Voit tulla rajan takaa

Unkarilaiset käyttävät joukkoliikennettä paljon, yhteensä melkein viidesosan koko matkustussuoritteestaan, mikä on eurooppalaisessa vertailussa kova lukema, vain Sveitsi yltää hivenen parempaan.

G7-sivuston julkaisemassa, Eurostatin tietoihin perustuvassa kaaviossa käyrät osoittavat julkisilla (juna, bussi, raitiovaunu, johdinbussi, metro) matkustettujen kilometrien osuutta koko henkilöliikenteen kilometreistä Euroopan eri maissa. Unkarin sininen käyrä on viime vuosina laskenut jyrkästi mutta oli 2021 edelleen toiseksi korkeimpana, vain Sveitsin (punainen) alapuolella. Kaaviossa korostettuina näkyvät lisäksi Slovakia (pinkki), Tšekki (keltainen), Itävalta (vihreä) sekä EU:n keskiarvo (violetti), josta hivenen alempana kulkee Suomi.

Silti Unkarin joukkoliikenteestä on viime vuosina kuulunut paljon ikävää. Junat eivät pysy aikataulussa: viime kesänä Unkarin valtionrautatieyhtiö MÁV:n kerrottiin olevan Euroopan pahimpia myöhästelijöitä. Kalusto vanhenee käsiin ja vikaantuu (mistä G7-sivuston juttu syyttää ministeri Lázárin säästöpäätöksiä ja jo suunniteltujen hankintojen peruutuksia). Myös radat ovat huonossa kunnossa, joten junat kulkevat hitaasti; koko rataverkosta puolessa on G7:n mukaan ”hidastusmerkki” päällä. Budapestista Szegediin, alle kahdensadan kilometrin matkaan, joka kaiken lisäksi on suurimmaksi osaksi aakeeta laakeeta pustaa, Intercity-juna tarvitsee aikataulun mukaan kaksi ja puoli tuntia (ja useinkaan tämä aikataulu ei pidä), kun Suomessa suunnilleen samanmittaisen matkan Helsingistä Tampereelle hurauttaa nopeammin jo lähiliikenteen R-junakin, pikajunista puhumattakaan.

Näkyvä osa joukkoliikenteen ongelmista koskee opposition hallitseman pääkaupungin (sekä Budapestin joukkoliikenneyhtiön BKK:n) ja hallituksen välistä kissanhännänvetoa. Viimeisimpänä kipupisteenä on ministeri Lázárin äskettäin julistama laaja matkalippujen hintauudistus. Sen myötä tähänastinen sopimus valtiollisten liikenneyhtiöiden (junat sekä Volánbuszin bussit) ja Budapestin liikennelaitoksen välillä raukeaisi: valtion junissa ja kaukobusseissa ei Budapestin alueellakaan Budapestin oma kausilippu enää kelpaisi, vaan niissä kelpuutettaisiin vain läänin- (anteeksi, ”linnaläänin-”) tai maanlaajuiset kausiliput. Nyt jopa MÁV yrittää selittää ministeri Lázárille, että tästä olisi haittaa paitsi pääkaupunkiseudun lukuisille työmatkalaisille myös valtiolle, eli uudistus ei kannattaisi oikeastaan kenellekään.

Mutta maaliskuun alusta voimaan astuvassa suuressa tariffiuudistuksessa on muutakin jännää. Mutkikasta alennusjärjestelmää karsitaan, alle 14- ja yli 65-vuotiaat saavat matkustaa ilmaiseksi, terveydenhoito- ja opetusalan työntekijät puoleen hintaan, mikä tietenkin kuulostaa oikein mukavalta (eri asia, pysäyttääkö se opettajien, lääkärien ja sairaanhoitajien surkeasta palkkauksesta ja onnettomista työoloista johtuvaa pakoa toisille aloille tai muille maille). Lisäksi – tämän näköjään nosti ensiksi näkyvästi esille Serbian Vojvodinan unkarilaisalueilla toimiva Szabad Magyar Szó -uutissivusto – rajantakaiset unkarilaiset saavat Unkarissa matkustaa julkisilla liikennevälineillä ilmaiseksi (tarvittaessa esimerkiksi kaukojuniin on sitten erikseen ostettava paikkalippu), kunhan heillä on ”unkarilaiskortti”, magyar igazolvány.

Tätä oli pakko ruveta tutkiskelemaan tarkemmin. Orbánin Unkarihan on jo vuosien ajan rakentanut ”ylirajaista kansakuntaa” tukemalla rajantakaisia – siis vuonna 1920 Trianonin rauhassa entisestä Unkarista erotettuja – suuria unkarilaisvähemmistöjä monin eri tavoin, myös jakelemalla niille avokätisesti Unkarin passeja. (Joissakin maissa, missä kaksoiskansalaisuuksia ei hyväksytä, Unkarin passin ottaminen voi johtaa ongelmiin. Toisaalla taas, esimerkiksi Serbiassa, Unkarin eli EU-passien myöntämisen ympärille kerrottiin aikoinaan kehittyneen ikävää hämäräbisnestä.) Sekä Unkarista tulevien tukien että asuinmaassa koetun kansallisen sorron tai syrjinnän takia (äärimmäisenä esimerkkinä tietenkin Romanian unkarilaisten kokemukset Ceauşescun diktatuurista) rajantakaisten unkarilaisten odotetaan olevan alttiimpia kannattamaan ”kansallismielistä” Orbánia. Siksi heille on myös erikseen järjestetty mahdollisuuksia äänestää Unkarin vaaleissa, joko kirjeitse (siinä missä ”tavalliset” ulkomaille muuttaneet unkarilaiset joutuvat matkustamaan asuinmaansa Unkarin-lähetystöön) tai erikseen heitä varten järjestetyissä äänestyksissä, joissa ilmeisesti mahdollisuus vilunkiin on pelottavan suuri.

Ja nyt sitten tulee rajantakaisille unkarilaisvähemmistöille myös mahdollisuus käyttää Unkarin joukkoliikennettä ilmaiseksi. Jos siis on tämä magyar igazolvány. Kyseinen kortti kehitettiin jo vuonna 2001, ja sitä ovat sittemmin käyttäneet erityisesti opettajat ja opiskelijat, koska sillä saa tiettyjä kulttuurietuisuuksia: se helpottaa ja halventaa esimerkiksi Unkarin kirjastoissa ja museoissa käyntiä. Muuten sillä on ollut viime vuosina varsin vähän käyttöä, koska monet aktiiviset ulkounkarilaiset ovat hankkineet Unkarin passin ja Romanian sekä Slovakian suuret unkarilaisvähemmistöt joka tapauksessa saaneet asuinmaaltaan EU-kansalaisuuden. Unkarilaiskortin saa naapurimaiden Unkarin edustustoista, jos on Unkarin kansalainen (sikäli kuin ko. maassa kaksoiskansalaisuudet ovat okei) tai jos pitää itseään unkarilaisena, puhuu unkaria, tai ainakin on merkitty ”unkarilaisena” paikallisten viranomaisten rekistereihin tai jonkin paikallisen unkarilaisjärjestön tai seurakunnan luetteloihin. Samoista eduista pääsevät osallisiksi myös unkarilaiskortin saaneiden ei-unkarilaiset aviopuolisot ja alaikäiset lapset.

Riippumattoman Klubrádión haastattelema toimittaja Márta Józsa arvelee, että oikeus matkustaa ilmaiseksi ”unkarilaiskortilla” syntyi hätiköidyn päätöksen johdosta. Kun kerran lipunhintauudistuksen yhteydessä ilmoitettiin, että joukko entisiä alennuksia poistuu käytöstä ja niihin liittyvillä alennustodistuksilla pelaaminen loppuu, Szabad Magyar Szó hoksasi kysyä, että mitenkäs sitten tämä meidän magyar igazolvány, kun siitä ei erikseen ollut mitään tiedotettu – ja silloin joku paikallinen Pena sen viime metreillä keksi, että annetaanpas rajantakaisten veljien ja sisarten matkustaa ilmaiseksi. Tällä neronleimauksella voi olla ikäviä seurauksia, sillä rajantakaisten vähemmistöunkarilaisten virallinen ”hyysääminen” on hermostuttanut monia unkarilaisia jo pitkään.

Rajantakaisia vanhoja unkarilaisalueita, aivan erityisesti Transilvaniaa, on Unkarissa vanhastaan pidetty jonkinlaisina aidoimman kansallisen kulttuurin säilytyspaikkoina ja symboleina, vähän samaan tapaan kuin Suomessa romanttinen kansallismielisyys on kytkeytynyt ”kalevalaisiin” Karjalan laulumaihin. Viktor Orbán käy itse pitämässä vuotuiset suuret linjapuheensa Romanian puolella järjestettävässä Tusványosin kulttuurifestivaalissa; siellä lanseerattiin aikoinaan mm. ”illiberaalin demokratian” käsite. Unkarin hallituksen profiilinnostoprojekteihin on viime vuosina kuulunut nokittelu naapureille: Transilvanian Székelymaan lipun nostaminen EU:n tähtilipun tilalle Unkarin parlamenttitalon seinälle (protestina Romanialle, joka ei halua myöntää Székelymaalle kulttuuriautonomiaa), tai EU:n Ukraina-avun pysäyttäminen Ukrainan unkarilaisvähemmistön väitettyyn syrjintään vedoten. Koko Orbánin järjestelmän kulttuuripolitiikkaa leimaa rajan takaa muuttaneiden unkarilaisten näkyvä asema.

Romanian puolelta lähtöisin ovat olleet sekä nyttemmin edesmennyt runoilija, entinen valtiosihteeri ja pääministerin erikoisneuvonantaja Géza Szőcs että suurivaltainen Petőfi-kirjallisuusmuseon johtaja ja keskeinen kulttuuripoliitikko Szilárd Demeter. Konservatiivinen ja melkoisia myrskyjä nostattanut ”teatteripaavi” Attila Vidnyánszky puolestaan on Ukrainan Transkarpatian unkarilaisvähemmistöä, syntyisin Beregszászista (Berehove) ja hankkinut ammattipätevyytensä Kiovan teatteri- ja elokuvakorkeakoulussa. Tämmöisten tapausten takia Orbánin systeemin vastustus saattaa ikävästi kanavoitua myös kansallisiksi ennakkoluuloiksi. Ja ylipäätään: Orbánia vastustavia unkarilaisia sinänsä ihan ymmärrettävästi hapottaa se, että vaaleissa Unkarin asioista pääsevät päättämään ihmiset, jotka eivät maksa verojaan Unkariin eivätkä ole omissa nahoissaan kokemassa vaaleilla valittujen päättäjien toiminnan vaikutuksia. Näitä populistisia ”nyt joku toinen pääsee hyötymään MEIDÄN kustannuksella” -tuntemuksia on nykyään niin kovin helppo lietsoa.

Tämän kaiken tiivisti muutama päivä sitten Kartonkocsma-sivuston pilapiirtäjä ministrippiin, jossa unkarilainen poliisi pysäyttää jaloja juomia nauttineen, jonkinlaiseen perinneasuun (hattu ja saapashousut) pukeutuneen autoilijan.

– Huono uutinen: kaksi promillea. Hyvä uutinen: unkarilaiskortilla myös tämä tarkastus oli ilmainen. Hyvää matkaa äänestyspaikalle!

Oikeastihan tämmöiset kuvat vetävät mielen matalaksi monellakin tavalla. Niin kuin alkuperäisen FB-postauksen kommenteissa joku huomautti, rajantakaiset unkarilaiset eivät suinkaan ole tätä pyytäneet. Nyt Orbánin järjestelmä tekee heille komean karhunpalveluksen. Ja aivan samoin kuin silloin, kun Orbánin toiminnan arvostelu rapautuu henkilöön meneväksi rasismiksi (Orbánilla väitetään olevan romaniverta suonissaan) tai kehohäpäisyksi (Orbán on viime vuosina todella näyttävästi lihonut, kenties lääkityksen sivuvaikutusten takia), tai kun tekopyhän ja vahingollisen ”perusarvo”-ideologian sijasta nokitaan yhtä järjestelmän edustusjulkkista, joka ei ole pystynyt näitä ihanteita noudattamaan – Orbánin ”ylirajaisuuspolitiikan” kritiikki luiskahtaa inhimillisesti ottaen mukaville ja houkutteleville mutta todellisuudessa täysin hyödyttömille urille.