Sentroopassahan poliittiset skandaalit kuuluvat kuvioon. Tässäkin blogissa esillä on ollut esimerkiksi Őszödin puhe eli vuonna 2006 julkisuuteen vuotanut silloisen Unkarin pääministerin Ferenc Gyurcsányn sisäpiiripuheenvuoro, jossa varsin alatyylisesti kerrottiin omalle porukalle, miten päin honkia hommat on päästetty – ja tästä saivat vauhtia mielenosoitukset ja mellakat, jotka lopulta kaatoivat Gyurcsányn hallituksen. Tai Itävallan silloisen hallituksen kaatanut ns. Ibiza-video, tai äskettäin Itävallassa julkisuuteen tullut video, jossa liittokansleri Nehammer haukkuu laiskoja köyhiä ja fiinin viinibaarin antimien ääressä ihmettelee, miksi ne eivät syötä lapsilleen hampurilaisia. Mutta nyt uutissivusto Telex palasi hienosti toimitetussa videotutkielmassaan vähän kauemmaksi menneisyyteen, vuoteen 2003, ja juhlapäivällisiin, joista alkoi Viktor Orbánin Fidesz-puolueen ratkaiseva loikka puhtaan ja röyhkeän populismin puolelle – ja samalla koko unkarilaisen poliittisen keskustelun kohtalokas murros.
Vuonna 2003 Unkarin poliittinen kartta oli vähän kuin peilikuva nykyisestä. Maata johti sosialistipuolue MSZP, jonka pääministeri Péter Medgyessy nautti melkoista kansansuosiota myös toimeenpanemiensa (kuten sittemmin ilmeni, kohtalokkaan kalliiden) palkan- ja eläkkeenkorotusreformien takia; Medgyessyn johdolla Unkari myös päätti liittyä EU:n jäseneksi. Sosialistipuolue oli jo käytännössä nielaisemassa pientä sivuvaunupuoluettaan SZDSZ:ää. Kentän oikea laita sitä vastoin oli hajanaisempi: äärioikealla mekkaloi ”Unkarin elämän ja oikeuden puolue” MIÉP antisemitistisistä möläytyksistään kuuluisaksi tulleen István Csurkan johdolla, perinteikäs Pientalonpoikien puolue oli vielä voimissaan, Kristillisdemokraatit (KDNP) ei vielä ollut kutistunut valtapuolueen pikku sivuvaunuksi – ja Viktor Orbánin Fidesz etsi nykyistä linjaansa vuoden 2002 vaaleissa kärsityn rökäletappion jälkeen.
Ja tuolloin, jokseenkin tarkkaan 20 vuotta sitten, vietettiin Länsi-Unkarissa pienellä Söjtör-nimisellä paikkakunnalla seudun suuren pojan, Unkarin 1800-luvun viisaan valtiomiehen Ferenc Deákin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Hallitus siirsi juhlan kunniaksi kokouksensa Söjtöriin, missä Deákin kotikartano oli juhlavuoden kunniaksi laitettu kuntoon. Useimmat ministerit saapuivat paikalle junalla, ja kokouksen yhteydessä nautittiin seitsemän ruokalajin ateria, joka toimitettiin paikalle fiinimmänpuoleisesta ravintolasta Budapestista. Ruokatoimittaja-kollegansa avustuksella Telexin toimittaja rekonstruoi pitopöydän: mantelilla täytettyä ankeriasta, marinoitua kuhafileetä, valkosipuli-pinaattitäytteisiä monnikääryleitä, sieni-mykykeittoa transilvanialaisittain, vasikanpaistia vasikanmaksan kera, kinkku-perunapaistosta, kolmenlaista jälkiruokaa tai leivosta. Nykyiseen rahan arvoon muunnettuna juhlaruoat eivät tulleet maksamaan edes viittäkymmentä euroa per nuppi. Hinta on toki kallis tavallisten ihmisten elintasoon nähden mutta kaukana huippuluksuksesta, ja myöskään ruokatoimittajan mielestä ateria ei ollut mitään haute cuisinea tai fine diningia vaan ”pikemminkin 1990-luvun tyyliä”.
Ministerien ja aterialle kutsuttujen paikallisten merkkihenkilöiden päivällisrauhaa kuitenkin häiritsivät mielenosoittajat, jotka – näin myös haastatellut paikalliset arvelevat – oli mobilisoitu paikalle jostain muualta. István Csurkan MIÉPin väki tallasi puiston istutuksia, huuteli ja möykkäsi ja heitteli kananmunia, joista jokunen taisi osua Deákin kotitalon seinään. Jälkeenpäin, näin muistelee paikallinen kirkkoherra, pääministeri Medgyessy kävi henkilökohtaisesti pyytämässä häneltä anteeksi ja pahoittelemassa paikkakuntalaisten järjestämän hienon juhlan häiriintymistä. Vanha pappi on tästä yhä syvästi vaikutettu. Vaikka poliittiset mielipiteet eivät välttämättä yksiin käyneetkään, ”Péter Medgyessy on todellinen herrasmies.”
Ehkäpä – niin kuin jutussa haastateltu silloinen sosialistipoliitikko, nykyinen konsultti Mónika Lamperth arvelee – juhla-aterian kuskauttaminen paikalle pääkaupungin ravintolasta oli todellakin tarpeetonta ja typerää. Mantelilla täytetystä ankeriaasta kohistiin sitten Unkarin julkisuudessa viikkokausia, ja MSZP:n poliitikot saivat turhaan selitellä, että ihan oikeasti tässä olisi tärkeämpiäkin asiakysymyksiä keskusteltavana. Orbánin Fidesz-puolue varoi ottamasta kantaa MIÉPin munanheittomielenosoitukseen, ettei olisi vieraannuttanut maltillisempia kannattajiaan, mutta otti juhlapöydän antimista kaiken irti. Tuolloinen Fidesz-kansanedustaja Antal Rogán syytti hallitusta kansan halveksimisesta ja kertoi äidistään, pienen paikkakunnan lastentarhan keittäjästä, joka poikansa viimeksi kotona käydessä oli sanonut: ”Tiedän, että ministereille ei minunlaiseni laittama ruoka enää kelpaa, mutta kelpaako vielä herra kansanedustajalle?”
Ei auttanut, vaikka hallitus pyyteli Söjtörin kekkereitä julkisesti anteeksi, käynnisti tapahtuneen johdosta sisäisen tutkimuksen ja antoi yhdelle asianosaiselle virkamiehelle virallisen huomautuksen. Ulkoministeri László Kovács vakuutteli myötätuntoaan loukattuja veronmaksajia kohtaan ja selitti, että paremmin olisi sopinut nauttia nakkeja, sinappia ja pala leipää. Vielä kaksi vuotta myöhemmin nykyinen ulkoministeri Péter Szijjártó tarttui tähän ja osoitti mieltään silloista sosialistipääministeriä Gyurcsánya vastaan asettumalla tämän hienon hotellin eteen muovituolissa eväänään leipää, nakkeja ja sinappia. ”Luksusvasemmistosta” tuli Fidesz-opposition toistuva iskusana.
Politiikantutkija Attila Antalin mukaan Söjtöristä alkoi uuden, populistisen poliittisen kommunikaation aikakausi. Keskustelukulttuuri irtosi valtapuolueen käsistä ja lahosi lopulta täysin. Viktor Orbán, joka vielä vuoden 2002 vaalien alla oli hillityssä harmaassa puvussa, kraka kaulassa käynyt vaalistudiossa poliittista väittelyä asiakysymyksistä, riisui solmion ja muuttui populistijohtajaksi, oman luonnehdintansa mukaan ”striitfaittöriksi”, joka ei enää keskustele vaan heittelee naiiveja, tunteisiin vetoavia iskulauseita. Nyt ei enää oltu poliittista eliittiä vaan puolustettiin kansaa sen elämästä vieraantuneita, ylimielisiä ”herroja” vastaan. Ja tästä aggressiivisesta tyylistä on pidetty kiinni: Fidesz-johto esiintyy ja argumentoi edelleenkin ikään kuin olisi yhä oppositiossa, sotajalalla vallanpitäjiä vastaan, eikä molemmin käsin lujasti kiinni vallan kahvassa.
Tällä välin Söjtörin juhlapäivällisten muisto on hälvennyt, mutta ketään ei tunnu enää heilauttavan se paljon hurjempi luksus, jolla Orbánin kleptokratian johtoporras itsensä ympäröi. Antal Rogán, tuo vaatimaton keittäjän poika maaseudulta, kaivelee parlamentin istuntosalissa näyttävästi auton hintaista Vuitton-reppua ja lentää vaimonsa ystävättären seurapiirihäihin helikopterilla. Helikopteria käytteli myös varapääministeri Zsolt Semjén kuuluisalla poronmetsästysmatkallaan Ruotsissa. Ulkoministeri Szijjártó kuvattiin jo pari vuotta sitten keskellä tiivistä työaikaa Adrianmerellä oligarkin huvipurrella, ja tänä vuonna on Orbánin vanhan ystävän ja lähioligarkin Lőrinc Mészárosin uuden, vielä paljon korskeamman paatin kannella nähty useita systeemin merkkihenkilöitä. Orbán itse katsoo oikeudekseen lentää yksityissuihkukoneella sinne, missä milloinkin isänmaan etu vaatii hänen istuvan katsomossa kannustamassa unkarilaisia potkupalloilijoita.
Samalla poliittinen keskustelu on muuttunut, kuten politiikantutkija Antal sitä luonnehtii, suoranaiseksi sotapsykoosiksi – ja itse asiassa myös irronnut todellisuudesta. Tosiseikoilla ei ole väliä, tärkeämpää on sopivien mantrojen toisteleminen. Videon lopuksi nähdään aika pyörryttävä kavalkadi viime aikojen Fidesz-kommunikaatiota (esimerkiksi puolueen propagandatuutiksi muuttuneiden tv-uutisten välityksellä): ”Soros-suunnitelma” (jonkinlaiseksi uudeksi maailmanjärjestykseksi, johon kuuluu miljoonien maahanmuuttajien pakkoasuttaminen Eurooppaan) ”on todellakin olemassa, se on tässä kädessäni”, sanoo Orbán leyhytellen paperia televisiokameralle. ”Vasemmisto pyrkii estämään koronarokotukset”, kertoo uutistoimittaja, ”EU haluaa rakentaa Unkariin Euroopan suurimman migranttigheton”, sanoo hänen kollegansa. Kuulemme myös, miten Unkarin oppositio haluaisi lähettää Ukrainan sotaan myös Unkarin poikia, ja miten opettajien palkkojen korottaminen ei onnistu, koska Unkarin vasemmiston myyräntyön takia siihen ei saada rahaa Brysselistä.
Ja lopuksi kuulemme tiivistyksen poliittisen keskustelun tämänhetkisestä tasosta eli Viktor Orbánin kuuluisat sanat: Fidesz-puolueen kahden kolmasosan parlamenttienemmistö ”seisoo kuin paalu”. (Rehrehreh!) ”Eikä se vielä mitään, että se on yhä pystyssä” – yleisön röhönauru jatkuu – ”mutta todella tärkeää on se, että sen toista päätä [loppua] ei näy!” (Yleisö repeää täysin. Viktor on ÄIÄ!)
Tärkeintähän on se, että näin nämä asiat koetaan.
Sentrooppa-Santra 