Julistaen julistein

heinäkuu 3, 2017

Viime päivien avainsanoja Unkarin poliittisilla foorumeilla on ollut  plakáttörvény,  julistelaki, jolla hallitus yrittää säädellä julkisiin tiloihin leviävää poliittista mainontaa. Ei vain vitsipuolue ”Kaksihäntäinen koira” käytä taitavasti julkisia mainostiloja hallituksen pyörittämien julistekampanjojen naurunalaiseksi tekemiseen. Varsinaisesti ongelmana on äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik, jonka kanssa valtapuolue Fidesz kilpailee osaksi samoilla ääniapajilla ja joka viime aikoina on omalla julistekampanjallaan osunut muutamiin todella arkoihin kohtiin.

Toukokuussa Budapestissa käydessäni näin omin silmin, miten julkiset tilat olivat täynnä Jobbikin kustantamia julisteita, joissa hallitusta syytetään korruptiosta ja julkisten varojen kähmimisestä pois tärkeämmistä kohteista.

lopnak_dolgozotok_jobbik_kampany.jpeg

”TE teette työtä. HE [kuvassa pääministeri Orbán ja hänen naapurinsa ja bulvaaninsa, super-oligarkki Lőrinc Mészáros] varastavat. Siksi koulutukseen ei ole rahaa.”

”He varastavat” on aika rajua kieltä, ja näin puusta katsoen sitä ihmettelee, eikö tuommoisen johdosta voisi nostaa kunnianloukkauskannetta. Jostain syystä pääministeri Orbán ja muut julisteissa esiintyvät henkilöt (toisessa versiossa ”he varastavat” -tekstin taustalla näkyvät hallituksen medianeuvonantaja Árpád Habony ja ”propagandaministeri” Antal Rogán) eivät kuitenkaan halua perätä kunniaansa oikeusteitse vaan ovat tarttuneet toiseen keinoon eli parlamentin lainsäädäntökoneen pyörittämiseen.

Temppu, jolla nimenomaan Jobbikin poliittiseen mainontaan päästään käsiksi, perustuu syihin, jotka jälleen kerran juontavat juurensa ns. Gecigateen eli Viktor Orbánin ja hänen nuoruudenaikaisen ystävänsä, mediaoligarkki Lajos Simicskan taannoiseen totaaliseen välirikkoon. Simicskan yhtiöiden hallinnassa on yhä suuri osa julkisista mainostiloista, ja sattuneesta syystä hän on ilmeisesti vuokrannut niitä Jobbikin käyttöön hyvin edulliseen hintaan. Nyt uusi julistelaki määrää, että valtion budjetista tukea saavat elimet ja järjestöt, siis myös puolueet, saavat lunastaa julkista mainostilaa ainoastaan edellisen kirjanpitovuoden listahinnoilla ja mainosjulisteita koskevat sopimukset on viipymättä toimitettava asianomaiselle viranomaiselle, joka julkistaa ne kotisivullaan. Vanhojen sopimusten mukaisia julisteita saa pitää näkyvillä vain heinäkuun 15:nteen saakka. Määräys ei tietenkään koske hallitusta itseään eikä kansalaisjärjestöjä, ei myöskään hallitusta tukevia ”rauhanmarsseja” järjestävää ”Kansalaisten yhteishenkifoorumia” (CÖF).

Oppositiopuolueissa ja -medioissa melkoista rutinaa on nostattanut tapa, jolla tämä hallituksen tueksi räätälöity laki nuijittiin läpi. Sitä voi nimittäin hyvällä syyllä väittää perustuslain vastaiseksi. Perustuslain mukaan puolueiden talouteen liittyvien lainmuutosten hyväksymiseen tarvitaan parlamentissa kahden kolmasosan enemmistö, ja puolueiden taloudenpidosta on lain valmistelujen yhteydessä puhuttu koko ajan: myös valtapuolue Fideszin edustajat ovat koko ajan toitottaneet silmääkään räpäyttämättä, että julistelailla pyritään torjumaan korruptiota politiikasta. Kun kahta kolmasosaa ei saatu, puolueiden talouteen liittyvät lain osat siirrettiin taajamien julkisivuja koskevaan lakiin, jota on mahdollista muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä. Temppu on perustuslain vastainen, väittävät ainakin oppositiomedioiden haastattelemat perustuslakiasiantuntijat. Siitä huolimatta presidentti János Áder teki sen, mitä uskollisena puolueen soturina on tehnyt tähänkin asti, eli allekirjoitti lain.

Julkisten tilojen poliittista ilmoittelua dominoivat siis tulevaisuudessa entistäkin selvemmin, mikäli mahdollista, hallituksen omat kampanjat. Niiden teemoina ovat viime aikoina olleet maahanmuuttovastaisuus, Brysseli-vastaisuus sekä näitä kahta yhdistävä super-salaliitto-pahishahmo György Soros, tuo ilkeä miljardööri, johon henkilöityvät kaikki kansallismielisyyden vastaiset salajuonet. Soros haluaa hukuttaa Euroopan islaminuskoisiin maahanmuuttajiin, joiden mukana saapuvat terrorismi ja sharia-lain hallitsemat no go -vyöhykkeet, ja Sorosin tukemat kansalaisjärjestöt, jotka muka puolustavat ihmisoikeuksia ja vastustavat korruptiota, ovat itse asiassa terroristien ja ihmissalakuljetuksen puolella. Suorastaan pohjoiskorealaiseen naiiviuteen yltävässä tv-mainoskampanjassa on nähty jo ainakin kaksi ”tietoiskua”. Tässä toinen, Vastagbőr-blogin tubettamana englanninkielisin tekstein:

99% unkarilaisista torjuu laittoman maahanmuuton, meille kerrotaan. (Tuo 99% viittaa siis niihin, jotka vastasivat tuoreimman ”kansallisen konsultaation” lievästi sanoen johdatteleviin kysymyksiin. Kyselykaavakkeen palauttaneiden todellista määrää ei tiedetä, ja kaavakkeen verkkoversio ei vaatinut kunnollista tunnistautumista, joten sen saattoi sama ihminen täyttää vaikka miten moneen kertaan.) Niin että: Eipä anneta Sorosin nauraa viimeiseksi!

Tv-mainokseen liittyy tietenkin joka paikkaan levitettyjä julisteita. Naureskelevan Sorosin ja viimeisistä nauruista varoittelevan tekstin takana piilee myös ulottuvuus, joka julisteiden kohdeyleisölle on täysin selvä – viis siitä, että Unkarin hallitus jatkuvasti vakuuttelee nollatoleranssiaan antisemitismin suhteen. Niitä varten, jotka jostain ihmeen syystä eivät tajuaisi, mistä on kysymys, joku tämän kohdeyleisön edustaja on tarttunut tussiin selventääkseen sanomaa:

bzs

Nauravan Sorosin otsaan on kirjoitettu: HAISEVA JUUTALAINEN


Agentteja oomme kaikki

huhtikuu 19, 2017

Tänään tulee Unkarin parlamentin käsiteltäväksi pahamaineinen ns. agenttilakiehdotus eli laki ”ulkomailta tuettujen järjestöjen läpinäkyvyydestä”. Lakia on siis monesti jo verrattu Putinin Venäjän agenttilakiin, mutta samantapainen laki on myös Israelissa. Tiettävästi Israelissa lain valmistelussa tai ainakin kampanjoinnissa pääministeri Netanjahua on avustanut amerikkalainen kampanjaguru Arthur Finkelstein, sama mies, joka on toiminut myös Viktor Orbánin neuvonantajana. (Ja josta Unkarin oppositioviestimet taannoin kaivoivat esille sen yksityiselämän yksityiskohdan, että hän on aviossa miehen kanssa. Missä ei tietenkään ole mitään pahaa – on vain hupaisaa, että tämän Finkelsteinin avustuksella tehdään poliittisia kampanjoita, joiden kohdeyleisön kovaa ydintä ovat Unkarin homokammoiset ja juutalaisvihaiset piirit.)

444.hu-uutissivuston mukaan lain tarkoituksena on vain nöyryyttää: se velvoittaa kansalaisjärjestöt, jotka vuoden aikana ovat saaneet ulkomailta tukea vähintään 7,2 miljoonan forintin (23.000 €) verran, ilmoittautumaan viranomaisten tällaisista järjestöistä ylläpitämään listaan sekä merkitsemään kaikkiin julkaisuihinsa, että kyseessä on ”ulkomailta käsin tuettu järjestö”. Lain valmistelijat vetoavat läpinäkyvyyteen ja yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkisuuteen, mutta itse asiassa tämä virtuaalinen hihamerkkipakko ei tuo mitään uutta, sillä tähänkin mennessä kansalaisjärjestöt on lailla velvoitettu julkistamaan saamansa rahoituksen lähteet.

Periaatteessa kriteerinä on pelkästään ulkomailta saadun tuen määrä (summa on määritelty tämänhetkisten terrorismin ja rahanpesun vastaisten lakien pohjalta), eikä laki siis ota kantaa järjestöjen tarkoitusperiin tai rahoittajatahoihin – periaatteessa on yhdentekevää, onko kyseessä Saudi-Arabiasta käsin rahoitettu wahhabiittimuslimitoiminta, Romanian unkarilaisten kulttuurijärjestö tai jokin EU-tukea saava organisaatio. Lain tähtäimessä on kuitenkin, sikäli kuin Fidesz-puolueen varapuheenjohtajaa Szilárd Némethiä on uskominen, ilmeisesti ennen kaikkea kolme kansalaisjärjestöä: ihmisoikeusjärjestöt TASZ (Társaság a Szabadságjogokért) ja  ”Unkarin Helsinki-komitea” (Magyar Helsinki Bizottságsekä korruptionvastainen  Transparency International. 

444.hu-sivuston toimittaja Péter Magyari otti jo aiemmin yhteyttä hallituksen tiedottajiin kysyäkseen, mihin perustuvat äskettäin kansalaisille lähetetyn ns. kansallisen konsultaation (”Pysäytetään Brysseli!”) oudot kysymykset. Esimerkiksi: mikä voimassa oleva tai suunniteltu EU-määräys muka pakottaisi Unkarin poistamaan valtion mahtikäskyllä määräämät energianhintojen alennukset (rezsicsökkentés), perumaan suunnitellut veronalennukset tai asuttamaan maahan laittomia maahanmuuttajia? Magyari tiedusteli myös, mitkä kansainväliset järjestöt pyrkivät läpinäkymättömin keinoin vaikuttamaan Unkarin sisäisiin asioihin ja mitkä niistä ovat yllyttäneet Unkariin pyrkiviä maahanmuuttajia laittomiin tekoihin. Vastausta ei kuulunut, eikä tietenkään voinutkaan kuulua. Jos kansainväliset järjestöt olisivat todella syyllistyneet johonkin tällaiseen, ne olisi voitu Unkarin lain mukaan panna syytteeseen ja asiasta nostaa kova meteli jo kauan sitten.

Olen viime aikoina usein siteerannut 444.hu-sivustoa, josta on vähitellen tullut yksi keskeisiä Unkari-uutisten lähteitäni, eikä vain siksi, että sen ote on hauska ja räväkkä ja kommenttiketjuissa irrottelee vitsikäs ja kriittinen (joskin rääväsuinen ja pahimmillaan todella rasittavan äijäseksistinen) virtuaaliyhteisö. (Siis todellakin: kommenttiketjuja, joissa ei pelkästään tyhmyys tiivisty!) 444.hu:n perustivat muutama vuosi sitten Index.hu-portaalista lähteneet toimittajat, joita alkoi hermostuttaa Indexin ajautuminen valtakunnan oligarkkiverkoston hallintaan. (Kaikesta huolimatta Index on yhä melkoisen kriittinen ja lukukelpoinen, varsinaisiin hallituksen ohjailemiin medioihin verrattuna, joihin nykyään kuuluu myös entinen itsenäinen uutisportaali Origo.hu.) Eilen tätä historiaa muisteli sivuston artikkelissaan Péter Uj, kertoillen hallituksen yrityksistä leimata 444.hu Tiedättehänkeiden kätyriksi.

Nimittäin: Ennen vuoden 2014 vaaleja 444:n pojat hakivat ja saivat Open Society Institutelta (Soros!) avustusta mobiilisovelluksen kehittämiseen, jolla saattoi julkaista vaalikampanjasta otettuja kuvia ja tiedotuksia. Myöhemmin hallituksen mediat huomasivat (”vajaa vuosi sen jälkeen, kun itse olimme kirjoittaneet asiasta ja informoineet alan lehdistöä”, Uj piruilee), että 444.hu:n julkaisijayhtiöstä oli ostanut osuuden MDIF-niminen sijoitusrahasto, ”jonka takana on György Soros”. Itse asiassa MDIF:n tukijoista yksi on ”Sorosin” Open Society Institute, lisäksi sen rahoittajiin kuuluu useita länsieurooppalaisia valtiollisia kehitys- ja hyväntekeväisyyssäätiöitä esimerkiksi Hollannista, Sveitsistä ja Ruotsista, ja 444.hu valitsi MDIF:n rahoittajakumppanikseen nimenomaan siksi, että Index-kokemuksiensa jälkeen se halusi olla mahdollisimman riippumaton Unkarin hallituksista, edustaisivat ne mitä puoluetta hyvänsä. Hallituksen tukemat viestimet olivat myös kauhulla panneet merkille, että 444.hu:n julkaisijayhtiön johtokunnassa on ulkomaalaisten rahoittajien edustajina kaksi (!) ulkomaalaista. Viis siitä, että nämä ovat vähemmistönä ja että johtokunnalla ei ole oikeutta puuttua 444.hu:n sisältöihin – niistä vastaavat pelkästään toimittajat.

Toista oli vielä tammikuussa 1990, kun silloinen nuorten kapinallisten järjestelmänkaatajien Fidesz ja nuori Che Guevara -partainen Viktor Orbán vaativat puolueetonta joukkotiedotusta (nostalgiajulisteen julkaisi äskettäin Örülünk, Vincent? -blogi):

tuntessvelunk

”Mitä tarvitaan vapaisiin vaaleihin? Puolueeton sisäministeriö, puolueeton joukkotiedotus. Horváth lähti – ei riitä vielä! Pozsgay erosi – ei riitä vielä! Loppu sisäiselle turvallisuuspoliisille! Vaadimme puoluediktatuurista vapaata tv:tä! OSOITA MIELTÄ KANSSAMME sisäministeriön ja tv:n edessä…”

Jotenkin pelottaa, että Central European Universityn ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen jälkeen seuraavaksi tulilinjalle joutuvat todellakin vapaat viestimet.

Tätä kirjoittaessani Keski-Eurooppaan on iskenyt takatalvi. Ikkunani takana kieppuu lumihiutaleita, ja 444.hu:n sääpalsta vinoili vielä äsken, että ”ulkomailta käsin tukea saava säärintama uhkaa Unkaria”. Mielenosoitussäät tulevat lähipäivinä olemaan aikaisempaa paljon kehnommat, ja kuitenkin viikonlopuksi olisi luvassa sekä CEU:n vastainen (!) mielenosoitus (”nyt riittää Soros Army!”) että vitsipuolue ”Kaksihäntäisen koiran” järjestämä parodinen ”rauhanmarssi hallituksen ja Venäjän puolesta, kaikkia muita vastaan” (viittaa hallituksen sponsoroiman ”kansalaisjärjestön” aiemmin järjestämiin mielenilmausmarsseihin). Näin Koirapuolueen tapahtumaa mainostetaan Facebookissa:

Olemme saaneet tarpeeksemme itsestämme ja kaltaisistamme ulkovaltojen agenteista, jotka monta kertaa päivässä kavallamme isänmaan.
Jo riittää keskikaupungin huumehuuruinen liberaalikommunistianarkistiroskaväki!
Jo riittää sorosin ulkomailta kuskaama valekansalaisjärjestöjen häiritsijäsakki, joka levittää kaikenlaisia tauteja eikä kunnioita kulttuuriamme!
Jo riittää kaikki ne, jotka eivät ole fideszläisiä!
Jo riittää se, että EU tuputtaa maallemme rahaa!
Jo riittää sananvapaus!
Jo riittää se, että vieläkin on oppositiomedioita!
Jo riittää se, että vieläkin pidetään vaaleja!
Jo riittää koko tämä demokratiaksi kutsuttu älyttömyys!
Siksi marssimme nyt kaduille itseämme vastaan ja näytämme itsellemme, missä paikkamme on. Ei varmasti ainakaan Unkarissa.
Kulkue lähtee Oktogon-aukiolta ja etenee viisisakaraisen kommunistitähden muodossa, millä ilmaisemme ihailuamme ainoaa oikeaa valtiota, Venäjää kohtaan.
Mielenosoittajia kuljetetaan paikalle kaikkialta ilmaislennoin!

 

Juupajuu. Tässä taannoin esittelin luovan uudelleenmuokkauksen kuuluisasta järjestelmänvaihdoksen aikaisesta vaalijulisteesta, jossa entisiä neuvostomiehittäjiä kuvaavan paksuniskaisen koppalakkimiehen kuvaan oli läiskäisty yksinkertainen ja tuonaikaisten unkarilaisten puisevalla pakkovenäjälläkin helposti ymmärrettävä teksti Товарищи, конец! (‘Toverit, loppu!’). Nyt Index-portaalin mainio piirtäjä Grafitember kääntää kaverin toisinpäin: Товарищи, начинается! Toverit, se alkaa!

nachinaetsja

 


”Tienraivaaja” ja muut rumat sanat

huhtikuu 26, 2013

Viime päivinä unkarilaiset tutkijakollegani ovat olleet äimän käkinä. Unkarin Tiedeakatemia, tuo kunnianarvoisa vanhojen herrojen kerho, jota kaiken muun muuttuessa – media, hallinto, oikeuslaitos, taiteen ja kulttuurin eri alueet läänitetään vähin äänin valtapuolueen johdon tai sitä lähellä olevien piirien haltuun – on pidetty yhtenä viimeisistä perinteisen vakavastiotettavuuden linnakkeista, on sekin mennyt mukaan perin merkilliseen hankkeeseen.

Kysymys on listasta, jonka tiedeakatemian herrat ovat laatineet valtakunnan nykyisten päättäjien tilauksesta. Verkossa julkaistu lista on virallisesti ”Unkarin Tiedeakatemian kannanotto, jonka perustana on vuoden 2011 laissa n:o 189 annettu valtuutus koskien Unkarin kunnallishallintoalueiden julkisten kohteiden nimeämistä”. Kyseisen lain 14. pykälässä säädetään näin (epäjuristinen maallikkosuomennokseni):

13. §:n 1. momentin 3. kohdassa määritelty julkinen tila tai julkinen laitos ei saa olla nimetty
a) sellaisen henkilön mukaan, joka osallistui 1900-luvun diktatoristen (önkényuralmi) poliittisten järjestelmien perustamiseen, kehittämiseen tai ylläpitämiseen, tai
b) sellaista ilmausta tai sellaisen järjestön nimeä käyttäen, joka välittömästi viittaa 1900-luvun diktatorisiin poliittisiin järjestelmiin.
Jos kunnallishallinnon päätöksenteossa ilmenee epäilyksiä sen johdosta, vastaako julkisen tilan nimi edellä mainittuja ehtoja, sen on hankittava asiasta Unkarin Tiedeakatemian kannanotto.

Tiedeakatemia on siis ilmeisesti ollut lain nojalla velvoitettu lausunnoimaan lukuisista nimistä ja sanoista, joita on käytetty Unkarissa katujen, torien, puistojen, koulujen ja muiden julkisten laitosten nimeämiseen. Näin on syntynyt tiheästi präntätty 24-sivuinen taulukko, jonka sarakkeista löytyvät kyseinen nimi tai sana, sitä koskeva kannanotto (”voidaan käyttää”, ”epäilyksiä herättävä”, ”ei suositeltava”), tämän kannanoton päivämäärä ja diaarinumero, sekä laajempi perustelu, jota varsinkin henkilönnimien kohdalla on jopa parinkymmenen rivin mittaisen pienoiselämäkerran laajuudelta.

Katsotaanpa muutamia näistä.

Alkotmány (‘perustuslaki’). Vaikka tämä nimitys yleistyikin kommunistisen diktatuurin aikana, sen käyttö ei ole lain tarkoittamassa mielessä kiellettävissä, koska siten koko ilmauksen käyttö tulkittaisiin viittaukseksi diktatoriseen järjestelmään. Lisäksi, jos nimi kiellettäisiin, myös Perustuslakituomioistuimen (Alkotmánybíróság) nimi olisi tarpeen muuttaa, mikä on tarpeetonta, onhan ilmauksen merkitys neutraali. Ilmaus itsessään ei siis viittaa välittömästi diktatoriseen poliittiseen järjestelmään, joten sitä voidaan edelleen käyttää julkisten tilojen nimeämiseen.

Gorki. Maailmankirjallisuuden kannalta merkittävä neuvostovenäläinen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, toimittaja  (1868–1936). Jo mainetta saavuttaneena kirjailijana liittyi 1900-luvun alussa Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen bolševikkiryhmään. Toisin kuin Lenin, hän piti vuoden 1917 vallankumousta liian aikaisena, mutta tuki vahvistuvaa neuvostovaltaa ja johti sen maailmankirjallisuuden kustantamoa. Poliittisten konfliktien takia hän eli vuosina 1921-1931 ulkomailla, palasi vuonna 1931 kotimaahansa, missä hänestä tuli Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Täten hän osallistui Neuvostoliiton diktatorisen järjestelmän ylläpitämiseen, vaikka toisinaan, konflikteja uhmaten, arvosteli joitakin sen ilmiöitä. Tämän vuoksi hänen nimeään ei sovi käyttää julkisten tilojen ja laitosten nimeämiseen.

György Lukács. Maailmankuulu filosofi (1885–1971). Vuoden 1918 lopusta lähtien Unkarin kommunistipuolueen jäsen, [vuoden 1919 lyhytikäisen Unkarin] Neuvostotasavallan aikana opetusasiain kansankomissaari, vuoden 1919 syksystä lähtien eli Wienissä, Berliinissä, sittemmin Moskovassa, oli vuosina 1920-1929 maanalaisen [Unkarin] kommunistipuolueen johtajia. Joutui strategiakysymyksissä riitaan puoluejohdon kanssa ja erotettiin siksi puolueesta. Vuodesta 1938 lähtien osallistui jälleen unkarilaisten emigranttikommunistien toimintaan. Vuodesta 1945 lähtien Unkarissa yliopiston professorina, ideologina riitaantui usein puoluejohdon kanssa. Vuonna 1956 Imre Nagyn hallituksen jäsen, pääsi vallankumouksen jälkeen uudelleen muodostettuun valtionhoitajapuolueeseen vasta 1967. […] koska György Lukács kiistämättä oli mukana perustamassa, rakentamassa ja ylläpitämässä kommunistista järjestelmää, lain perusteella julkista tilaa ei saa nimetä György Lukácsin mukaan. Tämä asiantuntijalausunto ei puutu siihen, voidaanko György Lukácsin mukaan nimetä katua hänen tieteellisten ansioidensa perusteella. Olemme siis muotoilleet pelkästään lakiin ja György Lukácsin elämäkertaan pohjautuvan päätelmän, ilman laajempaa tieteellistä pohdintaa.

Suunnilleen samoilla sanakäänteillä kuin ‘perustuslain’ tapauksessa akatemia suosittelee myös sanojen béke ‘rauha’, győzelem ‘voitto’, haladás ‘edistys’, köztársaság ‘tasavalta’ ja szabadság ‘vapaus’ sallimista. Sitä vastoin felszabadulás ‘vapautus, vapautuminen’ ja felszabadítók ‘vapauttajat’ yhdistyvät akatemian mielestä pelkästään tai ensisijaisesti kommunistiseen diktatuuriin ja päätyvät siksi luokkaan ”ei suositella”. Samasta syystä pannassa ovat népfront ‘kansanrintama’, úttörő ‘pioneeri, tienraivaaja, uranuurtaja’ (kommunismin ajan lapsijärjestön nimitys, vaikka sanalla on unkarin kielessä muitakin käyttöjä) ja tanács ‘neuvosto’ (vaikka ”neuvostoksi” edelleenkin nimitetään monia muitakin kuin kommunistisia hallintoelimiä). Outoa kyllä, terv ‘suunnitelma’ sallitaan, vaikka sen käyttö esimerkiksi katujen nimissä aivan yksiselitteisesti viittasi sosialistiseen suunnitelmatalouteen ja sen propagandassa hehkutettuihin viisivuotissuunnitelmiin.

Suuri osa listalle päätyneistä nimistä on luultavasti vanhoja puoluejyriä, joita voi pitää  merkkihenkilöinä korkeintaan Unkarin kommunistipuoueen historian kannalta.  Esimerkiksi Kató Hámánista ei yleensä juuri muuta tiedetä kuin että kyseessä oli Unkarin kommunistipuolueen alkuaikojen yksi harvoista naispuolisista johtohenkilöistä, jonka mukaan sosialismin aikaan nimettiin joukoittain katuja, kouluja ynnä muita (varmaan siksi, että Rosa Luxemburgin ja Clara Zetkinin ohella sopivia naispuolisia hahmoja oli perin vähän tarjolla).

Enemmän ihmetystä herättävät monet oikeasti tunnettujen ja ansioituneiden henkilöiden nimet. Gorkin, Lukácsin, Majakovskin (ei suositella), Gagarinin (voidaan käyttää) ja Marxin (voidaan käyttää, mutta epäilyksiä herättävä) lisäksi listalle on päätynyt myös Attila József, yksi Unkarin 1900-luvun alun suurimpia runoilijoita (”voidaan käyttää”, vaikka kuuluikin kommunistipuolueeseen, sillä 1937 kuollut József ei itse osallistunut diktatuurin ylläpitämiseen). Mutta, huomauttaa hvg.hu-sivustolla ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan Elek Tokfalvi, jos filosofi György Lukács on joutunut mustalle listalle siksi, että toimi hallintotehtävissä ”Unkarin neuvostotasavallassa”, lyhytikäisessä rakennelmassa, jonka Béla Kunin kommunistit pystyttivät keskellä sodanjälkeistä sekaannusta 1919, miksi Béla Bartók ja Zoltán Kodály ovat säästyneet? Hekin nimittäin olivat neuvostotasavallassa musiikkialan ”direktorioiden” jäseniä.

Pisimmän selittelyn on saanut osakseen Mihály Károlyi, ”punainen kreivi” eli edistysmielinen aristokraatti, joka vuoden 1919 alussa toimi vähän aikaa ensimmäisen Unkarin tasavallan presidenttinä, ennen kuin anarkia ja Béla Kunin johtamat kommunistit ottivat vallan. Demokraatti Károlyin osuus ”diktatoristen järjestelmien rakentamisessa” on varsin kiistanalainen, mutta Unkarin nykyiselle hallitukselle Károlyi on selvästi jonkinlainen ideologinen sylkykuppi, jonka niskoille on sälytetty moraalinen vastuu maan luisumisesta ensin kommunistien käsiin ja sitten vuoden 1920 Trianonin häpeärauhaan. Viime vuonna hallitus siirrätti Károlyin patsaan pois parlamenttitalon edestä ja koko pääkaupungista, Károlyin synnyinkaupunkiin Siófokiin. Pitkän ja suorastaan tuskissaan kiemurtelevan lausuntonsa lopuksi akatemia päätyy kieltämään Károlyin nimen käyttämisen, koska ”hänen historiallinen roolinsa on kiistelty”.

Mistä siis on kysymys? Unkarin nykyisen hallituksen räätälöimät lait vaativat pyyhkimään ”diktatuurien” muiston maan päältä, ja oikeasti tällä ”diktatuurilla” tarkoitetaan pelkästään sosialistista järjestelmää. Akatemian listalle ovat ilmeisesti päätyneet sellaiset nimet ja sanat, joiden johdosta jonkin kaupungin tai kunnan hallintoelimissä on herännyt epäilystä tai kiistaa niiden yhdistymisestä vihattuun kommunistiseen järjestelmään. Siksi akatemia on joutunut ottamaan kantaa sellaisiin sanoihin kuin alkotmány ‘perustuslaki’ tai köztársaság ‘tasavalta’. (Voin vain kuvitella, miten jonkin kunnanhallituksen yli-innokkaat puoluejyrät viisaissa päissään ovat miettineet: kun kerran nykyinen hallitus on nimenomaisesti antanut uudelle perustuslaille nimeksi alaptörvény [”perus-laki”] eikä alkotmány, ja kun tässä uudessa perustuslaissa nimenomaisesti poistettiin Unkarin valtion virallisesta nimestä sana ”tasavalta”, tämä siis tarkoittaa sitä, että ”perustuslaista” tai ”tasavallasta” puhuminen on kommarien hommia?) Samoin akatemia on joutunut muistuttamaan, että joidenkin puistojen nimenä käytetty Népkert (‘kansanpuutarha’), toisin kuin esimerkiksi ”kansanrintama” tai ”kansanarmeija”, ei liity sosialismiin vaan on paljon vanhempaa perua – esikuvana on varmaan ollut Wienin Volksgarten, keisarihovin omistama puisto, joka 1820-luvulla perin edistyksellisesti avattiin kaikelle kansalle.

Listasta löytyy nähdäkseni yksi ainoa nimi, joka ei liity valtion siunaamaan kommarivihaan. Ottokár Prohászka (1858–1927) oli katolinen piispa, jonka toiminnan näkyvimpiä osia oli avoin ja armoton juutalaisvastainen propaganda. Juutalaiset olivat Prohászkalle ”lude-epidemia ja rottalauman hyökkäys”, kansakuntaa kalvava syöpä, ja hänen kirjoituksiaan siteerasivat hänen kuolemansa jälkeen ahkerasti  syrjintätoimien ja holokaustin toimeenpanijat. Prohászkan kohdalta ei Unkarin tiedeakatemian listasta kuitenkaan löydy pienoiselämäkertaa, ei perusteluja eikä pohdiskeluja – toisin kuin esimerkiksi Karl Marxin, joka itse ei tehnyt hirmutekoja mutta jonka voidaan ajatella innoittaneen niihin. Silmäänpistävän lakonisesti akatemia toteaa vain, että Prohászkan nimeä ”ei voida yhdistää 1900-luvun diktatoristen järjestelmien ylläpitämiseen”. Eikö?

Mistä siis on kysymys? Fidesz-valtapuolueen mahtienemmistön turvin pikavauhtia pyörivä lainsäädäntämylly on tuottanut omituisen ja kyseenalaisen lain. (Eikö ”järjestelmän ylläpitämiseen” osallistu koneiston pieninkin ratas? Eikö tämän lain nojalla voisi kieltää käyttämästä kenen hyvänsä nimeä, joka sosialismin aikana hoiti minkäänlaista tehtävää?) Tätä lakia sovelletaan valikoiden, eli käytännössä se toimii pelkästään nykyisen hallituksen ideologisen symbolipolitiikan tukena. Ja tämän tueksi puolestaan Unkarin Tiedeakatemia suostuu, ilman että yksikään sen herroista korottaisi ääntään koko tätä järjettömyyttä vastaan.