Suurvaltasuhteita

Melkein kymmenen vuotta sitten kirjoittelin tässäkin blogissa merkillisistä väännöistä Unkarin hallituksen ja USA:n välillä. Amerikkalaiset hermostuivat Unkarin korruptioon, joka ilmeni esimerkiksi voitelurahojen kiristämisenä yhteistyöprojektien sujumisen edistämiseksi. Unkarin vero- ja tullihallituksen NAV:n johtaja Ildikó Vida joutui avoimeen konfliktiin USA:n silloisen asiainhoitajan kanssa – somea kiersi video, jossa kielitaidoton Vida pyrkii asiainhoitaja Goodfriendin puheille ja kivahtaa “Tolmácsot kérek!” (‘Pyydän tulkkia!’) – ja lopulta maahantulokieltoon, muutaman muun Orbánin Unkarin eliittiin kuuluvan vaikuttajan kanssa.

Sitten tuli Trump, jota Viktor Orbán on viime aikoihin saakka suuresti ihaillut (nythän hänen hallintonsa huhuillaan kaikessa hiljaisuudessa jo rakentelevan suhteita republikaanien presidenttiehdokkaaksi havittelevaan De Santisiin), ja Unkarin transatlanttiset suhteet lämpenivät, joskaan eivät niin nopeasti ja tehokkaasti kuin Orbán olisi toivonut. Tämä kehitys kuitenkin katkesi Bidenin vaalivoittoon. Yhdysvalloista saapui Budapestiin uusi suurlähettiläs, Orbánin vitsikkäästi ”prässäysmieheksi” (présember) luonnehtima David Pressman, ja suhteita alkoi leimata molemminpuolinen epäluulo, samalla kun Unkarin hallituksen propagandasanastoon ilmestyi nimitys ”dollarivasemmisto”, siis syytös siitä, että USA sekaantuu Unkarin sisäpolitiikkaan tukemalla Orbánin poliittisia vastustajia.

HVG:n analyysiartikkelissa András Dezső kuvailee, miten Unkarin ja USA:n suhteet ovat kärjistyneet lähes katkeamispisteeseen. Nuorena poliitikkona Orbán oli vielä länsimielinen liberaali, mutta jo vuonna 2002, ensimmäisen pääministerikautensa lopuilla, hänen väitetään loukkaantuneen amerikkalaisiin, kun hän ei Bostonin-vierailunsa yhteydessä – hänet nimitettiin tuolloin Tufts-yliopiston kunniatohtoriksi – saanut kutsua Valkoiseen taloon. (Vaalikampanjaa käyvän Orbánin Amerikan-matka yksityissuihkukoneella ja valtion varoilla nostatti tuolloin pahaa verta.) Sittemmin oikeistonationalistinen ja kristillis-konservatiivinen linja ilmeisesti vei Orbánin yhä läheisempään yhteyteen Amerikan alt-right-piirien ja niihin yhdistyvän republikaanipuolueen kanssa.

(Viime vuonna CPAC (Conservative Political Action Conference), Yhdysvaltain oikeistolaisten suurtapahtuma, jollaisesta Donald Trumpin poliittisen uran väitetään alkaneen vuonna 2011, sai samannimisen rinnakkaistilaisuuden Unkarissa, ja tänä vuonna CPAC Hungary järjestetään jälleen toukokuussa. Pääpuhujana on itse Viktor Orbán, ja vieraiden joukossa nähdään Brasilian ex-presidentin poika Eduardo Bolsonaro, Itävallan Vapauspuolueen johtaja Herbert Kickl sekä USA:sta republikaanien varapresidentin paikkaa tavoitteleva, Trumpin ”vaalivalhe”-kampanjaa näyttävästi tukenut Kari Lake. Viime vuonna Orbán vieraili myös Amerikan alkuperäisessä CPACissa.)

Puoluesympatioista riippumattakin Orbán on yksinvaltaisten hallitsijoiden tapaan haluton ottamaan vastaan neuvoja ulkopuolisilta ja reagoi voimakkaasti kaikkeen, mitä pitää ulkovaltojen puuttumisena Unkarin sisäisiin asioihin. Viimeinen niitti oli Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation” käynnistyminen. Unkari on ollut haluton luopumaan energiapoliittisista Venäjä-kytköksistään, tämä ns. ”rauhanpolitiikka” on vieraannuttanut sen EU-, Nato- ja Visegrád-liittolaisistaan, ja myös Yhdysvaltoja on hermostuttanut Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksen ratifioinnin vitkuttelu.

Yhdysvaltain lähetystö onkin käynyt näyttäviä informaatiokampanjoita ja harrastanut some-nokittelua Orbánin hallituksen suuntaan. Maaliskuussa suurlähettiläs Pressman kävi Amerikassa henkilökohtaisissa neuvotteluissa ulkoministeri Anthony Blinkenin kanssa, minkä tulkittiin merkitsevän sitä, että tilanne on poikkeuksellisen vakava ja joitain erityisiä toimia suunnitteilla. Huhtikuun alussa Unkarille annettiin signaali koko Naton nimissä, kun Unkarin vastalauseesta huolimatta Naton ulkoministerikokoukseen kutsuttiin myös Ukrainan edustaja. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun Unkarin yrityksistä blokata Ukrainan Nato-lähentyminen ei enää piitattu.

Myös EU:n ja Brysselin suuntaan on vuosien ajan kuultu Budapestista kaikenlaista kiukuttelua, mutta Unkarin ja EU:n välillä on kuitenkin monenlaisia poliittisia ja hallinnollisia viestintäkanavia, jotka mahdollistavat säännöllisen yhteydenpidon. Yhdysvaltojen kanssa tällaista yhteyttä ei ole, toteaa HVG:n Dezső. Jos Orbán ei halua tavata suurlähettiläs Pressmania tai äskettäin Budapestissa vieraillutta Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston (USAID) johtajaa Samantha Poweria, niin sitten ei tule mitään dialogia. Osapuolet yrittävät arvailla toistensa viestejä esimerkiksi tiedotusvälineissä kerrotun pohjalta.

Näin esimerkiksi äskettäin pääministerin kansliaministeri Gergely Gulyás joutui julkisesti marisemaan, että USA:n diplomaattien ei pitäisi yrittää lukea lehtiuutisista, keitä Orbán pitää vihollisinaan. Helmikuussa nimittäin Fidesz-puolueen ryhmäkokouksen jälkeen hallitusta lähellä olevassa Magyar Nemzet -lehdessä raportoitiin Orbánin puheesta, jossa oli nimetty ”kolme vastustajaa”: ensinnäkin sotaa kannattavat ”kansainväliset eturyhmät”, joihin kuuluu myös ”Bidenin hallinto”, toiseksi ”Gyurcsányn johtama dollarivasemmisto” ja kolmanneksi sodasta hyötyvät ”kansainväliset keinottelijat”, johtohahmonaan tietenkin György Soros, joka kuulemma on jo vuosia sitten ehdottanut Keski-Euroopan maiden valjastamista ”sijaissotaan” Venäjää vastaan.

Unkarin hallituksen viestintä rakentuu siis edelleenkin populistiseen yksinkertaistukseen: Ukrainan tukijat ovat ”sodan puolella”, Unkarin kaltaiset Venäjän ymmärtäjät ja sovittelijat taas ”rauhan”. Tähän yritetään nyt propagandistista vastavetoa julistekampanjalla, jota Telex-uutissivuston mukaan pyörittää Facebookissa Nyugati pályán (‘Lännen radalla’) -niminen ryhmä, USA:n lähetystön tuella. Ilmeisesti ainakin Gyulan, Egerin ja Miskolcin kaupungeissa on nähty isoja Venäjä-vastaisia julisteita:

Julisteen vasemmassa puoliskossa on vuoden 1956 tapahtumista muistuttava seinäkirjoitus RUSZKIK HAZA (‘Ryssät kotiin’, ja sama venäjäksi vähän ontuvalla oikeinkirjoituksella) sekä selvennykseksi vielä liput ja vuosiluvut: 1956 Unkari, 2023 Ukraina. Oikeassa puoliskossa on Unkarin hallituksen lukuisat julistekampanjat mieleen tuovalla tummansinisellä pohjalla teksti: ”Rauha tulee Ukrainaan silloin, kun venäläinen miehitysarmeija vetäytyy sieltä.”

Samaan aikaan – kertovat riippumaton Klubrádió ja somevaikuttaja Csehszlovák Kém (‘Tšekkoslovakian vakooja’) – mielenkiintoisia julisteita on ilmestynyt myös Ukrainan Transkarpatiaan.

Užhorodin (Ungvár) kaupungissa kuvatussa julisteessa kerrotaan ukrainaksi ja unkariksi, miten Venäjä ”murhasi Unkarin 1956” ja ”murhaa Ukrainaa” vuodesta 2014 lähtien. RTL-uutiskanava on löytänyt ukrainalaisesta Facebook-ryhmästä kuvia samanlaisista julisteista, joissa nostetaan esiin myös Unkarin kansallisrunoilijan kohtalo: Sándor Petőfi sai luultavasti surmansa 1849 taistelussa, jossa Unkarin kapinallisarmeijaa vastassa olivat Itävallan keisarin avuksi saapuneet Venäjän tsaarin joukot. Siispä: ”Venäjä surmasi Petőfin / murhaa meitä”.

Tämän Transkarpatian julistekampanjan takana oleva taho ei RTL:n mukaan ole tiedossa.

Viimeisin poliittinen veto kärjistyvässä kiistassa oli Yhdysvaltain uusi pakotelista. Eilen suurlähettiläs Pressman ilmoitti, että Budapestissa toimivan IIB:n (International Investment Bank) johto asetetaan USA:n valtiovarainministeriön tiedustelu- ja ulkoasiainyksikön OFACin sulkulistalle: nämä henkilöt eivät saa matkustaa USA:han eivätkä harjoittaa liiketoimia amerikkalaisten kanssa, ja heidän mahdollisesti Amerikkaan sijoitettu omaisuutensa jäädytetään.

IIB oli entisen ”itäblokin” yhteinen kansainvälinen pankki, joka järjestelmänvaihdoksen jälkeen menetti merkityksensä; Unkari erosi siitä jo Orbánin ensimmäisellä valtakaudella vuonna 2000, mutta palasi jostain syystä vuonna 2014. Jo tuolloin arveltiin Venäjän elvyttävän IIB:tä kiertääkseen sen avulla Krimin miehityksen johdosta määrättyjä sanktioita. IIB:n pääkonttori siirtyi Moskovasta Budapestiin vuonna 2019, mikä nostatti vastalauseita jopa Orbániin muuten myötäsukaisesti suhtautuvassa Trumpin hallinnossa. Pankin johto ja tärkeät vieraat nimittäin saavat matkustella EU:n ja Naton alueella diplomaattioikeuksin. IIB:tä onkin pitkään nimitelty ”vakoilupankiksi”. Ukrainan sodan myötä viimeisetkin IIB:ssä mukana olleet Euroopan maat (Tšekki, Slovakia, Romania ja Bulgaria) irrottautuivat siitä, vain ”isäntämaa” Unkari (joka muutenkin on kohdellut Venäjän ”diplomaatteja” paljon lempeämmin kuin muut EU-maat) on jäänyt jäljelle.

Nyt siis USA:n sanktiolistalle joutuu kolme Budapestissa asuvaa IIB:n miestä. IIB:n johtaja Nikolai Kosov on KGB:ssä pitkän vakoilu-uran tehneiden vanhempien lapsi (Kosovin isä oli toiminut Budapestissa jo vuoden 1956 kansannousun kukistamisen jälkeen, äiti selvitellyt amerikkalaisten atomisalaisuuksia), joka itse aloitti uransa Neuvostoliiton ulkoministeriössä. Georgi Potapov on samoin entinen ulkoministeriön mies, joka sittemmin on työskennellyt ydinvoimayhtiö Rosatomin sekä Venäjän valtiollisten pankkien palveluksessa. Unkarilaisia tietenkin kiinnostaa eniten kolmas sanktioitu IIB:läinen, unkarilainen Imre Lászlóczki. Myös Lászlóczki on opiskellut 1980-luvulla Moskovassa ”Kansainvälisten suhteiden yliopistossa”, jossa koulutettiin diplomaatteja ja huipputason tiedottajia ja tiedustelijoita tuolloisen itäblokin valtioiden palvelukseen, ja toiminut sittemmin vuosikymmeniä Unkarin ulkoministeriön palveluksessa, mm. suurlähettiläänä Azerbaidžanissa, Kazahstanissa, Kirgisiassa ja Tadžikistanissa. Mahdolliset vakoilupoliittiset johtopäätökset 444.hu-sivusto jättää tästä kertovassa jutussaan rivien väliin.

Unkarin hallitus reagoi pakotelistaan välittömästi ja ilmoitti Facebookissa, perinteistä sota/rauha-retoriikkaansa jatkaen:

”Amerikan lähetystö on käynnistänyt Unkarissa sotaa puolustavan kampanjan.

Edes Amerikan painostuksesta emme muuta rauhan puolelle asettuvaa kantaamme.”

Samaan aikaan Unkarin johto on antanut melkoisen ”rauhansignaalin” Moskovan suuntaan. Pari päivää sitten ulkoministeri Szijjártó vieraili Moskovassa allekirjoittamassa uusia energiasopimuksia, ja Unkarin hallituksen kansainvälinen tiedottaja Zoltán Kovács julkaisi Twitterissä ministerin kannanoton:

Unkari varmistaa häiriintymättömän kaasun- ja öljynsaannin Venäjältä. Venäjä ja yhteistyö Venäjän kanssa tulevat olemaan ratkaisevassa osassa Unkarin energiaturvallisuuden kannalta. IAEA on äskettäin julkistanut pahaenteisen raportin, jonka mukaan seuraava lämmityskausi tulee tuottamaan vakavia vaikeuksia Euroopan energiaturvallisuudelle, joten häiriintymätön kaasunsaanti Venäjältä on olennaisen tärkeää. Unkari tervehtii ilolla uusia Venäjän kanssa solmittuja sopimuksia, joissa kaasun osto-optiota nostetaan pitkäaikaisessa sopimuksessa sovitusta (…) ja varmistetaan kaasun kulku Ukrainan kautta.

Moskovasta palattuaan Szijjártó otti Budapestissa vastaan Valko-Venäjän ulkoministerin Sjarhei (Sergei) Aleinikin, riippumattoman median piikitellessä, että myös Unkari on aikoinaan liittynyt EU:n julkilausumaan, jossa kiistettiin presidentti Lukašenkan hallinnon legitiimiys. Tapaaminen oli ilmeisesti lämminhenkinen: oltiin kovasti rauhan puolesta ja sodan ”eskaloitumista” vastaan (tähänhän ei tietenkään liity se, että Venäjän taktisia ydinaseita sijoitetaan Valko-Venäjälle…), muistuteltiin Valko-Venäjän tärkeää roolia öljyn saannissa (Unkarin tuontiöljystä lähes 80 % tulee Valko-Venäjän kautta kulkevaa ”Ystävyys”-putkea pitkin) ja puhuttiin tulevista yhteistyömahdollisuuksista. Aleinik otti tietenkin puheeksi myös Amerikan ”harkitsemattomat” pakotteet, joista omat kansalaiset saavat kärsiä, ja kehui Valko-Venäjän ja Unkarin ”normaalia ja pragmaattista” yhteistyötä.

Nämä rauhanpuheet tulevat kansainvälisen julkisuuden kannalta sikäli ikävään aikaan, että juuri nyt ainakin Euroopassa mieliä kuohuttaa venäläisissä somekanavissa julkaistu video ukrainalaisen sotavangin julmasta surmaamisesta. On helppo ymmärtää presidentti Zelenskyä, joka videopuheenvuorossaan vaatii kaikkia maailman johtajia reagoimaan tähän tekoon ja tukemaan Ukrainaa, että Venäjän järjestelmällinen terrori saadaan loppumaan. Ja on entistä vaikeampaa ymmärtää, miten pääministeri Orbán pystyy pelastamaan kansainvälisen arvovaltansa rippeet ja esiintymään jonakin muuna kuin Venäjän pikku apulaisena. Ennen kaikkea, kuten András Dezső HVG:n artikkelissa muistuttaa: Venäjän sotaponnistuksia tukeakseen ei tarvitse olla suoranaisesti sen liittolainen tai agentti, Venäjää hyödyttää suuresti myös EU:n ja Naton rivien repeileminen.

Advertisement

Nyt on kaikki kallistunna

Unkarin yleisradioyhtiön uutissivulla hirado.hu on uutiset ryhmitelty aiheittain, ja pääuutissivun kategorioista yksi on otsikoitu Nyugaton a helyzet, ‘Tilanne lännessä’ (tämä viittaa elokuvanakin kuuluisaksi tulleen sotaromaanin otsikkoon ”Länsirintamalta ei mitään uutta” (Im Westen nichts Neues), joka unkariksi on käännetty Nyugaton a helyzet változatlan, ‘Lännessä tilanne muuttumaton’). Tässä osiossa on jo pitkään kertoiltu rappeutuvien länsimaiden kärsimyksistä rajoittamattoman maahanmuuton ja sen mukanaan tuoman rikollisuuden ja sekasorron kynsissä. Ukrainan sodan ja energia- ja talouskriisin myötä – kriisit, pulat ja inflaatio johtuvat Unkarin virallisen selityksen mukaan ”Brysselin pakotteista” – tähän on tullut uudeksi vakiokomponentiksi inflaatio ja hintojen nousu. Tänään päiviteltiin ruotsalaisten sähkölaskuja, jo kolme päivää sitten oli vuorossa Suomi, missä inflaatio on lähtenyt käsistä: viime vuonna hinnat nousivat enemmän kuin kertaakaan 40 vuoteen, pelkästään sähkön hinta kasvoi 64 %, elintarvikeavun tarvitsijoita oli myös ennätysmäärä, viime vuonna jopa 200 000 päivässä. Tulossa olevissa eduskuntavaaleissa on odotettavissa kriisinhallintaan keskittyvä kampanja.

Kyllä, inflaatio on Suomessa poikkeuksellisen korkealla ja näyttää kiihtyvän. Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa päästiin jo 9,2 %:n inflaatiolukemaan. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on silti alapäässä ja EU:n keskiarvon alapuolella. Tilastoa puolestaan johtaa, tadaa…

Jostain kumman syystä siis nuo ”Brysselin pakotteet”, jotka joka puolella komeilevien julisteiden ja muun hallituksen propagandan mukaan ovat syynä koko tähän kriisikurjuuteen, purevat kaikkein pahimmin Unkariin, joka näitä pakotteita ankarimmin vastustaa. (Tai siis näin unkarilaisille kerrotaan, itse asiassahan Brysselin pöydissä Unkari on koko ajan kilttinä poikana äänestänyt pakotteiden puolesta.)

Näin valtion yleisradioyhtiön uutissivusto viime viikolla. Halusin kääntää ”uutisesta” vähän isomman pätkän, että tämän propagandan lähes pohjoiskorealaisen paatoksellinen tyylisävy välittyisi lukijalle kunnolla.

Inflaatiosta puhuu sama dollarivasemmisto [jokin aika sitten lanseerattu poliittinen haukkumasana viittaa siihen, että oppositio saa tukea Amerikasta – joka nyt, kun ei enää ole Trump vallassa, ei olekaan meidän kaveri, suom. huom.], joka vastineeksi ulkovaltojen rahoille kannattaa tolkuttomasti kaikkia Brysselin pakotteita – näin kommentoi [valtapuolue] Fidesz perjantaina [sosialistipuolue] MSZP:n ja [entisen puoluejohtajan ja pääministerin Gyurcsányn siitä lohkaiseman] DK:n julkilausumia.

Molemmat oppositiopuolueet kiinnittivät huomiota poikkeuksellisen korkeaan inflaatioon, MSZP vaati hallitusta ottamaan kantaa, kun taas DK:n mukaan Viktor Orbán on menettänyt Unkarin talouden hallinnan.

Fidesz kirjoitti [tietotoimisto] MTI:lle toimittamassaan tiedotteessa: myös korkea inflaatio todistaa, että Brysselin pakotteet aiheuttavat suunnatonta vahinkoa.

Sanktioiden käyttöönoton takia energian ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet ja on syntynyt pakoteinflaatio, [tiedotteessa] huomautetaan ja lisätään: hallitus pyrkii laskemaan pakoteinflaation yksinumeroiseksi, sen ohella se suojelee unkarilaisia ihmisiä [sanaa nép ’kansa’ ei käytetä, koska se haiskahtaa sosialistiselta] rezsicsökkentésin [energia- ja kunnallistekniikkakulujen alentaminen valtion mahtikäskyllä], hintakattojen, eläkkeiden korotuksen ja korotetun 13. kuukauden eläkkeen avulla.

Dollarivasemmisto ei ole tukenut näistä toimista yhtäkään, se keskittyy noudattamaan ulkomaisten isäntiensä määräyksiä, silloinkin, kun tästä hinnan maksavat unkarilaiset – ilmoitti suurempi hallituspuolue.

Ja kun hintojen noususta puhutaan, niin tältä näyttää elintarvikkeiden hintakehitys (kuluttajahintaindeksin mukaan, edeltävän vuoden samaan ajankohtaan verrattuna):

Telex-uutissivuston kaaviossa, joka perustuu Eurostatin tilastoon, Unkarin punainen käyrä irtoaa muista EU-maista kevään ja kesän 2022 kuluessa. Tummansininen käyrä osoittaa EU:n keskiarvoa, Suomi on jonkin verran sen alapuolella.

Hinnannousu koettelee tietenkin ankarimmin pienituloisia, eläkeläisiä ja lapsiperheitä (ja kaksi viimeksi mainittua ryhmäähän ovat Fidesz-puolueen erityisesti tavoittelemaa vaalikarjaa). Tilanteen helpottamiseksi lupaillaan minimipalkkoihin ja eläkkeisiin noin 15 %:n korotuksia, mutta jos inflaatio jatkaa nousuaan, Unkarissa on odotettavissa pahin reaaliansioiden tai ostovoiman hupeneminen sitten järjestelmänvaihdoksen. Tähän eivät auta hallituksen määräämät hintakatot tietyille peruselintarvikkeille (viimeksi listaan lisättiin kananmunat ja perunat), sillä niistäkin näyttää usein seuraavan jonotusta ja tyhjiä hyllyjä. (Sillä, kuten olen tainnut ennenkin todeta, kauppiaat myyvät mieluummin eioota kuin tappiolla.)

Ja ”Brysselin pakotteistako” tämä kurjuus johtuu? Itse asiassahan hinnannousu ja inflaatio käynnistyivät kaikkialla Euroopassa jo paljon ennen Venäjän hyökkäyssodan alkua. Telex-uutissivuston jutussa todetaan, että syyt ovat moninaiset ja mutkikkaat, ja kaikkialla maailmassa korona ja ilmastonmuutos ovat iskeneet tuotantoon ja kauppaan. Pääsyynä Unkarin erityisongelmiin on kuitenkin forintin kurssin romahtaminen. Sen takia energia ja tuontiraaka-aineet kallistuivat, mikä nosti myös kotimaisten tuotteiden hintoja – eli forintin kurssin lasku ei ollutkaan pelkästään hyödyksi Unkarin tuottajille. Lisäksi hintojen nousua edisti tavallista innokkaampi ostaminen ja hamstraaminen. Hintakattojen tultua voimaan kuluttajat riensivät täyttämään varastojaan ainakin sokerin, jauhojen tms. säilyvien tavaroiden osalta, ja lisäksi kuluttamiseen kannusti viime kevään parlamenttivaaleja edeltänyt suuri rahanjako vaalikarjalle: veronpalautukset lapsiperheille, kolmannentoista kuukauden eläke eläkeläisille, ”aseraha” sotilaille ja poliiseille…

Kaiken lisäksi elintarvikkeiden hintoja nostaa Unkarin elintarviketuotannon tekninen kehittymättömyys ja tehottomuus: Unkarissa samojen elintarvikkeiden tuottaminen tulee usein maksamaan hieman enemmän kuin muualla. Ja koska inflaatio oli pitkään alhainen, hinnoille kertyi nostopainetta, joka nyt purkautuu. Lopputulos nähdään Unkarin rajoilla. Vähän vanhemmat ihmiset muistavat vielä, miten 1980-luvulla Ceauşescun Romaniassa nähtiin nälkää ja matkustuslupa Unkarin puolella vallitsevaan tavararunsauteen oli kuin pääsylippu paratiisiin. Nyt kuulemma Unkarista käydään Romanian puolella ostoksilla, jonottamassa sokeria tai jauhoja. Itävallan puolella on myös huomattu, että inflaatio kasvattaa Unkarin puolelta tulevia asiakasvirtoja. ”Erityisesti unkarilaiset asiakkaat hakevat maitotuotteita, leivonnaisia, vauvanruokaa, munia ja broilerinfileetä. Kaikki, minkä Orbán joutuu tuomaan ulkomailta, on siellä kallista”, toteaa Burgenlandin kauppakamarin vähittäiskauppaosaston johtaja.

Tämmöisessä tilanteessa Suomen inflaatiosta tai elintarvikkeiden hinnoista uutisointi on vähän kuin tulvan saartamassa talossa päiviteltäisiin naapurin perunavaoissa seisovaa vettä. Ei voi kuin ihmetellä, miten suurta osaa Unkarin yleisöstä ”pakoteinflaatiosta” jankuttaminen ja Brysselin syyttäminen oikeasti pystyy hämäämään.

Siivekkäitä sanoja ja hyppääviä hirviä

Joulu lähestyy, mutta tänä vuonna lienee aika monen vaikea herkistyä tunnelmalliseen joulunviettoon. Pääministeri Orbán toki teki parhaansa. Viikko sitten, maanantaiaamuna Telex-uutissivusto tavoitti hänet astelemassa ulos kirkosta muikeana, kädet ristissä mahan päällä.

(Pysäytyskuva Telexin videosta.)

En tiedä, missä määrin tämmöinen kädet ristissä kuljeskelu vielä kirkon oven ulkopuolellakin kuuluu katoliseen perinteeseen, enkä myöskään ihan ymmärrä, mitä protestantti Orbán teki katolisessa aamumessussa. (Orbán tiettävästi kuuluu reformoituun kirkkoon, osan hänen lapsistaan on aikoinaan kastanut sittemmin Orbánin järjestelmän viholliseksi muuttunut kapinallinen metodistipappi, ja Orbánin Gáspár-poika vaikutti jonkin aikaa jonkinlaisen vapaaseurakunnan keulahahmona.)

Joka tapauksessa Telexin toimittajan kysymyksiin – mitä Orbán tuumii valtionpankin johtajan György Matolcsyn äskettäin esittämästä yllättävästä kritiikistä koskien Unkarin talouden tilaa, pitääkö pääministeri oikeutettuna kolmentoista opettajan erottamista kansalaistottelemattomuuden ja edelleenkin jatkuvien kouluväen protestien johdosta, miksi hän ei anna haastatteluja yhdellekään puolueettomalle toimittajalle tai julkaisulle – tuli vastaukseksi lyhyt tyly ei sekä tiuskaisu: Ember, most jövök ki a templomból! eli suunnilleen: ”Hyvä mies, minä tulen nyt kirkosta!”. Kädet edelleen mahan päällä ristissä Orbán marssi autolleen asti hihkaisten sieltä hyvän adventin toivotukset. ”Minä tulen nyt kirkosta!” puolestaan kiertää Unkarin mediaa ja somea samaan tapaan kuin meillä aikoinaan Harri Holkerin ”Minä juon nyt kahvia”.

Halukkaammin Orbán on kertonut viime päivinä Brysselissä käydystä ”taistelusta”, jossa – näin asia kotimaan yleisölle esitetään – Unkari saavutti voiton ilkeästä EU:sta, jonka ”korruptoituneisuudesta” koko Unkarin hallituksen mediaimperiumi on viimeaikaisen Qatar-voiteluskandaalin jälkeen ottanut kaiken ilon irti.

(Masokistisia taipumuksia omaaville suosittelen tätä Twitteriin vääntämääni seurantaa viime sunnuntain ykkösteeveen uutislähetyksestä. Melkein puolet lähetysajasta käytetään sen selittämiseen, miten ilkeä Brysseli ja sen ajamat sanktiot syöksevät Euroopan kurjuuteen, vaikka toki pahanteossa hääräävät myös maahanmuuttajat ja Soros. Sekä USA, joka uhkailee ja painostaa Unkaria esimerkiksi tukemaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.)

Unkari on siis ”voittanut” ja saanut Brysselin tekemään myönnytyksiä. Asian voi toki nähdä myös toiselta kantilta. Unkarille ”kuuluvista” (näin tämä asia koko ajan valtionmediassa esitetään) EU-koheesiotuista jäädytetään edelleenkin yli kuusi miljardia euroa, ja elpymisrahastosta ehdollisesti myönnettyjen tukien maksamisen ehtona on, että oikeusvaltion tilaa kohennetaan EU:n edellyttämällä tavalla. Ukrainalle myönnettävä EU-luotto taas ajettiin läpi Unkarin pullikointiyrityksistä huolimatta. Kävi tässä taistelussa miten kävi, sota joka tapauksessa jatkuu, ja niin jatkuu myös sotapropaganda.

Samaan aikaan inflaatio laukkaa, ja Euroopassa mutta erityisesti Unkarissa elintarvikkeet ja energia kallistuvat. Jo kuukausi sitten julkistettujen tilastojen mukaan sekä inflaatio että elintarvikkeiden kallistuminen ovat Unkarissa Euroopan kärkeä.

Elintarvikkeiden ja alkoholijuomien hintojen nousu vuoden aikana Portfolio.hu-sivuston (17.11.2022) mukaan

Jos inflaatioon ja hintojen nousuun syynä ovat Brysselin Venäjä-vastaiset pakotteet – joita Unkarin hallitus kehuu koko ajan määrätietoisesti vastustaneensa vaikka on EU:n äänestyksissä yleensä kiltisti taipunut niitä kannattamaan – niin mielenkiintoista on, miksi ne purevat erityisesti pakotteita vastustavaan Unkariin. Elintarvikkeiden kallistumisen pääsyyt ovat globaaleja: Ukrainan sodan ja ilmastokatastrofin vaikutukset tuotantoon ja maailmankauppaan. Unkarissa kuitenkin, ja tästä kirjoitti riippumaton media jo kesällä, tilannetta on pahentanut keskuspankin löyhäkätinen suhtautuminen forintin inflaatioon, eli rahaa on vain tyynesti painettu lisää. Tuontitavaran hintojen noustessa myös kotimaiset tuottajat ovat sitten tyytyväisinä voineet nostaa hintoja. Hallitus on puolestaan joutunut nostamaan palkkoja ainakin tärkeiksi katsotuilla sektoreilla, ja ennen kevään vaalejahan nähtiin myös tyypillinen ”vaalibudjetti”, jossa kaikille pyrittiin lupaamaan jotakin. Tämänhetkinen opettajien kapina, jonka yhtenä suurena syynä on opettajien kurja palkkaus, liittyy luultavasti myös siihen, että pää on tullut vetävän käteen: palkkojen korotuksia yritetään nyt hillitä inflaation kurissa pitämiseksi, ja ilmeisesti opettajien kohdalla kulkee jonkinlainen raja.

Kaiken tämän keskellä Budapestiin nousee uusi Orbánin järjestelmän ideologiaa ruumiillistava taideteos. Entisen ”Postipalatsin”, nykyisen rahamuseon eteen (vanha Unkarin postilaitoksen päärakennus, myöhäisjugendtyylinen järkäle, siirtyi Unkarin kansallispankin omistukseen ja uusittiin raha- ja pankkihistorian museoksi) on juur’ikään pystytetty fingerporilaisia assosiaatioita nostattava hirvipatsas. Kuvanveistäjä Gábor Miklós Szőken erikoisia näköistaideluomuksia päästiin ihailemaan jo taannoisessa metsästyksen maailmannäyttelyssä (hirvensarvista koottu, mylvivän hirven päätä esittävä portti, sekä useita samanlaisella palikkamenetelmällä rakennettuja eläinveistoksia sisällä näyttelytilassa). Ne näköjään miellyttivät Orbánin järjestelmän johtoportaan silmää siinä määrin, että niitä nähtiin myös kohua herättäneessä kuvassa hallituksen tiedotuspäällikön Zoltán Kovácsin miesluola-työhuoneesta. Nyt Szőke on koonnut kolikkoa muistuttavista kullanhohtoisista metallilaatoista painovoimaa uhmaavan Ihmehirven, unkarilaisten kansalliseen mytologiaan kiinteästi kuuluvan olennon.

(Kuvanveistäjän Facebook-seinältä. Lisää kuvia löytyy alempana linkitetyistä artikkeleista.)

Ihmehirvi, csodaszarvas, jota takaa ajaessaan veljekset Hunor ja Magor, hunnien ja unkarilaisten (pseudo)mytologiset esi-isät, löysivät tien ihanille laitumille, kuuluu unkarilaisten kansalliseen tarustoon yhdessä turul-kotkan kanssa, joka johdatti unkarilaiset Karpaattien yli lopulliseen kotimaahansa. Hirvi ja kotka ovat tunnetusti koko arovyöhykkeen kansojen mytologiassa keskeisiä hahmoja. Ihmehirven kuvalliset esitykset nyky-Unkarissa ammentavat usein inspiraatiota maailmankuuluista skyyttalaisten hautalöytöjen kultahirvistä:

Skyyttalaisen kilven koristeena ollut myyttinen hirvieläin (Wikimedia Commons). Samantapaisia kultahirviä valtavine sarvineen on löytynyt skyyttien haudoista useita.

Ihmehirven tarussa ja hirvikuvastossa on nykyään usein selvät ”vaihtoehtoisen kansallismieliset” väreet: mehän ei olla mitään kalanrasvanhajuisten suomalais-ugrilaisten sukulaisia (koska tämä koko juttuhan oli pelkkää bolševikkien propagandaa), vaan unkarilaiset polveutuvat vain ja ainoastaan arojen ylpeistä soturiheimoista (sekä lisäksi tietenkin sumerilaisista tai etruskeista tai muista ikivanhojen korkeakulttuurien kansoista).

Mutta tietenkin kultahirviveistos viestii nykyiselle kohdeyleisölleen paljon muutakin. Se hieroo julkista nöyryytystä sekä valtavirtatieteen (joka ei varsinaisesti tunnusta unkarilaisia skyyttien jälkeläisiksi) että taiteentekijöiden, sivistyneistön ja kulttuuriväen naamaan. Julkisia tiloja valloittava virallinen kansallis-kitsch kertoo kaikille, että tässä maassa ei mikään läntinen ruma rappiomeininki juhli, vaan julkisilla tilauksilla (joita tietenkään ei kilpailuteta) tuetaan järjestelmän omia suosikkitaiteilijoita, niitä, jotka tekevät komeaa, kultakimalteista ja tyhmimmänkin kannattajakunnan makuun sopivaa taidetta. Viime kädessä kultahirven viestin ydin on perus-nousukasmainen: meillä sitä on rahukkaa.

HVG:n sivuilla Árpád W. Tóta muistuttaa, että kultahirviveistos pystytettiin Unkarin valtionpankin tilauksesta sen omistaman rakennuksen eteen samaan aikaan, kun valtionpankin johtaja György ”Fairytale” Matolcsy itse esitti yllättävän ankaraa kritiikkiä Unkarin talouspolitiikkaa kohtaan. Matolcsyn mukaan hintakatot ja ylipäätään sosialisminaikainen komentotalous-hintapolitiikka eivät pelasta kriisiltä vaan pahentavat sitä, ja Unkarin koko talous on romahduksen partaalla. Energianhintojen keinotekoisen alentamisen sijaan olisi pitänyt investoida energiatehokkuuteen. Niinpä niin, kun leipä loppuu kaupoista ja lämpö pattereista, lohduttaako kansaa kullanvärisen bling-bling-taruhirven katseleminen ja sen pohtiminen, paljonko verovaroja siihen on uponnut?

Matolcsyn puheesta löytyi myös jonkinlaisena sokean kanan jyväsenä viittaus luovuuteen: Unkarin kansantalouden olennaisen tärkeä tukipylväs eli autojen kokoaminen saksalaisten firmojen tehtaissa ei tuota läheskään niin paljon lisäarvoa kuin luova ala. Mutta, toteaa Tóta, samaan aikaan Matolcsylle ei juolahda mieleenkään, että niissä menestyvissä maissa, joissa kulttuuri ja luovuus kukkivat, hän perheineen istuisi telkien takana korruptiosta, koska siellä ei perusteluksi riittäisi se, että säätiöön sijoitettu julkinen raha menettää julkisen rahan luonteensa.

Samaisen HVG:n sivuilla Bálint Kovács puolestaan väittää kultahirviveistoksen syöksevän Budapestin suoraan balkanilaisiin syvyyksiin. Kansallista kitschiä ja korruptiota huokuva taideteos on hänen mukaansa vielä kamalampi näky kuin Pohjois-Makedonian Skopjessa kansallisen pseudomytologian hengessä kaupungin keskustorille pystytetty, kullattu ja iltaisin värillisessä juhlavalaistuksessa kylpevä Aleksanteri Suuren ratsastajapatsas. Pendulum-blogisti puolestaan näkee hirven luonnottoman asennon kuvastavan traumaa, henkensä edestä pakenevan eläinparan kauhua. Tämä hirvi ei johdata tulevaisuuteen vaan kahlehtii traumaattiseen menneisyyteen, jota Unkarin kansakunta ei ole kyennyt käsittelemään.

Ovelimman visuaalisen inspiraatiotaustan on kuitenkin löytänyt Árpád W. Tótan kirjoituksen kommenttiketjussa nimimerkki Kompember. Hyppäävä hirvi ei nimittäin niinkään muistuta skyyttien hautalöytöjen kulta-aarteita kuin (varmaan niistäkin inspiraatiota saanutta) entisajan Neuvostoliiton autoteollisuuden johtotähden, vähän ylellisemmäksi kulkineeksi tarkoitetun Volga-auton nokkakoristetta. Sitä voi sitten jokainen tykönään miettiä, kertooko tämä Orbánin järjestelmän ihmisten kulttuurisesta muistista vai kyseisen järjestelmän ideologisista yhteyksistä reaalisosialismin estetiikkaan.