Samaan aikaan Milanossa

Sitä pakolaiskriisiä pukkaa joka tuutista. Itävallassa, minne pakolaistulva nykyään saapuu Slovenian-puoleisen rajan takaa eteläisiin Kärntenin ja Steiermarkin maakuntiin, tuoreimmat julkisuuskohahdukset liittyvät tässä blogissa ennenkin esillä olleeseen keltalehti Kronen Zeitungiin. Kronen Steiermarkin-painos julkaisi pääkirjoituksen, jossa kauhisteltiin pakolaislaumojen riehuntaa ja kuvailtiin, miten nämä ahdistelevat naisia, ryöstelevät myymälöistä tavaraa, viiltelöivät junien istuimet ja kuseksivat päälle, koska ”eivät halua istua samoilla penkeillä kristittyjen kanssa”. Poliisin ja Itävallan rautateiden (ÖBB) mukaan kysymys on täysin perättömistä urbaanilegendoista – niistä samoista, mitä Suomessakin nykyään kiertelee: tuttavantuttavan kumminkaima tuntee jonkun, joka on itse sielläjasiellä töissä ja omin silmin nähnyt, mutta poliisia ja lehdistöä on kielletty kertomasta, koska… Jutusta tehtiin useita kanteluja täkäläiselle julkisen sanan neuvostolle (Presserat) sekä yksi tutkintapyyntö syyttäjänvirastolle, ja Steiermarkin Kronen päätoimittaja Christoph Biró (nimen perusteella unkarilaistaustainen muuten…) on nyt anteeksi pyydellen ilmoittanut vetäytyvänsä toimitustyöstä joksikin aikaa.

Unkarissa taas ihmetellään, mitä pääministeri Orbán oikein on tehnyt pakolaisuuskriisiä käsittelevässä äskettäisessä huippukokouksessa – kuten Eva S. Balogh kirjoittaa blogissaan, Orbán, joka ennen kokousta mahtaili ”Euroopan puolustajana”, on ilmeisesti kuunnellut kiltisti ja ehkä myös kirjoittanut nimensä asianmukaiselle pisteviivalle, mutta Unkarin tiedotusvälineistä ei etsimälläkään löydä tietoa siitä, missä määrin ja miten Unkari nyt on ns. Euroopan yhteisen pakolaispolitiikan takana. Samaan aikaan Prahassa joku neropatti koristeli Unkarin lähetystön muurin asianmukaisin piikkilanka-aiheisin graffitimaalauksin (kuva kiertää Facebookissa, alkuperäistä kuvaajaa en tiedä):

pragagyoda

Pakolaiskriisin ja piikkilankadebattien peittoon jää kokonaan se, mitä esimerkiksi Unkarin vallanpitäjät muuten puuhaavat. Oppositiomediat ovat vähän väliä yrittäneet muistuttaa, että äänekkään muukalaisvastaisen kampanjan suojissa, kansan tunteiden käydessä kuumina pakolaisten puolesta tai heitä vastaan, Unkarin hallitus ja sitä lähellä olevat piirit saavat rauhassa kääriä liiveihinsä julkisia varoja vähintäänkin tähänastiseen malliin. Kerrassaan henkeäsalpaava esimerkki hyppäsi tänään silmilleni index.hu-uutissivustolta.

Tämän blogin lukijoista jotkut ehkä vielä muistavat sen kohun, jonka viime vuonna nostatti Milanon maailmannäyttelyyn tarkoitettu Unkarin paviljonki. Ehdotus, jonka päättäjät nostivat kilpailun toiselta sijalta voittoon, toi luonnoskuvissa mieleen lahoavan valaanraadon: ”kylkiluiden” välissä kököttäisi eräänlainen Nooan arkki, jonka katolla viheriöivä puutarha esittelisi Unkarin puhdasta luontoa ja sen antimia, kummassakin päädyssä taas seisoisivat jättiläismäiset šamaanirumpua markkeeraavat lieriöt, joiden päissä salaperäiset siniset symbolit kuvaisivat veden kiertokulkua luonnossa. Sekä maallikot että ammattilaiset olivat kauhuissaan. Paviljonkiprojektia hoitamaan nimitetty monipuolinen kulttuurivirkamies, pääministeri Orbánin neuvonantaja Géza Szőcs (hänkin jo ollut esillä tässäkin blogissa) kuitenkin jatkoi projektin edistämistä, ja lopulta Milanoon nousi alkuperäisestä suunnitelmasta aika lailla muuntunut rakennelma.

(kuva András Földes / Index)

(kuva András Földes / Index)

Puinen Nooan arkki epämääräisellä orgaanisella aineella verhoiltuine šamaanirumpuineen oli muuttunut jonkinlaiseksi steampunk-avaruusasemaksi tai kuparipintaiseksi panimokattilaksi, ja katolle suunnitellusta eedeninpuutarhasta oli jäljellä enää muutama ruukussa kituuttava koristepuuntaimi hyvin tavanomaisen (ja kahta-kolmea stereotyyppisen unkarilaista turistirysäravintola-annosta kiskurihintaan myyvän) ravintolan terassilla. Sisällä, suuressa laivan ruumaa muistuttavassa tilassa roikkui katosta paprikanippuja ja seinillä Unkarin maisemia esittäviä kuvia, yleisölle oli tarjolla kansantanssiesityksiä ja iltaisin ”baaripianistin” ohjelmaa. Mitään omaperäistä ideaa ei ainakaan Indexin reportteri tästä onnistunut löytämään.

Mutta ei tässä kaikki. Index-sivusto väittää, että paviljonkiprojektiin sijoitetuista 5,2 miljardista forintista (yli 16 miljoonaa euroa) suuri osa on haihtunut jonnekin näkymättömiin, ylihinnoiteltuihin tai toteutumatta jääneisiin osaprojekteihin. Uusimpia käänteitä tarinassa on se, että paviljongin palauttamiseen – jo alkuperäisen suunnitelman mukaan se oli tarkoitus maailmannäyttelyn jälkeen tuoda takaisin Unkariin ja kierrättää Länsi-Unkarin Szombathelyssä jonkinlaisena terveydenhuollon ja terveysturismin tiedotuskeskuksena – on myönnetty 650 miljoonan forintin (yli 2 miljoonaa euroa) lisärahoitus. Szombathelyn kaupunki ei kuitenkaan ole myöntänyt kierrätetylle paviljongille rakennuslupaa, eikä sitä ole ruvettu vielä Milanosta edes purkamaan. Vaikuttaa kovasti siltä, että rahat katoavat kaikessa hiljaisuudessa tällä välin nimeä vaihtaneelle yhtiölle, jonka tehtäväksi Unkarin maailmannäyttelyedustuksen hoitaminen on annettu ja jonka hallituksen puheenjohtaja on Géza Szőcs.

Maailmannäyttelyn rinnakkaisohjelmaa varten Szőcs ja kumppanit vuokrasivat valtion varoilla Varesen kaupungista vanhan, UNESCOn suojelukohteeksi julistetun luostarin. Siellä oli tarkoitus järjestää konferensseja ja tapaamisia, jotka palvelisivat Unkarin kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja vienninedistämistä. Ohjelmassa, jota jostakin syystä ei julkistettu maailmannäyttelyn kotisivulla, oli kuitenkin lähinnä taidetta: Varesessa esitettiin mm. Géza Szőcsin kirjoittama näytelmä Rasputin sekä järjestettiin taidenäyttely, jossa teoksiaan esitteli mm. Magdolna Nógrádi Kiss. Kyseinen taiteilija on turvallisuuspolitiikka-asiantuntija György Nógrádin puoliso. Nógrádi puolestaan on viime aikoina myös ollut Index-portaalin tutkivien journalistien hampaissa. Hän on ahkerasti esiintynyt asiantuntijana valtion tiedotusvälineiden uutisissa kertomassa, millaista turvallisuusriskiä Lähi-idän pakolaiset merkitsevät ja miten tärkeää on torjua tämä vaara piikkilanka-aidan avulla. Varsinaisia tutkimusansioita tai näyttöjä hänellä ei kuitenkaan ole, ”oikeat” turvallisuuspolitiikan tutkijat eivät hänen ansioitaan tunne, ei myöskään Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulu, jonka johtokunnan jäsen hän väitti olevansa. Nógrádi vaikuttaa myös mm. epämääräisessä ”Eurooppa-Akatemiassa”, joka muutama vuosi sitten myönsi jonkinlaisen palkinnon tuolloiselle kulttuurivaltiosihteerille Géza Szőcsille. Lika barn leka bäst.

Eikä tässä edelleenkään kaikki. Ei vain paviljongissa esitettyihin, Indexin väittämän mukaan ”maaseudun folkloreiltamia muistuttaviin” ohjelmanumeroihin onnistuttu upottamaan 790 miljoonaa forinttia (2,5 miljoonaa euroa). Myös paviljongin kotisivun suunnitteluun ja toteutukseen oli myönnetty 67,8 miljoonaa forinttia eli yli 200.000 euroa; kotisivun kuten kansantanssinäytöstenkin toteutuksen hoiti entisen kehittämisministerin Tamás Fellegin (Fidesz) oma firma. Kotisivu on rakennettu ilmaiselle WordPress-alustalle käyttäen parinsadan dollarin hintaista valmista sivupohjaa ja halpaa hosting-palvelua, jonka jo muutama tuhat vierailjaa saa kaatumaan; tekstimateriaalia sivustolla on Indexin laskelmien mukaan korkeintaan 25.000 merkkiä eli parin lehtiartikkelin verran. Indexin haastattelemien nettiasiantuntijoiden arvion mukaan tämäntasoisen työn kokonaishinta ei anteliaimpienkaan laskelmien mukaan voisi ylittää paria miljoonaa forinttia, siis alle kolmaskymmenesosaa siitä, mitä Fellegin firma laskutti.

(Kotisivun tekstin olisi Indexin ilkeän toimittajan mielestä osannut parissa tunnissa koota kuka hyvänsä toimitusharjoittelija. Indexin artikkelin lopussa siteerataan tekstiä, jossa esitellään Unkaria ja unkarilaisten saavutuksia. Sainpahan taas karjua ääneen täällä kammioni rauhassa ja heitellä esineitä pitkin seiniä:

Maan virallinen kieli on unkari, jossa on se erikoisuus, että se on sukua ainoastaan [!] suomen ja viron kielelle, ja se on Euroopan ainoa [!] kieli, joka ei kuulu indoeurooppalaiseen vaan suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Juuri tästä syystä monet [!] pitävät sitä yhtenä maailman vaikeimmin [!] opittavista kielistä.)

Edelleen: Indexin pyynnöstä Inhimillisten voimavarojen ministeriö toimitti maailmannäyttelypaviljongin kuluista erittelyn, josta oudosti on ”unohtunut” pois melkoisia summia. Unkarin kansallinen digitaaliarkisto ja filmi-instituutti (MANDA), Géza Szőcsin (!) perustama ja johtama laitos, sai 60 miljoonaa forinttia, Unkarin kansalliskirjasto taas lähes 70 miljoonaa maailmannäyttelyn elokuvaohjelman kokoamiseen. Milanossa ei näistä elokuvista kuitenkaan Indexin tietämän mukaan näkynyt jälkeäkään, eli jälleen olisi satojatuhansia euroja kadonnut tietymättömiin.

Kaikkien näiden erikoisten asianhaarojen johdosta Indexin toimitus otti yhteyttä Géza Szőcsiin, jonka vastaus ”ei kestänyt painomustetta”. Kirjallisiin kysymyksiin ei Szőcsin toimistosta ole myöskään vielä tullut vastausta.

Tässä siis vain yksi, tällä kertaa arkkitehtonis-taiteellisten aspektiensa ansiosta vähän tavallista näyttävämpi tarina siitä, miten kleptokratia Unkarissa toimii. Ja mitä kaikkea päättäjät saavat kaikessa rauhassa puuhata sillä aikaa, kun kansa aikansa kuluksi vaahtoaa poliittisissa syntipukkijahdeissa, velloo muukalaisvihassa tai keskittyy paiskimaan töitä keskimäärin alle 800 euron kuukausipalkalla.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: