Naiskysymyksiä

Näin vaalien alla Unkarin poliittisessa elämässä tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että yksi kesto-ongelma tuppaa unohtumaan. En siis nyt tarkoita rasismia, uusfasismia (näinä päivinä marssivat jälleen Budapestissa uusnatsit ns. ”kunnian päivän” johdosta eli kunnioittaakseen Budapestin puolustustaisteluissa kaatuneita SS-miehiä, kenenkään estämättä – eri uutiskanavien raportit tapahtumasta keskittyivät poliisimuuriin, joka erotti uusnatseja ja vastamielenosoittajia toisistaan, ja esittivät tapahtumat kahden yhtä väkivaltaisen ääriryhmän uhkaavana konfliktina), en korruptiota, en yhden puolueen ja sen johtajan yhä röyhkeämpää yksinvaltaa enkä ns. kansallismielistä historian vääristelyä. Vaan kysymys on ongelmasta, jota jaksavat pitää esillä vain muutamat asialle omistautuneet foorumit: naisvihamielisyydestä ja seksismistä.

Unkari on sukupuolten tasa-arvoindeksien vertailuissa romahtanut Euroopan maiden hännille. Viime aikoina on julkisuudessa nähty ja tässäkin blogissa esitelty keskusteluja, jotka paljastavat, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa edelleenkin vähätellään, puolustellaan tai se suorastaan hyväksytään. Muutkin erityisesti naisia koskevat ongelmat tuppaavat unohtumaan. Näin esimerkiksi prostituutio ja naiskauppa – Sveitsin ja Hollannin punalyhtykaduilla kuulemma nimenomaan unkarittaret, etenkin Itä-Unkarin köyhiltä alueilta ”toimitetut”, usein romanitaustaiset naiset ovat usein niitä kaikkein epätoivoisimmassa asemassa olevia, halvimmilla hinnoilla kaikkeen valmiita onnettomia. Tai synnyttäjien oikeudet: Ágnes Geréb, lääkäri, joka ensimmäisenä toi isät mukaan synnytyksiin ja sittemmin on julkisesti puolustanut naisten oikeutta kotisynnytyksiin kätilön avustuksella, on istunut kiisteltyä, harvinaisen ankaraa kuolemantuottamustuomiotaan – vaikea synnytys päättyi lapsen kuolemaan – jo yli kolme vuotta, eikä hänen tapauksensa jaksa enää kiinnostaa kuin kourallista naisasia-aktivisteja.

Järjestelmänvaihdoksen jälkeenhän on entisissä sosialistimaissa eletty jonkinlaisen ”takaiskun” aikaa. Sosialistinen sukupuolten tasa-arvo naiskosmonautteineen ja jakoavainta heiluttavine työnsankarittarineen kuopattiin yhdessä valheellisen systeemin muiden valheiden kanssa, länsimaiden feminismiä taas ei juuri tunnettu – tai sitä pidettiin liian vasemmistolaisena, ateistisena ja epäisänmaallisena. Tämä asetelma ei ainakaan siitä kohene, että ankarat ajat panevat hakemaan turvaa perusarvoista ja samalla konservatiivisten miesten johtamat kirkot monissa Itä-Euroopan maissa kuten Venäjälläkin nostavat profiiliaan ja liittoutuvat näkyvästi valtiovallan kanssa. ”Koti, uskonto ja isänmaa” -linja määrää naisten elämäntehtäväksi sen, mitä entisaikoina saksaksi ilmaistiin sanoilla Kirche, Küche, Kinder. Niin kuin Hillary Clinton joskus fundamentalisteista totesi, ”mitä uskoa he sitten väittävätkin edustavansa, yhteistä kaikille on halu hallita naisia”.

Tässä kehityksessä Unkari ei tietenkään ole yksin. Tässä äskettäin New York Times julkaisi hykerryttävän kirjoituksen Puolan katolisen kirkon ”genderongelmasta”: ”gender-ideologia” – eli se, että muun muassa EU:n yhteisin päätöksin gender mainstreamingia, sukupuolten tasa-arvon huomioonottamista poliittisessa päätöksenteossa, ajetaan yleiseksi periaatteeksi kaikkialla, tai että akateeminen sukupuolentutkimus (gender studies) tutkimalla sukupuolta sosiaalis-kulttuurisena, rakennettuna kategoriana haastaa perinteiset käsitykset mieheydestä ja naiseudesta – on piispa Pieronekin taannoisen lausahduksen mukaan ”pahempi uhka kuin natsismi ja kommunismi yhteensä”. Puolan kouluihin on kuulemma ilmestynyt julisteita, joissa kehotetaan suojelemaan lapsia genderiltä…

Unkari taitaa olla Puolaa paljon maallistuneempi, eikä siellä katolinen kirkko ole läheskään yhtä yksinvaltaisessa asemassa kuin Puolassa, mutta perinteisistä kirkoista se on silti jäsenmäärältään ja vaikutusvallaltaan suurin. Sitä paitsi toiseksi suurin perinteinen uskontokunta, reformoitu kirkko, on ehkä vieläkin pontevammin nykyisen hallituksen oikeistolais-isänmaallisten perusarvojen linjalla. (Ns. inhimillisten voimavarojen superministeriötä johtaa Zoltán Balog, siviiliammatiltaan reformoidun kirkon pappi, ja reformoituun kirkkoon kuuluu myös pääministeri Orbán.) Aatteellisten perusarvolinjausten ”perhekeskeisyys” eli naisvihamielisyys näkyy esimerkiksi siinä, että sikiön elämän suojeleminen hedelmöitymisestä alkaen, toisin sanoen periaatteellinen abortinvastaisuus, on kirjattu uuteen perustuslakiin. (Pari vuotta sitten Unkari sai pyyhkeitä EU:lta, kun Brysselin myöntämiä kehitysohjelmarahoja oli alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti käytetty abortinvastaiseen kampanjaan.) Ja tietenkin perustuslaissa on erikseen julistettu, että ”Unkari suojelee avioliittoa miehen ja naisen välisenä, vapaaehtoiseen päätökseen perustuvana yhteiselämän muotona, sekä perhettä kansakunnan säilymisen perustana”.

Perusarvolinjaukset näkyvät myös politiikassa ja päätöksenteossa. Unkarin korkeimmilla portailla on naisia eurooppalaisella mittapuulla perin vähän: parlamentissa naisia on alle kymmenesosa, ja ministereistä yksi ainoa on nainen, hänkin perinteiseen unkarilaiseen tapaan miehensä nimellä esiintyvä – sikäli kuin ylipäätään esiintyy. Kehitysministeriötä johtava Németh Lászlóné eli László Németh -nimisen miehen vaimo on arvoituksellinen hahmo, jonka ammatillisista ansioista, mielipiteistä tai leadershipistä ei julkisuudessa ole paljoa kuultu. Muuten nykyisten valtapuolueiden riveissä on näkyviä ja aktiivisia naisia perin vähän, ja näistäkin vähistä jotkut vaikuttavat päässeen asemaansa myös miehensä ja perhesuhteidensa ansiosta. (Näin esimerkiksi Tünde Handó, koko Unkarin oikeuslaitosta ohjaavan keskusviraston yksinvaltainen johtaja, joka kuuluu pääministeri Orbánin ystäväpiiriin; Handón puoliso József Szájer, europarlamentaarikko ja entinen Fidesz-puolueen varajohtaja, oli Orbánin hallituksen toimeenpaneman perustuslakiuudistuksen avainhahmoja.)

Loput nykyisten vallanpitäjäpuolueiden näkyvistä naishahmoista näyttävät toimivan jonkinlaisessa puhetorven, julkisivuelementin tai alemman portaan apuhenkilön asemassa. Näkyvimpiä – ja vaaleatukkaisine Jutta Urpilais -habituksineen näyttävimpiä, tietenkin myös armottomien blondivitsien jatkuva maalitaulu – on Fidesz-puolueen tiedottaja Gabriella Selmeczi. Vaatimattomammasta päästä taas on rivikansanedustaja Mária Wittner, yksi harvoista naispuolisista sellaisista, köyhistä oloista ponnistanut vuoden 1956 vapaustaistelun veteraani, joka hvg.hu-uutissivuston videossa lähes ainoana valtapuolueen kansanedustajista on vaivautunut selittämään haastattelijoille, miksi hänen mielestään Paksin ydinvoimalan laajennuksesta ei tarvitse sen pitempään keskustella saati järjestää kansanäänestystä – se kun ei nähkääs ole tavallisten ihmisten asia.

Samoin julkisuutta on viime aikoina saanut Mária Schmidt, historiantutkija ja pääministeri Orbánin entinen neuvonantaja tämän edellisen hallituksen aikaan 1998–2002. Schmidt on tullut tunnetuksi Budapestin Terror Háza -museon johtajana; arvostelijoiden mukaan tämä museo kyselemättä rinnastaa natsi- ja kommunistidiktatuurin ja pyrkii esittämään molemmat ikään kuin tuontitavarana, ilkeän ulkomaailman rikoksena viattomia unkarilaisparkoja kohtaan. Kansallisen holokaustin muistovuoden kunniaksi Schmidt on saanut vedettäväkseen myös uuden, erityisesti keskitysleireille kyyditettyjen lasten muistolle omistetun Sorsok Háza (‘Kohtaloiden talo’) -museon. Tätäkin hanketta arvostellaan kiivaasti, esimerkiksi kirjailija György Konrád – itse holokaustin eloonjääneitä – arvelee avoimessa kirjeessään, että museohankkeessa ei niinkään ole kyse uhrien muiston vaalimisesta kuin nykyisen hallituksen kilven kiillottamisesta. Puhetorvi- ja julkisivunrakentajanaisista tulee vielä mieleen opetusasiain valtiosihteeri Rózsa Hoffmann, josta tässä blogissa on ollut puhetta ennenkin.

Ja siinäpä melkein olivatkin tämänhetkisten valtapuolueiden näkyvät hahmot. Kannattajien riveissä ja alemmilla hierarkian portailla tietenkin huhkii valtava (myös) naispuolisten puurtajien joukko, mutta varsinaisia päätöksiä tekee rikkumaton pukumiesten rivistö: johtavia poliitikkoja ja näihin läheisissä suhteissa olevia liikemiehiä. (Ja nämä johtavat poliitikot itse jättävät äänestämättä kaikkein ikävimmissä päätöksissä, kuten pikavauhtia EU:n ja kansan selän takana venäläisten kanssa suhmuroidusta Paksin ydinvoimalan laajentamisesta päätettäessä.) Näköjään vain oppositiopuolueissa naiset voivat nousta johtoportaaseen ja naisten asiat esille.

(Kuvaavaa on, että viime viikolla järjestetyssä, Szabad Emberek Magyarországért -vaihtoehtopuolueen (‘Vapaat ihmiset Unkarin puolesta’) koolle kutsumassa suuressa naispoliitikkojen keskustelussa mukana olivat lähes kaikki oppositiopuolueet, joiden johtajista tai varajohtajista monet ovat naisia. Sitä vastoin keskustelusta pois jättäytyivät sekä valtapuolue Fidesz ja sen tukipuolue KDNP (kristillisdemokraatit) että äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik. Keskustelun aiheena muuten oli erityisesti köyhyys, joka nykyään koskettaa jo neljää miljoonaa unkarilaista, ja sen sukupuolittuminen: keskustelijat olivat eri mieltä monesta asiasta, mutta kaikki myönsivät yksimielisesti, että Unkarissa köyhyydestä on tullut nykyään erityisesti naisten ja lasten ongelma.)

Tätä kaikkea tulin ajatelleeksi juuri nyt ennen kaikkea siksi, että käsiini sattui historiantutkija Andrea Petőn artikkeli nuoliristipuolueen naisista. Pető on urallaan paljon tutkinut naisia ja politiikkaa, erityisesti äärioikeistoliikkeiden toiminnassa mukana olevia naisia ja heidän toimintansa motiiveja: mikä saa naiset mukaan liikkeisiin, joiden aatteet ja johtajat väheksyvät ja syrjivät naisia? Tässä kirjoituksessaan, joka on juuri ilmestynyt Hungarian Studies Review -aikakauskirjassa, Pető käsittelee kolmea naista, jotka toimivat aktiivisesti Unkarin natsien, nuoliristiläisten riveissä.

Hänen mukaansa nuoliristiläisnaiset voidaan yleisesti jakaa neljään ryhmään. Ensimmäisen ryhmän turhautuneet valkokaulusnaiset, joista monet olivat tulleet Trianonin rauhassa menetetyiltä alueilta emämaahan onneaan etsimään, kokivat joutuneensa Horthyn Unkarin konservatiivisen järjestelmän kaltoin kohtelemiksi ja etsivät radikaaleja ratkaisuja. Toiseen ryhmään, jota sodanjälkeisissä kansantuomioistuimissa tuomituista oli suurin osa, kuului köyhiä ja maailman murjomia, joskus suorastaan mielenterveydeltään tasapainottomia naisia; nämä etsivät kärsimyksilleen taloudellistakin hyvitystä esimerkiksi kyyditettyjen juutalaisten omaisuudesta. Kolmannen ryhmän keskiluokkaiset kapinalliset protestoivat perinteistä naisroolia vastaan esimerkiksi tupakoimalla ja pukeutumalla miesten vaatteisiin mutta eivät toisaalta hyväksyneet myöskään länsieurooppalaista modernisaatiota ja valistuksen ihanteita. Ja lopuksi neljänneksi ryhmäksi erottuvat nuoliristiläisjohtajien vaimot, sisaret ja muut sukulaiset, jotka esiintyivät julkisuudessa runsaasti mutta lähes yksinomaan miestensä ja sukulaistensa tukijan roolissa. Yhdelläkään näistä ryhmistä ei ollut todellista vaikutusvaltaa.

En tietenkään tarkoita, että oikeistokonservatiivisten puolueiden aatemaailma ja poliittinen moraali olisi suoraan rinnastettavissa toisen maailmansodan aikaisiin fasistipuolueisiin. Ja niin konservatiivisia kuin esimerkiksi Unkarin Fidesz ja KDNP arvoiltaan ovatkin, maailma on 70 vuodessa auttamattomasti muuttunut. Yksi asia kuitenkin on ennallaan. Jollakin oudolla tavalla nekin poliittiset puolueet, joiden ideologia itse asiassa pyrkii ajamaan naiset kotilieden ääreen, pois yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, pystyvät värväämään naisia joukkoihinsa ja käyttämään heitä hyödykseen – syvien rivien uurastajina, johtajien henkilökohtaisina tukihenkilöinä tai puolueen julkisuuskasvoina ja puhetorvina. Tätä katsellessa oikeastaan ihmettelee, miksi sukupuolen kysymyksistä esimerkiksi Unkarin demokratian nykyongelmien yhteydessä puhutaan niin vähän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: