Tonttuparaati Titanicin kannella?

27 elokuun, 2014

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut Itävallan asioista mitään. Yksi syy on tietenkin se, että olen ollut fyysisesti Suomessa ja seurannut huonohkosti Itävallan tapahtumia, toiseksi taas Unkarin poliittiset tapahtumat ovat olleet niin paljon jännittävämpiä. Itävallan päivänpolitiikka ja kansalaisten arki vaikuttaa niin tylsältä ja turvalliselta, että siinä ei ole mitään otsikoitavaa. Tänä aamuna sain siitä paljonpuhuvan muistutuksen, kun FB-kaverini jakoi seinällään valtakunnan ykköslehden uusimman Itävalta-uutisen. Se oli tällaista ”loppukevennyssarjaa” ja kertoi Vorarlbergin ”maakunnassa” (siis osavaltiossa) tapahtuneesta suuresta puutarhatonttuvarkaudesta: sosiaalidemokraattien vaalikampanjassa käytettyjä puutarhatonttuja oli varastettu 400 kappaletta, ja paikallinen demaripomo epäili syyllisiksi kilpailijapuolue ”OeVP”:tä (oikeasti ÖVP). Koska suomalainen mediaväki ei nykyään osaa muita kieliä kuin englantia (paitsi kulttuuriporukka kenties vähän ranskaa), uutinen oli lainattu BBC:ltä.

Sitä vastoin Hesari ei katsonut maininnan arvoiseksi sitä, että Itävallan varakansleri eli hallituksen toiseksi tärkein mies, ÖVP:n puheenjohtaja Michael Spindelegger on eilen eronnut kaikista tehtävistään. Myöhään illalla puolue valitsi uudeksi johtajakseen Reinhold Mitterlehnerin, joka tähänastisessa hallituksessa on toiminut tiede- ja tutkimus talous- ja tiedeministerinä. Mitterlehner, koulutukseltaan lakimies, on ennen pitkää poliitikonuraansa toiminut liike-elämässä; hänen ongelmakseen väitetään värittömän ja mitäänsanomattoman imagon ohella liian hyviä suhteita ammattiyhdistysliikkeeseen, suoranaista ”sossumyyrän” mainetta. Hän on luvannut nimetä uuden hallitustiiminsä jäsenet lähipäivien kuluessa. Mitään suurta mullistusta ei siis toistaiseksi ole tulossa, mutta tapahtumat kertovat kuitenkin siitä, että toisessa Itävallan tärkeimmistä puolueista on meneillään kriisi – ja että vauraan ja vakaan Itävallankin yhteiskunnassa ja politiikassa on monenlaista ongelmaa.

Itävallan yhteiskunnassa on oikeastaan koko sodanjälkeisen ajan tärkeintä ollut vakaus ja konsensus, siitä lähtien kun sodan jälkeen piti torjua sekä kommunismin vaara että natsismin jäänteet ja saada mahdollisimman suuri osa kansaa samaan veneeseen. Koska poliittinen järjestelmä ei kuitenkaan ole ollut kolmi- tai useampijakoinen niin kuin meillä (vahvan Keskustapuolueen ansiosta) vaan kaksinapainen, konsensus on vuosikymmenten ajan merkinnyt vallan kahtiajakoa ”punaisten” (sosiaalidemokraattien) ja ”mustien” (konservatiivipuolue ÖVP:n) kesken: toinen näistä on yleensä saanut liittokanslerin (pääministerin), toinen tämän varamiehen paikan. Melkein kirosanaksi muotoutunut Proporz merkitsi, että tietyt avainasemat ja laitokset jakautuivat parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti kahden valtapuolueen kesken. Oli ”punaisia” ja ”mustia” kuntia ja maakuntia, kouluja, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, valtakunnan yleisradiossa oli pitkään ”musta” radion ja ”punainen” television johtaja, ja tietyllä jäsenkirjalla saattoi aina luottaa pääsevänsä tiettyyn asemaan.

Tätä luutunutta asetelmaa tuulettamaan nousi vuosituhannen vaihteessa oikeistopopulistinen ”Vapauspuolue” FPÖ, joka kansainvälisistä reaktioista huolimatta istui ”sinimustassa” oikeisto-äärioikeistohallituksessa muutaman vuoden ajan kunnes hajosi sisäisiin kriiseihin. Sinimusta (tai paremminkin musta-sininen, kanslerinvirka eli ykköspaikka oli ÖVP:llä) hallitus on myöhemmin ollut otsikoissa mm. yksityistämisprosesseihin liittyvien skandaalien ja rötösten takia, joita edelleen puidaan eri oikeusasteissa, ja jo sen toiminta-aikaa leimasi FPÖ:n tyypillinen populistipuolueiden ongelma eli pätevien ja uskottavien, yhteistyökykyisten poliitikkojen puute.

Sittemmin on palattu vanhaan koeteltuun punamustakoalitioon, jonka niskaan kuitenkin läähättää uuden johtajansa HC Strachen johdolla taas voimistunut ja terävöitynyt FPÖ. (Jonkinlaisina voimatekijöinä pyörivät kentän laitamilla myös vihreät sekä uusliberaali uuspuolue, ”nuoritävaltalainen” NEOS.) Ja välimatka hupenee. Sen lisäksi, että laajapohjaisen kansanpuolueen on Itävallassa kuten kaikkialla muuallakin vaikea muotoilla selkeää aatteellista profiilia ja poliittista sanomaa, sekä sosiaalidemokraattinen SPÖ että ÖVP kärsivät ukkoutumisesta tai mummoutumisesta ja uskottavien keulakuvien puutteesta. Vanhemmat polvet ehkä tottumuksesta äänestävät sitä meidän oman väen (”työkansan” tai katolisen kirkon) ikiomaa puoluetta, jota ovat ikänsä kannattaneet, mutta nuoret kaipaavat perinteen tilalle meininkiä, sanomaa ja ilmeisesti monet myös vetävän johtajahahmon. (Joku vuosi sitten Der Standard -lehdessä ammattikoulun opettaja kertoi kyselleensä oppilaidensa poliittisia mieltymyksiä. Melkoinen osa kertoi, että äänestäisi HC Strachea siksi, että ”se on ainoa, joka ei ole vanha ja ruma”.)

Mediaseksikkäistä johtajista on ollut viime vuosien ajan ankara pula molemmissa Itävallan suurpuolueissa. Vuosina 2007-2008 demarien kanslerinvirkaa hoitaneesta, paavolippostyylisen jäyhästä Alfred Gusenbauerista muistetaan aina mainita se pääongelma, että miehellä ”ei ollut karismaa”. (Politiikasta poistuttuaan Gusenbauer on monien muiden entisten demarijohtajien tyyliin toiminut liike-elämässä lobbaajana sekä Kazahstanin presidentin Nursultan Nazarbaevin neuvonantajana…) Hänen seuraajansa, nykyisen liittokanslerin Werner Faymannin suurin ansio puolestaan on se, että hän ei ole Gusenbauer, toisin sanoen osaa esiintyä vakuuttavasti ja viehättävästi. ÖVP:n viimeinen vakuuttava johtohahmo oli vuosituhannen alun liittokansleri Wolfgang Schüssel, fiksu pieni herrasmies, sellonsoittoa harrastava rusettikaula, jonka kohtaloksi kenties koitui turhamaisuus: hän ympäröi itsensä lojaaleilla mutta kyvyttömillä tyypeillä. Sen jälkeen ”Itävallan Kokoomuksen” johdossa ovat nimet ja naamat vaihtuneet ilman että yksikään näistä olisi osoittanut erityistä ”johtajuuteen kuuluvaa leadershipiä”, jostain suomalaisesta tiedotusvälineestä bongaamaani ilmausta siteeratakseni.

Profil-lehdessä juuri ennen Spindeleggerin eroilmoitusta Gernot Bauer kirjoitti ÖVP:n johtajakriisistä, jonka lopputulos oli jo ennakoitavissa sitä selvemmin, mitä pontevammin puolue vakuutteli, että mitään johtajakriisiä ei ole. Bauerin mukaan puolueen johtajanvaihdokset ovat jo vuosikymmenten ajan noudattaneet samaa kaavaa. Siihen kuuluvat jatkuva ”työpaikkakiusaaminen” (puolueen alemmat johtohenkilöt ovat koko ajan äänekkäästi arvostelemassa johtajan toimia ja taitoa) sekä strategisten liittoumien rakentaminen. Liittovaltio Itävallassa osavaltioiden, etenkin suurempien, johtajilla on huikea painoarvo, ja näistä nykyajan feodaali-pikkuruhtinaista erityisen mahtavassa asemassa on – punaista Wieniä pitkään hallinneen demaripormestari Häuplin ohella – suuren ja pääkaupunkia ympäröivän Ala-Itävallan ÖVP-maaherra Erwin Pröll, joka väittämän mukaan upotti edellisen varakanslerin, oman veljenpoikansa Josef Pröllin. (Virallinen syy Josef Pröllin politiikasta väistymiseen olivat terveysongelmat.) Erwin Pröll itse ei havittele puolueen johtajaksi, koska hänen tähtäimessään on ilmeisesti liittopresidentin virka, josta demari Heinz Fischer lähivuosina jää eläkkeelle, mukava edustuspaikka, johon liittyy paljon arvovaltaa mutta vähemmän valtaoikeuksia ja vastuuta.

proell

Kabareekoomikot ”Gebrüder Moped” (Mopedin veljekset) twiittasivat: ”ÖVP:n johtopaikan kohtalo on kirjoitettu tähtiin.” Maaherra Erwin Pröllin tuuheiden harmaiden hiustupsujen reunustama kalju on Itävallan poliittisten pilapiirtäjien suosikkiaiheita.

Tässä valtapelin tuoksinassa saattaa unohtua sekin, mistä Spindeleggerin erossa (myös) oli kysymys. Varakansleri nimesi eronsa syyksi ennen muuta verouudistuksen, jota kipeästi kaivattaisiin – mutta oikeaan aikaan. Itävallan taloutta on vuosikymmenet hoidettu velkaantumista pelkäämättömällä linjalla, siitä lähtien kun legendaarinen liittokansleri Kreisky aikoinaan julisti valtionvelan olevan pienempi paha kuin työttömyys. Monilla muillakin aloilla uudistuspaineet kasvavat, yhtenä näkyvimmistä esimerkeistä koululaitos, jonka uudistaminen on jo vuosikymmenten ajan ollut järkyttävästi jumissa poliittisissa poteroissa. (Yhtenäinen peruskoulu kaikille on sossujen hommaa, eivätkä sitä voi hyväksyä ÖVP saati oppikoulunopettajien ammattijärjestö.)

Vauraan hyvinvointivaltion tyynen pinnan alla kuplii kaikenlaista kriisinpoikasta. Samaan aikaan politiikassa käydään loputonta valtapeliä, ”kiistelyä Titanicin kansituolipaikoista”, joka yhä enemmän tuntuu redusoituvan henkilökohtaisen viehätysvoiman kysymyksiin. Selvän ideologisen profiloitumisen sijaan suuret ”kansanpuolueet” haluavat tarjota yleistä ja varovaista, mahdollisimman laajoihin kansanjoukkoihin vetoavaa agendaa, josta aatteellista sisältöä ja sanomaa ei löydä hakemallakaan, ja tälle vaihtoehtona on vain populismia linjoilla ”kaikkien asiat kerralla kuntoon, kunhan me päästään hallitukseen” tai ”kaikki on maahanmuuttajien syytä”. Ei tunnu niin kovin vieraalta Suomestakaan katsoen. Olisi varmaan aihetta meillä seurata tarkemmin myös, mitä Itävallassa tapahtuu.


Mediauutisia!

23 kesäkuun, 2014

Tämä Itävalta-Unkari-blogi on viime aikoina ollut erittäin Unkari-painotteinen, eikä asia valitettavasti aivan äkkiä korjaannu. Syyt käyvät ehkä ilmi tästäkin postauksesta, jossa mietin Itävallan ja Unkarin mediamaisemien viimeaikaisia merkkitapahtumia.

Itävallassa, missä valtiontalouden tila on, ensimmäisen maailmansodan aikaista vitsiä mukaillen, ”toivoton mutta ei vakava”, on viime ajat julkisuudessa jauhettu Hypo Alpe Adria -pankin kriisiä. Vuosikausia Kärntenin osavaltion haiderilaisjohdon merkillisiä tempoiluja rahoittanut pankki päätyi totaaliromahdukseen, raunioista löytyneitä epäselvyyksiä ja suoranaisia rikosepäilyjä tutkitaan, ja sotkun selvittäminen saattaa vaatia erityisen Hypo-lain säätämistä. Joka tapauksessa veronmaksajien rahoja tulee palamaan tavallisen ihmisen käsityskyvyn ylittävä summa. Wienin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Heinz Mayer sanoi Die Presse -lehdelle joutuvansa raivon valtaan ajatellessaan, että Hypo-juttu maksaa liittovaltiolle yhtä paljon kuin Wienin yliopisto saa valtion tukea 30 vuodessa.

Tätä Hypo-juttua siis selviteltiin myös valtakunnan ykkösuutislähetyksessä. Uutisankkuri Armin Wolf, terävä ja kriittinen mies ja eräänlainen älymystö-teeveenkatsojien ihannepoika, haastatteli asian johdosta varakansleri-valtionvarainministeri Spindeleggeriä ja sai tämän perusteellisesti kimpaantumaan. Kun Wolf oli tyytymättömänä Spindeleggerin vastauksiin keskeyttänyt tämän ja vaatinut selvennystä, Spindelegger tiuskaisi: ”Mitä käytöstä tämä oikein on? Antakaapas nyt minun puhua. Te haluatte vain kuunnella omaa ääntänne.” Asian johdosta alkoi levitä huhu, että Wolfin päivät uutisstudiossa olisivat luetut; ilmeisesti myös liittokansleri Faymann on ottanut nokkiinsa Wolfin tyylistä eikä enää suostu hänen haastateltavakseen. Armin Wolfin tueksi perustettiin jopa oma Facebook-ryhmä. Mutta ei hätää: Wolfilla on ilmeisesti edelleenkin yleisradioyhtiö ORFin johdon tuki, eikä hänen poistumisensa Zeit im Bild -uutislähetyksestä näytä todennäköiseltä.

***

Unkarissa puolestaan – niin, Unkarin mediamaisemasta olen kirjoittanut ennenkin. Ehkä riittää kun lyhyesti totean, että hallituspuolueen edustajan epäkunnioittava haastatteleminen ei valtionyhtiö MTV:n ohjelmissa tulisi kuuloonkaan. Vaihtoehtoja ”kuninkaallisille” tv- ja radiokanaville taas ei Unkarissa ole kovin paljoa ollut, lukuun ottamatta internetissä toimivia foorumeja, joita vähemmän koulutetut, iäkkäämmät ja pääkaupunkiseudun ulkopuoliset unkarilaiset eivät välttämättä aktiivisesti seuraa. Lähetystaajuuksistaan kansainvälistä huomiota herättäneen oikeustaistelun käynyt Klubrádió ei kuulu kautta maan eikä edes kaikkialla pääkaupungissa, saksalaisen ProSieben-Sat1-ryhmän omistaman kaupallisen TV2-kanavan puolestaan osti taannoin opposition väitteiden mukaan Fidesz-puoluetta lähellä oleva taho. Merkittävänä ohjelmatuottajana jäljelle on jäänyt kansainvälinen RTL-televisioyhtiö, joka tähän asti on profiloitunut lähinnä halvan räiskeen ja ”rahvaanviihteen” tarjoajaksi: Unkarin kansalle RTL tuottaa esimerkiksi ”Unkarin Salkkareita” eli saippuasarjaa Barátok közt (‘Ystävien kesken’) sekä kykyjenetsintäohjelmaa X-Faktor.

Kuten tässäkin blogissa äskettäin oli esillä, hallituksen uusi mediavero iskee erityisen lujasti RTL:n toimintaan. Verosta hermostuivat toki monet muutkin, jopa hallitusta ja valtapuolue Fidesztä lähellä olleet viestimet, mutta nyt taivaan merkit näyttää RTL: se tarttui taisteluhaasteeseen ja on muuttumassa turruttavasta viihdetuutista poliittisen kritiikin äänitorveksi. RTL:n uutislähetyksissä on nyt muutaman päivän ajan tarjottu kansalle hämmentäviä paljastuksia Unkarin vallanpitäjien korruptiosta, talouden todellisesta tilasta ja muista poliittisista skandaaleista. Kuten Vastagbőr-blogi kuluneen viikon tapahtumat tiivistää: valtapuolue, joka ei ole tottunut siihen, että vastustajat eivät olekaan noin vain jyrättävissä, huitoo ja riehuu hädissään kuin hysteerinen lapsi, RTL taas porskuttaa eteenpäin ammattimaisen tyynesti.

Katsotaanpa siis kuluneen viikon RTL-uutisaiheita. Viikko sitten maanantaina tulilinjalla oli Andy Vajna, tuo hollywoodilainen filmituottaja ja nyttemmin Orbánin hallituksen elokuvakomissaari. Vajna on saanut hallintaansa myös kasinobisneksen, ja rahantulon turvaamiseksi parlamentti on ilmeisesti säätämässä Vajnan nettipelibisneksiä suosivaa lakia. Tiistaina puolestaan aiheena oli pääministeri Orbánin tyttären häissä tapahtuneen rikoksen selvittely: kahdelta vieraalta oli varastettu kännykät, ja syyllisten saamiseksi selville poliisi poltti neljä miljoonaa forinttia eli kuusitoista kertaa varastettujen tavaroiden hinnan epäiltyjen DNA-näytteiden analyyseihin. Kuten tämän uutisjutun lopuksi kerrottiin, samaan aikaan toisaalla Unkarissa ns. Ároktőn ryöstömurhaajajengin jäseniä oli päästetty kotiarestiin (mistä he sitten karkasivat), koska langettavaa DNA-näytteen analyysia ei saatu ajoissa valmiiksi. Samassa uutislähetyksessä nekin katsojat, joita julkkisten ja isorikkaiden asiat eivät kiinnosta, saivat kuulla, että Unkarissa arvonlisävero on suurempi kuin missään muualla, joten – kaikista virallisista ”talous nousee ja Unkari suorittaa paremmin” -iskulauseista huolimatta – tavallinen tallaaja maksaa kilosta leipää enemmän kuin Romaniassa.

Keskiviikkona, jatkaa Vastagbőr, RTL:n uutiset kertoivat muun muassa, että (pahamaineisista uusnatsi-huligaanifaneistaan kuuluisan) Ferencvárosin jalkapallojoukkueen eli ”Fradin” uusi stadion tulee maksamaan 1,2 miljardia forinttia suunniteltua enemmän ja että Unkarin valtionvelka on nyt suurempi kuin koskaan. Lisäksi uutisoitiin Turkmenistanin diktaattorin vierailusta – Unkari on viime aikoina näyttävästi hieronut ystävyyttä demokratia- ja ihmisoikeusvertailujen hännillä olevien keskiaasialaisten valtioiden kanssa, aivan äskettäin nähtiin Kazahstanin diktaattorin valtiovierailu. Torstaina pääaiheena oli Lőrinc Mészáros, pääministeri Orbánin vanha ystävä ja hänen kotikaupunkinsa Felcsútin pormestari, ja hänen satumaisen tuottoisat bisneksensä, joiden tuottoisuus on räjähdysmäisesti kasvanut Orbánin valtaantulon myötä. Perjantain uutisaiheisiin kuului muun muassa kansalaisjärjestöjen vastarinta. Järjestöt, jotka ovat saaneet tukea Norjan valtion ylläpitämältä kansalaisyhteiskunnan kehityssäätiöltä, eivät hyväksy Unkarin hallituksen valvontaviraston toimeenpanemia ylimääräisiä tarkastuksia – kysymyshän ei ole Unkarin valtion tuesta eikä Unkarin veronmaksajien rahoista vaan Norjan avustuksesta, jonka hallitus tosin epäilee päätyvän poliittisten vastustajiensa taskuun, norjalaisten rahoillahan on tuettu esimerkiksi seksuaalista tasa-arvoa ajavia järjestöjä. Yleistä hilpeyttä herätti viime viikolla valtion tarkastusviraston KEHIn omilla sivuilla julkaistu ”nokkelasti” otsikoitu uutinen:

”Norjalaisneuleen kuvio purkautuu. Langat johtavat vasemmistoliberaaleihin. Viikinkien valloitus tukien avulla. Tähtäimessä LMP:n [vihreän oppositiopuolueen] arvioijat sekä homoseksuaalien lobby.” Uutisen alla on linkki oikeistolaisen HírTV-kanavan ”Tähtäin” (Célpont) -ajankohtaisohjelmaan.

Viikonlopun RTL-uutiset puolestaan kruunasi sunnuntainen sitaatti oikeistolaisen HírTV-kanavan haastattelusta, jossa varapääministeri, kristillisdemokraatti Zsolt Semjén latasi julki ”kristillis”-konservatiivisia ajatuksiaan homoseksuaalisuudesta, tuosta ”poikkeavuudesta”, jota ”pienten piirien etujärjestöt nyt ovat väkisin tyrkyttämässä koko maailmalle” – ja mitä siitä tulee, jos kaksi homomiestä saa mennä naimisiin, miksi ei saman tien kolme, ja sitten on tie auki kaksinnaimiselle? Vertailun vuoksi RTL:n uutistoimitus näytti, miten ulkomaiden poliittiset johtajat ottavat osaa pride-kulkueisiin, ja päästi sosialistipoliitikon siteeraamaan itseään paavia, joka julkisesti on pidättäytynyt tuomitsemasta homoseksuaaleja.

Mitä tekee hallitus? Kiukuttelee ja kauhistelee RTL:n ”järkyttävää” häikäilemättömyyttä, kun se hyökkää jopa poliitikkojen perheenjäsenten kimppuun ja esimerkiksi kehtaa raportoida pääministerin isän Győző Orbánin samoin ihmeellisen tuottoisista bisneksistä. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän johtaja, Louis Vuitton -laukuistaan ja veroilmoituksesta toiseen arvoituksellisesti kasvavasta luksushuoneistostaan kuulu Antal Rogán, julisti, että ”tämä Luxemburgissa sijaitseva miljardöörifirma on viime vuosina tehnyt suurimmat voitot mainosmarkkinoilla ja käyttää nyt uutislähetystään poliittisena lyömäaseena, koska ei halua maksaa veroa”. Perjantaina taas Orbánin kakkosmies János Lázár ilmoitti (MTI-uutistoimiston tiedote julkistettiin myös Unkarin hallituksen omilla sivuilla), että RTL näköjään kohtelee Unkaria siirtomaanaan. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmä on pyytänyt hallitusta selvittämään RTL-kanavan sisäistä taloudenpitoa, ja hallitusta lähellä oleva Napi Gazdaság -lehti puolestaan kertoi RTL:n maksaneen johtokuntansa jäsenille viime vuonna palkkioita 1,6 miljardia forinttia. Tämä viimeisin väite tosin jouduttiin nopeasti oikaisemaan: summa oli noin 1,6 miljoonaa forinttia eli vähän yli 5000 euroa, mutta kerrankos nuo desimaalipilkut vähän luiskahtelevat.

***

[Päivitys. Pakko lisätä tämä ”Kétfarkú Kutya Párt”:in eli ”Kaksihäntäinen koira” -vitsipuolueen Facebook-sivulla julkaistu muokkaelma Napi Gazdaság -lehden etusivusta.

Pääjuttu kertoo: ”Sensaatio! Yhdessä päivässä tuhat talouslehteä nolasi itsensä!” Sen alla kerrotaan Somogyn maakunnassa syntyneen nelituhantoiset, tai miten tämä suomeksi sanottaisiin (unkariksi on niin helppoa: kolmoset ovat ”kolmos-kaksoset”, neloset ”nelos-kaksoset” jne.), ja vasemmanpuoleisella palstalla taas esittäytyy varapääministeri Zsolt Semjén, ”mies, jolla on 2000 kivestä”.

***

RTL:n Unkarin-toimintojen johtaja Dirk Gerkens antoi Magyar Narancs -lehdelle haastattelun, jossa (hvg.hu-uutissivuston mukaan) vakuuttaa, että RTL ei anna ”RTL-veron” pelästyttää itseään vaan pysyy Unkarissa ja jatkaa paikallista ohjelmatuotantoaan, vaikka toiminta lyhyellä tähtäimellä muuttuisikin vähemmän kannattavaksi. Uutisten linja ei Gerkensin mielestä ole mitenkään muuttunut vaan pelkästään säilynyt entisen kriittisenä… Tästä tietenkin voi olla monta mieltä: oppositiofoorumeillakaan kaikki eivät ole pelkästään innoissaan RTL:n uudesta linjasta, joka nähdään sekin omalla tavallaan vastenmielisenä katsojien kalasteluna.

Joka tapauksessa seurattavaa tulee riittämään. Ehkä nyt olisi tosiaankin sen popparimeemin paikka: