkemaan ovensa Unkarissa. Monet Euroopan kaupungit, ainakin Liettuan Vilnius, Puolan Słupsk ja tietenkin Wien ovat jo ilmoittaneet mielellään tarjoavansa kansainväliselle eliittiyliopistolle uuden kodin. Ilmeisestikään tässä jutussa häviäjänä ei ole CEU eikä Soros vaan Unkari, jolle yliopiston lähtö merkitsisi uutta aivovuodon aaltoa.

Asiassa on sekin mielenkiintoinen puoli, että samaan aikaan lex CEU:n kanssa Unkari on säätämässä myös Venäjän ”agenttilain” mallin mukaista lakia, jolla ulkomailta tukea saavat kansalaisjärjestöt velvoitettaisiin rekisteröitymään ja raportoimaan toiminnastaan. 444.hu-sivuston mukaan laki on tulossa huonoimpaan mahdolliseen aikaan, juuri kun NATO on tehostamassa Itä-Euroopan liittolaismaissaan Venäjän tiedotustoiminnan ja tiedustelun vastaisia toimia. Sitä paitsi tämä laki, toisin kuin yliopistolainsäädäntö, jonka aina voi selittää olevan kunkin maan yksityinen sisäinen asia, liittyy kansainvälisillä sopimuksilla säädeltyihin asioihin. Jos tämä laki säädetään, ”tätä tarinaa ei enää millään lastalla raaputeta pois maailman lehdistön uutissivuilta, jotka jo nyt lukevat Orbánin äärioikeistolaisiin”, ja näin Unkari päätyy kansainvälisen yleisön silmissä lopullisesti Venäjän ja Valko-Venäjän rinnalle, kirjoittaa 444.hu.

Yksi mielenkiintoinen tapahtumien haara vielä kannattaa tässä mainita. Olen jo ennenkin täällä kirjoittanut Viktor Orbánin suhtautumisesta naisiin julkisessa päätöksenteossa: parin vuoden takaisessa puheessaan hän teki varsin selväksi, että politiikka on hänen mielestään vahvimmillekin naisille liian kovaa peliä (mikä toki on sääli, koska naisilla on tietenkin aivan erilainen näkökulma asioihin kuin miehillä…). Orbánin hallituksessa ei istukaan yhtään naista, mutta joihinkin tärkeisiin tehtäviin naisia on silti kelpuutettu. Pari vuotta sitten valtiosihteeri Gergely Prőhle kehui, että tuolloin vastanimitetyt USA:n Unkarin-lähettiläs Colleen Bell ja Unkarin USA:n-lähettiläs Réka Szemerkényi, molemmat neljän lapsen äitejä (tämä nimenomaan piti mainita), voisivat viedä näiden kahden maan välisen kommunikaation käytännöllisemmälle, reaaliselle tasolle.

Nyt sitten Szemerkényi on komennettu kotiin. Potkujen syynä on väittämän mukaan se, että Szemerkényi ei onnistunut diplomaattisten kanaviensa avulla välittämään Yhdysvaltain hallitukselle ”oikeaa” näkemystä lex CEU:sta eikä tekemään selväksi, että kyse ei suinkaan ole diskriminaatiosta vaan täysin lain puitteissa mennään… Pääministeri Orbán ei halunnut selitellä päätöstä sen kummemmin vaan vastasi parlamentin käytävällä kyselevälle toimittajalle: Nőügyekkel nem foglalkozom. ‘En puutu naisjuttuihin.’

Naisjuttuihin. Siis: suurlähettilään erottaminen virastaan maailman mahtavimman suurvallan pääkaupungissa on ”naisjuttu”, jos kyseinen suurlähettiläs sattuu olemaan nainen. (Ja tietenkin hänen paikalleen ollaan nimittämässä miestä, jolla on peräti parin vuoden kokemus ulkoministeriön palveluksessa.) Oppositiomediat ja some ovatkin jo muutaman tunnin ajan lainehtineet erilaisia raivon ja närkästyksen purkauksia. Tunnot tiivistää esimerkiksi 444.hu-sivustolla Zsolt Sarkadi: Tästä päivästä lähtien Fidesz-KDNP:n virallinen ideologia on moukkamaisuus (tahóság):

Vuonna 2017 olemme päässeet niin pitkälle, että parlamentissa nykyään rellestävien poliitikkojen rinnalla jopa József Torgyán [äskettäin edesmennyt entisen pientalonpoikien puolueen johtaja] vaikuttaisi monokkelisilmäiseltä herrasmieheltä. Sillä Unkarin 27 viime vuodesta voi sanoa paljon pahaa, mutta silti on aivan varmaa, että minä hyvänsä 27 viime vuoden päivänä parlamentissa oli koolla enemmän sivistystä kuin nyt. Toki hallitukset ja kansanedustajat jo ennen vuotta 2010 veivät julkista omaisuutta suunnilleen kottikärrykaupalla kotiinsa, mutta jotenkin he silti pystyivät tekemään sen niin, etteivät samalla käyneet hakkuineen Unkarin sivistyneen tasavallan joka ainoan tukipylvään kimppuun.