Uutisvirran varrelta

Melde gehorsamst, alázatosan jelentem, eli ”mitä kuuliaisimmin/nöyrimmin ilmoitan”, kuten vanhassa sentrooppalaisessa sotilaskielessä pitemmät puheenvuorot aloitettiin… olen ollut tiiviisti työhommissa Unkarissa pari viikkoa. Hotelli- ja luentosalielämän ohella ei paikallista elämänmenoa ehdi havainnoimaan sen kummemmin kuin Wienistäkään käsin, eli lähinnä olen seurannut uutisia Internetistä. Yksi poikkeus kuitenkin on: hotellihuoneissa näkyvät Unkarin valtion (eli ns. ”kuninkaallisen”) yleisradioyhtiön kanavat, ja kun kerran päivässä avaa paikallisen ykköskanavan uutislähetyksen, siinä onkin lopuksi päivää aihetta pään pyörittelemiseen.

Vaaleihin on enää pari kuukautta. Virallista vaalimainontaa on tiukasti rajoitettu, sitä vastoin hallitusta tukevia ns. rauhanmarsseja järjestävä Civil Összefogás Fórum (jotain sentapaista kuin ‘Kansalaisten yhteistoiminta-’ tai ‘yksimielisyysfoorumi’) mainostaa joka puolella näkyvillä julisteilla, joissa aiempien hallitusten, nykyisen opposition poliitikot komeilevat, keskellään symboliikaltaan hieman hämäräksi jäävä sirkuspelle: ”He eivät ansaitse enää uutta tilaisuutta” (tai idiomaattisemmin ehkä: ”Näiden ei kannata antaa enää yrittää”).

Vaalitaistelun tuoksinassa tietenkin kelpaavat kaikki aseet, myös vastapuolen sanojen ruotiminen ja tarvittaessa vääristely, mielikuvakampanjoinnista kun on kyse. Aiemmin tässä blogissa oli esillä ns. Hump-Dump-Affäre eli todellisen tai luulotellun väärinkuulemisen politiikka. Nyt on lukemattomassa uutis- ja ajankohtaislähetyksessä jankutettu ns. köysipuhetta. Yhtyneiden oppositiovoimien nokkamies, sosiaalidemokraatti Attila Mesterházy oli puolueen yleiskokouksessa ryhtynyt ruotimaan Fidesz-valtapuolueen ympärillä rehottavaa korruptiota, käyttäen esimerkkinä Lőrinc Mészárosia, Felcsútin pormestaria. (Felcsút on pääministeri Viktor Orbánin kotikylä, missä pääministerin kotitalon lähistölle on viime aikoina rakennettu tai  rakenteilla muun muassa jalkapalloakatemia ja uusi mahtistadion, hotelli, oma paikallisrautatie ja lentokenttä…)  Mesterházy huomautti, että Mészáros oli kolmessa, siis kolmessa vuodessa viisinkertaistanut firmansa tuoton ja noussut maan sadan rikkaimman ihmisen joukkoon, ja kysyi ivallisesti,  pitäisikö näin taitavan bisnesmiehen saada kauppakorkeakouluun oma oppituoli. Tähän joku väkijoukosta huusi jotakin, minkä Mesterházy väittää kuulleensa sanaksi börtönt (‘vankilaa [se ansaitsee]’) ja mihin Mesterházy sitten myöhemmin puheessaan palasi tuumien, että ehkä Mészárosin kaltaiset oligarkit eivät kuitenkaan ansaitse yliopiston oppituolia vaan paremminkin sen, mitä yleisön joukosta ehdotettiin. Hallitusta lähellä olevat viestimet puolestaan väittävät, että välihuutaja huusi kötelet, eli ehdotti Mészárosille (hirtto)köyttä, ja että Mesterházy olisi aivan oikein kuullut tämän ja nimenomaan vaatinut pormestari parkaa hirteen.

Tarina jatkuu: sosialistipuolue on haastanut ensimmäisenä ”köysipuheesta” uutisoineen, hallitusta lähellä olevan Magyar Nemzet -lehden oikeuteen, mutta samaan aikaan hallitusta lähellä olevat viestimet jatkavat sosialistien murhanhimoisuuden päivittelyä. Parin viime viikon aikana törmäsin useammankin kerran teeveen avatessani studiokeskusteluun, jossa milloin mikäkin vieras kauhisteli hirttopuheita ja veteli niistä suoria yhteyksiä milloin mihinkin sosialismin nimissä tehtyyn hirmutekoon… Vääntö nousee seuraavalle tasolle, kun HírTV-uutiskanavan puolestaan väitetään manipuloineen välihuutonauhoitetta, että ”köysi”-sana erottuisi selvemmin. Ja tietenkin oppositioviestimet muistuttavat, että paljon väkivaltaisempaan kielenkäyttöön ovat syyllistyneet Fidesz-puolue ja sen kannattajat. Todellisen ”köysipuheen” piti vuonna 2002 László Kövér, nykyään parlamentin puhemies, kehottaen niitä, jotka eivät usko puolueen optimistisiin tulevaisuudennäkymiin, menemään kellariin, hakemaan vahvan köyden ja vetämään itsensä hirteen. Tämän ohella oppositiopiireissä leviää myös video, jossa ”perusunkarilaisen” oloinen täti-ihminen, pääministeri Orbánin kannattaja laulaa ”Kippari-Kallen” sävelmällä: ”Viktor on johtajamme, emme pelkää ketään… Joka Viktoria loukkaa, sitä isolla puukolla mahaan.” (Päivitys: video näyttää nyt kadonneen verkosta.)

Sillä aikaa, kun tämä kilpajankutus siitä, kuka sanoi mitä ja kuka ymmärsi mitäkin väärin, jatkuu omiin suuntiinsa valta- ja oppositioviestimissä, paljon suurempia ja kohtalokkaampia asioita on päätetty lähes kaikessa hiljaisuudessa. Paksin ydinvoimalaan on tilattu kaksi uutta reaktoria Venäjältä, ja mahti-investoinnin maksamiseksi Unkari velkaantuu Putinin Venäjälle korviaan myöten: kymmenen miljardin euron lainaa maksetaan takaisin seuraavat kolmekymmentä vuotta. Ja näin siis tekee sama hallitus, joka on ylpeänä maksanut takaisin IMF-luottojaan, pullistellut ”taloudellisella itsenäisyystaistelullaan” ja Brysselin suuntaan nyrkkiä heristellen julistanut (”rauhanmarssijoiden” suulla), että ”meistä ei tule siirtomaata”.

Hungarian Spectrum -blogissa Éva S. Balogh arvelee taas kerran toivorikkaasti, että tästä voisi tulla Orbánin Waterloo: mielipidetutkimustenkin mukaan suuri osa unkarilaisista ei tykkää siitä, että näin merkittävä päätös on tehty ilman kunnon keskustelua tai kansanäänestystä. Liian monilla tavallisilla unkarilaisilla, sosialismin ajan kokeneilla sukupolvilla erityisesti (muutenhan eläkeläiset ovat hallituksen vahvinta tukijoukkoa) on liian vahvat epä- ja ennakkoluulot Venäjää kohtaan. Itse asiassa Paks-diilistä ei paljoa valistettu edes valtapuolueen poliitikkoja, pientä kärkijoukkoa lukuun ottamatta, ja sisäministeri Sándor Pintér julisti välittömästi kaikki neuvottelujen asiakirjat ja aineistot salaisiksi. Oppositio on tietenkin oitis ryhtynyt vaatimaan kansanäänestystä Paksin laajentamisesta, sunnuntaina asian johdosta järjestettiin Budapestissa muutaman tuhat henkeä koonnut mielenosoitus. Hallitus on kuitannut jutun perinteisillä vastasyyttelyillä: nyt Paks-diiliä vastustavat oppositiopoliitikot ovat aikoinaan puolustaneet Paksin laajentamista, joten pitäkööt nyt vain suunsa soukemmalla.

Olennaisinta kuitenkin on, että energiakysymyksistä käytävää keskustelua pyritään vääntämään sen poliittisen tempun suuntaan, josta Fidesz-puolue ilmeisesti edelleenkin odottaa järeintä vaaliasettaan. Näiden kahden viikon aikana olen päivittäisten uutislähetysten kautta saanut enemmän kuin yliannoksen aiheesta rezsicsökkentés. Rezsi-sana on peräisin ranskalaisperäisestä saksan kielen sanasta Regie(kosten), enkä oikein keksi sille kunnon suomenkielistä vastinetta; se tarkoittaa energia- ja kunnallistekniikkakuluja, joihin kuuluvat ennen kaikkea sähkön ja kaasun hinta mutta myös vesi- ja jätemaksut. Csökkentés puolestaan tarkoittaa ”vähentämistä”. Viime aikoina lauhkean rezsicsökkentés-sanan tilalle on kuitenkin astunut rezsiharc, rezsi-taistelu. Tämän aamun uutislähetyksessä itse pääministeri Orbán julisti, että vuodesta 2014 on tuleva rezsi-taistelun vuosi. Rezsi on talouspolitiikan avainkäsite kenties siksi, että valtion talous-, pankki- ja valuuttapolitiikka on liian vaikeaa ja mutkikasta (ja sujuu kehnosti: forintin kurssi on taas alempana kuin miesmuistiin), veropolitiikka taas ei juuri kosketa Fidesz-puolueen uskollisimpia kannattajia, eläkeläisiä – sähkö- ja kaasulaskun muutokset sitä vastoin jokainen tuntee kukkarossaan. Etenkin maassa, jossa alhaisen palkkatason vuoksi eurooppalaisittain kohtuullisen edullinenkin energia tekee suuren loven kuluttajan kukkaroon, ja neljäsosalla talouksista ei kylmällä säällä ole aina varaa riittävään lämmitykseen.

”Taistelu” tietenkin nostattaa reaalisosialismin kokeneissa tai muuten historiatietoisissa kuulijoissa hyytäviä mielleyhtymiä kylmän sodan ajan poliittiseen kieleen, aikoihin, jolloin koko ajan oltiin yhteisrintamassa puolustautumassa maamme ja aatteemme, ihmiskunnan ja rauhan vihollisia vastaan. Voisi ajatella, että tämmöinen kielenkäyttö – samoin kuin uusi ystävyys venäläisten kanssa – nostaisi historialliset pelot ja ennakkoluulot pintaan. Ilmeisesti kuitenkin taisteluretoriikan positiivinen vaikutus on vahvempi, eli historiallisista traumoista nouseva kollektiivisen vainoharhan nostatus – ”kaikki muut jostain ihme syystä vihaavat ja vainoavat meitä” – toimii Unkarissa edelleenkin.

Tolkuttominta tässä kaikessa sivullisen silmään on tietenkin se, että taisteluretoriikka vaatisi oikean vihollisen, ja mieluiten yhden ainoan selkeästi hahmotettavan sellaisen. Siksi Unkarin valtaviestimet tarjoilevat  merkillistä salaliittoteoriaa, jossa koti-uskonto-isänmaa-perusarvoja puolustavan Unkari raukan kimpussa on  erittäin kirjava vihollisjoukko: ilkeät EU ja USA, jotka epäilevät Unkarin kansallisen taloudenpidon rehellisyyttä ja demokratian tilaa, kansainväliset suuryritykset, pankit ja energiafirmat (jotka tietenkin ovat, kuten kaikki unkarilaiset tietävät, tietyn koukkunokkaisen kansanryhmän käsissä) sekä kotimainen ja kansainvälinen viherliberaalivasemmisto, jolle kansallismielisyys ja kristilliset ihanteet ovat punainen vaate. Ja koko tämä joukko on jostakin syystä yksimielisesti ottanut rezsi-projektin silmätikukseen.  Kuten pääministeri parlamenttipuheessaan ilmoitti: ”Brysselin pankkiirit” valmistautuvat hyökkäykseen unkarilaisia perheitä vastaan. Uuden kasvun aikaansaamiseksi energian hinnat on pidettävä kurissa, mutta tästä eivät ”jotkut” tykkää – ”olemme astuneet jättiläisten liikavarpaille”. Jos Unkarin uutisia on uskominen, EU:n parlamentissa ei nykyään paljon muuta mietitäkään kuin sitä, miten energiahintapolitiikka saataisiin pelaamaan suuryritysten etujen mukaisesti, että niskuroivilla unkarilaisilla olisi mahdollisimman ikävät oltavat.

Tästä rezsiharc-uutisoinnista tulee väkisinkin mieleen seuraava videopätkä, joka itse asiassa on julkaistu jo marraskuussa mutta näyttää muuttuvan aina vain kammottavamman ajankohtaiseksi. Cifra Kaloda -ryhmän uudelleentekstittämässä sommitelmassa Paul Verhoevenin satiirisesta tieteiselokuvasta Starship Troopers intomieliset ja terässilmäiset militaristinuoret eivät enää taistele avaruudesta hyökkääviä megahyönteisiä vastaan, vaan vihollisena on rezsi. Vapaaehtoisten rivistöt vannovat käsi pystyssä osallistuvansa rauhanmarsseihin, kunnes rezsi on lopullisesti voitettu. Ulkomaisia energiafirmoja ammutaan ”Lännen rappio” -raketilla, yrmeä jermu julistaa, että ”vain nolla-rezsi on hyvä rezsi”, lentävä rezsi-hirviö vie yhden nuoren kristillisdemokraatin, joita onneksi riittää – ja loppukohtauksessa luolasta löydetty ja esiin raahattu jättiläislöllöhirviö, joka itse asiassa pelkää sankareitamme, on tietenkin Brysseli. Marraskuussa tämä video oli vielä hulvattoman hauska, mutta viikonvaihteen rezsi-uutisten jälkeen en kohta enää ihmettelisi, vaikka sitä ruvettaisiin näyttämään vakavalla naamalla hallituksen propagandaelokuvana. Katselkaa vain omalla vastuullanne!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: