Loppu meemitulvalle

No nyt se on ohi. Tänä aamuna sitä tiedettiin jo odottaa: Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän ylimääräisestä kokouksesta pääministeri Orbán ryntäsi presidentinlinnaan, jotain ratkaisevaa oli tulossa.

Unkarin presidentti Pál Schmitt lopetti viikonlopun kestäneen piinansa astumalla parlamentin eteen, pitämään paperista paljolti saman puheen jonka ns. ”haastattelun” muodossa oli esittänyt televisiossa perjantaina. (Kyseinen haastattelu – englanninkielinen käännös löytyy The Contrarian Hungarianin oivasta blogista – ja ns. kysymyksiä esittäneen eli kaikkia kiusallisia kysymyksiä orjamaisesti välttäneen toimittajan Péter Obersovszkyn menettely saivat monet epäilemään, että koko juttu oli haamukirjoittajan etukäteen huolellisesti käsikirjoittama.) Nyt presidentti lisäksi syytteli retoristen kysymysten taakse kätkettyjä (”keitähän lienevät”) vihollisiaan ajojahdista ja Unkarin kansainvälisen maineen vaarantamisesta. Kuten perjantainakin, hän vakuutteli puhdasta omaatuntoaan ja kertoi suunnitelmistaan laatia uusi, nykyisten standardien mukainen PhD-väitöskirja, aiheena ympäristönsuojelun ja urheilun suhde. Ja tietenkin entinen olympiasankari luetteli kaikki tähänastiset ansionsa ja mainitsi jälleen kerran vanhan äitinsä, jonka mieliksi aikoinaan oli päättänyt tohtorinarvon hankkia.

Schmitt myös luki vielä kerran ääneen plagiaattikysymystä selvittäneen komitean ensimmäisen, sen pelkurimaisen lausunnon (ilman juristi Ákos Fluckin eriävää mielipidettä), jonka mukaan väitöskirjassa tosin oli epätavallisen paljon toisten työhön perustuvaa ainesta mutta silti työ oli senaikaisten määräysten mukainen ja sikäli kun ei, esitarkastajien olisi pitänyt toimia. Tähän vedoten Schmitt jälleen kerran lykkäsi syyn yliopiston niskoille: ”konsulenttien” (innovatiivinen nimitys väitöskirjan ohjaajille tai esitarkastajille?) olisi pitänyt ajoissa huomauttaa, hän olisi kyllä ”korjannut” ”virheensä” ja merkinnyt lähdeviitteet siten kuin pitää. Mutta eivät mokomat sanoneet mitään, ja nyt yks kaks riistävät häneltä tohtorinarvon häneltä kysymättä. (Tämäkään ei pidä paikkaansa: viikonlopun aikana Semmelweis-yliopisto julkisti kirjeen, jolla presidentille oli maaliskuun alussa tarjottu mahdollisuutta tulla selvityskomitean kuultavaksi, ja ilmeisesti presidentti oli tavannutkin komitean puheenjohtajan ja ilmoittanut mielipiteensä.) Tähän ei yliopistolla ole oikeutta, ja Schmitt vihjaili jo oikeusprosessistakin. Ja tämän uhopuheen lopuksi sitten väsyneen ja vanhentuneen oloinen Schmitt ilmoittaa eroavansa.

Internetin Schmitt-vitsitulvalle on siis vähitellen luvassa loppu. Mutta muuttuuko muuten mikään? Schmitt ei edelleenkään tajua, mistä koko jutussa on kysymys. (Väitöskirja, josta yli 90% on toisten töistä sanasanaisesti käännettyä tai hyvin lievästi muunnellen referoitua tekstiä, ei millään olisi voinut muuttua tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttäväksi teokseksi sillä, että lähdeviitteet lisätään tai ”korjataan”. Ja miten ihmeessä seitsemänkymppinen mies, joka ei selvästikään tiedä mitään tieteellisen työn tekemisestä, kuvittelee tuosta vain, oman elämänkokemuksensa, organisatoristen ansioidensa ja ajatustensa perusteella, kirjoittavansa ei siis muhevia muistelmia tai pontevaa poliittista pamflettia vaan väitöskirjan?) Ja Orbán löytää uuden allekirjoituskoneen, joka jatkaa presidentti-instituution moraalisen arvovallan rapauttamista. (Oikeustieteilijä István Szikinger huomautti jo yli puoli vuotta sitten, että toisin kuin aiemmat presidentit Göncz tai Mádl – jotka nämäkin nauttivat tuolloisen hallituspuolueen tukea ja sympatiaa – Schmitt ei edes yrittänyt pysytellä puolueettomana eikä kertaakaan käyttänyt veto-oikeuttaan tai puuttunut Fidesz-puolueen yksinvaltaisesta hallinnosta ja lukemattomien uusien lakien pikarunnomisesta syntyviin ongelmiin.)

Väitöskirjajutulle on tietenkin yksinkertainen selitys: kaikki palautuu siihen jo aiemmin kuvaamaani sentrooppalaiseen perinteeseen, että tohtoruudella ei ole mitään tekemistä tieteellisten ansioiden tai tutkijankutsumuksen kanssa. Doktor on (perinteisesti ollut) kuka hyvänsä lääkäri tai ”varatuomari” eli lainopillisen loppututkinnon suorittanut. Ja koska juristin koulutus oli Sentroopassa aikoinaan – upseerin, sittemmin myös lääkärin tai diplomi-insinöörin ammatin ohella – melkeinpä ainoa herrasmiehelle sopiva ja säädynmukaisen valtion viran takaava valinta,Dr. nimen edessä on pelkästään merkki siitä, että tämä ihminen on parempaa väkeä. Siksi vanha rouva Schmitt aikoinaan oli huokaissut pojalleen, että ”sinulla on asiat muuten niin hyvin, tätä yhtä vain puuttuu”. Ja siksi edesmenneen rouva Schmittin poika ei vieläkään ymmärrä, miksi nuo ikävät yliopistoihmiset yrittävät riistää häneltä sen, mikä näin pitkän ja komean kansainvälisen uran tehneelle miehelle ilman muuta kuuluisi.

Mielenkiintoisempaa on, että viikonlopun aikana nähtiin melkoinen repeämä oikeiston riveissä. Monet uskolliset Fidesz-puolueen kannattajat, vakaumukselliset oikeistokonservatiivit, Magyar Nemzet -lehti ja konservatiivisten professorien Batthyány-piiri kehottivat Schmittiä eroamaan. Presidentin tueksi näyttivät jäävän vain typerimmät nettikeskustelujen kommarinvihaajat ja omituiset kahjokonservatiivit perinneporukat kuten Történelmi Vitézi Rend, amiraali Horthyn 20-luvulla (uudelleen)perustama ”historiallinen ritaristo”, jonka tahattoman koomisesta julkilausumasta löytyy myös perinteinen vihjaus ”vihamielisen, kansallemme vieraan vähemmistön” ilkeään myyräntyöhön.

Semmelweis-yliopiston rehtori Tivadar Tulassay puolestaan keräsi runsaasti sympatiapisteitä yli poliittisten rajojen eroamalla itse, puolustaakseen yliopistonsa mainetta. (Kyseessä on valokuvista ja muutamista yhteisten tuttavien lausunnoista päätellen aito vanhan koulun herrasmies, jonka olemukseen sopii myös fiinin oloinen sukunimi – Suomessa vastaavantyyppisen henkilön nimi päättyisi ”-heimo” tai ”-waara”. Tulassay kuuluu myös Batthyány-piiriin eikä mielipiteiltään todellakaan liene mikään vasemmistoliberaali.) Tiedotusvälineille Tulassay korosti pitävänsä yliopiston tohtorintutkintolautakunnan ja senaatin päätöksiä täysin oikeina ja teki selväksi, että ministeriö oli menetellyt raukkamaisesti jättäessään yliopiston ypöyksin päättämään Schmittin tohtorinarvon kohtalosta: yliopiston lausunto oli lähetetty ministeriöstä avaamattomana takaisin yliopistolle.

Miten siis tästä eteenpäin? Poliittiset näkymät eivät Schmittin eron nostattaman hetkellisen riemun jälkeen näytä paljoakaan kirkkaammilta. Oppositio ei ole löytänyt selkeämpää säveltä eikä vakuuttavampaa linjaa. Ja lähes-yksinvaltias Orbán on päässyt eroon yhdestä hallintonsa uskottavuuden syöjästä. Onnistuisiko Batman seuraavaksi löytämään itselleen yhtä lojaalin mutta vähemmän nolon Robinin? Sellaisen, jonka takana pysyvät myös täysjärkiset Fidesz-puolueen kannattajat?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: