Samoista aiheista, ja vähän uusistakin.

elokuu 29, 2016

Ei ole vieläkään loppunut kohina parin viime postauksissani käsitellyn teeman ympäriltä.

Ensinnäkin tuo Unkarin vuoden 1956 kansannousun 60-vuotismuistoa juhlistamaan tarkoitettu pop-hymni. Unkarilaiset juurensa löytänyt amerikkalainen hittimaakari Desmond Child kierrätti alun perin Miamin yliopiston urheilijoille sävelletyn fanfaarialoitus + diskojumputus -biisinsä hovihistorioitsija Mária Schmidtin johtaman juhlavuosikomitean käyttöön, ja Tamás Orbán -niminen laulunsanoittaja (ei sukua pääministeri Orbánille, sitä vastoin tunnettu mm. Smurffit-piirrossarjan tunnarilaulun unkarinkielisten sanojen tekijänä) laati tämmöisen tekstin, jonka raakakäännöskin luultavasti antaa riittävän käsityksen alkutekstin kliseisyydestä ja kömpelyydestä, sekavista kielikuvista puhumattakaan:

Unkari, kuule sanamme,
vapaa maa, kuule sanamme!
Esi-isien taistelun ja veren
kostuttama on täällä maa ja taivas.
Unkari, kuule sanamme!
Olemme kiitoksen velkaa.
Meitä ei enää kova kohtalo eikä
vihollinenkaan voi raastaa hajalle.
Taistelemme yhtenä miehenä
vapaan maan puolesta.

[tässä käynnistyy rumpujumputus ja soolo:]
Voisit elää missä vain,
mutta sydämellesi ei ole muualla paikkaa (ou jeah…)
Sinun täytyy tuntea menneisyytesi,
että saavuttaisit mielekkyyden (o-ooh…).
Puolestasi kamppailivat taisteluissa [!!!]
sadasti sorrettuina ja solvaistuina sankarit,
ja jokainen askeleesi on vain kaikua
heidän ammoisten askeltensa jäljissä.

[Kuoro:] Unkari, kuule sanamme!
Monetko kasvot ja nimet,
jotka urheasti uudelle tielle kääntyivät [???]
Olemme kiitoksen velkaa
siitä, että puhtaampi on taivas,
että meille jo uusi aamu sarastaa,
vapaana maana.

[Solisti:] Voit elää rauhassa,
mutta joka päivä uuteen taisteluun kutsuu.
Monen tulen keskellä jauhautuen [!!!]
ponnistellen pumppaa sydän [!!!].
Sitten huomaat, että on yksi kansa,
yksi kieli, eikä tämä tienoo ole (vain) kartta.
Eikä enää sinulle ole kysymys,
missä oli tai missä on isänmaasi.

Unkari, kuule sanamme…
(jne. jne.)

YouTube-julkistuksesta nousi somessa melkoinen äläkkä, johon erityisen aktiivisesti on osallistunut räväkkä 444.hu-sivusto. Tähän mennessä alkuperäinen, still-otoksilla kuvitettu YouTube-video on poistettu näkyvistä, samoin kaikki Desmond  Childin alkuperäistuotoksen In the steps of champions YouTube-versiot. Erittäin nopeasti näkyvistä siivottiin myös Desmond Childin englanninkielisen Wikipedia-artikkelin hittilistaan tehty lisäys:

smellslikeafish

Keskieurooppalaiset kun eivät useinkaan ymmärrä kalan päälle, erityisen kiivaan some-loukutuksen kohteena on ollut laulajien huolimattoman artikulaation synnyttämä virhetulkinta: Magyarország, halld szavunk ‘Unkari, kuule sanamme’ kuuluu alkuperäisessä YouTube-videossa aivan kuin Magyarország halszagú ‘Unkari haisee kalalta’. Kalanhaju-teeman innoittamasta piruilusta kenties komein esimerkki on täällä ennenkin mainitun nimimerkin Apa zenél uusi ”Kalanhajuinen maa”, sekä musiikillisesti että visuaalisesti herkullinen parodia aikansa eläneen diskojytkytyksen muovisuudesta. Tekstin kliseeparodiat eivät valitettavasti välity raakakäännöksenä, ne täytynee jättää toiseen kertaan…

Kalanhajuongelma korjattiin myös ”Vapaan maan puolesta” -laulun uuteen YouTube-versioon. Kuten 444.hu-sivuston tarkkakorvat huomasivat – tähän artikkeliin on upotettu coub, jossa laulun alkusäkeen eri versioita voi nopeasti vertailla – äänitettä on muokattu lisäämällä halld-sanan loppuun d:tä ja szavunk-sanan loppuun k:ta. Sitä vastoin edelleen on epäselvää, mihin oikein katosivat ne 50 miljoonaa forinttia (päivän kurssin mukaan runsaat 160.000 euroa), jotka laulun tuottamiseen oli myönnetty, jos kerran sekä laulun tekijät että sen esittäjät ovat tehneet työtä ilmaiseksi. Tekniikkaan, toimittamiseen ja jälkitöihin, kuuluu virallinen selitys. Mutta 444.hu:n toimittajat haastattelivat muutamia musiikkialan ammattilaisia, ja näiden mukaan jopa ison, 10–12 kappaletta sisältävän levyn tuottaminen maksaa normaalisti korkeintaan kymmenesosan tästä, eikä videoklippiinkään helpolla saa uppoamaan paria miljoonaa forinttia enempää. Mielenkiintoista.

***

Myös törkytuutti-journalisti ja vihapuhemestari Zsolt Bayerille myönnetyn korkean kunniamerkin nostattama kohu jatkuu. Kohta satakunta merkittävää unkarilaista on palauttanut omat kunniamerkkinsä protestiksi Bayerin palkitsemisesta. Magyar Narancs -lehti julkaisi muutamia ikimuistoisia saatetekstejä. Näin kirjailija László Garaczi:

Olen kerran tavannut Zsolt Bayerin, Kennedy-lentokentällä pitkän lentomatkan jälkeen USA:n passintarkastusjonossa. Hän raivosi ja huusi, väliin unkariksi, väliin kökköenglanniksi, että hän on tärkeällä asialla, päästäkää hänet edelle. Hän tunkeili, töni, tappeli. Mutta ei siinä ole mitään mielenkiintoista. Mielenkiintoista on se, mitä hänellä oli päässään: cowboyhattu.

Elokuvaohjaaja Bence Fliegauf puolestaan kehottaa lyhyesti presidentti Áderia pistämään hänen palauttamansa kunniamerkin “etten paremmin sanoisi – sinne muiden joukkoon!”

Bayer ei tuumaakaan palauttaa ritariristiään. Sitä vastoin hän on luvannut lopettaa rumien sanojen käytön poliittisissa kirjoituksissaan. (Saapa nähdä.) Haastattelussa, jonka englanninnoksen Éva S. Balogh juuri julkaisi Hungarian Spectrum -blogissaan, Bayer purkaa poliittista pessimismiään. Länsimaiden perikato on edessä, ja syynä on oleva nimenomaan muslimien maahanmuutto. Itävallassa, missä aikoinaan oli kaunista ja siistiä, on nykyään saastaa ja ulosteita kaduilla, ja maahanmuuttajat ovat syöneet joutsenet Schönbrunnin puiston lammikoista. (Ohhoh.) Ja kun Bayerin oma poika halusi kavereineen lähteä piipahtamaan Ranskassa, Bayer ex-vaimoineen pohti asiaa ankarasti ja päätyi torppaamaan koko ajatuksen. Menkööt mieluummin heidän Balatonin-huvilalleen ja porsastelkoot niin paljon kuin haluavat, vaikka hajottaisivat koko talon. Sillä poika on ”liian vaalea”, ja jos ”joku arabi huvikseen puukottaisi hänet”, Bayerin isänsydän särkyisi.

(En tiedä, miltä Bayerin poika näyttää. Mutta isä-Bayer ainakin, tummine hiuksineen, rusehtavine ihonväreineen ja pyöreänsoikeine, viirusilmäisine kasvoineen kävisi minun silmääni loistavasti turkkilaisesta tai syyrialaisesta.)

Tässä väkisinkin ihmettelee, onko Bayer tosissaan saanut itsensäkin uskomaan, että Länsi-Euroopan kaupungit ovat täynnä kiilusilmäisiä arabiterroristeja, jotka nimenomaan etsivät vaaleita nuorukaisia puukotettavakseen. Vai onko tämä kauhujuttu suunnattu hänen lukijakunnalleen?

Joka tapauksessa vihaa on kylvetty Unkarissa oikein valtion varoin jo jonkin aikaa, ja kylvö on itänyt kauniisti. Tilaisuus tarkastella sen tuloksia tarjoutui jälleen, kun pääministeri Orbán vieraili paavi Franciscuksen puheilla.

orban.papa_

Orbánin Facebook-sivulla julkaistu kuva kättelystä – kunnon katolilainen ei kättelisi vaan suutelisi paavin Kalastajansormusta, mutta Orbán ei kuulukaan katoliseen vaan reformoituun kirkkoon – nimittäin kirvoitti pääministerin faniyhteisöstä enimmäkseen negatiivisia kommentteja. Ja kommentit näyttivät kohdistuvan nimenomaan siihen, mitä Unkarin kansaa  yritetään kaikin voimin aivopestä pelkäämään:

Kuvassa yksi Euroopan kristityimmistä miehistä, joka puolustaa Eurooppaa muslimeilta… hänen vieressään paavi Franciscus!

Rukoilkaamme Pyhää Henkeä ja Neitsytäitiä! Muuten vapaamuurari-paavimme myy meidät musulmaaniystävilleen!

Kunpa jokainen johtaja ajattelisi niin kuin ORBÁN, olisimme turvassa maahanmuuttajilta.

Miksi menitte sinne? Bergoglio saarnaa niin ahkerasti niitä maita vastaan, jotka sillan sijasta rakentavat piikkilanka-aitaa maahantunkeutujien tielle. Hän on niin maahanmuuttajien puolella, että herää kysymys, onko hänet ostettu vai peloteltu. ISIS on jo virtuaalisesti nostanut lippunsa Vatikaaniin. MIKSI HÄN OIKEIN PUOLUSTAA NIITÄ?

Viktor, potkaise munille sitä idioottiäijää!!

Varokaa, herra pääministeri! Tuo tyyppi, joka esiintyy paavina, on itse Antikristus, joka haluaa kristikunnan loppua!

Yhden Euroopan katalimman mamunhalaajan luona…

pitää varoa tuota paavin asemassa olevaa hahmoa… hänetkin on tähän asemaan nostanut ukko Soros ja hänen verkostonsa… että hän raamattua selittämällä oikeuttaisi pakolaisten tulvan Eurooppaan…

Mielenkiintoista kuitenkin – toteaa Kolozsvári Szalonna -blogin kirjoitus, josta yllä olevat sitaatit on poimittu – miten kaikkein typerimmän kansanosan mobilisointi kaikkein alkeellisimpaan muukalaisvihaan voi kääntyä hetkeksi itseään vastaan. Zsolt Bayer ja kumppanit ovat jo opettaneet tälle joukolle, että pakolaisten jalkoja pesevä paavi Franciscus on joko vanhuudenhöperö tai kristikunnan vihollisten palkkaama kavaltaja. Orbánin fanisivun kommenteista puhuu vihan ohella suuri hämmennys: miten meidän Johtajamme voi tällä tavalla paiskata kättä itsensä Antikristuksen kanssa? Viha on kaksiteräinen miekka.

Mainokset

Ristin ritari

elokuu 22, 2016

Ja taas on Zsolt Bayer Unkarin otsikoissa. Journalisti, pääministeri Orbánin vanha luottokaveri ja hallituksen epävirallinen törkytuutti on ollut tässä blogissa esillä ennenkin. Bayer puhuu asioista ns. oikeilla nimillä eli suoltaa kohdeyleisönsä alttiisiin korviin hyvin suorasukaisesti muotoiltuja solvauksia. ”Merkittävä osa mustalaisista” on ”elukoita, jotka eivät sovellu elämään yhdessä ihmisten kanssa”. Itävaltalainen vihreä europarlamentaarikko Ulrike Lunacek on ”aivoton, kapinen, valehteleva idiootti”. Ja pianisti-kapellimestari András Schiffin sekä saksalais-ranskalaisen vihreän europarlamentaarikon Daniel Cohn-Benditin yhteydessä, jotka molemmat olivat arvostelleet Orbánin Unkaria, Bayer möläytti, että ”valitettavasti ei aikoinaan kaikkia [juutalaisia] saatu kaivetuksi kaulaa myöten Orgoványn metsään” (viittaus vuoden 1919 lyhytikäisen neuvostotasavallan (Tanácsköztársaság)  jälkiselvittelyihin ja valkoiseen terroriin: Orgoványn metsässä murhattiin muutamia kymmeniä neuvostotasavallan toimihenkilöiksi epäiltyjä, näistä monet olivat juutalaisia, ja Unkarin antisemitismin perinteeseen kuuluu myös koko Neuvostotasavallan leimaaminen juutalaisten tempaukseksi). Ylipäätään Bayer on ristiriitainen hahmo: unkarilais-kansallismielinen švaabi (Bayerin suku kuuluu Unkarin vanhaan saksalaisvähemmistöön) puolustaa oikeistolais-kristillisiä perusarvoja kielellä, joka kuhisee perinteisiä seksuaalisuuteen ja ruumiineritteisiin liittyviä ns. rumia sanoja.

Tuorein julkisuuspurskaus seurasi hallituksen äskettäistä päätöstä myöntää Bayerille korkea kunniamerkki, Unkarin Ansioritarikunnan risti. Oppositiopiireissä nousi äläkkä, ja 444.hu-uutisportaali tiedusteli suoraan Inhimillisten voimavarojen ministeriöltä, millä Bayer oli tämän kunnianosoituksen ansainnut. Vastausvuoro siirrettiin suoraan pääministerin kanslialle, mistä ministeri János Lázár ilmoitti:

Neuvostoliiton vankileireissä menehtyneiden muistoa vaalivan yhteisön aloitteesta Zsolt Bayer sai ansioistaan Unkarin Ansioritarikunnan ritariristin, tunnustuksena useiden kansallisten kysymysten selvittämisen ja edustamisen osalta, etenkin GULAG-vankileireihin joutuneiden kohtaloa sekä Transilvanian unkarilaisten elämää luotettavasti ja arvokkaasti esitelleelle journalistintyölleen.

Mikä tämä ”Gulagin uhrien muiston vaalijoiden” yhteisö sitten lieneekin, sen yhteys Bayeriin saattaa jotenkin liittyä Bayerin unkarinsaksalaiseen syntyperään. Neuvostoliiton vankileireille päätyi eri aikoina eri unkarilaisia: ainakin Neuvostoliittoon paenneita ja siellä Stalinin puhdistusten uhreiksi joutuneita kommunisteja sekä sodan aikana unkarilaisia sotavankeja. Oma merkittävä ryhmänsä olivat ns. ”pienen työn” uhrit: malenkij robotiin, kuten asia unkarilaisten pidginvenäjäksi ilmaistiin, raahattiin sodan jälkeen etenkin Unkarin saksalaisia muka fasisteina (siitä piittaamatta, että varsinaiset natsimieliset saksalaiset olivat enimmäkseen jo mobilisoituneet Saksan armeijaan tai paenneet sodan loppuvaiheissa Saksaan). ”Saksalaisten fasistien” jatkoksi kiintiötä täyteltiin muilla saksalaisnimisillä unkarilaisilla, usein juutalaisilla, tai ylipäätään kenellä hyvänsä paikallisten viranomaisten sopivaksi katsomilla henkilöillä. Venäjän pakkotyöleireille vietiin Unkarista ilmeisesti pitkästi toistasataatuhatta henkeä, joista noin puolet ei selvinnyt hengissä. Gulagin uhrien muiston vaaliminen on siis erittäin oikeutettua ja aiheellista – mutta tässä siitä näyttää tulleen poliittinen lyömäase.

Unkarin nykypolitiikassa neuvostojärjestelmän terroria käytetään Horthyn ajan ihmisoikeusrikkomusten (ja niihin niveltyvän natsiterrorin) suhteellistamiseen, puolusteluun ja vähättelemiseen. Tästähän on usein syytetty Budapestin terrorimuseota: Terror Háza esittää natsien ja kommunistien hirmuteot ikään kuin saman kolikon kääntöpuolina, yhdistäen molemmat vieraisiin vallanpitäjiin ja hämärtäen unkarilaisten oman syyllisyyden tapahtuneeseen. Ja kuinka ollakaan, Terror Házan johtaja, hovihistorioitsija Mária Schmidt esitti onnittelunsa oikein Facebookeitse:

kereszteslovag

Ritariristin sai ristiritari, joka ei salli meidän menettää arvojamme, perinteitämme, näkemyksiämme tai tervettä järkeämme! Tätäkin kautta onnittelen Zsolt Bayeria ritariristin johdosta!

Kaikkia Bayerin ansiot eivät kuitenkaan vakuuta. Kolmen päivän kuluessa ainakin kahdeksan nimekästä unkarilaista on palauttanut presidentin kansliaan aiemmin saamansa Ansioritarikunnan ristin ilmoittaen, etteivät halua tulla liitetyiksi samaan yhteyteen Zsolt Bayerin kanssa: oikeustieteilijä ja entinen parlamentin vähemmistöasiain asiamies Jenő Kaltenbach (hänkin muuten sukujuuriltaan Unkarin švaabeja), kemisti ja bioteknikko István Kenyeres, matemaatikko Bálint Tóth, kulttuuritoimittaja Péter Rózsa, hyväntekeväisyystoiminnassa ansioitunut liikemies András Polgár, historiantutkija Tamás Krausz, filosofi Ágnes Erdélyi sekä kuvanveistäjä ja korusuunnittelija Vladimir Péter. 444.hu-portaali piruilee: mikä mahtaa olla presidentti János Áderin salaisuus, kun hän on kolmessa päivässä saanut kahdeksan ritariristiä?

Lopuksi vielä armonisku: Unkarin juutalaisista uskonyhteisöistä suurin, MAZSIHISZ, esittää ironiset ”onnittelunsa”:

Meille ei tulisi mieleenkään ajatella, että hallitus pitäisi tunnustuksen arvoisena sitä, että joku johdonmukaisesti nimittelee eri mieltä olevia tuholaisiksi, jotka on hävitettävä, madoiksi tai täiksi. Ei tulisi mieleemmekään, että hallitus, Orbánin julistettua ”nollatoleranssin” antisemitismin suhteen, rupeaisi kannattamaan syrjiviä aatteita. Siksi meille on itsestään selvää, että lähimmäisemme Zsolt Bayer – toisin kuin pääministerin kanslia leikkisästi selitti – ei saanut korkeaa kunniamerkkiä journalistintyönsä ansiosta vaan siitä huolimatta.

Unkarin suurin hallituspuolue on nimittäin huomanut, että Zsolt Bayer, yksi puolueen perustajista, on elämässään menestynyt huonosti ja siksi huonolla tuulella. Valtio, jonka kansalaiset ovat tyytymättömiä ja huonosti menestyneitä, ei puolestaan voi olla todella menestyksekäs ja tyytyväinen. Puolue päätti aivan aiheellisesti, että Bayerin turhautunut manailu, hänen yksitotinen, hysteerinen ja säälittävä vihapuheensa ei vahingoita vain häntä itseään vaan koko julkista ilmapiiriä. Varmaan tästä syystä hallitus halusi virittää häntä parempaan, hilpeämpään tunnelmaan pienellä huomionosoituksella, joka ei edes maksa mitään.

Uskomme, että Zsolt Bayer, kuten kaikki muutkin, on Jumalan kuvaksi luotu ihmisolento ja ansaitsee lohdutuksen. Emme koskaan saa luopua siitä toivosta, että hän joskus lopettaa rutiininomaisen vihakiihotuksensa ja muuttuu kunnon ihmiseksi.

Unkarin juutalaisten uskonyhteisöjen liitto haluaisi täten ilmoittaa tukevansa hallituksen kasvatuksellisia ponnistuksia. Olemme luottavaisia, sillä Unkarissa on monia hyviä asioita, joiden palvelukseen palkittu voisi asettaa aikoinaan huomiota ansainneen tyylinsä. Toivome hänelle siis voimaa, terveyttä ja pitkää ikää, että hän ehtisi hyvittää kaiken sen mittaamattoman vahingon, jonka vuosien mittaan on kirjoituksillaan Unkarille tuottanut.

Päivitys: Kunniamerkkejään ovat ryhtyneet palauttamaan yhä useammat ansioituneet unkarilaiset. Aiemmin luetellusta kahdeksasta lukumäärä on tätä kirjoittaessani kasvanut 27:ään – 444.hu-sivusto perusti jatkuvasti päivittyvän ”ritariristinpalautuslaskurin”.


Viikonloppukatsaus

huhtikuu 16, 2016

Hyvät lajitoverit, en kenties työviikon päätteeksi jaksa aivan ylläpitää tämän blogin tavallista huippuvakavan tiukkaa ja aina asiantuntevaa tasoa. Aloitan siis lekkeriksilyömisen kertomalla, että viimekertaisessa postauksessani käsitelty kauppojen sunnuntaikiinniolon peruuttaminen Unkarissa kirvoitti tässä samaisessa blogissa mainitun Apa zenél -lauluntekijän runosuonesta vielä kolmannenkin sanoituksen kristillisdemokraattista KDNP-puoluetta halventavaan lauluun. YouTube-linkki kannattaa lisätä siksikin, että tämän diskotyylisen sovitelman kuvituksena on käytetty kaikkien suomalaisten tuntemaa legendaarista ja viraalista tanssinopetusvideota (jonka esiintyjiä jotkut nettikommentaattorit näyttävät kuvittelevan KDNP-poliitikoiksi).

Teksti on aikaisempaakin kainostelemattomampaa rumasanatulvaa: Saitpas KDNP haistaa v***n! Varsin rehevin sanakääntein siinä kehotetaan KDNP:n päättäjiä ottamaan kaikki irti tästä tilanteesta, kun heitä nöyryyttävät sekä kansa että valtaa käyttelevä Fidesz-puolue – sunnuntaikiinniolo oli samantapainen ainoa sulka KDNP:n hatussa kuin meillä perussuomalaisille autoveron alennus, ja nyt vietiin sekin yhdellä pyyhkäisyllä. Tosin vastaamatta jää myös lauluntekijän kysymys: Jos painuttekin v***uun, mitä meille jää sen jälkeen? Onko ketään, jota kaikki eivät inhoaisi?

***

Jossain nettikeskustelussa uusimman KDNP-laulun johdosta singahti kuolematon kommentti: Tuskin maltan odottaa, miten tämän laulun ”törkeän alatyylin” johdosta pahoittavat mielensä samat fideszläiset, jotka fanittavat Zsolt Bayeria. Niin, Zsolt Bayer on ollut tässä blogissa esillä ennenkin: hän on Fidesz-puolueen perustajajäseniä ja Viktor Orbánin vanha kaveri, jolla ei ole virallista asemaa puolueessa mutta ilmeisesti epävirallinen tehtävä eräänlaisena törkytuuttina. Lehtijutuissaan Bayer ”sanoo suoraan” sen, mitä Fidesz-puolueen kantaväki ja erityisesti sen ruskeampi laita, joka muuten olisi valumassa vielä peittelemättömämmin rasistisen ja uusnatsismia hipovan Jobbik-puolueen karsinaan, haluaa kuulla. Rumia sanoja säästelemättä Bayer haukkuu esimerkiksi mustalaisia elukoiksi, jotka eivät sovellu elämään yhdessä ihmisten kanssa, tai itävaltalaista vihreiden europarlamentaarikkoa kapiseksi idiootiksi ja haisevaksi saastaksi. Juutalaisista hänellä on usein värikästä sanottavaa – vain hieman kukkaiskielistä, kohdeyleisö kyllä ymmärtää tavallisimmat vihjaukset.

Kuluneella viikolla Bayerilta menivät sukset ristiin Hírcsárda– eli Uutiskievari-portaalin kanssa. Hírcsárda on samantapainen vitsiuutisia julkaiseva sivusto kuin meikäläinen Lehti-lehti tai Uutissirkus. Viime aikoina sen viihdearvoa on ratkaisevasti syönyt tässäkin blogissa esillä ollut Poen laki: ääri-ilmiöiden yhteydessä parodiaa ei enää voi tunnistaa parodiaksi, ja Unkarin viestimien ns. vakava tarjonta on alkanut aivan liikaa muistuttaa Hírcsárdan antimia. Tämä kuitenkin inspiroi Hírcsárdan väkeä nerokkaaseen vetoon: he julkaisivat Bayerin lähes parodista tuotantoa mukailevan parodian, jota todellakin alkaa olla mahdotonta erottaa alkuperäisestä. Otsikolla ”Ostakaa sitten, juutalaiset!” kirjoittaja purkaa raivoaan niitä kohtaan, jotka saivat hallituksen peruuttamaan kauppojen sunnuntaikiinniolon:

(…) Sillä sunnuntai (vasárnap) tulee ”markkinapäivästä” (vásárnap), niin juuri, mutta sitä te ette voi ymmärtää. Teidän piti pilata tämäkin, vain, jotta saisitte tähän maahan asutetuksi vielä muutaman loisen, että raja-aidan varteen paleltuisivat muovikassiteltoissaan kyhjöttävät, työllistämistyöläisistä uudelleenkoulutetut poliisit.
Ette te voi sitä ymmärtää, niin. Sillä te olette oikeita elukoita. (…)
Mutta kyllä minä teidät tunnen! Te olette samaa porukkaa, kansanäänestyksinenne, opettajinenne, mustalaisinenne, holokaustin muistopäivinenne. Te olette halpamaisia, oksettavia mustalaisötököitä, sukupuolitauti Puklin peräaukossa, parantumaton avohaava Nyakón varpaassa, Ferenc Gyurcsányn puoliksi sulatellun cholent-sapattipatasäilykkeen lokavesisäiliössä mätänevä jäänne. Te olette tissejään heiluttelevia ukrainalaishuoria, te olette toisiltanne suihin ottavia transuja metrossa, te olette Józsefvárosissa AIDS-ruiskuneulan kanssa lapsia jahtaavia pedofiilejä, te olette uimarityttöjä raiskaavia, rillipäisiä, luisuharteisia Uber-kuskeja. (…)

Nerokas, en siis todellakaan keksi muuta sanaa, tyyli-imitaatio sai uusmediassa ja oppositioviestimissä naurajat puolelleen. Zsolt Bayer itse, se oikea ja alkuperäinen, sitä vastoin ei nauranut vaan uhkasi blogissaan Hírcsárdaa oikeustoimilla. Tämän johdosta Hírcsárda vaihtoi jutun kirjoittajaksi kuvitteellisen henkilön nimeltä ”Z. Solt Máyer”. Myös kirjoittajan kuva vaihdettiin.

(Zsolt Bayerin blogi on, ilmeisesti kirjoittajansa lempinimen mukaan, nimeltään Bádog, ‘Pelti’.)

***

Samaan aikaan, kun Suomessa päättäjät leikkaavat koulutuksesta minkä ehtivät, Suomen koulujärjestelmän vielä jäljellä oleva maailmanmaine on ehtinyt Unkariin asti. Itse asiassa onhan se toki ehtinyt jo muutama vuosi sitten. Pasi Sahlbergin ”Suomen mallista” kertova kirja ilmestyi unkariksi jo 2013 ja sai melkoisesti julkisuutta. Mutta äskettäin oli HVG-lehden väki jälleen saanut materiaalia Suomesta. Tampereella vierailevat lehden lukijat lähettivät kuvia suomalaiskoulujen moderneista ja hyväkuntoisista rakennuksista, tablettitietokoneista, naulakoista, joissa takit ovat vartioimatta (vau, kukaan ei varasta niitä!). Vessoihin ei tarvitse viedä omaa vessapaperia ja saippuaa, pyörät on lukittu vain miten kuten, ja ”luokissa ei ole liitua, kuten ei Unkarissakaan, mutta täällä sitä ei myöskään tarvita”, koska oppilailla on älytaulut ja tabletit.

No ei tämä vielä mitään. Tällaisia ihastuneita selostuksia vierailuista isojen kaupunkien hyvin resursoituihin edustuskouluihin on nähty myös saksalaisen kielialueen lehdistössä jo kymmenen vuotta. Mutta HVG:n Facebook-sivulla tätä intoutui kommentoimaan muuan unkarilainen isänmaanystävä perinteisen kaavan mukaan:

migransimado_banda.png

Péter Sólyom: Kehtaattekin sotkea Unkarin Kansaan tämän mamunpaijaaja porukan !!!Ikinä ei Me olla oltu niiden sukulaisia ! Ne eivät kelpaa edes Unkarin Kansan kengännauhoja sitomaan !!!!!!

Péter Sólyomin kaltaisia on unkarilaisista ellei läheskään enemmistö niin kuitenkin huomionarvoinen joukko: ihmisiä, joille ylpeys omasta kansasta on elämän ja kuoleman kysymys ja jotka ovat aina valmiita pelkäämään ja vihaamaan bolševikkien ja koko Unkaria vihaavan muun maailman salajuonia (joihin kuuluu myös suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus).

Mutta mielenkiintoista ja pelottavaa on se, mikä haukkumasana tässä on valittu. Suomalaiset ovat ”maahanmuuttajienpalvojia” (migránsimádó), se on ilmeisesti pahinta, mitä Péter Sólyom osaa epäilyttävistä muu-eurooppalaisista sanoa. Mitähän hommafoorumeilla tai rajatkiinni-porukoissa arvellaan tällaisesta Suomi-kuvasta, ja mihin se oikein perustuu? Joka tapauksessa tiettyyn joukkoon on hyvin uponnut se käsitys, että pahin uhka Unkarille tulee maahanmuuttajien taholta,  joita tosin Unkarissa ei edelleenkään juuri ole mutta onnettomissa ulkomaissa sitäkin enemmän.

 


Vertailukohtia rasismikeskusteluun

tammikuu 10, 2013

Kyllä rupesi Suomi taas tuntumaan suvaitsevaisuuden lintukoto-onnelalta.

Siitä huolimatta, miten masentavia olivat kommentit esimerkiksi YLE-sivuston rasismikeskustelua virittämään tarkoitettuun juttuun. Älytöntä ohipuhumista tai -huutamista ja hedelmätöntä ”maassa maan tavalla” -jankkausta (mikä ihme se maan tapa on, ja millä tavalla sitä vastaan ovat rikkoneet lapset, jotka eivät ole tehneet muuta kuin näyttäytyneet kadulla ”väärän värisinä”?), jonka taustalla olevia ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä ei vähääkään ymmärretä hävetä.

Mutta niin todellista kuin suomalainen arkirasismi onkin, täällä sentään viranomaiset jossakin vaiheessa antavat julkisia signaaleja siitä, että mikä hyvänsä ei sentään passaa, ja sakkotuomioita napsahtelee esimerkiksi siitä kuuluisasta Halla-ahon blogista, jossa ryöstelyä ja verovaroilla loisimista väitettiin somalien kansalliseksi ja ehkä suorastaan geneettiseksi erikoispiirteeksi. Toisin sanoen: ei tarvitse mennä konkreettisesti pahoinpitelemään ihmistä, vaan julkisuudessa vaikuttavan henkilön pitää osata seuloa sanansa, ja lakipykälät kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta otetaan tosissaan.

Katsotaanpa, mitä Unkarissa tapahtuu. Asialla tietenkin vanha tuttumme törkyturpa-journalisti Zsolt Bayer, oikeistokansallisen Magyar Hírlap -lehden kolumnisti, pääministeri Orbánin vanha kaveri, Fidesz-puolueen perustajajäsen ja ilmeisesti puolueen epävirallinen äänitorvi niihin äänestäjiin päin, jotka muuten luisuisivat äärioikeisto-oppositioon Jobbik-puolueen tueksi ja jotka mielellään lukevat ns. suoraa puhetta.

Juttu lähti liikkeelle uutenavuotena sattuneesta puukotuksesta. Joukko nuoria urheilijoita juhli uudenvuoden aattoa ravintolan yläkerrassa. Loppuillasta ravintolan alakertaa täyttänyt nelikymmenpäinen seurue hermostui, kun muutamat yläkerran asiakkaat pitivät alakerrassa sijaitsevaa vessaa varattuna, ja ensimmäisenä wc:stä esiin tullutta mestarinyrkkeilijä Gergő Sávolyta sekä toistakin urheilijanuorukaista puukotettiin. Molemmat onneksi ilmeisesti selvisivät hengissä. Nyt on näin, että alakerran puukottajajoukko sattui olemaan romaneja. (Romaneja oli myös yläkerran urheilijapojista, kuten yleensäkin Budapestissa nyrkkeilyn aktiiviharrastajista, melkoinen osa, mutta tätä ei ole läheskään kaikissa uutisissa tuotu esille.) Niinpä toimittaja Bayer sylkäisee näppikseensä ja antaa palaa:

[…] Tosiseikat ovat nämä: merkittävä osa mustalaisista ei sovellu elämään yhdessä muiden kanssa. He eivät sovellu elämään ihmisten keskuudessa. Tämä osa mustalaisista on elukoita, ja he käyttäytyvät kuin elukat. Ryhtyvät tappelemaan milloin ja kenen kanssa missäkin. Jos törmäävät vastarintaan, murhaavat. Tekevät tarpeensa missä ja milloin tarve yllättää. Jos tuntevat tulevansa tässä jotenkin estetyksi, murhaavat. Haluavat sen, mitä näkevät. Jos eivät saa sitä heti, ottavat sen ja murhaavat. Tämä osa mustalaisista on kykenemätön minkäänlaiseen inhimilliseksi kutsuttavaan kommunikaatioon. Heidän elukankalloistaan purkautuu korkeintaan jäsentymätöntä ääntelyä, ja mitään muuta he eivät tästä kurjasta maailmasta ymmärrä kuin väkivallan. […] Ja juuri tässä idioottimaisen länsimaailman poliittisesti korrekti osa tekee suurimman rikoksen. Silkkaa laskelmointiaan ja omaneduntavoitteluaan on olevinaan kuin näitä elukoita, oli syy mikä hyvänsä, voisi sietää, ymmärtää, jopa kunnioittaa, ikään kuin heille kuuluisi jonkinlainen kunnioitus ja ihmisarvo. Ja kammottavinta tässä koko painajaisessa on, että nämä muutamassa hetkessä tuhoavat mustalaisväestön normaalin osan kaikki mahdollisuudet. Kun Gergő Oláh voitti X-Faktor-kilpailun, ajattelin juuri, että tässäpä antoikin kansa hienon ja osuvan vastauksen koko tuolle unkarilaisia rasisteiksi haukkuvalle roskaväelle, kun äänesti voittajaksi tämän lahjakkaan, sympaattisen, vaatimattoman ja liikuttavan köyhistä oloista nousevan mustalaispojan. […] Sitten tuli uudenvuodenyö, ja esiin astui taas neljäkymmentä saastaista mustalaiselukkaa […]

”sanokaa te viisastelijat, mitä pitää olla, / kuka meistä ei saa olla tänään, huomenna, ja kuka saa olla”

Näin kysyy runossaan Virág Erdős. Jokainen Gergő Oláh saa olla, ja elää kanssamme onnellisena. Elukoiden ei pidä antaa olla. Ei mitenkään. Se pitää ratkaista – heti paikalla, keinolla millä hyvänsä!


Vaikka Unkarin lukeva yleisö on ilmeisesti tottunut Bayerin kurapommeihin, tästä jutusta repesi kuitenkin lähes ennennäkemätön skandaali. Runoilija Virág Erdős oli ymmärrettävistä syistä suunniltaan: Bayer oli siteerannut hänen ironista runoaan ihmisten eriarvoisuudesta useampaan otteeseen ja kääntänyt sen tarkoituksen täysin päinvastaiseksi. Lehdistö ja verkko ovat päiväkausia lainehtineet protesteja, adressin, jossa vaaditaan Bayerin erottamista Fidesz-puolueesta, on allekirjoittanut toistatuhatta ihmistä, ja muutamat näkyvät Fidesz-poliitikotkin ovat tuominneet Bayerin kirjoituksen. Vain Magyar Hírlap -lehti pysyy kolumnistinsa tukena; esitettyään jonkinlaisen anteeksipyynnön se on siirtynyt puolustuksesta hyökkäykseen ja julistaa päätoimittajansa ja omistajansa suulla, että tässä ei ole kysymys edes Bayerista sinänsä vaan Gyurcsányn sosialistihallituksen perinteitä jatkavien vasemmistoliberaalien ja postkommunistien noitavainosta heidän totuudentorveaan kohtaan.

En ole tullut nähneeksi kovin yksityiskohtaisia tekstianalyyseja Bayerin kirjoituksesta. On kuin ei kukaan viitsisi edes paljon vedota siihen Bayerin juttuunsa rakentamaan porsaanreikään, että kysymys ei ole kaikista romaneista (jutussahan on tuotu esille myös vertailukohtana ”hyvä mustalainen”, tv:n kykyjenetsintäkilpailun voittaja) vaan ”osasta mustalaisia”. Vaan kannattaneeko tuo – jos kerran syntyperä ei välttämättä tee ihmisestä rikollista, miksi Bayer ylipäätään meni nostamaan esille puukottajajoukon ”mustalaisuutta”? Selvää on tietenkin myös, että rintamalinjat Unkarin poliittisessa julkisuudessa ovat jo riittävän selvät: kummallakaan puolella ei vastustajien sanomisia välttämättä ruveta ihmeemmin erittelemään vaan lyödään heti.

Mutta yhtä asiaa ei pohjoismaisella maallikko-oikeustajulla edelleenkään käsitä: kuten mm. hvg.hu-uutisportaali äsken ilmoitti, Budapestin syyttäjänvirasto on – useiden yksityishenkilöiden sekä Unkarin romanien keskusjärjestön tekemistä kanteluista huolimatta – päättänyt olla nostamatta syytettä Bayeria vastaan. Kuitenkin Unkarin rikoslain pykälässä 269 sanotaan (epäjuristinen maallikkosuomennos):

Joka julkisuudessa kiihottaa vihaan
a) Unkarin kansakuntaa,
b) mitä hyvänsä kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää tai jotain väestönosaa kohtaan,
tuomittakoon korkeintaan kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Ratkaisuaan syyttäjänvirasto perustelee kymmenen vuoden takaisella päätöksellä, jossa sananvapauden ja kansanryhmän vastaisen kiihotuksen rajaa oli vedetty seuraavasti: kiihotuspykälän ehdot täyttää se, joka

”kehottaa väkivaltaiseen tekoon, tällaisen asenteen tai toiminnan ilmentämiseen siten, että vaara ei ole vain oletettu vaan vaarannetut oikeudet ovat konkreettisia ja väkivaltainen teko uhkaa välittömästi”.

Kuten syyttäjänvirasto muistuttaa, nämä ehdot täyttyivät aivan äskettäin oikeistoradikaalibloggaaja ”Tomcatin” tapauksessa. Tamás Polgár oli verkossa suoraan kehottanut, että ”kerätään kaksikymmentä äijää ja lähdetään hakkaamaan mustalaisia”. Tomcatille rapsahtikin ehdonalainen vankeustuomio. Mutta ilmeisesti vihapuheen kriteerejä ei täytä se, joka vain periaatteen tasolla ilmoittaa, että osa mustalaisista on elukoita, joilla ei ole oikeutta olla olemassa, ja tämän olemassaolon lakkauttamiseen tähtääviin toimiin tulisi ryhtyä viipymättä?

Ei ihme, jos maailmalla leviää sellainen käsitys, että Unkarin rikoslaki ei tunne rasistisen vihapuheen vastaisia pykäliä laisinkaan.


Määrittelykysymyksiä

helmikuu 17, 2012

Edellisen postaukseni jälkeen jouduin niin uuvuttavaan keskusteluun, että minun ei pitänyt plokailla pieneen aikaan. Mutta Unkarin tapahtumat eivät jätä rauhaan.

Euroopan parlamentti äänesti juuri läpi kannanoton, jossa se ilmaisee huolensa Unkarin demokratian ja kansalaisoikeuksien tilasta. Näin siitä huolimatta, että Unkaria käytännössä yksinvaltaisesti hallitsevan Fidesz-puolueen EPP-ryhmällä on europarlamentissa suurin edustus: toisin sanoen osa ulkomaisista ”aatetovereista” lipesi Fideksen takaa. Reaktiot Unkarissa (oivallinen unkarinkielinen tiivistelmä Galamus-sivustolla) ovat olleet odotetunlaiset: Fidesz vertaa tapahtunutta poliittisiin näytösoikeudenkäynteihin, syyttää kannanoton allekirjoittanutta kahta unkarilaista sosialistimeppiä petturuudesta ja pelottelee, että Unkaria uhkaa äänioikeuden ja EU-tukien menetys. Sosialistit puolestaan vakuuttavat tuon kuuluisan 7. pykälän tarkoittavan ainoastaan, että Unkarilla on vaarana korkeintaan joutua EU:n erityisvalvontaan, ja korostavat, että EU:n mitkään toimet eivät tässä vahingoita Unkaria eivätkä ketään unkarilaista. Kiistan ytimessä on jälleen kerran se, ketä ja mitä tarkoitetaan ”Unkarilla”. Onko kritiikin kohteena maa ja kansa (Fideksen pienen tukipuolueen, kristillisdemokraattisen KDNP:n varajohtajan Bence Rétvárin mukaan europarlamentin vasemmisto- ja liberaaliryhmät ovat ”ennennäkemättömällä tavalla hyökänneet yhden jäsenmaan kimppuun”) vai Viktor Orbánin hallinto?

Samaan aikaan on vielä räväkämpi kiista käynnissä jo edellisen juttuni kommenttiketjussa esiintyneen pahamaineisen räyhäpopulistin, Fidesz-puolueen yhden perustajajäsenen ja Orbánin lähipiiriin kuuluvan Zsolt Bayerin ympärillä. Toimittaja Bayerilla ei nyky-Fideszissä ole varsinaista virallista asemaa, mutta hänen arvellaan toimivan puolueen yhdyssiteenä niiden ns. syvien rivien suuntaan, jotka mielellään kuulevat sentasoista vihapuhetta, jota hallituspuolueen virallisilla edustajilla ei ole varaa suustaan päästellä.

Tällä kertaa Bayerin käämit käräytti itävaltalainen EU-kansanedustaja, vihreä Ulrike Lunacek, puuttumalla 21.1. hallituksen tueksi järjestettyyn mielenosoitukseen eli ns. rauhanmarssiin, jolla hänen mukaansa oli näkynyt kiihkeän EU-vastaisia ja antisemitistisiä iskulauseita. Bayer, joka kuului rauhanmarssin järjestäjiin, ampui tv:n ajankohtaisohjelmassa täyslaidallisen sitä ihtiään: ”Sieltä tulee tuommoinen aivoton kapinen valehteleva idiootti, Ulrike Lunacek, ja tämä oli vielä kohteliaasti ilmaistu (…) koko juttu on yhtä haisevaa (tai oikeastaan ”mätää” tai ”lahoa”, rohadt) saastaista valhetta, haisevan saastan suusta.” Ei siis ollut mitään antisemitistisiä iskulauseita, piste. Samaan syssyyn Bayer haukkui myös Unkarin hallituksen kakkosmiestä Tibor Navracsicsia ryöpyttäneen EU-komissaari Neelie Kroesin ”onnettomaksi idiootiksi”.

Ulrike Lunacek, jota tällä välin on unkarilaisilla äärikansallismielisillä verkkosivustoilla ryöpytetty edelleen (nainen, julkilesbo ja varmaan juutalainenkin…), sai – mm. mainion Pusztaranger-blogistin suosiollisella avustuksella – tiedon ja käännöksen tästä poliittisesta laatukommentaarista ja lähetti tv-kanavalle valituskirjeen; nyttemmin asiaa on käsitelty EU-parlamenttia myöten. Tuoreen Pusztarangerin blogin mukaan keskusteluun on liittynyt myös György Schöpflin, Fidesz-meppi, politiikantutkija ja yksi todella harvoja Unkarin nykyistä hallintoa puolustavia oikeita kansainvälisesti tunnettuja älykköjä. Setämäisen kohteliaassa englanninkielisessä viestissään Lunacekille Schöpflin kirjoittaa, että Bayerin kommentit olivat toki ”asiattomia ja epäkohteliaita” (impertinent and discourteous), mutta tämäntyylisen debatin kanssa julkisuuden henkilön on opittava elämään. Se, miten kohtuuttomana tätä verbaalista hyökkäystä pidetään, on ”subjektiivinen määrittelykysymys”. Sitä paitsi Schöpflin kokee ihan yhtä loukkaavana Unkarin viimeaikaisen joutumisen ulkopuolisten jatkuvaksi silmätikuksi: miksi juuri Unkaria riepotetaan koko ajan?

Schöpflinin mielestä on siis keskityttävä olennaiseen eli siihen asiakysymykseen, oliko mielenosoituksessa antisemitistisiä iskulauseita vai ei. Nythän mielenosoituksen järjestäjät olivat nimenomaisesti pyytäneet osallistujia muotoilemaan sanomansa positiivisesti, välttämään vihapuhetta ja kansanryhmien vastaista kiihotusta. Niinpä ”EU-USA GO HOME” -julisteen iso daavidintähti oli aluksi teipattu peittoon, mutta myöhemmissä kuvissa peittona ollut lappu on lähtenyt lentoon. Samaisessa Pusztarangerin blogissa on lisääkin kuvamateriaalia samaisen mielenosoituksen julisteistosta: kansallisvärinen ja ns. Árpád-raitoihin (punavalkoinen raitalippu on leimautunut äärioikeiston tunnukseksi) sonnustautunut hahmo heittää roskakoriin EU:n lipun, punatähden ja daavidintähden, ja tähtilippu-lampaantaljaan verhoutuneella EU-sudella on ortodoksijuutalaisen miehen ohimokiharat.

Kaiken lisäksi Pusztaranger siteeraa antisemitismin tutkijaa Magdalena Marsovszkya, jonka mielestä Unkarin nykyinen antisemitismi ei niinkään merkitse vihaa tiettyä todellista kansanryhmää, oikeita eläviä juutalaisia ihmisiä kohtaan, vaan suuntautuu symbolista ”juutalaisuutta”, ”muukalaisuutta” vastaan. Toisin sanoen: Vihollinen, ”juutalainen”, tarkoittaa oikeastaan  vasemmisto-liberaali-älykkö-kosmopoliittista ajattelutapaa (Suomessa varmaan puhuttaisiin myös ”postmodernista tekotaiteesta”), jonka ylläpitäjiin voidaan lukea myös EU instituutiona; nämä viholliset eivät ymmärrä eivätkä arvosta äärikansallismielisyyden tunteellista mytologiaa (”sankarten veren kostuttama isänmaan kamara”, ”silvottu, kärsivä isänmaa”…).

Vainoharhan asteesta sitten riippuu, missä määrin EU:n oikeasti uskotaan kulkevan Tel Avivin tai kansainvälisen Siionin viisaiden salaliiton talutusnuorassa ja pyrkivän ihan oikeasti orjuuttamaan ja tuhoamaan Unkarin kansan. Määrittelykysymys siis tämäkin: jos esim. antisemitismi määritellään oikeiden elävien juutalaisten konkreettiseksi sortamiseksi, ei Fidesztä tietenkään voi helposti syyttää rasismin tai antisemitismin tukemisesta, kun sen edustajina europarlamentissa ovat myös juutalainen Ágnes Hankiss ja romani Lívia Járóka.

Mitä opimme tästä? Politiikka nykyään taitaa entistä enemmän olla ”määrittelykysymysten” suossa rämpimistä. Käsittämätön määrä aikuisten ihmisten työaikaa uppoaa tekstivivahteiden viilaukseen ja sanojen merkitysten ja tyylisävyjen pohtimiseen, ennen kuin päästään itse asiaan eli esimerkiksi siihen, miten Unkarin katastrofin partaalla horjuva talous voidaan pelastaa ja tavallisten ihmisten yhä ankeammaksi käyvään arkeen tuoda jotain toivonkipinää. (Viime päivinä Unkarissa on esimerkiksi nähty ”nälkämarssi” (éhségmenet) eli mielenilmaus yhä epätoivoisemmassa tilassa elävien köyhimpien puolesta, ja päivitelty Fidesz-puolueen kansanedustajan Marcell Zsigan naiivia arvelua, että ”kyllähän sitä 47 000 forintilla [= n. 160 euroa] kuussa voi elää”.)

Maailma on siis sana, ja kieltä. Amatöörit harrastavat innosta puhkuen kriittistä tekstianalyysia ja stilistiikkaa. Vihapuhe kasvaa uusia rönsyjä nopeammin, kuin entisiä ehditään leikkaamaan. Ja myös kielten erot ja vieraiden kielten taito pääsevät polttopisteeseen yhä useammin. Bayerin möläytystä seuranneista kommenteista löytyy useita kansanlingvistiikalle (maallikkojen kieltä koskevien käsitysten tutkimukselle) tuttuja uskomuksia: ”meidän kielellämme (tässä tapauksessa unkariksi) voi kiroilla mehevämmin ja väkevämmin kuin millään muulla”, ”näillä ilmauksilla ei kerta kaikkiaan ole vastinetta eikä niitä voi kääntää”… Ei ainakaan meiltä kielen ja kommunikaation tutkijoilta luulisi töiden loppuvan kesken.

***

PS. Edellisen blogini kommentit muistuttivat myös siitä, että Sentroopassa melkein asiasta kuin asiasta keskusteltaessa päädytään ennen pitkää juutalaiskysymykseen, josta tuntuu olevan mahdottoman vaikea keskustella rauhallisesti. Palaan kenties asiaan myöhemmin, mutta sitä ennen täsmennys, jota minulta kiukkuisella unkarinkielisellä viestillä vaadittiin. Anonyymin kommentaattorini suosittelema teksti juutalaiskysymyksestä Unkarissa ei tietenkään ole pahamaineisen kuruc.info-sivuston eli Unkarin nykyisten äärikahjojen sepite vaan paljon vanhempaa perua ja aikoinaan ilmeisesti ihan asialliseksi tarkoitettu tutkielma. Mutta kun ensiksi löysin sen nimenomaan kuruc.info-sivustolta, missä sitä kehuttiin edelleenkin merkittäväksi dokumentiksi, päätin aivan oman, onneksi matalan, verenpaineeni tähden lopettaa tämän johtolangan seuraamisen tähän paikkaan.

Jatkossa pyydän kommentoimaan lyhyesti, asiallisesti ja suomeksi. Unkarinkieliset vihaviestit lentävät roskiin edellisten seuraksi.