Teatterikorkeassa kohisee

Koulut alkavat myös Unkarissa, ja myös Unkarissa keskustellaan koronarajoituksista ja riskeistä. Valtion rajat on epidemian torjumiseksi pantu kiinni – tosin rajoitusta pian löysättiin siten, että muista Visegrád-maista (Tšekki, Slovakia, Puola) saapuvat turistit, joilla on etukäteen varattu majoitus, pääsevät Unkariin näyttämällä viittä päivää tuoreemman negatiivisen koronatestitodistuksen. Tätä toimenpidettä ei näköjään yritetäkään perustella millään epidemiologisilla syillä, vaan päätös on avoimen poliittinen: meidän kaverit päästetään, ei esimerkiksi itävaltalaisia tai saksalaisia, vaikka näissä maissa (toisin kuin Puolassa) ei aikoihin ole ollut yhtään koronakuolemaa. Myös EU:n oikeusasiain komissaari on ärähtänyt Unkarin rajasulusta, mutta tämäkin taitaa olla kärpäsen surinaa Unkarin hallituksen korvissa:

Mutta koulujen alusta piti kirjoittamani. Ja etenkin niistä oppilaitoksista, joiden tiimoilta kohistaan. Unkarin valtio nimittäin leikkasi koronakriisiin vedoten rajusti tukia useammilta huono-osaisia lapsia tukevilta kouluilta ja järjestöiltä. Vaaraan ovat joutuneet intialaislähtöisen ihmisoikeusliikkeen perustama, Itä-Unkarin köyhiä romaninuoria tukeva Ámbedkár-koulu sekä useita köyhien lasten kouluja ja lastentarhoja ylläpitävä Magyar Evangéliumi Testvérközösség, metodistikirkko, jonka joulupukinpartainen johtaja Gábor Iványi on ollut paljon esillä julkisuudessa (jopa suomalaisessakin mediassa) Orbánin järjestelmän pelottomana kriitikkona. Samoin puolet valtiontuistaan (ja ensi vuodesta lähtien koko tuen) menetti mm. köyhien romanilasten taidekoulua pyörittävä, tässäkin blogissa esillä ollut ”Aitohelmi-säätiö”.

(Kuinka ollakaan, samoihin aikoihin on ilmi tullut uusi korruptioskandaali Unkarin romanipolitiikan tienoilta. Fidesz-meppi Lívia Járóka, joka itse romanitaustaisena toimii jonkinlaisena Unkarin vähemmistöpolitiikan viikunanlehtenä, kärähti perustamansa, romaninuoria tukevan säätiön valtiontukien kähmimisestä. Tukirahoista kolmasosa olikin vaeltanut Járókalle ja hänen perheenjäsenilleen maksettuihin ”palkkoihin”, ja säätiön toiminnasta on muutenkin ihmeellisen vähän näkyviä jälkiä.)

Mutta eniten uutissyötettäni on täyttänyt viime päivinä lyhenne SzFE, Színház- és Filmművészeti Egyetem eli Unkarin teatteri- ja elokuvataiteen yliopisto. Korkeakouluasioista vastaava Innovaatio- ja teknologiaministeriö alkoi jo helmikuussa puuhata tällekin korkeakoululle uutta hallintomallia, joka käytännössä merkitsisi SzFE:n ottamista entistä tiukempaan hallituksen kontrolliin. Pian kävi selväksi, että ministeriön suunnitelmissa tähän yhdistettiin tietyn henkilön nimi, jolla virallisesti ei pitänyt olla – vielä – mitään asemaa koko hankkeessa. Ministeriö antoi SzFE:n opiskelijoiden ja opettajien ymmärtää, että sisältökysymyksistä pitäisi keskustella Attila Vidnyánszkyn kanssa.

Attila Vidnyánszkysta on tässä blogissa tainnut ennenkin olla puhetta. 444.hu-sivuston pitkän journalismin osastossa tldr hänelle on omistettu Péter Urfin ajankohtainen artikkeli, otsikolla ”Loukattu vallan mies tuli ja valtasi kokonaisen yliopiston”. Vidnyánszky on Ukrainan Taka-Karpatian unkarilaisvähemmistöä. Kotiseudullaan Beregszászin (ukr. Berehove) kaupungissa hän perusti 1990-luvulla teatterin, joka äärimmäisen niukista oloista nousi nopeasti kansainväliseen maineeseen, sai tukea sekä unkarilaisilta teatteripiireiltä että György Sorosilta (!) ja herätti huomiota kansainvälisillä festivaaleilla. Vuosikymmenen lopulla Vidnyánszky jo ohjasi Budapestissa ja vaikutti Unkarin teatterikuvioissa. Vuodesta 2007 lähtien hän johti Debrecenin Csokonai-teatteria ja loi hyvät suhteet sikäläisiin Fidesz-puolueen vaikuttajiin. Vuonna 2008 hän perusti Magyar Teátrumi Társaságin, järjestön, johon liittyivät kaikkien Fidesz-puolueen hallinnassa olevien kaupunginteatterien johtajat. Näin syntyi siihenastisen, kaikkia teattereita yhdistäneen Magyar Színházi Társaságin rinnalle erillinen, fideszläinen rakenne. Vidnyánszkyn aatteelliset koordinaatit ovat kohdallaan; ottaessaan Kansallisteatterin johtoonsa hän ilmoitti kutsuvansa kirkon edustajat siunaamaan talon, ja tämänhetkisessä konfliktissakin hän on jatkuvasti syytellyt vastustajiaan ”vasemmistoliberaaleiksi” tai kansainvälisen ”taustamahdin” salaliiton kätyreiksi. (”Taustamahti”, háttérhatalom, on yleinen nimitys ”Niille”, jotka mukamas ohjaavat maailman menoa ja joita sivistyneemmät eurooppalaiset eivät suoraan viitsi nimittää esimerkiksi ”illuminaateiksi”, ”liskoihmisiksi” tai ”juutalaisiksi”.)

Vidnyánszky sai jo ennen Orbánin nykyistä valtakautta työstään runsaasti tunnustusta, palkintoja ja kunniamerkkejä. Siitä huolimatta, kirjoittaa Urfi, hän jatkuvasti purki julkisuudessa katkeruuttaan ”teatterimafiaa” kohtaan, joka muka liittoutuu häntä vastaan. Erityisesti Vidnyánszkya kismitti, että hänen johtoonsa ei vuonna 2002 annettu Unkarin Kansallisteatteria eikä häntä kutsuttu opettajaksi SzFE:hen. Sitten tuli Orbánin uusi valtaannousu, ja Vidnyánszky sai vihdoin kaipaamansa tilaisuuden. Hän ja hänen luottomiehensä ovat nyt koko teatterimaailman tukirahojen vartijoina, ja vuodesta 2013 Vidnyánszky on johtanut Kansallisteatteria. Urfin mukaan Vidnyánszky on Unkarin julkisen elämän kovimpia johtoasemien kahmijoita, jolla riittää aikaa sekä teatterien ja teatterikoulujen että lukemattomien järjestöjen ja elinten johtokunnissa istumiseen – sen lisäksi, että hän itse ohjaa Kansallisteatterissa pari kolme produktiota vuodessa.

Vain SzFE:n johtoon pääsemiseen ei pelkkä poliittinen ja taloudellinen asema riittänyt, niin kauan kuin korkeakoululla oli lain takaama autonomiansa. Vuonna 2019 sitten aloitettiin laajempi korkeakoulujen yksityistämisprojekti. Oli puhetta myös uuden suuren taideyliopiston luomisesta, mutta lopulta kuvaamataide-, tanssitaide- ja musiikkiyliopisto saivat hallintouudistukselleen lykkäystä. Vain SzFE ei. Päinvastoin, siirtymistä nopeutettiin. Vielä toukokuun lopulla SzFE:n opettajat ja opiskelijat olivat yrittäneet kysellä ministeriöltä, miten nyt käy. Pian sen jälkeen SzFE:n väki sai lukea lehdistä, että parlamentille jätetyn lakiehdotuksen mukaan teatteriyliopisto siirtyy uuteen hallintomalliin jo syyskuun alusta. Siirtymäaikaa olisi vain kesä, eikä missään perusteltu, miksi tällä asialla on nyt näin kiire.

Muissakin Unkarin yliopistoissa ja korkeakouluissa on viime vuosina tehty hallinto- ja järjestelmäuudistuksia, mutta missään ei ole nähty niin kärjistynyttä konfliktia kuin nyt (jos ei oteta lukuun kansainvälisen Keski-Euroopan yliopiston karkottamista Unkarista). SzFE:n opettaja- ja oppilaskunta on käytännössä yksimielisesti asettunut sekä uutta mallia että sen johtohahmoksi jo pitkään kaavailtua Vidnyánszkya vastaan. On nähty mielenosoituksia ja julkisia kannanottoja, joiden sisällöstä suuri osa tiivistyy SzFE:n johtokunnan ”yhteen ainoaan kysymykseen” Attila Vidnyánszkylle tämän peräänkuulutettua ”asiallista, ammattimaista vuoropuhelua”:

millaiseksi kuvittelette perusteltujen näkökantojen ammattimaista vertailua ja vuoropuhelua sen jälkeen, kun jo ennen nimitystänne olette jatkuvasti halventanut yliopistossamme tehtyä työtä, julkisesti arvioinut sen laadun heikkotasoiseksi, mitätöinyt suurten mestariemme elämäntyötä, käyttänyt opettajistamme kerta kaikkiaan sopimattomia nimityksiä, kutsunut osaa heistä roskaväeksi, levitellyt monista heistä perättömiä väitteitä, antanut julkilausumia pelkkien oletustenne perusteella; kun ette lainkaan tunne yliopistomme toimintaa ja sen viime vuosikymmeniä, toistelette väitteisiinne perusteita, jotka eivät pidä paikkaansa, ette välitä siitä, että ne on kumottu faktatietojen perusteella, ja näin johdatte yleistä mielipidettä harhaan; että johdonmukaisesti infantilisoitte ja loukkaatte opiskelijoita, ette kunnioita yliopistoomme kertynyttä tietämystä, ette tunnusta sen saavutuksia, kyseenalaistatte opetuksemme perinteet, ette ole kiinnostunut yliopistossa suoritetusta työstä; itse kerrotte suunnitelleenne tätä muutosta jo vuodesta 2014, mutta ette ole tässä asiassa koskaan ottanut yhteyttä yliopiston johtoon, ette edes kuratorion jäseneksi tultuanne etsinyt vuoropuhelua, sitä vastoin jatkatte taukoamattomia voimanosoituksianne hallituksen antamin valtuuksin; hallintomallin yhteydessä syntyneen keskustelun sijoitatte pelkästään politiikan voimakenttään, käytte yksiselitteisen ideologista taistelua, annatte direktiivejä; myös yliopiston suhteen jatkatte sitä siunauksellista työtä, jonka olette ottanut tehtäväksenne, eli Unkarin teatterialan jakamista kahtia; täysiverisenä kulttuuripoliitikkona määräätte Unkarin elokuvataiteen suunnat ja aiheet; tulevaisuudensuunnitelmillanne, jotka on muotoiltu selkeästi mutta asianosaisten kanssa sopimatta, loukkaatte yliopiston autonomiaa; omien puheenvuorojenne manipuloivalla retoriikalla esitätte itsenne marttyyrin ja uhrin hahmossa, sekoitatte yliopistomme julki lausuttuihin ja lausumattomiin viholliskuviin, samoin kuin sekoitatte ”vasemmistoliberalismin” ja hengen vapauden; teidän salaliittoteorianne ja teidän käyttämänne määritteet ovat piilosyrjintää; te kyseenalaistatte meidän oikeutemme mielipiteenilmaisuun, meidän kansallisen identiteettimme ja sitoutumisemme Unkarin kulttuuriin, meidän moraalisen tukemme opiskelijoille – lyhyesti: millaiseksi te kuvittelette molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvan vuoropuhelun, mikä olisi sen ensimmäinen lause?

Huh. Näinkin tulehtuneessa tilanteessa SzFE:n johto teki parhaansa ja ehdotti uuden hallintomallin mukaiseen johtokuntaan arvovaltaisia nimiä, joista yksikään ei ollut ”vasemmistoliberaali” tai Orbánin järjestelmän äänekäs vastustaja (jollaisia Unkarin kulttuuripiireistä olisi helppo löytää). Ehdotettuja nimiä olivat muun muassa Vidnyánszkyn omassa Kansallisteatterissa työskentelevä näyttelijä Dorottya Udvaros, säveltäjä Péter Eötvös sekä Oscar-palkitun ”Saulin poika” -elokuvan pääosan esittäjänä tunnetuksi tullut Géza Röhrig. Yksikään yliopiston omista ehdokkaista ei kelvannut, vaan uuteen kuratorioon tulivat johtaja Vidnyánszkyn lisäksi jäseniksi Fidesz-puolueen puolesta kampanjoinut näyttelijä Zoltán Rátóti, samoin hyvistä poliittisista kontakteistaan tunnettu näyttelijä-tuottaja Tamás Lajos sekä kaksi liikemiestä valtion öljy-yhtiön MOL:n johtokerroksesta. Uutta SzFE:tä pyörittävän säätiön toimintaa valvovassa toimikunnassa puolestaan ovat Attila József -teatterin johtaja ja Vidnyánszkyn Teátrumi Társaságin jäsen Károly Nemcsák, Unkarin Kansallispankissa toimiva entinen diplomaatti ja pääministeri Orbánin neuvonantaja György Szapáry sekä Unkarin Kansallispankin viimeaikainen varajohtaja, entinen ministeriön kansliapäällikkö László Windisch. Ei siis ketään SzFE:n edustajaa, eikä muuten myöskään ainuttakaan naista.

Teatteri- ja elokuvamaailmallahan on ainutlaatuinen kulttuurinen näkyvyys, ajatellaanpa meilläkin vuosikymmenten mittaan nähtyjä Teatterikorkeakouluun tai teatterimaailmaan liittyneitä julkisuuskohuja. Unkarissa myös monet näkyvät nykyisen meiningin vastustajat ovat teatteri-ihmisiä, kuten esimerkiksi tässäkin blogissa esillä olleet ohjaajat Árpád Schilling ja Róbert Alföldi. SzFE:n kaappaussuunnitelmatkin saivat laajaa julkisuutta, ja niitä kritisoivat monet muutkin kuin ”vasemmistoliberaalit” Orbánin vastustajat. Monet Vidnyánszkyn vanhat työtoveritkin ovat arvostelleet tätä tempausta, näyttelijä Ildikó Bánsági sanoutui irti Kansallisteatterista ja kertoo haastattelussa, että SzFE:n hallintomuutos oli pitkään ”kulttuuritaistelusta” kärsineelle, itseään epäpoliittisena ja puolueettomana pitävälle näyttelijälle viimeinen pisara.

Opiskelijoiden mielenilmaus. Kuva SzFE:n opiskelijajärjestön sivuilta.

Perjantaina sitten ilmeni, että uusi kuratorio ottaa haltuunsa SzFE:n johdon ja käytännössä riistää vallan SzFE:n tähänastiselta senaatilta. Maanantaina järjestetyssä tiedotustilaisuudessa SzFE:n käytännöllisesti katsoen koko tähänastinen johto, rehtorit ja osastojen johtajat sekä senaatti, ilmoitti sanoutuvansa irti. Tämän jälkeen opiskelijat valtasivat yliopistorakennuksen. Yli kaksisataa opiskelijaa leiriytyi taloon ja ilmoitti itse päättävänsä, keitä sinne päästetään. Opiskelijoiden parissa tehdyn tutkimuksen mukaan joukkotoimia kannattaa heistä 96 %, ja uuden hallintomallin vastustus on käytännössä yksimielistä.

Sarolta Kremmerin kuva 444.hu:n jutusta.

Mielenilmaukset jatkuvat. Maanantai- ja tiistai-iltana kahdessa budapestilaisessa teatterissa esityksen päätteeksi osoitettiin mieltä SzFE:n puolesta ja yleisö aplodeerasi seisaaltaan, kun SzFE:n opiskelijoiden edustajat nousivat lavalle. Nähtäväksi jää, miten kauan ja miten laajalti tämä kulttuuripiipertäjien myrsky vesilasissa jaksaa Unkarin syviä rivejä kiinnostaa. Kansainvälisestä solidaarisuudesta puhumattakaan – olisiko tässäkin jonkinlaisen kansainvälisen mielenilmauksen paikka?

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: