Hän, hen, Henne

Joulu on ohi, ja tekee mieli vaihteeksi kirjoittaa kieliasioista – myös tämän äskettäinkin esillä olleen ”genderhömpötyksen” kannalta.

Kuten tiedämme, niissä ulkomaankielissä, joita suomalaiset yleensä opiskelevat, on erikseen mies- ja naispuoliset hän-sanat. Monet varmaan tietävät, että tämä on sen yleisemmän seikan ilmentymää tai säilymää, että indoeurooppalaisessa kielikunnassa on (ollut) sukupuoleen perustuva genusjärjestelmä, eli periaatteessa kaikki substantiivit jakautuvat ”sukuihin”, alkuaan kolmeen (maskuliini, feminiini, neutri). Harvempi sitä vastoin on selvillä siitä, että tällainen sukujako maailmanlaajuisessa katsannossa on harvinaisempaa kuin sukujen puuttuminen. Useimmat maailman kielistä toimivat kuten suomi ja suomensukuiset kielet, ja niistäkin kielistä, joissa kieliopillinen sukujako on, melkoisessa osassa tämä sukujako perustuu johonkin muuhun kuin mies- tai naispuolisuuteen. (Lisätietoja voi katsella tästä hienosta kartasta.)

Mies- ja naispuolisen ”hänen” tai jopa erisukuisten esineiden erotteleminen voi olla kätevää ns. reference trackingin kannalta, eli erilaisilla pronomineilla voi tyylikkäästi viittailla eri suuntiin. (Joskus keskenkasvuisena ihmettelin saksalaista lied-tekstiä Meine Ruh’ ist hin, mein Herz ist schwer, ich finde sie nimmer und nimmermehr. Siis: rauhani on mennyttä, sydämeni on raskas, en löydä sitä enää ikinä. En löydä sydäntäni? Kesti pitkään tajuta, että ”rauha” on naispuolinen mutta ”sydän” neutri, joten naispuolinen sie ei viittaa ”sydämeen” vaan vielä kauemmaksi taaksepäin, siihen ”rauhaan” asti.) Tämän takia suomen ja sukukielten kehittäjät ovat joskus kaipailleet meillekin erilaisia ”hän”-sanoja; viimeksi suomentaja Leevi Lehto taisi yrittää lanseerata naispuolista hen-pronominia. Toisaalta taas ulkomaankielissä sukupuolineutraalin pronominin puute on koettu ongelmaksi. Ruotsissa yritetään ottaa käyttöön neutraalia hen-pronominia, englannissa they-pronominin käyttö yksiköllisenä ja neutraalina alkaa olla yhä hyväksytympää aina arvovaltaista Oxfordin sanakirjaa myöten.

Saksan kaltaisessa kielessä kysymys on muustakin kuin hän-sanan valinnasta. Toisin kuin englannissa tai nykyruotsin yleiskielessä (ruotsin joissakin murteissa on vielä laajempaa genusjärjestelmää jäljellä, ja vielä ns. Kustaa Vaasan raamatussa taivas oli han ja maa hon), sukujako koskee edelleenkin kaikkia substantiiveja. Ja kuinka ollakaan, ihmiseen viittaavat substantiivit, elleivät nimenomaisesti ole naistarkoitteisia (die Mutter ‘äiti’, die Tochter ‘tytär’, die Hexe ‘noita’, die Hebamme ‘kätilö’), ovat maskuliineja: der Arzt ‘lääkäri’, der Zeuge ‘todistaja’, der Freund ‘ystävä’, der Feind ‘vihollinen’, der Polizist ‘poliisi’, der Student ‘opiskelija’ samoin kuin der Lehrer ‘opettaja’ ja kaikki muutkin er-johtimiset tekijäjohdokset. Niihin kuuluu viitata miespuolisella pronominilla er, ja myös niiden määritteet kantavat maskuliinimuotoisia päätteitä: ”asiantunteva-MIES lääkäri”, ”rakas-MIES ystävä”, ”arvoisa-MIES professori”.

Mitä tämmöisellä kielellä sitten tehdään maailmassa, jossa naisen kuuluu voida toimia lääkärinä, poliisina tai opettajana aivan siinä missä miehenkin? Naiivi suomalainen ajattelisi asian hoituvan sillä, että jätetään kielipelit kielipeleiksi ja sovitaan vaikkapa Arzt-sanan viittaavan tarvittaessa sekä mieheen että naiseen. Tätä käytäntöä, ns. geneerisiä maskuliineja, näkeekin joskus: tekstin alussa on alaviite, jossa selitetään, että kaikki tekstin henkilöviitteiset ilmaukset kuuluu ymmärtää sukupuolineutraalisti. Kieli- ja tasa-arvoasiantuntijoiden mielestä tämä ei kuitenkaan oikein käy. On nimittäin tutkimuksin selvitetty, että maskuliinimuotoja käytettäessä tavallinen saksanpuhuja yleensä ajattelee miespuolista lääkäriä, poliisia jne. On siis perusteltua väittää, että maskuliinimuotojen avulla ylläpidetään mielikuvia perinteisistä sukupuolirooleista ja estetään yhteiskunnan todellista tasa-arvoistumista.

Saksalaisella kielialueella onkin nykyään yhä useammin valittu toinen tie: naisten tuominen näkyviin. Jos kaikki lääkärit eivät ole miehiä, puhuttakoon sitten selvästi mieslääkäreistä ja naislääkäreistä. Miespuolisen termin rinnalla mainitaan siis naispuolinen, joka usein on muodostettu in-johtimella (Ärztin, Polizistin, Lehrerin). Poliitikot puhuttelevat kaikkia itävallattaria ja itävaltalaisia (Österreicherinnen und Österreicher) tai vaalien alla kaikkia äänestäjättäriä ja äänestäjiä (Wählerinnen und Wähler). Tekstissä tämä hoituu kätevästi ns. sisä-I:n (Binnen-I) avulla: johtimen isolla I-kirjaimella ilmaistaan, että se voidaan jättää pois. LehrerIn, monikossa LehrerInnen, voi siis viitata sekä miespuoliseen (Lehrer) että naisopettajaan (Lehrerin). Vaihtoehtoisesti voi käyttää ala- tai kauttaviivaa (Lehrer_in, Lehrer/in).

Valitettavasti vain tämäkään ei riitä. Naisemansipaation ja naistutkimuksen ensimmäiset aallot aikoinaan keskittyivät tuomaan naisia näkyviin ja osoittamaan, että naiset ovat, tekevät, saavat ja osaavat siinä missä miehetkin. Uudempi gendertutkimus ja gender-emansipaatio taas haastaa koko yhteiskunnallisen sukupuolen (gender) kategoriat ja haluaa korostaa, että gender ei tarkoita vain kahtiajakoa miehiin ja naisiin. Sukupuolen eri ulottuvuuksissa – onko kromosomisto XX, XY vai jotain muuta, millaiset ovat vartalon muoto, ulokkeet ja karvoitus, millainen on käytös ja esiintyminen ja miten miehekkäiksi tai naisellisiksi ne kussakin yhteisössä ymmärretään, missä määrin ihminen haluaa määritellä itsensä mieheksi tai naiseksi, missä määrin hän tuntee vetoa miehiin tai naisiin… – on loputon määrä vaihtoehtoja, ja jotkut eivät näillä asteikoilla edes halua tulla sijoitetuksi mihinkään kohtaan vaan kyseenalaistavat kaikki kahtiajaot. Tämän visuaaliseksi ilmaukseksi on Saksan vihreän puolueen piireissä äskettäin tarjottu tähteä: Lehrer*in-tyyppiset termit kattaisivat sekä mies- ja naispuoliset opettajat että ne opetustehtävissä toimivat henkilöt, jotka eivät halua määritellä itseään yksiselitteisesti miehiksi tai naisiksi.

Saksassa viime aikojen kuuluisin kyseenalaistaja on ollut Berliinin Humboldt-yliopiston gendertutkimuksen professori Lann Hornscheidt (aiemmin etunimeltään Antje eli alasaksalaisittain ”Annikki” tai ”Annukka”). Hornscheidt nostatti runsas vuosi sitten melkoisen kohun ehdottamalla uutta, luovaa x-kirjaimen käyttöä. Koska Hornscheidt ei itse halua määritellä itseään mieheksi eikä naiseksi, hän ei halua myöskään sähköpostiviestejä, jotka alkavat Sehr geeehrter Herr Professor tai Sehr geehrte Frau Professorin; kirjoituksessa voisi hyvin käyttää sellaisia muotoja kuin Sehr geehrtx Profx Lann Hornscheidt. Sosiaalinen media räjähti, ja erityisesti tässä kunnostautuivat ”perusarvojen” puolustajina profiloituvat ainekset. Hornscheidtille sateli tappo- ja raiskausuhkauksia, kommenttiketjujen kansa kiihdytti itsensä raivoon uhanalaisen mieheyden ja naiseuden puolesta sekä kaikkia noita elitistisiä hömppätutkijoita vastaan, jotka tuhlaavat kansalaisten verovaroja keksittyjen näennäisongelmien kanssa puuhastelemiseen.

Niinpä. Poliittinen rintamalinja on tässäkin selvä. Vihervasurit haluavat nähdä myös sukupuolen – tai ainakin siihen yhdistettävän käyttäytymisen – sosiaalisesti rakennettuna, yhteisöllisenä sopimuksena, jota voidaan myös porukkapäätöksellä muuttaa, että saataisiin maailmasta parempi. Jos kieli ei vain heijasta vaan suorastaan ylläpitää syrjintärakenteita –  jos Arzt-sana viittaa vain miespuoliseen lääkäriin, tai jos ”neekeri”-sana nostaa mieleen rasistiset mielikuvat alempiarvoisista ihmisistä – silloin kielelle on tehtävä jotakin. ”Edistyksellisissä” piireissä myös usein vähän naiivistikin uskotaan ihmisluonnon pohjimmaiseen hyvyyteen sekä valistuksen ja opetuksen voimaan. Ajatuksena on, että tasa-arvoon on helpompi päästä, jos yhteiskunnan eriarvoisuus tuodaan näkyväksi, että sen kaikki huomaavat ja ymmärtävät.

Konservatiiveille taas yhteiskunnan (sekä kielen) kategoriat ovat kiveen kirjoitettuja ja Luojan säätämiä lakeja, joihin koko moraalimme ja yhteiselämämme perustuu. Kielenkäytön poliittinen korrektius on tältä kannalta täysin naurettavaa tekopyhyyttä: naiset ovat naisia, neekerit ovat neekereitä, ne oikeat alkuperäiset lääkärit ovat miehiä (vaikka sittemmin jokunen naislääkärikin on ryhtynyt tälle alalle), eikä sitä mikään typerä sanatabu muuksi muuta! (Sitä, että kielenkäyttö ja sen normit voisivat vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan, ei siis haluta tunnustaa laisinkaan.) Siksi yritykset rajojen siirtämiseksi tai häivyttämiseksi ovat parhaimmillaankin turhanaikaista hömpötystä ja Potemkinin kulissien rakentelua, pahimmillaan kansan aivopesemistä hengenvaarallisilla luonnottomuuksilla, joista seuraa täydellinen mielivalta, moraalittomuus, periaatteettomuus ja rappio.

Samaan tapaan kuin feministeistä on länsimaissa vuosikymmenet väännetty huumoria ja piirretty pilakuvia puutteen katkeroittamista rumista miesvihaajista, myös poliittisesti korrekti kielenkäyttö on jo iät ja ajat ollut vitsailun kohteena. Muistatte ehkä sen vanhan vitsin, jossa koululaitoksen kehitystä havainnollistetaan eri aikakausien matematiikantehtävällä. Entisaikojen laskuongelmasta, jossa perunasäkin myyntihinnan ja tuotantokustannusten perusteella on laskettava myyntivoitto, on myöhemmissä koulukirjaversioissa tullut esimerkiksi joukko-oppitehtävä, jossa perunajoukkojen osajoukkoja ympyröidään,  steinerkouluversio, jossa tehtävänä on piirtää perunasäkistä kuva ja laulaa siitä laulu, tai moniarvoisen yhteiskunnan versio, jossa oppilaiden kuuluu alleviivata tehtävästä sana ”peruna” ja keskustella aiheesta pienryhmissä. Saksalaisessa versiossa tähän vitsiin kuuluu myös nykytehtävä, jossa oppilaista, perunanviljelijöistä, taskulaskimista ja ”perunasäkeistäkin” käytetään genderkorrekteja Binnen-I-muotoja: KartoffelsackInnen.

Koska äärimmäisiä mielipiteitä on käytännössä mahdotonta erottaa niitä koskevasta vitsailusta (ilmiö, joka tunnetaan myös Poen lakina) ja koska äärimmäisyysajattelu lietsoo pelkoja ja vainoharhoja, aikamme oikeistopopulistipiireissä otetaan myös poliittisesta genderkorrektiudesta väännetyt vitsit aivan tosissaan ja uskotaan kammottavaan gendermafiaan, gender-ideologiaan tai genderismiin, joka haluaa väkisin vääntää saksan kielen ja saksankielisen ajattelun rakenteet uusiin, luonnottomiin muotoihin. Wieniläisellä ”perusitävaltalaisten” äänestäjällä, anteeksi, äänestäjättärellä genderhälytin laukesi kanafileepaketin tekstiä lukiessa jo ennen kuin aivan normaali sana Innenfilet ehti hahmottua. Paketissa on siis kanan sisäfileetä, mutta postauksessaan, jota saksankielinen some nyt naureskelee, kirjoittaja ehti polttaa päreensä oletetuista ”kana_ttarista” (Hühner_innen) ja koko tasa-arvohömpötyksestä, joka tunkee yhteiskuntaan yhtä salakavalasti kuin muslimien maahanmuutto:

 

huehnerinnen

Ensin halal-lihaa ja sitten tämä!! Miten pitkälle tämän genderhulluuden vielä pitää mennä?? Olen itsekin nainen mutta tämä on jo liikaa. Löydetty wieniläisestä Sparista.

 

Tahattoman vitsin täydellistää sen kirjoitusasu. Tuohtunut kansalainen ei aivan täysin hallitse isojen ja pienten alkukirjainten käyttöä, ja sanaan Wahnsinn olisi saanut kirjoittaa kaksi ännää loppuun. Äidinkielen puhtaudesta huolehtivien isäm maallisten elämäm koululaisten kielioppi- ja oikeinkirjoitusongelmat taitavat olla kansainvälinen ilmiö. Ehkä vielä joskus ehdin palata siihenkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: