Eilen siis vietettiin Unkarissa kansallista juhlapäivää vuosien 1848–49 vapaustaistelun muistoksi (josta myös kansallispäivän kunniaksi valmistunut kansallismielinen historiallinen äksön-elokuvakin kertoi). Pääministeri Orbán uskaltautui pitkästä aikaa suuren yleisön eteen ja puhui kansanjoukoille Kansallismuseon portailta, samasta paikasta, mistä tunnetun tarinan mukaan (joka kenties ei aivan pidä paikkaansa) kansallisrunoilija ja vapaustaistelun keulahahmo Sándor Petőfi oli 15.3.1848 puhutellut unkarilaisia.
Ja tietenkin Orbánin puhe alkoi tämän kunnian päivän muistelulla, johon saatiin sijoitetuksi myös Petőfin Zoltán-poikaan liittyvä perhepoliittinen äiähuumoripläjäys:
Me kirjoitimme runon. Kokosimme 12 kohdan vaatimusluettelon. Kävelimme Pestistä Budan puolelle. Se oli ensimmäinen rauhanmarssimme. Laukaustakaan ampumatta vapautimme poliittiset vangit. Menimme teatteriin, katsoimme isänmaallisen kappaleen, väliajalla lauloimme Kansallislaulun, ja iltaan mennessä olimme voittaneet. Päivälleen yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi Zoltán Petőfi. [Rehrehreh!]
Unkarilainen vallankumous ei tuhoa vaan rakentaa, ei kiellä vaan luo, se on tosi ja kaunis. Ja lopuksi siitä ei synny kuolemaa vaan elämä. Tällainen on vallankumous unkarilaisten nuorten tekemänä.
Toisin sanoen: Orbánin mukaan unkarilaiset haluavat elää rauhassa. Varsinkaan he eivät halua sotaa, johon Brysseli heitä on painostamassa. Eivätkä muitakaan ikäviä asioita:
Euroopan kansat pelkäävät tänään menettävänsä vapautensa Brysselille. Aivan samoin kuin Petőfin ja hänen toveriensa aikaan. Meidät halutaan pakottaa johonkin sellaiseen, mihin unkarilaisen luonto ei taivu. Johonkin sellaiseen, mikä on unkarilaiselle sielulle tuhoisaa, sellaiseen, mikä on unkarilaiselle elämälle vierasta. Meidät halutaan painostaa sotaan, meidän niskoillemme halutaan lykätä maahanmuuttajia, ja meidän lapsemme halutaan uudelleenkasvattaa. Mutta me emme lähde sotaan, emme päästä maahanmuuttajia maahan, ja lapsiammekaan emme anna.
Siinähän ne tärkeimmät teemat odotetusti tulivatkin: ei auteta Ukrainaa (koska Orbán on nyt sijoittanut panoksensa Putinin voittoon, vaikka ei sitä julkisuudessa suoraan sanokaan), ei hyväksytä maahanmuuttoa (vaikka itse asiassa Unkarissa on silmin nähdenkin yhä enemmän vierastyöläisiä, etenkin Filippiineiltä mutta myös Intiasta, Nepalista, Indonesiasta, Mongoliasta ja Kirgisiasta tuodaan unkarilaisiin yrityksiin työvoimapulaa paikkaamaan työntekijöitä jopa kymmenin tuhansin), ja suojellaan lapsia pahimmalta uhkalta eli sateenkaariaktivistien harjoittamalta aivopesulta, jolla Unkarin perheet halutaan tuhota. (Toisin sanoen: kutkutellaan käytettävissä olevan äänestäjäsegmentin ennakkoluuloja, rasismia ja homo-/transvihaa.) Tätähän on kuunneltu vuosikaudet.
Mitään yllättävää ei ollut myöskään puheen loppuponnessa. Rauhaa ja suvereeniuttaan puolustavat unkarilaiset lähtevät nyt marssille eivätkä enää pysähdy Schwechatiin. (Lokakuussa 1848 vallankumousjoukot myös Wienissä olivat pääsemässä niskan päälle, keisari pakeni Olmütziin (nykyisen Tšekin Olomouc), mutta Unkarin vallankumouksellisten armeija viivytteli rajan ylittämistä ja lopulta saapuessaan Wienin lähistölle Schwechatiin kärsi tappion Kroatian baani Jelačićin johtamille keisarillisille joukoille.) Nyt, julisti Orbán, marssitaan (kuvaannollisesti) Brysseliin asti ja pannaan siellä toimeen muutos.
Orbánin suuri eurovaalikampanjapuhe on nyt siis pidetty. Kuulijoita oli paljon, ja kannattajajoukko on tyytyväistä – vaikka ilmeisesti kannatusmittauksissa Fidesz-puolue on hieman kärsinyt taannoisesta armahdusskandaalista. Tähän tilanteeseen yrittää nyt tarttua taas uusi tulokas, samaisen armahdusskandaalin yhteydessä julkisuuteen ponnahtanut Péter Magyar, entisen oikeusministerin Judit Vargan entinen aviomies, juristi, yrittäjä, entinen ulkoministeriön virkamies ja diplomaatti.
Viime viikkoina Magyar on ollut paljon esillä riippumattomassa mediassa, ja kansallispäivänä hän suoritti virallisen entréensa politiikkaan. Orbánin järjestelmään ja sen törkeään korruptioon kyllästyneestä entisestä sisäpiiriläisestä, Fidesz-puolueen monien keskeisten vaikuttajien kaverista ja (nyttemmin entisen) huippupoliitikon ex-puolisosta, joka ironisesti on verrannut itseään ”futisvaimoon”, on yllättäen tullut systeemille haastaja. Yleisötilaisuus, jonka järjestelyt Magyar kertoi hoitaneensa omilla ja kaveripiiristään kerätyillä varoilla sekä talkoovoimin, keräsi Budapestin Andrássy útille komeannäköiset kansanjoukot (arvioiden mukaan jopa 35 000, eli enemmän kuin Orbánin puheen noin 23 000-päiseksi arvioitu kuulijajoukko).
Magyar julisti nyt virallisesti perustavansa uuden poliittisen liikkeen Talpra, magyarok! (’Jalkeille, unkarilaiset’), joka pyrkii myös rekisteröitymään puolueeksi. Nimi viittaa Sándor Petőfin runoon Kansallislaulu (Nemzeti dal), juuri siihen, jota luettiin kansalle vuoden 1848 maaliskuun vallankumouksen käynnistyessä ja josta myös viime blogautuksessani kuvaillun uutuuselokuvan otsikko on peräisin. (Petőfin runo tosin alkaa yksikkömuotoisella puhuttelulla: Talpra, magyar – mutta ehkä on selvempää, että tämän uuden liikkeen nimi ei suoraan yhdisty liikkeen vetäjän nimeen.)
Yllättävän suurista kuulijajoukoista huolimatta riippumattomassa mediassa ilmestyneet arviot Péter Magyarin poliittisesta avauksesta ovat melkoisen skeptisiä. Uusi kansanjohtaja yrittää koota kansanjoukkoja ja rakentaa yhteyttä politiikan eri laitojen välille, kritisoi lievän populistisesti koko ”poliittista eliittiä” oppositio mukaan lukien, mikä johtaa siihen, että uuden liikkeen aatetausta ja tavoitteet jäävät ympäripyöreän epäselviksi. Sisällöllisesti, kirjoittaa 444.hu, Magyarin puheessa ei ilmeisesti ollut oikeastaan mitään sellaisia tavoitteita, mitä muutkin oppositiopuolueet eivät olisi jo iät ajat julistaneet: terveydenhuolto ja koulujärjestelmä on saatava kuntoon (ja niille omat vastuulliset ministeriöt), eläkkeitä korotettava, julkisen palvelun median riippumattomuus palautettava, väestön vanhenemisesta, nuorison maastapaosta ja syntyvyyden laskusta syntyvät huoltosuhdeongelmat hoidettava… Konkreettisemmin mainittiin Euroopan syyttäjänvirastoon liittyminen (mihin Orbánin Unkari, kuinka ollakaan, ei ole vielä suostunut), Unkarin tämänhetkisen yleisen syyttä(mättäjättä)jän Péter Poltin erottaminen sekä julkisen omaisuuden säätiöintiin liittyneiden vilunkien selvittäminen. Ukrainan sodasta Magyar puhui kieli keskellä suuta: sotaan ei pidä liittyä, mutta toisaalta on tunnustettava Venäjän syyllisyys hyökkäyssotaan.
Telex-uutissivuston analyysijutun loppupäätelmä on melkoisen pessimistinen: Orbánin systeemillä ei toistaiseksi ole aihetta huoleen. Magyar näyttää vetoavan lähinnä siihen (koulutettujen kaupunkilaisten?) joukkoon, joka muutenkin äänestäisi oppositiopuolueita. Mitään turhautuneiden fideszläisten joukkopakoa Magyarin lippujen alle ei vielä vaikuta olevan tulossa, vaan paremminkin uusi puoluehanke iskee kiilaa muutenkin rakoilevaan oppositioon.
Näinhän se näyttäisi olevan. Systeemiin tyytymättömiä on toki melkoisesti, tuoreimman (HVG:n Medián-tutkimuslaitoksella teettämän) mielipidetutkimuksen mukaan hieman yli puolet unkarilaisista pitäisi parempana vaihtoehtona hallituksen vaihtumista kuin nykyisen hallituksen jatkoa. Saman, kolme päivää sitten julkistetun tutkimuksen mukaan kaikista äänestysikäisistä yhä noin kolmasosa äänestäisi nykyistä hallituskoalitiota, lähes yhtä suuri osa ei äänestä tai ei osaa sanoa kantaansa, ja loppujen kannatus hajoaa kymmenkunnan oppositiopuolueen kesken muutaman prosentin osuuksiksi kullekin.
Mutta jos Péter Magyar nyt perustaa puolueen, niistä 68%:sta, joille nimi Péter Magyar ylipäätään sanoi jotakin, joltinenkin osuus, optimistisimman arvion mukaan jopa kolmasosa, saattaisi äänestää häntä joko ”varmasti tai todennäköisesti” (tummansininen) tai ”mahdollisesti” (vaaleansininen). Kaavion palkeissa ovat erikseen kaikki vastaajat (összes válaszadó), hallituspuolueiden kannattajat (kormánypárti), opposition kannattajat (ellenzéki), muut (egyéb) ja vailla puoluekantaa olevat (párt nélküli). Näistä vain opposition kannattajista kenties jopa puolet äänestäisi Magyarin puoluetta, muissa ryhmissä enemmistö vastaa ”todennäköisesti ei” (keltainen) tai ”varmasti ei” (ruskea), ja myös ”ei osaa sanoa” -vastaajia (harmaa) on selvästi enemmän.
Uskon muuten lujasti siihen, että kunniallinen ja korruptoitumaton porvaripuolue olisi Unkarissakin tärkeä suoja sitä oikeistopopulismi-äärioikeistolaisuus-fasismin aaltoa vastaan, joka nyt näyttää Eurooppaa pyyhkivän. Mutta siihen en vielä oikein jaksa uskoa, että Unkarissa sellaisen perustaminen onnistuisi nyt. Nytkään.
Sentrooppa-Santra 