Paljon porua

Unkarin uusin poliittinen kohu on nyt huipentunut siihen, että oppositiopuolueet vaativat presidentti Katalin Novákin eroa ja kaksi niistä, sosialistinen MSZP sekä siitä aikoinaan lohjennut, entisen sosialistipääministeri Gyurcsányn oppositiopuolue DK yrittää käynnistää tästä oikeusprosessin (nyttemmin myös lähinnä ”vihreäksi” ryhmitelty oppositiopuolue LMP taas lainmuutoksen) – sillä lain mukaan viidesosa kansanedustajista voi ryhtyä vaatimaan presidentin erottamista, jos hänen todetaan rikkoneen lakia. (Tai perustuslakia, jonka mukaan jokaisella lapsella on oikeus fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksensä vaatimaan turvaan ja hoivaan.)

Tämän kohun käynnisti julkisuuteen tullut tieto siitä, että paavi Franciscuksen taannoisen Unkarin-vierailun kunniaksi presidentti lain hänelle suomalla oikeudella armahti muutamia tuomittuja rikollisia. Näiden joukossa oli, paitsi äärioikeistolaisen Hunnia-liikkeen perustaja, terrorismista eli polttopulloiskuista tuomittu György Budaházy, myös ”Endre K.”, joka työskenteli apulaisjohtajana Bicsken pikkukaupungin lastenkodissa. Tämän lastenkodin johtaja joutui 2017 syytteeseen useampien kodissa asuneiden poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Endre K. puolestaan yritti esimiestään suojellakseen kiristää johtajan toiminnasta valittanutta poikaa perumaan todistuksensa, ja tästä hyvästä hänet tuomittiin lopulta kolmeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. (Johtaja sai kahdeksan vuoden tuomion.) Niin kuin hallituksen äänitorvi Magyar Nemzet kiivaassa puolustuskirjoituksessaan muistuttaa, armahdettu Endre K. ei suinkaan itse (ainakaan tiettävästi) ollut syyllistynyt lasten hyväksikäyttöön, hän oli vankeutensa aikana käyttäytynyt moitteettomasti ja itse asiassa päässyt jo pois vankilasta valvottuun kotiarestiin, joka olisi päättynyt jo tämän vuoden tammikuussa. Muutenkin hän on kunnon mies, reipas urheilija ja työyhteisöissään arvostettu liikunnanopettaja, joka tämän jutun johdosta joutuu nyt elättämään itseään hanttihommilla, kaiken lisäksi hän on, ah oh, transilvanialaista sukujuurta ja hänen vanha äitinsä elää yhä rajan takana vaikeissa oloissa.

Jutussa on kuitenkin kaksi koukkua, jotka nostavat sen yhden ihmisen rikkomusta korkeammalle tasolle. Ensinnäkin on herätetty kysymyksiä siitä, onko Endre K. saanut armahduksensa sen kautta, että hänellä olisi jonkinlaisia yhteyksiä korkeimpiin vallanpitäjiin. Bicskehän on lähellä pääministeri Orbánin kotikylää Felcsútia (taannoisen pienoisrautatiekärhämän yhteydessä, kun pääministerin EU-tuetun prestiisiprojektin mielekkyyttä epäiltiin, kuuluisaksi tuli Orbánin tokaisu, että jos hänen kapearaiteisen erikoisratansa kimppuun hyökätään, niin ”jatketaan sitä sitten Bicskeen asti”). Telex-uutissivusto selvitti asiaa: Endre K:n lastenkodissa järjesti urheilutoimintaa Viktor Orbánin Győző-veljen painiseura, Endre K. itse oli urheilijana ja liikunnanopettajana vieraillut Orbánin kotikylän jalkapalloakatemiassa ja muissa Fidesz-puolueeseen yhdistyvissä urheilutapahtumissa – mutta mitään todisteita ei löytynyt siitä, että valtapuolueen johdolla olisi ollut Endre K:n kanssa läheisempiä suhteita tai jotain erityistä syytä suojella häntä. Koko armahduksen tausta vaikuttaa siis perin arvoitukselliselta.

Aivan kiistämätöntä (virtuaali)mustaa valkoisella sitä vastoin löytyy siitä, että lasten hyväksikäytön tuomitseminen on ollut Fidesz-puolueen keskeinen propaganda-ase, itse asiassa Fidekszen ikioma innovaatio, tai näin ainakin väittävät 444.hu-sivuston jutussa Zoltán Haszán ja László Szily. Unkarin poliittiseen kielenkäyttöön ”pedofilia”-sanan toi vuonna 1999 nykyinen propagandaministeri Antal Rogán, tosin kuvaannollisessa merkityksessä: Rogán nimitti tuolloin tapetilla ollutta entisten aikojen pioneerijärjestön ja vasemmiston nuorisojärjestön yhdistymistä ”poliittiseksi pedofiliaksi”. (En ihan tajua tämän ilmauksen logiikkaa, mutta olkoon.)

Vuonna 2021 todellinen pedofiliatapaus puolueen omissa riveissä laukaisi isomman lainsäädäntöprosessin. Tuolloin vielä riippumaton uutissivusto Index oli 2020 tuonut julkisuuteen Gábor Kaletan tapauksen. Unkarin Perun-lähettiläänä toiminut Kaleta oli kansainvälisen tutkinnan yhteydessä kärynnyt lapsipornon hallussapidosta, mutta hallitus oli salaillut juttua kuukausikaupalla, ja lopuksi vaivihkaa kotimaahan palautettu Kaleta oli selvinnyt varsin lievällä tuomiolla. Kun tästä jutusta nousi yleinen närkästys, Fidesz-puolue alkoi valmistella uutta lakia, jossa lasten hyväksikäyttöön puututtaisiin ankarammin. Vuonna 2021 jätetyn ongelmallisen lakiehdotuksen mukaan rangaistuksia kovennettaisiin ja lasten hyväksikäyttäjät kirjattaisiin erityiseen rekisteriin.

Pian tämän lain takaa alkoi kuitenkin paljastua toinen kohde. Lakiehdotukseen tehtiin lisäys, jossa ”lastensuojelun” nimissä rajoitettiin erityisesti ”poikkeavan” seksuaalisuuden julkista esittämistä alle 18-vuotiaille. Venäjän mallin mukaan Unkarin lainsäädäntö ja viranomaisten propaganda siis pyrkii niputtamaan homoseksuaalisuuden, transsukupuolisuuden tms. ”poikkeavat” sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisuuden muodot yhteen ”pedofilian” kanssa, ja kun ulkopuoliset arvostelevat Unkaria sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä, virallinen selitys kuuluu, niin kuin Viktor Orbán kuuluisan satukirjajutun yhteydessä lausui:

Unkari on homoseksuaalisuuden suhteen suvaitsevainen, kärsivällinen maa. Mutta on punainen viiva, jota ei voi ylittää, ja mielipiteeni siitä tiivistäisin tähän: jättäkööt lapsemme rauhaan!

Käsitys ”aggressiivisesta sateenkaaripropagandasta”, jolla lapsia pyritään ”käännyttämään” tai jopa ”groomaamaan”, on Unkarissa kuten kansainvälisissäkin äärioikeistopiireissä nykyään jatkuvasti tapetilla. Ja niin kuin monet kriitikot jo pitkään ovat muistuttaneet, tämän ns. ”lastensuojelun” varjoon jäävät todelliset ongelmat: lapsiprostituutio, väkivalta, köyhyys ja syrjäytyminen, joiden torjuminen ei näytä olleen mikään keskeinen päämäärä. Riippumattomassa mediassa on myös usein nostettu esiin katolisen kirkon piiristä tai sen toimijoiden ympäristöstä (kuten Orbánin järjestelmän julkisesti tukeman transilvanianunkarilaisen fransiskaaniveljen Csaba Böjten perustamista lastenkodeista) julki tulleita hyväksikäyttötapauksia, joita jopa viranomaiset tai johtavat poliitikot ovat hyssytelleet ja peitelleet. Katalin Novákin armahduspäätös asettuu aika ikävästi linjaan tämän politiikan kanssa: ”pedofilia” on todellakin vain poliittinen ase, joka lasketaan heti, kun tulilinjalle uhkaavat joutua ”omat”.

Mutta tärkeintähän populismissa on, miten asiat koetaan. Tätä väkevää kokemista on jälleen plakatoitu Unkarin julkiset tilat täyteen, kun tuoreimman ”kansallisen konsultaation” tulos julistetaan kansalle: 99 % on sanonut EI ”genderpropagandalle” sekä ”aseiden lähettämiselle”. Tämä 99 % vastaajista tarkoittaisi noin puoltatoista miljoonaa unkarilaista eli alle viidesosaa koko väestöstä. Lisäksi vastausten laskenta meni vähän niin ja näin, mutta kukapa olisi muuta odottanutkaan. Vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” aktivisti sujautti vastauskuoreen konsultaatiolomakkeen lisäksi Applen AirTagin eli tämmöisen pienen paikannushärpäkkeen, ja kävi ilmi, että lomake oli viikon kuluessa ehtinyt pääkaupunkiin ja vastaanottajalle (”Kansallinen infokommunikaatiopalvelu” -nimiselle yritykselle, joka vastasi laskennoista) – siis 26. tammikuuta, mutta koko konsultaation tulokset oli julkistettu jo edellisenä päivänä. Mutta mitäpä väliä tällä muutenkaan. Jo paljon ennen ”kansallisen konsultaation” valmistumista eli joulukuussa jyrättiin parlamentista läpi uusi ”suvereeniudensuojelulaki” (”suvereenius” oli ollut jo konsultaation otsikossa), ja Ukrainan tukipakettikin saatiin äänestettyä ja Orbán ruotuun, kaikesta etukäteisuhosta ja ”meidän rahojamme ei anneta ukrainalaisille” -hehkutuksista huolimatta.

***

Mutta loppu-”kevennykseksi” vielä viime päivien keskeisin kansainvälinen Unkari-uutinen eli Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointipäätöksen epäonnistuminen. Opposition koolle kutsumaa äänestystä ei saatu aikaan, koska hallituskoalition edustajat eivät saapuneet paikalle. Sitä vastoin lehterillä olivat äänestysyritystä seuraamassa useiden ulkomaiden suurlähettiläät, myös USA:n David Pressman, jonka fyysinen läsnäolo kiihdytti Magyar Nemzetin Tamás Antal Tóthin suorastaan hysteeriseen raivoon ja stalinismin ajat mieleen tuovaan tunteelliseen retoriikkaan.

Juttua, jonka otsikkona on ”Toveri Pressman kulkee marsalkka Vorošilovin ja Juri Vladimirovitš Andropovin jäljissä” (Andropov, sittemmin lyhyen aikaa Neuvostoliiton johtaja, oli suurlähettiläänä Unkarissa vuoden 1956 aikaan), on ihan pakko siteerata vähän laajemmin, niin uskomatonta tämä teksti on. Hallituspuolueiden vastustaminen ei voi olla mitään muuta kuin dollareilla ostettua maanpetturuutta, ulkovallan lähettilään pönötys parlamentin lehterillä vertautuu täysin ryöstelevien ja raiskaavien puna-armeijalaisten riehuntaan tai Budapestia jyrääviin neuvostopanssareihin (jotka nyt vaihteeksi eivät olekaan ukrainalaisia), ja Nato-äänestys, jonka perimmäisenä tarkoituksena olisi turvata eurooppalaisten isänmaat ”Suuren isänmaallisen sodan” uusinnasta haaveilevalta diktatuurilta, onkin yllättäen johtamassa siihen, että Budapestissa kolisisivat amerikkalaisten telaketjut. (Hetkinen, kenenkäs kanssa Unkari nyt olikaan puolustusliitossa?) Ihan oikeasti, tällaista hourailua ei julkaise mikään MV-lehden tyyppinen hörhöfoorumi vaan eurooppalaisen valtion hallituspuolueen pää-äänenkannattaja:

Toimeksiantaja seuraa paikan päältä, miten Unkarin oppositio suorittaa tehtävänsä. Mitä tämä on, ellei neuvostotyyppistä diktatuuria? Sitä juuri. Toisten mielestä tässä tapahtui painostusta, toisten mielestä toveri Pressman ”vain” valvoi, että toverit suorittavat käsketyn operaation. Olennaista joka tapauksessa, että Unkarin opposition johtajana oli Unkarin parlamentissa tänään David Pressman.

Näin raa’asti ja yksiselitteisesti eivät edes neuvostomiehittäjät harjoittaneet valtaansa. Ehkä Hollannin, Ranskan tai Britannian siirtomaaherrojen tapoihin kuului näin tiivis, fyysinen valvonta. Unkarin oppositio taas riemuissaan nuoli… voi, mitä minä sanonkaan (kirjoitankaan)… riemuissaan kumarteli Amerikan dollaripapan edessä.

Näin ilmeistä maanpetosta ei ehkä edes [oppositiopuolue] Momentumin pikkupimujen onnistunut saada aikaan Brysselissä kuin mitä nyt täällä kotona (ainakin meille tämä on koti) suoritti Unkarin dollarivasemmisto. Ne, jotka tähän asti olemme tunteneet dollarivasemmistona, ovat nyt enää vain amerikkalaisten saappaannuolijoita ja maanpettureita. Bidenin pikku palatsikoiria, jotka eivät ole myyneet vaivaisista dollareista vain omaa nahkaansa vaan isänmaansa ja periaatteensa. He ovat kavaltaneet kaiken, eivät vain äänestäjiään vaan esi-isänsä, ne unkarilaiset taistelijat, jotka historiamme aikana ovat antaneet henkensä Unkarin suvereeniuden, meidän riippumattomuutemme puolesta. Nämä ovat pelkkiä kavaltajia, jotka kaksinkerroin kumartaen nöyrtyivät amerikkalaisen käskynhaltijan edessä.

He eivät millään tavalla eroa niistä kommunisteista, jotka vuonna 1956 kutsuivat maahan sittemmin tänne ”väliaikaisesti sijoitetut” neuvostojoukot. Mitä vielä seuraa? Taistelevatko kohta tänne väliaikaisesti sijoitetut amerikkalaiset telaketjujoukot Corvin közillä [vuoden 1956 katutaistelujen merkittävä muistopaikka] kunniallisia unkarilaisia isänmaanystäviä vastaan? Eikö näille ole mikään pyhää? Ei, näille ei todellakaan ole mikään pyhää.