Suoraa – köh köh! – demokratiaa

lokakuu 14, 2018

Yksi suuri ero sentrooppalaisen ja suomalaisen elämäntavan välillä pisti silmääni ja vielä enemmän nenääni jo ensimmäisinä Wienin-vuosinani. Keski-Euroopassa käryää tupakki paljon enemmän kuin Suomessa, ja nimenomaan julkisilla paikoilla. Wienin silloisella Südbahnhofilla joskus vuosituhannen alkuvuosina perheen kanssa lomamatkalle lähtiessä tajusimme hätkähtäen, että rautatieasemilla tulee merkillinen lapsuusnostalginen olo, koska siellä leijailee kaikkialla sama pinttynyt tupakanhaju, joka vielä meidän sukupolvemme lapsuudessa tuntui Suomessakin julkisilla paikoilla – mutta eipä tunnu enää. Eikä tunnu enää myöskään uusilla asemilla, kuten Wienin Südbahnhofin paikalle nousseella uudenhohtavalla Hauptbahnhofilla. Ajat muuttuvat Sentroopassakin. Vai muuttuvatko?

Vielä 1980-luvun alussa suomalaisista miehistä poltti päivittäin melkein 40%, nykyään 13%. (Naisten tupakointi on ollut vähäisempää, ja sekin on vähentynyt, mutta vähemmän selvästi.) Ja vielä selvemmin tuntui se, että siihen maailmanaikaan tupakoitsijoilla oli itsestäänselvä oikeus ympäröidä savupilvellä myös tupakoimattomat lähimmäisensä. Kuka vielä muistaa sen ajan, kun junissa oli tupakkavaunuja (joihin oli helpompi saada paikkavaraus kuin tupakoimattomiin)? Ja etenkin sen, kun jokaisen ravintolaillan jälkeen hiukset ja vaatteet olivat tupakankäryn kyllästämät?

Suomessa viattomien sivullisten savustaminen on viime vuosikymmeninä loppunut aika huomaamattomasti ja kivuttomasti (ainakin näin omasta tupakoimattoman näkökulmastani). Tupakoitsijatkin vaikuttavat tajunneen, että itse asiassa on paljon kivempaa, kun junassa tai ravintolassa voi istua savuttomassa ilmassa – sen nikotiiniannoksen voi välillä käydä vetäisemässä tupakkatilassa tai pihalla ja sitten palata mukavampaan ilmanalaan. Sentroopassa savustamisesta on ollut vaikeampaa päästä eroon. Vuoden 2014 Eurostat-tilaston mukaan Euroopan tupakointi painottuu etelään sekä itään, Balkanilta Baltiaan.

rauchenineuropa.jpg

Itävaltalaisista polttaa vuoden 2014 tilaston mukaan päivittäin 24,3%, nuorista (15–30-vuotiaista) peräti 30,1%. Unkarissa vuonna 2015 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kolmasosa kyselyyn vastanneista teini-ikäisistä koululaisista polttaa tupakkaa säännöllisesti. Hallituksen edustajien mukaan tosin tupakoitsijoiden määrä Unkarissakin olisi laskussa, eurooppalaisten tilastojen mukaan kaikista unkarilaisista tupakoi päivittäin enää ”vain” 27,5%.

Kansanterveydellisistä syistä ympäri Eurooppaa pyritään nykyään luomaan savuttomia ympäristöjä. EU:lla on tietenkin joukko tupakoinninvastaisia säännöksiä ja ohjeistuksia, ja näitä on pyritty panemaan toimeen myös Itävallassa. Tuoreimpien säännösten mukaan Itävallassa on tupakoinnin alaikäraja nostettu 16 vuodesta 18 vuoteen, millä toivotaan nuorison tupakointia saatavaksi edes hieman kuriin. Mielenkiintoinen on myös suunnitteilla oleva tupakointikielto autoissa, siis myös yksityisautoissa, joissa matkustajina on alaikäisiä. Mitenkähän tämmöistä voidaan valvoa? (Ja eikö Itävallassa muka verhoiluun piintynyt körssinkatku laske auton arvoa merkittävästi?)

EU-ohjeistusten mukaan Itävallassakin oli jo päätetty saattaa voimaan täydellinen tupakointikielto kaikissa ravitsemusliikkeissä ja julkisissa tiloissa, missä elintarvikkeita valmistetaan ja tarjoillaan. Tähän asti ravintolat ovat tulleet toimeen jakamalla tilansa tupakka- ja ei-tupakka-osastoihin. (Käytännön toteutus vaihtelee. Kaasukammion ja tupakkakielto-osaston välillä voi olla esimerkiksi heiluriovi, josta tarjoilijat koko ajan kulkevat savupölähdysten saattelemina.) Toukokuussa 2018 tämänkin piti loppua. Mutta sitten tuli vaalit ja populistihallitus.

”Perusitävaltalaisille” (FPÖ) ilmeisesti mahdollisuus käryttää syöpäseivästä ruokailun, kaljailun tai viineilyn yhteydessä on luovuttamaton ihmisoikeus. Tästä tehtiin samanlainen poliittinen prestiisiprojekti kuin meillä perussuomalaisille on ollut taistelu autoveroja tai ainakin niiden korottamista vastaan. Yksilön vapaus! Yrittäjän oikeus päättää, kannattaako hänen sallia asiakkailleen savuttaminen, ja asiakkaan oikeus valita perinteinen ravintola, jossa perinteisten ruokien ja juomien ohessa voi nauttia nikotiinista perinteiseen tapaan! Meitähän ei terveysfasistit määräile, ja oman elämänsä marlboromies kulkee omia polkujaan!

Uusi oikeisto-äärioikeistohallitus siis peruutti ravintoloiden tupakointikiellon voimaanastumisen. Tämä tietenkin nostatti myös voimakkaan vastaliikkeen, jota toki saattoivat motivoida muutkin kuin kansanterveydelliset syyt. Aloitteen, jonka nimi on tietenkin englanniksi Don’t smoke (saksankielisen maailman totaalinen vastustuskyvyn puute ”kansainvälisen” englannin suhteen on asia, johon toiste ehkä vielä palaan), virallisina liikkeellepanijoina oli ryhmä lääketieteen edustajia, ja sitä toteuttivat Wienin lääkäriliitto (Wiener Ärztekammer) sekä meidän Syöpäsäätiömme itävaltalainen vastine, Österreichische Krebshilfe. 

Varaliittokansleri ja FPÖ:n karismaattinen johtaja HC Strache oli etukäteen ilmoittanut, että mikäli kansalaisaloite kerää 900 000 allekirjoitusta, asiasta järjestetään virallinen kansanäänestys. Tällaista suoran demokratian mekanismia – siis että kansanäänestys on pakko järjestää, jos sitä vaatii tietty määrä kansalaisia – ei Itävallassa vielä ole, mutta nykyinen hallitus on asettanut sen niiden tavoitteiden joukkoon, jotka pyritään toteuttamaan vuoteen 2022 mennessä. Aivan tähän asti ei päästy: kampanja tupakkakiellon puolesta sai ”vain” 881 569 kannattajaa. Oppositio aikoo tietenkin jatkaa taistelua, ja ilmeisesti myöskään isomman hallituspuolueen, konservatiivisen ÖVP:n riveissä eivät kaikki ole tyytyväisiä päätökseen. Don’t smoke -aloitteen puolesta puhuivat aktiivisesti esimerkiksi Steiermarkin ÖVP:läinen maaherra Hermann Schützenhöfer sekä Grazin ÖVP-pormestari Siegfried Nagl.

FPÖ:ssä sitä vastoin Don’t smoke -aloitteen jääminen asetetun äänirajan alle on otettu tyytyväisyydellä vastaan. Kun FPÖ:n entinen tiedottaja Heimo Lepuschitz ilmoitti aloitteen lopputuloksesta Twitterissä, tähän vastasi Strachen nykyinen tiedottaja Martin Glier rennosti: ”Pistänpä tästä yhden Luckyn palamaan.” Tämän twiitin julkisti Facebookin FPÖ Fails -sivusto, ja lisäsi siihen myös mielenkiintoisen taustoituksen…

dontsmoke.jpg

… nimittäin: FPÖ on kunnon populistipuolueen tapaan jo iät ja ajat liputtanut suoran kansanäänestysdemokratian puolesta. Kuvassa siteeratun Tiroler Tageszeitungin uutisen mukaan FPÖ oli vielä vuosi sitten sitä mieltä, että oikeudellisesti sitova kansanäänestys tulisi aina järjestää, jos kansalaisaloitetta tukee yli neljä prosenttia äänioikeutetuista, siis hieman yli 250 000 itävaltalaista. Vuonna 2015 EU:sta eroamista vaatinut kansalaisaloite keräsi 261 058 allekirjoitusta, ja tuolloin Strache FB-sivullaan (vaikka totesikin valtiomiesmäisesti EU-eron olevan tässä vaiheessa epärealistinen ajatus) onnitteli aloitteen järjestäjiä tästä suoran demokratian riemuvoitosta ja kansan tahdon ilmoille tuomisesta.

Mutta näinhän se populismin logiikka toimii. Kansa tietää ja kansa on oikeassa – paitsi silloin, kun ”kansa” on eri mieltä kuin me. Sananvapaus pitää olla ja vaikeistakin asioista pitää saada puhua – paitsi silloin, kun meitä arvostellaan, mikä on vihapuhetta ja syrjintää meitä kohtaan. Ja perusarvot ja perusoikeudet eivät tarkoita kaikkien ihmisten kohtelemista samalla tavalla vaan meidän oikeuttamme tehdä, niin kuin meistä hyvältä tuntuu.

Olisikohan tämä homma pitänyt alun alkaen pohjustaa toisin? Sitä odoteltaessa, että Itävaltakin vähitellen seuraa edistyksellisempien Euroopan maiden tietä kohti savuttomampaa ja terveellisempää elämäntapaa, olisi voinut vaikka yrittää muistuttaa FPÖ:n kenttäväelle, että tuon yllä mainitun vuoden 2014 tilaston mukaan tupakointi on Itävallassa selkeästi yleisempää maahanmuuttajataustaisilla kuin kantaväestöllä. (Maahanmuuttajataustaisista polttaa päivittäin 31,7%, Itävallassa asuvista ulkomaiden kansalaisista kokonaista 37,1%, kun taas itävaltalaisista, joilla ei ole maahanmuuttotaustaa, päivittäin panee palamaan vain 22,5%.)

Mainokset