Viimeksi kirjoitin Unkarin presidentin Katalin Novákin ympärille nousseesta kohusta. Juttu jatkuu, joten kerrataanpa hieman:
Unkarissa presidentti on lähinnä seremoniallinen valtionpäämies, jonka valitsee parlamentti (eli tämänhetkisessä tilanteessa Viktor Orbán, jonka komennossa on kaksi kolmasosaa kansanedustajista). Perustuslain mukaan presidentti (köztársasági elnök) ”ilmentää kansakunnan yhtenäisyyttä” ja valvoo valtiokoneiston demokraattista toimintaa. Unkarin presidentti on puolustusvoimien – ilmeisesti edelleenkin lähinnä muodollinen – ylipäällikkö (tähän liittynee se jännä kuvio, jolla Katalin Novákin vapaaehtoisena armeijaan liittyneelle aviomiehelle István Veresille järjestettiin yhdeksänviikkoisen koulutuksen jälkeen everstiluutnantin arvo). Hän edustaa Unkarin valtiota ulkomailla ja allekirjoittaa sopimukset, myöntää arvonimet ja kunniamerkit, vastaanottaa ulkovaltojen lähettiläiden valtuuskirjat ja määrää vaalien päivämäärät. Hän saa olla läsnä ja käyttää puheenvuoroja parlamentin ja sen valiokuntien istunnoissa, tehdä parlamentille aloitteita ja käynnistää kansanäänestyksen. Varsinaista valtaa presidentti voi käyttää vain jättämällä lakeja allekirjoittamatta. (Tätähän eivät edelliset presidentit, plagiaattiskandaaliin kaatunut urheilija ja urheilujohtaja Pál Schmitt ja ”kansakunnan kuulakärkikynä” János Áder, juuri tehneet, ei myöskään Katalin Novák, joka on koko uransa ajan tunnettu uskollisena puoluesoturina.) Lisäksi presidentillä on oikeus henkilökohtaisesti myöntää armahduksia, ja juuri tästähän nyt kohu nousi.
Keväällä 2022 virkaan valittu Katalin Novák on Unkarin ensimmäinen naispresidentti. Tämä valinta voi tuntua hieman hämmentävältä, kun ottaa huomioon, mitä Viktor Orbán itse on kymmenen vuotta sitten lausunut naisista politiikassa: olisi tietenkin hyvä, että poliittisina päättäjinä nähtäisiin myös naisia, sillä nainen ja mies näkevät saman asian aivan eri kantilta, mutta valitettavasti Unkarin poliittinen elämä on niin raakaa loanheittoa ja kovaa peliä, että lahjakaskaan nainen ei sitä kestä. Mutta Unkarin presidenttihän ei olekaan varsinainen poliittinen päättäjä vaan edustushahmo, ja erityisesti Katalin Novák on poliittisen uransa aikana kehittänyt itsestään todellisen orbánilaisen perhe- ja sukupuoliroolipolitiikan mallinuken. Jo perheministerinä toimiessaan hän esiintyi hallituksen tukeman ajatuspajan videossa selittämässä, miten naisen tulee uskaltaa ottaa vastuu äitiydestä ja perheestä (ilman ”väärin ymmärrettyä emansipaatiotaistelua”), ja ilmeisesti hän on myös aktiivisesti pyrkinyt estämään viranomaisia sallimasta adoptiota homosuhteessa eläville. (Pariskunnille yhteisen lapsen adoptointi on lain mukaan mahdollista vain, jos he ovat aviopari – jollainen taas perustuslain mukaan voi muodostua vain miehestä ja naisesta.) Paavi Franciscuksen vieraillessa Unkarissa viime vuonna presidentti Novák näki korkeimmaksi velvollisuudekseen kunnon unkarilaisena perheenemäntänä tarjoilla paaville itse leipomiaan juustotikkuja.
Ja nyt sitten tämä orbánilainen ”perinteisten perhearvojen” politiikka kosahtaa juuri siihen, millä sitä on puolustettu, eli lasten suojelemiseen seksuaaliselta hyväksikäytöltä (joka propagandassa mieluusti yhdistetään muihin ”poikkeaviin” seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muotoihin: sateenkaariaktivistit haluavat tunkea lastentarhoihin groomaamaan ja ”käännyttämään” Unkarin lapsia). Niin kuin viimeksi kerroin, julkisuuteen tuli, että paavin vierailun kunniaksi presidentti Novák oli armahtanut myös ”Endre K:n”, joka oli saanut muutaman vuoden tuomion avunannosta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Endre K. oli lastenkodin johtajan apulaisena suojellut esimiestään ja kiristänyt tämän hyväksikäytön uhria perumaan todistuksensa. Hän ei siis itse ollut suoranaisesti (ainakaan tiettävästi) syyllistynyt ”pedofiliaan”.
(Tämän nimikkeen väärinkäytöstä jaksan aina hermostua. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aivan ehdottomasti tuomittava rikos, mutta pedofilia ei ole: se on seksuaalinen suuntaus, jota ei voi vapaaehtoisesti valita. Monet pedofiilit yrittävät elää tämän taipumuksen kanssa niin, että se ei johtaisi lasten hyväksikäyttöön, ja onneksi monet siinä onnistuvatkin. Toisaalta taas lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tekevät usein muut kuin varsinaiset pedofiilit.)
Endre K:n rikkomus oli siis vastenmielinen mutta ei läheskään kammottavin mahdollinen. Silti tämän mieliäkiihottavan teeman esiin nouseminen Unkarin perhepolitiikan korkeimman edustajan yhteydessä oli yleisölle liikaa. Tuntuu siltä, että kyse ei ollut niinkään tästä yhdestä rikoksesta sinänsä kuin systeemin tekopyhyyttä kohtaan kasaantuneesta raivosta, joka nyt löysi purkautumistien – ja tietenkin poliittisista toimijoista, jotka hanakasti tarttuivat tähän tilaisuuteen. Oppositiopuolue Momentum kutsui eilen koolle mielenosoituksen presidentinlinnan (Sándor-palota) eteen, ja muidenkin oppositiopuolueiden tunnuksia ja edustajia nähtiin lopulta tuhatpäiseksi paisuneessa mielenosoittajajoukossa. Katalin Novákia vaadittiin eroamaan välittömästi, samoin tulilinjalle joutui armahduspäätöksen toinen allekirjoittaja, oikeusministeri Judit Varga, ja ilmeisesti joukosta kuultiin myös näissä mielenilmauksissa tuttuja huutoja ”Orbán takarodj!” (‘Orbán, häivy!’). Väkijoukolle puhuivat useat poliitikot ja järjestöaktivistit samoin kuin yksi julkisuuteen tullut uhri, katolisen papin hyväksikäyttämä ja lopulta itse vainoamisesta syytteeseen joutunut Attila Pető.
Samaan aikaan pääministeri Orbán tajusi joutuvansa reagoimaan. Someen postaamassaan videossa hän vakavalla naamalla selittää, että pedofiileille ei pidä antaa armoa, ja että jos hänen omiin lapsenlapsiinsa käytäisiin käsiksi, hänen ensi ajatuksensa olisi, että tuommoiset tyypit pitää hakata palasiksi. Siispä nyt pitää tehdä asiat selviksi: perustuslakiin on tehtävä taas kerran muutos, joka takaa sen, että lapseen kohdistuvaan rikokseen syyllistynyttä ei voi armahtaa. Uutistoimisto AP:n välityksellä tieto tästä levisi useampiin länsimaisiin tiedotusvälineisiin, ja sen todellinen sanoma ymmärrettiin hyvin: Orbán joutuu hädissään laukaisemaan laskuvarjon (kuten Der Standard otsikoi), toimimaan nopeasti vahinkojen minimoimiseksi. Armahduspäätöksen syyt (miksi ihmeessä armahdettavaksi osui juuri Endre K., jonka rangaistus oli jo lähes loppuun kärsitty?) jäävät hämärän peittoon. Olennaista on, että presidentti Novák – joka samaan aikaan oli matkustanut Dohaan kannustamaan unkarilaisia vesipalloilijoita – ilmoitti avustajiensa välityksellä ”ilomielin” allekirjoittavansa perustuslain muutoksen.
Toisin sanoen: presidentti saa niellä melkoisen nöyryytyksen. Tai, niin kuin 444.hu asian ilmaisi, nyt on Katalin Novákin vuoro anoa armoa. Itse asiassahan hänen pahin rikkomuksensa ei ollut moraalisesti arveluttavan armahduspäätöksen allekirjoittaminen – jokainenhan tietää, että presidentti on vain symbolinen edustushahmo, jonka asema perustuu ainoastaan ehdottomaan uskollisuuteen, eikä luultavasti armahduspäätöskään ollut oikeastaan hänen tekemänsä. Pahinta oli, että presidentti petti Orbánin järjestelmän luottamuksen ja saattoi sen huonoon valoon. Systeemiin tyytymättömät saivat aiheen taas yhteen korruptioepäilyyn (oliko Endre K. vallanpitäjien erityisessä suojeluksessa jostain syystä, jota kansalle ei kerrottu?) ja lisäksi tilaisuuden nostaa esille muita, paljon pahempia ongelmia ja epäkohtia sekä lastensuojelussa että oikeuslaitoksessa. Orbán voi tässä tilanteessa vain toivoa, että moraalisen närkästyksen nostattama tunnekuohu ja sen henkilöityminen presidentti Novákiin peittäisi mahdollisimman nopeasti alleen todellisen kritiikin.
Ja hätätilassa sitten Katalin Novák voidaan lopullisesti uhrata, niin kuin monet jo spekuloivat. Der Standardin yllä linkitetyssä jutussa siteerattu politiikan analyytikko Gábor Török arvelee, että erosi Novák virastaan tai ei, hänen poliittinen uransa on lopullisesti ohi. Tätä kirjoittaessani Novák on ilmeisesti palannut Unkarin ilmavoimien koneella Dohasta, missä hänen ohjelmansa virallisine tapaamisineen olisi pitänyt kestää sunnuntaihin saakka, ja kiidätetty mustalla limusiinilla presidentinlinnaan. Seuraavaksi saataneen sitten jännittää, mitä tapahtuu entiselle oikeusministerille Judit Vargalle, joka viime vuonna erosi ministerintehtävästään keskittyäkseen tulevaan uraan Brysselissä, Fidesz-puolueen eurovaalien ehdokaslistan ykköspaikalla.
Tämähän on naispoliitikkojen perinteinen tehtävä monissa muissakin maissa: varsin pienenkin harha-askelen jälkeen, oli se sitten suklaapatukan ostaminen valtion luottokortilla tai faksin vastaanottaminen yllättäen ja pyytämättä, erotaan kyynelsilmin ja anteeksi pyydellen. Unkarissa homma vaikuttaa erityisen brutaalilta, kun naisia muuten on päättävillä paikoilla perin vähän. Viime vuosina on nähty hallituksia, joissa naisia ei ollut ainuttakaan tai korkeintaan yksi-kaksi, ja nämä viimeiset kaksi eli Novák ja Varga ovat molemmat jo aiemmin ministerinpestinsä jättäneet. Seuraavaksi voisi miettiä, mistä kiskaistaan ne seuraavat kiintiönaiset, jotka sitten tarpeen tullen voi heittää bussin alle.
Sentrooppa-Santra 