Arvomaailmoja

10 huhtikuun, 2021

Ihan äsken kirjoitin tapaus Gulácsista eli Saksassa työskentelevästä unkarilaisesta jalkapalloilijasta, joka antoi tukensa Unkarin sateenkaariperheiden julkisuuskampanjalle, ja sitä seuranneesta tapaus Petrystä, eli Saksassa työskentelevästä unkarilaisesta jalkapallovalmentajasta, joka puolestaan kuvitteli, että koto-Unkarissa voi pelata toisilla säännöillä kuin Saksassa ja lehtihaastattelussa paheksua Gulácsin tempausta ja kauhistella maahanmuuton mukanaan tuomaa moraalista rappiota ja rikollisuutta. Petry sai tästä hyvästä potkut, sillä hänen työnantajansa Hertha BSC:n julkisuusstrategiaan eivät homofobiset ja rasistiset lausunnot sovi. Tästä puolestaan nousi Unkarissa hirmuinen mekkala.

Samoin kuin kuuden vuoden takaisessa Ákos-Telekom-jupakassa, jossa puhelinyhtiö sanoi irti Unkarin hallitusta näyttävästi tukevan viihdelaulaja Ákosin sponsorisopimuksen tämän seksististen möläytysten takia ja sai siitä hyvästä hallituksen kimppuunsa, myös Petryn tapauksessa halutaan nähdä ”sananvapauden” loukkaus. Niin vaikeaa on ymmärtää, että Petryä ei ole kukaan ”vaientanut” eikä ”rangaissut”. Hän saa ajatella maahanmuutosta tai sateenkaariperheiden kampanjasta aivan mitä vain, mutta hänen työnantajansa, julkisuudessa vaikuttava ”viihdetuottaja”, ei ole velvollinen maksamaan hänelle siitä palkkaa eli pitämään palveluksessaan työntekijää, jonka julkiset ulostulot ovat työnantajan edun ja toimintaperiaatteiden vastaisia.

Petry-jupakkaa on nyt puitu parlamentteja ja ministeriöitä myöten. Saksan Budapestin-lähetystön asiainhoitaja kutsuttiin ulkoministeriön puhutteluun, pääministeri Orbán lausui radiossa, että Euroopassa vallitsee liberaali mielipidesorto, mutta yhtään unkarilaista ei jätetä yksin, ”me seisomme kaikki Zsolt Petryn rinnalla”. Saksan ulkoministeriö puolestaan on tiedottajansa suulla paheksunut Unkarin hallituksen kannanottoja ja erityisesti järkyttyneenä torjunut Unkarissa heitellyt rinnastukset Natsi-Saksaan. Ja tähän samaan saumaan rymähtää seuraava ulkopoliittinen julkisuuskohu, tällä kertaa toisena osapuolena Itävalta.

Itävaltalaisen viikkolehti Profilin, joka vertautuu lähinnä Suomen Kuvalehteen, toimittaja Franziska Tschinderle oli kollegansa kanssa tekemässä juttua europarlamentin oikealle laidalle kenties tekeillä olevasta uudesta puolueryhmittymästä – nyt kun Fidesz-puolue lopultakin heitettiin ulos maltillisten konservatiivien EPP:stä. Orbán oli huhtikuun alussa kutsunut aatetoverinsa ja puoluejohtajakollegansa, Puolan Mateusz Morawieckin ja Italian Matteo Salvinin Budapestiin neuvotteluihin, mutta kun niiden päätteeksi järjestettyyn ”lehdistötilaisuuteen” ei lehdistöä edes kutsuttu, Tschinderle oli lähettänyt Fidesz-puolueen europarlamenttiryhmälle kirjallisesti muutamia kysymyksiä, joihin toivoi vastausta. Nimittäin:

  1. Miksi tähän neuvotteluun ei ollut kutsuttu Ranskan Rassemblement Nationalin tai Itävallan FPÖ:n edustajaa?
  2. Mikä on suunnitellun liittoutuman päämäärä ja keitä siihen on tulossa?
  3. Euroskeptisiä koalitioita on kehitelty europarlamentissa ennenkin. Ne ovat hajonneet esimerkiksi Venäjää tai Turkkia koskeviin erimielisyyksiin tai antisemitismisyytöksiin. Miten nyt on tarkoitus välttää uuden liittoutuman hajoaminen?

Vastausta ei tullut, sitä vastoin Tschinderlen kysely päätyi Unkarin yleisradioyhtiön ykkösuutiskanavan illan pääuutisten yhdeksi aiheeksi. Kolmen ja puolen minuutin mittaisessa pätkässä väitettiin, että kysymykset olivat pelkästään kysymyksiksi naamioitua hyökkäystä Unkaria vastaan, silkkaa provokaatiota – tämän takia europarlamentin Fidesz-ryhmyri Tamás Deutsch ei ollut halunnut edes vastata niihin. Tikun nokkaan nostettiin erityisesti, oikein kasvokuvan kanssa, toimittaja Tschinderle, jonka kerrottiin ennenkin tehneen juttuja ns. oikeistovaarasta ja arvostelleen Orbánin hallitusta ja jota syytettiin myös ”amatöörimäisyydestä”.

”TOIMITTAJA PROVOSOI KYSYMYKSILLÄ”

Mitä johdatteleviin ”epäkysymyksiin” tulee, parempia esimerkkejä löytyisi Unkarin hallituksen kuuluisista ”kansallisista konsultaatioista”. Mutta ylipäätään: eikö journalistin työhön nimenomaan kuulu tarvittaessa tiukkojenkin kysymysten esittäminen poliittisille päättäjille? Kuten Tschinderle Twitterissä muistutti, tässä ei myöskään ole kysymys vain yhdestä ulkomaalaisesta toimittajasta vaan Budapestissa ja koko Unkarissa toimivista kollegoista, jotka joutuvat jatkuvasti työskentelemään tällaisissa oloissa ja tarvitsevat solidaarisuutta.

Tschinderlen tapaus eskaloitui salamannopeasti. Itävallan ulkoministeriö protestoi ja paheksui julkisesti, ulkoministeri soitti unkarilaiselle kollegalleen, Profil-lehden päätoimittaja Christian Rainer julisti, että kyseessä on autoritaarisen järjestelmän hyökkäys lehdistön vapautta ja länsimaisia ydinarvoja vastaan. Itävallan useammat parlamenttipuolueet (paitsi oikeistopopulistien FPÖ, joka näkee tässä ”mielivaltaista Unkarin panettelua”), samoin Itävallan toimittajien ammattijärjestö sekä Reportterit ilman rajoja tuomitsevat yksimielisesti Unkarin yleisradioyhtiön toiminnan. Tschinderlelle satelee solidaarisuuden ilmauksia.

Unkarin puolella on jo ehditty seuraavalle kierrokselle. Samainen valtion ykkös-uutiskanava palasi tähän juttuun vielä kerran yrittäen vakuuttaa, että Tschinderlen kysymykset olivat todellakin pelkästään provokatiivisia väitteitä, eivät kysymyksiä. Ja kaiken takana ovat tietenkin Unkarin ilkeä oppositio sekä Sorosin karvainen käsi… En jaksa ruveta kääntämään koko juttua tähän, mutta ehkä pitäisi, sillä sen tyylilaji on suomalaisen silmään tai korvaan aivan uskomaton, lapsellisessa ironisuuden tavoittelussaan lähes pohjoiskorealaisen naiivi ja tosikon tunteellinen.

(Edelleenkin ihmettelen: Unkarin poliittisista päättäjistä ja vaikuttajista melkoinen osa, myös pääministeri Orbán itse, on 60-luvulla syntyneitä ja muistaa sosialismin ajat erittäin hyvin. Eikö heistä kenellekään MTV1:n nykyisen uutisoinnin tyyli nosta mieleen muistoja entisiltä maailmanajoilta?)

***

Mutta palataan vielä lopuksi Gulácsin ja Petryn tapausten taustalla oleviin arvokysymyksiin, esimerkiksi sukupuolirooleja tai rasismia koskeviin näkemyksiin. Etelä-Unkarissa Szegedin yliopistokaupungissa nimittäin on muutama päivä sitten noussut kohu Szegedin yliopiston opettajankoulutustiedekunnan professorin László Gulyásin möläytyksistä. Unkarin tieteellisten julkaisujen tietokannassa (MTMT) Gulyás on luokiteltu ”aluetieteen” (regionális tudomány) edustajaksi, mutta hänen julkaisunsa näyttäisivät päältä katsoen edustavan ennen kaikkea Trianonin rauhan ja Horthyn kauden Unkarin historiaa. Gulyás toimii myös hallituksen toimeksiannosta perustetun, kansallisen huuhaan rajamaita kyntävän ”Unkarilaisuuden tutkimusinstituutin” tieteellisenä neuvonantajana, ja maaliskuussa hänelle myönnettiin korkea kunniamerkki, Unkarin Ansioritarikunnan risti

”hänen unkarilaisuuden historiaan liittyvistä korkeatasoisista tutkimuksistaan, merkittävästä toiminnastaan opettajana ja tieteen organisaattorina sekä kansallista, porvarillista arvomaailmaa välittävistä julkaisuistaan”.

(Csaba Karnokin kuva délmagyar.hu:n jutusta)

Sama ilmaus értékrend (‘arvomaailma’ tai kirjaimellisesti ‘arvojärjestys’) toistuu myös haastattelussa, jonka Gulyás kunniamerkkinsä johdosta antoi délmagyar.hu-sivustolle. Miehellämme näyttäisi olevan visio ja missio:

(…) Historia on semmoinen tiede, joka on kansallista identiteettiä muodostava voima, ja juuri sen vasemmisto haluaa viedä meiltä, ja sitä vastaan meidän täytyy pystyä osoittamaan kansallinen, porvarillinen henkinen perusta, ja sillä näyttämään heille, että mekin olemme yhtä vahvoja kuin he, joilla sosialismin perillisinä on 40 vuoden etumatka. (…) Jatkan Trianonin historian kirjoittamista, ja työskentelen sen puolesta, että pystymme puolustamaan perinteistä, konservatiivista, kansallista, porvarillista arvomaailmaa siltä, mitä nykyään kutsumme kulttuuritaisteluksi. (…) Nähdäkseni porvarillinen arvomaailma on nyt semmoisen hyökkäyksen kohteena, että meidän kansallista, konservatiivista arvomaailmaa noudattavien on pidettävä yhtä, jotta meidän joukkueemme olisi vahvempi.

Tämän arvomaailma-sedän toiminnasta opettajana on siis nyt noussut kohu. Szeged.hu-uutissivuston mukaan neljä opiskelijaa on tehnyt Gulyásin helmikuussa etänä pitämästä luennosta (tiedossa ei ole, oliko tapaus ainutkertainen vai onko samaa koettu Gulyásin muillakin luennoilla) valituksen, jota tiedekunta parhaillaan tutkii. Luento – kurssin otsikkona oli ”Migraatio ja pakolaisuus 20. vuosisadalla” – oli nimittäin ilmeisesti vilissyt rasistisia ja seksistisiä möläytyksiä.

Heti alkajaisiksi opiskelija, joka oli avatar-kuvakseen pannut näkyviin Győziken, romanitaustaisen tositeeveejulkkiksen kuvan, sai käskyn poistaa sen: ”Siis minä inhoan mustalaisia, ja Győzikeä varsinkin, en halua nähdä sitä.” Kun sivilisaatiohistoriaa käsittelevässä luennossa päästiin Amerikan mustaan väestöön ja afrikkalaisiin, joista Gulyás ilmeisen innoissaan käytti alatyylistä nimitystä feka (tyylisävyltään kai suunnilleen ”mutakuono”), opiskelijat saivat kuulla muun muassa, miten ”englantilaiset sotilaat [kuvassa] tekevät mutakuonoista silppua”, tai miten ”ei ole mitään afrikkalaista sivilisaatiota, ne mutakuonot siellä viidakossa eivät ole tehneet hevon vittuakaan [elin vaihdettu idiomaattisempaan tyylisävy säilyttäen, suom. huom.]”. Myös ”poikkeuksellisen rumista niggereistä” oli puhetta. Jossain vaiheessa siirryttiin ilmeisesti Amerikan nykypäiviin ja Yhdysvaltain varapresidenttiin, jonka nimeäkään Gulyás ei ensin ollut muistavinaan: ”minä sanon sitä vain mustaksi lutkaksi [fekete ribanc]”.

Etenkin naisopiskelijoita luennoitsijasetä taas oli ”ilahduttanut” melkoisen tunkkaisilla kommenteilla. Kun esimerkiksi joku opiskelija oli pyynnöstä arvioinut jonkun esityksen ”täydelliseksi”, Gulyás oli huomauttanut: ”Täydellistä olisi se, jos Claudia Schiffer olisi minun makuuhuoneessani, mutta tiedän, että opiskelijalle kaikki kyllä kelpaa.” Ja kun useimmat opiskelijat olivat sulkeneet kuvayhteytensä, Gulyás pyyteli: ”olisi mukavaa nähdä muitakin kuin XY-pojan naama, neidit voisivat avata kameransa niin olisi minullakin jotain katseltavaa.” Tauon jälkeen – Szegedin yliopisto ilmeisesti käyttää Zoomin ilmaisversiota, joka katkaisee istunnon neljänkymmenen minuutin välein – Gulyás kyseli, ovatko kaikki opiskelijat palanneet linjoille, eikä malttanut yhden miesopiskelijan vastaukseen olla heh-heh-vitsikkäästi lohkaisematta, että on heteroseksuaali eikä siksi ole kiinnostunut miespuolisten opiskelijoiden ilmoituksista.

Tämmöistä läppää ei ainakaan Suomessa kai nykyään voisi kuvitella seuraamuksitta heiteltävän opetustilanteessa edes Takahikiän työväenopiston iltakurssilla. Tiettävästi Szegedin yliopisto selvittääkin asiaa, sillä Gulyásin möläytykset eivät tietenkään sovi sen virallisiin toimintaperiaatteisiin ja -ohjeisiin. Riippumattoman Klubrádión haastattelema professori József Pálinkás, entinen Unkarin Tiedeakatemian esimies, arvelee, että jonkinlaisia kurinpidollisia seuraamuksia tämmöisestä ”suorastaan sairaasta” käytöksestä täytyy tulla. Jos näin käy, saapas nähdä, miten pitkälle ja miten korkealle ”sananvapauden” ja ”konservatiivisten perusarvojen” sankarin uhriutuminen yltää: tullaanko samalta korkealta taholta, mistä kunniamerkkejäkin on jaettu, yhä sedän tueksi vai uskaltaako joku ruveta jo vähän toppuuttelemaan, ennen kuin Gulyásin käytökselle nauravat maailmalla naurismaan aidatkin.

Ainakaan szeged.hu:n kysymyksiin Gulyás ei varsinaisesti vastannut, lähetti vain tekstinpätkän, jonka vaati julkaisemaan sellaisenaan: siinä luetellaan hänen tieteellisiä ansioitaan ja vakuutetaan, että hänen toimintansa yliopiston opettajana on aina ollut ammatillisesti ja henkilökohtaisesti nuhteetonta. Szegedin yliopiston CooSpace-nimisellä verkko-opetusalustalla opiskelijoille julkaisemassaan kannanotossa hän sitä vastoin puolustautuu syyttelemällä ja uhriutumalla. Nyt on ARVOMAAILMAsta kysymys, ja seksistisistä ja rasistisista möläytyksistä kanteleminen on sitä kamalaa kommunismia, juuri niin tehtiin stalinismin aikaan! Vuodatus on pitkänpuoleinen, mutta haluan kääntää sen tähän lopuksi (mahdollisimman tarkasti, huutomerkkeineen päivineen), sillä muuten tätä voi olla vaikea uskoa. Näin kirjoittaa eurooppalaisen yliopiston professori vuonna 2021:

Arvoisat opiskelijat, hyvät naiset ja herrat!

Sain sattumalta tietooni, että joitakin opiskelijoita ei miellytä se maailmankatsomusperusta, jolta käsin pidän migraatioluentoani. He ovat kuulemma jopa tehneet minua vastaan ilmiannon!!!

Tämä katala käytös järkytti minua syvästi. Opettajan ilmiantaminen maailmankatsomuksen perusteella tuo mieleen pahimmat kommunismin ajat. Tällaista tekivät Stalinin ja Rákosin [aikaan] nuoret kommunistit. Tämmöinen käytös ei ole yliopiston aseman eikä opettaja-oppilas-suhteen arvoista [?].

Yliopiston autonomia määrää, että opettajalla on opetuksen puitteissa perusoikeus opettaa oman arvomaailmansa mukaisesti. Kansallista, porvarillista, konservatiivista arvomaailmaa tunnustavana opettajana en hyväksy sitä, että yksikään opiskelija kyseenalaistaisi arvomaailmani.

Opiskelijalla ei ole velvollisuutta olla samaa mieltä Minun kanssani [Velem, isolla alkukirjaimella…]! Opiskelija voi oman arvomaailmansa mukaisesti hyväksyä tai torjua, mitä opetetaan.

Koska migraatioluentoni on valinnainen kurssi, ehdotan, että
a) se, jota ei miellytä luentoni maailmankatsomuspohja,
b) joka ei ole yhtä mieltä tästä kansallisesta, porvarillisesta, konservatiivisesta arvomaailmasta
c) jota tämän kuunteleminenkin häiritsee

se KIRJAUTUU HETI ULOS KURSSILTANI!!! (Tämä on mahdollista vielä tänään keskiyöhön asti.)

En haluaisi Szegedin yliopiston muuttuvan muutaman opiskelijan takia ideologian taistelukentäksi. Yliopiston autonomian johdosta yliopistossamme toimii lukuisia kommunisti- ja liberaaliopettajia, joten näilläkin opiskelijoilla on mahdollisuus seurata omaa maailmankatsomuksellista vakaumustaan vastaavia kursseja.

Mitä tulee ”opettajan ilmiantamiseen maailmankatsomuksen perusteella”, vastahan siitä on pari-kolme vuotta, kun hallitusta lähellä oleva 888.hu-keltajournalismiportaali yritti käynnistää ilmiantolinjan:

Oletko saanut tarpeeksesi yliopistoissa kursseilla pyytämättä pyörivästä vasemmistopolitiikasta? Tuntuuko sinusta, että vain liberaalilla opettajallasi on oikeus mielipiteeseen ja oikeassa olemiseen? Jos näin on, kirjoita meille sähköpostiosoitteeseen (…)

Tämmöisiä moraalisia ja arvopolitiikkakysymyksiä siis tänään. Tuoreiden Ano Turtiais -uutisten hengessä siirryn lopuksi viikonloppua pohtimaan, missä määrin ja miten tärkeässä asemassa olevia aikuisia ihmisiä voisi vaatia käyttäytymään aikuisten ihmisten lailla.


Pyörällä päästään

23 tammikuun, 2020

Uutismediauutisia Unkarista taas. Valtakunnan ykköskanava, valtion yleisradioyhtiön MTV1 kutsui lopultakin haastateltavakseen Budapestin uuden ylipormestarin ja yhden Fidesz-vastaisen oppositioyhteistyön johtavista keulakuvista, Gergely Karácsonyn. Tämän vetämä tai ainakin julistama vihreä ja edistyksellinen linja poikkeaa väkevästi Viktor Orbánin ja hänen hallituskoalitionsa ns. kansallis-konservatiivisista eli oikeistopopulistisista meiningeistä. Edessä on siis melkoisia haasteita: Budapestissa on huomattavia infrastruktuuri- ja ympäristöongelmia hoidettavana (viime aikoina on uutisissa kerrottu poikkeuksellisen pahasta savusumusta; saaste- ja pienhiukkastilanteen takia kansaa on välillä kehotettu pysymään sisätiloissa). Samaan aikaan mediassa on liikkunut väitteitä, joiden mukaan Orbánin hallitus suunnittelee kostavansa kunnallisvaalitappion kohdentamalla EU:n kehitystuet tykkänään muualle kuin ”vääriä” johtajia valinneisiin kaupunkeihin (jollainen on ennen muuta Budapest).

v4polgik.jpg

Népszava-lehden uutiskuvassa (kuvaaja Márton Béres) Visegrád-pääkaupunkien edistysmieliset ylipormestarit julistavat yhteistyötä: myös muissa V4-maissa pääkaupungin asukkaat ja johto ovat aatteellisesti eri linjoilla koko valtakunnan johdon kanssa. Keski-Euroopan yliopiston tiloissa järjestetyssä tapaamisessa tämä nelikko – pitkän silmälasipäisen Karácsonyn lisäksi kuvassa ovat Bratislavan Matúš Vallo (toinen oikealta), Prahan Zdeněk Hříb (vasemmalla) ja Varsovan Rafal Trzaskowski (oikealla) – allekirjoitti sopimuksen ”Vapaiden kaupunkien liiton” perustamisesta ja puhui kauniita sanoja esimerkiksi ihmisoikeuksista, kulttuurisesta monimuotoisuudesta, oikeusvaltiosta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Hallituksen mediaimperiumin viestimet olivat ennen kunnallisvaaleja tuutanneet täyslaidalta propagandaa Karácsonyn kaikinpuolisesta ”kelvottomuudesta”, ja vaalien jälkeen uuden ylipormestarin arvostelu jatkui kuukausikaupalla, ilman että Karácsonya itseään olisi kutsuttu studioon ja päästetty ääneen. Viime maanantaina sitten, Budapestin liikennelaitoksen uusien bussien käyttöönottojuhlallisuuksissa, M1:n reportteri otti asian puheeksi, ja kun Karácsony vakuutti, ettei hänelle ollut vielä tullut julkisen palvelun tv:ltä minkäänlaista kutsua, reportteri oikopäätä kutsui ylipormestarin seuraavan illan ajankohtaisohjelmaan vierailemaan. Karácsony perui tiistai-illan menonsa ja saapui studioon.

Seurasi sopivasti sata päivää pääkaupunkia hallinneen Karácsonyn haastattelu, jota riippumattomissa viestimissä on kuvailtu ”viime vuosien absurdeimmaksi” ja josta lähti liikkeelle vuolas virta analyyseja, vitsejä, meemejä ja parodioita. Index.hu-sivuston jutussa koko haastattelu esitellään osa osalta videopätkillä kuvittaen. Jo alku tulee jäämään historiaan. Tätä ei olisi Timo Soinikaan aavistanut ”fillarikommunismista” puhuessaan.

Jo ennen haastattelun alkua juontaja Kata Mészáros ja vieraileva asiantuntija olivat ”keskustelleet” siitä, mitä kaikkea Karácsony ei lupauksista huolimatta ole saanut aikaan. Esille nostettiin Karácsonyn julkiset näyttäytymiset polkupyörän satulassa: juontaja lupasi katsojille kohta selviävän, mahtaako Karácsony saapua pyörällä myös studioon. Ja se olikin ensimmäinen kysymys. Hää hää – eipä viherpiiperöpormestari ollutkaan pyöräillyt keskieurooppalaisittain kylmässä säässä kaupungin laitamille vaan kertoi mokoma saapuneensa vähäruokaisella sähköautolla. Polkupyörä on siis vain valokuvissa poseeraamista varten? Eihän toki, selitti Karácsony kärsivällisesti, hän kulkee auton lisäksi polkupyörällä ja julkisilla suunnilleen saman verran kuin budapestilaiset keskimäärin – ja eikö julkisen palvelun tv-kanavan toimittajalla olisi enemmänkin yleisöä kiinnostavia kysymyksiä kuin tämä?

Ei. Haastattelija jatkoi revolverityyliin tiukkaamalla, joko Karácsony nyt ymmärtää, että polkupyörällä ja jalan liikkuminen ei ole realistista (életszerű), miksi Karácsony pysäköi autonsa muutaman korttelin päähän eikä tv-talon eteen, ja vaatiiko hän välttämättä dieselautoja poistettavaksi liikenteestä. Seuraavaksi jankutettiin esimerkiksi pormestarin haastattelukutsusta ja tv-kanavan toimintaperiaatteista, Karácsonyn avustajien määrästä (yhtä enemmän kuin aiemmin oli ilmoitettu – ”arvioitteko voimavaranne väärin, kyllä vai ei?”) sekä pääkaupungissa julistetusta ilmastohätätilasta (”Miten tätä voi konkreettisesti mitata? Tuntevatko pääkaupunkilaiset sen nahoissaan? Soivatko sireenit?”). Jäähyväisiksi vielä haastattelija toivotti: “Nähdään sitten polkupyörän selässä!”

Mielenkiintoista on tietysti, miten ylipormestarin polkupyörästä on tullut identiteettipolitiikan väline. Budapestissa tosin nihkeää ja ivallista suhtautumista pyöräilyyn on vähän vaikea ymmärtää. Jokainen kaupungissa käynyt tietää, että ilmansaasteongelmat ovat olleet siellä jo vuosikymmenten ajan melkoiset: Budapest on kattilassa kukkuloiden keskellä suojassa tuulilta, kunnon ohitusväylien puutteessa raskas pitkän matkan liikennekin jyräsi pitkään keskikaupungin halki. Yksityisautoilu on sitkistelemistä ruuhkissa ja usein toivotonta parkkipaikan haeskelua. Julkisia liikennevälineitä taas vaivaavat tekniset ongelmat.

Viime päivinä julkisuudessa on ollut hajalle ruostuviin metrovaunuihin liittyvä skandaali. Kaupungin edellinen hallinto olisi viitisen vuotta sitten halunnut tilata uusia metrovaunuja 1970-luvulla hankittujen vanhojen tilalle, mutta Orbánin hallitus jostain syystä ei suostunut myöntämään lainaa uusien ostamiseen, vain vanhojen korjauttamiseen venäläisellä toimittajafirma Metrovagonmašilla. (Virolaisen kilpailijafirman edullisempi ja parempi tarjous suljettiin pois hämärin perustein.) Sitten ilmeni, että vastoin lupauksiaan venäläiset eivät olleet korjanneet vanhoja vaunuja vaan lähettäneet tilalle ”uutta” kalustoa – mutta nämä ”uudet” metrovaunut olivat itse asiassa vanhaa tavaraa, joidenkin väittämien mukaan tyytymättömän asiakkaan palauttamia ja pitkään firman pihalla seisseitä, ja niissä on ilmennyt vakavia ruostevaurioita, jotka vaativat perusteellisia korjauksia. Metrovagonmašin kuuluisi tietenkin maksaa tästä mittavat vahingonkorvaukset, mutta itse asiassa se ei ole maksanut aikaisempiakaan vastaavia, ja Budapestin liikennelaitoksen edellinen kanne samaa firmaa vastaan on vielä oikeuden käsittelyssä.

Kun näin on, luulisi polkupyöräilyn kehittämisen Budapestissa olevan hyvinkin életszerű. Ja niin kuin monessa muussakin asiassa, tässäkin on käynyt ilmi, että pääministeri Orbán ja hänen puolueensa olivat vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten nykyisten vastustajiensa linjoilla.

biciklifidesz.jpg

Pendulum-blogisti on löytänyt vuodelta 1991 lehtiuutisen, jossa Fidesz-puolueen tuolloinen nuori ja sutjakka johto kampanjoi pyöräteiden ja kaupunkipyöräilyn kehittämisen puolesta saapumalla pyörällä parlamenttiin. Ez a párt szereti a kerékpárt, eli ‘tämä puolue tykkää polkupyörästä!’

Mutta palataan Karácsonyn kohuhaastatteluun. Se herätti tyrmistystä jopa ”omien” riveissä, ja yksi komeimmista tyrmäyksistä tuli pääministerin kansliasta. Siellä pääkaupunkiseudun kehittämisestä vastaava valtiosihteeri Balázs Fürjes twiittasi:

Hyvä, ettei M1:n Karácsony-haastattelua tehty vaalien alla. On ilmeistä, että silloin meillä olisi enemmän oppositio- ja vähemmän fideszläisiä pormestareita ja valtuutettuja. Julkisen palvelun televisiota usein haukutaan aiheettomasti, mutta tätä eilistä tapausta ei voi hyväksyä.

Jopa hallituspuolueen taholla siis ymmärretään, että haastattelijalta oli päässyt mopo pahasti keulimaan. Voisi olla mielenkiintoista analysoida tästä seurannutta keskustelua myös sukupuolisensitiivisestä näkökulmasta ja tarkkailla, miten paljon tähän asti suhteellisen tuntemattoman mutta viehättävän näköisen haastattelijan sukupuolta ja ulkomuotoa nostetaan esiin. Myötätunto ”liian vaikean tehtävän saanutta tyttö raukkaa” kohtaan tuntuu ainakin nousevan esiin Index-sivuston Grafitemberin piirroksessa, johon on hyvä lopettaa tämänkertainen blogahdus. Mutta sen ymmärtämiseksi on vielä pikaisesti selitettävä viimeisen kuvan viittauksen takana piilevä toinen viime päivien media- ja somekohu. Norbert Schobert, fitness-valmentajajulkkis ja vähähiilihydraattisten Norbi Update -laihdutus- ja lisäravinteiden valmistaja, nimittäin meni äskettäin möläyttämään, että liian monet avioliitot menevät hajalle vain, koska naiset eivät pysty synnytyksen jälkeen laihduttamaan entisiin mittoihinsa. Tätä sitaattia on oikeastaan mahdoton kommentoida:

”Valitettavasti naiset sössivät homman jo synnytyksessä, sillä luulevat siinä antaneensa jotain arvokasta miehelleen ja perheelle. Niin ovatkin antaneet, mutta miehen seksuaalisuus ei pysty tätä arvokasta arvostamaan. Ja kun 58-kiloisen naisen sijasta makuuhuoneeseen tömistelee 78- tai 88-kiloinen rouva, se on miehelle kärsimys. Jonkin aikaa homma vielä hoituu pornofilmejä katsomalla, mutta ei mies pysty semmoista haluamaan, ja tässä menevät ihmissuhteet rikki ja lapset jäävät puoliorvoiksi, koska naiset ovat lihoneet sen 20-30 kiloa eivätkä pysty sitä laihduttamaan. Siitä puhumattakaan, että jos raskauden yhteydessä lihoo noin paljon niin ihokin menee niin pilalle, ettei siitä koskaan enää tule piukkaa, seksikästä, nättiä, viehättävää ihoa. Niin että rakkaat naiset, miesten takia ja onnellisen rakkauden ja seksuaalisuuden takia teidän on pakko pitää kiinni tyttövuosien painostanne.”

Näin siis Norbi-setä (s. 1971, naimisissa aerobic-valmentajan kanssa ja kolmen lapsen isä), ja nyt se Grafitemberin piirros:

bicikli-norbi

 


Naisen kuvia: pieni lisäys

14 lokakuun, 2013

Aikaisempaan blogahdukseeni Unkarin julkisen elämän seksismistä on pakko lisätä tämä pieni täydennys:

Hír24-uutissivuston mukaan László Surján, kristillisdemokraattisen puolueen (Fidesz-valtapuolueen pikku apulainen) edustaja ja europarlamentaarikko, postasi toissapäivänä julkisella Facebook-sivullaan tämmöisen helmen, joka on näköjään sittemmin poistettu:

DK [= Demokraattinen koalitio, entisen pääministerin Ferenc Gyurcsányin sosialisteista lohkaisema uuspuolue] tukevoituu. Se ei vain tukevoittanut Ferenc Gyurcsányin puheenjohtajan asemaa vaan kasvatti myös varapuheenjohtajiston painoa.

Tämän henkevyyden kuvituksena oli DK:n varapuheenjohtajaksi valitun Ágnes Vadain tämännäköinen kuva:

 

Vadai, joka ennenkin on osannut antaa sanan sanasta (yksi esimerkki löytyy tästäkin blogista), julkaisi omalla Facebook-sivullaan huomattavasti simpsakamman kuvan itsestään sekä latasi:

Hänelle [= Surjánille] ja kaikille hänen kaltaisilleen primitiivisille törkimyksille sanon: Itsenne te luokittelette sillä, että arvioitte ketään toista tämän ulkonäön perusteella. Ja jaan tämän tekstin myös siksi, että kaikki näkisivät: noilla suurilla kristillisdemokraateilla tällainen on näköjään arvojen järjestys.

Magyar Narancs -lehden Villámnarancs-blogi muistuttaa, että Surján ei ole ”vain” tavallinen meppi vaan kuuluu suorastaan Euroopan parlamentin varapuhemiehistöön. Hän on siis merkittävässä asemassa sellaisessa klubissa, jossa – toisin kuin Unkarin parlamentissa – typerät ja (seksistisen) loukkaavat vitsit eivät kuulu tyyliin.

Surján taas puolustautui jo heti ensimmäisiin FB-sivulleen saapuneisiin kommentteihin, Hír24-sivuston mukaan näin: eihän tämä valokuva ollut oikein herrasmiesmäinen (gáláns, ”galantti”), mutta kun häntä olivat raivostuttaneet ”ne monet pilakuvat, joita jotkut postaavat pääministeristä”.

Toki Viktor Orbánista näkee sekä ilkeitä pilapiirroksia että myös valokuvia, joissa pääministerin rupsahtaminen ja kasvava mahakumpu tulevat ikävästi esille. Oppositiolähteet myös mielellään kierrättävät valokuvia pääministeristä jalkapalloharrastuksensa parissa esimerkiksi nurmikkoon naamalleen romahtaneena. Väitän silti, että turvallaan kurassa makaavan Orbánin (tai vuosikymmenten takaisessa legendaarisessa HS-uutiskuvassa suu vinossa grillimakkaraa paperista syövän Paavo Väyrysen) esittäminen painii eri sarjassa kuin pulskan naisen kuva, johon liitetään typerä vitsi naisen lihavuudesta. Siksi, että jälkimmäisen takana on vuosisatainen naisvihan perinne.

Voisikohan tällä kuvajupakalla olla mitään seurausta minkään poliittisen keskustelun kannalta? Ja varsinkin: kuinka moni jaksaa nähdä, että kysymys ei ole siitä, käyttäydytäänkö ”herrasmiesmäisesti” naisia kohtaan, vaan siitä, että kenenkään poliitikon kyvyt ja ansiot poliitikkona ja ihmisenä eivät saisi riippua siitä, onko hänellä ylipainoa, kaksoisleuka, siansilmät, ruma nenä tai kiiltävä kalju?


Kansanedustajan huulia varmaan heilutti tuuli

26 helmikuun, 2013

Kuka vielä muistaa M. A. Nummisen lastenlaulun Opettaja ja lapset kaupungissa? Sen, missä lapset johdonmukaisesti kuulevat kaiken väärin – puhui opettaja mistä hyvänsä, lapset luulevat että puhe on ruoasta ja nälästä, ja jokaisen säkeistön lopuksi rynnätään ravintolaan. Pienenä minua hämmensi lähinnä tuo ravintolajuttu – miten lapset muka voivat rynnätä noin vain tuommoisiin paikkoihin, jotka ovat vain joko rikkaita hienostelijoita tai juoppoja rellestäjiä varten? (Normaali ihminen menee nälän iskiessä kotiin syömään perunoita ja soosia, tai ottaa eväsvoileivät esille – niin ainakin tehtiin meidän koulun luokkaretkillä.) Isompana minua rupesi ärsyttämään vitsin tahallinen typeryys. Ei tuollainen jatkuva väärin kuuleminen voi olla hauskaa edes lapsista. Ja sitten muutin Sentrooppaan.

Vuonna 2000 oli Itävallassa oikeistopopulistinen ”Vapauspuolue” (FPÖ) juuri nostattanut maailmanlaajuista huomiota nousemalla hallitusvastuuseen (mikä, kuten monet ehkä vielä muistavat, laukaisi ulkomaillakin protesteja ja EU:n pakkotoimia Itävaltaa vastaan). FPÖ:n Wienin paikallisosaston johtajasta Hilmar Kabasista oltiin leipomassa puolustusministeriä. Liittopresidentti Thomas Klestil, joka ei oikein tykännyt FPÖ:stä, kuitenkin käytti kaikkia valtuuksiaan ja kieltäytyi nimittämästä Kabasia ministeriksi. Kabas hermostui ja ilmoitti, että liittopresidentti oli käyttäytynyt kuin ”retku” (Lump) ja että tuommoinen presidentti oli koko maalle häpeäksi. Tämä oli auktoriteetteja arvostaville itävaltalaisille hieman liikaa. Vaikka Klestilin imago olikin hieman kärsinyt skandaalilehdistöön levinneistä avio-ongelmista, avioerosta ja suhteesta tomeraan nuoreen vaalikampanja-avustajaan Margot Löffleriin, josta sittemmin tuli Klestilin toinen vaimo, niin presidentistä ei sentään möläytellä mitä hyvänsä. Kabas joutui melkoiseen ristituleen varomattomista sanoistaan ja ryhtyi perumaan niitä hätäisen tuntuisesti: ”Se nyt oli tuommoista höpöhöpöä (Geblödel). En ole koskaan sanonut Klestilin yhteydessä Lump. Se oli jotain semmoista kuin Hump tai Dump, en enää oikein muista.”

Hump tai Dump eivät tarkoita normaalissa saksan kielessä oikeastaan yhtään mitään, joten Kabas raukka onnistui vain alleviivaamaan omaa avuttomuuttaan. Niin kutsuttu ”Hump-Dump-Affäre”, josta saksankielisessä Wikipediassa on kokonainen artikkeli, aloitti ilmiön, jota sittemmin on ruvettu kutsumaan ”akustisten väärinkäsitysten politiikaksi”. Hilmar Kabas poloisen jälkeen kenties pisimpään on julkisuudessa puitu Tirolin maaherran Herwig van Staan selittelyjä: Van Staa, niin väitettiin, oli juhlapuheessaan vuonna 2007 haukkunut Saksan silloista ulkoministeriä Joschka Fischeriä ”siaksi” (Schwein). Van Staa itse kuitenkin kiisti tämän tiukasti ja väitti puhuneensa vain ”suuresta vaitiolosta” (Schweigen). Asia ei selvinnyt edes juhlapuheen äänitettyä versiota analysoimalla, sillä kyseinen kohta oli tallentunut kovin epäselvästi – ja julkisuudessa väitettiin myös, että äänitettä, jonka van Staan poliittiset vastustajat julkaisivat Internetissä, olisi manipuloitu.

Näitä lapsellisia ”en minä niin sanonut” -selittelyjä olen viime aikoina väkisinkin muistellut, kun Unkarin uutiset ovat taas tarjoilleet uusia upeita esimerkkejä sikäläisestä poliittisesta tapakulttuurista. Vihreän LMP-puolueen kansanedustaja Ágnes Osztolykán nimittäin kertoi taannoin blogissaan, miten oli iltamyöhään venyneen istunnon jälkeen erehtynyt kysymään autoilevilta edustajatovereiltaan, voisiko joku näistä heittää hänet kotiin. Tämmöistä ei selvästikään pitäisi mennä tekemään, jos on nuorehko ja varsin simpsakan näköinen nainen ja elää keskellä unkarilaista äijäkulttuuria, jonka rinnalla suomalaisten kalapuikkoviiksisten kansanedustajien sopimaton tuijottelu hississä on pieniä perunoita. Osztolykánin pyyntöihin nimittäin alkoi sadella varsin yksimielisiä vastauksia tyyliin ”kyllä minulta kyytiä saat, jos ajetaan ensin meille”; seksististen huomautusten heittelyssä ilmeisesti kunnostautuivat ainakin riippumattomat edustajat Gábor Vágó ja Gábor Ivády. Kaiken kruunasi äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kansanedustaja György Gyula Zagyva, jonka tietenkin oli pakko myös viitata Osztolykánin syntyperään: ”Vaikka oletkin mustalainen, niin kyllä minä sinua voisin vetäistä.” (Attól, hogy cigány vagy, még ledöfnélek.)

Blogisti "szarvas" on asemoinut kansanedustaja Zagyvan vanhaan maalaukseen, jossa mustalaisperhe päivittelee kärryjen eteen kaatunutta hevostaan. Uusi kuvateksti: "No, pikku Ágnes, kukas nyt vie sinut kotiin, kun tökkäsin hevosesi hengiltä? Ei kai Vágó? Nyt kipin kapin minun kieseihini, ei haittaa, vaikka mustalainen oletkin. Eikä sitten saatana sanaakaan kenellekään."

Blogisti ”szarvas” on asemoinut kansanedustaja Zagyvan historialliseen maalaukseen, jossa mustalaisperhe päivittelee kärryjen eteen kaatunutta hevostaan. Uusi kuvateksti: ”No, pikku Ágnes, kukas nyt vie sinut kotiin, kun tökkäsin hevosesi hengiltä? Ei kai Vágó? Nyt kipin kapin minun kieseihini, ei haittaa, vaikka mustalainen oletkin. Eikä sitten saatana sanaakaan kenellekään.”

Kun Osztolykán oli kirjoittanut tapahtumasta blogissaan, asian julkisti myös hvg.hu-uutissivusto. Jobbik-edustajan koko nimeä Osztolykán ei tosin ollut kertonut, mutta etunimen perusteella Zagyva oli yksiselitteisesti identifioitavissa – Jobbikilla on vain yksi Gyula-niminen kansanedustaja. Ja mitä vastasikaan miehemme, kun lehdistö vaati häntä tilille sopimattomasta käytöksestä? ”En sanonut ledöfnélek (‘minä vetäisisin sinua’) vaan ledöfnének (‘ne vetäisisivät sinua’).” Muutenkaan Zagyva parka ei ymmärrä, miksi juuri hänestä nyt on tehty se paha poika, kun kaikki muutkin siinä huutelivat, ja hän vain heitti ”puoliääneen, refleksinomaisesti” tämän huomautuksen – jolla hän ei siis ollut tarkoittanut loukata Osztolykánia vaan päinvastoin korostaa, että ”vaikka hän onkin mustalainen, valkolaismiehet voivat silti ruveta puheisiin hänen kanssaan”. (Oliko Zagyvan tarkoitus jotenkin lohduttaa Osztolykánia – ”kyllä sinä kelpaat” – vai varoittaa tätä pahojen poikien kunniattomista aikomuksista, se ei ainakaan hvg.hu:n uutisesta oikein selvinnyt.)

Tällaisten juttujen koko typeryyden tiivisti jo Hilmar Kabasin Hump-Dump-selittelyjen yhteydessä itävaltalainen kirjailija ja kriitikko Karl-Markus Gauß kirjoittaessaan ”tasavallan infantilisoitumisesta”: ”Mitä tylsemmäksi politiikka muuttuu, sen innokkaammin se niveltyy osaksi viihdealaa, missä epäonnistunut, kehno ja amatöörimäinen voidaan markkinoida aitona ja uskottavana.” Toisin sanoen: älykkyyden, johdonmukaisuuden ja hyvän käytöksen vaatiminen on elitismiä, kun taas kabasit, zagyvat ja teuvohakkaraiset ovat aitoja, vilpittömiä, rehellisiä ja uskottavia, sellaisia kuin me kaikki muutkin. Ja erityisesti silloin, kun jäätyään kiinni typerästä möläytyksestä vielä puolustavat itseään tavalla, joka vain korostaa alkuperäisen möläytyksen typeryyttä. ”Isoveli”-vallanpitäjien sijasta, joiden pitäisi valvoa meitä, olemme saaneet katseltavaksemme Big Brother -talon asukkeja.