Unkarin hallituksen ja hallituksen mediaimperiumiin kuuluvien viestimien tiedotuksessa on viime vuosina nähty monenlaisia jänniä ”asiantuntijoita”, ja erityisjänniä ovat ”turvallisuus-” tai ”sotilasasiantuntijat”. Tässä blogissa on aiemmin tavattu ainakin turvallisuuspolitiikan asiantuntijana esiintyvä György Nógrádi, Budapestin Corvinus-yliopiston dosentti vailla varsinaista tieteellistä tuotantoa. Nógrádin CV:ssä on mainittu mm. johtokunnan jäsenyys Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa (missä hänestä ei tiedetty mitään) sekä vararehtorin paikka itävaltalaisessa Eurooppa-yliopistossa (jota ei ole olemassa), ja hän on aiemmin kunnostautunut mm. keskustelemalla aivan vakavissaan tunnetun salaliittohörhön tv-kanavalla HAARPista eli näissä hörhökuvioissa tunnetusta amerikkalaisten salaisesta aseesta, jolla voidaan vaikuttaa sääilmiöihin tai ohjailla vihollisarmeijan ”aivoaaltoja”.
Toinen samanlainen erikoismies on Georg Spöttle, josta muutama päivä sitten kirjoittivat laajan jutun sekä 444.hu että Telex ja joka tässä 444.hu:n julkaisemassa kuvassa poseeraa Donetskissa hajalle ammutun sairaalan edustalla.
Spöttle on syntyjään saksalainen, mutta joidenkin verkossa näkemieni väitteiden mukaan hänellä olisi myös unkarilaisia tai unkarinsaksalaisia juuria. Joka tapauksessa hän puhuu unkaria ja on asunut Unkarissa jo vuosia, toimien mm. opettajana sotilas- ja poliisikorkeakoulussa sekä muissakin yliopistoissa ynnä suuren budapestilaishotellin turvallisuuspäällikkönä. Hän aloitti uransa ammattisotilaana Saksan Bundeswehrin palveluksessa, siirtyi sieltä poliisiksi ja kertoo toimineensa kansainvälisissä tiedustelu-, poliisi- ja rauhanturvatehtävissä ympäri maailmaa. Spöttle nähdään usein turvallisuus- ja sotilaspolitiikan asiantuntijana erityisesti hieman hörhömmillä kanavilla: hallitusta lähellä olevalla mutta virallisesti ”yksityisellä” Pesti Srácok -blogisivustolla sekä samoin hallituksen mediaimperiumiin kuuluvassa Hír TV:ssä – sekä tietenkin eri somealustoilla. Ja hänenkin taustastaan löytyy vinkeitä tarinoita. Vielä Saksassa asuessaan, 1990-luvulla, hän kertomansa mukaan joutui ulkoavaruuden olentojen sieppaamaksi, ja noihin aikoihin hän vaikutti varsin aktiivisesti saksalaisten ufoharrastajien piireissä (kuten 444.hu-sivuston toimittajat jo vuosia sitten selvittivät).
Viime vuosina Spöttle on keskittynyt ufojuttujen sijasta maalailemaan Unkarin yleisölle kauhukuvia maahanmuuton vaaroista. Ja nyt Ukrainan sodan alettua hän on, kuinka ollakaan, ryhtynyt välittämään tapahtumista kuvaa, joka tuntuu yks-yhteen seuraavan Kremlin virallista kertomusta. (Viime syksynä hän sanoi suoraan olevansa tässä sodassa täysin Venäjän puolella, marraskuussa hän julkaisi videon, jonka väitti esittävän ukrainalaisten rypälepommitusta Donbassissa. Itse asiassa video oli vuodelta 2016, ja siinä todennäköisesti venäläiset pommittivat Aleppoa. Valhe oli niin tökerö, että jopa Pesti Srácok -sivuston päätoimittaja joutui pyytämään valeuutista anteeksi.) Äskettäin Spöttle lähti itsekin paikan päälle Donbassiin ja on kertonut sieltä hieman kummallisia tarinoita, jotka 444:n ja Telexin faktantarkistajat ovat noissa ylempänä linkitetyissä jutuissaan repineet riekaleiksi – mutta jotka suureen osaan Unkarin yleisöä ilmeisesti uppoavat kuin kuuma veitsi voihin.
Spöttlen kertoman mukaan donbassilaiset elävät kuin helvetissä jo kymmenettä vuotta; hän kertoo tavanneensa ihmisiä, jotka ovat viettäneet elämästään kirjaimellisesti vuosikausia pommisuojassa. Kaikki on ukrainalaisten syytä, jotka hyökkäsivät tämän alueen kimppuun. (Jonka siis olivat vuonna 2014 miehittäneet separatistit näiden tunnettujen ”pienten vihreiden miesten” avustuksella – jotka tässä tapauksessa eivät tulleet avaruudesta vaan Venäjältä, heh heh.) Spöttlen tarinoissa Donbassin venäjänkieliset asukkaat ovat arjen sankareita, jotka eivät pakene, valita tai vingu apua Lännestä – ”nuoret taistelevat, vanhukset yrittävät pysyä hengissä”. Ylempänä näkyvässä kuvassa Spöttlen takana oleva raunioitunut sairaala sai osumia jo keväällä 2022, venäläisten tietojen mukaan ukrainalaisten ohjuksista, mutta Spöttlen selostuksesta saa sen kuvan, kuin sairaala olisi ammuttu hajalle vasta äskettäin, ja tietenkin aivan tarkoituksella.
Kiovan sotilaat, kertoo Spöttle, käyttävät samaa taktiikkaa kuin Isis tai Al-Qaida: ensin isketään rakennukseen pommilla, kranaatilla tai ohjuksella, sitten odotellaan, kunnes paikalle saapuvat uteliaat katsojat ja pelastajat, ja sitten isketään uudemman kerran, jotta saataisiin aikaan maksimaaliset henkilövahingot. Sitä, missä ja milloin tarkkaan ottaen tällaisia iskuja on tapahtunut, Spöttle ei kerro, sitä vastoin tiedetään, että juuri tällä periaatteella toimivat venäläiset äskettäin Pokrovskin kaupungissa Itä-Ukrainassa, missä asuintaloihin ammuttiin kaksi ohjusta 40 minuutin välein. (Vaikuttaa siis vähän Kremlin tyypilliseltä ”syytä toista siitä, mitä itse teet” -linjalta.)
Spöttlen mukaan inhat ukrainalaiset erityisesti jahtaavat ulkomaisia toimittajia, sillä ”ne, jotka käyvät täällä Venäjän puolella rintamaa, kertovat tietenkin aivan muuta kuin Zelenskyin ja kumppanien totuus ja heidän narratiivinsa, eikä sen haluta tulevan julki. Siksi on jo tapettukin amerikkalaisia, ranskalaisia ja kanadalaisia toimittajia.” Tämmöisestä ei Committee to Protect Journalists -nimisen ryhmittymän ylläpitämä lista tiedä mitään. Siviilijournalisteja on Ukrainan ja Venäjän konfliktissa vuodesta 2014 lähtien kuollut ainakin 18, näistä useimmat venäläisten sotatoimien seurauksena mutta viisi ukrainalaisten tulitukseen, ja näistä viidestä puolestaan vain yksi ei-venäläinen, nimittäin italialainen Andrea Rocchelli toukokuussa 2014. Venäläiset ovat myös tiettävästi tulittaneet nimenomaan sellaisia siviilikohteita, joissa ulkomaisen lehtiväen tiedetään oleskelevan, kuten kesäkuun lopulla kramatorskilaista pizzeriaa.
Perin merkillinen on myös Spöttlen luoma kuva Mariupolin tapahtumista. Muutama päivä sitten hän kertoi Pesti Srácok -sivustolla pitämässään GEOrgPOLITIKA (heh heh) -blogissa vierailustaan Mariupolissa, missä tomeran pormestarin johdolla reippaasti rakennetaan kuntoon ukrainalaisten (!) hajalle ampumaa kaupunkia. Kyllä, Spöttlen todellisuudessa kaupungin jyräsivät lähes maan tasalle nimenomaan ukrainalaisten tankit ja tykit, ja – näin kertoo Spöttlelle pormestari Morgun – Azovstalin taistelujen vielä kestäessä ukrainalaiset tarkka-ampujat surmasivat juomaveden ja elintarvikkeiden jakelupisteille saapuvia ihmisiä tuosta vain, ilman syytä. Oikeastihan Mariupol oli ollut ukrainalaisten hallussa koko ajan lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa vuonna 2014, ja vuonna 2022 sen tuhosivat nimenomaan venäläiset valloittajat.
Tällaista siis kertoo kansalle Unkarin ”kuninkaallisessa” mediassa säännöllisesti esiintyvä turvallisuuspolitiikan asiantuntija, samaan aikaan, kun presidentti Katalin Novák vierailee Kiovassa ja postailee someen tuimailmeisiä pommisuoja-selfieitä. Novákin äskettäistä vierailua on pidetty jopa positiivisena yrityksenä liennyttää Unkarin ja Ukrainan kireitä välejä, mutta tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että sataprosenttisen lojaali puoluesoturi Novák vetäisi mitään itsenäistä ulkopoliittista linjaa ilman yksityiskohtaista ohjeistusta Orbánilta.
Mutta palataan vielä Spöttleen. Donbassin keikalleen hän lähti Moskovasta, missä osallistui kansainväliseen turvallisuuskonferenssiin (XI Moscow Conference on International Security). Tässä konferenssissa ei kuka vain vierailekaan, 444:n mukaan sinne ei vuoden 2014 jälkeen ole päästetty Unkarin virallisia edustajia, ja osanottajat tarvitsevat erityisen sotilasviisumin. Kutsuttujen maiden lista painottuu Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan, Euroopan valtioista näyttäisi mukana olleen vain Serbia. Mutta yleisöä oli paikalla Suomestakin, kuten ns. kämyskenen seuraajat tietävät: konferenssista välittivät suomenkielisiä raporttejaan nykyään Venäjän hallitsemassa Luhanskissa asuva päätoiminen propagandisti Janus Putkonen sekä entinen persujen, sittemmin pienpuolueen ”Valta kuuluu kansalle” kansanedustaja, nykyinen myötähäpeä-somejulkkis Ano Turtiainen.
Tässä siis viimeinen pointti: suomalaisille tuuppaavat Kremlin disinformaatiota tyypit, jotka muuten tunnetaan hähmäisistä tuubivideoista, rokotusvastaisen hörhöilyn tai (niin kuin Turtiainen nykyään) litteä maa -opin ja hihhuli-maailmanloppuprofetioiden levittämisestä ja joita kukaan pienten marginaaliporukoiden ulkopuolella ei ota vakavasti, mutta Unkarissa tätä samaa tavaraa tuottavat aivan valtavirtamediassa tai ainakin ihan sen liepeillä liikkuvat hahmot. Suomessa ei Johan Bäckmanilta tosin pystytty ottamaan pois dosentin arvoa, mutta mikään suomalainen korkeakoulu ei liene enää pitkiin aikoihin kaivannut hänen dosenttiopetustaan. Georg Spöttle taas on, kuten jo mainittiin, opettanut useammassa korkeakoulussa ja toiminut ”analyytikkona” hallitusta lähellä olevassa Nézőpont-tutkimuslaitoksessa tai ajatuspajassa, ja vielä pari vuotta sitten hänet tuotiin yleisradioyhtiön uutisiin kertomaan, miten Brysselin suunnitelma Euroopan täyttämisestä maahanmuuttajilla on suoraan Sorosin työpöydältä peräisin. Tätä voisi siis verrata siihen kuvitteelliseen tilanteeseen, että Suomessa, samaan aikaan kun virallisesti vakuuteltaisiin solidaarisuutta Ukrainalle EU:n ja Naton yhteisrintamassa, hallitus tukisi avokätisesti MV-lehteä tai rahoittaisi kanavaa, jolla Johan Bäckman kertoisi Suomen kansalle ”totuuksia” Kiovan fasistijuntan julmuuksista.
Sentrooppa-Santra 