Perheasioita ja kansallisia bisneksiä

helmikuu 16, 2018

Tämä kuva on viime aikoina jatkuvasti tupsahdellut uutisvirtaani. Se on jo useamman vuoden takainen, mutta ilmeisesti paras ja kuvaavin otos, jota kriittiset unkarilaiset viestimet käyttävät, kun haluavat kirjoittaa pääministeri Orbánin suhteista hänen vävynsä István Tiborczin liiketoimiin. Tiborcz on Orbánin ”omilla jaloillaan seisovan” esikoistyttären Ráhelin aviomies.

orbantiborcz3-e1518450440382.jpg

Ilmeisesti rentoa vapaapäivää viettävät Tiborcz ja Orbán nauttivat kameran edessä perinteistä pálinka-viinaa, jonka veroton kotipoltto-oikeus (vuosina 2010–2015, kunnes homma törmäsi EU:n pykäliin) oli Orbánin hallituksen keskeisiä prestiisiprojekteja.

István Tiborczin yhteydessä puolestaan on viime viikkoina uutisissa nähty kirjainyhdistelmä OLAF, Euroopan petostentorjuntaviraston nimilyhenne. OLAF nimittäin pyysi äskettäin Unkarin syyttäjäviranomaisia käymään käsiksi epäselvyyksiin, joita ilmeni EU-varoilla toteutettujen katuvalaistusprojektien yhteydessä. Tiborczin vuoteen 2015 saakka omistama Elios-yhtiö voitti tarjouskilpailuja ympäri Unkaria ilmeisesti siten, että tarjoukset alun alkaen räätälöitiin sille sopiviksi. Elioksen työnjäljessä oli kaiken lisäksi ollut toivomisen varaa, esimerkiksi Zalaegerszegin kaupungissa Elioksen toimittamat katulamput eivät valaisseet kunnolla ja ne oli myöhemmin vaihdettava. OLAF ehdotti Euroopan komissiolle, että valaistusprojektiin myönnetty 40 miljoonan euron tuki vaadittaisiin Unkarilta (siis Unkarin veronmaksajilta…) takaisin.

Tiborcz irrottautui Elios-yhtiöstä vuonna 2015 ja on sen jälkeen omistautunut kiinteistöprojekteille. Hänen kiinteistöyhtiönsä omistuksessa on mm. komeita kivitaloja Budapestin ydinkeskustassa sekä Budapestin lähistöllä Turassa sijaitseva kertaustyylinen satulinna, jonka aateloitu upporikas juutalainen liikemies, paroni Zsigmond Schossberger vuonna 1883 rakennutti pikku metsästysmajakseen. (Kuvia mm. täällä.) Turan linna, joka sosialismin aikana toimi mm. kouluna ja pääsi pahasti rapistumaan, on nyt remontissa, ja ilkeimmät huhut arvelevat siitä rakennettavan uutta vaatimatonta perheasuntoa omilla jaloillaan seisovalle perheelle. Virallisesti linnan omistuksesta tai tulevasta käytöstä ei liene tietoa. Tarina on samantapainen kuin sen Hódmezővásárhelyn lähistöllä sijaitsevan metsästyslinnan, jonka ministeri János Lázárin asianajaja äskettäin hankki omistukseensa. Lázárin lakimies ei harrasta metsästystä (toisin kuin herraskaisista fasaanijahdeistaan kuulu Lázár itse) eikä hänellä myöskään pitäisi olla linnan ostamisen vaatimaa varallisuutta; linnan ympärillä olevat maat ovat Lázárin perheenjäsenten omistuksessa, ja linnan lähistöllä olevan metsästysalueen on äskettäin vuokrannut 20 vuodeksi metsästysseura, johon Lázár kuuluu.

Mutta palatkaamme Tiborcziin ja Elios-juttuun. OLAF on tehtävänsä tehnyt luovutettuaan tutkimustensa tulokset Unkarin viranomaisille. Nämä puolestaan ovat jo ilmoittaneet, että tutkimukset tulevat kestämään vuosikausia – siis ainakaan ennen huhtikuun vaaleja ei vielä tule paljastumaan mitään, mikä voisi vaikuttaa kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. (Magyar Narancs ylistää ironisesti sitä, miten taitavasti syyttäjänviraston lausunto on laadittu – siinä ei mainita Elioksen eikä Tiborczin nimiä.) Ylin syyttäjä Péter Polt on muutenkin hyvissä ja luottamuksellisissa väleissä Orbánin ja Fidesz-puolueen kanssa, oppositiopoliitikot puhuvat suorastaan ”Orbánin ylimääräisestä puolustusasianajajasta”. Fidesz-puolueen virallinen selitys Elios-sotkuille on, että Elios-firman pääomistaja ja päävastuullinen oli tutkittuna ajanjaksona oligarkki Lajos Simicska, Viktor Orbánin entinen luottomies ja nykyinen verivihollinen. Itse asiassa Simicska irrottautui Elioksesta jo aikaisemmin (ollessaan vielä hyvissä väleissä Orbánin kanssa!), kun taas Tiborcz oli yhtiön johdossa koko OLAFin tutkiman ajan.

Vaikka syyttäjänvirasto painaisikin juttua villaisella mahdollisimman pitkään, Fidesz-puolueen johtoa selvästi hermostuttaa uusi korruptioskandaali vaalien alla. Magyar Nemzet -lehden mukaan puolueen ryhmänjohtaja Gergely Gulyás on toimittanut edustajille selkeän kommunikaatio-ohjeistuksen, jota voi käyttää ikävien kysymysten noustessa esiin. Ensinnäkin on korostettava, että ”Elios-ilmoitus on Brysselin kampanjajulistus, Brysselin väliintulo Unkarin vaalikampanjaan”. Toiseksi on palautettava mieliin, että myös ennen vuoden 2014 vaaleja julkisuuteen tuotiin samalla tavalla strategisesti ajoitettuja korruptiosyytteitä, jotka silloin jo tutkittiin – tämä tapaus on siis pelkkää vanhan toistoa. Kolmanneksi pitää muistuttaa, että tätä juttua yritetään kytkeä Viktor Orbániin hänen vävynsä kautta, vaikka suurimman osan OLAFin selvityksen kattamasta ajanjaksosta Elioksen omisti Lajos Simicskan Közgép-yhtiö. Ja jos joku vielä inttää, että yhtiön omistajiin kuului myös István Tiborcz, silloin on vielä kerran toistettava, että Elioksen enemmistöomistaja oli Közgép.

Aivan kohta näytän esimerkin siitä, miten tämä ohjeistus toimii käytännössä. Mutta sitä ennen on vielä selostettava toinen esimerkki siitä, miten Brysselin herrat ovat muka sekaantumassa Unkarin sisäpolitiikkaan.

Orbánin hallituksen lempiprojektejahan on ollut rezsicsökkentés, energia- ja kunnallistekniikkakustannusten alentaminen valtion mahtikäskyllä. Sillä miellytetään etenkin köyhiä eläkeläisiä, jotka eivät maksa veroja eivätkä osaa laskea esimerkiksi arvonlisäveron vaikutusta elinkustannuksiin – mummot ovat tyytyväisiä, kun sähkö- ja kaasulaskut pienenevät. Rezsicsökkentés on myös esitetty kansallisena itsenäisyystaisteluna unkarilaisten kuluttajien puolesta ylikansallisia energiafirmoja ja niiden etuja palvelevia Brysselin byrokraatteja vastaan. Itse asiassa energian hinnat vapailla markkinoilla ovat koko ajan laskeneet, niin että nykyinen markkinahinta on valtion virallisesti halpuuttamaa alhaisempi. Tähän tarttui äskettäin saksalainen E.ON-yhtiö ja lupasi uudessa tarjouskampanjassaan selvästi alhaisempaa kaasunhintaa kuin valtion yhtiö. Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja ja rezsicsökkentés-komissaari Szilárd Németh hermostui ja ärähti, että E.ON saisi vähän hillitä itseään ja olla puuttumatta Unkarin tulossa oleviin vaaleihin. E.ON ilmeisesti ymmärsi uhkauksen ja on kotisivullaan jo valitellut tarjouskampanjan yhteydessä syntyneitä väärinymmärryksiä: kyseinen tarjous on kuulemma tarkoitettu lähinnä pienyrityksille.

Niin, Szilárd Némethiä on viime ajat pidetty runsaasti esillä puolueen puhetorvena. Ehkä siksi, että pulska, kansanomainen ja hieman, hm, epäintellektuellin oloinen entinen painija puhuttelee ns. tavallista kansaa paremmin kuin puolueen sisärenkaan sliipatut armani-rolex-louisvuitton-herrat, joiden pelkkä olemuskin panee miettimään, voisiko niissä korruptioepäilyissä sittenkin olla perää. Némethin hiomaton ulkomuoto ja käytös ehkä myös houkuttelevat kriittisiä viestimiä iskemään vyön alle ja julkaisemaan hänestä ilkeitä kuvia, jotka sitten voivat kääntyä tarkoitustaan vastaan. Tai voisivat kääntyä läntisemmässä maailmassa, missä bodyshamingin ongelmat aletaan tiedostaa. Unkarissa voi edelleenkin esimerkiksi kolumnisti Árpád W. Tóta kaikessa rauhassa nimittää Szilárd Némethiä ”puhuvaksi sianpääsyltyksi”.

Index.hu-sivuston hyytävä videotiivistelmä Némethin lehdistötilaisuudesta alkaa kuvalla, jossa yleisön edessä seisova Németh puheenvuoroja kuunnellessaan tuumaa torkahtaa seisovilta jaloiltaan.

nukahdus

Koko video on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Siitä kuulemme, että…

… uskomattomia summia menee kansalaisjärjestöille, sekä hyväntekeväisyyteen että paikallisiin kansalaistehtäviin, ilmeisesti vain yhteen niitä ei voi käyttää – siihen, mihin Bernadett Soros… Bernadett Szél haluaisi järjestää rahoitusta, Soros-järjestöille.

OLAFin lausunto on – kuten nyttemmin tiedämme, puolueen sisäisen viestintäohjeistuksen mukaisesti…

… ei mitään muuta kuin Brysselin kampanjajulistus. Siis vain väliintulo vuoden 2018, huhtikuun 8:nnen vaaleihin.

Jos oppositiopuolueet valittavat, että eivät saa tarpeeksi mainostilaa vuokratuksi vaalimainontaansa varten…

… puhukoot Simicskan kanssa, sillä sitä on riittämiin.
(Toimittaja:) … tai he väittävät, että heidän ei anneta julkaista poliittisia mainoksia.
– Sehän on valhetta!

Ja E.ON-yhtiölle, joka haluaa myydä kaasua halvemmalla kuin valtion firma…

… ehdottaisin, öö, että vähän hillitsisivät itseään eivätkä puuttuisi vaaleihin, sillä aivan yksiselitteisesti tässä ollaan ryhtymässä poliittiseen taisteluun, nimenomaan Brysselin rinnalla…

Oppositiopuolue LMP:n edustaja…

… siis mikä onkaan sen rouvan nimi, joka ei ole valiokunnan jäsen mutta on aina siellä paikalla… niin juuri, Márta Demeter!

Lopuksi Németh vielä kommentoi Unkarin vaalijärjestelmää. Opposition mukaan nykyinen vaalijärjestelmä ja vaalipiirijako suosivat kohtuuttomasti vallassa olevaa Fidesz-puoluetta. Vielä mitä!

Unkarin vaalijärjestelmä takaa täysin yhtäläiset mahdollisuudet sekä vahvimmalle puolueelle että heikoimmalle.

Hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään nähtävää!

Mainokset

Kurjuuden reunalla

helmikuu 10, 2018

Tässä blogissa on silloin tällöin ohimennen viittailtu ns. syväköyhyyteen  (mélyszegénység)  Unkarin yhteiskunnan ongelmana. Kun ylivelkaantuneen reaalisosialismin kulissit virallisine, komentotalouden pyörittämine täystyöllisyyksineen hajosivat, monet niistä, jotka menettivät työpaikkansa ja toimeentulonsa, eivät enää koskaan päässeet jaloilleen. Osa kansasta – paljolti, mutta ei pelkästään romaneja – on ajautunut pysyvästi sivuraiteelle, sukupolvelta toiselle periytyvään syrjäytymisen kierteeseen, sinnittelemään vailla koulutusta ja ammattia yhteiskunnan ja avustusjärjestöjen tarjoaman perin reikäisen turvaverkon varassa. Tätä kansanosaa koskee usein myös szegregáció, segregaatio eli apartheidin kaltainen eristäminen. Käytännössä monin paikoin romanit eivät vain asu erillään muusta väestöstä omissa kylissään tai ”ghetoissaan”, vaan heidän lapsensa myös käyvät eri kouluja tai luokkia, tietenkin huonommin varusteltuja, siitä huolimatta, että tilanne on lainvastainen ja sen johdosta on eri paikkakunnilla käyty useampia oikeusjuttuja.

Syväköyhyydessä elävät ihmiset ovat tietenkin helposti värvättävissä järjestäytyneen rikollisuuden ja prostituution käyttöön. Kuten sveitsinunkarilainen kirjailija Anna Maros neljä vuotta sitten kertoi Magyar Narancs -lehdelle, Zürichin punalyhtykaduilla ja ”klubeissa” työskentelee – hintoja polkien ja alan nokkimisjärjestyksen pohjimmaisina – valtavasti unkarilaisia prostituoituja, suurin osa ilmeisesti romaneja. Joukossa on varmasti myös pakotettuja tai painostettuja ihmiskaupan uhreja, mutta Marosin arvion mukaan suurin osa on tullut tieten tahtoen tätä tienestiä etsimään, sillä ”sutenööreistä suurin on köyhyys”.

Syväköyhyys lamaannuttaa jo aivan fyysisestikin, vie ihmiseltä voimat suunnitella toimintaansa pitemmällä tähtäimellä, opiskella tai kouluttautua. Syväköyhyys vie itsekunnioituksen, ryhdin ja puhtauden, pakottaa elämään päivästä toiseen kädestä suuhun ja turvautumaan mihin hyvänsä, mikä antaa hetken helpotusta. Syväköyhä ei jaksa eikä osaa säästää: silloin kun on rahaa, ostetaan lapsille kaakaokierrepullia, että edes joskus olisi jotain hyvää, vaikka loppukuusta jouduttaisiin näkemään nälkää. Tai sitten otetaan pikaluottoa sieltä, mistä saa, eli oman kylän koronkiskurilta, tai jäädään mahavelkaan oman kylän ruokatrokarille, joka myy elintarvikkeita luotolla ja hirmuisella korolla. Sähkö- tai kaasulaskuja ei pystytä maksamaan, joten vaikka verkko olisikin, virran tulo on usein katkaistu, ja valoa ja lämpöä saadaan erilaisilla käryttävillä, osaksi omatekoisilla vehkeillä. Talvisin palellaan. A nyomor széle (’Kurjuuden reuna’) -blogissaan Nóra L. Ritók kertoi muutama vuosi sitten koululaisista, joille ”talven riemut” on aivan outo käsite: syväköyhyydessä elävät lapset voi toki panna koulussa piirtämään kauniita lumihiutaleita ja iloisia lumiukkoja, mutta todellisuudessa talvi merkitsee heille tuskallista, jatkuvaa palelemista, usein myös likaisina ja haisevina, sillä peseytyminen ja veden lämmittäminen on käytännössä mahdotonta.

Niin, tämä ”Kurjuuden reuna” -blogi tarjoaa jatkuvasti kipeitä tosikertomuksia siitä, millaista elämä voi olla nykyajan Euroopassa. Ritók kertoo velkaloukkuun jääneistä, kaikkensa menettäneistä ihmisistä, jotka etsivät ruoakseen tähteitä roskiksista, vanhemmista, joilla ei ole varaa ostaa lääkkeitä sairaalle lapselleen, lapsista, jotka tulevat kouluun vielä lokakuussakin vähän hassuissa, vääränkokoisissa sandaaleissa, koska muita kenkiä ei ole. Lapsista, jotka eivät ole eläessään käyneet museossa tai elokuvateatterissa, eivät ikinä ole ajaneet raitiovaunulla tai liukuportaissa, eivät eläessään ole syöneet salaattia, eivät koskaan käyneet suihkussa tai vetäneet ylleen uimapukua. Lapsista, jotka tilaisuuden tullen näpistävät koulun polttouunin vierestä polttopuita, että saisivat kotiin edes hiukan lämmintä. Lapsista, jotka vasta koulu tai avustusjärjestö tutustuttaa vesiklosettiin tai banaaneihin, lapsista, jotka ilman avustusjärjestön apua eivät ikinä pääsisi pääkaupunkiin tai eläintarhaan. Nämä lapset elävät meidän Euroopassamme aivan erilaisessa todellisuudessa kuin me.

Romanien asuttama ”ghetto” (cigánytelep) Karcagissa, itäisessä Unkarissa. István Husztin kuva Index.hu-sivustolta.

Ritókin perustama ”Aitohelmisäätiö” (Igazgyöngy Alapítványtoimii Itä-Unkarissa Berettyóújfalun seudulla, joka on Unkarin köyhimpiä alueita. Säätiön varsinainen päätavoite on lahjakkaiden lasten ja nuorten tukeminen, etenkin kuvataideopetuksen kautta. Kuvataidekoulun ohella säätiö tekee ruohonjuuritason humanitaarista työtä, ruoka- ja vaateavun toimittamista myöten, ja pyrkii perheitä tukemalla edistämään Unkarin romanien integraatiota. Toinen hieman vastaavanlainen projekti, jota olen viime vuosina seuraillut sivusta, avustaa Tarnabod-nimistä kylää, jossa asuu enimmäkseen työttömiä romaniperheitä, ja tukee siellä koulua pyörittävän Maltan ritarikunnan avustusjärjestön toimintaa. Kylän tilanteesta on kerrottu saksaksi Pusztastrangerin blogissa ja suomeksi täällä.

Ja tottakai Unkarin köyhimpiä auttavat monet muutkin järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt. Mutta näin pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvattina sitä kysyy: missä on valtio? Tietenkin myös valtio vakuuttaa tukevansa köyhiä ja edistävänsä romanien integraatiota parhaansa mukaan. Vuosi sitten hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács Politicon palstoilla yltyi melkoiseen kaunopuheisuuteen vastineessaan Amnesty Internationalin tutkijan kirjoitukseen Unkarin romanien kurjasta tilanteesta. Tietenkin ongelmia on, myöntää Kovács, mutta Orbánin hallitus on tehnyt niiden korjaamiseksi enemmän kuin yksikään edeltäjänsä. Työllistämisohjelma (közmunka, eli työttömien pakottaminen nälkäpalkalla pusikoita raivaamaan) on Kovácsin mukaan onnistunut palauttamaan monia työmarkkinoille (kriittiset lähteet taas väittävät, että közmunka-järjestelmä nimenomaan ei pysty tähän vaan toimii vain työttömyystilastojen kaunistajana). Orbánin hallitus on myös, Kovács muistuttaa, ajanut Euroopassa läpi yhteisen romanistrategian ja kieltänyt vihapuheen uudessa perustuslaissa. (Siitä huolimatta rasistinen vihapuhe on edelleen ongelma Unkarissa, väittää Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän kolmen vuoden takainen raportti.) Ja lapset saavat lastentarhassa ja koulussa ilmaiset ateriat, joten nälkääkään ei pitäisi enää olla!

Todellakin – Unkarin hallituksen on jo muutaman kerran ilmoitettu ”tehneen lopun lasten nälästä”. Nimenomaan näin ilmaisi asian inhimillisten voimavarojen superministeri Zoltán Balog parin vuoden takaisessa haastattelussa – jos jossain vielä lapset ovat nälässä, se tapahtuu koulun ulkopuolella, siihen ovat osasyyllisiä lasten vanhemmat, ja kaiken lisäksi myös viikonloppujen ja lomien ajaksi on suunnitteilla lasten ruokahuollon turvaavia ohjelmia.

Samaa on lausunut myös Orbánin virallinen neuvonantaja, sosiologi Zsuzsa Hegedűs, jonka erityisenä toimialana on lasten köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen. Hegedűsin johtama Minden Gyerek Lakjon Jól (‘Kaikki lapset kylläisiksi’) -säätiö jakaa köyhille perheille kasvisten siemeniä kotivaraviljelyä varten, porsaita ja kananpoikia. Itse asiassa, kuten viime vuosina hallituksen linjoilla liikkuvasta oikeistolaisesta äänitorvesta kriittiseksi kanavaksi muuttuneen HírTV:n ajankohtaisohjelma Célpont äskettäin paljasti, suuri osa Hegedűsin jakelemista kananpojista kuoli päivän-parin sisällä, eivätkä kaikkein epätoivoisimmassa köyhyydessä elävät ihmiset noin vain pysty hoitamaan ja ruokkimaan kotieläintä kuukausikaupalla tai perustamaan ja huoltamaan kasvimaata, jossa siemenpussit muuttuisivat porkkanoiksi, kurpitsoiksi ja kaaleiksi. Ilmeisesti Hegedűsin säätiö näyttävine tempauksineen nielee veronmaksajien rahoja tuottamatta vastineeksi juuri mitään.

hegeduszsuzsa-800x600.jpg

Zsuzsa Hegedűs nousemassa paljon puhutusta työsuhde-Audistaan. MTI:n kuva (Zsolt Szigetváry) Zárójel-blogista.

Nämä uutiset saivat viime viikolla riippumattoman uutisportaali Mércen toimittajan Nóra Diószegi-Horváthin käämit kärähtämään. Vilpittömän tuohtuneessa kirjoituksessaan Diószegi-Horváth julistaa Hegedűsin yhdeksi Orbánin järjestelmän tuhoisimmista toimijoista. Hegedűs poseeraa uutiskameroille lahjaporsas sylissään ja väittää lopettaneensa lasten nälän, samalla kun hänen säätiöönsä katoaa satoja miljoonia forintteja ”kuin sukkia pesussa”, kuten Magyar Narancs asian ilmaisee. Tämän halpamaisempaa sumutusta on harvoin nähty, lataa Diószegi-Horváth:

Nyttemmin he eivät enää välitä edes ulkoisesta vaikutelmasta. Satoja miljoonia on kulunut, mutta alkuaan mahtimenestyksiksi kuulutetut ohjelmat ovat supistuneet tai toteutuneet vain kerran, näytösluontoisesti. Hegedűsin säätiön kotisivua ei ole päivitetty vuosiin, puhelin on suljettu, ettei ketään voisi edes vaatia tilille siitä, mitä hemmettiä tämä säätiö oikein puuhaa. Täsmällisiä tiliselvityksiä ei tietenkään ole. [Säätiön sivuja on näköjään viime päivinä korjailtu ja lisätty sinne säätiön tiliselvitykset vuoteen 2016 saakka. Magyar Narancsin tietojen mukaan näitäkin on jälkikäteen muokattu. – Suom. huom.]
Ja moniko lapsi tuli kylläiseksi? UNICEFin tiedonannon mukaan Unkarissa 0–17-vuotiaista 25 prosenttia, siis joka neljäs lapsi elää köyhyydessä. Unkarin Tilastokeskuksen (KSH) tietojen mukaan alle 7-vuotiaista lapsista 42,2 % elää köyhyydessä, Budapest Intézet -tutkimuslaitoksen mukaan 130 000 lasta joutuu kokemaan jatkuvaa puutetta ja heistä noin 50 000 on säännöllisesti nälissään.

Korruptio, oligarkkien ja poliittisten päättäjien tolkuton rikastuminen on viime vuodet ollut Orbánin järjestelmän arvostelijoiden keskeisiä teemoja. On helppo paheksua ja päivitellä johtavien poliitikkojen loistoasuntoja ja upeita autoja, kalliita kelloja ja Louis Vuitton -laukkuja, luksuselämää, johon heillä ei virallisella palkallaan voisi mitenkään olla varaa. Usein näkee myös rinnastettavan esimerkiksi pääministerin kallista jalkapalloinnostusta ja terveydenhuollon tilannetta: Szent János -sairaalassa Budapestissa viime syksynä potilaat palelivat päällystakeissaan, kun lämmitys oli pettänyt, ja samaan aikaan julkisilla varoilla kustannettu lämmitetty nurmi on ainakin kahdeksalla jalkapallostadionilla. Tällaiset rinnastukset voi tietenkin kuitata demagogiaksi ja populismiksi – voisivatko esimerkiksi huippu-urheilun tukemiseen kulutetut varat siirtyä suoraan syöpälasten auttamiseen, tai katoaisivatko leipäjonot, jos valtio lakkaisi rahoittamasta oopperaa? Mutta jos joku nimenomaan kehuskelee ruokkineensa nälkäiset lapset ja lopettaneensa köyhyyden, samalla kun tähän suunnatut rahat on tuhlattu näyttäviin mutta tehottomiin tempauksiin ellei peräti hävitetty kokonaan muualle – tätä, jyrisee myös Diószegi-Horváth artikkelissaan, ei voi puolustaa kerrassaan millään.

(Jos nyt joku haluaa suoraan auttaa Unkarin puutteenalaisia: Igazgyöngy-säätiön tilitiedot löytyvät täältä, Tarnabodin kylää avustava vapaaehtoisryhmä ottaa vastaan avustuksia tilille nimellä Nemzeti Minimum Alapítvány, Magnet Bank, IBAN HU69 1620 0106 1157 1728 0000 0000, BIC: HBWEHUHB; tietoja-kenttään ”Tarnabod, adomány [= lahjoitus]”. Muitakin luotettavia auttajia varmasti löytyy. Ja jos olet sitä mieltä, että köyhyyttä on Suomessakin ja siitä kärsiviä lapsia olisi meidän ensisijaisesti autettava, niin suosittelen lämpimästi esimerkiksi Punaisen Ristin lahjoittajaksi ryhtymistä tai vaikkapa Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyön tukemista.)


Turvallisuusriski

tammikuu 27, 2018

Piti kirjoittamani ihan muita juttuja. Mutta Unkarin uutisissa on viime päivät pyörinyt niin absurdi juttu, että sitä ei voi jättää kommentoimatta. (Unkarintaitoisille suosittelen tätä ihanan pirullista videoyhteenvetoa.)

Unkarin parlamentillahan on valiokuntiensa joukossa myös ”kansallisen turvallisuuden valiokunnaksi” nimetty elin. Sen puheenjohtajana on lain mukaan opposition edustaja, tätä nykyä sosialistipuolue MSZP:n Zsolt Molnár, lisäksi valiokuntaan kuuluu kolme valtapuolue Fideszin edustajaa (myös varapuheenjohtaja, tässä blogissa monesti ennenkin esillä ollut ja kiistämättömän kuvauksellinen, häränniskainen ex-painija Szilárd Németh), yksi koalition sivuvaunupuolueen, kristillis-demokraattisen KDNP:n edustaja, sekä äärioikeistolaisen Jobbikin ja vihreän LMP:n edustajat. Viimeksimainittu, LMP:n Bernadett Szél, on Szilárd Némethin ohella viime päivät ollut kummallisen poliittisen tositeeveeshown keskeisimmässä roolissa. Szélin näkyvyyttä edistää, paitsi hänen roolinsa puolueessa, joka muutenkin on harrastanut monenlaisia näkyvyystempauksia, myös se, että hän Unkarin politiikan hyvin miesvaltaisessa maisemassa on nuorehko ja simpsakan näköinen nainen.

Viimeiset pari vuottahan Unkarin hallitus on tuutannut kaikista käytössään olevista tuuteista kansaan merkillistä salaliittoteoriaa: kansainvälinen rahamies ja mesenaatti, unkarilaissyntyinen György/George Soros – käskyläisinään sekä Brysselin byrokraatit että Unkarissa toimivat ihmisoikeus- ja korruptionvastustusjärjestöt – pyrkii tuhoamaan kansallisvaltioiden Euroopan ja erityisesti pahimman vihollisensa Unkarin hävittämällä valtioiden rajat ja rajavalvonnan ja hukuttamalla Euroopan muslimiterroristi-maahanmuuttajien tulvaan. Perusteluja tai järkiperäistä todistelua ei ole ihmeemmin esitetty, vaan koko kampanja on alusta alkaen ollut suorastaan pohjoiskorealaisen naiivin-brutaalilla tasolla.

Viime torstaina sitten Szilárd Németh asettui lehdistön mikrofonien eteen kertomaan, että Fidesz-puolueen mielestä Bernadett Szél ei saisi olla läsnä turvallisuusvaliokunnan kokouksissa, sillä hän ”palvelee Sorosin etuja, vieraita etuja” ja edustaa juuri sitä vaaraa, jonka torjumisesta valiokunnassa olisi tarkoitus keskustella. Mitään perusteluja tai todisteita ei ihmeemmin annettu, pitäähän sitä nyt miehen sanaa uskoa. Szél on sitä paitsi aikoinaan työskennellyt ”maahanmuuttoa edistävän”, siis Sorosin tukeman ihmisoikeusjärjestön palveluksessa. (Soros on tunnetusti tukenut monia muitakin järjestöjä ja henkilöitä, myös Fidesz-puoluetta ja monia sen poliitikkoja, mutta sillähän ei nyt ole väliä. Ei myöskään sillä, että samaista ihmisoikeusjärjestöä oli samoihin aikoihin tukenut myös Unkarin valtio.)

Valiokunnan sosialistipuheenjohtaja Zsolt Molnár ei tietenkään noin vain hyväksynyt tätä ajatusta vaan sanoi tylysti sen paljastavan, millä tasolla Szilárd Némethin käsitys parlamentaarisesta demokratiasta on. Fidesz-edustajien oli siis tartuttava raskaimpaan aseeseensa ja julistettava, että mikäli Bernadett Szél tulee valiokunnan kokoukseen, he marssivat ulos (mikä samalla tekee valiokunnan päätösvallattomaksi).

Koitti siis istunnon aika, ja yllättäen se päätettiin pitää avoimin ovin, lehdistön läsnäollessa. Paikalla oli sekä tuvan täydeltä lehdistöä että esimerkiksi sisäministeriön valtiosihteeri Károly Kontrát tarkoituksenaan selostaa ”Soros-verkoston” toimintaa. Tässähän ei ole mitään järkeä – juurihan Szilárd Németh oli eri medioille selostanut, että Bernadett Széliä ei saa päästää valiokunnan kokoukseen, koska siellä kerrotaan salaisia turvallisuustietoja, jotka hän heti vuotaisi Sorosille – paitsi sen kannalta, että Fidesz-edustajat saivat maksimaalisen julkisuuden tempaukselleen. He nousivat ja poistuivat. Valiokunnan puheenjohtaja puolestaan ilmoitti ottavansa yhteyttä itseensä Sorosiin ja pyytävänsä tätä kirjallisesti ottamaan kantaa ”hallituspuolueiden valetehtaan” täällä esittämiin väitteisiin. Sorosin mahdollisesta vastauksesta hän lupasi informoida sekä valiokuntaa että koko Unkarin julkisuutta.

Kun opposition päivittelevät ja paheksuvat kommentit (Szél: ”Hallituspuolueet itse tekevät parlamentin tärkeimmän valiokunnan toiminnan mahdottomaksi!”) oli kuultu, nähtiin parlamentin käytävillä vielä merkillinen kohtaus. Bernadett Szél ja Szilárd Németh tapasivat salin ulkopuolella ja videolle tallentui, miten Szél haluaa keskustella tapahtuneesta, Németh lupaa tulla tämän työhuoneeseen hetken päästä lehdistötilaisuuden jälkeen mutta jättää sitten Szélin hämmentyneenä seisomaan ovelle ja poistuu itse paikalta hissillä.

Szilárd Németh todellakin piti lehdistötilaisuuden ja lausui siellä mikrofoni- ja kamerarivistön edessä, että ”Bernadett Szél soittaa Sorosin nuoteista”. Kun joku toimittajista sitten kertoi, että valiokunnan puheenjohtaja Molnár aikoo itse ottaa yhteyttä Sorosiin, nähtiin ”vuoden vakuuttavin ilme”. Kuva Némethin vilpittömän pöyristyneestä mulkaisusta kiertää nyt unkarinkielistä mediakuplaani – kuten 444.hu:n toimittaja toteaa, ”tätä ei Árpád Habony [Fidesz-puolueen salaperäinen mediaguru] ikinä pystyisi opettamaan, tämä vaatii aitoa uskoa aatteeseen”.

mulko

Némethin ei auttanut muu kuin todeta, että näköjään myös Zsolt Molnár on ”päässyt samalle tasolle kuin Bernadett Szél” ja muodostaa Szélin lailla riskin kansakunnan turvallisuudelle.

Palataan siis alkuun. Sen määrittämiseksi, mikä vaarantaa kansakunnan turvallisuuden ja mitä sen johdosta olisi tehtävä, on valtiossa yleensä asianmukaiset elimet, joihin kuuluu sekä virkamies-asiantuntijoita että kansan valitsemia edustajia, siis parlamentin turvallisuusvaliokunta. Normaalisti homma menisi niin päin, että tämmöiset elimet tutkivat ja asiaperustein osoittavat, missä nämä turvallisuusriskit ovat. Nyt näköjään valtapuolue ensin täysin mielivaltaisesti nimeää itse hihasta ravistamansa turvallisuusriskin ja tähän vedoten estää turvallisuusriskejä torjuvaa elintä toimimasta. Eikä tämä ole ensi kerta, kun Fidesz marssii ulos turvallisuusvaliokunnasta: sama tapahtui vajaa vuosi sitten, kun oli tarkoitus keskustella kansallisen konsultaation verkkolomakkeen koodista, joka toimitti vastaajien tietoja venäläiselle palvelimelle.

Tämähän ei ole pelkkää poliittista pelleilyä. Turvallisuusvaliokunnalla on oikeasti tärkeä tehtävä: elleivät valtion turvallisuudesta vastaavat elimet ole kansan edustajien valvonnassa, vallanpitäjät voivat esimerkiksi salakuunnella ketä hyvänsä tai – niinpä niin, julistaa kenet hyvänsä kansalliseksi turvallisuusriskiksi. ”Kansanvihollisiksi” niitä entiseen maailmanaikaan nimitettiin.

Tuon 444.hu-jutun kommenttiketjuun eräs lukija postasi linkin, jossa toistakymmentä vuotta sutjakampi tuolloinen oppositiojohtaja Viktor Orbán profeetallisesti kertoo, mistä on kysymys:

Hyvät naiset ja herrat, tämän poliittisen taktiikan olemus on siinä, että hallituksen tehtävä ei koskaan ole hallita. Se ei painota sitä, että tekisi oikeita päätöksiä tai koettaisi perustella niitä muutoksia, jotka päätöksillä saadaan aikaan. Vaan, siteeratakseni viime aikoina julkaistuja tekstejä, sen tehtävänä on jatkuvasti hyökätä opposition kimppuun. On rakennettava viholliskuva, kuvailtava vaara, maalattava seinälle sarvipää piru, ja tämän jälkeen tätä vihollista, viholliskuvaa, on syytettävä mitä käsittämättömimmistä asioista.


Vakioaiheita

tammikuu 24, 2018

Päivän mediakattauksestani kaksi perin tuttua aihetta.

Ensinnäkin: 444.hu-sivuston pitkän journalismin sarjassa tldr on tänään Zsolt Sarkadi julkaissut viiltävän analyysin Unkarin terveydenhuoltoa riivaavasta korruptiosta. Potilaiden niskaan lahoavista sairaaloista, loppuun palavasta tai ulkomaille pakenevasta henkilökunnasta ja lääkärien lahjonnasta on tässä blogissa ollut juttua ennenkin. Sarkadi keskittyy jutussaan selvittämään, mitä tapahtui vuonna 2015, kun terveydenhuoltosektorin ongelmia oli tarkoitus korjata EU-varoin.

Tapahtui siis niin, että EU-varoista julistettiin haettavaksi määrärahoja ”terveydenhuollon energiataloudellisemman laitteiston kehittämiseen” eli uusien tietokone-, röntgen- ja magneettikuvauslaitteiden hankkimiseen sairaaloille. Lopulta tätä rahoitusta myönnettiin yhteensä 40,9 miljardilla forintilla (tämänhetkisen kurssin mukaan yli 132 miljoonaa euroa) kaikkiaan 81 laitokselle. Tämä olisi voinut merkitä melkoista kehitysharppausta maassa, jossa keuhkosyöpä- ja paksusuolensyöpäkuolleisuus on Euroopan pahin, mikä väittämän mukaan johtuu paljolti juuri diagnostiikan ongelmista. Mutta kuinkas kävikään? Sarkadi muotoilee asian tylysti: homma varastettiin hajalle.

Nimittäin: loppuvuodesta 2015 terveydenhuoltoalan tärkeimpien firmojen edustajat kokoontuivat useaan otteeseen eräässä ravitsemusliikkeessä ja muodostivat ilmeisesti kaikkien aikojen kartellin. Sovittiin siis, millä hinnalla laitteita myydään ja kenties myös se, minne hintoihin yhteisvoimin puhallettu ”ilma” sitten ohjataan. Asiaa tutkii parhaillaan Unkarin kilpailuvirasto GVH, mutta juttu on kuulemma niin mutkikas ja hankala, että tuloksia on odotettavissa vasta huhtikuussa. Toisin sanoen – vaalien jälkeen. Epäiltävissä on, että tämän sopan keittäjillä on liian läheiset yhteydet Fidesz-valtapuolueen johtoon, ja ikävät korruptiouutiset ennen huhtikuun alkua saattaisivat vaarantaa puolueen kaikesta huolimatta varsin todennäköiseltä tuntuvan vaalivoiton.

(Sikäli kuin Unkarin parkkiintunutta kansaa enää mikään korruptiouutinen mihinkään heilauttaa, ”kaikki poliitikot” kun ovat joka tapauksessa roistoja ja varkaita. Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF ja nyttemmin jopa Unkarin yleinen syyttäjänvirastokin tutkivat parhaillaan epäselvyyksiä julkisissa valaistushankinnoissa: tarjoussuhmuroinnin ja ylihinnoittelun ansiosta EU:n varojen epäillään valuneen asiattomiin taskuihin katulamppufirman kautta, jonka johdossa vielä tuolloin oli pääministeri Orbánin vävypoika.)

Joka tapauksessa Sarkadin tietolähteet arvelevat, että kartellissa mukana olleet firmat joutuivat lisäämään tarjouksiinsa vähintään 20 prosenttia ylimääräistä, joka sitten ohjattiin tarjouksista päättävien tahojen taskuihin kiitokseksi. Toisin sanoen vähintään noin 6,5 miljardia forinttia eli parikymmentä miljoonaa euroa päätyi vääriin käsiin. Jutussa nimeltä mainituilla avainhenkilöillä on kuitenkin kytköksiä niin korkealle, että saattaa hyvinkin käydä niin, että GVH:n tutkimukset vielä katkeavat kuin kananlento.

Jutun kommenttiketjussa kansa tuulettaa voimatonta raivoaan terveydenhuoltosektorin tilan johdosta. Tässä vielä yksi omakohtainen tarina:

Tuttavani katkaisi jalkansa ja joutui János-sairaalan ortopediaklinikalle, tarvittiin leikkaus.
Siellä häntä katsomassa käydessäni näin aivan uskomattomia asioita. Illalla rakennukseen 26 astuessani nenään ei iskenytkään tuttu sairaalanhaju vaan massiivinen paskan ja kusen löyhkä. Siivouksen sijasta oli vain avattu käytävän ikkunat, sillä oli helkkarin kylmä.
Mutta kerron nyt vain tuttavani potilashuoneesta. Ikkunoissa rikkinäiset verhot tai ei verhoja lainkaan, ei ollut lamppua sängyn vieressä, ei pistorasiaa, vain reikä seinässä. Lattia aivan likainen, potilaille annetut vuodevaatteet käytettyjä.
Tuttavani kertoi, että yksi huonetovereista oli oksentanut lattialle kun sai sairaalan ruoasta ripuli-oksennustaudin. Hoitajat vain PEITTIVÄT oksennuksen. Tuttavani ja toinen petinaapuri pyysivät, että saisivat edes mopin ja ämpärin että voisivat siivota jäljet, haju oli sietämätön. Siihen hoitajat sanoivat, että ei voi, koko osastoa kohti on vain yksi moppi ja sen on siivooja lukinnut jonnekin, he eivät tienneet, minne. Lukkojen taakse kuitenkin, sillä muuten se aina vietiin, niin että siivoojan piti panna se talteen.
Ja vielä: Tuttavani pyysi hoitajilta säädettäviä kainalosauvoja, jotta voisi käydä vessassa. Hoitaja kysyi toiselta hoitajalta, onko semmoisia. Toinen hoitaja vastasi, että oli niitä ollut YHDET, mutta toinen niistä oli varastettu, ei siis voinut antaa. Koko János-sairaalan ortopediaosastolla on siis yksi ainoa pariton säädettävä kainalosauva!
Äskettäin tuttavani sitten pääsi sairaalasta kotiin, sairaalatuomisinaan se oksennustauti-ripulitartunta.

***

Toinen mediakuplaani loiskauttanut aihe tänään:

Lauantaina, 27.1., tulee kuluneeksi 73 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta tammikuussa 1945. Sitä edeltäneenä vuonna, jonka 70. muistovuotta Unkarissakin taannoin vietettiin monenlaisten traumojen kohotessa pintaan, suuri osa Unkarin juutalaisista oli kyyditetty keskitysleireille; Auschwitzissa murhatuista joka kolmas oli Unkarin kansalainen. Tätä traumaa on tässäkin blogissa monesti muisteltu, ja yhtenä keskushahmona on Unkarin valtionhoitaja, amiraali Miklós Horthy.

Puolustajiensa mukaan Horthy ei ollut natsi eikä vihannut juutalaisia, ja Budapestin juutalaisista melkoinen osa pelastui koska Horthy mahtikäskyllään keskeytti keskitysleirikyyditykset heinäkuun alussa 1944. Horthyn elämän loppuvuosia maanpaossa Portugalissa vieläpä rahoitti joukko yksityisiä lahjoittajia, joista osa oli ”kiitollisia” juutalaisia. Tämä kaunis kuva ei kuitenkaan kestä tarkempaa tarkastelua. Horthy oli toki upseeri ja herrasmies mutta myös tuon ajan unkarilaisten upseeri-herrasmiesten tapaan sivistynyt mutta anteeksipyytelemätön salonkiantisemitisti. Hän nousi valtaan vuoden 1919 lyhytikäisen Unkarin neuvostotasavallan jälkiselvittelyjen yhteydessä, jolloin hänen johtamiensa vapaajoukkojen kostotoimet punaisen terrorin johdosta, ns. valkoinen terrori siis, usein muuttuivat juutalaisvihan lietsonnaksi. Horthyn Unkarissa maailmansotien välillä vallitsi rakenteellinen antisemitismi, joka johti rotulakien säätämiseen ja yhä ankarampaan syrjintään ja viime kädessä valmisti tien Unkarin holokaustille – joka toteutettiin Horthyn hallinnon virkamiesten auliilla avustuksella. Keskitysleirikyyditysten lopettamisesta annettua käskyäkin oli edeltänyt ankara kansainvälinen painostus.

No nyt, näin kertoo Magyar Narancs -lehden ”Musta aukko” -palsta, ”Kristityn älymystön liitto” -niminen järjestö kutsuu kansaa ensi lauantaina Budapestin keskustassa sijaitsevaan, Neitsyt Marialle omistettuun katoliseen kirkkoon (Nagyboldogasszony templom), messuun, jossa muistetaan ”150 vuotta sitten syntynyttä entistä valtionhoitajaamme, vitéz Miklós Nagybányai Horthya ja hänen rakasta miniäänsä”.  Magyar Narancsin toimitus ihmettelee viattomasti, miksi tämä toimitus on sijoitettu tähän aikaan vuodesta, kun Horthyn syntymän 150-vuotisjuhla on vasta kesäkuussa ja hänen kuolinpäivänsä helmikuussa. (”Rakas miniä”, Horthyn István-pojan puoliso kreivitär Ilona Edelsheim-Gyulai olisi täyttänyt sata vuotta tammikuussa, mutta hänen syntymäpäivänsä oli jo tammikuun 14:ntena.) Ja ennen kaikkea: miten ihmeessä Horthyn muistomessu on kehdattu sijoittaa Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivään?

Suosikkipakinoitsijani Péter Konok kirjoittaa Facebookissa:

Minä pystyttäisin Miklós Horthylle vielä patsaankin.
Ei ratsastajapatsasta, ne on niin nähty. Tämä kuulkaas olisi junamatkustajapatsas: siinä olisi Horthyn yksityisjuna, kuuluisa luksusvaunu ”Turán”. Siinä oli kaikesta nimestä kaikenlaista hienoa. Oli englantilaismallinen vesiklosetti, ranskalaista konjakkia, venäläistä kaviaaria, Brysselin pitsiä, kuubalaisia sikareja, amerikkalainen gramofoni soitteli unkarilaista tunnelmamusiikkia.
Kaikki parasta laatua, paitsi ihmiset.
Ja kuitenkin ihmisen hinta oli tuohon aikaan halpa.
Patsaassa kuvattaisiin sitä, miten maaliskuun 19:ntena 1944, kun Horthy oli palaamassa kotimaahan isäntäänsä Hitleriä tapaamasta, Turánin perään kytkettiin lisävaunu. Mitä kahdella veturilla, kun yksikin riittää? Saksalaiset eivät tykänneet tuhlauksesta.
Siinä vaunussa matkusti hänen ylhäisyytensä SS-Brigadenführer, Dr. (oec. publ.) Edmund Veesenmayer, Kolmannen valtakunnan ylimääräinen valtuutettu suurlähettiläs ja täysivaltainen edustaja. Miehitysjoukkojen johtaja. Turán kuljetti Kotkaa.
Samalla vitéz Gabriel Horthy de Nagybánya konjakkia siemaillen kuunteli gramofonistaan jotain suloisenhaikeaa unkarilaista sävelmää. Kiskojen kolkkeen tahtiin hänen sydämensäkin hakkasi ja itki Unkarin puolesta.
Tämmöinen olisi minun Horthy-patsaani.


Rasismi on lailla rakennettava

tammikuu 19, 2018

Viime päivien leukojaloksauttava uutinen: Jo vuoden parin ajanhan on Unkarin kansalle erilaisten juliste- ja tietoiskukampanjojen avulla tehty tiettäväksi, että yksi ainoa 87-vuotias merentakainen miljardööri, unkarilaissyntyinen (ja yhä myös Unkarin kansalaisuuden omaava) György/George Soros on jonkinlainen James Bond -elokuvien maailmanherruutta tavoitteleva superkonna, jonka käskyläisinä sekä EU että kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt toteuttavat suurta Soros-suunnitelmaa eli Euroopan hukuttamista muslimi-terroristi-maahanmuuttajien tulvaan. Nyt tämä sorostelu siirtyy lainsäädännön tasolle: hallitus on julkistanut lakiesityksen, jonka otsikkona todellakin, virallisesti on ”STOP SOROS -lakipaketti”. Ja näin esitys alkaa:

Valtion tehtävänä on taata kansakunnan säilyminen ja luoda vankka perusta tuleville sukupolville. Unkarin valtion ensisijainen velvollisuus ja samalla oikeus on puolustaa kansalaisiaan sekä kansallista kulttuuriamme.

Vaaratilanteen tunnustaen Unkarin hallitus on omistanut budjetista 270 miljardia forinttia maahanmuuton hillitsemiseen, Unkarin ja Euroopan Unionin rajan puolustamiseen maahanmuuttajilta.

Kaikki sellainen toiminta, joka vaikuttaa laittoman maahanmuuton edistämisen ja maahanmuuttopaineen lisäämisen suuntaan, on Unkarin valtion etujen vastaista ja aiheuttaa samalla kustannuksin mitattavissa olevaa vahinkoa. Maahanmuuttopropaganda auttaa ihmissalakuljettajajärjestöjä ja vaarantaa ne laittomat rajanylittäjät, jotka olisivat ansainneet paremman kohtalon.

Tämän vuoksi tarvitaan säätelyä, joka tunnistaa maahanmuuttoa tukevat järjestöt ja asettuu vastustamaan Unkarin kansallista turvallisuutta vaarantavia henkilöitä.

Lakipaketin luomiseen ovat Unkarin kansalaiset antaneet valtuutuksen: kansanäänestykseen osallistuneista 98% torjui yksiselitteisesti pakollisen kiintiön, Soros-suunnitelmaa koskevassa kansallisessa konsultaatiossa 2,3 miljoonaa ihmistä ilmoitti yksiselitteisen mielipiteensä. Tulosten perusteella unkarilaiset haluavat yhtenäistä, voimakasta toimintaa laitonta maahanmuuttoa vastaan, maahanasuttamisen sijasta rajojen entistä vahvempaa puolustamista.

Että näin. Sellaisia kansainvälisiin sopimuksiin ankkuroituja käsitteitä kuin pakolaisten oikeus hakea turvapaikkaa tai viranomais- tai oikeustoimien kohteena olevien yksilöiden ihmisoikeudet  ei näytä olevan olemassakaan, on vain ”laitonta maahanmuuttoa”, ”pakollista maahanasuttamista” ja ”Soros-suunnitelma”, jotka vaarantavat Unkarin kansakunnan. Ja tämä vaara siis noin vain tosiasiana todetaan ja kirjataan lakiin. Toisin sanoen: maahanmuutto samastetaan rikollisuuteen ja terrorismiin, humanitaarinen avunanto ihmissalakuljetukseen. Olen tainnut ennenkin kirjoittaa, että Suomessa tämäntasoista päättelyä näkee lähinnä MV-lehdessä tai vastaavilla somefoorumeilla.

Itse lakiesitys on jo nostattanut järkyttynyttä päivittelyä kautta koko unkarinkielisen mediakuplani. Varsinaisia lakeja Stop Soros -pakettiin kuuluu kolme, jotka esimerkiksi 444.hu -sivusto tiivistää seuraavasti:

  1. Järjestön, joka – varsin hämärien kriteerien perusteella – luokitellaan ”maahanmuuttoa propagoivaksi ja tukevaksi järjestöksi”, on ilmoittauduttava erityiseen rekisteriin.
  2. Näin rekisteröidyiltä järjestöiltä valtio verottaa neljäsosan niiden ulkomailta saamasta tuesta.
  3. Henkilöiltä, jotka vaarantavat yleisen turvallisuuden, voidaan kieltää oleskelu rajan sekä kansainvälisten liikennepaikkojen kuten lentokenttien läheisyydessä. Tämä koskee myös Unkarin kansalaisia.

Tuo kolmas kohta on niin uskomaton, että on pakko siteerata kyseisen lakiesityksen ensimmäistä pykälää:

Muukalaispoliisitoimista ja pakolaisasioista vastaava ministeri (tästä eteenpäin: ”ministeri”) voi muukalaispoliisitoimien häiriöttömäksi hoitamiseksi (…) jos hänen tietoonsa tulee tämän menettelyn soveltamiseen aihetta antavia seikkoja, päätöksellään kieltää henkilöä, jonka oleskelu Unkarissa on vastoin Unkarin kansallisen turvallisuuden etua tai vaarantaa yleisen edun, saapumasta 8 km:ä lähemmäksi henkilöiden rajanylitystä säätelevän Euroopan parlamentin ja neuvoston 9.3.2016 annetun asetuksen 2016/399 2. artiklan 2. kohdassa määriteltyjä ulkorajoja.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että – kuten 444.hu:n jutussa havainnollistetaan – jos Budapestissa asuva Unkarin kansalainen viranomaisten mielestä vaarantaa kansallisen turvallisuuden, eli esimerkiksi jos hän avustaa vaikka pienelläkin summalla sellaista järjestöä, joka viranomaisten mielestä ”edistää laitonta maahanmuuttoa” (esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöä, joka antaa humanitaarista apua turvapaikanhakijoille), häntä voitaisiin kieltää liikkumasta Budapestissa 8 km:ä lähempänä Ferih… Ferenc Liszt -lentokenttää sekä Tonavan rannassa sijaitsevaa kansainvälisen liikenteen jokisatamaa, toisin sanoen suurimmassa osassa Budapestin kaupunkia:

tavoltartas.png

Eivät pelkästään kriteerit ole outoja ja hämäriä, myös määräyksen toteuttaminen ja sen valvominen tuntuu jokseenkin mahdottomalta.

Mutta koko tämä muukalaiskammon laillistamisprojekti on tietenkin paitsi mahdoton myös täynnä periaatteellisia ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi, kuten hvg.hu-sivuston teräväkynäinen kolumnisti Árpád W. Tóta muistuttaa, tätä lakia ajavat vallanpitäjät ovat itse veljeilleet terrorismin tukemisesta epäiltyjen kansainvälisten hämärämiesten (äskettäin edesmennyt Ghaith Pharaon) kanssa ja hyötyneet maahanmuutosta myymällä veroparatiisifirmojen välityksellä maahanmuutto-obligaatioita rahakkaille Kiinan ja Lähi-idän ihmisille. Ja jos Unkari rupeaa verotuksellisesti kurittamaan ulkomaista tukea saavia järjestöjä, miten sitten suu pannaan, jos Romania ja Ukraina samalla tavalla iskevät karvaiset kätensä niihin runsaisiin tukiin, joita Unkarin valtio tällä hetkellä jakaa näiden naapurimaiden unkarilaisvähemmistön järjestöille ja laitoksille?

Kaiken lisäksi: kaksi vuotta kestäneen Soros-pelottelukampanjan jälkeen, kun Sorosin naama on komeillut julisteissa kautta koko Unkarin julkisten tilojen, hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács ja sisäministeri Sándor Pintér itse ilmoittavat tiedotustilaisuudessa, ettei ole tiedossa, harjoittaako György Soros tällaista Unkarin turvallisuuden vastaista toimintaa. Toimittajien kysymyksiin, aikooko Unkari kieltää Sorosia saapumasta maahan, herrat vastasivat, että Soros ei tiettävästi ole vielä kertonut kenellekään, harjoittaako hän tässä laissa kiellettyä toimintaa, mutta tietenkin, mikäli hän tunnustaa näin tekevänsä, laki koskee häntäkin. Tämä laki siis, jonka otsikkonakin hallituksen omassa esityksessä on ”Stop Soros”.

Kuten Index-sivuston pilapiirtäjä ”Grafitember” tiivistää:

[Sisäministeri Pintér:] György Soros ei harjoita laitonta maahanmuuttoa tukevaa toimintaa.
[Toimittaja:] Miksi sitten uusi lakipaketti sai nimekseen ”Stop Soros”?
[Sisäministeri:] Mukana kilvassa olivat myös ”Talvista toilailua”, ”Huijarihämäys”, ”Ajojahdin tahtiin” sekä ”Ei lipsuta roolistamme”. Lopulta sitten valittiin ”Stop Soros”.

csakelore.jpg


Terrorismista ja terveydenhoidosta

tammikuu 9, 2018

Muistatteko vielä Ahmed H:n tapauksen? Syyrialainen, laillisesti Kyproksella (siis EU:ssa) asuva nelikymppinen mies liittyi kesällä 2015 pakolaiskriisin huipentuessa siihen ihmisvirtaan, joka vaelsi Unkarin sulkeutuvaa rajaa kohti, auttamaan tämän joukon mukana kulkevia iäkkäitä ja vaivaisia vanhempiaan. Röszken raja-aseman luona turhautuneessa pakolaisjoukossa alkoi syntyä rähinää, jolloin Ahmedin nähtiin huutavan megafoniin – puolustuksen mukaan hän yritti rauhoitella väkijoukkoa, syyttäjän mukaan hän kannusti pakolaisia tunkeutumaan raja-aidan läpi – sekä heittävän kiven tai jonkin sentapaisen esineen kohti rajavartijoita. Poliisi pysäytti vyöryvän väkijoukon lopulta vesitykkien ja kyynelkaasun avulla, Ahmed H. joutui muutamia päiviä myöhemmin Unkarin poliisin haaviin, ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kauhistellessa hänelle tuomittiin kymmenen vuotta kuritushuonetta terrorismista.

(Toistan, että raja-aidan läpi rynniminen tai rajavartijoiden heitteleminen kivillä ei ole kiva juttu ja jonkinlainen rangaistusseuraamus siitä kyllä on paikallaan meikäläisenkin oikeudentajun mukaan. Kymmenen vuoden kuritushuonetuomio on kuitenkin aivan kohtuuton, kun pikaisen rikosuutisten selailun perusteella taposta tai kuolemantuottamuksestakin selviää vähemmällä, ja megafoniin huutelun sekä kivien heittelyn luokitteleminen ”terrorismiksi” on – kuten jossain Unkarin hallituskriittisessä viestimessä todettiin – todellisten terrori-iskujen uhrien muiston häpäisemistä.)

Ahmed H:n tuomiosta kuitenkin valitettiin, ja yllättäen vetoomustuomioistuin kumosi sen useiden muotovirheiden perusteella – todisteita ja todistajanlausuntoja ei ollut arvioitu asiallisesti ja puolueettomasti – ja määräsi uuden käsittelyn. Tänään on sitten Szegedissä alkanut toinen oikeudenkäynti, joka on ylittänyt kansainvälisenkin uutiskynnyksen. Käsi- ja jalkaraudoissa oikeussaliin talutettu Ahmed H. on tällä välin istunut tutkintavankeudessa kolmatta vuotta eikä enää kysyttäessä muistanut Röszken tapahtumista muuta kuin että oli ollut aivan raivoissaan. Oikeudenkäynti jatkuu huomenna, ja oma unkarilainen somekuplani täyttyy myötätunnon ilmauksilla.

Mutta siinä, missä ns. oikeusvaltioissa kukaan ei ole syyllinen ennen kuin todistetaan ja tuomitaan (ei edes se, joka niin kuin rikosjuttujen arjessa usein, löytyy ”hillopurkilta käsi purkissa ja posket hillossa”, niin kuin muistaakseni Jukka Kemppinen on joskus asiaa kuvaillut), Unkarissa hallitus on ottanut Ahmed H:n syyllisyyden vakuuttamisen asiakseen alusta alkaen. Jo ensi pidätyksen jälkeen pääministeri Orbán julisti radiossa, että ”olemme saaneet kiinni terroristin”, ja nyt ilmestyi (oppositioviestimen kauhistellessa) hallituksen Facebook-sivulle uusi kuva-albumi, jonka otsikkona on mikäs muu kuin Ahmed H. on terroristi. Väittäkööt Sorosin rahoittamat ihmisoikeusjärjestöt mitä väittävät…

ahmedh_kormany.jpeg

Tänään jatkui Ahmed H:n oikeusjuttu. Hän on näkökantamme mukaan terroristi, joka ohjasi hyökkäystä Unkarin rajaa ja unkarilaisia poliiseja vastaan. On skandaali, että Sorosin tukemat järjestöt ja maahamuuttoa kannattavat Brysselin poliitikot painostavat unkarilaista tuomioistuinta terroristin vapauttamiseksi.

Mihin tässä enää oikeuslaitosta tarvitaan, kun syyllinen on jo saatu selville?

***

Tänään on uutisvirrassani ollut myös paljon ikäviä tarinoita Unkarin terveydenhuollosta. Ensinnäkin: Ágnes Geréb, lääkäri ja lääkärinoikeutensa menetettyään freelance-kätilö, joka 1970-luvulta alkaen on taistellut Unkarissa pehmeämpien synnytysten puolesta, tuonut isät synnytyssaliin ja vaatinut naisille oikeutta synnyttää kotona, on pitkällisen oikeustaistelun jälkeen joutumassa vankilaan. Vuonna 2009 Geréb joutui oikeuteen synnytyksestä, joka oli johtanut lapsen kuolemaan, ja siitä, onko tämä katsottavissa tapoksi tai kuolemantuottamukseksi (kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun Unkarissa lääkäri joutui tällaisesta tapauksesta syytteeseen), kinattiin eri oikeusasteissa vuosikausia, Geréb oli välillä vankilassa, välillä kotiarestissa, ja nyt hänen hakemuksensa uudesta oikeuskäsittelystä on hylätty. Geréb syyttää katkerana oikeuslaitosta, joka uskoo ”kiitollisuusrahojen” pehmentämiä lääkäripiirejä enemmän kuin ammattikirjallisuutta ja muita selviä todisteita. Oli tämän laita miten oli, suomalaisen silmään kyllä Sentroopassa pistää gynekologikunnan miehisyys ja mahtava autoritaarisuus. Kyseessä on ala, jolla liikkuu paljon rahaa, ja Unkarissa erityisesti ns. kiitollisuusrahat, joita potilaat pimeästi maksavat onnistuneesta synnytyksestä, voivat suosittujen suurten sairaaloiden lääkäreillä nousta todella komeisiin summiin. Gerébin ja hänen kannattajiensa syytökset sairaaloiden (mies)lääkärimafiaa kohtaan eivät välttämättä ole aivan tuulesta temmattuja.

Gerébin tapaus on nostanut somejulkisuuteen monien unkarilaisten ikäviä kokemuksia sairaalasynnytyksistä ja sairaaloista ylipäätään. Nämä puolestaan liittyvät siihen kauhutarinoiden genreen, joka verkossa nykyään velloo: tosikertomuksiin Unkarin terveydenhuollon tilasta. Tässäkin blogissa on jo ollut puhetta homehtuvista sairaaloista, sairaalan yleisövessassa päiväkausia maanneista vainajista, desinfiointiaineiden puutteessa leviävistä sairaalainfektioista tai lapsista, joita kuljetetaan kesken leikkauksen rintakehä avattuna sairaalasta toiseen kun ei kaikkialla ole tietokonetomografialaitteita. Eilen RTL-kanavan uutiset kertoivat budapestilaisen sairaalan vanhustenosastolla leviävästä syyhypunkkitartunnasta, joka vaivaa sekä potilaita että henkilökuntaa. Tänään sairaala kiisti uutisen: ei kuulemma ollut syyhypunkkia, vain syksymmällä oli ollut muutama ihotulehdustapaus, joiden yhteydessä oli epäilty punkkitartuntaa ja siksi suoritettu laajempia desinfiointeja. Ketähän pitäisi uskoa?

Näinä päivinä on somessa levinnyt myös erinäisten etno- ja maailmanmusiikkiyhtyeiden laulajana tunnetun opettaja Kinga Krámlin tapaus. Krámli kertoi Facebook-seinällään kärsivänsä endometrioosista eli kohdun limakalvon pesäkesirottumataudista, joka hänen tapauksessaan oli levinnyt suolistoon, aiheutti jatkuvia infernaalisia kipuja ja vaatisi leikkausta. Leikkaus puolestaan olisi niin suuri ja hankala, että odotuslista oli järjettömän pitkä: Krámlille luvattiin leikkausajankohta tammikuulle 2022. Rahalla ja yksityispuolella leikkaus toki järjestyisi vaikka heti. Kansan karttuisa käsi oli jo keräämässä rahaa leikkaukseen, valtion terveysvakuutuslaitos NEAK puolestaan oli tiukasti kiistänyt monivuotiset leikkausjonot, kun Krámli uudemmassa postauksessaan torjui kaikki tapahtuneen poliittiset tulkinnat, selitti, että jonojen pituus riippuu sairaalasta ja lääkäristä ja hänen tapauksessaan kysymys oli siitä, että hän halusi oman luottolääkärinsä tekevän leikkauksen. Kerätyt rahat Krámli lahjoittaisi naisten terveyden hyväksi toimivalle säätiölle, sillä hänen leikkauksensa onneksi järjestyisi yksityissairaalassa hänen perheensä järjestämillä rahoilla.

Mitähän tästäkin tapauksesta näin ulkoapäin ajattelisi? Onko tosiaankin niin, että tolkuttoman pitkien leikkausjonojen ongelmaa ei ole olemassakaan, vaikka oppositioviestimet yrittävät asian näin esittää? Vai riensikö Krámli selittelemään tilannetta (ja ”torjumaan poliittiset tulkinnat”) siltä varalta, ettei joutuisi hankaluuksiin järjestelmän arvostelijana? Totuus lienee mutkikas ja moninainen. Varmasti Unkarissa on hyvin monenlaista ja monentasoista terveydenhoitoa, ja järjestelmän todellisuuteen mahtuu sekä homehtuvia ja rapistuvia sairaaloita ahneine ja ylimielisine johtoportaineen ja voimiensa äärirajoilla pinnistelevine henkilökuntineen että aivan kunnollista ja tasokastakin hoitoa. Ja selvää on, että poliittinen oppositio aivan tietoisesti ja tarkoituksella rinnastaa toisiinsa rapistuvien sairaaloiden aineellisen hädän ja samaan aikaan valtion tuella eri puolille Unkaria nousevat toinen toistaan komeammat jalkapallostadionit. Mutta se, että ongelmaa käytetään poliittisena aseena, ei merkitse sitä, että ongelmaa ei olisi. Eikä ”poliittisten tulkintojen torjumisella” poisteta ongelmia, sikäli kuin ne ovat todellisia.

 


Ohessa tilinumeroni

tammikuu 3, 2018

Tuskin pääsin päivittelemästä sitä, minkätasoista poliittista demagogiaa Unkarissa nykyään julkaistaan ”tutkimusinstituutin” nimissä ja akateemisin tittelein, kun unkarinkielinen somekuplani jo täyttyi seuraavasta päivittelynaiheesta: pääministeri Orbánin uusimmasta kerjuukirjeestä.

Vaalit ovat ovella (vaalien ajankohdan määrää presidentti, lain mukaan niiden on tapahduttava huhtikuun 8:nnen ja toukokuun 27:nnen välillä), ja ellei ihmettä tapahdu ja oppositiosta löydy vakuuttavaa ja suuria kansanjoukkoja vetävää uutta voimaa, Fidesz-puolue uusii aiemmat murskavoittonsa politiikkaan turhautuneiden nukkuvien puolueen avustuksella. Mitään ei tietenkään ole vielä kirkossa kuulutettu, uusimpana yrityksenä on politiikan näyttämölle ilmestynyt Válasszunk! 2018 (‘Valitkaamme! 2018’) -niminen ryhmä, jonka tarkoitus on saada kansa uurnille äänestämään hallitus vaihtoon (mihin se voitaisiin vaihtaa, jää tosin täysin epäselväksi). Niinpä myös Fidekszen propagandakone on lisännyt kierroksia ja vaihtaa neuvostoliittolaisesta tyylistä suorastaan pohjoiskorealaiselle vaihteelle. Tämä kirje, jonka – tilisiirtolomakkeen ohella – Orbánin kampanjatoimisto lähetti suurelle joukolle potentiaalisia kannattajia, on oikeastaan pakko kääntää, muuten voi länsieurooppalaisen lukijan olla vaikea uskoa:

vetoomuskansalaisille

Arvoisa maanmieheni!

Kirjoitan Teille, sillä edessämme on ratkaiseva vaali. Nyt ei ole kysymys sen vähäisemmästä kuin siitä, voiko Unkari säilyä unkarilaisten maana. Me olemme Soros-suunnitelman tiellä; tämä suunnitelma haluaa purkaa raja-aidan, tehdä selvää kansallisista hallituksista ja saada aikaan sen, että Unkaristakin tulee maahanmuuttomaa.

György Soros on pannut toimeen avoimen hyökkäyksen Unkaria vastaan. Hänellä on käytössään valmiiksi rakennettu agenttijärjestöverkosto sekä lähes rajattomat taloudelliset resurssit. Tämän lisäksi hänen suunnitelmaansa toteuttavat myös Brysselin byrokraatit ja Unkarin oppositiopoliitikot.

Me emme voi sallia, että toiset päättävät puolestamme. Meidän on puolustettava saavutuksiamme. Vuonna 2010 maa oli vararikon partaalla. Unkarilaisten yhteishengen ansiosta onnistuimme nostamaan maan jaloilleen. Nyt Unkari jo suorittaa paremmin.

Tämä saattaa nyt vaarantua, ellemme toimi.

Käännyn puoleenne pyytäen, että sen mukaan, kuin varanne sallivat, osallistuisitte Tekin lahjoituksellanne tähän taisteluun ja tukisitte Fidesz-puolueen kampanjaa, niin että saamme sanomamme viedyksi kaikkien kuuluville.

Puolustakaamme Unkaria!

Budapestissä, tammikuussa 2018

Kunnioittaen Viktor Orbán, Fidesz-puolueen puheenjohtaja

Tällaistahan on ollut tapana nimittää salaliittoteoriaksi, ja tämäntasoisia juttuja voi meillä lukea MV-lehdestä tai Jouko Pihon blogista. Unkarissa taas tätä sanomaa – Tiedätteketkä haluavat täyttää Unkarin islamistiterroristeilla, vain Orbán ja hänen raja-aitansa voivat suojella meitä, kun taas Orbánia vastustavat oppositiopoliitikot ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kaikki vihollisen kätyreitä – on jo pitkään levitetty valtion uutismedian, tv-mainosten ja kaikkialla komeilevien julisteiden voimin, ja nyt sitä toistaa myös pääministeri oikein kuvan ja allekirjoituksen kanssa.

Suuri osa kansaa ei tosin paljon perusta Brysselistä tai talouspolitiikasta, ja mitä talousasioihin tulee, sokeakin näkee, että leipäjonot pitenevät ja nuoria koulutettuja ihmisiä valuu jatkuvasti Länsi-Eurooppaan parempaa elämää etsimään. Vaikka taloudellinen noususuhdanne on hieman kohentanut tilannetta, unkarilaisista 14,5% kärsii yhä vaikeasta köyhyydestä (vähintään neljä yhdeksästä köyhyyden kriteeristä täyttyy, esimerkiksi ei ole varaa syödä lihaa tai vastaavaa vähintään joka toinen päivä, ei ole varaa televisioon, puhelimeen tai jääkaappiin tai asunnon riittävään lämmittämiseen). Mutta muukalaisviha puree aina, ja ilmeisesti murhaavien ja raiskaavien ”migranttien” pelko on saatu jo hyvin iskostetuksi kansaan. (Kansan hengellisiä johtajia myöten. Veszprémin arkkipiispa Gyula Márfi julisti juur’ikään hiippakunnan kotisivulla, että “ääriliberaalit huutavat nyt avukseen äärikonservatiiveja muslimeja, jotta voisivat lopullisesti tehdä selvää kristinuskosta Euroopassa”.)

Orbánin kerjuukirjeen poliittisessa sanomassa ei siis ole mitään uutta eikä yllättävää, mutta huomiota herättää rahankerjuu itse. Fidesz-puolue pyytelee kannattajiltaan lahjoituksia vaalityöhön, ilmeisesti väheksymättä vaatimattomintakaan leskenropoa. Samaan aikaan oppositiomediat kertovat, että pääministerin vävy, “omilla jaloillaan seisovan” Ráhel Orbánin aviomies István Tiborcz, omistaa osuuksia 17 yhtiössä, superoligarkki Lőrinc Mészáros puolestaan, tuo huimaavaa vauhtia rikastuva entinen kaasuasentaja ja Viktor Orbánin vanha kaveri (huhujen mukaan bulvaani), osti viime vuoden aikana pitkästi kolmattakymmenettä yritystä entisten lisäksi ja voitti heti tämän vuoden alkajaisiksi tarjouskilpailun, jolla pääsee rakentamaan yli 48 miljardin forintin (155 miljoonan euron) hintaista rautatienpätkää. Pitäisiköhän tässä nähdä jonkinlainen ristiriita?