Lisää kierroksia

marraskuu 12, 2017

Unkari varustautuu jo ensi kevään parlamenttivaaleihin, joissa Fidesz-puolueen on kolmatta kertaa peräkkäin tarkoitus saavuttaa veretseisauttava voitto. Ja valitettavasti tämänhetkisellä oppositiolla se vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta. Oppositiopuolueiden kannatuslukemat – kozvelemenykutatok.hu-sivusto tarjoaa kätevän koosteen eri mielipidetutkimusten tuloksista – jäävät alle 10 prosentin, lukuun ottamatta äärioikeiston Jobbikia, jolle on mitattu 9–15 %:n kannatusta. 26–40 %:n lukemillaan valtapuolue Fidesz on täysin omassa sarjassaan, eikä yhdelläkään keskenään kinastelevista oppositiopuolueista ole mitään mahdollisuuksia, ellei jokin niistä ihmeen kautta saa koko nukkuvien puolueen laajoja rivistöjä taakseen – 30–44 % unkarilaisista ei vielä tiedä tai ei halua kertoa valintaansa, ja luultavasti melkoinen osa heistä jää vaalipäivänä kotiin, koska ”äänestäminen ei kuitenkaan kannata”, ”mikään ei kuitenkaan muutu” ja ”kaikki poliitikot ovat samanlaisia korruptoituneita roistoja”.

Tietenkin voidaan spekuloida esimerkiksi ulkounkarilaisten äänten vaikutuksella. Ylirajaista Unkarin kansakuntaa rakentaessaan nimittäin Orbánin hallitus on avokätisesti jaellut rajantakaisille unkarilaisvähemmistöille paitsi Unkarin passeja myös helpompaa postiäänestysmahdollisuutta, mikä johtaa absurdeihin asetelmiin. Ja pelättävissä on, että rajantakaiset unkarilaiset, joista ainakin osaa Unkarin politiikan revansistis-nationalistinen tyyli saattaa miellyttää (ja jotka eivät itse maksa veroja Unkariin eivätkä koe tavallista unkarilaisen veronmaksajan arkea), äänestävät Fidesztä, kun taas Unkarin nykymenoon kriittisemmin suhtautuvat, usein nuoret ja koulutetut maastamuuttaneet eivät välttämättä pääse tai vaivaudu lähimpään Unkarin lähetystöön jättämään ääntään jollekin oppositiopuolueista tai Aku Ankalle.

O_Peter_Pal_01

(Vasemmalla:) Hän on Péter. Péter on syntynyt ja kirjoittanut ylioppilaaksi Budapestissa. Nykyään hän asuu Manchesterissa. Huhtikuussa 2018 hän voi äänestää vain matkustamalla Lontooseen. (Oikealla:) Hän on Pál. Pál on syntynyt [Transilvanian] Székelyudvarhelyssä eikä ole koskaan käynytkään Unkarissa. Nykyään hän asuu Liverpoolissa. Huhtikuussa 2018 hän voi äänestää postitse.

Tänään joka tapauksessa Fidesz-puolue vietti vuosikokoustaan tulevan vaalitaistelun merkeissä, ja tunnelmaa kuvataan oppositioviestimissä suorastaan houruisen voitonriemuiseksi. Viktor Orbán valittiin tietenkin yksimielisesti uudelleen puolueen johtoon, ja myös muut puolueen ”ykköstykit” panivat parastaan.

”Puolustakaamme Unkaria!” Kuva: Szilárd Koszticsák / MTI, linkitetty 444.hu-sivustolta

Näin Orbán itse, Fidesz-puolueen verkkosivulla julkaistun puhetiivistelmän mukaan:

[Orbán] korosti, että kymmenet miljoonat eurooppalaiset työskentelevät ja kamppailevat ankarasti päivittäin pitääkseen itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni. He kaipaavat turvallisuutta ja järjestystä, tarttuvat yhä lujemmin kulttuuriseen identiteettiinsä ja taistelevat päivittäin tutun eurooppalaisen elämänsä jokaisen neliömetrin puolesta. (…) Viktor Orbán totesi, että ajan henki on itse asiassa meidän puolellamme, ankarasti työtä tekevien, vastuuta kantavien, perheistään huolehtivien, isänmaataan rakastavien, kristityistä juuristaan kiinni pitävien eurooppalaisten puolella. Me olemme enemmistö, ylivoimainen enemmistö, on vain ajan kysymys, milloin me voitamme, emme vain Unkarissa vaan koko Euroopassa, koko läntisessä maailmassa, hän julisti. Orbán huomautti, että kaiken tämän tietävät myös globalistiset eliitit, heitä palvelevat byrokraatit, heidän palkkalistoillaan olevat poliitikot, heidän etujaan ruumiillistavien Soros-verkostojen agentit. Siksi he ovat keksineet tälle kaikelle, mikä on kansallista, kansan omaa, kristittyä ja porvarillista, taikasanan ”populismi”. Mutta ei auta taikasanan toistelu, ei loitsu, ei poliittinen voodoo. Todellisuus, todellisuuden ihmiset, todelliset elämän vaistot, todelliset inhimilliset kaipaukset, haaveet ja toiveet tulevat vielä voittamaan Eurooppaa nyt hallitsevan globalistieliitin ja tekemään Euroopan ja sen mukana Unkarin jälleen suureksi.

Making Hungary great again, juu. Eikä tässä kyllin:

Fideszin puheenjohtaja päätteli, että olemme semmoisen suunnitelman tiellä, joka pyrkii tekemään selvää kansakunnista ja luomaan sekakansanryhmien Euroopan. Hän lisäsi, että olemme finanssi- ja poliittisen imperiumin tiellä, joka pyrkii toteuttamaan tämän suunnitelman hinnalla millä hyvänsä. (…) Sorosin kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina punoneet verkkonsa kaikkiin Euroopan päätöksentekofoorumeihin, ne ovat myös tiettyjen Unkarin puolueiden taustalla. (…) Maahanmuutto ei ole Soros-suunnitelman päämäärä, vain sen välikappale. Onnettomaan tilanteeseen joutuneita miljoonia ihmisiä houkutellaan, suorastaan rahdataan Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan kansakuntien heikentämiseksi, antamaan armoniskua kristitylle kulttuurille.

Tämä populistinen vihankylvö tietenkin rakentaa hyvin todellisen tyytymättömyyden ja pelon varaan. Eikä kyse ole vain vieraan pelosta ja perinteisen rasismin eri muodoista, ei myöskään nykymaailman todellisista uhkakuvista: sodista, terrorismista ja ympäristökatastrofin uhasta. Itse asiassa Unkari, jonka Kádárin pehmodiktatuurin aikainen suhteellinen hyvinvointi oli ostettu velkarahalla, ei järjestelmänvaihdoksen jälkeen missään vaiheessa onnistunut pääsemään järkevään ja menestyksekkääseen markkinatalouteen kiinni. Kuten 444.hu-sivuston mainio analyysi kertoo (ehkä joskus pääsen palaamaan aiheeseen yksityiskohtaisemmin), sosialismin kaatumista seurannut yksityistäminen ja sitä seuranneet kansainväliset talouskriisit valuuttaluottoloukkuineen tekivät Unkarista maan, joka myy halvalla – raaka-aineita ja vähän koulutettua työvoimaa niille ylikansallisille yrityksille, jotka avaavat Unkariin auto- tai legopalikkatehtaita – ja ostaa kalliilla. Tätä riippuvuutta peitellään yhä sotaisammalla vapaustaisteluretoriikalla, raivoten Brysselin ”diktatuuria” ja ylikansallisen pääoman juonia vastaan, samalla kun Unkari on viime vuosina ollut EU:n suurimpia nettohyötyjiä ja nykyinen hallitus itse asiassa tukee ylikansallisia suuryrityksiä enemmän kuin yksikään aikaisempi.

Samaan aikaan populistista emootiomyllyä pyörittävä vihankylvö kasvaa aina vain uutta hedelmää. Őcsényn tapahtumien jälkeen uusin näytös nähtiin Perbálissa aivan Budapestin kyljessä. Näin kirjoittaa Facebookissa kansainvälisen AIESEC-nuorisovaihtojärjestön edustaja:

aiesec_perbal.jpg

Hyvät perbálilaiset! Eilen (perjantaina 10.11.) kyläämme saapui kuudeksi viikoksi kolme srilankalaista opiskelijapoikaa Unkarin AIESECin järjestämälle vierailulle. He tulevat tekemään vapaaehtoistyötä ”Elämä jatkuu” -yhdistyksen asuntolassa Perbálissa. Niin juuri, he auttavat vammaisia ilmaiseksi. Viikonloppuisin ja viikollakin he tulevat matkustamaan välillä Budapestiin, toisiin kaupunkeihin, ehkä Wieniinkin. He tulevat myös liikkumaan kylällä, esimerkiksi bussipysäkille tai kauppaan jotain ostamaan. Ulkonäkönsä puolesta he kuuluvat vedda-rotuun: mustat aaltoilevat hiukset, tummanruskeat silmät, vaalean-/tummanruskea iho.
Tästä kaikesta kirjoitan siksi, että heti tulonsa jälkeisenä päivänä Budapestiin matkalla ollessaan heitä epäiltiin ”migranteiksi” ja paikalle kutsuttiin poliisit (jotka olivat hyvin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, kiitos siitä). Täällä Perbálissa. Rauhoitan nyt kaikkia: he eivät ole ”migrantteja”. Heillä on passit, viisumit, opiskelijakortit, lentoliput paluumatkalle. Ei siis enää tarvitse kutsua poliiseja, tämä yksi kerta riitti. Ottakaamme heidät ystävällisesti vastaan.

Tähän on todellakin tultu. Ei vain tuppukylissä, joissa ulkomaalaisia ei koskaan ole nähty, ei vain rajan pinnassa, missä pahimman pakolaiskriisin aikaan liikkui outoja ja epätoivoisia ihmisiä ja missä edelleenkin joskus joku pääsee livahtamaan piikkilankojen läpi, vaan käytännössä Budapestin esikaupungissa ihmiset ovat oppineet pelkäämään ”migrantteja”. Nimitystä migráns – ei esimerkiksi menekült ’pakolainen’ – on käytetty pakolaiskriisin alusta saakka, ehkä siksikin, että sen merkitys tavalliselle unkarilaiselle on sopivan hämärä. Tähän hämyiseen nimikkeeseen on helppo kytkeä kauhukuvia siitä, miten ”migrantit” Unkarin rajoilla tai onnettomissa liian löyhää maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaneissa länsi-Euroopan maissa tuovat mukanaan rikoksia ja terrorismia. Ja näin ollaan tilanteessa, missä eksoottinen ulkomuoto ja tumma ihonväri saa hätääntyneet kansalaiset soittamaan poliisin.

Mitä oikein liikkuu niiden poliittisten johtajien päässä, jotka tällaisessa tilanteessa vain lisäävät kierroksia vihakoneeseen?

Mainokset

Menneisyyden kaikuja

syyskuu 30, 2017

Viime postauksessani käsitellyn Őcsényn tapauksen puinti jatkuu. Pääministeri Orbán tavoitettiin perjantaina EU-huippukokouksesta Tallinnasta kameroiden eteen, ja häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän on tapahtuneesta: pienen paikkakunnan lomahotellinpitäjä aikoo majoittaa muutamia laillisesti Unkarissa oleskelevia pakolaisperheitä lapsineen muutamaksi päiväksi, jolloin raivoon yllytetyt paikkakuntalaiset uhkailevat katkaista häneltä kaulan ja viiltelöivät hänen autostaan renkaat. Orbánin mielestä oli ”aivan oikein, että he ilmaisivat mielipiteensä päättäväisesti, äänekkäästi ja selkeästi”.

(Haastattelija:) Miten suuri on mielestänne hallituksen vastuu, kun muukalaisviha on voimistunut niin, että lastenkin majoittaminen nostattaa tällaista mielenkiihkoa pienellä paikkakunnalla?
Orbán: En näe tässä mitään moitittavaa. Jos ihmiset eivät halua ottaa vastaan maahanmuuttajia, eivät halua heitä maahansa eivätkä kyläänsä, ja [silmin nähden kiihtyen:] heille on jo valehdeltu maahanmuuttaja-asiassa niin paljon, että he eivät enää usko, että sieltä tulee vain lapsia. Unkarilainen ihminen rakastaa lapsia, ja, ja, muutenkin mielellään auttaa heikompiosaisia. Mutta maahanmuuttaja-asiassa on valehdeltu niin paljon, että kun sanotaan, että sieltä tulee vain lapsia, niin unkarilainen sanoo, että ensin tulevat lapset ja sitten vanhemmat…

Oppositiomedia tietenkin pursuu järkyttyneitä kommentteja. Esimerkiksi: kukahan tässä oikein on ”valehdellut maahanmuuttoasiasta”, ellei hallitus itse, joka käyttää miljardeja forintteja veronmaksajien rahaa muukalaisvihan ja pelon lietsomiseen? 444.hu-sivuston Zsolt Sarkadi kehottaa painamaan mieleen tämän päivän, jona Unkarin pääministeri avoimesti asettui puolustamaan laitonta, rasistista väkivaltaa. Samalla kun Őcsényn tapahtumat ja Orbánin kyyninen kommentti nostattavat päivittelyä jo Unkarin rajojen ulkopuolellakin, monet muistuttavat myös, että tällaista lynkkausmielialan nostatusta on nähty Unkarissa ennenkin.

Ennen vanhaan pelottavina mörköinä eivät toimineet muslimi-maahanmuuttajat vaan juutalaiset. Mekanismi oli kuitenkin samanlainen: kansaa kiihotettiin pelkäämään ja vihaamaan toisuskoisia muukalaisia, ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta puhuvat enemmistöpoliitikot pyrittiin kuvaamaan tämän vähemmistön kätyreinä. Selvimmillään tämä väkivaltamielialojen nostatus näkyi ei vain toisen maailmansodan ja holokaustin aikaan vaan jo ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa, kun hajonneesta kaksoismonarkiasta irronnut Unkari lopullista rauhansopimusta ja rajanvetoja odoteltaessa luisui vuonna 1919 joksikin aikaa kommunistien ns. Neuvostotasavallan (Tanácsköztársaság) käsiin.

Unkarin Neuvostotasavallan johto ei totisesti ollut mitään puhtoisia pulmusia vaan terrorisoi kansaa samalla tavalla kuin aateveljensä muuallakin. Käytännössä oltiin jonkinlaisessa sisällissodassa, ja sisällissodathan ovat aina erityisen julmia. Ja hieman samaan tapaan kuin Suomessa vuonna 1918 myös käsky- ja vastuusuhteet saattoivat olla epäselviä, ja pahimmat terroriteot toteutettiin molemmin puolin jonkinlaisten puolivillien iskuryhmien toimesta. Viimeaikaisten tapahtumien kannalta pelottavan tuttua on kuitenkin se, miten terrori yhdistettiin toisuskoiseen viholliseen. Neuvostotasavallan kukistuessa uudet valkoiset vallanpitäjät muistivat usein korostaa kansalle, että monet neuvostotasavallan näkyvistä hahmoista, kuten kommunistien johtohahmo Béla Kun tai kansankomissaari ja terrori-organisaattori Tibor Szamuely, olivat olleet juutalaisia. (Itä-Euroopassahan kommunistipuolueiden johto ja älymystö värväytyi kaupunkien nousevasta alemmasta keskiluokasta, joka historiallisista syistä oli paljolti juutalaista.)

munkasvereink

”Työläiset, heimolaisemme! Taas teitä johdetaan harhaan!! Veli, pidä varasi!! Älä anna periksi!!”

Näin kirjoittaa Facebook-postauksessaan Krisztián Nyáry, Unkarin historian hahmojen ja tapahtumien ansiokas popularisoija:

“Pogromia ei tule, mutta muutamia tullaan kyllä kylvettämään” – näin ylipäällikkö Miklós Horthy otti etäisyyttä väkivallasta, kun sisäministeri Ödön Beniczky ja [antibolševistisen komitean johtaja, sittemmin Unkarin pääministeri] István Bethlen elokuussa 1919 hänen päämajassaan Siófokissa yrittivät taivutella häntä, että hän ei ainakaan pääkaupungissa sallisi upseerien iskuryhmien lynkata bolševikkeina tai juutalaisina pidettyjä henkilöitä. Kun Bethlen selitti Horthylle, että – ottaen huomioon meneillään olevat Trianonin rauhanneuvottelut – tällaiset ilman mitään oikeuden päätöstä toimitetut teloitukset (sekä ryöstely) voisivat nostattaa länsimaiden poliitikot vielä pahemmin Unkaria vastaan, Horthy ärähti hermostuneena: ”Vai käännyt sinäkin minua vastaan?!” Sitten hän kuitenkin lupasi, että ei itse antaisi määräystä laittomaan väkivaltaan. Ei hänen tarvinnutkaan. Erään iskuryhmän kapteenin selonteon mukaan maaseudun talonpojat kävivät spontaanisti epäilyttävien henkilöiden kimppuun: ”Turanilainen unkarilaisrotu on kansoista kärsivällisimpiä ja rauhallisimpia, ja siten selittyy, että kansan tuomion kohteeksi joutuivat suhteessa niin harvat.” Ei siis tapahtunut sen kummempaa kuin että joillain paikkakunnilla asukkaat ”ilmaisivat mielipiteensä päättäväisesti, äänekkäästi ja selkeästi”. Levitetyillä julisteilla ei ollut mitään tekemistä koko jutun kanssa.

Esimerkiksi erään iskuryhmän komentaja Pál Prónay ei Dunaföldvárissa kohdannut minkäänlaista mielten kiihkoa. Sitten se vain nousi aivan spontaanisti: ”… heitä piti vähän sähköistää ja pippuroida, ennen kaikkea etenkin juutalaisia vastaan (…) Iltapäivällä minun upseerini hautausmaalla seppelöivät Szamuelyn miesten teloittamien kristittyjen kansalaisten haudan, ja siellä kapteeni Giczey taitavalla tavallaan piti niin hehkuttavan puheen, että väkijoukko paluumatkalla jo raivoissaan vaati syyllisten teloittamista. Ensimmäiseksi eräs isä oman poikansa kanssa hirtettiin apteekin luona olevaan lyhtypylvääseen, sillä he olivat olleet Szamuelyn pyöveleitä. Tästä innostuen väkijoukko sitten lynkkasi vielä muutamia terroristeja, sitten juutalaisia.”

Historiantutkimuksen tämänhetkisen kannan mukaan ”sellaista asiakirjaa, joka kaikki epäilykset pois sulkien todistaisi, että Horthy ylipäällikkönä olisi antanut teloitusmääräyksiä, ei vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt”. Tämän toteamme tässä vain historiallisen totuudenmukaisuuden nimissä. Ja tämä koko juttu tuli mieleemme aivan sattumalta.


Vihan hedelmät

syyskuu 28, 2017

Katsokaapa tätä. Uskokaa tai älkää. Tämä mainos pyörii Unkarin tv-kanavilla valmistellen kansaa seuraavaan ns. kansalliseen konsultaatioon eli postitse kaikille lähetettävään mielipidekyselyyn.

Hän on György Soros, maailman vaikutusvaltaisimpia miljardöörejä. Tämä taas on György Sorosin vaarallinen suunnitelma: raja-aidan purkaminen, miljoonan maahanmuuttajan asuttaminen vuosittain, ja 9 miljoonan forintin [vajaat 30 000 euroa] valtionavustus jokaiselle maahanmuuttajalle. Mitä te ajattelette tästä? Kansallinen konsultaatio Soros-suunnitelmasta: Ei jätetä sitä vastausta vaille! (Valmistettu Unkarin hallituksen toimeksiannosta.)

Tämähän on niin kuin siinä yhdessä saksalaismiehityksen aikaan piirretyssä Tintti-sarjakuvassa: pääpahis on koukkunokkainen merentakainen miljardööri, joka jostain syystä haluaa tuhota sankariemme kotimaan. Se, että Soros tukee yliopistoja sekä korruptiota vastustavia tai ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjä, ei riittävästi mobilisoi kansaa, mutta muukalaisvihan ja pelon on jo todettu toimivan. Siispä Sorosin toiminnasta kaivetaan esiin vuonna 2015 ilmestynyt mielipidekirjoitus, jossa ehdotetaan EU:lle kokonaissuunnitelmaa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. EU:n pitäisi ottaa vastaan miljoona pakolaista vuodessa (tämä taakka pitäisi jakaa mahdollisimman reilusti, ottaen huomioon sekä valtioiden että pakolaisten omat toiveet ja tarpeet) sekä tukea heidän sijoittamistaan 15 000 eurolla vuodessa ensimmäisen kahden vuoden ajan. Tämä on siis ehdotus, miljoona pakolaista pitäisi jakaa koko Euroopan kesken – unkarilainen ”tietoisku” jättää tämän tarkoituksella avoimeksi, ja olen ihan varma, että moni kansan syvissä riveissä kuvittelee tämän miljoonan koskevan pelkästään Unkaria – ja tuota yhteensä 30 000 euron avustusta ei ”Sorosin suunnitelman” mukaan suinkaan luettaisi suoraan maahanmuuttajan vääränväriseen kouraan, vaan sen maksaisi EU vastaanottavalle valtiolle kotouttamistoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Tuolle tv-mainokselle on helppo epäuskoisesti puistella päätään. Tai voi tehdä niin kuin Tejhatalom-kuvablogisti ja kuvittaa mahtipontisen kertojanäänen Tom ja Jerry -piirretyillä. Kas tässä pirullinen suunnitelma, epätoivoinen venepakolainen, konsultaatio ja tilinteon hetki!

Mutta leikki sikseen. Sen, miten pitkälle muukalaisvihan lietsonta on Unkarissa edennyt, osoitti pari päivää sitten Őcsény-nimisessä parintuhannen asukkaan kunnassa Etelä-Unkarissa nähty merkillinen näytelmä. Migration Aid -järjestö halusi viedä muutamia pakolaisperheitä – siis laillisesti Unkarissa oleskelevia, turvapaikanhakumenettelyn läpikäyneitä ja virallisen pakolaisstatuksen saaneita ihmisiä – muutamaksi päiväksi lomailemaan, ja tämmöinenhän on ennenkin nostattanut paniikkia ja hysteriaa (ks. taannoinen blogahdukseni yrityksestä tuoda pakolaisia Balatonin seudun lomakeskuksiin).

Őcsénystä löytyi pieni lomahotelli, jonka omistaja olisi ollut yhteistyöhaluinen. Suunnitelmasta nousi kuitenkin meteli. Maanantaina järjestettiin kyläkokous, jonka ainoana aiheena oli parin pakolaisperheen mahdollinen saapuminen lomahotelliin. Migration Aidin edustajat olivat paikalla valmiina vastaamaan kysymyksiin, mutta järkevästä keskustelusta ei tullut mitään: noin kolmasosa paikkakuntalaisesta yleisöstä ei halunnut kysyä eikä keskustella vaan pelkästään öyhöttää. Esimerkiksi: hotellia vastapäätä on koulu, miten me suojelemme siellä käyviä tyttäriämme? Migration Aidin kertoman mukaan pormestari oli ”keskustelun” lopuksi todennut, että hotellin johtajalla on oikeus majoittaa hotelliinsa kenet haluaa, mutta paikkakuntalaiset voivat tietenkin kansalaistottelemattomuuden avulla estää ei-toivottuja vieraita saapumasta, vaikkapa muodostamalla ihmisketjun hotellin ympärille – henkilöllisyyspaperit kannattaa ottaa mukaan siltä varalta, että poliisi tulee puuttumaan tilanteeseen.

Seuraavana aamuna hotellin omistajan autosta oli puhkottu renkaat, eikä hän tämän jälkeen tietenkään halua enää kuullakaan pakolaisten majoittamisesta. Pormestari puolestaan on tarjoutunut eroamaan, jos ei kunnan johtoelimissä tämän pakolaisdraaman johdosta syntynyt jännite muuten ratkea.

Pelko ja kateus kuplivat kaikkialla. Esztergályhorváti-nimisellä paikkakunnalla, jonne myös oli harkittu pakolaisten tuomista lomailemaan, EchoTV-kanavan haastattelema iäkäs naishenkilö argumentoi: ”Ei tänne, täällä asuu paljon köyhiä ihmisiä, onnettomia vanhuksia, eläkeläisiä, eivät ne pysty mitään maksamaan, niin että miten tänne, maahanmuuttajia?” Maassa, jossa kaksi kolmasosaa asukkaista ei osaa mitään vierasta kieltä, jossa suuri osa pääkaupungin ulkopuolisten alueiden vähemmän koulutetusta väestöstä joko ei katsele tai kuuntele uutisia ollenkaan tai seuraa pelkästään valtion uutiskanavia, propaganda uppoaa kansaan pelottavan helposti. Maassa, jossa Eurostatin tilastojen mukaan puolella kansasta ei ole varaa edes viikon mittaiseen kesälomaan kodin ulkopuolella, on helppo nostattaa katkeruutta muukalaisia kohtaan, joita oltaisiin tuomassa oikein hotelliin ilmaiseksi lekottelemaan.

Ja näin, kun köyhät ja osattomat saadaan toisiaan vastaan, kukaan ei ehdi kysymään, millä valtion johto lähipiireineen rahoittaa luksuselämänsä samalla kun koulut ja terveydenhuolto rapistuvat. Ei siksikään, että täysjärkinen yleisö tulee viettämään lähipäivät kauhistellen kansallisen konsultaation kysymyksiä, jotka hallituksen äänitorvi Magyar Idők juuri äsken julkisti. En välitä linkittää sitä juttua, itse klikkauduin sinne äsken 444.hu-sivustolta, jossa kysymykset myös julkaistiin. Ne tulevat ilmeisesti olemaan aikaisempiakin yksinkertaisempia: nyt on tarjolla vain väitteitä, joista kunkin jälkeen voi rastia joko ”kannatan” tai ”en kannata” -vaihtoehdon. Ja tässä kysymykset pikakäännöksenä:

  1. György Soros haluaa saada Brysselin suostumaan siihen, että Afrikasta ja Lähi-idästä asutettaisiin vuosittain vähintään miljoona maahanmuuttajaa EU:n alueelle, siis myös Unkariin.
  2. György Soros yhdessä Brysselin johtajien kanssa suunnittelee myös sitä, että EU:n jäsenvaltiot, näin myös Unkari, purkaisivat rajasuoja-aitansa ja avaisivat rajansa maahanmuuttajille.
  3. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että Länsi-Euroopan maihin kerääntyneet maahanmuuttajat jaetaan Brysselin toimesta pakolla eri maihin, ottaen erityisesti huomioon Itä-Euroopan maat. Tähän pitäisi myös Unkarin osallistua.
  4. Soros-suunnitelman mukaan Brysselin pitäisi velvoittaa kaikki jäsenvaltionsa, myös Unkari, siihen, että jokaiselle maahanmuuttajalle maksetaan 9 miljoonaa forinttia valtion avustusta.
  5. György Soros pyrkii myös siihen, että maahanmuuttajat saisivat tekemistään rikoksista lievemmän rangaistuksen. [Tämä kohta on kenties kaikkein uskomattomin, mutta Magyar Idők selittää, että sillä viitataan Ahmed H:n tapaukseen: Röszken raja-aseman välikohtauksessa kiviä heitellyt syyrialainen tuomittiin ensimmäisessä asteessa kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen terrorismista (!), ja Sorosin tukemat ihmisoikeusjärjestöt kehtasivat valittaa tuomiosta ja tukea Ahmed H:n oikeustaistelua.]
  6. Soros-suunnitelman päämääränä on painaa Euroopan maiden kieli ja kulttuuri taka-alalle, jotta laittomien maahanmuuttajien integraatio tapahtuisi nopeammin. [Tämä viittaa Magyar Idők -lehden mukaan Sorosin kirjaan ”Avoin yhteiskunta”, jossa Soros kuulemma on kirjoittanut, että ”kansallisvaltioiden arvovallan heikkeneminen on myönteinen ilmiö”. Ja kieltä ja kulttuuriahan ei tunnetusti turvaa mikään muu kuin kansallisvaltio…]
  7. Soros-suunnitelmaan kuuluu, että käynnistetään poliittinen hyökkäys maahanmuuttoa vastustavia maita kohtaan ja niille määrätään ankarat rangaistukset.

Mitähän tämmöisiin oikein voisi vastata? Että juu, kannatan, ilman muuta meidän omaa kieltämme ja kulttuuriamme kuuluu sortaa? Kun en tiedä, itkeäkö vai nauraa, lopetan tämän katsauksen vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” jo ennakolta aavistamaan Soros-suunnitelmaa koskevan kansallisen konsultaation kyselykaavakkeeseen:

kkpsoros.jpg

kkpsoros2.jpg

KANSALLINEN KONSULTAATIO SOROS-SUUNNITELMASTA

On niitä, esimerkiksi György Soros, joiden mielestä on oikein, että jokaisen unkarilaisen perheen on otettava 100 maahanmuuttajaa asumaan lastenhuoneeseensa ja myös ostettava heille kännykät, siinäkin tapauksessa, että heillä jo on. Toisten mielestä taas tämä ei olisi oikein hyvä asia.

▢ Kyllä. Meidän pitää ostaa heille kännykät, vaikka heillä olisi jo.
▢ Ei, sillä he voisivat käyttää niitä terrorismiin.

Kannatatteko sitä, että myös Unkarin ja Romanian rajalle rakennetaan aita ja kaikki saavat 10 miljoonaa forinttia?

▢ Kyllä. Saisinko 10 miljoonaa forinttia?
▢ Ei, en halua 10 miljoonaa forinttia.

Oletteko samaa mieltä siitä, että György Sorosin pitäisi laittoman maahanmuuton tukemisen sijasta käyttää rahansa tietokonetomografialaitteisiin?

▢ Kyllä, mutta siinäkin tapauksessa vihaisin häntä.
▢ Ei. Kaikki rahat pitää käyttää maahanmuuttoon.

Jotkut ovat sitä mieltä, että on hyvä, kun maahanmuuttajien joukkoon soluttautuu myös homoja, toisten mielestä lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu. Hyväksyttekö homojen maahanmuuton?

▢ Kyllä, hyvä että ne vievät työpaikat.
▢ Ei, lastemme tulevaisuus on tärkeämpää kuin mikään muu.

Toisia ei häiritse se, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Budapestin Keleti-rautatieasemalla, toiset haluaisivat elää rauhallisessa ja turvallisessa maassa. Kannatatteko sitä, että laittomat maahanmuuttajat tallaavat maissipellot Keleti-asemalla?

▢ Kyllä, toivon, että ne sytyttävät koko Budapestin tuleen.
▢ Ei, sillä silloin ei saada leipää.

On niitä, joiden mielestä monikulttuurisuuden nimissä pitäisi käynnistää pakollinen väestönvaihto-ohjelma Unkarin ja Syyrian kesken Soros-suunnitelman mukaisesti. Toisten mielestä taas kaikilla pitäisi olla huonot oltavat siellä, minne he ovat syntyneet. Pitäisikö teidän mielestänne jollakulla olla huonot oltavat kotonaan?

▢ Kyllä, hänellä pitäisi olla huonot oltavat.
▢ Ei se ole niin tärkeää.

Pitäisikö teidän mielestänne György Sorosin syödä tänään kalaa vai mieluummin ei?

▢ Kyllä, hänen pitää syödä kalat köyhien pöydästä.
▢ Ei, hän ei saa syödä kaloja köyhien pöydästä.

Pitäisikö György Sorosin nyt heti tehdä kymmenen etunojapunnerrusta?

▢ Kyllä, ja pyytää anteeksi.
▢ Ei tarvitse, minä teen hänen puolestaan.

Jos se katsottaisiin tieteelliseksi kokeeksi eikä siitä tulisi rangaistusta, johtaisitteko 67000 kW sähköä György Sorosiin?

▢ Kyllä. Hakkaa päälle Unkarin poika!
▢ Ei, en lukenut konsultaatiokaavaketta loppuun asti.

Poliittinen satiiri alkaa Unkarissa käydä yhä mahdottomammaksi. Kitkerän lohdullista, että joku vielä jaksaa yrittää.


Kylpylät kiinni!

elokuu 8, 2017

Onhan noita Unkarin maahanmuuttopolitiikkauutisia jo ihmetelty. Tai siis maahanmuuttopolitiikan nimellä kulkevaa rasismilla ja muukalaisvihalla ratsastamista. Nämä tuoreimmat uutiset saivat silti käämini kärähtämään.

Onhan meillä Suomessakin näitä ns. rajakkiryhmiä, jotka järjestävät mielenosoituksia, kun urheiluseura tarjoaa kursseja maahanmuuttajille, tai jotka käyvät uimahalleissa syynäämässä, istuuko löylyhuoneessa maahanmuuttajia sääntöjen vastaisesti uikkarit jalassa. Mutta osaisitteko kuvitella, että kylpylän tai kylpyläpaikkakunnan johto antaisi virallisen julkilausuman maahanmuuttajia vastaan? Unkarissa tämäkin on mahdollista, ainakin Hévízin kuuluisassa kylpyläkaupungissa, missä maineikkaan terveysveden ansiosta käy vuosittain Budapestin jälkeen toiseksi eniten turisteja.

Nimittäin: Migration Aid -järjestö, joka nyt pakolaistulvan hellitettyä on keskittynyt entistä enemmän tukemaan jo vastaanotettuja kiintiöpakolaisia ja muita laillisesti Unkarissa oleskelevia avuntarvitsijoita, halusi järjestää näille mahdollisuuden lomailla muutaman päivän ajan Balatonjärven rannalla. Itävaltalaisen yksityishenkilön tarjottua tähän käyttöön muutamia puumökkejä omistamallaan tontilla Keszthelyn lähistöllä Migration Aid ryhtyi tiedustelemaan, löytyisikö vastaavanlaista avuliaisuutta muiltakin – ja tästä repesi tolkuton mediasota. Hallituksen äänitorvi Magyar Idők kirjoitti jutusta oman versionsa, jonka mukaan Migration Aid on ”asuttamassa” ”transitvyöhykkeeltä saapuvia turvapaikanhakijoita” Keszthelyhin, ja juttu lähti kiertämään hallitusta lähellä olevasta tiedotusvälineestä toiseen. Keszthelyn pormestari ilmoitti käyttävänsä kaikki lailliset keinot estääkseen tämmöisen suunnitelman, ja paikallinen kansanedustaja (valtapuolue Fidesz, tarvitseeko sanoakaan) Jenő Manninger kirjoitti Facebook-sivullaan (tätä siteeraa Migration Aid verkkosivuillaan):

Näinä päivinä on useissa lehdissä ilmestynyt uutinen, jonka mukaan Migration Aid -niminen, György Sorosiin yhdistettävissä oleva järjestö on asuttamassa maahanmuuttajia Keszthelyn tienoille. Uutinen herätti ymmärrettävää pelkoa paikallisissa, ja siksi pyysin heti viranomaisilta tietoa. (…) Olemme selvillä siitä, että tämä on osa Sorosin suunnitelmaa. Asia ansaitsee erityistä huomiota siksikin, että ei voida sulkea pois sitä, että tämä järjestetty leirittäminen voi toimia välivaiheena myöhemmälle asuttamiselle.

Maahanmuuttajat ja Soros, tässä ollaan taas. Ja terrorismi ja rikollisuus. Migration Aid saa turhaan vakuutella, että kyseessä ovat laillisesti Unkarissa olevat, turvapaikan tai oleskeluluvan saaneet henkilöt, jotka ovat jo käyneet läpi viranomaisten kuulustelut ja tarkastukset kansallisen turvallisuuden kannalta. Upeimman revittelyn tarjosi kuitenkin Hévízin kylpyläkaupungin pormestari kaupunginhallituksen Facebook-sivuilla. Se on kerta kaikkiaan pakko kääntää tähän, muuten sitä voi olla vaikea uskoa:

heviz1 heviz2

Kannanotto Hévízistä koskien pakolaisten asuttamista alueellemme
Lehdistöstä olemme saaneet kuulla, että Migration Aid -kansalaisjärjestö aikoo tilapäisesti asuttaa transitvyöhykkeiltä vapautuvia pakolaisia Keszthelyn, sittemmin Zalavárin alueelle, siis kaupunkimme Hévízin välittömään läheisyyteen. Kaupungin johtajana ja Unkarin kansalaisenakin olen sitä mieltä, että kansalaisjärjestöltä ei odottaisi tällaista ajattelua tai käyttäytymistä. Taustalla ei ole minimaalistakaan tiedottamista asiasta, ja väkivaltaisesti, lyhyt näköisesti [yhdyssanavirhe alkutekstissä – suom. huom.] näin voidaan aiheuttaa vahinkoa kaupungille, alueelle ja koko maalle.
Miksi kirjoitan näin ehdollisessa muodossa? [Alkutekstissä on todellakin feltételes mód, konditionaali. Pormestari ei kuitenkaan ole käyttänyt konditionaalia vaan hat-tunnuksista potentiaalimuotoa, joka suomeksi kääntyy esimerkiksi voida-verbin avulla. – Suom. huom.] Siksi, että voin kuvitella niinkin, että koko juttu on vain provokaatiota ja sillä halutaan kiihdyttää unkarilaisten mieliä.
Näin yhteisömme sivulla ilmoitan siis Migration Aidin johtajille, että Hévízissä pakollisen maahanasutuskiintiön vastainen kansanäänestys oli menestyksekäs ja tuloksekas (äänestysprosentti 56%, 98% vastusti). Kaupunginvaltuusto on kaikissa tilanteissa yksimielisesti äänestänyt kaikissa [EU:n pakolais]kiintiöjärjestelmän torjumiseen liittyvissä kysymyksissä.
Hévíz toivottaa aina tervetulleiksi mistä hyvänsä maailman osasta saapuvat VIERAAT ja tilaisuuden ja tarpeen tullen myös auttaa heitä. Näin olemme tehneet myös kuluneen kuukauden aikana takakarpatialaisten ja transilvanialaisten lasten ja heidän vanhempiensa täällä oleskelun suhteen. [Kysymys on siis ilmeisesti Ukrainan ja Romanian unkarilaisvähemmistöistä. – Suom. huom.]
Hévíz on viime vuosina myös sijoittanut hyvin merkittäviä summia siihen, että yleinen turvallisuus olisi täällä tunnettavissa myös tänne yli 50 maailman maasta saapuville vieraille. Turismista elää tällä alueella tuhansia perheitä, joiden toimeentuloa vaarantaisi pakolaisten sijoittaminen kaupungin lähistölle. Puhumattakaan uutisista, joita tämän yhteydessä ilmestyisi ulkomaiden ja Unkarin mediassa.
Viime vuosina olemme vilkkaiden ulkomaansuhteidemme ansiosta myös henkilökohtaisesti voineet kokea, mitä esimerkiksi Skandinavian maiden tai Saksan tapauksessa maalle tai kaupungille aiheutuu, millaista hävitystä kokevat yhteiskunta, talous ja kulttuuri, jos maahanmuuttajia asutetaan väkisin maahan.
Tämän kaiken tiedostaen torjumme päättäväisesti Migration Aidin harkitsemattoman suunnitelman ja kaupungin johdon ominaisuudessa teemme kaikkemme varjellaksemme tänne parantumaan ja lepäämään saapuvien vieraidemme rauhaa.
Emme kaipaa sellaista kansalaisliikettä, joka ei piittaa porvarillisen väestön eduista!
Gábor Papp (FIDESZ-KDNP), pormestari, Hévíz.

Tämän hysterian raivotessa toinen pakolaisia avustava järjestö Menedék järjesti kaikessa rauhassa Unkarissa laillisesti oleskeleville pakolaisille Balatonin-retken, josta raportoi Abcug-blogi. Matkalla käytiin myös katsomassa Tihanyn kuuluisaa luostaria ja kuulemassa Unkarin historiasta, sitten kaikki halukkaat pääsivät rannalle piknikille ja uimaan. Somalipoika Ismail oli viimeksi ollut veden lähellä pakomatkallaan Turkista Kreikkaan ja totesi onnellisena, että ”Balatonissa on kivaa se, että täällä ei tarvitse pelätä”. Rikoksia ei tapahtunut eikä kenenkään rauha häiriintynyt. Tosin Menedék-yhdistyksen aktiivit kertoivat ilmoittaneensa varmuudeksi retkestä poliisille, etteivät paikalliset turhaan hälyttäisi järjestysvaltaa paikalle nähdessään huivipäisiä musliminaisia rannalla…

Toivoisinpa vain, että tieto Hévízin kaupungin virallisesta linjasta ihan oikeasti leviäisi myös ulkomaiden viestimiin. Ja olisihan se myös mukavaa, jos Hévízissä vierailevat lukuisat saksalaiset ja pohjoismaiset vieraat kävisivät vähän valistamassa kaupungin johtoa siitä, millaista tuhoa ja hävitystä maahanmuuttajien väkivaltainen tulva on heidän maissaan saanut aikaan. Vai miten oikein tämä Unkarissa leviävä järjetön vainoharhainen joukkopsykoosi saataisiin pysäytettyä?

Lisäys. Yksi tapa auttaa joukkopsykoosin pysäyttämisessä on tukea maahanmuuttajia ja pakolaisia avustavia järjestöjä. Migration Aidille voi lahjoittaa haluamansa summan täällä.


Hellepäivän päivittelyä

elokuu 2, 2017

Keski-Eurooppa korventuu kuumuudessa. Ei valitettavasti mitään uutta, vaan näin ilmastonmuutoksen aikaan uutta normaalia. Unkariin ennustellaan viikon loppupuolella paikoin jopa 40 asteen helteitä. Uinnin maailmanmestaruuskisat päättyivät, ja kisoihin liittyvien korruptioepäilyjen jauhanta jatkuu oppositioviestimissä. Näitä viestimiä tosin tulee olemaan yhä vähemmän: hallitusta lähellä oleviin tahoihin kytkeytyvä (ja äärioikeistosympatioistaan tunnettu) itävaltalainen Heinrich Pecina sekä hallituksen elokuvakomissaari ja laisäädännön tuella rikastuva kasinomiljonääri, entinen Hollywood-tuottaja Andy Vajna hankkivat juuri tai ovat hankkimassa omistukseensa viimeisetkin riippumattomat paikallislehdet, joten perinteisessä printtimediassa ei kriittisiä ääniä enää tule kuulumaan. Fidesz-puolueen mediamonopoli alkaa olla niin ilmeinen juttu (jota tässäkin blogissa on käsitelty jo monesti), ettei tässäkään uutisessa ole mitään uutta. Oppositiopuolueet riitelevät keskenään ja haukkuvat toistensa taitamattomuutta, ja gallupeissa niiden kaikkien kannatukset jäävät yhä marginaalisiksi Fidesz-puolueen, äärioikeiston Jobbikin ja ennen kaikkea valtaisan ja turhautuneen nukkuvien puolueen rinnalla. Näinhän on ollut jo vuosikausia.

Ja silti muutamat Unkarin uutiset ovat jaksaneet saada meikäläisestäkin irti typertyneen voihkaisun. Aloitetaan tuskaisen mutta tahattoman huumorin sarjasta, eli Fidesz-puolueen varapuheenjohtajan, täälläkin jo esillä olleen painijanniskaisen ja puheenvuoroissaan urheasti logiikkaa uhmaavan Szilárd Némethin uusimmasta neronleimauksesta. Németh oli kutsuttu haastateltavaksi hörhöoikeistolaisen (ja nykyään valtakunnan ykkös-oligarkin, pääministeri Orbánin naapurin, ystävän ja ilmeisen bulvaanin Lőrinc Mészárosin omistaman) EchoTV-kanavan studioon. Aiheena oli muun muassa äskettäinen kansallisen turvallisuuden valiokunnan kokous, jonka parlamentin oppositioedustajat olivat kutsuneet koolle keskustelemaan ”azerbaidžanilaisen wifin” eli uinnin maailmanmestaruuskisoihin azerbaidžanilaiselta firmalta tilatun langattoman nettiyhteyden mahdollisista tietosuoja- ja turvallisuusongelmista. Tätä kokousta Fidesz-puolueen edustajat boikotoivat, koska… SOROS! Atlantintakainen koukkunokka ei vain rahoita ja ohjaile kaikkia mahdollisia hallituskriittisiä ja oppositioaktiviteetteja vaan pystyy kutsuttamaan koolle parlamentin valiokunnatkin.

”Kaikki jauhavat sitä samaa, aivan sama, kuka siellä olisi ollut, (… [Németh luettelee oppositiopoliitikkojen nimiä]…) kaikki vain uhkailivat ja julistivat, että tulevat toteuttamaan Sorosin suunnitelman, sillä syyskuusta lähtien heidän tehtävänään kansallisen turvallisuuden valiokunnassa tulee olemaan, näin he sen sanoivat, heidän tehtävänään tulee olemaan NER:n, Kansallisen yhteistoiminnan järjestelmän [Orbánin hallituksen itsestään käyttämä nimitys] pommittaminen hajalle. Siis mitä? Järjestelmän, josta ihmiset [az emberek, NER-kielen vastine ilmeisesti liian sosialistiselta kuulostavalle ”kansalle”, nép] ovat päättäneet, kaksissa vaaleissa, jolle he ovat useissa dialogeissa, kansallisissa konsultaatioissa ja kansanäänestyksissä antaneet kannatuksensa, tätä vastaan he haluavat käydä. Ja miksikähän? Kuka on taustalla? György Soros. Siksi sanoin, että Fidesz ei tule osallistumaan Sorosin kirjoittamista nuoteista soittavan opposition turvallisuuspelleilyyn…”

***

Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutiset kertovat mielellään maahanmuuton ongelmista ja ”migranttien” rötöstelystä Länsi-Euroopassa – ja kuten on jo ilmennyt, muukalaisvihapropaganda on uponnut hyvin ja monet tavalliset unkarilaiset maan hiljaiset tuntuvat tosissaan uskovan, että Pariisiin, Hampuriin tai Tukholmaan ei enää uskalla tavallinen eurooppalainen ihminen matkustaa kun siellä kaikki paikat ovat täynnä allahu akbaria huutavia tappajia ja raiskaajia. Uudelle levelille noustiin kuitenkin viime viikolla, kun uutisstudioon soitti Unkarin miekkailuliiton edustaja raportoiden Leipzigissa käynnissä olleista maailmanmestaruuskisoista.

Leipzigissa nimittäin oli kuulemma niin rauhatonta ja turvatonta, että miekkailujoukkueen jäsenet eivät uskaltaneet liikkua kaupungilla kuin päiväsaikaan ja ryhmissä eivätkä kunnolla pystyneet keskittymään kisoihin. Miekkamiehet olivat omin silmin nähneet, miten maahanmuuttajamies heilutteli viidakkoveistä keskellä kaupunkia ja miten toinen tummaihoinen maahanmuuttaja yritti ryöstää vauvaa vaaleaihoiselta äidiltä.

Leipzigin kaupungin ja poliisin edustajat tietenkin hämmentyneinä kiistivät kaikki väitteet: esimerkiksi mitään lapsenryöstöyritystä ei ollut tapahtunut unkarilaisten miekkailijoiden nähden, vain sanaharkan tasolle jäänyt ”pohjoisafrikkalaisen pariskunnan” perheriita, jota poliisit olivat hetken aikaa rauhoitelleet. Asiasta uutisoineen 444.hu-sivuston toimitukseen alkoi tulla myös palautetta Leipzigissa asuvilta unkarilaisilta, joita tv-uutisten väitteet lievästi sanoen hämmästyttivät pahemman kerran. Näin esimerkiksi Anna-niminen lukija:

Olen asunut Leipzigissa viime syksystä, ja nuorena unkarilaisena naisena tunnen olevani selvästi paremmassa turvassa täällä kuin Budapestissa. Kymmenen kuukauden kuluessa en ole kokenut täällä niin paljon ahdistelua kuin kotona yhtenä aurinkoisempana iltapäivänä, tappeluja tai aggressiivista käytöstä en ole nähnyt koskaan. Kaupungissa asuu paljon ulkomaalaisia, myös muslimeja, mutta useimmat ovat toisen tai kolmannen sukupolven turkkilaisia, ei pakolaisia. Ulkomaalaisena olen osallistunut moniin kansainvälisiin tilaisuuksiin, siellä tavannut myös pakolaisia, ja kaikki he yrittävät oppia saksaa ja integroitua, enkä yhdeltäkään saksalaiselta kuullut heistä sen pahempaa kuin että he ovat äänekkäitä.
Asun yksin, kuljen yksin joskus öisinkin toiselle puolelle kaupunkia, enkä pyörällä enkä raitiovaunulla liikkuessani ole koskaan tuntenut, että joutuisin pelkäämään ketään. Täällä on myös Saksan muka vaarallisin katu, Eisenbahnstraße, jolla olen myös osunut useita kertoja liikkumaan öisin ja yksin, eikä minulle ole koskaan sattunut mitään (ja tätä ei voi Budapestin keskikaupungista sanoa edes kirkkaalla päivällä).

***

Mutta lopullisesti leukani loksahti, kun löysin uutisvirrastani drot.eu-sivuston artikkelin uudesta yrityksestä, jota tuetaan Széchényi-suunnitelman varoista – joka suunnitelma puolestaan on Unkarin valtion kehikko EU:n yritys- ja kehitystukien kanavoimiseksi. Verkossa toimiva puncs.hu on tietyntyyppisiin asiakkaisiin profiloituva seuranhakupalvelu –  puncs  tarkoittaa punssia tai boolia, siis jonkinlaista makeaa sekoitettua juomaa. (Muitakin mielleyhtymiä samannäköisiin unkarin kielen sanoihin tästä nimestä tulee, mutta ehkä se on vain omaa likaista mielikuvitustani.) Tarkoituksena on luoda tosiaankin ”makeita” suhteita. Näin etusivulla kerrotaan:

Puncs.hu avaa portin siihen maailmaan, jonne me kaikki kaipaamme.
Kukapa ei haluaisi matkustella miellyttävässä seurassa, rentoutua, käydä näyttelyissä, avajaisissa, kynttiläillallisilla, siemailla lempicocktailiaan purjeveneen kannella tai vain rentoutua uuvuttavasta arjesta jossain syrjäisessä mutta upeassa hotellissa? Tätä kaikkea sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa voi kokea täyden parisuhteen ja rakkauden.

Sivulla selitetään myös huolellisesti, mitä sugar-parisuhde merkitsee: viehättävä nuori sugar baby etsii onnea ja huoletonta elämää, arvostaa niitä mahdollisuuksia, joita kumppanin kautta hänelle avautuu, ja vastapalvelukseksi pyrkii kaikin keinoin tekemään sugar daddynsa onnelliseksi. Toki kyseessä voi olla myös sugar mommy, ja onnellistuttajana voi toimia sugar boy, mutta kuvituskuvat ja etunimillään esiintyvät esimerkkitapaukset kertovat kaikki vain tyylikkäästi harmaantuneista mutta timmeistä herrasmiehistä ja huolellisesti tällätyistä nuorista neitokaisista. Index-uutisportaalin toimittajalle kerrottiin myös, että sugar mommyjen ja sugar boyden osuus Puncs-palvelun asiakkaista on hyvin pieni.

Sugar-suhteessa olennaista ei ole raha vaan sen tarjoamien mahdollisuuksien nauttiminen yhdessä, väittää sivusto ja selittää, että itse asiassa kyseessä on ”isoisovanhempiemme arvojen tuominen tähän aikaan”, olihan ennen vanhaankin parisuhteessa olennaista se, että (mies)puoliso kykeni tarjoamaan (naiselle) ”asianmukaisen” elintason. Takaisin 1800-luvulle siis, jolloin naisen ei kuulunut hankkia omaa ammattia eikä elättää itse itseään?

Eihän tällaisiin jo aikansa eläneiksi luultuihin arvoihin perustuva kaupallinen palvelu sinänsä ole mitään uutta, ns. maailmalla ovat jo useammat keksineet tämän idean, jolla kiireiset, tasokkaat herrasmiehet saavat nuorta mutta sosiaalisesti esittelykelpoista lihaa ja köyhät opiskelijatytöt (joille Puncs-palvelu erityisesti näyttää suuntaavan mainontaansa) vaihtelua tonnikalaan ja kirpparivaatteisiin. Eikä Puncs-palvelun avautuminen Unkarissa ole sekään mikään uusi uutinen, vaan Index-sivustolla kirjoitettiin siitä jo viime marraskuussa. Pohjoismaiseen tasa-arvoajatteluun kasvanutta silti vähän hämmentää se kainostelemattomuus, jolla kaikki naisliikkeen saavutukset sadan viime vuoden ajalta heitetään menemään.

Prostituutiotahan tämä on, vaikka sokerikuorrutettua, väittää Ágnes Básthy drot.eu-sivuston artikkelissa. Niinpä. Maksukykyisten miesasiakkaiden eteen (sillä sugar mommyja ei tosiaan juuri ole) levitetään kattaus kauniita ja edustuskelpoisia mutta varattomia nuoria naisia, ja rehellinen osto ja myynti naamioidaan ”ihmissuhde”- ja ”elämäntyyli”-röyhelöihin todellakin 1800-luvun henkisellä tekopyhyydellä. Ennen kaikkea tällä, aivan niin kuin sokerikuorruttamattomalla prostituutiollakin, vahvistetaan sitä patriarkaalista kuviota, jossa mies on palvelun ostaja ja nainen myyjä (päinvastoinkin voi periaatteessa olla, mutta oikeasti niin on hyvin paljon harvemmin), ja varsinaisen seksipalvelun lisäksi myydään miehille hallinnan, vallan ja ylemmyyden mielikuvia, viime kädessä oikeutta toisen ihmisen alentamiseen.

Prostituutio on tietysti hankala ja monikasvoinen ilmiö, josta aivan liian paljon puhuvat ne, jotka eivät siitä mitään tiedä, ja aivan liian vähän itse asianosaiset. Siinä mielessä kuitenkin ”asianosaisia” ovat kaikki naiset, että prostituutio muovaa kulttuurimme kuvaa sukupuolten välisistä suhteista ja siten vaikuttaa myös niiden naisten elämään, jotka eivät itse ole siinä mukana. Ja siinä mielessä ihmettelen minäkin, kuten Ágnes Básthy, miten ihmeessä tämmöistä ”yritystoimintaa” voidaan tukea eurooppalaisen valtion ja EU:n varoilla.


Riikinkukkotanssia

huhtikuu 30, 2017

Pávatánc, riikinkukkotanssi, on unkarin kielessä jo vakiintunut poliittinen termi. Se yhdistetään pääministeri Orbániin, joka jo vuonna 2012 määritteli riikinkukkotanssin näin:

… hyvin monimutkainen operaatio, jossa meidän on yhdisteltävä yksimielisyyden, suostumuksen, torjunnan ja vastarinnan aineksia, hyvin monimutkaisen toimintasarjan puitteissa… Maailmassa on tietty tanssijärjestys, diplomatiassa tätä tanssia, riikinkukkotanssia, torjuntaa, on esitettävä ikään kuin haluaisimme hieroa ystävyyttä. Siis nämä ovat niitä, sanoisinko, politiikan taiteeseen kuuluvia eleitä, jotka… vaikkapa seitsemästä ehdotuksesta hyväksymme pari-kolme, jotka muutenkin olemme jo toteuttaneet, he vain eivät ole huomanneet, ja loput pari, joita emme halua, me torjumme sillä, että useimmathan me olemme jo hyväksyneet. Tämä on mutkikasta, öh, peliä…

Viimeisin pyrstönpöyhistely nähtiin eilen. Sen jälkeen, kun Orbán oli keskiviikkona Eurooppa-parlamentin edessä puolustanut Central European Universityn karkottamiseen räätälöityä lainmuutosta ja pahennusta herättänyttä ”Pysäyttäkää Brysseli!” -propagandakampanjaansa, hänet kutsuttiin vielä oman eurooppalaisen kattopuolueensa, konservatiivien EPP:n johdon eteen tekemään tiliä Fidesz-puolueen yksinvaltaisesti hallitseman Unkarin meiningeistä. Ilmeisesti Orbán joutui ottamaan pari askelta taaksepäin, mutta pyrstösulat ylväästi pystyssä.

EPP:n lehdistötiedote on jo herättänyt optimistisia värinöitä ympäri Eurooppaa. EPP ei puhu ”vierailusta” tai ”tapaamisesta” tai ”neuvottelusta” vaan ilmoittaa ”kutsuneensa” tai ”komentaneensa” (summoned) Orbánin eteensä ”selittämään” viimeaikaisia kehityksiä. Avoimen ja vilpittömän keskustelun jälkeen EPP oli pyytänyt Fidesz-puoluetta ja Unkarin viranomaisia toimimaan Euroopan komission pyynnön mukaisesti (siis turvaamaan CEU:n toimintaedellytykset), ja Orbánin kerrotaan ”vakuuttaneen” EPP:lle, että Unkari toimii tämän mukaisesti. EPP kertoo myös antaneensa Orbánille ja Fideszille ”selvän viestin”, että kansalaisoikeuksien rajoittamista tai oikeusvaltioperiaatteen laiminlyömistä ei tulla hyväksymään, ei myöskään akateemisen vapauden ja yliopistojen avoimuuden loukkaamista. EPP ”tahtoo”, että CEU pysyy avoinna ja ”dialogi Yhdysvaltojen kanssa” aloitetaan. Lisäksi EPP kertoo tehneensä selväksi unkarilaisille, että ”Pysäytetään Brysseli” -konsultaation avoimen EU-vastaista retoriikkaa ei voi hyväksyä: Fidesz-puolueen jatkuvat Euroopan-vastaiset hyökkäykset ovat saavuttaneet semmoisen tason, että tätä ei voi enää pitempään suvaita.

Haa, kuulostaapa jämäkältä. Mutta katsotaanpa riikinkukkotanssin seuraavia askelia. Tämän aamun valtion ykköskanavan tv-uutisten ykkösaiheena oli: ”Onnistuimme puolustamaan Unkarin etuja EPP:n istunnossa.” CEU:n asia etenee omaa juridista kulkuaan, ja Unkarille ei kukaan voi sanella ehtoja. Sitä paitsi Orbán oli korostanut, että hallituksen käynnistämä kansallinen konsultaatio ei ole EU:n vastainen vaan sen päämääränä on unionin uudistaminen. Lisäksi, kertoo uutistenlukija, Orbán pyysi EPP:n apua EU:n Unkarille epäedullisten päätösten peruuttamiseen.

orban-postepp

Uutisankkurin esittämän tiivistelmän jälkeen uupuneen ja totisen näköinen Orbán (näin syviä otsaryppyjä en muista vielä nähneeni) sekä hänen sanojaan selostava taustatoimittajan ääni toistavat samat pääkohdat vähän monisanaisemmin. Tämän jälkeen nostetaan esiin, tietenkin, György Soros, jonka hetkeä aiemman vierailun jäljet olivat selvästi tuntuneet.

Todellakin György Soros on käynyt täällä, ellen olisi teidän uutisistanne sitä tiennyt, olisin sen nähnyt näistä raunioista, hän oli koettanut täällä useammassakin paikassa tehdä myyräntyötä Unkaria vastaan, sen työn jälkiä kohtasin täällä. Tämä on oma urheilulajinsa, on niitä, jotka haluavat vahingoittaa Unkaria, on niitä, jotka puolustavat. Rupesin siis laittamaan täällä asioita kuntoon ja uskon, että se myös onnistui.

Katsojia muistutetaan myös siitä, että Unkari on pyytänyt unkarilaisille perheille epäedullisten (?) energiaunionisuunnitelmien peruuttamista. Ja tietenkin: Unkari ei edelleenkään suostu laittomien migranttien valvomattomaan maahanmuuttoon. (Edelleenkin: turvapaikanhakijat eivät ole ”laittomia” eivätkä ”maahanmuuttajia”, eikä EU ole ollut vaatimassa Unkarilta muuta kuin 1294 (jo ennalta valikoidun) turvapaikanhakijan vastaanottamista Kreikan ja Italian niskoilta ja heidän hakemustensa käsittelyä.) Mitähän tulikaan sovittua siitä Euroopan-vastaisesta kampanjoimisesta?

Pehmeämpää puolta edustamaan marssitetaan sitten pääministerin kakkosmiehistä toinen, ministeri Antal Rogán, jonka mukaan kaikille on tullut selväksi, että Unkarin paikka on Euroopassa ja Fidesz-puolueen EPP:ssä, ja Orbán on myös vakuuttanut Unkarin olevan jatkossakin aina valmis neuvottelemaan. EPP:n edustajista haastateltavaksi otetaan Fidesz-myönteisenä tunnettu ryhmänjohtaja Manfred Weber, jonka mielestä Unkarin demokraattisesti valittu hallitus on aina valmis neuvottelemaan ja on toiminut aivan oikein. Ei siis hiiskahdustakaan niistä paljon tiukemmista kriittisistä äänenpainoista, joita Unkaria kohtaan on kuultu, eikä siitä, että samaisen Weberin mielestä Budapestin toimenpiteet [CEU:ta kohtaan] eivät ole hyväksyttäviä.

Mutta sitten päästään asiaan eli György Sorosiin. Unkarin hallitus odottaa selvitystä siitä, mistä oikein Soros on neuvotellut Brysselissä EU:n korkeimman johdon kanssa (siis miljoonien maahanmuuttajien asuttamisesta Eurooppaan ja Unkarin vahingoittamisesta) ja miksi ”miljoonien elämän tuhonnut keinottelija” otetaan avosylin vastaan Brysselissä. Tästä siirrytään suoraan Makedoniaan, missä kaduilla mellakoidaan ja Magyar Idők -lehden (hallituksen kenties uskollisimman äänitorven, jota uutistoimitus yksityiskohtaisesti siteeraa) mukaan taustalla on György Soros, jonka vale-kansalaisjärjestöt käyttävät hyväkseen etnisiä jännitteitä nostaakseen ”maahanmuuttomyönteiset” sosiaalidemokraatit valtaan ja tuhotakseen koko Makedonian valtion. Makedoniassa on näköjään perustettu myös ”Pysäyttäkää Soros” -järjestö, jonka edustajat ovat jatkuvasti kaduilla mieltään osoittamassa – uutiskuvassa näkyvä iäkkäänpuoleinen joukko muistuttaa kovasti Fidesz-puolueen aggressiivisia mummoja ja ”Suolahapposetää”. Ja tietenkin kuviin pääsee myös – tällä kertaa hörhö-tv-kanava EchoTV:n ohjelmasta siteerattu – tässä blogissakin monesti esillä ollut Orbánin hovihistorioitsija Mária Schmidt, jonka mielestä ”Soros noudattaa kaikkialla samaa käsikirjoitusta” ja Etelä-Balkan on Sorosille tärkeä, koska sen kautta on tarkoitus tuoda Eurooppaan ne maahanmuuttajien laumat…

Tätä kauraa – Orbán puolustaa Unkaria EU:n kohtuuttomalta määräilyltä, ilkeä keinottelija Soros haluaa tuhota Euroopan kansallisvaltiot tuomalla tänne väkisin miljoonia maahanmuuttajia – siis Unkarin valtion ykköskanavan uutisissa tarjottiin, yhteensä 12 minuuttia eli lähes puolet säineen ja urheiluineen puolen tunnin mittaisesta uutislähetyksestä. Kotimaan uutisissa riikinkukkotanssissa näyttäisi olevan aivan toiset askeleet.

Mitä siis voi odottaa CEU:n ja muiden EPP:n puhuttelussa esillä olleiden asioiden suhteen? Optimistit muistuttavat, että EPP:n äänilaji on nyt aikaisempaa selvästi tiukempi, ja diplomatian kielen yleiset tyylisäännöt huomioon ottaen EPP:n lausunto voidaan lukea suorastaan nöyryyttäviksi nuhteiksi Orbánille. Brysseli näyttäisi lopultakin olevan ryhdistäytymässä, mutta riittääkö se? Ja mitä tarkoittaa EPP:n lausunnossa mainittu ”neuvottelu USA:n kanssa”? Tähän mennessähän CEU:n kohtalosta ei ole päästy neuvottelemaan sen takia, että Unkari ja sen uusi korkeakoululaki edellyttävät sopimusta Unkarin ja Yhdysvaltain hallitusten kesken, Yhdysvalloissa taas korkeakoulut eivät ole liittovaltio- vaan osavaltiotason asia eikä Trumpin hallinto suostu tässä sopimuspuoleksi.

Toivoisinpa vain, että EU:n päättäjät tosissaan perehtyisivät siihen, missä muodossa heidän Orbánin kanssa käymistään neuvotteluista tiedotetaan Unkarin kansalle, niin hallituksen propagandatuuttina toimivassa valtionmediassa kuin hallituksen kotisivuillakin. Tai voisivat ainakin katsoa tämän tuposentuoreen valtion varoilla kustannetun tietoiskun, tässä Vastagbőr-blogin tubettamassa versiossa on englanninkielinen tekstityskin. Kuten 444.hu:n sivulla huomautetaan:

Varmaan sen sävy on näin hillitty siksi, että lauantaina Brysselissä EPP vähän näpäytti Viktor Orbánia. Ellei näin olisi, niin varmaan tässä näytettäisiin Sorosin nimen mainitsemisen yhteydessä vanhoja juutalais- ja nuoria muslimimiehiä yhteisvoimin vuodattamassa viattoman unkarilaisen neidon verta.

Jälleen kerran, Viktor: Mitäs me sovittiinkaan siitä EU-vastaisesta retoriikasta?


Lapsoset laulavat

helmikuu 28, 2017

Kaikista niistä huolestuneista ja kriittisistä äänistä huolimatta, joita Unkarin elokuva-alan näkymistä on viime vuosina kuulunut, unkarilaiset ohjaajat niittävät jatkuvasti kansainvälistä tunnustusta. Vuosi sitten László Nemes Jelesin Saul fia (‘Saulin poika’) pokkasi parhaan ulkomaankielisen elokuvan Oscarin saatuaan jo sitä ennen Cannesissa tuomariston palkinnon. Tänä vuonna ehti jo Ildikó Enyedin Testről és lélekről (‘Ruumiista ja sielusta’) napata Berliinistä Kultaisen karhun, ennen kuin Kristóf Deákin  Mindenki  (’Jokainen’, tai vapaammin ”Kaikki laulaa”) toi jälleen Unkariin Oscarin, tällä kertaa parhaana ei-animaatiolyhytelokuvana. Index.hu-uutissivusto julkaisi aseistariisuvan herttaisen videon, jossa elokuvassa esiintyvä budapestiläisen Bakáts térin musiikkipainotteisen koulun kuoro valvoo luokassaan katsellen videolta Oscar-seremoniaa ja palkinnosta kuullessaan repeää riemuun.

Mindenki-elokuvassa keskeisessä osassa on koulun kuoro, jota johtaa viehättävä ja herttainen mutta kunnianhimoinen Erika-täti (unkarilaiset alakoululaiset sedittelevät ja tädittelevät opettajiaan). Zsófi-tyttö saapuu luokalle kesken lukuvuoden, löytää oitis ystäväkseen luokkatoveri Lizan, joka on kuoron parhaita luottolaulajia, ja pääsee itsekin kuoroon laulamaan – sillä ”meillä kaikki saavat laulaa, se on ihan perusperiaate”, kuten koulun rehtori alussa Zsófin vanhemmille selittää. Kaikki ei tietenkään ole ihan sitä, miltä näyttää – mutta yritän olla spoilaamatta tämän enempää, elokuva kyllä kannattaa itse katsoa.

Mindenki  huokuu jonkinlaista Astrid Lindgrenin tai Christiane Nöstlingerin lastenkirjojen hieman naiivin valoisaa henkeä, yrittämättäkään kuvata realistisesti ”aikamme ongelmia” kuten vaikkapa syrjäytymistä, huumeita tai koulukiusaamista. Keskiössä on lasten ystävyys ja toveruus, ja lapset myös näyttelevät monenlaisia tunteita todella hienosti. (Mikä ihme siinä onkin, että ulkomaisissa elokuvissa on aina niin hyviä lapsinäyttelijöitä?) Aikuinen katsoja voi kuitenkin helposti lukea elokuvasta monentasoista kritiikkiä. Voi ensinnäkin miettiä, mitä oikein piilee Unkarissa hartaasti hypetetyn Kodály-metodin ja ”musiikki kuuluu kaikille” -aatteen takana. Ja laajemminkin: saavatko kaikki oikeasti osallistua (myös esimerkiksi demokraattiseen päätäntäprosessiin…), ja miksi kukaan ei puutu järjestelmään syöpyneeseen valheellisuuteen?

***

Laulavia ja esiintyviä lapsia on myös vähemmän ammattimaisesti tehdyssä videopätkässä, joka pari päivää on kiertänyt unkarilaisessa somekuplassani. Index.hu-sivuston julkaiseman videon tekijästä ja esiintyjistä ei ole tarkempaa tietoa, mutta se on ilmeisesti kuvattu Transilvaniassa, ehkä jonkin paikallisen koulun karnevaalijuhlissa, karnevaaliaikaa kun nyt tähän päivään asti on eletty. (Huomennahan on sitten tuhkakeskiviikko ja katumuksen ja paaston aika, mutta ei nyt siitä sen enempää.) Olemme siis seuduilla, jonne Unkarin hallitus rajantakaisten vähemmistöjen tukemisen nimissä on halukkaasti viemässä myös aatteellista kasvatusta, kuten tästä ohjelmanumerosta voi ounastella.

Videopätkässä esiintyy kaksi lasta, poliisiksi pukeutunut pieni poika leikkikonepistooli rinnalla ja tyttö, jolla on jonkinlainen kaapu tai viitta yllään ja nukkevauva sylissä. ”Minä olen maahanmuuttaja!”, sanoo tyttö tomerasti (tai siis migráns, migrantti, ”pakolaisistahan” ei sovi puhua), ja ympärillä seisovat aikuiset naureskelevat innoissaan, ”tulen Syyriasta, olen kuullut, että täälläpäin asuu székely-kansaa, vieraanvaraista väkeä, joka helpolla antaa asunnon.” Poika taas kertoo olevansa poliisi, joka vie maahanmuuttajan vankilaan. ”Jos missä näet / varkaan tai maahanmuuttajan, / minä sen nappaan, kyllä näet. / Yölläkin tein töitä, / nappasin maahanmuuttajan, / aseen siltä takavarikoin, / annoin vielä turpaankin.” Poliisipojan värssy on välillä hukkua aikuisen yleisön riemukkaaseen naurunräkätykseen, mutta lopusta käy ilmi, että poliisi toivoo saavansa pomoltaan kehuja ja kenties palkankorotuksenkin.

Eikä tässä kaikki, ”tämä jatkuu vielä”, lupailee lasten edessä mikrofonia pitelevä täti yleisön riemuksi. Migranttityttö mahtailee olevansa teeveestä tuttu, poliisi käskee hävyttömän naisen pitää suunsa tukossa, mutta migrantti ilmoittaa jäävänsä tänne: ”Ei me mennä Saksaan, / kun se ilkeä Merkel / kaikenlaista hyvää lupasi, / mutta ei pitänyt sanaansa.” Rajalla on vielä odottelemassa migrantin koko perhe, joka pitäisi saada maahan. Poliisi on ensin topakkana viemässä tyttöä vankilaan, mutta tämä kaivaa taskustaan paksun tukun euroja, jolloin poliisi toteaa, että hölmöhän hän olisi, jos ei ottaisi lahjusta vastaan, ja pistää lopussa migrantin kanssa tanssiksi. Ympärillä seisovien aikuisten mielestä tämä on selvästi kerrassaan tappohauskaa.

Tässä voisi viisastella paljonkin karnevaalihuumorin olemuksesta, johon kuuluu kaikenlaisten kunnioitettujen ja arvostettujen ja jopa pyhienkin asioiden armoton pilkkaaminen sekä ajankohtaisiin ongelmiin tarttuminen välillä mustankin huumorin keinoin. Index-sivuston toimittaja ei kuitenkaan ole yrittänytkään ymmärtää huumoria vaan lataa:

Minun on vaikea päättää, mikä tässä karnevaalivideossa on sydäntäraastavinta:

  • Ettei kenellekään enää tule mieleenkään, että vauvaa sylissään puristavaa naista ei kuuluisi lyödä vaan suojella?
  • Että viattomien lastenkin päähän on iskostettu hallituksen propagandaa, jonka päämääränä on vain rahan ja poliittisen hyödyn kerääminen?
  • Että lapsille on itsestäänselvää, että poliisilla on ilman muuta oikeus lyödä epäiltyä?
  • Että ilman muuta ajatellaan, että pakolaisilla on mukanaan aseet ja valtavasti rahaa?
  • Ettei sanallakaan mainita, että Syyriassa on sota, jota äiti vauvoineen on pakenemassa?
  • Kameran takana seisovien vanhempien kikatus lasten esittäessä virka-aseman väärinkäyttöä, naisen nöyryyttämistä ja pahoinpitelyä?
  • Että Transilvaniassa ei edes ole pakolaisia?

(…) Filmi sai minut muutamassa minuutissa ymmärtämään niitä Natsi-Saksan uutisfilmejä, joissa herttaiset lapset ja hyvin pukeutuneet porvarisihmiset lyövät kadulla marssitettavia juutalaisia. En ihmettelisi, jos tämä hilpeä videopätkä joskus toimisi historiallisena todistuskappaleena siitä, miten syvälle Fidesz-puolueen vallanjano ja rahanahneus on unkarilaiset syössyt.