Suljetussa järjestelmässä, osa 1

On viime aikoina kuultu muutamia niin tymäköitä analyyseja Unkarin tilanteesta, siitä, miten tähän on tultu ja miksi pelkkä yhden äijän tai yhden puolueen haukkuminen ei tässä auta, että on ihan pakko yrittää tiivistellä niitä tähän.

Ensinnäkin: jokaiselle unkarintaitoiselle suosittelen 444.hu-sivuston kahden videon sarjaa ”kansallisen lavasteidenrakennuksen historiasta”. Ensimmäinen osa kertoo ”länsikultista”. Unkari on viime vuosina näyttävästi ottanut etäisyyttä Länsi-Euroopan edustamiin valistuksen, tasa-arvon ja yksilön oikeuksien arvoihin. ”Illiberaalia” valtakuntaa, jossa yksilön vapautta ja itsensätoteutusta tärkeämpiä ovat kansalliset perinteet, yhteisöllisyys ja uskonnon varaan rakennetut perusarvot, on rakennettu jo jonkin aikaa. Mutta miten tähän tultiin?

Järjestelmänvaihdoksen jälkeen ei paljon muusta puhuttu kuin lännen kiinni ottamisesta. Sosialismin kahleista vapautuneen Unkarin piti muuttua samanlaiseksi kuin länsimaat: kaupoissa olisi runsaasti kaikenlaista tavaraa ja ihmisillä varaa siihen, eikä kenenkään tarvitsisi kaiket päivät kuunnella valheellisen systeemin typerää propagandaa. Tämän ajateltiin toteutuvan siten, että mahdollisimman nopeasti hajotettaisiin sosialistisen järjestelmän rakenteet ja päästettäisiin läntinen kapitalismi vyörymään maahan. Valtion omaisuutta oli itse asiassa pakkokin myydä, sillä Kádárin järjestelmän suhteellinen hyvinvointi ja kansan suhteellinen tyytyväisyys 1970- ja 1980-luvuilla oli rakennettu lainarahalla (tästä koko ajan valehdellen ja tilastoja väärentäen) ja valtio korviaan myöten veloissa.

elektratv

Elektra-TV, loistavaa laatua kohtuulliseen hintaan! Viiksekäs kasariherrasmies liivipuvussaan edustaa eurooppalaista hienostuneisuutta, television aasialainen herra uutta kansainvälistä kulutusmaailmaa.

Mutta nopeista yksityistämistoimista ei seurannut kapitalistista onnelaa. Ohuen yläluokan ja ylemmän keskiluokan elämä muuttui mukavammaksi, mutta suurelle osalle kansaa uusi yhteiskuntajärjestys toi epävarmuutta ja köyhyyttä. Unkarin bruttokansantuote putosi vuosina 1989–1993 viidesosan verran, eli vaikutus oli moninkertainen vuoden 2008 talouskriisiin verraten. Puolitoista miljoonaa unkarilaista jäi työttömäksi, mikä oli melkoinen lukema muihin entisiin sosialistimaihinkin verraten.

beteltakupa

Vaadimme oikeudenmukaista taakanjakoa! Mitta on täysi!

Vallanpitäjät kuitenkin vähättelivät ongelmia tai pitivät niitä lastentauteina. Oli syntynyt ilmiö, jota videon tekijät vertaavat Melanesian ns. cargo-kulttiin: alkuasukkaat, jotka sodan aikana tottuivat amerikkalaisten lentotukikohtien tuomaan ja koneista tiputettuun kivaan ja hyödylliseen kamaan, eivät amerikkalaisten joukkojen lähdettyä ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut, ja rakensivat lentokenttien ja koneiden ympärille uskonnollisen kultin, odottaen itse rakentamiensa lennonjohtotorni-, kiitorata- ja lentokonejäljitelmien ääressä, että tavaraa taas rupeaisi tulemaan.

cargo

Yhtä naiivisti entisen sosialistimaan vallanpitäjät olivat kuvitelleet, että kunhan rakennetaan kapitalismin lavasteet, kun on rajoittamaton yksityisomistus, pörssi ja vaihtokelpoinen valuutta, niin kohta tulee paikalle myös vanhojen länsimaiden hyvinvointi.

Unkari ei kuitenkaan ollut vanha länsimaa, ja tämän ymmärtämiseksi on ymmärrettävä, mikä on rikkaan ja köyhän ero. Rikkaat maat tuottavat pitkälle jalostettuja tuotteita, joita myydään kalliilla. Unkarissa tällaista tuotantoa ei juuri ollut, ja järjestelmänvaihdoksen jälkeen harvalla oli pääomaa tällaisen yrityksen ostamiseen tai perustamiseen. Näin Unkarin teollisuustuotannosta merkittävä osa joutui ylikansallisten suuryritysten käsiin.

opel

”UNKARIN UUSI TÄHTI!” Pääministeri József Antall Opel-tehtaan avajaisissa.

Ne toki työllistivät monia unkarilaisia ja toivat siten hyvinvointia, mutta kotiuttivat voittonsa ulkomaille ja ostivat Unkarista enimmäkseen suhteellisen halpaa työvoimaa: Unkari siis osti tarvitsemaansa kalliilla ja myi sitä, mitä itse pystyi tarjoamaan, halvalla. Kaiken lisäksi halpa työvoima on helposti vaihdettavissa vielä halvempaan, joten ylikansalliset yritykset oli pidettävä suopealla ja hyvällä mielellä esimerkiksi suotuisien verotusratkaisujen avulla, etteivät ne siirtäisi tuotantoaan jonnekin vielä halvempien ja nöyrempien työntekijöiden maahan.

Cargo-kultin huumassa uuteen hyvinvointiin uskovat ja kulutusjuhlaa odottavat kansalaiset myös elivät luotolla, ja vuosituhannen alkuvuosina Unkarin kotitalouksien velka kymmenkertaistui. Kun valtiokin samaan aikaan velkaantui, vuoden 2008 talouskriisin koittaessa valuuttaluottoloukkuun jäi lukuisia onnettomia. Samaan aikaan Unkarissa oli kypsynyt poliittinen kriisi. Kuuluisassa julkisuuteen vuotaneessa sisäpiiripuheessaan pääministeri Gyurcsány varsin alatyylisin sanoin myönsi, että tässä on valehdeltu koko kansalle koko ajan.

Seurasi mellakoita, hallituksen vaihdos, ja tässä vaiheessa myös melkoinen osa kansaa alkoi menettää uskonsa ns. länsimaiseen liberalismiin. Aika alkoi olla kypsä illiberaalille valtiolle, jossa talouspolitiikka on ylpeän ”epäortodoksista”, valtio puuttuu liikeyritysten toimintaan esimerkiksi määräilemällä hintapolitiikkaa (kuuluisimpana esimerkkinä nykyisen hallituksen prestiisiprojekti rezsicsökkentés eli energia- ja kunnallistekniikkamaksujen pakottaminen alas) ja länsimaiden talousherruutta vastaan ”kapinoidaan”, demonisoiden ylikansallisia yrityksiä, pankkeja ja globaalikapitalismia – ainakin propagandan tasolla. Mutta ei tässä kyllin, vaan talousliberalismin – aiheellisenkin – kritiikin mukana menemään heitetään myös esimerkiksi sananvapaus ja ihmisoikeudet. Näin on päästy videon toiseen osaan, jonka aiheena on vapaustaistelun kultti.

Viktor Orbán julisti vuonna 2010 taistelun valtion velkaantumista, taloudellista riippuvuutta ja ylikansallisia yrityksiä vastaan. Tällä itsenäisyystaistelulla on kuitenkin kyseenalaiset puolensa. Itse asiassa Unkarin taloustilastoissa näkyvä kasvu ja valtionvelan kutistuminen on pelkästään EU:n runsaskätisten tukien ansiota – ilman tätä tukea mittarit olisivat miinuksella. Ja koska EU:n tuet ovat lähivuosina luultavasti rajusti vähenemässä, lisää kasvurahaa on ryhdytty hankkimaan Venäjältä, Paksin ydinvoimalaprojektin huikealla luototuksella.

putinorban

”… meillä on sopimus Venäjän kanssa, se on hyvä sopimus.” Orbánin ja Putinin lehdistötilaisuus

Unkari ei siis seiso omalla pohjallaan siinä määrin, kuin Orbán on lupaillut, vaan yhä vieraan rahan varassa. Eikä tässä kaikki. Samaan aikaan, kun hallituksen propaganda pauhaa ylikansallisen kapitalismin kataluudesta, EU:n taloustuesta kaksi kolmasosaa päätyy Unkarissa toimivien tuotantolaitosten kautta lopulta ylikansallisten suuryritysten laariin (ja tämä osuus on suurempi kuin monessa muussa entisessä sosialistimaassa). Nehän on pidettävä tyytyväisinä, jotta autotehtaat sun muut pysyisivät maassa. Niinpä Orbánin hallitus suurista puheistaan huolimatta on itse asiassa tukenut kansainvälisiä suuryrityksiä verohelpotusten ym. kautta enemmän kuin yksikään aikaisempi hallitus sitten järjestelmänvaihdoksen. Eläkeläiset ja muut Fidesz-puolueen naiivit kannattajat saavat rauhassa kerääntyä ”rauhanmarsseilleen” ”Meistä ei tule siirtomaata!”, ”EU on uusi Neuvostoliitto”, ”Varjele meitä Goldman Sachsilta” ja ”Isänmaa ei ole myytävänä!” -banderolleineen.  Ylikansallisten yritysten verotus on Unkarissa Euroopan kevein. Tämä taloudellinen todellisuus selittänee osaltaan, miksi EU jatkuvasti sietää ja tukee Unkaria, kaikista kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien loukkauksista huolimatta.

Eihän ylikansallisissa yrityksissä sinänsä mitään niin pahaa olisi, elleivät ne järjestelmänvaihdoksen jälkeen olisi vallanneet koko Unkarin yritysmaailmaa ja estäneet kotimaisen yritystoiminnan kehitystä. Orbán on koko ajan puhunut siitä, miten tärkeää on tukea kotimaisen kapitalismin, pääomien ja vauraan yrittäjäluokan syntymistä. Mutta tarkemmin katsoessa huomaa, että tässä on selvä etupiirijako. ”Vapaustaistelusta” puhutaan ja ulkomaisia yrityksiä demonisoidaan niillä aloilla, joilla markkinat ovat ja pysyvät Unkarin sisällä: media, mainonta ja mainostilan myynti, päivittäistavarakauppa, tienrakennus, kunnallistekniikka. Ja näillä aloilla, kuinka ollakaan, Orbánin lähipiiriin kuuluvat olig…, tuota, isänmaalliset liikemiehet ovat rikastuneet, satumaisimpana esimerkkinä Orbánin naapuri ja (vakavien arvelujen mukaan) bulvaani, entinen kaasuasentaja ja nykyinen suurliikemies Lőrinc Mészáros, joka perheineen hallitsee maatalous-, tienrakennus-, turismi- ynnä muille aloille haarovaa megabisnestä.

meszarosrtl

”Lőrinc Mészáros kolminkertaisti omaisuutensa.” RTL-kanavan uutislähetys viime vuonna. Tänä vuonna omaisuus on jo viisinkertaistunut.

Auto- tai elektroniikkatehtaat taas voivat milloin hyvänsä siirtää tuotantonsa Romaniaan tai Kiinaan, eikä niiden tuotanto myöskään olennaisessa määrin suuntaudu Unkarin markkinoille. Siispä niitä ei yritetäkään kiusata eikä niiden kanssa kilpailla, päinvastoin, kuten jo todettiin, niiden toimintaa helpotetaan kaikin tavoin. Näin siis Unkari käy ”vapaustaisteluaan” varsinaisella win-win-meiningillä. Sivutuotteena on päästy eroon riippumattomasta oikeuslaitoksesta ja mediasta, sillä oligarkkien näin häikäilemätön rikastuttaminen olisi muuten hieman hankalaa.

Ja voimme jälleen palata Melanesiaan cargo-kultin pariin. Samoin kuin järjestelmänvaihdoksen jälkeinen Unkari rakensi kapitalismin lavasteita ilman oikeita kapitalismin edellytyksiä, samoin nykyinen Unkari rakentaa vapaustaistelun lavasteita ilman, että oikeasti taisteltaisiin mitään ulkopuolista uhkaa vastaan. Järjestelmänvaihdoksen jälkeen luvattiin, että talouden liberalisointi tuo kaikille hyvinvointia ja vapautta. Tuli epävarmuutta, työttömyyttä ja talouskriisi, ja jossain vaiheessa kansan kärsivällisyys petti eikä se jaksanut enää purra hammasta ja kiristää vyötä. Tätä nykyäkin Unkarissa tapahtuu paljon sellaista, mistä Orbánin hallinnon aatteelliset kannattajatkaan eivät pidä. Mutta toistaiseksi he vielä purevat hammasta ja vakuuttavat itselleen, niin kuin heillekin vakuutellaan, että nyt on kysymys suuremmasta asiasta: Unkarin kansan vapaudesta ja unkarilaisten säilymisestä Euroopan kartalla.

Tämä asetelma uusintaa itseään yhä uudelleen. Järjestelmät vaihtuvat, jokainen reagoi sinänsä oikeutettuun tyytymättömyyteen ja todellisiin ongelmiin rakentamalla uusia lavasteita entisten tilalle. Kysymys ei siis ole vain Viktor Orbánista, ei kenestäkään muustakaan poliitikosta tai puolueesta sinänsä. Kysymys on myös kulttuurista. Ja siihen palaan tähän muuten liian pitkäksi venyvän vuodatuksen seuraavassa osassa.

2 Responses to Suljetussa järjestelmässä, osa 1

  1. Mika sanoo:

    Hyvä aihe. Ja tietysti hyvin kirjoitettu niinkuin aina.

    Tuo kysymys – miten tähän on tultu – on ollut monesti mielessä. Tai mielumminkin miksei tästä olla päästy kunnolla eteenpäin. GDP:n nousua on ollut välillä havaittavissa, mutta se nousu on samaa luokkaa kuin muissa Itä-Euroopan maissa. Juopa vain kasvaa.

    Yllä listaat muutamia tekijöitä yhtälöön, mutta esimerkiksi monikansallisten yhtiöiden valtaa ja negatiivista vaikutusta en tunnusta. Audi ei ole ottanut Unkarin viinituotantoa hallintaansa. Ikaruksesta ei koskaan olisi tullut Mersun haastajaa (imho). Pk-yrityssektori näyttää heikolta ja vähissä ne suuretkin ovat. Monikansallisten yhtiöiden tuottojen kotiutuksesta Fideszkin kitisi ennen kun Orban keksi migraatioteeman. Bisnestä muka voitaisiin houkutella Unkariin pakottamalla ne nollataseeseen. Ei toimi niin.

    Hallinnon kuristusote suurista (kv) yhtiöistä ei suinkaan ole loppunut. Viime viikolla Orban julisti luoneensa Portugalin kanssa rahaston, jota tukemaan lähti OTP ja MOL. Virallisesti firmat lähtivät omasta tahdostaan mukaan. Isot firmat ovat kulissien takana enemmän tai vähemmän hallituksen politiikan välineitä, polttoaineena joskus keppi, joskus porkkana.

    Jokapäiväisessä elämässä harmaa talous on se joka leimaa eniten tilannetta. Lähes kaikki talouselämän sektorit, etenkin pienet tekijät pyörittävät firmojaan nollataseella. Autot, asunnot, vauvan vaipat kirjataan yritysten kuluihin. Ei kuitteja. Lakimiehistä putkimiehiin. Miten tällainen talous voi pitää Unkaria pystyssä?

    Korruptio, jota Fidesz ilmeisesti näe ongemana, Budapestin pörssin manipulaatio, mitäs enää pienistä.

    • Näin juuri. Ei tietenkään ole niin, että isojen firmojen toiminta Unkarissa olisi sinänsä vahingoksi, paitsi ehkä siten – tätä videon tekijät kai olivat lähinnä ajatelleet – että ne valtaavat markkinat niin, etteivät kotimaiset voimat jaksa kilpailla niiden kanssa eikä esimerkiksi tiettyjen tekniikka-alojen osaamista ja yrittämistä Unkariin synny. Mutta mistäpä sitä syntyisi, kun ei ollut ennenkään. Ikarus-bussien viime kädessä Moskovasta ohjattu tuotanto koko itäblokkia varten ei oikein luo pohjaa Mersu-tyyppisille tarinoille.
      Mutta olennainen oivallus minusta tuossa jutussa oli se, että suhtautuminen ylikansalliseen ja ”vapaaseen” yrittämiseen vaihtelee sen mukaan, missä markkinat ovat. Bensan ja lämmitysöljyn myyminen unkarilaisille on ihan eri juttu kuin autojen tms. valmistaminen koko maailmalle, ja siksi öljyfirmoja yritetään suitsia mutta Audia ja Legoa nuoleskellaan.
      Ja tosiaan, tuo kaiken hapattava korruptio ja harmaatalous. Lisäksi vielä yhä useammin (riippumattomissa) uutisissa näkyvä työvoimapula. Koulutetut ammattilaiset alalta kuin alalta ovat kohta lännessä, missä tienaa monta kertaa enemmän paljon inhimillisemmässä ja reilummassa ympäristössä. Viimeksi luin jostain jutun siitä, miten talonomistajan on opeteltava itse remonttimieheksi, sillä pätevät työmiehet ovat ulkomailla töissä ja niihin, joita Unkarin nykyiset ammattikoulut tuottavat, ei voi luottaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: