Myrskyn jälkeen

Lisää merkillisiä yhteensattumia: juuri Unkarin kansallispäiväksi, 15.3., jolloin kansakunta valmistautui juhlimaan yhtä menneisyytensä kunniakkaista vapaustaisteluista (vuosina 1848-49) tai teki lähtöä pitkän viikonlopun viettoon, Pannonian tasangolle iski pahin lumimyrsky miesmuistiin. Lämpötila putosi salamannopeasti kymmenisen astetta ja myrskyvauhtia puhaltava tuuli kasasi lunta valtateille metrisiksi kinoksiksi nopeammin kuin lauhan ilmaston tarpeisiin mitoitettu kalusto pystyi sitä poistamaan. Syntyi liikennekatastrofi: esimerkiksi Budapestin ja Wienin välisellä moottoritiellä ihmiset joutuivat värjöttelemään lumeen hautautuneissa autojonoissa pahimmillaan lähes vuorokauden verran, kunnes pelastajat pääsivät paikalle.

(Reuters)

Mikä merkillisintä, nämä pelastajat olivat ilmeisesti usein paikallisia vapaaehtoisia. Tienvarren kylien ja kaupunkien tavalliset ihmiset lähtivät traktoreineen ja lapioineen kaivamaan autoja esiin, kuljettivat lapsia, vanhuksia ja sairaita koteihinsa lämmittelemään, hankkivat ja rahtasivat ruuhkaan juuttuneille kuormakaupalla lämpimiä juomia, leipää, suklaata ja huopia. Internetistä on voinut lukea runsaasti sydäntälämmittäviä kertomuksia esimerkiksi pikkukaupunkien pormestareista, jotka puolitoista vuorokautta putkeen seisoivat toimistossaan tai kadulla liikennettä, avustustoimia ja tiedotusta ohjaamassa.

Sitä vastoin virallinen pelastustoimi ilmeisesti epäonnistui tehtävässään todella näyttävästi. Hälytystä ei annettu ajoissa, moottoriteitä ei suljettu, varsinkaan jononmuodostuksen pääsyyllisiä eli kansainvälistä rekkaliikennettä ei pysäytetty Unkarin rajoille, vaikka kaikkien asianosaisten olisi pitänyt tietää tulossa olevasta extreme-säästä. Kun katastrofi lopulta oli käynnissä, sisäministeriö lähetti arvoituksellisen massatekstiviestin, joka ilmeisesti tavoitti myös koko joukon hämmentyneitä autottomia:

”Me autamme! Älkää poistuko autostanne! Jos polttoaine loppuu, siirtykää toiseen autoon! Sisäministeriö” – ”Pitääkö minun nyt siis pysyä tässä autossa vai siirtyä toiseen?”

Sitä vastoin älypuhelimella verkosta apua etsivät eivät tielaitoksen, pelastustoimen tai muiden viranomaisten sivuilta löytäneet ajantasaista tietoa – verkossa toimivat kunnolla ainoastaan vapaaehtoisten kehittämät vertaistukipalvelut kuten Facebook-sivu, jolla saattoi selvittää, mistä löytyisi hädänalaisia kyydittäväksi tai majoitettavaksi.

Monet ruuhkassa mukana olleet väittävät, etteivät koko aikana nähneet poliisia tai Unkarin pelastuslaitoksen väkeä – tai että tiellä pyörivät poliisit eivät olleet saaneet kunnon toimintaohjeita eivätkä tienneet, mitä oli tapahtumassa. Itävallan itäosissa täsmälleen sama lumimyrsky oli tehnyt samanlaista jälkeä, mutta siellä paikallinen kalusto sai lumet nopeasti aurattua ja siirtyi sen jälkeen Unkarin puolelle auttamaan raivaustöissä. Mukana avustustoimissa oli myös Itävallan tiepalvelujärjestöjen ja Punaisen ristin väkeä, jotka hämmästelivät Unkarin viranomaisten ja varsinkin tiedotustoiminnan avuttomuutta. Kun lopulta pääministeri Orbánin ylpeys, terrorintorjuntayksikkö TEK, ja vihdoin pääministeri itsekin ehti moottoritielle päivittelemään tilannetta, lumet olivat jo vauhdilla sulamassa ja pahin katastrofitilanne saatu selvitettyä.

Liikennekatastrofin jälkiselvittelyt ovat nyt käynnissä Unkarin poliittisessa julkisuudessa, ja tietenkin sekä hallitus että oppositio ottavat tapahtuneesta kaiken irti. Vakavia syytöksiä kohdistuu sekä pelastustoimen ylijohtajaan György Bakondiin, entiseen rajavartioston upseeriin, joka selvästi on nimitetty tehtäväänsä ei pätevyyden vaan poliittisen sopivuuden perusteella (ja jonka eroa on tämän takia vaadittu jo aiemminkin), että koko korkeimpaan johtoon. Tulossa olevasta kansallispäivästä ja sääkatastrofista piittaamatta (tai juuri sen takia?) kaikki korkeimmat herrat olivat ulkomailla: pääministeri Orbán Brysselissä puolustamassa Unkarin uutta demokratiakäsitystä (kuten muuan poliittinen kommentaattori kirjoitti, “persiiseen potkaistun kalkkunakukon arvokkuudella”), varapääministeri Zsolt Semjén taas Transilvaniassa (!) perinnejuhlassa, ratsastamassa Kézdivásárhelyn kaupunkiin kuin jokin valloittaja-sotapäällikkö ikään. Ja ilmeisesti Orbánin Unkarissa hallintorakenteet ovat niin jäykät ja hierarkkiset, että Ison Pomon poissa ollessa kukaan alemman portaan lullukka ei voi tai uskalla oma-aloitteisesti tehdä yhtään mitään?

Hallitus ja sen valvomat viestimet puolestaan ovat tehneet lumimyrskystä ja liikennekaaoksesta suuren sankaritarinan, jossa kansalaisten vapaaehtoinen avustustoimintakin on vain luonnollista seurausta siitä suuresta yhteishengestä, jonka Fidesz-puolue on puhaltanut Unkarin kansaan. Verkkoon on ladattu lähes kaksikymmenminuuttinen video, josta väkisinkin tulee mieleen Putin kurkiauraa johdattamassa tai metsäpaloa sammuttavan lentokoneen ohjaimissa: pääministeri Orbán itse, vain ministeri Pintér ja kuvaaja kyydissään, ajaa maastoautollaan ruuhkautuneelle valtatielle järjestelemään pelastustoimia ja ottaa vieläpä kyytiin sympaattisen transilvanialaisen (!) rekkakuskin tyttöystävineen. Ja tietenkin hallituksen medioiden mielestä Unkari on osoittanut poikkeuksellista taitoa ja kuntoa lumimyrskyn seurausten selvittämisessä, kaikki päinvastaiset väitteet ovat opposition oksettavaa yritystä päteä luonnonkatastrofin ja inhimillisten kärsimysten kustannuksella… (Viis siitä, mitä itävaltalaiset avustustyöntekijät piipittävät, tai siitä, että Slovakiankin puolella tiet pystyttiin pitämään auki jokseenkin normaalisti koko ajan. Tai siitä, että ministeri Pintér on aivan suoraan ja todistettavasti valehdellut väittäessään, että liikennekaaoksen ehkäisemiseksi kelivaroitus olisi annettu jo päivää aikaisemmin.)

Lumimyrskyn takia monia kansallispäivän juhlatilaisuuksia siirrettiin pari päivää eteenpäin. Näin myös “miljoona ihmistä lehdistönvapauden puolesta” -liikkeen eli “Millan” mielenosoitusta, joka lopulta keräsi “vain” parituhatta ihmistä ja jonka jälkipohdinnoissa päällimmäisenä tuntuu jonkinlainen avuttomuus ja eripura. Monet pelkäävät Unkarin opposition väsähtävän, kun yksimielisyyttä, yhteistä aatetta tai joukkoja kokoavaa keulakuvahahmoa ei löydy. Suurin osa unkarilaisista, niin tympääntyneitä kuin monet ovatkin Orbánin komentoon, ei ilmeisesti oikein usko, että mikään muukaan tarjolla olevista vaihtoehdoista voisi tuoda mitään olennaisesti parempaa.

Kaiken tämän keskellä jonkinlaista kieroa lohtua tarjoaa se, miten Orbánin hallitus yhä selvemmin menettää yhteyden todellisuuteen ja siirtyy jonnekin mustan huumorin sfääreihin. Kansallispäivän yhteydessä nimittäin jaettiin useita valtiollisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Näiden poliittisesti ikävät aspektit ovat ylittäneet jo kansainvälisenkin uutiskynnyksen: palkittujen joukossa on äärioikeistolaisiin ja avorasistisiin mielenilmauksiin syyllistyneitä julkisuuden henkilöitä. (Vastaava ministeri Balog on jälkikäteen pyydellyt joitain näistä päätöksistä anteeksi valittaen, ettei tiennyt kaikkea kyseisten henkilöiden aiemmista toimista ja että nimityksiä ei valitettavasti ole mahdollista perua. Siis miten ihmeessä journalistiikan valtionpalkintoa ei voi peruuttaa, jos perustuslain voi panna uusiksi neljä kertaa kahdessa vuodessa? Kaiken lisäksi on paljastunut, että Balog ei vain pistänyt nimeään hänen eteensä pantuun paperiin vaan aktiivisesti ajoi nämä palkintopäätökset läpi vastoin asiantuntijalautakunnan mielipidettä.)

Nimitysten huikeaa huumoriulottuvuutta ei ehkä kuitenkaan ole vielä tuotu ulkomaiden viestimissä riittävästi esiin, joten tässä pari esimerkkiä:

Korkean kunniamerkin sai arkeologi Kornél Bakay. Kansainvälisten uutistoimistojen kertoman mukaan Bakay on levittänyt antisemitistisiä näkemyksiä. Tämä ei kuitenkaan ole riemukkainta herran toiminnassa, ei ehkä myöskään se hänen kirjoittamansa historian oppikirja, jossa muun muassa kiistetään Darwinin evoluutioteoria ja selitetään, että keskiajan Euroopassa juutalaiset pyörittivät orjakauppaa. Bakay on nimittäin alkuaan kai oikeaa alan koulutusta saanut arkeologi, joka sittemmin kuitenkin siirtyi akkreditoimattomaan miskolcilaiseen yliopistoon ja on viime vuodet julkaissut täysin wettenhovi-aspa-tyylistä huuhaata – aivan oikein, unkarilaisten sumerilaisesta alkuperästä. Tähän ajatusmaailmaanhan niveltyy myös kristinuskon merkillinen kansallis-antisemitistinen vaihtoehtotulkinta: Jeesus ei ollut juutalainen vaan parthialainen ruhtinas, siis sumerilaisten jälkeläinen eli oikeastaan unkarilainen, ja roistomaiset juutalaiset ovat sittemmin vääristäneet koko kristinuskon opetukset. Tahatonta hilpeyttä huokuvassa teoksessaan Hogyan lettünk finnugorok (‘Miten meistä tuli suomalais-ugrilaisia’) Bakay vyöryttää esiin tutun mahtavan vision siitä häijystä salaliitosta, joka on väärentänyt koko unkarilaisten esihistorian.

Journalistiikan valtionpalkinnon eli Táncsics-palkinnon puolestaan sai Fidesz-puolueen hartaana tukena tunnetun EchoTV-kanavan toimittaja Ferenc Szaniszló (minkä johdosta puolestaan monet aiemmin palkinnon saaneet toimittajat palauttivat omansa protestiksi). Szaniszló on tullut kuuluisaksi paitsi avoimen juutalais- ja romanivastaisista möläytyksistään myös mielenkiintoisista vanhemman ja uudemman ajan vaihtoehtoisista historiatulkinnoistaan. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen myrkkyliejukatastrofi Länsi-Unkarissa oli tahallaan aiheutettu: NATOn ilmavoimat ne pommittivat alumiinitehtaan myrkkyaltaan hajalle. Seuraavassa videossa (englanninkieliset tekstit löytyvät cc-namikan takaa) Szaniszló kertoo, mitä tulevaisuus on tuova Unkarin kansalle suoraan ulkoavaruudesta:

Ei selitellä enempää. Vitsi alkaa olla täydellinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: