”Puhutaanpa suoraan Suomesta”

17 elokuun, 2019

Ei oikeasti olisi aikaa blogata, mutta kirjaanpa pikaisesti kaksi esimerkkiä siitä, miten Unkarin hallituksen ohjailemassa mediassa Suomea edelleenkin nostetaan esille ikävässä valossa.

***

Ensinnäkin: entisen Unkarin-suurlähettilään Petri Tuomi-Nikulan taannoinen mielipidekirjoitus sai valtiosihteeri Zoltán Kovácsin reagoimaan. Hallituksen ”About Hungary” -blogin englanninkielisessä kirjoituksessa – josta Suomessa uutisoi ainakin verkko- Uusi Suomi – Kovács kehottaa nostamaan kissan pöydälle ja puhumaan suoraan myös Suomen ongelmista.

Jos Suomi arvostelee demokratian ja oikeusvaltion tilaa Unkarissa, niin kerrottakoon myös, muistuttaa Kovács, että Suomessa perheväkivaltaa – josta kärsii 5,4 % väestöstä – ei ole kriminalisoitu, mistä Amnesty International ja YK ovat Suomelle erikseen huomauttaneet. Tuota noin. Perheväkivalta on ongelma sekä Suomessa että Unkarissa, mutta sen erikseen kriminalisoiminen on vain pieni osakysymys. Suomen rikoslaissa myös lievästä pahoinpitelystä, joka muuten on asianomistajarikos, on mahdollisuus syyttäjän nostaa syyte, jos se kohdistuu perheenjäseneen, eli perheväkivalta on tavallaan jo nostettu erillisen huomion kohteeksi. Lainsäädännön ohella – joka sekä Unkarissa että Suomessa joka tapauksessa kriminalisoi selkeät pahoinpitelytapaukset – merkitystä on myös sillä, miten viranomaiset käytännössä tukevat perheväkivallan uhreja ja miten koko yhteiskunta ja erityisesti sen korkein päätöksentekijäporras vaimonhakkaamiseen suhtautuu. Suomessa olisi mahdotonta kuvitella, että perheväkivallasta käydyssä parlamenttikeskustelussa syyteltäisiin hakattuja vaimoja itseään (”pysyisivät kotona ja synnyttäisivät lapsia, niin ei tulisi mitään ongelmaa”). Tai että Istanbulin sopimus jätettäisiin ratifioimatta sen takia, että siinä mainitaan ”sosiaalinen sukupuoli” ja ”maahanmuuttajat”. Unkarin viranomaisten ja lainsäädännön kyvyttömyys torjua perheväkivaltaa on saanut tiukkaa kansainvälistä kritiikkiä esimerkiksi Human Rights Watchilta sekä Euroopan parlamentin tasa-arvovaliokunnan edustajana Unkarissa vierailleelta Maria Noichlilta. Melkoinen teflonpokeri tällä Kovácsilla.

Ja aina paranee. Jos korruptiosta puhutaan, jankkaa Kovács, niin mitenkäs Jari Aarnion tapaus? (Tähän voisi muistuttaa, että Suomessa Aarnio joutui lopulta oikeuteen ja sai rankat tuomiot, samalla kun koko maan vapaat tiedotusvälineet kertoivat yksityiskohtaisesti jutun eri vaiheista. Unkarissa korruptioon syyllistyneitä viranomaisia suojelee tehokkaasti valtion ylin syyttämättäjättäjä.) Kovács muistuttaa myös, että Suomessa kymmenentuhatta naista kärsii sukupuolielinten silvonnan seurauksista, mistä huomautti myös raportissaan EU:n perusoikeusvirasto FRA. (Kovácsin jutussaan antama linkki raporttiin ei valitettavasti toimi.) Naisten ns. ympärileikkauksia ei todellakaan ole Suomessa erikseen kriminalisoitu, mitä epäkohtaa ihmisoikeusjärjestöt ovat pyrkineet korjaamaan, mutta Suomen rikoslain mukaan tämmöinen silvonta on joka tapauksessa rikos, mistä maahanmuuttajiakin erikseen informoidaan. Silvonnan ehkäisemiseksi on äskettäin laadittu toimintaohjelma. Tarkkoja tietoja silvottujen lukumäärästä ei ole, mutta luultavasti Suomessa elävistä silvotuista naisista ainakin suurin osa on silvottu ennen Suomeen-tuloaan. (En tunne käytäntöjä, mutta minun on vaikea kuvitella, miten pienen tytön silpominen Suomessa suomalaisen neuvola- ja koululääkärijärjestelmän valvonnassa mitenkään edes onnistuisi.)

Lisäksi Kovács muistuttaa vähemmistöjen syrjinnästä: Suomen romaneista tuoreen tutkimuksen mukaan 68 prosenttia kertoo kokeneensa syrjintää. Tämä varmasti pitää paikkansa. Rasismin olemassaolon Suomessa näkee lukemalla mitä hyvänsä kommenttiketjua, ja Suomen romanien asemassa on varmasti edelleen paljon korjattavaa. Suomen romanit eivät kuitenkaan muodosta suuria syrjäytyneiden yhteisöjä, kokonaisia kyliä tai kaupunginosia, joissa lapset näkevät nälkää ja käyvät käytännössä segregoituja kouluja. Tai joiden avustamiseen myönnetyt varat menevät korruptoituneiden ”kiintiöromanien” omaan taskuun.

Kovács siis uutterasti heittelee kiviä Unkarin perin hauraasta lasitalosta käsin. Parhaan esimerkin säästin kuitenkin viimeiseksi. Kovács päivittelee kirjoituksessaan, miten ”venäläiset oligarkit ostavat kokonaisia saaria Suomen saariston strategisimmista kohteista”. Jos nyt tässä viitataan ns. Airiston Helmi -Melnikoviin, niin hänellä on ymmärtääkseni (kuten jo aiemmin kirjoitin) paitsi Maltan passi, siis EU-kansalaisuus, myös Unkarin myöntämällä maahanmuutto-obligaatiolla hankittu oleskelulupa. Kovács kauhistelee suomalaisia, jotka eivät ”tunnu välittävän”, vaikka NATO varoittaa venäläisten soluttautujien luomasta turvallisuusuhkasta – eikä hiiskahdakaan siitä kritiikistä, mitä Unkarin hallitusta lähellä olevien veroparatiisifirmojen pyörittämä korruptionkäryinen maahanmuutto-obligaatiobisnes on saanut osakseen.

Voisikohan siis valtiosihteeri Kovács, kuten saksaksi sanotaan, ”ensiksi lakaista oman ovensa edustan”?

***

Hallitusta lähellä oleva uutissivusto Origo, se ”yksityinen blogi” (Unkarin Suomen-suurlähettilään vaivautunutta selitystä siteeratakseni), puolestaan jatkaa Suomen kritisointia. Nyt on esiin kaivettu ”Migraatiotutkimuksen instituutin” (Migrációkutató Intézetlaatima selvitys, ja juttu on otsikoitu räväkästi: ”Migranttien kotoutuminen Suomessa on epäonnistunut”. Varsinaista faktaa ei Origo-sivuston juttuun juurikaan mahdu, siinä vain todetaan, että ”vaikka poliittinen valtavirtaeliitti tunnustaa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa” ja pitää maahanmuuttajien kotoutumista vain järjestelykysymyksenä, muuttajien kotoutuminen ja työllistyminen jää edelleenkin selvästi toivotun tason alapuolelle. Tämä pitäneekin paikkansa, kuten Suomessakin on viime vuosina uutisoitu. Ei kukaan ole väittänyt, ei kukkahattuisinkaan ”suvakki”, että vieraasta kulttuurista vaikeissa oloissa maahan tulleiden kaikenlaisten ihmisten kotoutuminen olisi aina kivaa, helppoa ja hauskaa.

Mutta olennaista tässä jutussa ei olekaan varsinainen faktapohja vaan maahanmuuttajien kotoutumisesta tehdyt poliittiset päätelmät:

Massiivista maahanmuuttoa ainoana vastustava Perussuomalaisten puolue ei – hyvistä vaalituloksista huolimatta – ole päässyt hallitukseen, sitä vastoin se voi maahanmuuton negatiivisten seurausten johdosta (vaikea ja pitkäksi venyvä kotoutuminen, yleisen turvallisuuden heikkeneminen, jne.) lyhyellä tähtäimellä vakiinnuttaa kannatuksensa ja luoda perustan sen tulevalle kasvulle, siinäkin tapauksessa, että maahanmuuttajien lukumäärä jää varsin alhaiseksi vuoteen 2015 verraten.

Tärkeää ei siis ole maahanmuuttajien kotouttaminen vaan Orbánin aateveljien ja ihailijoiden poliittinen menestyminen maahanmuuttovastaisuuden siivellä. Tähän voi kätevästi upottaa myös ikään kuin itsestäänselvänä tosiseikkana todetun ”yleisen turvallisuuden heikkenemisen”. Nämä oikeistopopulistien suosimat väitteet siitä, että maahanmuutto tuo mukanaan murha- ja raiskaustsunameja, eivät pidä paikkaansa; rikoksia tekevät edelleen kaikenlaiset ja kaikentaustaiset ihmiset erilaisista syistä, eikä väkivaltarikollisuuden määrä Euroopassa ole viime vuosina olennaisesti noussut vaan pikemminkin laskenut. Mutta näin nämä asiat koetaan…

Mielenkiintoisempaa olisi selvitellä, mikä on tämä Migraatiotutkimuksen instituutti ja millä asiantuntemuksella se toimii. Tästä näkisin mielelläni jonkun oikean alan tutkijan mielipiteen. Itse en ehdi nyt asiaa selvittämään, mutta muistutan vain, että kyseisen instituutin ovat vuonna 2015 perustaneet Unkarin hallitusta lähellä oleva ajatuspaja Századvég sekä nuorten lahjakkuuksien koulutusta varten perustettu Mathias Corvinus Collegium. ”Puolueettomaksi” tai ”riippumattomaksi” tutkimuslaitokseksi sitä siis tuskin voi nimittää.

***

Suomen parjaaminen virallisen Unkarin taholta siis jatkuu yhä. Kannattaa silti pitää pää kylmänä: ei tässä ole kysymys Suomesta tai Suomen ja Unkarin suhteista. Oikeasti tässä vain virallinen Unkari yrittää epätoivoisesti ja perin lapsellisella tavalla suhteellistaa ja mitätöidä ulkopuolelta ja erityisesti EU:sta käsin tulevaa kritiikkiä. Toivottavasti EU ja virallinen Suomi jatkossakin pitävät päänsä kylmänä ja antavat unkarilaisten rauhassa kaivaa omaa kuoppaansa aina vain syvemmäksi.


Säätiö ja Imperiumi

14 tammikuun, 2017

Talvi tuli myös Sentrooppaan, verkossa levitetään kauniita kuvia jäätyvästä Tonavasta ja vähemmän kauniita kuvia siitä, miten kaupunkien kodittomat tai Balkanille jämähtäneet Lähi-idästä saapuvat pakolaiset palelevat pakkasessa. Unkarissa arveltiin muutama päivä sitten kylmään kuolleen jo toistasataa ihmistä. Karmeinta on, että näistä ainakin 27 on paleltunut omaan asuntoonsa. Joukossa lienee ainakin heikkokuntoisia eläkeläisiä, joiden on ollut valittava, ostetaanko viimeisillä rahoilla ruokaa vai maksetaanko kaasulasku.

Samaan aikaan Unkarin hallitus näyttää aloittavan uutta vuotta taistelujen merkeissä, kuten pääministeri Viktor Orbán perinteisessä perjantain radiohaastattelussaan uhosi. Brysselille tullaan pistämään kovasti kampoihin, sekä maahanmuuttopolitiikassa että rezsicsökkentésin eli mahtikäskyllä alas painettujen energiakulujen osalta (tätä ”chavistista” politiikkaa, jolla Orbán pyrkii helpottamaan etenkin ydinkannattajajoukkonsa eläkeläisten elämää, kuulemma Brysselin herrat kovasti vastustavat, näin asia ainakin unkarilaisille kerrotaan).

Haastattelun lopulla Orbán vieläpä tarttui, joskin vain epäsuorasti vihjaillen, siihen poliittiseen ”taisteluun”, joka viime päivinä on ollut oppositiomedioiden otsikoissa, eli hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välille jälleen leimahtaneeseen konfliktiin. Hänen mielestään nykymaailmassa on paljon manipulaatioyrityksiä, joista selvillä pysyäkseen unkarilaisten kuuluu saada riittävästi tietoa. Unkarilaisten oikeus on, jos jokin järjestö saa rahaa ulkomailta, saada tietää, mistä raha tulee ja mitä varten. ”Unkarilaisen ihmisen oikeus on saada tietää, millaisessa manipulaatioiden järjestelmässä hän elää.” Ja – tähän hvg.hu:n toimittaja näyttää jo lievästi hermostuneen: ”me tahdomme läpinäkyvyyttä”. Sanoo siis pääministeri, joka ei enää anna haastatteluja muille kuin omille luotto-mikrofonitelineilleen ja jonka hallitus jatkuvasti pyrkii panttaamaan lain mukaan julkisia tietoja, säädättää tärkeitä sopimuksia (esimerkiksi Paksin ydinvoimalan laajennussopimusneuvottelujen tiedot) salaisiksi ja rajoittaa tiedotusvälineiden pääsyä parlamenttiin.

Niin, Unkarin kansalaisjärjestöt ovat viime päivinä taas olleet merkillisen toiminnan kohteena, josta tulee mieleen lähinnä Putinin Venäjällä harrastettu kansalaisjärjestöjen pakkokirjaaminen ”ulkovaltojen agenteiksi”. Tiistaina Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja, rezsicsökkentés-kampanjasta vastaava komissaari Szilárd Németh, jonka jykeväniskainen olemus on ollut esillä tässä blogissa ennenkin, julisti tiedotustilaisuudessaan, että ”Soros-imperiumin valekansalaisjärjestöt” on pantava kuriin keinolla millä hyvänsä tai ajettava maasta, koska ne yrittävät ”runnoa poliittisen korrektiuden ja globaalin suurpääoman maailmaa” kansallisten hallitusten yläpuolelle.

Seuraavana aamuna ATV-kanavan haastattelussa Németh täsmensi sanojaan: hallitusta häiritsevät kansalaisjärjestöt kuuluvat Sorosille vain ”alkuperänsä ja johtajiensa suhteen”. ”Kun näitä kansalaisjärjestöjä perustetaan, tiedetään tarkkaan, että nyt ei perusteta kansalaisjärjestöä vaan semmoinen kansalaisjärjestö, joka haluaa puuttua politiikkaan”, siis ”vaikuttaa kyseisen maan politiikkaan niin, ettei tarvitse osallistua vaaleihin”. Tällä tavalla kansalaisjärjestöt luovat ”rinnakkaismaailman”, jota eivät johda eivätkä rahoita valtion rakenteet vaan yksi miljardööri (siis György/George Soros, suursijoittaja, jonka säätiön aikoinaan nuorelle Viktor Orbánille myöntämää Oxfordin-stipendiä ei enää muista kukaan). Erityisesti tällaisina ikävän rinnakkaistodellisuuden luojina mainittiin ihmisoikeusjärjestöt TASZ (Társaság a Szabadságjogokért) ja ”Unkarin Helsinki-komitea” sekä korruptiota vastaan taisteleva Transparency International.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács jatkoi tulitusta samaisen ATV-kanavan haastattelussa ilmoittaen, että kansalaisjärjestöt ovat muodostamassa ”absurdia koalitiota” myös terrorijärjestöjen kanssa – pakolaisten huoltaminen ja ”yllyttäminen rajanylitykseen” (?) on ilmeisesti nimittäin terrorismia. (Muistamme Ahmed H:n tapauksen: kiviä heitellyt ja pakolaisjoukon ryntäyksessä raja-aidan läpi mukana ollut mies sai mm. Amnesty Internationalia järkyttäneen kymmenen vuoden kuritushuonetuomion terrorismista.) Näitä kansalaisjärjestöjä ei kukaan ole valinnut vaaleilla, silti ne puuttuvat mielipiteenmuodostukseen ja politiikkaan. Toisin sanoen: maassa, jossa suuri osa kansasta on täydellisen pettynyt kaikkiin poliittisiin puolueisiin (sekä hallitus- että oppositio-), valtarakenteisiin ja niiden korruptioon, ei saisi olla ”poliittista toimintaa” näiden rakenteiden ulkopuolella.

Tähän voi toki siteerata nykyisiä vallanpitäjiä muutaman vuoden takaa. Vielä vuonna 2010, juuri vallanvaihdoksen jälkeen, nykyinen voimavaraministeri Zoltán Balog oli puhunut lämpimästi kansalaisjärjestöjen puolesta, nimittäin silloin, kun ne puuttuivat vuonna 2006 silloista sosialistihallitusta vastaan syttyneiden mielenosoitusten tukahduttamiseen:

”Joka väittää, että ihmisoikeuksien ottaminen puheeksi on hyökkäys poliisia ja oikeusvaltiota vastaan, se peluuttaa toisiaan vastaan semmoisia asioita, jotka kuuluvat yhteen. Vieläpä puoluepoliittisista syistä. Unkarin Helsinki-komitea, Kansallinen Oikeuksiensuojelusäätiö (Nemzeti Jogvédő Alapítvány) tai TASZ eivät kuulu samaan poliittiseen leiriin. Mutta ne tietävät, että ihmisoikeuksien kysymys ei ole puoluepoliittinen kysymys. Ne toimittavat yhteistyössä luotettavia dokumentteja vakavista oikeuden loukkauksista.”

Ihmisoikeuksistahan tässä on kysymys, siinä seitsemän vuoden takainen Balog osui naulan kantaan. Annan lopuksi puheenvuoron hvg.hu:n blogistille Árpád W. Tótalle, jolta olen vohkinut myös tämän postaukseni otsikon.

Ajetaan pois, raivataan tieltä – tämän kohtalon valtapuolue on varannut niille [so. kansalaisjärjestöille]. Enää sitä ei kiusaa hallituksen vaihtumisen mahdollisuus vaan se, että ylipäätään on olemassa niitä, jotka ovat eri mieltä ja uskaltavat sanoa sen julki. Tämä psykopaattinen narsismi ei uhkaa vain Soros-säätiöitä vaan kaikkia ”siviilejä” [civil, ”kansalaisyhteiskunnan” tai ”kansalaisjärjestön” määrite unkarissa], siis kaikkia kansalaisia puolue-eliitin ulkopuolella. Niitä, joille ei ole tilaa bunkkereissa.

Sillä tämä järjestelmä voi vielä iskeä keneen hyvänsä. Keneen hyvänsä, jonka läheinen vetelee viimeisiään homeisella sairaalapatjalla ilman kipulääkitystä tai perushoitoa. Tai jonka työpaikkaan joku systeemin suosikki iskee silmänsä, tai jonka yritykseen, kotiin tai naiseen. Tai jonka koko toimeentulo pannaan uusiksi yhdessä yössä, kielletään, kansallistetaan, viedään ja jaellaan kuulapäisten tyhjäntoimittajan-varamiesten sukulaisille.

Mihin silloin menet valittamaan? Kuka maksaa sinulle asianajajan, kuka auttaa tuomaan vääryyden julki? Mihin johtaa se, että muodostuu eliitti, jota ei enää mikään voi kukistaa, koska ei ole enää ketään korottamassa ääntään sitä vastaan? Mikä sitten enää estää puoluetta mätänemästä sisältäpäin… siis vielä tätäkin pahemmin, sillä mätänemisen homekasvustoahan on jo myös tämä Szilárd Németh, tämä puhuva sianpääsyltty, meidän aikamme György Marosán [kommunistipoliitikko, vuoden 1956 kansannousun kukistamisen ja kostotoimien kuuluisin demagogi].

Nyt hyökkäyksen kohteena on ius murmurandi, oikeus napista. Ja tämä oikeus ei ole vain demokratian perusta, vaan sen tunnustavat myös pehmodiktatuurit. On parempi kaikille, jos edes mieltään saa osoittaa rauhallisesti tai ainakin ajatella toisin. Jos sekään ei käy, ollaan sodassa.

 
Follow my blog with Bloglovin