Kansanedustajan huulia varmaan heilutti tuuli

Kuka vielä muistaa M. A. Nummisen lastenlaulun Opettaja ja lapset kaupungissa? Sen, missä lapset johdonmukaisesti kuulevat kaiken väärin – puhui opettaja mistä hyvänsä, lapset luulevat että puhe on ruoasta ja nälästä, ja jokaisen säkeistön lopuksi rynnätään ravintolaan. Pienenä minua hämmensi lähinnä tuo ravintolajuttu – miten lapset muka voivat rynnätä noin vain tuommoisiin paikkoihin, jotka ovat vain joko rikkaita hienostelijoita tai juoppoja rellestäjiä varten? (Normaali ihminen menee nälän iskiessä kotiin syömään perunoita ja soosia, tai ottaa eväsvoileivät esille – niin ainakin tehtiin meidän koulun luokkaretkillä.) Isompana minua rupesi ärsyttämään vitsin tahallinen typeryys. Ei tuollainen jatkuva väärin kuuleminen voi olla hauskaa edes lapsista. Ja sitten muutin Sentrooppaan.

Vuonna 2000 oli Itävallassa oikeistopopulistinen ”Vapauspuolue” (FPÖ) juuri nostattanut maailmanlaajuista huomiota nousemalla hallitusvastuuseen (mikä, kuten monet ehkä vielä muistavat, laukaisi ulkomaillakin protesteja ja EU:n pakkotoimia Itävaltaa vastaan). FPÖ:n Wienin paikallisosaston johtajasta Hilmar Kabasista oltiin leipomassa puolustusministeriä. Liittopresidentti Thomas Klestil, joka ei oikein tykännyt FPÖ:stä, kuitenkin käytti kaikkia valtuuksiaan ja kieltäytyi nimittämästä Kabasia ministeriksi. Kabas hermostui ja ilmoitti, että liittopresidentti oli käyttäytynyt kuin ”retku” (Lump) ja että tuommoinen presidentti oli koko maalle häpeäksi. Tämä oli auktoriteetteja arvostaville itävaltalaisille hieman liikaa. Vaikka Klestilin imago olikin hieman kärsinyt skandaalilehdistöön levinneistä avio-ongelmista, avioerosta ja suhteesta tomeraan nuoreen vaalikampanja-avustajaan Margot Löffleriin, josta sittemmin tuli Klestilin toinen vaimo, niin presidentistä ei sentään möläytellä mitä hyvänsä. Kabas joutui melkoiseen ristituleen varomattomista sanoistaan ja ryhtyi perumaan niitä hätäisen tuntuisesti: ”Se nyt oli tuommoista höpöhöpöä (Geblödel). En ole koskaan sanonut Klestilin yhteydessä Lump. Se oli jotain semmoista kuin Hump tai Dump, en enää oikein muista.”

Hump tai Dump eivät tarkoita normaalissa saksan kielessä oikeastaan yhtään mitään, joten Kabas raukka onnistui vain alleviivaamaan omaa avuttomuuttaan. Niin kutsuttu ”Hump-Dump-Affäre”, josta saksankielisessä Wikipediassa on kokonainen artikkeli, aloitti ilmiön, jota sittemmin on ruvettu kutsumaan ”akustisten väärinkäsitysten politiikaksi”. Hilmar Kabas poloisen jälkeen kenties pisimpään on julkisuudessa puitu Tirolin maaherran Herwig van Staan selittelyjä: Van Staa, niin väitettiin, oli juhlapuheessaan vuonna 2007 haukkunut Saksan silloista ulkoministeriä Joschka Fischeriä ”siaksi” (Schwein). Van Staa itse kuitenkin kiisti tämän tiukasti ja väitti puhuneensa vain ”suuresta vaitiolosta” (Schweigen). Asia ei selvinnyt edes juhlapuheen äänitettyä versiota analysoimalla, sillä kyseinen kohta oli tallentunut kovin epäselvästi – ja julkisuudessa väitettiin myös, että äänitettä, jonka van Staan poliittiset vastustajat julkaisivat Internetissä, olisi manipuloitu.

Näitä lapsellisia ”en minä niin sanonut” -selittelyjä olen viime aikoina väkisinkin muistellut, kun Unkarin uutiset ovat taas tarjoilleet uusia upeita esimerkkejä sikäläisestä poliittisesta tapakulttuurista. Vihreän LMP-puolueen kansanedustaja Ágnes Osztolykán nimittäin kertoi taannoin blogissaan, miten oli iltamyöhään venyneen istunnon jälkeen erehtynyt kysymään autoilevilta edustajatovereiltaan, voisiko joku näistä heittää hänet kotiin. Tämmöistä ei selvästikään pitäisi mennä tekemään, jos on nuorehko ja varsin simpsakan näköinen nainen ja elää keskellä unkarilaista äijäkulttuuria, jonka rinnalla suomalaisten kalapuikkoviiksisten kansanedustajien sopimaton tuijottelu hississä on pieniä perunoita. Osztolykánin pyyntöihin nimittäin alkoi sadella varsin yksimielisiä vastauksia tyyliin ”kyllä minulta kyytiä saat, jos ajetaan ensin meille”; seksististen huomautusten heittelyssä ilmeisesti kunnostautuivat ainakin riippumattomat edustajat Gábor Vágó ja Gábor Ivády. Kaiken kruunasi äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kansanedustaja György Gyula Zagyva, jonka tietenkin oli pakko myös viitata Osztolykánin syntyperään: ”Vaikka oletkin mustalainen, niin kyllä minä sinua voisin vetäistä.” (Attól, hogy cigány vagy, még ledöfnélek.)

Blogisti "szarvas" on asemoinut kansanedustaja Zagyvan vanhaan maalaukseen, jossa mustalaisperhe päivittelee kärryjen eteen kaatunutta hevostaan. Uusi kuvateksti: "No, pikku Ágnes, kukas nyt vie sinut kotiin, kun tökkäsin hevosesi hengiltä? Ei kai Vágó? Nyt kipin kapin minun kieseihini, ei haittaa, vaikka mustalainen oletkin. Eikä sitten saatana sanaakaan kenellekään."

Blogisti ”szarvas” on asemoinut kansanedustaja Zagyvan historialliseen maalaukseen, jossa mustalaisperhe päivittelee kärryjen eteen kaatunutta hevostaan. Uusi kuvateksti: ”No, pikku Ágnes, kukas nyt vie sinut kotiin, kun tökkäsin hevosesi hengiltä? Ei kai Vágó? Nyt kipin kapin minun kieseihini, ei haittaa, vaikka mustalainen oletkin. Eikä sitten saatana sanaakaan kenellekään.”

Kun Osztolykán oli kirjoittanut tapahtumasta blogissaan, asian julkisti myös hvg.hu-uutissivusto. Jobbik-edustajan koko nimeä Osztolykán ei tosin ollut kertonut, mutta etunimen perusteella Zagyva oli yksiselitteisesti identifioitavissa – Jobbikilla on vain yksi Gyula-niminen kansanedustaja. Ja mitä vastasikaan miehemme, kun lehdistö vaati häntä tilille sopimattomasta käytöksestä? ”En sanonut ledöfnélek (‘minä vetäisisin sinua’) vaan ledöfnének (‘ne vetäisisivät sinua’).” Muutenkaan Zagyva parka ei ymmärrä, miksi juuri hänestä nyt on tehty se paha poika, kun kaikki muutkin siinä huutelivat, ja hän vain heitti ”puoliääneen, refleksinomaisesti” tämän huomautuksen – jolla hän ei siis ollut tarkoittanut loukata Osztolykánia vaan päinvastoin korostaa, että ”vaikka hän onkin mustalainen, valkolaismiehet voivat silti ruveta puheisiin hänen kanssaan”. (Oliko Zagyvan tarkoitus jotenkin lohduttaa Osztolykánia – ”kyllä sinä kelpaat” – vai varoittaa tätä pahojen poikien kunniattomista aikomuksista, se ei ainakaan hvg.hu:n uutisesta oikein selvinnyt.)

Tällaisten juttujen koko typeryyden tiivisti jo Hilmar Kabasin Hump-Dump-selittelyjen yhteydessä itävaltalainen kirjailija ja kriitikko Karl-Markus Gauß kirjoittaessaan ”tasavallan infantilisoitumisesta”: ”Mitä tylsemmäksi politiikka muuttuu, sen innokkaammin se niveltyy osaksi viihdealaa, missä epäonnistunut, kehno ja amatöörimäinen voidaan markkinoida aitona ja uskottavana.” Toisin sanoen: älykkyyden, johdonmukaisuuden ja hyvän käytöksen vaatiminen on elitismiä, kun taas kabasit, zagyvat ja teuvohakkaraiset ovat aitoja, vilpittömiä, rehellisiä ja uskottavia, sellaisia kuin me kaikki muutkin. Ja erityisesti silloin, kun jäätyään kiinni typerästä möläytyksestä vielä puolustavat itseään tavalla, joka vain korostaa alkuperäisen möläytyksen typeryyttä. ”Isoveli”-vallanpitäjien sijasta, joiden pitäisi valvoa meitä, olemme saaneet katseltavaksemme Big Brother -talon asukkeja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: