Viimeksi kirjoittelin Unkarin uutisia siitä, miten pääministeri Orbán alkuviikosta paukutteli ammattikoulutusmessuilla perinteistä hevospaimenten ruoskaa ja loppuviikosta tapasi paavin, kun taas ns. statuslain johdosta mieltään osoittavat opettajat ja koululaiset saivat pääministerin virkahuoneiston edustalla pippurisumua silmilleen. Samantapaista tarjolla tänäänkin.
Koululaisten mielenosoitukset Budan linnavuorella entisestä karmeliittaluostarista muokatun pääministerin kanslian edessä jatkuivat tälläkin viikolla. Keskiviikkona mediaan levisi hurjannäköisiä kuvia verkkoaidan luokse tunkevista mielenosoittajista ja mellakkapoliiseista kypärineen ja kilpineen. Ilmeisesti jotkut mielenosoittajat avasivat aitaan aukon päästäkseen lähemmäksi rakennusta. Poliisin selonteon mukaan aggressiivinen väkijoukko olisi hyökännyt poliisin kimppuun (kertoo esim. Telex-uutissivusto, jonka jutusta myös tämä kuva), paikalla ollut ihmisoikeusjärjestö TASZin juristi taas oli nähnyt tilanteen niin, että väkijoukko pysähtyi eikä suinkaan ollut heti tunkemassa aitaan syntyneestä aukosta.
Joka tapauksessa syntyi välikohtaus, jota on jo luonnehdittu yhdeksi Orbánin valtakauden väkivaltaisimmista. Poliisien kanssa puhkesi käsirysyä, ilmeisesti pamputkin heiluivat, teini-ikäiset mielenosoittajat saivat kyynelkaasua tai pippurisumutetta kasvoilleen, ja muutamia mielenosoittajia pidätettiin. Yksi näistä oli oppositiopuolue Momentumin kansanedustaja Márton Tompos, joka kiistää hyökänneensä aitaa tai poliiseja vastaan: oman kertomansa mukaan Tompos oli mennyt auttamaan tuskissaan aitaan takertunutta 17-vuotiasta poikaa, joka oli saanut sumutetta silmiinsä niin että ei nähnyt mitään. (Poika, Máté Hidász nimeltään, on puolestaan kertonut 444.hu-sivustolle, että ei neljään tuntiin pystynyt avaamaan silmiään, ja koska hänellä on myös sydänvika ja astma, hänet oli varmuudeksi viety vielä sairaalan päivystykseen.)
Poliittisesti mielenkiintoista tässä on se, että Orbánin nykyisen valtakauden katsotaan saaneen alkunsa mielenosoituksista, jotka syksyllä 2006 repesivät mellakoiksi. Orbánin Fidesz-puoluetta on syytetty näiden mellakoiden lietsomisesta – jotka sitten lipesivät poliisin hallinnasta, niin että molemmin puolin ihmisiä loukkaantui. Joka tapauksessa tästä käynnistyi poliittinen prosessi, joka lopulta kaatoi siihenastisen sosialistihallituksen. Orbánin hallitus on vuodesta 2010 lähtien muistutellut mieliin, miten vuoden 2006 poliisin väkivaltaisuudet eivät kuulu demokratiaan eivätkä sovi yhteen sananvapauden kanssa. Nyt Orbánin järjestelmän omien poliisien väitetään pahoinpidelleen mielenosoittajia. Kaiken lisäksi alaikäisiä mielenosoittajia – samaan aikaan, kun Orbán ja hänen hallintonsa koko ajan puhuvat ”lasten suojelemisesta”.
”Lasten suojelemisesta” kuten muistakin perusarvoista on puolestaan puhuttu kahden päivän ajan suurtapahtumassa, joka nimittää itseään ”konservatiiviseksi”. (Minun on aina vain vaikeampi ymmärtää, mitä ”säilyttävää” tai ”suojelevaa” on yhä räikeämmässä oikeistoradikalismissa, eurooppalaisen demokratian, valistuksen ihanteiden, ihmisoikeuksien ja tieteellisen tiedon vastustamisessa.) CPAC (Conservative Political Action Conference) on alun perin Yhdysvalloissa vuonna 1974 perustettu tapahtuma, jollaisesta väitetään myös Donald Trumpin poliittisen uran alkaneen. Viime vuosina on alkuperäisen Amerikan CPACin lisäksi muuallakin maailmassa järjestetty samaa nimeä kantavia tilaisuuksia, ja tämä CPAC Hungary oli nyt jo toinen laatuaan.
CPAC Hungaryn esiintyjäkaartissa oli laitaoikeistoa ja erilaisia ”persumielisiä” poliitikkoja Viron EKREn Martin Helmestä Slovenian ex-presidentti Janez Janšaan, Itävallan FPÖ:n johtajaan Herbert Kickliin ja Brasilian ex-presidentin poikaan Eduardo Bolsonaroon. Viimeksimainitut tosin osallistuivat vain etänä, samoin kuin muutamat muutkin etävieraat. Amerikkalaisia Trump-linjan republikaaneja oli paikalla sankoin joukoin, yhtenä kutsuvieraista esimerkiksi Kari Lake, se taannoinen Arizonan kuvernööriehdokas, joka nostatti vaalitappiostaan huikean Trump-tyylisen vaalipetossyytösspektaakkelin. Itse Trump lähetti tilaisuuteen videotervehdyksen, johon isäntä Orbán vastasi toivottaen Trumpille paluuta presidentinvirkaan. Sillä – näin Orbán on useasti väittänyt – Ukrainan sotaakaan ei olisi syttynyt, jos Trump olisi yhä ollut USA:n johdossa.
CPAC-tapahtumasta löytyy yksityiskohtainen englanninkielinen juttu esimerkiksi Politicon sivuilta, kirjoittajana toimittaja Jacob Heilbrunn, joka tosin joutui seuraamaan tilaisuutta verkon välityksellä, sillä häntä ei päästetty paikan päälle Bálna (‘Valas’) -nimellä tunnettuun messuhalliin, jonka porteilla komeili teksti NO WOKE ZONE. Etukäteen asianmukaisesti tehty akkreditaatio ei hänen tapauksessaan toiminutkaan. Vielä näyttävämmin kävi The Guardian -lehteä edustavalle toimittaja Flóra Garamvölgyille. Hän oli juuri haastattelemassa USA:n republikaanien entistä senaattoria Rick Santorumia, ilmeisesti aivan leppoisassa tunnelmassa, kun järjestäjät tulivat nykäisemään häntä hihasta ja turvamiehet saattelivat hänet ulos selittäen, että hänelle myönnetty akkreditaatio olikin ollut erehdys eikä hänen kuulunut päästä paikalle laisinkaan.
Woke-vapaalle vyöhykkeelle ei siis haluttu vihervasemmistolaisen suvakki-valtamedian edustajia. Sitä vastoin selvääkin selvemmäksi tehtiin, että Unkari on vihollisten ympäröimä vapauden linnake ja Orbán ”konservatiivien” kansainvälinen kellokas ja johtohahmo. Paljonpuhuvia ovat CPACin puhujien esittelysivulla esiintyvät luonnehdinnat: serbipoliitikko Jovan Palalić on ”serbialainen »nationalisti» joka ei pelkää Joe Bidenia”, oikeusministeri Judit Varga on ”Brysselin byrokraattien painajainen”, Unkarin hallituksen viestinnästä vastaava valtiosihteeri Zoltán Kovács on ”liberaalien mediatyöntekijöiden ojentaja”… Avauspuheessaan Orbán kuvaili Unkaria ”hautomoksi, jossa kokeillaan tulevaisuuden konservatiivista politiikkaa”. Tämä politiikka on Unkarissa edennyt suunnittelusta jo soveltamisvaiheeseen, kun Soros (niinpä niin…) usutti Euroopan kimppuun pakolaisten miljoonapäiset laumat mutta Unkari onnistui pysäyttämään ne. (Tämä väite, että Unkari olisi pelastanut Euroopan pakolaiskriisiltä, ei tunnetusti pidä paikkaansa, mutta mitäs pienistä.)
Orbánin Unkari on siis tarjoamassa koko maailmalle unkarilaista ”vastalääkettä edistysmieliseen virukseen”. Riittää, kun ennen vaaleja otetaan ohjelmaksi ”no migration, no gender, no war”, tiivistää hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács Twitterissä. Ja sitten pannaan tämä toimeen, mikä Unkarissa on jo tehty: maahanmuutto on pysäytetty rajalle, ”genderpropaganda” kielletty kouluista, ja nyt tehdään työtä rauhan puolesta.
Hm. Niin kuin ennenkin on todettu, Orbánin väite ”maahanmuuton pysäyttämisestä” ei pidä paikkaansa. Unkari on ainakin viime aikoihin asti ottanut vastaan sekä työvoimapulan takia kipeästi kaivattua työperäistä maahanmuuttoa että maksukykyisiä EU:n alueelle pyrkijöitä esimerkiksi Venäjältä tai Aasiasta. Työvoimapulaa puolestaan pahentaa työikäisten unkarilaisten massiivinen maastamuutto EU:n länsilaidalle parempien palkkojen ja työolojen perässä.
”Genderpropaganda” puolestaan… gender on alun perin sana, joka englanninkielisessä tutkimuksessa otettiin käyttöön kuvaamaan sukupuolta sosiaalisena konstruktiona, siis kaikkia niitä naiseuteen, mieheyteen tai muunlaisiin sukupuoli-identiteetteihin liittyviä tapoja, toimintoja, käsityksiä, asenteita ja käytänteitä, jotka eivät selity pelkästään biologisella sukupuolella (sex). Konservatiivinen populismi ympäri Eurooppaa on ottanut tämän oudon gender-sanan merkitsemään jonkinlaista kuviteltua hirviötä, ”gender-ideologiaa”, joka kieltää sanomasta poikia pojiksi ja tyttöjä tytöiksi, tyrkyttää ”sukupuolenvaihdosleikkauksia” jo alaikäisillekin, pakkohomostuttaa nuoret ja tuhoaa perheet. Tältä keksityltä kammotukselta on suojeltava etenkin lapsia, ja tämän takia Eurooppa on haastamassa Unkaria oikeuteen homo- ja transfobisen lainsäädännön takia, joka Unkarin oman selityksen mukaan on pelkkää lastensuojelua.
Mutta jos nyt tarkemmin mietitään, niin siinä aatemaailmassa, jota Unkari haluaa julistaa ja edistää ja joka perustuslakiinkin on kirjattu (”äiti on nainen, isä on mies”), ei tietenkään ole kyse siitä, mitä Unkarin mies- ja naisoletettujen housuista löytyy, vaan siitä, miten heidän odotetaan elävän ja toimivan – siis sukupuolirooleista ja sosiaalisista odotuksista, eli nimenomaan genderistä. Toisin sanoen siitä, että Orbánin Unkarissa halutaan ihmisten toimivan toisenlaisen, perinteisemmän ja ankaramman gender-systeemin mukaan kuin mitä feministit ja sateenkaariaktivistit haluaisivat. Orbánin ”no gender” on siis samalla tavalla järjetön kuin ”no war”, sillä eihän Venäjän energialieassa kulkeva Unkari ole lopettamassa sotaa, vain edistämässä sodan kulkua sellaiseksi, että Venäjä voisi pakottaa Ukrainan ns. rauhaan.
Sanalla sanoen: ei kyse ole maahanmuuton, sukupuoliroolien tai sodan vastustamisesta sinänsä vaan oikeudesta määritellä, mitä niillä tarkoitetaan. Orbánin Unkari rakentaa vauhdilla omaa uuskieltään ja rinnakkaistodellisuuttaan.
Kirjoittaja: Sentrooppa-Santra 
Sentrooppa-Santra 