Wienin entinen, pitkäaikainen demaripormestari Michael Häupl oli kuulemma tavannut sanoa puolueiden ja hallitusten sisäisistä kiistoista, että perheasiat pitäisi selvitellä olohuoneessa eikä parvekkeella. Nyt Itävallassa ollaan kuitenkin parvekkeella huutamassa, ja mekkala on sen verran kova, että Suomessakin uutiskynnys ylittyi. Ympäristöministeri Leonore Gewessler pelasti viime metreillä EU:n ennallistamisasetuksen ja nousi koko Euroopan luontosankariksi, liittokansleri Karl Nehammer puolestaan julisti, että Gewesslerillä ei ollut tämmöiseen oikeutta eikä valtuuksia, joten asia menee vielä EU-tuomioistuimeen, myös mahdollista virkavirhesyytettä on Gewesslerille väläytelty. Tämän hallituskauden loppumetreille on luvassa kovaa ajoa, tai sitten ei, sillä kuten sentrooppalainen sananlasku sanoo, ei puuroa niin kuumana syödä kuin se keitetään.
Itävallan ”musta-vihreän” tai ”turkoosi-vihreän” (musta, tai Sebastian Kurzin myötä turkoosi on ”Itävallan Kokoomuksen” ÖVP:n tunnusväri) hallituksen meno on koko tämän koalition ajan eli tammikuusta 2020 lähtien ollut aikamoista kitkutusta. Päähallituspuolue ÖVP on viime aikoina matanut kannatuskyselyissä suunnilleen samalla vähän yli 20 prosentin tasolla kuin toinen entisistä valtionhoitajapuolueista, sosiaalidemokraattien SPÖ. Ykkösenä huitelee ”perusitävaltalainen” FPÖ, jonka gallup-lukemat ovat parhaimmillaan käyneet 30 prosentissa, tämänhetkinen pienempi hallituspuolue vihreät sekä porvarillis-liberaali NEOS pyörivät parhaimmillaan 10 prosentin pinnassa. Hallituspuolueiden yhteinen kannatus ei siis kovin vahva ole, mutta hallitusta on estänyt kaatumasta ennen kaikkea se, että parempaakaan vaihtoehtoa ei kukaan keksi, kun ei FPÖ:n kannatus sentään absoluuttiseen enemmistöön riitä, eikä sen kumppaniksi ole tällä hetkellä mielellään lähdössä kukaan, ei ainakaan niin kauan, kuin sitä johtaa rokotusvastainen putinisti Herbert Kickl (josta ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen lisää).
Mutta nyt ovat seuraavat parlamenttivaalit joka tapauksessa tulossa syyskuun lopussa, ja eurovaalienkin tuloksen perusteella luvassa saattaa olla melkoinen FPÖ-jytky. Kummankin hallituspuolueen intresseissä on siis terävöittää profiilia. ÖVP:n strategiana saattaa olla jonkinlainen kravattipersuuntuminen. Bensalenkkariväen riemuksi liittokansleri Nehammer kutsui kesäkuun alussa koolle autohuippukokouksen, jossa julistettiin Itävallan kipeästi tarvitsevan autoa, autoteollisuutta ja sen tuomia työpaikkoja, joten EU:n päätös luopua polttomoottoriautoista pitäisi perua: Aus vom Verbrenner-Aus!
Vihreät puolestaan ovat hallitustaipaleensa aikana joutuneet sovittelemaan ja myöntymään ehkä liiankin monesti, joten puolueen ydinalueella eli ilmasto- ja ympäristökysymyksissä ainakin on yritettävä vihdoinkin terhistäytyä. Kaiken lisäksi vihreitä rasittaa äskettäin Eurooppa-vaalien kärkiehdokkaaksi nimetyn Lena Schillingin ympärillä pyörinyt ikävä julkisuus: nuori ympäristöaktivisti ja somepersoona Schilling ei ehkä ollut ihan tehtävänsä tasalla vaan möläytteli julkisuudessa varomattomia ja ilmeisesti hieman perättömiäkin väitteitä, sotkeutui kummallisiin riitoihin sekä väitettyyn epämääräiseen ahdistelutapaukseen, koko jutusta (jota, tunnustan, en jaksanut kunnolla seurata, niin sekavalta se vaikutti) koitui lopulta paljon porua, vähän villoja, mutta vihreillä ei olisi tässä tilanteessa ollut varaa minkäänlaiseen sekoiluun.
Siispä Leonore Gewessler kaivoi sotakirveen esiin ja pelasti äänellään EU:n niukan enemmistön ennallistamisasetuksen puolelle. Niin kuin Profil-lehden politiikkapodcast muistuttaa, hän ei ole ennenkään pelännyt yhteenottoja. Liikenneministerinä hän torppasi vuonna 2021 Lobaun luonnonsuojelualueen alle suunnitellun liikennetunnelihankkeen, joka ÖVP:n protesteista huolimatta on yhä jäissä. Nyt sitten koetellaan parvekkeenkaiteiden kestävyyttä, sillä tilanne on juridisesti todella merkillinen ja tulee tuottamaan vielä runsaasti lainopillista pohdintaa kautta Euroopan.
Nimittäin: Gewesslerin olisi kuulunut perustuslain mukaan noudattaa Itävallan osavaltioiden yhteistä tahtoa, ja kaikki osavaltiot olivat yhdessä ottaneet kantaa ennallistamisasetusta vastaan. Ja hänen olisi pitänyt lain mukaan hakea äänestykselleen maatalousministeriön suostumus, sikäli kuin EU-asetus ministeriön toimialaa koskee, ja koskeehan se. Mutta itse asiassa – tai ainakin tätä mieltä on Der Standard -lehdessä Eric Frey – asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Ennallistamisasetus ei enää ole se, mihin osavaltiot aikoinaan ottivat kantaa, vaan sitä on laimennettu, ja osavaltioista kaksi, Wien ja Kärnten, on muuttanut kantaansa, joten todellisuudessa yksimielisyyttä ei enää ole. Mitä maatalousministeriön suostumukseen tulee, jos Gewessler on rikkonut lakia, niin samoin sitä on rikkonut ÖVP:n sisäministeri Gerhard Karner jarruttaessaan Bulgarian ja Romanian liittymistä Schengen-alueeseen, vaikka vihreiden oikeus- ja terveysministeriöt olivat toista mieltä. Samoin maatalousministeri Norbert Totschnig käveli huhtikuussa ympäristöministerin yli, kun maatalouden ympäristönsuojeluvaatimuksia höllättiin. Varmastikaan Gewessler ei nyt tehnyt liittokanslerin suututtanutta päätöstään kepeästi ja lonkalta vaan on sekä konsultoinut lainopillisia neuvonantajia että neuvotellut äänestyspäätöksestään vihreän puoluejohdon kanssa.
Jos Gewesslerin toiminta todellakin menee oikeuteen, siitä tulee pitkällinen ja vaikea pykälänjauhantaprosessi, joka saattaa kestää vuosikausia, ja varmaan ehtivät EU:n poliittiset myllytkin tällä välin pyöriä muutaman kierroksen. Tällä hetkellä siis molemmat hallituspuolueet purevat hammasta ja yrittävät pitää hallituksen pystyssä vaaleihin asti, sillä uutta hallituskriisiä ei tässä vaiheessa kukaan enää halua. Ei varsinkaan liittokansleri Nehammer, jolla on vielä muutama lainsäädäntöprojekti vietävänä maaliin ennen vaaleja sekä toiveissa saada valtionvarainministeri Magnus Brunner EU-komissaariksi. Siispä, huomauttaa Profil-lehden Gernot Bauer, Nehammer on aiheuttanut kummallisen tilanteen, kun on syytellyt ministeriään virka-aseman väärinkäytöstä mutta silti jättänyt toimimatta asian suhteen. Hänhän olisi voinut ehdottaa liittopresidentille Gewesslerin erottamista, niin kuin silloinen liittokansleri Kurz teki toukokuussa 2019 silloisen FPÖ-sisäministeri Kicklin suhteen – ja siitähän seurasi muutaman päivän päästä epäluottamuslause ja koko hallituksen kaatuminen.
Mutta Bauerin mukaan tämä tilanne tarjoaa kuitenkin sekä vihreille että ÖVP:lle mahdollisuuksia pelata korttinsa taitavasti. ÖVP voi käyttää luottamuskriisin hyväkseen profiloitumalla entistäkin selvemmin autoilijoita, maanviljelijöitä, yhteiskuntarauhaa ja porvarillista hyvinvointia suojelevaksi tolkkupuolueeksi, joka silkkaa vastuullisuuttaan ja korkeamman hyvän nimissä ei heti ole puuttumassa suohirviö Gewesslerin riehuntaan kovimmin mahdollisin keinoin. Vihreät taas saavat lopultakin osoitettua, että heidän hallitusosallisuutensa oli tarpeen koko Euroopan ympäristönsuojelun kannalta. Gewesslerille, jos hän sitten aikanaan edessä olevan oikeustaistelun voittaa, on luvassa kunniaa ja mainetta ja koko Euroopan ympäristösankarittaren viitta. Jos hän häviää, se on luultavasti hänen poliittisen uransa loppu – mutta siinä vaiheessa vihreillä tuskin muutenkaan on enää asiaa hallitukseen.
Itävallan hallituksen poliittinen perheriita on siis viety parvekkeelle aivan tarkoituksella. Vähän tässä taas tulee miettineeksi, että politiikassakin nykyään mikä hyvänsä julkisuus on hyvää julkisuutta.
Sentrooppa-Santra 