Poliittista närkästystä

Viimekertaisessa videoklipissä esitelty poliittinen farssi jatkuu. Ministeri Zoltán Balog järkyttyi siitä kansainvälisestä mekkalasta, jonka julkirasisti Ferenc Szaniszlólle myönnetty journalistiikan valtionpalkinto (Táncsics-palkinto) nostatti, ja kirjoitti palkinnonsaajalle henkilökohtaisen kirjeen pyytäen tätä palauttamaan palkinnon.

Päätökselläni halusin antaa tunnustusta etenkin työllenne, jota suorititte ulkopoliittisena kirjeenvaihtajana entisen Neuvostoliiton alueella sekä Balkanin sodassa. Päätöksen jälkeen tietooni tulivat ne sittemmin esittämänne lausumat, joihin en pysty yhtymään, sillä ne ovat ristiriidassa minun ja hallituksen edustamien arvojen kanssa. Tunnustin erehdykseni heti julkisuuden edessä. Minulla ei ole muuta keinoa kuin kääntyä puoleenne ja kohteliaimmin pyytää Teitä palauttamaan teille erehdyksessä myöntämäni Táncsics-palkinto. Viisaaseen päätökseenne luottaen…

Muista kummallisista palkinto- ja kunniamerkkipäätöksistä ei sitten enää vastaavanlaisia anteeksipyyntöjä herunut. Szaniszló palautti palkinnon asianmukaisen närkästyneenä, lähettäen samalla terveisiä muun muassa USA:n ja Israelin suurlähettiläille, joiden ”kansainvälinen solvauskampanja” oli näin saavuttanut pienen voiton. Jobbik-puolueen johtaja Gábor Vona puolestaan ilmoitti julkisesti, että kunhan hän pääsee pääministeriksi, Szaniszló nimitetään Unkarin korkeimman mediahallintoelimen johtajaksi. Ministeri Balog parka taas on saanut joka puolelta vain pilkkaa osakseen; kohta sen jälkeen, kun peruutuskirje Szaniszlólle julkistettiin ministerin omalla kotisivulla, netissä lähti kiertämään parodiaversio, jossa amiraali Horthy pyytää Hitleriä palauttamaan hänen käyttöönsä erehdyksessä myönnetyn Unkarin Donin-armeijan.

Jotenkin vaikuttaa siltä, kuin Unkarin tapahtumia ympäröinyt kielimuuri-uutiskynnys olisi viime aikoina selvästi madaltunut. Samalla myös EU:n ja ulkovaltojen poliittiselta johdolta alkaa tulla yhä selvempiä signaaleja. Yhdysvaltain kongressin Helsinki-komissio järjesti äskettäin kuulemistilaisuuden, jossa useat asiantuntijat ilmaisivat huolensa Unkarin tilanteesta. (Puheenvuorojen englanninkieliset tekstit löytyvät Éva S. Baloghin blogista.) Mutta viimeinen pisara Orbánin hallitukselle oli – ta-daa, saksalaisten ARD- ja ZDF-tv-kanavien lastenohjelma ”Logo”. Kyseessä on siis lapsille tarkoitettu uutislähetys, jossa maailman tapahtumista kerrotaan niin, että esikouluikäinenkin ymmärtää. Ja nyt yhtenä uutisaiheena oli Unkari, jolle EU on antamassa vertauskuvallisen punaisen kortin. Animoidussa uutispätkässä asia selitetään suunnilleen näin:

”Jalkapallossa on sääntöjä, joita pitää noudattaa, muuten nousee punainen kortti. Samoin on Euroopan Unionissa. Nyt näyttää siltä, että Unkari ei oikein noudata näitä sääntöjä. Viestimet eivät aina saa kertoa asioista vapaasti, esimerkiksi eräs radioasema ei saa pysyvää toimintalupaa, koska se ei oikein tykkää hallituksen toiminnasta, ja hallitus taas haluaisi, että radiossa, lehdissä ja uutisissa kerrottaisiin siitä vain hyvää. Nyt on myös korkeimmalta oikeusistuimelta vähennetty oikeuksia, ettei se pääse enää niin paljon puuttumaan lakeihin, joita poliitikot säätävät. Vaikuttaa siis siltä, että Unkari ei oikein noudata EU:n sääntöjä. Siksi EU aikoo nyt tarkistaa asian, ja tarvittaessa se voi rangaista Unkaria esimerkiksi antamalla sille vähemmän rahaa.”

Lastenohjelma käräytti pääministeri Orbánin käämit. Perjantaisessa radiohaastattelussaan kiukkuinen pääministeri julisti:

Sääliksi käy Saksan lapsia. Unkarissa ei tulisi kuuloonkaan, että lapset alistetaan poliittiselle aivopesulle. Jos meillä tapahtuisi näin, kaikki asianosaiset saisivat potkut. Tietenkin me protestoimme, mutta poliittiset mielipiteethän eivät ole tosiseikkoja.

Niinpä. Unkarin valtiollisissa viestimissä onkin viime aikoina annettu aivan riittämiin lähtöpasseja niille työntekijöille, joiden poliittiset mielipiteet eivät sovi nykyiseen linjaan. (Hvg.hu-sivustolla ilmestyi äskettäin ”Marcin” surullinen tarina: pätevä, palkittu ja kunnianhimoinen tv-ammattilainen väsyy katselemaan, miten hänen ympäriltään lähtevät kaikkein lahjakkaimmat ja pätevimmät, ja on lopulta suorastaan helpottunut, kun itsekin saa potkut.) Hieman ihmetyttääkin, millä teflonpokerilla Orbán kehtaa puhua poliittisesta aivopesusta tiedotusvälineissä.

Mielenkiintoisinta Orbánin radiohaastattelussa on kuitenkin ollut se piilosignaali, jonka pääministeri antoi pukeutumisvalinnallaan.

Valkoisen paidan päälle puettu musta liivi nimittäin tuo aivan selvästi mieleen äärioikeistolaisen puolisotilaallisen ”Unkarilaisen kaartin” (Magyar Gárda) univormun, joka jossain vaiheessa kiellettiin julkisesti. Pari vuotta sitten Jobbik-puolueen johtaja Gábor Vona aiheutti skandaalin ilmestymällä parlamentin istuntoon kielletty liivi yllään.

Gábor Vona parlamentissa Unkarilaisen kaartin univormussa. Index.hu-uutissivuston kuva.

Hilpeämpää huomiota kaartin univormu herätti muutama vuosi sitten Brysselissä, missä siihen pukeutunutta Jobbikin EU-edustajaa väittämän mukaan luultiin jonkinlaiseksi teknikoksi tai korjausmieheksi.

Oppositiolähteissä arvellaan nyt, että Orbánin asunvalinta oli tietoinen yritys kosiskella äärioikeistoa. Vaikuttaa ilmeiseltä, että seuraavissa vaaleissa menestyäkseen Fidesz-puolueen on saatava taakseen myös Jobbikin äänestäjät. Aivan helppoa se ei tule olemaan – äärimmäinen äärioikeisto ei hevillä hyväksy Orbánia, joka on liian usein puhunut ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta, joka on kouluaikoinaan ollut kommunistisen nuorisoliiton sihteeri ja jolla huhutaan olevan romaniverta suonissaan. Mahtaisikohan käydä niin kuin Monty Pythonin suuressa vaalivalvojaisohjelmassa, jossa ”Lievästi hupsu puolue” jää selvästi sekä ”Järkevän puolueen” että ”Hupsun puolueen” jalkoihin? Kiinnittäkääpä huomiota etenkin Lievästi hupsujen Kevin Phillips-Bongin hihattomaan asuun, noin kohdassa 2’10”!

Myrskyn jälkeen

Lisää merkillisiä yhteensattumia: juuri Unkarin kansallispäiväksi, 15.3., jolloin kansakunta valmistautui juhlimaan yhtä menneisyytensä kunniakkaista vapaustaisteluista (vuosina 1848-49) tai teki lähtöä pitkän viikonlopun viettoon, Pannonian tasangolle iski pahin lumimyrsky miesmuistiin. Lämpötila putosi salamannopeasti kymmenisen astetta ja myrskyvauhtia puhaltava tuuli kasasi lunta valtateille metrisiksi kinoksiksi nopeammin kuin lauhan ilmaston tarpeisiin mitoitettu kalusto pystyi sitä poistamaan. Syntyi liikennekatastrofi: esimerkiksi Budapestin ja Wienin välisellä moottoritiellä ihmiset joutuivat värjöttelemään lumeen hautautuneissa autojonoissa pahimmillaan lähes vuorokauden verran, kunnes pelastajat pääsivät paikalle.

(Reuters)

Mikä merkillisintä, nämä pelastajat olivat ilmeisesti usein paikallisia vapaaehtoisia. Tienvarren kylien ja kaupunkien tavalliset ihmiset lähtivät traktoreineen ja lapioineen kaivamaan autoja esiin, kuljettivat lapsia, vanhuksia ja sairaita koteihinsa lämmittelemään, hankkivat ja rahtasivat ruuhkaan juuttuneille kuormakaupalla lämpimiä juomia, leipää, suklaata ja huopia. Internetistä on voinut lukea runsaasti sydäntälämmittäviä kertomuksia esimerkiksi pikkukaupunkien pormestareista, jotka puolitoista vuorokautta putkeen seisoivat toimistossaan tai kadulla liikennettä, avustustoimia ja tiedotusta ohjaamassa.

Sitä vastoin virallinen pelastustoimi ilmeisesti epäonnistui tehtävässään todella näyttävästi. Hälytystä ei annettu ajoissa, moottoriteitä ei suljettu, varsinkaan jononmuodostuksen pääsyyllisiä eli kansainvälistä rekkaliikennettä ei pysäytetty Unkarin rajoille, vaikka kaikkien asianosaisten olisi pitänyt tietää tulossa olevasta extreme-säästä. Kun katastrofi lopulta oli käynnissä, sisäministeriö lähetti arvoituksellisen massatekstiviestin, joka ilmeisesti tavoitti myös koko joukon hämmentyneitä autottomia:

”Me autamme! Älkää poistuko autostanne! Jos polttoaine loppuu, siirtykää toiseen autoon! Sisäministeriö” – ”Pitääkö minun nyt siis pysyä tässä autossa vai siirtyä toiseen?”

Sitä vastoin älypuhelimella verkosta apua etsivät eivät tielaitoksen, pelastustoimen tai muiden viranomaisten sivuilta löytäneet ajantasaista tietoa – verkossa toimivat kunnolla ainoastaan vapaaehtoisten kehittämät vertaistukipalvelut kuten Facebook-sivu, jolla saattoi selvittää, mistä löytyisi hädänalaisia kyydittäväksi tai majoitettavaksi.

Monet ruuhkassa mukana olleet väittävät, etteivät koko aikana nähneet poliisia tai Unkarin pelastuslaitoksen väkeä – tai että tiellä pyörivät poliisit eivät olleet saaneet kunnon toimintaohjeita eivätkä tienneet, mitä oli tapahtumassa. Itävallan itäosissa täsmälleen sama lumimyrsky oli tehnyt samanlaista jälkeä, mutta siellä paikallinen kalusto sai lumet nopeasti aurattua ja siirtyi sen jälkeen Unkarin puolelle auttamaan raivaustöissä. Mukana avustustoimissa oli myös Itävallan tiepalvelujärjestöjen ja Punaisen ristin väkeä, jotka hämmästelivät Unkarin viranomaisten ja varsinkin tiedotustoiminnan avuttomuutta. Kun lopulta pääministeri Orbánin ylpeys, terrorintorjuntayksikkö TEK, ja vihdoin pääministeri itsekin ehti moottoritielle päivittelemään tilannetta, lumet olivat jo vauhdilla sulamassa ja pahin katastrofitilanne saatu selvitettyä.

Liikennekatastrofin jälkiselvittelyt ovat nyt käynnissä Unkarin poliittisessa julkisuudessa, ja tietenkin sekä hallitus että oppositio ottavat tapahtuneesta kaiken irti. Vakavia syytöksiä kohdistuu sekä pelastustoimen ylijohtajaan György Bakondiin, entiseen rajavartioston upseeriin, joka selvästi on nimitetty tehtäväänsä ei pätevyyden vaan poliittisen sopivuuden perusteella (ja jonka eroa on tämän takia vaadittu jo aiemminkin), että koko korkeimpaan johtoon. Tulossa olevasta kansallispäivästä ja sääkatastrofista piittaamatta (tai juuri sen takia?) kaikki korkeimmat herrat olivat ulkomailla: pääministeri Orbán Brysselissä puolustamassa Unkarin uutta demokratiakäsitystä (kuten muuan poliittinen kommentaattori kirjoitti, “persiiseen potkaistun kalkkunakukon arvokkuudella”), varapääministeri Zsolt Semjén taas Transilvaniassa (!) perinnejuhlassa, ratsastamassa Kézdivásárhelyn kaupunkiin kuin jokin valloittaja-sotapäällikkö ikään. Ja ilmeisesti Orbánin Unkarissa hallintorakenteet ovat niin jäykät ja hierarkkiset, että Ison Pomon poissa ollessa kukaan alemman portaan lullukka ei voi tai uskalla oma-aloitteisesti tehdä yhtään mitään?

Hallitus ja sen valvomat viestimet puolestaan ovat tehneet lumimyrskystä ja liikennekaaoksesta suuren sankaritarinan, jossa kansalaisten vapaaehtoinen avustustoimintakin on vain luonnollista seurausta siitä suuresta yhteishengestä, jonka Fidesz-puolue on puhaltanut Unkarin kansaan. Verkkoon on ladattu lähes kaksikymmenminuuttinen video, josta väkisinkin tulee mieleen Putin kurkiauraa johdattamassa tai metsäpaloa sammuttavan lentokoneen ohjaimissa: pääministeri Orbán itse, vain ministeri Pintér ja kuvaaja kyydissään, ajaa maastoautollaan ruuhkautuneelle valtatielle järjestelemään pelastustoimia ja ottaa vieläpä kyytiin sympaattisen transilvanialaisen (!) rekkakuskin tyttöystävineen. Ja tietenkin hallituksen medioiden mielestä Unkari on osoittanut poikkeuksellista taitoa ja kuntoa lumimyrskyn seurausten selvittämisessä, kaikki päinvastaiset väitteet ovat opposition oksettavaa yritystä päteä luonnonkatastrofin ja inhimillisten kärsimysten kustannuksella… (Viis siitä, mitä itävaltalaiset avustustyöntekijät piipittävät, tai siitä, että Slovakiankin puolella tiet pystyttiin pitämään auki jokseenkin normaalisti koko ajan. Tai siitä, että ministeri Pintér on aivan suoraan ja todistettavasti valehdellut väittäessään, että liikennekaaoksen ehkäisemiseksi kelivaroitus olisi annettu jo päivää aikaisemmin.)

Lumimyrskyn takia monia kansallispäivän juhlatilaisuuksia siirrettiin pari päivää eteenpäin. Näin myös “miljoona ihmistä lehdistönvapauden puolesta” -liikkeen eli “Millan” mielenosoitusta, joka lopulta keräsi “vain” parituhatta ihmistä ja jonka jälkipohdinnoissa päällimmäisenä tuntuu jonkinlainen avuttomuus ja eripura. Monet pelkäävät Unkarin opposition väsähtävän, kun yksimielisyyttä, yhteistä aatetta tai joukkoja kokoavaa keulakuvahahmoa ei löydy. Suurin osa unkarilaisista, niin tympääntyneitä kuin monet ovatkin Orbánin komentoon, ei ilmeisesti oikein usko, että mikään muukaan tarjolla olevista vaihtoehdoista voisi tuoda mitään olennaisesti parempaa.

Kaiken tämän keskellä jonkinlaista kieroa lohtua tarjoaa se, miten Orbánin hallitus yhä selvemmin menettää yhteyden todellisuuteen ja siirtyy jonnekin mustan huumorin sfääreihin. Kansallispäivän yhteydessä nimittäin jaettiin useita valtiollisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Näiden poliittisesti ikävät aspektit ovat ylittäneet jo kansainvälisenkin uutiskynnyksen: palkittujen joukossa on äärioikeistolaisiin ja avorasistisiin mielenilmauksiin syyllistyneitä julkisuuden henkilöitä. (Vastaava ministeri Balog on jälkikäteen pyydellyt joitain näistä päätöksistä anteeksi valittaen, ettei tiennyt kaikkea kyseisten henkilöiden aiemmista toimista ja että nimityksiä ei valitettavasti ole mahdollista perua. Siis miten ihmeessä journalistiikan valtionpalkintoa ei voi peruuttaa, jos perustuslain voi panna uusiksi neljä kertaa kahdessa vuodessa? Kaiken lisäksi on paljastunut, että Balog ei vain pistänyt nimeään hänen eteensä pantuun paperiin vaan aktiivisesti ajoi nämä palkintopäätökset läpi vastoin asiantuntijalautakunnan mielipidettä.)

Nimitysten huikeaa huumoriulottuvuutta ei ehkä kuitenkaan ole vielä tuotu ulkomaiden viestimissä riittävästi esiin, joten tässä pari esimerkkiä:

Korkean kunniamerkin sai arkeologi Kornél Bakay. Kansainvälisten uutistoimistojen kertoman mukaan Bakay on levittänyt antisemitistisiä näkemyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole riemukkainta herran toiminnassa, ei ehkä myöskään se hänen kirjoittamansa historian oppikirja, jossa muun muassa kiistetään Darwinin evoluutioteoria ja selitetään, että keskiajan Euroopassa juutalaiset pyörittivät orjakauppaa. Bakay on nimittäin alkuaan kai oikeaa alan koulutusta saanut arkeologi, joka sittemmin kuitenkin siirtyi akkreditoimattomaan miskolcilaiseen yliopistoon ja on viime vuodet julkaissut täysin wettenhovi-aspa-tyylistä huuhaata – aivan oikein, unkarilaisten sumerilaisesta alkuperästä. Tähän ajatusmaailmaanhan niveltyy myös kristinuskon merkillinen kansallis-antisemitistinen vaihtoehtotulkinta: Jeesus ei ollut juutalainen vaan parthialainen ruhtinas, siis sumerilaisten jälkeläinen eli oikeastaan unkarilainen, ja roistomaiset juutalaiset ovat sittemmin vääristäneet koko kristinuskon opetukset. Tahatonta hilpeyttä huokuvassa teoksessaan Hogyan lettünk finnugorok (‘Miten meistä tuli suomalais-ugrilaisia’) Bakay vyöryttää esiin tutun mahtavan vision siitä häijystä salaliitosta, joka on väärentänyt koko unkarilaisten esihistorian.

Journalistiikan valtionpalkinnon eli Táncsics-palkinnon puolestaan sai Fidesz-puolueen hartaana tukena tunnetun EchoTV-kanavan toimittaja Ferenc Szaniszló (minkä johdosta puolestaan monet aiemmin palkinnon saaneet toimittajat palauttivat omansa protestiksi). Szaniszló on tullut kuuluisaksi paitsi avoimen juutalais- ja romanivastaisista möläytyksistään myös mielenkiintoisista vanhemman ja uudemman ajan vaihtoehtoisista historiatulkinnoistaan. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen myrkkyliejukatastrofi Länsi-Unkarissa oli tahallaan aiheutettu: NATOn ilmavoimat ne pommittivat alumiinitehtaan myrkkyaltaan hajalle. Seuraavassa videossa (englanninkieliset tekstit löytyvät cc-namikan takaa) Szaniszló kertoo, mitä tulevaisuus on tuova Unkarin kansalle suoraan ulkoavaruudesta:

Ei selitellä enempää. Vitsi alkaa olla täydellinen.