Brutaalia menoa

lokakuu 16, 2017

Lännessä, esimerkiksi Wienissä käyvät unkarilaiset tuttavat usein kehuvat, miten ”täällä on helpompi hengittää”, ilmapiiri on jotenkin vähemmän ahdistava, kaduilla liikkuvat ihmiset levollisempia ja hyväntuulisempia, kun taas Unkarissa – tätä olen kuullut monen selittävän – vallitsee yleinen kireys ja huonotuulisuus. Sikäli kuin tämä todellakin pitää paikkansa, sitä ehkä selittää osaksi poliittinen ilmapiiri. En ihmettele, jos älykkösuvakkikavereitani hermostuttavat joka paikkaa peittävät vihakampanjajulisteet, joissa kansaa pelotellaan Sorosilla ja migranteilla. Ja osaksi syynä voi olla kerta kaikkiaan elintasoero. Jos palkat ovat alle puolen siitä, mitä länsirajan takana, ja jos melkein kaikki kynnelle kykenevät tekevät kahta-kolmea työtä pitääkseen perheen leivässä ja kustantaakseen tarvittaessa yksityislääkärikäyntejä, yksityisiä kielikursseja jälkikasvulle tai muuta täydennystä julkisen sektorin antiin, niin ei ihme, jos ihmiset ovat väsyneitä ja hermot kireällä.

Sitä, johtaako tämä kireys myös väkivaltaherkkyyteen ja missä määrin väkivaltaherkkyys on osa Unkarin nykyistä henkistä ilmapiiriä, en osaa sanoa. Omassa somekuplassani demokratian rapautumisen mafiatyyppiseksi vallankäytöksi, korruptionsyömän talouden yskinnän, kärjistyvien poliittisten intohimojen sekä ”kristillisten eurooppalaisten perusarvojen” nimissä institutionaalistetun rasismin, homofobian ja naisvihan yhteyttä yhä raaempaan toimintakulttuuriin pidetään ilmiselvänä. Tämäntapaiseen päätelmään päätyy myös Index-uutisportaalin toimittaja Zoltán Szabó Facebook-postauksessaan, jota juuri nyt puidaan ympäri unkarinkielistä nettiä.

Szabó oli eilen käynyt budapestilaisessa hotellissa järjestetyssä viskinmaistelutilaisuudessa, missä luovan luokan edustajat upottavanpehmeällä matolla seisoskellen ja jaloja pientislaamojuomia siemaillen saattoivat rauhassa vaikkapa manailla iOS 11 -käyttöjärjestelmän ominaisuuksia ja nauttia, näin Szabó, ”erehdyttävän eurooppalaisesta tunnelmasta”. Mutta sitten oli lähdettävä sovittuun tapaamiseen erään tuttavan kanssa, joka maanantaina lähtisi takaisin asemamaahansa Sveitsiin, ja Szabó, jota hieman hiukoi, päätti sitä ennen nopeasti haukata viereisen Kentucky Fried Chicken -pikaruokaravintolan antimia. Jo kassajonossa tunnelma kävi ikäväksi, kun Szabón edessä seisova kaveri tunnisti hänet riippumattoman (tai, kuten hallituksen medioissa on ”Gecigaten” jälkeen uupumatta vakuuteltu, Orbánin entisen ystävän ja nykyisen armottoman vastustajan, mediamoguli Lajos Simicskan omistaman) Index-uutisportaalin toimittajaksi ja alkoi huomautella tästä epämiellyttävään sävyyn.

Kassalle päästyään Szabó sai kuulla, että kyseiseltä kassalta myydään vain mukaan vietäväksi, ei paikalla nautittavaksi. Hänen hieman hermostuneeseen kysymykseensä, eikö tästä olisi voinut laittaa jotain tekstiä jonon toisen pään näkyviin, etteivät ihmiset jonottaisi turhaan, kassapoika vastasi vain, että ”olisi, jos et osta mitään niin poistuisitko jonosta”. Szabó päätti, ettei tyytyisi tähän, ja pyysi valituskirjaa, jotta voisi kirjoittaa siihen, että ”palvelu on töykeää”. Kirjaa ei kuulemma ollut missään, ja paikalle kutsuttu esimies yritti tarjota Szabólle valituksen kirjaamiseen yhtä irtonaista aanelosta, mitä tämä ei kelpuuttanut, eihän mikään taannut, ettei tuommoista irtolappua heitettäisi saman tien menemään heti hankalan asiakkaan poistuttua. Nyt tilanne alkoi todella eskaloitua. Paikalle ilmestyi turvamies, joka kysyi esimieheltä, heitetäänkö asiakas ulos, ja myöntävän vastauksen saatuaan ei vaivautunut edes yrittämään sanallista poistumiskehotusta vaan todellakin raahasi Szabón ravintolan poikki ja kirjaimellisesti heitti ovesta ulos. Hämmentyneen Szabón kysyessä, aikooko vartija vielä antaa hänelle turpaankin, myös tämä oletus toteutettiin välittömästi. Nenä verta valuen Szabó malttoi vielä nousta, asettaa kännykkänsä videokuvausmoodiin ja ilmoittaa tyynesti, että menee nyt sisälle valittamaan kohtelusta ja kuvaa koko tapahtumat. Näin tapahtui, Szabó sai lisää nyrkiniskuja kunnes kaatui maahan, mutta kaikki tallentui videolle ja poliisi kutsuttiin paikalle. Turvamies saanee syytteen pahoinpitelystä, Szabón naamaan jouduttiin ompelemaan muutamia tikkejä, ja tällä hetkellä KFC-ketjun Unkarin osasto saa kipristellä melkoisen someraivon kynsissä.

kfc.jpg

Vitsiuutisportaali Hírcsárdan tulkinta tapahtuneesta.

Näin siis meneteltiin hankalan asiakkaan kanssa, joka tosin tuoksahti viskiltä mutta ei ollut käyttäytymiseen vaikuttavassa humalatilassa, joka käyttäytyi tiukasti mutta ei henkilökohtaisuuksiin menevän loukkaavasti eikä sopimattomasti, joka uhmasi turvamiestä mutta ei missään vaiheessa lyönyt ketään eikä vahingoittanut mitään. ”Hankalia asiakkaita hakataan päivittäin, mitä oikein kuvittelit?”, kysyy Szabó itseltään retorisesti ja vastaa:

En halua mitään muuta kuin edes hetken ajan tuntea, että ainakaan ylikansalliset suuryritykset eivät tässä maassa toimi niin kuin jokin entisaikojen kolhoosi. Että vaikka väkivaltaisuus onkin olemassa jo järjestelmän tasolla, ja vaikka nykyään taas on alettu selittää, että vaikka olisitkin oikeassa niin pidä suusi kiinni tai puhu edes hiljaa ja kunnioittavasti, kun puhut korkealle toverille – että silti kapitalismi vielä toimii ja pystyy käsittelemään tämäntyyppisiä ongelmia.

Tässä ollaan kenties asian ytimessä. Pelättävissä on, että väkivaltaisuudesta ja mielivallasta on tulossa osa järjestelmän ja yhteiskunnan toimintaa, niin että se heijastuu myös kaupallisen suuryrityksen palkkaaman vartiointifirman työntekijään. Tämä vartija on ilmeisesti jo tottunut elämään kasvavan eriarvoisuuden yhteiskunnassa, missä toisia ihmisiä saa lyödä ilman seuraamuksia, jos itse on asianmukaisessa asemassa.

Raakuudella ja typeryydellä on toistaiseksi rajansa: niin tyhmä ei institutionaalistetun väkivallan käyttäjäkään saisi olla, että ei osaa erottaa satunnaista viinanhajuista surkimusta (joka saattaa olla vaikkapa asunnoton, siis täysin lainsuojaton olento) nyt sattumalta hienolle viskille haiskahtavasta neljännen valtiomahdin edustajasta, joka osaa käyttää älypuhelimensa videotoimintoa ja sosiaalista mediaa. Yhteiskunnan sisäiset nokkimisjärjestykset kuitenkin jyrkkenevät koko ajan, jännitteet kärjistyvät, eikä edes muukalaisvihan nostatus onnistu purkamaan niitä kaikkia Unkarin ”kansakunnan” ulkopuolelle.

Mainokset

Menneisyyden kaikuja

syyskuu 30, 2017

Viime postauksessani käsitellyn Őcsényn tapauksen puinti jatkuu. Pääministeri Orbán tavoitettiin perjantaina EU-huippukokouksesta Tallinnasta kameroiden eteen, ja häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän on tapahtuneesta: pienen paikkakunnan lomahotellinpitäjä aikoo majoittaa muutamia laillisesti Unkarissa oleskelevia pakolaisperheitä lapsineen muutamaksi päiväksi, jolloin raivoon yllytetyt paikkakuntalaiset uhkailevat katkaista häneltä kaulan ja viiltelöivät hänen autostaan renkaat. Orbánin mielestä oli ”aivan oikein, että he ilmaisivat mielipiteensä päättäväisesti, äänekkäästi ja selkeästi”.

(Haastattelija:) Miten suuri on mielestänne hallituksen vastuu, kun muukalaisviha on voimistunut niin, että lastenkin majoittaminen nostattaa tällaista mielenkiihkoa pienellä paikkakunnalla?
Orbán: En näe tässä mitään moitittavaa. Jos ihmiset eivät halua ottaa vastaan maahanmuuttajia, eivät halua heitä maahansa eivätkä kyläänsä, ja [silmin nähden kiihtyen:] heille on jo valehdeltu maahanmuuttaja-asiassa niin paljon, että he eivät enää usko, että sieltä tulee vain lapsia. Unkarilainen ihminen rakastaa lapsia, ja, ja, muutenkin mielellään auttaa heikompiosaisia. Mutta maahanmuuttaja-asiassa on valehdeltu niin paljon, että kun sanotaan, että sieltä tulee vain lapsia, niin unkarilainen sanoo, että ensin tulevat lapset ja sitten vanhemmat…

Oppositiomedia tietenkin pursuu järkyttyneitä kommentteja. Esimerkiksi: kukahan tässä oikein on ”valehdellut maahanmuuttoasiasta”, ellei hallitus itse, joka käyttää miljardeja forintteja veronmaksajien rahaa muukalaisvihan ja pelon lietsomiseen? 444.hu-sivuston Zsolt Sarkadi kehottaa painamaan mieleen tämän päivän, jona Unkarin pääministeri avoimesti asettui puolustamaan laitonta, rasistista väkivaltaa. Samalla kun Őcsényn tapahtumat ja Orbánin kyyninen kommentti nostattavat päivittelyä jo Unkarin rajojen ulkopuolellakin, monet muistuttavat myös, että tällaista lynkkausmielialan nostatusta on nähty Unkarissa ennenkin.

Ennen vanhaan pelottavina mörköinä eivät toimineet muslimi-maahanmuuttajat vaan juutalaiset. Mekanismi oli kuitenkin samanlainen: kansaa kiihotettiin pelkäämään ja vihaamaan toisuskoisia muukalaisia, ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta puhuvat enemmistöpoliitikot pyrittiin kuvaamaan tämän vähemmistön kätyreinä. Selvimmillään tämä väkivaltamielialojen nostatus näkyi ei vain toisen maailmansodan ja holokaustin aikaan vaan jo ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa, kun hajonneesta kaksoismonarkiasta irronnut Unkari lopullista rauhansopimusta ja rajanvetoja odoteltaessa luisui vuonna 1919 joksikin aikaa kommunistien ns. Neuvostotasavallan (Tanácsköztársaság) käsiin.

Unkarin Neuvostotasavallan johto ei totisesti ollut mitään puhtoisia pulmusia vaan terrorisoi kansaa samalla tavalla kuin aateveljensä muuallakin. Käytännössä oltiin jonkinlaisessa sisällissodassa, ja sisällissodathan ovat aina erityisen julmia. Ja hieman samaan tapaan kuin Suomessa vuonna 1918 myös käsky- ja vastuusuhteet saattoivat olla epäselviä, ja pahimmat terroriteot toteutettiin molemmin puolin jonkinlaisten puolivillien iskuryhmien toimesta. Viimeaikaisten tapahtumien kannalta pelottavan tuttua on kuitenkin se, miten terrori yhdistettiin toisuskoiseen viholliseen. Neuvostotasavallan kukistuessa uudet valkoiset vallanpitäjät muistivat usein korostaa kansalle, että monet neuvostotasavallan näkyvistä hahmoista, kuten kommunistien johtohahmo Béla Kun tai kansankomissaari ja terrori-organisaattori Tibor Szamuely, olivat olleet juutalaisia. (Itä-Euroopassahan kommunistipuolueiden johto ja älymystö värväytyi kaupunkien nousevasta alemmasta keskiluokasta, joka historiallisista syistä oli paljolti juutalaista.)

munkasvereink

”Työläiset, heimolaisemme! Taas teitä johdetaan harhaan!! Veli, pidä varasi!! Älä anna periksi!!”

Näin kirjoittaa Facebook-postauksessaan Krisztián Nyáry, Unkarin historian hahmojen ja tapahtumien ansiokas popularisoija:

“Pogromia ei tule, mutta muutamia tullaan kyllä kylvettämään” – näin ylipäällikkö Miklós Horthy otti etäisyyttä väkivallasta, kun sisäministeri Ödön Beniczky ja [antibolševistisen komitean johtaja, sittemmin Unkarin pääministeri] István Bethlen elokuussa 1919 hänen päämajassaan Siófokissa yrittivät taivutella häntä, että hän ei ainakaan pääkaupungissa sallisi upseerien iskuryhmien lynkata bolševikkeina tai juutalaisina pidettyjä henkilöitä. Kun Bethlen selitti Horthylle, että – ottaen huomioon meneillään olevat Trianonin rauhanneuvottelut – tällaiset ilman mitään oikeuden päätöstä toimitetut teloitukset (sekä ryöstely) voisivat nostattaa länsimaiden poliitikot vielä pahemmin Unkaria vastaan, Horthy ärähti hermostuneena: ”Vai käännyt sinäkin minua vastaan?!” Sitten hän kuitenkin lupasi, että ei itse antaisi määräystä laittomaan väkivaltaan. Ei hänen tarvinnutkaan. Erään iskuryhmän kapteenin selonteon mukaan maaseudun talonpojat kävivät spontaanisti epäilyttävien henkilöiden kimppuun: ”Turanilainen unkarilaisrotu on kansoista kärsivällisimpiä ja rauhallisimpia, ja siten selittyy, että kansan tuomion kohteeksi joutuivat suhteessa niin harvat.” Ei siis tapahtunut sen kummempaa kuin että joillain paikkakunnilla asukkaat ”ilmaisivat mielipiteensä päättäväisesti, äänekkäästi ja selkeästi”. Levitetyillä julisteilla ei ollut mitään tekemistä koko jutun kanssa.

Esimerkiksi erään iskuryhmän komentaja Pál Prónay ei Dunaföldvárissa kohdannut minkäänlaista mielten kiihkoa. Sitten se vain nousi aivan spontaanisti: ”… heitä piti vähän sähköistää ja pippuroida, ennen kaikkea etenkin juutalaisia vastaan (…) Iltapäivällä minun upseerini hautausmaalla seppelöivät Szamuelyn miesten teloittamien kristittyjen kansalaisten haudan, ja siellä kapteeni Giczey taitavalla tavallaan piti niin hehkuttavan puheen, että väkijoukko paluumatkalla jo raivoissaan vaati syyllisten teloittamista. Ensimmäiseksi eräs isä oman poikansa kanssa hirtettiin apteekin luona olevaan lyhtypylvääseen, sillä he olivat olleet Szamuelyn pyöveleitä. Tästä innostuen väkijoukko sitten lynkkasi vielä muutamia terroristeja, sitten juutalaisia.”

Historiantutkimuksen tämänhetkisen kannan mukaan ”sellaista asiakirjaa, joka kaikki epäilykset pois sulkien todistaisi, että Horthy ylipäällikkönä olisi antanut teloitusmääräyksiä, ei vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt”. Tämän toteamme tässä vain historiallisen totuudenmukaisuuden nimissä. Ja tämä koko juttu tuli mieleemme aivan sattumalta.


Vihan hedelmät

syyskuu 28, 2017

Katsokaapa tätä. Uskokaa tai älkää. Tämä mainos pyörii Unkarin tv-kanavilla valmistellen kansaa seuraavaan ns. kansalliseen konsultaatioon eli postitse kaikille lähetettävään mielipidekyselyyn.

Hän on György Soros, maailman vaikutusvaltaisimpia miljardöörejä. Tämä taas on György Sorosin vaarallinen suunnitelma: raja-aidan purkaminen, miljoonan maahanmuuttajan asuttaminen vuosittain, ja 9 miljoonan forintin [vajaat 30 000 euroa] valtionavustus jokaiselle maahanmuuttajalle. Mitä te ajattelette tästä? Kansallinen konsultaatio Soros-suunnitelmasta: Ei jätetä sitä vastausta vaille! (Valmistettu Unkarin hallituksen toimeksiannosta.)

Tämähän on niin kuin siinä yhdessä saksalaismiehityksen aikaan piirretyssä Tintti-sarjakuvassa: pääpahis on koukkunokkainen merentakainen miljardööri, joka jostain syystä haluaa tuhota sankariemme kotimaan. Se, että Soros tukee yliopistoja sekä korruptiota vastustavia tai ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, ei riittävästi mobilisoi kansaa, mutta muukalaisvihan ja pelon on jo todettu toimivan. Siispä Sorosin toiminnasta kaivetaan esiin vuonna 2015 ilmestynyt mielipidekirjoitus, jossa ehdotetaan EU:lle kokonaissuunnitelmaa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. EU:n pitäisi ottaa vastaan miljoona pakolaista vuodessa (tämä taakka pitäisi jakaa mahdollisimman reilusti, ottaen huomioon sekä valtioiden että pakolaisten omat toiveet ja tarpeet) sekä tukea heidän sijoittamistaan 15 000 eurolla vuodessa ensimmäisen kahden vuoden ajan. Tämä on siis ehdotus, miljoona pakolaista pitäisi jakaa koko Euroopan kesken – unkarilainen ”tietoisku” jättää tämän tarkoituksella avoimeksi, ja olen ihan varma, että moni kansan syvissä riveissä kuvittelee tämän miljoonan koskevan pelkästään Unkaria – ja tuota yhteensä 30 000 euron avustusta ei ”Sorosin suunnitelman” mukaan suinkaan luettaisi suoraan maahanmuuttajan vääränväriseen kouraan, vaan sen maksaisi EU vastaanottavalle valtiolle kotouttamistoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Tuolle tv-mainokselle on helppo epäuskoisesti puistella päätään. Tai voi tehdä niin kuin Tejhatalom-kuvablogisti ja kuvittaa mahtipontisen kertojanäänen Tom ja Jerry -piirretyillä. Kas tässä pirullinen suunnitelma, epätoivoinen venepakolainen, konsultaatio ja tilinteon hetki!

Mutta leikki sikseen. Sen, miten pitkälle muukalaisvihan lietsonta on Unkarissa edennyt, osoitti pari päivää sitten Őcsény-nimisessä parintuhannen asukkaan kunnassa Etelä-Unkarissa nähty merkillinen näytelmä. Migration Aid -järjestö halusi viedä muutamia pakolaisperheitä – siis laillisesti Unkarissa oleskelevia, turvapaikanhakumenettelyn läpikäyneitä ja virallisen pakolaisstatuksen saaneita ihmisiä – muutamaksi päiväksi lomailemaan, ja tämmöinenhän on ennenkin nostattanut paniikkia ja hysteriaa (ks. taannoinen blogahdukseni yrityksestä tuoda pakolaisia Balatonin seudun lomakeskuksiin).

Őcsénystä löytyi pieni lomahotelli, jonka omistaja olisi ollut yhteistyöhaluinen. Suunnitelmasta nousi kuitenkin meteli. Maanantaina järjestettiin kyläkokous, jonka ainoana aiheena oli parin pakolaisperheen mahdollinen saapuminen lomahotelliin. Migration Aidin edustajat olivat paikalla valmiina vastaamaan kysymyksiin, mutta järkevästä keskustelusta ei tullut mitään: noin kolmasosa paikkakuntalaisesta yleisöstä ei halunnut kysyä eikä keskustella vaan pelkästään öyhöttää. Esimerkiksi: hotellia vastapäätä on koulu, miten me suojelemme siellä käyviä tyttäriämme? Migration Aidin kertoman mukaan pormestari oli ”keskustelun” lopuksi todennut, että hotellin johtajalla on oikeus majoittaa hotelliinsa kenet haluaa, mutta paikkakuntalaiset voivat tietenkin kansalaistottelemattomuuden avulla estää ei-toivottuja vieraita saapumasta, vaikkapa muodostamalla ihmisketjun hotellin ympärille – henkilöllisyyspaperit kannattaa ottaa mukaan siltä varalta, että poliisi tulee puuttumaan tilanteeseen.

Seuraavana aamuna hotellin omistajan autosta oli puhkottu renkaat, eikä hän tämän jälkeen tietenkään halua enää kuullakaan pakolaisten majoittamisesta. Pormestari puolestaan on tarjoutunut eroamaan, jos ei kunnan johtoelimissä tämän pakolaisdraaman johdosta syntynyt jännite muuten ratkea.

Pelko ja kateus kuplivat kaikkialla. Esztergályhorváti-nimisellä paikkakunnalla, jonne myös oli harkittu pakolaisten tuomista lomailemaan, EchoTV-kanavan haastattelema iäkäs naishenkilö argumentoi: ”Ei tänne, täällä asuu paljon köyhiä ihmisiä, onnettomia vanhuksia, eläkeläisiä, eivät ne pysty mitään maksamaan, niin että miten tänne, maahanmuuttajia?” Maassa, jossa kaksi kolmasosaa asukkaista ei osaa mitään vierasta kieltä, jossa suuri osa pääkaupungin ulkopuolisten alueiden vähemmän koulutetusta väestöstä joko ei katsele tai kuuntele uutisia ollenkaan tai seuraa pelkästään valtion uutiskanavia, propaganda uppoaa kansaan pelottavan helposti. Maassa, jossa Eurostatin tilastojen mukaan puolella kansasta ei ole varaa edes viikon mittaiseen kesälomaan kodin ulkopuolella, on helppo nostattaa katkeruutta muukalaisia kohtaan, joita oltaisiin tuomassa oikein hotelliin ilmaiseksi lekottelemaan.

Ja näin, kun köyhät ja osattomat saadaan toisiaan vastaan, kukaan ei ehdi kysymään, millä valtion johto lähipiireineen rahoittaa luksuselämänsä samalla kun koulut ja terveydenhuolto rapistuvat. Ei siksikään, että täysjärkinen yleisö tulee viettämään lähipäivät kauhistellen kansallisen konsultaation kysymyksiä, jotka hallituksen äänitorvi Magyar Idők juuri äsken julkisti. En välitä linkittää sitä juttua, itse klikkauduin sinne äsken 444.hu-sivustolta, jossa kysymykset myös julkaistiin. Ne tulevat ilmeisesti olemaan aikaisempiakin yksinkertaisempia: nyt on tarjolla vain väitteitä, joista kunkin jälkeen voi rastia joko ”kannatan” tai ”en kannata” -vaihtoehdon. Ja tässä kysymykset pikakäännöksenä:

  1. György Soros haluaa saada Brysselin suostumaan siihen, että Afrikasta ja Lähi-idästä asutettaisiin vuosittain vähintään miljoona maahanmuuttajaa EU:n alueelle, siis myös Unkariin.
  2. György Soros yhdessä Brysselin johtajien kanssa suunnittelee myös sitä, että EU:n jäsenvaltiot, näin myös Unkari, purkaisivat rajasuoja-aitansa ja avaisivat rajansa maahanmuuttajille.
  3. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että Länsi-Euroopan maihin kerääntyneet maahanmuuttajat jaetaan Brysselin toimesta pakolla eri maihin, ottaen erityisesti huomioon Itä-Euroopan maat. Tähän pitäisi myös Unkarin osallistua.
  4. Soros-suunnitelman mukaan Brysselin pitäisi velvoittaa kaikki jäsenvaltionsa, myös Unkari, siihen, että jokaiselle maahanmuuttajalle maksetaan 9 miljoonaa forinttia valtion avustusta.
  5. György Soros pyrkii myös siihen, että maahanmuuttajat saisivat tekemistään rikoksista lievemmän rangaistuksen. [Tämä kohta on kenties kaikkein uskomattomin, mutta Magyar Idők selittää, että sillä viitataan Ahmed H:n tapaukseen: Röszken raja-aseman välikohtauksessa kiviä heitellyt syyrialainen tuomittiin ensimmäisessä asteessa kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen terrorismista (!), ja Sorosin tukemat ihmisoikeusjärjestöt kehtasivat valittaa tuomiosta ja tukea Ahmed H:n oikeustaistelua.]
  6. Soros-suunnitelman päämääränä on painaa Euroopan maiden kieli ja kulttuuri taka-alalle, jotta laittomien maahanmuuttajien integraatio tapahtuisi nopeammin. [Tämä viittaa Magyar Idők -lehden mukaan Sorosin kirjaan ”Avoin yhteiskunta”, jossa Soros kuulemma on kirjoittanut, että ”kansallisvaltioiden arvovallan heikkeneminen on myönteinen ilmiö”. Ja kieltä ja kulttuuriahan ei tunnetusti turvaa mikään muu kuin kansallisvaltio…]
  7. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että käynnistetään poliittinen hyökkäys maahanmuuttoa vastustavia maita kohtaan ja niille määrätään ankarat rangaistukset.

Mitähän tämmöisiin oikein voisi vastata? Että juu, kannatan, ilman muuta meidän omaa kieltämme ja kulttuuriamme kuuluu sortaa? Kun en tiedä, itkeäkö vai nauraa, lopetan tämän katsauksen vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” jo ennakolta aavistamaan Soros-suunnitelmaa koskevan kansallisen konsultaation kyselykaavakkeeseen:

kkpsoros.jpg

kkpsoros2.jpg

KANSALLINEN KONSULTAATIO SOROS-SUUNNITELMASTA

On niitä, esimerkiksi György Soros, joiden mielestä on oikein, että jokaisen unkarilaisen perheen on otettava 100 maahanmuuttajaa asumaan lastenhuoneeseensa ja myös ostettava heille kännykät, siinäkin tapauksessa, että heillä jo on. Toisten mielestä taas tämä ei olisi oikein hyvä asia.

▢ Kyllä. Meidän pitää ostaa heille kännykät, vaikka heillä olisi jo.
▢ Ei, sillä he voisivat käyttää niitä terrorismiin.

Kannatatteko sitä, että myös Unkarin ja Romanian rajalle rakennetaan aita ja kaikki saavat 10 miljoonaa forinttia?

▢ Kyllä. Saisinko 10 miljoonaa forinttia?
▢ Ei, en halua 10 miljoonaa forinttia.

Oletteko samaa mieltä siitä, että György Sorosin pitäisi laittoman maahanmuuton tukemisen sijasta käyttää rahansa tietokonetomografialaitteisiin?

▢ Kyllä, mutta siinäkin tapauksessa vihaisin häntä.
▢ Ei. Kaikki rahat pitää käyttää maahanmuuttoon.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on hyvä, kun maahanmuuttajien joukkoon soluttautuu myös homoja, toisten mielestä lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu. Hyväksyttekö homojen maahanmuuton?

▢ Kyllä, hyvä että ne vievät työpaikat.
▢ Ei, lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu.

Toisia ei häiritse se, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Budapestin Keleti-rautatieasemalla, toiset haluaisivat elää rauhallisessa ja turvallisessa maassa. Kannatatteko sitä, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Keleti-asemalla?

▢ Kyllä, toivon, että ne sytyttävät koko Budapestin tuleen.
▢ Ei, sillä silloin ei saada leipää.

On niitä, joiden mielestä monikulttuurisuuden nimissä pitäisi käynnistää pakollinen väestönvaihto-ohjelma Unkarin ja Syyrian kesken Soros-suunnitelman mukaisesti. Toisten mielestä taas kaikilla pitäisi olla huonot oltavat siellä, minne he ovat syntyneet. Pitäisikö teidän mielestänne jollakulla olla huonot oltavat kotonaan?

▢ Kyllä, hänellä pitäisi olla huonot oltavat.
▢ Ei se ole niin tärkeää.

Pitäisikö teidän mielestänne György Sorosin syödä tänään kalaa vai mieluummin ei?

▢ Kyllä, hänen pitää syödä kalat köyhien pöydästä.
▢ Ei, hän ei saa syödä kaloja köyhien pöydästä.

Pitäisikö György Sorosin nyt heti tehdä kymmenen etunojapunnerrusta?

▢ Kyllä, ja pyytää anteeksi.
▢ Ei tarvitse, minä teen hänen puolestaan.

Jos se katsottaisiin tieteelliseksi kokeeksi eikä siitä tulisi rangaistusta, johtaisitteko 67000 kW sähköä György Sorosiin?

▢ Kyllä. Hakkaa päälle Unkarin poika!
▢ Ei, en lukenut konsultaatiokaavaketta loppuun asti.

Poliittinen satiiri alkaa Unkarissa käydä yhä mahdottomammaksi. Kitkerän lohdullista, että joku vielä jaksaa yrittää.


Kaikkien rasistien sankari

syyskuu 14, 2017

Samaan aikaan, kun EU:n kärsivällisyys demokratian perusarvoja ja yhteisiä pelisääntöjä uhmaavia Puolaa ja Unkaria kohtaan alkaa entistä pahemmin rakoilla, Länsi-Euroopan äärioikeistolaiset ja rasistit yhä selkeämmin juhlivat Unkarin Viktor Orbánia sankarina, joka raja-aidallaan pelasti Euroopan ja joka uskaltaa sanoa sen, mitä monet muutkin ajattelevat: me ei haluta tänne yhtään toisenväristä ja toisenuskoista maahanmuuttajaa, koska ne eivät kuulu meikäläiseen kulttuuriin eivätkä kuitenkaan sopeudu tänne! Meillähän äskettäin Laura Huhtasaari, sen kuuluisan vihapuhelausunnon allekirjoitettuaan ja siitä saman tien etäisyyttä otettuaan, kehui Unkarin ulkomaalaispolitiikkaa: ”Mahtaa Unkarin kansa olla ylpeä johtajastaan.”

(Rikkaat ulkomaalaiset tosin kelpaavat Unkariin, eikä heidän ihonväriään tai kulttuurista sopeutuvuuttaan kysellä. Vuosina 2013–2016 yli 17 000 ulkomaalaista on lunastanut ns. maahanmuutto-obligaation (letelepedési kötvény), maksaen siitä yhteensä yli miljardi euroa. Tästä summasta noin kolmannes on päätynyt obligaatioita välittäville oligarkkien veroparatiisifirmoille. Ostajista suurin osa tulee Kiinasta ja Venäjältä, mutta jonkin verran on myös pakistanilaisia, iranilaisia, syyrialaisia ja irakilaisia. Kuukausi sitten parlamentin puhemies Kövér palautti bumerangina villin sosialistiedustajan Márta Demeterin kysymyksen, joka koski näitä obligaatiofirmoja ja niiden perustamisajankohtien outoa yhteensattumista asiaa koskevien lainmuutosten kanssa. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!)

Orbán itse on etenkin kotiyleisönsä edessä yhä aggressiivisemmin levitellyt harteilleen Euroopan pelastajan viittaa. Näitä väitteitä puolestaan ruotii kriittisesti 444.hu-sivuston video, jota lämpimästi suosittelen kaikille unkarintaitoisille.

Ja seuraavassa yritän selostaa sen pääkohdat.

Näin siis Orbán tänä kesänä ”Tusványosin” eli Transilvanian Tusnádfürdőn kesäjuhlilla, myöhemminkin median huomiota herättäneessä neonvihreässä paidassaan:

orban2017neoning

”Unkari puolusti itseään. Ja sen mukana Eurooppaa maahanmuuttajatulvalta, invaasiolta. Se maksoi meille 260-270 miljardia forinttia [n. 850 miljoonaa euroa]. Tästä EU on korvannut meille murusen verran [kirjaimellisesti: ”pähkinänkokoisen summan”]. Voisin sanoa niinkin, että EU:n ei pidä puhua solidaarisuudesta niin kauan, kuin se ei ole maksanut meille noita 250 miljardia forinttia, jotka se on meille velkaa Euroopan puolustamisesta.”

Euroopan puolustaminen on siis viime kädessä EU:n velvollisuus? Mielenkiintoista on, että Orbán ei ole aina ollut tätä mieltä. Vielä vuonna 2015 Bratislavassa järjestetyssä turvallisuuskonferenssissa Orbán oli painokkaasti lausunut, että EU:n ja etenkin Schengenin ulkorajan puolustaminen ei ole yhteisön velvollisuus vaan kunkin valtion kansallinen tehtävä. Sitten alkoi pakolaiskriisi kärjistyä, ja Unkarin kautta virtasi väkeä Eurooppaan. Syyskuussa 2015 Orbán Brysselissä pitämässään lehdistötilaisuudessa kertoi, että Unkari ottaa vastaan kaikki turvapaikanhakijat, ”otamme kaikista kopin ja rekisteröimme kaikki, jotenkin, mutta emme voi taata, ettei 175 kilometrin mittaisen rajan yli jossain tule joku, joka sitten ei rekisteröidykään”. Kului vuosi, ja hallituksenkin oli tunnustettava, että pitkästi yli kaksisataatuhatta pakolaista on kulkenut Unkarin halki länteen ilman virallista rekisteröintiä. (Ja niistä sadastaseitsemästäkymmenestätuhannesta, jotka rekisteröityivät, suurin osa ei halunnut jäädä Unkariin vaan suuntasi edelleen kohti länttä.)

Kuten muistamme, loppukesästä 2015 tilanne alkoi olla kestämätön. Ilman vapaaehtoisjärjestöjen uhrautuvaa työtä Unkarin rajoilla ja pakolaisleiriksi muuttuneella Budapestin Keleti-rautatieasemalla olisi nähty todellinen humanitaarinen katastrofi. Lopulta, sen lisäksi, että laumoittain pakolaisia päästettiin tai pääsi omin jaloin tai auttajien avustuksella jatkamaan matkaa Itävaltaan ja Saksaan, myös Unkarin viranomaiset kylmästi rahtasivat tuhansia pakolaisia busseilla ja junilla suoraan Itävallan rajalle. Tätä, huomauttaa 444.hu:n toimittaja viileästi, on varsin vaikea nimittää ”Euroopan suojelemiseksi pakolaisvirralta”.

Ja sitten rakennettiin se kohuttu aita, ensin Serbian-, sitten myös Kroatian-vastaiselle rajalle. Unkariin saapuneiden rajanylittäjien määrä tietenkin tipahti oitis lähes olemattomaksi. Mutta edelleenkään ei voi puhua Euroopan suojelemisesta. Pakolaisvirta ei nimittäin tipahtanut vaan ainoastaan vaihtoi suuntaa: vuoden 2015 viimeisen neljänneksen aikana pakolaiset vaelsivat Länsi-Eurooppaan Kroatian ja Slovenian kautta.

pakolaisvirrat

Lopullisesti tilanne kuitenkin muuttui vuoden 2016 alussa, siis puoli vuotta Unkarin aidan valmistumisen jälkeen. Pakolaisvirta Balkanin reitillä tyrehtyi, eikä tämän syynä ollut Orbánin rajatkiinni-politiikka vaan EU:n ja Turkin sopimus, jonka ansiosta Turkin viranomaiset ryhtyivät aktiivisemmin pysäyttämään länteen pyrkiviä pakolaisia.

Tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaansa Unkari on alusta alkaen puolustellut terrorismin vaaralla. Samoin kuin lännen oikeistopopulistit, myös Orbánin hallitus on jatkuvasti toistanut, että pakolaiset, siis tuota, ”migrantit”, tuovat mukanaan terrorismia; tätä viestiä iskostetaan kansaan sekä julistekampanjoin että esimerkiksi valtion tv-kanavan uutislähetyksissä, joissa lähes joka kerta on esillä muslimi-maahanmuuttajiin yhdistettävä rikollisuus tai terrorismin uhka onnettomassa palavien ghettojen Länsi-Euroopassa. Mutta: tiukasta linjastaan huolimatta Unkarin viranomaiset eivät todellisuudessa ole pystyneet estämään terroristien liikkumista.

Vuonna 2015 Unkarin kautta matkasi länteen tovereineen Salah Abdeslam, terroristi ja Pariisin joukkomurhan toimeenpanija. Abdeslam ja kumppanit eivät vain päässeet ongelmitta kulkemaan Unkarin halki, vaan he myös ostivat Unkarista puhelimiinsa ne SIM-kortit, joita käyttivät terrori-iskujensa järjestelemiseen. Tästä korttikaupasta Unkarin viranomaiset saivat tiedon vasta myöhemmin, ranskalaisilta ja belgialaisilta kollegoiltaan. Tästä tosin hallituksen kontrollissa olevat mediat eivät välittäneet vaan sitä vastoin raportoivat riemukkaasti, että Abdeslam tovereineen oli Unkarissa ollessaan nauttinut pakolaisjoukkoja huoltavien kansalaisjärjestöjen apua. Toisin sanoen: ruokaa ja majoitusta järjestävien vapaaehtoisten olisi tätä valtion laiminlyömää tehtävää hoitaessaan samalla pitänyt kyetä siihen, mihin Unkarin turvallisuusviranomaiset eivät kyenneet, eli tunnistamaan pakolaisvirran joukosta siihen piiloutuneet ISIS-terroristit?

Loppupäätelmä: on siis perin outo temppu Unkarin hallitukselta väittää, että tässä on suojeltu Eurooppaa pakolaisvirroilta ja terrorismilta.

Mutta Unkarin hallitustahan mikään tämmöinen argumentointi ei heilauta mihinkään. Euroopan oikeusistuimen tuomiokin, jonka mukaan Unkari on velvollinen EU:n yhteisten sopimusten mukaisesti ottamaan käsiteltäväkseen 1294 turvapaikanhakijaa, vain ”merkitään tiedoksi” mutta ”ei tule vaikuttamaan Unkarin toimintaan”. (Tästä hyvästä, näin lataa mm. Angela Merkel, Unkarin tapaus tullaan ottamaan esille Euroopan neuvostossa lokakuussa.) Mielenkiintoista on – huomauttaa 444.hu-sivusto – verrata Unkarin reaktioita Slovakian toimintaan. Slovakit, jotka luultavasti ovat yhtä itäeurooppalaisen ”empatiavajeisia” ja muukalaiskammoisia kuin unkarilaisetkin, ovat myös virallisesti vastustaneet EU:n pakolaiskiintiöitä ja hävinneet oikeusjutun EU:ta vastaan. Mutta tästä ei Slovakiassa raivota eikä virallisesti lyödä Brysselille nyrkkiä pöytään, vaan tähän mennessä on määrätyistä 902:sta turvapaikanhakijasta otettu vastaan 16 henkeä eli 1,7%, ja Slovakian hallitus antaa ristiriitaisia lausuntoja, joiden mukaan toisaalta EU:n päätöstä tullaan kunnioittamaan, toisaalta pakolaisia ei edelleenkään haluta. Näin Slovakia myös ainakin toistaiseksi onnistuu luikertelemaan pois EU:n mahdollisten pakkotoimien alta.

Unkari sitä vastoin panostaa aggressiiviseen öyhötykseen. ”Politiikka on raiskannut Euroopan oikeuden ja eurooppalaiset arvot”, mekasti ulkoministeri Szíjjártó tuomioistuimen pakolaiskiintiöpäätöksen johdosta. ”Taistelu jatkuu.” Ja tähän taisteluun on myös rakennettu kunnon salaliittoteoriahengessä oikein mahtava päävihollinen. Kiintiöoikeudenkäynnin myötä – näin julisti toissapäivänä pääministerin kanslian nimissä valtiosihteeri Csaba Dömötör – Brysselin politiikka on siirtynyt uudelle tasolle ja ryhtynyt tosissaan toteuttamaan ”Soros-suunnitelmaa”. Aivan niin, tuo koukkunokkainen miljonääri, joka kulissien takana vetelee kaikista naruista tuhotakseen vapaan ja kansallismielisen Unkarin, käyttää käsikassaranaan myös EU:n päättäviä elimiä. Päämääränä on EU-maiden pakottaminen rajattomasti korotettaviin pakolaiskiintiöihin, muukalaisten pakkoasuttaminen ilman ylärajaa. Ja tätä vastaan, näin ilmoitti Viktor Orbán eilen illalla, tullaan järjestämään uusi kansallinen konsultaatio – siis taas kerran painatetaan veronmaksajien laskuun kallista paperia kyselyksi (”EU ja Soros haluavat tuhota Unkarin hillitsemättömän maahanmuuton avulla, onhan se kamalaa, onhan, onhan?”) naamioituun propagandakampanjaan.

Jäämme seuraamaan tilannetta. Ja edelleenkin ihmettelemään, onko Unkarin hallitukselle todellakin tässä maailmantilanteessa tärkeintä varjella mainettaan ja arvostustaan koti- ja ulkomaisten muukalaisvihaajien sankarina.


Länteen, itään

elokuu 26, 2017

Unkarissa on taas päästy kansainvälisen uutiskynnyksen yli. Tällä kertaa kyse ei ole turvapaikanhakijoiden kohtelusta tai Brysselin-vastaisista propagandakampanjoista, vaan kunnon ulkopoliittisesta kärhämästä. Sen käynnistäjänä toimi viran puolesta ulkoministeri Péter Szíjjártó, joka tunnetaan töyhtökampauksestaan, salijalkapalloharrastuksestaan (kuulemma ulkoministeriö on ”miehitetty ministerin futsal-kavereilla”) sekä räväkästä tyylistään: suurlähettiläs jos toinenkin on jo kutsuttu nuhdeltavaksi, jos Unkarin hallitusta jossain arvostellaan. (Valitettavasti en nyt löydä tähän hätään mistään sitä Péter Konokin Tähtien sota -parodiaa, jossa maailmojen sodan laukaisee rikkinäinen ja epäkohtelias protokolladroidi CR2.) Lähtölaukauksen puolestaan ampui Hollannin Unkarin-lähettiläs Gajus Scheltema.

Neljä vuotta Unkarissa toiminut Scheltema on nyt jäämässä eläkkeelle ja julkaisi lähtiäisiksi kirjan nimeltä Andrássy út, kokoelman Unkarissa tekemiään haastatteluja ja kauniita valokuvia Budapestin näkymistä. Tämän johdosta Scheltemaa haastatteli hallituskriittinen 168 óra -lehti, ja haastattelussa Scheltema rupesi ampumaan kovilla, kuten näkyy jo haastattelujutun otsikosta: Emme voi pitää hengissä korruptoitunutta järjestelmää. Esimerkiksi näin:

Hollannissa me aina etsimme kompromisseja: vähän tätä, vähän tuota. Hallituskoalitiossa on neljä-viisi puoluetta, kukin niistä antaa jossakin periksi. Sovittelu saattaa kestää kuukausia, mutta lopulta kompromissi löydetään. Täällä taas mahdollisia ovat vain pro- ja contra-näkökannat, joku on vain meidän puolellamme tai meitä vastaan. Klassinen marxistinen maailmankatsomus. (…)
György Sorosia voidaan arvostella monesta asiasta, riittää, kun ajattelee hänen keinottelutoimiaan. Samalla hän ansaitsee arvostusta siitä, miten on sijoittanut suunnattomia summia demokratian ja kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Siksi kaikkien ulkomaalaisten näkökulmasta näyttää lievästi sanoen omituiselta se, miten poikkeuksellisen intensiivisesti ja aggressiivisesti Unkarin hallitus hyökkää häntä vastaan. (…)
Autoattentaatteja voi tapahtua missä vain, etenkin Lähi-idässä. Pitäisikö meidän nyt pommittaa Lähi-itä hajalle? Tässä on kyseessä ryhmä, jonka jäsenet ovat globalisaation häviäjiä, siksi he ovat kääntyneet äärimmäisyyksien, fanaattisen uskonnollisuuden puoleen, sillä se antaa heille turvallisuuden tunnetta. He luovat vihollisia samalla periaatteella kuin Unkarin hallitus. (…)
Sanoinkin muutamien hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden kansalaisjärjestöjen johtajille: tunnustakaa ylpeästi, että Hollannin hallitus tukee heitä. Jos taas Unkarin hallitus alkaa vihjailla, että heidän takanaan on läpinäkymättömien finanssikeinottelujen kautta jokin ulkoinen taustavoima tai György Soros, sanokoot tyynesti, että asia ei ole niin. Me uskomme vakaasti samoihin arvoihin kuin he, ja tiedämme, että he ovat huolissaan vähemmistöjen, median vapauden ja muutamien muidenkin demokraattisten asioiden puolesta. (…)
Todellakin yhä kärkevämmin väitellään siitä, mitä meidän rahoillemme tapahtuu. Me emme voi rahoittaa korruptiota, emme voi pitää hengissä korruptoitunutta järjestelmää. Takapajulle jääneiden alueiden tukemista on jatkettava, se on solidaarisuutta. Unkari on taloudellisesti yhä jäljessä Länsi-Europasta, siksi meidän pitää auttaa. Mutta niin, että sekä unkarilaiset että hollantilaiset olisivat tyytyväisiä. Järjestelmä on tehtävä paljon läpinäkyvämmäksi, vastuullisemmaksi, paremmin valvottavissa olevaksi. Tätä nykyä raha virtaa paikallisille vallanpitäjille, jotka tekevät sillä, mitä haluavat, tämä täytyy muuttaa. (…)

Eniten pahennusta herätti Schelteman väite, että muslimiterroristit, jotka globalisaation häviäjinä etsivät turvaa äärimmäisyysaatteesta, ”luovat itselleen vihollisia samalla periaatteella kuin Unkarin hallitus”. Ministeri Szíjjártó ilmoitti, että Unkarin arvokkuutta ja suvereeniutta on loukattu ja että Unkarin Hollannin-suurlähettiläs kutsutaan saman tien kotiin eli suurlähettilästason diplomaattisuhteet katkaistaan, mikä on ”diplomatian radikaaleimpia askelia”.  (Hollantiin jää Unkarin asiainhoitaja, eli täysin eivät yhteydet katkea.)

Hollannin ulkoministeri Bert Koenders pahoitteli tapahtunutta ja ilmoitti, että asiaa selvitetään – tietenkään Unkarin hallituksen toimintaa ei voida yhdistää terrorismiin. Samalla ulkoministeri muistutti, että Unkarin ihmisoikeustilannetta arvostellaan ulkomailla aivan aiheesta ja että tähän myös suurlähettiläs on oikeutettu ottamaan kantaa. Unkarissa taas jatkuvat ”oikeutetut närkästyksen ilmaukset”. Fidesz-puolueen euroedustaja Tamás Deutsch, joka ennestään tunnetaan omituisista some-möläytyksistään, ilmoitti, että Hollanti on ”operettivaltio”, Budapestin ylipormestari Tarlós taas julisti suurlähettiläs Schelteman ennenkin käyttäytyneen kummallisesti, kun esimerkiksi lähetteli hänelle kaupungin julkista liikennettä koskevia viestejä ”kaiken maailman baareista”. Unkarin kansan syvät rivit puolestaan täyttivät suurlähettiläs Schelteman Facebook-seinän erilaisilla haukkumasanoilla, joista mielenkiintoisimpia lienee ”iljettävä ylimielinen primitiivinen poliittisesti korrekti liberaalifasisti”.

pclibf.png

Yhden mielenkiintoisen juonteen on nostanut esiin ainakin Index-uutissivusto. Hollanti ei nimittäin ole Unkarille mikä hyvänsä länsieurooppalainen kauppa- ym. kumppani, vaan Hollanti ja Unkari (Sveitsin ja Skotlannin ohella) ovat niitä harvoja Euroopan maita, joiden uskonnollisessa ja kulttuurielämässä reformoitu (”kalvinistinen”) protestantismi on esittänyt merkittävää osaa. Unkarissa tosin perinteisistä kristityistä kirkkokunnista lukumääräisesti vahvin on ollut roomalais-katolinen kirkko, mutta reformoidulla kirkolla on ollut voimakas asema tietyillä alueilla, esimerkiksi Transilvaniassa ja Itä-Unkarissa, ja tietyissä historian vaiheissa. Jo 1600-luvulla Unkarin nuoria protestantteja lähti opiskelemaan Hollannin yliopistoihin, kuten nyt kotiin kutsuttu suurlähettiläs Kocsis (kuulemma ministeri Szíjjártón luokkatoveri muuten) muistutti ottaessaan virkaa vastaan, ja sittemminkin ainakin symbolisella tasolla yhteyttä on pidetty esimerkiksi nyt reformaation juhlavuoden merkeissä. Index-uutissivusto uumoilee, että Unkarin kalvinisteille voi välirikosta Hollannin kanssa koitua suoranaista vahinkoa.

Näkyviä mahtikalvinisteja nyky-Unkarissa ovat ainakin inhimillisten voimavarojen superministeri Zoltán Balog, siviiliammatiltaan peräti reformoidun kirkon pappi, sekä itse pääministeri Orbán, joka nuoruutensa maallistuneesta antiklerikaalista on muuttunut kristillisistä perusarvoista jankuttavaksi, perheineen kameroiden edessä rukoilevaksi konservatiiviksi. (Orbánin Gáspár-poika puolestaan on epäonnistuneen jalkapalloilijanuransa jälkeen toisinaan kohahdutellut Unkarin julkisuutta jonkinlaisen vapaakarismaattisen seurakunnan saarnamiehenä, mutta se on jo toinen tarina.) Muuten reformoidun kirkon julkipoliittiset toimijat näyttävät jakautuvan Fidesz-hallituspuolueen kannattajien (Fidekszen pieni apupuolue, kristillisdemokraattinen KDNP on selkeästi katolisen kirkon käsissä) ja äärioikeistolaisen Jobbikin kesken. Mahdollinen välirikko Hollannin kanssa tuskin ainakaan auttaa hallitusta lähellä olevan kalvinistisiiven asemaa.

Reformoidun kirkon perinteinen keskus nykyisessä Unkarissa, ”kalvinistien Rooma”, on Debrecenin kaupunki Itä-Unkarin tasangoilla. Siellä puolestaan on viime päivinä tehty toisensuuntainen ulkopoliittinen tempaus. Debrecenin yliopisto nimittäin myönsi ”kunniakansalaisen” (civis honoris causa) arvonimen itselleen Vladimir Vladimirovitš Putinille. Tämän kunnianimen voivat statuuttien mukaan saada ”ne koti- tai ulkomaiset henkilöt, jotka ovat harjoittaneet huomionarvoista yhteiskunnallista tai taiteellista toimintaa sekä työllään, moraalisella tai aineellisella tuellaan edistäneet yliopiston tai sen jonkin yksikön hyvän maineen vahvistumista”.

Aiemmin kunniacivikseksi on nimitetty Georg/György (von) Habsburg, Unkarissa asuva Itävalta-Unkarin viimeisen hallitsijan pojanpoika (2014), sittemmin myös Slovakian entinen presidentti Rudolf Schuster (2016). Putinin kunnianosoituksen virallisena perusteluna on, että sekä Unkarin hallitus että Venäjän federaatio yhteistyössä suunnittelevat Debrecenin yliopistolle merkittäviä tehtäviä Paksin ydinvoimalalaajennuksen yhteydessä. Yliopiston on tarkoitus kouluttaa asiantuntijoita sekä kehitellä yhteistyössä venäläisten kanssa mm. isotooppiteknologioiden kaupallisia sovelluksia, ja tietenkin myös opetusyhteistyötä ja opiskelijavaihtoa suunnitellaan. Putin itse ei ilmeisesti ehdi edes Debrecenissä asti piipahtamaan, vaan kunniakirja tullaan ojentamaan hänelle Budapestissa, minne Putin muutama ministeri seuranaan saapuu käväisemään judon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä.

Unkarinkielinen verkko tietenkin lainehtii kansalaisten ja yliopistolaistenkin raivonilmauksia, ja ainakin yksi joukkovetoomus Putinin nimitystä vastaan on jo käynnistetty. Monet debreceniläiset tai Debrecenin yliopiston alumnit ovat järkyttyneitä siitä, miten yliopisto ja kaupunki, joiden historiassa reformaatio ja omantunnon vapauden puolustaminen myös hallitsijoiden mielivaltaa vastaan ovat esittäneet niin tärkeää osaa, nyt nöyrtyvät nuolemaan diktaattoria. Näin tekee samainen Debrecen, joka – muistuttaa kielentutkija Ágnes Huszár Facebook-sivullaan – olisi ennemmin voinut esimerkiksi julkisesti kunnioittaa Michiel de Ruyterin muistoa.

De Ruyter (1607–1676) oli hollantilainen amiraali ja useiden meritaistelujen sankari. Unkarin historiaan hän jäi kaleeriorjien vapauttajana: kun vuonna 1675, vastauskonpuhdistuksen käydessä kiivaimmillaan, neljäkymmentä unkarilaista protestanttisaarnaajaa oli tuomittu majesteettirikoksesta kuolemaan ja teloituksen sijasta myyty Välimerelle kaleeriorjiksi, de Ruyter Hollannin valtioneuvoston määräyksestä lunasti heidät vapaiksi. Tämän jalon teon muistoa kunnioittaa Debrecenissä vain yksi muistolaatta, jonka kuulemma yksityishenkilö, muuan leskirouva, aikoinaan kustansi omista varoistaan. Virallinen Unkari puolestaan jakaa Debrecenissä kunniaa ”majesteettirikollisia” vainoavalle diktaattorille ja rikkoo välinsä Unkarissa nykyäänkin vapaita kansalaisjärjestöjä ja ajatuksen vapautta tukevaan Hollantiin.


Kylpylät kiinni!

elokuu 8, 2017

Onhan noita Unkarin maahanmuuttopolitiikkauutisia jo ihmetelty. Tai siis maahanmuuttopolitiikan nimellä kulkevaa rasismilla ja muukalaisvihalla ratsastamista. Nämä tuoreimmat uutiset saivat silti käämini kärähtämään.

Onhan meillä Suomessakin näitä ns. rajakkiryhmiä, jotka järjestävät mielenosoituksia, kun urheiluseura tarjoaa kursseja maahanmuuttajille, tai jotka käyvät uimahalleissa syynäämässä, istuuko löylyhuoneessa maahanmuuttajia sääntöjen vastaisesti uikkarit jalassa. Mutta osaisitteko kuvitella, että kylpylän tai kylpyläpaikkakunnan johto antaisi virallisen julkilausuman maahanmuuttajia vastaan? Unkarissa tämäkin on mahdollista, ainakin Hévízin kuuluisassa kylpyläkaupungissa, missä maineikkaan terveysveden ansiosta käy vuosittain Budapestin jälkeen toiseksi eniten turisteja.

Nimittäin: Migration Aid -järjestö, joka nyt pakolaistulvan hellitettyä on keskittynyt entistä enemmän tukemaan jo vastaanotettuja kiintiöpakolaisia ja muita laillisesti Unkarissa oleskelevia avuntarvitsijoita, halusi järjestää näille mahdollisuuden lomailla muutaman päivän ajan Balatonjärven rannalla. Itävaltalaisen yksityishenkilön tarjottua tähän käyttöön muutamia puumökkejä omistamallaan tontilla Keszthelyn lähistöllä Migration Aid ryhtyi tiedustelemaan, löytyisikö vastaavanlaista avuliaisuutta muiltakin – ja tästä repesi tolkuton mediasota. Hallituksen äänitorvi Magyar Idők kirjoitti jutusta oman versionsa, jonka mukaan Migration Aid on ”asuttamassa” ”transitvyöhykkeeltä saapuvia turvapaikanhakijoita” Keszthelyhin, ja juttu lähti kiertämään hallitusta lähellä olevasta tiedotusvälineestä toiseen. Keszthelyn pormestari ilmoitti käyttävänsä kaikki lailliset keinot estääkseen tämmöisen suunnitelman, ja paikallinen kansanedustaja (valtapuolue Fidesz, tarvitseeko sanoakaan) Jenő Manninger kirjoitti Facebook-sivullaan (tätä siteeraa Migration Aid verkkosivuillaan):

Näinä päivinä on useissa lehdissä ilmestynyt uutinen, jonka mukaan Migration Aid -niminen, György Sorosiin yhdistettävissä oleva järjestö on asuttamassa maahanmuuttajia Keszthelyn tienoille. Uutinen herätti ymmärrettävää pelkoa paikallisissa, ja siksi pyysin heti viranomaisilta tietoa. (…) Olemme selvillä siitä, että tämä on osa Sorosin suunnitelmaa. Asia ansaitsee erityistä huomiota siksikin, että ei voida sulkea pois sitä, että tämä järjestetty leirittäminen voi toimia välivaiheena myöhemmälle asuttamiselle.

Maahanmuuttajat ja Soros, tässä ollaan taas. Ja terrorismi ja rikollisuus. Migration Aid saa turhaan vakuutella, että kyseessä ovat laillisesti Unkarissa olevat, turvapaikan tai oleskeluluvan saaneet henkilöt, jotka ovat jo käyneet läpi viranomaisten kuulustelut ja tarkastukset kansallisen turvallisuuden kannalta. Upeimman revittelyn tarjosi kuitenkin Hévízin kylpyläkaupungin pormestari kaupunginhallituksen Facebook-sivuilla. Se on kerta kaikkiaan pakko kääntää tähän, muuten sitä voi olla vaikea uskoa:

heviz1 heviz2

Kannanotto Hévízistä koskien pakolaisten asuttamista alueellemme
Lehdistöstä olemme saaneet kuulla, että Migration Aid -kansalaisjärjestö aikoo tilapäisesti asuttaa transitvyöhykkeiltä vapautuvia pakolaisia Keszthelyn, sittemmin Zalavárin alueelle, siis kaupunkimme Hévízin välittömään läheisyyteen. Kaupungin johtajana ja Unkarin kansalaisenakin olen sitä mieltä, että kansalaisjärjestöltä ei odottaisi tällaista ajattelua tai käyttäytymistä. Taustalla ei ole minimaalistakaan tiedottamista asiasta, ja väkivaltaisesti, lyhyt näköisesti [yhdyssanavirhe alkutekstissä – suom. huom.] näin voidaan aiheuttaa vahinkoa kaupungille, alueelle ja koko maalle.
Miksi kirjoitan näin ehdollisessa muodossa? [Alkutekstissä on todellakin feltételes mód, konditionaali. Pormestari ei kuitenkaan ole käyttänyt konditionaalia vaan hat-tunnuksista potentiaalimuotoa, joka suomeksi kääntyy esimerkiksi voida-verbin avulla. – Suom. huom.] Siksi, että voin kuvitella niinkin, että koko juttu on vain provokaatiota ja sillä halutaan kiihdyttää unkarilaisten mieliä.
Näin yhteisömme sivulla ilmoitan siis Migration Aidin johtajille, että Hévízissä pakollisen maahanasutuskiintiön vastainen kansanäänestys oli menestyksekäs ja tuloksekas (äänestysprosentti 56%, 98% vastusti). Kaupunginvaltuusto on kaikissa tilanteissa yksimielisesti äänestänyt kaikissa [EU:n pakolais]kiintiöjärjestelmän torjumiseen liittyvissä kysymyksissä.
Hévíz toivottaa aina tervetulleiksi mistä hyvänsä maailman osasta saapuvat VIERAAT ja tilaisuuden ja tarpeen tullen myös auttaa heitä. Näin olemme tehneet myös kuluneen kuukauden aikana takakarpatialaisten ja transilvanialaisten lasten ja heidän vanhempiensa täällä oleskelun suhteen. [Kysymys on siis ilmeisesti Ukrainan ja Romanian unkarilaisvähemmistöistä. – Suom. huom.]
Hévíz on viime vuosina myös sijoittanut hyvin merkittäviä summia siihen, että yleinen turvallisuus olisi täällä tunnettavissa myös tänne yli 50 maailman maasta saapuville vieraille. Turismista elää tällä alueella tuhansia perheitä, joiden toimeentuloa vaarantaisi pakolaisten sijoittaminen kaupungin lähistölle. Puhumattakaan uutisista, joita tämän yhteydessä ilmestyisi ulkomaiden ja Unkarin mediassa.
Viime vuosina olemme vilkkaiden ulkomaansuhteidemme ansiosta myös henkilökohtaisesti voineet kokea, mitä esimerkiksi Skandinavian maiden tai Saksan tapauksessa maalle tai kaupungille aiheutuu, millaista hävitystä kokevat yhteiskunta, talous ja kulttuuri, jos maahanmuuttajia asutetaan väkisin maahan.
Tämän kaiken tiedostaen torjumme päättäväisesti Migration Aidin harkitsemattoman suunnitelman ja kaupungin johdon ominaisuudessa teemme kaikkemme varjellaksemme tänne parantumaan ja lepäämään saapuvien vieraidemme rauhaa.
Emme kaipaa sellaista kansalaisliikettä, joka ei piittaa porvarillisen väestön eduista!
Gábor Papp (FIDESZ-KDNP), pormestari, Hévíz.

Tämän hysterian raivotessa toinen pakolaisia avustava järjestö Menedék järjesti kaikessa rauhassa Unkarissa laillisesti oleskeleville pakolaisille Balatonin-retken, josta raportoi Abcug-blogi. Matkalla käytiin myös katsomassa Tihanyn kuuluisaa luostaria ja kuulemassa Unkarin historiasta, sitten kaikki halukkaat pääsivät rannalle piknikille ja uimaan. Somalipoika Ismail oli viimeksi ollut veden lähellä pakomatkallaan Turkista Kreikkaan ja totesi onnellisena, että ”Balatonissa on kivaa se, että täällä ei tarvitse pelätä”. Rikoksia ei tapahtunut eikä kenenkään rauha häiriintynyt. Tosin Menedék-yhdistyksen aktiivit kertoivat ilmoittaneensa varmuudeksi retkestä poliisille, etteivät paikalliset turhaan hälyttäisi järjestysvaltaa paikalle nähdessään huivipäisiä musliminaisia rannalla…

Toivoisinpa vain, että tieto Hévízin kaupungin virallisesta linjasta ihan oikeasti leviäisi myös ulkomaiden viestimiin. Ja olisihan se myös mukavaa, jos Hévízissä vierailevat lukuisat saksalaiset ja pohjoismaiset vieraat kävisivät vähän valistamassa kaupungin johtoa siitä, millaista tuhoa ja hävitystä maahanmuuttajien väkivaltainen tulva on heidän maissaan saanut aikaan. Vai miten oikein tämä Unkarissa leviävä järjetön vainoharhainen joukkopsykoosi saataisiin pysäytettyä?

Lisäys. Yksi tapa auttaa joukkopsykoosin pysäyttämisessä on tukea maahanmuuttajia ja pakolaisia avustavia järjestöjä. Migration Aidille voi lahjoittaa haluamansa summan täällä.


Hellepäivän päivittelyä

elokuu 2, 2017

Keski-Eurooppa korventuu kuumuudessa. Ei valitettavasti mitään uutta, vaan näin ilmastonmuutoksen aikaan uutta normaalia. Unkariin ennustellaan viikon loppupuolella paikoin jopa 40 asteen helteitä. Uinnin maailmanmestaruuskisat päättyivät, ja kisoihin liittyvien korruptioepäilyjen jauhanta jatkuu oppositioviestimissä. Näitä viestimiä tosin tulee olemaan yhä vähemmän: hallitusta lähellä oleviin tahoihin kytkeytyvä (ja äärioikeistosympatioistaan tunnettu) itävaltalainen Heinrich Pecina sekä hallituksen elokuvakomissaari ja laisäädännön tuella rikastuva kasinomiljonääri, entinen Hollywood-tuottaja Andy Vajna hankkivat juuri tai ovat hankkimassa omistukseensa viimeisetkin riippumattomat paikallislehdet, joten perinteisessä printtimediassa ei kriittisiä ääniä enää tule kuulumaan. Fidesz-puolueen mediamonopoli alkaa olla niin ilmeinen juttu (jota tässäkin blogissa on käsitelty jo monesti), ettei tässäkään uutisessa ole mitään uutta. Oppositiopuolueet riitelevät keskenään ja haukkuvat toistensa taitamattomuutta, ja gallupeissa niiden kaikkien kannatukset jäävät yhä marginaalisiksi Fidesz-puolueen, äärioikeiston Jobbikin ja ennen kaikkea valtaisan ja turhautuneen nukkuvien puolueen rinnalla. Näinhän on ollut jo vuosikausia.

Ja silti muutamat Unkarin uutiset ovat jaksaneet saada meikäläisestäkin irti typertyneen voihkaisun. Aloitetaan tuskaisen mutta tahattoman huumorin sarjasta, eli Fidesz-puolueen varapuheenjohtajan, täälläkin jo esillä olleen painijanniskaisen ja puheenvuoroissaan urheasti logiikkaa uhmaavan Szilárd Némethin uusimmasta neronleimauksesta. Németh oli kutsuttu haastateltavaksi hörhöoikeistolaisen (ja nykyään valtakunnan ykkös-oligarkin, pääministeri Orbánin naapurin, ystävän ja ilmeisen bulvaanin Lőrinc Mészárosin omistaman) EchoTV-kanavan studioon. Aiheena oli muun muassa äskettäinen kansallisen turvallisuuden valiokunnan kokous, jonka parlamentin oppositioedustajat olivat kutsuneet koolle keskustelemaan ”azerbaidžanilaisen wifin” eli uinnin maailmanmestaruuskisoihin azerbaidžanilaiselta firmalta tilatun langattoman nettiyhteyden mahdollisista tietosuoja- ja turvallisuusongelmista. Tätä kokousta Fidesz-puolueen edustajat boikotoivat, koska… SOROS! Atlantintakainen koukkunokka ei vain rahoita ja ohjaile kaikkia mahdollisia hallituskriittisiä ja oppositioaktiviteetteja vaan pystyy kutsuttamaan koolle parlamentin valiokunnatkin.

”Kaikki jauhavat sitä samaa, aivan sama, kuka siellä olisi ollut, (… [Németh luettelee oppositiopoliitikkojen nimiä]…) kaikki vain uhkailivat ja julistivat, että tulevat toteuttamaan Sorosin suunnitelman, sillä syyskuusta lähtien heidän tehtävänään kansallisen turvallisuuden valiokunnassa tulee olemaan, näin he sen sanoivat, heidän tehtävänään tulee olemaan NER:n, Kansallisen yhteistoiminnan järjestelmän [Orbánin hallituksen itsestään käyttämä nimitys] pommittaminen hajalle. Siis mitä? Järjestelmän, josta ihmiset [az emberek, NER-kielen vastine ilmeisesti liian sosialistiselta kuulostavalle ”kansalle”, nép] ovat päättäneet, kaksissa vaaleissa, jolle he ovat useissa dialogeissa, kansallisissa konsultaatioissa ja kansanäänestyksissä antaneet kannatuksensa, tätä vastaan he haluavat käydä. Ja miksikähän? Kuka on taustalla? György Soros. Siksi sanoin, että Fidesz ei tule osallistumaan Sorosin kirjoittamista nuoteista soittavan opposition turvallisuuspelleilyyn…”

***

Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutiset kertovat mielellään maahanmuuton ongelmista ja ”migranttien” rötöstelystä Länsi-Euroopassa – ja kuten on jo ilmennyt, muukalaisvihapropaganda on uponnut hyvin ja monet tavalliset unkarilaiset maan hiljaiset tuntuvat tosissaan uskovan, että Pariisiin, Hampuriin tai Tukholmaan ei enää uskalla tavallinen eurooppalainen ihminen matkustaa kun siellä kaikki paikat ovat täynnä allahu akbaria huutavia tappajia ja raiskaajia. Uudelle levelille noustiin kuitenkin viime viikolla, kun uutisstudioon soitti Unkarin miekkailuliiton edustaja raportoiden Leipzigissa käynnissä olleista maailmanmestaruuskisoista.

Leipzigissa nimittäin oli kuulemma niin rauhatonta ja turvatonta, että miekkailujoukkueen jäsenet eivät uskaltaneet liikkua kaupungilla kuin päiväsaikaan ja ryhmissä eivätkä kunnolla pystyneet keskittymään kisoihin. Miekkamiehet olivat omin silmin nähneet, miten maahanmuuttajamies heilutteli viidakkoveistä keskellä kaupunkia ja miten toinen tummaihoinen maahanmuuttaja yritti ryöstää vauvaa vaaleaihoiselta äidiltä.

Leipzigin kaupungin ja poliisin edustajat tietenkin hämmentyneinä kiistivät kaikki väitteet: esimerkiksi mitään lapsenryöstöyritystä ei ollut tapahtunut unkarilaisten miekkailijoiden nähden, vain sanaharkan tasolle jäänyt ”pohjoisafrikkalaisen pariskunnan” perheriita, jota poliisit olivat hetken aikaa rauhoitelleet. Asiasta uutisoineen 444.hu-sivuston toimitukseen alkoi tulla myös palautetta Leipzigissa asuvilta unkarilaisilta, joita tv-uutisten väitteet lievästi sanoen hämmästyttivät pahemman kerran. Näin esimerkiksi Anna-niminen lukija:

Olen asunut Leipzigissa viime syksystä, ja nuorena unkarilaisena naisena tunnen olevani selvästi paremmassa turvassa täällä kuin Budapestissa. Kymmenen kuukauden kuluessa en ole kokenut täällä niin paljon ahdistelua kuin kotona yhtenä aurinkoisempana iltapäivänä, tappeluja tai aggressiivista käytöstä en ole nähnyt koskaan. Kaupungissa asuu paljon ulkomaalaisia, myös muslimeja, mutta useimmat ovat toisen tai kolmannen sukupolven turkkilaisia, ei pakolaisia. Ulkomaalaisena olen osallistunut moniin kansainvälisiin tilaisuuksiin, siellä tavannut myös pakolaisia, ja kaikki he yrittävät oppia saksaa ja integroitua, enkä yhdeltäkään saksalaiselta kuullut heistä sen pahempaa kuin että he ovat äänekkäitä.
Asun yksin, kuljen yksin joskus öisinkin toiselle puolelle kaupunkia, enkä pyörällä enkä raitiovaunulla liikkuessani ole koskaan tuntenut, että joutuisin pelkäämään ketään. Täällä on myös Saksan muka vaarallisin katu, Eisenbahnstraße, jolla olen myös osunut useita kertoja liikkumaan öisin ja yksin, eikä minulle ole koskaan sattunut mitään (ja tätä ei voi Budapestin keskikaupungista sanoa edes kirkkaalla päivällä).

***

Mutta lopullisesti leukani loksahti, kun löysin uutisvirrastani drot.eu-sivuston artikkelin uudesta yrityksestä, jota tuetaan Széchényi-suunnitelman varoista – joka suunnitelma puolestaan on Unkarin valtion kehikko EU:n yritys- ja kehitystukien kanavoimiseksi. Verkossa toimiva puncs.hu on tietyntyyppisiin asiakkaisiin profiloituva seuranhakupalvelu –  puncs  tarkoittaa punssia tai boolia, siis jonkinlaista makeaa sekoitettua juomaa. (Muitakin mielleyhtymiä samannäköisiin unkarin kielen sanoihin tästä nimestä tulee, mutta ehkä se on vain omaa likaista mielikuvitustani.) Tarkoituksena on luoda tosiaankin ”makeita” suhteita. Näin etusivulla kerrotaan:

Puncs.hu avaa portin siihen maailmaan, jonne me kaikki kaipaamme.
Kukapa ei haluaisi matkustella miellyttävässä seurassa, rentoutua, käydä näyttelyissä, avajaisissa, kynttiläillallisilla, siemailla lempicocktailiaan purjeveneen kannella tai vain rentoutua uuvuttavasta arjesta jossain syrjäisessä mutta upeassa hotellissa? Tätä kaikkea sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa voi kokea täyden parisuhteen ja rakkauden.

Sivulla selitetään myös huolellisesti, mitä sugar-parisuhde merkitsee: viehättävä nuori sugar baby etsii onnea ja huoletonta elämää, arvostaa niitä mahdollisuuksia, joita kumppanin kautta hänelle avautuu, ja vastapalvelukseksi pyrkii kaikin keinoin tekemään sugar daddynsa onnelliseksi. Toki kyseessä voi olla myös sugar mommy, ja onnellistuttajana voi toimia sugar boy, mutta kuvituskuvat ja etunimillään esiintyvät esimerkkitapaukset kertovat kaikki vain tyylikkäästi harmaantuneista mutta timmeistä herrasmiehistä ja huolellisesti tällätyistä nuorista neitokaisista. Index-uutisportaalin toimittajalle kerrottiin myös, että sugar mommyjen ja sugar boyden osuus Puncs-palvelun asiakkaista on hyvin pieni.

Sugar-suhteessa olennaista ei ole raha vaan sen tarjoamien mahdollisuuksien nauttiminen yhdessä, väittää sivusto ja selittää, että itse asiassa kyseessä on ”isoisovanhempiemme arvojen tuominen tähän aikaan”, olihan ennen vanhaankin parisuhteessa olennaista se, että (mies)puoliso kykeni tarjoamaan (naiselle) ”asianmukaisen” elintason. Takaisin 1800-luvulle siis, jolloin naisen ei kuulunut hankkia omaa ammattia eikä elättää itse itseään?

Eihän tällaisiin jo aikansa eläneiksi luultuihin arvoihin perustuva kaupallinen palvelu sinänsä ole mitään uutta, ns. maailmalla ovat jo useammat keksineet tämän idean, jolla kiireiset, tasokkaat herrasmiehet saavat nuorta mutta sosiaalisesti esittelykelpoista lihaa ja köyhät opiskelijatytöt (joille Puncs-palvelu erityisesti näyttää suuntaavan mainontaansa) vaihtelua tonnikalaan ja kirpparivaatteisiin. Eikä Puncs-palvelun avautuminen Unkarissa ole sekään mikään uusi uutinen, vaan Index-sivustolla kirjoitettiin siitä jo viime marraskuussa. Pohjoismaiseen tasa-arvoajatteluun kasvanutta silti vähän hämmentää se kainostelemattomuus, jolla kaikki naisliikkeen saavutukset sadan viime vuoden ajalta heitetään menemään.

Prostituutiotahan tämä on, vaikka sokerikuorrutettua, väittää Ágnes Básthy drot.eu-sivuston artikkelissa. Niinpä. Maksukykyisten miesasiakkaiden eteen (sillä sugar mommyja ei tosiaan juuri ole) levitetään kattaus kauniita ja edustuskelpoisia mutta varattomia nuoria naisia, ja rehellinen osto ja myynti naamioidaan ”ihmissuhde”- ja ”elämäntyyli”-röyhelöihin todellakin 1800-luvun henkisellä tekopyhyydellä. Ennen kaikkea tällä, aivan niin kuin sokerikuorruttamattomalla prostituutiollakin, vahvistetaan sitä patriarkaalista kuviota, jossa mies on palvelun ostaja ja nainen myyjä (päinvastoinkin voi periaatteessa olla, mutta oikeasti niin on hyvin paljon harvemmin), ja varsinaisen seksipalvelun lisäksi myydään miehille hallinnan, vallan ja ylemmyyden mielikuvia, viime kädessä oikeutta toisen ihmisen alentamiseen.

Prostituutio on tietysti hankala ja monikasvoinen ilmiö, josta aivan liian paljon puhuvat ne, jotka eivät siitä mitään tiedä, ja aivan liian vähän itse asianosaiset. Siinä mielessä kuitenkin ”asianosaisia” ovat kaikki naiset, että prostituutio muovaa kulttuurimme kuvaa sukupuolten välisistä suhteista ja siten vaikuttaa myös niiden naisten elämään, jotka eivät itse ole siinä mukana. Ja siinä mielessä ihmettelen minäkin, kuten Ágnes Básthy, miten ihmeessä tämmöistä ”yritystoimintaa” voidaan tukea eurooppalaisen valtion ja EU:n varoilla.