Mediasota ja median tuho?

Touko 18, 2017

Tästä olen jauhanut monesti ennenkin. Unkarihan ei ole mikään Putinin Venäjä tai Erdoğanin Turkki, missä liian äänekkäästi ja toisin ajattelevat, etenkin ikävistä asioista kirjoittavat toimittajat saattavat päästä hengestään tai joutua vankilaan. (Työnsä ja toimeentulonsa toisinajattelijat kyllä Unkarissakin saattavat menettää.) Mutta 1900-luvun (ja 2000-luvun alunkin) diktatuureja se muistuttaa siinä suhteessa, miten ns. virallinen mediamaisema todellisuutta esittää. Olen tästä ennenkin kirjoittanut: Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutiset ovat kuin kurkistus suorastaan pohjoiskorealaiseen propagandamaailmaan, jossa meidän rajojemme ulkopuolella pahikset punovat häijyjä juoniaan (jotka viisas johtajamme sankarillisesti torjuu), rajojen sisäpuolella taas nähdään vain upeita uudisrakennusprojekteja, onnellisia perheitä (joille vero- ja hintapolitiikan ansiosta jää koko ajan entistä enemmän käteen), suloisesti laulavia ja tanssivia lapsia sekä nousevia tuotantolukuja.

Eilen tämä taas nähtiin MTV1-kanavan uutislähetyksessä, jossa ensi kertaa laajemmin kerrottiin Unkarin kansalle EU-parlamentin eilisestä, 7. artiklan soveltamista koskevasta päätöksestä. Uteliaana klikkailin itseni hirado.hu-sivuston videopalstalle katsomaan, miten tv-uutiset tämän esittävät – ja olisihan se pitänyt arvata. Kysymys on ennen kaikkea maahanmuuttajista (”migranteista”) tai maahanmuuttopolitiikasta (tämä mainittiin heti alkuun ja niin selvästi, että mahdolliset piipitykset demokratiasta, korruption vastustamisesta, kansalaisjärjestöistä tai ihmisoikeuksista eivät siinä paljoa painaneet) sekä hyökkäyksestä Unkaria vastaan. Siis ymmärsiväthän varmasti kaikki: EU ei hyväksy Unkarin rajat kiinni -politiikkaa vaan haluaa asuttaa Unkariin tuhansittain ”laittomia migrantteja”. Ja tämän hyökkäyksen takana on tietenkin ikipahis György Soros: kun neljä vuotta sitten nähtiin Unkari-vastainen ns. Tavaresin paperi, niin nyt on vuorossa Sorosin paperi, tämä kuultiin uutislähetyksen aikana useammankin hallituksen edustajan suusta.

Tämän virallisen mediatodellisuuden ulkopuolella toki periaatteessa vallitsee lehdistön ja viestinnän vapaus, ja varsinkin Internetistä löytyy hyvinkin kärkeviä kriittisiä sivustoja ja blogeja pilvin pimein. Etenkin television, radion ja perinteisen printtimedian puolella kuitenkin jyrää hallituksen ja Fidesz-puolueen käsissä oleva berlusconilainen viestintämahti. Tätä maisemaa kartoittaa 444.hu-sivuston pitemmän journalismin sarjassa (tunnuksella tldr) juuri ilmestynyt Pál Dániel Rényin artikkeli, jota haluaisin tässä pikaisesti referoida. Otsikko kuuluu suomennettuna: ”Tämä ei ole journalismia, tämä on politiikan raskasta aseistusta.”

Tämänhetkisen mediasodan strategia palautuu Rényin mukaan parin vuoden takaiseen ns. Gecigateen eli pääministeri Orbánin ja hänen nuoruudenystävänsä ja uskottunsa, oligarkki Lajos Simicskan välirikkoon. Siihen asti Unkarissa oli toiminut useita hallitusta tukevia mutta muodollisesti itsenäisiä, Simicskan omistamia tiedotusvälineitä, kuten oikeistolaiset sanomalehti Magyar Nemzet ja tv-kanava HírTV. Orbánin ja Simicskan riitaannuttua näiden tilalle oli rakennettava uusi mediaimperiumi, mihin Rényin mukaan käytettiin kymmeniä miljardeja forintteja valtion varoja. Tätä tv- ja radiokanavien, lehtien ja verkkosivustojen verkostoa ohjailee ”propagandaministeri” Antal ”Helikopteri” Rogán, jolta on tullut myös selvät toimintaohjeet sekä Fidesz-puolueen poliitikoille että tiedotusvälineille. Näin Rényille kertoi viime helmikuisessa tiedotustilaisuudessa kuulemastaan muuan Fidesz-puolueen kansanedustaja:

Rogán astui esiin ja rupesi selittämään, että media on käyttämistä varten, ja että nyt ei ole kokeilujen eikä itsensätoteuttamisen aika. Hän odottaa puolueen lausuntoja antavilta poliitikoilta kurinalaisuutta, on käytettävä niitä ilmauksia ja tekstipätkiä, jotka pääministerin kanslia toimittaa kirjallisina. Muutamia viikkoja myöhemmin tapasin erään hallituspuolueen lehden päätoimittajan, ja heille Rogán oli sanonut aivan samaa.

(Veikkaisinpa, että tällainen valmis ilmaus oli myös eilisillan uutisissa useampaan kertaan kuultu ”Sorosin paperi”.)

Valtion varoilla hallituksen hallintaan ostetut lehdet, radio- ja tv-kanavat päätyivät useiden uskollisten haltuun. Näistä huomattavimpia on tässä blogissa ennenkin mainittu pääministeri Orbánin salaperäinen medianeuvonantaja Árpád Habony, mies, jolla vuosikaudet on ollut pääsy korkeimpien päättäjien puheille, vaikka virallisesti hän ei ole millään tavalla valtion leivissä – eikä edes periaatteessa velvollinen kertomaan kenellekään, millä hänen juorulehdissä reposteltu jetset-elämäntyylinsä rahoitetaan. Habonyn Modern Media Group -yhtiö pyörittää muun muassa räväkkään tyylilajiin pyrkivää 888.hu-uutissivustoa sekä Lokál-ilmaisjakelulehteä.

fakenews.png

888.hu:n pilapiirros antaa ehkä parhaan kuvan sivuston tasosta. Fake news -tekstin fontti ja oranssi i:n piste (f-kirjaimen päällä…) jäljittelevät riippumattoman Index-uutissivuston logoa. Siltä varalta, että joku ei ymmärtäisi, mistä on kysymys, pilakuvaan on lisätty selitys: ”Index-universumi hajoaa.” Ei, tämä ei ole ”Kevätpörriäisen” tyyppisestä julkaisusta vaan periaatteessa aikuisille ”oikean” journalismin kuluttajille tarkoitettu. Ja tämän on siis tarkoitus olla vitsi. Voisin liittää tähän myös saman piirtäjän tämänpäiväisen pilakuvan, jossa ”Euroopan parlamentti kokoontuu” ja sen penkeissä istuu pelkkiä samannäköisiä György Soros -klooneja. Mutta asia lienee tullut jo selväksi.

Habonyn kaveri Andy Vajna, paluumuuttanut amerikanunkarilainen entinen Hollywood-tuottaja ja sittemmin valtion elokuvakomissaari, on lainsäädännöllisesti tuettujen tuottoisien kasinobisnestensä lisäksi saanut valtiolta yli kymmenen miljardin forintin luotot TV2-kanavan ostamiseen ja Rádió 1 -radioaseman valtaamiseen. Talouspoliittisen viikkolehti Figyelőn nappasi haltuunsa pääministeri Orbánin hovihistorioitsija Mária Schmidt, ja entinen itsenäinen uutissivusto Origo.hu päätyi Unkarin keskuspankin johtajaa, legendaarista ”epäortodoksisen” talouspolitiikan isää György Matolcsya lähellä oleville tahoille. Kenties suurin siivu uudelleenjärjestetystä mediaimperiumista joutui lopulta Orbánin naapurin, luottomiehen ja (väitetyn) bulvaanin, entisen kaasuasentajan ja nykyisen mega-oligarkin Lőrinc Mészárosin haltuun. Mészáros omistaa muun muassa Mediaworks-yhtiön, jonka hallussa on nykyään suurin osa Unkarin maakuntalehdistä, sekä hörhöoikeistolaisen tv-kanavan Echo TV:n.

Mediaworksin maakuntalehtien levikki kattaa nykyään Unkarista suurimman osan (loppujakin, kuten Itä-Unkarin paikallislehtiä vielä hallitsevan itävaltalaisen Russmedian sekä muutamia menestyksekkäitä ja kunnianhimoisia eteläunkarilaisia paikallislehtiä julkaisevan Lapcomin omistuksia on jo lähestytty ostotarjouksin), ja niiden sisältö toimitetaan keskitetysti, kertoo Rényi. Entiset päätoimittajat potkittiin pihalle, ja entisen Népszabadság-lehden toimitalossa työskentelevä uusi keskustoimitus laatii maakuntalehtien sisällön yleisen, ei-paikallisen osuuden.

megyei

Mediaworksin maakuntalehtien verkkosivustojen etusivut 15.4.2017.

Tähän mediamaisemaan virtaa valtion mediatuki nyttemmin rajoittamattomana, kun taas muiden kuin Fidesz-puolueen hallinnassa olevien viestimien alkaa olla mahdotonta saada tukea julkisista varoista.

Toki valtio on Unkarissa jo pitkään puuttunut lehdistön toimintaan esimerkiksi jakelemalla epäsuoraa mediatukea lehti-ilmoitusten muodossa. (Eikä pelkästään Unkarissa. Itävallassahan muutamia vuosia sitten silloinen liittokansleri Faymann oli melkoisessa ryöpytyksessä ns. Inseratenaffären johdosta, eli hänen väitettiin ostaneen itselleen positiivista julkisuutta keltalehdistöltä näissä lehdissä julkaistujen valtion laitosten maksullisten ilmoitusten avulla.) Árpád Habonyn myötä, väittää Rényi, Unkarissa on kuitenkin astuttu aivan uuteen mediapolitiikan kauteen.

Habony vaikuttaa nykyään pääasiassa Lontoossa, missä hänellä on amerikkalaisen kampanja- ja propagandagurun Arthur Finkelsteinin kanssa yhteinen konsulttitoimisto, joka on viime aikoina myynyt palvelujaan Unkarin ohella muillekin keskieurooppalaisille oikeistopopulistitahoille. Varsinaiset poliittiset sisällöt suunnitellaan ministeri Rogánin byroossa, mutta Habonyn toimisto suunnittelee niiden markkinoinnin: miten ne paketoidaan kansaanmenevään kelta- ja juorulehdistöön. Tähän kuuluu myös esimerkiksi Fidesz-puolueen vihollisten mustamaalaus, paparazzien lähettäminen poliittisten vastustajien kimppuun ja yksityiselämää koskevien juorujen levittäminen. Härskein esimerkki lienee äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbikin johtajan Gábor Vonan väittäminen homoksi.

Ennen kaikkea olennaista tässä uudessa mediakonseptissa on jatkuvan sotatilan ajatus. Mitään puolueetonta kritiikkiä ei voi olla olemassa, on vain me ja meidän viholliset, ja kaikenlainen vallanpitäjien arvostelu on pelkästään opposition valtapyrkimysten ilmentymää. Koska Unkarin tämänhetkinen hajanainen ja kädetön oppositio ei riitä uhkakuvaksi, mediasotaa motivoimaan tarvitaan suurempi salaliittoteoria. Tästä syystä valtion suorasti tai epäsuorasti hallinnoimat tiedotusvälineet ovat jo kuukausikaupalla juntanneet kansan tajuntaan yhtä ja samaa ajatusta, jossa perinteinen antisemitismi kätevästi yhdistyy muukalaispelon uudempiin muotoihin: György Soros rahoittaa kansalaisjärjestöjä, tiedotusvälineitä ja omaa yksityisyliopistoaan pelkästään tuhotakseen Euroopan hukuttamalla sen ”laittomien maahanmuuttajien” tulvaan.

Mielenkiintoinen seuraus tästä mediasotatilasta on myös, että valtaapitävien päävihollinen ei kohta niinkään ole poliittinen oppositio (joka edelleenkin on toivottoman heikko ja hajanainen) vaan riippumaton tiedonvälitys. Lajos Simicskan yritysimperiumiin kuuluva itsenäinen uutisportaali Index esitetään – kuten ylempänä siteeraamani ”henkevä” ”pila”-”piirros” osoittaa – fake news -tuuttina, ja Fidesz-puolueen euroedustaja Tamás Deutsch möläytti tyylinsä mukaisesti Facebook-sivullaan, että ”oppositio painukoon v***uun, sen tilalle on jo astunut liberaali media”. (”Liberaali”, muistutettakoon vielä, on Unkarin nykyisten vallanpitäjien kielenkäytössä samanlainen omaa merkitystä vailla oleva yleishaukkumasana kuin entisessä Neuvostoliitossa ja vielä nyky-Venäjälläkin ”fasisti”.)

Hallituksen mediaimperiumin kasassa pitäminen – ainakin seuraaviin, vuoden 2018 vaaleihin asti – ei kuitenkaan ole aivan helppoa, sillä pätevästä työväestä alkaa kohta olla pulaa. ”Oikeat” journalistit eivät loputtomiin jaksa työskennellä toimituksessa, jossa Unkarin tietotoimiston uutisetkin pitää tarkistuttaa puoluelinjan mukaisiksi tai joissa kulttuuri- tai urheilupalstojen toimittajilta on kielletty tiettyjen alan ihmisten arvosteleminen. Juorulehti Ripostin palveluksesta lähti kahdessa päivässä omantunnon syihin vedoten kaksi toimittajaa, Ádám Fekő ”pyytäen anteeksi jokaista näppäimen painallusta”, Csaba Vultur puolestaan näillä sanoin:

”Vähän aikaa on niin, että siitähän maksetaan hyvin. Sitten on niin, että eihän minun tarvitse välittää politiikasta. Sitten on niin, että tuota en minä kirjoittanut. Sitten niin, että kyllähän minä sen kirjoitin, mutta se kirjoitettiin uusiksi. Sitten on niin, että jollakinhan se perhe on elätettävä. Ja tietenkin myös niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Tästä lähtien ei enää ole niin.”

Vaikka vallanpitäjien hihnassa kulkevalla medialla onkin pulaa sekä pätevistä tekijöistä että lukijoista – esimerkiksi 888.hu:sta ei todellakaan ole 444.hu:n kilpailijaksi, hallituksen kenties uskollisin äänitorvi, sanomalehti Magyar Idők ei saa lukijamääräänsä nousemaan yli kahdeksantuhannen – menossa oleva mediasota voi silti tuhota koko mediamaiseman. Mutta, kuten Rényi toteaa:

Tällaisena aikana, jona valeuutiset politiikasta riippumattakin haastavat valtavirtamedian, politiikan näin brutaali väliintulo vahingoittaa pahasti julkisuuden rakennetta: se horjuttaa yleistä luottamusta uutispalveluihin, se vie journalistin ammatilta uskottavuuden ja kaiken kaikkiaan heikentää demokraattisen järjestelmän puolustuskykyä. Juuri tämä on tässä päämääränä.

 


Kansa äänesti, miehet kertovat

lokakuu 7, 2016

Unkarin kansanäänestystä on nyt ihmetelty viikon verran. Tai siis eihän siinä ole enää mitään ihmettelemistä, hajaantukaa! Kansa on puhunut ja pulinat pois. Näin ainakin unkarilaisille tehtiin selväksi heti maanantaina parlamenttikeskustelussa, josta 444.hu-sivusto laati viihdyttävän videokoosteen.

Hieman uupuneen ja ränsistyneen näköinen, ahkerasti vesilasia kallisteleva Viktor Orbán – jonka kommentoijat arvioivat juhlineen vaalitulosta perinteisen pitkän kaavan mukaan ja/tai olevan taas uuden hoitojakson tarpeessa siinä grazilaisessa yksityisklinikassa, jossa pääministerin horjahtelevaa mielenterveyttä huhujen mukaan pönkitetään – julisti puhujanpöntöstä, että vaikka kansanäänestys ei ollutkaan oikeudellisesti pätevä, kysymys kuuluu, ”aiommeko hankkia sille pätevyyden”. Ja tämä kysymys on tietenkin retorinen: Unkarin kansa on tehnyt päätöksensä, 98% kansasta on maahanmuuttajien pakkoasuttamista eli pakolaiskiintiöitä vastaan, joten seuraavaksi pannaan alulle tämän enemmistöpäätöksen mukainen perustuslain muutos. Suosionosoituksia kuin entiseen maailmanaikaan, ja Orbánin vieressä eturivissä istuvan varapääministerin, kristillisdemokraattien Zsolt Semjénin äitelän nöyristelevä hymy on sanoinkuvaamatonta nähtävää.

Tässähän ei tietenkään ole mitään yllättävää. Tosin yli puolet kansasta jäi kotiin tai jätti uurnaan jollakin enemmän tai vähemmän mielikuvituksekkaalla tavalla mitätöidyn äänestyslapun – somessa on nähty kuvia eri tavoin piirretyistä, leikellyistä tai tarraliimatuista lapuista, kuva-aiheina perinteisten genitaalikuvien lisäksi myös esimerkiksi söpöjä eläimiä, Eurooppaa kohti kaasuttelevia autoja tai Syyrian pommitusten uhreiksi joutuneita lapsia. Mutta nämä voidaan nerokkaan yksinkertaisella tavalla nonchaleerata ja ottaa huomioon vain EI-äänten osuus pätevistä äänistä, 98%. Murskaenemmistö, supervoitto! Tai kuten Fidesz-puolueen ryhmänjohtaja Lajos Kósa videolla julistaa, hieman lauserakenteisiinsa kompastellen: ”Unkarin pääministerin kutsuun eivät vielä koskaan ole näin monet, sitten järjestelmänvaihdoksen, olleet samaa mieltä hänen kanssaan!”

Hieman mielenkiintoisempaa oli seurata, mitä ns. oppositiopuolueet tekivät. Sosialistipuolue MSZP:n ryhmänjohtaja latasi tylysti, että pääministeri Orbán on katsellut aivan eri elokuvaa: enemmistö unkarilaisista jäi kotiin, koska ei halunnut osallistua tähän järjettömään, kalliiseen ja valheelliseen näytelmään. Vielä rajummin ja eittämättömän loogisesti tylytti äärioikeisto-opposition Jobbikin Gábor Vona: epäonnistuneella kansanäänestyksellään Orbán on pelannut vaarallista uhkapeliä ja antanut valttiässän Brysselin käteen. Suuri osa Unkarin kansasta, näin Vona, pelkää maahanmuuttajien tuomaa terrorismia ja rikollisuutta mutta jäi kotiin, koska pelkää vielä enemmän Orbánin diktatorista ylivaltaa. Näin äänestys jäi pätemättömäksi, ja tämähän on ainoa asia, joka Brysseliä kiinnostaa. Vonan ryhdikäs esiintyminen on kerännyt kiitosta jopa Jobbikin ideologisilta vastustajilta ja herättänyt spekulointeja siitä, mahtaako Orbán yrittää syleillä Jobbikin kuoliaaksi ja hankkia sen liittolaisekseen ns. hyvällä, jos ei uskaltaudu avoimeen vastakkainasetteluun. Aatteellisestihan Orbánin Fidesz ja Jobbik ovat vuosien mittaan liukuneet yhä lähemmäksi toisiaan, ja kohderyhmätkin menevät yhä enemmän päällekkäin.

Euroopasta ja Amerikasta kuuluu toki yhä kriittisempiä kommentteja Unkarin nykymenoon, ja Unkarissa paljastuu yhä uusia ikäviä juttuja. Pääministeri Orbán esimerkiksi jäi juuri kiinni valehtelusta: viime vuoden alussa hän väitti Frankfurter Allgemeine Zeitungin haastattelussa ensi kertaa kuulevansa siitä, että Norjan EU-yhteistoimintasäätiön tukiaisia vastaanottaneita unkarilaisia kansalaisjärjestöjä olisi ratsattu ja hätyytetty poliittisista syistä, nyt julki tulleiden asiakirjojen mukaan Orbán itse omin käsin allekirjoittamallaan kirjeellä oli määrännyt tarkastajat kansalaisjärjestöjen kimppuun. Orbánin lähipiiristä taas tulituksen kohteena on viime päivinä ollut pääministerin kabinettia johtava ”propagandaministeri”, Louis Vuitton -laukuistaan, luksusasunnostaan ja jatkuvasti juorulehtijulkisuudessa pyörivästä kauniista vaimostaan kuulu Antal Rogán. Nyt julkisuudessa puidaan Rogánin ja hänen Cecília-rouvansa viimeviikonloppuista huvimatkaa helikopterilla julkkishäihin kesken kuumimman kansanäänestystaiston: kuka maksoi helikopterikyydin, ja miksi Rogánin kertomus asiasta muuttuu koko ajan?

Unkarissa taitavat yhä harvemmat enää uskoa siihen, että meininki voisi olennaisesti muuttua mihinkään. Mutta kuten me reaalisosialismin aikoina eläneet sukupolvet muistamme: mitä ankeammat poliittiset olot, sen parempi poliittinen huumori. Kitkerää naurua, mutta naurua kuitenkin, tarjoaa tämä Richard Scarryn ”Touhulan” tulkinta, jonka 444.hu-sivusto löysi kuvablogisti prolideppin Tumblr-blogista:

touhula

Oikeassa yläkulmassa näkyy linna, jonne joku on muuttamassa (pääministeri Orbán tunnetusti on remontoimassa itselleen uusia tiloja Budan linnaan), ja sen luona Rogánit ovat helikopterilla matkalla häihin. Sinisessä talossa toimivan pankin yläkerrassa harrastetaan tähdistä ennustamista (viittaus Unkarin kansallispankin johtajan György Matolcsyn ”epäortodoksiseen” taloustieteeseen), ja kansallispankin säätiöihin katoava raha, jota vihreäpukuinen possuherra kuljettaa kottikärryillä, tunnetusti ”menettää julkisten varojen luonteensa” (elveszti a közpénz jellegét). Pankin edessä naispuolinen kissa-toimihenkilö komennetaan kotiin synnyttämään. Alhaalla vasemmalla toimii Sorosin palkkaamien vassarisuvakki-maanpetturien kansalaisjärjestö, jota salakuunnellaan valkoisesta autosta käsin. Sen edessä valtion tv-kanavan kameranallet kuvaavat toimittajakissaa, joka raportoi mielenosoituksesta tyhjällä kadulla. Oikealla alhaalla olevassa talossa pyöritetään samoin valtion mediaa: palkkatrolli-apinan lisäksi siellä työskentelee Zsolt Bayer -possu, joka yhdessä kiukkuisen koiraherran kanssa räyhää vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” protestitarroja liimaavalle pupulle, ja täplikäs kissarouva soittaa huolestuneen kansan nimissä toimitukseen. Kansalle jää kaksi roolia: ylhäällä linnan portin luona közmunkás eli nälkäpalkalla yleisiin töihin työllistetty työtön jynssää katua, vanha kunnon Mato Matala kadunlakaisijana taas edustaa esimerkiksi opettajille juhlallisesti tarjottua ”urakehitysmallia”, életpályamodell. Motto: ”TIESITTEKÖ? Unkari on Euroopan vapain maa!”

Ei. Huumori sikseen ja tiedettä peliin. Muutamien mainioiden kollegojeni ansiosta nimittäin sain uutisvirtaani toistaiseksi parhaan näkemäni kansanäänestyksen ja sen jälkimaininkien analyysin, jonka romanianunkarilaisella Maszol-sivustolla on julkaissut kielentutkija Sándor N. Szilágyi. Analyysin otsikko on ”Erään ylimitoitetun kokeen tulokset, jotka eivät yllätä hiukkaakaan”, ja sen ytimessä on pragmatiikka eli ”doing things with words”. Pragmatiikka on pelissä silloin, kun käytämme kielellisiä ilmauksia niiden varsinaisen merkityksen ulkopuolella tai ymmärrämme niiden tällaista käyttöä. Pragmatiikkaa on se, kun A sanoo B:lle ”Onpas täällä pimeä”, kun tarkoittaa, että B:n pitäisi sytyttää valo – ja se, että B ymmärtää, mitä ajetaan takaa. Tai se, että ”yritäpäs vain koskea tähän!” ja ”älä yritäkään koskea tähän!” ymmärretään samoin – niiden pragmaattinen implikaatio, ”jos kosket tähän, tapahtuu jotain ikävää”, on sama. Pragmatiikka paljastaa myös, mitä piilee ns. ironisten kysymysten takana. ”Tahdotko taittaa niskasi?” on tämmöinen tyypillinen ironinen kysymys, jollaisen esimerkiksi äiti voi esittää uhkarohkeasti korkealla paikalla keikkuvalle lapselleen, kun itse asiassa tarkoittaa: ”Älä tee noin tai taitat niskasi!”

Szilágyin mielestä siis Unkarissa on toteutettu laajamittainen pragmaattinen koe. Kansanäänestyksen kysymys ”Tahdotteko, että EU voisi myös ilman parlamentin suostumusta määrätä muiden maiden kansalaisia pakolla asutettaviksi Unkariin?” on (paitsi mieletön, sillä EU:n päätöksiin ei voi vaikuttaa Unkarin kansanäänestyksillä tai parlamentin päätöksillä) pohjimmiltaan juuri samanlainen ironiseksi kysymykseksi naamioitu kielto tai uhkaus kuin ”Tahdotko taittaa niskasi?” tai ”Tahdotko saada turpaasi?”. Siihen ei oikein voi vastata mitenkään muuten kuin ”ei”. Se ei ole kysymys, jolla pyritään hankkimaan tietoa, vaan uhkaus tai käsky. Ja kuten kansanäänestyksen yhteydessä käydyistä keskusteluista ja somekommenteista ilmenee, näin juuri se ymmärrettiinkin: ”Tahdotko, että kaiken maailman muslimiterroristit tulevat tänne suurin joukoin ja raiskaavat vaimosi ja tyttäresi? Jos et, niin tee, niin kuin me sanomme, ja tule äänestämään EI.” Pohjimmiltaan tämän kysymyksen taustalla piilee myös nolaava oletus: ”Eihän kukaan halua tätä, et kai sinäkään ole niin hölmö?” Tämä tekee entistäkin vaikeammaksi vastata ”kyllä”. ”Kyllä, olen hölmö!” Ei siis ole mikään yllätys, että vastaajista 98% vastasi, kuten odotettiin. He ymmärsivät pragmaattisen implikaation.

Todellisen poliittisen kysymyksen siihen asiaan, jota tässä itse asiassa ajettiin takaa, olisi voinut muotoilla vaikkapa näin: ”Pitäisikö teidän mielestänne parlamentin säätää laki siitä, että ilman parlamentin suostumusta kukaan ei voi velvoittaa Unkaria ottamaan maan pysyviksi asukkaiksi ulkomaan kansalaisia?” (Tällainen pykälä tosin kuuluisi perustuslakiin, mutta, huomauttaa Szilágyi viattoman pirullisesti, Unkarin perustuslaissa nimenomaan säädetään, että perustuslain muutokseen tähtäävistä kysymyksistä ei voi järjestää kansanäänestystä.) Tämä olisi todellinen kysymys myös pragmaattisessa mielessä: siihen on yhtä helppo vastata ”kyllä” (mikä tässä tapauksessa siis olisi päättäjien odottama vastaus) kuin ”ei”, ja vastauksen valinnalla on oikeasti väliä. Tämmöinen kysymys myös kertoisi selvästi, mitä tavoitellaan (tähtäimessä on selvä lainmuutos eikä epämääräinen muukalaisvastaisuuden ilmaiseminen), ja tällaisen kysymyksen tiimoilta olisi voinut käydä paljon asialinjaisemman vaalikampanjan, joka ei olisi pilannut Unkarin mainetta ulkomailla ja EU:ssa.

Viimeinen kappale on pakko kääntää kokonaisuudessaan, se on silkkaa rautaa:

Ei siis olisi ollut niin vaikeaa järjestää tätä asiallisesti, ja silloin emme nyt seisoisi tässä tämän tuloksekkaaksi selitellyn merkityksettömän ”kansanäänestyksen” kanssa, monet meistä täynnä pelkoa ja ahdistusta: miten nyt käy? Suurta pelkoahan olisi kampanjan logiikan mukaan tarvittu vain lokakuun toiseen asti, mutta moniin ihmisiin se jäi, ja nostatettu viha tulee vielä pitkään myrkyttämään mieliä. Kuitenkin ihmisillä olisi ollut tarpeeksi harmeja ilmankin, tätä ei todellakaan enää tarvittu. Jos poliitikoilla olisi tähän sydäntä eikä vain laskelmoivaa järkeä, he tulisivat nyt selittämään ihmisille: ”voitte jo rauhoittua, ei täällä ole mitään hätää, me vain pelottelimme teitä, että menisitte äänestämään niin kuin me haluamme, sillä meille se on tärkeää, vaikka teille ei olekaan, mutta emme mekään tätä tosissamme uskoneet.” Luulenpa, että tämä olisi ennennäkemätön merkkitapaus koko maailman historiassa – jos näin tosiaan tapahtuisi.

Näin juuri. Tähän päästään, kun annetaan tutkijoiden ja kaiken maailman dosenttien analysoida poliitikkojen puheita. Tätä tarvitaan. Tämän takia tarvitaan ”hyödyttömiä” kielen ja kulttuurin tutkijoita. Ja tämän takia minäkin onneton hyödytön humanisti kirjoitan tätä blogia.


Pieni ihmiskoe

elokuu 15, 2016

Täytyy taas palata siihen (näkökulmasta riippuen) mielipiteenmuokkaus-, kansalaistiedotus- tai vihapuhekampanjaan, jolla Unkarin hallitus valmistelee kansaa 2. lokakuuta järjestettävään kansanäänestykseen ”Brysselin pakolaiskiintiöistä”. Joka puolella näkyvien sinipohjaisten julisteiden ja televisiossa olympiaurheilun lomassa koko ajan välähtelevien ”tietoiskujen” sanoma näyttää uppoavan hyvin Unkarin kansaan, joka ennestäänkin suhtautuu oudonkielisiin, -näköisiin ja -uskoisiin muukalaisiin hyvin epäluuloisesti. Oppositio… tai siis tehokasta ja toimivaa poliittista oppositiota Unkarissa ei oikein tunnu olevan, mutta monet hallituskriittiset tahot eivät silti anna periksi.

hazugkerdesreneszavazz

TIESITTEKÖ? Ei ole totta, että ”Brysseli haluaa asuttaa Unkariin kokonaisen kaupungillisen laittomia maahanmuuttajia”. Ei kokonaista kaupungillista, ei laittomia, ei maahanmuuttajia eikä väkisin maahan tuoden. Kyse on 1300 valvotusta turvapaikanhakijasta. KYSYMYS ON VALHEELLINEN, ÄLÄ ÄÄNESTÄ!

Tästä samasta kertoo tänäänkin somekuplaani putkahtanut tarina.

Tarinan sankari László Ágoston on nuori oopperalaulaja, joka tosin unkarilaisen Wikipedian mukaan ei viime vuosina ole kovin paljon esiintynyt itse vaan keskittynyt tuomaan oopperaa taidelajina lähemmäksi kansaa oman, nuorista laulajista perustamansa Moltopera-seurueensa voimin. Yhteiskunnallisia asioita Ágoston harrastaa myös netissä, ja eilen hän teki siellä mielenkiintoisen kokeen, jota selostaa tässä Facebook-muistiinpanossaan. Hän nimittäin julkaisi Facebook-sivullaan seuraavan tekstin:

Olen sitä mieltä, että korkealaatuista, kiintymyksentäyteistä ja onnellista elämää voi elää vain sellaisessa maassa, jonka perustana on kunnioituksen kulttuuri ja joka siksi puhuu kunnioituksen äänellä. Unkarin on oltava sellainen paikka, missä kaikkiin suhtaudutaan kunnioittaen, myös islamilaisesta maailmasta saapuvat otetaan kunnioittaen vastaan ja islamille, muslimien ja arabien sivilisaation juurille annetaan erityisen suuri arvo.
Islam on suuri hengellinen ja henkinen rakennelma, jota ilman noissa maailman osissa ei voisi syntyä rauhaa, ei onnea eikä tasapainoista ihmiselämää.

Siksi islamilaisesta maailmasta saapuvat ihmiset eivät merkitse meille uhkaa, vaan tervehdimme heitä korkean sivilisaation edustajina. Emmekä häpeä välillä myöskään ottaa heistä oppia.

Varmistaakseen, että teksti tavoittaisi varsinaiset koehenkilöt, Ágoston osti Facebookilta näkyvyyttä ja mainosti tekstiään pääministeri Viktor Orbánin ja Fidesz-puolueen FB-sivujen seuraajille. Vastauksia ei tarvinnut kauan odottaa. Neljän tunnin kuluttua kommentteja oli kertynyt yli kaksisataa, vähiten törkeät esimerkiksi tällaisia:

cunami.png

László X.: Kuka tämä mielipuoli on?
Tibor X.: Sinulla ei ole kaikki kotona 😀
Márton X.: Ei ole typeryydellä tosiaankaan äärtä eikä rajaa.
Bea X.: Kaikella kunnioituksella, painu vittuun!
Ernő X.: László Ágoston, olet saanut auringonpistoksen!
Rozália X.: László, olette ollut liikaa auringossa!

Lopulta haistattelua ja Ágostonin äitiin tai muihin sukulaisiin kohdistuvia perinteisiä solvauksia oli kertynyt semmoinen määrä, että Ágoston vihelsi pelin poikki jo aiemmin kuin oli suunnitellut. Hän lisäsi kommenttien jatkoksi videolinkin sekä tämän viestin:

Anteeksi, unohdin mainita, että tämä on sitaatti. Alun perin tämän sanoi Viktor Orbán viime vuoden kesäkuussa (kymmenen päivää vihakampanjan alkamisesta).

Islamin kunnioituksesta kertova teksti oli siis todellakin pääministeri Orbánin puhe, jonka hän viime vuonna piti Budapestissa vieraileville arabimaiden pankkiireille. Tuolloin Orbánin hallitus oli juuri aloittanut kansansuosion kalastelun pakolaiskriisin kustannuksella levittämällä ensimmäiset julisteet, joissa maahanmuuttajia symbolisesti puhuteltiin unkarin kielellä: Jos tulet Unkariin, et saa viedä unkarilaisten työpaikkoja! Jos tulet Unkariin, sinun on kunnioitettava maan lakeja!

 Kuten arvata saattaa, nettihaistattelijoille meni jauhot suuhun – tai ainakaan asiallista vastausta ei tullut. Sitaatti on toki vain katkelma Orbánin puheesta, mutta koko puhe oli todellakin tämänhenkinen, tätä siteerausta ei voi syyttää vääristelyksi, harhaanjohtavaksi alkuperäisestä asiayhteydestä irrottamiseksi tms. Paitsi jos tosiaankin on sitä mieltä, että ihmiset ovat oikeasti eriarvoisia siten, että vain köyhien ja turvapaikkaa anovien muslimien islam on tuhoisaa ja vaarallista, ei niiden rikkaiden muslimien, joilla on varaa asua viiden tähden hotelleissa tai lunastaa ns. maahanmuutto-obligaatio.

(Niin, tosiaan, tässäkin yksi viime aikojen skandaali: Unkari on jo muutaman vuoden ajan myynyt varakkaille ulkomaalaisille maahanmuutto-obligaatioita (letelepedési kötvény). Tällaisen lunastaja siis lainoittaa Unkarin valtiota – vuodesta 2015 lähtien 300 000 euron summalla – ja saa oleskeluluvan sekä mahdollisuuden liikkua ja harjoittaa liiketoimintaa vapaasti koko EU:ssa. Obligaatioita välittävät veroparatiisifirmat puolestaan käärivät voittoina ja välityspalkkioina melkoisia summia, joiden arvellaan päätyneen Orbánin kakkosmiehen Antal Rogánin, salaperäisen neuvonantaja-mediamogulin Árpád Habonyn sekä näiden kavereiden taskuihin. Kaiken lisäksi viime vuosina myytyjen obligaatioiden ja oleskeluluvan saaneiden lukumäärät eivät täsmää. Oppositiopuolue Együtt piipitt… siis vaatii tarkempia tutkimuksia asian johdosta.)

Tätä kirjoittaessani Ágostonin pienestä ihmiskokeesta ovat jo uutisoineet useat unkarilaiset lähteet, ja Ágostonin oma nettisivu agostonlaszlo.hu on edelleenkin nurin. Ehkä Orbánille tai hänen kavereilleen uskolliset hakkerit oli pantu asialle, tai sitten pelkästään Ágostonin tempauksen herättämä viaton kiinnostus oli blogipalvelimen kapasiteetille liikaa.

Tähän loppuun kannattaa joka tapauksessa siteerata Ágostonin loppupäätelmä:

Totta on, että hallitus ei virallisesti ole vastustanut islamia, päinvastoin Orbán on aina diplomaattisissa neuvotteluissa korostanut, miten kovasti hän islamia arvostaa. Tämähän on ymmärrettävää, kun on öljymaiden rahoista kysymys. Tämä on myös tyypillinen esimerkki ”älä välitä siitä, mitä sanon, vaan siitä, mitä teen” -asenteesta: hallitus ja sitä lähellä olevat viestimet ovat lietsoneet sitä muslimivastaisuutta, jota kaikki olemme kommenttiketjuissa nähneet.
Ja tästä hallitus on vastuussa, ja juuri tämä tekee tuon muuten oikeita ajatuksia sisältävän puheen niin hävyttömäksi.

Kysyt kenties, mikä sitten olisi ratkaisu. Vastaus on yksinkertainen: ei pitäisi usuttaa ihmisiä ja lietsoa ristiriitoja vaan päinvastoin rauhoitella yleistä mielipidettä ja vähentää erimielisyyksiä. Minuakin pelottavat maahanmuuttoaallon vaikutukset, enkä pidä sinua huonona ihmisenä tai rasistina siksi, että sinuakin pelottaa.
Mutta voisi odottaa, että sama valtio, joka kauppasuhteiden rakentamisen ja maahanmuutto-obligaatioiden takia liehittelee arabimaiden rahamiehiä, ei samalla potkisi niitä, jotka pakenevat toisista arabi- tai muslimimaista kenties juuri näiden rahamiesten takia…


Tukka hyvin ja kello näkyy!

joulukuu 29, 2014

Teki mieleni vielä jatkaa yhdestä Unkarin poliittisen elämän ilmiöstä, joka viime aikoina on noussut yhä selvemmin julkisuuteen, eli päättäjäeliitin, poliitikkojen ja oligarkkien, ns. herrastelusta (urizálás), silmäänpistävän ja röyhkeän ylellisestä elämäntyylistä. Se on yhä selvemmässä ristiriidassa köyhimmän kansanosan kurjuuden ja keskiluokan alempien kerrosten uhkaavan kurjistumisen kanssa, ja sitä arvostellaan yhä avoimemmin nyt, kun valtapuolue Fidesz näyttää vihdoinkin olevan menettämässä kansansuosiotaan ja korruptionvastaisista mielenosoituksista alkaa tulla arkipäivää.

István Fazekasin kuva hvg.hu-sivustolta. EU:n lippua heiluttavien mielenosoittajien julisteissa lukee ”Me osoitamme mieltä, te kukistutte!” ja ”Te ette elä herroiksi vaan varastatte!”

Jo viime postauksessani mainittiin pääministerin tytär Ráhel Orbán mahtihäineen, miljoonia maksavine koulutuksineen ja vallanpitäjien tuella vaurastuvine puolisoineen. (Joulun alla László Bartus Amerikai Magyar Népszava -sivustolla jopa epäili kirjoituksessaan, jonka totisuuden tasoa on vaikea arvioida, että Viktor Orbán on palauttamassa Unkaria dynastiseksi monarkiaksi – tähän viittaa sekä Pyhän Tapanin kruunun palvonnan virallistaminen perustuslakia myöten että pääministerin kanslian suunnitteilla oleva muutto Budan linnaan. Uusvanhan kuningaskunnan ensimmäiseksi kruunupääksi taas on Bartusin ennustuksen mukaan tarkoitus nostaa, ei Orbánin esikoispoikaa Gáspária, jonka jalkapalloilijan urasta ei isäpapan tuellakaan tullut mitään, vaan tähän tehtävään riittävän röyhkeäksi ja häikäilemättömäksi osoittautunut kuningatar Ráhel.) Mutta Orbánin perheen ohella nousukasmaisen elämäntavan mallia ovat näyttäneet myös puolueen kakkosmiehet János Lázár (Rolex-kelloineen, ylellisine ja tutkanpaljastimellisine virka-Audeineen, salaperäisine virkamatkoineen ja metsästysretkineen) ja Antal Rogán (Louis Vuitton -laukkuineen ja arvoituksellisesti kokoa kasvavine luksusasuntoineen), puolueen varapuheenjohtaja ja Debrecenin pitkäaikainen pormestari Lajos Kósa (joka taannoin piipahti Uudessa-Seelannissa kuuntelemassa Rolling Stonesien konserttia) tai silmäänpistävän tyylikkäästi ja kalliisti pukeutuva, Gucci-laukkua heilutteleva pääministerin epävirallinen neuvonantaja Árpád Habony.

Árpád Habony (kuvassa keskellä) ja kuuluisa Gucci-laukku. Kuva on Alternatíva-blogista, jonka tyylikommentaattori kirjoittaa ironisen hyväksyvään sävyyn tyylikkäästä ja ilmeisen kalliista asukokonaisuudesta. Netissä kiertää myös versio, jossa Habony laukkuineen on photoshopattu catwalkille muiden mallien rivistöön.

Kaikkia näitä ja monia muita yhdistää se, että heidän näyttävän ylellinen elämäntapansa ei mitenkään voisi olla rahoitettavissa pelkästään sillä palkalla, jota he virallisten tietojen mukaan työstään ansaitsevat. Viktor Orbán itse, kuten moni hänen lähipiirissään, on hypännyt opintojensa jälkeen suoraan ammattipoliitikoksi, mutta on silti (mikäli perheen ja bulvaanien nimissä oleva omaisuus lasketaan mukaan) Unkarin rikkaimpia miehiä.

Tapaninpäivänä hvg.hu-sivustolla ilmestyneessä kirjoituksessaan asiaan tarttui myös Péter Esterházy, yksi nyky-Unkarin merkittävimmistä ja kriitikkojen (joskaan ei välttämättä suuren yleisön) arvostamimmista kirjailijoista. Esterházy tunnetaan paitsi vaikeana postmodernina kirjailijana myös vanhan kreivillisen mahtisuvun vesana, joka itsekin on kirjoissaan käsitellyt avoimesti sukuhistoriansa kipeitä kohtia. Tässä tekstissään hän haluaa korostaa olevansa tasavaltalainen: aristokraatteja, sellaisia kuin hänen suvussaan aiemmissa polvissa nähtiin, niitä, jotka eivät ikimaailmassa käyttäisi vaaleanruskeita kenkiä kello 18:n jälkeen, ei Unkarissa enää ole, ei enää juuri porvaristoakaan. Asia on Esterházyn mielestä perin yksinkertainen: nykyiset vallanpitäjät käyttäytyvät niin kuin nousukkaat aina ovat käyttäytyneet. Nykyiset vallanpitäjät eivät ole saaneet perinnöksi edellisiltä polvilta mitään käyttökelpoista. Heillä ei ole ollut taloudellista eikä kulttuurista pääomaa, vain oma lahjakkuutensa, sisunsa, ahneutensa, armottomuutensa ja häikäilemättömyytensä – aivan niin kuin niillä, jotka 1500-luvulla nousivat senaikaiseen eliittiin. Ja miksi pitäisi ollakaan perintöjä tai perinteitä, eihän niistä muutenkaan ole käytössä kuin ”perinteidemme helpoimmin liikuteltava ja surkein osa”, itsesäälinen ruikutus. Esterházy ei siksi jaksa kummemmin hermostua metsästysretkistä, uima-altaista ja Rolexeista sinänsä. Ikävämpää on valheellisuus ja pelkuruus, se, että perinnelaaria kyllä tongitaan mutta omaa historiaa ei järkevästi käsitellä eikä sen pimeitä puolia suostuta kohtaamaan.

Esterházyn kirjoitukseen puolestaan puuttui hvg.hu-sivuston Kapitalizmus-blogipalstalla Miklós Tallián. Hänen mielestään Esterházy on väärässä. Nykyinen päättäjäeliitti ei suinkaan ole aloittanut tyhjästä, vailla mitään pääomaa. Päinvastoin: se nousee Kádárin sosialistisen Unkarin virkamiesten ja alempien puoluetoimihenkilöiden keskiluokasta, sen vanhemmat ja isovanhemmat saivat nauttia järjestelmän tarjoamasta, olkoonkin että suhteellisen vaatimattomasta hyödystä. Heillä oli jonkin verran koulutusta ja sivistystä, ei liikaa, mutta riittävästi siistin kirjoituspöytätyön hoitamiseen. Heillä oli elämässään kohtuullista mukavuutta, oli siisti useamman huoneen asunto elementtikerrostalossa tai kenties oma pieni esikaupunkitalo, oli Lada, jolla saatettiin joskus ajella lomalle Balatonille tai ihan ulkomaillekin, oli turvattu toimeentulo ja luottamus systeemiin, joka pitää pojistaan ja tytöistään huolen.

Siksi – näin Tallián – nykyiset päättäjät eivät esimerkiksi tajua, mihin tarvitaan markkinapohjaista pankkijärjestelmää tai riippumatonta keskuspankkia, vaan raivoavat ylikansallisia konserneja ja pankkien ”riistoa” tai ”lisävoittoja” (extraprofit) vastaan, koska eivät ole oppineet, miten kapitalistinen järjestelmä toimii. Eivätkä he leikkaa oppikoulujen oppilaspaikkoja vain ilkeyttään, riistääkseen köyhiltä mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun, vaan siksi, että ovat itse kasvaneet järjestelmässä, jossa valtio määräsi, ketkä menevät yliopistoon, ketkä sosialistisen teollisuustuotannon palvelukseen – ja viimeksi mainittuun he rinnastavat mielessään nykyisen közmunkan, niukkapalkkaiset työllistämistyöt, joilla hallitus haluaa korvata työttömyyskorvaukset saadakseen koko kansan töihin kuin sosialismin aikoina ikään.

70-luvulla varttunut sukupolvi, nykyisen eliitin vanhin kerros ja nuorempien eliittipolvien vanhempien ikäluokka, sai nähdä elintasonsa jatkuvasti nousevan – eikä nähnyt tai tajunnut, että makrotasolla järjestelmä oli kulkemassa kohti varmaa vararikkoa. Tämä elintason nousu ei heidän silmissään kytkeytynyt markkinatalouden menestykseen, länsimaiseen edistykseen, vaan siitä tuli heille henkilökohtaisen, valtion palveluksessa saavutetun menestyksen luontainen seuraus. Kun hoidan hommani hyvin, ylenen virassani, ja siitä seuraa tiettyjä etuja. Isälle se merkitsi aikoinaan Trabantin tilalle jonon ohi saadun peesvärisen Ladan vaihtumista koppalakkisen autonkuljettajan sompailemaan mustaan Volgaan, pojalle se merkitsee velaksi ostetun Opelin sijaan isoa virka-Audia. Tämän kauemmaksi ei pojan (eikä pojanpojan) katse yllä, niin kuin ei yltänyt isänkään.

***

Talliánin analyysissa on varmasti paljon oikeaan osuvaa. Näin etenkin, mitä tulee nykyisen järjestelmän ideologisiin taustoihin. Paljon puhuttu ”eurooppalainen ja kristillinen” arvomaailma ei käytännössä sisällä mitään muuta kuin saman konservatiivisen moraalipaketin, joka Kádárin Unkarin viralliseen ideologiaan jäi jäljelle, kun tankki- ja barrikadisosialismi oli kesytetty sopimaan myös tv-viihdettä ja etelänmatkoja kuluttavalle eurooppalaiselle hyvinvointi-ihmiselle. Toisin sanoen: tekopyhää lässytystä konservatiivisista eettisistä perusarvoista (perhe, työ, perinteiden kunnioitus) sekä naiivia hurraa-isänmaallisuutta, jonka taustalla kolistelee kaapissa revansismin ja muukalaisvihan luurankoja, aina valmiina uuteen ylösnousemukseen. Esterházy puolestaan on aivan oikeassa siinä, että pienen eliittijoukon rannekelloista ja ulkomaanmatkoista on turha hermostua. Koppavuus ja mahtailu on vain toissijaista seurannaisilmiötä, pahempaa on nykyisten vallanpitäjien pelkuruus ja valheellisuus, tietämättömyys ja taitamattomuus.

Vaarallista on etenkin tietämättömyys ja taitamattomuus tässä ulkopoliittisessa tilanteessa. Esterházy huokaa, että parlamentissa käydyn keskustelun taso on kuin halvassa räkälässä, Brysselistä puhutaan kuin Moskovasta ja USA:sta kuin se olisi piirikunnallinen postimerkkikerho. Talliánin kirjoituksen kommenttiketjussa taas imreberente muistuttaa oivaltavasti, että nykyisen poliittisen eliitin voimantunto perustuu harhaan: Orbán ja kumppanit saivat aikoinaan nähdä, miten heidän lapsuusvuosinaan murtumattomaksi ja ikuiseksi ylistetty Neuvostoliitto hajosi, he pääsivät itse nuorina poliitikonalkuina pitämään ”neukut hiiteen” -palopuheita suorassa lähetyksessä ja luulemaan, että konkurssikypsän, läpimädän systeemin romahdus oli heidän rohkeutensa ansiota. Nyt he samastavat USA:n 80-luvun Neuvostoliittoon ja kuvittelevat tekevänsä suuriakin urotöitä, kun ministeri János Lázár syyttelee Yhdysvaltain lähetystöä Unkarin hallituksen vastaisten mielenosoitusten masinoinnista tai parlamentin puhemies László Kövér julistaa, että käynnissä on maailmanpoliittinen valtataistelu, jossa panoksena on Euroopan kansallisvaltioiden suvereenius.

Siinä Kövér on oikeassa, että Unkari on maailmanpolitiikan pelissä vain pieni nappula. Sitäkin tärkeämpää olisi, jos kerran välttämättä halutaan uhota, että tämä nappula ”ei halua pelata amerikkalaisten pelinsääntöjen mukaan”, pysyä selvillä siitä, mitkä tämän nappulan mahdollisuudet oikeasti ovat. Kansakunnan kohtaloita ei ratkaista Rolexia väläyttämällä mutta ei myöskään ”suvereeniudesta” saarnaamalla. Imagopoliittinen typeryys on ehkä tosiaankin ulkopoliittisen typeryyden kääntöpuoli. Jos näin on, kannattaa ehkä poliittisten kolumnistien ja blogistien jatkaa myös Gucci-laukuista niuhottamista.


Mediauutisia!

kesäkuu 23, 2014

Tämä Itävalta-Unkari-blogi on viime aikoina ollut erittäin Unkari-painotteinen, eikä asia valitettavasti aivan äkkiä korjaannu. Syyt käyvät ehkä ilmi tästäkin postauksesta, jossa mietin Itävallan ja Unkarin mediamaisemien viimeaikaisia merkkitapahtumia.

Itävallassa, missä valtiontalouden tila on, ensimmäisen maailmansodan aikaista vitsiä mukaillen, ”toivoton mutta ei vakava”, on viime ajat julkisuudessa jauhettu Hypo Alpe Adria -pankin kriisiä. Vuosikausia Kärntenin osavaltion haiderilaisjohdon merkillisiä tempoiluja rahoittanut pankki päätyi totaaliromahdukseen, raunioista löytyneitä epäselvyyksiä ja suoranaisia rikosepäilyjä tutkitaan, ja sotkun selvittäminen saattaa vaatia erityisen Hypo-lain säätämistä. Joka tapauksessa veronmaksajien rahoja tulee palamaan tavallisen ihmisen käsityskyvyn ylittävä summa. Wienin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Heinz Mayer sanoi Die Presse -lehdelle joutuvansa raivon valtaan ajatellessaan, että Hypo-juttu maksaa liittovaltiolle yhtä paljon kuin Wienin yliopisto saa valtion tukea 30 vuodessa.

Tätä Hypo-juttua siis selviteltiin myös valtakunnan ykkösuutislähetyksessä. Uutisankkuri Armin Wolf, terävä ja kriittinen mies ja eräänlainen älymystö-teeveenkatsojien ihannepoika, haastatteli asian johdosta varakansleri-valtionvarainministeri Spindeleggeriä ja sai tämän perusteellisesti kimpaantumaan. Kun Wolf oli tyytymättömänä Spindeleggerin vastauksiin keskeyttänyt tämän ja vaatinut selvennystä, Spindelegger tiuskaisi: ”Mitä käytöstä tämä oikein on? Antakaapas nyt minun puhua. Te haluatte vain kuunnella omaa ääntänne.” Asian johdosta alkoi levitä huhu, että Wolfin päivät uutisstudiossa olisivat luetut; ilmeisesti myös liittokansleri Faymann on ottanut nokkiinsa Wolfin tyylistä eikä enää suostu hänen haastateltavakseen. Armin Wolfin tueksi perustettiin jopa oma Facebook-ryhmä. Mutta ei hätää: Wolfilla on ilmeisesti edelleenkin yleisradioyhtiö ORFin johdon tuki, eikä hänen poistumisensa Zeit im Bild -uutislähetyksestä näytä todennäköiseltä.

***

Unkarissa puolestaan – niin, Unkarin mediamaisemasta olen kirjoittanut ennenkin. Ehkä riittää kun lyhyesti totean, että hallituspuolueen edustajan epäkunnioittava haastatteleminen ei valtionyhtiö MTV:n ohjelmissa tulisi kuuloonkaan. Vaihtoehtoja ”kuninkaallisille” tv- ja radiokanaville taas ei Unkarissa ole kovin paljoa ollut, lukuun ottamatta internetissä toimivia foorumeja, joita vähemmän koulutetut, iäkkäämmät ja pääkaupunkiseudun ulkopuoliset unkarilaiset eivät välttämättä aktiivisesti seuraa. Lähetystaajuuksistaan kansainvälistä huomiota herättäneen oikeustaistelun käynyt Klubrádió ei kuulu kautta maan eikä edes kaikkialla pääkaupungissa, saksalaisen ProSieben-Sat1-ryhmän omistaman kaupallisen TV2-kanavan puolestaan osti taannoin opposition väitteiden mukaan Fidesz-puoluetta lähellä oleva taho. Merkittävänä ohjelmatuottajana jäljelle on jäänyt kansainvälinen RTL-televisioyhtiö, joka tähän asti on profiloitunut lähinnä halvan räiskeen ja ”rahvaanviihteen” tarjoajaksi: Unkarin kansalle RTL tuottaa esimerkiksi ”Unkarin Salkkareita” eli saippuasarjaa Barátok közt (‘Ystävien kesken’) sekä kykyjenetsintäohjelmaa X-Faktor.

Kuten tässäkin blogissa äskettäin oli esillä, hallituksen uusi mediavero iskee erityisen lujasti RTL:n toimintaan. Verosta hermostuivat toki monet muutkin, jopa hallitusta ja valtapuolue Fidesztä lähellä olleet viestimet, mutta nyt taivaan merkit näyttää RTL: se tarttui taisteluhaasteeseen ja on muuttumassa turruttavasta viihdetuutista poliittisen kritiikin äänitorveksi. RTL:n uutislähetyksissä on nyt muutaman päivän ajan tarjottu kansalle hämmentäviä paljastuksia Unkarin vallanpitäjien korruptiosta, talouden todellisesta tilasta ja muista poliittisista skandaaleista. Kuten Vastagbőr-blogi kuluneen viikon tapahtumat tiivistää: valtapuolue, joka ei ole tottunut siihen, että vastustajat eivät olekaan noin vain jyrättävissä, huitoo ja riehuu hädissään kuin hysteerinen lapsi, RTL taas porskuttaa eteenpäin ammattimaisen tyynesti.

Katsotaanpa siis kuluneen viikon RTL-uutisaiheita. Viikko sitten maanantaina tulilinjalla oli Andy Vajna, tuo hollywoodilainen filmituottaja ja nyttemmin Orbánin hallituksen elokuvakomissaari. Vajna on saanut hallintaansa myös kasinobisneksen, ja rahantulon turvaamiseksi parlamentti on ilmeisesti säätämässä Vajnan nettipelibisneksiä suosivaa lakia. Tiistaina puolestaan aiheena oli pääministeri Orbánin tyttären häissä tapahtuneen rikoksen selvittely: kahdelta vieraalta oli varastettu kännykät, ja syyllisten saamiseksi selville poliisi poltti neljä miljoonaa forinttia eli kuusitoista kertaa varastettujen tavaroiden hinnan epäiltyjen DNA-näytteiden analyyseihin. Kuten tämän uutisjutun lopuksi kerrottiin, samaan aikaan toisaalla Unkarissa ns. Ároktőn ryöstömurhaajajengin jäseniä oli päästetty kotiarestiin (mistä he sitten karkasivat), koska langettavaa DNA-näytteen analyysia ei saatu ajoissa valmiiksi. Samassa uutislähetyksessä nekin katsojat, joita julkkisten ja isorikkaiden asiat eivät kiinnosta, saivat kuulla, että Unkarissa arvonlisävero on suurempi kuin missään muualla, joten – kaikista virallisista ”talous nousee ja Unkari suorittaa paremmin” -iskulauseista huolimatta – tavallinen tallaaja maksaa kilosta leipää enemmän kuin Romaniassa.

Keskiviikkona, jatkaa Vastagbőr, RTL:n uutiset kertoivat muun muassa, että (pahamaineisista uusnatsi-huligaanifaneistaan kuuluisan) Ferencvárosin jalkapallojoukkueen eli ”Fradin” uusi stadion tulee maksamaan 1,2 miljardia forinttia suunniteltua enemmän ja että Unkarin valtionvelka on nyt suurempi kuin koskaan. Lisäksi uutisoitiin Turkmenistanin diktaattorin vierailusta – Unkari on viime aikoina näyttävästi hieronut ystävyyttä demokratia- ja ihmisoikeusvertailujen hännillä olevien keskiaasialaisten valtioiden kanssa, aivan äskettäin nähtiin Kazahstanin diktaattorin valtiovierailu. Torstaina pääaiheena oli Lőrinc Mészáros, pääministeri Orbánin vanha ystävä ja hänen kotikaupunkinsa Felcsútin pormestari, ja hänen satumaisen tuottoisat bisneksensä, joiden tuottoisuus on räjähdysmäisesti kasvanut Orbánin valtaantulon myötä. Perjantain uutisaiheisiin kuului muun muassa kansalaisjärjestöjen vastarinta. Järjestöt, jotka ovat saaneet tukea Norjan valtion ylläpitämältä kansalaisyhteiskunnan kehityssäätiöltä, eivät hyväksy Unkarin hallituksen valvontaviraston toimeenpanemia ylimääräisiä tarkastuksia – kysymyshän ei ole Unkarin valtion tuesta eikä Unkarin veronmaksajien rahoista vaan Norjan avustuksesta, jonka hallitus tosin epäilee päätyvän poliittisten vastustajiensa taskuun, norjalaisten rahoillahan on tuettu esimerkiksi seksuaalista tasa-arvoa ajavia järjestöjä. Yleistä hilpeyttä herätti viime viikolla valtion tarkastusviraston KEHIn omilla sivuilla julkaistu ”nokkelasti” otsikoitu uutinen:

”Norjalaisneuleen kuvio purkautuu. Langat johtavat vasemmistoliberaaleihin. Viikinkien valloitus tukien avulla. Tähtäimessä LMP:n [vihreän oppositiopuolueen] arvioijat sekä homoseksuaalien lobby.” Uutisen alla on linkki oikeistolaisen HírTV-kanavan ”Tähtäin” (Célpont) -ajankohtaisohjelmaan.

Viikonlopun RTL-uutiset puolestaan kruunasi sunnuntainen sitaatti oikeistolaisen HírTV-kanavan haastattelusta, jossa varapääministeri, kristillisdemokraatti Zsolt Semjén latasi julki ”kristillis”-konservatiivisia ajatuksiaan homoseksuaalisuudesta, tuosta ”poikkeavuudesta”, jota ”pienten piirien etujärjestöt nyt ovat väkisin tyrkyttämässä koko maailmalle” – ja mitä siitä tulee, jos kaksi homomiestä saa mennä naimisiin, miksi ei saman tien kolme, ja sitten on tie auki kaksinnaimiselle? Vertailun vuoksi RTL:n uutistoimitus näytti, miten ulkomaiden poliittiset johtajat ottavat osaa pride-kulkueisiin, ja päästi sosialistipoliitikon siteeraamaan itseään paavia, joka julkisesti on pidättäytynyt tuomitsemasta homoseksuaaleja.

Mitä tekee hallitus? Kiukuttelee ja kauhistelee RTL:n ”järkyttävää” häikäilemättömyyttä, kun se hyökkää jopa poliitikkojen perheenjäsenten kimppuun ja esimerkiksi kehtaa raportoida pääministerin isän Győző Orbánin samoin ihmeellisen tuottoisista bisneksistä. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän johtaja, Louis Vuitton -laukuistaan ja veroilmoituksesta toiseen arvoituksellisesti kasvavasta luksushuoneistostaan kuulu Antal Rogán, julisti, että ”tämä Luxemburgissa sijaitseva miljardöörifirma on viime vuosina tehnyt suurimmat voitot mainosmarkkinoilla ja käyttää nyt uutislähetystään poliittisena lyömäaseena, koska ei halua maksaa veroa”. Perjantaina taas Orbánin kakkosmies János Lázár ilmoitti (MTI-uutistoimiston tiedote julkistettiin myös Unkarin hallituksen omilla sivuilla), että RTL näköjään kohtelee Unkaria siirtomaanaan. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmä on pyytänyt hallitusta selvittämään RTL-kanavan sisäistä taloudenpitoa, ja hallitusta lähellä oleva Napi Gazdaság -lehti puolestaan kertoi RTL:n maksaneen johtokuntansa jäsenille viime vuonna palkkioita 1,6 miljardia forinttia. Tämä viimeisin väite tosin jouduttiin nopeasti oikaisemaan: summa oli noin 1,6 miljoonaa forinttia eli vähän yli 5000 euroa, mutta kerrankos nuo desimaalipilkut vähän luiskahtelevat.

***

[Päivitys. Pakko lisätä tämä ”Kétfarkú Kutya Párt”:in eli ”Kaksihäntäinen koira” -vitsipuolueen Facebook-sivulla julkaistu muokkaelma Napi Gazdaság -lehden etusivusta.

Pääjuttu kertoo: ”Sensaatio! Yhdessä päivässä tuhat talouslehteä nolasi itsensä!” Sen alla kerrotaan Somogyn maakunnassa syntyneen nelituhantoiset, tai miten tämä suomeksi sanottaisiin (unkariksi on niin helppoa: kolmoset ovat ”kolmos-kaksoset”, neloset ”nelos-kaksoset” jne.), ja vasemmanpuoleisella palstalla taas esittäytyy varapääministeri Zsolt Semjén, ”mies, jolla on 2000 kivestä”.

***

RTL:n Unkarin-toimintojen johtaja Dirk Gerkens antoi Magyar Narancs -lehdelle haastattelun, jossa (hvg.hu-uutissivuston mukaan) vakuuttaa, että RTL ei anna ”RTL-veron” pelästyttää itseään vaan pysyy Unkarissa ja jatkaa paikallista ohjelmatuotantoaan, vaikka toiminta lyhyellä tähtäimellä muuttuisikin vähemmän kannattavaksi. Uutisten linja ei Gerkensin mielestä ole mitenkään muuttunut vaan pelkästään säilynyt entisen kriittisenä… Tästä tietenkin voi olla monta mieltä: oppositiofoorumeillakaan kaikki eivät ole pelkästään innoissaan RTL:n uudesta linjasta, joka nähdään sekin omalla tavallaan vastenmielisenä katsojien kalasteluna.

Joka tapauksessa seurattavaa tulee riittämään. Ehkä nyt olisi tosiaankin sen popparimeemin paikka: