Minkä mitäkin Tirolista ja muualtakin Itävallasta

Itävallassahan on se kiva puoli, että kun tämä on liittovaltio ja eri osavaltiot järjestävät vaalinsa eri aikoihin, niin melkein koko ajan on jossakin vaalit tulossa. Tänä vuonna on jo nähty osavaltioparlamenttien vaalit Ala-Itävallassa, Tirolissa ja Kärntenissä. Ala-Itävallan vaalit tammikuussa eivät tuoneet mitään kovin yllättävää. Jo pitkään hallinnut ”Itävallan Kokoomus” ÖVP säilytti valta-asemansa vaikka menettikin absoluuttisen enemmistön saaden enää 49,63% äänistä eli vähän yli prosenttiyksikköä heikomman tuloksen kuin edellisellä kerralla. Varsin ponteva saavutus silti, ottaen huomioon, että paikallisen ÖVP:n pitkäaikainen johtaja ja puolueen harmaa eminenssi Erwin Pröll oli juuri äskettäin vetäytynyt eläkkeelle ja siirtänyt valtansa Johanna Mikl-Leitnerille, samaiselle tuikealle rouvalle, joka sisäministerinä vuonna 2015 pakolaiskriisin huipentuessa herätti kohinaa saksankielisessä Euroopassa möläytyksellään ”Euroopan linnoituksesta”, Festung Europa. (Tätä termiähän natsit käyttivät valtakunnastaan etenkin Stalingradin jälkeen, kun valloitussota oli kääntynyt puolustustaisteluksi.) Mikl-Leitner siis pärjäsi naisihmiseksi oikein hyvin, oikeistopopulistien FPÖ sai yli 6 prosenttiyksikköä lisää ääniä mutta jäi silti yhä kolmanneksi demarien (SPÖ) taakse – puolueiden järjestys ei siis muuttunut. Myös Tirolin vaaleissa helmikuussa tulos oli samantapainen. Osavaltiota ennestäänkin hallinnut ÖVP jopa kasvatti ääniosuuttaan hieman, 44,26 prosenttiin, FPÖ nousi aivan SPÖ:n kintereille mutta ei ohittanut sitä.

Niin, itävaltalaiset ovat oikeistolaisia (etenkin kaupunkien vahvan sosiaalidemokratiaperinteen ohella) ja konservatiivisia. Nyt maalla on oikeistokonservatiivien ja oikeistopopulistien muodostama hallitus, jonka sisäministeri puhuu sumeilematta pakolaisten ”keskittämisestä leireihin”, puolustusministeri, jonka kirjoituksia on ilmestynyt äärioikeistolaisissa julkaisuissa, varaliittokansleri, joka on nuoruudessaan pyörinyt uusnatsipiireissä ja jonka puolueesta tavan takaa paljastuu yhteyksiä natseihin sekä yleistä epäkorrektiutta. (Viimeksi Ala-Itävallan FPÖ:n johtajan Burschenschaft-järjestön sitsilaulukirja, josta löytyvät esimerkiksi säkeet: ”Nyt kaasua, germaanit, vielä seitsemäskin miljoona me hoidellaan.”)

Sveitsiläisen Republikin sivuilla Solmaz Khorsand pohtii Itävallan oikeistosuuntauksen taustoja haastattelemalla useita itävaltalaisia kulttuurihenkilöitä. Artikkeli piirtää kuvan tyypillisestä itävaltalaisesta, joka on oivallinen alamainen, altis ihailemaan kulloistakin Suurta Johtajaa – ja raivokkaasti hyökkäämään kaikkien ”oman pesän likaajien” kimppuun. Samalla itävaltalainen on myös turhautunut uhri, joka ei ymmärrä, miksi meitä aina kiusataan. Miksi esimerkiksi Kurt Waldheim, mies, joka vain teki velvollisuutensa ja totteli käskyjä, tuomitaan natsien myötäjuoksijaksi ja ”kirjoituspöytärikolliseksi”? Itävaltalainen kunnioittaa hallintoa ja hierarkioita, oudoksuu kaikkea uutta ja vierasta, ja tämä selvästikin luo oivan kasvupohjan oikeistopopulismille. Mutta tässä ei ole koko totuus.

Nimittäin: etelästä Kärntenistä kuuluu kummia.  Täälläkin äskettäisissä vaaleissa FPÖ ja hieman ÖVP:kin lisäsivät kannatustaan, mutta veretseisauttavan vaalivoiton sai sosiaalidemokraattien SPÖ, jonka ääniosuus nousi yli kymmenen prosenttiyksikköä, 47,94 prosenttiin, jolla puolue sai myös puolet osavaltioparlamentin paikoista. Tämä siis maakunnassa, joka pitkään tunnettiin Euroopan oikeistopopulismin pioneerin Jörg Haiderin omana valtakuntana – Haiderkaan ei koskaan saanut näin suurta ääniosuutta. Vaalitulosten analyyseissa on korostettu Kärntenin demarijohtajan Peter Kaiserin merkitystä. Tämä on showmies ja symbolipoliitikko Haiderin täydellinen vastakohta, kuivakan asiallinen kirjanpitäjätyyppi, joka on voittanut kansan luottamuksen vaivalloisesti mutta vähäeleisesti jalkautumalla kansan ja kuntapäättäjien pariin. Ja ilmeisesti juuri tätä kärnteniläiset kaipasivat: rehellistä ja luotettavan tuntuista faktajohtajaa. Haiderin aikaa olivat leimanneet suurisuuntaiset projektit (kuten talouskatastrofiksi osoittanut Wörtherseebühne, järveen rakennettu spektaakkelinäyttämö) ja kansaa kosiskelevat erikoistukiaiset sekä lopulta osavaltiojohdon ylimääräisenä kassalippaana toimineen Hypo-Alpe-Adria-pankin romahdus (tätä laskua maksavat koko Itävallan veronmaksajat vielä pitkään). Nyt selvästikin halutaan vähemmän leipää ja sirkushuveja. Antaisiko Kärntenin vaalitulos kaivattua uskoa järjen voittoon?

***

Samaan aikaan pääkaupungissa Wienissä nähtiin merkillinen Unkarin vaalikampanjan liitännäisnäytös, joka uutistoimisto AP:n ansiosta on levinnyt ympäri maailman lehdistöä ja jota Itävallan viestimet ovat jo hanakasti kommentoineet. Pääministerin kansliaministeri János Lázár, Orbánin kakkosmies ja mahdollinen perintöprinssi, julkaisi eilen Facebook-sivullaan videon, jossa hän seisoo Wienin Favoritenin kaupunginosassa sateisella kadulla ja kertoo dramaattisella äänellä, miten maahanmuutto on muuttanut Wienin kaupungin olemuksen kokonaan, valkoiset kristityt ihmiset eläkeläisiä lukuun ottamatta ovat paenneet tästäkin kaupunginosasta, jota nyt leimaa lika, epäjärjestys, köyhyys ja rikollisuus. (Mitään näistä ei tosin videolla näy, vain tavallinen liikekatu ja sillä tavallisia wieniläisiä jalankulkijoita, osalla tosin vähän tummempi ihonväri tai päässä hijab tai turbaani.) Ja tämä sama on tapahtuva myös Unkarin kaupungeissa, elleivät äänestäjät huhtikuussa varmista Fidesz-puolueen vallassa pysymistä. Video on sittemmin kadonnut, Lázárin väittämän mukaan Facebookin sensuroimana, mutta Internethän muistaa kaiken, ja videosta on nyt tarjolla myös englanniksi tekstitetty versio:

Koko juttuhan on puusta katsoen täysin tolkuton, ja siihen sävyyn sitä on Itävallassakin kommentoitu. Pakolaiskriisistä ja maahanmuutosta huolimatta rikollisuus ei Itävallassa ole viime vuosina kasvanut, päinvastoin, turvallisuus ja siisteys ovat Wienissä aivan toista luokkaa kuin Budapestissa (kenties aivan Budapestin keskikaupunkia lukuun ottamatta, missä turistien suosimat paikat on järjestetty hyvään kuntoon), ja köyhyys… kuten joku jo kommentoi, ei vaikuta kovin uskottavalta, miten tyylikäs pukumies kaikessa rauhassa kenenkään häiritsemättä seisten keskellä katua, jolla ei näy roskan roskaa ja jossa ohi kulkee siististi puettuja, täysiä ostoskasseja kantavia ihmisiä, puhuu rikollisuudesta, epäjärjestyksestä ja köyhyydestä. Ja tietenkin on täysin älytöntä väittää, että Favoriten, Wienin Vuosaari, olisi vasta parinkymmenen viime vuoden aikana ”pilaantunut” maahanmuuton johdosta – itse asiassa siellä on asunut maahanmuuttajia maailman sivu, ja nykyäänkin siellä asuu myös tuhansia unkarilaisia.

Twitterissä kaupunginhallituksen edustaja, sosiaalidemokraatti Renate Brauner tuomitsee Lázárin möläytykset jyrkästi ja lausuu toivovansa Unkarin kaupungeille samaa kuin Wienissä eli kansainvälisten vertailujen mukaan maailman parasta elämänlaatua. Monet unkarilaiset kommentoijat liittyvät häneen ja paheksuvat Lázária – itse asiassa Lázárin alkuperäinen Facebook-postauskin keräsi kasapäin kiukkuisia kommentteja niiltä monilta unkarilaisilta, jotka itse asuvat Wienissä tai ovat siellä käyneet ja nähneet asioiden oikean laidan.

Ympäri unkarilaista somekuplaani spekuloidaan sillä, oliko Lázár pakotettu tähän noloon videotempaukseen äskettäisen Hódmezővásárhelyn vaalitappion johdosta vai nähtiinkö tässä itse asiassa puolueen sisäinen valtataistelutemppu, jolla Lázár saatiin julkisesti munaamaan itsensä. Vai onko kuitenkin niin, että suureen osaan unkarilaisia tämä raivokas maahanmuuttovastaisuus yhä puree, uskottavuudesta viis? Tai että hallituksen ykköspäämääränä on pitää kiinni siitä kantaäänestäjiensä joukosta, joka ei lue lehtiä eikä osaa kieliä, ei matkaile maailmalla ja on valmis oikeasti uskomaan, että siellä vaarallisessa Länsi-Euroopassa kaikki kaupungit ovat täynnä allahu akbaria huutavien murhaaja-raiskaaja-terroristien valtaamia no go -vyöhykkeitä? Ja että siksi hallituksen propagandassa pääpaino on yhä sen korostamisessa, että ”Unkariin ei saa päästää ainuttakaan maahanmuuttajaa”? Hallituksen viestintäasioiden valtiosihteeri Bence Tuzson on ilmeisesti juuri tiedotustilaisuudessa ilmoittanut, että sensuroimalla Lázárin alkuperäisen videon Facebook on sekaantunut Unkarin lähestyviin vaaleihin ja Fidesz-puolueen vaalikampanjaan.

Ääh. Haluaisin lopuksi antaa puheenvuoron suosikkipakinoitsijalleni Péter Konokille, joka taas kerran tiivistää olennaisen:

János Lázár pelottelee meitä Wienillä pikku videossaan.
Wienissä sataa, tihuttaa surullista varhaiskevään sadetta, ja János Lázár on myös surullinen.
Kadulla kulkee kaikenlaista väkeä, menossa asioilleen tai työmatkalla. Tätä János Lázár ei ymmärrä. Hän ei ole koskaan tehnyt työtä.
Maahanmuuttajia, sanoo János Lázár. Migrantteja. Eivät ole valkoisia, kauhistelee János Lázár, moneen otteeseen. Eivät valkoisia, eivät kristittyjä ihmisiä. (Ovatko ne edes ihmisiä ollenkaan?) Taustalla huivipäinen nainen työntää lastenvaunuja. Mitähän sen huivin alla piilee? Minkähänlainen juonikas vauva siellä vaunuissa on kasvamassa? Taustalla nuorisoa, kuulokkeet korvissa. Mitähän ne kuuntelevat? Pelottavaa!
Pieni, pelästynyt valkoinen miekkonen tämä János Lázár keskellä Wienin infernoa. Hän on yrittänyt puhutella useita ihmisiä, näin János Lázár sanoo, mutta kukaan ei puhunut saksaa (onpa harmi, että tästä ei ole videokuvaa). Kaduilla on valtavasti roskia, János Lázár valittelee (onpa harmi, että kuvissa ei näy edes yhtä tupakantumppia).
Täällä on köyhyyttä, János Lázár toteaa järkyttyneenä, seistessään siinä kastumassa keskellä silminnähden vaurasta keskivertowieniläistä katua.
János Lázár pelottelee meitä wieniläisellä kadulla. Tämmöinen siis odottaa meitä. Ei mikään kurjalistokortteli Borsodissa, se on okei. Ei Budapestin 8. kaupunginosan ghetto, se on ihan kunnon juttu. Ei Hős utca [Budapestin Kőbányan kaupunginosan huumeista ja rikollisuudesta kuulu, yhä saneerausta odottava katu. Suom. huom.]. Ei meitä pelotella tällä Unkarilla, varastetulla, rikki tongitulla, viiltelöidyllä, asunnossaan kylmään kuolevalla, päivystyspoliklinikan odotushuoneeseen menehtyvällä, sairaalan käytävillä homehtuvalla, koulujen luokkahuoneissa päällystakki yllä istuvalla, rajoilleen piikkilankaa vetävällä, kanansiipiä jonottavalla, ulkomaille pakenevalla Unkarilla. János Lázár pelottelee meitä Wienillä. Wienin arjella.
Minä ihan oikeasti säikähdin. En tahtoisi nähdä Unkarin tulevaisuutta tällaisena: katu, jolla seisoo János Lázár. En ylipäätään haluaisi nähdä jánoslázáreja.
Sateesta, surullisesta varhaiskevään sateesta en tietenkään myöskään pidä, mutta sitä tarvitaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: